Olemme lähellä neljääkymmentä oleva hyvätuloinen aviopari ja parisuhteemme on muuten kunnossa, mutta puolisoni holtiton rahankäyttö ärsyttää, etenkään, kun sillä ei tunnu oikein olevan mitään rajaa. Säästäminenkään ei tunnu onnistuvan - ei niin mitenkään.
En ole mielestäni mitenkään kovin saita - minusta on mukava kestitä ystäviä, jos heitä kylään tulee tai tarjota lounas tai tuopponen vähän huonommissa varoissa olevalle ystävälleni. Minusta on kiva matkustaa perheen tai puolison kanssa vaikkapa ulkomaille tai ostaa toisinaan jotain mukavaa puolisolleni. Maksan mielelläni vaikkapa kotisiivouksesta, koska se tekee elämän helpommaksi ja lainaan ystävälleni tarvittaessa rahaa huolehtimatta yleensä takaisin maksusta. En siis pidä itseäni kovin itarana ihmisenä.
Kuitenkin minua ärsyttää enemmän ja enemmän puolisoni täydellinen rahankäytön suunnittelemattomuus ja se, ettei mihinkään säästäminen onnistu etukäteen. Samoin rahaa kuluu mielestäni täysin turhaan siinä, että vaikkapa sitoudutaan vuodeksi kalliin kuntoklubin jäseneksi, mutta sitten siellä ei ehditä kuukausiin käydä (työnantajan salia voisi käyttää ilmaiseksi, mutta sieltä ei saa henkilökohtaista ohjausta ja se on vain koppi jossa on jokunen kuntolaite). Autosta maksetaan huoltoleasing-maksuja joka kuukausi (vaikka autoa ei viedäkään huoltoon) ja vaikka on jo vuosi sitten sovittu sopimuksen irti sanomisesta. Kesäkuisen lomareissun kulut perillä jouduttiin rahoittamaan luottokortilla (ja puolisoni rahatilanne on sekaisin vielä joulukuussakin) - maksa tämäkin vakuutusmaksu - jooko - listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin...
Asiasta on keskusteltu vaikka kuinka paljon. Puolisoni oli pitkään minua hyvätuloisempi ja tällöin hän painotti, kuinka tärkeää on, että meillä on kummallakin omat rahat ja hän ei anna minun kontrolloida omaa rahankäyttöään. Nyt, kun tilanne on muuttunut, minun on tietenkin autettava häntä isommissa laskuissa jne. Olen yrittänyt ehdottaa pientä kirjanpitoa tai edes tiliotteiden ja luottokorttilaskujen jälkitarkastelua, jotta saisi kuvan, minne rahat menevät, mutta tämä ei oikein mitenkään onnistu.
Perheemme on nelihenkinen. Asumme keskisuuressa kaupungissa (asuntolaina on kohtuullinen) ihan mukavassa vajaan parinsadan neliön paritalossa ja pihassa kököttää kaksi puolenkymmentä vuotta vanhaa keskikokoista henkilöautoa. Muuta suurempaa omaisuutta ei ole. Saamme käteen yhdessä noin tuplaten sen, mitä keskivertoperhe, eli ihan mukavasti. Silti harmittaa olla jatkuvasti kuun lopussa PA.
Eron syyksi tästä ei ole, mutta parisuhdetta tämä rassaa. Kuittisirkukseen asti en viitsisi mennä (en ole itsekään siinä kovin hyvä) ellei ole pakko. Mikä neuvoksi ? Onko joku onnistunut muuttamaan puolisoaan tässä suhteessa ja jos niin miten ?
Tuhlaavainen puoliso
21
3981
Vastaukset
- Nainen
No,huhhuh-tutulta kuulosti..just niin kuin eräs tuttu pariskunta..Melkein joka kerta kun olemme kyläilleet heillä,vaimo kertoo kuinka hän on ostanut sitä ja tätä ja tuota,varsinkin uusia vaatteita ja kenkiä,meikkejä,koruja,parfyymejä-ja suurin osa näistä luotolla.Nainen siis "hoitaa"perheen raha-asioita:huolehtii laskuista ja tietenkin käyttää siinä samalla miehen tulot niihin.
