Aloin erottuani tapailla myös vastikään eronnutta miestä. Jossain vaiheessa tajusin, että miehelle oli ilmaantunut myös toinen nainen. Tässä vaiheessa lopetin suhteen. Mies ei kestänyt tätä, vaan jatkoi piiritystäni. Lopulta suostuin uudestaan tapamaan. Nyt meillä on seksisuhde, josta tämä toinen nainen ei tiedä yhtään mitään. Tapailemme pari krt. kuukaudessa eli suunnilleen yhtä usein kuin mies tapailee tätä toista naista. Lisäksi harrastan ns. yhden illan juttuja, jos huvittaa. Näistä mies ei taas tiedä yhtään mitään.
Varsinaista kimppakivaa? Oikeasti pidän tilannettamme täydellisen naurettavana ja säälittävänä. En vain tiedä miten pääsisin tästä umpikujasta eroon.
Luulen että se että tapaamme miehen (josta pidän paljon ja hän minusta) kanssa suhteellisen harvoin, vain pitkittää suhdettamme. Tiheämmällä tapailulla olisin varmaan jo kyllästynyt.
Kysymys: Oikeasti tällaisiako nämä nykyään ovat? Aikuisten eronneiden ihmisten parisuhteet? Rikkinäisten ihmisten sekavaa piirileikkiä?
Yksi tarina avoimesta (seksi)suhteesta
43
21975
Vastaukset
- Rikkinäisiä suhteita
Minä erosin 3,5 vuotta sitten ja miltei heti tapasin miehen jonka kanssa minulla oli ensin yhdenyön-juttu joka muuttui "seurusteluksi" kunnes mies herrä A, törmäsi johonkin toiseen naiseen ja suhteemme olikin enää vain seksiä.
Vietimme öitä yhdessä 4-10 krt/kk, ja minulla oli muita suhteita siinä rinnalla samoin kuin miehellä. Jossain vaiheessa katkaisin suhteen ja aloitin vakavamman suhteen erään toisen miehen kanssa, joka ei kestänyt montakaan kuukautta ja palasin takaisin, seksisuhteeseen tämän herra A:n kanssa.
Lopulta sain kai itseni kasaan ja eroon herra A:sta, samoin kuin hänkin pääsi eroon minusta. Nyt tapaamme ja moikkaamme, mutta kumpikaan ei kaipaa enää, epämääräistä suhdettamme.
Minusta tuntui että pitkän liiton jälkeen olin jotenkin tuuliajolla ja tarvin ihmisen joka pitää lähellä, mutta en kyennyt vakavaan suhteeseen ja suhteeni herra A:n kanssa oli tavallaan se laastari minulle.
Nyt kun aikaa on kulunut muistan hymyillen suhdettamme, jossa puhuttiin kyllä hirveästi asioita ja oltiin lähekkäin, hellyyttä ja läheisyyttäkin sai sopivasti ja omaa aikaa. - T-vertainen
Kyllä suurin osa suomalaisista pariskunnista on vielä ihan tavallisessa parisuhteessa. Eri asia on sitten kuinka avoimeksi suhde kehittyy aikanaan. Se taasen riippuu ihmisten luonteesta, ja siitä kuinka luottaa kumppaniinsa: Toiset voivat harrastaa ulkopuolisten kanssa seksiä, ilman pelkoa avioerosta. Toisille jo eri sukupuolta olevien ystävien puhelinnumerot kumppanin kännykässä aiheuttavat mustasukkaisuuden aallot. Silloin on suhde on kaukana Avoimesta suhteesta.
Sinulla on seksisuhde, mutta se ei ole sama asia kuin avoin suhde. Avoin suhde tarkoittaa ihan muuta kuin "silloin tällöin tapaamista, seksin merkeissä". Avoin suhde tarkoittaa ihan muuta. Avoin suhde tarkoittaa suhteen sisäistä avoimuutta, luottamusta ja sääntöjä. Sinun tapauksessasi puuttuu avoimuus:"Nyt meillä on seksisuhde, josta tämä toinen nainen ei tiedä yhtään mitään."; Luottamus:"Lisäksi harrastan ns. yhden illan juttuja, jos huvittaa. Näistä mies ei taas tiedä yhtään mitään." ja Säännöt: "...tapaamme miehen (josta pidän paljon ja hän minusta) kanssa suhteellisen harvoin,"
Pidätkö hetkittäistä tapailua jo Suhteena? Entäpäs, koska meinaatte muuttaa yhteen ja alkaa elää parisuhdetta? Mitäs tämä nainen joka EI tiedä teistä mitään, mitä hän siihen sanoisi?
Vastasit jo varsinaiseen kysymykseesi itse: "Rikkinäisten ihmisten sekavaa piirileikkiä?" -juuri sitä tilanteesi on. Mietin kovin mikä sai sinut eroamaan vakituisesta parisuhteesta. Oletko ajautunut ojasta allikkoon?
Voi kuullostaa ilkeältä, mutta lopeta moinen hölmöily. Olet selvästi yhden miehen nainen ja tarvitset ihmistä joka kuuntelee sinua, tukee sinua ja joka on valmis yhteiseloon kanssasi. Seksillä, jota olette vain harrastaneet, ei parisuhdetta rakenneta. Se on vain osa suhdetta, ei koko suhde.
Sovit miehen kanssa selvästi 'joko-tai'-menettelystä ja varaudut olemaan yksin. Ei yksinolokaan huonoa ole, koska olet jo eronnutkin. Haet sitten rauhassa 'sielunkumppania'. Ja niitä 'yhden illan juttuja' voit harrastaa milloin mielesi tekee, koska olet eronnutkin. Muistat vain kondomin ja mainita partnerille "vain yhden illan keikasta". Silloin ei petä ketään. Nykyisellä toiminnalla sumutat (eli petät) vain itseäsi.
Ps. Älä mainitse olevasi avoimessa suhteessa, sillä se ei ole 'mutu'-tietoon perustuva suhde, vaan sääntöihin. Onnea matkaan!- eronnut nainen
Kiitos kivasta vastauksesta. Siinä oli kyllä sen verran opettava sävy, että hieman haluaisin avata vielä tilannetta, koska tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut.
Erosin harkiten ja pitkän mietintävaiheen jälkeen, koska ex-mieheltäni ja minulta puuttui yhteinen päämärää (kasvoimme ns. erilleen). Ero ei todellakaan ollut yksin minun valintani, ex-miehenikään ei halunnut enää jatkaa. Olen ollut elämäni aikana vuosia myös yksin. Tiedän todellakin pärjääväni hienosti niinkin.
Halusin kirjoituksellani kertoa, minkälaiseen kulttuuriin eronneet aikuiset 2000-luvulla joutuvat. Kaikkia valintoja kukaan ei pysty tekemään yksin. Me elämme toistemme kanssa ja siinä ympäröivässä arvomaailmassa mikä nyt on. Tämä tuntuu olevan tätä päivää. En ole ystäväpiirissäni ainoa vastaavassa tilanteessa.
Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa (ei kuulemma tätä toistakaan naista). En rehellisesti sanottuna tiedä minäkään. Sikäli meillä on "avoin" suhde että olemme puhuneet tämän asian selväksi. Tiedän, että olemme molemmat vielä jonkinlaisessa eron jälkeisessä käymistilassa. Hakemassa suuntaa. Elämässä kun on erilaisia vaiheita, ja myös ne käymistilat on käytävä läpi.
Tiedän kuitenkin etten halua suhdetta jossa ei ns. kipunoi. Tässä kipunoi. Ja kyllä - harvoinkin tapailu on ihan taatusti ihmissuhde - ihan kuin on ne yhden illan jututkin (joista en pahemmin nauti, vaikken suurta syntiäkään tunne tekeväni).
En todellaan ole ehjä. Ei ole tapailemani mieskään. Ja kyllä: vahvasti tuntuu ettei ole nykyinen ihmissuhdekulttuurikaan. Henk. koht. en esim. usko ns. avoimiin suhteisiin (siis parisuhteisiin, joissa harrastetaan seksiä muidenkin kanssa). Mielestäni se on suurta valhetta, pelkuruutta olla rehellisesti ns. sinkku ja ainakin näiden kolmansien osapuolien pettämistä. - koukussa
eronnut nainen kirjoitti:
Kiitos kivasta vastauksesta. Siinä oli kyllä sen verran opettava sävy, että hieman haluaisin avata vielä tilannetta, koska tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut.
Erosin harkiten ja pitkän mietintävaiheen jälkeen, koska ex-mieheltäni ja minulta puuttui yhteinen päämärää (kasvoimme ns. erilleen). Ero ei todellakaan ollut yksin minun valintani, ex-miehenikään ei halunnut enää jatkaa. Olen ollut elämäni aikana vuosia myös yksin. Tiedän todellakin pärjääväni hienosti niinkin.
Halusin kirjoituksellani kertoa, minkälaiseen kulttuuriin eronneet aikuiset 2000-luvulla joutuvat. Kaikkia valintoja kukaan ei pysty tekemään yksin. Me elämme toistemme kanssa ja siinä ympäröivässä arvomaailmassa mikä nyt on. Tämä tuntuu olevan tätä päivää. En ole ystäväpiirissäni ainoa vastaavassa tilanteessa.
Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa (ei kuulemma tätä toistakaan naista). En rehellisesti sanottuna tiedä minäkään. Sikäli meillä on "avoin" suhde että olemme puhuneet tämän asian selväksi. Tiedän, että olemme molemmat vielä jonkinlaisessa eron jälkeisessä käymistilassa. Hakemassa suuntaa. Elämässä kun on erilaisia vaiheita, ja myös ne käymistilat on käytävä läpi.
Tiedän kuitenkin etten halua suhdetta jossa ei ns. kipunoi. Tässä kipunoi. Ja kyllä - harvoinkin tapailu on ihan taatusti ihmissuhde - ihan kuin on ne yhden illan jututkin (joista en pahemmin nauti, vaikken suurta syntiäkään tunne tekeväni).
En todellaan ole ehjä. Ei ole tapailemani mieskään. Ja kyllä: vahvasti tuntuu ettei ole nykyinen ihmissuhdekulttuurikaan. Henk. koht. en esim. usko ns. avoimiin suhteisiin (siis parisuhteisiin, joissa harrastetaan seksiä muidenkin kanssa). Mielestäni se on suurta valhetta, pelkuruutta olla rehellisesti ns. sinkku ja ainakin näiden kolmansien osapuolien pettämistä.Asiaa kirjoitit. samanlaisen tilanteen kanssa painiva jo viidettä vuotta, eikä loppua näy!
- Omat teoriat jokaisella
Huvittaa jo nää avoinsuhde, seksisuhde, seurustelusuhde ym. termit. Kaikki samaa pohjimmiltaan!!!
- rypevä mies minä.
eronnut nainen kirjoitti:
Kiitos kivasta vastauksesta. Siinä oli kyllä sen verran opettava sävy, että hieman haluaisin avata vielä tilannetta, koska tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut.
Erosin harkiten ja pitkän mietintävaiheen jälkeen, koska ex-mieheltäni ja minulta puuttui yhteinen päämärää (kasvoimme ns. erilleen). Ero ei todellakaan ollut yksin minun valintani, ex-miehenikään ei halunnut enää jatkaa. Olen ollut elämäni aikana vuosia myös yksin. Tiedän todellakin pärjääväni hienosti niinkin.
Halusin kirjoituksellani kertoa, minkälaiseen kulttuuriin eronneet aikuiset 2000-luvulla joutuvat. Kaikkia valintoja kukaan ei pysty tekemään yksin. Me elämme toistemme kanssa ja siinä ympäröivässä arvomaailmassa mikä nyt on. Tämä tuntuu olevan tätä päivää. En ole ystäväpiirissäni ainoa vastaavassa tilanteessa.
Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa (ei kuulemma tätä toistakaan naista). En rehellisesti sanottuna tiedä minäkään. Sikäli meillä on "avoin" suhde että olemme puhuneet tämän asian selväksi. Tiedän, että olemme molemmat vielä jonkinlaisessa eron jälkeisessä käymistilassa. Hakemassa suuntaa. Elämässä kun on erilaisia vaiheita, ja myös ne käymistilat on käytävä läpi.
