LUE TÄMÄ ENNEN KIRJOITTAMISTA

"How to Disagree": http://paulgraham.com/disagree.html

Oiva hahmotelma siitä, kuinka arvioida keskustelun tasoa ja suhtautua erilaisiin eriävän mielipiteen esityksiin. Sinne vaan lukemaan, ja sen jälkeen kiikarit olalle ja foorumimetsään suunnistamaan esimerkkejä bongaillen.

Madhava kirjoitti:

"How to Disagree": http://paulgraham.com/disagree.html

Oiva hahmotelma siitä, kuinka arvioida keskustelun tasoa ja suhtautua erilaisiin eriävän mielipiteen esityksiin. Sinne vaan lukemaan, ja sen jälkeen kiikarit olalle ja foorumimetsään suunnistamaan esimerkkejä bongaillen.

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Lue lisää

Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Lue lisää

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).

Anonyymi00008 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).

Lue lisää

Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta


Gaudiya-vaišnavismin ytimessä on bhakti – puhdas, ehdoton rakkaus Krishnaa kohtaan. Tällainen rakkaus voi syntyä vain, jos se on vapaasti valittua.
Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
• antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
• mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
• tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta


Gaudiya-vaišnavismin ytimessä on bhakti – puhdas, ehdoton rakkaus Krishnaa kohtaan. Tällainen rakkaus voi syntyä vain, jos se on vapaasti valittua.
Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
• antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
• mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
• tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.




Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.




Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Lue lisää

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).


Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Krishna ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).


Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Krishna ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.

Lue lisää

Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus

Anonyymi00012 kirjoitti:

Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.





Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.
Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko → rangaistus / palkinto
vaan:
karma → saṁskāra → vāsanā → identiteetti → tuleva toiminta
Selitettynä:
• Saṁskāra = psyykkinen ja tiedollinen jälki
• Vāsanā = taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
• Ahaṅkāra = “minä olen tällainen” -kokemus
Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.




Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa

Anonyymi00013 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.





Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.
Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko → rangaistus / palkinto
vaan:
karma → saṁskāra → vāsanā → identiteetti → tuleva toiminta
Selitettynä:
• Saṁskāra = psyykkinen ja tiedollinen jälki
• Vāsanā = taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
• Ahaṅkāra = “minä olen tällainen” -kokemus
Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.




Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa

Lue lisää

Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa


Gaudiya-vaišnavismin keskeinen periaate:

Krishna paljastuu vain sille, joka haluaa nähdä.

Siksi:
• totuus ei ole ilmeinen
• kärsimyksen syy ei ole heti näkyvä
• vasta etsintä avaa ymmärryksen

Jos karma toimisi kuin automaatti:
• ihminen syyttäisi järjestelmää
• ei koskaan omaa identiteettiään
• eikä koskaan ylittäisi guṇia

Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi

Anonyymi00014 kirjoitti:

Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa


Gaudiya-vaišnavismin keskeinen periaate:

Krishna paljastuu vain sille, joka haluaa nähdä.

Siksi:
• totuus ei ole ilmeinen
• kärsimyksen syy ei ole heti näkyvä
• vasta etsintä avaa ymmärryksen

Jos karma toimisi kuin automaatti:
• ihminen syyttäisi järjestelmää
• ei koskaan omaa identiteettiään
• eikä koskaan ylittäisi guṇia

Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi



Vivekan synty vaatii viivettä
Viveka = kyky erottaa:
• mikä tuottaa todellista hyvää
• mikä vain toistaa kärsimystä
Viveka ei synny:
• rangaistuksesta
• ulkoisesta moraalista
• autoritäärisestä järjestelmästä
Se syntyy, kun:
1. jīva toimii halujensa mukaan
2. kokee toistuvan pettymyksen
3. huomaa kaavan
4. kysyy “Miksi tämä toistuu?”
Tämä neljäs vaihe on mahdoton, jos seuraus tulee heti.
Välitön karma = syy–seuraus
Viivästetty karma = itsetutkiskelu

Anonyymi00015 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi



Vivekan synty vaatii viivettä
Viveka = kyky erottaa:
• mikä tuottaa todellista hyvää
• mikä vain toistaa kärsimystä
Viveka ei synny:
• rangaistuksesta
• ulkoisesta moraalista
• autoritäärisestä järjestelmästä
Se syntyy, kun:
1. jīva toimii halujensa mukaan
2. kokee toistuvan pettymyksen
3. huomaa kaavan
4. kysyy “Miksi tämä toistuu?”
Tämä neljäs vaihe on mahdoton, jos seuraus tulee heti.
Välitön karma = syy–seuraus
Viivästetty karma = itsetutkiskelu

Lue lisää

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?

Anonyymi00016 kirjoitti:

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

Anonyymi00017 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)

Elokuvantekijä on kirjoittanut myös tästä aiheesta. Muutamia otteita eri kohdista, käännösvirheet suomeksi.

Nuoruudessaan hän oli kääntäjä ja tulkki japanin ja englannin kielten välillä, filosofi, filologi jne.



Elokuvantekijä on kirjoittanut myös tästä aiheesta. Muutamia otteita eri kohdista, käännösvirheet suomeksi.

Nuoruudessaan hän oli kääntäjä ja tulkki japanin ja englannin kielten välillä, filosofi, filologi jne.


Yhtenäinen maailmankuva
Tietotulvasta ja lukuisista tieteellisistä löydöksistä huolimatta nykyihminen ei vieläkään omaa kokonaisvaltaista käsitystä maailmasta. Elämä tuntuu ihmisiltä monimutkaiselta palapeliltä, jossa jokainen yrittää koota omia palasiaan.

1900-luvun puolivälissä sellaiset länsimaiset suurmiehet kuin Albert Schweitzer ja modernin psykologian perustaja Carl Jung, jotka kaipasivat kokonaisvaltaista maailmankuvaa, kääntyivät itämaisen filosofian, muun muassa vedojen, puoleen. Tähän oli ilmeisiä syitä: monet tuon ajan tutkijat olivat tulleet siihen tulokseen, että indoeurooppalaiset kulttuurit olivat syvästi sukulaisia, ja kielitieteilijät olivat todenneet, että niiden kielet olivat peräisin sanskritista, muinaisen kielestä. ”Ehkä monet hindulaisuuden säilyttämät menneisyyden totuudet ja arvot auttavat meitä nyt katsomaan nykyistä umpikujassa olevaa teknologista ja kulutuskeskeistä sivilisaatiota eri tavalla”, kirjoittaa tunnettu etnologi, historioitsija ja uskontotieteilijä M.F. Albedil.

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)

Elokuvantekijä on kirjoittanut myös tästä aiheesta. Muutamia otteita eri kohdista, eri teksteistä, käännösvirheet suomeksi.

Nuoruudessaan hän oli kääntäjä ja tulkki japanin ja englannin kielten välillä, filosofi, filologi jne.