Entäs sitten kun mies haluaa ostaa jotain pientä-siitä syntyy kauhea rähinä:kerran olimme porukalla reissussa ja olin kyseisen naisen kanssa kaupunkia katselemassa-pääasiassa siis shoppailemassa(hän oli se pääosassa oleva).Hän sai muutaman,n.kolmen tunnin aikana käytettyä ainakin parisataa euroa rahaa-siis pelkkiin naisten juttuihin.En sano,etteikö naiset aina silloin tällöin tarvitse näitä juttujaan,mutta kun tämä homma menee hänellä aivan sairaalloisuuksiin!
No,kun tiemme sitten taas miestemme kanssa kohtasivat ja nainen kuuli,että mies oli käyttänyt ne viisi euroa,jotka nainen oli suvainnut hänelle antaa niin mikä mekkala siitä syntyikään!
Olin kyllä aivan puulla päähän lyöty,mutta en sanonut mitään,koska tiesin että puheeni kaikuvat kuuroille korville.
Muuta en voi siis enää tehdä kuin antaa miesraukan kärsiä nahoissaan koskapa ei itse pane stoppia tälle hommalle.
Sanoisin,että tämä tällainen on sairautta isolla s:llä-ei mitään muuta!Toivottavasti nämä tällaiset saataissiin kuriin ajoissa ennen kuin mies-raukat joutuvat hullujenhuoneelle!!
Kirjoitukseni EI todellakaan ollut provo,on ihan täyttä totta!!
Sen lisäksi,että tuo nainen ostelee luotolla ja pankkikortilla noita ostoksiaan ja on sitten PA-hänellä on kyllä "varaa" reissailla,mutta eipä ole varaa maksaa laskuja,joita esim.tutuille on velkaa! - mies
kaikki luottokortit poikki ja roskiin.
turhat ostokset jäihin ja äkkiä.
voithan ehdottaa että jos vaimosi rahat hävii kaikkeen turhaan että myydään vaimosi tavaroita pois talouden tasapainottamiseksi.
meillä minä hoidan ja kontrolloin raha-asioita.
turhaa ei osteta ja neuvotellaan aina - rahaa
Tulipa sellainen olo että jotain salaillaan. En tiedä mitä. Mutta ihmisten on tultava toimeen myös minimipäivärahalla, joten kyllä suunnittelua on pakkokin käyttää. Tuhlailua ei yksinkertaisesti voi harrastaa.
- höh
Ensimmäiseksi tulee mieleen että tämä oli provo tai joku tahtoo leuhkia hyväosaisuudellaan.
Toisaalta: ajattele positiivisesti, te pidätte suomen talouden pyörimässä:)- Totuus
Sinä et kuulostanut provolta, vaan naiselta joka ei ymmärrä moista tilannetta. Pidät itsestään selvyytenä että mies maksaa kaikki, täytyyhän sinun nyt saada shoppailla HYVÄNEN AIKA!!
- SaraH
Teillä on ilmeisesti molemmilla omat tilit, joihin tulee omat palkat ja sitten toinen maksaa toisia maksuja ja toinen toisia.
Helpoin ratkaisu on se, että perustatte yhden yhteisen tilin, johon molemmilla on käyttöoikeus ja laitatte molemmat saman summan tälle yhteiselle tilille palkkapäivänä. Tältä yhteiseltä tililtä maksatte kaikki yhteiset talouskulut; asuntolainan, ruoat, lasten menot ym. Omille tileille jäävät rahat ovat sitten molempien omaan käyttöön ja ne saa käyttää mihin itse haluaa.
Eli yhteiseltä tililtä ei sitten maksella kummankaan omia menoja eli vaatteita, meikkejä tms.
Käytännössä hyväksi todettu!- Saituriko ?
Kuulostaa teoriassa hyvältä, onko teillä tuollainen yhteinen tili ? Kuinka näin korttiaikana tuo samalta tililtä maksaminen toteutetaan ? Kummallakin kaksi pankkikorttia ?
- Pienituloinen.nainen
Kyllä, kaksi korttia. Yhteinen taloustili ja henkilökohtaiselle tilille toinen kortti.
Meilä on yhteiselle taloustilille molempien laittama summa hieman suurempi kuin perheen todelliset talouskulut ovat. Näin taloustilille syntyy kertymää isojen hankintojen (uusi pesukone tms.) ja reissujen varalle - nehän ovat myös perheen yhteisiä menoja. Sen sijaan henk. koht. shoppailut lomareissulla kuten muutenkin maksetaan jälleen sieltä omalta tililtä eikä ”syödä kuormasta”.
