Hei!
Olen etsiskellyt netistä keskusteluja aiheesta, koska olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia aiheesta, keskusteluja juuri tästä aiheesta ei ihan hirvittävästi löydy, tai kokemuksia oikeastaan.
Olen siis tustunut, täysin yllättäen ja sattumalta, internetin kautta mieheen, joka asuu ulkomailla. Hänen tämän hetkinen kotimaansa on Etelä- Amerikassa. Suunniteilla on hänen visiittinsä Suomeen kevään aikana ja, jos tunteet säilyvät samana, luultavasti ryhdymme kaukosuhteeseen. Tulevaisuushan on siis vielä avoin.
Haluaisin kuitenkin kuulla kokemuksia kaukosuhteista, kun toinen osapuoli on eri kulttuurista ja asuu ulkomailla? Miten tapasitte? Miten olette onnistuneet? Miten asiat ovat järjestyneet teidän kohdallanne, tapaamiset, yhteydenpito..?
Millaisia ovat tulevaisuuden suunnitelmanne, tai jos kaukosuhdevaihe on ohi, miten onnistuitte aloittamaan yhteiselämän ja millaisia ovat kokemuksenne siitä?
En siis kaipaa arvosteluja tai kitkeriä kommentteja, haluan kuulla ihmisten kokemuksia ja ajatuksia asiasta. Ihanaa kevättä kaikille :)
Kaukosuhde ulkomaalaiseen mieheen?
59
10144
Vastaukset
- vaikea on
Olen kolme vuotta sitten tutustunut miehen netissä, välimatkamme on 600 km. Hänellä oli
alussa mahdollista tavata minua kaksi kerta kuukautessa. Suhdemme oli huippua, kuuma ja ihanaa. Hän rakastui minuun ja minä ihastuin
häneen.
Ny ton tilanne sellainen, että jatkuvasti harvemmin tavataan.....hänellä on kuullemma työkiiret ja muitakin sotkuja töissä. Minä kaipaan läheisyyttä, mitä häneltä saan harvoin.
Onneksi nautin paljon yksinolemisesta, en ole
yksinäinen, mutta kaipaan vaikka kerran kuukautessa rakkaan kosketuksia, mitä saan nykyisin kolmen kuukauden väleissä. Se kyllä
riittää minulle ja minusta tunteet alkaa aika
haaleat. Uskon, että voitais jäädä vaan ystäviksi
ei muuta.
Sanoisin, että älä tuhla aika...elämä on tosi
lyhyt, kyllä lähempänä pidäis olla joku, keneltä
saa sitä, mitä kaipaa. Jokaisella ihmisellä kuulemma on 400 vastasukupuolesta sopiva.....
löydä net ja nauti elämästä täysillä!- Alanya fani
Mun "suhde" on nyt kestäny tollaset 10 kuukautta.Yhteyttä pidetään lähinnä puhelimitse,koska miehellä ei tällä hetkellä tietokonetta.Välimatkaa meillä on tuhansia kilometrejä.Tutustuin mieheen viime kevään lomamatkalla turkissa.Välillä mä mietin et mitä järkee on tykätä ihmisestä joka ei kuulu sun joka päiväiseen arkielämään,mutta sydämmen asioita on turha järjellä edes ruveta selittämään.Ja mitä kauemmin menee ettei näe niin kyllä ne tunteetkin haalenee ei sille vaan mitään voi.
- heh
Alanya fani kirjoitti:
Mun "suhde" on nyt kestäny tollaset 10 kuukautta.Yhteyttä pidetään lähinnä puhelimitse,koska miehellä ei tällä hetkellä tietokonetta.Välimatkaa meillä on tuhansia kilometrejä.Tutustuin mieheen viime kevään lomamatkalla turkissa.Välillä mä mietin et mitä järkee on tykätä ihmisestä joka ei kuulu sun joka päiväiseen arkielämään,mutta sydämmen asioita on turha järjellä edes ruveta selittämään.Ja mitä kauemmin menee ettei näe niin kyllä ne tunteetkin haalenee ei sille vaan mitään voi.
toi
"Tutustuin mieheen viime kevään lomamatkalla turkissa."
"mutta sydämmen asioita on turha järjellä edes ruveta selittämään"
PS Sydämeen ei mahdu kuin yksi ämmä, mutta turkissa tämä on toisin. - kirjoitat
heh kirjoitti:
toi
"Tutustuin mieheen viime kevään lomamatkalla turkissa."
"mutta sydämmen asioita on turha järjellä edes ruveta selittämään"
PS Sydämeen ei mahdu kuin yksi ämmä, mutta turkissa tämä on toisin."Sydämmeen ei mahdu kuin yksi ämmä ,mutta turkissa tämä on toisin"totta kirjoitat.Nehän päästää paskasen naurun kuin "vaimo" lähtee kotimaahan ja heti iskemään uutta uhria .
- jjuu
Alanya fani kirjoitti:
Mun "suhde" on nyt kestäny tollaset 10 kuukautta.Yhteyttä pidetään lähinnä puhelimitse,koska miehellä ei tällä hetkellä tietokonetta.Välimatkaa meillä on tuhansia kilometrejä.Tutustuin mieheen viime kevään lomamatkalla turkissa.Välillä mä mietin et mitä järkee on tykätä ihmisestä joka ei kuulu sun joka päiväiseen arkielämään,mutta sydämmen asioita on turha järjellä edes ruveta selittämään.Ja mitä kauemmin menee ettei näe niin kyllä ne tunteetkin haalenee ei sille vaan mitään voi.
Mulla on ihan sama tilanne ku sulla !!
Samasta paikasta kotoisin oleva mies ja muuta !
ajattelen ihan samalla tavalla mutta nuo turkkilaiset ovat niin omistus haluisia, ja mieheni on minulle aina vihainen.
- minäkin...
Minäkin aikoinaan tutustuin Etelä-Amerikkalaiseen naiseen netissä, "ihan yllättäen ja sattumalta" kirjeenvaihtopalstalla, hehe. Matkustin sitten häntä tapaamaan. En olisi mennyt jos olisin tiennyt että 5 muutakin kaveria Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta oli jo käynyt. Tämä asia selvisi sitten myöhemmin. Myöhemmin selvisi myös että hänellä oli samaan aikaan muutama muukin netissä tavattu mies kierroksessa. Tietysti, niillä palstoillahan on tuhansia ihmisiä, kuka sitä yhteen tyytyy, kun on mahdollisuus vertailla useampia ihan samaan hintaan.
No tuota, kuitenkin puhuimme jostain vakavammestakin, hänen oli tarkoitus tulla Suomeen (minä maksaisin matkat tietysti), viisumia ryhdyttiin jo järjestelemään, mutta sitten sain vihiä niistä muista ihan samanlaisista suunnitelmista muidenkin miesten kanssa, joten vihelsin pelin poikki. Hyvä niin...pari kuukautta myöhemmin tyttö oli jo Englannissa ja sikäli kuin tiedän jäikin sinne.- ** ripana
Eli siis ihan sattumalta ei tarkoita netin deittipalstoja. Minulta ei ole rahaa tähän tarkoitukseen pyydetty penniäkään ja tulevaisuudessa en tiedä asetuttaisiinko Suomeen vai muualle. En siis usko, että kyse on samankaltaisesta tilanteesta. Enkä tässä vaiheessa odotakkaan täyttä uskollisuutta.
Kiitos kuitenkin kokemuksesi jakamisesta :) - tyttöä
onnisti.
Ei joutunut koleaan pohjolaan.
- meikkis
Mun kohalla kaukorakkaus osottautu elaman rakkaudeksi
- ** ripana
Olipas ihana kuulla positiivinenkin tarina ja tuossa on paljon samaa mitä itse tällä hetkellä koen :D
- mitä naiiviutta
** ripana kirjoitti:
Olipas ihana kuulla positiivinenkin tarina ja tuossa on paljon samaa mitä itse tällä hetkellä koen :D
hui kauheeta eikö teillä ole yhtään älyä päässä?Voiko joku olla noin naiivi ja eläää noin pilvissä..huh!
- ihminen..
mitä naiiviutta kirjoitti:
hui kauheeta eikö teillä ole yhtään älyä päässä?Voiko joku olla noin naiivi ja eläää noin pilvissä..huh!
joka ei ole kokenut tosi rakkautta....
- masritar
oli kiva lukea tarinasi :) myös meillä meni jotenkin samaan tapaan asiat aikanaan..
Olin ulkomailla tapaamssa sikälälisiä ystäviäni ( ei mikään turistikohde) ja mies näki minut kävelemässä kotikaupunkinsa kadulla itse palattuaan juuri ulkomaan komennukselta. Olin todella tyly aluksi ennakkoluulojeni takia, mutta hän ei suostunut päästämään rauhaan ennekuin saa puhelinnumeroni ja suostun katsomaan häntä silmiin.
No...katsoin sitten ensimmäisen kerran häntä silmiin koko keskustelun aikana ja ojensin samalla numeroni ja hän otti numeron ja lähti pois kuten lupasi. Minä jäin siihen suu auki haukkomaaan henkeäni ja kun näin auton ajavan pois, tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ajatus, että " ei hitsi, tuo oli mun mies ja mä lähetin sen pois".
ja siitä se sitten alkoi...alkoi puhelut ja mesettelyt ja jopa kirjeitä ja paketteja lähettelimme, palasin myös usein takaisin tapaamaan häntä ja alkuun salasimme suhdetta, mutta kun olimme valmiita menemään kihloihin vuoden seurustelun jälkeen ja mies ilmoitti perheelleen että haluaa vaimokseen eurooppalaisen, siitäkös se riemu sitten syntyi :) koko suku oli vastaan kavereita myöten ja hetken jo ajateltiin että tässäkö se nyt sitten oli, mutta pääsin lopulta tapaamaan myös suvun ja kaikki hyväksyivät tapaamisen jälkeen ja olivat tyytyväisiä.
Menimme kihloihin ja pidimme perinteiden mukaiset kihlajaiset ja tänä päivänä tilanne on se että meillä on oma asunto remontissa/ sisustuksen alla mieheni kotimaassa ja avioidumme parin kuukauden päästä ja jäämme sinne asumaan.
Vaivaa ja vaikeuksia on ollut varmasti enemmän kuin olisi ollut suhteessa suomalaiseen, mutta kyllä kaikki on on ollut sen arvoista ja enemmänkin :))
- hhhhhhhhhh
Tärkeintä on varmaan miettiä sen verran tulevaisuutta, että onko mahdollista, että sinä joskus muutat hänen kotimaahansa tai hän sinun. Kaukosuhde voi toimia, mutta kyllä olisi hyvä, jos se myös joskus muuttuu lähisuhteeksi.
