Tämä aihe tuli mieleeni äskeisistä peliriippuvuus keskusteluista. Joku väitti pelihimon voittavan päihdeongelmankin rajuudessaan. Tähän ikään hengissä selvinnyt on ehtinyt kompastua moneen ansaan. Onko mitään jäänyt kokematta?
Tippaakaan en kehu, mutta pelit eivät meikää ole koskaan kiinnostaneet. Johtuuko se rahan himon puutteesta vai mistä, mutta en tosiaan lottoa puhumattakaan, että jäisin kauppareissulla hedelmäpelien lumoon.
Pelihimon puutteesta olen kiitollinen, koska monessa pahassa on tullut kahlatuksi - joskus korviaan myöten. Miten teillä, mikä paha on jäänyt kokematta?
Mihin ansaan ette ole menneet?
Maalaismies*
40
1780
Vastaukset
Pelasin oikeata sököä. Taisipa joskus mennä ruokarahatkin. Sököhän on myös taitopeli. Lopetin sen pelaamisen, ehkä jäin loppusaldossa tappiolle. En pitänyt kirjanpitoa.
Pajatsoon löin vielä muutamia lantteja, mutta näitä korttipelikoneita olen yllytyksestä kerran
markalla kokeillut; sain 100 prosentin voiton ja päätin, että saavutetusta edusta en luovu. Lottokupogin otan kerran, pari vuodessa.
Koska en tarvitse pelejä ajan tappamiseen ja voittosuhteet ymmärrän, en tunne tarvetta osallistua.- Hertta2009
En ole kuin kerran elämässäni pelannut pajazoa
Salossa,matkalla Houtskariin.Silloin sain perheen aamiaisen maksettua voittosummalla :)
Hedelmäpelejä en taitaisi osatakaan!Korttipelejä
jouduin,niin jouduin harrastamaan,koska muu seurue olivat tottuneet kerran viikossa tapaamaan pelin parissa.
Mikä ettei marjapussi vaadi keskittymistä canastasta puhumattakaan. Vaan aina minuun harmistuttiin,jos olin enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin korteistakin.
Mielenkiintoista silloin oli seurata, kuinka ihmiset reagoivat eri tilanteisiin häviöön tai voittoon!
Joillakin ihmisillä on vahva kilpailuvietti,melkein asiassa kuin asiassa.Minusta se on ikävystyttävää.----Tai kunnianhimo!
Voin kunnioittaa sitkeää yrittämistä päämäärän saavuttamiseksi,en niinkään sen sulan saamiseksi hattuunsa.
Kahvinhimoko tää nyt on?saa minut nyt lopettamaan ja hakemaan sen tippakupin :D Joskus lapsena, siis kauan aikaa sitten, kotini vieressä kerrostalossa oli poikamiesboxi ja sillä pelattiin hyvin usein korttia.
Minä taisin olla kiva poika, koska sain olla mukana katsomassa, kun äijät löi tosissaan korttia ja usein näin, kun joku heitti kortit pöytään kiroillen rahojen loputtua.
Minäkin opin sököt ja pokat ja pääsin pelaamaankin, mutta miesten kunniaksi täytyy sanoa, että silloin pelattiin aina tulitikuilla.
Tietty määrä tikkuja jaettiin tasan pelaajille ja niistä pelattiin.
Olin vissiin aika taitava, tai sitten minun annettiin voittaa, en tiedä, mutta usein minulla oli iso läjä tikkuja edessäni pelin loputtua.
Jotain kuitenkin tapahtui. Pelihaluni loppui, enkä ole sen koomin juurikaan pelannut.
Sen sijaan, kuten olette huomanneet, olen nettiansassa.
Siitä on kuitenkin se hyöty, että tietsikan ja dikipoxin käsittely on helppoa.- Maalaismies*
Tapio Rautavaaralla on "biisi" korttipakasta. Siinä sotilas kertoo korttien merkityksen ja symbolit. Ennustajat pelaavat korteilla. Ja kortit ovat kiehtovia ulkonäöltään, parhaimmillaan suurta taidetta. Muistan itse sotavuosina leikanneeni piirustuspaperista pienen korttipakan, johon värikynillä piirsin ihan oikeat kuvat. Myös korttitaikurien esitykset ovat hämmästyttäviä.
