Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta, ja kihloissa ollaan oltu pian vuosi. Ongelman ydin on , että mies on laiska ja huom. ainoastaan kotona. Hän menestyy opinnoissa, on saanut tosi hyvän työpaikan kesäksi vaikka opinnot vielä kesken. Kotona hän ei tee juuri mitään. Tappelemme aina samoista asioista: kuka siivoaa, pyykkää, tekee ruuan, käy kaupassa etc. Loppujen lopuksi minä teen aina kaiken. En mäkätä, teen sitten vain kaiken ja olen hiljaa, pidän mölyt mahassani. Kun tappelemme, minä itken miksei hän ole kiinnostunut auttamaan minua näissä töissä, ja sitten hän lupaa jatkossa tehdä ihan kaiken. Luulin, että kaikki helpottuisi kun menimme kihloihin. "Hän on tosissaan kanssani, tämä on vakavaa, ihanaa, kaikki muuttuu!", ajattelin. No arvata saattaa miten kävi.
Äitini antoi minulle yhden ainoan neuvon kun muutimme yhteen ja se oli, että älä rupea miehesi äidiksi. Pelkään, että juuri näin on käynyt. Olemme suunnitelleet häitä kesäksi 2011, mutta viime kuukausina en ole ollut enää niin varma haluanko mennä hänen kanssaan naimisiin. Jos saisimme lapsia ja meillä olisi isompi talo niin hoitaisinko minä senkin? En kestä ajatusta kotiorjuudesta. Onko muilla samoja fiiliksiä?
Ja kyse ei ole siitä että minulla olisi vai enemmän vapaata aikaa, minä käyn koulussa päivittäin ja lisäksi vieten illat töissä.:(
Mitä tehdä...
15
2358
Vastaukset
- Marjo27
Mitäs jos lakkaat vähäx aikaa pesemästä kihlattus vaatteita etkä myöskää tee sille ruokaa ja tiskaat vaa omat astiat.
Kyllä se mies jossain vaihees tajuu et jotain on tehtävä jos aikoo puhtaita vaatteita saaha tai ruokaa. - aikuinen nainen
Suosittelen lämpimästi, että noudatat hänen neuvoaan! Maailmassa on miehiä, joille yhteisen kodin yhteinen hoitaminen on itsestäänselvyys!
- Nainen111
...tee sitä virhettä, että menet naimisiin, jos tilanne on jo nyt tuo. Tiskivuori vain kasvaa naimisiin mentyäsi, ja laiskemmasta tulee laiskempi. Itse asiassa parempi olisi yllättää toiseen suuntaan: ota pieni tauko, muuttakaa erillenne. Sano syyksi tekemättömät kotityöt
Saa sitten vaikka puolen vuoden ajan miettiä, kannattiko laiskuuden vuoksi menettää sinut.
nainen joka tietää mistä puhuu:) - -tilanne muuttui
takana on pitkä yhdessäolo. Meilläkin asiat oli alussa juuri noin. Molemmat oli jo kotona kasvatettu siihen. Minulle se vaan ei sopinut (vaimo). Asiasta puhuttiin kerran jos toisenkin. Kumpikaan ei löytänyt perusteluja sille, että toinen tekisi oleellisesti enemmän kotihommia, joten alettiin tehdä molemmat. Elämässä voi tietenkin tulla tilanteita, että työt ei voi mennä tasan (esim. sairaus), mutta periaate säilyy silti.
Käytännön työnjako menee nykyään myös molempien mieltymysten mukaan, mutta molemmat osaa tehdä kaiken ja tekee osansa.
Kihlaus, avioliitto, lasten syntymä tms. ei tilannetta sinänsä muuta, vaan asiasta on puhuttava ja sovittava pelisäännöt. Jos se ei jommallekummalle sovi, menköön takasin äidin hoitoon tai hommatkoon palvelut rahalla.
"...auttamaan minua näissä töissä.." kuulostaa pahalta. Ethän sinä oikeasti "äidin pikku apulaista" tarvitse, vaan elämänkumppanin, joka huolehtii omat hommansa ja tekee oman osuutensa. Hän auttaa sinua vain silloin, kun tekee sinulle sovittua työtä. Näin ajattelen.