Itse kyllä sanoin seurustelun alussa etten varmasti ole muuttamassa ulkomaille ja nytpä sitten kuitenkin kaukosuhteen jälkeen olen muuttanut mieheni kotimaahan. Ei se helppoa ole, mutta mahdollista:) - left in Seattle
Omalla kohdalla nettisuhteena oli 2 vuotta. Vihdoin tavattiin sitten(menin hänen luokseen) ja nyt sitten hän on muuttamassa tänne. Minulla on aikasemminkin nettisuhteita ollut ja olen nähnytkin kyseisiä ihmisiä, mutta kyllä sen aika nopeasti huomaa että kuka on tosissaan.
En voi puhua mielettömästä kulttuurierosta kun nykyinen on amerikkalainen :) Vaikka kyllä sitä jo monet kyseli siellä, vaikka vasta nähtiinkin että ollaanko jo menossa naimisiin. Suomessahan ei semmosia edes ajatella ennen 3 vuoden seurustelua :D
Opimme toisiltamme paljon. Hän koulutuksen ja sivistyksen merkityksen, minä hauskanpidon merkityksen xD Selviytymisen edellytys on joustavuus varmaankin kaikissa suhteissa, mutta kaukosuhteessa tämän ominaisuuden tärkeys varmaankin korostuu vielä entisestään. Pitää olla kokeilunhaluinen ja pitää antaa anteeksi toisen erilaisuus.
Tulevaisuudessa toivon että yhteiselomme toimii yhtä mallikkaasti kuin se toimi hänen luonaan. Toivon rakkauden kestävän esteet mitä tulee varmasti jossain vaiheessa. Salaa haaveilen että menemme naimisiin, saamme lapsia sekä elämme onnellisina :) - neba90
Heips!
Kaukosuhde ei ole ollenkaan huono juttu! Kokeileminen ei maksa mitään.Olen itse nyt aika alkuvaiheessa kaukosuhdetta. Reilu viisi kuukautta ollaan nyt eletty messengerin, skypen ja puhelimen välityksellä.
Ollaan molemmat 18 vuotiaita. Tavattiin koulun kautta, pojan lukio Ranskassa on meidän koulun ystävyyskoulu. Ollaan molemmat kilpahiihtäjiä. Heidän koulusta tuli porukka vierailemaan Suomeen ja näin tutustuttiin. Siten kolme kuukautta kauheeta ikävää, sitten matkustin Ranskaan. Oli ihanaa ja nyt taas on pari kuukautta kärvistelty. Mutta kohta tämä ihana poika tulee tänne. Jatkoa on ollut vaikea miettiä koska lukion jälkeinen elämä muutenkin vaikeaa aikaa ja vielä hiihtouran alkuvaiheet menossa.. mutta suunnitelmissa miettiä, josko minä muuttaisin sinne ainakin aluksi kokeilumielessä.katsoo miten sujuu ja tekee sitten päätöksiä. olisihan se rankkaa jättää kaikki tänne, mitä omaan elämään kuuluu. mutta katsellaan ihan rauhassa, ei ole mihinkään kiire :) - ...
Tapasin poikaystäväni ollessani reppureissulla maailmalla, samanlaisella reissulla myös hän. Ensimmäisen yhteisen illan jälkeen sanoin ystävälleni, että tässä on miehessä on jotain erilaista..Seuraavan illankin vietin mieheni kanssa. Jäin sinne paikoilleni vielä 1,5 kuukaudeksi jonka jälkeen kumpikin jatkoi tahoillaan reissujaan ja päätimme erota. Yhteydenpito kuitenkin jatkui tiiviinä seuraavat 7-8kk minun ollessani jo takaisin Suomessa.
Päätin lähteä kokeilemaan onneani ja katsomaan mitä tunteemme sanovat pitkän eron jälkeen. Olimme jälleen yhdessä 24/7 lähes kolme kuukautta. Totesimme yhdessä, että ensimmäisellä kerralla meillä oli enemmänkin lomaromanssi ja nyt "ihan oikea" parisuhde. Jouduimme kuitenkin eroamaan, hän jatkaa reissumiehen elämäänsä ja minä opiskelujani. Olemme taas kuitenkin yhteydessä lähes päivittäin, mutta emme otamme rauhallisesti ja tulevaisuus näyttää mitä tulee tapahtumaan. En ole poissulkenut vaihtoehtoa meidän yhteisestä tulevaisuudesta, koska hän on eron jälkeenkin ollut tukena ja turvana vaikka onkin kymmenien tuhansien kilometrien päässä.. - N23v...
Samalla tavalla kävi mullekin: tutustuin jokin aika sitten yllättäen ja sattumalta internetin kautta ihanaan mieheen, joka asuu Turkissa. Olemme siis tosiaan tällä hetkellä kaukosuhteessa. Mies pitää Suomesta todella paljon, hän on asunut täällä aiemmin noin vuoden ajan ollessaan opiskelijavaihdossa. Olemmekin puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta jo jonkin verran, ja todennäköistä onkin, että mies muuttaa jossain vaiheessa Suomeen. Tapaamme ensimmäistä kertaa tulevana kesänä, jolloin hän tulee tänne. Kaikki vaikuttaa erittäin lupaavalta.
Onneksi on messenger & webkamera, sekä tietysti kännykät, jotta tätä kaipausta on mahdollista lievittää edes hieman. Helppoahan tämä ei ole, mutta ainakin omasta mielestäni ehdottomasti kaiken arvoista! Tässä saattaa hyvinkin olla elämäni rakkaus, joten parempi katsoa kuin katua ;) Tsemppiä sulle ja kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville :)- nämä aarteet
touhuilee siel ulkomail ku tyttöystävä on kuukausia suomessa. kokemusta on etelä-eurooppalaisesta 7 vuotta. olen asunut myös etelä-ameriikassa saman miehen mukana ja kyllä niilläkin miehil ja naisil aivan erilaiset käsitykset uskollisuudesta tai parisuhteesta yleensä yms. kuin meikäläisillä. en suosittele kenellekään. rahaa kuluu kauheesti matkusteluun ja soitteluihin ja parin vuoden päästä huomaat että jäljel ei ole kuin paha mieli.
- ainakin
nämä aarteet kirjoitti:
touhuilee siel ulkomail ku tyttöystävä on kuukausia suomessa. kokemusta on etelä-eurooppalaisesta 7 vuotta. olen asunut myös etelä-ameriikassa saman miehen mukana ja kyllä niilläkin miehil ja naisil aivan erilaiset käsitykset uskollisuudesta tai parisuhteesta yleensä yms. kuin meikäläisillä. en suosittele kenellekään. rahaa kuluu kauheesti matkusteluun ja soitteluihin ja parin vuoden päästä huomaat että jäljel ei ole kuin paha mieli.
näillä tyhmillä turkinmorsiamilla ,näillä gigoloilla on monta typsyä samaan aikaan.
- N23v...
ainakin kirjoitti:
näillä tyhmillä turkinmorsiamilla ,näillä gigoloilla on monta typsyä samaan aikaan.
Kyllä huomaa kuinka ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä jotkut on. Aivan turhaa yleistää ja luokitella tuolla tavalla.
- *********
N23v... kirjoitti:
Kyllä huomaa kuinka ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä jotkut on. Aivan turhaa yleistää ja luokitella tuolla tavalla.
Kerroppas yksikin hyvä juttu turkkilaisista.
- tuosta
nämä aarteet kirjoitti:
touhuilee siel ulkomail ku tyttöystävä on kuukausia suomessa. kokemusta on etelä-eurooppalaisesta 7 vuotta. olen asunut myös etelä-ameriikassa saman miehen mukana ja kyllä niilläkin miehil ja naisil aivan erilaiset käsitykset uskollisuudesta tai parisuhteesta yleensä yms. kuin meikäläisillä. en suosittele kenellekään. rahaa kuluu kauheesti matkusteluun ja soitteluihin ja parin vuoden päästä huomaat että jäljel ei ole kuin paha mieli.
Joo itsellänikin on kokemusta tuosta eri näkemyksistä parisuhteesta ja aidosta kunnioituksesta. Tuntuvat ihmiset vähänkin etelämmässä ajattelevan että aitoa rakkautta on vain halu omistaa joku vaikka selän takana panisi muita vain huvin vuoksi.Ei se kuulemma kerro ettei muka silti rakastaisi.Itse taas ajattelen täysin päivastaisesti enkä voi ymmärtää miksi pitää tahallaan loukata toista jos kerran tietää että se loukkaa ja jos muka rakastaa.Pakko sanoa kanssa että kaukosuhde erityisesti ulkomaalaiseen edellyttää joustavuutta jopa itselleen tärkeistä arvoista,mutta jos ne ovat täysin päinvastaiset eikä pari kunnioita toistensa arvoja,suhde on alusta asti tuhoon tuomittu.
- armut
********* kirjoitti:
Kerroppas yksikin hyvä juttu turkkilaisista.
turkkilainen poikaystäväni asuu tätä nykyä suomessa, opiskelee yliopistossa sekä suomessa että turkissa ja valmistuessaan saa kandin paperit molemmista yliopistoista. aivan kuten muutkin suomalaiset opiskelijat...
mutta kyllä ne kaikki turkkilaiset on kieltämättä huonosti koulutettuja pettäjiä, jotka jahtaa vaan rahaa ja viisumia ;) ja tottakai kaikki 70 miljoonaa turkkilaista on perseestä, vain siksi, että ovat syntyneet ko. maassa. eihän tuollaiseen pikkusummaan mitään poikkeusta mahdu... toistensa kopioita aivan kuten kaikki suomalaiset on alkoholisoituneita sosiaalipummeja ja rasisteja. :)
pitäisi ehkä miettiä miten rajusti yleistää, varsinkaan jos ei oikeasti tiedä mistä puhuu, eikö vaan? - yliopistosta
armut kirjoitti:
turkkilainen poikaystäväni asuu tätä nykyä suomessa, opiskelee yliopistossa sekä suomessa että turkissa ja valmistuessaan saa kandin paperit molemmista yliopistoista. aivan kuten muutkin suomalaiset opiskelijat...
mutta kyllä ne kaikki turkkilaiset on kieltämättä huonosti koulutettuja pettäjiä, jotka jahtaa vaan rahaa ja viisumia ;) ja tottakai kaikki 70 miljoonaa turkkilaista on perseestä, vain siksi, että ovat syntyneet ko. maassa. eihän tuollaiseen pikkusummaan mitään poikkeusta mahdu... toistensa kopioita aivan kuten kaikki suomalaiset on alkoholisoituneita sosiaalipummeja ja rasisteja. :)
pitäisi ehkä miettiä miten rajusti yleistää, varsinkaan jos ei oikeasti tiedä mistä puhuu, eikö vaan?Mikäli olet sama tyttönen Jyväskylästä, kenestä mä olen juttua kuullut, sun olisi parempi katsoa hieman tarkemmin miehesi perään. Vaikka vanhempasi ovatkin hommanneet unelmavävylleen yliopistopaikan, ei se tarkoita sitä, että poika pysyisi sulle uskollsena, Semiotic. Olen kuullut yhteisten tuttavaemme kautta, että miehesi rehvastelee yhteisistä saunailloista alastomien blondien suomittarien kanssa, ja että hänellä vaihtuu se päiväkahviseura hyvin vilkkaaseen tahtiin. Uskollisuus ei ole lomakohdepoitsujen paras puoli, vaikka kuinka olisikin koulujakäyvä yksilö.