Tiedän kuitenkin etten halua suhdetta jossa ei ns. kipunoi. Tässä kipunoi. Ja kyllä - harvoinkin tapailu on ihan taatusti ihmissuhde - ihan kuin on ne yhden illan jututkin (joista en pahemmin nauti, vaikken suurta syntiäkään tunne tekeväni).
En todellaan ole ehjä. Ei ole tapailemani mieskään. Ja kyllä: vahvasti tuntuu ettei ole nykyinen ihmissuhdekulttuurikaan. Henk. koht. en esim. usko ns. avoimiin suhteisiin (siis parisuhteisiin, joissa harrastetaan seksiä muidenkin kanssa). Mielestäni se on suurta valhetta, pelkuruutta olla rehellisesti ns. sinkku ja ainakin näiden kolmansien osapuolien pettämistä.Niin, no sen verran olen tässä toipunut tästä avoin suhde seksirumbasta ja tajunnut ainakin omalta kohdalta, että olen sille seksille liian herkkä. Se sotkee sitä kautta tunteita. Pitäs tietty osata tunteet ja seksi erotella, mutta kun meidän ihmisten tunnerakenteet ovat sellasia valitetavasti ettei tunteita ja seksiä voi erottaa. joten sitten sitä tulee tohelletua väärien henkilöiden kanssa.
Huh huh sekaannuin itseäni 23 vuotta nuorempiin naisiin. Piti olla yhden illan juttuja. Näin sovin ensimmäisen kanssa, se halusi seksiä yöllä, ei ollut hänellä kyytiä kotiin joten tarjosin yöpaikan. No ehdotti seksiä, no tottakai minä menin mukaan. No siitä alkoi myrskyisä suhde. Piiloteltiin hävettiin toisiamme molemmat.
No lopulta kerroimme kaikille. Sitten erotiin. No tämän tyttökaverit alkoi minua piirittää, minä idiootti menin niidenkin kanssa sähläämään.
Nyt lopetin kaiken. aivan älytöntä, vaihdoin puhelin numeronikin uuteen ja salaiseen etteivät soittele. Ovat ihan älyttömiä säätämään. Tulevat ja menevät miten tahansa, enkä minä todellakaan jaksa niitä. huh huh.
No nyt pitäs kuosiutua normaali aikuiseksi. Alkaa todella kaivata edes liki ikäistensä seuraa. Vaikka on kyllä oma todellisuus tässä teinisäätämisen vuoksi 3 vuoden aikana tainnut taantua sinne teinihelvettiin. - jos vapaat eronneet
eronnut nainen kirjoitti:
Kiitos kivasta vastauksesta. Siinä oli kyllä sen verran opettava sävy, että hieman haluaisin avata vielä tilannetta, koska tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut.
Erosin harkiten ja pitkän mietintävaiheen jälkeen, koska ex-mieheltäni ja minulta puuttui yhteinen päämärää (kasvoimme ns. erilleen). Ero ei todellakaan ollut yksin minun valintani, ex-miehenikään ei halunnut enää jatkaa. Olen ollut elämäni aikana vuosia myös yksin. Tiedän todellakin pärjääväni hienosti niinkin.
Halusin kirjoituksellani kertoa, minkälaiseen kulttuuriin eronneet aikuiset 2000-luvulla joutuvat. Kaikkia valintoja kukaan ei pysty tekemään yksin. Me elämme toistemme kanssa ja siinä ympäröivässä arvomaailmassa mikä nyt on. Tämä tuntuu olevan tätä päivää. En ole ystäväpiirissäni ainoa vastaavassa tilanteessa.
Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa (ei kuulemma tätä toistakaan naista). En rehellisesti sanottuna tiedä minäkään. Sikäli meillä on "avoin" suhde että olemme puhuneet tämän asian selväksi. Tiedän, että olemme molemmat vielä jonkinlaisessa eron jälkeisessä käymistilassa. Hakemassa suuntaa. Elämässä kun on erilaisia vaiheita, ja myös ne käymistilat on käytävä läpi.
Tiedän kuitenkin etten halua suhdetta jossa ei ns. kipunoi. Tässä kipunoi. Ja kyllä - harvoinkin tapailu on ihan taatusti ihmissuhde - ihan kuin on ne yhden illan jututkin (joista en pahemmin nauti, vaikken suurta syntiäkään tunne tekeväni).
En todellaan ole ehjä. Ei ole tapailemani mieskään. Ja kyllä: vahvasti tuntuu ettei ole nykyinen ihmissuhdekulttuurikaan. Henk. koht. en esim. usko ns. avoimiin suhteisiin (siis parisuhteisiin, joissa harrastetaan seksiä muidenkin kanssa). Mielestäni se on suurta valhetta, pelkuruutta olla rehellisesti ns. sinkku ja ainakin näiden kolmansien osapuolien pettämistä.hakevat seksiseuraa vähän sieltä ja vähän täältä, kun ei tuolla pelillä kuitenkaan mistään seurustelusta voida puhua?
Parempi se on hieman katsella ympärilleen eron jälkeen etenkin jos on pitkä liitto takana. Sitten osaa myöhemmin olla tyytyväinen valintaansa ja oppii mitä itsekin tahtoo.
Avio/avoliitossa oleville en tietenkään tätä vapautta kannata. - T-vertainen
eronnut nainen kirjoitti:
Kiitos kivasta vastauksesta. Siinä oli kyllä sen verran opettava sävy, että hieman haluaisin avata vielä tilannetta, koska tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut.
Erosin harkiten ja pitkän mietintävaiheen jälkeen, koska ex-mieheltäni ja minulta puuttui yhteinen päämärää (kasvoimme ns. erilleen). Ero ei todellakaan ollut yksin minun valintani, ex-miehenikään ei halunnut enää jatkaa. Olen ollut elämäni aikana vuosia myös yksin. Tiedän todellakin pärjääväni hienosti niinkin.
Halusin kirjoituksellani kertoa, minkälaiseen kulttuuriin eronneet aikuiset 2000-luvulla joutuvat. Kaikkia valintoja kukaan ei pysty tekemään yksin. Me elämme toistemme kanssa ja siinä ympäröivässä arvomaailmassa mikä nyt on. Tämä tuntuu olevan tätä päivää. En ole ystäväpiirissäni ainoa vastaavassa tilanteessa.
Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa (ei kuulemma tätä toistakaan naista). En rehellisesti sanottuna tiedä minäkään. Sikäli meillä on "avoin" suhde että olemme puhuneet tämän asian selväksi. Tiedän, että olemme molemmat vielä jonkinlaisessa eron jälkeisessä käymistilassa. Hakemassa suuntaa. Elämässä kun on erilaisia vaiheita, ja myös ne käymistilat on käytävä läpi.
Tiedän kuitenkin etten halua suhdetta jossa ei ns. kipunoi. Tässä kipunoi. Ja kyllä - harvoinkin tapailu on ihan taatusti ihmissuhde - ihan kuin on ne yhden illan jututkin (joista en pahemmin nauti, vaikken suurta syntiäkään tunne tekeväni).
En todellaan ole ehjä. Ei ole tapailemani mieskään. Ja kyllä: vahvasti tuntuu ettei ole nykyinen ihmissuhdekulttuurikaan. Henk. koht. en esim. usko ns. avoimiin suhteisiin (siis parisuhteisiin, joissa harrastetaan seksiä muidenkin kanssa). Mielestäni se on suurta valhetta, pelkuruutta olla rehellisesti ns. sinkku ja ainakin näiden kolmansien osapuolien pettämistä.Kiitokset itsellesi täydentävästä vastauksestasi. Tiedät varmasti mistä puhut, mitä tulee Avo-/avioeroon. Oli sitten syy kuinka perusteeton ja perusteltu ("Kasvoimme ns. erilleen"), ero pitkäaikaisesta kumppanista on aina henkilökohtainen tragedia. Itse en ole sitä kokenut ja pelkään eroa kuin ruttoa. Silti uskon niin että eroon, jopa yksipuolisestikin alkuunlaitettuun, tarvitaan kaksi ihmistä: Yleensä syytetään sitä toista osapuolta ja pidetään itseään syyttömänä. Ei kuitenkaan sinun tapauksessasi.
Jotta ei jäisi väärää kuvaa sinulle (ja muutamalle muulle sadalle), niin täsmennän Avointa Suhdetta. Avoin suhde, kuten muutkin Avoin-alkuiset sanat (Avoin kauppa, avoin yhteiskunta jne.) tarkoittavat suomenkielessä läpinäkyvyytteen, luottamukseen, vapauteen ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa asiaa. On kuitenkin muistettava, etteivät nämä kaksi esimerkkiä tarkoita sitä, etteikö niissä Avoin-asioissa olisi SÄÄNTÖJÄ. Avoimessa kaupassa tuotteen palautusoikeus: 14 vrk jne. Ennen aikaan kihlajaiset vastasivat "avointa kauppaa": Koeajan sisällä (1 vuosi), oli mahdollisuus purkaa kihlaus eli sopimus avioliitosta (=kaupan vahvistus). No, onneksi se on mennyttä aikaa. Nykyään voi ostaa tavaran, käyttää sen loppuun (n 10v.) ja hyljätä koska "uusiahan" tulee liukuhihnalta. Ehkä me ihmiset vain joudumme samanlaiseen "kulutushysteriaan" ihmisuhteissamme , kuten kerroit "Eronneet aikuisten 2000-luvulla joutuvan" :)
Avoimen suhteen vertauskuvaksi sopii hyvin 'avoin yhteiskunta'. Avoimessa yhteiskunnassa, jossa me muuten asumme, on paljon vapauksia, vapaaehtoisuutta ja läpinäkyvyyttä. Jopa niinkin paljon etteivät kaikki sitä ymmärrä tai osaa arvostaa. Avoimen yhteiskunnan vastakohtana toimii Totalitäärinen eli suljettu yhteiskunta (esim. Pohjois-Korea). Meillä, avoimessa yhteiskunnassa, on paljon vapauksia mm. sanan-, mielipiteen-, kokoontumis-, vain muutamia mainitakseni. Meillä on myös vapauksien lisäksi velvollisuuksia: Oppivelvollisuus; (miehillä) asevelvollisuus, (naisilla, nuorilla ja vanhoillakin kriisitilanteessa) työvelvollisuus. Valtiolla ja kirkolla on veronkanto-oikeus ts. verovelvollisuus koskettaa suurinta osaa suomalaisia.
Jos siis halutaan uskoa siihen, ettei suhteessamme t. yhteiskunnassamme ole velvollisuuksia, ei nähdä metsää puilta. Samoin suhde, jossa EI ole velvollisuuksia, ei ole mikään suhde. Sinun tapauksessasi en laittaisi lainausmerkkejä ainoastaan avoin-sanaan, vaan myös suhteeseen.
Suhdetoiminta ei ole koskaan helppoa, oli sitten kyseessä "harjoittelu" eli seurustelu tai avo-/avioliitto. Olen kuitenkin eri mieltä kanssasi siitä, etteikö suhteessa pitäisi ns. kipuilla. Suhteessa PITÄÄ kipuilla. Joku on joskus sanonut: "Joka ei tunne kuin onnellisen rakkauden suhteessaan, ei tiedä rakkaudesta mitään". Eri asia on sitten jos alkutaipaleella suunta on kahdella ihmisellä ihan vastakkaisia. Te pyöritte (kolmestaan) "liikenneympyrässä". Tosin sanomasi "Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa...", on miehesi kertomaa. Hän ei kerro sanomaansa käsi Raamatun päällä ja oikeusistunnossa. Koskaan ei voi olla varma, kuka pyörittää ja ketä.
Mitä tulee "opettamisen sävyyn", en opeta ketään elämään. Siksi, koska en tiedä miten "oikeaa elämää" tulisi elää. Harva tietää. Sen sijaan tiedä sen, miten elämää ei tulisi KULUTTAA. Ainoastaan siihen pyrin antamaan ohjeita. Toivon siis, että osaat ohjata itsesi pois siitä "liikenneympyrästä".
Avoin suhde on muutakin kuin vapaata seksiä. Vapaata seksiä, pelkästään, harrastavia suhteita nimitetään yhteisesti Vapaiksi suhteiksi... http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaat_suhteet
Toki seksiä voi harrastaa avoimessa suhteessakin, jos niin vain on sovittu.