Tuhlaaja voi olla aluksi haluton tuohon ja venkuloida että on muka vaikeaa. Mutta kyllä aikuinen pystyy olemaan käryllä mihin oma palkka todella menee ja paljonko omaa henkilökohtaista käyttörahaa on. Ja osaa maksaa samalla kassalla talouden yhteiset ostokset eri kortilla ja omat vaatteet, meikit ja muut henk. koht. heräteostokset omalla kortillaan.
Luottokorttia ei kannatane olla arkikäytössä ollenkaan, pysyy homma selkeämpänä; luottolaskulle ei tarvinne varakkaan ostaa ja köyhempi ei edes uskalla.
Omalta tililtä meillä maksetaan myös omat puhelinlaskut ja koska meillä on molemilla oma auto, myös oman auton bensat ja huollot, vakuutukset ja lyhennykset. Samoin harrastukset, työpaikkalounaat jne. Sopikaa tarkkaan mikä on yhteistä talousmenoa ja mikä tuota henkilökohtaista.
Enempi tienaava voi laittaa toki yhteiselle tilille vähän enemmän, sopimusasia. Mutta opeta nyt naisellesi taloudenpidon perusasiat niin lakkaa nyppimästä :)
- Pekka
No rahankäyttö on itseasiassa aikamoinen taitolaji. Olen itse tavallisesta perheestä, jossa rahaa ei koskaan liikaa ollut. Pienestä pitäen opetettiin että säästäminen on hyväksi ja että aina pitää olla hätävaraa tilillä.
Olen lukenut itseni kauppatieteiden maisteriksi, joten talous taitaa kiinnostaa minua nyt ehkä normaalia enemmän, mutta kerronpa nyt silti miten me hoidamme perheen rahaliikenteen. Ensinnäkin kummankin puolison tulot tulevat vain osittain omalle tilille. Tämä on ns. vapaa raha, jonka saa käyttää miten ikinä tahtookin. Vakituisena tilisiirtona palkkapäivänä lähtee suurin osa yhteiselle taloustilille. Tähän tiliin kummallakin on oma korttinsa ja sieltä ostetaan mm. ruoka ja lasten vaatteet, sekä maksetaan juoksevat kulut: sähkö, vesi, puhelin jne. Vakituisena tilisiirtona palkkapäivänä lähtee myös "lomatilille" siirto. Tili, johon keräämme rahaa, vaikka nyt sitten yhteistä lomaamme varten. Sieltä olemme maksaneet myös keittiöremontin, veneen ja sen semmoista vähän suurempaa. Tälle tilille ei ole olemassa korttia, joka pienentää riskiä että sieltä lähtisi ihan heti rahaa nostamaan. Jos taloustilille on jäänyt rahaa palkkapäivän tullessa, niin siellä oleva summa siirretään lomatilille odottelemaan. Näin ollen joka kuukausi taloustilillä on aina yhtä paljon rahaa.
Käyttämämme järjestelmä on mielestämme loistava. Tarkka rahankäyttö tuottaa säästöä. Siirrettävät osuudet lähtevät tottakai sen mukaan mitä kumpikin meistä tienaa ja indeksinä käytämmekin veroprosenttia. Kummallekin jää kuitenkin joka kuussa, suhteessa omaan palkkaansa, hyvä "törsäilyraha" jonka käyttöön ei tosella ole nokan koputtamista. Sillä voi sitten käydä vaikka kavereiden kanssa kaljalla :)- Saituriko ?
...jos tuo onnistuisi.
Meillä oli yhteinen lainanhoitotili, jolle siis kumpikin tallettelimme (tai siis meidän piti) tallettaa rahaa opinto- ja asuntolainoja varten. No puolisolleni tuli aina "ylimääräisiä" menoja ja sitten isompien lainojen langetessa niitä jouruttiin sumplimaan (minusta olisi tietysti ollut helpompi vain pistää sinne tarpeeksi rahaa ja antaa pankin ottaa omansa pois). Kun asia minua toistuvasti otti pannuun lupasi puolisoni ottaa näiden lainojen hoitelun huolekseen.
Ajatus oli - kuten teilläkin ehkä kerätä vähän ylimääräistä - ja pitää samalla puskurirahastoa. Laittelinkin tilille ylimääräistäkin, kun tulot sallivat. Vitutukseni oli melkoinen, kun kävikin ilmi, että puolisoni olikin vähentänyt lainanhoitotilille pistämäänsä osuuttaan...Siihen loppui sen varatilin käyttö. Enää laitan lainaosuuteni ja piste.
