Vanhat valokuvat

Vanhat sukulaisten kuvat eivät kiinnosta enää nuoria, kun he eivät ole enää edes monien serkkujensakaan kanssa missään yhteydessä. Ja vanhat värivalokuvat ovat haalistuneita, pieniä ja töhryisiä. Olenkin alkanut kerätä ihan vaan minun sukuhaaralleni merkittäviä kuvia talteen ja loput huonot ja tuntemattomat kuvat hävitän. Niillä ei ole enää kenellekään mitään merkitystä. Säästän 'meidän perheen lähihistorian' johonkin albuumiin ja siitä sitten voivat lastenlapset katsoa, jos heitä huvittaa. On niin paljon paperiroskaa muutenkin vanhassa huushollissa pölyttämässä kaappeja ja hyllyjä.

urakka täällä. Kuvia on kyllä albumeissa, mutta iso muovinen päällekkäin pinottava laatikko lisäksi.

Olen vuosia aikonut järjestää ja lajitella kuvat tapahtumittain- Lapsuus, nuoruus, opiskeluajat, työhön liittyvät, ystävät, omat lapset ja suku, perhejuhlat jne...

Vielä sen teen ja järjestän jokaiselle neljälle lapselle oman kuvakokoelman. Aion skannata tiettyjä kuvia heidän lapsuudestaan niin siten jokainen saa vaikka saman kuvan.

Kuvat voi sitten ottaa tikulle ja teettää paperikuviksi. En itse laittaisi yhtään kuvaa roskiin saati polttaisi. Kyllä niillä kuvilla on jälkipolville arvoa - emmekä tiedä millaista sitten vuosikymmenien päästä.

Mullakin on osa 70-luvun kuvista kellastuneet, mutta jostain syystä eivät kaikki. Esim äitini hallussa olevat kuvat koen tosi arvokkaiksi ja ne ovat jopa 70v vanhoja ja vanhempiakin.

jos sulla on tietokone, osta skanneri, skannaa kaikki kuvat ja kirjoita niihin selityksiä.

Kaikki albumitkin voi "siitä vaan" skannata,
katsoo sitten albumista jos tarvis tarkempaa kuvaa

Ei niitä kukaan jaksa ja viitsi kaapista kaivaa, mutta koneelle mahtuu rajattomasti ja voi aina hetkessä avata ja näyttää.

Ja tee suurkuvia, 10-20 mahtuu hyvin samaan kuvaan ja aina parempia tietokoneita tulee, eli nopeampia koneita aukaisevat.

On paljon kivempi katsella suurkuvaa jossa koko suku, kuin yksitellen yhtä availla ja taasen sulkea.

Tietysti polttelet myös dwd joskus, siis varmuuskopiointia,
koneella myös kakki kuvat säilyvät täysin samallisena, nykykuvista jos teetät ei kaikki kestä edes 10 vuotta hyvänä.

kyl nuoremmat neuvo ja ostavat laitteet.

Olen joku kummajainen valokuvieni kanssa.
Muuten olen järjestyksen suhteen vähän huithapeli, mutta valokuvat, ne mun on saatava albumeihin sitä mukaan, kun niitä tulee.
Albumeita minulla on 50-luvun lopulta asti, ei silloin niin kauheasti kuvattu, vaikka kamera meillä on ollutkin, mutta albumeissa ovat ja suurimpaan osaan on kirjoitettu nimet viereen,
nykyalbumeihin on vielä helpompi kirjoitella selityksiä, kun on rivit sitä varten.

Nykyään tulee kuvattua hyvinkin paljon, kun se digikameralla on niin helppoa ja paperikuvina ne on saatava, tietysti karsintaa on helppo tehdä, hyvät vain kehitetään.


En tosiaan käsitä sitä, että kuvat ovat jossain laatikossa, eikä sitten ole esim. matkakuvista hajuakaan missä kaikki ovat otettu.
Paljon kuulee sanottavan, että sitten kun olen eläkkeellä niin järjestän valokuvani albumeihin - näkisi vaan.
Kuitenkin olen huomannut nykyään vanhojen valokuvien olevan arvossa arvaamattomassa, ainoa haitta on, että ei ole ketään keneltä kysyisi keitä kuvissa on.