Elämästä käytetään myös vertauskuvaa korttitalo. Jos pelaat oikein, voitat, jos väärin - talo romahtaa. Minuakin houkuteltiin sököön. Hiukan yritin, mutta kun huomasin, että vein voitoillani rahaa muilta, lopetin oitis.
Tavllinen korttipeli, vaikkapa Canasta on mukavaa ajanvietettä, hiukan osaamistakin vaativaa.j.n.e. Minäpä opin pelaamaan seiskaa Pappani ja hänen äitinsä kanssa alle kouluijän. Kielsivät mokomat sanomasta koulussa ekaluokalla,mistä olin yhteen laskua oppinut. Pappa se opetti myös pasianssia,ja varsinkin, kuinka voi viilata itseään linssiin. Nykyisin yritän joskus tämän koneen rakkineen kanssa samaa peliä,mutta jostain kummasta syystä tätä ei voi huijata.
- main-eko
Minussa lienee joku "vika",kun aika monet jutut ovat jääneet kokematta,no ei kumminkaan,ei vaan ole kiinnostanut.
Minkäänlainen pelaaminen ei siis ole ollut minun juttuni,jopa yhtään Arpaa en ole tainnut elämässäni ostaa.
Alkoholin käyttö on myös ollut pois nuoresta lähtien.Kerran tietenkin olen kokeillut eikä se ollut mikään kiva kokemus,niinpä ei ole maistunut sen jälkeen.
Kahvin juontikin on todella huonoa,hyvä jos kupillisen saan alas.
Siis joku vika minussa on.- Katicat2
Pelasimme 50-luvulla nuoruudessa paljon korttia. Siinä meinasi jäädä läksyt lukematta. Olimme silloin 15-18 vuotiaita tyttöjä ja poikia. Ei meilla siellä maan korvessa sen kummempia huvituksia ollut. Kokoonnuimme naapuriin pelaamaan turakkaa, ristikontraa ja marjapussia. Teerenpeliähän siinä myös harrastettiin, niin ja silmäpeliä. Tuleva puolisonikin pöydän alta jalkojani potki. Ei me rahasta pelattu, jännitystä oli silti riittämiin.
Taitaa minunkin ainoa paheeni olla kahvin juonti, jota sitäkin säännöstelen. Marketissani on pitkä rivi hedelmä ym. pelikoneita, joilla en osaisi pelata. Oikein jonottavat niitä ja samat naamat tulleet tutuiksi. Siinä on yksi pajatso, johon osaan 20 senttiseni laittaa. Tämä tapahtuu ehkä pari kertaa kuukaudessa ja motiivina on ikäänkuin näyttää, että koneelta voi lähteä yhden kolikon jälkeen pois. Niin teenkin. Joskus harvoin sattuu tulemaan 60 senttiä, mutta lopetan silti.
Siis useimmin kone ottaa kun antaa, se on kokeilun tulos ja se riittää.
Päätäni en ole koskaan halunnut sekoittaa enemmän millään aineilla ja hauskaa on muutenkin. Ilonpilaajaksi en viitsi alkaa, vaan valitsen seuraksi kaltaisiani.
kokematta ovat jääneet pubit ja (älkää naurako)hampurilaispaikat.
Huumeisiin en ole sortunut, en edes aikonut kokeilla.
Tupakka tuprusi vuosikymmeniä ja viinakin aikuisiällä maistui, maistuu vieläkin.
Huumeet lienevät ainoita, jota voi verata pelihimoon, se tuhoaa kaiken. Talouden, työn, ihmissuhteet, ystävät ja vie lopulta monelta hengenkin.
Rahapelit olivat aikanaan laittomia. Eduskunta laillisti rahapelit, joka lienee ainoa laki maailmassa jolla rikos on laillistettu.
Eilistä ohjelmaa TV 2:ssa ei varmaan seurattu. Ei haluta tietää totuutta!Minäkin ! Lähes kaikki ovat jääneet väliin.
Viiniä sentään voin joskus sopivassa tilanteessa ottaa.
En ole kiinnostunut- en edes tiedä miten noita lukuisia pelejä pelataan.
Olen "hartaan kodin" kiltti perhetyttö.
Ettekö muka ole huomanneet ??