Tarkan talouden järjestäminen toisaalta houkuttaa, toisaalta kuittien ym kanssa sählääminen ei innosta. Minulle riittäisi, kun pyrkisi tekemään hankinnat ja ostokset edullisesti ja vertailisi hintoja sekä miettisi hankkiiko jotain vai ei ja jos se ei ole tunnu niin kovin tarpeelliselta, niin ei hanki. Mutta kun ei. - Martta
Saituriko ? kirjoitti:
...jos tuo onnistuisi.
Meillä oli yhteinen lainanhoitotili, jolle siis kumpikin tallettelimme (tai siis meidän piti) tallettaa rahaa opinto- ja asuntolainoja varten. No puolisolleni tuli aina "ylimääräisiä" menoja ja sitten isompien lainojen langetessa niitä jouruttiin sumplimaan (minusta olisi tietysti ollut helpompi vain pistää sinne tarpeeksi rahaa ja antaa pankin ottaa omansa pois). Kun asia minua toistuvasti otti pannuun lupasi puolisoni ottaa näiden lainojen hoitelun huolekseen.
Ajatus oli - kuten teilläkin ehkä kerätä vähän ylimääräistä - ja pitää samalla puskurirahastoa. Laittelinkin tilille ylimääräistäkin, kun tulot sallivat. Vitutukseni oli melkoinen, kun kävikin ilmi, että puolisoni olikin vähentänyt lainanhoitotilille pistämäänsä osuuttaan...Siihen loppui sen varatilin käyttö. Enää laitan lainaosuuteni ja piste.
Tarkan talouden järjestäminen toisaalta houkuttaa, toisaalta kuittien ym kanssa sählääminen ei innosta. Minulle riittäisi, kun pyrkisi tekemään hankinnat ja ostokset edullisesti ja vertailisi hintoja sekä miettisi hankkiiko jotain vai ei ja jos se ei ole tunnu niin kovin tarpeelliselta, niin ei hanki. Mutta kun ei.ihanteellista suunnittelua, mutta jos toiseen ei voikaan luottaa, että ei ole hoitanut omaa osuuttaan sovitulla tavalla, ei siinä enää rakkaus juuri pääse kukoistamaan muissakaan asioissa. Itselläni samoja kokemuksia: meillä ei olisi tullut maksetttua yhtään laskua jos en olisi niitä hoitanut. Mihin mies rahansa laittoi, ei minulle selvinnyt, mitään "näkyvää" ei koskaan missään ollut. Lopulta "meni hermo" ja aloin ihmetellä, että miksi en tunne enää mitään miestä kohtaan, jonka kanssa olin ollut sentään naimisissa liki 15 vuotta! Erosin, vaikka eihän tämä ainoa syy lopulliseen päätökseen ollut, mutta tuollaisessa tilanteessa avioliitossa todella muutkin tunteet kuolevat. Minä erosin, vaikka mies ei olisi halunnutkaan... olinhan turvannut hänenkin arkielämän sujumisen. Varo, ettei käy samoin ja rakkaus muuttuu suorastaan vihaksi.
- Saituriko ?
Martta kirjoitti:
ihanteellista suunnittelua, mutta jos toiseen ei voikaan luottaa, että ei ole hoitanut omaa osuuttaan sovitulla tavalla, ei siinä enää rakkaus juuri pääse kukoistamaan muissakaan asioissa. Itselläni samoja kokemuksia: meillä ei olisi tullut maksetttua yhtään laskua jos en olisi niitä hoitanut. Mihin mies rahansa laittoi, ei minulle selvinnyt, mitään "näkyvää" ei koskaan missään ollut. Lopulta "meni hermo" ja aloin ihmetellä, että miksi en tunne enää mitään miestä kohtaan, jonka kanssa olin ollut sentään naimisissa liki 15 vuotta! Erosin, vaikka eihän tämä ainoa syy lopulliseen päätökseen ollut, mutta tuollaisessa tilanteessa avioliitossa todella muutkin tunteet kuolevat. Minä erosin, vaikka mies ei olisi halunnutkaan... olinhan turvannut hänenkin arkielämän sujumisen. Varo, ettei käy samoin ja rakkaus muuttuu suorastaan vihaksi.