...
...
Nähdessään tällaisia väärinkäsityksiä uskonnollisessa ympäristössä monet älykkäät ihmiset kääntyvät kokonaan pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa hengellistä elämää ilman ulkoisia muotoja. ...
...
...
Hengellisen elämän harjoittaminen vakiintuneen perinteen ulkopuolella on yhtä hankalaa kuin veden juominen ilman lasia. Muoto tai lasi eivät ole niin tärkeitä, mutta ne auttavat ymmärtämään olemuksen.



Siirrytään nyt toiseen sarakkeeseen – uskontoon kääntymisenä Jumalan puoleen. Jos ensimmäinen sarake käsitteli enemmän ulkoisia merkkejä ja kansallista kuuluvuutta, toinen sarake käsittelee sisäistä maailmaa tai ihmisen hienovaraista olemusta. Esimerkiksi ensimmäisen sarakkeen mukaan olet kristitty. Toinen sarake paljastaa motiivisi – miksi olet kristitty? Vastaus voi olla monitulkintainen.


Toinen sarake paljastaa motiivisi – miksi olet kristitty? Vastaus voi olla monitulkintainen.



Yleisesti ottaen on olemassa kolme ryhmää motiiveja: 1) Toiset haluavat Jumalalta aineellisia hyviä (terveyttä, rikkautta, onnea jne.); 2) Toiset taas haluavat vapautua aineellisesta, pelastaa sielunsa; 3) Kolmannet haluavat henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, korkeimman rakkauden muodon. Kaikki kolme motiivityyppiä voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.



Ensimmäisen ryhmän edustajille Jumala ei ole päämäärä, vaan keino saavuttaa aineelliset tavoitteensa. Tällä tasolla on suurin osa minkä tahansa uskonnon kannattajista. Juuri he ovat henkisen kypsymättömyytensä vuoksi eniten alttiita konflikteille muiden uskontojen kanssa. Heidän motivaationsa on alhaisin, mutta koska he kuitenkin kääntyvät Jumalan – puhtaimman – puoleen, he puhdistuvat vähitellen, ymmärtävät aineen katoavaisuuden ja voivat siirtyä korkeampaan luokkaan.



Toinen kategoria on ihmiset, jotka ovat kyllästyneet aineelliseen elämään. He haluavat ikuisuutta ja rauhaa. Heidän tavoitteensa on pelastus tai nirvana. Heitä houkuttelee yksinkertaisempi elämä, he rakastavat filosofiaa ja ovat taipuvaisia askeesiin. Nämä ihmiset ovat kypsempiä ja siksi suvaitsevaisempia muita kohtaan. Heillä ei ole mitään jaettavaa, koska tämä maailma ei enää kiinnosta heitä. Tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Ne, jotka pitävät uskontoa tienä Jumalaan, eivät ole ongelmissa muiden uskontokuntien kanssa. Siksi he näkevät enemmän monimuotoisuutta kuin eroja, mikä vähentää konfliktien riskiä.

Jos kaksi ensimmäistä saraketta osoittavat ihmisten tarpeen Jumalaan aineellisen suhteen (anna minulle aineellista tai vapauta minut aineellisesta), kolmas sarake heijastaa sielun tarvetta Jumalaan itseensä, ei Hänen energioihinsa.



Nyt Jumala ei ole enää keino, vaan päämäärä. Ne, jotka käsittävät uskonnon tällä tasolla, riippumatta uskonnostaan, omaavat syvimmän ymmärryksen uskonnosta. He näkevät kaikkien perinteiden hengellisen ykseyden.

Nyt voimme yhdistää kaikki kolme saraketta toisiinsa, aloittaen lopusta. Tarve Jumalaan itsessään lähtee sielusta (sarake 3), saa tietyn värin mielessä (sarake 2) ja nousee pintaan tietyn uskonnon muodossa (sarake 1).

Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, olemme nähneet joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalasta ja johtavat Häneen. Valitettavasti uskonnollinen paletti ei rajoitu tähän.



Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, havaitsimme joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalalta ja johtavat Häneen.


Valitettavasti uskonnollinen kirjo ei rajoitu tähän. Tällä alalla on nimittäin vielä koko joukko ihmisten luomuksia, joita myös pidetään usein uskontoina, vaikka ne eivät itse asiassa olekaan sellaisia.


Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa.


Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla. Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia.


Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla?


Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nyt paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevaa yleisöä. Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

Monet kokemattomat ihmiset pitävät uskonnona erilaisia taikuuden muotoja, sisäisten kykyjen kehittämisen järjestelmiä, erilaisia eettisiä ja terveyttä edistäviä järjestelmiä, jotka eivät ole luonteeltaan hengellisiä polkuja. Jotta järjestelmää voitaisiin kutsua uskonnoksi, sen on sisällettävä selkeä käsitys Jumalasta, sielusta ja niiden suhteista. Muuten se on mitä tahansa, mutta ei uskontoa.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Jos kaksi ensimmäistä saraketta osoittavat ihmisten tarpeen Jumalaan aineellisen suhteen (anna minulle aineellista tai vapauta minut aineellisesta), kolmas sarake heijastaa sielun tarvetta Jumalaan itseensä, ei Hänen energioihinsa.



Nyt Jumala ei ole enää keino, vaan päämäärä. Ne, jotka käsittävät uskonnon tällä tasolla, riippumatta uskonnostaan, omaavat syvimmän ymmärryksen uskonnosta. He näkevät kaikkien perinteiden hengellisen ykseyden.

Nyt voimme yhdistää kaikki kolme saraketta toisiinsa, aloittaen lopusta. Tarve Jumalaan itsessään lähtee sielusta (sarake 3), saa tietyn värin mielessä (sarake 2) ja nousee pintaan tietyn uskonnon muodossa (sarake 1).

Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, olemme nähneet joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalasta ja johtavat Häneen. Valitettavasti uskonnollinen paletti ei rajoitu tähän.



Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, havaitsimme joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalalta ja johtavat Häneen.


Valitettavasti uskonnollinen kirjo ei rajoitu tähän. Tällä alalla on nimittäin vielä koko joukko ihmisten luomuksia, joita myös pidetään usein uskontoina, vaikka ne eivät itse asiassa olekaan sellaisia.


Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa.


Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla. Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia.


Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla?


Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nyt paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevaa yleisöä. Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

Monet kokemattomat ihmiset pitävät uskonnona erilaisia taikuuden muotoja, sisäisten kykyjen kehittämisen järjestelmiä, erilaisia eettisiä ja terveyttä edistäviä järjestelmiä, jotka eivät ole luonteeltaan hengellisiä polkuja. Jotta järjestelmää voitaisiin kutsua uskonnoksi, sen on sisällettävä selkeä käsitys Jumalasta, sielusta ja niiden suhteista. Muuten se on mitä tahansa, mutta ei uskontoa.

Lue lisää

On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.

Anonyymi00031 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.

Lue lisää

Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.

Lue lisää

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".