Joskus teininä serkku lähes pakotti tupakan kokeiluun. Siitä niin suivaannuin, että minuahan ei mihinkään pakoteta-- ja niin sekin jäi aloittamatta ja maistamatta.
No onhan tuo elämä sujunut näinkin vaikka niin paljon kokemuksia on kokematta.
Varmaan loppuelämä menee samaa rataa, mitä suotta enää semmoisia kokeilemaan.
MUTTA: jokainen taaplaa tyylillään !
- Hintriika*
Monta pahetta on elämän varrella tullut harrastetuksi, mutta pelihimo ja huumeet ovat jättäneet minut rauhaan.
Aikanaan näin, kun erään rakennusfirman ukot kokoontuivat iltaisin toimistolle. Ensin käytiin pitkäripaisessa ja sitten lyötiin korttipakka pöytään. Rahasta pelattiin ja tosissaan.
Joka tilipussin noudon yhteydessä selviteltiin ensin pelivelkoja ja anottiin melkein itku kurkussa lisää maksuaikaa. Silminnäkijäksi jouduin, kun oma pikku firmamme oli toimiston nurkassa alivuokralaisena.
Taisi siinä joskus autot ja asunto-osakkeetkin vaihtaa omistajaa. Sääliksi kävi, kun katseli raavaita miehiä surkeudessaan.Korttia pelattiin rahasta silloin kun se vielä oli laitonta.
Kun Eduskunta päätöksellään laillisti tämän rikollisuuden ollaan tyytyväisiä, ainakin jotkut.
- tepposet
Henkirikokset, ryöstöt, raiskaukset ja kuolleisiin sekä eläimiin sekaantuminen ovat kokemusmaailmani ulkopuolella.
Omaisuusrikoksetkin jääneet lapsuusiän omenavarkauksiin.
Hasaa on tehnyt mieli kokeilla mutta silloin aina on mukana ollut sammu sirkkani.
= jumbo norsun virallinen omatunto.
Ensimmäisen virkkeeni kokemukset varmaan jäävätkin testaamatta.
hasasta en ole vieläkään varma. - jjoutava
aikaa on jo siitä paljon kun mukava tuntematon juttukaveri lupasi ilmaisen matkan afrikkaan ja vielä tonneittain rahaakin, jos tuon mukanani sieltä erään paketin kotimaahan.
Minulle tuli kiire hankkiutua erilleen siitä juttukaverista.
Siihen ansaan en mennyt!- tepposet
Silloin, tällöin.
Kohdallani ainoastaan kenttäterminaalisa kotiin lähdettäessä.
Muutaman kerran tarjottu käsimatkatavaa tarkastuksen läpi vietäväksi.
Meillä ei muijan kanssa ole yleensä kuin minun pieni reppuni ja hänen lituska käsilaukku.
En ole kysynyt tarjoajilta sisältöä enkä syytä.
- WanhaWaari
Paljon on kokematta asioita. Alituinen köyhyys on ennaltaehkäissyt mm. kaupat maailman vanhimman ammatin harjoittajien kanssa. Olisi kyllä suuri houkutus kokea kunnon mannermaisen bordellin ilot ja antimet kaikilla mausteilla. Pigalle ja Reeperbahn! Taitaa jäädä silleensä, että vilkas mielikuvitus on ukkelin halvin huvitus.
Baijerin olutfestivaalit inspiroisivat, sanokoon meidän rakastettu pääministerimme Matti Tatunpoika mitä tahansa. Litran tuopeissa vaahtoavaa baijerilaista! Prosit! Eikä kukaan marmattaisi: "Älä ota enää!"
Helsingissä joskus aikaisempina aikoina tietämättömyyttäni osuin istahtamaan erääseen keskustan kellariravintolan baariin jakkaralle. Siinä joku mies alkoi jutella mukavia ja tarjota wiskiä. Hän ehdotteli, että lähtisin hänen luokseen kylään, kun juomatonta vauhtiainettta oli sopivasti jäänyt kaappiin käyttämättä. Minulla oli siinä illan mittaan vielä kuitenkin jotain muuta menoa ja niin sanoin, ettei minulle nyt sopinut. Sain tietää myöhemmin, että kyseinen paikka oli tunnettu miesten keskinäisen seuran löytöpaikka. Miltähän tuntuisi olla ja touhuta sillä lailla silleensä miesten kesken? On vielä kokematta.