Minä olen scannannut nuo laatikoissa ja albumeissa olleet valokuvat sähköiseen muotoon... Ne on tallennettuna "sähköiseen albumiin" jossa on omat "lokerot" eri vuosille ja tapahtumille... Paperikuvat ovatkin varastossa odottamassa kohtaloaan... :)

Minulla on myös paljon nuoruudessani kuvattuja ns. kinofilmi negatiiveja joista ei ole koskaan tehty paperikuvia... Myös nämä olen scannannut ja tallentanut... Yhdelle 4 GB usb-tikulle sopii tuhansia kuvia ja näillä olen jakanut niitä jälkipolvilleni... Tietenkin kuvista on useitakin varmuuskopioita mm. USB-tikuilla ja ulkoisella kovalevyllä... :)

Niin... Joku tietenkin vierastaa tietokonetta ja haluaisi paperikuvia käsiinsä mutta!!! :)

Jopa netissä keräilevät vanhoja kuvia menneiltä ajoilta!

Niin onhan niillä silloin kovakin kysyntä.

Esimerkiksi tässäkin on hyvä kuva Vaasan torista 1960-luvulta, ja tuossa keskustelu foorumissa keräävät Vaasa aiheisia kuvia, ja muistelmia Vaasasta.

Elikkä, eräänä päivänä niistä kuvista olisikin sitten muillekin iloa, se kai on noiden kuvienkin tarkoitus alunperin. Tuonne kelpaa kaikki kuvat, tosi vanhat kuten myös hieman uudemmatkin.

http://www.vaasalaisia.info/galleria/albums/userpics/vaasa1.jpg

"111 albumia jotka sisältävät 1878 kuvaa. 1 kategoriaa joissa 205 kommenttia. Katseltu 323059 kertaa."

http://www.vaasalaisia.info/galleria/index.php

Minä "perin" äidin valokuvat hänen kuoltuaan. Kaikki kuvat, joissa oli minulle tuntemattomia henkilöitä äidin nuoruusvuosilta, revin ja hävitin. Mitä minä niillä tekisin. Mutta sellaiset kuvat, joissa on äitini tai muita sukulaisia, säästin. Kun minusta aika jättää, lapseni varmaan heittävät ne pois. Heillä kaikki on koneella ja CD:llä tai DVD:llä. On noissa vanhoissa kuvissa tietysti heidänkin kuviaan lapsina, ehkä säästävät ne!

Jokaiselle muksulle tein oman "kirjan" jossa heidän elämäänsä vauvasta ripariin.
Samoin taltioin päivän lehden mappiin ja aikakausilehden joka ilmestyi samana päivänä kun lapsi. (vain yksi sunnuntailapsi jäi sitä ilman).
Nuorena monia albumeja, matkoilta, missä myös bussilippuja, ravintolalaskuja, ja muuta rekvisiittaa.
Oma lapsuus, nuoruus yhdessä isossa, ja sen jälkeen joka vuodelta ainakin yksi albumi.
Vieläkin aikuiset muksut usein haluavat katsella niitä, ja muistella, ja hauskaa kuinka erilailla muistavat.
Lapsenlapset myös viihtyvät albumien kanssa kauan, usein. Välillä en jaksaisi koko ajan selittää ja kertoa, mutta kait se joskus loppuu.
Nyt jo melkein riita siitä kuka ne saa.

skannaa ne kuvat tietsikallesi ja polta paperiset. Viimeistään 10 v:ssa koneet tai ohjelmat on jo muutettu niin, että niitä vanhoja kuvia ei kaiva enää mikään argeolokikaan. Ollaan ikuisesti kadotettu sukupolvi ja saattavat vain ihmetellä, olivatkohan ne esi-isukit jotain kadonneiden dinosaurusten jälkeläisiä vai mitä:)))

Ne jo 1880-luvulla otetut ja ulkomaailla otetut
museoon.
Lapsuuteni aikaiset jätän itselleni ja lapseni ovat vieneet omat koulukuvansa mennessään.
Tämä oma perhe ja sukukunnat molemmin puolin on osittain nimettöminä albuumeissa.
Nyt lastenlapset valtaavatkin kymmenillä kuvillaan
uusia kansioita.
Ne joita ei välttämättä tarvi
voi liimata vihkoon ja viedä joko palvelutaloon tai
päiväkotiin katseltavaksi.
Iloa monelle ikäluokalle!

