Jatkuva huono onni

Ilman muuta tarvitset apua. Koeta päästä psykologin vastaanotolle kuntasi terveyskeskukseen. Miten kuukauden yrittämisen jälkeen voi törmätä lapsettomuuteen? Tsemppiä joka tapauksessa ja parempaa jatkoa.

Ei se onnistu täälläkään yhtään mikään, ei ole koskaan onnistunutkaan ja joka viikko asiat menevät enemmän vituilleen.

Ei pitänyt syrjäytyä, kun oli hyvä koulutus ja hyvät edellytykset vaikka mihin. Kuinkas kävikään.

Ei pitänyt parin muunkaan asian olla kovin todennäköisiä, mutta näköjään näinkin voi käydä.

lapsena "henkisesti" orpo kiireisten vanhempien ansiosta, kymmenen vuotiaana alkoi masennus, teini-ikä meni niin ja näin, ennen valmistujaisia pääsi töihin, toistakymmentä vuotta tullut raadettua talkoo palkalla,tällä hetkellä kuukausi ansiot päälle 1000€, kulutus luotoilla makseltu vuokria ym..hankintoja n.7000€uron edestä, vuokran antaja uhkasi häädöllä koko viime syksyn, vaimon henkisenä tukena yli kymmenen vuotta, onneksi on jo työkunnossa ja pärjää omillaankin yleensä,vanhemmalla tytöllä alkava murrosikävaihe,en muista, mutta vajaan vuoden sairasloman pidin purn-outin takia vuosi sitten, muisti mennyt niin ettei viimeisen 3 vuoden ajalta ole paljoa mielikuvia, joita voisi laittaa aikajärjestykseen, olotila on melko turta, onneksi ei ole tarvinnut käyttää mitään lääkitystä henkiseen väsymystilaan jota on kylläkin kestänyt jo parikymmentä vuotta, aamulla taas töihin vaikkei enää mikään jaksa kiinnostaa, mutta elämä on elettävä vaikka ei siinä mitään järkeä näkisikään, vastoinkäymisten lista ei varmaan mahtuisi tähän palstaan, joten pinta raapaisu minun elämästä, voimia kaikille ja pää kumarassa kohti uusia koettelemuksia :)

Niin se yleensä menee, valitettavasti. Ikävät asiat kumuloituvat. Negativinen syöksykierre.

Iloa ja eloa elämääsi,kaikesta huolimatta koeta löytää elämänilosi joka päivä.
Vaikka et ehkä ole samaa mieltä,kerron kuitenkin.
Ajattele tarkoin mitä ajattelet..ajatuksilla kun on tapana toteutua. Suuntaa katse ja ajatukset tulevaan,unohda menneessä märehtiminen..se tuo vain mielipahaa.
Tilanteesi ei ole ollut helppo, mutta nythän tie vie vain ylöspäin!!
Pää pystyyn ja menoksi,lähetän/toivon sinulle enkeleitä vierellesi.
Ja teille jotka irvailette toisten hädällä,pitäkää mölyt mahassanne,tuollaisia kommentteja ei tarvita kun ihminen on hädässä.
Ymmärrän kyllä et teillä on paha olla.

Mutta sinulle jolle tän kirjoituksen kohdistin..paljon positiivista energiaa elämääsi...äläkä tuhlaa aikaasi menneeseen vaan tulevaan.

Mun mielestä voisit laittaa sitä menneisyyttä taaksepäin. Ei kukaan jaksa elää jos se roikkuu mukana. Nyt on nyt ja tulevaisuus joka voi ola parempi.

Onko sulla jotain tuttuja joiden kanssa voisit keksiä mikä olisi asunnon houkuttelevuus, se juttu, entä edullinen mutta hyvä stailaus. Kuka sitä myy ja kenelle. Millä markkinoinnilla. Mitä etuja asunnossa on, entä muut puolet onko ongelmia joka epäilyttää ostajaa, voiko sitä muuttaa positiiviemmaksi - korjaus tai ehdotus remontointiin.

Miksi lapset olisi se onni? En millään tajua. Kakkavaippa ja kiljuntaa, muuutakin. Itse olisin mielellään ilman, en keksi mitään positiivista miksi tähän sairaaseen maailmaan pitäisi tehdä lisää lapsiparkoja. Tuskin kukaan kuukauden jälkeen tietää onko lapseton, ellei lääkäri ole todennut mitään "varmaa".

Oma toiminimi? Mikä on sitten se oikea ala sinulle jossa viihdyt?

Leikkaus ei ole kiva juttu, mutta ei sen tarvitse itsetuntoa viedä ollenkaan. Oletko saanut henkistä tukea keneltäkään tutulta? Jos et kannattaa hakea uusia positiivisempia tuttuja. Puolisoa en siis tarkoittanut tähän ryhmään, he ei aina osaa.

Saatko tukea rahaongelmiin lähisuvulta. Onko sitä. Onko puolisosi rahaton jos ei voi auttaa.

Positiivinen asenne voi rauhoittaa elämää.

Ei huono onni saa kauaa kestää,en tiä miten sen sais stopattua.Minun tuloni tammikuulle 336e maksut jää rästiin harmittaa mut minkäs teet. Firma laittoi pakkolomalle joulun alla "joululahjaksi" 3 alaikäistä lasta huollettavana yksinhuoltajana. Harmittaa aivan hirveesti lasten puolesta. Mut eipä vaivuta synkkyyteen. Sossusta on pakko hakea toimeentulotukea elämiseen. Jos ne nyt antavat. Voimia sinulle!

monelle onnellisen perheen ylläpito ei ole niin helppoa miltä näyttää,onni ei tule rahasta ja monesti ne jotka tienaa hyvin eivät sitten kuitenkaan ole tyytyväissiä ja aina täytyy saada parempaa kuin mitä on..ei se elämä perheen kanssa mene niinkuin amerikkalainen unelma..kaikki maksaa ja lapset kiukkuaa ja itseä väsyttää...välillä sietämätöntä..mutta se on vaan kestettävä jos on lapsia..aina pitää olla reippaana ja jaksaa tuohuta lasten kanssa vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi huolia..sitten on nämä sosiaaliset paineet..olenko hyvä äiti?teenkö ratkaisut oikein..ja mitä muut ajattelevat minusta,milloin on aikaa parisuhteelle,?kysymyksiä riittää mitä saa aina miettiä ihan urakalla..ja sekin on henkisesti uuvuttavaa..:)joskus todella kaipasi aikaa ja lepoa..mutta hyvin harvoin sellainenkaan on loppupelissä mahdollista...siksi on tärkeää nauttia siitä ajasta jolloin ei vielä ole lapsia..

Näinhän se sanotaan,mutta monen 50v elämässä ei monikaan asia mennyt niin kuin odotti , oli edellytykset hyvään elämään.MUTTA kuitenkin se mitä on jäljellä kun tarkastelee nyt olevaa elämää.Tajuaa kovalla moraalilla ja itsekunnioituksella ja sisulla,elämä onkin tosi hyvin.On erojen jälkeenkin omakoti ja lapset hyvissä ammateissa,siis on aihetta kiittää itseään.Ei aina voi ruikuttaa kun ympäristö teki sitä ja tätä minulle, VAIN ITSE ON aikuisena otettava vastuu menneistä ja katsottava eteenpäin ,nillä eväillä kuin kunkin ajatusmaailma kykenee,ja hoitoon jos liikaa tuntuu kasautuvan,jakaen asiat pienenee.

mitkä voisi KÄÄNTÄÄ hyviksi...tai ainakin löytää niistä jotain, mistä lähteä löntystelemään eteenpäin. Jos sinulla on sellainen sairaus, ettet voi jatkaa entistä työtäsi, olen kuullut, että kela maksaa tällöin uudelleen kouluttautumisen. En ole varma, mutta kannattaa kysyä.

Kun tarpeeksi monta huonoa asiaa kasaantuu päällekkäin, tulee suurimmaksi viholliseksi helposti apaattisuus. itseltään ei voi aina liikaakaan vaatia. Usein riittää se, että sinnittelee hengissä, ei sorru alkoholiin jne. Kun aikaa kuluu, niin se aurinko paistaa risukasaan, asiat muuttuvat ajan kanssa.

Ei se aina mitään super-elämää ole siellä upeiden kulissienkaan takana.