Meillä on nuoret aikuiset lapset, tyttö ja poika. Tytär on naimisissa ja molemmat touhuaa. Poika elää yksin ja hoitaa asiansa itse. Pojan kohdalla pidinkin tärkeänä, että asuu ensin yksin, sillä hän on niin mukavuudenhaluinen, että jos puolisona olisi touhukas "perinteinen" tyttö, tyttö saisi tehdä vaikka kaiken yksin.
Itse asiassa on käsittämätöntä, että vielä 2000- luvulla löytyy naisia, jotka moiseen suostuvat. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten kihlattusi perustelee tekemättömyytensä.- äiti(?)
kiitos vastauksista:)
Kihlattuni perustelee aina kaiken hänen kiireillään. Sitten hän pyytää anteeksi itku kurkussa ja lupaa olla mukana enemmän kotitöissä. Minkäs minä itkevälle miehelle mahdan, uskon aina kaiken. Viikon hän jaksaa tehdä kotitöitä kunnes into laantuu.
En koskaan arvostele mieheni käytöstä kenellekään(paitsi nyt täällä). Emme koskaan riitele julkisesti, emme edes väittele. Välillä hänen äitinsä tai siskonsa läsnäollessa saatan miestäni piikitellä jollain pienellä (jolle yleensä nauretaan sen jälkeen). Uuden vuoden aattona tuleva kälyni kuitenkin sanoi minulle kahden kesken, että minä voisin luvata olla miehelleni mukavampi ensi vuonna.
Saan siis vielä syyt niskoilleni kaikesta tästä. Olen onneton. Uskon että täydellistä avioliittoa ei ole olemassa eikä ruoho aidan toisella puolen ole vihreämpää. Pahalta tuntuu kuitenkin ajatus tästä ja jatkosta. - vielä...
äiti(?) kirjoitti:
kiitos vastauksista:)
Kihlattuni perustelee aina kaiken hänen kiireillään. Sitten hän pyytää anteeksi itku kurkussa ja lupaa olla mukana enemmän kotitöissä. Minkäs minä itkevälle miehelle mahdan, uskon aina kaiken. Viikon hän jaksaa tehdä kotitöitä kunnes into laantuu.
En koskaan arvostele mieheni käytöstä kenellekään(paitsi nyt täällä). Emme koskaan riitele julkisesti, emme edes väittele. Välillä hänen äitinsä tai siskonsa läsnäollessa saatan miestäni piikitellä jollain pienellä (jolle yleensä nauretaan sen jälkeen). Uuden vuoden aattona tuleva kälyni kuitenkin sanoi minulle kahden kesken, että minä voisin luvata olla miehelleni mukavampi ensi vuonna.
Saan siis vielä syyt niskoilleni kaikesta tästä. Olen onneton. Uskon että täydellistä avioliittoa ei ole olemassa eikä ruoho aidan toisella puolen ole vihreämpää. Pahalta tuntuu kuitenkin ajatus tästä ja jatkosta."Kihlattuni perustelee aina kaiken hänen kiireillään." Niinpä niin. Kiireesi ne on sinullakin. Järjestelykysymyshän tuo on. Pelkistäen asiahan on niin, että ne joilla koti on, kotinsa hoitakoon. Se on jokapäiväistä työtä. Aikuisistahan tässä puhutaan. Jos ei itse ehdi, maksakoon palveluista. Tekijöitä on.
Vaikutelmani on, että olet fiksu tyyppi. Voit olla mukavampi miehellesi tänä vuonna, kuten me kaikki kaikille, mutta ei se tarkoita, että annat hänen luistaa hommistaan. Mielestäni tämä asia kannattaa selvittää ennen naimisiinmenoa. Yhdessäolon jatkumiselle on kolme vaihtoehtoa:
- työnjako uusiksi
- mies palkkaa tekijän omalle osuudelleen
- alistut nykyiseen meininkiin.
Ratkaisun teette te itse. Kälyt ja muut (tämä palsta mukaanlukien) puhuu mitä puhuu, te elätte teidän elämää. - tulevan kälysi
äiti(?) kirjoitti:
kiitos vastauksista:)
Kihlattuni perustelee aina kaiken hänen kiireillään. Sitten hän pyytää anteeksi itku kurkussa ja lupaa olla mukana enemmän kotitöissä. Minkäs minä itkevälle miehelle mahdan, uskon aina kaiken. Viikon hän jaksaa tehdä kotitöitä kunnes into laantuu.
