Kahden lapsen kanssa olen liikkunut paljonkin kaupungilla ja ostoskeskuksissa asioilla. Toinen lapsi on vielä rattaissa, vanhempi lapsi on neljävuotias. Kuten kaikki rattaita työntelevät äidit tietävät, on helpompi liikkua ovissa, kun joku pitää ovea auki.
Ei, en missään nimessä odota, että joku vieras pitäisi meille ovea auki. Olen ketterä kulkemaan ja osaan kyllä olla menemättä paikkaan, jossa tarvitsisin välttämättä apua.
Vanhempi poikani sen sijaan on oppinut pitämään ovea auki meille, äidilleen ja pikkuveljelleen. Olen hänelle opettanut senkin, että kun itse menee ovesta, on kohteliasta pitää ovea auki seuraavallekin. Ja hyvin on oppi perille mennyt.
Se mikä ärsyttää, on että vieraat perässätulijat, jotka osuvat samaan aikaan ovelle, joille poikani siis pitää ovea auki (ei pieni aina muista, joten tietysti muistutan...), eivät koskaan kiitä poikaani.
Olipa ikä mikä tahansa, 15-90, ei kuulu kiitoksen sanaa. Pojalleni olen sanonut suoraan, että pitäisi sanoa kiitos, mutta idiootit eivät osaa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse käyttäytyä kuin idiootti, vaan voit silti pitää ovea auki.
Ja sen yhden kerran, kun ihme tapahtui, ts. noin keski-ikäinen nainen kiitti poikaani oven auki pitämisestä ystävällisesti hymyillen, minä hämmästyin tavattomasti. Juoksin lasteni kanssa tuon naisen kiinni ja pysäytin hänet kiittääkseni häntä vuorostaan siitä, että hän oli ollut todellinen poikkeus kaupungissamme. Keskustelimme pitkään ja mieli oli hyvä kauan.
Tarinan opetus on, että on todella vaikea opettaa lapsille ja nuorille käytöstapoja, jos he ovat ainoita aikuisten ihmisten keskellä, jotka niitä noudattavat. Lapsi ja nuori tarvitsevat palautetta hyvästä käytöksestä (kohteliaisuuteen vastataan kohteliaisuudella), jotta se vahvistaa käsitystä siitä, että kohteliaisuus todella kannattaa.
Olen itse hyväkäytöksinen nainen, akateemisesti koulutettu ja muutenkin sivistystäni yllä pitävä. Olen työssäni tekemisissä satojen ja tuhansien suomalaisten ja ulkomaalaisten, nuorten ja aikuisten kanssa. Vaadin hyvää kohtelua ja arvostusta muilta, ja lähden siitä, että arvostan muita ihmisiä.
Niin fiksu en kuitenkaan ole, että jaksaisin katsoa pienen pojan huonoa kohtelua. Ajattelinkin, että kun vastaan tulee joku sellainen, joka käyttää hyväkseen poikani kohteliaisuutta, eli menee vaivatta ovesta ulos, kun sitä hänelle auki pidetään, huudan perään kovalla äänellä, että "Unohtuiko rouvalta jotakin?". Ja jos näen saman rouvan uudestaan, paiskaan oven henkilökohtaisesti kiinni kasvojen edestä.
Anteeksi nyt, mutta tuskin olen ainoa lastenvaunujen tai -rattaiden kanssa kulkeva, joka törmää huonoon käytökseen tämän tästä.
Oven auki pitäminen vieraille
13
2151
Vastaukset
- mutta tuliko mieleesi,
että ennemmin ne lapset ottavat sinusta mallia kuin niistä kiittämättömistä vieraista ihmisistä. Ehkä kannattais vielä harkita mitä teet seuraavalla kerralla.
- Mammeliinikka
Niin se kuuluisa vanhempien malli. Vanhemmat menettävät jossakin vaiheessa uskottavuutensa, jos ympäristö ja ne vieraat ihmiset eivät vastaa tuohon malliin.
Kiukkuani purin ja heitin vaihtoehdon toisenlaisesta käyttäytymismallista. Hukkaan meni, mutta helpotti. - meni hukkaan?
Mammeliinikka kirjoitti:
Niin se kuuluisa vanhempien malli. Vanhemmat menettävät jossakin vaiheessa uskottavuutensa, jos ympäristö ja ne vieraat ihmiset eivät vastaa tuohon malliin.