Meilläkin on runsaasti valokuvia, joissa olevista ei ole mitään tietoa.
Yksi niistä on usein mietityttänyt minua.
Siinä on hääpari, nuori morsian, komea, pitkä. Pukeutuneena mustaan leninkiin, päässään valkoinen morsiushuntu, kädessään valkoisia liljoja. Sulhanen on lyhyempi, hyväryhtinen nuori mies.

Kuva on otettu lähes 100 vuotta sitten, New Yorkissa, Bkooklynissä. Ovat siis ilmeisesti suomalaisia siirtolaisia, ainakin toinen.

On täytynyt olla rohkeutta, ja toivoa paremmasta, kun on lähdetty maailman toiselle puolelle.
Nyt tuntuu, että minulle se ainakin vastaisi matkaa kuuhun.
Mitä sitten kukin kohtasikaan perillä?

Ehkäpä nainen oli sama amerikantäti, joka oli myöhemmin lähettänyt vaatteita Amerikoista, joista ahkerat äidit ompelivat vaatteita jälkikasvulleen, kun suurperheillä oli pulaa paljosta?

On kyllä sääli jos menetämme suuren osan kulttuurihistoriaamme kun kuvamme ovat nollina ja ykkösinä jossakin bittiavaruudessa. Jotenkin vanhanaikaisen mukavaa on kun voi katsella suoraan kädessään olevaa kuvaa tarvisematta minkäänlaista vempainta siihen. Toisaalta tuhoaahan tuli paperin ja aika haalistaa värit.
Oikeastaan lähinnä itselleni olen laittanut kuvat albumeihin ja suunnilleen aikajärjestykseen. Olen kuvitellut että sitten "vanhana" voin katsella niitä kun en paljon muuhun pysty (mahdollisesti...)

Itse skannautin ison laatikon kuvia täällä: http://www.mediazoo.fi/valokuvat.html

Jälkeenpäin sitten lajittelin ne digimuodossa ja olen tehnyt niistä joistakin valokuvakirjoja ifolorilla.

Vanhoja valokuvia kannattaa pitää kenkälaatikollinen aina mukanaan. Jos olet vielä työelämässä, niin siellä on mukava esitellä kuvia. Eivät pääse työpaikaltaan mihinkään karkuun. Esittele erityisesti kuvia lapsenlapsista. ´Katsokaa kuinka hellonen meijän Matti oli ja kattokaa kuinka viisas se on´. Näin saat paljon ystäviä joka paikassa missä esittelet valokuvin sukuasi.

Lapsetkin on penenä niin saman-näkösiä, jos ei ole vuosilukua tai nimeä, vaikea muistaa kuka on, tätäkö on ikääntyminen?

Niin, milloinkahan olis aikaa laittaa valokuvat järjestykseen ja silputa huonot kuvat josta ei saa selvää.

Nyt kun kännykällä saa otettua kuvia, on lapsenlapset ihmeissään, kun mummi kuvaa joka kerta kun näkee.
Onko tuttua?

Todennäköisesti jako kahteen.

Dioja on muutama tuhat kappaletta.
Ne ovat kaseteissa aiheittain.
- joulut
- lasten kehitykseen liittyvät
- perhetapahtumat
- runsaasti matkadioja

Jomman kumman meistä leskeytyessä tehdään niidenkin suhteen jako kahteen.
Penskat ottanevat joitakin heitä kiinnostavia ja leski jättänee iytselleen jotain muiteltavaa.
Loput energiajätteisiin.

Viimeisten vuosikymmenten aikana en ole viitsinyt kuvata ja vaimo on teetättänyt ottamistaan matkakuvista paperikopiot tietsikalle tallennettujen lisäksi.

Isovanhempien vähät kuvat ovat aarteita jotka luultavasti aiheuttavat tenaviemme kesken hieman kinaa.

todellakin vanhat kuvat on aarteita, itse näin vasta tänä vuonna oman vanhempani isovanhempien kuvat ja yllätys oli, miten fiksun näkösiä, sitä luulee, et ennen oli asiat huonommin.
Siististi pukeutuneita ja tuntui kun oikeasti olisin siinä katsellessani tavannut?,kyllä kuvia kannattaa säilyttää.
Vanhat valokuvat säilyy paremmin, kun konelle tallennetut, koneista ei tiedä miten kauan pelaavat.