Anonyymi00034 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Anonyymi00035 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Anonyymi00036 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Lue lisää

Tämä ilmaus "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." on äärimmäisen latautunut, radikaali ja jyrkkä väite, joka vaatii syvällistä analyysiä. Sen taustalla on useita psykologisia, ideologisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka yhdessä luovat kuvan äärimmäisestä vihamielisyydestä, dogmaattisuudesta ja kognitiivisesta sulkeutuneisuudesta.



Koko väite on rakennettu mustavalkoiselle ajattelulle, jossa ei ole tilaa monimutkaiselle, moniulotteiselle käsitykselle. "Idän oppien" kumoaminen elämäntyöksi nostaa vastakkaisen ideologian paitsi vastustajaksi, myös suurimmaksi ja vaarallisimmaksi ongelmaksi, joka vaatii kaiken muun elämän asettamista sen tuhoamisen alle.

Lausunnossa "kaiken pahuuden ruumillistumat" on keskeinen fraasi, joka ilmaisee täydellistä moraalista hylkäämistä. Tällöin "idän opin" ei nähdä vain eri mieltä olevana, vaan se on pahimmillaan koko maailman pahuuden, saastaisuuden ja epäinhimillisyyden inkarnaatio — ei vain väärin, vaan täysin tuomittava ja hävitettävä. Tällainen ajattelu ei kykene sietämään mitään monivivahteisuutta, vaan kaikki "vastustajat" tulkitaan radikaalisti epätäydellisiksi ja vääriksi.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Tämä ilmaus "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." on äärimmäisen latautunut, radikaali ja jyrkkä väite, joka vaatii syvällistä analyysiä. Sen taustalla on useita psykologisia, ideologisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka yhdessä luovat kuvan äärimmäisestä vihamielisyydestä, dogmaattisuudesta ja kognitiivisesta sulkeutuneisuudesta.



Koko väite on rakennettu mustavalkoiselle ajattelulle, jossa ei ole tilaa monimutkaiselle, moniulotteiselle käsitykselle. "Idän oppien" kumoaminen elämäntyöksi nostaa vastakkaisen ideologian paitsi vastustajaksi, myös suurimmaksi ja vaarallisimmaksi ongelmaksi, joka vaatii kaiken muun elämän asettamista sen tuhoamisen alle.

Lausunnossa "kaiken pahuuden ruumillistumat" on keskeinen fraasi, joka ilmaisee täydellistä moraalista hylkäämistä. Tällöin "idän opin" ei nähdä vain eri mieltä olevana, vaan se on pahimmillaan koko maailman pahuuden, saastaisuuden ja epäinhimillisyyden inkarnaatio — ei vain väärin, vaan täysin tuomittava ja hävitettävä. Tällainen ajattelu ei kykene sietämään mitään monivivahteisuutta, vaan kaikki "vastustajat" tulkitaan radikaalisti epätäydellisiksi ja vääriksi.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."




Tässä ilmauksessa näkyy myös demoniin viittaava kieli, kun "idän oppi" esitetään ei vain vääränä, vaan itse pahuuden ruumiillistumana. Tällöin ei ole enää kysymys erimielisyydestä tai eri kulttuurien ja filosofioiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä — kaikki, mikä liittyy "itäisiin oppeihin", on paitsi epärelevanttia, myös moraalisesti tuomittavaa ja jopa "saastunutta".

Demonisointi on tehokas väline estää inhimillinen empatia vastapuolta kohtaan. Kun toinen osapuoli esitetään pahuuden tai virheellisyyden ruumiillistumana, häneltä riistetään ihmisen arvo ja oikeus keskusteluun. Tällöin ei ole enää mahdollista käydä järkevää keskustelua tai oppia toisiltaan, sillä koko ajatus siitä, että toinen osapuoli olisi yhtään oikeassa, suljetaan pois.

Tällainen kielenkäyttö myös heikentää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen, koska se radikalisoituu helposti ja rakentaa kuilun, jonka yli on lähes mahdotonta tulla. Dehumanisointi ruokkii syvää vihamielisyyttä ja voi johtaa jopa väkivaltaan ja syrjintään

Anonyymi00038 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."




Tässä ilmauksessa näkyy myös demoniin viittaava kieli, kun "idän oppi" esitetään ei vain vääränä, vaan itse pahuuden ruumiillistumana. Tällöin ei ole enää kysymys erimielisyydestä tai eri kulttuurien ja filosofioiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä — kaikki, mikä liittyy "itäisiin oppeihin", on paitsi epärelevanttia, myös moraalisesti tuomittavaa ja jopa "saastunutta".

Demonisointi on tehokas väline estää inhimillinen empatia vastapuolta kohtaan. Kun toinen osapuoli esitetään pahuuden tai virheellisyyden ruumiillistumana, häneltä riistetään ihmisen arvo ja oikeus keskusteluun. Tällöin ei ole enää mahdollista käydä järkevää keskustelua tai oppia toisiltaan, sillä koko ajatus siitä, että toinen osapuoli olisi yhtään oikeassa, suljetaan pois.

Tällainen kielenkäyttö myös heikentää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen, koska se radikalisoituu helposti ja rakentaa kuilun, jonka yli on lähes mahdotonta tulla. Dehumanisointi ruokkii syvää vihamielisyyttä ja voi johtaa jopa väkivaltaan ja syrjintään

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Ahdistava ideologinen pakkomielle

Se, että henkilö ilmoittaa aikovansa omistaa koko loppuelämänsä "idän oppien kumoamiseen", viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on taistella jonkin ideologian kanssa, on erittäin vahva merkki siitä, että tämä henkilö ei enää pysty erottamaan omaa identiteettiään tai hyvinvointiaan muista elämäntavoista ja arvoista.

Tällainen pakkomielle ei perustu järkiperäiseen, objektiiviseen pohdintaan, vaan se on enemmänkin tunteiden ja affektien hallitsema. Väite kertoo sen, että yksilö ei enää pysty näkemään "idän oppeja" muina maailmankatsomuksina, vaan niitä pidetään yhtä suurena uhkana kuin fyysisenä vaarana. Tämä voi kertoa myös henkilökohtaisista pelkotiloista tai epävarmuuksista, jotka projisoituvat ideologisiksi hyökkäyksiksi muita kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että vastustetaan jotain niin jyrkästi ilman minkäänlaista tarkempaa pohdintaa.

Anonyymi00039 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Ahdistava ideologinen pakkomielle

Se, että henkilö ilmoittaa aikovansa omistaa koko loppuelämänsä "idän oppien kumoamiseen", viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on taistella jonkin ideologian kanssa, on erittäin vahva merkki siitä, että tämä henkilö ei enää pysty erottamaan omaa identiteettiään tai hyvinvointiaan muista elämäntavoista ja arvoista.