Kiukkuani purin ja heitin vaihtoehdon toisenlaisesta käyttäytymismallista. Hukkaan meni, mutta helpotti.Jos kerran helpotti, niin ei kait se silloin ole hukkaan mennyt? Vai luitko minun viestisi jonkinlaisena moitteena? Ei ollut sellaiseksi tarkoitettu. Se nyt vaan kokemukseni mukaan on niin, että vaikka ympäristö toimiikin toisin, vanhempien opit ovat syvemmällä ja säilyvät kyllä muistissa. Ja mitä vanhemmaksi ne lapset tulevat, sitä paremmin he oppisi ymmärtävät ja muistavat. Niin se vaan tuppaa olemaan:)
- on hyvän käytöksen
kanssa tekemistä? Miksi yrität korostaa itseäsi ja lopulta se moukkamoisuus sieltä esiin pukkaa, kun kerrot mitä meinaat vielä tehdä.
Kirjoituksestasi saa kuvan ulkokultaisuudesta, ei hyvästä käytöksestä.- Mammeliinikka
Akateemisuudella ei ole mitään tekemistä hyvän käytöksen kanssa. Tosin, ei ole osoitettu, että siitä olisi suoranaista haittaakaan. Vai onko?
Minusta tuntuu, että akateemisuuden mainitseminen tulkitaan korostukseksi vain silloin, kun sitä ei lukijalla ole.
Moukkamaisuus on pukannut moneen otteeseen ajatuksissa mutta ei vielä käytännössä, niin kuin monella muulla.
Ulkokultaiseksi eli tekopyhäksi minua eikä ketään muutakaan tee pelkästään se, että ärsyynnyn huonosta käytöksestä. Moukkamaiseksi en ole ketään luonnehtinut, koska sellaiseksi tulkitseminen vaatii vähän pidempää tuttavuutta kuin oven avaus tai muutaman rivin kirjoitus.
Sen kyllä myönnän, että kirjoituksessani oli jotain pielessä. Täytyy olla, koska palautteen perusteella en saanut sitä pääasiaa korostettua, vaan kiinnitit sen sijaan huomiota yhteen sanaan. Yritän parhaani, jotta en tekisi moista virhettä uudelleen. Tosin oletan, että sivistyneellä ihmisellä on jonkinlainen halu yhteisymmärrykseen, eikä kaikkea tarvitse vääntää rautapalkista. Täällä kirjoittaessa otetaan aina kuitenkin tietoinen riski siitä, että lukijakunta voi olla sitä samaa, jotka siellä kaupan oven pielessä käyttävät törkeästi hyväkseen heille osoitettuja ilmaisia palveluja (oven avaus ei kuulu kaupan peruspalveluihin) ja kuuluvat ehkä siihen ryhmään ihmisiä, jotka eivät tee vaan joille vain tapahtuu - ja vika on aina muissa.
Kiinnostavaa olisi kyllä tietää, miten erotat hyvän käytöksen ja ulkokultaisuuden toisistaan, kun ne vastaan kävelevät?
- Finwitch
yksi ikääntynyt rollaattorin kanssa tiuskaisi että "saan minä itsekin" kun pidin ovea auki. Siihen nähden pelkkä kiitoksen puuttuminen on pientä.
- Mammeliinikka
Hyvään käytökseen liittyvissä mielipiteissä ja huomioissa on useimmiten vastakkainasettelu me vanhat ja hyväkäytöksiset ja ne nuoret huonokäytöksiset. Aivan varmasti jokaiselle on sattunut elämässä jotakin pahempaa tai parempaa kuin kiitoksen puuttuminen.
Asiat eivät parane, jos ne mitätöidään aina toteamalla, että "ei tuo vielä mitään, minulle on tapahtunut paljon pahempaakin". Niin on muuten minullekin, mutta en ajatellut kilpailla huonoilla kokemuksilla, vaan herättää ajatuksen siitä, miten metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Joskus todella auttaa se jälki"viisaus". Sinähän olisit voinut todeta, että "en minä teille ovea pitänytkään auki, vaan ystävälleni, joka on tulossa teidän perässänne".