Avoin suhde on alunperin luterilaisen kirkon "lanseeraama" termi kuvastamaan normaalin parisuhteen sisäänrakennettua suhdetta. Termissä on vain käynyt kuin monissa muissakin asioissa, joita lehdistö on ottanut; vääristynyt käsittämään jotain muuta. Muita esimerkkejä ovat sovinismi, ikärasismi, salarakas jne. Oikeita termejä olisivat Miessovinismi, ikädiskriminointi (=syrjintä) ja rakastaja/rakastajatar. Vain Luoja tietää kuinka monta muuta "uutta termiä" media keksii.
Koska olet "avoimessa suhteessa", ei ole mitenkään ihme että tunnet itsesi ns. tyhjäksi. Samanlaisia ihmisiä on useita, mutta ei tarkoita että (yleistäen) kaikki eronnet kokisivat samanlaista. Ylipäätänsä yleistämällä asiat johtuvat kulttuurista, halutaan karkoittaa asiat niin, että asia on jonkun muun kuin itsensä syytä. Aivan kuin alkoholistit syyttävät huonoa asemaansa johtuvan yhteiskunnasta. Vaikka sinä ET usko avoimen suhteen toimivuuteen, moni muu uskoo. Jopa useampi kuin uskotkaan.Se harrastetaanko suhteessa Vapaata seksiä, on sitten ihan toinen asia. Kuka siihen pystyy, on ihan samanlainen ihminen kuin se joka "kulttuurista johtuen" joutuu eroamaan tai harrastamaan seksiä "avoimessa suhteessa". Elämä on mustavalkoista VAIN jos niin haluaa nähdä.
Kaikesta huolimatta toivotan onnea sinulle elämässä, sillä onnea/onnellisuutta jos mitä ihminen eniten tarvitsee edelleenkin.
PS. Kuulostat jotenkin tutulta... Ai niin, vaimollani on tapana sanoa: "...tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut." ;) - Yhden miehen nainen
T-vertainen kirjoitti:
Kiitokset itsellesi täydentävästä vastauksestasi. Tiedät varmasti mistä puhut, mitä tulee Avo-/avioeroon. Oli sitten syy kuinka perusteeton ja perusteltu ("Kasvoimme ns. erilleen"), ero pitkäaikaisesta kumppanista on aina henkilökohtainen tragedia. Itse en ole sitä kokenut ja pelkään eroa kuin ruttoa. Silti uskon niin että eroon, jopa yksipuolisestikin alkuunlaitettuun, tarvitaan kaksi ihmistä: Yleensä syytetään sitä toista osapuolta ja pidetään itseään syyttömänä. Ei kuitenkaan sinun tapauksessasi.
Jotta ei jäisi väärää kuvaa sinulle (ja muutamalle muulle sadalle), niin täsmennän Avointa Suhdetta. Avoin suhde, kuten muutkin Avoin-alkuiset sanat (Avoin kauppa, avoin yhteiskunta jne.) tarkoittavat suomenkielessä läpinäkyvyytteen, luottamukseen, vapauteen ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa asiaa. On kuitenkin muistettava, etteivät nämä kaksi esimerkkiä tarkoita sitä, etteikö niissä Avoin-asioissa olisi SÄÄNTÖJÄ. Avoimessa kaupassa tuotteen palautusoikeus: 14 vrk jne. Ennen aikaan kihlajaiset vastasivat "avointa kauppaa": Koeajan sisällä (1 vuosi), oli mahdollisuus purkaa kihlaus eli sopimus avioliitosta (=kaupan vahvistus). No, onneksi se on mennyttä aikaa. Nykyään voi ostaa tavaran, käyttää sen loppuun (n 10v.) ja hyljätä koska "uusiahan" tulee liukuhihnalta. Ehkä me ihmiset vain joudumme samanlaiseen "kulutushysteriaan" ihmisuhteissamme , kuten kerroit "Eronneet aikuisten 2000-luvulla joutuvan" :)
Avoimen suhteen vertauskuvaksi sopii hyvin 'avoin yhteiskunta'. Avoimessa yhteiskunnassa, jossa me muuten asumme, on paljon vapauksia, vapaaehtoisuutta ja läpinäkyvyyttä. Jopa niinkin paljon etteivät kaikki sitä ymmärrä tai osaa arvostaa. Avoimen yhteiskunnan vastakohtana toimii Totalitäärinen eli suljettu yhteiskunta (esim. Pohjois-Korea). Meillä, avoimessa yhteiskunnassa, on paljon vapauksia mm. sanan-, mielipiteen-, kokoontumis-, vain muutamia mainitakseni. Meillä on myös vapauksien lisäksi velvollisuuksia: Oppivelvollisuus; (miehillä) asevelvollisuus, (naisilla, nuorilla ja vanhoillakin kriisitilanteessa) työvelvollisuus. Valtiolla ja kirkolla on veronkanto-oikeus ts. verovelvollisuus koskettaa suurinta osaa suomalaisia.
Jos siis halutaan uskoa siihen, ettei suhteessamme t. yhteiskunnassamme ole velvollisuuksia, ei nähdä metsää puilta. Samoin suhde, jossa EI ole velvollisuuksia, ei ole mikään suhde. Sinun tapauksessasi en laittaisi lainausmerkkejä ainoastaan avoin-sanaan, vaan myös suhteeseen.
Suhdetoiminta ei ole koskaan helppoa, oli sitten kyseessä "harjoittelu" eli seurustelu tai avo-/avioliitto. Olen kuitenkin eri mieltä kanssasi siitä, etteikö suhteessa pitäisi ns. kipuilla. Suhteessa PITÄÄ kipuilla. Joku on joskus sanonut: "Joka ei tunne kuin onnellisen rakkauden suhteessaan, ei tiedä rakkaudesta mitään". Eri asia on sitten jos alkutaipaleella suunta on kahdella ihmisellä ihan vastakkaisia. Te pyöritte (kolmestaan) "liikenneympyrässä". Tosin sanomasi "Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa...", on miehesi kertomaa. Hän ei kerro sanomaansa käsi Raamatun päällä ja oikeusistunnossa. Koskaan ei voi olla varma, kuka pyörittää ja ketä.
Mitä tulee "opettamisen sävyyn", en opeta ketään elämään. Siksi, koska en tiedä miten "oikeaa elämää" tulisi elää. Harva tietää. Sen sijaan tiedä sen, miten elämää ei tulisi KULUTTAA. Ainoastaan siihen pyrin antamaan ohjeita. Toivon siis, että osaat ohjata itsesi pois siitä "liikenneympyrästä".
Avoin suhde on muutakin kuin vapaata seksiä. Vapaata seksiä, pelkästään, harrastavia suhteita nimitetään yhteisesti Vapaiksi suhteiksi... http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaat_suhteet
Toki seksiä voi harrastaa avoimessa suhteessakin, jos niin vain on sovittu.
Avoin suhde on alunperin luterilaisen kirkon "lanseeraama" termi kuvastamaan normaalin parisuhteen sisäänrakennettua suhdetta. Termissä on vain käynyt kuin monissa muissakin asioissa, joita lehdistö on ottanut; vääristynyt käsittämään jotain muuta. Muita esimerkkejä ovat sovinismi, ikärasismi, salarakas jne. Oikeita termejä olisivat Miessovinismi, ikädiskriminointi (=syrjintä) ja rakastaja/rakastajatar. Vain Luoja tietää kuinka monta muuta "uutta termiä" media keksii.
Koska olet "avoimessa suhteessa", ei ole mitenkään ihme että tunnet itsesi ns. tyhjäksi. Samanlaisia ihmisiä on useita, mutta ei tarkoita että (yleistäen) kaikki eronnet kokisivat samanlaista. Ylipäätänsä yleistämällä asiat johtuvat kulttuurista, halutaan karkoittaa asiat niin, että asia on jonkun muun kuin itsensä syytä. Aivan kuin alkoholistit syyttävät huonoa asemaansa johtuvan yhteiskunnasta. Vaikka sinä ET usko avoimen suhteen toimivuuteen, moni muu uskoo. Jopa useampi kuin uskotkaan.Se harrastetaanko suhteessa Vapaata seksiä, on sitten ihan toinen asia. Kuka siihen pystyy, on ihan samanlainen ihminen kuin se joka "kulttuurista johtuen" joutuu eroamaan tai harrastamaan seksiä "avoimessa suhteessa". Elämä on mustavalkoista VAIN jos niin haluaa nähdä.
Kaikesta huolimatta toivotan onnea sinulle elämässä, sillä onnea/onnellisuutta jos mitä ihminen eniten tarvitsee edelleenkin.
PS. Kuulostat jotenkin tutulta... Ai niin, vaimollani on tapana sanoa: "...tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut." ;)Ymmärrän erittäin hyvin, ettei tuosta ympyrästä niin kovin helposti pois pääse. Itse olen kamppaillut samantapaisen jutun kanssa jo 5-6 vuotta. Se on niin hassua, kun kuitenkin pidän itseäni yhden miehen naisena. Ensin ihastuin tähän ukkomieheen aivan hullun lailla. Meillä on ollut aina erittäin vahva halu toisiimme, fyysisesti. Ainakin minä koen niin. Alussa elättelin toiveita, että hän eroaa vaimostaan. Pohjimmiltaan vieläkin uskon niin käyvän. En osaa sanoa miksi, vaikka ei hän, tämä ukkomies ole minulle mitään toiveita jaellut. Hän on ollut minulle aina erittäin ihana. Olen siis aivan myyty. Vieläkin. Tilanne ei minun kannaltani ole todellakaan hauska. Kun todella tarvitsen häntä, on aivan turha kuvitella että saisin sieltä suunnalta mitään tukea. Tämä ihastus on minun suunnaltani muuttunut siitä huolimatta syvemmäksi. En ole mikään pintaliitäjä. Olen itseasiassa kovin syvällinen. Hyväksyn hänen toimet, esim. sen ettei hän voi vastata puheluihini. Olen tämän 5 vuoden aikana yrittänyt monesti päästä hänestä irti, mutta turhaan. Minulla on mennyt moni uusi suhde rikki hänen takiaan. Ajattelen vain häntä. Hän on sydämessäni, ei se joka on vierelläni, jonka kanssa yritän luoda uutta ihmissuhdetta. Aivan älytöntä, tiedän sen. Olemme puhuneet tästä hänen kanssaan, mutta hän on samalla lailla loukussa minuun. Vaikka ei koskaan sanokaan rakastavansa minua. Hän ei tekisi minulle sellaista, joka minua koskee, mutta silti tekee, pitämällä yhteyttä minuun. Aina uudestaan ja uudestaan otan häneen yhteyttä ja muutama päivä saattaa mennä ja hän järjestää tapaamisen. Taas kaikki paistaa niin onnellisesti että! Aika hirveää tuhlata näin hyvää elämää, jolle ei löydy järkevyyttä eikä syvällisyyttä. Pieni hetki yhdessä silloin tällöin. Se ei taida oikein riittää. Olen aivan hänen vallassaan.
- ;;;;;;;;;;;;
eronnut nainen kirjoitti:
Kiitos kivasta vastauksesta. Siinä oli kyllä sen verran opettava sävy, että hieman haluaisin avata vielä tilannetta, koska tuntuu ettet nyt itsekkään tiedä ihan mistä puhut.
Erosin harkiten ja pitkän mietintävaiheen jälkeen, koska ex-mieheltäni ja minulta puuttui yhteinen päämärää (kasvoimme ns. erilleen). Ero ei todellakaan ollut yksin minun valintani, ex-miehenikään ei halunnut enää jatkaa. Olen ollut elämäni aikana vuosia myös yksin. Tiedän todellakin pärjääväni hienosti niinkin.
Halusin kirjoituksellani kertoa, minkälaiseen kulttuuriin eronneet aikuiset 2000-luvulla joutuvat. Kaikkia valintoja kukaan ei pysty tekemään yksin. Me elämme toistemme kanssa ja siinä ympäröivässä arvomaailmassa mikä nyt on. Tämä tuntuu olevan tätä päivää. En ole ystäväpiirissäni ainoa vastaavassa tilanteessa.
Tapailemani mies ei tiedä mitä haluaa (ei kuulemma tätä toistakaan naista). En rehellisesti sanottuna tiedä minäkään. Sikäli meillä on "avoin" suhde että olemme puhuneet tämän asian selväksi. Tiedän, että olemme molemmat vielä jonkinlaisessa eron jälkeisessä käymistilassa. Hakemassa suuntaa. Elämässä kun on erilaisia vaiheita, ja myös ne käymistilat on käytävä läpi.
