Tuut näytät

Niitä katsoo, ne muistuttaa.
Oli köyhyys, ei luova lapsi,
saanu oikeaa pianoa.
Hän luovuudellaan,
puukolla kaiversi pianon ja
siinä rikkauttaan ylisti.

Totta tuo ajanpatina,
luo tunnelmaa ja henkii,
mökillä sielä hirsiseinät,
nähneet ilmeisesti 3-4 sukupolvea.

Miten ottaa ja vie,
menneitten sukupolvien teille.

j.uni

Olen otettu, että elit kuljit,
koskettimien luona, ehkä kuulit soiton.

Liisa kiittää

Niissä on eletyn elämän aitoja hetkiä.
Ei kertakäyttöä vaan jäi käden jälki.

Harras valon tie, tule ja jää.
on jotai pysyvää, rakkaus.

lindalindal1

Aaamun kasvot niin tyynet katsoo,
Sinulle lämmin kiitos,
havinaa joko tulevaa, sitä kuunnellaan.

Liisa ajatusten tiellä

Ei uskoiskaa, niin villi,
et ei pulloonkaa saa.

Näin se vaan on,
löydän yhä uudestaan,
kaiverran kovaa - oksasta puuta.

Valo ei jätä näkemättä,
jää siihen lepäämään.

Minänoita

Kiitos taitein valon
"Valo ruokkii lapsiaan"
Sinulle valoa, kevään kajoa jo nään.

Liisa mietteissään

Sormet ilakoi, valonlaps
olla saa,koskettimilla inspiroi.

tomppa2006

Sinun päivääs kiitosta soimaan

Liisa

Onkaa tää elämä.

Nyt esiin nousee kuva,
saavun lapsuuteni maisemiin.
Tyhjänä kotini sinne,
haluan tehdä retken.

Muistan jalkapohjissani saven,
paljain jaloin kuljen.
Saavun hiljaiseen pihaan,
istun koivussa tuttuun mutkaan.

Tässä veljeni soitteli balalaikkaa,
itse hän sen oli tehny.
Nään vain pyyköoja virtaa,
kaikki muu, koivut pihapuut.

Katseeni kulkee naapuriin,
sielä oli suuri perhe.
Metsä tuttu talosta vain,
savupiippu joka murti minut.

Istuin pitkään
vain taivas tietää,
ne tunteeni jotka kävin.

Saven jalkapohjissani tunnen
kaaru anteeks tein tämmösen retken.
Sinulle kiitos,elämän lehti niin tuntevaa.

Liisa nestyykejä taas etsii