Ihminenkö varmistaa Jumalan oman?

Raamatun mukaan kaste on Jumalan ainutkertainen pelastusteko lapselle. Raamattu liittää uudestisyntymisen kasteeseen.

Mistäköhän ko. raamatunpaikka löytyy, itse en ole moiseen törmännyt.

Raamatussa sanotaan että kaste on hyvän omantunnon pyytämistä jumalalta.

pieni vauva ei sitä tarvitse.

Raamatussa sanottu !! kirjoitti:

Raamatun mukaan kaste on Jumalan ainutkertainen pelastusteko lapselle. Raamattu liittää uudestisyntymisen kasteeseen.

Mistäköhän ko. raamatunpaikka löytyy, itse en ole moiseen törmännyt.

Raamatussa sanotaan että kaste on hyvän omantunnon pyytämistä jumalalta.

pieni vauva ei sitä tarvitse.

Lue lisää

"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun."

1. Piet. 3:21    
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska JUMALA TEKI kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]

Room.6:3 "Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa (vereensä)."

lapsikin kirjoitti:

"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun."

1. Piet. 3:21    
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska JUMALA TEKI kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]

Room.6:3 "Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa (vereensä)."

Lue lisää

Lainasit vääristeltyä käännöstä:

1. Piet. 3:21
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska JUMALA TEKI kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]

Alkutekstissä ei ole sellaisia sanoja joiden mukaan ”Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.”

Alkutekstin sanat ovat:

”Myös meidät /teidät vastineena nyt pelastaa kaste, ei lihan saastan poistamisena, vaan hyvän
omantunnon pyytämisenä Jumalaa kohtaan, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”

On näet täysin väärin kääntää kreikan ”pyyntöä / pyytämistä” merkitsevä επερωτημα - sana merkitsemään muka ”liittoa”, ja väärentää tekstiin vielä sellainen ajatus, jonka mukaan muka ”Jumala” olisi tämän liiton tekijä.

Tosiasiassa alkutekstissä kastettava itse pyytää kastettavaksi suostuessaan hyvää omaatuntoa, ja juuri tämä seikka sulkee Raamatun mukaiselta kasteelta pois sylivauvat, jotka eivät kykene hyvää omaatuntoa pyytämään.

Toisin sanoen: edustat täyttä humpuukikristillisyyttä viesteissäsi.

Arvaappa kuka nuo oppisi sanoi/kirjoitti?

Ihminen ei ole Jumala!

Niin paljon kaste vettä ei ole olemassakaan että sillä voidaan pestä kristinuskon kekemät ja teettämät murhien synnit pois! Satoja miljoonia, pieniä lapsiakin on se saatanallisuuden rikollis järjestö tappanut ja tapattanut ja sen rikollisen jumalaa jumaloitte!
Hävetkää!!!!

käännöstä. kirjoitti:

Lainasit vääristeltyä käännöstä:

1. Piet. 3:21
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska JUMALA TEKI kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]

Alkutekstissä ei ole sellaisia sanoja joiden mukaan ”Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.”

Alkutekstin sanat ovat:

”Myös meidät /teidät vastineena nyt pelastaa kaste, ei lihan saastan poistamisena, vaan hyvän
omantunnon pyytämisenä Jumalaa kohtaan, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”

On näet täysin väärin kääntää kreikan ”pyyntöä / pyytämistä” merkitsevä επερωτημα - sana merkitsemään muka ”liittoa”, ja väärentää tekstiin vielä sellainen ajatus, jonka mukaan muka ”Jumala” olisi tämän liiton tekijä.

Tosiasiassa alkutekstissä kastettava itse pyytää kastettavaksi suostuessaan hyvää omaatuntoa, ja juuri tämä seikka sulkee Raamatun mukaiselta kasteelta pois sylivauvat, jotka eivät kykene hyvää omaatuntoa pyytämään.

Toisin sanoen: edustat täyttä humpuukikristillisyyttä viesteissäsi.

Lue lisää

Jumala tekee kasteessa liiton kastettavan lapsen kanssa. Liitto on yksipuolinen sitoumus.

Ihminen ei voi tehdä mitään sopimuksia tai kauppoja Jumalan kanssa. Koska ei ole tasapuolinen sopimusosapuoli.

Ole tarkkana termeissä. Jumala solmii uuden liiton KASTEESSA.

käännetty kirjoitti:

Jumala tekee kasteessa liiton kastettavan lapsen kanssa. Liitto on yksipuolinen sitoumus.

Ihminen ei voi tehdä mitään sopimuksia tai kauppoja Jumalan kanssa. Koska ei ole tasapuolinen sopimusosapuoli.

Ole tarkkana termeissä. Jumala solmii uuden liiton KASTEESSA.

Lue lisää

Jumalaa!
Nyt, kun minä roiskasen vettä, Sinun om tehtävä
liitto tämän pienokaisen kanssa?????
Huvittavaa.

Eli pappi pakottaa kirjoitti:

Jumalaa!
Nyt, kun minä roiskasen vettä, Sinun om tehtävä
liitto tämän pienokaisen kanssa?????
Huvittavaa.

Luuk. 14:23    
"Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja PAKOTA heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi"

käännetty kirjoitti:

Jumala tekee kasteessa liiton kastettavan lapsen kanssa. Liitto on yksipuolinen sitoumus.

Ihminen ei voi tehdä mitään sopimuksia tai kauppoja Jumalan kanssa. Koska ei ole tasapuolinen sopimusosapuoli.

Ole tarkkana termeissä. Jumala solmii uuden liiton KASTEESSA.

Lue lisää

Höpö höpö hömpötyksellesi.

käännetty kirjoitti:

Jumala tekee kasteessa liiton kastettavan lapsen kanssa. Liitto on yksipuolinen sitoumus.

Ihminen ei voi tehdä mitään sopimuksia tai kauppoja Jumalan kanssa. Koska ei ole tasapuolinen sopimusosapuoli.

Ole tarkkana termeissä. Jumala solmii uuden liiton KASTEESSA.

Lue lisää

Mikä onkaan oikea käännös ensimmäisen Pietarin kirjeen
kohdasta 3:21?

Kreikankielinen teksti jakeesta 21 kuuluu ilman korko- ja
henkäysmerkkejä kirjoitettuna seuraavasti:

ο και υμας αντιτυπον νυν σωιζει βαπτισμα, ου σαρκος
αποθεσις ρυπου αλλα συνειδησεως αγαθης επερωτημα
εις Θεον, δι αναστασεως Ιησου Χριστου.

Sanasta sanaan tarkat suomenkieliset vastineet kreikan-
kielen sanoille ovat suomeksi seuraavat:

”joka myös teidät vastineena nyt pelastaa kasteena,
ei lihan poistamista lian, vaan omantunnon hyvän
kysymys päin Jumalaa, kautta ylösnousemuksen
Jeesuksen Kristuksen.”

Mitä jakeella on kirjoittaja tarkoittanut riippuu ennen
kaikkea siitä, mikä merkitys tekstissä esiintyvällä
kreikan kielen επερωτημα sanalla tekstissä on.

Matti Liljeqvistin kreikka – suomi sanakirja antaa
kyseistä kohtaa koskien vain kaksi vaihtoehtoa:
pyytäminen, vetoaminen.

Rafael Gyllenbergin sanakirja tuo julki ensin sanan
etymologisen merkityksen ”kysymys”, ja toiseksi
merkitykseksi vaihtoehdot ”pyyntö” ja ”rukous”, ja
jatkoksi valitsee 1 Piet. 3:21 kohtaan viitaten merki-
tykseksi ”pyytämisen”.

Novum sanakirja luettelee merkityksiksi useampia,
alkaen perusmerkityksestä ”kysymys”, ja jatkoksi
luettelee seuraavat: ”pyyntö, osoitus, vastaus, liitto
tms.”

Jatkossa sanakirja myös selostaa:

”Tätä sanaa on käytetty myöhemmän ajan klassisessa
kreikassa lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen
päätöksen tai lausunnon pyytämistä.

Sanalla tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta,
joka sisälsi myös toivomuksen.

Sen merkitys voi olla myös innokas etsiminen, tärkeä
toivomus tai jonkin kaipaaminen. Se ilmaisee myös
vaatimusta tai vetoomusta.

Ut:ssa substantiivi eperooteema esiintyy ainoastaan
1Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli opettaa kas-
teesta.

Hän sanoo kasteen olevan `hyvän omantunnon pyytämistä
(eperooteema) Jumalalta´.

Sana voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko
hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän oman-
tunnon pyytämistä.

Usko ja kääntymys joka on kasteen edellytyksenä, antaa
ihmiselle hyvän omantunnon.

Joku on tulkinnut 1 Piet 3:21:n uskontunnustukseksi,
jonka kastettava antaa vastaukseksi kysymykseen.”


Suomenkielisiin käännöksiin vain nyt rajoittuen, sana on
tulkittu eri merkityksillä.

Kuten vanhempi vuoden -38 kirkkoraamattu, myös Raamattu
Kansalle käännös pitää ”pyytämistä” oikeana käännöksenä.

Samoin Uusi testamentti nykysuomeksi, kuten myös Aapeli
Saarisalon sanatarkka suomennos, sekä myös Toivo Koilon
käännös.

Vapaan luterilaisen evankeliumisäätiön käännöksen mukaan
kaste merkitsee kastettavan taholta tapahtuvaa hyvän oman-
tunnon ”vetoamista” Jumalaan.

Ainoat käännökset joissa eperooteema- sana on käännetty
”liitto” vastineella, on vanha vuoden 1776 käännös joka seuraa
Lutherin saksankielistä käännöstä, kuten myös tämä uusin
vuoden 1992 kirkkoraamattu.

Sanan kääntämisessä ”liitoksi” Lutherin toimesta, kuten myös
nyt tässä vuoden 1992 suomennoksessa, kummassakin on
ollut motiivina ilmiselvä tarkoitushakuisuus, kuten jatkosta on
käyvä ilmi.

Jukka Thurén tosin puoltaa selitysteoksessaan tätä ”liitto”
käännöstä, mutta silti hänen tekstistään käy myös ilmi, että
liiton toisellakin osapuolella tulee olla tietoinen ja aktiivinen
oma osansa liittoa tehtäessä.

Jukka ja Lauri Thurénin Katoliset kirjeet teoksesta on luettavissa
sivulta 158 seuraavaa:

”Etymologian perusteella eperotema merkitsee `kysymys´
(ei siis `pyyntö´). Mutta papurystekstien engl. Sanakirjat
kääntävät sen `contract´, siis `kontrahti, välipuhe, sitou-
mus.´

Se vastaa roomalaisen oikeuden käsitettä stipulatio,
missä vahvempi osapuoli, esim. velan antaja, kysyy
esim.lainan tarvitsijalta `Suostutko tähän?´ ja toinen
vastaa myöntävästi sanomalla `Suostun´.

Sellaisessa ”kontrahdissa” köyhä saa jotakin ja suostuu
rikkaamman antajan määräämiin ehtoihin.

`Hyvän omantunnon välipuheessa´ armosta rikas Jumala
antaa syntivelalliselle hyvän omantunnon ja kastettava
lupaa elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Toki kastettava luopuu syntisestä elämästään, mutta
eperotema ei ole varsinaisesti syntisen kysymys, pyyntö
eikä vetoomus, vaan Jumalan tarjous ja syntisen suostu-
mus.

Kasteessa Jumala lahjoittaa avuttomalle syntiselle hyvän
omantunnon, jonka tämä lupaa koettaa säilyttää.

Määre eis theon `Jumalaan päin´ ilmaisee, että suostumus
annetaan hänelle, joka yksin voi lahjoittaa hyvän omantunnon.

Koineekreikan kielenkäyttöön perustuva käännös `liitto´
oli - kumma kyllä - jo Lutherin omassa käännöksessä
ja meillä VKR:ssä!”


Merkittävää on, että Aimo T. Nikolainen ei hyväksynyt
tuota raamatunkäännöskomitean aikaan saamaa ”liitto” -
käännöstä oikeaksi.

Avaa Uusi testamenttisi- sarjan Katoliset kirjeet osiossa
hän kirjoitti sivulla 101:

”Kasteen vaikutuksesta kirje antaa toisenkin selityksen,
ensin kielteisessä ja sitten myönteisessä merkityksessä.

Kaste ei puhdista ihmistä ulkonaisesta liasta. KR:n
`kirjaimellinen´ käännös on jälleen mahdoton:`Kaste
ei ole lian saastan poistamista´.

Useissa muissa UT:n sanoissa sanotaan, että kaste puh-
distaa synneistä, mutta tässä jatko kuuluu yllättävästi:

`kaste on rukous, jossa Jumalalta pyydetään hyvää
omaatuntoa.´

RKK:n käännös `jossa Jumala antaa ihmiselle hyvän
omantunnon´ on tuskin oikea.

Kysymys on rukouksesta, joka samalla on velvoittava
lupaus (Goppelt).

Mahdollisesti tässä on viittaus tiettyyn rukoukseen kaste-
aktissa, kastekaavassa (Windisch).”

Kaste on siis Nikolaisen mukaan ”rukous” jolla juuri
kastettava itse pyytää itselleen hyvää omatuntoa, ja
samalla kastettava antaa tässä rukouksessaan myös
velvoittavan lupauksen Jumalalle hyvän omantunnon
säilyttämisestä.


Nikolainen on myös muuttanut raamatunkäännöskomitean
vääränä pitämänsä käännöksen tämän teoksensa Pietarin
tekstin käännökseen, ja asettanut tilalle oman oikeampana
pitämänsä käännöksen.

Vahinko vain, että hän on kokonaan unohtanut kääntää
eperooteema- sanan omaan käännökseensä rukousta
merkitsevällä vastineella.

Sivulta 97 tämä vajaa käännös löytyy, ja jakeesta 21 on
luettavissa seuraavaa:

”Vastaavalla tavalla kaste – jossa ei puhdisteta ihmistä
ulkonaisesta liasta vaan jossa Jumala antaa ihmiselle
hyvän omantunnon – pelastaa nyt teidät Jeesuksen Kris-
tuksen ylösnousemuksen perusteella,...”


Myös Aarre Lauha on selittänyt Suomalainen Uuden testa-
mentin selityssarjan Katoliset kirjeet osiossaan merkittä-
vää tekstiä.

Kirjan sivulta 40 on luettavissa seuraavaa:

”Kaste ei ole pelkkä vesi, jonka avulla pyritään `lihan saastan´
poistamiseen, so. ruumiilliseen puhdistukseen, niin kuin se
myöskään ei ole maaginen toimitus pakanallisten kulttipesujen
tavoin, vaan sen olemus on persoonallista ja siveellistä laatua:
se tähtää hyvään omaantuntoon, so. pyrkii luomaan oikean,
vilpittömän kuuliaisuuden asenteen Jumalaan.

Tämänsisältöinen `hyvän omantunnon kysymys´ (συνειδησεως
αγαθης επερωτημα) siihen liittyvine kastettavan vakuutuksineen
lienee kuulunut kasterituaaliin.

Kasteen pelastava voima on siinä, että se irroittaa vanhasta
synnin ja kuoleman yhteydestä ja liittää ylösnousseen Kris-
uksen elämän yhteyteen.”

Sanoista ”kastettavan vakuutuksineen” on viittaus alaviitteeseen,
josta löytyy seuraava lisäys:

”επερωτημα `kysymys´ saa täten suunnilleen `välipuheen´,
`sitoumuksen´ merkityksen (Reiscke), jossa tätä sanaa
myöhäishellenistisessä kauppakielessä nimenomaan käy-
tettiinkin.

KR:n traditionaalinen käännös (`hyvän omantunnon pyytämistä´)
on epätäsmällinen (vrt Vg: conscientiae bonae interrogatio).”


Aarre Lauhan mukaan kaste siis "tähtää hyvään omaantuntoon,
so. pyrkii luomaan kastettavalle oikean, vilpittömän kuuliaisuuden
asenteen Jumalaan."

Aarre Lauhan mukaan tämänsisältöiseen `hyvän omantunnon
kysymykseen´ (συνειδησεως αγαθης επερωτημα) kuului myös
kastettavan itsensä antama vakuutus.


Vielä sopii lainata eräiltä nettisivuilta totuudenmukaista tekstiä
tähän lopuksi.

”Lut. kirkko opettaa kasteen pelastavan ja kirkko käyttää mie-
lellään 1 Piet 3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan
tätä kirkon opetusta.

Tämä Raamatun kohta opettaa vertauskuvan Nooasta, joka
uskossa rakensi arkkia kuivalle maalle, kun Jumalan pitkä-
'mielisyys odotti ihmisten tekevän parannuksen elämässään
ja kääntyvän Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat
Jumalaa ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi
pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä. Mutta tuo
pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät uskoneet Jumalaa.

Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko ja
sitten vesikaste. Vesi koituikin niille kuolemaksi, jotka
eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus kaikille
ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon kautta. Mutta
kaikilla muilla tavoilla yrittäen, käy samalla lailla kuin Nooan
päivinä, eli hukutaan.

Kirjoittihan Pietari aivan selvästi ettei vesikaste poista lihan
saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää omaatuntoa.