Elämän taipaleen matkan varrella on ollut muutamaan kertaan vaiheita ja tilanteita, joitten takia on jäänyt jotain hampaankoloon tiettyjen henkilöitten suhteen. Miltähän tuntuisi päästä kostamaan potut pottuina? Tapanani on ollut vetäytyä sivuun ja pois tilanteista sekä jättää semmoiset ihmiset muhimaan omissa liemissään. Entä jos olisinkin päällepäsmärinä ja niskan päällä tilanteissa tuommoisten aikaisempien asetelmien osapuoliin nähden, jotka osapuolet ovat riemumielin minua simputtaneet ja kurmuuttaneet? Olisikohan isokin nautinto saada mokomat itseni armoille, jos vielä heittäytyisin pahantahtoiseksi?"Kokenut kaikki tietää,
mutta vaivainen kaiken kokee!"
Näin on määritellyt wanha kansa tuon asian
ja on varmaankin oikeassa siinä.satu kirjoitti:
"Kokenut kaikki tietää,
mutta vaivainen kaiken kokee!"
Näin on määritellyt wanha kansa tuon asian
ja on varmaankin oikeassa siinä.sananlaskuja,varsinkin Suomessa.Eipä niistä oikein osviitaksi,mykkä kansa kun keksi hiljaisuudessaan jotain sanottavaa.Tuonkin sananlaskun loppupuoli oli aivan outo minulle.
Ankarasti pinnistelin ymmärtääkseni,onko vaivainen-sanalla negatiivinen vai positiivinen merkitys...
Minä ilmeisesti olen se vaivainen, joka on aina himoinnut kokemista,ei vain tietämistä...mitäs se on.Esimerkiksi luettu,mutta ei koettu "tieto" ovat kaukana toisistaan.Todellista ymmärtävää tietoa ei ole ilman kokemuksia.susmorsian kirjoitti:
sananlaskuja,varsinkin Suomessa.Eipä niistä oikein osviitaksi,mykkä kansa kun keksi hiljaisuudessaan jotain sanottavaa.Tuonkin sananlaskun loppupuoli oli aivan outo minulle.
Ankarasti pinnistelin ymmärtääkseni,onko vaivainen-sanalla negatiivinen vai positiivinen merkitys...
Minä ilmeisesti olen se vaivainen, joka on aina himoinnut kokemista,ei vain tietämistä...mitäs se on.Esimerkiksi luettu,mutta ei koettu "tieto" ovat kaukana toisistaan.Todellista ymmärtävää tietoa ei ole ilman kokemuksia.On myös aika kuluttavaa, jos ihan kaikki pitää kokea itse syöksyen päätäpahkaa kaikkeen mitä eteen ilmaantuu, sillä kaikki ei välttämättä ole itselle parasta henkisestikään. Toki siinä voi oppia myös paljon, mutta senkin opin voi saada katselemalla ympärilleen mietiskellen vähän asioita. Eipä sitä itse aina osaa.
Terveestä itsesuojeluvaistosta on kyllä hyötyä elämässä, enkä todellakaan tarkoita sillä hysteeristä elämänpelkoa, jonka vuoksi elämä jää elämättä. Joitakin asioita voi jättää tekemättä, jos arvaa siitä olevan haittaa itselle ja vielä enemmän toisille.
Olisin takuulla tehnyt enemmän harkitsemattomia virheliikkeitä (vaikka niitäkin on tehty), ellen olisi ollut yksinhuoltajana, jolloin koin velvollisuudekseni taata lapsille mahdollisimman turvallinen koti. Miten siinä onnistuin, sen arvioikoon jälkipolvi, eivät ole minua hylänneet, joten en kai ihan täysin surkeasti. Menetin itse äitini jo kolmevuotiaana, joten äidin tehtäväni koin elämäni tärkeimmäksi. Ei siinä sitten voinut hötkyillä omien mielitekojen mukaisesti. Nyt kun voisi jo hötkyillä miten mieli tekee, ei enää ole hirveästi tarvetta kaadella aitoja ja muutenkaan revitellä.
Luonteissa on eroja, toiset ovat lyhyt- ja toiset pitempijännitteisiä. Toisen elämää ei voi elää, jokaisen pitää se itse saada järjestää luonteensa mukaisesti. Joku on jalat maassa -tyyppi, toinen taivaanrannan maalari kulkien tunteiden vuoristorataa, kummallakin kuitenkin toivottavasti elämässään itselle sopivinta elämänlaatua.
- Ruut
Kuten edellinen aloitukseni viittaa ikäero on pop, vastaan onnellisinta elämässäsi on se, etten vanhoilla päivilläni hakahtunut 70 10 vuotta vanhemman miehen ansaan.
En laske kaikkia "typeryyksiäni" miksikään ansaksi. Tupakkaa tupruttelin, silloin se oli miehekästä. Viinaa ja muunnelmia olen käyttänyt siitä alkaen, kun ensimmäinen kiljukanisteri kusiaispesässä kamraattien kanssa valmisteltiin.
Työaikana päätä tuli helpotettua vain viikonloppuisin ja kohtuudella. Nyt se tekolysti on asettunut tasolle "pullo kossua kahdessa viikossa." En ymmärrä pitää sitä ansaan joutumisena.
Kerran Sotsissa ehkä olin joutumassa ansaan. Gruusialaisia vekkuleita istui samaan pöytään. Keskustelu tapahtui sekakielillä ja viittoen ja hauskaa oli. He intoutuivat tarjoamaan ryyppyjä.
Minulle tuli tunne, että kaikki alkaa häipymään. Äkkiä ymmärsin jotain on, horjuin suomalaisten,tuntemattomien pöytään ja sain sanottua, että viekää minut äkkiä huoneeseni.
Kokemukseni jälkeen olen uskonut juttuihin, että tuntemattomassa seurassa pitää lasia ja ryyppäämistään vahtia itse. Lasiin voi tulla terästystä.- olen kuullut niistä
ynnämuu kirjoitti:
En laske kaikkia "typeryyksiäni" miksikään ansaksi. Tupakkaa tupruttelin, silloin se oli miehekästä. Viinaa ja muunnelmia olen käyttänyt siitä alkaen, kun ensimmäinen kiljukanisteri kusiaispesässä kamraattien kanssa valmisteltiin.
Työaikana päätä tuli helpotettua vain viikonloppuisin ja kohtuudella. Nyt se tekolysti on asettunut tasolle "pullo kossua kahdessa viikossa." En ymmärrä pitää sitä ansaan joutumisena.
Kerran Sotsissa ehkä olin joutumassa ansaan. Gruusialaisia vekkuleita istui samaan pöytään. Keskustelu tapahtui sekakielillä ja viittoen ja hauskaa oli. He intoutuivat tarjoamaan ryyppyjä.
Minulle tuli tunne, että kaikki alkaa häipymään. Äkkiä ymmärsin jotain on, horjuin suomalaisten,tuntemattomien pöytään ja sain sanottua, että viekää minut äkkiä huoneeseni.
Kokemukseni jälkeen olen uskonut juttuihin, että tuntemattomassa seurassa pitää lasia ja ryyppäämistään vahtia itse. Lasiin voi tulla terästystä.Sitten ryöstävät.
- capt.cöpenick ekj
Kesämessuilla olisi ollut mahis ja hinkuakin. Mutta. Muija kävi jotakin sopottamassa
benjimestarin korvaan.
Kun minun vuoroni tuli jonossa hän kailotti kuuluvasti...sori holkkipolville omat lajinsa. elämää vain.
Kaikenlaiset "ansat" ovat kuuluneet minun elämääni,mitään en kadu enkä surkuttele.
Olen onnekas,että olen saanut kokea niin paljon,miten olenkaan ahnehtinut elämää!Toiset kulkevat tasaista tietä oman elämänsuuntansa mukaan.
Rohkeus,jopa yltiöpäisyys,uhoaminenkin,ja....oma totuus vievät eteenpäin.
Luulenpa,että olen ns.löytänyt itseni juuri tällaisilla elämänkokemuksilla,ehkä kaatunutkin,mutta irrottanut kahlitsevat ansaraudat jaloistani.
Benji-hyppyjäkään ei ole tarvinnut tehdä,ne olen korvannut syöksymällä elämään.
Kaikki on näin,ei toisin voi olla.Mitähän vielä mutkaiset polut näyttävät,ei kaikki ole tässä.
Vielä on purjevenematkakin tekemättä...- jo aikaisemmin
viesteistäsi päätellen.
Hyvä että olet itseesi tyytyväinen. - itsensä toteuttamisessa
jos ei läheiset, varsinkaan lapset joudu kärsimään.
itsensä toteuttamisessa kirjoitti:
jos ei läheiset, varsinkaan lapset joudu kärsimään.
näistä pohtimisistasi.
Pää on vähän pyörällä,kun tänne pomppasin käytyäni kerrankin lukemassa omat kirjoitukseni tämän lähes kolmen vuoden ajalta...hohhoijaa,onpas siinä tullut otettua kantaa jos minkinlaiseen asiaan melkein viisisataaviisikymmentä kertaa.Loistavia juttuja,kerta kaikkiaan!
Mitenkähän nuo saisi helpoimmin taltioitua,kirjailijaksi kun yritykseni oli vuosia sitten,niin tuossapa aiheita,totta vie!
Itsestäni pitäminenkin lisääntyi,kun vanhoja juttuja luin,alakulo väistyi:oothan sus jottain saanu aikaseks,omintakeisia rehellisiä mielipiteitä.
Kaikenlaista sitä onkin miettinyt ja kantaa ottanut,mutta hyvällä mielellä voi omiaan lukea,kun tietää itsensä olleen ja olevan aina rehellinen ja tosissaan.
Tässäpä minulla aika vierähtääkin mukavasti,kun alan joittenkin kirjoittajien viestejä lukea,alkaa saada jonkinlaista mielikuvaa kirjoittajista.
Minulle vaan edelleen vastahakoisen outoa tällainen virtuaali"todellisuus",mutta pienen ripauksen saa ihmisen todellisesta minästä luettuaan kaikki ko.ihmisen jutut.
Pelaan risteilyillä, mutta lopetan tietyn rahanmenon jälkeen. Sen teen vain viihdykkeeksi ja aina jo aloittaessani tiedän häviäväni lopulta, mutta pidän järjen kädessä ja olen maksavinani vain huviveroa huvista - siis sen etukäteen päättämäni summan verran, muutaman kympin. Pelaaminen on kivaa ja kestän häviöni Kuin Nainen. :)
Sen sijaan matkailuun on tullut addiktio, tosin senkin rajoitettu budjetti pitää aisoissa. En velkaannu matkustamisen tähden, vaikka aina olen kuoputtelemassa matkalta tultua uusia starttikuoppia ja säästämässä uusia matkarahoja tinkimällä jostain muusta mukavasta.Hyvä kysymys.. minä en ole ehtinyt vielä oikein mihinkään,mutta kai tätä elämää on vielä jonkun aikaa..ei koskaan tiedä,mikä alkaisi innostamaan.
On minulla oikeastaan yksi heikkous,tekee mieli ostaa kirjoja,vaikka kirjasto on vastapäätä.
Ihanne olisi kirjahylly,seinästä seinään ja kattoon asti..Wau..hyvä nojatuoli ja kunnon jalkalamppu..
siinä unelmani.Ei tässä oikein muuta ole..Olen vähän tylsä tyyppi.Mukavaa iltaa..t.IrkkuMonet kupruthan sitä on ehtinyt kokea. Jos on lentänyt ansaan huumori mielessä, sille voi helposti nauraa. Mutta jos ansa rakennetaan vain pelkästään pahansuopaan rötväämiseen, se ei kyllä ole hauskaa. Paitsi tekijöiden mielestä; heillähän ei ole kaikki paikallaan, tai vaikkapa helvetinmoinen kateus.
Kyllähän näissä ansoissa voi panna hyväuskoisuutensa piikkiin. Täysin sataprosenttisesti ei voi luottaa kehenkään vaikka olisi tuttu. Täällä virtuaalihenkilönä, jos on sitäkään, järkevä kohtuullinen luottamus on parhaimmillaan muutama prosentti.