Tällainen pakkomielle ei perustu järkiperäiseen, objektiiviseen pohdintaan, vaan se on enemmänkin tunteiden ja affektien hallitsema. Väite kertoo sen, että yksilö ei enää pysty näkemään "idän oppeja" muina maailmankatsomuksina, vaan niitä pidetään yhtä suurena uhkana kuin fyysisenä vaarana. Tämä voi kertoa myös henkilökohtaisista pelkotiloista tai epävarmuuksista, jotka projisoituvat ideologisiksi hyökkäyksiksi muita kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että vastustetaan jotain niin jyrkästi ilman minkäänlaista tarkempaa pohdintaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja "mentaalinen kaappiin sulkeutuminen"

Väite, että vastustaja on niin "väärä", että hän on moraalisesti "kaiken pahuuden ruumillistuma", heijastaa kognitiivista sulkeutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole enää kykenevä arvioimaan tilannetta objektiivisesti tai harkitsemaan mahdollisia ristiriitoja omassa maailmankatsomuksessaan.

Ajatukset, kuten "idän oppien kumoaminen", osoittavat, että henkilö on jättänyt vähemmälle huomiolle kyvyn kriittisesti tarkastella omia uskomuksiaan. Sen sijaan omaa maailmankuvaa vahvistetaan etsimällä ulkoisia vihollisia, joita vastaan taistellaan koko elämän ajan. Tämä kognitiivinen sulkeutuneisuus johtaa yksilön ajattelun jähmettymiseen ja estää kasvua ja oppimista.

Tämä sulkeutuneisuus voi myös heikentää kykyä tunnistaa omat virheelliset uskomukset tai väärät päätelmät. Kun koko elämän mittainen projekti on omistettu toisen oppisuunnan "kumoomiselle", ajattelutapa voi alkaa jämähtää ja muuttua dogmaattiseksi.


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Tällöin ei ole enää kyse rationaalisesta keskustelusta, vaan pyhitetystä uskomuksesta, joka ei siedä kilpailua eikä kyseenalaistamista. Tämä voi johtaa yksilön eristäytymiseen, koska hän ei enää pysty tai halua keskustella muiden kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla. Tällöin syntyy ideologinen kupla, jossa vain omat ajatukset saavat elää ja kaikki muu on joko väärää tai "pahaa".


Lausunnossa on potentiaalia edistää syvää kulttuurista ja yhteiskunnallista erimielisyyttä, koska se ei jää vain yksilölliseksi huudahdukseksi, vaan voi myös ruokkia kollektiivista vihamielisyyttä. Se voi kasvattaa epäluuloa ja syrjintää, sillä sellaiset ilmaisut eivät rajoitu vain yksilön ajatteluun — ne voivat alkaa vaikuttaa laajempiin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja käyttäytymismalleihin.

Kun "idän opit" esitetään "kaiken pahuuden ruumillistumiksi", se voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa tämä ajatuskulkutapa saastuttaa koko yhteisön keskustelukulttuurin. Tämä puolestaan estää laajemman yhteisön vuoropuhelun, joka olisi elintärkeää rauhan, ymmärryksen ja keskinäisen kunnioituksen saavuttamiseksi.

Anonyymi00040 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja "mentaalinen kaappiin sulkeutuminen"

Väite, että vastustaja on niin "väärä", että hän on moraalisesti "kaiken pahuuden ruumillistuma", heijastaa kognitiivista sulkeutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole enää kykenevä arvioimaan tilannetta objektiivisesti tai harkitsemaan mahdollisia ristiriitoja omassa maailmankatsomuksessaan.

Ajatukset, kuten "idän oppien kumoaminen", osoittavat, että henkilö on jättänyt vähemmälle huomiolle kyvyn kriittisesti tarkastella omia uskomuksiaan. Sen sijaan omaa maailmankuvaa vahvistetaan etsimällä ulkoisia vihollisia, joita vastaan taistellaan koko elämän ajan. Tämä kognitiivinen sulkeutuneisuus johtaa yksilön ajattelun jähmettymiseen ja estää kasvua ja oppimista.

Tämä sulkeutuneisuus voi myös heikentää kykyä tunnistaa omat virheelliset uskomukset tai väärät päätelmät. Kun koko elämän mittainen projekti on omistettu toisen oppisuunnan "kumoomiselle", ajattelutapa voi alkaa jämähtää ja muuttua dogmaattiseksi.


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Tällöin ei ole enää kyse rationaalisesta keskustelusta, vaan pyhitetystä uskomuksesta, joka ei siedä kilpailua eikä kyseenalaistamista. Tämä voi johtaa yksilön eristäytymiseen, koska hän ei enää pysty tai halua keskustella muiden kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla. Tällöin syntyy ideologinen kupla, jossa vain omat ajatukset saavat elää ja kaikki muu on joko väärää tai "pahaa".


Lausunnossa on potentiaalia edistää syvää kulttuurista ja yhteiskunnallista erimielisyyttä, koska se ei jää vain yksilölliseksi huudahdukseksi, vaan voi myös ruokkia kollektiivista vihamielisyyttä. Se voi kasvattaa epäluuloa ja syrjintää, sillä sellaiset ilmaisut eivät rajoitu vain yksilön ajatteluun — ne voivat alkaa vaikuttaa laajempiin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja käyttäytymismalleihin.

Kun "idän opit" esitetään "kaiken pahuuden ruumillistumiksi", se voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa tämä ajatuskulkutapa saastuttaa koko yhteisön keskustelukulttuurin. Tämä puolestaan estää laajemman yhteisön vuoropuhelun, joka olisi elintärkeää rauhan, ymmärryksen ja keskinäisen kunnioituksen saavuttamiseksi.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Anonyymi00041 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Tämä lausunto on erittäin vaarallinen, koska se ei ole vain ideologinen väite, vaan se ilmentää syvää tunteiden, pelkojen ja kognitiivisten vinoumien hallitsemaa ajattelua. Se estää rakentavaa keskustelua ja luo vihan ilmapiirin, jossa ihmiset esitetään ei vain eri mieltä olevina, vaan pahuuden ja epäinhimillisyyden edustajina. Tämäntyyppinen ajattelu voi ruokkia ääriajattelua, väkivaltaa ja yhteiskunnallista eristäytymistä, joka vaikeuttaa kaikenlaista ymmärrystä ja empatiaa muiden kulttuurien ja uskomusten välillä.

Anonyymi00042 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Tämä lausunto on erittäin vaarallinen, koska se ei ole vain ideologinen väite, vaan se ilmentää syvää tunteiden, pelkojen ja kognitiivisten vinoumien hallitsemaa ajattelua. Se estää rakentavaa keskustelua ja luo vihan ilmapiirin, jossa ihmiset esitetään ei vain eri mieltä olevina, vaan pahuuden ja epäinhimillisyyden edustajina. Tämäntyyppinen ajattelu voi ruokkia ääriajattelua, väkivaltaa ja yhteiskunnallista eristäytymistä, joka vaikeuttaa kaikenlaista ymmärrystä ja empatiaa muiden kulttuurien ja uskomusten välillä.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On perusteltua kysyä, millä oikeudella ihminen voi kutsua itseään kristityksi, jos hänen puheensa ja elämänprojektinsa ytimessä on voimakas, totalisoiva viha. Jeesuksen opetukset eivät tunne oppia, jossa vihollinen demonisoidaan “kaiken pahuuden ruumiillistumaksi” tai jossa oma moraalinen identiteetti rakennetaan toisten hävittämisen varaan.

