Nopeimmat leviäjät Suomessa?

levisi koko maahan todella nopeasti.

ovat jo räjähtäneet kantojen liiallisessa runsastumisessa käsiin.
Turhat rauhoitukset yms kaatopaikkojen runsaat ruoka apajat ovat jo tehneet kannat kestämättömän suuriksi.
Suuret varisparvet kiertelevät keväällä rantavesiä etsien vesilintujen munia ja viisaina lintuina houkuttelevat emon pois pesältä ja toiset kerää munat.
Näiden niinsanottujen petojen ja peto/"rosvo" lintujen hyyssääminen käy jo luonnon päälle.
Suden suojelu menee jo esimerkiksi uhanalaisen metsäpeuran hyvinvoinnin ja suojelun edelle.
Varislintuja hyyssäämällä aiheutetaan hallaa sorsa/kahlaaja linnuille.
Petolintuja suojelemalla hävitetään taas kanalintukannat.

Näin ei metsästävänä sanon jo etukäteen ennenkun sen kansanryhmän haukkuminen alkaa että syyttävät puheet heitä kohtaan voidaan unohtaa jo heti kättelyssä.
Heidän riistanhoito työ on edistyksellistä luonnon kunnioittamista mutta ihmettelen suuresti sitä nykyajan vimmaa suojella joka ainoaa petoa tässä maassa.
Totta on se että yhtälailla ne kuuluvat ja rikastuttavat suomen luontoa mutta koittakaa nyt käsittää että luonto ei toimi suhteessa niin että petoja on enemmän kun saalistettavia eläimiä.

susi, koska niiden kanta on ainakin kymmenkertaistunut ihan parin vuoden aikana.. syövät lemmikit ihmisten pihoista ja p#skantavat sienet ja marjat syömäkelvottomiksi

On kymmenessä vuodessa palannut koko maan laajuisesti.

ELOÄTETTÄVÄT,muovikassiporukka, etniset ryhmät, siinä nopeimmin lisääntyvt.

Tälläinen lainaus päivän Ilkasta:

"Kevät on parhaimmillaan silloin, kun se vielä kolkuttaa ovella. Oven auettua kevät vyöryy niin nopeasti, että siihen liittyy jo menettämisen pelkoa ja mukana pysymisen kyvyttömyyttä.
Kannattaakin mielikuvitella itsensä kevään suurimpaan juhlaan hyvissä ajoin. Henkinen valmistautuminen elämän suurimpiin murroksiin on yleensäkin tärkeää.
Ollaan siis hupenevilla järven jäillä. Sulavesikiiloja näkyy virtapaikoissa ja ne laajenevat tunti tunnilta. Ulapallekin näyttää syntyvän avantoja jääpeitteen sinisiksi silmiksi.

Jokisuulla tämä kaikki on laitettu merkille. Horisontin yllä hulmahtelee lokkiryhmiä ja viimein ne laskeutuvat jään rajalle. Siellä ui ennestään vesilintuja ja joutsenia, mutta vasta lokit avaavat näyttämön esiripun. Runsauden juhlasta ei tule mitään puuttuman.
Harmaalokit kailottavat kuulakkaasti, kalalokit kaijattavat hillitymmin ja selkälokit vähän römeämmin, mutta naurulokkeja ei voita mikään. Naurulokeilla on kuorosodassa paljouden etu. Yksin tai pareittain nuo ruskeahuppuiset valkosiivet eivät kummoisia sano, mutta laitapa viisituhatta taukoamaan samalle jään reunalle. Sen huumaavampaa kevätsanomaa ei heti tule mieleen.
Aikanaan naurulokit asettuvat iloisena pilvenä isoksi yhdyskunnaksi pesimään. Siinä on melua ja meininkiä.
Mutta tarkemmin katsottuna saattaa havaita useiden muidenkin lajien puikkelehtivan lokkien seurana. Nämä muut sukeltelevat silkkiuikkuina ja härkälintuina, pulikoivat nokikanoina ja uivat tukkasotkina, punasotkina ja jouhisorsinakin.

On yleinen ilmiö, että runsaus ruokkii runsautta. Uikut ja vesilinnut hakeutuvat mieluusti pesimään juuri naurulokkiyhdyskuntiin, koska siellä ne ovat turvassa useilta saalistajilta. Lokkien joukkovoima suojaa myös uhanalaistuvia kuokkavieraita.
Useat riistalajeinakin tunnetut vesilintumme ovat taantuneet melko nopeasti ja melko yllättäen. Ne ovat kärsineet ympäristömuutoksista ja myös liiallisesta metsästyksestä.
Metsähanhen ohella varsinkin jouhisorsien, heinätavien ja kolmen sotkalajin kannat ovat suorastaan romahtaneet. Lapasotka on jopa erittäin uhanalainen.
Iso osa juuri näiden lajien maailmankannoista pesii Suomessa. Meillä on siten iso vastuu vesilintujemme hyvinvoinnista.
Vaikka emme välttämättä saata herkistyä naurulokkikuoron edessä, voimme silti sitä sietää edes myötämielisyyden tähden. Sillä missä naurulokit pesivät, siellä menestyvät parhaiten myös useimmat vesilinnut. Naurulokkiyhdyskuntien häviäminen on paikoin ollut yhtenä syynä myös vesilintukatoon.
Lokit eivät kuitenkaan yksin ratkaise pulmaa.
Viime syksynä muutamat riistanhoitopiirit rajoittivat metsähanhen metsästystä. Keinot eivät kuitenkaan olleet riittäviä ja tulee olemaan viisasta rauhoittaa metsähanhi toistaiseksi kokonaan.
Tulevien metsästyskausien käytännöt ratkaisevat paljon. Jokainen säästetty jouhisorsa, heinätavi ja sotka lentää suomalaiseen vastuulaariimme. Sitä sanotaan kestäväksi kehitykseksi ja se vaatii hyvää lajituntemusta.
Me voimme muuttaa lukuja vaikka kauniin jouhisorsa osalta: Suomessa pesii 8000-15000 jouhisorsaparia, se on 95 prosenttia Euroopan pesimäkannasta, jouhisorsia ammuttiin Suomessa toissa vuonna 7900."


http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=569523

www.lintuatlas.fi

Tuolta löytyy uudet levinneisyyskartat, joista voi vertailla parin viime vuosikymmenen muutoksia.

Viimeaikaisia runsastujia ovat mm.
laulujoutsen
valkoposkihanhi
pikkuvarpunen
jne.

Monella lajilla on pientä mutta selvää leviämistä pohjoiseen nähtävissä. Mutta valitettavasti myös taantujia on. Varsinaista yksilötiheyden muuttumista kartoista ei näe, joten parimäärien muutokset jäävät epäselviksi. Yleensä selvän levinneisyysmuutoksen lajit ovat kuitenkin myös runsastuneet tai vähentyneet selvästi.

Moni laji on kuitenkin viimeisen parinsadan vuoden aikana runsastunut maassamme, joko täysin nollasta, tai sitten metsästyksen loputtua/vähennyttyä merkittävästi. Tai elinolosuhteiden muuten parannuttua esim. lämpimämpien säiden vuoksi.
Yksi kirja jossa asiaa käsitellään, on Veikko Neuvosen Muutoksia Suomen luonnossa. Kannattaa lukea.