Uurteita kasvoillani

..tuli tästä runostasi. Tiedän tuon pohjattoman tunteen, kun toivo tulevasta on hävinnyt, niinkuin tuossa lopussa kirjoitat. Kirjoittaminen toimii hyvänä varoventtiilinä liioille tunteille. Huomenna paistaa jo aurinko, usko pois.

Kiitos hienosta lukuhetkestä : )

Ja iso kuppi lämmintä kaakaota \_/? ole hyvä : )

Tuntuu, että mitä olin ennen, siitä
on jäljellä vain varjo, jota nyt
tavoitan. Jälki minussa, jota koetan
koskettaa itselläni.

Astun valosta varjoon yhä uudestaan.
Ulkoa sisälle kerta toisensa jälkeen.
Löytääkseni varjoni, ottaakseni sen.
Kysyäkseni siltä kuka olen.

Olet kadottanut itseni sirpaleiksi.
Hajonnut osasiksi ja suruni on niin
tyhjää. Sisään rakentuneita varjoja
minussa kyyneleeni.

Tarvitsen käden joka vetää minut
pois tästä. Ryöstää sivuun tuskastani.
Saa minut kertomaan, kuka olen.
Tajuamaan miksi vaellan.

Ja miksi minulle tapahtui se kaikki.
Suottaa pois syyllisyyden minusta .
Raastaa irti tummat varjot silustani.
Tulee minuun vaaleaksi.

Ja voin viimein herätä taas vailla
kyyneliä.


http://www.youtube.com/watch?v=ggpcn03wXnU&feature=related


Kiitos runostasi.

Kun käy läpi kipeitä
asioita, ihminen on
yksin.

Yksin vaikeiden tunteiden
parissa ja keskellä.

Mutta kerran asiat selkenevät
ja tumma virta ehtyy.

On valmis tarttumaan toisen
ihmisen käteen ja varoen
puristamaan sitä.

kuin sanoen: olen tullut
takaisin.

Olen valmis ihmisenä.

Äärettömän hienoa ja koskettavaa
Rakkausrunoa sinulta.

Aidompaa ja vilpiitömämpää
tekstiä ei voi asettaa runoksi.

Tämän runosi sielu on
kirpeän puhdas ja kaunis.

Luin monen kertaan ja tämä
tuntui syvällä.

Upea tämä Runosi.

Voimia ja kannustusta
tähänkin päivääsi.

ja yksinäisyys, ne kulkee runossasi alusta lop-
puun saakka. Kaikelle on aikansa sanotaan, vaikka
ei se kyllä yhtään Sinua lohduta.

On hyvä, että jaksat kirjoittaa tuntojasi, se on
varmasti terapiaa ja auttaa osaltaan selviämään
prosessissasi. Lähetän virtuaalista voimaa Sinul-
le, ehkä se edes hiukan auttaa.