Tiedän kuitenkin etten halua suhdetta jossa ei ns. kipunoi. Tässä kipunoi. Ja kyllä - harvoinkin tapailu on ihan taatusti ihmissuhde - ihan kuin on ne yhden illan jututkin (joista en pahemmin nauti, vaikken suurta syntiäkään tunne tekeväni).
En todellaan ole ehjä. Ei ole tapailemani mieskään. Ja kyllä: vahvasti tuntuu ettei ole nykyinen ihmissuhdekulttuurikaan. Henk. koht. en esim. usko ns. avoimiin suhteisiin (siis parisuhteisiin, joissa harrastetaan seksiä muidenkin kanssa). Mielestäni se on suurta valhetta, pelkuruutta olla rehellisesti ns. sinkku ja ainakin näiden kolmansien osapuolien pettämistä.>>>Halusin kirjoituksellani kertoa, minkälaiseen kulttuuriin eronneet aikuiset 2000-luvulla joutuvat.>>>
Höpö höpö. Sinä kerroit, millaista säätöä SINÄ olet kehitellyt erosi jälkeen. Tarinassasi ei ole mitään juuri 2000-luvulle ainutlaatuista, mutta ei toisaalta sen yleisempää kuin muunlaisetkaan suhteet. Mikä tarve sinulla on yleistää omat ongelmasi koko yhteiskuntaa koskeviksi? Sekö, ettei tarvitse miettiä mitä itse voisit tehdä oman tilanteesi parantamiseksi? - T-vertainen
Yhden miehen nainen kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin, ettei tuosta ympyrästä niin kovin helposti pois pääse. Itse olen kamppaillut samantapaisen jutun kanssa jo 5-6 vuotta. Se on niin hassua, kun kuitenkin pidän itseäni yhden miehen naisena. Ensin ihastuin tähän ukkomieheen aivan hullun lailla. Meillä on ollut aina erittäin vahva halu toisiimme, fyysisesti. Ainakin minä koen niin. Alussa elättelin toiveita, että hän eroaa vaimostaan. Pohjimmiltaan vieläkin uskon niin käyvän. En osaa sanoa miksi, vaikka ei hän, tämä ukkomies ole minulle mitään toiveita jaellut. Hän on ollut minulle aina erittäin ihana. Olen siis aivan myyty. Vieläkin. Tilanne ei minun kannaltani ole todellakaan hauska. Kun todella tarvitsen häntä, on aivan turha kuvitella että saisin sieltä suunnalta mitään tukea. Tämä ihastus on minun suunnaltani muuttunut siitä huolimatta syvemmäksi. En ole mikään pintaliitäjä. Olen itseasiassa kovin syvällinen. Hyväksyn hänen toimet, esim. sen ettei hän voi vastata puheluihini. Olen tämän 5 vuoden aikana yrittänyt monesti päästä hänestä irti, mutta turhaan. Minulla on mennyt moni uusi suhde rikki hänen takiaan. Ajattelen vain häntä. Hän on sydämessäni, ei se joka on vierelläni, jonka kanssa yritän luoda uutta ihmissuhdetta. Aivan älytöntä, tiedän sen. Olemme puhuneet tästä hänen kanssaan, mutta hän on samalla lailla loukussa minuun. Vaikka ei koskaan sanokaan rakastavansa minua. Hän ei tekisi minulle sellaista, joka minua koskee, mutta silti tekee, pitämällä yhteyttä minuun. Aina uudestaan ja uudestaan otan häneen yhteyttä ja muutama päivä saattaa mennä ja hän järjestää tapaamisen. Taas kaikki paistaa niin onnellisesti että! Aika hirveää tuhlata näin hyvää elämää, jolle ei löydy järkevyyttä eikä syvällisyyttä. Pieni hetki yhdessä silloin tällöin. Se ei taida oikein riittää. Olen aivan hänen vallassaan.
... seksiuhde on suhde. Olinpas kömpelö.
Samoin on meillä useimmilla suhde siihen paikkaan jossa vietämme päivämme korvausta vastaan (=työpaikka). Sitä kutsutaan työsuhteeksi. Samoin pidämme yhteyttä tekstiviestein, kirjein tai puhelimitse sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin. Niitä kutsutaan sukulaissuhteiksi ja ystävyyssuhteiksi. Meillä on siis useampia "suhteita" kuin luulemmekaan. Niitä kaikkia yhdistää suhde-sana, siis side tai kahle, riippuen asian positiivisesta tai negatiivisesta luonteesta. Useimmilla meillä työssä käyvillä ja asuntolainaa maksavilla on suhde pankkiin. Pankki kutsuu sitä asiakassuhteeksi.
Kuten sanoit, olet oikeassa: "Seksisuhde on suhde". Samoin nuo edellä mainitsemani suhteet ovat suhteita. En vain osannut täsmentää sanoessani "Samoin suhde, jossa EI ole velvollisuuksia, ei ole mikään suhde.", että tarkoitin suhteella PARISUHDETTA. Parisuhde kun on enemmän kuin seksisuhde, seurustelu tai tapailu. Seksisuhde EI ole parisuhde, elleivät molemmat halua sitoutua yhdessä elämiseen iloineen ja suruineen. Se (parisuhde) vaatii päättäväisyyttä, syvempää sitoutumista, sitkeyttä ja yhteiset pelisäännöt. Siis oikeuksia ja velvollisuuksia. Siispä muutakin kuin alastomana sängyssä hyppimistä. Seksi on parisuhteen "kerma kakun päällä", ei mitään muuta.
Kieltämättä Suomi24:n jaottelu on pielessä 'Suhteiden' osalta. Oikeampi jaottelua olisi Parisuhde, jonka sisään omiksi keskusteluiksi liitettäisiin Avioliitto, Avoliitto ja Avoin suhde (kenties uskottomuus ja avio/avoerot). Parisuhde pitäisi olla oma kategoriansa kuin esim. Opiskelu ja Pelit ovat. Parisuhde painii ns. kovemmassa sarjassa kuin "miten mies isketään" tai vaikkapa "ihannenainen" Suhteet-osastoista.
Sinulla on siis seksisuhde, mutta siitä on vielä pitkä matka parisuhteeseen. Seksisuhde on minun mielestäni ihan OK asia, jos kummallekin ihmiselle asia sopii. Ja onhan siinä mahdollisuus ihan oikeaan parisuhteeseenkin, jos vain molemmat sitä haluavat (vrt. aiempi puhe 'sitoutumiseen'). Nyt sitten seksisuhteen kolikon kääntöpuoli...
Oltuasi 5-6 vuotta saman miehen kanssa seksisuhteessa, on päivän selvää että ihastut/ rakastut kumppaniin. Olisi enemmänkin poikkeus etteikö sinun (naisen) kohdalla näin kävisi. Tuleeko tunne "jumalallisesta tahdosta" vai vain biologiasta, on itse kunkin oma asia. Viimekädessä biologinen prosessi ihmisen aivoissa aiheuttaa rakastumisen tunteen, joka valmistaa naisen lisääntymään eli seksiin kumppanin kanssa. Nainen siis päättää ryhtyykö seksiin vai ei. Se kumpi tai miten tämän "suhde" on alkanut, on toissijaista. Riittää vain kun mies kykynee vakuuttamaan nainen luotettavuudesta jne. Ja sen homman kyllä useat miehet, parhaiten jopa ne "auervaarat".
Jos teidän molempien tunteet ovat aidot ja oikeat, ei siinä ole mitään uutta. Kaunokirjallisuus on samanlaisia esimerkkejä täynnä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Humiseva_harju ... ja myöskin niitä huonompiakin esimerkkejä. Jos siis olet "yhden miehen nainen", niin tiedät vain saavasi nykyisen "miehesi" vain yhdellä keinolla: Hänen avioerolla, mutta...
Tuo kertomasi "jo 5-6 vuotta" pitäisi kertoa sinulle jotain. Veikkaukseni on, että saat odottaa seuraavatkin 5-6 vuotta ja sittenkään ei tapahdu mitään sellaista joka liittäisi teidät kaksi yhteen. Ja sille veikkukselle ei kovinkaan suurta kerrointa löydy eli sama meno jatkunee edelleen. Se, että tyydyt "kakkosnaisen" rooliin ei ole yhtään huonompikaan jos vain siihen tyytyy. Ei leasing-autolla ajaminen eroa omistusautosta, mutta kovin moni haluaa ajaa sillä OMALLA autolla. Tosin sinun "autosi" vaikuttaa kovin varastetulta.
Jos siis tämä "mies" olisi Avoimessa suhteessa, niin hänelle saisi soittaa muutkin naiset kuin oma vaimo. Tosin, harvoin vaimot Avoimessa suhteessakaan haluaa kilpailijatarta "reviirilleen" ellei suhde ole aidosti "avoin" ja luotettava. Jos siis tapaamisenne, seksi ja tämä "suhde" ei millään kestä päivän valoa, esim. seksin harrastamisen suhteen, ei kyseessä ole Avoin suhde. Silloin lyhin tie on - miehen pettäminen.
Hän pettää silloin ensisijaisesti vaimoaan ja sinua. Seksisuhteessakin voi pettää toista osapuolta kun ei kerro totuutta tai pitää toisen oletuksissa: "Kyllähän se mies vielä eroaa...". Vielä ikävää on kun hukkaa toisen elämää niin, ettei toinen voi rakentaa haluamaansa parisuhdetta.
Jos siis haluat rakentaa parisuhteen, tee se jonkun muun kanssa. Muu uskottelu on itsensä pettämistä. Kenties tämän vaimonkin.
Jos taas tyydyt kohtaloosi, ota ainakin selvää heidän suhteensa oikeasta laadusta ettet aiheuta tämän miehen vaimolle kärsimystä ja aiheuta turhaa avioeroa. Tuskin mieskaan eroa haluaa, kun kerran 5-6 vuotta on asiaa "lupaillut". On siis eri asia kun yksi ihminen kärsii kuin kolme ihmistä kärsii. Mitä siis voit oppia tästä myöhempää elämää varten, on erottamaan aidot suhteet muista "suhteista" Tsemppiä! - Yhden miehen nainen
T-vertainen kirjoitti:
... seksiuhde on suhde. Olinpas kömpelö.
Samoin on meillä useimmilla suhde siihen paikkaan jossa vietämme päivämme korvausta vastaan (=työpaikka). Sitä kutsutaan työsuhteeksi. Samoin pidämme yhteyttä tekstiviestein, kirjein tai puhelimitse sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin. Niitä kutsutaan sukulaissuhteiksi ja ystävyyssuhteiksi. Meillä on siis useampia "suhteita" kuin luulemmekaan. Niitä kaikkia yhdistää suhde-sana, siis side tai kahle, riippuen asian positiivisesta tai negatiivisesta luonteesta. Useimmilla meillä työssä käyvillä ja asuntolainaa maksavilla on suhde pankkiin. Pankki kutsuu sitä asiakassuhteeksi.
Kuten sanoit, olet oikeassa: "Seksisuhde on suhde". Samoin nuo edellä mainitsemani suhteet ovat suhteita. En vain osannut täsmentää sanoessani "Samoin suhde, jossa EI ole velvollisuuksia, ei ole mikään suhde.", että tarkoitin suhteella PARISUHDETTA. Parisuhde kun on enemmän kuin seksisuhde, seurustelu tai tapailu. Seksisuhde EI ole parisuhde, elleivät molemmat halua sitoutua yhdessä elämiseen iloineen ja suruineen. Se (parisuhde) vaatii päättäväisyyttä, syvempää sitoutumista, sitkeyttä ja yhteiset pelisäännöt. Siis oikeuksia ja velvollisuuksia. Siispä muutakin kuin alastomana sängyssä hyppimistä. Seksi on parisuhteen "kerma kakun päällä", ei mitään muuta.
Kieltämättä Suomi24:n jaottelu on pielessä 'Suhteiden' osalta. Oikeampi jaottelua olisi Parisuhde, jonka sisään omiksi keskusteluiksi liitettäisiin Avioliitto, Avoliitto ja Avoin suhde (kenties uskottomuus ja avio/avoerot). Parisuhde pitäisi olla oma kategoriansa kuin esim. Opiskelu ja Pelit ovat. Parisuhde painii ns. kovemmassa sarjassa kuin "miten mies isketään" tai vaikkapa "ihannenainen" Suhteet-osastoista.
