Kaikkihan me tiedämme kuinka dobermannin maine on tahrattu median puolesta. Alunperin dobberi on joutunut vääriin käsiin ja se nyt vain on mediaseksikästä kirjoittaa ison mustan koiran puremasta kuin kultaisennoutajan tai mäyräkoiran, jotka todellisuudessa ovat agressiivisten koirarotujen kärkilistoilla.
Millainen on ihminen joka ei ole soveltuva dobermannin omistajaksi? Yleistyksiä omistajan heikosta itsevarmuudesta munan/egonjatke hakuisuudesta on kuultu! tahdon parempia PERUSTELUITA?Mikä tekee hyvän koiranomistajan mikä huonon?Sana vapaana
Millainen on ihminen joka ei ole soveltuva dobermannin omistajaksi? Yleistyksiä omistajan heikosta itsevarmuudesta munan/egonjatke hakuisuudesta on kuultu! tahdon parempia PERUSTELUITA?Mikä tekee hyvän koiranomistajan mikä huonon?Sana vapaana
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärtää rodun tarpeiden päälle, tietää millainen eläin on koira ja miten se käyttäytyy tai on valmis oppimaan rodusta ja kouluttamisesta. Ottaa koiran kaveriksi ihan vaan seuraksi ja lenkkeilyyn tai harrastuksiin. Ajatuksena ei ole että "siistiä saan pelottavan koiran". Joka sitten jätetään kouluttamatta ja hoitamatta.
Mielestäni suurin virhe tehdään siinä, että palveluskoirasta väkisin väännetään seurakoira tai näyttelykoira. Jalostetaan ulkonäön perusteella ja unohdetaan koirarodun historia ja käyttötarkoitus.
Hyvä omistaja hankkii koiransa käyttötarkoituksien mukaan. Mielestäni dobermann, rottweiler, saksanpaimenkoira, kaukaasianpaimenkoira, jne. ovat palveluskoiria, joille täytyy suoda jokin käyttötarkoitus. Pelkästään seurakoirana/näyttelykoirana oleminen ei ole koiran edun mukaista.
Jos palveluskoirien pitoon vaadittaisiin lupa, niin uskoisin tälläisten "dobermann hyökkäsi..." -lehtiartikkeleiden vähenevän.
Ainakaan laiska ihminen ei sovellu dobberin omistajaksi, sillä se tarvitsee aktiivisena koirana paljon liikuntaa ja tekemistä.
Koska dobberi pitää kouluttaa hyvin, sille ei omistajaksi sovellu myöskään lyhytjänteinen ja epäjohdonmukainen omistaja.
Kolmantena asiana toitottaisin sitä, että näin vaativa rotu ei sovellu ensimmäiseksi koiraksi ellei sitten kokemusta koirista ole jo kertynyt paljon lapsuudenkodista tai hoitamalla pidempiä aikoja muiden koiria.
Aloittajalle: Miten dobberit on alun alkujaan joutuneet vääriin käsiin, nyt en ymmärrä? Koiran käyttötarkoitushan on alunperin ollut olla suojelija ja puollustaja omistajalleen. Siihen se on jalostettu. Dobermanni on koira jonka tulisi olla omistajallaan hanskassa niin, ettei puremia tule.
Ja tottakai media kirjoittaa enemmän tällaisista koirista: ne ovat nimeomaan niitä koiria, jotka saavat kaikista eniten vahinkoa aikaan hyökätessään. On väärin, että esim. lehtiartikkelissa, jossa koiran rotua ei ole mainittu, tai koira on vaikkapa sekarotuinen, on dobermannin tai rottweilerin kuva, se on harhaanjohtavaa. Mutta luulenpa, että oli koiran rotu mikä tahansa, kyllä siitä kirjoitettaisiin ihan yhtä paljon jos koira/koirat tappaisivat lapsen.
Parasta, mitä kyseisten rotujen omistajat voivat tehdä, on pitää ne koirat hanskassa.
Sitten edelliselle kirjoittajalle:
Olen samaa mieltä siitä että dobermanni ei sovellu laiskan tai kovin mukavuudenhalusen ihmisen koiraksi, juurikin sen vuoksi että koiraa pitää jaksaa aktivoida, liikuttaa ja ennenkaikkea kouluttaa. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat myöskin plussaa.
Mutta:
Olen hyvin paljon erimieltä kanssasi siitä, etteikö rotu soveltuisi ensimmäiseksi koiraksi. Minulla ensimmäinen koirani oli dobermanni, eikä perheelläni tai ystävilläni ollut koiria. Hyvin pärjäsimme, tällä hetkellä taloudessa asustaa yhteensä 3 dobermannia, kaikki hyvin hanskassa ilman suurempia ongelmia.
Minulle sanottiin silloin aikanaan kun ensimmäsitä koiraani olin hankkimassa että ota joku helpompi rotu, vaikka spanieli. Jälkeenpäin kun mietin, en usko että spanielin omistamisesta olisi ollut minulle mitään hyötyä dobberin kanssa. Se, että pystyy pitämään puudelin hanskassa ei auta yhtään mitään siihen että pystyy hanskaamaan dobberin.
Minusta dobermannin omistjaksi sopiminen on yksilöllistä, ja henkilöstä riippuvaista... jokainen on yksilö. Plussaa ovat mielestäni kuitenkin:
avoimmuus, johdonmukaisuus, uskaliaisuus pyytää apua, terve maalaisjärki, ja jonkilainen käsitys koiran sielunelämästä.
Edellisessä viestissä oli erittäin hyvin sanottu asia. Niin ja lisätäkseni oman mielipiteeni myös; Kyllä dobermanni sopii ensimmäiseksi koiraksi, ei tietenkään kaikille. Mutta varmasti helpottaa hankintaa ja päätöstä jos menee ensin tutustumaan rotuun ihan konkreettisesti. Ja yrittää olla rehellinen itselleen että jaksaako tehdä töitä koiran eteen kun se elää noin 10 vuotta. Niin totta jos ottaa jonkun helpomman rodun niin ei se paljoakaan auta siinä dobberin kasvatuksessa yms, koska juurikin joku seurakoiratyyppinen pikku kaveri on paljon helpompi. En sitten tiedä onko dobermanneilla edelleen Suomessakin todellisuutta kovempi maine tietyssä mielessä, tai agressiivisempi..? Riippuu tietenkin mihin vertaa, onhan ne nyt ihan eri käyttötarkoitukseen jalostettu kuin juurikin esim pikku puudeli.
Ensimmäiseksi roduksi, aivan turha puhella samasta eläimestä kun 40 vuotta sitten.
Nykyäänhän Doppe on 100% seurakoira kuin mikä tahansa muukin lamppuharja.
Pikkaisen arempi vain kuin villakoirat joilta sentään löytyy luonnetta, kiitokset "määrätietoisen" jalostuksen on taas yksi hyvä pk rotu jalostettu paskantekokoneeksi.