Tuli tässä keskustelua avopuolison kanssa naimisiinmenosta juttua ja hän mainitsi, että haluaa avioehdon, jos menisimme naimisiin. Minulla meni maku koko mieheen nyt. Minulla on ollut kosimisesta joku romanttinen käsitys, ja avioehto ei ole käynyt mielessäkään. Joku minussa ei hyväksy ajatusta. Olenko väärässä?
Kyse on hänen suvun omistuksesta olevasta suurtilasta, joka on muutettu osakeyhtiömuotoon, ja tuottaa myös jonkin verran tuloja avopuolisolleni.
Häntä oli kuulemma eräs suvun jäsen uhkaillut, että avopuolisoni jää osattomaksi, jos avioituu kanssani ilman avioehtoa.
En ymmärrä koko touhua. Sekin tässä jutussa ärsyttää, miksi aikuinen mies antaa jonkun suvun määräillä asioistaan? Kuulemma muuten olisi ihan sama, mutta kun tällä suvun jäsenellä on kaikki määräysvalta oy:ssä ja hän menettäisi ison perinnön siinä tapauksessa. En tajua, ja enkä kehtaa kysellekkään...
On minullakin tulossa jossain vaiheessa perintöä, enkä ole koskaan ajatellut, että pitäisi tehdä naimisiin mennessä joku avioehto.Eikös naimisiinmeno ole juuri sitä, että yhteisessä veneessä ollaan - joka tasolla?
Avopuoliso haluaa avioehdon..
154
24289
Vastaukset
- cddsav
"Kuulemma muuten olisi ihan sama, mutta kun tällä suvun jäsenellä on kaikki määräysvalta oy:ssä ja hän menettäisi ison perinnön siinä tapauksessa."
Miten joku suvun jäsen muka vaikuttaa siihen mitä miehesi perii. Lapset perivät ainakin lakiosan vanhemmiltaan.- vaan
haluat elämäs elää. Ootte 15 vuotta naimisissa, ja ehkä 5 lasta ja kaikki nää vuodet oot ollu kotirouvana.
Sit tulee se kaunis päivä jolloin puhutaan erosta, sulle ei jää yhtään mitään, vaikka osan elämästä annoit toiselle. Miehen on helppo vaatia lapsia itselleen koska sulla ei ole millä elättää. Todella kärjistetty esimerkki, mut kaikki on mahdollista.
Kuten sanottu, elämä on sarja valintoja, valitse viisaasti. - Eronnut....
vaan kirjoitti:
haluat elämäs elää. Ootte 15 vuotta naimisissa, ja ehkä 5 lasta ja kaikki nää vuodet oot ollu kotirouvana.
Sit tulee se kaunis päivä jolloin puhutaan erosta, sulle ei jää yhtään mitään, vaikka osan elämästä annoit toiselle. Miehen on helppo vaatia lapsia itselleen koska sulla ei ole millä elättää. Todella kärjistetty esimerkki, mut kaikki on mahdollista.
Kuten sanottu, elämä on sarja valintoja, valitse viisaasti....olet ollut kotona lapsia hoitamassa ei ole edes eläkettä kertynyt.
- ei viisautta
vaan kirjoitti:
haluat elämäs elää. Ootte 15 vuotta naimisissa, ja ehkä 5 lasta ja kaikki nää vuodet oot ollu kotirouvana.
Sit tulee se kaunis päivä jolloin puhutaan erosta, sulle ei jää yhtään mitään, vaikka osan elämästä annoit toiselle. Miehen on helppo vaatia lapsia itselleen koska sulla ei ole millä elättää. Todella kärjistetty esimerkki, mut kaikki on mahdollista.
Kuten sanottu, elämä on sarja valintoja, valitse viisaasti.Viisaus on vastuuvalintoje nteko ja ei nuo katkeruus skenaariot muuta sitä tosiasiaa ollenkaan.
Avioehto mahdollistaa luottamuksen ja todellisen vastuun niin liitosta kuin omaisuudstakin.
Haiskahtaa selvästi omituiselta. - ettö
Miten joku suvun jäsen muka vaikuttaa siihen mitä miehesi perii.
Vastaus: osakejärjestelyin se onnistuu. - mk
vaan kirjoitti:
haluat elämäs elää. Ootte 15 vuotta naimisissa, ja ehkä 5 lasta ja kaikki nää vuodet oot ollu kotirouvana.
Sit tulee se kaunis päivä jolloin puhutaan erosta, sulle ei jää yhtään mitään, vaikka osan elämästä annoit toiselle. Miehen on helppo vaatia lapsia itselleen koska sulla ei ole millä elättää. Todella kärjistetty esimerkki, mut kaikki on mahdollista.
Kuten sanottu, elämä on sarja valintoja, valitse viisaasti.jos vaikka asunto on melempien nimissä ja kuka hullu nylyaikana kotirouvaksi jää ja kuka hullu mies vielä elättää hänet. Sama jos mies jäisi kotiin niin kuka nainen hänet suostuu elättämään. Avioehdolla yleensä suojataan sellainen omaisuus kuten perinnöt ja säästät ja sijoitukset jo toinen on niitä tehnyt eikä toinen osallistunut niihin rahallisesti. Suurin riski kotiiin jäävän puolisolla on siinä ettei kerry eläkettä eikä muutkaan varallisuutta kun ei ole tuloja ja on toisesta taloudellisesti riippuvainen.
- meille töihin?
ettö kirjoitti:
Miten joku suvun jäsen muka vaikuttaa siihen mitä miehesi perii.
Vastaus: osakejärjestelyin se onnistuu.naurattaa :)
- hoovee
vaan kirjoitti:
haluat elämäs elää. Ootte 15 vuotta naimisissa, ja ehkä 5 lasta ja kaikki nää vuodet oot ollu kotirouvana.
Sit tulee se kaunis päivä jolloin puhutaan erosta, sulle ei jää yhtään mitään, vaikka osan elämästä annoit toiselle. Miehen on helppo vaatia lapsia itselleen koska sulla ei ole millä elättää. Todella kärjistetty esimerkki, mut kaikki on mahdollista.
Kuten sanottu, elämä on sarja valintoja, valitse viisaasti.tyypillinen hyväksikäyttäjä
- pulliainen
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi.
Toisaalta, raha on vain maallista. Voisit myös yrittää hyväksyä (toivottavasti) tulevan puolisosi näkökannan. Ihmiset ajattelevat niin eri tavoin. Se nyt on hänelle tärkeä asia. - haluaa avioehdon!
Eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Jos jompi kumpi haluaa ennen naimisiin menoa avioehdon, niin sehän vaan osoittaa, että järki on vielä päässä ja ettei kaikki veri ole pakkautunut jalkojen väliin. Aviehdon tarkoitushan onkin vaan turvata sitä henkilöä tauloudelliselta katastroofilta mahdollisen eron sattuessa. Ja erohan ei tietystikkään koskaan ole odotettu tai toivottu silloin kun naimisiin mennään.
Mielestäni sinun ei tarvitse lainkaan siitä ottaa nokkaasi tai loukkaantua, jos puolisosi avioehtoa vaatii. Sinunkin on hyvä muistaa, että voithan myös sinäkin vaatia sitä avioehtoa.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että oletko itse mahdollisesti yhtä varakas ja sitoutunut samanlaisella taloudellisella panoksella tulevaan liittoon, vai onko sinun puolesi taloudellinen tilanteesi pelkästään sinun kuukausipalkkassasi. Vai onko sinullakin odotettavissa joskus tulevaisuudessa suuri perintö?
Joten, älä sinä ajattele rahaa tai avioehtoa, jos mies sen vaatii, niin siulla kaksi vaihtoehtoa: hyväksy tai etsi hölmömpi mies: eli sellainen joka vapaaehtoisesti jo suostuu luopumaan puolesta omaisuudestaan! - potutpotuina
Kuules ... olet oikeassa kun kiehut tuollaisen asian tähden.
Itse olen mies 40 ja hyvin menestynyt taloudellisesti. Otin vaimokseni pukuompelijan, tulollisesti ei ollenkaan samaa luokkaa kuin itse olin mutta RAKASTIN ja RAKASTAN häntä yhä näiden 20 vuoden jälkeen. Meillä on 4 ihanaa lasta.
Ei tarvita avioehtoja jos rakastetaan toisia.
Sen ymmärrän, että jos kysymyksessä on mies jolla on ollut aikaisemmnikin suhteita tai avioliitto niin siihen suku kyllä puuttuukin ei sinun vaan sen miehen takia koska he eivät usko tämän uudenkaan liiton kestävyyteen.- olet täysin väärässä
Itse en menisi ikinä naimisiin ilman avioehtoa (olen nainen), jos toinen ei tähän suostuisi niin kyllä tulisi mieleen, että mitä se toinen on oikeastaan hakemassa! ei sinulla ole mielestäni oikeutta toisen suvun tilaan vaikka hoivaisit lapsia kotona sata vuotta, omapahan se on ollut valintasi, ei kukaan sinua pakota kotiin jäämään. Toki olen sitä mieltä että avioliitossa toista tulee tukea, tarpeen tullen myös rahallisesti, mutta pääasiassa jokainen pitäkööt huolen itsestään. Olen menossa kesällä naimisiin ja avioehto on juuri lakimiehellä muotoiltavana, avio-oikeuden ulkopuolelle jätetään kaikki ennen avioliittoa hankittu omaisuus, sekä perintöjä ja lahjana saatava omaisuus. Tavallinen työstä kertyvä omaisuus jää tavallisen avio-oikeuden piiriin. Näin meillä tulee olemaan yhteiset rahat, mutta jos ero tulisi ei hän tulisi saamaan sukuni vanhan merenrantamökin puolikasta, en katso että hänellä olisi siihen oikeutta. Joten sinulle en voi sanoa, kuin että älä yritä varastaa toisen omaa avioliiton varjolla, ei sinulla ole siihen tilaan oikeutta!
- rakastan häntä yli kaiken
Me menimme naimisiin rakkaudesta ja olemme naimisissa yhä. Sain vanhemmiltani maata perinnöksi ja annoin miehelleni puolet kaikesta, mitä omistan. Meillä on kaikki yhteistä ja kumpikin ajaa aina toisemme etua, joten meillä molemmilla on hyvä olla. Puolustamme aina toisiamme kaikessa. Elämään mahtuu ylä- ja alamäkiä ja jos toinen ei jaksa, toinen kantaa ja välillä toisinpäin. Kun itseäni kohtasi työttömyys yllättäin, tuntui hyvältä, kun mies elätti sen ajan. Minun ei tarvinnut ruveta realisoimaan omaisuutta. Toisaalta eipä tarvitse miehenkään mennä ensimmäisenä maata ostamaan, kun lahjoitin hänelle puolet maastani. Silloin kun parilla on tosi halu puhaltaa yhteen hiileen, se toimii. Kumpikin on sellaisesta perheestä lähtöisin, missä tämä periaate on aina ollut voimakas.
- kadut sitä
rakastan häntä yli kaiken kirjoitti:
Me menimme naimisiin rakkaudesta ja olemme naimisissa yhä. Sain vanhemmiltani maata perinnöksi ja annoin miehelleni puolet kaikesta, mitä omistan. Meillä on kaikki yhteistä ja kumpikin ajaa aina toisemme etua, joten meillä molemmilla on hyvä olla. Puolustamme aina toisiamme kaikessa. Elämään mahtuu ylä- ja alamäkiä ja jos toinen ei jaksa, toinen kantaa ja välillä toisinpäin. Kun itseäni kohtasi työttömyys yllättäin, tuntui hyvältä, kun mies elätti sen ajan. Minun ei tarvinnut ruveta realisoimaan omaisuutta. Toisaalta eipä tarvitse miehenkään mennä ensimmäisenä maata ostamaan, kun lahjoitin hänelle puolet maastani. Silloin kun parilla on tosi halu puhaltaa yhteen hiileen, se toimii. Kumpikin on sellaisesta perheestä lähtöisin, missä tämä periaate on aina ollut voimakas.
vielä, koskaan ei tiedä mitä on tulossa, mitä jos puolisosi lakkaa rakastamasta sua ja vaihtaa sut nuorempaan niin se on sitten iso VOI,VOI..nyyh..
- Samassa suvussa--
Kaikki varallisuus ennen kun koko avioehtoja oli olemassakaan pysyivät samassa suvussa kun naitiin samasta suvusta aina.
Lopputuloksena näitä nix naxeja ja muita mitä vieläkin on.
Kyllä sen tietää mitä siitä tulee kun vuosisatoja naidaan samasta suvusta.
Nyt ne rääpäleet kiljuvat nettipalstoilla asian puolesta m32 on toinen narsistifriikki ja näillä molemmilla varmasti jotkin aasialaisvosut vaimoina nyrkin ja avioehdon välissä,- nasse-setä
>>m32 on toinen narsistifriikki
- putte
>>Eikös naimisiinmeno ole juuri sitä, että yhteisessä veneessä ollaan - joka tasolla?
- oikein sikiää
"Minulla on ollut kosimisesta joku romanttinen käsitys, ja avioehto ei ole käynyt mielessäkään. Joku minussa ei hyväksy ajatusta. Olenko väärässä?"
- Mitäs tekemistä avioehdolla on kosimisen kanssa? Kosiminen voi olla ihan yhtä romanttista, vaikka avioehto tehdäänkin.
"Häntä oli kuulemma eräs suvun jäsen uhkaillut, että avopuolisoni jää osattomaksi, jos avioituu kanssani ilman avioehtoa."
- Avopuolisosi saa tietysti vähintään lakiosan perintönä, jos niin haluaa. Avopuolison vanhemmat (jat muut, jotka hän perii), voivat määrätä testamentissaan, että perillisen puolisolla ei ole avio-oikeutta perittyyn omaisuuteent ai sen tuottoon. Sille testamenttimääräykselle et voi mitään, se on perinnön jättäjän viimeinen tahto.
"Eikös naimisiinmeno ole juuri sitä, että yhteisessä veneessä ollaan - joka tasolla?"
- Totta, mutta avioliitossakin puolisoiden oamisuus on erillistä eli omaisuus on sen, kuka on sen hankkinut tai perinyt.
Keskity hankkimaan itse itsellesi omaisuutta, niin ei tarvitse olla riippuvainen muiden rahoista. Älä tuhlaa kaikkia rahojasi joutavaan, vaan säästä. - 1234
Voihan avioehdon rajata koskemaan vain tuota osakeyhtiötä.
- nix nax
Seuraavanlaista rajausta olen täällä jo pitempään suositellut; tällöin avio-oikeus säilyy kaikkeen sellaiseen omaisuuteen, joka avioliiton aikana puolisoille muulla tavoin on siunaantunut:
"Me allekirjoittaneet kihlakumppanit MM ja NN sovimme, että avioliiton solmittuamme meillä kumpaisellakaan ei ole avio-oikeutta toistemme avioliittoa solmittaessa omistamaan omaisuuteen eikä myöskään perintönä, testamentilla tai lahjana saatuun omaisuuteen. Avio-oikeutta ei liioin ole sanotun omaisuuden tuottoon eikä sen sijaan tulleeseen omaisuuteen."
Halutessanne voitte sopia, että avioehto on voimassa vain, jos liitto päättyy avioeroon, mutta ei, jos liitto päättyy kuolemaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000001733&posting=22000000040927398 - järkevää.
nix nax kirjoitti:
Seuraavanlaista rajausta olen täällä jo pitempään suositellut; tällöin avio-oikeus säilyy kaikkeen sellaiseen omaisuuteen, joka avioliiton aikana puolisoille muulla tavoin on siunaantunut:
"Me allekirjoittaneet kihlakumppanit MM ja NN sovimme, että avioliiton solmittuamme meillä kumpaisellakaan ei ole avio-oikeutta toistemme avioliittoa solmittaessa omistamaan omaisuuteen eikä myöskään perintönä, testamentilla tai lahjana saatuun omaisuuteen. Avio-oikeutta ei liioin ole sanotun omaisuuden tuottoon eikä sen sijaan tulleeseen omaisuuteen."
Halutessanne voitte sopia, että avioehto on voimassa vain, jos liitto päättyy avioeroon, mutta ei, jos liitto päättyy kuolemaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000001733&posting=22000000040927398Jos tulee ero niin avioehto on voimassa ja jos on avioliitossa toisen kuollessa avioehto ei ole voimassa.
Tuskin kukaan haluaa että erossa, jolloin muutenkaan tunteet toista kohtaan eivät välttämättä ole kovin positiiviset, toinen vie vielä puolet kovalla työllä hankitusta omaisuudesta.
Sen sijaan jos avioliitto kestää kuolemaan asti niin silloinhan kaikki meni niinkuin pitikin ja eloonjäänyt saa mitä pitääkin.
- ei arkeen
vaikuta, mutta jos sukset menevät ristiin, ei omaisuudesta tule lisäriitaa.
- oma tilanteesi
"Joku minussa ei hyväksy ajatusta. Olenko väärässä?"
Et. Sinulla on oikeus tuntea niin kuinka tunnet. Mutta jos aviopuolisokokelaasi on asiassaan järkähtämätön, joudut miettimään, kumpi on sinulle tärkeämpää, avioliitto hänen kanssaan vai avioehtoasiasta tulleet huonot fiiliksesi.
"Sekin tässä jutussa ärsyttää, miksi aikuinen mies antaa jonkun suvun määräillä asioistaan?"
Kehtaa mieluummin kysellä kuin tuomita tietämättä kaikkea. Voi olla, että avokkisi suvun asiat on järjestetty jotenkin niin, ettei hänellä kertakaikkiaan omaisuusasioihin ole sanomista. Kunhan keräilee osingot. Kukaan muu kuin mahdollinen perinnönjättäjä ei voi häneltä perintöosuuksia viedä, jos hän johonkin lain mukaan on oikeutettu, mutta muunlaisia omistuskommervenkkejä varmaan voi olla. Eivätkä ne tee ukostasi erityisen saamatonta. Mutta jos et selvitä tilannetta niiltä osin kuin ne ehkä koskevat sinuakin, et voi myöskään miettiä järkevästi, mikä on eri tilanteissa sinun etusi mukaista.