Vain ihminen, joka on uskossa ottanut vastaan Jumalan,
haluaa pyytää hyvää omatuntoa Jumalan edessä.

Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa sitä, että ihminen,
joka on tehnyt parannuksen haluaa puhdistua synneistään.

Ei vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää
Jumalalta puhdistusta synneistään.

Vaikka kastetaan sylivauvana tai aikuisena ei se puhdista
ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta kaste.

Kastevesi ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama
pelastustie, jota edellä käsittelimme.

Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa epäraama-
tullista lapsikastetta kääntämällä 1 Piet 3:21:n näin:

“tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi
että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä , vaan koska
Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen
perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”.

On käännetty pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste,
ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”.

Kreik. tekstissä on kirjoitettuna; kaste- joka ei ole
lihan saastan poistamista.

Pyytäminen sanakin on vaihdettu liitto sanaan, jotta
saataisiin tukea kirkon kasteen armo liitto opetukselle.

Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema),
joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä.

Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana (eperoo-
tema) ja se on käännetty VT:ssa v:n 33/38 käännöksessä
aina sanoilla kysyä ja pyytää.

Sana (eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/
38 käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein.

Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on (diathee-
kee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on lähes aina
käännetty sanalla liitto muutaman kerran se on käännetty
sanalla testamentti.

On täysin selvää, että kääntäjät ovat kääntäneet tämän
sanan (eperooteema) väärin.


(Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan eperoo-
teema merkitys joka kuuluu näin:

Tätä sanaa on käytetty myöhemmän ajan klassisessa
kreikassa lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen
päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla tarkoitet-
tiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka sisälsi
myös toivomuksen.

Sen merkitys voi olla myös innokas etsiminen, tärkeä
toivomus tai jonkin kaipaaminen.

Se ilmaisee myös vaatimusta tai vetoomusta. UT:ssa
substantiivi eperooteema esiintyy ainoastaan 1 Piet 3:
21:ssa kohdassa, jossa apostoli opettaa kasteesta.

Hän sanoo kasteen olevan hyvän omantunnon pyytämistä
(eperooteema) Jumalalta.

Sana voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle,
joko hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai
hyvän omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys,
joka on kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän
omantunnon).

Uusi käännös on yrittänyt istuttaa kasteen armo liitto
käsityksen Raamattuun, mutta niin kuin tutkimme on
Raamatussa toinen sana joka tarkoittaa liittoa (diathee-
kee) ja sana (eperootema) tarkoittaa tässä Pietarin kir-
jeessä pyytämistä niin kuin 33/38 käännös oikein kään-
tääkin.

Lut. kirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt
tämän Pietarin kirjeen jakeen väärin, jotta epäraama-
tullinen vesikasteen sakramentti saataisiin näyttämään
raamatulliselta.

Tämä kohtahan on selvästi täysin väärin käännetty,
jotta kirkonmiehet voivat nyt näyttää Raamatusta
sakramentti-uskon perustuvan Raamattuun.

Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla saada syrjäy-
tettyä Raamatun totuutta. Tällaiset väärennökset ko-
lahtavakin omaan nilkkaan ja vain selvemmin pal-
jastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu v:lta 1992
ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös, vaan siinä
on satoja pahoja käännösvirheitä.

Suosittelenkin 33/38 käännöstä, Aapeli Saarisalon
UT:tia, Toivo Koilon kääntämää Uutta Testamenttia,
Raamattu kansalle ry:n UT:n käännöstä v. 1999

käännöstä. kirjoitti:

Lainasit vääristeltyä käännöstä:

1. Piet. 3:21
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska JUMALA TEKI kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]

Alkutekstissä ei ole sellaisia sanoja joiden mukaan ”Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.”

Alkutekstin sanat ovat:

”Myös meidät /teidät vastineena nyt pelastaa kaste, ei lihan saastan poistamisena, vaan hyvän
omantunnon pyytämisenä Jumalaa kohtaan, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”

On näet täysin väärin kääntää kreikan ”pyyntöä / pyytämistä” merkitsevä επερωτημα - sana merkitsemään muka ”liittoa”, ja väärentää tekstiin vielä sellainen ajatus, jonka mukaan muka ”Jumala” olisi tämän liiton tekijä.

Tosiasiassa alkutekstissä kastettava itse pyytää kastettavaksi suostuessaan hyvää omaatuntoa, ja juuri tämä seikka sulkee Raamatun mukaiselta kasteelta pois sylivauvat, jotka eivät kykene hyvää omaatuntoa pyytämään.

Toisin sanoen: edustat täyttä humpuukikristillisyyttä viesteissäsi.

Lue lisää

Tuo kirkon Raamattu vuodelta -92 ei ole käännös, vaan "väännös"!


Tuo 1Piet 3:21 jae alkutekstissä on aivan kuten esititkin! Alkutekstin jakeessa ei luovuta mistään "saastaisesta elämästä" eikä myöskään tehdä mitään "liittoa" Jumalan kanssa!
Jakeen alussa sana - (αντιτυπον - antitupon) merkitsee myös esikuvallisuutta tai vertauskuvallisuutta!


ο ω και ημας αντιτυπον νυν σωζει βαπτισμα
Myös meidät/teidät vastineena nyt pelastaa kaste,


ου σαρκος αποθεσις ρυπου αλλα συνειδησεως
ei lihan poistamisena saastan vaan omantunnon


αγαθης επερωτημα εις θεον δι αναστασεως
hyvän pyytämisenä Jumalalta ylösnousemuksen kautta


ιησου χριστου
Jeesuksessa Kristuksessa


Olet aivan oikeassa sana "eperootema" on "pyytämistä" ilmaiseva sana! Kun taasen "liitto" sana on kreikaksi "διαθηκη - diatheke" ja sitä sanaa ei tuo (1Pietari 3:21) teksti tuossa jakeessa esitä lainkaan! Kirkon uudempi Raamatun käännös on todella surkean virheellinen käännös- (varmaankin tarkoitushakuisesti) -jota en itse suostu lainkaan puheissani ja todistuksissani esittämään!


On ilo aina lukea sellaista, kuten nyt sinun tekstiäsi jossa esität sen niinkuin se on alkujaan tarkoitettukin olevan!


Runsasta Jumalan siunausta sinulle terveestä Raamatunsanan esilletuomisesta! :)

Näin ei ole Raamatun mukaan. luterilaisen propagandan mukaan on.

Anonyymi kirjoitti:

Näin ei ole Raamatun mukaan. luterilaisen propagandan mukaan on.

Raamatun mukaan on noin. Amen!

Pakkohan Jeesusta on totella. (tottelemattomuus on taikuuden syntiä)

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

aikuisille miehille kirjoitti:

Pakkohan Jeesusta on totella. (tottelemattomuus on taikuuden syntiä)

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Lue lisää

väärentäminen on vielä suurempi synti.

Kas kun Jeesus ei käskenyt tehdä opetuslapsia kastamalla! Vaan:

"Tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani ja
kastakaa heitä....."

Ettehän tekään vauvoja opeta!

Jumalan sanan kirjoitti:

väärentäminen on vielä suurempi synti.

Kas kun Jeesus ei käskenyt tehdä opetuslapsia kastamalla! Vaan:

"Tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani ja
kastakaa heitä....."

Ettehän tekään vauvoja opeta!

Lue lisää

Lapsien kastetta seuraa opetus. Jeesuksen kastekäskyn mukaisesti;

Ef. 6:1    
"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein."

aikuisille miehille kirjoitti:

Pakkohan Jeesusta on totella. (tottelemattomuus on taikuuden syntiä)

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Lue lisää

Noh, älä sitten tee taikuuksia. Varsinkin kun nyt tiedät jota tulee ihmisen tehdä. Herää vaan tässä yksi kysymys. Miksi sinä et ole tekemässä sitten sitä jota lähetyskäskyssä vaaditaan tehtäväksi? Vai oletko vielä sellainen lapsi, joka ei ymmärrä mitenkä aikuisten seurassa käyttäydytään?

aikuisille miehille kirjoitti:

Pakkohan Jeesusta on totella. (tottelemattomuus on taikuuden syntiä)

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Lue lisää

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky oli alkuaan sen
muotoinen jota kirkkoisä Eusebius lainasi ennen Nikean
kokousta omissa kirjoituksissaan kokonaista 21 kertaa.

Sinä sen sijaan lainaisit tuossa edellä lähetyskäskyä, joka
kastekäskyn osalta alkuaan esiintyi nykyisessä muodossa
noin 100 luvulla kirjoitetussa didakhe- nimisessä kirjoituk-
sessa, ja joka siitä siirrettiin Matteuksen lähetyskäskyn
sisään ja muokattiin nykyiseen muotoon.

Yksi alkuperäistä lähetyskäskyä toistavista kohdista löytyy
muuten luettavaksi myös suomeksi käännetystä Eusebiuksen
kirkkohistoriasta.

Se mikä on erittäin merkittävä maininnan arvoinen seikka
tuota alkuperäistä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä
koskien, on se, että siitä puuttui kokonaan sanallinen käsky
kastaa, kuten muuten myös kaikista Raamattumme muista
evankeliumeista.

Onhan tunnettua, että Markuksenkin evankeliumin loppu-
jakeet ovat erään seurakunnan vanhimmistoveljen noin 170
jKr. kirjoittama lisäys Markuksen tekstiin.

Niinpä siis tuo alkuperäinen Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskykään ei ollut sellainen kuin se nykyään on,
vaan alkuperäinen teksti korosti opettamalla opetus-
lapseksi tekemistä, kuuluen:

”Mentyänne kaikkeen maailmaan, opetuslapseuttakaa
kaikkia kansoja, minun nimessäni opettamalla heitä
pitämään kaikki jotka minä olen käskenyt teidän pitää.”

Jo viime vuosisadan puolella eli siis jo vuosikymmeniä
sitten kirjoitetusta kirkkomme papiston oppikirjasta,
jonka Esko Haapa aikoinaan kirjoitti, eli Matteuksen
evankeliumin selitysteoksesta löytyy tänäkin päivänä
luettavaksemme selvitys siitä, miten tuo tekstin
muutos nykyiseen muotoon tapahtui.

Kirja kertoo, että tektistä poistettiin alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli kreikan sanat εν τω ονοματι μου,
ja tilalle pistettiin nuo nykyiset sanat ”kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, eli kreikaksi
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του πατρος και του υιου
και του αγιου πνευματος.

Alkuperäisen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
mukaan kansojen jäsenten opetuslapseuttamista tuli siis
toteuttaa opettamalla, ja tämä asetti aivan luonnolliset
ikärajoitukset niille joita voitiin opettaa.

Onhan näet kaikille ymmärtäväisille täysin selvää, että
sylivauvaikäisille on turha julistaa, eli yrittää opettaa
evankeliumin totuuksia, vaikkei teksti itsessään mitään
ikärajaa evankeliumin oppilaille asetakaan.

Sylilasten kohdalla on siis todella odotettava kypsymistä
ymmärtävään ikään, ja vasta sitten aloitettava heidän
tekemisensä opetuslapsiksi opettamalla.

Edellä esitetty on ollut selvää faktaa jopa useimmille
Suomen kirkon johtaville oppineille eli kirkon papiston
opettajille.

Koskien Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisällön
muutosta, on jo mainitun Esko Haavan lisäksi syytä mainita
myös edesmennyt Antti J. Pietilä, joka dogmatiikassaan toi
esiin jopa kahteen kertaan varmuutensa nykyisen lähetys-
käskyn sisällön aitouden puutteesta.

Myös edesmennyt Aimo T. Nikolainen toi joissakin oppi-
kirjoituksissaan esiin tuon saman varmuuden.

Nykyisistä vielä elossa olevista oppineista voin mainita
Lars Aejelameuksen ja Jukka Thurénin, jotka ovat omissa
teoksissaan ”Kristinuskon synty” ja ”Matteuksen evan-
keliumi” tuoneet esiin saman totuuden.

Myös Heikki Räisänen on kirjoissaan ilmaissut tuon saman
totuuden siitä, että sanat ”kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen” on lisätty tekstiin, eli sanat on ym-
pätty muka Jeesuksen puhumiksi.

Kun siis koko sylilapsia kastava pappiskaarti perustautuu
sylilapsi-ikäisten kastamisen varmuudessaan siihen, että
opetuslapsia tulee muka tehdä kastamalla, on tuo perustus
mitä pahin opillinen erehdys.

Ymmärrettäessä oikein, eli siten, että opetuslapsia saadaan
aikaan vain opettamalla, silloin ei ole edes mahdollista langeta
tuollaiseen erehdykseen.

Apostolien teoista löytyy lisäksi selvä osoitus siitä, miten
Matteuksen evankeliumin alkuperäistä opetuslapseuttamis-
käskyä käytännössä toteutettiin. Kohta 14: 21 näet kertoo:

”Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään
monta opetuslapsiksi...”

Kastaminen kuului opetuslapseuttamisen yhteyteen jo meidän
Herramme Jeesuksen lihassa vaelluksen aikana, kuten kohta
Joh. 4:1-2 kertoo.

Kastaminen kuitenkin seurasi vasta julistuksen jälkeen, ja se
toimitettiin vain niille jotka ottivat julistetun sanoman vastaan,
eli alkoivat seurata Jeesusta hänen opetuslapsinaan.

Opetuslasten joukkoon ei huolittu pieniä lapsia, ja siksipä
Jeesus vain siunasi heitä, eikä suinkaan kastattanut heitä
opetuslapsikseen. Heidät jätettiin opetuslapseuttamisen
kannalta varttumaan ymmärtävämpään ikään.
   

kastekäskyä. kirjoitti:

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky oli alkuaan sen
muotoinen jota kirkkoisä Eusebius lainasi ennen Nikean
kokousta omissa kirjoituksissaan kokonaista 21 kertaa.

Sinä sen sijaan lainaisit tuossa edellä lähetyskäskyä, joka
kastekäskyn osalta alkuaan esiintyi nykyisessä muodossa
noin 100 luvulla kirjoitetussa didakhe- nimisessä kirjoituk-
sessa, ja joka siitä siirrettiin Matteuksen lähetyskäskyn
sisään ja muokattiin nykyiseen muotoon.

Yksi alkuperäistä lähetyskäskyä toistavista kohdista löytyy
muuten luettavaksi myös suomeksi käännetystä Eusebiuksen
kirkkohistoriasta.

Se mikä on erittäin merkittävä maininnan arvoinen seikka
tuota alkuperäistä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä
koskien, on se, että siitä puuttui kokonaan sanallinen käsky
kastaa, kuten muuten myös kaikista Raamattumme muista
evankeliumeista.

Onhan tunnettua, että Markuksenkin evankeliumin loppu-
jakeet ovat erään seurakunnan vanhimmistoveljen noin 170
jKr. kirjoittama lisäys Markuksen tekstiin.

Niinpä siis tuo alkuperäinen Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskykään ei ollut sellainen kuin se nykyään on,
vaan alkuperäinen teksti korosti opettamalla opetus-
lapseksi tekemistä, kuuluen:

”Mentyänne kaikkeen maailmaan, opetuslapseuttakaa
kaikkia kansoja, minun nimessäni opettamalla heitä
pitämään kaikki jotka minä olen käskenyt teidän pitää.”

Jo viime vuosisadan puolella eli siis jo vuosikymmeniä
sitten kirjoitetusta kirkkomme papiston oppikirjasta,
jonka Esko Haapa aikoinaan kirjoitti, eli Matteuksen
evankeliumin selitysteoksesta löytyy tänäkin päivänä
luettavaksemme selvitys siitä, miten tuo tekstin
muutos nykyiseen muotoon tapahtui.

Kirja kertoo, että tektistä poistettiin alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli kreikan sanat εν τω ονοματι μου,
ja tilalle pistettiin nuo nykyiset sanat ”kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, eli kreikaksi
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του πατρος και του υιου
και του αγιου πνευματος.

Alkuperäisen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
mukaan kansojen jäsenten opetuslapseuttamista tuli siis
toteuttaa opettamalla, ja tämä asetti aivan luonnolliset
ikärajoitukset niille joita voitiin opettaa.

Onhan näet kaikille ymmärtäväisille täysin selvää, että
sylivauvaikäisille on turha julistaa, eli yrittää opettaa
evankeliumin totuuksia, vaikkei teksti itsessään mitään
ikärajaa evankeliumin oppilaille asetakaan.

Sylilasten kohdalla on siis todella odotettava kypsymistä
ymmärtävään ikään, ja vasta sitten aloitettava heidän
tekemisensä opetuslapsiksi opettamalla.

Edellä esitetty on ollut selvää faktaa jopa useimmille
Suomen kirkon johtaville oppineille eli kirkon papiston
opettajille.

Koskien Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisällön
muutosta, on jo mainitun Esko Haavan lisäksi syytä mainita
myös edesmennyt Antti J. Pietilä, joka dogmatiikassaan toi
esiin jopa kahteen kertaan varmuutensa nykyisen lähetys-
käskyn sisällön aitouden puutteesta.

Myös edesmennyt Aimo T. Nikolainen toi joissakin oppi-
kirjoituksissaan esiin tuon saman varmuuden.