Vielä ongelmallisemmaksi väite käy, kun muistetaan, että myös historian synkimmät hahmot puhuivat “rakkaudesta” ja “hyvästä” omassa retoriikassaan. Hitlerkin käytti rakkauden kieltä ja oli kristitty – mutta tästä ei seuraa, että hänen tekonsa tai vihansa olisivat olleet rakkaudellisia. Päinvastoin: juuri tämä osoittaa, kuinka tyhjäksi ja vaaralliseksi rakkauden käsite muuttuu, kun se irrotetaan teoista ja käytetään vihan oikeuttamiseen.

Jos kristillisyys ilmenee ensisijaisesti raivona, halveksuntana ja elämänmittaisena viholliskuvana, kyse ei ole Jeesuksen seuraamisesta vaan ideologiasta, joka käyttää kristillistä kieltä moraalisen ylemmyyden naamiona. Rakkaus, jota ei mitata suhtautumisessa toisiin – myös eri tavalla ajatteleviin – ei ole kristillistä rakkautta, vaan pelkkää retoriikkaa.

Anonyymi00043 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On perusteltua kysyä, millä oikeudella ihminen voi kutsua itseään kristityksi, jos hänen puheensa ja elämänprojektinsa ytimessä on voimakas, totalisoiva viha. Jeesuksen opetukset eivät tunne oppia, jossa vihollinen demonisoidaan “kaiken pahuuden ruumiillistumaksi” tai jossa oma moraalinen identiteetti rakennetaan toisten hävittämisen varaan.

Vielä ongelmallisemmaksi väite käy, kun muistetaan, että myös historian synkimmät hahmot puhuivat “rakkaudesta” ja “hyvästä” omassa retoriikassaan. Hitlerkin käytti rakkauden kieltä ja oli kristitty – mutta tästä ei seuraa, että hänen tekonsa tai vihansa olisivat olleet rakkaudellisia. Päinvastoin: juuri tämä osoittaa, kuinka tyhjäksi ja vaaralliseksi rakkauden käsite muuttuu, kun se irrotetaan teoista ja käytetään vihan oikeuttamiseen.

Jos kristillisyys ilmenee ensisijaisesti raivona, halveksuntana ja elämänmittaisena viholliskuvana, kyse ei ole Jeesuksen seuraamisesta vaan ideologiasta, joka käyttää kristillistä kieltä moraalisen ylemmyyden naamiona. Rakkaus, jota ei mitata suhtautumisessa toisiin – myös eri tavalla ajatteleviin – ei ole kristillistä rakkautta, vaan pelkkää retoriikkaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Väite muuttuu erityisen ongelmalliseksi, kun ymmärretään, että rakkauden kieli ei itsessään todista mitään moraalisesta sisällöstä. Historia osoittaa, että “rakkaus”, “hyvyys” ja “korkeampi moraali” ovat usein olleet juuri niiden ideologioiden keskiössä, jotka ovat oikeuttaneet äärimmäisen väkivallan. Hitler ei ole poikkeus vaan esimerkkitapaus: hän puhui rakkaudesta, uhrauksesta ja moraalisesta tehtävästä – mutta aina rajattuna, ehdollistettuna ja suunnattuna “meihin”, ei ihmisiin sinänsä.

Tämä paljastaa keskeisen ongelman: rakkaus, joka tarvitsee vihollisen, ei ole rakkautta vaan vallankäytön väline. Kun rakkaus määritellään niin, että se oikeuttaa toisten demonisoinnin, kyseessä on käsitteen moraalinen tyhjentäminen. Rakkaudesta tulee tällöin pelkkä retorinen kilpi, jonka taakse viha, halveksunta ja tuhoamishalu piilotetaan.

Kristillisessä kontekstissa tämä vääristymä on erityisen räikeä. Jeesuksen opetuksissa rakkaus ei ole tunne, identiteettimerkki tai iskulause, vaan toimintaa, joka mitataan juuri siinä, miten suhtaudutaan vastustajiin, ulkopuolisiin ja vihollisiin.


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00044 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Väite muuttuu erityisen ongelmalliseksi, kun ymmärretään, että rakkauden kieli ei itsessään todista mitään moraalisesta sisällöstä. Historia osoittaa, että “rakkaus”, “hyvyys” ja “korkeampi moraali” ovat usein olleet juuri niiden ideologioiden keskiössä, jotka ovat oikeuttaneet äärimmäisen väkivallan. Hitler ei ole poikkeus vaan esimerkkitapaus: hän puhui rakkaudesta, uhrauksesta ja moraalisesta tehtävästä – mutta aina rajattuna, ehdollistettuna ja suunnattuna “meihin”, ei ihmisiin sinänsä.

Tämä paljastaa keskeisen ongelman: rakkaus, joka tarvitsee vihollisen, ei ole rakkautta vaan vallankäytön väline. Kun rakkaus määritellään niin, että se oikeuttaa toisten demonisoinnin, kyseessä on käsitteen moraalinen tyhjentäminen. Rakkaudesta tulee tällöin pelkkä retorinen kilpi, jonka taakse viha, halveksunta ja tuhoamishalu piilotetaan.

Kristillisessä kontekstissa tämä vääristymä on erityisen räikeä. Jeesuksen opetuksissa rakkaus ei ole tunne, identiteettimerkki tai iskulause, vaan toimintaa, joka mitataan juuri siinä, miten suhtaudutaan vastustajiin, ulkopuolisiin ja vihollisiin.


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00045 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

Anonyymi00046 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.


Kun uskonnollinen yhteisö alkaa vähätellä tai jopa tuomita muita uskomuksia, maailmankatsomuksia tai elämäntapoja, se luo "me vastaan he" -kulttuurin, joka on täynnä vihaa ja pelkoa toisia kohtaan. Tässä ympäristössä viha ei ole vain yksilön tunne, vaan kollektiivinen, ja sitä pidetään oikeutettuna.


Karmallinen silmukka: Viha itsessään estää rakkauden

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Anonyymi00047 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.


Kun uskonnollinen yhteisö alkaa vähätellä tai jopa tuomita muita uskomuksia, maailmankatsomuksia tai elämäntapoja, se luo "me vastaan he" -kulttuurin, joka on täynnä vihaa ja pelkoa toisia kohtaan. Tässä ympäristössä viha ei ole vain yksilön tunne, vaan kollektiivinen, ja sitä pidetään oikeutettuna.