...tietynlaista luottamuspulaa. Onneksi meillä ei ole ihan noin pahasti tai kuten nimimerkillä "että näin". Laskut hoituu yleensä joten kuten, tosin puolisoltani paloi Stockmannin luottokortti yhdessä välissä (en yleensä ole vahingoniloinen läheisilleni, mutta...)
Olen tosiaan joutunut asettamaan rajoja ja sopimaan menettelytavoista ym. ym. mutta - se on vaivalloista - toisen ihmisen kyttääminen kun on rasittavaa. Olisi vain NIIN paljon mukavampaa taas todeta yhdessä rahaa kertyneen sukan varteen järkevästi käyttämällä niin-ja-niin-paljon mitähän sillä tehtäisiin sijoitetaanko tulevaisuuteen ja pahanpäivän varalle vai johonkin kivaan ? - Pekka
Saituriko ? kirjoitti:
...tietynlaista luottamuspulaa. Onneksi meillä ei ole ihan noin pahasti tai kuten nimimerkillä "että näin". Laskut hoituu yleensä joten kuten, tosin puolisoltani paloi Stockmannin luottokortti yhdessä välissä (en yleensä ole vahingoniloinen läheisilleni, mutta...)
Olen tosiaan joutunut asettamaan rajoja ja sopimaan menettelytavoista ym. ym. mutta - se on vaivalloista - toisen ihmisen kyttääminen kun on rasittavaa. Olisi vain NIIN paljon mukavampaa taas todeta yhdessä rahaa kertyneen sukan varteen järkevästi käyttämällä niin-ja-niin-paljon mitähän sillä tehtäisiin sijoitetaanko tulevaisuuteen ja pahanpäivän varalle vai johonkin kivaan ?Olisi kyllä tosiaan aika ikävä huomata että toinen on luistanut maksuistaan. Tähän pulmaan pieni ratkaisu on juuri se automaattinen tilisiirto. Sen muuttamiseen/poistamiseen vaaditaan oikeasti jo vaivaa. Silloin ei voi myöskään "unohtaa" rahan laittamista tai sen suuruutta. Toisaalta se on siinäkin mielessä tosi kätevä, kun ei tarvitse itse nähdä vaivaa, rahat siirtyvät automaattisesti. Yhteistä tiliä on myös helppo valvoa mikäli kummallakin on siihen kortti. Otto-automaatti näyttää saldon välittömästi ja nettipankki on vieläkin kätevämpi.
Mielestäni ei ole väliä mitä talouden tulot ovat, säästäminen on aina järkevää. Joku kirjoitti että riittää kun etsii esim. edullisia ruokia jne. kaupasta. Totta tietysti tuokin, mutta rahaa on siten silti vaikea säästää. Tilillä lojuva raha on niin helppo aina laittaa johonkin muuhun. - Martta
Saituriko ? kirjoitti:
...tietynlaista luottamuspulaa. Onneksi meillä ei ole ihan noin pahasti tai kuten nimimerkillä "että näin". Laskut hoituu yleensä joten kuten, tosin puolisoltani paloi Stockmannin luottokortti yhdessä välissä (en yleensä ole vahingoniloinen läheisilleni, mutta...)
Olen tosiaan joutunut asettamaan rajoja ja sopimaan menettelytavoista ym. ym. mutta - se on vaivalloista - toisen ihmisen kyttääminen kun on rasittavaa. Olisi vain NIIN paljon mukavampaa taas todeta yhdessä rahaa kertyneen sukan varteen järkevästi käyttämällä niin-ja-niin-paljon mitähän sillä tehtäisiin sijoitetaanko tulevaisuuteen ja pahanpäivän varalle vai johonkin kivaan ?ja silloin ollaan jo luottamuspulassa! On todella hauskaa, kun voi yhdessä todeta rahaa kertyneen, ja jo pelkkä haaveileminen yhdessä siitä, miten sen käyttäisi riittää usein, ja sen voi todella oikeasti säästää, pahanpäivän varalle, tai sijoittaa, mutta jos sitten huomaakin toisen käyttäneen sen yksin, sellaiseen, josta ei näy jälkeäkään jälkeenpäin, ainakin minua, se raivostutti niin että alkoi itkettää. - Ei tällainen ihminen muutu, vaikka kuinka yrittäisi, se näkyy olevan kaiken lisäksi perinnöllinen ominaisuus, toinen lapsistani on osoittautunut samanlaiseksi, ja jouduin "paikkailemaan" hänen toimiaan. Ensimmäinen toimenpide oli ottaa häneltä