Olen kasvanut riitaisassa ja kireässä ilmapiirissa aikuiseksi. Tämän vuoksi varmaan johkaannuin moniin huonoihin suhteisiin nuorempana. Olin melko masentunut ja halusin kuollakin. JOkin sai kuitenkin jaksamaan ja jatkamaan. Ajattelin, että teen järkeviä päätöksiä, mutta seuraan silti sydäntä. Nyt olen valmistumassa ammattiin, joka todella kiinnostaa. Miestä ei vielä ole, mutta eiköhän se siitä. Haluaisin lapsia, mutta valitettavasti niitä ei kaikille suoda. Lapset ei ole itsestäänselvyys. Onneksi voi adoptoida. Rahan perässä en aio juosta. Pyrin siihen, että elämä tuntuu hyvältä, mutta sen ei tarvitse näyttää hyvältä. Näillä eväillä mennään ja täytyy sanoa, että elämäni on parempaa kuin ennen. Vaikka minulla ei paljoa ole, niin tuntuu siltä, että olen saanut elämältä paljon. Paljon tämä on kiinni arvoista ja asenteista. En suostu menemään muiden mukana. Toivottavasti itsekin vielä löydät elämääsi paljon hyvää!

Mitä tarkoitat?

Ei se vielä mitään tarkoita, jos ei ekalla kertaa tärppää. Jotkut yrittää kaksikin vuotta ja sitten vasta.

Joka tapauksessa tsemppiä sulle.

osui kivi tuulilasiin viimeviikolla. Parkkipaikalla joku naarmutti oven.
Sekin on jo kaksi vuotta vanha.

Vaihda asennetta,niin olosi helpottaa ja sanojen vaihtaminenkin helpottaa. Jos asuntonne ei heti mennyt kaupaksi,niin voitte alentaa asuntonne hintaa,menee kaupaksi.Ja onni potkaisi teitä kun sitä lasta ei tulekaan vielä,kun se teidän taloudellinen tilanne on vielä epävarmaa.Alan vaihtokin on paikallaan,koska olette vielä nuoria ja se lamakin menee ohitse,koska se ei ole pysyvä olomuoto.Kavereillasikin on niissä asunnoissaan omat ongelmansa ja elämässä ei aina ole pumpulikausia.Huomasitkos,kun vaihdoin sanan koti asuntoon,niin eihän tunnukaan enään niin houkuttelevalta?Katsos kun näin ajattelee,teillähän menee suorastaan loistavasti,turhaa marinaa.

Saat kaikki sympatiani minulta ja toivon että voisit ottaa yhden asian kerralla ja osallistua johonkin tukiryhmään jossa voi käsitellä loppuunpalamista ..kun nyt kerta olet jo valmiiksi sairaslomalla..tavata toisia samankaltaisia ,itse olen käynyt elämässäni myös siellä aallon pohjalla ja voin sanoa että selvisin sillä ajatuksella että..
maailmassa on paljon ihmissiä joilla on paljon,paljon huonommin kuin minulla .
on ihmisiä joilla ei ole ruokaa .ei asuntoa ,ei sosiaaliturvaa , ei läheistä ihmistä ,eikä toivoa paremmasta.
ensin pitää antaa arvo sille mitä on ,eli niille pienille asioille joita näkee ympärillä, ystävä ,luonto ,rauha,läheiset ,puhdasvesi.,vaateet.ruoka,.,,ym.ym..

Kun huomaa sen kuinka vähällä sitä pärjää ,voi olla jo onnellinen siitä..kun mieli kohentuu ,voi pikku hiljaa alkaa ,,miettimään mitä jaksaa tehdä ja mikä on itselle hyväksi .
ulkoilu ,terveellinen ruokailu,, ystävät ,,jne..

kun siulla on ollut koko ikäsi huonoa oloa ja ahdinkoa .. se otta myös jonkin aikaa ..ennenkuin voi asiat järjestyä paremmaksi..kaikki ei tapahdu yhtääkkiä..vaan pikku hiljaa..

esimerkiksi yksi postiivinen ajattelu ,voi kaataa kymmen negatiivistä ajatusta.

eli sun on opeteltava uusi ajatus malli , vaikka on hankalaa ,pitää luotta siihen että olo tulee paremmaksi viellä..nauttia pienistä hetkistä ja sanoa itselle ,,ettet ole ainut jolla on paha olo,,on paljon muitakin,mutta selviän kyllä tästä ..ja se tuo toivoa paremmasta huomenesta .

voi kuule... vaihdetaanko osia?
Itse olen ollut myös koulukiusattu, köyhästä perheestä, lapsena kasvonsa vammauttanut. Siitä ei pääse yli, vaikka on aikuisena tunnustettu missikisojenkin kautta ulkoista kauneutta.

Mut nykyelämä on tätä: 2v sitten mies rakastui toiseen naiseen, minäkin hakeuduin muualle, alkoi elämäni rankin aika eroprosesseineen ja teini-ikisine itkevine ja vuoroin raivoavine lapsinemme. Sitten sain vakavan sairaskohtauksen, jolloin sydämeni pysähtyi ja minut piti elvyyttää. No mitä siitä - olin töissä taas seuraavalla viikolla. Velat painaa nääs.

Sairastuin työuupumukseen, mutta liitto säilyi. Pelko uusista munahaukoista taivaanrannassa kyttäämässä elelee taustalla kuitenkin, ehkä ikuisesti.

Uupumuksen jälkeen luulin löytäneeni elämäni työpaikan. Siellä oli mieleltään sairas(?), kateellinen ja ilkeä työkaveri, joka järjesti minulle potkut koeaikana mustamaalaten minua ja työsuorituksiani johtajalle (jonka kaverin kanssa itse seurustelee, ja tehosihan se!)

Nyt sitten mietin, olenko kohtaava epäonnea aina, kannattaako enää edes yrittää. Toisaalta iskee tsemppimeininki ja uho: kyllä minä pärjään!

Onnea elämääsi. MUtta ota realistisesti - surullisia tarinoita on monilla ihmisillä.

A) Edes syntymähetkellä me emme ole tasaarvoisia. Toiset syntyvät parempiin perheiisiin.
B)saavat paremmat opiskelu mahdollisuudet. C)paremmat työt
D) Paremmat geenit/älykkkyys..

Eli kun tarpeeksi tulee hyviä asioita elämässä mukana niin siinä käy väkisinkin niin, että sulla on oikeestaan vain hyvistä vaihtoehdoista valittavanasi. Ja hyvät valinnat johtavat aina hyvään lopputulokseen ja huonojen valintojen ketju vain syventävät tätä kuilua.
Vertaisin elämää väähän shakkiin jos suojellaan aina arvokkainta ja jos siinä onnistuu niin yleensä voittaa pelin.
Näin suhteelisen yksinkertaista tämä loppujen lopuksi on. Kyse on valintojen laadusta. Ja jos ei ole kortit hyvin niin aina voi yrittää parantaa kättään eli kaveripiiriä uusiksi, sopivaa koulutusta, hyvä rakas rinnalle jne.

pienen pieni muutos ajattelutapaan muuttaa heti merkityksiä..

me ei saatu asuntolainaa -no hyvä, ei olis ollu nyttemmin enää varaa sitä maksaaka!!

en saanut aikanani lapsia.. -tosi hyvä sillä sittemmin sairastuin tautiin, josta ei välttämättä paranekaan enää

kaikki paska johtanee jossain vaiheessa johonkin hyvään ja uskon että kaikella on tarkoituksensa!

toistan jo aiemmin kirjoitettua mutta oikeessa se oliki eli jos talous romuna, lasta ei tule, työpaikkaa ei kohta ole ym ym.. niin se lapsettomuus on ehkä parasta tässä kohtaa!!

eli lopettakaa se ahneus et kaikki nyt ja heti!! ja jos ei saa niin "säälikää kaikki mua..."

odottakaa parempi ajan kohta myydä asunto, vaihtaa työpaikkaa, hankkia lapsi!!

Luuletko olevasi ainoa, jolla elämä toisinaan potkii persuksiin!? Ryhdistäydy! Tee jotain, äläkä ryve itsesäälissä! Joillakin menee vielä huonommin! Se on etovaa, kun ihmiset voivottelevat "niin surkeaa elämäänsä". C'mon!! Se, että sinua hakattiin oli oma valintasi, ihan oma vikasi. Jos et "sietänyt sitä", olisit jo lähtenyt, äly hoi. Sinulla on outo käsitys muiden elämästä...Huono onni loppuu silloin, kun voivottelun sijaan ryhdyt johonkin järkevään.

joskus tuntuu et just yksinäisten niskaan kaatuu kaikki paska. vaikka olen kylläki työ elämässä niin silti tuntuu et Huono onni vaanii nurkan tai kulman takanajoka hetki ja sen voi jo aistia.