Nykyisistä vielä elossa olevista oppineista voin mainita
Lars Aejelameuksen ja Jukka Thurénin, jotka ovat omissa
teoksissaan ”Kristinuskon synty” ja ”Matteuksen evan-
keliumi” tuoneet esiin saman totuuden.

Myös Heikki Räisänen on kirjoissaan ilmaissut tuon saman
totuuden siitä, että sanat ”kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen” on lisätty tekstiin, eli sanat on ym-
pätty muka Jeesuksen puhumiksi.

Kun siis koko sylilapsia kastava pappiskaarti perustautuu
sylilapsi-ikäisten kastamisen varmuudessaan siihen, että
opetuslapsia tulee muka tehdä kastamalla, on tuo perustus
mitä pahin opillinen erehdys.

Ymmärrettäessä oikein, eli siten, että opetuslapsia saadaan
aikaan vain opettamalla, silloin ei ole edes mahdollista langeta
tuollaiseen erehdykseen.

Apostolien teoista löytyy lisäksi selvä osoitus siitä, miten
Matteuksen evankeliumin alkuperäistä opetuslapseuttamis-
käskyä käytännössä toteutettiin. Kohta 14: 21 näet kertoo:

”Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään
monta opetuslapsiksi...”

Kastaminen kuului opetuslapseuttamisen yhteyteen jo meidän
Herramme Jeesuksen lihassa vaelluksen aikana, kuten kohta
Joh. 4:1-2 kertoo.

Kastaminen kuitenkin seurasi vasta julistuksen jälkeen, ja se
toimitettiin vain niille jotka ottivat julistetun sanoman vastaan,
eli alkoivat seurata Jeesusta hänen opetuslapsinaan.

Opetuslasten joukkoon ei huolittu pieniä lapsia, ja siksipä
Jeesus vain siunasi heitä, eikä suinkaan kastattanut heitä
opetuslapsikseen. Heidät jätettiin opetuslapseuttamisen
kannalta varttumaan ymmärtävämpään ikään.
   

Lue lisää

Kerrankin tulee tekstiä, jota ymmärtääkseen ei tarvitse olla teologiaa opiskellut.

Kiitos sinulle siitä.

kastekäskyä. kirjoitti:

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky oli alkuaan sen
muotoinen jota kirkkoisä Eusebius lainasi ennen Nikean
kokousta omissa kirjoituksissaan kokonaista 21 kertaa.

Sinä sen sijaan lainaisit tuossa edellä lähetyskäskyä, joka
kastekäskyn osalta alkuaan esiintyi nykyisessä muodossa
noin 100 luvulla kirjoitetussa didakhe- nimisessä kirjoituk-
sessa, ja joka siitä siirrettiin Matteuksen lähetyskäskyn
sisään ja muokattiin nykyiseen muotoon.

Yksi alkuperäistä lähetyskäskyä toistavista kohdista löytyy
muuten luettavaksi myös suomeksi käännetystä Eusebiuksen
kirkkohistoriasta.

Se mikä on erittäin merkittävä maininnan arvoinen seikka
tuota alkuperäistä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä
koskien, on se, että siitä puuttui kokonaan sanallinen käsky
kastaa, kuten muuten myös kaikista Raamattumme muista
evankeliumeista.

Onhan tunnettua, että Markuksenkin evankeliumin loppu-
jakeet ovat erään seurakunnan vanhimmistoveljen noin 170
jKr. kirjoittama lisäys Markuksen tekstiin.

Niinpä siis tuo alkuperäinen Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskykään ei ollut sellainen kuin se nykyään on,
vaan alkuperäinen teksti korosti opettamalla opetus-
lapseksi tekemistä, kuuluen:

”Mentyänne kaikkeen maailmaan, opetuslapseuttakaa
kaikkia kansoja, minun nimessäni opettamalla heitä
pitämään kaikki jotka minä olen käskenyt teidän pitää.”

Jo viime vuosisadan puolella eli siis jo vuosikymmeniä
sitten kirjoitetusta kirkkomme papiston oppikirjasta,
jonka Esko Haapa aikoinaan kirjoitti, eli Matteuksen
evankeliumin selitysteoksesta löytyy tänäkin päivänä
luettavaksemme selvitys siitä, miten tuo tekstin
muutos nykyiseen muotoon tapahtui.

Kirja kertoo, että tektistä poistettiin alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli kreikan sanat εν τω ονοματι μου,
ja tilalle pistettiin nuo nykyiset sanat ”kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, eli kreikaksi
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του πατρος και του υιου
και του αγιου πνευματος.

Alkuperäisen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
mukaan kansojen jäsenten opetuslapseuttamista tuli siis
toteuttaa opettamalla, ja tämä asetti aivan luonnolliset
ikärajoitukset niille joita voitiin opettaa.

Onhan näet kaikille ymmärtäväisille täysin selvää, että
sylivauvaikäisille on turha julistaa, eli yrittää opettaa
evankeliumin totuuksia, vaikkei teksti itsessään mitään
ikärajaa evankeliumin oppilaille asetakaan.

Sylilasten kohdalla on siis todella odotettava kypsymistä
ymmärtävään ikään, ja vasta sitten aloitettava heidän
tekemisensä opetuslapsiksi opettamalla.

Edellä esitetty on ollut selvää faktaa jopa useimmille
Suomen kirkon johtaville oppineille eli kirkon papiston
opettajille.

Koskien Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisällön
muutosta, on jo mainitun Esko Haavan lisäksi syytä mainita
myös edesmennyt Antti J. Pietilä, joka dogmatiikassaan toi
esiin jopa kahteen kertaan varmuutensa nykyisen lähetys-
käskyn sisällön aitouden puutteesta.

Myös edesmennyt Aimo T. Nikolainen toi joissakin oppi-
kirjoituksissaan esiin tuon saman varmuuden.

Nykyisistä vielä elossa olevista oppineista voin mainita
Lars Aejelameuksen ja Jukka Thurénin, jotka ovat omissa
teoksissaan ”Kristinuskon synty” ja ”Matteuksen evan-
keliumi” tuoneet esiin saman totuuden.

Myös Heikki Räisänen on kirjoissaan ilmaissut tuon saman
totuuden siitä, että sanat ”kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen” on lisätty tekstiin, eli sanat on ym-
pätty muka Jeesuksen puhumiksi.

Kun siis koko sylilapsia kastava pappiskaarti perustautuu
sylilapsi-ikäisten kastamisen varmuudessaan siihen, että
opetuslapsia tulee muka tehdä kastamalla, on tuo perustus
mitä pahin opillinen erehdys.

Ymmärrettäessä oikein, eli siten, että opetuslapsia saadaan
aikaan vain opettamalla, silloin ei ole edes mahdollista langeta
tuollaiseen erehdykseen.

Apostolien teoista löytyy lisäksi selvä osoitus siitä, miten
Matteuksen evankeliumin alkuperäistä opetuslapseuttamis-
käskyä käytännössä toteutettiin. Kohta 14: 21 näet kertoo:

”Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään
monta opetuslapsiksi...”

Kastaminen kuului opetuslapseuttamisen yhteyteen jo meidän
Herramme Jeesuksen lihassa vaelluksen aikana, kuten kohta
Joh. 4:1-2 kertoo.

Kastaminen kuitenkin seurasi vasta julistuksen jälkeen, ja se
toimitettiin vain niille jotka ottivat julistetun sanoman vastaan,
eli alkoivat seurata Jeesusta hänen opetuslapsinaan.

Opetuslasten joukkoon ei huolittu pieniä lapsia, ja siksipä
Jeesus vain siunasi heitä, eikä suinkaan kastattanut heitä
opetuslapsikseen. Heidät jätettiin opetuslapseuttamisen
kannalta varttumaan ymmärtävämpään ikään.
   

Lue lisää

...kirjoituksestasi!

Olen itsekin tutkiskellut noita alkuseurakunnan jälkeisiä vaiheita ja todennut tuon Matteuksen evankeliumin ristiriitaisuuden muihin evankeliumeihin ja etenkin apostolien teoissa kerrotuihin kastetapauksiin.

Moni ihminen päätyy skeptikoksi näiden ristiriitojen takia, mutta minulle ne kertovat sen kuinka kalliista aarteesta todellisuudessa on kyse - onhan ihminen tehnyt mitä tahansa oppirakennelmiensa hyväksi.

Siunausta sinulle!

kastekäskyä. kirjoitti:

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky oli alkuaan sen
muotoinen jota kirkkoisä Eusebius lainasi ennen Nikean
kokousta omissa kirjoituksissaan kokonaista 21 kertaa.

Sinä sen sijaan lainaisit tuossa edellä lähetyskäskyä, joka
kastekäskyn osalta alkuaan esiintyi nykyisessä muodossa
noin 100 luvulla kirjoitetussa didakhe- nimisessä kirjoituk-
sessa, ja joka siitä siirrettiin Matteuksen lähetyskäskyn
sisään ja muokattiin nykyiseen muotoon.

Yksi alkuperäistä lähetyskäskyä toistavista kohdista löytyy
muuten luettavaksi myös suomeksi käännetystä Eusebiuksen
kirkkohistoriasta.

Se mikä on erittäin merkittävä maininnan arvoinen seikka
tuota alkuperäistä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä
koskien, on se, että siitä puuttui kokonaan sanallinen käsky
kastaa, kuten muuten myös kaikista Raamattumme muista
evankeliumeista.

Onhan tunnettua, että Markuksenkin evankeliumin loppu-
jakeet ovat erään seurakunnan vanhimmistoveljen noin 170
jKr. kirjoittama lisäys Markuksen tekstiin.

Niinpä siis tuo alkuperäinen Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskykään ei ollut sellainen kuin se nykyään on,
vaan alkuperäinen teksti korosti opettamalla opetus-
lapseksi tekemistä, kuuluen:

”Mentyänne kaikkeen maailmaan, opetuslapseuttakaa
kaikkia kansoja, minun nimessäni opettamalla heitä
pitämään kaikki jotka minä olen käskenyt teidän pitää.”

Jo viime vuosisadan puolella eli siis jo vuosikymmeniä
sitten kirjoitetusta kirkkomme papiston oppikirjasta,
jonka Esko Haapa aikoinaan kirjoitti, eli Matteuksen
evankeliumin selitysteoksesta löytyy tänäkin päivänä
luettavaksemme selvitys siitä, miten tuo tekstin
muutos nykyiseen muotoon tapahtui.

Kirja kertoo, että tektistä poistettiin alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli kreikan sanat εν τω ονοματι μου,
ja tilalle pistettiin nuo nykyiset sanat ”kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, eli kreikaksi
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του πατρος και του υιου
και του αγιου πνευματος.

Alkuperäisen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
mukaan kansojen jäsenten opetuslapseuttamista tuli siis
toteuttaa opettamalla, ja tämä asetti aivan luonnolliset
ikärajoitukset niille joita voitiin opettaa.

Onhan näet kaikille ymmärtäväisille täysin selvää, että
sylivauvaikäisille on turha julistaa, eli yrittää opettaa
evankeliumin totuuksia, vaikkei teksti itsessään mitään
ikärajaa evankeliumin oppilaille asetakaan.

Sylilasten kohdalla on siis todella odotettava kypsymistä
ymmärtävään ikään, ja vasta sitten aloitettava heidän
tekemisensä opetuslapsiksi opettamalla.

Edellä esitetty on ollut selvää faktaa jopa useimmille
Suomen kirkon johtaville oppineille eli kirkon papiston
opettajille.

Koskien Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisällön
muutosta, on jo mainitun Esko Haavan lisäksi syytä mainita
myös edesmennyt Antti J. Pietilä, joka dogmatiikassaan toi
esiin jopa kahteen kertaan varmuutensa nykyisen lähetys-
käskyn sisällön aitouden puutteesta.

Myös edesmennyt Aimo T. Nikolainen toi joissakin oppi-
kirjoituksissaan esiin tuon saman varmuuden.

Nykyisistä vielä elossa olevista oppineista voin mainita
Lars Aejelameuksen ja Jukka Thurénin, jotka ovat omissa
teoksissaan ”Kristinuskon synty” ja ”Matteuksen evan-
keliumi” tuoneet esiin saman totuuden.

Myös Heikki Räisänen on kirjoissaan ilmaissut tuon saman
totuuden siitä, että sanat ”kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen” on lisätty tekstiin, eli sanat on ym-
pätty muka Jeesuksen puhumiksi.

Kun siis koko sylilapsia kastava pappiskaarti perustautuu
sylilapsi-ikäisten kastamisen varmuudessaan siihen, että
opetuslapsia tulee muka tehdä kastamalla, on tuo perustus
mitä pahin opillinen erehdys.

Ymmärrettäessä oikein, eli siten, että opetuslapsia saadaan
aikaan vain opettamalla, silloin ei ole edes mahdollista langeta
tuollaiseen erehdykseen.

Apostolien teoista löytyy lisäksi selvä osoitus siitä, miten
Matteuksen evankeliumin alkuperäistä opetuslapseuttamis-
käskyä käytännössä toteutettiin. Kohta 14: 21 näet kertoo:

”Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään
monta opetuslapsiksi...”

Kastaminen kuului opetuslapseuttamisen yhteyteen jo meidän
Herramme Jeesuksen lihassa vaelluksen aikana, kuten kohta
Joh. 4:1-2 kertoo.

Kastaminen kuitenkin seurasi vasta julistuksen jälkeen, ja se
toimitettiin vain niille jotka ottivat julistetun sanoman vastaan,
eli alkoivat seurata Jeesusta hänen opetuslapsinaan.

Opetuslasten joukkoon ei huolittu pieniä lapsia, ja siksipä
Jeesus vain siunasi heitä, eikä suinkaan kastattanut heitä
opetuslapsikseen. Heidät jätettiin opetuslapseuttamisen
kannalta varttumaan ymmärtävämpään ikään.
   

Lue lisää

Selkeää ja mielenkiintoista tekstiä!
Kiitos tuosta viestistäsi, sillä se kertoi samaa tietoa joka myös minullakin on olemassa tuosta "Matteuksen lähetyskäskystä"! :)

En tiennyt että Lars Aejmelaeus on myös kirjoittanut tuosta kyseisestä Matteuksen lähetyskäsky asiasta niinkuin kerroit, mutta tiedän hänen kylläkin laatineen suomeksi "Uuden testamentin kreikan kieliopin"! (En ole sitä lukenut)! Ja myös joitain Paavalia käsitteleviä teoksia! Olikohan niin että tämä Aejmelaeus oli myös Helsingin yliopistossa Kreikankielen professorikin!?

Kirjoituksesi oli mielenkiintoinen, se tuki voimakkaasti sitä tietoa joka minullakin jo on olemassa kyseisestä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn kasteaiheesta jota käskymuotoa muut evankeliumit eivät lainkaan ilmoituksessaan tunne!


Siunaavin terv, toiv, nimim, "mathetes" :)

kastekäskyä. kirjoitti:

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky oli alkuaan sen
muotoinen jota kirkkoisä Eusebius lainasi ennen Nikean
kokousta omissa kirjoituksissaan kokonaista 21 kertaa.

Sinä sen sijaan lainaisit tuossa edellä lähetyskäskyä, joka
kastekäskyn osalta alkuaan esiintyi nykyisessä muodossa
noin 100 luvulla kirjoitetussa didakhe- nimisessä kirjoituk-
sessa, ja joka siitä siirrettiin Matteuksen lähetyskäskyn
sisään ja muokattiin nykyiseen muotoon.

Yksi alkuperäistä lähetyskäskyä toistavista kohdista löytyy
muuten luettavaksi myös suomeksi käännetystä Eusebiuksen
kirkkohistoriasta.

Se mikä on erittäin merkittävä maininnan arvoinen seikka
tuota alkuperäistä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä
koskien, on se, että siitä puuttui kokonaan sanallinen käsky
kastaa, kuten muuten myös kaikista Raamattumme muista
evankeliumeista.

Onhan tunnettua, että Markuksenkin evankeliumin loppu-
jakeet ovat erään seurakunnan vanhimmistoveljen noin 170
jKr. kirjoittama lisäys Markuksen tekstiin.

Niinpä siis tuo alkuperäinen Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskykään ei ollut sellainen kuin se nykyään on,
vaan alkuperäinen teksti korosti opettamalla opetus-
lapseksi tekemistä, kuuluen:

”Mentyänne kaikkeen maailmaan, opetuslapseuttakaa
kaikkia kansoja, minun nimessäni opettamalla heitä
pitämään kaikki jotka minä olen käskenyt teidän pitää.”

Jo viime vuosisadan puolella eli siis jo vuosikymmeniä
sitten kirjoitetusta kirkkomme papiston oppikirjasta,
jonka Esko Haapa aikoinaan kirjoitti, eli Matteuksen
evankeliumin selitysteoksesta löytyy tänäkin päivänä
luettavaksemme selvitys siitä, miten tuo tekstin
muutos nykyiseen muotoon tapahtui.

Kirja kertoo, että tektistä poistettiin alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli kreikan sanat εν τω ονοματι μου,
ja tilalle pistettiin nuo nykyiset sanat ”kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, eli kreikaksi
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του πατρος και του υιου
και του αγιου πνευματος.

Alkuperäisen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
mukaan kansojen jäsenten opetuslapseuttamista tuli siis
toteuttaa opettamalla, ja tämä asetti aivan luonnolliset
ikärajoitukset niille joita voitiin opettaa.

