Ikävä ei anna unohdusta

iholla on muisti
joka erottaa näkemättä
sen oikean kosketuksen

..

luin, mietin ja pidin :)

Se vasta ikävää olisi - mikä näitä runoja sitten kirjoittaisi???

Tykkään minä

on runosikin Jasnina,
tämä koskettaa herkkyydellään ja hauraudellaan.
Upeaa muisteloa ja ikävää.

Älä vaan lopeta runoilua, nämä ovat helmiä kukin.

Kuinkahan usein huomaan sanovani
perääsi, tule takaisin Rakkaus.
Tuntevani kaikkia näitä repeämisiä
itsessäni, niin suuri on kaipaus.

Montakohan kirjettä olen sinulle
kirjoittanut, pyytänyt, rukoillut.
Soittanut monta kertaas ja
sinua anonut, kysynyt, vaatinut.

Kysynyt repaleiselta itseltäni, miksi
tämä kipeä, tuskallinen, Rakkaus.
Pyytänyt ja puhutellut sisälleni,
voisiko loppua tämä traaginen kohtaus.

Olen niin kiinni ja jumissa. Ja kuitenkin,
häpeämätön, jotenkin tästä nautin.


http://www.youtube.com/watch?v=UnvBJw4gkPc


Kiitos runostasi.

Rakastuminen ja Rakkaus on
samalla haaste kaikelle mitä
ihminen on.

Koska aina on mahdollista,
että kaikki päättyy ja
Rakkaus vain sammuu.

Miten sen jälkeen.

Ja miten Rakkaus.

Kaunista ja herkkää
Rakkausrunoa sinulta.

Teksti, säkeet ja
ajatuksesi kulki
yhdessä ja yhteen.

Ilmaisevaa ja selkeää.

Aivan upeaa runoa.

Kiitos jälleen.

Selkee, hyvin rytmitetty tekstisi. Miellyttävä lukea!
Ikävä ei anna unohdusta... niinhän aina..
Kiitos runostasi, jasnina, pidin tästä! :)

Kuitenkin muistot :)..
koska eteenpäinhän meidän
on mentävä jokaisen :)