Päädytpä mihin hyvänsä, niin huolehdi omasta puolestasi, että olet tasa-arvoisessa tilanteessa. Kuten joku sanoi, avio-oikeutesi voi olla poissuljettu myös testamentilla. Silloin sinun kannattaa pyytää vanhempiasi tekemään samanlainen testamentti, että puolisosi avio-oikeus suljetaan pois. Muuten saatat olla epäreilussa tilanteessa, että sinun perintösi lasketaan ositukseen mukaan, mutta hänen ei, jos avioero sittenkin tulisi.
"Eikös naimisiinmeno ole juuri sitä, että yhteisessä veneessä ollaan - joka tasolla?"
Näinhän sen "ideaalisti" pitäisi mennä. Mutta omaisuus ei muutu avioliitossakaan yhteiseksi. Käytännössä kaiketi iso osa ihmissuhteiden ongelmia tulee rahasta, kenellä sitä on ja kuinka paljon sitä voi käyttää ja mihin.- alkuper.
Kiitos tuesta:) Minustakin minulla on oikeus tuntemuksiini. Sehän tässä tuli myös mieleen, että pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto? Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään. Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym.
Muuten, emme ole kumpikaan olleet ennen naimisissa. Minua hyväksikäyttäviä poikaystäviä minulla on ollut pari, ja olen tuntenut epämääräisiä tuntemuksia nykyisen kanssa, että hän käyttää minua jollain lailla hyväksi. Olisiko siinä sitten taustalla ollut kokoajan tämä ajatus, että hän mahdollisesti onkin tässä saama puolella...Avioliittoon ei voi mielestäni mennä sillä ajatuksella, vaan nimenomaan tasa-arvoisesti ja molempien etua ajatellen. Niin myötä-kuin vastamäessä.. - mist näi sikiää
alkuper. kirjoitti:
Kiitos tuesta:) Minustakin minulla on oikeus tuntemuksiini. Sehän tässä tuli myös mieleen, että pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto? Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään. Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym.
Muuten, emme ole kumpikaan olleet ennen naimisissa. Minua hyväksikäyttäviä poikaystäviä minulla on ollut pari, ja olen tuntenut epämääräisiä tuntemuksia nykyisen kanssa, että hän käyttää minua jollain lailla hyväksi. Olisiko siinä sitten taustalla ollut kokoajan tämä ajatus, että hän mahdollisesti onkin tässä saama puolella...Avioliittoon ei voi mielestäni mennä sillä ajatuksella, vaan nimenomaan tasa-arvoisesti ja molempien etua ajatellen. Niin myötä-kuin vastamäessä..Et ole kovin isolla järjellä pilattu, jos kuvittelet, että avioehdon voi tehdä yksipuolisesti.
Avioehto on sopimus, jonka tekevät puolisot yhdessä tai sitten eivät tee. Sopimuksessa sovitaan yhteisesti, mitkä osat kummankin omaisuudesta EIVÄT ole avio-oikeuden alaisia. Mitään muuta siinä ei sovita.
Ei sinun tarvitse laskea mitään omaisuuksia yhteen tai erikseen.
Sinä olet hyväksikäytettävissä, jos et ala seisoskelemaan omilla tolpillasi ja pitämään huolta omista asioistasi. - nix nax
alkuper. kirjoitti:
Kiitos tuesta:) Minustakin minulla on oikeus tuntemuksiini. Sehän tässä tuli myös mieleen, että pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto? Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään. Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym.
Muuten, emme ole kumpikaan olleet ennen naimisissa. Minua hyväksikäyttäviä poikaystäviä minulla on ollut pari, ja olen tuntenut epämääräisiä tuntemuksia nykyisen kanssa, että hän käyttää minua jollain lailla hyväksi. Olisiko siinä sitten taustalla ollut kokoajan tämä ajatus, että hän mahdollisesti onkin tässä saama puolella...Avioliittoon ei voi mielestäni mennä sillä ajatuksella, vaan nimenomaan tasa-arvoisesti ja molempien etua ajatellen. Niin myötä-kuin vastamäessä..>>Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym. - Olet täysin sekaisin
alkuper. kirjoitti:
Kiitos tuesta:) Minustakin minulla on oikeus tuntemuksiini. Sehän tässä tuli myös mieleen, että pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto? Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään. Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym.
Muuten, emme ole kumpikaan olleet ennen naimisissa. Minua hyväksikäyttäviä poikaystäviä minulla on ollut pari, ja olen tuntenut epämääräisiä tuntemuksia nykyisen kanssa, että hän käyttää minua jollain lailla hyväksi. Olisiko siinä sitten taustalla ollut kokoajan tämä ajatus, että hän mahdollisesti onkin tässä saama puolella...Avioliittoon ei voi mielestäni mennä sillä ajatuksella, vaan nimenomaan tasa-arvoisesti ja molempien etua ajatellen. Niin myötä-kuin vastamäessä.."pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto?"
Kuule, kannattaisikohan sinun nyt ihan ensimmäiseksi yrittää selvittää edes perusasiat siitä mikä avioehto yleensä on, ja miten se tehdään! Ei se ole jotain minkä miehesi tekee, ja sitten sinä teet!
"Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään."
No eipä ole oikein, ei, eikä noin tapahdukaan paitsi jos teillä on todella outo ja harvinainen avioehto, joka sulkee avio-oikeuden pois vain toiselta aviopuolisolta. Miksi ihmeessä suostuisit moiseen? En kyllä sekuntiakaan usko että tämä tuleva miehesi olisi edes tuollaista ehdottanutkaan.
Ja muuten, se avioehto ei mitenkään vaikuta siihen, mitä saat puolisosi kuollessa. Jos puolisollasi ei ole rintaperillisiä, niin jos olette naimisissa, sinä perit hänen koko omaisuutensa joka tapauksessa, oli avioehtoa tai ei. Tämän hän pystyy estämään vain testamentilla.
"Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani."
Mitä helvetin laskutoimituksia? Teette yksinkertaisen molemminpuolisen avioehdon, kuten ylempänä on jo muutamassakin viestissä neuvottu. Se siitä. Mitään ihmeen kyselyitä ja laskutoimituksia ei tarvita! - et ole
alkuper. kirjoitti:
Kiitos tuesta:) Minustakin minulla on oikeus tuntemuksiini. Sehän tässä tuli myös mieleen, että pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto? Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään. Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym.
Muuten, emme ole kumpikaan olleet ennen naimisissa. Minua hyväksikäyttäviä poikaystäviä minulla on ollut pari, ja olen tuntenut epämääräisiä tuntemuksia nykyisen kanssa, että hän käyttää minua jollain lailla hyväksi. Olisiko siinä sitten taustalla ollut kokoajan tämä ajatus, että hän mahdollisesti onkin tässä saama puolella...Avioliittoon ei voi mielestäni mennä sillä ajatuksella, vaan nimenomaan tasa-arvoisesti ja molempien etua ajatellen. Niin myötä-kuin vastamäessä..ymmärtänyt mikä avioehto on. Ei kannata hermostua, vaan ottaa asioista selvää. Miksi et ole kysynyt avokiltasi, mikä avioehto on, kun et sitä itse tunnu tietävän.
- tunteista kirjoittanut
alkuper. kirjoitti:
Kiitos tuesta:) Minustakin minulla on oikeus tuntemuksiini. Sehän tässä tuli myös mieleen, että pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto? Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään. Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym.
Muuten, emme ole kumpikaan olleet ennen naimisissa. Minua hyväksikäyttäviä poikaystäviä minulla on ollut pari, ja olen tuntenut epämääräisiä tuntemuksia nykyisen kanssa, että hän käyttää minua jollain lailla hyväksi. Olisiko siinä sitten taustalla ollut kokoajan tämä ajatus, että hän mahdollisesti onkin tässä saama puolella...Avioliittoon ei voi mielestäni mennä sillä ajatuksella, vaan nimenomaan tasa-arvoisesti ja molempien etua ajatellen. Niin myötä-kuin vastamäessä..Nyt näyttää vähän siltä, mitä muutama vastaaja on veikannut, ettet täysin tiedä, mikä on avioehto. Sitä ei siis voi tehdä yksipuolisesti, mutta periaatteessa samaan lopputulokseen päädytään esim. testamentissa olevalla aviopuolison avio-oikeuden poistamisella. Ja sellainen saattaa puolisosi omaisuuden turvana jo olla. Ekassa viestissä sanoit, ettet kehtaa kysellä, etkä ymmärrä, mutta minusta ensimmäinen tehtäväsi on nyt ottaa asioista selvää. Mitään pahaa ei ole siinä, että puhuu puolisokokelaan kanssa asiat halki. Saattaisi hän yhtä hyvin olla tyhjätasku, minkä tietäminen ennen avioliittoa voisi olla hyvästä, mutta aivan samoin sinun pitää saada tietää, jos vaikka tuollainen testamenttimääräys on olemassa. Silloin avioehto tosiaan on oman etusi mukainen, koska hänen omaisuutensa on ehkä jo suojattu, mutta ilman avioehtoa sinun ei olisi. Suosittelen myös juttutuokiota perhe- ja perintöasioihin perehtyneen lakimiehen kanssa, niin hän voi sinulle selvittää, mikä tilanteesi oikeastaan on ja miten siihen eri asiat vaikuttaa.
Avioehtoa varten, tai paremminkin oman tilanteesi selkiyttämistä varten et tosiaankaan tarvitse mitään pitkäntähtäimen spekulaatioita omaisuuden arvonnousuista tai muitakaan ennustajankykyjä. Minusta se riittää, että selvität tilanteessasi, että olette samalla viivalla, siis tasa-arvoisia. Joko kummankin omaisuus on suojattu avio-oikeudelta tai sitten kummankaan ei ole. Se, että vain toisen omaisuus on suojattu, on pöhlöin vaihtoehto, minun mielestäni. Erikseen teidän pitää miettiä, kattaako avioehto avioliiton aikana hankkimanne omaisuuden vai olisiko se avio-oikeuden alaista. Jos avioehto kattaa myös sellaisen omaisuuden, on oleellista, ettei kaikkia perheen isoja hankintoja (asunnot, autot jne.) tehdä vain toisen osapuolen nimiin toisen hoitaessa arkimenojen maksamista. Mutta yleisesti ottaen, turha sinun on täällä lukea joskus varsin töykeitä kommentteja (jotka kertovat vain kirjoittajansa tasosta), kun juuri omaan tilanteeseesi sopivaa neuvoa voit saada lakimieheltä. - pulliainen
mist näi sikiää kirjoitti:
Et ole kovin isolla järjellä pilattu, jos kuvittelet, että avioehdon voi tehdä yksipuolisesti.
Avioehto on sopimus, jonka tekevät puolisot yhdessä tai sitten eivät tee. Sopimuksessa sovitaan yhteisesti, mitkä osat kummankin omaisuudesta EIVÄT ole avio-oikeuden alaisia. Mitään muuta siinä ei sovita.
Ei sinun tarvitse laskea mitään omaisuuksia yhteen tai erikseen.
Sinä olet hyväksikäytettävissä, jos et ala seisoskelemaan omilla tolpillasi ja pitämään huolta omista asioistasi.Ei tartte toisen järkeä epäillä...
Toki, eihän yksipuoliseen avioehtoon kannata suostua. - No joopa joo.
pulliainen kirjoitti:
Ei tartte toisen järkeä epäillä...
Toki, eihän yksipuoliseen avioehtoon kannata suostua.Kannattaisiko ennen vastaamista yrittää lukea se viesti kunnolla?
Tuossa viestissä, johon vastasit, sanottiin nimenomaan että avioehtoa ei voi tehdä yksipuolisesti.
"yksipuolisesti" ja "yksipuoliseksi" EIVÄT OLE SAMA ASIA.
Avioehtoa ei todellakaan VOI tehdä "yksipuolisesti". Se tarkoittaisi että ainoastaan yksi avioliiton osapuolista tekee avioehdon, itsekseen. Tämähän ei ole mitenkään mahdollista, koska avioehtoon vaaditaan molempien suostumus.
Sen sijaan avioehdon kyllä voi tehdä "yksipuoliseksi". Silloin vain toisella osapuolella ei ole avio-oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, mutta toisin päin on. Tuohan on hyvin erityistapaus ja tuollaisia ehtoja ei varmaan kovin paljon ole. - avioehtoa..
alkuper. kirjoitti:
Kiitos tuesta:) Minustakin minulla on oikeus tuntemuksiini. Sehän tässä tuli myös mieleen, että pitääkö minun tehdä myös sitten avioehto? Eihän se ole oikein, että hän saa minun omaisuudestani erotessa tai kuollessa puolet, mutta jos käy toisinpäin niin minä en saa juuri mitään. Juuri tuo pitää miettiä tarkkaan että olen todellakin tasa-arvoisessa tilanteessa.
Se edellyttäisi sitten tarkempaa kyselyä hänen omaisuudestaan ja tulevan perinnön määrästä ja laskutoimituksia myös minun osalta omalta puoleltani. Tuntuu vain kovasti vaivannäöltä ruveta laskemaan kaikkea ja spekuloimaan mahdollisia arvonnousuja ym.
Muuten, emme ole kumpikaan olleet ennen naimisissa. Minua hyväksikäyttäviä poikaystäviä minulla on ollut pari, ja olen tuntenut epämääräisiä tuntemuksia nykyisen kanssa, että hän käyttää minua jollain lailla hyväksi. Olisiko siinä sitten taustalla ollut kokoajan tämä ajatus, että hän mahdollisesti onkin tässä saama puolella...Avioliittoon ei voi mielestäni mennä sillä ajatuksella, vaan nimenomaan tasa-arvoisesti ja molempien etua ajatellen. Niin myötä-kuin vastamäessä..Tuntuuhan se aika kylmältä kun aletaan puhua rahasta suurien tunteiden aikaan.. Mutta, mutta niin tunteiden vietävissä ei saa olla ettei ajattelisi huomista. Mun mielestä avioehto on ihan ehdoton, varsinkin kun kyseessä on firma josta muutkin sukulaiset omistavat, se on oikein myös heitä kohtaan. Toivottavasti olette tosiaan yhdessä loppuikänne, mutta kun elämästä ei koskaan tiedä.. moni olisi säästynyt katkerilta oikeudenkäynneiltä ym. muilta kun olisi huumassa muistanút elämän realiteetit.. Eikä se avioehto tosiaan vaikuta siihen yhteiselämään millään lailla.. Muuten jollei teillä ole avioehtoa ja firmassa alkaa vaikka huonot ajat niin mun tietääkseni myös velkaisuus jaetaan.. Joten kyllä se olisi turva myös sulle ja sun omaisuudelle..
- nix nax
avioehtoa.. kirjoitti:
Tuntuuhan se aika kylmältä kun aletaan puhua rahasta suurien tunteiden aikaan.. Mutta, mutta niin tunteiden vietävissä ei saa olla ettei ajattelisi huomista. Mun mielestä avioehto on ihan ehdoton, varsinkin kun kyseessä on firma josta muutkin sukulaiset omistavat, se on oikein myös heitä kohtaan. Toivottavasti olette tosiaan yhdessä loppuikänne, mutta kun elämästä ei koskaan tiedä.. moni olisi säästynyt katkerilta oikeudenkäynneiltä ym. muilta kun olisi huumassa muistanút elämän realiteetit.. Eikä se avioehto tosiaan vaikuta siihen yhteiselämään millään lailla.. Muuten jollei teillä ole avioehtoa ja firmassa alkaa vaikka huonot ajat niin mun tietääkseni myös velkaisuus jaetaan.. Joten kyllä se olisi turva myös sulle ja sun omaisuudelle..
>>Muuten jollei teillä ole avioehtoa ja firmassa alkaa vaikka huonot ajat niin mun tietääkseni myös velkaisuus jaetaan..
- Harhaan
nix nax kirjoitti:
>>Muuten jollei teillä ole avioehtoa ja firmassa alkaa vaikka huonot ajat niin mun tietääkseni myös velkaisuus jaetaan..
Erilaista näkökantaa niin paljon esitetään!
Tuli mieleen kysymys yleisesti näistä avioehto ja aviovarallisuuden "käsittelystä" ?
Täälläkin ja yleensä on hyvin paljon tosiaan vaihtelevia uskomuksia, luuloja, sekä niihin perustuvia reagointeja sekä uhmaa avioparisuhteissa ja suhteisiin.
Jonkin aikaa seuranneena on syntynyt vahva käsitys miten ihmisiä on hyvin suuressa epävarmuudessa sekä "rikkoontuvat" itse ja läheiset sekä puolisot ja entiset että uudetkin suhteet sen lisäksi että omaisuudet ja työn tuloksia ajatuu aivan ansiottomasti ihmeeellisesti. Myös syntyy järkyviä oikeus epäkohtia ja elinkeinojen menettämisiä.
Taustalla on täysin tunteisiin perustuva avioliittolaki?! Siis laki "virallistaa" parisuhde siviilisäädyksi ja täten alkuperäisyydessään vakaudeksi/turvaksi siitä syntyville lapsille eli käytännössä perheelle.
Harhakäsitykseltä vaikuttaa tosiaan se ettei tätä peruspriaatetta kunnioiteta ja ns: lasten etua vaaditakkaan vaan aviovarallisuudeksi lasketaan jopa satojenvuosienkin takainen menneiden sukupolvien tekemä työ useissa sukupolvissa ja aivan perusteettomasti jomman kumman aviopuolison oikeudeksi vaikka ei ole mitään itse henkilö tai hänen sukunsa tehnyt omaisuuden eteen.
Myös mahdolliset syntyneet lapsetkin "ohitetaan" huomionnissa. Riittää kun vain jompi kumpi hakee avioeroa?! tunteisiin perustuen, niinkuin on mennytkin avioon.
Mikäli ei ole mennyt "rahan" vuoksi niikuin näytetään nykyään menevän.