Toiset on raakalaiseksi kasvatettu, toiset taas herkkiä ja ajattelevia ihmisiä. Etenkin maaseudulla tulleet huononitsetunnon omaavat raakalaiset ovat herkille ihmisille suurihaitta.

Koita kestää! Olen samassa tilanteessa ja vielä avioero juuri takana! Siitä jäi isovelka minulle.
Ei se kaikilla ole silti niin hienoa kun näyttää! Monilla on velkaa vaikka kuinka ja suhteessa menee huonosti. He näyttävät päällepäin että menee hyvin. Tosiasia on toisin!
Toivon sinulle jaksamista, kaikki kyllä muuttuu parhainpäin!
Aurinkoista mieltä ja kevättä!

Niin olispa oma kämppä ,jonka vois myydä. Olispa eläkekin enemmän kun 600 kuussa.Voi vittu mikä tyyppi.Kehtaakin tulla vinkumaan.Vittu kun ei olis loppuiän kestävää reumaakaan.
Edellinenkään lama ei koskenut minua,kuten ei tämäkään.Niin se menee köyhällä ja kipeellä.
Ei edes stondaa kun joutuu syömään niin paljon pillereitä.Tosi pumpulinen menneisyys ja tulevaisuus.

..et voi jäädä rypemään kurjan menneisyyden ja nykyisen elämän kanssa..Ensinnäkin kenen lapsettomuus kuukaudessa nyky lääketieteessä todetaa??olisi varmaa parempi laittaa talous, terveys ja elämisen arvot tärkeysjärjestykseen ennen kun alkaa lapsia hankkii, koska pienen lapsen kanssa elämä ei ole helppoa jos talous ei ole kunnossa ja itsekkin täytyy olla terve jotta jaksaa vaavin hoitaa.
Älä jää rypemään menneisyyttä, keskity itsesi tervehdyttämiseen ja sitä kautta vaikka uusi ammatti..nykyään on paljon mahdollisuuksia koulutuksen suhteen ja lamakaan ei ole ikuinen. Jos on pahassa velkakiereessä voi ottaa yhteyttä velkaneuvontaan..Asioilla on tapana järjestyä..meitä vain koetellaan elämässä jotta kasvaisimme ja kehittyisimme..Tsemmppiä sinulle!

Moikka!
Yksin ei tässä mailmasta selviää,onnex sinulla on
ihmisiä ympärelläsi..pyydä heltä tuka ja apua,niiltä kaikilta. Psykka on hyvä,ja ehkä masennuslääkkeet,et saat voimaa selvitä!
Muista että olet nuori ja elämä edessä,raskaaksi voit vielä tulla. Ilman töitäkin on elämä.Itse olen ollut työtän/sairaslalla kohta 9v. Nyt olen kunnossa ja duunia hakenut. Menetin bissneksissä 600.000 euroa,so what,life goes on! Jokainen hetki on mahdollisuus!

huono onni varjosti ja vastoin käymisiä sain kokea
aivan riittämiin työkaveritkin olivat ihan ihmeisään
mun huonosta onnestani
kunnes se viimeinen tuli tosi paha
menetin poikani 24.5 sen jälkeen en ole pistänyt vastoin käymisille ja huonolle onnelle merkitystä

on niitä ongelmia meillekkin tullut rahat ei meinaa millään riittää elämiseen vuokra tarvitsisi maksaa ja laskuja tulee koko ajan mut rahaa ei tule mistään kun ei ole töitä kaikki kasantuu vaan päälle ei millään taho jaksaatätä elämää

Kaikki tosiaan tuntuu kaatuvan päälle ja ryminällä. Juuri kun pääsin töihin pitkän työttömyyden jälkeen niin mailmantalous porsi ja jäin työttömäksi taas jonka vuoksi kaikki laskut jäivät venymään ja kasvamaan korkoa. Näiden hankaluuksien johdosta olen stressaantunutkin niin paljon, että yöt valvon vatvoen asioita ja päivisin torkahtelen lähes vahingossa. Nyt ollaan sitten niin riutunut varjo entisestä, että ei ole edes tosi. Tyhmänä sitten vielä esitän kaikille, että kaikki olisi "hyvin". Lääkäriin soittoon kun saa rohkeutta niin käy huono tuuri ja siellä lyö vastaaja päälle.

Ei mulla ainakaan o ollu kaksista. Porukat eronnu rajussa merkeis, mutsilla huonot poikaystävät ja dokaamista jne. Ja sit itselle kans todettu masennus ja kasvainkin päästä leikattu. Sisaruksillakin omat ongelmat. Et aika harvalla varmaan elämä mitään kaksista on :/ Mut useimmmat sen paskan vaan sietää tai on välittämättä siitä tai ei anna sen syödä itseä tai jotain tai niin mun tutut sanoo ja tekee kuin myös tukihenkilöt mut silti...

Kuule,kyllä muillakin on ongelmia.älä nyt ihan masennu!
Ei toisilla ole kuin vuokra-asunto,tosin sekin on parempi nykyaikana,kuin mikään velkakämppä---
Ei kannata surra,mutta asioista voi nähdä hyvät puoletkin,kaikella on tarkoituksensa,usko pois.
Ja jos katsoit Aira Samulinin ohjelman,et valittaisi tai lue hänen kirjansa,SINÄ kerkeät vielä saada vaikka mitä!Elä!!!!

http://www.youtube.com/watch?v=3nVMQ0-dySM&feature=related

eikä olla investoitu kinkerkuosiin viimeaikoina täälläkään.

Yksi asia viestissäsi sai minut taas kerran ihmettelemään ja raivostumaan puolestasi. Nimittäin se kun kerroit että "jouduit joka viikonloppu ottamaan turpiisi poikaystävältäsi". Mitä helvettiä !!! KENENKÄÄN EI PIDÄ EIKÄ SAA JOUTUA VÄKIVÄLLAN KOHTEEKSI - JA VIELÄ POIKAYSTÄVÄLTÄ !!! Mikä helvetin ystävä?? Etkä edes naimisissa, pienten lasten kanssa rahattomana ilman omaisia olevassa tilanteessa. Uskokaa jo nyt arvon naiset, että lyöminen on rikos ja tehkää selväksi tuolaisille sairaille jätkille, että ette tule sietämään minkäänlaista väkivaltaa. Tehkää ensimmäisestäkin tapauksesta heti rikosilmoitus, muuten se vain jatkuu ja pahenee, koska jätkä huomaa ettei siitä joudu vastuuseen. Pitäkää nolla toleranssi asiassa, arvostakaa sen verran itseänne. Eräs tuttavanainen jätkänsä huitaisun jälkeen oli viikon poissa kotoa ja teki sitten selväksi, että lähtee suhteesta seuraavasta lyönnistä. Siihen loppui lyömiset siinä suhteessa.

kuvittelet, ettei muilla ympärilläsi ole ongelmia, niin olet väärässä. Jotkut ovat hyviä salaamaan kaikki ongelmansa. Toiset jatkavat sisulla eteenpäin, eivätkä anna ongelmien lannistaa. Kaikilla ihmisillä on ongelmia elämänsä aikana, jollei juuri nyt, niin tulevaisuudessa. Ei pidä vaipua itsesääliin, vaan oppia virheistään. Jos poikaystävä lyö, niin se on kerrasta poikki. Ei pidä ottaa vastaan lyöntejä. Opi arvostamaan itseäsi, ja ota vastuu siitä mihin tilanteisiin olet itsesi asettanut. Voit itse vaikuttaa oman elämäsi laatuun. Jollet tiedä mistä aloittaa, hae ammatilaisten apua.

Mitä ruikutat toihan kuulostaa meitsin normipäivältä,anna palaa vaan niin muuttuu jo huumoriksi ku ei voi uskoa kaikkea todeksi!