Sinulla on siis seksisuhde, mutta siitä on vielä pitkä matka parisuhteeseen. Seksisuhde on minun mielestäni ihan OK asia, jos kummallekin ihmiselle asia sopii. Ja onhan siinä mahdollisuus ihan oikeaan parisuhteeseenkin, jos vain molemmat sitä haluavat (vrt. aiempi puhe 'sitoutumiseen'). Nyt sitten seksisuhteen kolikon kääntöpuoli...
Oltuasi 5-6 vuotta saman miehen kanssa seksisuhteessa, on päivän selvää että ihastut/ rakastut kumppaniin. Olisi enemmänkin poikkeus etteikö sinun (naisen) kohdalla näin kävisi. Tuleeko tunne "jumalallisesta tahdosta" vai vain biologiasta, on itse kunkin oma asia. Viimekädessä biologinen prosessi ihmisen aivoissa aiheuttaa rakastumisen tunteen, joka valmistaa naisen lisääntymään eli seksiin kumppanin kanssa. Nainen siis päättää ryhtyykö seksiin vai ei. Se kumpi tai miten tämän "suhde" on alkanut, on toissijaista. Riittää vain kun mies kykynee vakuuttamaan nainen luotettavuudesta jne. Ja sen homman kyllä useat miehet, parhaiten jopa ne "auervaarat".
Jos teidän molempien tunteet ovat aidot ja oikeat, ei siinä ole mitään uutta. Kaunokirjallisuus on samanlaisia esimerkkejä täynnä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Humiseva_harju ... ja myöskin niitä huonompiakin esimerkkejä. Jos siis olet "yhden miehen nainen", niin tiedät vain saavasi nykyisen "miehesi" vain yhdellä keinolla: Hänen avioerolla, mutta...
Tuo kertomasi "jo 5-6 vuotta" pitäisi kertoa sinulle jotain. Veikkaukseni on, että saat odottaa seuraavatkin 5-6 vuotta ja sittenkään ei tapahdu mitään sellaista joka liittäisi teidät kaksi yhteen. Ja sille veikkukselle ei kovinkaan suurta kerrointa löydy eli sama meno jatkunee edelleen. Se, että tyydyt "kakkosnaisen" rooliin ei ole yhtään huonompikaan jos vain siihen tyytyy. Ei leasing-autolla ajaminen eroa omistusautosta, mutta kovin moni haluaa ajaa sillä OMALLA autolla. Tosin sinun "autosi" vaikuttaa kovin varastetulta.
Jos siis tämä "mies" olisi Avoimessa suhteessa, niin hänelle saisi soittaa muutkin naiset kuin oma vaimo. Tosin, harvoin vaimot Avoimessa suhteessakaan haluaa kilpailijatarta "reviirilleen" ellei suhde ole aidosti "avoin" ja luotettava. Jos siis tapaamisenne, seksi ja tämä "suhde" ei millään kestä päivän valoa, esim. seksin harrastamisen suhteen, ei kyseessä ole Avoin suhde. Silloin lyhin tie on - miehen pettäminen.
Hän pettää silloin ensisijaisesti vaimoaan ja sinua. Seksisuhteessakin voi pettää toista osapuolta kun ei kerro totuutta tai pitää toisen oletuksissa: "Kyllähän se mies vielä eroaa...". Vielä ikävää on kun hukkaa toisen elämää niin, ettei toinen voi rakentaa haluamaansa parisuhdetta.
Jos siis haluat rakentaa parisuhteen, tee se jonkun muun kanssa. Muu uskottelu on itsensä pettämistä. Kenties tämän vaimonkin.
Jos taas tyydyt kohtaloosi, ota ainakin selvää heidän suhteensa oikeasta laadusta ettet aiheuta tämän miehen vaimolle kärsimystä ja aiheuta turhaa avioeroa. Tuskin mieskaan eroa haluaa, kun kerran 5-6 vuotta on asiaa "lupaillut". On siis eri asia kun yksi ihminen kärsii kuin kolme ihmistä kärsii. Mitä siis voit oppia tästä myöhempää elämää varten, on erottamaan aidot suhteet muista "suhteista" Tsemppiä!Niin, olet aivan oikeassa. Kaikki kolme kärsii. Ja jos kuvitellaan että hän eroaisikin ja aloittaisimme parisuhteen, ilmeisesti hän jatkaisi elämäntapojaan ja minä saisin tuntea samalla lailla petetyksi tulemisen mitä hänen vaimo nyt tuntee. Ei se siihen loppuisi. Joten, ulos tutustumaan parempiin yksilöihin! Kai niitä vielä on, vai? Kiitos sinulle!
- T-vertainen
Yhden miehen nainen kirjoitti:
Niin, olet aivan oikeassa. Kaikki kolme kärsii. Ja jos kuvitellaan että hän eroaisikin ja aloittaisimme parisuhteen, ilmeisesti hän jatkaisi elämäntapojaan ja minä saisin tuntea samalla lailla petetyksi tulemisen mitä hänen vaimo nyt tuntee. Ei se siihen loppuisi. Joten, ulos tutustumaan parempiin yksilöihin! Kai niitä vielä on, vai? Kiitos sinulle!
Jos sinulla on minua uskominen (ja vaimoani), niin parempia yksilöitä EI löydy. Kaikki miehet ovat sikoja... ja naiset eläinrakkaita. ;)
Meitä Avoimessa suhteessa eläviä miehiä ei ainakaan kannata harkitakaan, sillä me naimme kaikkia naisia joilla jäsenet liikkuu ja veri kiertää. Niitä yksiavioisia ja uskollisia miehiä löytyy...ööö...löytyi vielä muutama vuosi sitten Keski-Suomesta, joten nyt kannattaa pitää kiirettä jos mielii saada sellaisen. :D
Leikki leikkinä. Tottakai niitä hyviä ja rehellisiäkin miehiä löytyy. Kun vain muistaa ettei kaikki kiiltävä ole kultaa ja täydellistä ihmistä (miestä) ei ole olemassakaan. Puhumalla ja asiat selvittämällä yleensä pärjää, eikä hakkaa liikaa mitään periaatteitaan kiviin. Vahvat sillat kestää parhaiten joustamiskyvyllään, samoin parisuhteetkin.
Tottakai jos toisella on vahva periaate siitä että eletään vain toisillemme, aina ja ikuisesti, eikä toisen sukupuolen edustajia saa vilkaistakaan tai ero astuu voimaan; sitä on tietenkin kunnioitettava. Silloin kannattaa myös varmuuden vuoksi ostaa hitsaajan lasit, ettei kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi. "Yhden miehen naiset" kun ovat niitä pahimmasta päästä olevia. ;)
Älä huoli, kyllä se päivä paistaa risukasaankin. Onnea metsästykseen!!! :) - Yhden miehen nainen
T-vertainen kirjoitti:
Jos sinulla on minua uskominen (ja vaimoani), niin parempia yksilöitä EI löydy. Kaikki miehet ovat sikoja... ja naiset eläinrakkaita. ;)
Meitä Avoimessa suhteessa eläviä miehiä ei ainakaan kannata harkitakaan, sillä me naimme kaikkia naisia joilla jäsenet liikkuu ja veri kiertää. Niitä yksiavioisia ja uskollisia miehiä löytyy...ööö...löytyi vielä muutama vuosi sitten Keski-Suomesta, joten nyt kannattaa pitää kiirettä jos mielii saada sellaisen. :D
Leikki leikkinä. Tottakai niitä hyviä ja rehellisiäkin miehiä löytyy. Kun vain muistaa ettei kaikki kiiltävä ole kultaa ja täydellistä ihmistä (miestä) ei ole olemassakaan. Puhumalla ja asiat selvittämällä yleensä pärjää, eikä hakkaa liikaa mitään periaatteitaan kiviin. Vahvat sillat kestää parhaiten joustamiskyvyllään, samoin parisuhteetkin.
Tottakai jos toisella on vahva periaate siitä että eletään vain toisillemme, aina ja ikuisesti, eikä toisen sukupuolen edustajia saa vilkaistakaan tai ero astuu voimaan; sitä on tietenkin kunnioitettava. Silloin kannattaa myös varmuuden vuoksi ostaa hitsaajan lasit, ettei kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi. "Yhden miehen naiset" kun ovat niitä pahimmasta päästä olevia. ;)
Älä huoli, kyllä se päivä paistaa risukasaankin. Onnea metsästykseen!!! :)Mahtaakohan paistaa risukasaan? Olisiko sittenkin parempi olla monen miehen nainen? Eikä välittää enää mistään mitään. Tehdä aivan samoin mitä minulle on tehty. Ehkä olen toivoton tapaus. Olen kuitenkin iloinen siitä että sinulla on hyvä suhde.
- Yhden miehen nainen
T-vertainen kirjoitti:
Jos sinulla on minua uskominen (ja vaimoani), niin parempia yksilöitä EI löydy. Kaikki miehet ovat sikoja... ja naiset eläinrakkaita. ;)
Meitä Avoimessa suhteessa eläviä miehiä ei ainakaan kannata harkitakaan, sillä me naimme kaikkia naisia joilla jäsenet liikkuu ja veri kiertää. Niitä yksiavioisia ja uskollisia miehiä löytyy...ööö...löytyi vielä muutama vuosi sitten Keski-Suomesta, joten nyt kannattaa pitää kiirettä jos mielii saada sellaisen. :D
Leikki leikkinä. Tottakai niitä hyviä ja rehellisiäkin miehiä löytyy. Kun vain muistaa ettei kaikki kiiltävä ole kultaa ja täydellistä ihmistä (miestä) ei ole olemassakaan. Puhumalla ja asiat selvittämällä yleensä pärjää, eikä hakkaa liikaa mitään periaatteitaan kiviin. Vahvat sillat kestää parhaiten joustamiskyvyllään, samoin parisuhteetkin.
Tottakai jos toisella on vahva periaate siitä että eletään vain toisillemme, aina ja ikuisesti, eikä toisen sukupuolen edustajia saa vilkaistakaan tai ero astuu voimaan; sitä on tietenkin kunnioitettava. Silloin kannattaa myös varmuuden vuoksi ostaa hitsaajan lasit, ettei kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi. "Yhden miehen naiset" kun ovat niitä pahimmasta päästä olevia. ;)
Älä huoli, kyllä se päivä paistaa risukasaankin. Onnea metsästykseen!!! :)Kiitos, kun jaksat olla vielä leikkisäkin. Siitäkin huolimatta kun itse ryven täällä pohjamudissa. Itsepähän olen itseni tänne pistänyt. Mahtaakohan minusta enää saadakaan kokonaista ihmistä. En kellekään suosittele tällaista elämää. Tämä vie hyvin helposti itsekunnioituksen ja uskon siihen että voisi kelvata jollekin kunnollisellekin miehelle. Minä itse ryven siinä. Terveisiä vaan kelvottomalta yhden miehen naiselta. Itsesäälissä on ihan kiva ryvetä. ;) Ja kiitos vielä kerran sinulle joka jaksoit vastata minulle. Se tuntui mukavalta.
- T-vertainen
Yhden miehen nainen kirjoitti:
Kiitos, kun jaksat olla vielä leikkisäkin. Siitäkin huolimatta kun itse ryven täällä pohjamudissa. Itsepähän olen itseni tänne pistänyt. Mahtaakohan minusta enää saadakaan kokonaista ihmistä. En kellekään suosittele tällaista elämää. Tämä vie hyvin helposti itsekunnioituksen ja uskon siihen että voisi kelvata jollekin kunnollisellekin miehelle. Minä itse ryven siinä. Terveisiä vaan kelvottomalta yhden miehen naiselta. Itsesäälissä on ihan kiva ryvetä. ;) Ja kiitos vielä kerran sinulle joka jaksoit vastata minulle. Se tuntui mukavalta.
Kyllä se siitä, kunhan ei ota kaikkia asioita elämän varrella liian raskaasti. Turha synkistely harvoin edesauttaa asioiden edistymistä - siihen vaaditaan ihan työtä.
Hengähdät nyt hiukan ja teet asiat selväksi tämän "miehen" kanssa. Otat itsellesi aikaa ja käyt vaikka lainaamassa kirjastosta kirjoja. Menee aikasi parempaan talteen. Ties vaikka se "unelmien poikamies" löytyisi kirja kädessä. ;) Mielikuvitusta siis peliin...