Onhan näet kaikille ymmärtäväisille täysin selvää, että
sylivauvaikäisille on turha julistaa, eli yrittää opettaa
evankeliumin totuuksia, vaikkei teksti itsessään mitään
ikärajaa evankeliumin oppilaille asetakaan.

Sylilasten kohdalla on siis todella odotettava kypsymistä
ymmärtävään ikään, ja vasta sitten aloitettava heidän
tekemisensä opetuslapsiksi opettamalla.

Edellä esitetty on ollut selvää faktaa jopa useimmille
Suomen kirkon johtaville oppineille eli kirkon papiston
opettajille.

Koskien Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisällön
muutosta, on jo mainitun Esko Haavan lisäksi syytä mainita
myös edesmennyt Antti J. Pietilä, joka dogmatiikassaan toi
esiin jopa kahteen kertaan varmuutensa nykyisen lähetys-
käskyn sisällön aitouden puutteesta.

Myös edesmennyt Aimo T. Nikolainen toi joissakin oppi-
kirjoituksissaan esiin tuon saman varmuuden.

Nykyisistä vielä elossa olevista oppineista voin mainita
Lars Aejelameuksen ja Jukka Thurénin, jotka ovat omissa
teoksissaan ”Kristinuskon synty” ja ”Matteuksen evan-
keliumi” tuoneet esiin saman totuuden.

Myös Heikki Räisänen on kirjoissaan ilmaissut tuon saman
totuuden siitä, että sanat ”kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen” on lisätty tekstiin, eli sanat on ym-
pätty muka Jeesuksen puhumiksi.

Kun siis koko sylilapsia kastava pappiskaarti perustautuu
sylilapsi-ikäisten kastamisen varmuudessaan siihen, että
opetuslapsia tulee muka tehdä kastamalla, on tuo perustus
mitä pahin opillinen erehdys.

Ymmärrettäessä oikein, eli siten, että opetuslapsia saadaan
aikaan vain opettamalla, silloin ei ole edes mahdollista langeta
tuollaiseen erehdykseen.

Apostolien teoista löytyy lisäksi selvä osoitus siitä, miten
Matteuksen evankeliumin alkuperäistä opetuslapseuttamis-
käskyä käytännössä toteutettiin. Kohta 14: 21 näet kertoo:

”Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään
monta opetuslapsiksi...”

Kastaminen kuului opetuslapseuttamisen yhteyteen jo meidän
Herramme Jeesuksen lihassa vaelluksen aikana, kuten kohta
Joh. 4:1-2 kertoo.

Kastaminen kuitenkin seurasi vasta julistuksen jälkeen, ja se
toimitettiin vain niille jotka ottivat julistetun sanoman vastaan,
eli alkoivat seurata Jeesusta hänen opetuslapsinaan.

Opetuslasten joukkoon ei huolittu pieniä lapsia, ja siksipä
Jeesus vain siunasi heitä, eikä suinkaan kastattanut heitä
opetuslapsikseen. Heidät jätettiin opetuslapseuttamisen
kannalta varttumaan ymmärtävämpään ikään.
   

Lue lisää

Faktoja edellisen jatkoksi.

Onhan se muuten todella surkuhupaista, että tällä kastekeskustelu-
osiolla häärivät, sylivauvojen kastamista henkeen ja vereen asti
puolustavat eksytetyt, alkavat heittää herjojaan kun heidän pyhänä
pitämänsä valheoppi kyseenalaistetaan faktoja esiin tuomalla.

Nämä sakramenttimaagikkojen eksyttämät tosiasioita tuntemattomat
eli tietämättömät alkavat heittää herjojaan ”lahkolaisten esittämistä
käärmeen siemen- opeista” aina silloin kun tänne tuodaan faktoja
kyseisistä tosiasioista luettaviksi.

Eli, tuollaisia herjoja se suuren suuri tietämättömyys saa heissä
aikaan.

Jälleen näet täytyy korostaa, että ne henkilöt joita nämä tietämättömät
lahkolaisiksi ja käärmeen siemenen oppien esittäjiksi syyttelevät,
ovat nimenomaan luterilaisia, eli näiden herjaa heittävien ikioman
kirkon jäseniä.

Luterilaiseen kirkkoon kuuluvat professorit, eli siis Suomen luterilaisen
kirkon papiston opettajat ovat siis saaneet noiden herjaajien taholta
lahkolais- ja käärmeen siemen- syytökset niskaansa.

Onpa siis todella surkuhupaisaa.


Nyt kuitenkin niitä lisäfaktoja edellisen kirjoituksen jatkoksi esittämään:

Kuten jo olen kertonut, Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky on nyky-
muodoltaan mitä ilmeisemmin epäaito.

Matt. 28:18-19: nykymuoto näet kuuluu kreikankielisestä alkutekstistä
tehtynä sanatarkkana käännöksenä seuraavasti:

"Ja luo tultuaan Jeesus puhui heille, sanoen: `` Minulle annettiin
kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mentyänne siis opetuslapse-
uttakaa kaikkia kansoja, kastavina heitä nimeen Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen, opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä mää-
räsin teille: Ja katso! Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä
maailmanajan täyttymykseen asti."

Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan Jeesus olisi siis
käskenyt kastaa oppilaiksi suostuvat "Isän ja Pojan ja Pyhän Hen-
gen nimeen."

Onkin selvää, että itse kastaminen on kyllä kuulunut alusta asti
oppilaaksi tekemisen yhteyteen, mutta samaa selvyyttä ei ilmene
siinä, mihin nimeen alkuaan kastettiin.

Nestlen kreikankielisen Ut:n tekstilaitoksen vuoden -63 painoksen
alaviitteessä on viittaus osaan kirkkoisä Eusebiuksen tekstitraditiota.

Alaviitteen merkkien mukaan Eusebiuksen tuntemassa Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskyssä on esiintynyt (jae 19) sanat:

"en too onomati muu" merkiten: "minun nimessäni".

Nämä sanat ovat siis Eusebiuksen tekstitradition mukaisessa Matteuksen
tämän kohdan alkuperäisessä versiossa esiintyneet eräiden nykyisten
sanojen sijalla.

Nämä nykyiset sanat joiden tilalla on Eusebiuksen mukaan siis alkuaan
esiintynyt edellä mainittuja muita sanoja, ovat:

"baptidzontes autuus eis to onoma tuu Patros kai tuu Hyiuu kai tuu
Hagiuu Pneumatos"

merkiten:" kastamalla heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen".

Sanallinen käsky kastaa on täten puuttunut kokonaan Eusebiuksen
tuntemasta Matteuksen evankeliumin alkuperäisen lähetyskäskyn
tekstistä.

Kastekäskyn sijalla on alkuaan ollut vain käsky tehdä oppilaita
"minun nimessäni" eli siis Jeesuksen nimessä.

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan (SUTS.) luterilainen
oppinut, Suomen kirkon papiston opettaja Esko Haapa esitti tämän
jakeen kirkkoisä Eusebiuksen tuntemassa kreikankielen muodossa.

Tämä teksti (käännöshahmotelmani kanssa varustettuna) kuuluu:

"poreuthentes matheeteusate ta panta ethnee en too onomati muu
"Mentyänne tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja minun nimessäni

didaskontes autuus teerein panta hosa eneteilameen hyymiin."
opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä määräsin teille."

Tällaisena teksti onkin Haavan mukaan ongelmaton:

Opetuslapseuttaminen tapahtuu siis opettamalla oppilaiksi suostuvia
Jeesuksen nimessä pitämään Jeesuksen määräykset.

Epäselväksi jää ainoastaan, kuuluuko pilkku sanojen "kansoja, minun"
vaiko "nimessäni, opettavina" sanojen väliin.

Alaviitteessä Esko Haapa vielä selitti:

"Eusebiuksen esinikealainen teksti on rytmillisesti eheä kokonaisuus,
jonka kahdesta säkeestä edellinen antaa käskyn ja jälkimmäinen
selvittää lähemmin tehtävän sisällön. Yhdistävänä iskusanana on
`kaikki`(panta).

Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee
tasapainoisen kokonaisuuden. ... Eräät tutkijat (E. Conybeare,
J. Wellhausen, E. Lohmeyer) ovat esittäneet, että puheena olevassa
yhteydessä Eusebiuksen kastekäskytön lukutapa olisi alkuperäinen."

Kun Esko Haapa siis selitti:

`Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee
tasapainoisen kokonaisuuden´, hän siis selvästi ilmaisi sen tosiasian,
että tämän Raamatun kohdan alkuperäiset sanat on tekstistä poistettu,
ja tilalle asetettu toisia sanoja, jotka sitten särkevät kohdan tasapai-
noisen kieliopillisen kokonaisuuden.


Aimo T. Nikolainen, hänkin luterilaisen kirkon piispa ja Suomen
kirkon papiston opettajia, tunnusti seuraavaa:

"...kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi
muoto",

Nikolaisen asiaa koskeva pitempi lainaus kuului:

"Merkittävä yksityiskohta on, että Mt:n mukaan, Matteuksen kirkon
liturgian mukaisesti, on kastettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen.

Kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi muoto,
niin kuin Apostolien teoista näemme. Mutta samalla kun kristillinen
kokemus ja ajattelu joutuivat painottamaan Jumalan työtä Jeesuksen.
Poikansa, ja Pyhän Hengen kautta, syntyi myös tämä täyteläisempi
kastekaava."

Nikolainen siis tarkoitti, että vaikka tästä raamatunkohdasta nykyisin
löytyvä teksti on "täyteläisempi kastekaava", silti tämä ”täyteläisempi
kastekaava” on syntynyt kristillisestä kokemuksesta ja ajattelusta, ei
sen sijaan lähetyskäskyn antamisen yhteydessä lausutusta Herramme
sanallisesta ilmaisusta.

Samaa mieltä oli jo 9.9. 1932 edesmennyt professori Antti J. Pietilä,
muuten hänkin Suomen luterilaisen kirkon papiston opettajia, joka
kuolinpäiväänsä edeltävänä päivänä sai kristillisen dogmatiikkansa
kolmannenkin osan valmiiksi.

Hän kirjoitti näkemyksensä tästä Matt. 28:19 nykyisestä tekstimuo-
dosta dogmatiikkansa toiseen osaan, sivulle 148, josta on luettavissa
seuraavaa:

"Kastekäsky Matt.28:19: `Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetus-
lapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen`,
tekee muotonsa puolesta kieltämättä liturgisen kaavan vaikutuksen, ja
Apostolien tekojen uudistuva maininta, että alkuseurakunnassa kasteet
toimitettiin Jeesuksen nimeen eikä kuten siinä määrätään (Ap.t.2, 38; 8,
16; 10, 48; 19, 5) tekee todennäköiseksi, että sanamuoto on suhteellisen
myöhäissyntyinen, mutta mikään ei estä tunnustamasta sitä asiallisesti
historialliseksi ja Uuden Testamentin henkipiiriin kuuluvaksi. Se on
täsmälliseen kaavaan kiteytynyt Jeesuksen tarkoitusten ja katsomusten
ilmaus, joka kokoaa yhteen kristillisen ilmoituksen hedelmän niin hyvin
elämänlahjan kuin opinkin puolesta.

Opetuslapset ovat epäilemättä olleet ylösnousseen Herran kanssa Öljy-
mäellä ja saaneet unohtumattoman kokemuksen, Herran sanan, joka
painui heidän tajuntaansa kastekäskynä, mutta samoin kuin Johanneksen
esittämät Jeesuksen jäähyväispuheet kantavat muotonsa puolesta mietis-
kelevän ja Herransa muistoa rakastavan Johanneksen tyylin leimaa, niin
on kastekäskynkin nykyinen sanamuoto syntynyt kristillisen pelastuksen
myöhemmän kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta."

Pietilä siis tosiasiassa edellä selvästi tunnusti, ettei Jeesus suinkaan ole
lausunut näitä nykyisestä tekstistä löytyviä sanoja, vaan kastekäskyn
nykyinen sanamuoto on syntynyt kristillisen pelastuksen myöhemmän
kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta.

Pietilän dogmatiikan kolmannessa osassa (sivu 323) on myös samaa
Matteuksen evankeliumin tekstikohtaa käsittelevä kappale:

"Kasteen dogmaattinen perusta. Olemme jo aikaisemmin ilmaisseet
ajatuksemme n.s. kastekäskystä Matt.28:18-20:

`Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis
ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki, minkä
olen käskenyt teille. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä
maailman loppuun asti.`

Se ei voi mitenkään olla suoranainen Herran-sana, vaikka siinä mainittu
tapaus on epäilemättä historiallinen ja vaikka seurakunta, joka muodosti
liturgiset kaavansa, on saanut tähänkin juhlalliseen sanelmaan aiheensa
Herran sanasta ja käytännöstä. ..."

Tässä edellä Pietilä tunnusti, ettei nykyinen kastekäsky `voi mitenkään
olla suoranainen Herran-sana´, vaan sen sijaan `seurakunta on muodos-
tanut liturgisen kaavansa´, ja lykännyt sen Herramme suuhun, muka
hänen lausumakseen.

Myös omana aikanamme maamme eturivin teologit ovat aivan samalla
kannalla Matteuksen lähetyskäskyn sisältämän kastekäskyn aitoudesta.

Esimerkiksi professori Lars Aejmelaeus, hänkin Suomen teologisen
tiedekunnan opettajia, on vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassaan
”Kristinuskon synty” ottanut kantaa myös kyseiseen Matteuksen
nykytekstin aitouteen.

Kirjansa sivuilla 222 - 223 hän kirjoittaa muun muassa:

”Kertomuksiin Ylösnousseen ilmestyksistä ja hänen niissä antamista
ohjeista liittyy runsaasti legendanomaista aineistoa ja eri evankeliu-
meissa vastaava opetuslapsille annettu käsky vaihtelee sisältönsä
puolesta merkittävästi (vrt. Luuk. 24:46-49; Joh. 20:21-23).

Myöskään Matteuksen kastekäsky ei sellaisenaan heijasta todellista
`historiallista´ tapahtumaa ja siihen liittyvää tarkkaa käskyä.

On esimerkiksi varsin mahdollista, että evankelista itse on vastuussa
kastekäskyn sanamuodon viimeistelystä, kuten kolminaisuuskaavan
käytöstä tässä yhteydessä. Sen Matteus on mahdollisesti ottanut oman
Syyriaan sijoittuvan kirkkonsa kastekäytännöstä.

Kaava esiintyy nimittäin Syyriaan sijoittuvassa Apostolisten isien
kirjoituksiin sijoittuvassa ja mahdollisesti myös ennen kuin Matt.
kirjoitetussa Apostolien opetuksessa (Didakhe). …”

Oma lisäykseni tähän jatkoksi:

”” Selvää onkin, että kun vain kymmenen päivää ehti (Luukkaan
tekstin mukaan) kulua lähetyskäskyn antamispäivän ja helluntain
välissä, ja Pietari ei silti helluntaipäivänä tiennyt Matteuksen evan-
keliumin nykyisen tekstin mukaisesta kastekäskystä mitään, tämä
käsky ei tällaisenaan voi olla Herran suusta lähtenyt.

Eihän Pietari näet voinut kymmenessä päivässä unohtaa Herramme
selvää käskyä. Pietari sen sijaan käski kääntyneiden kastattaa itsensä
"Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.2:38). ””

Eduard Schweizer:in Matteuksen evankeliumin selitysteoksessa
kerrotaan (sivu 355):

"Ennen Nikean konsiilia (325 jKr.) kirkkoisä Eusebios siteeraa useasti
(21 kertaa) tätä Matteuksen kohtaa lyhennetyssä muodossa:

`Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimessäni
opettaen heitä - -.`

Epäselväksi vain jää, kuuluuko `minun nimessäni` yhteen edeltävän
vai jäljessä olevan sanan kanssa."

Jälleen oma kommenttini:

”” Ainakin yhden kyseisiä kohtia muistuttavan kohdan löydämme
Eusebiuksen kirkkohistorian kohdasta III: 5: 2, ja se kuuluu Ivar A
Heikel:in Eusebiuksen kirkkohistorian suomennoksen mukaan:

"Muiden apostolien henkeä vastaan oli vehkeilty monella tavalla, ja
heidät oli karkotettu Juudeasta. Nämä olivat silloin tehneet matkoja
kaikkien kansojen luo, saarnatakseen ja opettaakseen Kristuksen
avulla, joka oli sanonut heille: `Menkää ja tehkää kaikki kansat
opetuslapsikseni minun nimeeni.`" ””


Tämäkin tieto on myös merkittävä, joka löytyy myöskin Eduard Schweizer:in
Matteuksen evankeliumin selitysteoksesta:

"Justinos puolestaan perustelee kastetta kolminaisuuden nimeen Jesajan
kirjalla sekä apostolisella traditiolla, lainaamatta kertaakaan tätä Matteuksen
kohtaa."

Kommenttini:

”” Edellä lainatusta on pääteltävissä, että Justinuksen aikana Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskyssä esiintyvät sanat olivat ehkä vielä tuossa
niin sanotussa `esinikealaisessa´ muodossaan.