Samaa minulla aina teet väärin...
Ei ole kestänyt kuin 2004 vuodesta asti....
Nyt elätän 100 eurolla perhettäni =)
On kuulema isot tulot kun käteen tulee lapsilisä...
maksan kaikki laskut luotolla saas nähdä millon se loppuu... sitten loppuu minun elämäni

Pitkässä juoksussa kaikki kääntyy vielä hyväksi. Kiitä jokaisesta vastoinkäymisestä, ja luota siihen, että kaikella on tarkoitus.

Olen toiminut näin, ja se toimii ainakin minun kohdallani. Käännän ajatuksen positiiviseksi, ja vaikka hammasta purren.

Älä lannistu, näet kyllä vielä miksi kaikki on niin kuin nyt on. Pitkässä juoksussa se näkee, ken elää. Luota siihen, parhaat päivät on vielä edessä.

Tee kuitenkin oma osuus, se voi olla vaikka mitä, mutta tee kaikki mitä itse pystyt tekemään, älä odota muilta mitään. Sitä autetaan, joka auttaa itse itseään.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää,
kaikki järjestyy omalla aikataulullaan vielä.

jos kaikki menee suht hyvin niin kuitenkin täytyy tilata vaikeuksia, tällä kertaa afrikasta.

Aina on jollain asiat huonommin, ja muistakaa aina että alaspäin pääsee kyllä jos ei muuten niin kuokalla. Jouduit sietämään turpaan ottoa.. Joo joo erotahan ei voi jos toinen lyö.

No ainakin tuo useamman vuoden turpaansa ottaminen minusta on ihan oma syy, ei semmosta tarvii sietee kertookaan!

Ruikuti ruikuti

"Tuntuu ihan hullulta saada tämä kaikki niskaansa kun vieressä kaikilla muilla tuntuu olevan koti, lapset ja rahaa sekä pumpulinen menneisyys."

Tuolla tavalla minäkin juuri välillä ajattelen.
Paitsi että laittaisin:
...sekä pumpulinen menneisyys/tulevaisuus.

älä välitä.. on muillakin huonoa onnea ei vaan sinulla.
Isäni tuomittiin pedofiiliasta elikautiseen,,kukaan ei enää huolinut häntä,,
ja hän kuolikin sydänkohtaukseen,, vankilassakin he ovat baaria luokkaa.. Äitini sairaistui mielenerveydellisesti.. minut ja sisareni laitettiin lastenkotiin ja huostaanotettiin..
Äiti lupasi hakea minut pois ja sitä odotinkin sitten koko lapsuuteni.
Menin 16 v. kihloihin ja tulin raskaaksi ja sain lapsen 17 v. Kaveri oli samanikäinen presidentin luvalla mentiin naimisiin.. Hän pahoinpiteli minua ja uhkasi tappaa tai vioittaa kasvoni niin, ettei kukaan enää huoli. Tein ristinmerkkiä kun pääsin eroon hänestä.. Halusin häipyä olemattomiin. Menin onnellisesti naimisiin erimaalaisen kanssa ..onnea kestikin mutta se päätyi kuitenkin eroon.Äitini kuoli sisareni sairatui syöpään ja kuoli jäin yksin.. Menin kihloihin sulhaseni tekin itsemurhan 5 viikoa kihlautumisen jälkeen.. Olen opiskellut ylioppilaaksi,, merkonomiksi,,kielitaitoa on kolmea eri kieltä.. ensi kuussa pääsen eläkeputkeen,, tulot ovat pienet vaikka töissä olen ollut yli 40 v. kasvattanut 3 lasta ja opiskellut koko ikäni..
Tunnen, että kaikki on ok ja elämällä on vielä jotain mukavaa minua varten..

Samanlaista kärsimystä mulla oli lapsena väkivallan katsomista. Se on väärin kun en silti löydä oikeaa naisystävää, vaikka mua on kehuttu komeeksi, suloiseksi ja söpöksi. Kavereita saan helposti myös naisista. Se on liian väärin kun parhaimmat naiskaverit rakastuu liian vanhaan, nörttiin, höhhelöön ja renttuun mieheen. Miks ne ei rakastu muhun vaikka pukeudun siististi???? Monet vajaa-älyisetkin tutut miehet löytää ihmeen helposti naisen. Miten voisin saada pakkolöydöllä kesään mennessä naisen? Olis kesällä luvassa tädin 60vuotis ja mummun 80vuotis juhlat ja haluisin kovasti elämänkumppanin aveciksi. Meitä serkkuja on yhteensä 10 ja kaikki muut (jopa mua nuoremmat) serkut on vienyt avecit perhejuhliin ja mä en oo koskaan saanut avecia juhliin. Se on tässä iässä (26) liian väärin. Mä en kestäis enää elää, jos mummu ei ehdi ees kerran elämässään nähdä mulla elämän kumppania kun kaikkien muiden serkkujen elämän kumppanit on jo nähnyt. Mulla on kyllä ollut seurustelusuhteita, mutta on päättynyt liian pahaan pettymykseen. Mä en löydä ees netistä elämänkumppania, vaikka joka päivä uudistan seuranhaku ilmoituksen. Pelkkiä pettymyksiä netistäkin oon löytänyt. Mikä neuvoksi???

Pitää tässä muittenkin pärjätä 600,eikä tule mistään mitään apua...!!!

No melkein samoja kokomuksia kun sulla mut en sentään koskaan turpaan saanut omassa avioliitossa mut lapsuus on aika lailla sama mut nyt kyllä menee tällähetkellä ihan hyvin vaikka töitä ei olekkaan .Mut kyllä se siintä lueka ylös vaan ja eteenpäin uskon että se sinunkin onni vielä kääntyy kaikilla on joku tarkoitus tässä elämässä eikä koskaan pidä lannistua vaikka se olisikin niin helppoa .

Kaikki menee ohi, huonommat voittaa onnellaan, sairakisa vaikka mitä koko suvulla, ja 90% heistä kuollut jo nuorena samoin useat hyvät ystävät. Olin kaikkin asiantutujoiden milestä erittäin lahjakas ja karismaattinen mutta miten kävi, ei ammattia siitä, onni puuttuu täysin nyt sama paska jatkuu pokerissa. Olen aivan varma että "tasan käy onnenlahjat" Että jokaisella on samassa suhteessa hyvää ja huonoa onnoe ei pidä paikansa alkuunkaan. Toisilla onnistaa kaikki jopa täysin epätodennäköiset asiat toiset epäonnistuvat lähes kaikessa. Maailmassa on kolemnlaisia ihmisiä, hyvä onnisia, puolet hyvää ja huonoa ja sitten huono onniset. Toiste ovat helvetin huono-onnisia, turha enää yrittää mitään.

mutta niin makaa kuin petaa,et voi edes tosissasi sanoa huonoa onnea.elämässä ei ole kyse mistään onnesta vaan siitä mitä valintoja tekee,,,anteex mutta kyllä pienestä sun elämäsi kaatuu?
mihen lyönnit loppuu heti ku laittaa sen pihalle,lapsia saa esim.adoptoimalla ym.talon saa myydyksi kun hinta ja laatu on oikea.
ja se sun 600e ei ole ainoa raha mitä saat,jos on niin pitäisikö mennä vaikka diakonissan luokse keskustelemaan eri tuista joita on oikeus hakea ja saada?

Vähän vaikea vastata ellet suostu uskomaan tai tiedä universumin luonnetta tai käyttäytymistä,tämä maallinen jonka näemme ja jossa elämme on vain pieni pisara kaiken muun rinnalla joka on piilossa.Yritän kuitenkin vastata.

Sanonta "Sitä niität jota kylvät" on täysin totta.
Meillä on lukuisia menneitä elämiä,jopa tuhansia, ennen tätä(henkimaailman aivan perusasioita mutta kuka ei ole sanaakaan koskaan aiheeseen tutustunut niin jaksaa inttää tästäkin vaikka päivän).
Eli jos olet tehnyt pahaa muille muissa elämissä niin kärsit niistä teoistasi nyt itse,olet eri kehossa kuin menneissä elämissä mutta sama sielu kuitenkin ja se ratkaisee. Täälläkin muitten solvaamisesta moni ottaa mittavat karmanvelat niskaansa tietämättään(tosin jokainen normaali tietää että muitten mollaaminen on typerä teko mutta kun he eivät välitä varoituksista).