Sinu puolestasi toivon olevani väärässä, Semiotic, mutta ei savua ilman tulta.
- Elovenasi
Niinkuin varmasti ripana huomaat, on meillä kaikilla hieman erilaisia kokemuksia kaukosuhteista, riippuen juuri erilaisista persoonista ja kuinka paljon on valmis itsensä likoon laittamaan suhteen edetessä...
Itselläni on pääosin hyvin positiivinen kokemus, joskaan niiltä arjen kolhuilta ei ole vältytty! Tapasin nykyisen miesystäväni 4 vuotta sitten, joista kaksi viimeistä olemme olleet " virallisesti " yhdessä.
Välimatkaa löytyy myös meiltä, hän on kotoisin Keski-Euroopasta. Ei voi sanoa, että helppoa olisi nämä vuodet olleet, varsinkaan kun kummallakin rahatilanne on mitä on (yliopisto vielä suuressa roolissa elämänmenossa mukana) ja on ollut aikoja kun näimme vain muutaman kerran yhden vuoden aikana. Sitten taas toisaalta on ollut aikoja, kun olemme nähneet parin kuukauden välein, tätä pidän erittäin hyvänä tilanteena! Täytyy sanoa, että usein naurattaa ihmiset, jotka itkua vääntävät, kun eivät kumppaniaan viikonlopun yli näe. Ehdin jo kerran muuttaa miesystäväni kotimaahan, mutta jouduin palaamaan takaisin omien perhesyiden takia.
Yhteyttä pidetään, kuten jo edellämainituista kirjoituksista käy hyvin ilmi, näillä perinteisillä; sähköposti, messenger, puhelin jne.. kiitos nykyajan, että tämäkin näin simppeliä :)
Ikävä on kova, mutta on tämä sen arvoista. Olen löytänyt sen tärkeinmän, mitä me useimmat elämältä etsimme ja siitä jos haluaa pitää kiinni, on tehtävä hulluja tekoja niinkuin jotkut tahtovat sanoa!
Toivottavasti löydät " sen jonkin " tulevasta kumppanistasi, jonka takia olet valmis hieman kärsimään, se palkitaan lopussa :)- ripana**
Olen kyllä seurannut tätä viestiketjua aktiivisesti ja huomannut, että aina eivät kokemukset ole pelkästään ihania ja iloisia. Hyvä on kuulla myös niitä huonompia kokemuksia.
Totta on myös, että suhteen onnistuminen riippuu juurikin siitä, kuinka paljon on valmis laittamaan likoon itsestään. Usko on, ainakin omalla kohdallani, ollut kovalla koetuksella useita kertoja, tilanne on meillä myös se, että rahatilanne on suurin este tapaamisille... Se harmittaa ja ahdistaa. Suurimmat sanaharkat syntyvätkin siitä, kun on vaan ikävä toisen luo.
Itse en koskaan uskonut tapaavani internetissä ketään, en luota siihen, että sen välityksellä voisi syntyä oikeita ihmissuhteita. En myöskään uskonut voivani rakentaa suhdetta vieraasta kulttuurista tulevan ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi puhua omalla kielelläni. Näin asian vaikeana ja liian haastavana. Tähän nyt vielä lisättäköön, että tuossa ajatuksessa ei ollut mitään rasistista ajattelua mukana.:D
Nooh... Kuinka sitten kävikään... Tapasin sen miehen siellä netissä, olen korviani myöten ihastunut, ellen jopa enemmänkin, häneen. Tapaamispäivä on sovittu ja odotan innolla saavani olla vihdoin ja viimein hänen kanssaan ihan oikeasti.... :)
Vielä ei voi tietää, onko hän "se" joku. Mutta tunteet ovat pelissä, molemmin puolin. Epäilyiltä ei tietenkään säästy ja on hyvä yrittää pitää se järki päässä. :D
Kiitos Elovenasi ja muut ihanista kannustavista kommenteista ja omien kokemuksienne jakamisesta. Joka kerta kun tämä tuntuu toivottomalta ja masentaa, palaan miettimään teidän kokemuksianne. Uskon, että edessä on jotain, josta en osannut uneksiakkaan :D ;) Ja aion mennä sitä kohti rohkeasti, koska " we only live once... " ;)
- tosi kaukana
Vähän samanlainen tarina, tapasin ihastukseni joulun tienoilla netissä. Vasta kolme kuukautta olen karsinyt kauheeta ikävää =( Hän on etelä-amerikasta, kaukaa siis, eikä kummallakaan ole oikeen rahaa lentää, haluaisin kyllä ja paljon!
Alku oli ihanaa, joka päivä mesessä, monta tuntia.. Nyt ehkä kerran viikossa vain kirjoitellaan =/ Mutta minä ainakin tunnen jotain elämää suurempaa, hänestä en kyllä tiedä, kun sillä niitä tyttöjä tuntuu riittävän =D
Mutta en luovuta, pyysin hänet tänne kesälomani ajaksi, saa nähdä riittääkö hänellä rahkee lähteä... Aijemmin olisi tullut jos olisin maksanut, mutta en viitsinyt koska en tuntenut häntä vielä ollenkaan.
On tää aika tarina rakkaustarina =) =) tais olla ensimmäisten lauseitten joukossa will you marry me - että kaukosuhteet toimii
Ei ole väliä niinkään että mies tai nainen johon sinulla on suhde on ulkomaalainen kunhan et lähde siihen ihan sinisilmäisenä ja rakkauden sokaisemana. Riippuen maasta ota selvää heidän tavoistaan ja kuuntele muitten kokemuksia. Minä löysin itselleni englantilaisen miehen 15 vuotta sitten matkoillani ja jäin sille matkalle, asun nyt englannissa, me olemme naimisissa. Hyvin olen kotiutunut paitsi että on ruisleipää ikävä. Mutta olen paljon kuullut arabi maista ja englantilaisista naisista jotka ovat menneet naimisiin arabi miesten kanssa ja mies tuli englantiin sitten saatiin lapsia ja mies päätti että halusi lasten kasvavan hänen maassaan heidän tapojensa mukaan ja ottanut lapsensa ja hävinnyt niitten kanssa. Ei tietenkään kaikki ole samanlaisia mutta..monta tarinaa niistä kuullut. Etelä amerikkalaiset ettivät rahaa kuulemma eivätkä ole uskollista sorttia sama thaimaasta tulevat ja venäjältä. Ei pidä uskoa kaikkea mitä näkee ja kuulee netistä ja on aika vaikeeta oppia tuntemaan ihminen vain netin kontaktin kautta, sitä sanoo mitä vaan. Kaukosuhteeseen en usko jos haluaa kunnon rehellisen suhteen sitä pitää asua tai nähdä toista päivittäin. En kanssa menisi kenenkään matkaan joka pyytää rahaa lentolippuihin.
- _neppari_
Moikka! Tässä olisi yksi kokemus... ;) Nooh... kaikki alkoi reilu vuosi sitten kun erosin exsästäni ja jotenkin kumman syystä ajauduin internettiin tietyille deitti sivuille. Siihen aikaan en edes tiennyt mistään netti deittailusta tai että niistä voisi tulla jotain vakavampaa. Mutta miltei ensi surffauksilla tapasin siellä erittäin mukavan miehen jonka kanssa sitten tutustuttiin. En ottanut asiaa mitenkään vakavasti koska kuitenkin hän asui ulkomailla ja minä itse suomessa. Mutta jotenkin nautin miehen seurasta. Aluksi juttelimme harvoin ja sitten miltei joka ilta. Myöhemmin vaidoimme puhelinumeroitamme ja puhuimme yhdessä puhelimessa ja skypen kautta. Aikaa kului ja tunteemme vahvistui. Sitten eräänä päivänä ajattelimme tapaamista. Olin hiukan peloissani, että uskallanko matkustaa miehen luokse jonka olen tavannut vain netissä ja puhunut puhelimessa. Nooh sitten päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja varata lennot miehen luokse. Elämäni ensimmäistä kertaa matkustin yksin ulkomaille ja miehen luokse jonka olin tavannut netissä. Olin kauhuissani että mitä tästä tulee.... Olin maalannut piruja seinille että en elävän tule takaisin yms. Mutta kaikki meniin vasten odotuksiani. Mies oli aivan samanlainen millaisen kuvan hän oli itsestään minulle netissä antanut ja vielä parempi mitä osasin odottaa. Ja vietin hänen kanssaan elämäni parhaimman ja ikimuistoisen viikonlopun. Viikonlopun aikaan tunteemme syventyivät rakkauden tasolle. Olen tasaisin väliajoin matkustanut hänen luokseen ja hän on tulossa nyt tässä kuussa ensimmäistä kertaa suomeen vierailulle ja tapaamaan perheeni. Tulevaisuutta olemme suunnitelleet yhdessä ja olen onnelisin ikinä. Mutta tietysti harmina tässä kaukosuhteessa on että ei voi tavata toista niin usein kun haluaisi, mutta nokka kohti tulevaa positiivisin mielin. Toivottavasti vietämme joskus tulevaisuutemme saman katon alla...
- kujyfkj
olin laivalla ja tutustuin siellä maahanmuuttajaan viime syyskuussa ja sen jälkeen ollaan oltu kaukosuhteessa, tosin en tiedä, milloin alettiin seurustella, mutta seurustellaan kuitenkin...
hyvin meillä on menny, olen opettanut häntä puhumaan enemmän suomea, kun kielikurssilla ei ole ollut ja pari vuotta asunut suomessa.
meillä menee tosi hyvin, jutellaan puhelimessa melkein joka päivä ja yleensä puhelu kestää jonkun puoli tuntia ja laitan viestiä iltaisin, jos ei jutella.
liian harvoin nähdään, kun molemmilla todella kiireiset viikonloput, tai sitten toisella on menoa...
hyvin menee, ja ikävä ei ole ainakaan tällä hetkellä paha, koska puhelimessa paljon jutellaan ja nauretaan....
ikäeroa meillä on 4 vuotta, muijana nuorempi olen.... onnellinen olen hänen takiaan ja luotan häneen todella hyvin, vaikka monet ovat sanoneet, että kuitenkin petää, mutta siihen en usko. ja kaukosuhteessahan luottamus on yksi tärkeimmistä, koska muuten mistään ei tule mitään, jos epäilee, että kumppani pettää...
tsemppiä maahanmuuttajien kanssa! - €$@
kujyfkj kirjoitti:
olin laivalla ja tutustuin siellä maahanmuuttajaan viime syyskuussa ja sen jälkeen ollaan oltu kaukosuhteessa, tosin en tiedä, milloin alettiin seurustella, mutta seurustellaan kuitenkin...
hyvin meillä on menny, olen opettanut häntä puhumaan enemmän suomea, kun kielikurssilla ei ole ollut ja pari vuotta asunut suomessa.
meillä menee tosi hyvin, jutellaan puhelimessa melkein joka päivä ja yleensä puhelu kestää jonkun puoli tuntia ja laitan viestiä iltaisin, jos ei jutella.
liian harvoin nähdään, kun molemmilla todella kiireiset viikonloput, tai sitten toisella on menoa...
hyvin menee, ja ikävä ei ole ainakaan tällä hetkellä paha, koska puhelimessa paljon jutellaan ja nauretaan....
ikäeroa meillä on 4 vuotta, muijana nuorempi olen.... onnellinen olen hänen takiaan ja luotan häneen todella hyvin, vaikka monet ovat sanoneet, että kuitenkin petää, mutta siihen en usko. ja kaukosuhteessahan luottamus on yksi tärkeimmistä, koska muuten mistään ei tule mitään, jos epäilee, että kumppani pettää...
tsemppiä maahanmuuttajien kanssa!"olen opettanut häntä puhumaan enemmän suomea, kun kielikurssilla ei ole ollut ja pari vuotta asunut suomessa."