Asiantuntemuksesi välittyy joten mitä mieltä olet? Onko tosiaan mahdoton oikeudenmukaistaa ja kyetä käsittelemään kohduudella, sekkokielellä tai parantaa lakia siten että, avioliittoon ei voi /saa mennä ilman oikeudemukaista avioehtoa jolloin avioparisuhde saisi elää ns: omilla ehdoillaan eli tunteilla ja omaisuutta /taloutta ei sekoitettaisi argumentiksi sen tunnetilan ohjuriksi.
Sen tietää että, laki/juridiikka ammatilaiset tienaa ja työllistää itsensä mutta onko se lasten,perheiden,elinkeinojen,yhteiskunnan, vakauden ym kokonaishallinen etu.
Nm: ihmettelen harhakäsityksiä todellakin vastuusta ja moraalista avioliittolain käsitelyssä. - DeadRomance
Miksi avioliitto nykyään nähdään sopimuksena, jossa toiselle annetaan/myydään oma aika ja vastineeksi saadaan puolet toisen omaisuudesta korvaukseksi tästä oman ajan "menetyksestä"?
Avioehdon voisi jopa nähdä osoituksena rakkaudesta sanoin, "olen valmis jakamaan kanssasi yhteistä aikaa ilman että tahtoisin sinulta vastineeksi muuta kuin rakkautta ja lämpöä".
Kuinka romanttinen ele tämä onkaan!
- ajattele laajemmin!
Kannattaa jättää koko mies, jos maku menee miehestä avioehtoa ehdottamalla!
Ajattele tilannetta jossa mies X perii perheen sukutilan (arvo vaikka 3miljoonaa euroa) ja joka tuottaa hänelle rahaa sen verran että sillä tulee ihan hyvin toimeen, mutta ei kuitenkaan pääse liiaksi rikastumaan. Hän nai neiti Y:n ja muutama vuosi myöhemmin rouva Y lähteekin komean nuoren miehen matkaan ja haluaa eron.
Seurauksena tästä voi olla
a. tila oli suojattu avioehdolla, joka jättää sen osituksen ulkopuolelle. Miehellä tulot pysyvät samoina ja hän saa jatkaa elämäänsä muuten ennallaan
b. avioehtoa ei ollut ja kaikki pistetään puoliksi. Miehellä ei ole mitään mahdollisuuksia lunastaa puoliskoa tilasta, sillä sen arvo on liian suuri eikä pankista tipu lainaa niin paljoa. Tila on pakko myydä, jolloin mies menettää sekä tulonsa, vaimon sekä mahdollisesti elämän tapansa.
Naimisissa ollessasi tämän miehen kanssa tulet varmasti pääsemään "osingoille" yrityksen tuotosta ja tulevasta perinnöstä vaikka avioehto teillä olisikin. Miehelläsi on varaa hankkia sinulle parempi auto, tyylikkäämpiä huonekaluja, kustantaa matkoja ja illallisia ja paljon kaikkea muuta. Sinä se et yhteiseen hiileen puhalla, kun takerrut niin tuohon avioehtoon, et näe että se hyödyttää sinuakin (ei avioehtoa->ei perintöä, avioehto->perintö, joka aikanaan menee mahdollisille lapsillenne kun miehesi kuolee) - Mie vain
Olen tiukasti sitä mieltä, että avioehto pitäisi määrätä pakolliseksi avioliittoa solmittaessa. Näin vältyttäisiin jälkeenpäin monelta sotkulta ja riidoilta siitä, mitä kukin tarkoitti missäkin tilanteessa.
Raha ja rakkaus pitää ehdottomasti erottaa toisistaan. Tietysti sinua kiukuttaa, koska taidat olla se köyhempi osapuoli ja nettoaisit mahdollisessa avioerotilanteessa, mutta ota nyt vain lusikka kauniisti käteen ja suostu avioehtoon. Vain täysi typerys avioituu ilman sitä nykyaikana.- oikea laitalinkki
Lakia on jo valmisteltu joku vuosi ja tuloksena tulee olemaan juurikin se, että naimisiin mennessä omaisuuteen tullaan suhtautumaan kuten avioehdossa jos ei toisin sovita.
Aloittajalle mietittäväksi tämäkin, jos et nyt mene naimisiin tämän miehen kanssa ja solmi avioehtoa, niin seuraavan kanssa voi olla jo uusi laki voimassa ja tilanne on joka tapauksessa sama. - kristitty avioliitto
Avioehto sotii meidän uskontokäsitystä vastaan. Meidät on vihitty kristilliseen avioliittoon ja avioero on syntiä, jota emme halua tehdä. Meidän avioliitossa kaikki on yhteistä. Minulla oli omaisuutta, kun menimme naimisiin ja siirsin omaisuuteni puoliksi miehelleni, koska haluamme, että meidän kristityssä perheessä kaikki on yhteistä. Jos tuollainen laki tulisi, se sotii meidän uskonnonvapauttamme vastaan. Kristityssä perheessä murretaan yhteistä leipää.
- toisin kokenut
Moi !
Suostu vain ihmeessa aviehtoon..
Itse aikoinani pidin asiaa typeränä.. Ja loukkaannuin kun silloinen tuleva aviopuolisoni sanoi ettei mene kanssani naimisiin ilman avioehtoa. Hän oli meistä silloin se "rikkaampi" osapuoli. Ja tunsin itseni jotenkin "huonoksi", mutta rakastin häntä. Ja suostuin .. No ero tuli vuosia myöhemmin. Ero tilanteessa puolet olivatkin vaihtuineet niin , että minä olin se "rikkaampi".. Joten onneksi oli avioehto olemassa. Olisin menettänyt ison summan rahaa hänelle..
Elämää katso kun ei koskaan tiedä eteenpäin..
Toki annan neuvoksi sen.. Että laittakaa avioehtoon kohta, ettei se ole pätevä siinä tapauksessa, jos toinen menehtyy avioliiton aikana. - jaajaamies
Siinä se rahamiehen rakkaus tuli punnittua ja kevyeksi havaittiin.
- Erittäin hyvin
sanottu.
- nasse-setä
Raha ja rakkaus ne yhteen soppii - tyhjätasku-jaajaamiesten mielestä. Mammonan kiiltohan on juuri sen silmissä, joka ei avioehtoon suostu.
- yks ukko vaan
Kun kysymys on sukutilasta ja ilmeisesti ei kovin
pienestäkään, on ehto ihan paikallaan.
Erotilanteessa ei vastapuolen päätöksissä paina
sukutilan pysyminen suvussa ollenkaan.
Itse olen pari surullista tapausta kuullut, jossa
sukutila on pistetty perinnnön ja avioeron kautta
suvun "ulkopuolisen" vaatimuksesta myyntiin.
Harvalla ihmisellä on tarpeeksi rahaa tilan lunastamiseen markkinahinnoilla ahneeksi muuttuneelta ihmiseltä.- ..ja ilman avioehtoa
..en olisi ikinä mennyt naimisiin. Maan omistus on tunnejuttua.. katsoppa vaikka Niskavuori elokuvat :-) Minun vaimoni ei ollut moksiskaan.. isäni kaksi sisarta kun meni naimisiin isomummu ei tullut häihin koska vävyt työläis perhetaustaisia.. Niskavuoret elää vaikka maailma mennyt eteenpäin... Mulla on itsellä asunto helsingissä, siitä en välitä tippaakaan..mut maapaikka pysyy suvulla ellei venäläiset tee niinkuin karjalassa
- Make60
Ei sitä ole pakko myydä vaan antaa maata tai peltoa joka sitä erotilanteessa vaatii ja vuokraa ne takaisin. Toisejsi hyvä asianajaja niin ei saa erotilanteessa penniäkään koska ei ole osallisena tilan hankintaan.
- mk
Myydä vaan erossa voi antaa vaikka metsää ja peltoa toiselle ja pellon voi vuokrata ja roinen kun saa metsää niin myy sen sitten etse ja niin edelleen mutta näissä tilanteissa avioehto olisi ehdoton ratkaisu.
- on ehto
Kun seuraat tätä avioehto keskustelua niin alat tajuta avioehdon tarpeellisuuden.
Kato miten ihmiset riitelevät erotilanteissa ja mistä asioista. tietä ehto lakimiehellä niin se selventää tilannetta. - alkup.
Tähän "ongelmaan" on ratkaisu. Ko. sukulainenhan voi tehdä testamentin, jossa määrää sukutilan osuutensa vain ja ainoastaan puolisoni haltuun. Eikö vain? Avokki painotti, että muuten hän ei halua avioehtoa, vain sukutilan perintöosuutta koskevan avioehdon. Mutta mitään avioehtoahan ei tarvita, kun tämä maanomistaja sukulainen tekee vain testamentin, jossa sulkee minut kokonaan tästä perinnöstä ulkopuolelle. Olenko oikeassa?
- nix nax
>>Ko. sukulainenhan voi tehdä testamentin, jossa määrää sukutilan osuutensa vain ja ainoastaan puolisoni haltuun. Eikö vain? Avokki painotti, että muuten hän ei halua avioehtoa, vain sukutilan perintöosuutta koskevan avioehdon.>Kyse on hänen suvun omistuksesta olevasta suurtilasta, joka on muutettu osakeyhtiömuotoon, ja tuottaa myös jonkin verran tuloja avopuolisolleni.
- Make60
Et ole oikeassa koska tetamentti ei poista sinun avio-oikeutta jos puolisosi kuolee ennen sinua ja puolisosi pitäisi tehdä myös testamentti tulevasta perinnöstä.
Tehkaa avioehto siten että se koskee vain perittyä omaisuutta mikä toinen saa ja yhdessä hankittu oamsiuus on yhteistä.
- mä vaan
Kerran eronneena ja nyt uusperheellisenä haluan ilman muuta uudelleen avioituessani avioehdon, samoin avopuolisoni. Kummallekin on ehtinyt kertyä jonkin verran omaisuutta ja molemmilla on lapsia edellisistä liitoista. Sitä oppii näkemään elämän realiteetit, kun sen eron käy kertaalleen läpi, esim. joutuu maksamaan tasinkoa pettäneelle ex-puolisolle sellaisesta omaisuudesta, jonka on itse hankkinut ennen avioliittoa. Voin kertoa, että se jos mikä nostaa katkeruuden pintaan.
Enkä minä koe, että meiltä puuttuu rakkautta tai halua pysyä yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. Ei tuo avioehto tosiaan ole mikään loukkaus, kun sen pointin vaan osaa oivaltaa oikein. Se on vain tapa suojata omaisuutensa, mikäli asiat eivät menekään niin kuin on toivonut. Tällä kokemuksella uskallan sanoa, että koskaan ei voi tietää, mitä elämä eteen tuo, halusipa tai ei.- Xcere
Perinnön jättäjät, testamentin tekijät voivat testamentilla sulkea pois avio-oikeuden perinnönsaajan puolisolta testamentilla saatuun omaisuuteen.
Avioehtosopimus on sopimus kihlakumppaneiden tai aviopuolisoiden välillä. Perinnönsaannin ehdoksi ei voida asettaa velvollisuutta, joka on hyvän tavan vastainen. Ehto on mitätön. Ei voida vaatia avioliittoon menemistä, lapsien saamista, avioehtoa, naimattomuutta, tai muuta henkilökohtaiseen elinpiiriin kuuluvaa seikkaa.
Avioehto kannattaa tehdä ennen avioliittoa tai parisuhteen rekisteröintiä, koska se vaatii molempien osapuolten suostumuksen ja määrämuodon noudattamista.
- avioehto
Mun miehellä on oma firma ja haluaa avioehdon koskemaan just tätä firmaa. Jos joskus erotaan niin mitä oikeutta mulla siihen on? murunhan se firma on. Ja ei avioehdon tekeminen tarkoita sitä että puoliso jo suunnittelee eroa. Vaikka olis kuinka rakastunut naimisiin mentäessä, ei se tarkoita sitä että se kestäisi.
Kuulosti siltä että olisit naimassa rahaa, kun viittasit siihen että sinusta on tulossa pennitön.
Yhdessä hankkimanne asunnot yms ovat sitten yhteisiä ja saat niistä puolet, mutta ei sulla oo minkäänlaista oikeutta toisen perintöön... Häpeä!!!- xcere
Älä suostu avioehtoon, jos se on sinulle epäedullinen. Avioehtosopimus on kaksipuolinen sopimus, joka edellyttää molempien sopijapuolten suostumusta. Siihen ei voida velvoittaa. Mikäli Teidän omat omaisuudet ovat suunnilleen yhtä suuria, voisi avioehdossa olla järkeä. Tietyissä tilanteissa voidaan tasinkoa ja avioehtoakin kohtuullistaa. (kts. Avioliittolaki 103 §)
- nix nax
xcere kirjoitti:
Älä suostu avioehtoon, jos se on sinulle epäedullinen. Avioehtosopimus on kaksipuolinen sopimus, joka edellyttää molempien sopijapuolten suostumusta. Siihen ei voida velvoittaa. Mikäli Teidän omat omaisuudet ovat suunnilleen yhtä suuria, voisi avioehdossa olla järkeä. Tietyissä tilanteissa voidaan tasinkoa ja avioehtoakin kohtuullistaa. (kts. Avioliittolaki 103 §)
>>Mikäli Teidän omat omaisuudet ovat suunnilleen yhtä suuria, voisi avioehdossa olla järkeä.>Älä suostu avioehtoon, jos se on sinulle epäedullinen.
- Oliko neuvonantaja
xcere kirjoitti:
Älä suostu avioehtoon, jos se on sinulle epäedullinen. Avioehtosopimus on kaksipuolinen sopimus, joka edellyttää molempien sopijapuolten suostumusta. Siihen ei voida velvoittaa. Mikäli Teidän omat omaisuudet ovat suunnilleen yhtä suuria, voisi avioehdossa olla järkeä. Tietyissä tilanteissa voidaan tasinkoa ja avioehtoakin kohtuullistaa. (kts. Avioliittolaki 103 §)
Toiminta ehdotus on (ÄLÄ SUOSTU) siis ehdottomuus!! Kannanotto . Mikäli omaisuutenne on n: saman suuruiset "olisi avioehdossa järkeä" Mikäli ei "kannattaa noudatta ehdottomuutta olla suostumatta?!
Siis tarkoittanee käytännössä että jomman kumman pitäisi päästä kavaluudella tai petoksella hyötymään toisen omaisuudeesta avioliittolain nojalla joka on kauheasti epäoikeudenmukainen ja todellin syöpä ihmis suhteissa. Avioehtokin on vain paikkaus yritys sille. - Yhtä köyhät
Oliko neuvonantaja kirjoitti:
Toiminta ehdotus on (ÄLÄ SUOSTU) siis ehdottomuus!! Kannanotto . Mikäli omaisuutenne on n: saman suuruiset "olisi avioehdossa järkeä" Mikäli ei "kannattaa noudatta ehdottomuutta olla suostumatta?!
Siis tarkoittanee käytännössä että jomman kumman pitäisi päästä kavaluudella tai petoksella hyötymään toisen omaisuudeesta avioliittolain nojalla joka on kauheasti epäoikeudenmukainen ja todellin syöpä ihmis suhteissa. Avioehtokin on vain paikkaus yritys sille.Jos on avioliittoon mennessään yhtä köyhiä molemmat, miksi tehdä avioehto.
Avioliitossa hankittu omaisuus tietääkseni on yhteistä. Ne perinnöt on eri asia.
Vanhemmat voi halutessaan tehdä testmentin ettei puoliso peri heltä saatua
omaisuutta. Lisäksi avioehtoon ei ole pakko suostua. Varsinkin jos se epäedullinen
ja toinenkin tekee töitä, hoitaa lapsia tai tekee muuta työtä.
Tosi rakkaus ei sanele ehtoja. Jos sanelee parempi jättää sellainen rakkaus.
Olkoon pari yksinään onnellinen tai etsiköön toisen paremman. Heh heh. - Ehto
Yhtä köyhät kirjoitti:
Jos on avioliittoon mennessään yhtä köyhiä molemmat, miksi tehdä avioehto.
Avioliitossa hankittu omaisuus tietääkseni on yhteistä. Ne perinnöt on eri asia.
Vanhemmat voi halutessaan tehdä testmentin ettei puoliso peri heltä saatua
omaisuutta. Lisäksi avioehtoon ei ole pakko suostua. Varsinkin jos se epäedullinen
ja toinenkin tekee töitä, hoitaa lapsia tai tekee muuta työtä.
Tosi rakkaus ei sanele ehtoja. Jos sanelee parempi jättää sellainen rakkaus.
Olkoon pari yksinään onnellinen tai etsiköön toisen paremman. Heh heh.Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Esim. eron tai kuoleman tapuksessa.
- tarkentaja...
Ehto kirjoitti:
Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Esim. eron tai kuoleman tapuksessa.
"Avioliitossa hankittu omaisuus tietääkseni on yhteistä."
"Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä."
Molemmat edelliset kommentit olivat vääriä, perustuvat yleiseen harhaluuloon. Avioliiton aikana tai ennen sitä hankittu omaisuus on yhteistä vain, jos se on hankittu molempien osapuolten nimiin. Jos omaisuus on hankittu vain toisen osapuolen nimiin, se myös on vain hänen, oli avioliittoa tai ei.
Aivan eri asia on se, että ilman avioehtoa (tai testamentti- tai lahjakirjamääräystä) aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, joka avioeron sattuessa aiheuttaa tasinko-oikeuden. Silloin varakkaampi maksaa tasinkoa vähävaraisemmalle, mutta tasingon määrään vaikuttavat molempien varallisuus ja velat. Tasinko ei siis ole automaatti, jonka perusteella toinen saisi aina puolet toisen omaisuudesta.
Näillä asioilla on selkeä ero, mutta monet käsittävät sen jostain syystä väärin, ja olettavat, että avio-oikeus tarkoittaa omaisuuden olevan yhteistä.