kaikki luottokortit pois. Nyt sanoo tosin oppineensa läksynsä, mutta epäilenpä, ja minua on varoiteltu myös siitä, että ei pidä maksaa kakrujen velkoja, jos maksaa kerran, saa maksaa toisen jos kolmannenkin kerran. Olen tavallaan samassa jamassa kuin aikoinaan exän kanssa, toisen velkoja makselin. Minulle kun itselleni riittäisi, jos rahaa olisi sen verran, että vielä viimeisenä päivänä ennen palkkapäivää voisi tililtä nostaa tai maksaa yllätykselliset lääkkeet tmv. Kuule et Sinä ole saituri, olet taitava rahankäsittelijä. Äärimmäisenä keinona selvitä tästä on tietysti ero, mutta ainakin voisit kokeilla, että puolisollasi ei ole kertakaikkiaan mitään mahdollisuuksia ostaa mitään velaksi (luottokortit vain ja ainoastaan Sinun käytettävissä), ja tuo automaattinen siirto tiettynä päivänä yhteiselle tilille, josta perusmaksut menevät myös automaattisesti (puolison tilille jätettäköön tietty, yhdessä sovittu, summa hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä), yhteiselle tilille ei niin kortin korttia, verkkopankista tiliotteet (tai pankilta postissa määräajoin), helpottaa huomattavasti Sinua, eikä tarvitse kyttäillä. Toivottavasti puolisosi ymmärtää "tilansa" ja lähtee tähän mukaan.
- Loppuunsaväsynytriitaan
Kirjoitan tähän ketjuun, vaikka parisuhdetilanne täällä kirjoittaneilla onkin erilainen. Miesystäväni elää eri paikkakunnalla. Meillä ei voi olla yhteistiliä, kun hänellä on taloudellisia ongelmia.
Itse käyn pienipalkkaduunissa, mutta tulen sovitellun pv rahan turvin normaalisti toimeen. Itsellä ei velkaa, eikä uo:ta tms.
Mitä mieltä olette siitä, että koen minua kontrolloitavan omien rahojeni käytöstä? Miesystävä veetuilee usein... "Se säästäväisyys". En ostele vaatteita uusina, kuin sukat ja alushousut. Ja toki, joskus ostan- 2-3 talven välein, uudet talvikengät, kotimaiset mieluimmin. Kenkien kun on kestettävä harrastuksiani- ulkoilma-aktiviteetteja. Joitakin harrastevälineitä olen koonnut useamman v sisällä, kuten hyvän makuupussin, teltan, keittimen.
Joskus hankin neulelankoja. Jotain pitää voida harrastaa, kun en saa käydä edes työpaikan jutuissa mukana. Lemmikkikin on- jo vanhempi, miesystävä ei ymmärrä miksi pidän sitä, mutta minä tykkään edelleen- paljon, lemmikistäni, joka on ollut jo vuosia ennen tätä miesystävää, enkä ole lopetuttamassa sitä, niin kauan kun vain kestää suht terveenä.
Ostan talouspaperiakin kotiini- se on yksi kiukutteluaihe. Minusta on normaalia ostaa talouspaperia. Mikroliinoja toki käytän siistimiseen, mutta kyllä naisihminen tarttee joskus sitä talouspaperia.
Miesystävä ei osallistu koskaan isompiin kuluihin, jos yhdessä teemme mitä, mutta valittaa rahankäytöstäni. Ilmeisesti se on syy miksi en ole emäntäainesta, niiden muutaman muun syyn lisäksi joita on esittänyt.
Viime vkl olin vähällä jo itse sanoa pahasti takaisin. Ostin kaikki ruokatarpeet. Tein ruuan, maksoin bensakulujakin. Sitä rataahan se menee- joulunseuduksi olin ostanut meille mökkiloman, mutta siihen vaadin kyllä miehen panostamaan polttoaineet. Ruuat kustansin minä. Siitäkös vasta kunnon riita olikin! Ihmettelin mikä edunvalvoja miesystävä on, jos emme ole suunnitelleet ns. yhteistä elämää, yhteistä prokkista, mitään. Vähemmällä riidalla olisin jouluuni päässyt ilman koko miestä- Kyllä maailmassa kuskeja ja autoja on.
Emme asu samassa, samassa kaupungissakaan. Laitan "yhteisiin" 90 % rahoituksesta, ja valittaa. Harvoin mitään repäisevää olen, kuten se joulu kun halusin irti työpaikkakunnalta ja ihan luonnon rauhaan.