Todellisen saturomanssin ainekset. :-D
Kumma juttu, että suomalaisten naisten netissä "ihan sattumalta" tapaamat poikaystävät tulevat yleensä jostain Turkista, Etelä-Amerikasta tai Afrikasta. Tai sitten he ovat jonkun länsimaan kansalaisuuden saaneita turkkilaisia, afrikkalaisia tms. - kylläinen
€$@ kirjoitti:
"olen opettanut häntä puhumaan enemmän suomea, kun kielikurssilla ei ole ollut ja pari vuotta asunut suomessa."
Todellisen saturomanssin ainekset. :-D
Kumma juttu, että suomalaisten naisten netissä "ihan sattumalta" tapaamat poikaystävät tulevat yleensä jostain Turkista, Etelä-Amerikasta tai Afrikasta. Tai sitten he ovat jonkun länsimaan kansalaisuuden saaneita turkkilaisia, afrikkalaisia tms.Jokainen tyylillään. Itselläsi ei taida kokemuksia ulkomaalaisista olla kun tuollaisia puolirasistisia kommentteja käyt täällä heittelemässä.
Myös muiden maiden kansalaiset ovat muodostaneet parisuhteen suomalaisen kanssa, eivät ainoastaan afrikkalaiset, turkkilaiset ja etelä-amerikkalaiset. Löytyy myös eurooppalaisia ja ihan ns. hyvinvointivaltioiden kansalaisia.
Ihan sattumalta voi tapahtua ihan mitä vaan, myös sinulle. Suomi on ahdasmielinen maa ja tulee sellaisena vielä pitkään pysymään. Tiedoksesi, Suomeen ei ole helppo tulla, jos haluaa tänne vilpittömästi, oleskeluluvan saaminen on kovan työn ja pitkien selvitysten takana. Naimisiinmeno tai lapsen saanti suomalaisen kanssa edesauttaa asiaa ja siksi moni sen tekeekin. Olisiko mahdollisesti aika korjata tätäkin epäkohtaa?
Sosiaalitukia saavat vain pakolaiset ja muut vastaavista syistä Suomeen tulevat, eivät ulkomaiset opiskelijat, työtä tekevät tai suomalaisen kanssa naimisissa olevat. En väitä, ettei löydy myös niitä, jotka käyttävät viattomia suomalaisia hyväkseen päästäkseen parempiin oloihin ja hyvinvointivaltioon. Aina löytyy niitä poikkeuksia, jotka pilaavat myös muiden maineen, käyttäytymällä röyhkeästi, tekemällä rikoksia, käyttämällä hyväkseen Suomen hyvää sosiaaliturvaa.
Ehkäpä olisi jo aika muuttaa asenteita. Ymmärrän skeptisyyden mutta nykyajan maailmassa kaikki on mahdollista, eivätkä kansallisuuksien rajat ole enää samanlaisia kuin ennen. Maailma muuttuu ja meidän tulisi osata muuttua mukana.
Lämmintä kesää sinulle. - niin kaukana
€$@ kirjoitti:
"olen opettanut häntä puhumaan enemmän suomea, kun kielikurssilla ei ole ollut ja pari vuotta asunut suomessa."
Todellisen saturomanssin ainekset. :-D
Kumma juttu, että suomalaisten naisten netissä "ihan sattumalta" tapaamat poikaystävät tulevat yleensä jostain Turkista, Etelä-Amerikasta tai Afrikasta. Tai sitten he ovat jonkun länsimaan kansalaisuuden saaneita turkkilaisia, afrikkalaisia tms.Löysin tän palstan uudelleen monen kuukauden tauon jälkeen =) Ihmettelen mitä vikaa Etelä-amerikkalaisissa sitten on, ainakin tapaamallani ystävällä tulee olemaan moninkerroin parempi koulutus kun itselläni, hän arvostaa minua ja ammattiani, kun suomessa ammattini katsotaa olevan täysin P****. Sanoi ettei minun tarvitse tehdä töitä ikinä jos en halua, jos muuttaisin hänen luokseen. Suomalaiset tuntuu tosi ahdasmielisiltä heihin verrattuna.
Olisi hienoa kuulla alkuperäisen kirjoittajan kommenttia näin kuukausien perästä, kuin on mennyt, vai joko "rakkaus" sammui??
Itselläni on vähän niin ja näin =) Välimatka on kauhian pitkä ja kun ei ole rahaa en voi sinne mennä, ja järki sanoo etten hänelle rahaa anna jotta pääsisi tänne. Joten kai tämä loppuu aikanaan, mutta on minulla ainakin yksi hyvä ystävä jos ei muuta - ahdasmielisiä???
€$@ kirjoitti:
"olen opettanut häntä puhumaan enemmän suomea, kun kielikurssilla ei ole ollut ja pari vuotta asunut suomessa."
Todellisen saturomanssin ainekset. :-D
Kumma juttu, että suomalaisten naisten netissä "ihan sattumalta" tapaamat poikaystävät tulevat yleensä jostain Turkista, Etelä-Amerikasta tai Afrikasta. Tai sitten he ovat jonkun länsimaan kansalaisuuden saaneita turkkilaisia, afrikkalaisia tms.Eteläamerikkalaisethan ovat kaikki samanlaisia... sinnehän ei mahdu kuin yhtä tyyppiä ihmisiä. Oma kultani on yhdestä Etelä-Amerikan maasta, se sattuu olemaan yksi E-Amerikan vakaimmista maista ja taloustilanne on yksi parhaimmista. Naapurimaassa taas on väkivaltatilastot huipussaan ja korruptio enemmänkin todennäköisyys kuin mahdollisuus. Mutta silti väitän, että kotimaalla ei ole mitään väliä, sillä ihmiset ovat persoonia. Kultani sitä paitsi asuu kauko-Aasiassa yhdessä maailmantalouden vahvimmista metropoleista ja ihan tekee siellä töitä. Hänellä on yliopistokoulutus (kuten itsellänikin) ja on vielä halukas kouluttautumaan lisää täällä Euroopassa, jossa hänen mielestään koulutus on korkeaa tasoa. Halusin vain sanoa, että ei se syntyperä miestä pahenna, jos ei itse anna sen tehdä niin.
Mieheni ei ole turkkilainen, enkä aio hänen lentolippujaan maksaa. Molemmat kustannamme matkamme itse niin kauan kuin todella olemme vain yksi talous... ja silloin toivottavasti matkustamme yhtäaikaa samaan suuntaan! (Lisättäköön tähän vielä, että raha-asioista emme niinkään ole vielä puhuneet, sillä ne ovat toistaiseksi omia asioitamme, mutta kyllä väittäisin, että mies on minua paljon vakavaraisempi. Onhan hän työelämässä ja minä edelleen opiskelija.) - ripana**
niin kaukana kirjoitti:
Löysin tän palstan uudelleen monen kuukauden tauon jälkeen =) Ihmettelen mitä vikaa Etelä-amerikkalaisissa sitten on, ainakin tapaamallani ystävällä tulee olemaan moninkerroin parempi koulutus kun itselläni, hän arvostaa minua ja ammattiani, kun suomessa ammattini katsotaa olevan täysin P****. Sanoi ettei minun tarvitse tehdä töitä ikinä jos en halua, jos muuttaisin hänen luokseen. Suomalaiset tuntuu tosi ahdasmielisiltä heihin verrattuna.
Olisi hienoa kuulla alkuperäisen kirjoittajan kommenttia näin kuukausien perästä, kuin on mennyt, vai joko "rakkaus" sammui??
Itselläni on vähän niin ja näin =) Välimatka on kauhian pitkä ja kun ei ole rahaa en voi sinne mennä, ja järki sanoo etten hänelle rahaa anna jotta pääsisi tänne. Joten kai tämä loppuu aikanaan, mutta on minulla ainakin yksi hyvä ystävä jos ei muutaEksyinpä tänne takaisin ihan mielenkiinnosta katselemaan, onko aloittamani ketju olemassa... Ja täällähän se on. Ihanaa, että ihmiset ovat jaksaneet kertoa omia kokemusiaan, niin hyviä kuin huonoja ja mielipiteisiinhän jokaisella on oikeus.
Omalla kohdallani kävi loistavasti... Muutaman kuukauden netissä jutustelun jälkeen mies lensi tänne. Tutustuimme, hän palasi kotiin ja teimme päätöksen, että hän muuttaa Suomeen. Nyt asumme yhdessä ja katsotaan mihin kaikki johtaa....
Epäilijöille tiedoksi, ei, en maksanut hänen lentojaan, asumiskustannukset jaamme ja töitä hän hakee ahkerasti, myöhemmin opiskelupaikkaa. Harmi vaan, että Suomeen tuleminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista....
Onni taisi potikaista kerrankin, löysin vastapuoliskoni ja vieläpä uskomattomalla tavalla :D
Ja totta on, että elämme vain kerran ja loppujen lopuksi vain itseämme varten... Juuri siksi ja sen takia täytyy tehdä ratkaisut sen mukaan, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta. Onnea matkaan :D (Toivottavasti vielä) lämmintä loppukesää! - niin kaukana
ripana** kirjoitti:
Eksyinpä tänne takaisin ihan mielenkiinnosta katselemaan, onko aloittamani ketju olemassa... Ja täällähän se on. Ihanaa, että ihmiset ovat jaksaneet kertoa omia kokemusiaan, niin hyviä kuin huonoja ja mielipiteisiinhän jokaisella on oikeus.
Omalla kohdallani kävi loistavasti... Muutaman kuukauden netissä jutustelun jälkeen mies lensi tänne. Tutustuimme, hän palasi kotiin ja teimme päätöksen, että hän muuttaa Suomeen. Nyt asumme yhdessä ja katsotaan mihin kaikki johtaa....
Epäilijöille tiedoksi, ei, en maksanut hänen lentojaan, asumiskustannukset jaamme ja töitä hän hakee ahkerasti, myöhemmin opiskelupaikkaa. Harmi vaan, että Suomeen tuleminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista....
Onni taisi potikaista kerrankin, löysin vastapuoliskoni ja vieläpä uskomattomalla tavalla :D
Ja totta on, että elämme vain kerran ja loppujen lopuksi vain itseämme varten... Juuri siksi ja sen takia täytyy tehdä ratkaisut sen mukaan, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta. Onnea matkaan :D (Toivottavasti vielä) lämmintä loppukesää!Ihanaa että vastasit! Voi vitsi kuin hienoa! Olen niin onnesta soikeena puolestasi, etten tiedä mitä sanoa, kuulostaa niin täydelliseltä! Oikein hyvää kesää, kirjoitan lisää kun palaan maanpinnalle :)
- täysin rakastunut
Olen kihlautumassa englantilaisen miehen kanssa tänä kesänä, ja olemme täysin vakavissamme ja onnellisia, tunnemme molemmat että todella olemme löytäneet sukulaissielun ja elämänkumppanin toisistamme. Suhde pohjautuu todellakin samanlaiselle arvomaailmalle, yhteisille kiinnostuksille, huumorille ja näiden kolmen (ja puolen) vuoden myötä myös lähisuvun ja ystäviemme tuloon "yhteisiksi"; eli siis elämänpiirimme ovat nivoutuneet kivasti yhteen mikä helpottaa välimatkaa ja erossa oloa. Erossa ollessamme olemme kuitenkin päivittäin yhteydessä netissä, puhelimitse ja viestein, ja takana on useita tapaamisia Suomessa ja Englannissa. Sinänsä hyvä tilanne, että töiden suhteen tämä on järjestynyt hyvin molempien puolesta, ja lentohinnat ja -kesto ovat kuitenkin aivan eri tilanteessa tiiviimpäänkin tapailuun kuin esim. jos ihminen asuisi Atlannin takana tai toisella puolella maailmaa. Emme tietenkään pysty näkemään (vielä) samoin kuin jos kumppani asuisi samassa kaupungissa tms., jolloin toisen halaus olisi ns. puhelinsoiton tai työvuoron päässä...ikävä kova siis on sellainen asia johon tarvitaan keinoja ja sietokykyä (en suosittele läheisriippuvalle ja puhe/kirjoitusilmaisutaidottomalle kaukosuhdetta:-P)
Keinoja pitää läheistä kaukosuhdetta ovat nimenomaan tiivis yhteydenpito...puhelinyhteydet ja kotona webcam/skype/meseyhteydet toimivat... Ja tietenkin tapaamiset kun mahdollista kaikki irti, paljon keskustelua ja toista voi hemmotella postipaketeilla ja yllätyksillä; itse asiassa nuo ovat olleet erossa olomme ihana pointti, sillä lähettelemme toisillemme yllätyksiä, kuvia ja kirjeitä vielä muun yhteydenpidon lisäksi, mitä en ole tehnyt niin "lähellä" olevien parin vakavamman ex-suhteen kanssa.
Meillä lisäksi sinänsä sellainen tilanne, että kulttuurierot tai persoonaerot ovat loppujen lopuksi pienet; tapasimme metallipiirien kautta, hän kokee Suomessa viihtyvänsä tosi hyvin, samoin itse tykkään briteissä olevani kuin kotonani, meillä molemmilla on samankaltaisia ystäviä ja ne tosiaan jo yhteisiä. Alkuun oli toki tiettyjä pointteja, kuten hän täällä = pientä kielimuuria joidenkin kanssa, tai minä siellä = itäeurooppalainen (?!!) kaunotar brittikansalaisuuden perässä mentaliteettia, mutta molempien kohdalta hyvin äkkiä ennakkoluulot häipyivät, sen verran ihmisen oma asenne, ystävällisyys ja sellainen vaikuttaa:)
Hän on brittiläisittäin hiljaisempi, minä taas suomalaisittain sosiaalinen, niin ollaan aika samanlaisia loppujen lopuksi.
Tässä oma tarinani, mutta tietysti en osaa sanoa mitään suhteesta latinokulttuurin edustajaan tai eri uskontoon, mutta toivottavasti yhteydenpitovinkit ainakin olivat hyödyksi; lisäisin myös että paljon keskustelua kehiin, ja lue myös rivien välistä asioita ja käytä arviointikykyäsi, onko tuo ihminen vain mielistelijä (valitettavasti joskus voi olla tietyissä kulttuureissa..) vaiko tosissaan ja aito. Jos näin tuntuu, kaikkea hyvää teille! :)- Finnbritti
mutta olen jo ollut kolme vuotta kihloissa Brittini kanssa :)
Siellä ja täällä Suomessa ollaan aina nähty ja päivittäin netissä. Muttoa olisi edessä sinne tuossa syksyllä. saako kysyä mistä päin Englantia hän on?
- DonnaD
Netistä löytää kivoja tyyppejä ja jos olisin sinkku, en hetkeäkään notkuisi baarissa seuranhaussa!
Mutta asiaan. Exäni asui Pietarissa ja oli venäläinen. Vaikka välimatkaa ei ole kauheasti, niin viisumit puolen ja toisin oli aina järjestettävä. Olimme lopulta liian erilaisia ja erosimme. Muistan, miten loppuaikoina mietin sitä rahan ja ajan menoa, mitä matkustelu oli minulle maksanut. Tai kuinka monta iltaa roikuin messengerissä hänen kanssaan. Olet nyt innoissasi tuosta miehestä ja hyvä niin, MUTTA kokemuksesta sanon, että ainakin minä olin kaukosuhteessa liian pitkään siitä syystä, että se tuntui olevan kallein sijoitus elämässäni (vaikka ei sitä tietenkään ollut, mutta jos se olisi jatkunut vuositolkulla, siitä olisi sellainen tullut). Ja aika paljon sain itkeä ikävää ja epätietoisuutta, milloin järjestyy loma jommalle kummalle. Kokemukset ovat erilaisia, mutta minä en voisi elää vuositolkulla kaukosuhteessa. Jos kerran on uskollinen ja rakastunut, täytyisi vuoden sisällä saada elämä siihen kuntoon, että voi muuttaa toisen luo ja viimein ELÄÄ yhdessä. Anything for love. Toinen asia, kumpi muuttaa, suomalaisen kielitaitoisen ihmisen usein varmaan helpompi.- ohjeita...
Jos kerran on uskollinen ja rakastunut, täytyisi vuoden sisällä saada elämä siihen kuntoon, että voi muuttaa toisen luo ja viimein ELÄÄ yhdessä.
Toi on sitten vaan sinun mielipide, ei mitenkään totuus. Eli, älä anna typeriä neuvojasi, koska jokaisen ihmisten suhteet ovat erinlaisia. Itse asuimme mieheni kanssa kolme vuotta eri maissa, nyt olemme olleet jo kuusi vuotta yhdessä, ja en kadu tuota kolmen vuoden odotusta, koska palkinto oli mitä parhain, sain todella ihanan miehen. - Ullanen
Itse tapasin poikaystäväni Suomessa kaksi vuotta sitten hänen ollessaan Helsingissä yliopistovaihdossa. Rakastuimme ja tulevaisuuden ajatteleminen siinä huumassa ikään kuin unohtui. Sen jälkeen olemme molemmat asuneet vaihtojen ja töiden vuoksi ympäri Eurooppaa, mutta emme enää parin vuoden takaiseen malliin samassa maassa.
Kaksi vuotta on tuntunut suoraan sanottuna ikuisuudelta. Aluksi pyrimme näkemään parin kuukauden välein, mutta mitä intensiivisemmiksi maisterinopintomme kävivät, sen vähemmän meillä oli mahdollista järjestää aikaa toisillemme. Kokemuksesta myös tiedämme, että yhteisestä viikonlopusta ei jää käteen muuta kuin huono fiilis.
Nyt emme ole tavanneet toisiamme puoleen vuoteen ja tunteet vaihtelevat surun, ahdistuksen ja välinpitämättömyyden välillä, päivästä riippuen. Hän asustaa tällä hetkellä Itä-Euroopassa jonne olen lentämässä kahden viikon kuluttua. Nyt on meidän hetkemme selvittää, kuinka pitkälle olemme valmiita menemään, jotta suhde voisi onnistua vai emmekö lopulta ole siihen tällä hetkellä valmiita tai kykeneviä. Rakastamme toisiamme järjettömän paljon, siitä varmaan kielii sekin, että kumpikin on jaksanut tätä raastavaa ikävää jo näinkin pitkään. Toisaalta kaiken kokemani jälkeen olen realisti enkä usko, että kaukosuhde voi onnistua, ellei molemmilla ole sekä kovaa tahtoa että selkeitä suunnitelmia tulevaisuudelle, jotka tukevat jatkuvasti ajatusta samassa maassa asumisesta. Pelkkä unelmointi ja rakkaus ei riitä. - * ~ *odotus* ~ *
ohjeita... kirjoitti:
Jos kerran on uskollinen ja rakastunut, täytyisi vuoden sisällä saada elämä siihen kuntoon, että voi muuttaa toisen luo ja viimein ELÄÄ yhdessä.
Toi on sitten vaan sinun mielipide, ei mitenkään totuus. Eli, älä anna typeriä neuvojasi, koska jokaisen ihmisten suhteet ovat erinlaisia. Itse asuimme mieheni kanssa kolme vuotta eri maissa, nyt olemme olleet jo kuusi vuotta yhdessä, ja en kadu tuota kolmen vuoden odotusta, koska palkinto oli mitä parhain, sain todella ihanan miehen.Lievästi ottaen masennuin tuosta "yksi vuosi vain" -periaatteesta... Mutta ihana kuulla, että sinä, joka sentään kestit kolme vuotta, et ajattele sen valuneen hukkaan. Olkoon se minunkin johtotähteni...
Meillä on kait vähän hankala vaihe; emme ole nähneet reiluun vuoteen - hän ei pääse tänne, enkä halua mennä sinne, kun tiedän, että paluun jälkeen minun olisi vielä hankalampaa olla erossa, mahdotonta opiskella ainakin - minkä haluan kyllä tehdä loppuun. Ymmärsin hänenkin voivan huonosti jatkuvan eron takia, mutta eilen hän sitten kehotti, että muuttaisin hänen luokseen ensi jouluksi ja tekisimme lapsen. Yllätys varmaan siinä, että ensimmäinen kerta kun hän on ollut eri mieltä opiskelujeni suhteen. Ajatuksena tuo oli pähkähullu, ainakin minulle. En tunne itseäni äidiksi vielä, rahattomana ja kouluttamattomana. Hylkäisin periaatteessa kaiken, mitä minulla on täällä ihan mukiinmenevässä maassa.