Voimme siis pitää melkoisen varmana, että Matteuksen evankeliumin
kreikankielisessä tekstissä lähetyskäsky on alkuaan ollut Eusebiuksen
viljelemän esinikealaisen tekstin muotoinen. ””


Kuitenkin edellä esitetty ilmeisen todennäköinen kehityskulku on pyritty
eräitten teologien toimesta myös selvän tarkoitushakuisesti kieltämään.
 
Eräs kieltäjistä on Juha Pihkala joka kirjoitti kirjassa ”Johdatus varhaisen
kirkon teologiaan”, sen sivulla 117 seuraavasti:
 
”Uuden testamentin teksteissä ei ole valmiiksi muotoiltua kolminaisuusoppia,
mutta niistä löytyy eräitä selkeästi kolmijakoisia eli triadisia lausumia, joissa
Isä, Poika ja Pyhä Henki rinnastuvat.

Tunnetuin niistä on tietysti Matteuksen evankeliumin lopussa oleva kehotus
kastaa `Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen´.

Tämä evankeliumi on syntynyt viimeistään 80- luvulla, eikä ole voitu osoittaa,
että lopun lausuma olisi myöhempi lisäys (interpolaatio), vaikka sitäkin on
väitetty.”

Kun Pihkala siis kirjoitti . ”ettei ole voitu osoittaa, että lopun lausuma olisi
myöhempi lisäys (interpolaatio)”, hänen kirjoituksensa sisältö on tältä
osin mielestäni selvien tosiasioiden vastainen.

Matteuksen lähetyskäskyn nykyisen tekstin aitoutta vastaan on myös
esitetty seuraavaa:

"Jeesus ei koskaan sanonut: `Käyttäkää näitä nimiä.` Niin ei ole tehty
ainoassakaan Raamatussa kerrotuista kastetilaisuuksista. Ne hyväksyttiin
Nikean kirkolliskokouksessa. He ottivat nimen sijasta arvonimet.`" (Ote
William Branhamin saarnasta, kirjasta: "Mihin Suomi uskoo?", Harri
Heino).

Tämän kanssa pitää yhtä se havainto, että Eusebiuksen ennen Nikean
kokousta 21 kertaa lainaamaa tekstimuotoa jopa nimitetään

"esinikealaiseksi tekstimuodoksi.”


Itse asiassa Jeesuksen nimeen kastamisen merkitys sulkee pois jopa koko
mahdollisuuden käyttää kastettaessa kolmikaavaa.

Tämä seikka ilmenee selvästi apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille,
kirjeen kuudennesta luvusta:

"Vai oletteko tietämättömiä että meidät kaikki jotka kastettiin Kristukseen
Jeesukseen, hänen kuolemaansa meidät kastettiin? Meidät haudattiin siis
yhdessä hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, jotta kuten Kristus
herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, näin myös me vaeltaisimme
elämän uutuudessa."

Paavalin tekstiin ei näet alkuunkaan sovellu kastekaava: "Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen".

Isä Jumala ei näet kuollut, eikä myöskään Pyhä Henki kuollut, vaan
ainoastaan Poika, Jeesus kuoli.

Pojan kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen kristitty siis Paavalin
mukaan kasteessa liitettiin.


Jeesuksen Kristuksen nimeen kastaminen ilmaistaan Apostolien teoissa
prepositiolla eis akkusatiivilla (8:16, 19:5), prepositiolla epi datiivilla
(2:38), sekä prepositiolla en datiivilla (10:48).

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Esko Haapa kertoi näiden
prepositioiden käytön merkityksestä seuraavaa:

"Kastaminen jonkun nimeen merkitsee kastamista jonkun omaisuudeksi
(W Heitmüller). Nimessä (`en` tai `epi too onomati`) viittaa vain asian-
omaisen nimen mainitsemiseen toimituksen yhteydessä. Nimeen (eis to
onoma) on merkitykseltään syvempi."

Edellä lainattu siis tarkoittaa, että mitä tahansa prepositioita Luukas
(selostaessaan Apostolien teot – teoksessa kastetapahtumia) onkin
käyttänyt, aina hän tarkoittaa, että Jeesuksen Kristuksen nimi mainittiin
ääneen näiden kastetoimitusten yhteydessä.

Ilmeisen selvää on näin ollen, että Apostolien tekojen edellyttämissä
kastetapahtumissa ei mainittu ääneen sanoja: "Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen."

Edellä olen lainannut tekstejä oman elinaikansa kolmen maamme eturivin
luterilaisten teologien näkemyksistä, koskien sitä, mitä he ovat ajatelleet
Matteuksen lähetyskäskyn nykyisten kastesanojen aitoudesta.


Olen lainannut Antti J. Pietilää, Aimo Nikolaista, Esko Haapaa ja Lars
Aejmelaeusta jotka kaikki ovat yksimielisesti nähneet tekstin nykyisen
liturgisen kolmikaavan syntyneen myöhemmin, ei sen sijaan Jeesuksen
itsensä antamana aitona kastekäskynä.

Heidän kanssaan samaa mieltä on myös Suomen Akatemian tutkijapro-
fessori Heikki Räisänen, joka kirjassaan ”Raamattunäkemystä etsimässä”
ilmaisi kantansa myös Matteus kohdan 28:19 nykyisestä tekstistä.

Kirjansa sivulla 50 hän näet toteaa:

”Rinnakkaisilmiöksi tarjoutuu Matteuksen evankeliumin kaste- ja
lähetyskäsky (Mt 28:18-20),joka sekundaaristi perustelee itse
pakanalähetyksen; lähetyskäsky on pantu ylösnousseen suuhun,

Jos opetuslapset todella olisivat saaneet näin selvän käskyn ensim-
mäisenä pääsiäisenä, Apt:n kuvaama vaivalloinen kehityskulku kohti
pakanalähetystä ja sen hyväksymistä kävisi käsittämättömäksi.

Lähetyskäskyn tapauksessa tosin myös kieliasu puhuu selvästi
sekundaarisuuden puolesta.”

Professori Jukka Thurén (hänkin luterilaisen kirkon professori
ja Suomen luterilaisen kirkon papiston opettajia) on kirjoittanut
arvokkaan sarjan Uuden testamentin kirjojen selitysteoksia.

Luukkaan evankeliumia ja Apostolien tekoja käsittelevässä teok-
sessaan Thurén tuo myös selvästi julki sen, että alkuseurakunta
kastoi juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneet Herramme Jeesus
Messiaan nimeen.

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Thurén edellyttää
Matteuksen evankeliumin alkuaan kirjoitetuksi hepreaksi (tai
oikeammin arameaksi jota silloin nimitettiin hepreaksi).

Tämä alkuperäinen hepreaksi kirjoitettu Matteus tunnettiin
"nasaretilaisevankeliumina", ja siitä oli käytössä sekä täysi,
että myös karsittu muoto.

Täyttä muotoa käyttivät ryhmä jota nimitettiin "nasaretilaisiksi",
karsittua muotoa (josta alkuluvut puuttuivat) käytti ryhmä jota
nimitettiin "ebioneiksi" eli köyhiksi.

Thurén tuo julki, että alkuperäisestä Matteuksen evankeliumista
eli hepreaksi kirjoitetusta nasaretilaisevankeliumista puuttui tuo
"Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" suoritettava kastekäsky.


Tämä nykyinen kastekäsky tuli Thurénin mukaan tässä muodossaan
lisätyksi tekstiin vasta siinä vaiheessa, kun tuo alkuaan hepreaksi /
arameaksi kirjoitettu nasaretilaisevankeliumi käännettiin kreikaksi,
eli nykyiseksi meille tutuksi Matteuksen evankeliumiksi.

Kolmikaavan muotoinen kastekäsky siis otettiin professori Thurénin
mukaan käyttöön vasta pakanalähetyksen tarpeisiin, ja sitä perusteltiin
nasaretilaisevankeliumista kreikan kielelle käännetyn Matteuksen
evankeliumiin kirjoitetuilla lisätyillä sanoilla, joita sanoja ei ollut
tuossa heprean / arameankielisessä nasaretilaisten käyttämässä evan-
keliumissa.

Mitä siis nyt merkitsee tämä lainattu Thurénin esitys?

Se todistaa nimenomaan, ettei Herramme Jeesus ole suinkaan koskaan
lausunut lähetyskäskyssään noita mainittuja kastetta koskevia sanoja.


Edellä esittämieni maamme eturivin teologien yksimielisen todistuksen
mukaan tämä ”täyteläisempi kastekaava”on syntynyt kristillisestä
kokemuksesta ja ajattelusta.

Erittäin merkittävä on Eduard Lohse:n ”Uuden testamentin sanoma” -
kirjan sivulta 97 löytyvän tekstin pitempi lainaus, joka on syytä erotella
jopa kappaleisiin, ja joka kertoo seuraavaa:

”Ns. kastekäsky (Matt.28:19 s.; Mark. 16:15 s.) ei voi antaa
mitään tietoa kristillisen kasteen historiallisesta alkuperästä.
Sen sijaan siinä käy ilmi, että seurakunta vetoaa toimintansa
tueksi ylösnousseeseen Herraan, jonka nimessä se ymmärtää
saaneensa julistus- ja kastamistehtävän.

Matteuksen evankeliumin lopun muotoilu on osaksi peräisin
varhaisen seurakunnan liturgisista ilmauksista, mutta osaksi se
on evankelistan omaa käsialaa, kun tämä vielä kerran pyrkii
korostamaan Jeesuksen opetuksen merkitystä hänen opetus-
lapsilleen.

Kun tässä yhteydessä on puhe kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen, ei tätä kolmikaavaa pidä ymmärtää vasta myö-
hemmin kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti.

Sen sijaan on lyhyttä ilmaisua `Kristuksen´ (tai `Pojan´) nimeen´
laajennettu siten, että toisaalta hellenististä ympäristöä silmällä
pitäen todetaan Kyyrios – tunnustuksen sisällyttävän itseensä
uskon yhteen Jumalaan ja Isään, toisaalta taas viitataan Hengen
maininnalla siihen, että formelilla on kasteen myötä paikkansa
seurakunnan elämässä.”


Mitä siis edellä sanottu Lohsen teksti todella tahtoo sanoa?

Selitetäänpä:

Tämä kolmikaavan mukainen kastekäsky kirjoitettiin alkuaan
Syyrian seurakunnassa syntyneeseen Didakhe - nimiseen kir-
joitukseen seuraavassa muodossa (7: 1- 4), jonka kreikankieli-
sen tekstin tässä nyt toistan, ilman korko- ja henkäysmerkkejä
kirjoitettuna:

”Περι δε του βαπτισματος, ουτω βαπτισατε. ταυτα παντα
προειποντες, βαπτισατε εις το ονομα του πατρος και του
υιου και του αγιου πνευματος εν υδατι ζωντι. εαν δε μη
εχηις υδωρ ζων, εις αλλο υδωρ βαπτισον. ει δ ου δυνασαι
εν ψυχρωι, εν θερμωι. εαν δε αμφοτερα μη εχηις, εκχεον
εις την κεφαλην τρις υδωρ εις ονομα πατρος και υιου και
αγιου πνευματος. προ δε του βαπτισματος προνηστευσατω
ο βαπτιζων και ο βαπτιζομενος και ει τινες αλλοι δυνανται.
κελευεις δε νησταυσαι τον βαπτιζομενον προ μιας η δυο.»

Ja kääntäen:

”Mitä kasteeseen tulee, näin kastakaa: Nämä kaikki edellä
sanottuanne, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,
vedessä elävässä. Mutta jos sinulla ei ole vettä elävää, upota
muuhun veteen. Jos et voi kylmässä vedessä, lämpimällä.
Mutta jos kumpaakaan et omaa, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen kastetta
paastotkoon kastaja ja kastettava, ja jos jotkut muutkin voivat.
Käske kastettavan paastota edellä päivä tai kaksi.”

Suomeksi käännettynä luemme tekstistä seuraavaa infoa:

"Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen."

Didakheen sanat: "kasta muuhun veteen", kreikaksi: "εις αλλο
υδωρ βαπτισον" merkitsevät nimenomaan `veteen kastamista´
eli `veteen upottamista´, ei sen sijaan veden valelemista, puhu-
mattakaan vedellä vihmomisesta.

Didakheen tekstistä myös ilmenee, että `kastamisen veteen´ eli
`veteen upottamisen´ tuli parhaassa tapauksessa tapahtua `juok-
sevaan veteen´ εν υδατι ζωντι.

Jos juoksevaa vettä ei ole, silloin muuhunkin veteen eli seisovaan
veteen αλλο υδωρ upottaminen βαπτισον oli hyväksyttävää.

Parhaassa tapauksessa tuli upottaa `kylmään veteen´ εν ψυχρωι ja
jos sitä ei ole, silloin voitiin upottaa myös lämpimään veteen εν
θερμωι.

Vasta siinä tapauksessa, jos ei juoksevaa tai vaihtoehtoisesti seisovaa
vettä ollut niin paljon käytettävissä εαν δ αμφοτερα μη εχηις että
veteen upottaminen βαπτισον olisi mahdollista, vasta tässä tapauksessa
valeleminen εκχεον olisi upottamisen βαπτισον korvikkeena Didakheen
opetuksen mukaan hyväksyttävää.

Didakheen teksti siis selvästi esittää, että jos ei vettä tarpeeksi upotta-
miseen ole käytettävissä, silloin vasta voidaan valeluun upottamisen
korvikkeena tyytyä.

Lisäksi on huomioitava, että Didakheen tekstin sanat eivät edes nimitä
valelemista `kastamiseksi´ "βαπτισον" vaan Didakheen kreikankielinen
alkuteksti nimittää valelua nimenomaan ´valelemiseksi, "εκχεον":

"Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen, kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen."

Tätä Didakheen tekstiä Eduard Lohse todennäköisesti tarkoitti mainin-
nallaan ”varhaisen seurakunnan liturgisista ilmauksista.”

Samaan tapahtumaan ja paikkakuntaan viittasi myös Esko Haapa
Matteuksen evankeliumin selitysteoksensa (1980) sivulla 296,
kirjoittaen:

”Ei olen sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen,
johon toimitukseen liittyi Pyhän Hengen lahjan saaminen (Apt. 2:38)
saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän Kolminaisuuden nimeen.

Niin sanotaan tapahtuneen ensin Syyriassa, mihin myös Mt:n ja
Didakheen yhtäpitävyys asiassa viittaa (Did 7: 1 ”

Syyriassa tapahtuneeseen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
tekstin laajentamiseen viitattuaan, Eduard Lohse jatkaa (kirjansa
sivuilla 97 – 98) muuta kristikuntaa tarkoittaen:

”Hellenistinen kristikunta harjoitti kastetoimintaa yhtä itsestään selvänä
asiana kuin palestiinalainen alkuseurakunta, kastoi vedellä ja lausui julki
Kyyrioksen nimen, jotta kastettavat pyhitettäisiin ja he saisivat Hengen
( 1 Kor. 6:11.”

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky taas oli kirjoitettu (kaiken
todennäköisyyden mukaan) alkuaan seuraavaan muotoon:

”Πορευθεντες μαθητευσατε παντα τα εθνη εν τωι ονοματι μου
διδασκοντες αυτους τηρειν παντα οσα ενετειλαμην υμιν.”

Eli:

”Mentyänne tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja, minun nimessäni
opettamalla heitä pitämään kaikki, jotka minä määräsin teille.”

Jatkossa sitten tapahtui, että tuosta tekstistä joka esiintyy edelleen
apostolisten isien kirjoituksiin kuuluvassa Didakheessa, kolmi-
kaavan mukainen kastekäsky siirrettiin Matteuksen evankeliumin
kreikankieliseen versioon, poistamalla siitä sen alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli nämä kreikankieliset sanat ”εν τωι ονοματι
μου”, ja pistämällä tilalle Didakheesta löytyvät Syyrian varhaisen
seurakunnan liturgiset ”βαπτισατε εις το ονομα του πατρος και του
υιου και του αγιου πνευματος” - sanat poistettujen sanojen tilalle.

Merkittävää on, että Didakheen teksti edellytti vielä selvästi kastet-
tavien opettamista kasteen edellä, eli: ταυτα παντα προειποντες,
βαπτισατε... = ”Nämä kaikki edellä sanottuanne, kastakaa…” .

Tätä tekstiä piti siirrettynä tekstinä vielä muokata, muuttamalla kastaa -
verbin monikon toisen persoonan aoristin imperatiivimuoto ”baptisate”
Matteuksen tekstiin aktiivin monikon partisiippimuotoon ”baptidzontes” .

Tätä Matteuksen lähetyskäskyn sisällön muutoksen prosessia Eduard
Lohse edellä lainatussa tekstissään tarkoitti, kirjoittaessaan:

”Matteuksen evankeliumin lopun muotoilu on osaksi peräisin
varhaisen seurakunnan liturgisista ilmauksista, mutta osaksi se
on evankelistan omaa käsialaa, kun tämä vielä kerran pyrkii
korostamaan Jeesuksen opetuksen merkitystä hänen opetuslap-
silleen.”

Lopuksi:
 
Näillä kristillisillä keskustelusivuilla käydään ajoittain enemmän
tai vähemmän kiivasta keskustelua kristillisen kasteen oikeasta ajasta
ja muodosta.