Haluaisin kuulla miesten mielipiteitä siitä, miksi miehen pitäisi päästä kontrolloimaan naisten rahankäyttöä- Rahan, jonka naiset hankkivat ihan itse. Joilla maksavat-itse- laskunsa.
Korostan. ihan eri asia jos eletään samassa, tai ollaan aviossa. Olen ollutkin nuorempana. Homma toimi silloin niin että maksoin koko perheen, elämisen ja mies lyhensi lainaa. Lasten isompia kuluja katsottiin välillä miten tasataan.
Lasteni isä ei koskaan natissut rahankäytöstäni. Itse osti minulle joskus lahjoja- kuten tykkäämäni sorttisia huonekasveja.
Miehet hoi! Ideoita miten patti puhkeaa!- wwwwwwwx
Jätä se ukkeli, sulla loppuu rahat kun sitä rahoitat.
- totu7
Miksi ihmeessä siedät tuollaista miestä?
Itselläni oli vaikeuksia ex-mieheni, jo aikuisten lasteni isän rahan käytön vuoksi. Ei suhteemme alkuaikoina, ei edes vuosikausiin. Vaan sen jälkeen kun hänen firma meni persiilleen, niin alkoi sairas rahakäyttäytyminen. Voi tuhlata vuokrarahat lasten leluihin tms. Oli niin pirun vaikeaa ymmärtää, että elämässä tärkeintä on maksaa vuokra, ruoka ja vessapaperi. Kaikki muu tulee näiden jälkeen.
No mutta asiaan. Nykyisen miesystävän kanssa asumme myös eri kaupungeissa. Hänellä on huomattavasti pienemmät tulot kuin minulla, vaikken suurituloinen ole. Matkat ja yhteiset menot kumpainenkin maksaa omasta pussistaan. Jos mies marisisi yhtään rahankäytöstäni, en sietäisi sitä. Ellei mutina loppuisi, tulisi lähtöpassit. Olen allergisoitunut kumppanin "yllättäviin" menoihin. Sietokyky nolla, ellei ihan miinusmerkkinen.
- Kukintaplaatyylillään
Miksi ihmeessä siedät häneltä tuollaista käytöstä.Hän ei VARMASTI tule muuttumaan,sen rahan käytön kulttuurin on jo oppinut kehkä kotonaan-näin se usein menee. Mikläli itse elät suu säkkiä myöten ja sinulla ei ole lainoja nimeksikään, niin elä elämääsi ja nauti.
On aivan eri asia ,jos joku elää jatkuvasti yli varojensa,tyyliin aina luottopuolella-sitä ei raha-asiat hallitseva ihminen viitsi katsella , eikä hyväksyä.
Jos miehen käytös sinua jurppii koko ajan ,vaihda kumppania ja kerro hänelle syy. - kjuyio
No mikä purisi holtittomaan rahankäyttöön.
Ei taida luottokorttienkaan leikkaaminen kahtia lopettaa ostossirkusta, sillä jäähän luottotili avoimeksi käyttää netin kautta.
siis luottokortit poikki ja lisäksi irtisanomiskirja luottoyhtiöön.
Jos minä saan joka päivä sähköpostiini luototarjouksia, niin kuinka paljon vähän parempituloinen saakaan.
Oikeastaan ei auta muu kuin lopettaa rahan anto hänen laskujensa maksuun, jospa sitten lopettaisi.
Sitten on tärkeää, että tällainen holtiton ei maksa perheen laskuja vaan maksat itse ne.
Voisi järjestää niin, että vaimon tililtä tulee hoidettavien asioiden tilille kuukausittain tietty summa, avioliitossa mieluiten puolet tai sitten prosentuaalisesti tulojen mukaan. Tämä hoito tili yksin sinun nimelle ja tälle holtittomalle puolisolle katseluoikeus ei, muuta. Silloin hän voi seura mihin rahat käytät ja oma tilisi on vain sinun käytössäsi.
Joten sittenpä saa rellestää sillä omalla tilillään ihan itsenäisesti, toki osuus lapsien varusteisiin kuulu molemmille. Mutta hänen pitää maksaa omat velkansa eli luotolla ostamisensa. Näin ainakin tajuaisi, miten ne hänen rahansa häviävät.
Ja sitten teette yhdessä sen kuukausittaisien tilisiirron jatkuvaksi sinne hoitotilille ja palkkapäivälle, jotta ei ehdi hukkaamaan palkkaansa.
