Jota ei tunne

Sillä on yllä
surullinen, murheellinen
tulee etenee ei sano mitää.

Eikö oo näkyä,
kykyä esiin luoda?

Miks sydämessä asuu,
jota ei tunne?

Sen aika eikö jo ois,
tulla tunnetuks,
kasvannu täyteen mittaan?

Auttaako valitusvirsi?

Synnytystä.

Avaako suljetun kohdun?

Parkaista
pitkä mykkä hiljaisuus?

Särkyiskö käsiin?

Ensparkaisu
kertois kaiken.
10276
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

jos ei enää jaksa
sanoa samaa taas
ja taas uudelleen
sitä luovuttaa
kun ei ne sanat
ymmärrystä löydä

kun on suru sisässä
sitä haluaa rauhan
käsittelee omassa
sisimmässään

ei jaksa rasittaa
ongelmillaan
toisia
ovat suruni minun

nousee hymy aikanaan
kuljettaa surua
päivä päivältä
kauemmaksi
aarteeksi sisälleni
elämään sen kanssa arjen

Liisalle huomenet:)

Äänestä
  • Aloittaja

    Selailin aikaisemmin kirjoitettuja,
    jaa, noinkikos olen kokenu, mietin?
    Ajattelin, noo kait noita raskaita
    tuntoja on vieläki.

    Syntyminen
    yks suuri ihme, ensparkaisu,
    palkitsee odotuksen, kaiken.

    Raskautettuja tuntoja
    patoutuneita odotuksia,
    syntymän ihmeen ovea,
    kipuilee tuntee tuskia.

    kaaru
    Sydämellään sielä tunnetaan ja
    kannetaan elämän raskaimpia taakkoja.
    Sinun päivääs lämmin ajatus ja
    katseen tielle iloisia löytöjä.

    Kiitos ovi auki.Liisa

    Äänestä

Tässä on jotenkin
murheellinen sointi
sinun runossasi

läpikäydään raskaita
tunteita

miks sydämessä asuu....


Runostasi pidin!

Äänestä
  • Aloittaja

    tämän olen joskus kirjoittannu,
    monien muitten joukosta sen nyt.
    Luin ja noita tuntoja raskaita,
    taivas onhan niitä ollu.

    Sitä on hyvä muistaa,
    mistä on tullu,
    et osais olla kiitollinen.

    Vaikka sydän harvoin,
    onnen kukkuloilla,
    vapaana myrskyiltä,
    niitä kun ei erikseen,
    tarvitse pyytää.

    Sydämen synnytys -salissa,
    sielä ne suurimmat tuskat,
    ja suurimmat ilot koetaan.

    Minänoita
    Sinulle lämmin kiitos,
    kun rohkenet ajatuksieni
    lähelle tulla, kiitos.

    Täälä alkoi satamaan, talvinen sää.
    Sydämelles sitä lämpöä ,jotaa tarvitsee..Liisa

    Äänestä

ja suruvoittoinenkin on tämä runosi Liisa.
Ihmissydän on niin äärettömän herkkä elin,
runosi puhuu senkin puolesta.

Sanattomaksi vetää, ja mietin runosi syntyä
syvää - mistä alkunsa saanut ?

Kaunis ja hauras kokonaisuus.

Äänestä
  • Aloittaja

    lindalindal1

    Sinun palautettas,ajattelinki vastata.
    Joskus kaivan esiin kirjoituksiani ja
    kuljen kuin uudestaan, niitä hetkiä.

    Kyllä tämäki on ollu sydämeni puhetta,
    eihän sitä voi minne vaan laskea.
    Sydän haavottunnu, vielä toivoo,
    vastakaikua mihin vois ensparkaisunsa laskea.

    Koulua suurta varten kait käydään,
    sydän sielä valvoo sykkii, joka hetki.

    Raadollisuus alastomuus,
    nyt runossani, Sinulle kiitos,
    kävelit elämän ymmärryksen tiellä.....Liisa

    Äänestä

on ensi parkaisu.
Uskovana mulle tulee tästä
mieleen ihania asioita.

Äänestä
  • Aloittaja

    Olenhan kätkenny
    ehkä sen aistii
    sanojen viidakossa
    jos sieltä
    ensparkaisun.

    Aivan ihania asioita,
    odotuksen aika kasvattannu.
    Uus syntymä, ihme
    lähtemättömiä hetkiä.

    soori
    Kiitos ihanasta palautteestas
    ymmärrän kieltäs, lämmittää.

    Liisa lapsen syliin sai

    Äänestä

...ollut mukana synnytyksessä, joten voinkohan tätä kommentoida...

Mielestäni runosi voi myös kuvata muutakin. Esimerkiksi ensirakkauden alku on monasti surullista epätietoisuutta, mutta vahvistuu jos on syntyäkseen.

Voi olla että meni arvio pahasti metsään, mutta otan riskin.

*hymyilee*

Äänestä
  • Aloittaja

    No minä olen senkin ihmeen saanu kokea.
    "Kivulla pitää Sinun synnyttämän"
    Se on yks suuri kokemus,joka ei jätä kylmäks,
    yhtää solua.

    Mielenkiintoista otat ensirakkauden,
    sekii miten on ihanaa ja koskee niin.
    Tuota tuskaa, missä surullinen , murheellinen.
    kantaa sydämellään toivoo jospa jo vois.
    Kuorman alta päästä, niinhän eihän nautinnollista,
    olla raskautettuna,mieski voi, sydänen tasolla
    kokea synnytyksen, niin uskoisin.
    Hymy jo kerkiipi hätii, analysointis ja siihen
    vstaamiseni,hyvin avustit, tästä tuliki ,
    iloinen tapahtuma.

    tomppa2006
    hienoa voi syntyä, sitä vaan joskus pitää
    pikkusen hämmentää....hymyn kera Liisa

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


toivonliisa kirjoitti:

Sillä on yllä
surullinen, murheellinen
tulee etenee ei sano mitää.

Eikö oo näkyä,
kykyä esiin luoda?

Miks sydämessä asuu,
jota ei tunne?

Sen aika eikö jo ois,
tulla tunnetuks,
kasvannu täyteen mittaan?

Auttaako valitusvirsi?

Synnytystä.

Avaako suljetun kohdun?

Parkaista
pitkä mykkä hiljaisuus?

Särkyiskö käsiin?

Ensparkaisu
kertois kaiken.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu