Vähän ennen kyyneleitä

moni on ehtinyt kaipaamaan näitä runojasi, en ole
lajissani ainut. Sinulla on sellainen taito ase-
tella sanat järjestykseen, ettei lukijalle
jää juuri mitään muuta sanottavaa, kuin ihailu
ja kiitos lahjoillesi.

Minäkin olen ollut monta päivää vähällä kirjoit-
taa rakkausrunoa, mutta meinaamiseksi se on jää-
nyt * huoks * Tummempaa kamaa on sitten tullut
sitäkin enemmän toiseen kategoriaan kuuluvaa.

Kirjoitit todellakin runoosi kesän kukkineen ja
mansikoineen ja paljon muuta ennen noita.
Sen myötä liitelin ajatuksissani
Mikkelin lapsuudenkesiin.

Kiitos kun kirvoitit ihania muistoja, runosi nap-
paan talteen oitis.

Ihanaa lukea Sinua jälleen !

...oikein tuntemuksia runostasi...

Surullinen?

"Älä sinä huoli tyttö nuori, paljonkos kyyneleet hyödyttää..."

Jos siellä lukijapuolella on jollain älliä katsella hieman sanojen ympäristöön, niin voisin ottaa toisen stoben.

Katsos, kun tuo fantsu monimuotoisuus on niin järjettömän kaunista - enemmän kuin runo.

Mä meen ostaan raksabyysat, hinkuun habaa ja tuun kelkkaan :D

Jeesus (jesse deletoitu) mä rakastan su....n sanoja.

...No just joo...
Ne mansikat parhaat muistot,
ai että sä osaat.
Niiaa hymy=)

Ukonilman sade kastoi kasvot
kaikki tuntui yhdentekevältä
mutta…
onneksi mielessä olivat
kaikki kauniit lapsuuden muistot

ihanat, kenties pellonpientareen metsämansikat
ja kaikki muu ihanuus, niin kuin runosi kauneus, kiitos!

ja luulen, että vielä kirjoitatkin, kun on sen aika...
ja kirjoitikin...tähän runoosi jotain hyvin herkkää ja kaunista, niitä muistoja, jotka eivät mene pois.
Jumankekka, tämä on selviytymisruno!

..minutkin paljasjaloin juoksemaan pellonpientareelle keräämään heinänkorteen mansikoita : )

Ja vielä polvilleen ihailusta runosi edessä : )

Hämmentävä! Tämä runo pyörii vinhasti silmissäni. Tässä on niin monta suuntaa johon katsoa. Minä tulkitsin joka tapauksessa niin, että tässä on kuitenkin paha olla. On kuvattu vivahteikkaasti. Kaunis ja älykäs kuin mikä.

En tiiä mutta jotenkin
surumielistä sinua.....

Noita arasti ojentaa nessua
Mystikselle?!

Kaunis runosi!

Kirjoita ne johki toiseen runoon, ne kuulostaa hyvältä,
Vesihän (missä muodossa tahansa) puhdistaa, hetket seuraa toisiaan,
eikä ukkonen ainaan kestä,,,jos et halua.
*Tarjoo nessua* Joo, eiku pidä vain..
'Murukulta istuu vieressä ja heiluttelee jankaloita',,

on kirjoittamasi runo luopumisesta. Tästä runostasi pidin todella paljon.

Mysiä jälleen, mutta...
jotain siinä nyt on
muutakin...:/
....:/...
surullista?...:(

Juu. Sade on ihan hyvä.
Välillä..
mutta aurinko on parasta:)))))))))
ja keväthanget..:))))))))))

joitakin sanoja, joilla kuvata ihastustani. lovely, fantastic ! -kerppuli-

..kun kirjoitan tälle palstalle..
Lukemassa käyn silloin tällöin, tuttuja nickejä;
kaunista/koskettavaa, taitavasti erilaista.


Tässä sun runossa nyt oli jotain.. Viimeisen
lauseen kohdalla nielaisin ne kyyneleet..

Kiitos :)

..pääsi poispäin käännä, etten niitä nää...
..nielaisu..olen puhunut..! Kiitos
Tarkkis

Kuinka vaikea on sanoa mitään viisasta,
kun näkee toisen kärsivän. Vain katselee ja kärsii itsekin, edes syytä tietämättä.