- Make60
Kyllä avopuilisosi on oikeassa että tehdään avioehto niin ei tarvitse mahdollisen eron tullessa tapella omaisuudestaan. Jos on avioehto niin sinäkin jos saat perinnön niin se on sinun eikä puolisollasi ole siihen avio-oikeutta. Tehkää sellainen avioehto että se omaisuus mikä yhdessä hankitaan on puoliksi ja kaikki muu perinöt sun muut ovat sn kuka perii. Ajatteleppa että voittaisit miljoona euroa vaikka lotossa niin se menisi puoliksi erotessanne ja varmasti ottaisi päähän. Avioehdon voi tehdö myöhemminkin jos saa ison tai huomattavan perinnön tai muuten omaisuutta. Kolmanneksi jos aviopulisoiden tulotasossa on eroja niin avioehto kannattaa tehdä kuinka paljon sijoitetaan yhteiseen omaisuuteen tulojen suhteessa. Esim. jos toinen tienaa 2000€/kk ja toinen 20000€/kk niin kyllä erotetssa ottaa päähän jos ei ole avioehtoa niinomaisuus menee puoliksi.
- totuuden henki
Rehellisyys on totuutta itseä ja toista kohtaan! Mikäli joku voittaa lotosta hän voittaa lotosta ja tekee mahdollisesti rivin itse. Miksi ihmeessä sen tuotto tulisi koitua avoiliittolain nojalla ulkopuoliselle? Puolisot ja muutkin henkilöt nimeää lottonsa joko omille tileille tai toisten. Harva täyttää kuponkin toisen tiliin tai toise nimelle . Yleensä porukan rivit jakautuu tasan mutta ne tehdäänkin jokoperusteisena.
Jos toinen tienaa 2000 ja toinen 20000 niin asia on ja pysyy niin jos pysytään rehellisinä.Erohan on ero suhteesta ja sen tulisi pysyäkkin sellaisena. Myös kun mennään suhteeseen mennään suhteeseen ja sen tulisi riittää jos pysytään rehellisinä.
- painostettu
mutta kannattaa vain allekirjoittaa se avioehto. äläkä anna miehesi hermostua siitä mitä sinä ajattelet asiasta, se on tarpeeksi vaikeaa hänelle jo nyt. ja miksi sinulla olisi mitään sitä vastaan?
- mitä s pelkäämistä
Mitä merkitystä sillä on miksi ja mistä syystä mies pyytää avioehtoa??
Sehän on nimen omaan luottamuksen osoitus toisaan kohtaan ettei halua ansiotonta hyötyä toisen aikaisemmasta eikä mahdollisesti yhdessä eletystä elämästä.
Kun se on taatusti fakta että, avioliitot ilma avioehtoa ovat enemmän tai vähemmän epätasaarvoisia ja täten toinen aina käyttää aseena ja pyrkii hyötymään toisen omaisuudesta.
Ehdottomasti kannatan ja ei pidä mennä naimisiin ilman avio ehtoa. - oikeinko fakta
mitä s pelkäämistä kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä on miksi ja mistä syystä mies pyytää avioehtoa??
Sehän on nimen omaan luottamuksen osoitus toisaan kohtaan ettei halua ansiotonta hyötyä toisen aikaisemmasta eikä mahdollisesti yhdessä eletystä elämästä.
Kun se on taatusti fakta että, avioliitot ilma avioehtoa ovat enemmän tai vähemmän epätasaarvoisia ja täten toinen aina käyttää aseena ja pyrkii hyötymään toisen omaisuudesta.
Ehdottomasti kannatan ja ei pidä mennä naimisiin ilman avio ehtoa."se on taatusti fakta että, avioliitot ilma avioehtoa ovat enemmän tai vähemmän epätasaarvoisia ja täten toinen aina käyttää aseena ja pyrkii hyötymään toisen omaisuudesta"
Ja tämän takuufaktan perustelet, miten? - selkeä
oikeinko fakta kirjoitti:
"se on taatusti fakta että, avioliitot ilma avioehtoa ovat enemmän tai vähemmän epätasaarvoisia ja täten toinen aina käyttää aseena ja pyrkii hyötymään toisen omaisuudesta"
Ja tämän takuufaktan perustelet, miten?Avioliitossa on kahden henkilön erilainen elämän kaari ja /tehtävä ja siksi he osallistuu "maallisen" pääoman hankintaan ja tuotoon eritavalla ja täten ovat epäsuhtaisia tähän "tasajakoon" nähden. Siksi se aina jakautuu jomman kumman tappioksi ja jommankumman hyödyksi. Kun vain ja ainostaan puhutaan rahan arvo perusteisesta jaosta.
Varsinkin kun ja jos on omaisuutta tai velkaa ennen avioliittoa he ovat jo lähtiessä eri asemassa.
Avioehto on ainut ja järkevä tapa pitää talous asiat erillään parisuhteen ja avioliiton esteistä sekä myös erominenkin on omavastuista.
M - Arvostus arvoon
selkeä kirjoitti:
Avioliitossa on kahden henkilön erilainen elämän kaari ja /tehtävä ja siksi he osallistuu "maallisen" pääoman hankintaan ja tuotoon eritavalla ja täten ovat epäsuhtaisia tähän "tasajakoon" nähden. Siksi se aina jakautuu jomman kumman tappioksi ja jommankumman hyödyksi. Kun vain ja ainostaan puhutaan rahan arvo perusteisesta jaosta.
Varsinkin kun ja jos on omaisuutta tai velkaa ennen avioliittoa he ovat jo lähtiessä eri asemassa.
Avioehto on ainut ja järkevä tapa pitää talous asiat erillään parisuhteen ja avioliiton esteistä sekä myös erominenkin on omavastuista.
MAsia ei siitään muutu.
- pumpole
Tästä keskustelusta saa sellaisen mielikuvan, että ilman avioehtoa eron sattuessa omaisuus olisi pakko jakaa kahtia? Ei kai niin nyt voi olla?
Mun mies kanssa joskus puhui avioehdosta, mutta minä sanoin, että en suostu siihen. Ja silloin kun oltiin oikeasti menossa naimisiin niin asiasta ei edes keskusteltu enää. Tai siis, mun mielestä avioehto halventaa koko avioliiton. Se osoittaa vain, että ei luota tulevaan puolisoonsa. En kai minä nyt oikeasti olisi eron sattuessa vaatimassa osaa miehen saamasta perinnöstä??? En todellakaan olisi menossa naimisiin sellaisen miehen kanssa joka voisi sellaista minusta uskoa.- kun ero tulee
onkin kaikki toisin.
Nimimerkki kokemusta on. - asioiden eron
tullessa todella olevan.
Itse suosittelen avioehdon tekemistä kaikille. Rakkauden ja tulevaisuuden ollessa aluksi vaaleanpunaista, näyttää kaikki hyvältä.
Kuitenkaan kaikki ei läheskään aina mene niinkuin itse tahtoisi. Silloin raadollisuus tulee esille kaikissa muodoissaan.
Itse olen saanut käyttää jokamiehen oikeutta, eli maksaa omakotitaloni, kesämökkini ja muun omaisuuteni kahteen kertaa. - ..avioehdosta..
# Tästä keskustelusta saa sellaisen mielikuvan, että ilman avioehtoa eron sattuessa omaisuus olisi pakko jakaa kahtia? Ei kai niin nyt voi olla? #
Niinhän se on.
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 50v, ja meillä on avioehto. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään, päin vastoin, syventynyt vuosien saatossa.
Avioehto on mielestäni välttämätön siinäkin mielessä
että eliminoidaan rahan perässä kulkijat, elikkä rahan tähden naimisiinmenijät.
Aloittajan mies on järkevä. ..avioehdosta.. kirjoitti:
# Tästä keskustelusta saa sellaisen mielikuvan, että ilman avioehtoa eron sattuessa omaisuus olisi pakko jakaa kahtia? Ei kai niin nyt voi olla? #
Niinhän se on.
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 50v, ja meillä on avioehto. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään, päin vastoin, syventynyt vuosien saatossa.
Avioehto on mielestäni välttämätön siinäkin mielessä
että eliminoidaan rahan perässä kulkijat, elikkä rahan tähden naimisiinmenijät.
Aloittajan mies on järkevä.Keskustelussa ei ole tullut esille mahdollisuutta vähittäin poistuvaan avioehtoon. Itselläni ja puolisollani on tälläinen 10 vuoden kokonaiskestoinen avioehto, joka ensimmäisen vuoden jälkeen kattoi 90 %, seuraavana 80 % jne. kummankin omaisuudesta. Sen halusin siltä varalta, että avioliittomme päättyisi nopeastikin toisen kuolemaan. Avioliittoa solmittaessa olimme kumpikin yli 50-vuotiaita leskiä ja molemmilla on lapsia edellisestä avioliitosta. Lakimies totesi avioehtoa kirjoittaessaan, että ei ole tullut vastaan tämänkaltaista sanamuotoa, mutta mikään ei estä näin tekemästä.
- Eronnutta laitetaan
..avioehdosta.. kirjoitti:
# Tästä keskustelusta saa sellaisen mielikuvan, että ilman avioehtoa eron sattuessa omaisuus olisi pakko jakaa kahtia? Ei kai niin nyt voi olla? #
Niinhän se on.
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 50v, ja meillä on avioehto. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään, päin vastoin, syventynyt vuosien saatossa.
Avioehto on mielestäni välttämätön siinäkin mielessä
että eliminoidaan rahan perässä kulkijat, elikkä rahan tähden naimisiinmenijät.
Aloittajan mies on järkevä....ja vieläkin järkevämpi jos ei mene naimisiin.
- järkipäässä
..avioehdosta.. kirjoitti:
# Tästä keskustelusta saa sellaisen mielikuvan, että ilman avioehtoa eron sattuessa omaisuus olisi pakko jakaa kahtia? Ei kai niin nyt voi olla? #
Niinhän se on.
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 50v, ja meillä on avioehto. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään, päin vastoin, syventynyt vuosien saatossa.
Avioehto on mielestäni välttämätön siinäkin mielessä
että eliminoidaan rahan perässä kulkijat, elikkä rahan tähden naimisiinmenijät.
Aloittajan mies on järkevä."# Tästä keskustelusta saa sellaisen mielikuvan, että ilman avioehtoa eron sattuessa omaisuus olisi pakko jakaa kahtia? Ei kai niin nyt voi olla? #
Niinhän se on."
Ei kun niinhän se ei ole. Ei omaisuutta erotessa ole pakko jakaa kahtia, jos molemmat osapuolet tyytyvät johonkin muuhun ratkaisuun. Mikään laki ei pakota puolisoita pistämään omaisuutta 50/50, jos he toisin haluavat toimia. Toki siitä voi tulla jotain veroseuraamuksia, jos toinen saa paljon enemmän kuin lainmukainen tasinko edellyttäisi. Tavallisten ihmisten eroissa tämäkään tuskin aiheuttaa ongelmia, ja miljonäärit osaavat hoitaa veroasiansa muutenkin.
Käytännössä seurasin äskettäin erästä eroa, jossa toinen osapuoli piti omistamansa asunnon ja toinen sai vanhan auton. Avioehtoa ei ollut eli auton saaneelle olisi avio-oikeuden mukaan kuulunut enemmän. Kumpikin oli jakoon tyytyväinen. Vaikka rakkaus loppui, ei erotessa haluttu tapella enempää kuin toisen lähtö jo aiheutti mielipahaa. Eikä verottajalla ollut mitään sanottavaa. Ilman avioehtoa pärjää siis aivan mainiosti, jos osapuolilla säilyy hiukan järki päässä. Säilyykö, se on tietysti eri asia. - pulliainen
järkipäässä kirjoitti:
"# Tästä keskustelusta saa sellaisen mielikuvan, että ilman avioehtoa eron sattuessa omaisuus olisi pakko jakaa kahtia? Ei kai niin nyt voi olla? #
Niinhän se on."
Ei kun niinhän se ei ole. Ei omaisuutta erotessa ole pakko jakaa kahtia, jos molemmat osapuolet tyytyvät johonkin muuhun ratkaisuun. Mikään laki ei pakota puolisoita pistämään omaisuutta 50/50, jos he toisin haluavat toimia. Toki siitä voi tulla jotain veroseuraamuksia, jos toinen saa paljon enemmän kuin lainmukainen tasinko edellyttäisi. Tavallisten ihmisten eroissa tämäkään tuskin aiheuttaa ongelmia, ja miljonäärit osaavat hoitaa veroasiansa muutenkin.
Käytännössä seurasin äskettäin erästä eroa, jossa toinen osapuoli piti omistamansa asunnon ja toinen sai vanhan auton. Avioehtoa ei ollut eli auton saaneelle olisi avio-oikeuden mukaan kuulunut enemmän. Kumpikin oli jakoon tyytyväinen. Vaikka rakkaus loppui, ei erotessa haluttu tapella enempää kuin toisen lähtö jo aiheutti mielipahaa. Eikä verottajalla ollut mitään sanottavaa. Ilman avioehtoa pärjää siis aivan mainiosti, jos osapuolilla säilyy hiukan järki päässä. Säilyykö, se on tietysti eri asia.Verottaja ei niihin tosiaan yleensä puutu.
Mainitsemassasi tapauksessa ei olisi voinutkaan puuttua, koska omaisuus säilyi alkuperäisellä omsitajalla. Ei tapahtunut esim lahjoitusta.
- Ja HUH!
Kyllä on naivi ajatus avioliitosta.En koskaan tule menemään naimisiin ilman avioehtoa.
- dfsfasf
Varaa itsellesi aika avioehtoja tekevälle lakimiehelle. Pyydä avomieheltäsi ehdotus avioehdosta, ja käy se yhdessä lakimiehen kanssa läpi.
Hän kertoo sinulle hyvin kohtuullisesta summasta, mitä sopimus tarkoittaa. Päätä sen jälkeen, mitä teet.- Kohtuus!
Älä itse mene naimisiin mistään hinnasta ilman avio ehtoa.
Lakimiestä/naista ja niiden täysin kohtuuttomia kuluja ei asiaan tarvitse.
Avioehto tosiaan sanamuotoineen on täysin selvää ja tulee laatia tietty todisteellisesti sekä asian tuntemuksella.
Itse asia on varmaan tärkein ettei itse pyri "kiinni" ansiottomasti toisen omaisuuteen avioliiton avulla. Eikä halua toisen tekevän saamaa omalle omaisuudelle.
Silloin omaisuus on yhteistä vain mikäli se yhdessä hankitaan ja vastataan hankinnan kuluista.
Avioliittoa ei tulisi sekoittaan omaisuuteen mutta kun joskus on tällainen "muinaisjäänne" avioliittolaissa on. Sekä sen sisältö mahdollistaa erinäisiä kohtuuttomuuksia on täysin perusteltua tehdä se kummankin vuoksi.
Se nimittäin mahdollistaa avioliiton oikeat perusteet jos on pysyäkseen "liitossa". - totuus esiin ajallaa
Miksi et ehdota menemään suoraan saman lakimiehen juttusille ja kuulemaan sama asia samaan aikaan koska halutaan luottamusta asiaan?! Tuo piilekelyehdotus takaa vain juuri niikuinsanoit niitä "kohtuullisia " summia laki ym asiamiehille ja epäluottamus vain kasvaa!!!
Rehellinen ei tarvitse pakoilua.
- menee naimisiin
ilman avioehtoa jos on olemassa omaa omaisuutta
- stupid girl
Eikös naimisiin mennä sen takia että ollaan loppuelämä yhdessä.
Jos olet tuosta syystä mukana avioehto ei vaikuta teihin mitenkään. - avioehtoon
Sehän vin tarkoitaa että kumpikin teistä pitää oman omaisuutensa. Jos avioero tulee kummankaan ei tarvitse maksaa tasinkoa. Avioehto on näet aina kaksipuolinen eli myöskään miehellä ei ole osuutta sinun nykyiseen eikä tulevaan omaisuuteesi.
Vaadi keskinäinen testamentti, mikä tarkoittaa sitä, että sinä perit hänet ja hän sinut, jos avioliitto kestää toisen kuolemaan asti. Lapsilla on tietysti aina oikeus lakiosaansa testamentista huolimatta.- Älä kirjoita fuulaa...
Avioehto ei ole aina "kaksipuolinen". Avioehto suojaa tekijänsä omaisuuden, sillä ei ole tarkoitus suojata muuta!!
Esim. näin:
"Tällä aviohtosopimuksella määrään, että vaimollani XXXX XXXXXX ei ole avio-oikeutta mihinkään nykyisin omistamaani tai myöhemmin saamaani omaisuuteen tai tällaisen omaisuuden tuottoon."
Jos esimerkin tapauksessa vaimo ei olisi tehnyt omaa avioehtosopimusta, hänen omaisuutensa jaettaisiin tasan.
Avioehtosopimus on voimassa myös kuolemantapauksessa. Joten mikän vi*un keskinäinen testamentti? - ollenkaan
Älä kirjoita fuulaa... kirjoitti:
Avioehto ei ole aina "kaksipuolinen". Avioehto suojaa tekijänsä omaisuuden, sillä ei ole tarkoitus suojata muuta!!
Esim. näin:
"Tällä aviohtosopimuksella määrään, että vaimollani XXXX XXXXXX ei ole avio-oikeutta mihinkään nykyisin omistamaani tai myöhemmin saamaani omaisuuteen tai tällaisen omaisuuden tuottoon."
Jos esimerkin tapauksessa vaimo ei olisi tehnyt omaa avioehtosopimusta, hänen omaisuutensa jaettaisiin tasan.
Avioehtosopimus on voimassa myös kuolemantapauksessa. Joten mikän vi*un keskinäinen testamentti?perillä mikä avioehto on. Se on sopimus ja sopimuksen tekoon vaaditaan aina sopijaosapuolet. Yksin ei voi itsensä kanssa sopimusta tehdä.
- LUE!
ollenkaan kirjoitti:
perillä mikä avioehto on. Se on sopimus ja sopimuksen tekoon vaaditaan aina sopijaosapuolet. Yksin ei voi itsensä kanssa sopimusta tehdä.
OLEN TASAN oikeassa.
