Kenelle kerrot salaisuuden?

Onhan niitä jaettujakin salaisuuksia?

*Minulla ja siskollani on monta yhteistä juttua... joista muut eivät saa kuulla, ei tietää"

Mamutti kirjoitti:

Onhan niitä jaettujakin salaisuuksia?

*Minulla ja siskollani on monta yhteistä juttua... joista muut eivät saa kuulla, ei tietää"

Odottelepas kun tulee jokin riitaisa perinnönjako tai käyt bylsiin sun ukon kans ja käryät.

Se niistä salaisuuksista sitten.

=DW=

))0...... kirjoitti:

Odottelepas kun tulee jokin riitaisa perinnönjako tai käyt bylsiin sun ukon kans ja käryät.

Se niistä salaisuuksista sitten.

=DW=

Perinnöt on jaettu, ukot joko potkaisseet tyhjää tai muuten vaan exänä eri osoitteessa...
Miesmakumme ei muutenkaan osu yksiin; kumpikaan ei pidä liian nuorista tai liian vanhoista. Ja mulla ja systerillä on ikäeroa liki 10 v.

Luottamus on punnittu moneen kertaan niin tärkeissä kuin vähemmän tärkeissä jutuissa. Ja voimme todellakin luottaa siskon kanssa toisiimme. Hyvä niin.

Olet ilmeisen luotettava ystävä.
Et kuitenkaan luota omiin ystäviisi salaisuuden vertaa?

Tai ehkei kohdallesi vain ole osunut sellaista asiaa, jonka olisit halunnut jakaa tai johon olisit halunnut jonkun muun kommentin ennen asian julkistusta.

*kaikki asiat eivät ole julkisia koskaan... vain pinta on julkista. sisin näkyy vain läheisille ja itse valituille ystäville"

jos ei ole aikaa ystäville.
Paitsi jos se on oma valintasi.

jos kerron muka-salaisuuden (lue: haluankin sen kaikkien tietoon), kerron asiasta serkulleni tai yhdelle tädilleni. Ei tarvitse itse vaivautua soittamaan koko sukua lävitse... Eli totta on otsikkosi tavallaan.

Mutta toisaalta, salaisuus se on jaettukin salaisuus!
Monet salaisuuksistani ovat yhteisiä joko siskoni tai jonkun ystäväni/läheiseni kanssa.

on ystävyydessä tärkeää.

Vastauksia lukiessani mieleeni nousi pohdinta:
Sanotaan, että lapsen tasapainoiseen kehitykseen riittää, että hänellä on edes yksi välittävä aikuinen.
Olisiko vastaavasti niin, että aikuiselle on tärkeää, että hänellä olisi edes yksi luotettava ystävä?

Mamutti kirjoitti:

on ystävyydessä tärkeää.

Vastauksia lukiessani mieleeni nousi pohdinta:
Sanotaan, että lapsen tasapainoiseen kehitykseen riittää, että hänellä on edes yksi välittävä aikuinen.
Olisiko vastaavasti niin, että aikuiselle on tärkeää, että hänellä olisi edes yksi luotettava ystävä?

Lue lisää

uskon, että aikuiselle on tärkeää, kun on yksi luotettava ystävä. Olen tuosta äärettömän onnellinen, omalla kohdallani.

N-iCeFlower kirjoitti:

uskon, että aikuiselle on tärkeää, kun on yksi luotettava ystävä. Olen tuosta äärettömän onnellinen, omalla kohdallani.

näyttää oikeille ystävillemme, että välitämme heistä.

Itse en perusta kaupallisesta ystävänpäivästä - muistan läheisiäni muina päivinä. Itse valitsemillani tavoilla, en kauppiaan tyrkyttämillä.

Onnekasta huomista päivää!

On joskus ärsyttävää, kun joku joskus (yleensä lapset) aloittavat kertomaan jotain. Ja tulevatkin kesken kaiken katumapäälle ja lopettavat lauseen kesken...

Lopun tarinasta saa irti vain lypsämällä - jos on hyvä tuuri :)

Mamutti kirjoitti:

On joskus ärsyttävää, kun joku joskus (yleensä lapset) aloittavat kertomaan jotain. Ja tulevatkin kesken kaiken katumapäälle ja lopettavat lauseen kesken...

Lopun tarinasta saa irti vain lypsämällä - jos on hyvä tuuri :)

Lue lisää

Tuttu tilanne. Ensin mielenkiinto herää ja sit... :)

gg-10 kirjoitti:

Tuttu tilanne. Ensin mielenkiinto herää ja sit... :)

ja kerro, kun aloititkin.

Niinhän se menee.

Hmmm, tuttu tilanne muualtakin kuin puheista. Mieleen hiipi muistikuvia mielenkiinnon herättämisestä yhdistettynä takavasemmalle poistumiseen...

Aiemmin viittasinkin tuohon, että eri ihmisten kanssa jaetaan erilaisia asioita. Myös tuossa mainitsemassasi kantokyky mielessä.

Jos siirrytään pois salaisuuksista, niin tänään törmäsi aiheeseen: joillekin ei vaan voi kertoa hassuista sattumuksista tai sanan muunnoksista. Olisit nähnyt sen pitkän ja hitaan katseen =))

*ei ihan avoin kirja, lukittuja sivuja siellä täällä. kannessa hymy.*

Mamutti kirjoitti:

Aiemmin viittasinkin tuohon, että eri ihmisten kanssa jaetaan erilaisia asioita. Myös tuossa mainitsemassasi kantokyky mielessä.

Jos siirrytään pois salaisuuksista, niin tänään törmäsi aiheeseen: joillekin ei vaan voi kertoa hassuista sattumuksista tai sanan muunnoksista. Olisit nähnyt sen pitkän ja hitaan katseen =))

*ei ihan avoin kirja, lukittuja sivuja siellä täällä. kannessa hymy.*

Lue lisää

että salaisuuksien säilyttäminen on kunnia-asia. Ei se kyllä kaikilla mene ihan niin :)

Heh, tuo hidas katsekin on tuttua :)) Onneksi niitä ei tarvi täällä nähdä :)))

Tuo oli hyvä, "kannessa hymy" :)

Putkivalo kirjoitti:

että salaisuuksien säilyttäminen on kunnia-asia. Ei se kyllä kaikilla mene ihan niin :)

Heh, tuo hidas katsekin on tuttua :)) Onneksi niitä ei tarvi täällä nähdä :)))

Tuo oli hyvä, "kannessa hymy" :)

Lue lisää

Ja niille, joille salaisuuksien säilyttäminen ei ole kunnia-asia, juoruilu on ilmeisesti elämäntehtävä =)

Vielä pahempia ovat ne, jotka kuvittelevat tietävänsä asioista ja levittävät niitä totena. Toisaalta - siinä on vastuunsa myös kuulijalla. Itse olen opetellut vaihtamaan sujuvasti puheenaihetta, koska minua ei kiinnosta muiden asiat. Omissakin tarpeeksi hoitamista ja järjesteltävää :)

Pikkulinnutko sinulle kertoivat?

Putkikselle noista tietäjistä jo kerroinkin. En viitsi toistaa itseäni...

Sen verran lisään, että naapureiden kyttäys lienee vanhaa kansanperinnettä. Ainakin Porvoon ja Naantalin vanhoissa kaupungeissa on juorupeilejä. Ovat toimineet kuin kaupunkilehdet tänään? Vai olisiko Seiska parempi vertauskohta?