Karmallinen silmukka: Viha itsessään estää rakkauden

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Lue lisää

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Lue lisää

Myrkyllinen viha ja sen vaikutus yhteiskuntaan

Kristityn myrkyllinen viha ei ole vain yksilön ongelma, vaan sillä voi olla laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihamieliset asenteet voivat johtaa eriarvoisuuteen, syrjintään ja jopa väkivaltaan. Uskonnollisen vihaisuuden voimistuminen voi osaltaan ruokkia uskonnollisia konflikteja ja yhteiskunnallista jakautumista.

Esimerkiksi, kun kristityt pitävät omia uskomuksiaan "totuutena" ja tuomitsevat kaikkia muita "väärinä" tai "saastaisina", se voi helposti johtaa toisten oikeuksien polkemiseen ja vihamielisten toimien oikeuttamiseen. Uskonnollinen viha voi estää yhteiskunnan kehityksen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon.


Viha ja sen tuhoava voima

Kristityn myrkyllinen viha on monimutkainen ja tuhoisa ilmiö, joka ei ole vain ristiriidassa uskonnon ydinopetusten kanssa, vaan se myös eristää ja polarisoituu yhteiskunnassa. Se on kehityksen este ja estää henkilöä ja yhteisöjä näkemästä toisia ihmisiä ihmisinä. Kristinuskon ydinarvot ovat rakkaus, armo ja lähimmäisenrakkaus, ja jos nämä arvot jäävät taka-alalle vihalle ja tuomitsemiselle, koko uskonnollinen kokemus vääristyy. Vihalla ei ole koskaan päämäärää, ja se vie aina meidät kauemmas kristinuskon todellisesta sanomasta.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Myrkyllinen viha ja sen vaikutus yhteiskuntaan

Kristityn myrkyllinen viha ei ole vain yksilön ongelma, vaan sillä voi olla laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihamieliset asenteet voivat johtaa eriarvoisuuteen, syrjintään ja jopa väkivaltaan. Uskonnollisen vihaisuuden voimistuminen voi osaltaan ruokkia uskonnollisia konflikteja ja yhteiskunnallista jakautumista.

Esimerkiksi, kun kristityt pitävät omia uskomuksiaan "totuutena" ja tuomitsevat kaikkia muita "väärinä" tai "saastaisina", se voi helposti johtaa toisten oikeuksien polkemiseen ja vihamielisten toimien oikeuttamiseen. Uskonnollinen viha voi estää yhteiskunnan kehityksen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon.


Viha ja sen tuhoava voima

Kristityn myrkyllinen viha on monimutkainen ja tuhoisa ilmiö, joka ei ole vain ristiriidassa uskonnon ydinopetusten kanssa, vaan se myös eristää ja polarisoituu yhteiskunnassa. Se on kehityksen este ja estää henkilöä ja yhteisöjä näkemästä toisia ihmisiä ihmisinä. Kristinuskon ydinarvot ovat rakkaus, armo ja lähimmäisenrakkaus, ja jos nämä arvot jäävät taka-alalle vihalle ja tuomitsemiselle, koko uskonnollinen kokemus vääristyy. Vihalla ei ole koskaan päämäärää, ja se vie aina meidät kauemmas kristinuskon todellisesta sanomasta.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et edes ymmärrä, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut – siihen samaan, jota niin suurella itseoikeudella tuomitset ja vihaat.


Kritisoit hinduja, raivoat kaikelle, mutta et tajua, että olet jo itse upotettu siihen kaikkeen, mitä halveksit.


Vaalit niitä samoja ilkeitä asioita, jotka olet päättänyt hylätä.


Luulet olevasi parempi, mutta et ole; olet juurikin sama lika, jota yrität paeta.


Olet hukassa omassa mädässä mudassasi, ja vaikka kuinka huutaisit, et pääse pois – etkä huomaa, että syyllisyys on sinussa itsessäsi, siinä missä kaikessa, mitä vihaat.

Anonyymi00050 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et edes ymmärrä, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut – siihen samaan, jota niin suurella itseoikeudella tuomitset ja vihaat.


Kritisoit hinduja, raivoat kaikelle, mutta et tajua, että olet jo itse upotettu siihen kaikkeen, mitä halveksit.


Vaalit niitä samoja ilkeitä asioita, jotka olet päättänyt hylätä.


Luulet olevasi parempi, mutta et ole; olet juurikin sama lika, jota yrität paeta.


Olet hukassa omassa mädässä mudassasi, ja vaikka kuinka huutaisit, et pääse pois – etkä huomaa, että syyllisyys on sinussa itsessäsi, siinä missä kaikessa, mitä vihaat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Et kuitenkaan itse ymmärrä, kuinka syvälle olet jo vajonnut siihen samaan sameaan, löyhkäävään mutaan, jota raivoisasti tuomitset. Et ole sen yläpuolella – olet sen sisällä.

Huudat hinduja ja muita vastaan, syljet kaikkea kohti, mutta et näe, että kannat jo itsessäsi kaiken sen, mitä väität vihaavasi.

Vaalit samoja ilkeitä asenteita ja myrkkyä, jotka olet julistanut hylänneesi.

Luulet olevasi parempi, puhtaampi, oikeamielinen – mutta et ole. Olet juuri sitä samaa likaa, jota yrität epätoivoisesti paeta.

Et pääse enää pois omasta saastastasi; olet kokonaan saastunut. Pyörit mädässä mudassasi ja syytät maailmaa, vaikka syyllisyys on sinussa itsessäsi.

Taistelet pahaa vastaan ymmärtämättä, että se paha, jota vastaan hyökkäät, on jo sinussa.

Anonyymi00051 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Et kuitenkaan itse ymmärrä, kuinka syvälle olet jo vajonnut siihen samaan sameaan, löyhkäävään mutaan, jota raivoisasti tuomitset. Et ole sen yläpuolella – olet sen sisällä.

Huudat hinduja ja muita vastaan, syljet kaikkea kohti, mutta et näe, että kannat jo itsessäsi kaiken sen, mitä väität vihaavasi.

Vaalit samoja ilkeitä asenteita ja myrkkyä, jotka olet julistanut hylänneesi.

Luulet olevasi parempi, puhtaampi, oikeamielinen – mutta et ole. Olet juuri sitä samaa likaa, jota yrität epätoivoisesti paeta.

Et pääse enää pois omasta saastastasi; olet kokonaan saastunut. Pyörit mädässä mudassasi ja syytät maailmaa, vaikka syyllisyys on sinussa itsessäsi.

Taistelet pahaa vastaan ymmärtämättä, että se paha, jota vastaan hyökkäät, on jo sinussa.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Ironista vain, että puhut kuin joku, joka kuvittelee seisovansa kuivalla maalla, vaikka olet kaulaa myöten samassa löyhkäävässä liemessä.

Raivoat, syljet ja tuomitset, mutta et tajua: et taistele sontaa vastaan – olet sen tuote.