Sinä olet yhden miehen nainen ja olet varmasti oikeassa ettei pidäkään suositella tuollaista elämää kenellekään. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö joku jossain päin Suomea kykene seksisuhteeseen kahdenkin naisen/miehen kanssa. Ei pidä ehdoin tahdoin kaikkia "suhteita" niputtaa samaan kategoriaan, olivatpa ne parisuhteita, monisuhteita tai seksisuhteita.
Olipa suhde nimeltään mikä tahansa, kaikkein tärkeintä on selvittää suhteen parusta ja säännöt toisen osapuolen ja etenkin itsensä kannalta. Silloin säästyy paljolta sydän surulta. Koskaan ei pidä suhde asioissa lähteä "leikkimään", sillä "Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön".
Sinulla on nyt käynyt vahinko joka ei ole kuitenkaan yksin sinun syytä. Joten pää pystyy, hymyä huuleen ja eteenpäin!
PS. Vaikkei tuo ikä nyt selvinnytkään, niin eiköhän noita miehiä pörrää sinunkin ikäluokassa. - Yhden miehen nainen
T-vertainen kirjoitti:
Kyllä se siitä, kunhan ei ota kaikkia asioita elämän varrella liian raskaasti. Turha synkistely harvoin edesauttaa asioiden edistymistä - siihen vaaditaan ihan työtä.
Hengähdät nyt hiukan ja teet asiat selväksi tämän "miehen" kanssa. Otat itsellesi aikaa ja käyt vaikka lainaamassa kirjastosta kirjoja. Menee aikasi parempaan talteen. Ties vaikka se "unelmien poikamies" löytyisi kirja kädessä. ;) Mielikuvitusta siis peliin...
Sinä olet yhden miehen nainen ja olet varmasti oikeassa ettei pidäkään suositella tuollaista elämää kenellekään. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö joku jossain päin Suomea kykene seksisuhteeseen kahdenkin naisen/miehen kanssa. Ei pidä ehdoin tahdoin kaikkia "suhteita" niputtaa samaan kategoriaan, olivatpa ne parisuhteita, monisuhteita tai seksisuhteita.
Olipa suhde nimeltään mikä tahansa, kaikkein tärkeintä on selvittää suhteen parusta ja säännöt toisen osapuolen ja etenkin itsensä kannalta. Silloin säästyy paljolta sydän surulta. Koskaan ei pidä suhde asioissa lähteä "leikkimään", sillä "Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön".
Sinulla on nyt käynyt vahinko joka ei ole kuitenkaan yksin sinun syytä. Joten pää pystyy, hymyä huuleen ja eteenpäin!
PS. Vaikkei tuo ikä nyt selvinnytkään, niin eiköhän noita miehiä pörrää sinunkin ikäluokassa.opettanut avaamaan silloin suunsa kun tuntuu hyvältä. Kun taas on jotain negatiivista kerrottavaa, se useasti jää kertomatta. Nyt voin sinulle sanoa, että olet ollut erittäin ihana ihminen. Enpä ole ennen elämäni aikana kokenut tällaista ystävällisyyttä enkä varsinkaan mieheltä. Sinussa ei ole pisaraakaan narsismia. :) Taidat olla ammatiltasi lemmentohtori tai jotain... Voin tuoda julki myös sen että innokkaana olen lukenut vastauksesi, hotkimalla. Ne ovat helpottaneet oloani. Olen täältä nimenomaan hakenut voimaa uudelle jaksolle elämääni, päättäväisyyttä, pysyä poissa kyseisen miehen elämästä. Eikä milloinkaan tulisi mieleeni tehdä asialle jotain sellaista että heillä tulisi ero, koska en usko, että valitsisin häntä elämänkumppanikseni. (Ei voi sanoa koskaan, alussa oli niin) En luottaisi häneen. Nostan hattua hänen vaimolleen, kun tällaista jaksaa. Minä, yhden miehen nainen, 49 v, en jaksaisi. Toivottavasti sinun tapaisia miehiä olis liikkeellä täälläpäin... ;) ... vapaita siis... Muut ei tänä päivänä kelpaakaan.
- T-vertainen
Yhden miehen nainen kirjoitti:
opettanut avaamaan silloin suunsa kun tuntuu hyvältä. Kun taas on jotain negatiivista kerrottavaa, se useasti jää kertomatta. Nyt voin sinulle sanoa, että olet ollut erittäin ihana ihminen. Enpä ole ennen elämäni aikana kokenut tällaista ystävällisyyttä enkä varsinkaan mieheltä. Sinussa ei ole pisaraakaan narsismia. :) Taidat olla ammatiltasi lemmentohtori tai jotain... Voin tuoda julki myös sen että innokkaana olen lukenut vastauksesi, hotkimalla. Ne ovat helpottaneet oloani. Olen täältä nimenomaan hakenut voimaa uudelle jaksolle elämääni, päättäväisyyttä, pysyä poissa kyseisen miehen elämästä. Eikä milloinkaan tulisi mieleeni tehdä asialle jotain sellaista että heillä tulisi ero, koska en usko, että valitsisin häntä elämänkumppanikseni. (Ei voi sanoa koskaan, alussa oli niin) En luottaisi häneen. Nostan hattua hänen vaimolleen, kun tällaista jaksaa. Minä, yhden miehen nainen, 49 v, en jaksaisi. Toivottavasti sinun tapaisia miehiä olis liikkeellä täälläpäin... ;) ... vapaita siis... Muut ei tänä päivänä kelpaakaan.
Älähän nyt älä liikaa kehumaan, johan tässä punastuu moisesta kunnianosoituksesta. ;) Auttaa vain ajattelin ja jos sain jotain hyvää aikaa, hyvä niin.
En nyt pidä itseäni minkäänlaisena "lemmentohtorina" vaikka elämää olen nähnytkin... ja joskus jopa alastomia naisiakin. Ehkä :D
Itse kuitenkin uskon, että meillä on täällä Suomessa riittävän hyvin asiat, ettei turhista asioista kannata tehdä pahaa oloa toiselle eikä itsellekkään. Tottakai epäkohtiin pitää puuttua, muttei epäKOHTELIAASTI. Varsinkaan netissä. Vastassa on aina ihminen ja jollain voi olla tosi vakava paikka, joten äksyily ei yhtään edesauta asiaa.
Mukava jos helpotti. Yleensäkin nämä henkimaailman asiat helpottaa henkimaailman "puhdistamisella" kuin millään pilleripurkilla. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että on lopunperin sama juommeko päämme täyteen viinasta vaiko napsimmeko "onnellisuuspillereitä", vaikutus on sama. Toisen ostamme vain Alkosta, toisen Apteekista. Parempi pysyttäytyä molemmista erossa kun pää alkaa ns. krakaamaan.
Sinä olet yhden miehen nainen, minä olen Avoimessa suhteessa. Tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, ei myöskään puolustella. Jos vain pystyn vakuuttamaan (sinut) siitä, ettemme avoimessa suhteessa olevat ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan parisuhteessa elävät. Maksamme veromme, käymme töissä, hoidamme lapsemme ja rakastamme toisiamme. Jos nyt jostain syystä hairahdumme tekemään jotain "moraalitonta" syytä tai toisesta, niin se suotakoon. Kunhan sen tekee oikein (rehellisesti, valehtelematta ja salaamatta). Kunhan kyseessä ei ole seksimania, narsismi tai muu hyväksikäyttö. Ne ovat asia erikseen.
Onnea siis matkaan ja selvänä olet symppis. Jopa niissä "seksisuhteissakin". Ei pidä "humaltua" niissäkään. :) - 19
rypevä mies minä. kirjoitti:
Niin, no sen verran olen tässä toipunut tästä avoin suhde seksirumbasta ja tajunnut ainakin omalta kohdalta, että olen sille seksille liian herkkä. Se sotkee sitä kautta tunteita. Pitäs tietty osata tunteet ja seksi erotella, mutta kun meidän ihmisten tunnerakenteet ovat sellasia valitetavasti ettei tunteita ja seksiä voi erottaa. joten sitten sitä tulee tohelletua väärien henkilöiden kanssa.
Huh huh sekaannuin itseäni 23 vuotta nuorempiin naisiin. Piti olla yhden illan juttuja. Näin sovin ensimmäisen kanssa, se halusi seksiä yöllä, ei ollut hänellä kyytiä kotiin joten tarjosin yöpaikan. No ehdotti seksiä, no tottakai minä menin mukaan. No siitä alkoi myrskyisä suhde. Piiloteltiin hävettiin toisiamme molemmat.
No lopulta kerroimme kaikille. Sitten erotiin. No tämän tyttökaverit alkoi minua piirittää, minä idiootti menin niidenkin kanssa sähläämään.
Nyt lopetin kaiken. aivan älytöntä, vaihdoin puhelin numeronikin uuteen ja salaiseen etteivät soittele. Ovat ihan älyttömiä säätämään. Tulevat ja menevät miten tahansa, enkä minä todellakaan jaksa niitä. huh huh.
No nyt pitäs kuosiutua normaali aikuiseksi. Alkaa todella kaivata edes liki ikäistensä seuraa. Vaikka on kyllä oma todellisuus tässä teinisäätämisen vuoksi 3 vuoden aikana tainnut taantua sinne teinihelvettiin.Minunki piti panna kuuttakymmentä erilaista ja eri-ikäistä seksikästä naista, itkuhan siinä sitten tuli. Kyllä paneminen on sitten kauheaa ajanvietettä.
- 19
T-vertainen kirjoitti:
Älähän nyt älä liikaa kehumaan, johan tässä punastuu moisesta kunnianosoituksesta. ;) Auttaa vain ajattelin ja jos sain jotain hyvää aikaa, hyvä niin.
En nyt pidä itseäni minkäänlaisena "lemmentohtorina" vaikka elämää olen nähnytkin... ja joskus jopa alastomia naisiakin. Ehkä :D
Itse kuitenkin uskon, että meillä on täällä Suomessa riittävän hyvin asiat, ettei turhista asioista kannata tehdä pahaa oloa toiselle eikä itsellekkään. Tottakai epäkohtiin pitää puuttua, muttei epäKOHTELIAASTI. Varsinkaan netissä. Vastassa on aina ihminen ja jollain voi olla tosi vakava paikka, joten äksyily ei yhtään edesauta asiaa.
Mukava jos helpotti. Yleensäkin nämä henkimaailman asiat helpottaa henkimaailman "puhdistamisella" kuin millään pilleripurkilla. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että on lopunperin sama juommeko päämme täyteen viinasta vaiko napsimmeko "onnellisuuspillereitä", vaikutus on sama. Toisen ostamme vain Alkosta, toisen Apteekista. Parempi pysyttäytyä molemmista erossa kun pää alkaa ns. krakaamaan.
Sinä olet yhden miehen nainen, minä olen Avoimessa suhteessa. Tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, ei myöskään puolustella. Jos vain pystyn vakuuttamaan (sinut) siitä, ettemme avoimessa suhteessa olevat ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan parisuhteessa elävät. Maksamme veromme, käymme töissä, hoidamme lapsemme ja rakastamme toisiamme. Jos nyt jostain syystä hairahdumme tekemään jotain "moraalitonta" syytä tai toisesta, niin se suotakoon. Kunhan sen tekee oikein (rehellisesti, valehtelematta ja salaamatta). Kunhan kyseessä ei ole seksimania, narsismi tai muu hyväksikäyttö. Ne ovat asia erikseen.
Onnea siis matkaan ja selvänä olet symppis. Jopa niissä "seksisuhteissakin". Ei pidä "humaltua" niissäkään. :)huh huh,,loppuhan se tiedän viestittely, mää jo aattelin et te vaihatte kohta yhteystietoja ja alatte panemaan.
- irronnut
Yhden miehen nainen kirjoitti:
Niin, olet aivan oikeassa. Kaikki kolme kärsii. Ja jos kuvitellaan että hän eroaisikin ja aloittaisimme parisuhteen, ilmeisesti hän jatkaisi elämäntapojaan ja minä saisin tuntea samalla lailla petetyksi tulemisen mitä hänen vaimo nyt tuntee. Ei se siihen loppuisi. Joten, ulos tutustumaan parempiin yksilöihin! Kai niitä vielä on, vai? Kiitos sinulle!