Voisihan sitä ajatella niinkin, että ikääntyneellä on jo sitä elämänviisautta ja kokemusta niin paljon, että hän varmaan tiesi, mistä puhui. Heh.
- Kun et voi tietää...
Olet ihan oikeassa, pienet peruskäytöstavat ovat monelta hukassa. Useimmiten siihen kaiken lisäksi ei liene mitään muuta syytä kuin se, ettei osata tai välitetä edes noista pikkusanoista kuten kiitos tai anteeksi.
Mutta yhden asian toivoisin kuitenkin. Älä seuraavallakaan kerralla huuda kiittämättömän keski-ikäisen tädin perään mitään äläkä opeta lastasi ajattelemaan, että kiittämätön on epäkelpo. Et nimittäin koskaan voi päällepäin nähdä, miksi joku ei kiitä tai huomioi sinua tai lastasi tai tämän kohteliasta elettä. Mikäs siinä, jos huomioimattomuuden syy on pelkässä välinpitämättömyydessä (vaikka silloinkin tosiasiassa tulet pistäneeksi vain pahaa fiilistä kiertoon huutelulla). Mutta entä, jos sen keski-ikäisen tädin huomioimattomuuden syynä on jokin hiukan ikävämpi asia kuin pelkkä välinpitämättömyys? Entä, jos hänen elämässään on jotain sillä hetkellä hyvin hullusti? Ongelmia taloudessa, ehkä menetetty työpaikka tai mikä pahinta, ehkä menetetty läheinen? Monesti ihminen, minä itse ainakin, uppoutuu omiin ajatuksiinsa erityisesti silloin, kun on oikein vaikeaa. Ja kun jokin aika sitten kohtasin elämässäni tilanteen, että menetin jotain tärkeää, en todellakaan tiedä näin jälkikäteen, montako kiitosta ehkä olen jättänyt sanomatta. Mutta sen voin todeta, että jos sinä silloin olisit huudellut jotain perääni, olisin saattanut minäkin todeta, että "olen juuri menettänyt... olenpa minä tosiaan tökerö, kun en huomannut kiitellä, voi suo anteeksi, voinko mitenkään korvata...".
Minun juttuni idea on, ettet voi tietää, kenelle mitäkin sanot. Ja luulen, että jos pienten käytöstapojen puutteen vuoksi satut huutelemaan muuten vaan tökerölle, et ehkä saa mitään vaikutusta aikaan. Mutta jos satutkin huutelemaan sellaiselle, jolla on muutenkin asiat huonosti, onnistut vain lyömään lyötyä. Eli jos olisin sattunut olemaan se sinun keski-ikäinen tätisi, niin parempi sekin, että huutelematta paiskaat oven nenälleni seuraavalla kerralla (voin sitten vain todeta, että olipa tosi törppö äiti lastensa kanssa liikkeellä) kuin että huutelet ja kenties pahennat vielä päivääni.
Niin muuten, itse pyrin aina huomioimaan hymyllä ja noilla pikkusanoilla toisten kauniin käytöksen - ja teen sen pingottamatta ja oma-aloitteisesti. Mutta koskaan kun ei tiedä... Hyvää jatkoa sinulle ja opeta pojallesi, että kaunis käytös riittää jo siksi, että siitä tulee itselle hyvä mieli. Ja siksi, että joskus ehkä sillä tulee pelastaneeksi masentuneen päivän, kun tämä saa edes yhden kauniin eleen osakseen. - monelta nykyään...
Tuntuupa se että kiitos, hei ja anteeksi unohtuvat monilta nykyään. Kaikista ihmeellisimpiä ovat asiakaspalveluihmiset jotka eivät tervehdi kassalla. Sellaiset pistävät ihan vihaksi, ovat väärässä ammatissa. Itse en vastaavassa työssä ollessani koskaan purkanut omaa huonoa fiilistäni muihin. Mutta ulkomailla on monissa paikoissa vielä huonompi asiakaspalvelukulttuuri kuin meillä, joka useimmiten on ihan hyvää.
Kyllä minä ainakin automaattisesti kiitän oven auki pitäjää, ja avaan oven varsinkin vaikeasti kulkeville ja vanhuksille ja rattaita työntäville. Ja autan kolikot maasta jos mummeli tai pappa vahingossa ne lattialle tiputtaa. Ja juoksen perään jos näen että joku pudottaa hansikkaansa.