Tällaisia hölmöjä ajattelin. Jos olenkin väärässä, niin sitäkin on vaikea todistaa.- barinja
ynnämuu kirjoitti:
Monet kupruthan sitä on ehtinyt kokea. Jos on lentänyt ansaan huumori mielessä, sille voi helposti nauraa. Mutta jos ansa rakennetaan vain pelkästään pahansuopaan rötväämiseen, se ei kyllä ole hauskaa. Paitsi tekijöiden mielestä; heillähän ei ole kaikki paikallaan, tai vaikkapa helvetinmoinen kateus.
Kyllähän näissä ansoissa voi panna hyväuskoisuutensa piikkiin. Täysin sataprosenttisesti ei voi luottaa kehenkään vaikka olisi tuttu. Täällä virtuaalihenkilönä, jos on sitäkään, järkevä kohtuullinen luottamus on parhaimmillaan muutama prosentti.
Tällaisia hölmöjä ajattelin. Jos olenkin väärässä, niin sitäkin on vaikea todistaa.Olen pyörinyt kuin hyrrä,ja mennyt vaikka minkämoiseen ansaan,tuolla hauskuttelijoiden puolella,enkä ole pystynyt välttelemään niitä!
Osa viesteistä katoaa kummasti,mutta en ole onneksi jäänyt kenenkään koukkuun.
Pitää kyllä olla melkoinen kiskoja joka minutkin saisi haaviinsa.
KahviPirtissäkin käväisin kaapilla tekemässä Iris Coffen ,ja kiireissäni vein sen lasin mennessäni. Nyt ei siellä ole edes tunnustusta,
että palautan lasin aamulla.
Nyt en ole edes varma sainko edes sitä Iris Coffeeta ollenkaan.
Tällaisia nämä virtuaaliansat:D barinja kirjoitti:
Olen pyörinyt kuin hyrrä,ja mennyt vaikka minkämoiseen ansaan,tuolla hauskuttelijoiden puolella,enkä ole pystynyt välttelemään niitä!
Osa viesteistä katoaa kummasti,mutta en ole onneksi jäänyt kenenkään koukkuun.
Pitää kyllä olla melkoinen kiskoja joka minutkin saisi haaviinsa.
KahviPirtissäkin käväisin kaapilla tekemässä Iris Coffen ,ja kiireissäni vein sen lasin mennessäni. Nyt ei siellä ole edes tunnustusta,
että palautan lasin aamulla.
Nyt en ole edes varma sainko edes sitä Iris Coffeeta ollenkaan.
Tällaisia nämä virtuaaliansat:DNäillä tarkoitan mielen ansoja. Eräs fyrerkin haksahti tälläiseen.
Niinpä 1000 vuotiaaksi suunniteltu valtakuntakin lässähti tuskin rippikouluikäiseksi.- Langennut*
Ystäväni mukana menin paikkakunnan muistikerhoon, tulin siis höynäytetyksi.
Kerhon vetäjät niin kuivan tylsiä, jos raapaisisi tulitikun lähettyvillä niin varmaan syttyisivät palamaan.
Toinen puhuu vanhoja omia juttujaan moneen kertaan ja toisen vetäjän kanssa mainostavat erinomaisuuttaan. Yritin ymmärtää toinen yli 65v vanhapiika maisteri ja toinen yli 70v ylihoitaja.
Varmaan on ikävä elää niin kuivalla elämän asenteella, kaikki niin surkeaa että voi,voi.
3 kertaa kävin ja sitten lähdin pois. Mutta kyllä niiden pukeutuminenkin on alle arvostelun, värittömiä kulahtaneita asusteita. - kun pitäisi istua
Langennut* kirjoitti:
Ystäväni mukana menin paikkakunnan muistikerhoon, tulin siis höynäytetyksi.
Kerhon vetäjät niin kuivan tylsiä, jos raapaisisi tulitikun lähettyvillä niin varmaan syttyisivät palamaan.
Toinen puhuu vanhoja omia juttujaan moneen kertaan ja toisen vetäjän kanssa mainostavat erinomaisuuttaan. Yritin ymmärtää toinen yli 65v vanhapiika maisteri ja toinen yli 70v ylihoitaja.
Varmaan on ikävä elää niin kuivalla elämän asenteella, kaikki niin surkeaa että voi,voi.