On kyllä aika raastavaa tuskaa ja ei sitä kaikki tajua. Yritän olla onnellinen siitä, että olen sentään saanut hänet elämääni, mutta joskus se on vähän vaikeampaa kuin toisinaan.
- kaukosuhde
etelä amerikkalaisen kanssa olin siellä käymässä parivuotta sitten ja meille jäi jotenkin ikuinen ystävyys asiat jäivät kesken siinä on esimerkkikki kauko suhteesta.
Pan am - sydänkäpynen
Heippa.
Olimme molemmat Toukokuussa matkalla ystäviemme kanssa eteläeuroopassa ja tapasimme siellä, -suurkaupungissa bussipysäkillä - Jake98
Noniin...
Kävipä minullekkin tuossa joku vuosi sitten, että ihan vahingossa tutustuin Etelä-Amerikkalaiseen naiseen. Itse pähkäilin kanssa olisiko järkeä/kannattavaa alkaa seurustelemaan kyseisen naisen kanssa, mutta ajattelin sitten, että pakko tää on kokeilla eipä sitten kaduta vanhana kiikkustuolissa. joten nainen tuli vierailemaan suomessa ja näimme toisemme silloin ensimmäistä kertaa elävänä, tunne oli mahtava.. Aika vain tuntui lentävän kuin olimme yhdessä.. ja tänä vuonna tulle reissattua tuolla etelä-amerikassa jo muutamaan otteeseen.. nyt vain odotellaan että saan tyttöystäväni suomeen jouluksi =D
Meillä on tapana pitää yhteyttä lähes päivittäin miten kummankin/työ/koulu/harrastukset antavat myöten.. yhteyttä pidetään tietokoneella, puhelimella ja aidoin kirjein kun halutaan yllättää toinen...
sähköposteja lähetellään melkee joka arkipäivä ja sit illalla skypellä jutellaa.. toimii hienosti meidän kohdalla...
tapaamiset me ollaan sovittu vuorotellen ja 2-3 vuodessa.. tai miten budjetit antaa myöten...
tulevaisuuden suunnitelmia on tällä hetkellä että tyttöystäväni saa yliopisto-opinnot valmiiksi ja voi muuttaa suomeen...
ja omasta mielestäni pidän itseäni onnellisempana kuin koskaa tällä hetkellä vaikka kaukosuhde vaihde ei ole ohi... en vaihtaisi päivääkää meidän suhteesta...
toivottavasti onnistuu myös teidän juttunne, itselläni ei ole kuin positiivisiä kokemuksia kaukosuhteesta omaan kultaan.. - amadax
Elän kaukosuhteessa brasilialaiseen mieheen. Tapasimme Suomessa yliopisto-opintojen kautta, ja nyt olemme eläneet kahden kuukauden ajan 12 000 kilometrin päässä toisistamme. Itse en usko, että tällä välimatkalla suhde tulisi kestämään kovinkaan kauaa, jos yhteisiä suunnitelmia ei tehtäisi vakavissaan suht pitkän ajan päähän tulevaisuuteen. Se tuntuu vaikealta, ja siinä on riskinsä, mutta eikös elämässä aina. Tosiasia on, että vastaavassa suhteessa joko toinen tai molemmat osapuolet joutuvat muuttamaan kauas perheestä ja ystävistä, mahdollisesti joustamaan omien urasuunnitelmien suhteen jne. joten asiat kannattaa laittaa heti kättelyssä tärkeysjärjestykseen ja ottaa perinpohjaisesti selvää siitäkin, mitä toinen tulevaisuudeltaan haluaa. Meidän tilanne on se, että olen muuttamassa toistaiseksi määrittelemättömäksi ajanjaksoksi Brasiliaan 1,5 kuukauden kulttua. Kulttuurierot (varallisuuserot; sosiaaliset suhteet kuten perhe- ja flirttikulttuuri; elämänrytmi; kaupunkien turvallisuus jne.) ovat ihan valtavat Suomeen verrattuna, näin olen kaikkien ihmisten kanssa käymieni keskustelujen ja lukemieni kirjojen valossa ymmärtänyt, joten olen koettanut psyykata itseäni valmistautumaan suureen elämänmuutokseen jo etukäteen. Todennäköisesti asiat iskevät vasten kasvoja kuitenkin vasta, kun olen siellä. Suunnitelmissa on, että poikaystäväni kanssa yhdessä muuttaisimme syksyllä takaisin Eurooppaan, mutta suunnitelmat voivat muuttua ja mitä tahansa voi kuukausien saatossa tapahtua.
Oma mielipiteeni on, että kannattaa tarkkaan harkita mitä oikeasti haluaa, ja mitä on valmis ja etenkin halukas tekemään haluamansa eteen. Uhrauksilta ei varmasti voi välttyä, mutta toisaalta ilman riskinottoa ei kai koskaan voi mitään voittaakaan :)
Tsemppiä!!- kleopatrako?
Minun tarinani on seuraava: Tutustuin maaliskuussa netissä "puolivahingossa" egyptiläiseen mieheen,
joka väitti olevansa pankkialalla.( Myöhemmin sitten ilmoitti lopettaneensa työt, kun ei muka saanut kunnon työsopimusta. Ystäväni arvelivat, ettei mies ollut mitään pankkia koskaan nähnytkään). Muutenkin tuttavani varoitteilivat egyptiläisten miesten epärehellisyydestä, ja vaikka olen itsekkin pari varoittavaa esimerkkiä nähnyt, en piitannut varoituksista, vaan annoin ihastuksen viedä.
Puhuimme pari kuukautta Skypen ja messengerin kautta, mies kosi useaan otteeseen ja jossain vaiheessa lupauduinkin, kunhan ensin tapisimme. Hankin jo tarvittavat paperit maistraatista ja ulkoministeriöstä,
ja sitten lähdin, miehen pyynnöstä, käymään Egyptissä. Matkaa edeltävänä iltana tosin alkoi ahdistamaan ja pelottamaan, että mihin liemeen olen oikein itseäni laittamassa. Sanoinkin miehelle puhelimessa, että naimisiin en mene, mutta käymään voin tulla. Hän oli aivan raivona, löi luurin korvaani, eikä tullut vastaan lentokentälle aiemmista lupauksistaan huolimatta.
Palloilin sitten yksin Kairossa, hankin itselleni hostellimajoituksen ja ihmettelin että mitähän tekisin täällä yksin 10 päivää. Seuraavana päivänä mies tuli kuitenkin Gizasta Kairoon minua tapaamaan. Oli todella luokkaantuneen oloinen, poltteli vesipiippua melkein puhumatta. Lopulta menimme Niilin rantakahvilaan
syömään, ja sovimme asiat. Mies sanoi ymmärtävänsä että minuun iski paniikki ja halusi silti jatkaa suhdettamme. Häntä kuitenkin nolotti että mitä sanoisi sukulaisilleen, kun oli jo kertonut kaikille että menisimme naimisiin. Maan tavan mukaan mies ja nainen eivät saa seurustella keskenään elleivät ole naimisissa.
Seuraavalla tapaamisella mies valitteli rahapulaansa ja pyysi minulta rahaa taksimatkaa varten. Olimme menossa eräälle näköalapaikalle. Minun piti antaa rahat hänelle niin ettei taksikuski näe, sillä Egyptissä on häpeällistä miehen pyytää naiselta rahaa.
Seuraavallakin kerralla mies pummasi minulta rahaa, nyt äidilleen. Hän valitteli kuinka paljon oli tuhlannut rahaa asianajajaan, jonka oli palkannut aviopapereiden tekoa varten, ja oli muka myös vuokrannut meille asunnon Gizasta lomani ajaksi, eikä saanut rahojaan takaisin, vaikka emme siellä olleetkaan. Illalliseksi hän tarjosi haaleat burgerit McDonaldsissa. Mielestäni täysin ala-arvoista toimintaa.
Lähdin pariksi päiväksi Alexandriaan, ja kun palasin takaisin Kairoon, mies ilmoitti että veisii minut Gizan pyramideille ja sitten tapaamaan perhettään Gizaan.
Ja yllätys yllätys, senkin taksimatkan sain minä pulittaa, taas taksikuskilta salaa. Pyramideilla oli tukalan kuuma, noin 40 astetta, ja ostimme juotavaa paikalliselta kameliajurilta. Mies valitti ettei hänellä ole penniäkään, joten maksoin juomat. Vanha beduiini ei kuitenkaan hyväksynyt naisen antamia rahoja, vaan antoi mieluummin juomat ilmaiseksi. Miten noloa...
Miehen äiti ja tädit olivat sydämellisiä, mutta jotenkin ilmassa oli lavastuksen tuntua. Aloin jopa arvelemaan, että liekö hänellä vaimo ja lapsetkin jossain piileskelemässä, vakkei heistä tietysti näkynyt jälkeäkään.
Kaikenkaikkiaan miehestä jäi jotenkin liero ja ala-arvoinen maku. Tunsin itseni ihan lypylehmäksi :).
Palattuani Suomeen puhuimme kuitenkin vielä silloin tällöin Skypessä. Mies kertoi työnhaustaan, kuulemma olisi saanut paikan Saudi-Arabiasta mutta palkka oli ollut niin pieni, ettei hän olisi pystynyt elättämään meitä molempia. Niinpä hän hylkäsi paikan ja jatkoi töitä Gizassa serkkunsa hajuvesipuodissa. Tämä palkka taas oli niin pieni, että se ei riittänyt äitinsä ja hänen elämiseen, vaan he elelivät edesmenneen isänsä valtioneläkkeellä.
Mies ehdotti että tulisi Suomeen, jäädäkseen, ja pyysi lähettämään hänelle kutsukirjeen. Kirje pitäisi saada nopeasti perille, joten tavallisen postin sijaan se pitäsi lähettää DHL:n kautta. Mietin asiaa, mutta ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, että ottaisin miehen elätettäväkseni Suomeen pienellä myyjän palkallani. Näin jo kauhukuvia siitä, kuinka itse raataisin pitkää päivää seisomatyössä, vanhenisin ja rupsahtaisin, ja hän istuisi päivät kahviloissa iskemässä muita naisia.... ei kiitos.
Kun kutsukirjettä ei saapunut, mies lakkasi pitämästä yhteyttä, ja vähän ajan kuluttua Messengerin update-sivusto läväytti silmilleni, että hänellä onkin nyt puolalainen tyttö kiikarissa. Tuli sellainen olo, että mies halusi vain päästä Eurooppaan, hinnalla millä hyvänsä. Maallakaan ei ole niin väliä, kunhan pääsee tänne "hyvinvointiparatiisiin" elelemään.