Vastakkain ovat yleensä kaksi ryhmittymää, eli luterilaisen kirkon
uskovat jäsenet, jotka puolustavat oman kirkkonsa käytäntöä eli
sylivauvoina saatavaa lapsikastetta. Toinen ryhmittymä edustaa niin
sanottujen vapaitten suuntien kantaa,joka on uskovina kastettujen
kastekanta,
 
Kun täällä luterilaisilta kysytään Raamatun kohtaa sylivauvakasteitten
perusteluksi, vastaukseksi saadaan seuraava vetoomus nimenomaan
Matteuksen lähetys- ja kastekäskyyn:

Viimeksi täällä vedottiin jopa kovin voitonvarman tuntuisesti Markku
Särelän kirjaan, kirjan tekstiin sivulla 11, josta löytyy seuraava kirjoitus:
 
 
 "TEHKÄÄ KAIKKI KANSAT MINUN OPETUSLAPSIKSENI"
 
MATTEUKSEN LÄHETYSKÄSKYN TARKASTELUA
 
Opetuslapset olivat polvillaan palvovina ylösnousseen kirkastetun
Herransa edessä. Jeesus oli voittanut kaikki kadotuksen mahdit:
synnin, kuoleman ja kiusaajan. Syntimme olivat kertakaikkisesti
sovitetut.
 
Riemu täytti opetuslasten sydämet. He kuulivat Jeesuksen majes-
teetillisen lähetyskäskyn:
 
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää
siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla
heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä
pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. ja katso,
minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Matt. 28:18-20.
 
Lähetyskäsky sisältää kastekäskyn. Kastekäskyä ei saa käsittää
lähetyskäskystä irralliseksi säädökseksi. Lähetyskäskyä ei ole
ilman kastekäskyä ja päinvastoin.
 
Yllä oleva lähetyskäsky sisältää käskyn lasten kastamisesta ja on
lapsikasteopin sijaintipaikka (sedes doctrinae). Lapsikaste perustuu
tähän selvään Raamatun sanaan: "Tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni kastamalla heitä...”
 
Jeesus käski kastamaan "kaikkia kansoja". Heihin kuuluvat lapsetkin.
 
Lapsetonta kansaa ei ole. Jeesus ei aseta mitään ikärajaa, jolloin vasta
lapsia saisi kastaa.

Muualtakaan Raamatusta ei löydy sellaisesta edes viittausta. ...””
 
Näin siis Markku Särelä kyseisen kirjansa kyseisellä sivulla tuo julki
kantansa jonka mukaan: ”(Syli)lapsikaste perustuu tähän selvään
Raamatun sanaan: `Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni
kastamalla heitä...´”
 
Tuon Särelän tekstin luettuani havaitsin oitis, ettei Markku Särelän kirjaa
ole tarvetta lainata tätä edellä esitettyä enempää, sillä jo tämä lainaus
riitti materiaaliksi Särelän väitteeseen kätkeytyvän uskonnollisen petoksen
paljastamiseksi.
 
Kerta toisensa jälkeen on näet syytä paljastaa ja korostaa Särelän
väitteiden mukaisia väitteitä esittäville totuus siitä, ettei Matteuksen
evankeliumin alkuperäinen lähetyskäsky suinkaan ole sisältänyt
tuollaista tekstiä jonka mukaan muka kaikki kansat sylivauvoineen
kaikkineen tulisi kastaa.
 
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn tulkinta tuollaista edellyttäväksi
ja tarkoittavaksi on on näet Matteuksen lähetyskäskyn väärää tulkintaa
siinäkin tapauksessa, jos tuo lähetyskäsky olisi alkuaan todella sisältänyt
kastekäskyn.
 
Kyseinen väärä tulkinta näet varmistuu lähetyskäskyn tekstin varhaisesta
muutoksesta jota edellä olen valistuneiden teologien kirjoituksien avulla
selostanut.
 

jatkoksi. kirjoitti:

Faktoja edellisen jatkoksi.

Onhan se muuten todella surkuhupaista, että tällä kastekeskustelu-
osiolla häärivät, sylivauvojen kastamista henkeen ja vereen asti
puolustavat eksytetyt, alkavat heittää herjojaan kun heidän pyhänä
pitämänsä valheoppi kyseenalaistetaan faktoja esiin tuomalla.

Nämä sakramenttimaagikkojen eksyttämät tosiasioita tuntemattomat
eli tietämättömät alkavat heittää herjojaan ”lahkolaisten esittämistä
käärmeen siemen- opeista” aina silloin kun tänne tuodaan faktoja
kyseisistä tosiasioista luettaviksi.

Eli, tuollaisia herjoja se suuren suuri tietämättömyys saa heissä
aikaan.

Jälleen näet täytyy korostaa, että ne henkilöt joita nämä tietämättömät
lahkolaisiksi ja käärmeen siemenen oppien esittäjiksi syyttelevät,
ovat nimenomaan luterilaisia, eli näiden herjaa heittävien ikioman
kirkon jäseniä.

Luterilaiseen kirkkoon kuuluvat professorit, eli siis Suomen luterilaisen
kirkon papiston opettajat ovat siis saaneet noiden herjaajien taholta
lahkolais- ja käärmeen siemen- syytökset niskaansa.

Onpa siis todella surkuhupaisaa.


Nyt kuitenkin niitä lisäfaktoja edellisen kirjoituksen jatkoksi esittämään:

Kuten jo olen kertonut, Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky on nyky-
muodoltaan mitä ilmeisemmin epäaito.

Matt. 28:18-19: nykymuoto näet kuuluu kreikankielisestä alkutekstistä
tehtynä sanatarkkana käännöksenä seuraavasti:

"Ja luo tultuaan Jeesus puhui heille, sanoen: `` Minulle annettiin
kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mentyänne siis opetuslapse-
uttakaa kaikkia kansoja, kastavina heitä nimeen Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen, opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä mää-
räsin teille: Ja katso! Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä
maailmanajan täyttymykseen asti."

Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan Jeesus olisi siis
käskenyt kastaa oppilaiksi suostuvat "Isän ja Pojan ja Pyhän Hen-
gen nimeen."

Onkin selvää, että itse kastaminen on kyllä kuulunut alusta asti
oppilaaksi tekemisen yhteyteen, mutta samaa selvyyttä ei ilmene
siinä, mihin nimeen alkuaan kastettiin.

Nestlen kreikankielisen Ut:n tekstilaitoksen vuoden -63 painoksen
alaviitteessä on viittaus osaan kirkkoisä Eusebiuksen tekstitraditiota.

Alaviitteen merkkien mukaan Eusebiuksen tuntemassa Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskyssä on esiintynyt (jae 19) sanat:

"en too onomati muu" merkiten: "minun nimessäni".

Nämä sanat ovat siis Eusebiuksen tekstitradition mukaisessa Matteuksen
tämän kohdan alkuperäisessä versiossa esiintyneet eräiden nykyisten
sanojen sijalla.

Nämä nykyiset sanat joiden tilalla on Eusebiuksen mukaan siis alkuaan
esiintynyt edellä mainittuja muita sanoja, ovat:

"baptidzontes autuus eis to onoma tuu Patros kai tuu Hyiuu kai tuu
Hagiuu Pneumatos"

merkiten:" kastamalla heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen".

Sanallinen käsky kastaa on täten puuttunut kokonaan Eusebiuksen
tuntemasta Matteuksen evankeliumin alkuperäisen lähetyskäskyn
tekstistä.

Kastekäskyn sijalla on alkuaan ollut vain käsky tehdä oppilaita
"minun nimessäni" eli siis Jeesuksen nimessä.

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan (SUTS.) luterilainen
oppinut, Suomen kirkon papiston opettaja Esko Haapa esitti tämän
jakeen kirkkoisä Eusebiuksen tuntemassa kreikankielen muodossa.

Tämä teksti (käännöshahmotelmani kanssa varustettuna) kuuluu:

"poreuthentes matheeteusate ta panta ethnee en too onomati muu
"Mentyänne tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja minun nimessäni

didaskontes autuus teerein panta hosa eneteilameen hyymiin."
opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä määräsin teille."

Tällaisena teksti onkin Haavan mukaan ongelmaton:

Opetuslapseuttaminen tapahtuu siis opettamalla oppilaiksi suostuvia
Jeesuksen nimessä pitämään Jeesuksen määräykset.

Epäselväksi jää ainoastaan, kuuluuko pilkku sanojen "kansoja, minun"
vaiko "nimessäni, opettavina" sanojen väliin.

Alaviitteessä Esko Haapa vielä selitti:

"Eusebiuksen esinikealainen teksti on rytmillisesti eheä kokonaisuus,
jonka kahdesta säkeestä edellinen antaa käskyn ja jälkimmäinen
selvittää lähemmin tehtävän sisällön. Yhdistävänä iskusanana on
`kaikki`(panta).

Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee
tasapainoisen kokonaisuuden. ... Eräät tutkijat (E. Conybeare,
J. Wellhausen, E. Lohmeyer) ovat esittäneet, että puheena olevassa
yhteydessä Eusebiuksen kastekäskytön lukutapa olisi alkuperäinen."

Kun Esko Haapa siis selitti:

`Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee
tasapainoisen kokonaisuuden´, hän siis selvästi ilmaisi sen tosiasian,
että tämän Raamatun kohdan alkuperäiset sanat on tekstistä poistettu,
ja tilalle asetettu toisia sanoja, jotka sitten särkevät kohdan tasapai-
noisen kieliopillisen kokonaisuuden.


Aimo T. Nikolainen, hänkin luterilaisen kirkon piispa ja Suomen
kirkon papiston opettajia, tunnusti seuraavaa:

"...kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi
muoto",

Nikolaisen asiaa koskeva pitempi lainaus kuului:

"Merkittävä yksityiskohta on, että Mt:n mukaan, Matteuksen kirkon
liturgian mukaisesti, on kastettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen.

Kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi muoto,
niin kuin Apostolien teoista näemme. Mutta samalla kun kristillinen
kokemus ja ajattelu joutuivat painottamaan Jumalan työtä Jeesuksen.
Poikansa, ja Pyhän Hengen kautta, syntyi myös tämä täyteläisempi
kastekaava."

Nikolainen siis tarkoitti, että vaikka tästä raamatunkohdasta nykyisin
löytyvä teksti on "täyteläisempi kastekaava", silti tämä ”täyteläisempi
kastekaava” on syntynyt kristillisestä kokemuksesta ja ajattelusta, ei
sen sijaan lähetyskäskyn antamisen yhteydessä lausutusta Herramme
sanallisesta ilmaisusta.

Samaa mieltä oli jo 9.9. 1932 edesmennyt professori Antti J. Pietilä,
muuten hänkin Suomen luterilaisen kirkon papiston opettajia, joka
kuolinpäiväänsä edeltävänä päivänä sai kristillisen dogmatiikkansa
kolmannenkin osan valmiiksi.

Hän kirjoitti näkemyksensä tästä Matt. 28:19 nykyisestä tekstimuo-
dosta dogmatiikkansa toiseen osaan, sivulle 148, josta on luettavissa
seuraavaa:

"Kastekäsky Matt.28:19: `Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetus-
lapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen`,
tekee muotonsa puolesta kieltämättä liturgisen kaavan vaikutuksen, ja
Apostolien tekojen uudistuva maininta, että alkuseurakunnassa kasteet
toimitettiin Jeesuksen nimeen eikä kuten siinä määrätään (Ap.t.2, 38; 8,
16; 10, 48; 19, 5) tekee todennäköiseksi, että sanamuoto on suhteellisen
myöhäissyntyinen, mutta mikään ei estä tunnustamasta sitä asiallisesti
historialliseksi ja Uuden Testamentin henkipiiriin kuuluvaksi. Se on
täsmälliseen kaavaan kiteytynyt Jeesuksen tarkoitusten ja katsomusten
ilmaus, joka kokoaa yhteen kristillisen ilmoituksen hedelmän niin hyvin
elämänlahjan kuin opinkin puolesta.

Opetuslapset ovat epäilemättä olleet ylösnousseen Herran kanssa Öljy-
mäellä ja saaneet unohtumattoman kokemuksen, Herran sanan, joka
painui heidän tajuntaansa kastekäskynä, mutta samoin kuin Johanneksen
esittämät Jeesuksen jäähyväispuheet kantavat muotonsa puolesta mietis-
kelevän ja Herransa muistoa rakastavan Johanneksen tyylin leimaa, niin
on kastekäskynkin nykyinen sanamuoto syntynyt kristillisen pelastuksen
myöhemmän kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta."

Pietilä siis tosiasiassa edellä selvästi tunnusti, ettei Jeesus suinkaan ole
lausunut näitä nykyisestä tekstistä löytyviä sanoja, vaan kastekäskyn
nykyinen sanamuoto on syntynyt kristillisen pelastuksen myöhemmän
kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta.

Pietilän dogmatiikan kolmannessa osassa (sivu 323) on myös samaa
Matteuksen evankeliumin tekstikohtaa käsittelevä kappale:

"Kasteen dogmaattinen perusta. Olemme jo aikaisemmin ilmaisseet
ajatuksemme n.s. kastekäskystä Matt.28:18-20:

`Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis
ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki, minkä
olen käskenyt teille. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä
maailman loppuun asti.`

Se ei voi mitenkään olla suoranainen Herran-sana, vaikka siinä mainittu
tapaus on epäilemättä historiallinen ja vaikka seurakunta, joka muodosti
liturgiset kaavansa, on saanut tähänkin juhlalliseen sanelmaan aiheensa
Herran sanasta ja käytännöstä. ..."

Tässä edellä Pietilä tunnusti, ettei nykyinen kastekäsky `voi mitenkään
olla suoranainen Herran-sana´, vaan sen sijaan `seurakunta on muodos-
tanut liturgisen kaavansa´, ja lykännyt sen Herramme suuhun, muka
hänen lausumakseen.

Myös omana aikanamme maamme eturivin teologit ovat aivan samalla
kannalla Matteuksen lähetyskäskyn sisältämän kastekäskyn aitoudesta.

Esimerkiksi professori Lars Aejmelaeus, hänkin Suomen teologisen
tiedekunnan opettajia, on vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassaan
”Kristinuskon synty” ottanut kantaa myös kyseiseen Matteuksen
nykytekstin aitouteen.

Kirjansa sivuilla 222 - 223 hän kirjoittaa muun muassa:

”Kertomuksiin Ylösnousseen ilmestyksistä ja hänen niissä antamista
ohjeista liittyy runsaasti legendanomaista aineistoa ja eri evankeliu-
meissa vastaava opetuslapsille annettu käsky vaihtelee sisältönsä
puolesta merkittävästi (vrt. Luuk. 24:46-49; Joh. 20:21-23).

Myöskään Matteuksen kastekäsky ei sellaisenaan heijasta todellista
`historiallista´ tapahtumaa ja siihen liittyvää tarkkaa käskyä.

On esimerkiksi varsin mahdollista, että evankelista itse on vastuussa
kastekäskyn sanamuodon viimeistelystä, kuten kolminaisuuskaavan
käytöstä tässä yhteydessä. Sen Matteus on mahdollisesti ottanut oman
Syyriaan sijoittuvan kirkkonsa kastekäytännöstä.

Kaava esiintyy nimittäin Syyriaan sijoittuvassa Apostolisten isien
kirjoituksiin sijoittuvassa ja mahdollisesti myös ennen kuin Matt.
kirjoitetussa Apostolien opetuksessa (Didakhe). …”

Oma lisäykseni tähän jatkoksi:

”” Selvää onkin, että kun vain kymmenen päivää ehti (Luukkaan
tekstin mukaan) kulua lähetyskäskyn antamispäivän ja helluntain
välissä, ja Pietari ei silti helluntaipäivänä tiennyt Matteuksen evan-
keliumin nykyisen tekstin mukaisesta kastekäskystä mitään, tämä
käsky ei tällaisenaan voi olla Herran suusta lähtenyt.

Eihän Pietari näet voinut kymmenessä päivässä unohtaa Herramme
selvää käskyä. Pietari sen sijaan käski kääntyneiden kastattaa itsensä
"Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.2:38). ””

Eduard Schweizer:in Matteuksen evankeliumin selitysteoksessa
kerrotaan (sivu 355):

"Ennen Nikean konsiilia (325 jKr.) kirkkoisä Eusebios siteeraa useasti
(21 kertaa) tätä Matteuksen kohtaa lyhennetyssä muodossa:

`Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimessäni
opettaen heitä - -.`

Epäselväksi vain jää, kuuluuko `minun nimessäni` yhteen edeltävän
vai jäljessä olevan sanan kanssa."

Jälleen oma kommenttini:

”” Ainakin yhden kyseisiä kohtia muistuttavan kohdan löydämme
Eusebiuksen kirkkohistorian kohdasta III: 5: 2, ja se kuuluu Ivar A
Heikel:in Eusebiuksen kirkkohistorian suomennoksen mukaan:

"Muiden apostolien henkeä vastaan oli vehkeilty monella tavalla, ja
heidät oli karkotettu Juudeasta. Nämä olivat silloin tehneet matkoja
kaikkien kansojen luo, saarnatakseen ja opettaakseen Kristuksen
avulla, joka oli sanonut heille: `Menkää ja tehkää kaikki kansat
opetuslapsikseni minun nimeeni.`" ””


Tämäkin tieto on myös merkittävä, joka löytyy myöskin Eduard Schweizer:in
Matteuksen evankeliumin selitysteoksesta:

"Justinos puolestaan perustelee kastetta kolminaisuuden nimeen Jesajan
kirjalla sekä apostolisella traditiolla, lainaamatta kertaakaan tätä Matteuksen
kohtaa."