Kaikki se, mitä väität vihaavasi, elää sinussa täysillä. Sama katkeruus, sama viha, sama myrkky.

Julistat puhtautta, mutta vaalit pahuutta. Huudat totuutta, mutta puhut valheesta käsin.

Luulet olevasi irti siitä kaikesta, mutta et ole koskaan ollutkaan. Olet jo kokonaan saastunut, eikä tästä ole enää paluuta.

Pyörit omassa mudassasi ja syytät kaikkea muuta, koska et kestä nähdä peiliin.

Taistelet pahaa vastaan – ja silti et ymmärrä, että se paha olet sinä itse.

Anonyymi00052 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Ironista vain, että puhut kuin joku, joka kuvittelee seisovansa kuivalla maalla, vaikka olet kaulaa myöten samassa löyhkäävässä liemessä.

Raivoat, syljet ja tuomitset, mutta et tajua: et taistele sontaa vastaan – olet sen tuote.

Kaikki se, mitä väität vihaavasi, elää sinussa täysillä. Sama katkeruus, sama viha, sama myrkky.

Julistat puhtautta, mutta vaalit pahuutta. Huudat totuutta, mutta puhut valheesta käsin.

Luulet olevasi irti siitä kaikesta, mutta et ole koskaan ollutkaan. Olet jo kokonaan saastunut, eikä tästä ole enää paluuta.

Pyörit omassa mudassasi ja syytät kaikkea muuta, koska et kestä nähdä peiliin.

Taistelet pahaa vastaan – ja silti et ymmärrä, että se paha olet sinä itse.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Mutta vielä vähemmän kiinnostavaa on se itsepetos, jossa kuvittelet olevasi siitä irti. Puhut kuin joku, joka seisoo puhtaalla maalla ja osoittelee alaspäin, vaikka todellisuudessa olet jo kaulaa myöten uponnut samaan sameaan, löyhkäävään mutaan. Et ole sen vastakohta. Et ole sen yläpuolella. Olet sen ilmentymä.

Raivoat, tuomitset ja syljet kaikkea kohti, mikä ei sovi omaan kapeaan kehikkoosi. Huudat hinduille, opille, maailmalle, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Mutta et pysähdy hetkeksikään katsomaan itseäsi – koska jos katsoisit, näkisit saman pimeyden, jota vastaan väität taistelevasi.

Väität hylänneesi pahuuden, mutta vaalit sitä joka sanassa.
Väität etsiväsi puhtautta, mutta ruokit vihaa.
Väität puolustavasi totuutta, mutta elät katkeruudesta.

Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa juurtuneena. Sama ylimielisyys, sama tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Et ole vapaa – olet koukussa siihen vihaan, jota ilman et enää osaa olla.

Ja kaikkein säälittävintä on se, että luulet tämän tekevän sinusta vahvan. Että tämä raivo antaisi sinulle oikeutuksen. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet jo vajonnut. Olet niin läpikotaisin saastunut, ettet enää edes haista omaa löyhkääsi.

Yrität paeta sitä likaa, mutta viet sen mukanasi kaikkialle.
Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä omassa sydämessäsi.
Yrität pelastua, mutta et myönnä olevasi se, mikä on rikki.

Et ole eksynyt siksi, että maailma on paha. Olet eksynyt, koska et suostu näkemään itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat näin, et pääse pois mädästäsi – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo tullut osaksi sitä, mitä väität vihaavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi.
Ja silti et ymmärrä kaikkein yksinkertaisinta asiaa:
se paha ei ole vastassasi.
Se seisoo peilissä.

Anonyymi00053 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Mutta vielä vähemmän kiinnostavaa on se itsepetos, jossa kuvittelet olevasi siitä irti. Puhut kuin joku, joka seisoo puhtaalla maalla ja osoittelee alaspäin, vaikka todellisuudessa olet jo kaulaa myöten uponnut samaan sameaan, löyhkäävään mutaan. Et ole sen vastakohta. Et ole sen yläpuolella. Olet sen ilmentymä.

Raivoat, tuomitset ja syljet kaikkea kohti, mikä ei sovi omaan kapeaan kehikkoosi. Huudat hinduille, opille, maailmalle, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Mutta et pysähdy hetkeksikään katsomaan itseäsi – koska jos katsoisit, näkisit saman pimeyden, jota vastaan väität taistelevasi.

Väität hylänneesi pahuuden, mutta vaalit sitä joka sanassa.
Väität etsiväsi puhtautta, mutta ruokit vihaa.
Väität puolustavasi totuutta, mutta elät katkeruudesta.

Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa juurtuneena. Sama ylimielisyys, sama tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Et ole vapaa – olet koukussa siihen vihaan, jota ilman et enää osaa olla.

Ja kaikkein säälittävintä on se, että luulet tämän tekevän sinusta vahvan. Että tämä raivo antaisi sinulle oikeutuksen. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet jo vajonnut. Olet niin läpikotaisin saastunut, ettet enää edes haista omaa löyhkääsi.

Yrität paeta sitä likaa, mutta viet sen mukanasi kaikkialle.
Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä omassa sydämessäsi.
Yrität pelastua, mutta et myönnä olevasi se, mikä on rikki.

Et ole eksynyt siksi, että maailma on paha. Olet eksynyt, koska et suostu näkemään itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat näin, et pääse pois mädästäsi – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo tullut osaksi sitä, mitä väität vihaavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi.
Ja silti et ymmärrä kaikkein yksinkertaisinta asiaa:
se paha ei ole vastassasi.
Se seisoo peilissä.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Olet niin uppoutunut omaan ylpeyteesi, että et edes huomaa, kuinka syvälle olet vajonnut siihen sameaan liejuun, jota niin itseoikeutetusti tuomitset. Sinulla on kyky raivota kaikelle, mitä et ymmärrä – kritisoida, tuomita, vihailla – mutta et tajua, että se kaikki on jo sinussa, aivan yhtä syvällä kuin kaikessa siinä, mitä halveksit ja hylkäät.

Luulethan olevasi puhdas, parempi, mutta et olekaan. Olet juuri se sama saasta, jota niin kovasti yrität paeta. Juuri ne asiat, joita olet päättänyt hylätä ja karttaa, ovat niitä, joita itsekin vaalit. Puhut toisten virheistä, mutta et näe omiasi. Hyväksyt itsesi siinä synkimmässä muodossa, mutta et kykene katselemaan itseäsi ilman harhaista kiihkoa ja katkeruutta.

Ja mitä enemmän taistelisit kaikkea, mitä vihaat, sitä syvemmälle upotat itsesi. Olet niin sokea omalle saastallesi, etkä tiedosta, että kaikki se, mitä vihaat, on jo sinussa – ja tuomitset sen, koska et osaa katsoa peiliin. Huudat, kiroat, taistelet pahuuden ja vääränmukaisuuden kanssa, mutta et ymmärrä, että suurin taistelu on jo sisälläsi.