3 kertaa kävin ja sitten lähdin pois. Mutta kyllä niiden pukeutuminenkin on alle arvostelun, värittömiä kulahtaneita asusteita.hiljaa kuin koulussa?
Se sai minut lopettamaan tuon touhun.
- Eevertti Ylinen
ole koskaan mennyt!
Mitä Eevertti sanoitkaan
etkö naista tunnekkaan
untako sä nähnyt oot
herra varjelkoon
Älä enään yritä
hameen alle pyristä
sehän on jo myöhäistä
Eevertinkin nyhjäistä.- Oloka
Älä välitä, ei se mitään. Kohtalotovereita on, tunnen erään. Soittelee 45 vuoden tauon jälkeen. Kysyin, miksi valitsi sinkkuelämän. "Se ei vaan onnistunut". Hyvillä, mielenkiintoisilla harrastuksilla on korvannut elämäntoverin ja perheen. Sisar on hänen läheisensä. Viihtyi hyvässä ammatissaan johtopaikalla, harrasti liikuntaa ja koristepuutarhaa. Kukin tulee onnelliseksi tavallaan. Pikku puutteisiin ei kannata takertua.
- Hertta2009
Oloka kirjoitti:
Älä välitä, ei se mitään. Kohtalotovereita on, tunnen erään. Soittelee 45 vuoden tauon jälkeen. Kysyin, miksi valitsi sinkkuelämän. "Se ei vaan onnistunut". Hyvillä, mielenkiintoisilla harrastuksilla on korvannut elämäntoverin ja perheen. Sisar on hänen läheisensä. Viihtyi hyvässä ammatissaan johtopaikalla, harrasti liikuntaa ja koristepuutarhaa. Kukin tulee onnelliseksi tavallaan. Pikku puutteisiin ei kannata takertua.
Sain vision---jatkakaamme puhtain paperein
Kaikki!
porsaita äidin .... .... ......... .... .. monica kirjoitti:
Mitä Eevertti sanoitkaan
etkö naista tunnekkaan
untako sä nähnyt oot
herra varjelkoon
Älä enään yritä
hameen alle pyristä
sehän on jo myöhäistä
Eevertinkin nyhjäistä.Mihin ansaan et ole vielä mennyt, pahin ansa johon menin oli pankin antama. Kun olin päättänyt rakennutaa taloni ja tietysti rahaa tarvitsin lainana.
Siispä menin eri johtajien puheille ja eräs lupasikin heti ja niin minä vaihdoin pankkia. Kun tuli aika että rupesin rakennuttamaan, niin menin johtajan puheille ja sanoin että nyt sitten tarvitsen sitä lupaamaanne rahaa, juu, sanoi pakinjohtaja saat lainan,sanoin summan jonka olin tarkoin laskenut paljonko tarvin,Olkoon summa vaikka mk - 200 tuhatta niin johtaja lupasi lainaa 50 tuhatta eli neljänneksen. kiitin kauniisti ja nostin kytkintä omaan entiseen pankkiini jolta en ollut kysynytkään lainaa ja laina heltisi heti kysyttiin vain kuinka paljon tarvitsin.
Niin uskollisuus palkittiin.... Miksi en ollut kysynyt entiseltä pankilta lainaa,,,, syy oli se kun pankki oli tehnyt erään noston tililtäni ilman minun lupaani, ja otin itseeni josta kävin pankissa juttelemassakin ja pyysivät anteeksikin. Siihen aikaan ei ollut suoraveloituksiakaan.- susmorsian ek.
Hertta2009 kirjoitti:
Sain vision---jatkakaamme puhtain paperein
Kaikki!
porsaita äidin .... .... ......... .... ..alttiisti altistunut kaikenlaiselle ansoille.
Rehellisyydessään itteesä tännekin purkanut,ja kaik hävvii "hienot aatokset".
Mutta hällä väliä,suuri apu on ollut tänne kirjoittelu,itsensä purkaminen yksinäisyydessäkin.Ja lukea toisten aatoksia,en ole ainut yksinäinen.
Tällainen levoton sielu kuin minä ihan itsensä asettaa vapaasti arvosteltavaksi mielipiteissään.
Edelleen sus on sus.
Rehellisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3013361Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2351828By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei911345J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851303Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(791203- 591178
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti531123Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361004Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks46946Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65874