En ole niin tyhmä, etten tuota tietäisi, mutta se ei vaikuta millään muotoa siihen, mitä edellä kirjoitin. Sinun väittämäsi sitä ennen on sen sijaan edelleen paskapuhetta.
Avioehtosopimus ei suojaa mitenkään molempia sopijaosapuolia, jos sopimus on esimerkkini kaltainen!!!!!!!!!!
Mistä vitusta teitä oikein sikiää joka palstalla!
Lukutaidottomia moukkia ja asiaa täysin tuntemattomana puhutaan ohi suun ja sen jälkeen käydään asian oikaisijan kimppuun asiasta, josta ei edes kirjoitettu! - ymmärtämätönkö
Älä kirjoita fuulaa... kirjoitti:
Avioehto ei ole aina "kaksipuolinen". Avioehto suojaa tekijänsä omaisuuden, sillä ei ole tarkoitus suojata muuta!!
Esim. näin:
"Tällä aviohtosopimuksella määrään, että vaimollani XXXX XXXXXX ei ole avio-oikeutta mihinkään nykyisin omistamaani tai myöhemmin saamaani omaisuuteen tai tällaisen omaisuuden tuottoon."
Jos esimerkin tapauksessa vaimo ei olisi tehnyt omaa avioehtosopimusta, hänen omaisuutensa jaettaisiin tasan.
Avioehtosopimus on voimassa myös kuolemantapauksessa. Joten mikän vi*un keskinäinen testamentti?Avioehdossa ei "määrätä" toista osapuolta vaan yleensä se kirjoitetaan muotoon puolisoilla ei ole oikeutta. Siis tätäen se on aviooikeutta säätelevä ja molemmin puolinen. Eli keskinäinen.
Se ei ole paskapuhetta" - Mielestäsi
LUE! kirjoitti:
OLEN TASAN oikeassa.
En ole niin tyhmä, etten tuota tietäisi, mutta se ei vaikuta millään muotoa siihen, mitä edellä kirjoitin. Sinun väittämäsi sitä ennen on sen sijaan edelleen paskapuhetta.
Avioehtosopimus ei suojaa mitenkään molempia sopijaosapuolia, jos sopimus on esimerkkini kaltainen!!!!!!!!!!
Mistä vitusta teitä oikein sikiää joka palstalla!
Lukutaidottomia moukkia ja asiaa täysin tuntemattomana puhutaan ohi suun ja sen jälkeen käydään asian oikaisijan kimppuun asiasta, josta ei edes kirjoitettu!Kirjoitettu "esimerkki" ei ole avioehtosopimus mitenkään.
Olisiko tuo yritys "määräyskirjasta"?
Avioehtosopimus on todellakin kahdenvälinen sopimus ja tarkoitettu säätelemään avio oikeutta, molemminpuolisesti. Tuskimpa kukaan allekirjoittaa ellei se koske säätelyltään molempia osapuolia.
"Sudenkuoppa" onkin siinä että, avioliittolaki mahdollistaa järjettömyydessään valtavat riidat ja ansioittoman omaisuuden hankintamahdollisuuden pelkästään avioitumalla ja täten huijaamalla itselleen oikeutetonta omaisuutta.
Edelleen eroissa ei mitenkään juuri tarkastella omaisuuden syntyä ja vaikutusta sen tuottamiseen vaan yleensä riittää kun on avioliitossa.
Tämä käsittämätön huijaus porsaanreikä voidaan oikeusvoimavaikutukseltaan saattaa ainkin lähtiessä oikeudenmuikaiseksi nimen omaan avioehdolla ja täten se on välttämätön kummankin oikeusturvan kannalta.
suosittelen. - lakimiesGrG
ymmärtämätönkö kirjoitti:
Avioehdossa ei "määrätä" toista osapuolta vaan yleensä se kirjoitetaan muotoon puolisoilla ei ole oikeutta. Siis tätäen se on aviooikeutta säätelevä ja molemmin puolinen. Eli keskinäinen.
Se ei ole paskapuhetta"Kun sopimuksessa/ehdossa on lainhuuto päällä ja nimet alla myös todistajien - kerro mikä estää sitä pätemästä?
Avioehdossa määrätään juuri omasta omaisuudesta! Edellisen kirjoittajan esimerkki oli virheetön. Ei ole mikään vakio eikä perusta, että ehdot koskisivat aina molempia, on olemassa myös yksipuolisia aviohtoja ja ne ovat sanamuodoltaan kuvatun kaltaisia.
Ei se nyt auta. Lauoit vähän asioita tietämättä riittävästi tuossa alussa ja kannattaisi varmaan sulkea nyt suu, koska olet edelleen vielä enemmän väärässä ja puhut jo aivan toisesta asiastakin.
Se on paskapuhetta vielä yritelmäsi jälkeenkin. - lakimiesGrG
Mielestäsi kirjoitti:
Kirjoitettu "esimerkki" ei ole avioehtosopimus mitenkään.
Olisiko tuo yritys "määräyskirjasta"?
Avioehtosopimus on todellakin kahdenvälinen sopimus ja tarkoitettu säätelemään avio oikeutta, molemminpuolisesti. Tuskimpa kukaan allekirjoittaa ellei se koske säätelyltään molempia osapuolia.
"Sudenkuoppa" onkin siinä että, avioliittolaki mahdollistaa järjettömyydessään valtavat riidat ja ansioittoman omaisuuden hankintamahdollisuuden pelkästään avioitumalla ja täten huijaamalla itselleen oikeutetonta omaisuutta.
Edelleen eroissa ei mitenkään juuri tarkastella omaisuuden syntyä ja vaikutusta sen tuottamiseen vaan yleensä riittää kun on avioliitossa.
Tämä käsittämätön huijaus porsaanreikä voidaan oikeusvoimavaikutukseltaan saattaa ainkin lähtiessä oikeudenmuikaiseksi nimen omaan avioehdolla ja täten se on välttämätön kummankin oikeusturvan kannalta.
suosittelen.Kyseinen aviomies, jonka aviovaimo on allekirjoittanut esimerkin kaltaisen aviehtosopimuksen todistajien läsnäollessa, jää eron tullessa ilman miehensä määräysvallassa olevaa omaisuutta ja/tai sen tuottoa. Ja mieshenkilö määrää siitä itse!
Avioehtosopimus allekirjoitetaan yhdessä, mutta mikään ei määrää, että sen tulee koskea molempien omaisuutta - sisällöstä päätävät aina puolisot keskenään!!!!!!!!!
Jos tällaisen määräyksen olemassa olosta tiedät (tai että yksipuoliset ovat pätemättömiä), laitapa se esille. Minulle se on aivan uusi juttu! - nimitys
Mielestäsi kirjoitti:
Kirjoitettu "esimerkki" ei ole avioehtosopimus mitenkään.
Olisiko tuo yritys "määräyskirjasta"?
Avioehtosopimus on todellakin kahdenvälinen sopimus ja tarkoitettu säätelemään avio oikeutta, molemminpuolisesti. Tuskimpa kukaan allekirjoittaa ellei se koske säätelyltään molempia osapuolia.
"Sudenkuoppa" onkin siinä että, avioliittolaki mahdollistaa järjettömyydessään valtavat riidat ja ansioittoman omaisuuden hankintamahdollisuuden pelkästään avioitumalla ja täten huijaamalla itselleen oikeutetonta omaisuutta.
Edelleen eroissa ei mitenkään juuri tarkastella omaisuuden syntyä ja vaikutusta sen tuottamiseen vaan yleensä riittää kun on avioliitossa.
Tämä käsittämätön huijaus porsaanreikä voidaan oikeusvoimavaikutukseltaan saattaa ainkin lähtiessä oikeudenmuikaiseksi nimen omaan avioehdolla ja täten se on välttämätön kummankin oikeusturvan kannalta.
suosittelen.liittyy virkasuhteisiin.
- että kuinka?
ymmärtämätönkö kirjoitti:
Avioehdossa ei "määrätä" toista osapuolta vaan yleensä se kirjoitetaan muotoon puolisoilla ei ole oikeutta. Siis tätäen se on aviooikeutta säätelevä ja molemmin puolinen. Eli keskinäinen.
Se ei ole paskapuhetta"Mitä avioehdossa sitten tehdään jos ei määrätä omasta omaisuudesta? Määrätäänkö siinä sen toisen avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta? Vai?
Miettikää nyt edes VÄHÄN, mitä kirjoittelette halussanne olla oikeassa. - näin ei ole!
""Avioehto on näet aina kaksipuolinen eli myöskään miehellä ei ole osuutta sinun nykyiseen eikä tulevaan omaisuuteesi.""
AVIOEHTO EI TOSIAAN OLE AINA KAKSIPUOLINEN, JOTA SULLE TÄSSÄ ON USEAMMAN KIRJOITTAJAN VOIMALLA YRITETTY ESITTÄÄ.
On olemassa myös yksipuolinen täysin poissulkeva avioehtosopimus, joka takaa tekijänsä avio-oikeudenalaiselle omaisuudelle suojan mutta EI PUOLISOLLE!
Tuota testamenttiasiaakaan en ihan nyt ymmärtänyt. Mutta jospa selität sepustuksesi? - tähänkin
Älä kirjoita fuulaa... kirjoitti:
Avioehto ei ole aina "kaksipuolinen". Avioehto suojaa tekijänsä omaisuuden, sillä ei ole tarkoitus suojata muuta!!
Esim. näin:
"Tällä aviohtosopimuksella määrään, että vaimollani XXXX XXXXXX ei ole avio-oikeutta mihinkään nykyisin omistamaani tai myöhemmin saamaani omaisuuteen tai tällaisen omaisuuden tuottoon."
Jos esimerkin tapauksessa vaimo ei olisi tehnyt omaa avioehtosopimusta, hänen omaisuutensa jaettaisiin tasan.
Avioehtosopimus on voimassa myös kuolemantapauksessa. Joten mikän vi*un keskinäinen testamentti?on molempien suostuttava.
- itsekseen laatia
ymmärtämätönkö kirjoitti:
Avioehdossa ei "määrätä" toista osapuolta vaan yleensä se kirjoitetaan muotoon puolisoilla ei ole oikeutta. Siis tätäen se on aviooikeutta säätelevä ja molemmin puolinen. Eli keskinäinen.
Se ei ole paskapuhetta"Voihan sitä itsekseen laatia vaikka kuinka komeita sopimuksia ja varmaankin itse allekirjoittaakkin.
on selvää että, voi tehdä aina sopimuksen siten että se koskee vain omaa omaisuutta ja varmaan on tarpeenkin. Myös näen aivan järkevänä avioliitossakin ja ennen sitä myös allekirjoittaa sellainen millä esim: aikaisempi omaisuus suojataan sekä mahdollisesti muutakin tulevaisuudesta.
Toki pidän aivan loogisena että, sopimuksille tulee olla toinen osapuoli jonka kanssa jostakin sovitaan?!
Eli suostumus kai häneltä pitänee olla vai onko joillakin niin pitkähkö käsi jo yltänyt senkin yli?
Monilla aloilla niin on käynyt, eli sovitaan toistenkin puolesta itsensä eduksi.
- miettisin......
erittäin tarkasti oletko menossa naimisiin rahasta vai rakkaudesta.
Kirjoittamasi perusteella uskon, että rahan takia. - Nimetön
Avioehto on ainoa miehen keino suojautua naisen
kieroutta vastaan, nainenhan sen perkeleen omenankin varasti siis miksi ei miehen rahoja.
Miehet tehkää avioehto se kannattaa, vaimo saattaa käyttäytyä hyvin jopa kymmenen vuotta? - sillä siisti
Minulla on takana 28 vuoden avioliitto. Menimme naimisiin tyhjätaskuna ja teimme kovasti elämämme eteen työtä. Jouduimme asumaan erillään todella paljon töiden takia. Tuli aika, että mies alkoi puuhata avioehtoa mahdollisen avioeron varalle. Hölmöyksissäni en osannut pitää varaani ja annoin asian mennä miehen mielen mukaan. Kuinkas kävi? Mies alkoi juosta vieraissa ja haki eroa. Teki vielä pankkimiehenä itse kaikki paperit!! Kehui, että hän on tehnyt enemmän työtä niin hän ottaakin pesästä enemmän. Eikö kuulosta ihanalta?? Sain vain alkumaksun asuntooni johon otin velkaa ja maksan sitä nyt eläkkeelle asti. Kuule ole itsekäs ja vaadi avioehtoa!! Turvaat itsesi! Sinulle jää ainakin omat perinnöt ja voit säästää omiin nimiisi tulevia vuosia varten. Ei avioliitto takaa turvaa näissä asioissa, oikeastaan päinvastoin. Raha-asioilla ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. Mikäli sitten hankitte jotain yhteistä omaisuutta, huolehdi oma nimesi myös papereihin ja katso että et ole yksin vastuussa veloista!
- mustasukkaisuudesta
Todella reilua ajatella että, tosiaan avioehto on ainut oikea ratkaisu. Olen samaa mieltä.
näyttäisi että hampaan koloon on jäänyt ettei ole saanut kostoa aikaan miehelle.
Aloittajahan näyttää pohtivan sitä että hän todella haluaa miehen omaisuuden avioliitolla itselleen eikä puolisoa!
Itsekkyytta ei tarvitse kun laitta ja suorastaan vaatii avioehtoa ja täten luopuu siitä pyrkyryydestä hyötyä avioliitolla. Silloinhan liitto nojaa puolison kunnioitukseen eikä hänen omaisuuteen.
- fib
Jos kaksi tyhjätaskua menee naimisiin niin ei sitä tarvittse mitään ehtoja,molemmat sästää yhteiseen kotiin ero tulee puolet -puolet.Mutta jos vaikka naisella oli talo ennen kun menivät naimisiin ja eivät tehneet mitään ehtoja,luulivat että rakkaus kestää mutta--siina mies saa hyvän puoliskon ilmaiseksi koska ei tehty avioehtoja.Pitää vähän ajatella,ei sitä häviä mitään vaikka toisella on ehto, mutta ei sitä oteta kun on jo naimisissa.
- feministin uhri
Mulla oli varallisuutta jo ennen naimisiinmenoa: 2 asuntoa ja uusi auto. Halusin tehdä avioehdon, mutta nainen kieltäytyi. Suostuin, koska luulin ettei hän tulisi minua koskaan pettämään ja olin korvia myöten rakastunut. No ja sitten 4 vuoden jälkeen se jätti minut ja kiristi minulta n. 25 000 euroa (ositussopimus) koska ei ollut avioehtoa. Ainakin kohdallani on käynyt juuri näin. Siksi en luota enää kenenkään enkä todennäköisesti mene enää koskaan naimisiin, tai jos menen, niin avioehto tapauksessa, mikäli vaimo on varaton.
- Tiedät
Olen suunnattoman hämmästynyt siitä että, eduskuntaan ei saada viestiä eikä avioliitossa putsatut saa aikaan kansanliikettä siitä miten heidät kynitään avioliittolailla ja taustalla on juuri tuo hyväksikäyttö.
Eduskunta on säätänyt lain v:1928 ja toiminta on nyt siinä kuplavaihessa ollut jo pitkään. Eli niikuin talouslamakin.
Asia ei korjaannu ennenkuin avioliittolakia muutetaan ja paras olisi se että, avioehto esimerkiksi olisi pakollinen niinkuin avioliittohakemuskin , sehän on vain kirjallinen molemminpuolinen oikeusturva ja takaa suhteen pysymisen tai eromisen irti taloudesta.
Eihän missään oikeusistuimissa ole otettu vuosikymmeniin huomioon avioliittolain muita pykäliä. Olen tavannut (nais juristin) joka ketoi ylpeänä ettei enää avioliittolakia tarvitse soveltaa/ottaa huomioon kuin tasajakoperusteita omaisuudesta?!
Esimerkiksi yhdenvartaisuus!,kunnioitus,molemminpuolinen velvollisuus tukea työelämään toisiaan, molempien velvollisuus huolehtia turvallisuudesta ym ym .
- mutta ehkä
vaan eri asioita.
Sulta on tainnut kadota todellisuudentaju aivan kokonaan.
Puhuit ettet tajua suvun touhuja ja sitä että iso mies antaa määrätä itseään.
Yksinkertainen totuus on se, että sellaiset valvovat etuaan, jolla on menetettävää. Suku, jonka omistuksessa on omaisuutta pitää luonnollisesti kiinni siitä, jota ei halua jaettavaksi asiaan kuulumattomien kanssa.
Jos hän olisi minun poikani, määräisin testamentillani sinut ulos ihan jokaisesta kiinteistön neliöstä ja jokaisesta sentistä, joka minulla on rahaa. Etkä sinä voisi asialle yhtään mitään.
Loppuisiko romantiikka silloinkin?- omaisuutta kertynyt
olen ehdottamasti avioehdon kannalla tänäpäivänä kun maailma on mitä erilaisempia eroja täynnä.
Olen itse toisessa avioliitossa aikuisen miehen kanssa, avioehto oli molemminpuolinen ratkaisu, koska meillä molemmilla on jo lapsia edellisistä liitoista ja asuntonnot ja kesämökkejä hankittu.
Myös aikuisille lapsilleni olen EHDOTTANUT en määrännyt tekemään aikanaan avioehdon, mutta jokainen päättäköön itse asiansa. Avioehto EI ole epäluottamuslaise vaan tätäpäivää - Nimetön
Minä olen testamentissani määrännyt,ettei lasteni puolisot tule saamaan jälkeeni jättämistä varoista senttiäkään.Tämä on helppo toteuttaa tavallisella testamentillä.
Olen halunnut varmistaa,että lapseni ja lapsenlapseni ovat ne, jotka hyötyvät uurastuksestani, eivät "vieraat".
Koska itse tiedän, miten alkurakkauden huuma voi viedä mukanaan, on hyvä olla vanhemmilla järki kädessä.
Testamentti tekee päätöksistäkin helpompia:
nuorenparin ei tarvitse itse miettiä mitä perinnön kanssa tulisi tehdä.