En halua masentaa ketään tarinallani, tämä oli vain yksi muiden joukossa. Kehotan kuitenkin kuunetelemaan sisäistä ääntä. Jos se sanoo jonkin olevan vinossa, on parasta kuunnella sitä ja ottaa asiasta selvää. Itse sain varoitussignaaleja montakin, mutta en sokeuksissani halunnut niitä kuunnella.
Kaikkea hyvää kuitenkin teille, joilla on kaukosuhde oikeilla motiiveilla! - wilmaT
kleopatrako? kirjoitti:
Minun tarinani on seuraava: Tutustuin maaliskuussa netissä "puolivahingossa" egyptiläiseen mieheen,
joka väitti olevansa pankkialalla.( Myöhemmin sitten ilmoitti lopettaneensa työt, kun ei muka saanut kunnon työsopimusta. Ystäväni arvelivat, ettei mies ollut mitään pankkia koskaan nähnytkään). Muutenkin tuttavani varoitteilivat egyptiläisten miesten epärehellisyydestä, ja vaikka olen itsekkin pari varoittavaa esimerkkiä nähnyt, en piitannut varoituksista, vaan annoin ihastuksen viedä.
Puhuimme pari kuukautta Skypen ja messengerin kautta, mies kosi useaan otteeseen ja jossain vaiheessa lupauduinkin, kunhan ensin tapisimme. Hankin jo tarvittavat paperit maistraatista ja ulkoministeriöstä,
ja sitten lähdin, miehen pyynnöstä, käymään Egyptissä. Matkaa edeltävänä iltana tosin alkoi ahdistamaan ja pelottamaan, että mihin liemeen olen oikein itseäni laittamassa. Sanoinkin miehelle puhelimessa, että naimisiin en mene, mutta käymään voin tulla. Hän oli aivan raivona, löi luurin korvaani, eikä tullut vastaan lentokentälle aiemmista lupauksistaan huolimatta.
Palloilin sitten yksin Kairossa, hankin itselleni hostellimajoituksen ja ihmettelin että mitähän tekisin täällä yksin 10 päivää. Seuraavana päivänä mies tuli kuitenkin Gizasta Kairoon minua tapaamaan. Oli todella luokkaantuneen oloinen, poltteli vesipiippua melkein puhumatta. Lopulta menimme Niilin rantakahvilaan
syömään, ja sovimme asiat. Mies sanoi ymmärtävänsä että minuun iski paniikki ja halusi silti jatkaa suhdettamme. Häntä kuitenkin nolotti että mitä sanoisi sukulaisilleen, kun oli jo kertonut kaikille että menisimme naimisiin. Maan tavan mukaan mies ja nainen eivät saa seurustella keskenään elleivät ole naimisissa.
Seuraavalla tapaamisella mies valitteli rahapulaansa ja pyysi minulta rahaa taksimatkaa varten. Olimme menossa eräälle näköalapaikalle. Minun piti antaa rahat hänelle niin ettei taksikuski näe, sillä Egyptissä on häpeällistä miehen pyytää naiselta rahaa.
Seuraavallakin kerralla mies pummasi minulta rahaa, nyt äidilleen. Hän valitteli kuinka paljon oli tuhlannut rahaa asianajajaan, jonka oli palkannut aviopapereiden tekoa varten, ja oli muka myös vuokrannut meille asunnon Gizasta lomani ajaksi, eikä saanut rahojaan takaisin, vaikka emme siellä olleetkaan. Illalliseksi hän tarjosi haaleat burgerit McDonaldsissa. Mielestäni täysin ala-arvoista toimintaa.
Lähdin pariksi päiväksi Alexandriaan, ja kun palasin takaisin Kairoon, mies ilmoitti että veisii minut Gizan pyramideille ja sitten tapaamaan perhettään Gizaan.
Ja yllätys yllätys, senkin taksimatkan sain minä pulittaa, taas taksikuskilta salaa. Pyramideilla oli tukalan kuuma, noin 40 astetta, ja ostimme juotavaa paikalliselta kameliajurilta. Mies valitti ettei hänellä ole penniäkään, joten maksoin juomat. Vanha beduiini ei kuitenkaan hyväksynyt naisen antamia rahoja, vaan antoi mieluummin juomat ilmaiseksi. Miten noloa...
Miehen äiti ja tädit olivat sydämellisiä, mutta jotenkin ilmassa oli lavastuksen tuntua. Aloin jopa arvelemaan, että liekö hänellä vaimo ja lapsetkin jossain piileskelemässä, vakkei heistä tietysti näkynyt jälkeäkään.
Kaikenkaikkiaan miehestä jäi jotenkin liero ja ala-arvoinen maku. Tunsin itseni ihan lypylehmäksi :).
Palattuani Suomeen puhuimme kuitenkin vielä silloin tällöin Skypessä. Mies kertoi työnhaustaan, kuulemma olisi saanut paikan Saudi-Arabiasta mutta palkka oli ollut niin pieni, ettei hän olisi pystynyt elättämään meitä molempia. Niinpä hän hylkäsi paikan ja jatkoi töitä Gizassa serkkunsa hajuvesipuodissa. Tämä palkka taas oli niin pieni, että se ei riittänyt äitinsä ja hänen elämiseen, vaan he elelivät edesmenneen isänsä valtioneläkkeellä.
Mies ehdotti että tulisi Suomeen, jäädäkseen, ja pyysi lähettämään hänelle kutsukirjeen. Kirje pitäisi saada nopeasti perille, joten tavallisen postin sijaan se pitäsi lähettää DHL:n kautta. Mietin asiaa, mutta ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, että ottaisin miehen elätettäväkseni Suomeen pienellä myyjän palkallani. Näin jo kauhukuvia siitä, kuinka itse raataisin pitkää päivää seisomatyössä, vanhenisin ja rupsahtaisin, ja hän istuisi päivät kahviloissa iskemässä muita naisia.... ei kiitos.
Kun kutsukirjettä ei saapunut, mies lakkasi pitämästä yhteyttä, ja vähän ajan kuluttua Messengerin update-sivusto läväytti silmilleni, että hänellä onkin nyt puolalainen tyttö kiikarissa. Tuli sellainen olo, että mies halusi vain päästä Eurooppaan, hinnalla millä hyvänsä. Maallakaan ei ole niin väliä, kunhan pääsee tänne "hyvinvointiparatiisiin" elelemään.
En halua masentaa ketään tarinallani, tämä oli vain yksi muiden joukossa. Kehotan kuitenkin kuunetelemaan sisäistä ääntä. Jos se sanoo jonkin olevan vinossa, on parasta kuunnella sitä ja ottaa asiasta selvää. Itse sain varoitussignaaleja montakin, mutta en sokeuksissani halunnut niitä kuunnella.
Kaikkea hyvää kuitenkin teille, joilla on kaukosuhde oikeilla motiiveilla!Tapasin aikanaan tavallisella ulkomaan lomamatkalla (Välimeren maahan) miehen, jonka kanssa aloin pitää yhteyttä matkan jälkeen puhelimitse ja messengerin välityksellä. En rakastunut päätä pahkaa, vaan hiljalleen kun opin tuntemaan miestä paremmin. Toiselle lomamatkalleni menin hänen maahansa aivan muista syistä, mutta samalla sovimme tapaamisen hänen kanssaan. Yhteydenpito jatkui ja jatkui, ja hiljalleen ikävä alkoi kasvaa..... Lensin useita kertoja tapaamaan häntä. Realistina en luonut mitään ruusuisia kuvitelmia, mutta vähitellen alkoi tuntua että miksi ei meillä voisi olla yhteistä tulevaisuutta. Elämässä on otettava riskejä. En halunnut vanhana joutua miettimään, olisiko tästä voinut tulla jotain syvempää.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olemme tänä päivänä onnellisesti naimisissa ja suunnittelemme perheenlisäystä tulevaisuudessa. Asumme Suomessa, mutta poissuljettua ei ole, ettemmekö joskus voisi asua myös mieheni maassa. Molemmat olemme sitä mieltä, että kannatti odottaa ja "kärsiä" erossa. Nyt osaamme arvostaa yhdessäoloa ja tiedämme että toinen välittää ja rakastaa aivan oikeasti, kun on jaksanut nämä vuodet. Kulttuurierot ovat mukava lisämauste suhteeseen, aina ei ole helppoa mut selvitty on. - Kaikki mahdollista
wilmaT kirjoitti:
Tapasin aikanaan tavallisella ulkomaan lomamatkalla (Välimeren maahan) miehen, jonka kanssa aloin pitää yhteyttä matkan jälkeen puhelimitse ja messengerin välityksellä. En rakastunut päätä pahkaa, vaan hiljalleen kun opin tuntemaan miestä paremmin. Toiselle lomamatkalleni menin hänen maahansa aivan muista syistä, mutta samalla sovimme tapaamisen hänen kanssaan. Yhteydenpito jatkui ja jatkui, ja hiljalleen ikävä alkoi kasvaa..... Lensin useita kertoja tapaamaan häntä. Realistina en luonut mitään ruusuisia kuvitelmia, mutta vähitellen alkoi tuntua että miksi ei meillä voisi olla yhteistä tulevaisuutta. Elämässä on otettava riskejä. En halunnut vanhana joutua miettimään, olisiko tästä voinut tulla jotain syvempää.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olemme tänä päivänä onnellisesti naimisissa ja suunnittelemme perheenlisäystä tulevaisuudessa. Asumme Suomessa, mutta poissuljettua ei ole, ettemmekö joskus voisi asua myös mieheni maassa. Molemmat olemme sitä mieltä, että kannatti odottaa ja "kärsiä" erossa. Nyt osaamme arvostaa yhdessäoloa ja tiedämme että toinen välittää ja rakastaa aivan oikeasti, kun on jaksanut nämä vuodet. Kulttuurierot ovat mukava lisämauste suhteeseen, aina ei ole helppoa mut selvitty on.Tutustuin reilu vuosi sitten amerikkalaismieheen netissä. Kyseessä ei ollut todellakaan mikään seuranhaku, vaan ihan muut kuviot. Ystävystyimme ja puhuimme aina vain enemmän. Itse elin vaikeassa tilanteessa exäni kanssa ja olin jo pari vuotta suunnitellut lähtöä. Vähitellen sain tarvittavan rohkeuden ja muutin yksin.
Edelleen jatkoimme amerikkalaismiehen kanssa yhteydenpitoa kaveripohjalta kunnes ensimmäisen kerran puhuimme puhelimessa. Parhaillaan olen kolmatta kertaa hänen luonaan ja kaikki on mennyt loistavasti. Yhteinen tulevaisuus on suunnitelmissa mahdollisimman pian. - h78o9
kleopatrako? kirjoitti:
Minun tarinani on seuraava: Tutustuin maaliskuussa netissä "puolivahingossa" egyptiläiseen mieheen,
joka väitti olevansa pankkialalla.( Myöhemmin sitten ilmoitti lopettaneensa työt, kun ei muka saanut kunnon työsopimusta. Ystäväni arvelivat, ettei mies ollut mitään pankkia koskaan nähnytkään). Muutenkin tuttavani varoitteilivat egyptiläisten miesten epärehellisyydestä, ja vaikka olen itsekkin pari varoittavaa esimerkkiä nähnyt, en piitannut varoituksista, vaan annoin ihastuksen viedä.
