Väreitä ihollani

Kuinka voisin unohtaa ne kaikki
meidän muistomme. Sateesta märät
ihomme ja miten sellaisena sinua
halusin. Ja kuinka sydämeni jyskytti.

Hiekkarantamme, jossa peitin sinut
hiekalla. Sinä nauroit ja pyysit
lopettamaan. Kaivoin sinut esiin ja
tuntui silloin, että tulet minulle.

Kuinka tanssimme laiturilla ja oli
kesäyö. Vain me ja tunsin vartalosi
jokaisen lihaksen liikeen. Kuulin
sinulta senkin, mitä et ääneen ilmaissut.

Ja joka yö minä tanssin sitä
samaa tanssia ja sinä ilmaiset ääneti.
Itken hiljaista itkuani sydämelleni,
joka jaksaa, vaikka minä annan periksi.

Periksi ikävälle ja että on niin vaikeaa,
en voi katsella sanojasi.


http://www.youtube.com/watch?v=HVyxPzFYjAo


Kiitos runostasi.

Iho ei unohda, vaikka
joku ihmisessä olisi
valmis luovuttamaan.

Ei aina tajuakkaan, miten
Rakkaudelle ihon reaktiot
ovat tärkeitä viestejä.

Ja viestimiä.

Kaunista ja herkkää
Rakkausrunoa sinulta.

Viesti joka liikkuu
sisälle ajatuksiin ja
alkaa kuljettamaan.

Säkeesi ovat kuin
maininkeja, liikuttavat
ja koskettavat.

Uskomatonta Runoa taas.

Hienoa.

Voimia ja kannustusta iltaasi.

että runoihisi tulee sisältöä koko ajan enemmän,
varmaankin se on kaipauksesi syvä ääni joka on
muuttunut tunteidesi mylllerryksessä.

Haikeaa, mutta niin upeaa jälleen !

Kyllä sydämesi vielä paranee, usko pois. Mutta
ymmärrän kuinka raskasta on kantaa sitä kaikkea
siellä sisimmässä.

tekstistä aistii
mistä sanasi lähtee