Ne ihmiset eli sielut joita ehkä olet joskus loukannut ovat tässä elämässä omia läheisiäsi taas.
Inkarnaatiot kulkevat käsikädessä eli olemme aina tekemisissä samojen sielujen kanssa eri elämissä,roolit vain vaihtuvat. Olemme isiä,äitiä,veljiä,siskoja,sukulaisia,ystäviä,työkavereita yms eli jokainen vaihtaa tavallaan rooleja saadakseen erilaisia kokemuksia,siksi olemmekin ihmisiksi syntyneet emmekä rahan hankkimiseksi kuten moni luulee.

Jos olet murhannut jonkun menneissä elämissä et pääse niin helpolla, että nyt hän tappaa sinut vaan saatat olla hänen omaishoitajansa vuosikaudet,koet millaista on auttaa ja palvella toista ihmistä itsesi väsyksiin saakkaa,se alkaa käydä työstä pidemmän päälle. No,tuskin nyt sentään vaikka meistä jokainen on jossain elämässään jopa tappanut muita ihmisiä joskus kuten myös kaiken muukin kauheuden me olemme läpikäyneet,katsokaa mennyttä maailmanhistoriaa niin huomaatte kuinka veristä se on. Itse me niissäkin olemme mesoneet vaikka eri kehoissa.

Toinen syy huonoon tuuriin on meidän oma halu ottaa vastaan suuria murheita. Nyt ei taaskaan kukaan usko mutta kerron "Korkeammasta Minästä".
"Korkeampi Minä" on osa omaa sieluamme joka on verhontakana henkimaailmassa(perusasia taaskin,henkimaailman aakkosia) seuraamassa meidän maallista taivallusta. Ainoastaan karkeasti 15%-25% sielustamme on nyt mukana tässä elämässä eli suurin osa meistä on ohjaamassa ja auttamassa meitä henkimaailmasta käsin.

Korkeampi Minä on samaa meitä itseämme sielumme kautta,ei fyysisen ruumiin, ja se tietää minkä kokemuksen ja oppitunnin me tarvitsemme tässä elämässä. Tänne lähtiessämme teemme ns. sielunsopimuksen eli suunnitelman mitä haluamme oppia ja kokea,sieltä tulevat myös nämä vastoinkäymisetkin.

Kutn vanhemmat tietävät mitä lasten tulee syödä,he söisivät muuten vain herkkuja jos itse saisivat päättää tai leikkisivät vaan itsekkäästi ja ajattelisivat aina itseänsä ellei vanhemmat ohjaisi heitä(kärjistetty esimerkki) niin myös Korkeampi Minä tietää mitä haluamme,itse nyppisimme vain rusinat pullasta emmekä kehittyisi yhtään. Korkeampi Minä päättää myös kuolinhetkemme eikä Jumala kuten väitetään,kaikki suuret elämän asiat suunnittelemme jo ennen tänne tuloa oman itsemme kanssa,kukaan muu ei sitä tee.

Kolmas syy voi olla, että minkä vaikeusasteisen elämän olet valinnut,niitä on kolme.
Ensimmäinen on erittäin helppo jossa ei liioin ole ongelmia,tunnetkin näitä tyyppejä joille elämä hymyilee ja kaikki käy helposti.
Joskus jokainen valitsee raskaitten elämien välissä tällaisen lepovaiheen jossa saa huilata mutta se ei vie meitä eteenpäin yhtään sielunkehityksessä koska haasteet puuttuvat.
Toinen taso on keskiraskas jossa jonkin verran vastoinkäymisiä ja ongelmia,pikkuasioihin ei enää jaksa edes hermostua sillä on jos kokemusta ongelmista. Ihmisenä on jo aika vahva kestämään iskuja.Useimmat valitsevat tämän tason sillä se vie eteenpäin ja vielä jaksaa nauttia elämästään.
Komastaso on raskas kuten Sinunkin on,se vetää välillä maihin oikein kunnolla eikä ulospääsyä tunnu olevan missään,kaikki tökkii eikä ole oikein hauskaa koskaan.

Rankka taival mutta sielua se vie pitkin harppauksin eteenpäin kehityksessä,yhdessä nkarnaatiossa kehityt enemmän kuin monissa muissa elämissä yhteensä.

Neljäs syy,että energiat vetävät puoleensa samanlaisia energioita eli kun naurat niin se tarttuu helposti muihinkin. Tai jos olet huonolla tuulelle niin kohta koko perhe murjottaa ja etsii syytä siihin. Kaikki on vain energiaa:tavarat,eläimet,ihmiset ja ajatuksetkin vaikka kaikki ne ovat erilaisia energioita.

Negatiivinen energia vetää samanlaista negatiivisuutta puoleensa eli murheet saavat lisää murheita luoksesi. Ne jotka sairastelevat kovasti vetävät myös sairauksia luokseen erittäin tehokkaasti:"Olen aina kipeä enkä tervettä päivää näe!" Tällainen lause oikein vetää sairauksia ihmiseen kun hän oikein antaa luvan ja tahtoo niin,ihmistahto on kaikkein voimmakkain ase maailmankaikkeudessa vaikkemme sitäkään tiedä.

Rikkana rokassa on tarrahenget eli sielut(ei kummitukset,niitä ei ole) ja ne tarrautuvat auraasi kiinni(aura on eteeriruumiisi ympärillä oleva kausaalikeho jota et voi nähdä) ja ne aiheuttavat suuria harmeja ja ongelmia jatkuvasti.
Toiset niistä ovat edesmenneitä sukulaisia jotka haluavat auttaa mutta ovat vain tiellä ja haitaksi,toiset tulevat kiinni sinuun tahallaan ja haluavat vain häiritä ja olla riesaksi.
Tulevat astraalitason alimmilta asteilta eli poismenneitä ihmissieluja jotka ovat päättäneet jäädä tänne vaikka heidän paikkansa olisi muualla,jotkin ihmiset eivät opi kuoltuaankaan mitään vaan haluavat ilkeillä ja satuttaa muita,niitä on paljon.

Huomaat kuinka paljon on syitä huonoon tuuriin,jotkut haukkuvat Jumalaa omista vastoinkäymisistään kun eivät tiedä muuta osoitetta,ymmärrettävää toki sekin.

Usein olen huomannut kun ihmiset moittivat ja harmittelevat huonoa tuuriaan tietämättä asioitten taustoja,mieli tekisi kertoa mutta kukaan ei suostu tietenkään kuulemaan vaan haluavat jatkaa lyöden varvastaan kiveen vieläkin kipeämmin. Jokainen ihminen tutustuu jossain elämässään henkisyyteen kun sielunsa on siihen valmis,välttämättä ei juuri tässä elämässä mutta joskus eikä kukaan pääse kiertämään sitä porttia vaikka niin kuvitelee.

Sama kun leikkikoululaiselle on aivan turhaa kertoa yliopiston asioista;ei lapsi voi ymmärtää latinaa tai tähtitiedettä yms korkealentoista.
Henkimaailman asiat ovat aivan verrattavissa:ellei ihminen ole koskaan kuullutkaan ylösnousseista Mestareista tai menneistä inkarnaatioista niin hän joko suuttuu tai yrittää tehdä toisesta naurunalaisen jo aivan näissä perusasioissakin. Yleensä tuomitsee toisen hulluksi ja kysyy että mihinkä uskonlahkoon kuulutkaan?
Uskonnoilla ei ole mitään tekemistä metafyysiikan kanssa eivätkä ne sitä edes usko vaan aina vaativat jotain tahoa sokeasti kumartamaan ja palvomaan.
Henkimaailma ei vaadi ihmiseltä mitään vaan sillä on aikaa odottaa kun ihminen herää unestaan ja alkaa ottaa asioista selvää,minulle kävi juuri niin aikoinaan kun omat asiat olivat pahalla tolalla ja poliisi syytti aihetta murhasta,pyysi kyllä sitten anteeksikin.

Siitä ja muista vuosien vastoinkäymisistä alkoi henkinenpolkuni ja aloin ehdollistaa asioita ja hakea totuutta aluksi kirjastoista,eräs sata kirjaa täytyi kahlata kunnes pääsin edes alkuun.

Siksi nyt tänään vastasin sinulle ja toivon, että löytäisit sen siemenen ja saisit jotain lohtua elämääsi,papeilta sinun on turha kysyä mitään sillä he uskovat sokeasti vain raamattuun eikä siellä kerrota läheskään kaikkea.
Ainakin yritin olla avuksi,voimia ja rakkautta siskoni.
Aslan.