Eli kurinpalautus on paikallaan. Jatkuvasti ei tarvitse ostella.
No jospa se ostohysteria on sellaista tyhjyyden täyttämistä, joten kannattaa miettiä, miten perheenä elätte yhteistä aikaa, vai hyppäättekö ovesta ulos kun toinen tulee. Onko harrastukset vieneet kodin yhteisen ajan ja saaneet tämän ostohysterian tilalle. - 7469
Vastuu velvoittaa!
On sovittava yhteisistä tavoitteista lyhyellä ja pitemmällä tähtäyksellä. Niiden saavuttamisen vaatimat taloudelliset resurssit ja rahankäyttö- ja elämäntavat niiden saavuttamiseksi.
Kaikki resurssit yhteisiksi, vapaasti molempien käytettäviksi ja ehdoton luottamus sovitussa pysymiseksi ilman kummankaan puolen välitöntä kontrollia. Tuloshan näkyy kuitenkin suhteellisen nopeasti.
Ihmettelen kauhiasti jos noilla keinoin ei asia asetu haluttuihin uomiin.
Jos yhteisistä tavoitteista ei pystytä sopimaan niin se aiheuttaa hankaluuksia.
Minä olin käytännössä yksinhuoltaja. Alkupään tavoitteet olivat kesämökki, retkeilyvene ja sittemmin omakotitalo.
Talovelkojen ollessa loppusuoralla asetimme tavoitteeksi "eläköitymisen" -50 ikäisinä.
Kahden työnantajani konkurssit siirtivät aikataulua muutamalla vuodella.
Vastuu. Usean vuoden ajan vaimoni hoiti yksin kaiken maksuliikenteen. Ei yllätyksiä! - totu7
Noh. Olen aina ollut sitä mieltä, että holtittomaan rahankäyttöön kasvetaan (tai ei kasveta, vaan osataan hoitaa oma/yhteinen talous) ja olen sitä tässäkin. Vaimosi tienaa hyvin ja hänen rahankäyttönsä on alkanut karkaamaan käsistä - ts. siinä ei ole riittävästi järkeä. Kuten tuossa, että ostaa/maksaa jotain, mitä ei käytä. Niinikään järkeä ei ole ostaa velaksi, vaikka tienaakin hyvin. Tunnen erinäisiä ihmisiä, joilla on oikein hyvät tulot... mutta mielihalut kasvavat kuukausittain, ja niitä pitää toteuttaa. Joten hyvät tulot hupenevat. Mitään ei jää säästöön, vaan päinvastoin. Koska mielihalut kasvavat, velalla pitää ostella. Ensin saadaan seuraavan kuukauden palkasta luottokorttivelat maksettua. Sitten se on aina vain vaikeampaa.
Tuohon ei auta mikään muu paitsi toiminta. Mihinkään kuittien kyttäämiseen ei kannata ryhtyä, mutta yhteinen tili, josta maksellaan yhteiset asiat olisi paras. Yhteiset asiat voi sopia erikseen; esim. asuminen ja ruoka tai pelkkä asuminen. Tai mitä vaan mitä sovitte. Lisäksi yhteinen tili, jolle säästätte esim. matkustelua ym. yhteistä tekemistä varten. Voi olla vaikka tietty prosentti tuloista. Näin itselle jää tuloista summa x - sen voi käyttää miten haluaa. Siitä on myös mahdollista säästää.
Kaksi vallan mainiota ohjetta säästämisestä:
"Rahaa säästyy, kun sitä ei käytä"
"Kaikki mikä ei ole menoa, on tuloa".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan463030Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan272854- 1212306
Onko tässä paljon lääkettä..
Keski-ikäselle 43v Ketipinor 100mg Brintellix 10mg Venlafaxin 75mg Xanor 1mg Propral 40mg Xatral CR 10mg Esomepratsol 42281432Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo1631326- 111276
Oi! Jorma Uotinen ja Helena Lindgren paljastivat yllätysuutisen: "Rakkaudella"
Professori, tanssija, koreografi, Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Jorma Uotinen ja Suomen meikkitaiteen pioneeri, laulaj121073- 74979
Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää39912Riittäisi juoruakkoille puhumista tässä kylässä
On mennyt mahottomaksi touhut. Taksi renki kuskaa akkaansa töihin lienekkö mitään lupaa yrittäjältä tähän touhuun. Kylän13792