Olen saanut viime aikoina tietooni muutaman tutun
joutuvan lomautetuksi, mutta se, että tänään sain
kuulla lähikauppani kassan joutuneen irtisanotuk-
si työstään, masensi.
Omat vilpittömät kehut ja myötätunto tuntuivat
laihoilta hänen tutuiksi tulleilla kasvoillaan,
joissa heijastui epävarmuuden sävyttämä ontto
tunne.
Näen hänet viimeistä kertaa huomenna, jos aika
suo muilta velvollisuuksilta.
Ne kymmenen pörssipeluria, joista vain yksi otti
vastuunsa oman käden kautta, eivät näe aiheutta-
maansa hiljaisten huutojen armadaa ja siitä ai-
tuvaa harmageddonia.
joutuvan lomautetuksi, mutta se, että tänään sain
kuulla lähikauppani kassan joutuneen irtisanotuk-
si työstään, masensi.
Omat vilpittömät kehut ja myötätunto tuntuivat
laihoilta hänen tutuiksi tulleilla kasvoillaan,
joissa heijastui epävarmuuden sävyttämä ontto
tunne.
Näen hänet viimeistä kertaa huomenna, jos aika
suo muilta velvollisuuksilta.
Ne kymmenen pörssipeluria, joista vain yksi otti
vastuunsa oman käden kautta, eivät näe aiheutta-
maansa hiljaisten huutojen armadaa ja siitä ai-
tuvaa harmageddonia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pientä ihmistä ei näe poliitikot ei pörssimeklarit
he näkewät wain tuloksen?
tuttu tunne............
Jotenkin tämän taantuman väitetty epätodennäköisyys vain muutamia kuukausia sitten tuntuu käsittämättömältä - olihan ne ylikuumenemisen merkit näkyvissä eipäjokelaisten peräkammaripojillekin! Ja varmaan sille kuuluisalle Pihtiputaan mummollekin.
Voi ihmistä, ei se ota opiksi edellisvuosien kokemuksista.... :(
owat unohtaneet edellisen laman kokonaa ?
ja sen miten pieni ihminen siitä kärsi ja kärsii tänäpäiwänäkin :=(
juh tuetaan taas pankkeja jotka pistiwät nurin monia pienyrityksiä :=)
kissa on hywä esimerkki miten muisti pelaa :=)
jos kissa istuu kuumalle hellalle se ei istu jatkossa kylmällekään :=)
...taantuma ei enää katoakaan? Ja meidän kaikkien vaan tulee oppia elämään niukemmissa oloissa?
Ehkä sinäkin näit suuren päivälehden yleisönos.kirjoituksissa erään insinöörin kirjoituksen tuosta? Pisti se kirjoitus, muuten, ajattelemaan, että entä jos hän voisikin olla oikeassa? Entä jos ei mitään kasvua enää tulisikaan? Mitä voi enää myydä, kuka ostaa?
Ihmisarvo on muutakin kuin kuluttamista. Luulen myös, että maailma muuttuu. Toivottavasti inhimillisempään ja kestävämpään kehitykseen.
Elän jo niukoissa oloissa. 90-luvun lama saapui samoihin aikoihin kuin valmistuin. Se oli minun kannaltani pahin mahdollinen aika. Nyt kun itketään nykyisestä lamasta, mietin että kohdallani kuten monella muulla se on jatkunut parisenkymmentä vuotta. Jatkuvaa taistoa ja pinnistelyä..
Paljon vähemmälläkin tavaralla on mahdollista elää paremmin. Ehkä noista isoista tuotantolaitoksista pitäisi päästä pienempiin, joissa työn osuus on suurempi. Hintaa tulee lisää, mutta jos tuotteet olisivat kestävämpiä?
syklit voivat saada tukevampaa jalansijaa. Nais-
ten messuilla näin uuden joukossa ns. kestokier-
totavaraa kankaista vauvanvaippoihin, jotka
muistuttivat Pamperseja yms., mutta olivat
kovaa pesua kestäviä kestotuotteita. Ehkä nyt on
aika katsoa tuotteittensa perään, kuten valtiot
tästä lähtien pankkilaitosten ja niitä valvovien
instituutioiden perään.
Ehkäpä ns. kansantalouden kasvu tuleekin olemaan
kierrätysvoittoisen uusiokäytön vuoksi tilastol-
linen kestomiinus. Ehkäpä tilastojen laatijat
joutuvat luomaan aivan uudet parametrit tulkitse-
maan tuotannon arvoja.
Ehkäpä siirrymme takaisin hevostalouteen...
Kyllä P.Linkola tykkäisi tuosta viimeisestä lauseestasi :)
Myönnän, että olen henk.koht. valmis aika radikaalisiinkin elämäntapamuutoksiin mikäli ne ovat selviytymisen tae.
Ehkäpä voisin toteuttaa nuoruudenhaaveenikin vaeltamisesta...Lähtisin vain vaeltamaan mukanani reppu tuiki tärkeitä tavaroita (kampa, tulentekovälineet, joitakin työkaluja, tjn) ja tekisin päivän töitä ruoka-annokseni eteen ja jatkaisin taas matkaa....
Toki on mahdollista, että joku minut ryöstää ja tappaa kuin kapisen kulkurin mutta saatanhan tuota hukkua kotona kylpyveteenikin kun ammeessani likoan hajusuolojen sulotuoksuissa tanssiaisiltaan valmistautuneena...
Elämäntapavalintaahan nuo vain ovat. Ja minä olen täällä vain käymässä. Minä, tuleva matojen ruokahan vain olen...Huoh* (menipäs filosofiseksi)
voisi olla (pistän paremmaksi) joutua lieroksi,
joka pistetään ruosteisen raudanpätkän lävistä-
mäksi, jotta mörö tulisi ja minusta tulisi kier-
rätyksen uhri ruokapöytään.
Voi kauheaa! Se Linkolahan on kalastaja ammatiltaan nykyään. Olisihan tuo kohtalon ivaa jos hänen (Mörkö?) täkykseen joutuisit ja saaliskalan suussa viettäsiit elosi viimeiset sekunnit. Ai ai.
(mörkö) on joidenkin kalatushullujen kielessä
lihava ahven (muistuttaa piraijaa...).