En koskaan arvostele mieheni käytöstä kenellekään(paitsi nyt täällä). Emme koskaan riitele julkisesti, emme edes väittele. Välillä hänen äitinsä tai siskonsa läsnäollessa saatan miestäni piikitellä jollain pienellä (jolle yleensä nauretaan sen jälkeen). Uuden vuoden aattona tuleva kälyni kuitenkin sanoi minulle kahden kesken, että minä voisin luvata olla miehelleni mukavampi ensi vuonna.
Saan siis vielä syyt niskoilleni kaikesta tästä. Olen onneton. Uskon että täydellistä avioliittoa ei ole olemassa eikä ruoho aidan toisella puolen ole vihreämpää. Pahalta tuntuu kuitenkin ajatus tästä ja jatkosta.sanoista (että sinun pitäisi olla mukavampi miehellesi jne...) vain sinä ja kihlattusi tiedätte minkälainen suhteenne on. Minusta sinä olet aivan liian kiltti. Meilläkin mies on hieman laiska tekemään välistä kotitöitä (tekee kyllä kun pyytää). Itse olen ottanut sen kannan, että en siivoa hänen jälkiään, hän saa hoitaa ne itse. Välistä tuntuu, että hukumme täällä kotona pas**an, koska mieheni lian sieto-toleranssi on todella korkea. Sinun täytyy nyt keksiä joku toimivampi suunnitelma, että saat kihlattusi kotitöihin mukaan. Älä missään nimessä "alistu" siivoamaan hänen jälkiään, hän tottuu siihen hyvin nopeasti, tai on jo varmaan tottunutkin. Kerro hänelle oikeasti miltä sinusta tuntuu, sano hänelle, että olette tässä yhdessä ja että kaikki kotinne sisällä on yhteistä ja molempien täytyy olla yhtä paljon hommassa mukana, muuten se joka aina uhrautuu, jossakin vaiheessa palaa loppuun. Puhu hänen kanssaan asiasta kunnolla. Jos asia ei mene jakeluun, niin omapahan on vikansa. Itse en ainakaan suostu olemaan kodin piika. Ei sitä kukaan jaksa pidemmän päälle.
- tuleva vaimo
Itse koen sen velvollisuudekseni hoitaa kotityöt. Meillä mies tekee kyllä ruokaa, mutta siivoamisen ja muun kodinhoidon (pyykit jne.) hoidan minä. Minut on kasvatettu niin (olen saanut kotoa sen mallin, että mies tuo leivän pöytään, vaimo hoitaa kodin ja lapset) ja en osaa edes ajatella, että itse makoilisin sohvalla tai kulkisin shoppailemassa kaupungilla ystävieni kanssa, kun mieheni siivoaisi kotona! En ikinä!
Minä olen vaimo (no, vielä hetken tuleva sellainen ennen häitä) ja toivottavasti joskus äiti talossa, mies tekee töitä ja opiskelee täysipäiväisesti, itse opiskelen ja koulunkäyntini on paljon kevyempää, joten jo senkin vuoksi on minun velvollisuuteni hoitaa koti ja huolehtia miehelle puhtaat vaatteet kaappiin ja että on siistiä ja viihtyisää. Mies hoitaa ne kaikki muut (autot, tankkaukset, laskut, elektroniikkajutut, pihatyöt jne.)
Ehkä sitten olen liian perinteinen, mutta olen onnellinen näin. - tuossa...
äiti(?) kirjoitti:
kiitos vastauksista:)
Kihlattuni perustelee aina kaiken hänen kiireillään. Sitten hän pyytää anteeksi itku kurkussa ja lupaa olla mukana enemmän kotitöissä. Minkäs minä itkevälle miehelle mahdan, uskon aina kaiken. Viikon hän jaksaa tehdä kotitöitä kunnes into laantuu.
En koskaan arvostele mieheni käytöstä kenellekään(paitsi nyt täällä). Emme koskaan riitele julkisesti, emme edes väittele. Välillä hänen äitinsä tai siskonsa läsnäollessa saatan miestäni piikitellä jollain pienellä (jolle yleensä nauretaan sen jälkeen). Uuden vuoden aattona tuleva kälyni kuitenkin sanoi minulle kahden kesken, että minä voisin luvata olla miehelleni mukavampi ensi vuonna.