Haluan vielä lisätä sen,että mielestäni on oikein jakaa avioeron sattuessa kaikki se omaisuus mikä kertyy avioliiton AIKANA. Silloin ovat molemmat osapuolet olleet varallisuutta rakentamassa
- Jannisto
Minä olen sitä mieltä, että avioehto on molemmin puolinen etu. Sitähän ei tarvitse panna täytäntöön, jos liitto jatkuu onnellisena ja kaikki toimii kuin sadussa ja vanhuuteen asti eletään yhdessä. Testamentilla voi määrätä omaisuutta puolisolleen jne.
Mutta jos ero tulee, avioehto yksinkertaistaa asioita paljon, varsinkin, jos avioehto on molemminpuolinen ja poissulkeva. Omassa erossani helpointa oli omaisuuden erottelu eikä sitä tarvinnut edes minnekään raportoida. Avioehto varmisti, että molemmat ottivat omansa ja lähtivät omille teilleen. Ihan riittävästi vaikeita asioita erossa oli ilman, että kippoja piti ryhtyä tasan jakamaan ja niitä osittamaan.
Minusta avioehdon pyytäminen ei ole loukkaus vaan järkevä teko, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Rakkauskin voi loppua, vaikka sitä ei avioituessaan tietenkään kukaan toivo tai ajattele itselle tapahtuvan.
Suhtautukaa avoimesti kaikkeen, mikä yksinkertaistaa asioita.- SELKOKIELTÄ
Juuri näin! Olen täysin samaa mieltä koska on käsitetty miten paljon nimen omaan voi edesauttaa omaa tilaa sekä toisen asemaa aviosuhteessa avioehdolla, voisi kuvitella miten helppoa se olisi ottaa vastaan ja vahvistaa suhdettä täten. Eli ilmoittamalla/osoittamalla etukäteen sekä suhteen aikana että onkin avioitumassa rehelisesti ja rehellisyyteen ja asaitsee ja tarjoaa luottamuksen.
Jos tai kun suhde päättyy on se edelleen tukemassa niinkuin edellä kerrotiin myös "uutta" elämää! Koska ei tosiaan tarvitse käydä ja kustantaa laki /oikeus koneistolle valtavia summia siitä (yleensä) järjettömästä materiaalista taisteluun.
Asiamiet kyllä näkee miten riitatilanteeseen pitää suhtautua että voitot on taattu!.
Suostuminen avioehtoon on samalla oikeus itselle vahvistaa /suojata oma asema ja työnsä tulos.
Riidanhaluinen ihminen ei suostu mihinkään ja se jo sinällään kertoo että, todennäöisesti asiat tulee etenemään vallanhaluisesti liitossakin.
Mielestäni avioehdottomuus tarkoittaa käytänössä, halua rakentaa suhde materiaallin ja luuloon siitä tulevasta onnesta. Ei ihminen ihmiselle.
Koska avioliitoa velvoitetaan lailla, mutta ei valvota kuin yhtä lainkohtaa (käytännössä) eli omaisuuden jako!! se avioehto tulisi olla pakollinen ennen avioliittoa. Avioliitot joka vähenisi tai sitten avioriidat oikeuksissa tippuisi valtavasti.
on helvetin vahan aikaista.
mielestäni jos menee naimisiin sotkee monia asioita, joita haluasi pitää omanaan. yleensä materiaalisia.
siis avoliitto on nykysin hyvä ja ei aiheuta stressiä.
minen tiiää muuta ku, et se on vanhanaikaista ja helvetin typerää laittaa omat varpaat solmuun jonkun toisen varpaiden kanssa. avoliitto en helpompi purkaa kuin avioliitto.
Mut riippuu ihan siitä haluaako olla "paperillisesti" yhdessä jonkun kanssa.
no voi vittu... EIHÄN kivikaidellakaan menty naimisiin!! X-D
voihan sitä mennä mut avioehtona on se et kumallakaan osapuolella ei ole tippaaakaan osuutta toisen omaisuuteen.- NAISELLE
Suurin osa aviooikeus riidoista johtuu juuri tuosta että , osapuoli nimen omaan vaatii oikeudetonta hyötyä toisesta aviopuolison omaisuudsta /tai tuotosta..Ainut mikä asiaa sotkee on aviolliitto laki.
Mielestäni ihmisellä mikäli moraali on kohdallaan ei himoitse toisen omaa ja täten ei tarivitse lakia sitä toteamaan vain ihmisten omatunto.
Sopiminen on vain niin vaikeaa koska petolisuus ja kosto ym vihamielisyydet vie järjen. - nainen-73
En ymmärrä tätä avioehto vie romantiikan suhteesta hössötystä. Meille oli itsestään selvyys että teemme avioehdon kun menemme naimisiin. Elämme tasa-arvoisuuden maassa jossa myös naisella on oikeus tehdä rahansa ja suojata omaisuutensa jos niin haluaa. Tässä maailmassa voi sattua mitä tahansa ja ihmiset voivat muuttua. En haluaisi että mieheni veisi puolet omaisuudestani jos
sattuisi sekoamaan ja löytäisi 20v. päästä jonkun jonka kanssa haluaisikin jakaa elämäänsä.
Enkä myöskaan koe että minulla avioeron sattuessa olisi oikeutta viedä esim. puolta hänen
yrityksestään ,jonka eteen hän on tehnyt koko elämän työn (huom! jo ennen minua) . Sitäpaitsi ei ainakaan tarvitse epäillä että toinen on siinä rahan takia. Minusta on romanttista se että avioehdolla voi työntää koko tylsän rahasta keskustelun pois suhteesta ja keskittyä olennaiseen siis rakastaa ja pitää toisesta hyvää huolta.
- .....
Saattahan tuo asia tietenkin närästää mutta....
Ajatellaan sitten, että avioehtoa ei ole tehty ja menee sukset ristiin, kuten nykyään on aika yleistä. Mies ehkä toimii päätoimisena maatalousyrittäjänä ja vaimo tilan ulkopuolella töissä. Avioerotianteessa omasuus eli maatila lyödään kahtia. Mieheltä menee sitten työpaikka, jos ei käytännössä osta oman tilansa puolikasta eukoltaan. Että onko tämä mesestäsi oikein? Mies on yksin omistanut tuon tilan, mutta kuinka ollakaan, eukko omistaakin puolet, kun muutama vuosi on yhdessä sinnitelty.
Avioehtohan on sellainen, että sen, minkä aviopuolisot omistavat ennen avioliittoa, kuuluu avioehdon piiriin. Jos maatilaan osetaan esim. lisää peltoa ja metsää, on se aviopuolisoiden yhteistä omasuutta eli sitä ei avioehto koske.
Tunnen yhden amattveljen, jolta puolet tilasta meni, kun avioehtoa ei ollut. Eukko myi talon puolikkaan kaupunkilaissijoittajalle ja mies lähti muualle hommiin, kun tilanpuolikas oli elinkelvoton. mielestäni.
Erosin 9,5 v avioehdottomasta avioliitosta. Jos olisin antanut jutun kunnon asianajajalle heti, olisin varakas nainen. Sen sijaan sovein vaatimattoman korvauksen. Lopputulos olen köyhä, rahat edelleen pankkitilillä exälle jäi paljon, joten hän otti lisää velkaa hurjasti ja toivottavasti pystyy maksamaan ne. Eli jos olisinkin ottanut tilapahasen se olisi velaton, nyt ei.
Olen menossa uusiin naimisiin heti kun laihdun riittävästi mahtuakseni haluamaani hääpukuun. Siihen menee kauan.
Avioehtovaatimusta ei ole. Käytännössä voi olla että teemme avioehdon tyyliin kummallakaan ei tule olemaan avio-oikeutta perinnöksi tai lahjaksi saamaansa tai tälläisen sijaan tulevaan omaisuuteen. Muunlaista avioehtoa en hyväksi ja koska voin ottajista valita, jos en halua olla sinkku tahtoni ratkaisee.- ellis
Erosin n.30v aviovuoden jälkeen.Naimisiin mennessä minulla oli iso asunto,mies ilman omaisuutta.Mies ilmoitti loukkaantuneena että naulaa ae-paperin sängynpäätyyn jos sellainen vaaditaan.EI TEHTY.
Ja kuinkas kävi?Mies löysi nuoremman.Kaiken pettämisen päälle hän vaati itselleen puolet asunnostani ja asumisoikeuden siihen.Kehtasi kysellä velä säästöjäni.
Enpä tullut ajatelleeksi naimisiin mentäessä että asiat saattaisivat kääntyä näin-oltiinhan sitä niin rakastuneita.
Olen onneksi lujaa tekoa joten olen nyt entistä vahvempi.Uskoisin että mies saa tulevaisuudessa sitä mitä on tilannut.
Sinä -Meni maku mieti vielä mitä olet tekemässä. - Avioehto!!
Ehdottomasti pitää olla avioehto, jos molemmilla on omaa omaisuutta. Kun ero tulee, on omaisuuden ositus paljon helpompaa.
Ymmärrän myös suvun huolen. Se haluaaa pitää osakeyhtiön suvun hallussa. Sinä olet ulkopuolisena uhka. Jos tällainen haittaa sinua, niin nai köyhä mies, hän ei varmaan halua avioehtoa, varsinkaan kun kuulee, että olet saamassa perintöä.- Aloittaja ANTOI
Mulleekkin tuli ensimmäisenä mieleen että, osapuoli joka vastustaa avioehtoa ja sen vastuullista sitoutumista olla tavoittelematta toisen omaisuutta avioliiton avulla, tulee esiin juuri tuolla tavalla.
Hän haluaa nimen omaan omaisuutta puolisolta ja se rakkaus onkin sivuseikka.
Siis rehellinen tekee avioehdon helposti. - Avioehto!!!
Aloittaja ANTOI kirjoitti:
Mulleekkin tuli ensimmäisenä mieleen että, osapuoli joka vastustaa avioehtoa ja sen vastuullista sitoutumista olla tavoittelematta toisen omaisuutta avioliiton avulla, tulee esiin juuri tuolla tavalla.
Hän haluaa nimen omaan omaisuutta puolisolta ja se rakkaus onkin sivuseikka.
Siis rehellinen tekee avioehdon helposti.Näin on. Se joka vastustaa avioehtoa vetoaa heti tunteeseen, "etkö rakastakaan minua?", "avioliitosta katoaa romanttisuus" -kommenteillaan. Se on silkkaa taktiikkaa ja todellisuudessa tavoitellaan toisen omaisuutta.
- erittäin lämpimästi!
Itseltänikin sellainen löytyy. Ei se rakkautta vähennä, päinvastoin. Tietää ettei toinen ole rahan perässä, vaan puhtain paperein ihan minun itseni takia liitossa kanssani.
- MUUTEN
Sukutilat pirstoutuu pieniksi plänteiksi
avioerojen myötä.
Jokaisen avioon aikovan, joilla on suuret
omaisuus erot, on tehtävä avioehto. - käydä näin.
Avioliittoni ajautui lopullisesti karille 2004, kun monen vuoden riitojen, eripuran ja välien rikkoutumisen jälkeen päätin laittaa vireille avioeroprosessin 2004.
Virallinen ero astui voimaan alkuvuonna2005.
Emme moniin vuosiin entisen puolisoni kanssa olleet eläneet yhteiselämää, jossa täyttyisi edes jollain tavalla ne asiat, mitä avioliiton yleisesti odotetaan sisältävän. Lähes kaikki kommunikointi välillämme oli pelkkää toisen mollaamista.
Päätös muuttaa pois rakentamastani mukavasta pikkutalosta helsingissä ei ollut helppo, koska nuorempi poikani (-89) oli tuolloin vielä alaikäinen. Hänen kanssaan minulla on hyvä isä-poika suhde, niinkuin on vanhemman poikanikin kanssa. Vanhempi poikani on muutti pois kotoa paria vuotta ennen eroa.
Avioliitto oli kuitenkin ajautunut jo niin umpikujaan, etten enää kyennyt pitempään asumaan puolisoni kanssa saman katon alla ja ymmärtääkseni puolisonikin oli melko loppuunpalanut suhteessamme.
Tuolloin päättelin myös nuoremman poikani olevan jo sen ikäinen, että ymmärtää poismuuttoni todellisen syyn, eikä ajattele millään tavoin olevansa syyllinen poismuuttooni.
Olen koko ikäni tehnyt kahta työtä lähes lomitta, ansaitakseni sen verran, että pystyimme elämään mukavissa elinoloissa. Lähes kokonaan olen omin käsin rakentanut talomme.
Poismuuttoni ja eron halusin aiheuttavan mahdollisimman vähän haittaa ja muutoksia poikieni elämään ja ja varsinkin kotona vielä asuvan poikani elinympäristöön siihen asti, kunnes hän on täysi-ikäinen ja koulunsa käynyt, siksi en silloin edes kunnolla harkinnut välitöntä osituksen suorittamista ja talon myyntiä.
Hyvin hän koulunsa suorittikin (yo-2008) ja muutenkin on tavoiltaan ihan mallipoika!. Poika tuli täysi-ikäiseksi alkuvuonna 2007.
Ero- ja poismuuttopäätöksen tein sillä perusteella, että poikani kärsii enemmän eläessään samassa taloudessa elävien pahoinvoivien vanhempien kanssa, kuin tasapainoisempien eronneiden erillään asuvien vanhempiensa kanssa.
Laitoin avioeroprosessin vireille kesällä 2004 ja muutin pois pääkaupunkiseudun ulkopuolelle pieneen (halpaan) vuokra-asuntoon.
Juuri mitään en ottanut mukaan entisestä kodistani lähtiessä...13v vanhan auton, tietokoneeni, työkaluja ja vaatteet.
Mitään emme sopineet poismuuttaessani, ilmoitin vain puolisolleni, että nyt minä lähden.
Jotkut tutut sanoivat minulle, että kalliiksi tulee sinulle ottaa ero ja muuttaa vuokralle, kannattaako se?...
Ajattelin, että ”elämä on...aivan sama miten käy, mutta pääasia oli päästä eroon kiduttavasta, pitkään jatkuneesta piinaavasta liitosta, josta kärsivät myös lapsemme.
Olen koko ikäni tehnyt kahta työtä lähes lomitta, ansaitakseni sen verran, että pystyimme elämään mukavissa elinoloissa. Lähes kokonaan olen omin käsin rakentanut talomme.
Kalliiksihan se tuli minulle, kun piti alkaa entisen talomme yhteistä asuntolainoja maksamaan, sekä vuokraamastani asunnosta vuokraa. Hankin pikkuhiljaa huonekaluja, ja muuta kodin irtaimistoa kattiloista, huonekaluista ja lakanoista lähtien yhtäaikaa asuntooni. Talon kunnon ylläpidostakin aiheutui minulle kuluja eron jälkeen, joista vastasin yksin.
Auto, jota tarvitsen päivittäin töitteni tekemiseen, veteli viimeisiään, joten autolaina piti myös ottaa eron alkuvaiheessa.
Onneksi entiselläni puolisolla sattui olemaan hyvä päivä ja hän suostuikin siihen että otan autolainan taloa vastaan.Jälkeenpäin sain kyllä kuulla kunniani, kuinka olen huijannut hänet takaamaan autolainan.
Yksin en olisi voinut autolainaa, tai muutakaan lainaa saada taloa vastaan, kun olemme talon suhteen yhteisomistajia, tai jotain.
Poismuuttaessani katsoin täyttäväni elatusvelvollisuuteni puolisoani ja lastani kohtaan sillä, että puoliksi omistamani talo jäi poikani ja entisen puolisoni käyttöön.
Tuo taloudellinen etuus, jonka entinen puolisoni sai käyttöönsä, oli kuitenkin merkittävästi suurempi, kuin mitä minä olisin ollut velvollinen elatusmaksuina suorittamaan hänelle, joten pyysin häntä kompensoimaan edes jotain siitä minulle oman tiukan rahatilanteenikin vuoksi.
Tarkoitus oli, etten liian ahtaalle laita lapseni kanssa samassa taloudessa asuvaa äitä, jottei hän stressaannu toimistani tai vaateistani, koska lapseni olisi näin tehdessäni joutunut siitä kärsimään.
Ajattelin, että sitten kun ositus tehdään, ositetaan omaisuutemme itse, tai otetaan lakimies suorittamaan se oikeuden mukaisesti. Siinä ajattelin huomioitavan puolisoni asuinhyödyn ja sen etten ole elatusmaksuja X:leni rahallisesti maksanut, enkä osallistunut poikani, ruoka,koulu yms. kuluihin. Sellaisiin poikani kuluihin, joita hän itse on hankkinut omaan käyttöönsä, tietokoneet, kamerat, ajokortti yms, olen aina osallistunut puolella. Äskettäiseen autohankintaan osallistuin vain kolmanneksella (koska poika oli ansiotöissä koulun ja armeijaan menon välillä ja äitinsä oli lupautunut osallistumaan kolmanneksella). Olen usin sanonutkin hänelle, että jos tarvitset rahaa, niin pyydä minulta, niin annan, jos minulla on mistä antaa.
Avioerosta ja poismuutostani toivuttuani jotenkin, pyysin X:ni maksamaan puolet yhteisestä asuntolainasta kuukausittain ja jotain asumisestaan yhteisessä talossa, mutta noihin pyyntöihini hän ei juurikaan suostunut..muutaman 100€ suorituksen hän teki aikanaan v2005€, mutta eihän se riittänyt kattamaan edes hänen osuuttansa asuntolainasta, joten maksoin hänenkin osansa lainasta, koska olen käsittääkseni jollain tapaa vastuullinen huolehtimaan asuntolainasta yksin, jos X:ni ei huolehdi osuudestaan.
Entinen puolisoni valitteli vähäistä maksukykyään, mitä olen ihmetellyt koko eroajan?
Kuinka säännöllistä normaalia kokopäivätyötä tekevällä ihmisellä voi olla tiukka rahatilanne, kun ei ole asuntolainaansa ole maksanut, eikä ole ”vuokrataakkaa” ... kaikki menot hänellä ovat olleet ainoastaan omaan ja lapsemme kulutukseen perustuvia ?