Uskon itsekin tuohon, että kaikki epäonni kerääntyy kasaksi.
Itsellä ongelmia mielialan kanssa, jonka seurauksena alkaa mennä koulu huonosti. Samalla ihmissuhteet kärsivät.. No ei siinä sitten mitään. Jotain positiivistakin alkaa ilmaantua, eli pääsen työhaastatteluun, joka menee vielä kaiken lisäksi ihan nappiin, mutta kuinka ollakaan tulee postiin kirje jossa kerrotaan etten saa työpaikkaa ja itsetuntoa lyödään jälleen kerran Thorin vasaralla =l

Maailma ei kaadu kuin yhteen asiaan, ja sen Me tiedämme!
Me Ihmiset jaksamme yllättävienkin asioiden ylitse,itse menettänyt mm.Avovaimon,liikenneonnettomuudessa.
Ei tässä ole mitään pumpulilinnoja kukaan rakentamassa,tämä elämä vaan on! Elä sinä huoli,et ole yksin.
T:Antti

Nii no..pitäskö sua nyt sitten sääliä?Ota nyt aikuinen ihminen ittees niskasta ja tee asioille jotain!Ei sitä kukaan muukaan sun puolesta tee.Kaikkia elämä potkii välillä enemmän ja vähemmän,mut siihenkin kun voi ite vaikuttaa miten ne asiat ottaa.Tässäkin maassa syötäs puolet vähemmän masennuslääkkeitä kun porukka tajuais lopettaa jossain vanhoissa asioissa roikkumisen ja ottas elämänsä omiin käsiinsä.

Moni hurahtaa uskoon, kun kaikki menee päin p****tä. Muista ettei se hyvä tai huono onni kenelläkään kestä kovin kauan. Välillä olet patsas ja välillä pulu. Älkää ihmiset ottako elämää liian vakavasti - täällä ollaan oppimassa. Kun ollaan tarpeeksi opittu, kuollaan pois. Niinkuin Juice sanoi: "ei elämästä selviä hengissä!"

Tulehan opiskelemaan Lähihoitajaksi!
Töitä on, ja tulee olemaan!
T:Antti

sitä ihmettelen itsekin,huono onni vaan kasaantuu ja kasaantuu,siksi ajattelen kaikesta positiivisesti,ei jaksa muuten.

Niin vielä se aurinko paistaa risukasaankin :) Se vain on niin, että Marxin teorioista tuo kasaantuminen on ainoa johon uskon. Kaikki kasaantuun, niin hyvä kuin pahakin. Lohtu on, että vuoroin vieraissa. Välillä on toisella paha/hyvä olla, välillä toisella. Luin pienenä Anni Swanin kirjan, jossa Irikselle sanottiin: "Vielä se valkenee" joka tarkoitti, että Iriksen isä tulee vielä kotiin ulkomailta ja tulihan hän. Kyllä se sinuleekin valkenee, kunhan jaksat uskoa itseesi ja odottaa. Mutta muista elää elävää elmää. Ei pelkällä olemisella ja odottamisella pärjää. Loppujen lopuksi me olemme juuri sitä, miksikä itse itsemme teemme. Vitamiini pillereitä ja siitä se taas aurinko hymyilee (taisi olla ruusunjuurta :)) Vastuu on jokaisella itsellään omasta elämästään - siis aikuisilla.

Minulla on epäonnenpäiviä,
ja se on joka toinen maanantai 3. päivä.
Tämä epäonnenperinne alkoi ma 3.7.2006 sillä,
että paras ystäväni paljastui ihan täydeksi
narsisti-psykopaattiretkuksi, joka on edessä kilt-
ti ja takana ihan piru.
Seuraava maanantai kolmas oli normaali päivä, mutta sitten 3.12.2007 sain hirveän migreenikohtauksen koulussa, en päässyt terkkarille, joka oli lähtenyt, ja lisäksi oli käveltävä kaupungin läpi kotiin, kun busseja ei vain kuulunut. Ja sitä seuraava maanantai kolmas oli normaali, mutta seuraavana, 3.11.2008, pankkikorttini muuttui ihan äkkiä pätemättömäksi. Kun en saanutkaan rahaa automaatista bussimatkaa varten, matkustin lompakon sisällöllä niin pitkälle kuin pääsin, missä sitten paljastuikin, että vika olikin kortissa eikä automaatissa, eli olinkin turhaan kiidättänyt itseni vieraaseen kaupunkiin rahattomaksi. Koko päivä meni pankin mokan selvittelyyn ja kaikki saivat kuulla jälkikäteen.

Hirvittää ajatellakin, mitä minulle tapahtuu maanantaina 3.5.2010.

Koen olevani yhtä onneton kuin sinä, koska haluaisin niin pois kotoa, mutta koulua on vain edessä vittumaiset neljä vuotta!!!

Täälläkin löytyy rankempaa tarinaa ja paljon tragediaa taustalta mutta edelleen porskutellaan, toistaiseksi, jos yhtään lohduttaa. Kaappialkoholistivanhemmat jotka viihdyttivät itseään mätkimällä toisiaan iltaisin meidän lasten silmien edessä. Koulukiusaamista jonka seurauksena kärsin vieläkin huonosta itsetunnosta vaikka taistelen sitä vastaan.
90-luvun lama ja isän suuret velat veivät kotimme. Vanhempien muutto eri osoitteisiin. Äidiltä loppuivat työt, siitä seurasi ahdistus ja syvä depressio hänelle. Itsellä meni ajoittain siedettävästi, yritin työskennellä ja opiskella vaihtelevalla menestyksellä. Jouduin huonojen ihmissuhteiden kautta välillä vaikeuksiin josta maksoin kauan. Usean vuoden piinan jälkeen löytyi tasapaino uuden kumppanin tavattuani.
Sitten itseltä todettiin kasvaimia ja leikattiin kahdesti reilun vuoden sisään.
Äitini tuska ei hellittänyt, yhtenä päivänä löysin hänet asuntonsa lattialta kuolleena, sairaskohtaus. Tästä meni pari vuotta ja sain kuulla siskollani syövän johon kuoli viime syksynä oltuaan puoli vuotta saattohoidossa. Muutakin sairautta, psyykkistä löytyy lähisuvusta ja se rassaa kun läheisen elämä on ajoittain kovin vaikeaa.
Nyt on ainakin perusasiat kunnossa, toistaiseksi, mutta töitä liikaa ja jatkuva stressi päällä. Väärä ala, mutta ei muitakaan töitä tällä hetkellä ole. No, hyvä että on töitä voisinhan joutua irtisanotuksi kuten moni näinä aikoina.
Nyt yritämme lasta ja toivon että tulisin pian raskaaksi että pääsisin töistä hetkeksi pois ja saisin uutta iloa elämään.
Tuntuu siltä että saa olla koko ajan varpaillaan kun odottaa seuraavaa huonoa uutista..
Toisaalta, elämä vie eteenpäin, on vaan yritettävä ei kai tässä muu auta.Nautitaan pienistä hyvistä hetkistä ja surraan sitten kun on sen aika.

Ensinnäkin kasva aikuiseksi ja sit mielenkiinnosta haluaisin tietää että miten voit kuukauden yritettyäsi sanoa lapsettomuudesta mitäään. Eli oliko asia niin että kun kuukaudes et tullut raskaaksi ni sit menit kaikkiin lapsettomuustesteihin ? No tuskinpa sentään menit sillä jos olisit mennyt niin tietäisit vähän enemmän asiasta mutta hyvä kun jaksat provoja esittää täällä, sillä jos olet hyvä provon kirjoittaja niin takuulla saat monta hienoo kommenttii ja ehdotusta.

paljon suurempana !mulla ei ole vanhempia ,, siis ei ole ikinä ollut !
olen ihan yksin ja nytkin vieraassa pakkakunnassa jossa ei saa edes kavereita,
auton leimasin mutta ei mennyt läpi hitsaamista yhden pikkureijän ja alapallonivel.. mutta täältä ei saa apua vaikka pää olisi kainalossa!
rahaa ei ole eikä työtä ! asunto pikkunen selli jossa kohta istun ilman nettiäkin kun lasku 65,20e
vakuutusmaksukin autosta 140 ja vielä korjaus noin 150 juuh.. ja saan kuukaudessa vain 400e !! eli sulla hyvin jos vanhemmat oma mies joka rakastaa mietippä vielä kerran .
teen työtä pietarinkatulasten hyväksi ja tiedän todella mita on se kun ei ole ketään ja kun kukaan ei rakasta , sama kuin itsellänikin ei minuakaan kukaan ole ikinä rakastanut eikä rakasta joten siunausta vaan !