Onks sillä loppujen lopuksi niin väliä, mihin ne joutuvat? Mä en enää nykyään ota oikeastaan lainkaan kuvia ihmisistä. Kuvaan lähinnä kauniita paikkoja ja luontoa.

Ennenvanhaan ihmiset esitteleivät valokuva-albumejaan vieraisille tulleille ihmisille. Vieraat olivat ikävystyä hengiltä, kun katselivat tuntemattomia naamoja ja kuuntelivat selostuksia tuntemattomista ihmisistä ja tylsistä sukujuhlista.

Lomakuvat ovat ulkopuoliselle tosi tylsää katseltavaa. Tein muutamasta kaupunkimatkasta kollaasitaulut. Näin yksi kaupunkivisiitti mahtui yhdelle A3 arkille, ja kollaasista saa kertasilmäilyllä kokonaisvaikutelman matkasta. Yritin poimia kollaasiin kohteen oleellisimmat asiat. Kaupunkinäkymistä leikkasin kauniita ovia ja pylväskoristeita ja ripottelin niitä tyhjiin paikkoihin. Sillä tavoin taustalla sikin sokin pirstaleisena matkalla nähty miljöö on omassa mielessäkin. Mukaan liimasin huvipuiston ja eläintarhan pääsylippuja ja paikallisia kolikoita.

Valikoi joutavanpäiväisimmät kuvat pois. Niitä on kaikilla. Laadi merkittävimmistä ja onnistuneista kuvista vaikkapa elämäkertakollaasi itsestäsi, yksi iso tai useampisivuinen sarja pienempiä arkkeja. Silloin kuvasi ovat kiinnostavia ehkä jopa jälkipolvillekin. Valokuvia ei kannata kunnioittaa liikaa. Niitä voi hävittää ja leikellä. Tunteella ja harkiten tehty kollaasi on taideteos. Sitä on helppo katsella ja ihailla sitten, kun on itse oikeesti vanha, eikä jaksa edes albumeja selailla.

Minulla on muuten laatikollinen ennen sotia ja sodan aikana otettuja kuvia. Tuntemattomia ihmisiä suurin osa. Katselen joskus kuvia lähinnä kulttuurihistoriana, eli katselen ihmisten pukeutumista, ilmeitä, asentoja ja asetelmia sekä pihoja ja vanhoja kaupunkinäkymiä.

"eilisen arkistointia"

"Tee niistä energiajätteistä sopivanmittainen kuvaus ja kuvaus myös suvustasi, ja henkilöistä niissä.
Lähetä paketti kansallisarkistoon.
Teet tuleville tutkijoille palveluksen.
Liippaisit läheltä myös kansallissankaria jos digitoisit ne"

Kirjoitin noin tuolla ylempänä, aikaisemmin.
Luulin että tämä liittyi siihen.
Minä en moittinut ajatustasi kollaasheista.

Anteeksi häiriköintini.
H.

Onhan noita vanhoja albumeitakin kai parin hyllymetrin verran.

Tämän digikuvien säästämisongelman yhden ratkaisun esitti kesäinen salama, joka rikkoi erillisen kovalevyni mihin olin tallentanut kymmeniätuhansia otoksia viime vuosilta. Niiden pelastaminen etenee hyvin verkalleen aina kun mieleeni tulee...

Photo shop.lla voi manipuloida ja parannella skannattuja kuvia, tuo vain on niin kallis tilata.
Tietääko kukaan halvempaa ohjelmaa jonka voi ladata omaan koneeseen?

Nyt kun jään kokoaikaiseksi joutonoomiksi, a i o n laittaa (vihdoinkin) kaikki valikuvat nätisti kansioihin, niihin pahvisiin, eli ihan oikeisiin kansioihin - haluan että lapsenlapsenlapsenlapsenlapseni jne.., katselevat ja vertailevat jälkeläistensä nenää ja silmiä isoisoisosiosisomummin ja -ukin vastaaviin :)

En usko sähköisten säilyvän paperisten vertaa..