Tuosta tulee loogisesti mieleen se, että hän säästää rahaa kustannuksellani, jättämällä korvaamatta minulle hänen puolestaan maksamani asuntolainan ja huomioimatta ”asumisetuaan”...tiedä sitten?
Ainakin minulle osoittamissaan sähköposteissa hän on ilmaissut säästävänsä kuukausittaisilla talletuksillaan pojille.
Sovimme kesä/syksyllä 2008 pitävämme osituskokouksen. Se pidettiinkin 5.10.2008 talossamme, jossa tilaisuudessa oli sovittu tavoitteeksi pääsemään lainvoimaiseen ositus-sopimukseen. Molemmat poikamme olivat myös paikalla ätinsä toiveesta
Kokouksessa huomioitiin asumishyöty eroajalta, yksin omalla kustannuksellani tekemät talonmaalaus, korjaus yms. rahallisia asioita,maksamattomat elatusmaksuni ja koulukulut yms. joita yleisen lainkäytännön mukaan tulee huomioida osituksessa.
Asioista päästiin yhteisymmärrykseen ja lopuksi paiskattiin kättä suullisen sopimuksen syntymiseksi vanhemman poikani toiveesta. Tarkoitus oli, että lakimies kirjoittaa sopimamme ositus-sopimuksen lain pykälät täyttävään muotoon ja sitten allekirjoittamme sen.
X:ni kiisti paria päivää myöhemmin sen, mitä sovittiin.
Tuon sopimuksen syntymisen vahvistaa vanhemman poikamme vanhemman poikamme (29v.) taatusti rehellinen lausunto kokouksesta, jossa hän oli läsnä pikkuveljensä kanssa äitinsä toiveesta.
Kyllä ihminen myy sielunsa halvalla, kun menee kiistämään sovitun!!!
Kiistämällä suullisen sopimuksen syntyneen, hän leimaa sekä minut että poikansa valehtelijaksi, ja vain rahan takia..
Pojistani olen pitänyt huolta koko eroajan niin hyvin kuin olen pystynyt, niin taloudellisesti, kuin henkisestikin, niin alaikäisenä kuin täysi-ikäisenäkin.
Yhteyttä olen pitänyt nuorempaan poikaani lähes päivittäin koko eroajan, puhelimitse ja muin viestimin, paitsi nyt en niin paljon, koska hän on armeijassa.
Koko eroajan on entinen puolisoni on nauttinut ”vuokrattomasta” asumisestaan ja tiennyt, että hän siitä joutuu vastaamaan jossain vaiheessa...tuntuisi todella epäoikeudenmukaiselta minua kohtaan, jos oikeus, laki tai niiden edustaja, ei määrää häntä siitä korvausvelvollisuuteen minulle edes jollain tavalla. Se olisi törkeää epäoikeudenmukaisuutta varmaan jokaisen rehellisellä maalaisjärjellä varustetun mielestä?
Koska X:ni kiisti tekemämme sopimuksen, pyysimme yhteisymmärryksessä raastuvan oikeutta määräämään pesänjakajan, joksi hainkin erään käsittääkseni kokeneen, X:ni suositteleman lakinaisen..
Uskoni horjui pahoin lakimiesten oikeudenmukaisuuden tajuun, tavattuani käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan ensimmäisessä osituskokouksessa. Kokouksessa hän sanoi tapauksessamme käyttämään sellaista laintulkintaa, että en tule saamaan osituksessa mitään hyvitystä siitä asumisetuudesta, jota X:ni on yli 4v ajan kustannuksellani nauttinut. Se on hänen mukaan vakiintunut oikeuskäytäntö pitkään viivästyneissä ositustapauksissa.
Olen kolmelta puolueettomalta lakimieheltä kysynyt tuosta laintulkintatavasta, ja yksikään heistä ei ole kuullut moisesta.
Jos tuleva ositus-sopimus on maalaisjärjelläkin ajateltuna oikeudenmukainen, hyväksyn sen. Eli hyvät, loogiset perustelut pitää olla, niinkuin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä.
Ei riitä se, etten voi saada hyvitystä päivämäärien, hämärien ennakkotapausten tai epäloogisten suositusten takia.
Pahin pelkoni osituksen suhteen on, että minut määrätään osituksessa takautuvasti korvaamaan jonkin käsittämättömän lain tulkinnan mukaan, jättikorvaus entiselle puolisolleni ”maksamattomien elatusapujen” vuoksi, tai jotain ja X:äni pääsee kuin koira veräjästä asumishyötynsä suhteen.
Tuntuu niin käsittämättömän väärältä, että näin yksinkertainen asia voidaan laillisesti tehdä niin monimutkaiseksi, että joudumme mahdollisesti palkkaamaan kalliit lakimiehet kinastelemaan keskenään oikeudessa ties kuinka kauan, ennen kuin voimme molemmat jatkaa taas normaalielämää.- nix nax
1. Tämä asia ei kuulu avioehto-palstalle, vaan laki-palstalle. Teillähän ei ole avioehtoa, ja vaikka olisikin, sillä ei juurikaan olisi vaikutusta omaisuuden jakoon, kun talonne on teidän molempien nimissä.
2. >>Pahin pelkoni osituksen suhteen on, että minut määrätään osituksessa takautuvasti korvaamaan jonkin käsittämättömän lain tulkinnan mukaan, jättikorvaus entiselle puolisolleni ”maksamattomien elatusapujen” vuoksi>Kokouksessa huomioitiin asumishyöty eroajalta>tavattuani käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan ensimmäisessä osituskokouksessa. Kokouksessa hän sanoi tapauksessamme käyttämään sellaista laintulkintaa, että en tule saamaan osituksessa mitään hyvitystä siitä asumisetuudesta, jota X:ni on yli 4v ajan kustannuksellani nauttinut.>Se on hänen mukaan vakiintunut oikeuskäytäntö pitkään viivästyneissä ositustapauksissa.
Olen kolmelta puolueettomalta lakimieheltä kysynyt tuosta laintulkintatavasta, ja yksikään heistä ei ole kuullut moisesta.>Talon kunnon ylläpidostakin aiheutui minulle kuluja eron jälkeen, joista vastasin yksin.>maksoin hänenkin osansa lainasta, koska olen käsittääkseni jollain tapaa vastuullinen huolehtimaan asuntolainasta yksin, jos X:ni ei huolehdi osuudestaan.
- tehdä...
Tehkää avioehto,sellainen että molemmat pitää oman omaisuutensa ja yhdessä hankittu jaetaan eron tullessa. Minusta se on reilua molemminpuolisesti ja turvaa kummankin aseman eron sattuessa.
- ihmeellistä
Kokemuksesta voin sanoa, että viisain temppu , minkä teet on tehdä se avioehto.
Jos ero tulisi, on varsinkin lapsiperheessä valtava etu, jos ei tarvitse alkaa rahoista tappelemaan.
Pahimmassa tapauksessa asia pilaa molempien vanhempien suhteet lapsiin ja sukulaisiin.
Tässä sillä, kummalla on avioon mentäessä enemmän varallisuutta, ei ole loppujen lopuksi niin paljon merkitystä, mutta niillä mahdollisen eron jälkeisillä tilanteilla ja ihmissuhteilla on.
Hyvin todennäköisesti et kuitenkaan jäisi mitenkään "puille paljaille".- Erinomaista
Epäily on suurin harhaan johtava seikka.
Viisain temppu on tosiaan tehdä avioehto molemminpuolinen. Eräitä neuvoja on näyttänyt olevan että, sanamuodoltaan tehdään avioehtojakin siten että vain suojataan omaa omaisuuttaan jota myös lakimiehet "puolustaa" eli kysehhän on silloin yksipuolisesta sopimuksesta.
Avioliitto normaalisti pitäisi olla kunnioitukseen perustuva ja itsekukin arvio mitä siltä vaatii/odottaa /antaa.
Mutta varallisuuden irroittaminen sekä epäilyt siitä tulee ehdottomasti tehdä.
Puille paljaille ei kukaan työtä tekevä ja itse ansaitseva jää sillä avioliittolakihan on juuri sitä varten. Avioehto on mahdollisuus nimen omaan vahvistaa avioliiton oikeita/syntymis perusteita.
Merkitystä niinkuin edelläkin kerrotiin, on oikeasti elämän perusteilla ja siihen kuuluu mahdollinen erokin. Vaikeaksi tosiaan eron tekee jos ei ole avioehtoa.
Nykyään kun huomattavan suuri osa avioliitoista päättyy eroon varsin nopeasti, on avioehto hyvin perusteltu riippumatta siitä, että olo tuntuu molemmista hirveän rakastuneelta.
Se että parin vuoden sekstaamisesta pitäisi saada puolet aviopuolison suuresta omaisuudesta, on täysin kohtuutonta, mutta se tapahtuu ilman avioehtoa. Kun avioehto on olemassa, ei sitä edes huomaa ennen kuin eroaa. Tämähän on siis täysi mahdottomuus teille, joten miksi siis murehtia siitä ylipäänsä... tai sitten on aika herätä siitä keijukaisunesta.
Käsittääkseni edes omaisuudet täysin erillään pitävä avioehto ei ole täysin voimassa pitkän avioliiton päättyessä, joten ei tarvitse murehtia senkään suhteen. (Jos esim. kotiäidin elämää haaveilee ja mies moiseen järjestelyyn suostuu/suostuttelee.)- Truth2
Avioehdon ongelma on tämä: Molemmat osapuolet pyrkivät varmistamaan, ettei vaan he joudu kärsimään pisaraakaan vääryyttä missään asiassa. Tämä on mahdotonta varmistaa mitenkään, sillä muutoin pitäisi tehdä seuraavanlainen sopimus: Kun nainen synnyttää synnytyssalissa, samaan aikaan miehelle annetaan sähköshokkeja, että hän tuntisi tismalleen sen saman kivun, ja kun nainen kärsii raskausarvista, samat vatsan veltostumat tehdään myös miehelle, ja kun nainen siivoaa yhden tunnin, niin mies myös.Tai kun nainen imettää ja rinnat veltostuvat, sama tehdään miehelle,...yms.Ja kun nainen on kotona vuosia imettämässä vaikka 10 lasta 10 vuotta, mies antaa puolet palkastaan suoraan naisen tilille, koska on myös hänen syytään ettei vaimo voi olla työssä.Lista on loputon, joten ainoa oikea ratkaisu on laittaa kaikki varat puoliksi.
- nix nax
Truth2 kirjoitti:
Avioehdon ongelma on tämä: Molemmat osapuolet pyrkivät varmistamaan, ettei vaan he joudu kärsimään pisaraakaan vääryyttä missään asiassa. Tämä on mahdotonta varmistaa mitenkään, sillä muutoin pitäisi tehdä seuraavanlainen sopimus: Kun nainen synnyttää synnytyssalissa, samaan aikaan miehelle annetaan sähköshokkeja, että hän tuntisi tismalleen sen saman kivun, ja kun nainen kärsii raskausarvista, samat vatsan veltostumat tehdään myös miehelle, ja kun nainen siivoaa yhden tunnin, niin mies myös.Tai kun nainen imettää ja rinnat veltostuvat, sama tehdään miehelle,...yms.Ja kun nainen on kotona vuosia imettämässä vaikka 10 lasta 10 vuotta, mies antaa puolet palkastaan suoraan naisen tilille, koska on myös hänen syytään ettei vaimo voi olla työssä.Lista on loputon, joten ainoa oikea ratkaisu on laittaa kaikki varat puoliksi.
>>ainoa oikea ratkaisu on laittaa kaikki varat puoliksi
- vakiokaavoja vastaan
nix nax kirjoitti:
>>ainoa oikea ratkaisu on laittaa kaikki varat puoliksi
En ole samaa mieltä Truth2:n kanssa, että kaikki pitäisi ajatella ihan noin pilkulleen. Mutta en kyllä usko tuon sinunkaan mallisi täyteen toimivuuteen. Eli paitsi että avioehdolla suojattaisiin ennen avioliittoa ollut omaisuus, sillä pitäisi ehdottomasti suojata myös myöhemmin perintönä jne. saatu omaisuus. Vaikka avioliiton aikana "muulla tavoin saatu" omaisuus puolitettaisiinkin.
Elämä on ihmeellisyyksiä täynnä ja siksi mikään tällainen "yleisohje" ei toimi. Ajatellaanpa tilannetta, jossa kaksi tyhjätasku-opiskelijaa avioituu ja tekee avioehdon. A saa opintojen jälkeen pientä palkkaa, mutta jossain avioliiton vaiheessa hänelle tupsahtaa mojovat perinnöt. Palkallaan A ei pystyisi rahoittamaan isoja hankintoja, mutta yhdessä hankitaan myöhemmin perinteiset autot, asunnot ja kesämökit - jotka A rahoittaa pienen palkkansa sijaan muhevilla perinnöillään. B on opiskellut paremmin palkattuun ammattiin ja saa aikanaan ihan hulppeat liksat siitä, mutta köyhistä oloista kun alunperin on, niin hänelle ei perintöjä missään vaiheessa tule. Hän siis rahoittaa oman osuutensa yhteisistä hankinnoista palkastaan kertyneillä säästöillä. Sitten tulee ero, ja kas, A:n osuus omaisuudesta on avio-oikeudesta vapaata, ainakin mikäli hänen perintöihinsä sovelletaan sijaan tulleen omaisuuden -ehtoa. Mutta B:n panos yhteisiin hankintoihin on avio-oikeuden alaista, olihan se "avioliiton aikana on muulla tavoin saatu". - nix nax
vakiokaavoja vastaan kirjoitti:
En ole samaa mieltä Truth2:n kanssa, että kaikki pitäisi ajatella ihan noin pilkulleen. Mutta en kyllä usko tuon sinunkaan mallisi täyteen toimivuuteen. Eli paitsi että avioehdolla suojattaisiin ennen avioliittoa ollut omaisuus, sillä pitäisi ehdottomasti suojata myös myöhemmin perintönä jne. saatu omaisuus. Vaikka avioliiton aikana "muulla tavoin saatu" omaisuus puolitettaisiinkin.
Elämä on ihmeellisyyksiä täynnä ja siksi mikään tällainen "yleisohje" ei toimi. Ajatellaanpa tilannetta, jossa kaksi tyhjätasku-opiskelijaa avioituu ja tekee avioehdon. A saa opintojen jälkeen pientä palkkaa, mutta jossain avioliiton vaiheessa hänelle tupsahtaa mojovat perinnöt. Palkallaan A ei pystyisi rahoittamaan isoja hankintoja, mutta yhdessä hankitaan myöhemmin perinteiset autot, asunnot ja kesämökit - jotka A rahoittaa pienen palkkansa sijaan muhevilla perinnöillään. B on opiskellut paremmin palkattuun ammattiin ja saa aikanaan ihan hulppeat liksat siitä, mutta köyhistä oloista kun alunperin on, niin hänelle ei perintöjä missään vaiheessa tule. Hän siis rahoittaa oman osuutensa yhteisistä hankinnoista palkastaan kertyneillä säästöillä. Sitten tulee ero, ja kas, A:n osuus omaisuudesta on avio-oikeudesta vapaata, ainakin mikäli hänen perintöihinsä sovelletaan sijaan tulleen omaisuuden -ehtoa. Mutta B:n panos yhteisiin hankintoihin on avio-oikeuden alaista, olihan se "avioliiton aikana on muulla tavoin saatu".>>A:n osuus omaisuudesta on avio-oikeudesta vapaata, ainakin mikäli hänen perintöihinsä sovelletaan sijaan tulleen omaisuuden -ehtoa. Mutta B:n panos yhteisiin hankintoihin on avio-oikeuden alaista, olihan se "avioliiton aikana on muulla tavoin saatu".
- vakiokaavoja vastaan
nix nax kirjoitti:
>>A:n osuus omaisuudesta on avio-oikeudesta vapaata, ainakin mikäli hänen perintöihinsä sovelletaan sijaan tulleen omaisuuden -ehtoa. Mutta B:n panos yhteisiin hankintoihin on avio-oikeuden alaista, olihan se "avioliiton aikana on muulla tavoin saatu".
Aivan, tiedän, että voidaan sovitella. Mutta sovittelu on aina tapauskohtaista ja siihen päätyminen edellyttää, että tappiolle jäävä osapuoli osaa ja jaksaa hoitaa omaa asiaansa. Elämäntilanteita on monenlaisia, eikä voi kenestäkään etukäteen tietää, kuinka joku selviää tai ei selviä avioerosta, puhumattakaan, jos joutuu vielä omaisuuksista riitelemään. Eli tällaisessa tapauksessa avioehto, jonka siis puolustajien mukaan pitäisi estää rahariidat avioerossa, saattaisi johtaa hyvin huonoon tulokseen, jos B ei osaisi erikseen vaatia oikeutta itselleen - tai A olisi vapaaehtoisesti reilu. Ja jo se, että sovitteluun jouduttaisiin, kertoisi, ettei A ollut vapaaehtoisesti reilu, eli riitelyn tielle olisi jouduttu. Ja niinhän ei pitänyt tapahtua niiden mukaan, joiden mielestä avioehto on aina ja kaikissa tilanteissa ehdottomasti tehtävä, koska se estää riidat.
En vastusta avioehtoa sinänsä, mutta se ei minusta toimi, että ajateltaisiin jonkun tietyn mallin olevan yleisesti hyvä, tai edes lähtökohtaisesti parempi kuin avio-oikeus. Käyttämääsi "useimmiten parempi" perusteeseen näytti myös valtiovalta ministeri Braxin suulla vedonneen silloin, kun vastasi kysymykseen lainsäädännön muuttamisesta. Eli riippuu aivan katsantokannasta, mikä on kulloinkin yleisesti toimivin malli ja sen ei tarvitse olla sama, kuin kullakin yksittäisellä parilla omassa tilanteessaan. - Oikeus on moraali
nix nax kirjoitti:
>>A:n osuus omaisuudesta on avio-oikeudesta vapaata, ainakin mikäli hänen perintöihinsä sovelletaan sijaan tulleen omaisuuden -ehtoa. Mutta B:n panos yhteisiin hankintoihin on avio-oikeuden alaista, olihan se "avioliiton aikana on muulla tavoin saatu".