Kaikki eivät näitäkään tee, vaikka ne ovat pienintä kohteliaisuutta mitä ihminen voi osoittaa muita ihmisiä kohtaan. Ja toivoisin että joku juoksisi minunkin perään jos minulta hanska tippuisi. - opittua...
En ole akateemisesti koulutettu, mutta kotoa olen saanut sellaisen kasvatuksen, että mm. autetaan aina kun mahdollista, muistetaan kiittää ovenaukaisijaa ja pyydetään anteeksi, jos vahingossa tönäistään toista. Perusjuttuja minulle ainakin!
Välillä menee kyllä herne nenään, kun törmää moukkamaisiin ihmisiin. Kun tönitään, eikä pahoitella tai ei kiitetä, kun olisi aihetta. Ja joskus mummot kyllä voisivat niellä ylpeytensä ja ottaa ihan rohkeasti vaan avun vastaan, kun joku avaa oven eikä tiuskittaisi vastaan saanminäitsekin-mantraa!
Moukille tekisi mieli heittää hyvät tavat romukoppaan ja näyttää keskaria. Mutta silloin olisin itse ihan yhtä moukka! Kannattaa siis muistaa omatkin käytöstavat etenkin silloin, kun on pikkuihmisiä mukana. He kun imevät kaiken mahdollisen itseensä ja matkivat etenkin vanhempiaan...
Pojalle voisi opettaa sanomaan reippaaseen ääneen "ole hyvä" sellaisillekin, jotka eivät ole huomaavinaankaan pientä auttajaa. Teen joskus itsekin niin ja usein saan hämmentyneen ja nolosti mutistun kiitoksen takaisin! :) - cat_on_fire
Täälläpäin monet miehet ainakin pitävät ovea auki, ja aina kiitän, yleensä hymyn kera:)
Onhan se kohteliasta kiittää jos toinen tekee jotain puolestasi..
Mutta huomaa nuo käytöstapojen erot kartallakin vaikka se ei jokaista kosketakaan..
Täälläpäin usein bussikuskia kiitetään, joissain paikoin katsotaan kuin hullua jos erehtyy kiittämään:) - lopussa kiitos seisoo
Olin huomannut aivan saman, minulla vain ei vielä ole tätä neljävuotiasta kohteliasta lasta. Rattaiden kanssa kulkiessa kaupungilla, saatan jopa pitää ovea auki perässätulevalle. Kaikki rattaiden kanssa liikkuvat titävät, että se ei ole aina välttämättä mikään pikku juttu, olisi helpompi vain jatkaa matkaa. Jos tällasessa tilantessa en kuule kiitosta, voit olla varma, että sanon kuuluvalla äänellä itse KIITOS, enkä peesaaja muistaa seuraavalla kerralla...ehkä.
- tuon
Minulle kävi usein noin kulkiessani lasten rattaitten kanssa Turussa, että ovi paiskattiin nenän edestä kiinni. Se harmitti vaikka toki sain itsekin oven auki.
Lähdin sitten kerran mieheni ja lapseni kanssa Pariisiin mukaan hänen työmatkalleen. Minullahan oli aikaa humputella Pariisissa lapseni kanssa yksin kaupungilla. Kuljin metrolla paljon ja yllätyksekseni portaita oli aika monessa paikassa metrokäytävillä. Mutta ei hätää, kun yhtäkään kertaa ei tarvinnut yksin keplotella rattaitten kanssa portaita alas tai ylös.Kiireellisen pariilaiset hiljensivät vauhtiaan ja pyytämättä tulivat auttamaan rattaitten kantamisessa.
Toinen asia minkä opin siellä, oli se että edessä menevä pitää seuraavalle ovea auki ja seuraava pitää taas sitä seuraavalle. Koko jono etenee sujuvasti. Eihän se Suomessa toiminut. Edellä olevaa ei kiinnosta jos takana tuleva jää oven väliin. Ja kun pidin ovea auki seuraavalle, hän meni kiittämättä ja katsomatta ohi niinkuin sitten teki koko jono. Seisoin tyhmänä pitelemässä ovea pitkän aikaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1145895Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324007- 823342
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182966Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2502017Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?881984- 1421771
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui421743Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81686Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881549