Saan siis vielä syyt niskoilleni kaikesta tästä. Olen onneton. Uskon että täydellistä avioliittoa ei ole olemassa eikä ruoho aidan toisella puolen ole vihreämpää. Pahalta tuntuu kuitenkin ajatus tästä ja jatkosta.taas yksi syy lisää miettiä tarkasti sitä vuotta 2011..! "Kiva" kälykin sinulla siis... Voi jestas!
Kiire on suhteellista - sinulla on omat hommasi, silti ehdit tekemään kotityöt. Miehen pitää sitten vaan pistää ota tekemisensä tärkeysjärjestykseen, jos sillä tilannetta selittelee. Itkevä mies on varmasti suht vetoava "otus" - mutta sääli on sairautta, ja kyllä sekin lopulta tehonsa menettää. Jäljelle jää vaan tympääntynyt olo: taas toinen vetää läpi samaa ohjelmanumeroa...
Murheellinen tosiasia on, ettei tilanne tuosta parane ilman jotain radikaalimpaa toimenpidettä. Onko se "mietintätauko", jona mieskin saa punnita, onko osallistuminen kotitöihin liian kallis hinta siitä, että saa pitää sinut rinnallaan. Tavallinen puhe ja keskustelu eivät varmaan toivottua tulosta tuota, koska miehesi vaikuttaa olevan "unohtavaista" laatua lupauksineen.
Itse olen nk "kotiorja" eli mies ei laita kortta ristiin. 10 vuotta avioliittoa takana, ja toisin ajoin alkaa olla sillä hilkulla, että kannattaako tätä kolhoosia pitää pystyssä, kun toinen levittelee rojujaan ympäri huushollia sitä mukaa kuin minä saan jälkiä korjata. Lapsikin osaa huolehtia siisteydestä paremmin kuin tuo sohvalla röhnöttävä "karju". Argh... Kyllä häntä rakastankin, mutta joskus ottaa niin hitosti kuuppaan... Joten suositten, että pakenet niin kauan kuin voit... :-) - äiti(?)
tuleva vaimo kirjoitti:
Itse koen sen velvollisuudekseni hoitaa kotityöt. Meillä mies tekee kyllä ruokaa, mutta siivoamisen ja muun kodinhoidon (pyykit jne.) hoidan minä. Minut on kasvatettu niin (olen saanut kotoa sen mallin, että mies tuo leivän pöytään, vaimo hoitaa kodin ja lapset) ja en osaa edes ajatella, että itse makoilisin sohvalla tai kulkisin shoppailemassa kaupungilla ystävieni kanssa, kun mieheni siivoaisi kotona! En ikinä!
Minä olen vaimo (no, vielä hetken tuleva sellainen ennen häitä) ja toivottavasti joskus äiti talossa, mies tekee töitä ja opiskelee täysipäiväisesti, itse opiskelen ja koulunkäyntini on paljon kevyempää, joten jo senkin vuoksi on minun velvollisuuteni hoitaa koti ja huolehtia miehelle puhtaat vaatteet kaappiin ja että on siistiä ja viihtyisää. Mies hoitaa ne kaikki muut (autot, tankkaukset, laskut, elektroniikkajutut, pihatyöt jne.)
Ehkä sitten olen liian perinteinen, mutta olen onnellinen näin....no henkilökohtaisesti en kuljeskele kaupungilla shoppailen enkä ehdi tavata ystäviäni kuin koulussa.
Minulla on todella rankkoja päiviä: menen kouluun viimeistään yhdeksäksi, pääsen kolmen neljän aikoihin ja jos en mene kotiin tekemään koulujuttuja niin menen töihin ravintolaan, josta pääsen aikaisintaa klo 23. Kotimatkani kestää tunnin eli olen kotona klo24!
Teen tämän vähintään kolmena iltana viikossa. Seuraavana iltana olen ihan kuitti, en tule siinä heti ensimmäisenä mieleen, että pesempä kullalle vaatteita.
Mutta hienoa, että joku uhrautuu.
- ????
Sano hänelle samat asiat kuin aloitusviestissäsi: et ole enää varma haluatko jatkaa suhdetta jos asiat muuttuvat, ja ettet kestä ajatusta kotiorjuudesta. Sen jälkeen anna hänelle vielä mahdollisuus. Ja muista, ettei naimisiin kannata mennä ellei ole 100% varma.
- tein niin
No mieheni on kova poika sotkemaan, mutta ei siivoamaan. Mutta kun olkkari tai keittiö on täynnä sinne tänne heitettyjä sukkia ja kalsareita on pakko miettiä mitä nyt tehdään.