Kommenttini:

”” Edellä lainatusta on pääteltävissä, että Justinuksen aikana Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskyssä esiintyvät sanat olivat ehkä vielä tuossa
niin sanotussa `esinikealaisessa´ muodossaan.

Voimme siis pitää melkoisen varmana, että Matteuksen evankeliumin
kreikankielisessä tekstissä lähetyskäsky on alkuaan ollut Eusebiuksen
viljelemän esinikealaisen tekstin muotoinen. ””


Kuitenkin edellä esitetty ilmeisen todennäköinen kehityskulku on pyritty
eräitten teologien toimesta myös selvän tarkoitushakuisesti kieltämään.
 
Eräs kieltäjistä on Juha Pihkala joka kirjoitti kirjassa ”Johdatus varhaisen
kirkon teologiaan”, sen sivulla 117 seuraavasti:
 
”Uuden testamentin teksteissä ei ole valmiiksi muotoiltua kolminaisuusoppia,
mutta niistä löytyy eräitä selkeästi kolmijakoisia eli triadisia lausumia, joissa
Isä, Poika ja Pyhä Henki rinnastuvat.

Tunnetuin niistä on tietysti Matteuksen evankeliumin lopussa oleva kehotus
kastaa `Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen´.

Tämä evankeliumi on syntynyt viimeistään 80- luvulla, eikä ole voitu osoittaa,
että lopun lausuma olisi myöhempi lisäys (interpolaatio), vaikka sitäkin on
väitetty.”

Kun Pihkala siis kirjoitti . ”ettei ole voitu osoittaa, että lopun lausuma olisi
myöhempi lisäys (interpolaatio)”, hänen kirjoituksensa sisältö on tältä
osin mielestäni selvien tosiasioiden vastainen.

Matteuksen lähetyskäskyn nykyisen tekstin aitoutta vastaan on myös
esitetty seuraavaa:

"Jeesus ei koskaan sanonut: `Käyttäkää näitä nimiä.` Niin ei ole tehty
ainoassakaan Raamatussa kerrotuista kastetilaisuuksista. Ne hyväksyttiin
Nikean kirkolliskokouksessa. He ottivat nimen sijasta arvonimet.`" (Ote
William Branhamin saarnasta, kirjasta: "Mihin Suomi uskoo?", Harri
Heino).

Tämän kanssa pitää yhtä se havainto, että Eusebiuksen ennen Nikean
kokousta 21 kertaa lainaamaa tekstimuotoa jopa nimitetään

"esinikealaiseksi tekstimuodoksi.”


Itse asiassa Jeesuksen nimeen kastamisen merkitys sulkee pois jopa koko
mahdollisuuden käyttää kastettaessa kolmikaavaa.

Tämä seikka ilmenee selvästi apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille,
kirjeen kuudennesta luvusta:

"Vai oletteko tietämättömiä että meidät kaikki jotka kastettiin Kristukseen
Jeesukseen, hänen kuolemaansa meidät kastettiin? Meidät haudattiin siis
yhdessä hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, jotta kuten Kristus
herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, näin myös me vaeltaisimme
elämän uutuudessa."

Paavalin tekstiin ei näet alkuunkaan sovellu kastekaava: "Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen".

Isä Jumala ei näet kuollut, eikä myöskään Pyhä Henki kuollut, vaan
ainoastaan Poika, Jeesus kuoli.

Pojan kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen kristitty siis Paavalin
mukaan kasteessa liitettiin.


Jeesuksen Kristuksen nimeen kastaminen ilmaistaan Apostolien teoissa
prepositiolla eis akkusatiivilla (8:16, 19:5), prepositiolla epi datiivilla
(2:38), sekä prepositiolla en datiivilla (10:48).

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Esko Haapa kertoi näiden
prepositioiden käytön merkityksestä seuraavaa:

"Kastaminen jonkun nimeen merkitsee kastamista jonkun omaisuudeksi
(W Heitmüller). Nimessä (`en` tai `epi too onomati`) viittaa vain asian-
omaisen nimen mainitsemiseen toimituksen yhteydessä. Nimeen (eis to
onoma) on merkitykseltään syvempi."

Edellä lainattu siis tarkoittaa, että mitä tahansa prepositioita Luukas
(selostaessaan Apostolien teot – teoksessa kastetapahtumia) onkin
käyttänyt, aina hän tarkoittaa, että Jeesuksen Kristuksen nimi mainittiin
ääneen näiden kastetoimitusten yhteydessä.

Ilmeisen selvää on näin ollen, että Apostolien tekojen edellyttämissä
kastetapahtumissa ei mainittu ääneen sanoja: "Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen."

Edellä olen lainannut tekstejä oman elinaikansa kolmen maamme eturivin
luterilaisten teologien näkemyksistä, koskien sitä, mitä he ovat ajatelleet
Matteuksen lähetyskäskyn nykyisten kastesanojen aitoudesta.


Olen lainannut Antti J. Pietilää, Aimo Nikolaista, Esko Haapaa ja Lars
Aejmelaeusta jotka kaikki ovat yksimielisesti nähneet tekstin nykyisen
liturgisen kolmikaavan syntyneen myöhemmin, ei sen sijaan Jeesuksen
itsensä antamana aitona kastekäskynä.

Heidän kanssaan samaa mieltä on myös Suomen Akatemian tutkijapro-
fessori Heikki Räisänen, joka kirjassaan ”Raamattunäkemystä etsimässä”
ilmaisi kantansa myös Matteus kohdan 28:19 nykyisestä tekstistä.

Kirjansa sivulla 50 hän näet toteaa:

”Rinnakkaisilmiöksi tarjoutuu Matteuksen evankeliumin kaste- ja
lähetyskäsky (Mt 28:18-20),joka sekundaaristi perustelee itse
pakanalähetyksen; lähetyskäsky on pantu ylösnousseen suuhun,

Jos opetuslapset todella olisivat saaneet näin selvän käskyn ensim-
mäisenä pääsiäisenä, Apt:n kuvaama vaivalloinen kehityskulku kohti
pakanalähetystä ja sen hyväksymistä kävisi käsittämättömäksi.

Lähetyskäskyn tapauksessa tosin myös kieliasu puhuu selvästi
sekundaarisuuden puolesta.”

Professori Jukka Thurén (hänkin luterilaisen kirkon professori
ja Suomen luterilaisen kirkon papiston opettajia) on kirjoittanut
arvokkaan sarjan Uuden testamentin kirjojen selitysteoksia.

Luukkaan evankeliumia ja Apostolien tekoja käsittelevässä teok-
sessaan Thurén tuo myös selvästi julki sen, että alkuseurakunta
kastoi juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneet Herramme Jeesus
Messiaan nimeen.

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Thurén edellyttää
Matteuksen evankeliumin alkuaan kirjoitetuksi hepreaksi (tai
oikeammin arameaksi jota silloin nimitettiin hepreaksi).

Tämä alkuperäinen hepreaksi kirjoitettu Matteus tunnettiin
"nasaretilaisevankeliumina", ja siitä oli käytössä sekä täysi,
että myös karsittu muoto.

Täyttä muotoa käyttivät ryhmä jota nimitettiin "nasaretilaisiksi",
karsittua muotoa (josta alkuluvut puuttuivat) käytti ryhmä jota
nimitettiin "ebioneiksi" eli köyhiksi.

Thurén tuo julki, että alkuperäisestä Matteuksen evankeliumista
eli hepreaksi kirjoitetusta nasaretilaisevankeliumista puuttui tuo
"Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" suoritettava kastekäsky.


Tämä nykyinen kastekäsky tuli Thurénin mukaan tässä muodossaan
lisätyksi tekstiin vasta siinä vaiheessa, kun tuo alkuaan hepreaksi /
arameaksi kirjoitettu nasaretilaisevankeliumi käännettiin kreikaksi,
eli nykyiseksi meille tutuksi Matteuksen evankeliumiksi.

Kolmikaavan muotoinen kastekäsky siis otettiin professori Thurénin
mukaan käyttöön vasta pakanalähetyksen tarpeisiin, ja sitä perusteltiin
nasaretilaisevankeliumista kreikan kielelle käännetyn Matteuksen
evankeliumiin kirjoitetuilla lisätyillä sanoilla, joita sanoja ei ollut
tuossa heprean / arameankielisessä nasaretilaisten käyttämässä evan-
keliumissa.

Mitä siis nyt merkitsee tämä lainattu Thurénin esitys?

Se todistaa nimenomaan, ettei Herramme Jeesus ole suinkaan koskaan
lausunut lähetyskäskyssään noita mainittuja kastetta koskevia sanoja.


Edellä esittämieni maamme eturivin teologien yksimielisen todistuksen
mukaan tämä ”täyteläisempi kastekaava”on syntynyt kristillisestä
kokemuksesta ja ajattelusta.

Erittäin merkittävä on Eduard Lohse:n ”Uuden testamentin sanoma” -
kirjan sivulta 97 löytyvän tekstin pitempi lainaus, joka on syytä erotella
jopa kappaleisiin, ja joka kertoo seuraavaa:

”Ns. kastekäsky (Matt.28:19 s.; Mark. 16:15 s.) ei voi antaa
mitään tietoa kristillisen kasteen historiallisesta alkuperästä.
Sen sijaan siinä käy ilmi, että seurakunta vetoaa toimintansa
tueksi ylösnousseeseen Herraan, jonka nimessä se ymmärtää
saaneensa julistus- ja kastamistehtävän.

Matteuksen evankeliumin lopun muotoilu on osaksi peräisin
varhaisen seurakunnan liturgisista ilmauksista, mutta osaksi se
on evankelistan omaa käsialaa, kun tämä vielä kerran pyrkii
korostamaan Jeesuksen opetuksen merkitystä hänen opetus-
lapsilleen.

Kun tässä yhteydessä on puhe kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen, ei tätä kolmikaavaa pidä ymmärtää vasta myö-
hemmin kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti.

Sen sijaan on lyhyttä ilmaisua `Kristuksen´ (tai `Pojan´) nimeen´
laajennettu siten, että toisaalta hellenististä ympäristöä silmällä
pitäen todetaan Kyyrios – tunnustuksen sisällyttävän itseensä
uskon yhteen Jumalaan ja Isään, toisaalta taas viitataan Hengen
maininnalla siihen, että formelilla on kasteen myötä paikkansa
seurakunnan elämässä.”


Mitä siis edellä sanottu Lohsen teksti todella tahtoo sanoa?

Selitetäänpä:

Tämä kolmikaavan mukainen kastekäsky kirjoitettiin alkuaan
Syyrian seurakunnassa syntyneeseen Didakhe - nimiseen kir-
joitukseen seuraavassa muodossa (7: 1- 4), jonka kreikankieli-
sen tekstin tässä nyt toistan, ilman korko- ja henkäysmerkkejä
kirjoitettuna:

”Περι δε του βαπτισματος, ουτω βαπτισατε. ταυτα παντα
προειποντες, βαπτισατε εις το ονομα του πατρος και του
υιου και του αγιου πνευματος εν υδατι ζωντι. εαν δε μη
εχηις υδωρ ζων, εις αλλο υδωρ βαπτισον. ει δ ου δυνασαι
εν ψυχρωι, εν θερμωι. εαν δε αμφοτερα μη εχηις, εκχεον
εις την κεφαλην τρις υδωρ εις ονομα πατρος και υιου και
αγιου πνευματος. προ δε του βαπτισματος προνηστευσατω
ο βαπτιζων και ο βαπτιζομενος και ει τινες αλλοι δυνανται.
κελευεις δε νησταυσαι τον βαπτιζομενον προ μιας η δυο.»

Ja kääntäen:

”Mitä kasteeseen tulee, näin kastakaa: Nämä kaikki edellä
sanottuanne, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,
vedessä elävässä. Mutta jos sinulla ei ole vettä elävää, upota
muuhun veteen. Jos et voi kylmässä vedessä, lämpimällä.
Mutta jos kumpaakaan et omaa, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen kastetta
paastotkoon kastaja ja kastettava, ja jos jotkut muutkin voivat.
Käske kastettavan paastota edellä päivä tai kaksi.”

Suomeksi käännettynä luemme tekstistä seuraavaa infoa:

"Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen."

Didakheen sanat: "kasta muuhun veteen", kreikaksi: "εις αλλο
υδωρ βαπτισον" merkitsevät nimenomaan `veteen kastamista´
eli `veteen upottamista´, ei sen sijaan veden valelemista, puhu-
mattakaan vedellä vihmomisesta.

Didakheen tekstistä myös ilmenee, että `kastamisen veteen´ eli
`veteen upottamisen´ tuli parhaassa tapauksessa tapahtua `juok-
sevaan veteen´ εν υδατι ζωντι.

Jos juoksevaa vettä ei ole, silloin muuhunkin veteen eli seisovaan
veteen αλλο υδωρ upottaminen βαπτισον oli hyväksyttävää.

Parhaassa tapauksessa tuli upottaa `kylmään veteen´ εν ψυχρωι ja
jos sitä ei ole, silloin voitiin upottaa myös lämpimään veteen εν
θερμωι.

Vasta siinä tapauksessa, jos ei juoksevaa tai vaihtoehtoisesti seisovaa
vettä ollut niin paljon käytettävissä εαν δ αμφοτερα μη εχηις että
veteen upottaminen βαπτισον olisi mahdollista, vasta tässä tapauksessa
valeleminen εκχεον olisi upottamisen βαπτισον korvikkeena Didakheen
opetuksen mukaan hyväksyttävää.

Didakheen teksti siis selvästi esittää, että jos ei vettä tarpeeksi upotta-
miseen ole käytettävissä, silloin vasta voidaan valeluun upottamisen
korvikkeena tyytyä.

Lisäksi on huomioitava, että Didakheen tekstin sanat eivät edes nimitä
valelemista `kastamiseksi´ "βαπτισον" vaan Didakheen kreikankielinen
alkuteksti nimittää valelua nimenomaan ´valelemiseksi, "εκχεον":

"Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen, kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen."

Tätä Didakheen tekstiä Eduard Lohse todennäköisesti tarkoitti mainin-
nallaan ”varhaisen seurakunnan liturgisista ilmauksista.”

Samaan tapahtumaan ja paikkakuntaan viittasi myös Esko Haapa
Matteuksen evankeliumin selitysteoksensa (1980) sivulla 296,
kirjoittaen:

”Ei olen sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen,
johon toimitukseen liittyi Pyhän Hengen lahjan saaminen (Apt. 2:38)
saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän Kolminaisuuden nimeen.

Niin sanotaan tapahtuneen ensin Syyriassa, mihin myös Mt:n ja
Didakheen yhtäpitävyys asiassa viittaa (Did 7: 1 ”

Syyriassa tapahtuneeseen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
tekstin laajentamiseen viitattuaan, Eduard Lohse jatkaa (kirjansa
sivuilla 97 – 98) muuta kristikuntaa tarkoittaen:

”Hellenistinen kristikunta harjoitti kastetoimintaa yhtä itsestään selvänä
asiana kuin palestiinalainen alkuseurakunta, kastoi vedellä ja lausui julki
Kyyrioksen nimen, jotta kastettavat pyhitettäisiin ja he saisivat Hengen
( 1 Kor. 6:11.”

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky taas oli kirjoitettu (kaiken
todennäköisyyden mukaan) alkuaan seuraavaan muotoon:

”Πορευθεντες μαθητευσατε παντα τα εθνη εν τωι ονοματι μου
διδασκοντες αυτους τηρειν παντα οσα ενετειλαμην υμιν.”

Eli:

”Mentyänne tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja, minun nimessäni
opettamalla heitä pitämään kaikki, jotka minä määräsin teille.”

Jatkossa sitten tapahtui, että tuosta tekstistä joka esiintyy edelleen
apostolisten isien kirjoituksiin kuuluvassa Didakheessa, kolmi-
kaavan mukainen kastekäsky siirrettiin Matteuksen evankeliumin
kreikankieliseen versioon, poistamalla siitä sen alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli nämä kreikankieliset sanat ”εν τωι ονοματι
μου”, ja pistämällä tilalle Didakheesta löytyvät Syyrian varhaisen
seurakunnan liturgiset ”βαπτισατε εις το ονομα του πατρος και του
υιου και του αγιου πνευματος” - sanat poistettujen sanojen tilalle.

Merkittävää on, että Didakheen teksti edellytti vielä selvästi kastet-
tavien opettamista kasteen edellä, eli: ταυτα παντα προειποντες,
βαπτισατε... = ”Nämä kaikki edellä sanottuanne, kastakaa…” .

Tätä tekstiä piti siirrettynä tekstinä vielä muokata, muuttamalla kastaa -
verbin monikon toisen persoonan aoristin imperatiivimuoto ”baptisate”
Matteuksen tekstiin aktiivin monikon partisiippimuotoon ”baptidzontes” .