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen on kokonaisuus. Onni tai huono onni on ketjureaktio, joka yleensä suurenee kuin lumipallo.

Ensin kohtaa huono onni ja sairastuu. Sairastuminen estää työssäkäynnin, minkä seurauksena tulot tippuvat ja tämä johtaa taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. Tämä voi johtaa masennukseen. Masentuneena puolustuskyky toimii entistä heikommin ja riski sairastua lisää kasvaa jne... Näin "lumipallo" kasvaa entiseestään. Se on karua faktaa.

Toisaalta uskon, että kaikilla ihmisillä on alamäkiä. Eikä sellaista pumpulissa eloa taida kenelläkään ainakaan aina olla. Voi näyttää, että jollain menee hyvin, todellisuudessa asiat voi kuitenkin olla toisin.

Et ole ainoa . Olin naimisissa alkoholistin kanssa ja nyt minulla on monellaisia sairauksia ja työn antjat eivät minua huoli .Olen siis työtön ja velkaa on minullakin . Rahat eivät riitä .Sinulla on pari suhde minulla ei sitäkään. minua on vaan käytetty hyväksi kukaan ei ole ollut tosissaan ,mut silti ajattelen positiivisesti. välillä voi tuntua masentavalta,mut kyllä se iloksi viel muuttuu.usko pois .

Johtuu ihan vain karmasta, ja joka karman virrassa ui ja pelaa oikein alkaa hyvä kasautuu.

Siksi itteäni kutsun..
Se on sellainen (siis oma tulkintani), joka kerää negatiivisia asioita, jotta muille riittäisi niitä positiivisia. Koska maapallolahan pitää säilyä tasapaino tai muuten syntyy kaaos...
Sitten on tämä lumipalloteoria..kaikki vaan alkaa pikkuhiljaa pyörimään ja sitten asiat kasaantuu ja alun pienestä tulee iso ongelma.
Näin tämä joillain menee. Mää en ees oikeesti tiiä, mitä on ko elämä menee nk. putkeen. Yksi positiivinen juttu tuo usein mukanaan kaksi negatiivista, ettei vaan pääse juhlimaan.
Mä olen oppinut karsimaan mietittäväksi sen olennaisimman ongelman. Turha surra asioita, joille ei voi mitään.
Asioiden purkaminen pitää aloittaa pienistä jutuista..ja muutenkin kun eväät ei oo kummoset on nautittava pienistä onnistumisista.
Sarkastisuus, musta ja muunkinlainen huumori ja lenkkeily on pään läjässä pitäviä voimia. Ain ei jaksa, muttei tarvikkaan.

Miksi kaikilla on taipumus kasaantua yhdellä kertaa.
Voimia jaksamisiin,uskon varmasti että auringo viellä paistaa sinunkin risukasaan.

Valitettavasti huono onni jatkuu. Täytin äsken 50v ja täytyy sanoa ett mikään ei muuttunut, laitoin pitkävedon Manu - jotain, kertoimet 1,05, tulos = 0- panos, että silleen.Laitoin "rakkaalleni" tilille 2000 € (omat vuokrarahat ym). -hän lähti komean miehen kans. etelänlomalle! Valitettavasti Murphyn laki määrää!!!!
Joku rnskalainen Pasqalina sanoi että huomenna voitat 999.000€- juuu ulosottomies vei mitä mul oli tilillä!

Mä myönnän itsekkin miltä tuntuu kun kaikki kaatuu päälle. Mutta kaikki on itsestä kiinni. Miten asiat käsittelee. Vuosi sitten kun itseni mies pahoinpiteli ja sain keskenmenon ajattelin että en voi koskaan miehiin luotaa. Senkin olen nyt ylittänyt. Se että töissä huudetaan sairaana oloista olen ylitänyt. KUn en enään suostu sylky kupiksi. Se että arjesta hae niitä iloja jostain. Lähde kävelylle juttele vaikka koiran omistajien kanssa tai hommaa koira. Se antaa paljon. Sen kanssa on pakko lähteä ulos tutustua ihmisiin ja yms. Mun henkisen huonoo oloon auttoi paljon. Sitä kautta tutustuin uuteen mieheeni joka on aivan ihana. Kyllä kaikki kääntyy hyväksi.

Jotenkin tuntuu se huono-onnisuus vaan kasaantuvan, eikä pelkästään sulla vaan myös täällä päin. Työttömänä täälläkin porskutetaan päivästä toiseen, arki on harmaampaa ku kaurapuuro. Kolme vuotta tein hiki hatussa töitä opiskeluiden eteen ja vähillä rahoilla kitkutellen koska en ottanut opintolainaa. Ja tässä kiitos; vuoden kestänyt työttömyys ja työkkärin täti joka totetaa ettei ammatistani ole mitään hyötyä koska ei ole työpaikkoja tarjolla. Käski kouluttautua uudelleen tai hankkia työharjoittelupaikan. Sitä olenkin aina toivonut elämältä; käydä ilmaiseksi töissä! Eipä juuri huvittaisi kahden lapsen yhsinhuoltajana opiskella lisää kun tulot ovat tuolloin 713e/kk. Kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, lapsetkaan ei ole helpoimmasta päästä, varsinkaan vanhempi jolla on adhd ja ties mitä vielä (tutkimukset kesken)Kiva myös sairastella ihan kokoajan, jatkuvalla syötöllä kuumetta ja millon mitäkin, kiitos ihanan homevuokrakämpän.
Jotain niin hyvää kuin miehen löytäminen, siitä on turha haaveilla. Liian pieni paikkakunta jossa kaikki tuntee toisensa ja mihinkään ei koskaan yksin edes pääse. Kyl tää elämä on sit nannaa!!

miten voi suositella toiselle ettei vaan laita toivoansa jumalaan,jos ei itse tiedä asiasta mitään eikä ole saanut maistaa jumalan rakkautta? onko parempi vetää vaan masis lääkkeitä ja ehkä viinaa. Ne on sentään paljon coolimpia tämän ajan lohtuja... ja kyllä sillä jumalalla on työ sulle uskoisitpa vain... uskottehan että on olemassa ilmaa vaikkette näe. uskottehan rakkauteen vaikkette näe tai vihaan.

"nuorena aikuisena sain sietää udeamman vuoden turpaan saamista joka viikonloppu poikaystävältäni."

Tun lauseen jälkeen menetin kaiken kunnioituksen sinua kohtaan. Vittuakos aina pitää niitä renttuja vain ottaa! Minäkin olen jo 24v enkä IKINÄ seurustellut, suudellut tai harrastanut seksiä koska ei pissaliisoille kelpaa kuin luolamiehet ketkä teitä hakkaa!

Nauran joka kerta kun kuulen että joku mies hakkasi naisen hengiltä. Yhdenkään naisen ei tarvitse sietää yhtäkään lyöntiä mieheltä. Yksi lyönti on liikaa, jos sinä siedit sitä vuosia niin en voi muuta sanoa kuin että olet yks saatanan typerys ja ansaitset kaiken huonon onnen mitä suuntaasi tulee.

Sama valitusvirsi ja pitkät tarinat jännittävine käänteineen takana uupumuksen kera. Uutuutena epäonnessa on henkinen trauma joka jäi lapseni joutumisesta onnettomuuteen ja hänen vammautumisestaan loppuiäksi. Itellä vuotaa veri kolmatta viikkoa, eihän se kipuun tarkoitettu laite tuolla alhaalla voinut "onnea" minulle tuoda, toi vain uudentyyppisen vaivan vanhojen tilalle ja päälle. Perhe on köyhä rikki ja risainen, suorastaan kammottava porukka. On inhottavaa ajatella ettei ole edes uusiin kenkiin oikein varaa yhdelläkään meistä. Kampaajalla en ole käynyt vuosiin, kuka voi edes kuvitella pystyvänsä maksamaan sellaisesta. Yrittämisestä minua ei voi syyttää, mutta ainainen epäonni vainoaa ja tuhoaa elämässäni kaiken mitä saan aikaan. Jotakin inhottavaa vaikutusta minusta täytyy huokua tietämättäni ympäristöön, koska lopputulos on aina sama. Mietin kuolemaani, koska se tulee, missä se viipyilee. Taakkaa vain lisätään ja huolehtiakin pitäisi toisista. Pieni välipala tähän: Kurkku kipeänä, toivottavasti se on taas uusi jännittävä huolenaihe, johan olen saanut olla terveenä flunssasta peräti pari kuukautta, se on pitkä aika minun elämässä olla kipeä vain itselle. Mustuneet varpaanikin voin piilottaa sukkien sisälle ja päänsärystä ei tarvitse aina mainita ääneen . Mutta ah kohta muutkin taas näkevät ja kuulevat kun yskin niistän ja loistan myöskin poissaolollani vaikka pitäisi olla täydessä terässä tekemässä ilmaiseksi hommia.

on kaikki päin p:tä. Mutta ne kulissit ..ne kulissit.Ja lisää tulee stragetioita ja katastrofeja perheissä.Meilläkin.Mutta kaikki ei näy sieltä seinien takaa.Asioilla on tapana järjestyä!!!!