Olen aina hoitanut pyykin (muuten kaikki pilalla), mutta vaadin että isot ihmiset saavat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, se on vähintä. Mieheni vain suuttui kun mainitsin useasti ettei sukat ja kalsarit olkkarissa näytä hääviltä.
Mutta kekkasin että minäpä kerään kaikki likapyykit ja aloin kerätä niitä ukon vaatekomeron pohjalle.Ei ollut näkyvillä mutta ei pesussakaan. Kun herralta alkoi vaatteet loppua alkoi kysely, no minäpä reippaana tyttönä kertomaan että kaikki mikä ei ollut pyykkikorissa löytyy komeron pohjalta.Alkoi tehota:) - käytössä
tein niin kirjoitti:
No mieheni on kova poika sotkemaan, mutta ei siivoamaan. Mutta kun olkkari tai keittiö on täynnä sinne tänne heitettyjä sukkia ja kalsareita on pakko miettiä mitä nyt tehdään.
Olen aina hoitanut pyykin (muuten kaikki pilalla), mutta vaadin että isot ihmiset saavat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, se on vähintä. Mieheni vain suuttui kun mainitsin useasti ettei sukat ja kalsarit olkkarissa näytä hääviltä.
Mutta kekkasin että minäpä kerään kaikki likapyykit ja aloin kerätä niitä ukon vaatekomeron pohjalle.Ei ollut näkyvillä mutta ei pesussakaan. Kun herralta alkoi vaatteet loppua alkoi kysely, no minäpä reippaana tyttönä kertomaan että kaikki mikä ei ollut pyykkikorissa löytyy komeron pohjalta.Alkoi tehota:)Kun muutettiin yhteen, meilläkin miehen likaiset sukat, bokserit ym. vaatteet lojui aina jossain lattialla tai sohvalla, yleisemmin olkkarissa kaikkien nähtävillä. Minäkin aloin kerätä likavaatteet miehen vaatekaappiin :)Aluksi se aiheutti suurta ihmetystä, mutta suunnitelma alkoi vähitellen toimia :) Pientä kieroutta :D
- kokenut...
käytössä kirjoitti:
Kun muutettiin yhteen, meilläkin miehen likaiset sukat, bokserit ym. vaatteet lojui aina jossain lattialla tai sohvalla, yleisemmin olkkarissa kaikkien nähtävillä. Minäkin aloin kerätä likavaatteet miehen vaatekaappiin :)Aluksi se aiheutti suurta ihmetystä, mutta suunnitelma alkoi vähitellen toimia :) Pientä kieroutta :D
Mulla kesti tuollaista samanlaista tilannetta 4 vuotta. Mikään ei koskaan muuttunut vaikka mies kuinka vakuutteli jne. Tämän vuoden alussa sitten kyllästyin lopullisesti ja laitoin koko suhteen poikki. Nyt tuntuu vihdoinkin hyvältä :)
- _horna_
Oletkin saanut täällä jo monenmoista neuvoa, ja hyvä niin. :)
Ex-mieheni oli todella sotkuinen, kaikki jäi kuin "paska puasta". Olin kotiorjana useamman vuoden, puheet eivät auttaneet, eivätkä miehen lupaukset paremmasta. Vihdoin havahduin... Tosin homma meni siihen pisteeseen että en oikeasti enää jaksanut, otin eron, monestakin syystä.
Exän lempipaikka kotona oli tietokoneen äärellä. Keksin sitten alka raahata joka ikisen hänen jäljiltään olevan tavaran sinne. Näppiksen ja näytön päälle keräsin lattialta kalsarit, sukat ym. Tiskit hän jätti tietokoneen viereen ihan itse, en kerännyt enkä tiskannut. Pesin vain omat ja lapsemme pyykit. Tein ruoan vain meille. Siivosin vain minun ja lapsemme jäljet.
Mikäli miehelläsi on jokin suosikkipaikka kotonanne ns.hänen paikkansa, niin kerää kaikki kamat ja roskat sinne joka päivä. Ihan kaikki. Älä pyykkää, tee hänelle ruokaa yms. Kyllä se ukkosi jossain vaiheessa havahtuu! ;)
Äläkä anna sen tekoporun hämätä!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12701Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1561304Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491155- 1271018
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?207980Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä18956- 42879
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297875- 72865