Et voi paeta itseäsi. Et voi kieltää sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi, koska se ei ole muualla kuin sinussa. Voit yrittää juosta, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen samaan, sameaan suohon. Syyllisyys ei ole vain ulkopuolellasi, se on osa sinua – eikä sen käsittäminen ole helppoa, mutta se on ainoa tie vapautukseen.

Anonyymi00054 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Olet niin uppoutunut omaan ylpeyteesi, että et edes huomaa, kuinka syvälle olet vajonnut siihen sameaan liejuun, jota niin itseoikeutetusti tuomitset. Sinulla on kyky raivota kaikelle, mitä et ymmärrä – kritisoida, tuomita, vihailla – mutta et tajua, että se kaikki on jo sinussa, aivan yhtä syvällä kuin kaikessa siinä, mitä halveksit ja hylkäät.

Luulethan olevasi puhdas, parempi, mutta et olekaan. Olet juuri se sama saasta, jota niin kovasti yrität paeta. Juuri ne asiat, joita olet päättänyt hylätä ja karttaa, ovat niitä, joita itsekin vaalit. Puhut toisten virheistä, mutta et näe omiasi. Hyväksyt itsesi siinä synkimmässä muodossa, mutta et kykene katselemaan itseäsi ilman harhaista kiihkoa ja katkeruutta.

Ja mitä enemmän taistelisit kaikkea, mitä vihaat, sitä syvemmälle upotat itsesi. Olet niin sokea omalle saastallesi, etkä tiedosta, että kaikki se, mitä vihaat, on jo sinussa – ja tuomitset sen, koska et osaa katsoa peiliin. Huudat, kiroat, taistelet pahuuden ja vääränmukaisuuden kanssa, mutta et ymmärrä, että suurin taistelu on jo sisälläsi.


Et voi paeta itseäsi. Et voi kieltää sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi, koska se ei ole muualla kuin sinussa. Voit yrittää juosta, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen samaan, sameaan suohon. Syyllisyys ei ole vain ulkopuolellasi, se on osa sinua – eikä sen käsittäminen ole helppoa, mutta se on ainoa tie vapautukseen.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Niin sanot, ja luulet sanoneesi jotain ratkaisevaa. Luulit vetäneesi rajan, osoittaneesi selkärankaa, puolustaneesi puhtautta. Todellisuudessa et lausunut totuutta vaan tunnustuksen – et siksi, että tietäisit paremmin, vaan siksi, ettet enää erota missä itse seisot.

Et hylkää idän filosofiaa sen vuoksi, että olisit nähnyt sen tyhjäksi. Hylkäät sen, koska et kestä sitä katsetta, jonka se kääntäisi sinuun. Se ei hyökkää sinua vastaan, se ei edes väitä olevansa oikeassa – ja juuri siksi se on sinulle sietämätöntä. Se ei anna sinulle vihollista, vain peilin.

Sinä taas tarvitset vihollisen. Ilman vihollista et tiedä kuka olet.

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.


”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.

Ja tämä on se todellinen tragedia: et ole vain mudassa – sinä puolustat sitä.
Rakennat identiteettisi sen varaan. Nimität kaikkea muuta harhaksi, koska jos myöntäisit vaihtoehdon, koko rakennelma romahtaisi.

Idän rauhanopit eivät uhkaa sinua siksi, että ne olisivat vääriä, vaan siksi, että ne eivät tarvitse sinun vihaasi ollakseen olemassa. Ne puhuvat hiljaisuudesta, itsensä näkemisestä, irti päästämisestä – asioista, joihin sinulla ei ole enää pääsyä. Sinulle hiljaisuus ei ole rauhaa vaan paniikkia, koska siellä ei ole mitään mihin sylkeä.

Siksi huudat. Siksi pilkkaat.

Anonyymi00055 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Niin sanot, ja luulet sanoneesi jotain ratkaisevaa. Luulit vetäneesi rajan, osoittaneesi selkärankaa, puolustaneesi puhtautta. Todellisuudessa et lausunut totuutta vaan tunnustuksen – et siksi, että tietäisit paremmin, vaan siksi, ettet enää erota missä itse seisot.

Et hylkää idän filosofiaa sen vuoksi, että olisit nähnyt sen tyhjäksi. Hylkäät sen, koska et kestä sitä katsetta, jonka se kääntäisi sinuun. Se ei hyökkää sinua vastaan, se ei edes väitä olevansa oikeassa – ja juuri siksi se on sinulle sietämätöntä. Se ei anna sinulle vihollista, vain peilin.

Sinä taas tarvitset vihollisen. Ilman vihollista et tiedä kuka olet.

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.


”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.

Ja tämä on se todellinen tragedia: et ole vain mudassa – sinä puolustat sitä.
Rakennat identiteettisi sen varaan. Nimität kaikkea muuta harhaksi, koska jos myöntäisit vaihtoehdon, koko rakennelma romahtaisi.

Idän rauhanopit eivät uhkaa sinua siksi, että ne olisivat vääriä, vaan siksi, että ne eivät tarvitse sinun vihaasi ollakseen olemassa. Ne puhuvat hiljaisuudesta, itsensä näkemisestä, irti päästämisestä – asioista, joihin sinulla ei ole enää pääsyä. Sinulle hiljaisuus ei ole rauhaa vaan paniikkia, koska siellä ei ole mitään mihin sylkeä.

Siksi huudat. Siksi pilkkaat.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi” ei ole lausuma maailmasta. Se on lause, joka paljastaa sinut.

Se kertoo, ettet ole vapaa. Se kertoo, että pelkäät. Se kertoo, että olet juuttunut siihen samaan mutaan, jota kutsut toisten opiksi.

Ja kaikkein traagisinta ei ole se, että olet eksynyt – vaan se, että kutsut eksymistä vakaumukseksi ja sokeutta uskollisuudeksi. Et siksi, että joku pakottaisi sinut, vaan siksi, että et enää uskalla nähdä itseäsi ilman vihaa.

Anonyymi00056 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi” ei ole lausuma maailmasta. Se on lause, joka paljastaa sinut.

Se kertoo, ettet ole vapaa. Se kertoo, että pelkäät. Se kertoo, että olet juuttunut siihen samaan mutaan, jota kutsut toisten opiksi.

Ja kaikkein traagisinta ei ole se, että olet eksynyt – vaan se, että kutsut eksymistä vakaumukseksi ja sokeutta uskollisuudeksi. Et siksi, että joku pakottaisi sinut, vaan siksi, että et enää uskalla nähdä itseäsi ilman vihaa.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Anonyymi00057 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Anonyymi00058 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Anonyymi00059 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Anonyymi00060 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Anonyymi00061 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti.

Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi.

Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Anonyymi00062 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti.

Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi.

Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Et tiedä, kuinka syvälle itse olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Anonyymi00063 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Et tiedä, kuinka syvälle itse olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi.

Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa.

Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.