Tätä Matteuksen lähetyskäskyn sisällön muutoksen prosessia Eduard
Lohse edellä lainatussa tekstissään tarkoitti, kirjoittaessaan:

”Matteuksen evankeliumin lopun muotoilu on osaksi peräisin
varhaisen seurakunnan liturgisista ilmauksista, mutta osaksi se
on evankelistan omaa käsialaa, kun tämä vielä kerran pyrkii
korostamaan Jeesuksen opetuksen merkitystä hänen opetuslap-
silleen.”

Lopuksi:
 
Näillä kristillisillä keskustelusivuilla käydään ajoittain enemmän
tai vähemmän kiivasta keskustelua kristillisen kasteen oikeasta ajasta
ja muodosta.

Vastakkain ovat yleensä kaksi ryhmittymää, eli luterilaisen kirkon
uskovat jäsenet, jotka puolustavat oman kirkkonsa käytäntöä eli
sylivauvoina saatavaa lapsikastetta. Toinen ryhmittymä edustaa niin
sanottujen vapaitten suuntien kantaa,joka on uskovina kastettujen
kastekanta,
 
Kun täällä luterilaisilta kysytään Raamatun kohtaa sylivauvakasteitten
perusteluksi, vastaukseksi saadaan seuraava vetoomus nimenomaan
Matteuksen lähetys- ja kastekäskyyn:

Viimeksi täällä vedottiin jopa kovin voitonvarman tuntuisesti Markku
Särelän kirjaan, kirjan tekstiin sivulla 11, josta löytyy seuraava kirjoitus:
 
 
 "TEHKÄÄ KAIKKI KANSAT MINUN OPETUSLAPSIKSENI"
 
MATTEUKSEN LÄHETYSKÄSKYN TARKASTELUA
 
Opetuslapset olivat polvillaan palvovina ylösnousseen kirkastetun
Herransa edessä. Jeesus oli voittanut kaikki kadotuksen mahdit:
synnin, kuoleman ja kiusaajan. Syntimme olivat kertakaikkisesti
sovitetut.
 
Riemu täytti opetuslasten sydämet. He kuulivat Jeesuksen majes-
teetillisen lähetyskäskyn:
 
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää
siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla
heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä
pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. ja katso,
minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Matt. 28:18-20.
 
Lähetyskäsky sisältää kastekäskyn. Kastekäskyä ei saa käsittää
lähetyskäskystä irralliseksi säädökseksi. Lähetyskäskyä ei ole
ilman kastekäskyä ja päinvastoin.
 
Yllä oleva lähetyskäsky sisältää käskyn lasten kastamisesta ja on
lapsikasteopin sijaintipaikka (sedes doctrinae). Lapsikaste perustuu
tähän selvään Raamatun sanaan: "Tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni kastamalla heitä...”
 
Jeesus käski kastamaan "kaikkia kansoja". Heihin kuuluvat lapsetkin.
 
Lapsetonta kansaa ei ole. Jeesus ei aseta mitään ikärajaa, jolloin vasta
lapsia saisi kastaa.

Muualtakaan Raamatusta ei löydy sellaisesta edes viittausta. ...””
 
Näin siis Markku Särelä kyseisen kirjansa kyseisellä sivulla tuo julki
kantansa jonka mukaan: ”(Syli)lapsikaste perustuu tähän selvään
Raamatun sanaan: `Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni
kastamalla heitä...´”
 
Tuon Särelän tekstin luettuani havaitsin oitis, ettei Markku Särelän kirjaa
ole tarvetta lainata tätä edellä esitettyä enempää, sillä jo tämä lainaus
riitti materiaaliksi Särelän väitteeseen kätkeytyvän uskonnollisen petoksen
paljastamiseksi.
 
Kerta toisensa jälkeen on näet syytä paljastaa ja korostaa Särelän
väitteiden mukaisia väitteitä esittäville totuus siitä, ettei Matteuksen
evankeliumin alkuperäinen lähetyskäsky suinkaan ole sisältänyt
tuollaista tekstiä jonka mukaan muka kaikki kansat sylivauvoineen
kaikkineen tulisi kastaa.
 
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn tulkinta tuollaista edellyttäväksi
ja tarkoittavaksi on on näet Matteuksen lähetyskäskyn väärää tulkintaa
siinäkin tapauksessa, jos tuo lähetyskäsky olisi alkuaan todella sisältänyt
kastekäskyn.
 
Kyseinen väärä tulkinta näet varmistuu lähetyskäskyn tekstin varhaisesta
muutoksesta jota edellä olen valistuneiden teologien kirjoituksien avulla
selostanut.
 

Lue lisää

...ymmärrettävää:

"...Jälleen näet täytyy korostaa, että ne henkilöt joita nämä tietämättömät
lahkolaisiksi ja käärmeen siemenen oppien esittäjiksi syyttelevät,
ovat nimenomaan luterilaisia, eli näiden herjaa heittävien ikioman
kirkon jäseniä. ... "

Eläähän kirkko näistä jäsenistään!

kastekäskyä. kirjoitti:

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky oli alkuaan sen
muotoinen jota kirkkoisä Eusebius lainasi ennen Nikean
kokousta omissa kirjoituksissaan kokonaista 21 kertaa.

Sinä sen sijaan lainaisit tuossa edellä lähetyskäskyä, joka
kastekäskyn osalta alkuaan esiintyi nykyisessä muodossa
noin 100 luvulla kirjoitetussa didakhe- nimisessä kirjoituk-
sessa, ja joka siitä siirrettiin Matteuksen lähetyskäskyn
sisään ja muokattiin nykyiseen muotoon.

Yksi alkuperäistä lähetyskäskyä toistavista kohdista löytyy
muuten luettavaksi myös suomeksi käännetystä Eusebiuksen
kirkkohistoriasta.

Se mikä on erittäin merkittävä maininnan arvoinen seikka
tuota alkuperäistä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä
koskien, on se, että siitä puuttui kokonaan sanallinen käsky
kastaa, kuten muuten myös kaikista Raamattumme muista
evankeliumeista.

Onhan tunnettua, että Markuksenkin evankeliumin loppu-
jakeet ovat erään seurakunnan vanhimmistoveljen noin 170
jKr. kirjoittama lisäys Markuksen tekstiin.

Niinpä siis tuo alkuperäinen Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskykään ei ollut sellainen kuin se nykyään on,
vaan alkuperäinen teksti korosti opettamalla opetus-
lapseksi tekemistä, kuuluen:

”Mentyänne kaikkeen maailmaan, opetuslapseuttakaa
kaikkia kansoja, minun nimessäni opettamalla heitä
pitämään kaikki jotka minä olen käskenyt teidän pitää.”

Jo viime vuosisadan puolella eli siis jo vuosikymmeniä
sitten kirjoitetusta kirkkomme papiston oppikirjasta,
jonka Esko Haapa aikoinaan kirjoitti, eli Matteuksen
evankeliumin selitysteoksesta löytyy tänäkin päivänä
luettavaksemme selvitys siitä, miten tuo tekstin
muutos nykyiseen muotoon tapahtui.

Kirja kertoo, että tektistä poistettiin alkuperäiset sanat
”minun nimessäni”, eli kreikan sanat εν τω ονοματι μου,
ja tilalle pistettiin nuo nykyiset sanat ”kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, eli kreikaksi
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του πατρος και του υιου
και του αγιου πνευματος.

Alkuperäisen Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn
mukaan kansojen jäsenten opetuslapseuttamista tuli siis
toteuttaa opettamalla, ja tämä asetti aivan luonnolliset
ikärajoitukset niille joita voitiin opettaa.

Onhan näet kaikille ymmärtäväisille täysin selvää, että
sylivauvaikäisille on turha julistaa, eli yrittää opettaa
evankeliumin totuuksia, vaikkei teksti itsessään mitään
ikärajaa evankeliumin oppilaille asetakaan.

Sylilasten kohdalla on siis todella odotettava kypsymistä
ymmärtävään ikään, ja vasta sitten aloitettava heidän
tekemisensä opetuslapsiksi opettamalla.

Edellä esitetty on ollut selvää faktaa jopa useimmille
Suomen kirkon johtaville oppineille eli kirkon papiston
opettajille.

Koskien Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisällön
muutosta, on jo mainitun Esko Haavan lisäksi syytä mainita
myös edesmennyt Antti J. Pietilä, joka dogmatiikassaan toi
esiin jopa kahteen kertaan varmuutensa nykyisen lähetys-
käskyn sisällön aitouden puutteesta.

Myös edesmennyt Aimo T. Nikolainen toi joissakin oppi-
kirjoituksissaan esiin tuon saman varmuuden.

Nykyisistä vielä elossa olevista oppineista voin mainita
Lars Aejelameuksen ja Jukka Thurénin, jotka ovat omissa
teoksissaan ”Kristinuskon synty” ja ”Matteuksen evan-
keliumi” tuoneet esiin saman totuuden.

Myös Heikki Räisänen on kirjoissaan ilmaissut tuon saman
totuuden siitä, että sanat ”kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen” on lisätty tekstiin, eli sanat on ym-
pätty muka Jeesuksen puhumiksi.

Kun siis koko sylilapsia kastava pappiskaarti perustautuu
sylilapsi-ikäisten kastamisen varmuudessaan siihen, että
opetuslapsia tulee muka tehdä kastamalla, on tuo perustus
mitä pahin opillinen erehdys.

Ymmärrettäessä oikein, eli siten, että opetuslapsia saadaan
aikaan vain opettamalla, silloin ei ole edes mahdollista langeta
tuollaiseen erehdykseen.

Apostolien teoista löytyy lisäksi selvä osoitus siitä, miten
Matteuksen evankeliumin alkuperäistä opetuslapseuttamis-
käskyä käytännössä toteutettiin. Kohta 14: 21 näet kertoo:

”Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään
monta opetuslapsiksi...”

Kastaminen kuului opetuslapseuttamisen yhteyteen jo meidän
Herramme Jeesuksen lihassa vaelluksen aikana, kuten kohta
Joh. 4:1-2 kertoo.

Kastaminen kuitenkin seurasi vasta julistuksen jälkeen, ja se
toimitettiin vain niille jotka ottivat julistetun sanoman vastaan,
eli alkoivat seurata Jeesusta hänen opetuslapsinaan.

Opetuslasten joukkoon ei huolittu pieniä lapsia, ja siksipä
Jeesus vain siunasi heitä, eikä suinkaan kastattanut heitä
opetuslapsikseen. Heidät jätettiin opetuslapseuttamisen
kannalta varttumaan ymmärtävämpään ikään.
   

Lue lisää

Ihmiselle on turha opettaa Jumalan Sanan Totuuksia. Ihminen on ilman Jumalan Henkeä aina vain pelkkä Liha, aina se on valmis vastustamaan Henkeä. Parantajaa tarvitsevat vain sairaat, sillä hengellisesti köyhät saavat nähdä Jumalan ja perivät valtakunnan. Kaste meidät pelastaa siinä määrin kuin se on osallisuus Kristuksen kuolemaan, Kristuksen kautta meillä on tie taivaaseen varma. Siinähän tuo liittosanakin on eli kreikan dia , Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Itsessämme emme mitään ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiselle on turha opettaa Jumalan Sanan Totuuksia. Ihminen on ilman Jumalan Henkeä aina vain pelkkä Liha, aina se on valmis vastustamaan Henkeä. Parantajaa tarvitsevat vain sairaat, sillä hengellisesti köyhät saavat nähdä Jumalan ja perivät valtakunnan. Kaste meidät pelastaa siinä määrin kuin se on osallisuus Kristuksen kuolemaan, Kristuksen kautta meillä on tie taivaaseen varma. Siinähän tuo liittosanakin on eli kreikan dia , Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Itsessämme emme mitään ole.

Lue lisää

olisko tämäkin ikivanha aloitus syytä antaa maata levossaan !

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiselle on turha opettaa Jumalan Sanan Totuuksia. Ihminen on ilman Jumalan Henkeä aina vain pelkkä Liha, aina se on valmis vastustamaan Henkeä. Parantajaa tarvitsevat vain sairaat, sillä hengellisesti köyhät saavat nähdä Jumalan ja perivät valtakunnan. Kaste meidät pelastaa siinä määrin kuin se on osallisuus Kristuksen kuolemaan, Kristuksen kautta meillä on tie taivaaseen varma. Siinähän tuo liittosanakin on eli kreikan dia , Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Itsessämme emme mitään ole.

Lue lisää

pelastu on TÄYDELLINEN Jumalan teko ja Jumalan rakkaus ihmisiin.

"Sillä NIIN on Jumala maailmaa rakastanut, että hän ANTOI ainokaisen Poikansa, ettei
yksikään joka HÄNEEN uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä"
Joh: 3:16

tärkeä, joka HÄNEEN uskoo, ei siis omaan valintoihin . . ,

ei kaste ole todellakaan pelkkä kirkkoon liittäminen, sen kyllä helposti niin ajattelee, ja varmaan monikin.
kaste, se on TÄRKEIN asia , ja Jeesus antoi kastekäskyn vasta Ylösnousemuksensa jälkeen, kun Jeesus uudelleen Kirkastettuna, kuoleman voittajana tuo kastekäskyn ihmiskunnalle.

mielenkiintoista on myös tutkia kristillinen kaste ja kasteen merkitys, tosin kokonaisuus vaatis koko Jumalan pelastussunnitelman / raamatun /kristinuskon historia , jotka sitten Uudessa testamentissa toteutuu, ja loput edessä :)

tietohan ei sinänsä asiaa / kastetta muuta, miksikään että tärkein kuitenkin ottaa kaste .

Anonyymi kirjoitti:

ei kaste ole todellakaan pelkkä kirkkoon liittäminen, sen kyllä helposti niin ajattelee, ja varmaan monikin.
kaste, se on TÄRKEIN asia , ja Jeesus antoi kastekäskyn vasta Ylösnousemuksensa jälkeen, kun Jeesus uudelleen Kirkastettuna, kuoleman voittajana tuo kastekäskyn ihmiskunnalle.

mielenkiintoista on myös tutkia kristillinen kaste ja kasteen merkitys, tosin kokonaisuus vaatis koko Jumalan pelastussunnitelman / raamatun /kristinuskon historia , jotka sitten Uudessa testamentissa toteutuu, ja loput edessä :)

tietohan ei sinänsä asiaa / kastetta muuta, miksikään että tärkein kuitenkin ottaa kaste .

Lue lisää

Tää on aika vanha keskustelu..

Evankeliumin julistus, kastaminen ja opettaminen kaikki tärkeää

se oli ALKU, evankeliumin ja kastekäskyn julistukselle, alkuseurakunnan aikaan, HEILLÄ oli ympärileikkauksen liitto, joka päättyi kastekäskyyn.
HEIDÄN oli "muutettava mielensä", etteivät ENÄÄ uskoisi "Vanhaa / Vanhan liiton Jumalan antamia säädöksiä > ympärileikkauksen liitttoon , -pelastuksena, vaan kasteen liittoon.

"se mikä on vanhaa on kadonnut", Vanha liitto lakkasi, ja Uusi liitto alkoi Pojassaan Jeesuksessa
Kristuksessa"

sekä Vanha / että Uusi testamentti rinnakkain, niin löytää kokonaisuuden.

Anonyymi kirjoitti:

se oli ALKU, evankeliumin ja kastekäskyn julistukselle, alkuseurakunnan aikaan, HEILLÄ oli ympärileikkauksen liitto, joka päättyi kastekäskyyn.
HEIDÄN oli "muutettava mielensä", etteivät ENÄÄ uskoisi "Vanhaa / Vanhan liiton Jumalan antamia säädöksiä > ympärileikkauksen liitttoon , -pelastuksena, vaan kasteen liittoon.

"se mikä on vanhaa on kadonnut", Vanha liitto lakkasi, ja Uusi liitto alkoi Pojassaan Jeesuksessa
Kristuksessa"

sekä Vanha / että Uusi testamentti rinnakkain, niin löytää kokonaisuuden.

Lue lisää

aamutarinaa!

luulis että nukuttu yö vähän selventää päänuppia mutta ei siltä vaikuta, samaa kastejaaritusta kuin eilenkin.

harminpaikkaheille

Anonyymi kirjoitti:

aamutarinaa!

luulis että nukuttu yö vähän selventää päänuppia mutta ei siltä vaikuta, samaa kastejaaritusta kuin eilenkin.

harminpaikkaheille

Joo joo, kyllä kaikki tietää että Raamattu on sulle tarinaa

Viisi perhettä, kaikki perheenjäsenet kastettiin heti.
Kastettuja perheitä oli satoja. Ja kun perheisiin syntyi uusia lapsia, heidät kastettiin Jumalan käskyn ja kasteen lupausten mukaan heti Kristuksen ruumiin eli seurakunna jäseniksi.
Ja sen jälkeen Kristityt ovat kastaneet lapsensa Jeesukselle jo 2000 v.

Helluntailaisuus on ei-kristillinen lahkokultti, jonka perusti sodomiaa harjoittanut mies Amerikassa. Saastaisesta ei tule koskaan puhdasta. Siihen lahkoon liittyminen on muuttamista Sodoman ja Gomorran kaupunkeihin asumaan.