Sydämen sirpaleita

On kuin lukko, eikä sanat pääse virtaamaan paperille.
Epäilee, onko sanoja ollenkaan, kun ei tule yhtäkään..
Vain suru sisällä ja sillä ei ole sanoja,,,

Suruisa runosi tänään, tuska on kuitenkin hyvä kirjoittaa,
oli sanat mitkä tahansa... Kyyneleinkin peittävät.
Aurinkonsäteen lähetän sinne ikkunallesi, muistuttamaan tulevasta,,elämä jatkuu.

Kerran minä soin ja minusta
kullui kaunis sävel. Minun sielun
pintani oli valmis siihen ja sydämeni
eli mukana. Olin niin kiinni siinä ja
minussa oli onni.

Väreilin ja olin niin Rakkautta
kokonaan. Joka soinnissani kuului
ilo ja nauru. Minä hehkuin ja suotin
nautintoa ympärilleni. Sydämeni löi
Rakkauteni rytmejä.

Sitten tajusin sen olevan haraa ja
sointini vain nautinnoksi. Minut
unohdettiin liian usein ja unohduin
itseeni. Olin syrjässä ja muut jatkoivat
elämää vierelläni.

Nyt soi sisältäni suru ja kuulen sen
vain itse. Oma värinäni tuntuu ja
tiedän, että on vain nämä kuoret. Sen
sisällä kyyneleet. kaipaus, joka salpaa
minut itseeni sisälle.

Ja odotan kättä joka vetää minut syliinsä
ja lämmittää minuun taaas ilon.

Rakkaudella.

http://www.youtube.com/watch?v=lm8904r9hNo

Kiitos runostasi.

Herkkyys ja kauneus ei
ihmisestä katoa. Se vain
painuu syvälle suojaqan, turvaan.

Sielu sulkee herkät asiat
lippaaseensa ja käy läpi
ikäviä asioita ja kokemuksia.

Kun ihminen on valmis ja kypsä,
hyvä asiat palaavat ja lipas
aukeaa.

Tahdotaan tai ei, sisällämme
on suojamekanismi, joka turvaa
herkät kohtamme.

Rakkaus elää, vaikka se ei näy.

Avoin ja koskettava
Rakkausruno sinulta.

Suuri kokemus lukea
näin aito runo ja tuntea
se itsessään. Elää sen
mukana.

Pysäyttävä teksti, jossa
on paljon koettavaa.

Hieno oli runosi.

Voimia ja kannustusta
sinulle koko päivääsi.

kynäsi kirjoitti, koskettavan, liikuttavan...
Tunteiden palasista ja sirpaleista, joilla niilläkin on omat paikkansa sydämessä. Kunnes aika alkaa liitää niitä taas yhteen ja paloista tulee kokonainen. Säröinen, mutta ehjä. Ihana runo.

millaisista sirpaleista, ikävästä ja kaipauksesta
voikin kirjoittaa näin liikauttavaa runoa !

Tiedän tunteen, kun edessä on vain tyhjä paperi
ilman sanoja, ja ajatus ei kulje - junnaa vain
paikallaan. Tässä runossasi on luettavissa sel-
lainen repaleinen sielu ja sydän, joka kaipaisi
toista ihmistä rinnalle. Kuulijaa ja ymmärtäjää.

Kovin suruvoittoinen runo, mutta taidolla kui-
tenkin kirjoitettu. Lähetän sellaisen ystävän ha-
lauksen Sinulle lohduksesi.

Voimia huomisiin.