Olen en kenenkään

Aito rakkaus
vielä on tuleva
entistä
aidompana!

Runosi oli herkkä!

Rakkaus vaatii aikaa ja minun pitää
maltaa. Vaikka itse olen valmis
Kohtaamaan Rakkauden
Jumalattaren, hän
enpii.

Vaikka minä olen kuumana ja
kypsä Rakkauden tekoihin,
Hän ei ole valmis, mihin
minä tahdon upota
jo nyt.

Rakkaudelle on annettava aikaa,
vaikka se on yhtä tuskaa. On
kiire, kun tuntuu että sammun ja
liekehdin turhaan. Tuleni syövyttää,
vaivun taas entiseen.

Ja jälkeen jo jääneet kivun huutoni
palaavat. Olen hiipuva hiillos,
jolle hän kääntää selän.
Olen tuskastunut mies, joka tahtosi
nyt olla se kaikki naiselleen.

Tai sitten vain jatkaa tuulessa matkaa
tyhjänä kuorena.


http://www.youtube.com/watch?v=QI5sq87JjlQ


Kiitos runostasi.

Kun on käynyt alhaalla,
paluu ja nouseminen, ei
ole hetki, vaan prosessi.

Vaikea ja kivulias vaihe elämässä,
joka on vaain käytävä lävitse.

Ei ole oikoteitä, ei taikatemppuja.
Vain oma päätös ja itseensä
tarttuminen.

Nouseminen tikapuiden ensimmäiselle
askelmalle ja siinä pysyminen.

Seuraava askel on jo helpompi.

Kaunis ja herkkä Rakkausrunosi
omista tunteistasi, joita
käyt läpi.

Toivon ja epätoivon ajatuksia,
tuntemuksia, hienona runona
ja säkeinä.

Et mielestäsi ehkä sano
paljoa. Lukija tapaa tässä
kuitenkin suuren viestin.

Rakkaudesta.

Hieno oli runosi.

Voimia ja jaksamista päivällesi.

ja tulee joku, joka voi pyyhkiä kyyneleesi.

Suru ja yksinäisyys soi kuitenkin vielä runoissa-
si, mutta niihin löytyy aivan varmasti vielä
valo.