Luin tätä tarinaa nyt pitkän ajan kuluttua. En ole edes varma, kirjoitinko itse tuolla yhden miehen naisen nimimerkillä, mutta ainakin sanat ovat kuin omiani, eli siltä pohjalta:
Sain oman muutospuheeni valmiiksi tämän vuoden alussa, olinhan kaikesta romantisoimisesta huolimatta kärsinyt ajan jonka olin seksisuhteessa mieheen, joka otti mitä tarjottiin antamatta itse itsestään juuri mitään. En tavallaan voi moittia, hölmöähän olisi ollut kieltäytyä rojalteista, joita hän sai paljon panostamatta; kerran hurmattu pysyi koukussa, vaikka sille ei ollutkaan rehellinen, tai vaikka se ei ollutkaan ainut. Jos joku on niin hölmö, että pysyy uskollisena, vaikkei sille mitään edes lupaa eikä anna, niin mikä ettei. Jos se sattuu vielä hinkuamaan seksiä, jolla voi edelleen sitoa (varma saanti) niin mikäpä sitä on karkoittamaan. Se oli siis seksisuhde, tasapainoton mutta vangitseva. Itse hölmö nro 1 toiveineni, luuloineni.
Katselin muutaman pornofilmin pätkän. Alkoi etoa: olin ollut kuin nuo pornofilmien nautintoa teeskentelevät, kameran silmään kesken aktin vilkaisevat naiset: helppo levittää mihin vaan, auton konepellille, keittiön pöydälle, citymarketin hissiin.. Ei todellakaan tietoakaan rakkaudesta tai hellyydestä, vaan hydrauliikkaa pahimmoillaan. Ja jota minä kuvittelin kiintymykseksi, intohimoksi.
Aloin rehellisesti kuunnella mitä mies puhui. Hän sanoi suoraan, ettei tule koskaan elämään kanssani parina. Aloin seuraamaan lupausten täyttämistä; ja tajusin alkeellisimpienkin lupausten jäävän pelkiksi keinoiksi päästä päämäärään (seksin takia minua ei tarvinnut huijata). Huomasin kusetuksen (miehellä oli vaimonsa ja minun lisäkseni muitakin kierroksessa) ja aloin reagoimaan niihin.
Irtaantuminen oli lopultakin helppo; ajattelun pohjatyötä olin tehnyt päiväkirjamerkintöjen perusteella ainakin vuodesta 2005, sillä rehellisyyden nimissä joskus oli todella tappavaa odotella vastausta viestiin tai seuraavaa tapaamista, vaikka pitkälle pystyin itselleni muuta uskottelemaan, tuolloin järjen valo saattoi pilkahtaa hetkellisesti. Kokonaisuus kuitenkin hahmottui hitaasti, ja vasta tämän vuoden alussa näin mikä se on: Tyhjää.
Läksin puoli vuotta sitten viimeeksi hänen luotaan. Nyt ajatellen se mitä tapahtui oli tylyä ja kylmää vaikka muuksi kuvittelinkin. Oppini tuosta suhteesta oli se, että sitoutuva ja arvostava rakkaus ei edes näe vaihtoehtoa, että kumppani tai itse olisi avoimesti jaossa. - irronnut
Yhden miehen nainen kirjoitti:
opettanut avaamaan silloin suunsa kun tuntuu hyvältä. Kun taas on jotain negatiivista kerrottavaa, se useasti jää kertomatta. Nyt voin sinulle sanoa, että olet ollut erittäin ihana ihminen. Enpä ole ennen elämäni aikana kokenut tällaista ystävällisyyttä enkä varsinkaan mieheltä. Sinussa ei ole pisaraakaan narsismia. :) Taidat olla ammatiltasi lemmentohtori tai jotain... Voin tuoda julki myös sen että innokkaana olen lukenut vastauksesi, hotkimalla. Ne ovat helpottaneet oloani. Olen täältä nimenomaan hakenut voimaa uudelle jaksolle elämääni, päättäväisyyttä, pysyä poissa kyseisen miehen elämästä. Eikä milloinkaan tulisi mieleeni tehdä asialle jotain sellaista että heillä tulisi ero, koska en usko, että valitsisin häntä elämänkumppanikseni. (Ei voi sanoa koskaan, alussa oli niin) En luottaisi häneen. Nostan hattua hänen vaimolleen, kun tällaista jaksaa. Minä, yhden miehen nainen, 49 v, en jaksaisi. Toivottavasti sinun tapaisia miehiä olis liikkeellä täälläpäin... ;) ... vapaita siis... Muut ei tänä päivänä kelpaakaan.
ja totesin, ettei ole mun kirjoittamaani, vaikka lähtötilanne ihan samanlainen olikin. Mutta sinulle T-vertainen kuitenkin kiitos, hyviä ajatuksia sinulla. Ja myös yhden miehen naiselle, ei tarvinnut omaa stooria kirjoittaa, kun olit sen jo kirjoittanut.
- Luulo ei ole tietoa
19 kirjoitti:
Minunki piti panna kuuttakymmentä erilaista ja eri-ikäistä seksikästä naista, itkuhan siinä sitten tuli. Kyllä paneminen on sitten kauheaa ajanvietettä.
Kyllähän se taitaa monella olla eron jälkeen melkoista kippurointia elämä. Seksi pitää löytää jostakin, joten eronneet sekoilevat yhdessä, eihän siitä seuraa mitään hyvää. On vaikeaa viettää tällaistakaan elämää. Elämä on yhtä sekamelskaa, mikään ei tunnu menevän hyvin. Yksinäisyys vaivaa välillä hyvinkin paljon. Monikohan uskaltaa myöntää, että tuli erottua liian heppoisin perustein, luullen että onno odottaa nurkan takana. Ei se todellakaan odota, eikä etsien löydy, sillä se on kohtalo, joka sen suo jos on suodakseen.
- kamala mies
Yhden miehen nainen kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin, ettei tuosta ympyrästä niin kovin helposti pois pääse. Itse olen kamppaillut samantapaisen jutun kanssa jo 5-6 vuotta. Se on niin hassua, kun kuitenkin pidän itseäni yhden miehen naisena. Ensin ihastuin tähän ukkomieheen aivan hullun lailla. Meillä on ollut aina erittäin vahva halu toisiimme, fyysisesti. Ainakin minä koen niin. Alussa elättelin toiveita, että hän eroaa vaimostaan. Pohjimmiltaan vieläkin uskon niin käyvän. En osaa sanoa miksi, vaikka ei hän, tämä ukkomies ole minulle mitään toiveita jaellut. Hän on ollut minulle aina erittäin ihana. Olen siis aivan myyty. Vieläkin. Tilanne ei minun kannaltani ole todellakaan hauska. Kun todella tarvitsen häntä, on aivan turha kuvitella että saisin sieltä suunnalta mitään tukea. Tämä ihastus on minun suunnaltani muuttunut siitä huolimatta syvemmäksi. En ole mikään pintaliitäjä. Olen itseasiassa kovin syvällinen. Hyväksyn hänen toimet, esim. sen ettei hän voi vastata puheluihini. Olen tämän 5 vuoden aikana yrittänyt monesti päästä hänestä irti, mutta turhaan. Minulla on mennyt moni uusi suhde rikki hänen takiaan. Ajattelen vain häntä. Hän on sydämessäni, ei se joka on vierelläni, jonka kanssa yritän luoda uutta ihmissuhdetta. Aivan älytöntä, tiedän sen. Olemme puhuneet tästä hänen kanssaan, mutta hän on samalla lailla loukussa minuun. Vaikka ei koskaan sanokaan rakastavansa minua. Hän ei tekisi minulle sellaista, joka minua koskee, mutta silti tekee, pitämällä yhteyttä minuun. Aina uudestaan ja uudestaan otan häneen yhteyttä ja muutama päivä saattaa mennä ja hän järjestää tapaamisen. Taas kaikki paistaa niin onnellisesti että! Aika hirveää tuhlata näin hyvää elämää, jolle ei löydy järkevyyttä eikä syvällisyyttä. Pieni hetki yhdessä silloin tällöin. Se ei taida oikein riittää. Olen aivan hänen vallassaan.
Luen tätä vanhaa ketjua. Toivottavasti sinä yhden miehen nainen olet päässyt eroon tuosta ukkomiehestä, jolla on toiminut tosi itsekkäästi kuluttamalla sinun ainutlaatuista elämääsi omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Niin surullista.
- kyselen vaan
T-vertainen kirjoitti:
Älähän nyt älä liikaa kehumaan, johan tässä punastuu moisesta kunnianosoituksesta. ;) Auttaa vain ajattelin ja jos sain jotain hyvää aikaa, hyvä niin.
En nyt pidä itseäni minkäänlaisena "lemmentohtorina" vaikka elämää olen nähnytkin... ja joskus jopa alastomia naisiakin. Ehkä :D
Itse kuitenkin uskon, että meillä on täällä Suomessa riittävän hyvin asiat, ettei turhista asioista kannata tehdä pahaa oloa toiselle eikä itsellekkään. Tottakai epäkohtiin pitää puuttua, muttei epäKOHTELIAASTI. Varsinkaan netissä. Vastassa on aina ihminen ja jollain voi olla tosi vakava paikka, joten äksyily ei yhtään edesauta asiaa.
Mukava jos helpotti. Yleensäkin nämä henkimaailman asiat helpottaa henkimaailman "puhdistamisella" kuin millään pilleripurkilla. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että on lopunperin sama juommeko päämme täyteen viinasta vaiko napsimmeko "onnellisuuspillereitä", vaikutus on sama. Toisen ostamme vain Alkosta, toisen Apteekista. Parempi pysyttäytyä molemmista erossa kun pää alkaa ns. krakaamaan.
Sinä olet yhden miehen nainen, minä olen Avoimessa suhteessa. Tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, ei myöskään puolustella. Jos vain pystyn vakuuttamaan (sinut) siitä, ettemme avoimessa suhteessa olevat ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan parisuhteessa elävät. Maksamme veromme, käymme töissä, hoidamme lapsemme ja rakastamme toisiamme. Jos nyt jostain syystä hairahdumme tekemään jotain "moraalitonta" syytä tai toisesta, niin se suotakoon. Kunhan sen tekee oikein (rehellisesti, valehtelematta ja salaamatta). Kunhan kyseessä ei ole seksimania, narsismi tai muu hyväksikäyttö. Ne ovat asia erikseen.
Onnea siis matkaan ja selvänä olet symppis. Jopa niissä "seksisuhteissakin". Ei pidä "humaltua" niissäkään. :)Oletkos sinä se avoimessa suhteessa oleva mies, jonka mustasukkainen naisystävä pitää niin tiukassa nuorassa että määrää kenen kanssa ET saa olla yhteydessä millään tavoin? ;) Ei taida tuo avoin suhde kaikilla oikein toimia :D Joten älä kehuskele jos olet tiukassa kurissa.
- kyselen vaan
T-vertainen kirjoitti:
Älähän nyt älä liikaa kehumaan, johan tässä punastuu moisesta kunnianosoituksesta. ;) Auttaa vain ajattelin ja jos sain jotain hyvää aikaa, hyvä niin.
En nyt pidä itseäni minkäänlaisena "lemmentohtorina" vaikka elämää olen nähnytkin... ja joskus jopa alastomia naisiakin. Ehkä :D
Itse kuitenkin uskon, että meillä on täällä Suomessa riittävän hyvin asiat, ettei turhista asioista kannata tehdä pahaa oloa toiselle eikä itsellekkään. Tottakai epäkohtiin pitää puuttua, muttei epäKOHTELIAASTI. Varsinkaan netissä. Vastassa on aina ihminen ja jollain voi olla tosi vakava paikka, joten äksyily ei yhtään edesauta asiaa.
Mukava jos helpotti. Yleensäkin nämä henkimaailman asiat helpottaa henkimaailman "puhdistamisella" kuin millään pilleripurkilla. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että on lopunperin sama juommeko päämme täyteen viinasta vaiko napsimmeko "onnellisuuspillereitä", vaikutus on sama. Toisen ostamme vain Alkosta, toisen Apteekista. Parempi pysyttäytyä molemmista erossa kun pää alkaa ns. krakaamaan.