Mietityttää erittäin paljon tuo läpinäkyvä asetelma monissa kannanotoissa josta kuultaa läpi epärehellisyys ja asian sekoittaminen.
Mielestäni pääosin vuodelta 1932 olevan aviolittolain hengen ja huoltosuhteen mukainen kauheus josta irtipääseminen on jotenkin mahdotonta.
Mielestäni nykypäivänä pitäisi olla rehellisyys ja moraali ihmisillä jo etikkankin mukaan selkeämpi. Laki on epäsuhden korjaamiseksi aikoinaan ilmeisesti rakentunut. Nykyään se "toimii" epäsuhdan ja jopa "laillisten kostojen ja petosten syntyyn".
Usein ihmettelen kun pohdin lain tarkoitusta tuottaa aikoinaan elämisen turvaa avioliiton lapsille! Nykyään se onkin jomman kumman puolison taloudellinen keino korvauttaa pettymystään suhteeseen tai rahoittaa jopa "uutta elämäänsä". Mihin on unohtunut käsitys siitä ketä ja mitä varten kyseinen tasinko ja jakoperuste luotiin ja onko se enää ollenkaan relevantti asia varsinkin kun se on täysin läpinäkyvää jo ennen avioliittokajikin sekä avioehdon pelkona.
Pohdiskelin vain.
- mk
Että vain yhdessä hankittu ja maksettu omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin jos ero tulee ja rajaatte myös perinnöt pois ettei joudu suvun omaisuutta antamaan toiselle jos eroatte. Aina kun menee naimisiin kannattaa tehdöäavioehto niin ei tule omaisuuden jaossa riitaa jos joskus ero tulee.
- No Broblem
kielletty käyttämästä,eli mikset ottaisi avioehtoa? Jos se häiritsee,kuten tuleva perintösikin,niin aina voit lahjoittaa perintösi vaikka pelastussarmeijalle kun aika koittaa.
- fdgklö
Tekemällä avioehdon osoitat oikeaa rakkautta, että rakastat miestä etkä jotakin muuta mukana tulevaa.
- Tyhmyys kasvaa.....
Taidat olla oikein suuremman luokan tyhmyri. Täysin hullua mennä jonkun maalaistollon seksiorjaksi ja mies voi vaihtaa orjaa koska vain, kun taloudellinen riski on olematon. Avioehdon tekevät henkilöt, jotka ovat suhteessa vain seksi tähden, ei muuten. Kyllä se puolisoa vaihtamalla paranee ainakin sun tapauksessa.
- ilman maata
Tyhmyys kasvaa..... kirjoitti:
Taidat olla oikein suuremman luokan tyhmyri. Täysin hullua mennä jonkun maalaistollon seksiorjaksi ja mies voi vaihtaa orjaa koska vain, kun taloudellinen riski on olematon. Avioehdon tekevät henkilöt, jotka ovat suhteessa vain seksi tähden, ei muuten. Kyllä se puolisoa vaihtamalla paranee ainakin sun tapauksessa.
Rahaako tehdään sukupuolielimillä kaikessa yhteiselämässä? Vallan omituista ymmärtää pointti että alunperin on menossa "kuvaallasi tavalla "seksiorjaksi" eli itse itsensä nimittää ja tarkoitus on taloudellisella uhmalla ja kiristyksellä pitää mies oikeutettuna seksiin!
Joku tökkii sairauden puolesta. - Tepa_K
ilman maata kirjoitti:
Rahaako tehdään sukupuolielimillä kaikessa yhteiselämässä? Vallan omituista ymmärtää pointti että alunperin on menossa "kuvaallasi tavalla "seksiorjaksi" eli itse itsensä nimittää ja tarkoitus on taloudellisella uhmalla ja kiristyksellä pitää mies oikeutettuna seksiin!
Joku tökkii sairauden puolesta.se täytyy antaa sulle parhaat pisteet.Näin on omaisuus tekee ihmisestä aika oudon hyväksikäyttäjän.
olen samaa mieltä.maksettu mikä maksettu tuskin rakkautta?
- ....
Minä en menisi naimisiin ilman avioehtoa missään nimessä, vaikka tuleva puolisoni olisi miljonääri.. niin meinasi jopa käydä. Sillä ehkäisee tulevat riidat ja katkeruudet ja myös sen, että joku sanoo sinun nainneen miehen rahan takia. Ei avioehto koske avioliiton aikana hankittua yhteistä omaisuutta, eli pidät vain huolen, että kun hankitte jotain isompaa, niin se tulee molempien nimiin, jos molemmat sen kustannutksiin osallistuvat.. vaikka sillä, että toinen hoitaa lapsia kotona, jotta toinen voi ansaita.
Jo se, että karsastaa avioehtoa, kertoo ahneudesta. Jos ei halua saada toisesta rahallista hyvötyä, voi hyvin tehdä avioehdon.- mitä tekee
Avioehto on hyvä ja järkevä, jos pari sen omalla kohdallaan niin katsoo. Mutta jotta se olisi järkevä, pitää tietää perusasiat avioehdosta. Avioehto koskee avioeroa ja/tai kuolemaa, ja lisäksi se koskee toisen/molempien omaisuutta juuri siinä laajuudessa kuin sovitaan. Avioehto voi siis koskea myös avioliiton aikana hankittua omaisuutta, vaikka toisin väitit. Ja jos niin on, silloin on todellakin oleellista huolehtia, että yhteisesti hankittu tulee molempien osapuolien nimiin. Erityisen tärkeää siitä huolehtiminen on, jos toinen lisäksi jää kotiin hoitamaan lapsia ja siis parhaimmillaankin hyvin pienelle tulotasolle.
Muuten, jos nyt sattuisit olemaan menossa miljonäärin kanssa naimisiin, on turha luulotella, etteivätkö ihmiset silti sanoisi, että saatoitpa tehdä sen rahan takia. Et tietenkään siinä tapauksessa saisi erossa mitään miljonäärisi rahoista, mutta saattaisit muiden mielestä hyvinkin haluta jatkaa liittoa rahan takia. Toisten ihmisten sanomisten ennaltaehkäiseminen on siis väärä syy avioehdon tekemiseksi. - Hölmöjen Suomi !
järki kaukana. Naimisiin menon tarkoituksena on saada lapsia ja kasvattaa varallisuutta. Jos et sitä vielä tiennyt niin nyt tiedät. Huomaa kuinka tyhmää kansaa on suomessa puhumassa muiden "rakkaudesta". Rakastuneena ei kannata mennä naimisiin tai tehdä avioehtoja. Avioehto on paikallaan jos kaksi miljonääriä mene naimisiin ja eroaa niin välttää pyrokraattiselta paperisotkulta. Köyhän ei kannata missään olosuhteissa tehdä avioehtoa. "Rakkaus" on kaksi suuntaista.
- Köyhä on rikas
Hölmöjen Suomi ! kirjoitti:
järki kaukana. Naimisiin menon tarkoituksena on saada lapsia ja kasvattaa varallisuutta. Jos et sitä vielä tiennyt niin nyt tiedät. Huomaa kuinka tyhmää kansaa on suomessa puhumassa muiden "rakkaudesta". Rakastuneena ei kannata mennä naimisiin tai tehdä avioehtoja. Avioehto on paikallaan jos kaksi miljonääriä mene naimisiin ja eroaa niin välttää pyrokraattiselta paperisotkulta. Köyhän ei kannata missään olosuhteissa tehdä avioehtoa. "Rakkaus" on kaksi suuntaista.
Rakkaudella ei makseta aviopuolison velkoja. Joten avioehto on ehdoton.
- ei toimi
Köyhä on rikas kirjoitti:
Rakkaudella ei makseta aviopuolison velkoja. Joten avioehto on ehdoton.
Kyllä näissä avioehdoissa ei ole mitään järkeä!!!
Kuvitellaan tilanne: on avioehto , vaimolla ei ole oikeutta miehensä asuntoon, kesämökkiin, tai perintöön; siitä seuraa, kun perhe käy mökillä, vaimon ei kannata ruveta tekemään siellä yhtään mitään esim. hoitamaan puutarhaa, istuttamaan kukkia, korjaamaan kattoa, osallistumaan raivaustöihin, koska se ei ole hänen omaa, se on sama kun naapurille kävisi tekemässä ilmaistyötä.
Sama juttu kotona: jos malaa remontissa seiniä, tai pitää yllä asunnon hyvää kuntoa, se kaikki menee hukkaan, koska kun mies lähtee, hän sai ilmaisena kaiken tuon vaivan, ja vaimolle ei jää aherruksesta mitään käteen. Eli turhaa työtä vieraille.
Nyt joku viisas tietysti sanoo, että no sitten voidaan sopia sitä ja tätä ja tuota korvausta, ym., mutta kuka pystyy ikinä kaikkea täysi tasapuolisesti arvioimaan, ei kukaan!! - Totuudenpuhuja0
ei toimi kirjoitti:
Kyllä näissä avioehdoissa ei ole mitään järkeä!!!
Kuvitellaan tilanne: on avioehto , vaimolla ei ole oikeutta miehensä asuntoon, kesämökkiin, tai perintöön; siitä seuraa, kun perhe käy mökillä, vaimon ei kannata ruveta tekemään siellä yhtään mitään esim. hoitamaan puutarhaa, istuttamaan kukkia, korjaamaan kattoa, osallistumaan raivaustöihin, koska se ei ole hänen omaa, se on sama kun naapurille kävisi tekemässä ilmaistyötä.
Sama juttu kotona: jos malaa remontissa seiniä, tai pitää yllä asunnon hyvää kuntoa, se kaikki menee hukkaan, koska kun mies lähtee, hän sai ilmaisena kaiken tuon vaivan, ja vaimolle ei jää aherruksesta mitään käteen. Eli turhaa työtä vieraille.
Nyt joku viisas tietysti sanoo, että no sitten voidaan sopia sitä ja tätä ja tuota korvausta, ym., mutta kuka pystyy ikinä kaikkea täysi tasapuolisesti arvioimaan, ei kukaan!!Joo eli kun tulee toisen mökille vieraaksi, niin sen eteen ei kannata tehdä mitään. Elää toisen siivellä, ja mitään ei tarvitse itse tehdä. Kaikki pitää vaan saada ilman vastiketta, ja sitten lisäksi vielä puolet toisen omaisuudesta, kun päätät itsekeskeisyydessäsi päättää liiton.
- Memes
Nykyään on viisasta aina tehdä avioehto ja se tehdäänkin poikkeuksitta tilanteissa, joissa toisella suurempi omaisuus. Kun kyse on "suurtilasta" kuten sanoit on tämä täysin arkipäivää (työssä asioita sivunnut). Eli jos rakastat ei tämä vaikuta asiaan.
- mk
Mutta monella erovaiheessa rahastus tulee ajankohtaiseksi ja halutaan käyttää avio-oikeutta sellaiseen omaisuuteen mikä on perittyä ja sellaiseen omaisuuteen mihin puolisolla ei ole osaa eikä arpaa ja se vasta päähän ottaa jos joutuu vaikka oman suvun mökistä luopumaan kun ei ole varaa maksaa puolisoa ulos.
Tehkää sellainen avioehto että vain yhdessä hankittu omaisuus kuluu avio-oikeuden piiriin ja se omaisuus mikä saadaan perimällä tai muuten niin ei kuulu avio-oikeuden piiriin ollenkaan niin hyvä tulee. - Tepa_K
On oikeasti tapahtunut tapaus kun ei ole aviehtoa ollut.
Ero tuli vaimo sai puolet maatilan omaisuudesta.
Kuinka ollakaan eronnut vaimo halusi uudestaan naimisiin eronnesta puolisosta
ja taas jaettiin omaisuus,mitäpä jäi käteen? - JarkkoPersiö
"En ymmärrä koko touhua. Sekin tässä jutussa ärsyttää, miksi aikuinen mies antaa jonkun suvun määräillä asioistaan?"
No parempi sillee, ku et antas jonku ahneen rva$:n määräillä.
Avioliitto on typerä instituutio.
Pitäisi kieltää lailla.
Ei tarvitsisi tästäkään ahneuden ja laiskuuden teemasta inistä.- oma mökki
Kyllä se useimmiten on niin että se ahne osapuoli kieltäytyy avioehdosta, koska menee naimisiin pääasiassa rahan takia. Sen on saanut näiltäkin palstoilta lukea niin monta kertaa.
Jos menisin naimisiin, tekisin ilmanmuuta ehdon, jolla turvataan molempien aikaisempi omaisuus ja perinnöt.
Itse en ikinä haluaisi sotkeentua minkään suvun tiloihin tai yhtiöihin, ne vaan kuuluu sille suvulle, ei muille.
Itse ehto ei rajoita elämää milläänlailla sen enempää kuin joku vakuutuskaan, jotka otetaan vahingon varalle, ei sen takia että se vahinko varmasti aiheutetaan... - voi huoh teitä
oma mökki kirjoitti:
Kyllä se useimmiten on niin että se ahne osapuoli kieltäytyy avioehdosta, koska menee naimisiin pääasiassa rahan takia. Sen on saanut näiltäkin palstoilta lukea niin monta kertaa.
Jos menisin naimisiin, tekisin ilmanmuuta ehdon, jolla turvataan molempien aikaisempi omaisuus ja perinnöt.
Itse en ikinä haluaisi sotkeentua minkään suvun tiloihin tai yhtiöihin, ne vaan kuuluu sille suvulle, ei muille.
Itse ehto ei rajoita elämää milläänlailla sen enempää kuin joku vakuutuskaan, jotka otetaan vahingon varalle, ei sen takia että se vahinko varmasti aiheutetaan...Ei vitsit mitä rahan ahneita paskiaisia täällä on! Elämähän siinä sortuu kun ero tilanteessa menettää sen puoliskan toiselle osapuolelle. Hällä väliä rakkaudelle kunhan vaan sentit pysyy omassa taskussa! Miettikää vähän mitä sontaa, rakkauden PITÄÄ olla ikuista joten jos menette naimisiin niin juukelis seurustelette NIIN KAUAN että varmasti tiedätte rakastavanne toisianne loppuun asti! AITO RAKKAUS EI NIMITTÄIS LOPU KOSKAAN JA AITOA RAKKAUS ON SILLOIN KUN PYSTYY RAKASTAMAAN TOISTA KUIN LASTAAN!
- Jaska Isokiero
Jos sulla on tarkoitus kusta kumppaniasi silmään, niin silloin voit todeta että eipä juoneni onnistunut.
- perutaan häät
Olette samassa veneessä siihen asti kunnes toinen kuolee tai haette avioeron.... jos liitto kestää se ei merkitse mitään mutta jos ei niin kumpikaan ei hyödy toisen rahoista ( joita ei myöskään ole ansainut) .
Mutta joillekin se raha kun on niin tärkeä ettei halua mennä vihille jos ehtona on ettei avioerosta hydykään mitään taloudellisesti....
Se osapuoli joka ei suostu avioehtoon yleensä laskee sen avioliiton tuottavan jossakin vaiheessa maallista mammonaa.
Mutta olet oikeassa meni maku..... en koskaan ymmärrä miten joku voi suostua menemään naimisiin ilman avioehtoa. Se on kun jättäisi ottamasta palovakuutusta taloon koska ei ole ajatellut sitä rakennuspäivänä poltaa. Avioehto on kun vakuutus jolla on merkitystä vain jos kaikki menee päin persettä. - gfcxdfgdf.
joku leikkii tyhmää vaikka on menossa naimisiin rahasta... Huh.
- Kasper1979
Laitetaas vähän omasta tilanteesta tänne...
Käytännössä tilanteemme on seuraavanlainen: olen itse melko hyväpalkkaisessa työssä tienaten tuplasti sen mitä puolisoni, joka ei myöskään mahdollisesti tule missään vaiheessa saamaan merkittävää palkanlisää. Omistan tällä hetkellä asunnon, jonka arvo on n. 350.000 euroa ja velkaa tähän kohdistuu 180.000 euroa sekä velattoman auton (.12.000 eur). Lisäksi minulla on sijoituksia n. 40.000 arvosta. Puolisollani ei ole omistusasuntoa eikä säästöjä. Olen itse saamassa arviolta perintöä n. 400-500.000 euroa ja tuleva vaimoni perii n. 100.000 euroa.
Lähtökohdat ovat siis hyvinkin erilaiset ja avioehto mielestäni hyvinkin perusteltu. Miten olette ottaneet asian puheeksi puolisonne kanssa? Onko mielestänne reiluinta rajata avioehdolla ainoastaan nyt omistuksessa oleva ja perinnöksi saatava omaisuus vai myöskin avioliiton aikana tehdyt tienestit? - ei naimisiin..
Hyvät ihmiset älkää menkö naimisiin ilman avioehtoa, varsinkin jos omistatte jotain.
- Järki päähän
Avioehto rautalangasta väännettynä on vakuutus pahan päivän varalle. Eikai kukaan talonrakentajakaan luota sähköurakoitsijaansa niin sokeasti,että jättää palovakuutuksen ottamatta?
Itse olen naimisiin menossa ja meille molemmille avioehdon tekeminen on itsestäänselvyys.
Kummallakin meistä on perittyä ja lahjana saatua suvussa satoja vuosia kulkenutta kiinteää omaisuutta ja molemmat haluamme mahdollisen eron koittaessa pitää nimenomaan omat omaisuutemme oli sitten varallisuuseroja tai ei.
Kyllä näissä asioissa kannattaa pitää järki päässä,niin moni pari eroaa vielä kymmenienkin vuosien päästä. Jos rakkaus ei kestä avioehtoa,niin ei se tule kestämään muutenkaan.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S605944- 1003091
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.242366- 212028
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3451731Kaikki menevät kouluu tai töihin
Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺3911727Et varmaan edes sitä uskoisi
Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll791646- 261562
Huh, huh. Aitolehti eronnut?
Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o691491Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2231374