Avoin suhde

Nytloppuhyväksikäyttö

Sairas panomies vuosia käynyt hakemassa tyydytystä itselleen ja hyvää mieltä. Lallatellut ja paneskellut hyvällä tuulella muitakin. Nyt on mitta täynnä ja eukot saatte hänet pitää. Tuntimies on ihan peestä. Käväisee vain sieppaamassa energiat jotta jaksaa arkea. Viikonloput aina seukkaa ja nukkuu milloin kenenkin sängyssä. Todella pahaa jälkeää jättää jälkeensä mutta minäpä eheydyn. Enää en alistu panopatjaksi. Olen ennemmin vaikka yksin. Vihdoin ja viimein tunteeni viilenneet ja järki kulta alkanut raksuttaa. Tuo äijä saa eukot riippuvaiseksi itsestää. Ihmettelen kuinka mahdollista mutta niin se vain on. No, hän jääköön paneskelemaan ketä lystää. Minä jätin hänet ja joka ilta olen ravannut kapakoissa uutta etsimässä. Uskon että vielä sieltä minullekkin joku hauska tyyppi löytyy, joku normaalimpi. Katsotaan mutta hyvältä tuntuu ja mennyt on mennyttä. Nautin kun hän alkaa viestittelemään ja voin sanoa että on vain pimpin perään ja että sen saa vetää päähänsä, hah hah haa:)

Miestäni ei haittaa sivusuhteeni.

Onko muita joilla ollut vastaavaa ja miten ratkaisitte tilanteen? Enkä tuomitse ketään. Uskon ihmisillä olevan erilaisia tapoja ja haluja. Miestäni ei nykyään haittaa (ei ole haitannut vuosiin) vaikka minulla olisi muita seksikumppaneita. Hän myös mielellään kuulisin näistä seikkailusta, muttei kuulemma ole pakko kertoa eli on tällaista tyyppiä, jolla himot nousee kun tietää/kuulee vaimon harrastaneen seksiä jonkun toisen kanssa. Haluaisi jopa olla paikan päällä. Lisäksi hänellä itsellään ei ole haluja vehdata muiden kanssa eli minä riitän kuulemma oikein mainiosti ja meillä on hyvä seksielämä keskenämme. Itse en ole sujut asian kanssa. Haluaisin että olisin vain hänen ja että hän haluaisi pitää sen sellaisenaan. Näin tilanne olikin nuorempana välillämme vuosikausia. Muutaman vuosi sitten on siis mieli muuttunut tuohon suuntaan. Olen pettynyt tähän ja koen etten ole enää se tärkein ja erityinen hänelle vaikka tiedän hänen rakastavan minua. Ehkä hän rakastaakin kun ollaan oltu niin kauan yhdessä ja kun asiat toimii yleisesti hyvin välillämme. Itseäni harmittaa tuo ajatus, että saisin juosta toisten syliin eikä häntä se haittaisi. Olen pettynyt. Kerran sitten menin toisen matkaan ja kerroin miehelleni muutaman kuukautta myöhemmin ja hänhän oli aivan innoissan. En todellakaan tykännyt hänen reaktiostaan. Onko muita joilla ollut vastaavaa ja miten ratkaisitte tilanteen? Kurjaa olisi erota tuollaisen vuoksi ja rikkoa perhe, mutta en voi mitään, että haaveilen miehestä joka haluaisi minun olevan vain hänen ja jonka kanssa voisin elää hyvää elämää.