Sinä olet yhden miehen nainen, minä olen Avoimessa suhteessa. Tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, ei myöskään puolustella. Jos vain pystyn vakuuttamaan (sinut) siitä, ettemme avoimessa suhteessa olevat ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan parisuhteessa elävät. Maksamme veromme, käymme töissä, hoidamme lapsemme ja rakastamme toisiamme. Jos nyt jostain syystä hairahdumme tekemään jotain "moraalitonta" syytä tai toisesta, niin se suotakoon. Kunhan sen tekee oikein (rehellisesti, valehtelematta ja salaamatta). Kunhan kyseessä ei ole seksimania, narsismi tai muu hyväksikäyttö. Ne ovat asia erikseen.
Onnea siis matkaan ja selvänä olet symppis. Jopa niissä "seksisuhteissakin". Ei pidä "humaltua" niissäkään. :)Ja jos olet se henkilö, niin älä puhu mitään "rehellisesti, valehtelematta ja salaamatta" tekemisestä kun naisystäväsi ei tiedä että juuri sitä kiellettyä hedelmää maistat. Kovasti valheet ovat lennelleet suuntaan ja toiseen, narsismista ja patologisesta valehtelusta puhumattakaan. Tekstisi on täysin päinvastoin todellisen tekemisesi kanssa, mutta sehän kertoo kaiken. Ja naisystäväsihän on tohuistasi aivan poissa tolaltaan joten eipä taida tuo avoin suhde olla niin onnellinen...
- vaan kyselen
kyselen vaan kirjoitti:
Ja jos olet se henkilö, niin älä puhu mitään "rehellisesti, valehtelematta ja salaamatta" tekemisestä kun naisystäväsi ei tiedä että juuri sitä kiellettyä hedelmää maistat. Kovasti valheet ovat lennelleet suuntaan ja toiseen, narsismista ja patologisesta valehtelusta puhumattakaan. Tekstisi on täysin päinvastoin todellisen tekemisesi kanssa, mutta sehän kertoo kaiken. Ja naisystäväsihän on tohuistasi aivan poissa tolaltaan joten eipä taida tuo avoin suhde olla niin onnellinen...
Kylläpäs sinä utelet???
Kuulostaa siltä kuin olisit saanut nenille joltain ukkomieheltä ja nyt katkerana purat sitä syyttömiin.
Aikamoista sattumaa olisi että se joka sinut on "hylännyt" olisi täällä.
Eiköhän hänen naisystävänsä ole viaton "panetteluusi".
Ei kannata leikkiä varatuilla jos omakaan sydän ei kestä.
Kuulostat itse mustasukkaiselta hänen naisystävälleen.
- korvikesuhde
näin elää ihmiset, jotka ei todellisuudessa välitä toisistaan (tai toinen ei välitä), mutta ei osaa erotakaan, kun jotain kivaa kuitenkin on yhdessä. Kuinka ihmeessä sulle riittää semmonen korvike-elämä. Revi toki itses irti tuosta systeemistä, vasta sitten syntyy mahdollisuus löytää kumppani, jonka kanssa sovitte kokonaisuudessaan yhteen.
- jarona
kyllä mä löysin erottuani kunnon suhteen ja olen uudestaan naimisis.
- eräs nainen
Onhan se ikävä juttu kuten olen koukussa yhä vaik monesti yritin päästä sitä eroon mut vaikea:( koska nykyään miehet leikkivät kaksoiselämää tai yhden juttuja..hän ei osaa päättää tai ei halua päästä emäntänsä. Kaipaan rinnalleni jo miehen elämääni ja enkä jaksaa enää salasuhteessa:(
Mietin kauan milloin pääsen sitä eroon? Missä hyvä mies ???????- Kruunuton
Vaimoni kertoi ihastuneensa toiseen mieheen. Lupasin antaa aikaa ja olla se turvallinen ja tukea perheelle antava , 3 lasta, aviomies. Kysymys kuuluukin kuinka paljon aikaa voi antaa ja miten jaksan itse pyörittää koko arkea, joka on vaativaa jopa kahdelle aikuiselle...
- Tööööt !
Kruunuton kirjoitti:
Vaimoni kertoi ihastuneensa toiseen mieheen. Lupasin antaa aikaa ja olla se turvallinen ja tukea perheelle antava , 3 lasta, aviomies. Kysymys kuuluukin kuinka paljon aikaa voi antaa ja miten jaksan itse pyörittää koko arkea, joka on vaativaa jopa kahdelle aikuiselle...
Woihan witsi, ma en ole tiennyt, että kaikki pitää kertoa toiselle / miehelle. Olen ihastunut kanssa aika monta kertaa, ihastuksen kohteelle en sitä ole koskaan kertonut mut kai sellaisen asian tietää kertomatta. Kotia, lapsia enkä mitään velvollisuuksia tällaisten takia ole koskaan jättänyt hoitamatta. - Eikö nykyajan 'viisaat', fiksut, lukusivistyneet immeiset osaa pitää mitään omana tietonaan ?
- kruunuton
Tööööt ! kirjoitti:
Woihan witsi, ma en ole tiennyt, että kaikki pitää kertoa toiselle / miehelle. Olen ihastunut kanssa aika monta kertaa, ihastuksen kohteelle en sitä ole koskaan kertonut mut kai sellaisen asian tietää kertomatta. Kotia, lapsia enkä mitään velvollisuuksia tällaisten takia ole koskaan jättänyt hoitamatta. - Eikö nykyajan 'viisaat', fiksut, lukusivistyneet immeiset osaa pitää mitään omana tietonaan ?
Noh olen elänyt siinä käsityksessä että kannattaa olla rehellinen. Itse en ole 10 vuoden avioliiton aikana pettänyt vaimoani. Suhteemme alussa olin kuin villi varsa(ori) menin ja petin - selityksenä oli tietenkin se, että olin poikamies. Olen antanut vaimolle mahdollisuuden käydä baareissa ystäviensä kanssa ja välillä olemme tietenkin myös yhdessä pitäneet hauskaa. Ulkomaanmatkat, yhdessä olot ja mukavaa aikaa yhdessä parina ja lasten kanssakin. Nyt tilanne on avoin - vaimolla tunteita; kertoi olevansa kahden miehen loukussa, ei halua perhe-elämää etc. Minä poika maksan ja hoidan sitten kaiken muun. Hyvä kuntokuuri tämä kylläkin on näännytän itsen kuntoilemalla - 12 kg jo haihtunut kaduille. Voimani saan tällä hetkellä lapsista ja muutamasta tosi ystävästä. Aikaa annan, mutta en rajattomasti - rehellisesti nyt vituttaa, mutta ainakin olen yrittänyt.
- JORMAA?ei kiitos
kruunuton kirjoitti:
Noh olen elänyt siinä käsityksessä että kannattaa olla rehellinen. Itse en ole 10 vuoden avioliiton aikana pettänyt vaimoani. Suhteemme alussa olin kuin villi varsa(ori) menin ja petin - selityksenä oli tietenkin se, että olin poikamies. Olen antanut vaimolle mahdollisuuden käydä baareissa ystäviensä kanssa ja välillä olemme tietenkin myös yhdessä pitäneet hauskaa. Ulkomaanmatkat, yhdessä olot ja mukavaa aikaa yhdessä parina ja lasten kanssakin. Nyt tilanne on avoin - vaimolla tunteita; kertoi olevansa kahden miehen loukussa, ei halua perhe-elämää etc. Minä poika maksan ja hoidan sitten kaiken muun. Hyvä kuntokuuri tämä kylläkin on näännytän itsen kuntoilemalla - 12 kg jo haihtunut kaduille. Voimani saan tällä hetkellä lapsista ja muutamasta tosi ystävästä. Aikaa annan, mutta en rajattomasti - rehellisesti nyt vituttaa, mutta ainakin olen yrittänyt.
onnneksi istun jalat ristissä baarissa ja menen kotiini yksinään työntelemään haarukseni aukkoihin (Pilluun ja suoleen) dildoja niin säästyn tälläseltä paskalta.
- kruunuton
JORMAA?ei kiitos kirjoitti:
onnneksi istun jalat ristissä baarissa ja menen kotiini yksinään työntelemään haarukseni aukkoihin (Pilluun ja suoleen) dildoja niin säästyn tälläseltä paskalta.
Paskasta se kukkanenkin kasvaa..Kyllä se kaikki hyvä loppupeleissä tän paskan voittaa. Pitää vain suhteuttaa ja iteroida ne hyvät asiat sieltä paskan ja mämmin sisältä. Luottoa annetaan, vaikka merkintä jää.
- 19
kruunuton kirjoitti:
Paskasta se kukkanenkin kasvaa..Kyllä se kaikki hyvä loppupeleissä tän paskan voittaa. Pitää vain suhteuttaa ja iteroida ne hyvät asiat sieltä paskan ja mämmin sisältä. Luottoa annetaan, vaikka merkintä jää.
Tuohon et taida uskoa itsekkään kruunuton
- kyllästynytmies
sellainen nainen,jolle minä en vain yksin riitä.Haluaisin eroon hänestä,olen vain jotenkin koukussa,mutta kyllä mä vielä näytän,ettei hän voi kaikkia entisiä omia.
- Yualle
ole vielä toipunut erostasi.
Kannattaisi olla, jos tällaiseen ryhtyy :> - ```\``
Onhan tuosta aikaa kun olet kirjoittanut.
Kuitenkin; kysytkö sinä muilta, että tällaiseksiko tämä on mennyt?
Jo kysymyksesi kertoo, että tämä nykymeininki antaa `mallin`, jota toteutetaan.
Onhan tavallaan hullua, että kerrot omaa tarinaasi ja kysyt yleisellä tasolla ... tällaiseksiko on mennyt.
Etkö oivaltanut, että itse sinä parisuhdekäyttäytymisesi luot - ei muut.
Tällainen käyttäytymismalli syntyy, koska pelimiehet ovat aktiivisimmin liikkeellä - ja niihin todennäköisimmin yksinäinen nainen törmää...niin netissä kuin live-maailmassa.
Ja miksi tuo tapa vetää mukaansa. Se johtuu naisen heikosta itsetunnosta ja kuvitellaan, että tuolla
tavalla saadaan balsamia haavoihin. Huomataan, että olenhan sentään ihailtu, haluttu...
Sehän on tärkeää, koska media jatkuvasti opettaa kuinka naisen tulee olla seksuaalisesti vetovoimainen, haluttu - ollakseen hyvä nainen. Eikös se noin mene - mutta tulisiko mennä??
Ja näin lisää tuulta purjeisiin ja parisuhdesekoiluihin...
Haluaako joku ilmoittautua, joka todellakin on balsamia haavoihinsa noilla keinoin saanut??- hutsusuhteita
ongelmallisia yleisten miesten ja naisten suhteita, joissa tunne -elämä on todella ulalla ja pielessä, tämän taudin sairastajia on nykyisin aina vain enemmän ja enemmän, koska usein jo pohja ihmissuhteelle on pielessä, näistä sitten kehittyy lisää ja lisää ihmissuhde ongelmia
- kenelääniinnäkee...
hutsusuhteita kirjoitti:
ongelmallisia yleisten miesten ja naisten suhteita, joissa tunne -elämä on todella ulalla ja pielessä, tämän taudin sairastajia on nykyisin aina vain enemmän ja enemmän, koska usein jo pohja ihmissuhteelle on pielessä, näistä sitten kehittyy lisää ja lisää ihmissuhde ongelmia
rakkaudestahan näissä ei voi puhua, kai se tuhlattiin jo avioliittoon. Tämä on sitä nykyajan moraalia...
itsekkyydellä ei ole rajoja, ..kaikki tänne, mulle heti...nainen on kuin joulukuusi...yhden kun saa nurin niin näkee vieressä jo paremman. Ja yleensä lapset joutuvat seuraamaan näitä eronneiden vanhempiensa toilailuja sekä keskinäistä vihoittelua.....voi vaan kuvitella millaisia aikuisia heistä kehittyy.
Ei mee oikein! Lopeta!! Etsi itsellesi uusi mies!
- engeli 1
hey minu on pakotettu seksi suhteen ja mä vaan meniin koko aika pakoon haloo mä on vasta 14 vuotias
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta
Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?2191871- 671689
Mitä te palstan ihanat naiset
Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21681485Tapaus Vornanen
Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o1051179Nainen, kohtelin sua kuin paskaa
Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun631090Nainen, seuraan sun uutta elämää
Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme531065Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan
Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht191046- 2970
Ilona Siekkinen
Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m1940AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri
Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm13871