Joku sanoo että sitä tikulla silmään joka vanhoja muisteleepi. Suomalaisista onkin tullut toinen toisilleen taakkoja, rahamitalla ja naapuri-ilkeilyllä esineellistettyjä yksilöitä joista vain onnekkaimmat pärjäävät - jos hekään.

Tuo dementian ilmestyminen elämääni taitaa olla sittenkin paras onnenpotku pitkään aikaan. Onneksi ei tarvihe muistella kuin tätä hetkeä ja sitä että mitä tarttis tehdä jotta jatkuva epätasapaino elämässä taittuisi parempaan suuntaan. Mitäs mulla olikaa ens viikolla? Ainnii, mukula kuumeessa, joten töistä pois, sitten käräjät jonnekin kauas tarttis mennä, kun ei auto hajoisi ja saisi taas uusia vihamiehiä, sitten on se syöpä hoidettavana, onneksi muisti on rajallinen ei täsä kannata enempiä murehtia. Ainii, töitä ei ole kohta ja kesä kutsuu toiselle paikkakunnalle kinastelevien sukulaisten paikkaan. Melkoisen mukavata. Tarttiskohan jättää tuo juoppo persaukinen puoliskonkutale vanhalle paikkakunnalle häpeämään.

Sanonpa vaan että tuo syöpäkin taitaisi olla onnenpotku siinä mielessä, että pääsisi pois tästä kipeästä ruumiista. Se olisi Ihanaa. Mutta onni onnettomuudessa on se, että on huolehdittavana kirjava lauma sukulaisia. Ei vaan tiedä miten jaksaisi.

Koitetaan vaan auttaa toinen toistamme jotta tämä elämä vähän jouhevammin sujuisi.Harvalla täällä on sittenkään helppoa. Tällainen pahanilmanlin tu kun on nähnyt sen paikassa kuin paikassa, koska ongelmia tulee missä tahansa.

HEI!! En ole ennen kirjoitellut tänne, mutta nyt ajattelin kirjoitella! Olen alle 40v. nainen ja yksinhuoltaja. Minulla on elämässäni ollut paljon menetyksiä,( omaisia kuollut, rahavaikeuksia toisten tekemänä.) Nyt sairastuin 2008 ja en pysty tekemään omaa työtäni mitä olen n. vajaa 20v tehnyt ja josta pidän tosi paljon. Olen ollut 2009 lähtien eläkkeellä ja nyt suunnitellu vaihees et joko uudelleen koulutus tai lopullinen eläke? Olen tehnyt aina todella paljon töitä ja tienasinkin tosi hyvin! nyt sitten eläke joka ei todellakaan kata tällä hetkellä pakollisia elämisen kustannuksiakaan. sos.huollost ei apua saa kun lainoja ei katsota menoiksi, vain lainan korot!!!Minulla siis omistusasunto jonka sain 2008 velalla tietenkin!!En ole koskaan elämässäni joutunut hakemaan mitään tukea mistään ja sen yhden ainoan kerran kun nöyrryn niin ei apua!!Ennen olen siis työlläni hoitanut kaiken ja hyvin olen lasteni kanssa pärjännyt ja pystynyt jopa aina jotain kivaakin järjestämään perheelleni! Nyt minulla seinä vastassa ja olen kai varmaan jotenkin masentunutkin ja tietenkin kipeä ja joudun särkylääkkeitä syömään aika lailla, että saisi edes kivut pidettyä pois kaiken muun kurjuuden ohella. En tiedä mistä saan voimia jatkaa kun tuntuu että nyt annetaan jo liian isolla kauhalla minulle. Olen todella sisukas nainen ollut koko elämäni ja moni olisi hyytynyt matkalle jos minun jalanjälkiä olisi joutunut kulkemaan, niin rankan elämän kokemuksen olen joutunut kantamaan!! Mutta nyt sitten minulta on viety se ainoakin mistä olen voimia saanut aina vaan jatkaa eli terveys tehdä työtä, se on niin iso kakku ainakin minulle pureskeltavaksi, etten tiedä mitä teen!! Olen enimmäkseen kotona ja nukun ja itkeskelen yksinään!! En tiedä??? Minulla varmaan lähtee lasten kanssa asunto kun en pysty pitkään selviytymään kaikista menoista!Ja haaveeni siis kaatuu, kun aina haaveilin omasta asunnosta, yksin hankitusta!!! Raha ja terveys on tosi tärkeä asia elämässä, vähättelemättä muutakaanesim.rakkaus. vaikkakin ei minulla siinäkään ole ollut onnea, siksi kai olenkin yksinhuoltaja! Onko paljon kohtalotovereita?? olisi kiva kuulla asiallisia ajatuksia muilta ihmisiltä!! Olen todella jo väsynyt kaikkeen!!! Kiitos etukäteen kaikille asiallisesti vastanneille. ps. Kaikkea kannattaa kokeilla, josko saisin voimia täältä tai vinkkejä elämän iloon!!

Useimmilla ihmisistä ei ole pumpulinen menneisyys, kaikilla ohmisillä on ollut elämässään vaikeuksia, toisilla enemmän toisilla vähemmän.

Turhista valitatte... itseltäni on kaikki raajat amputoitu ! siis kaikki... Olen säälittävä nahkapallo täysin muiden armoilla käänneltävänä ja liikuteltavana.... yrittäkää elää !!! niin minäkin teen vaikka olen pelkkä pallo perkele !!!!! On se perkele kun ei pysty itsemurhaakaan enään suorittamaan että pääsisi tästä helvetistä eroon ! onnea elämään kaikille perkele !!!!!!

Olen huononninen silloin kun minulle sattuu jotain ja muut ovat silloin mielestäni onekkaita, mutta olenko onnekas silloin kun jollekkin muulle tapahtuu jotakin ikävää. Joku on sanonut että onnen määrä on vakio?

Minulle sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, vaikka olen kotikissa. Läheiseni sanovat, että elämäni kulkee kriisistä kriisiin. Elämääni on kuulunut niin seksuaalisia hyväksi käyttöjä, lukuisia potkuja työpaikoista, yksinhuoltajuutta, vakava auto kolari, jätetyksi tuleminen kesken raskauden, psykoosi, paniikkihäiriö, huono polvi, erikoislapsi, koulukiusaamista ja opintojen viivästymistä. Lisäksi on kaikkien noiden lieveilmiöitä. Toisaalta epäonneni on tehnyt minusta sellaisen, ettei minua helposti saa tolaltaan, ja siedän hyvin pettymyksiä.

Ikävä juttu☹️Miksi olit sinua hakkaavan kusipään kanssa niin kauan? On se kumma kun naiset uskovat tuollaisia hulluja. Ne eivät lopeta hakkaamista, uskokaa jo.

Tiedän keinon joka auttoi mua : ota raakoja kananmunia ( ole varovainen ettet riko niitä) ja makaa vuoteessa ja laita munat joka puolelle kehoasi ja sano seitsemän kertaa : bad ggs go away. Pahat gg:t menkää pois. Pitäisi ajaa paha pois. Sain tuon jutun mun fb kamultani Karenilta. Hän on noita. Se autoi mua. Kun joku oli halunnut satuttaa mua noituudella tai jollain sellaisella Facebookissa. Toivottavasti tästä on apua jollekin. Vaikka tämä on vanha keskustelu mutta silti. Ja YouTubessa on juttuja mitkä voi auttaa.