Puhuimme pari kuukautta Skypen ja messengerin kautta, mies kosi useaan otteeseen ja jossain vaiheessa lupauduinkin, kunhan ensin tapisimme. Hankin jo tarvittavat paperit maistraatista ja ulkoministeriöstä,
ja sitten lähdin, miehen pyynnöstä, käymään Egyptissä. Matkaa edeltävänä iltana tosin alkoi ahdistamaan ja pelottamaan, että mihin liemeen olen oikein itseäni laittamassa. Sanoinkin miehelle puhelimessa, että naimisiin en mene, mutta käymään voin tulla. Hän oli aivan raivona, löi luurin korvaani, eikä tullut vastaan lentokentälle aiemmista lupauksistaan huolimatta.
Palloilin sitten yksin Kairossa, hankin itselleni hostellimajoituksen ja ihmettelin että mitähän tekisin täällä yksin 10 päivää. Seuraavana päivänä mies tuli kuitenkin Gizasta Kairoon minua tapaamaan. Oli todella luokkaantuneen oloinen, poltteli vesipiippua melkein puhumatta. Lopulta menimme Niilin rantakahvilaan
syömään, ja sovimme asiat. Mies sanoi ymmärtävänsä että minuun iski paniikki ja halusi silti jatkaa suhdettamme. Häntä kuitenkin nolotti että mitä sanoisi sukulaisilleen, kun oli jo kertonut kaikille että menisimme naimisiin. Maan tavan mukaan mies ja nainen eivät saa seurustella keskenään elleivät ole naimisissa.
Seuraavalla tapaamisella mies valitteli rahapulaansa ja pyysi minulta rahaa taksimatkaa varten. Olimme menossa eräälle näköalapaikalle. Minun piti antaa rahat hänelle niin ettei taksikuski näe, sillä Egyptissä on häpeällistä miehen pyytää naiselta rahaa.
Seuraavallakin kerralla mies pummasi minulta rahaa, nyt äidilleen. Hän valitteli kuinka paljon oli tuhlannut rahaa asianajajaan, jonka oli palkannut aviopapereiden tekoa varten, ja oli muka myös vuokrannut meille asunnon Gizasta lomani ajaksi, eikä saanut rahojaan takaisin, vaikka emme siellä olleetkaan. Illalliseksi hän tarjosi haaleat burgerit McDonaldsissa. Mielestäni täysin ala-arvoista toimintaa.
Lähdin pariksi päiväksi Alexandriaan, ja kun palasin takaisin Kairoon, mies ilmoitti että veisii minut Gizan pyramideille ja sitten tapaamaan perhettään Gizaan.
Ja yllätys yllätys, senkin taksimatkan sain minä pulittaa, taas taksikuskilta salaa. Pyramideilla oli tukalan kuuma, noin 40 astetta, ja ostimme juotavaa paikalliselta kameliajurilta. Mies valitti ettei hänellä ole penniäkään, joten maksoin juomat. Vanha beduiini ei kuitenkaan hyväksynyt naisen antamia rahoja, vaan antoi mieluummin juomat ilmaiseksi. Miten noloa...
Miehen äiti ja tädit olivat sydämellisiä, mutta jotenkin ilmassa oli lavastuksen tuntua. Aloin jopa arvelemaan, että liekö hänellä vaimo ja lapsetkin jossain piileskelemässä, vakkei heistä tietysti näkynyt jälkeäkään.
Kaikenkaikkiaan miehestä jäi jotenkin liero ja ala-arvoinen maku. Tunsin itseni ihan lypylehmäksi :).
Palattuani Suomeen puhuimme kuitenkin vielä silloin tällöin Skypessä. Mies kertoi työnhaustaan, kuulemma olisi saanut paikan Saudi-Arabiasta mutta palkka oli ollut niin pieni, ettei hän olisi pystynyt elättämään meitä molempia. Niinpä hän hylkäsi paikan ja jatkoi töitä Gizassa serkkunsa hajuvesipuodissa. Tämä palkka taas oli niin pieni, että se ei riittänyt äitinsä ja hänen elämiseen, vaan he elelivät edesmenneen isänsä valtioneläkkeellä.
Mies ehdotti että tulisi Suomeen, jäädäkseen, ja pyysi lähettämään hänelle kutsukirjeen. Kirje pitäisi saada nopeasti perille, joten tavallisen postin sijaan se pitäsi lähettää DHL:n kautta. Mietin asiaa, mutta ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, että ottaisin miehen elätettäväkseni Suomeen pienellä myyjän palkallani. Näin jo kauhukuvia siitä, kuinka itse raataisin pitkää päivää seisomatyössä, vanhenisin ja rupsahtaisin, ja hän istuisi päivät kahviloissa iskemässä muita naisia.... ei kiitos.
Kun kutsukirjettä ei saapunut, mies lakkasi pitämästä yhteyttä, ja vähän ajan kuluttua Messengerin update-sivusto läväytti silmilleni, että hänellä onkin nyt puolalainen tyttö kiikarissa. Tuli sellainen olo, että mies halusi vain päästä Eurooppaan, hinnalla millä hyvänsä. Maallakaan ei ole niin väliä, kunhan pääsee tänne "hyvinvointiparatiisiin" elelemään.
En halua masentaa ketään tarinallani, tämä oli vain yksi muiden joukossa. Kehotan kuitenkin kuunetelemaan sisäistä ääntä. Jos se sanoo jonkin olevan vinossa, on parasta kuunnella sitä ja ottaa asiasta selvää. Itse sain varoitussignaaleja montakin, mutta en sokeuksissani halunnut niitä kuunnella.
Kaikkea hyvää kuitenkin teille, joilla on kaukosuhde oikeilla motiiveilla!Tälläisiä tarinoita on paljon, olen itse hyvin perillä näistä asioista. Suomalaiset monesti sokaisee ystävällisyys ja lämminhenkinen perhekulttuuri, sellaiset asiat jotka puuttuvat omasta kulttuurista, miesten kaunopuheisuus ja pienet kohteliaisuudet. Pitäisi kuitenkin muistaa että välimeren kulttuureissa se on ihan tavallista ja kuuluu käyttäytymiskulttuuriin. Pyrky Suomeen on kova monelle jolla ei ole mitään tulevaisuutta, Suomi on kuin paratiisi ja vuosikausien aikana on kyllä opittu keinot kuinka sinne mennään. Ajatellaanpa vaikka Turkkia; maan koulutetusta väestöstä ja varakkaasta luokasta pyritään opiskelemaan ja erikoistumaan USA:n, Kanadaan...harva kouluja käynyt halajaa Suomeen kebap kokiksi. Suomeen saapuneista suurin osa on maan kurdiväestöä ja aika pitkälti samoista kylistä. Suomalainen ajattelee että " rakkaus ei tunne rajoja, ei haittaa että olen korkeasti koulutettu hyvätuloinen ja mieheni lukutaidoton työtön, eihän hän voi taustalleen mitään". Turkkilainen ei ajattele näin, luokkayhteiskunta elää vahvasti perinteissä ja yli rajojen ei mennä naimisiin, turkkilaiselle hyvän perheen tytölle ei kelpaa alemman yhteiskuntaluokan kasvatti. Ikävää ehkä mutta totta. Tämä on vain yksi esimerkki, lomamatkalla Alanyaan kaikki on ihanaa ja ihmiset yltiö ystävällisiä, se kuuluu tapoihin mutta se mitä näkyy ei ole todellisuus. Nyt puhutaan siis Turkista, joka ei ole muslimimaa ja elämä länsiosassa maata on modernia, vielä suurempia eroja kohdataan sitten lähdettäessä kulkemaan Turkista itään naapurivaltioihin. Niin ja olen itse naimisissa turkkilaisen miehen kanssa, neuvoisin siis kokemani ja näkemäni perusteella varovaisuuteen ja unohtamaan tuollaiset järjettömät ensi näkemällä naimisiin temput, mikä ajaa kouluja käyneen suomalaisen naisen tälläiseen epätoivoisuuteen?
- Taiah
..Tapasin mieheni ollessani vanhempieni luona lomalla. Vanhempani eivät siis asu suomessa, vaan n 3000km päässä täältä.
Olen aina ollut kauhean skeptinen paikallisten miesten suhteen, enkä todellakaan etsinyt sieltä kumppania itselleni. Tavattiin ollessani rannalla pienempien sisarusteni vahtina, ja siitä se lähti..pyörittiin yhdessä..oli kiva kun oli joku muukin kahviseurana ja oppaana kuin aina vaan oma äiti :)
Loman loppuessa pidettiin yhteyttä, ei nyt varsinaisesti oltu vakavissamme mutta sovittiin että nähdään kun tulen käymään. Ja seuraavan kerran lensinkin parin kk:n päästä jo uudestaan. Vietettiin koko loma yhdessä, äitille anteeksipyynnöt kun ei oikein keritty näkeen.
Sitten kävikin niin, että tilanteiden pakottamana en päässyt käymään mieheni luona vuoteen, eli tämän ajan kommunikoimme päivittäin puhelimessa. Olihan se rankkaa...puhelinlaskut molemmissa päissä vaan kasvoivat ja kasvoivat kun saatoimme puhua jopa 3krt päivässä puhelimessa.
Toisen kasvot alkavat pakostakin jäämään vähän savun sekaan ja on vaikea pitää kiinni vaan muutamasta ihanasta yhteisestä hetkestä.
Olin jo välillä ihan valmis luovuttamaankin, emmekä ole jälkeenpäin paljon puhuneet tuosta ajasta. Molemmat ovat todennäköisesti "pettäneet" sen kuluvan vuoden aikana..emme kuitenkaan olleet ihan varmoja mikä tilanne todella on. Enkä halunnutkaan tietää, ennenkuin asettuisimme jotenkin saman maan kamaralle asumaan :)
Vihdoin vuoden jälkeen pääsin lähtemään lomalle ja olinkin siellä 5kk. Vuokorasimme yhteisen kodin ja päätimme katsoa miten arkioleminen ja muutenkin yhteinen aika lähtisi menemään. 5kk:n aikana olimme varmoja toistemme tunteista, menimme naimisiin ja muutimme Suomeen.
Nyt olemme olleet reilun vuoden naimisissa, meillä on pieni lapsi ja asiat kaikinpuolin hyvin.
Eli kyllä se saattaa joskus kannattaa..mutta kaukosuhteessa eläminen on todella rankkaa aina vaiheittain. Läheisyyttä ei ole, silloin kun sitä mahdollisesti tarvitsis, ja luottamuksen ylläpitäminen tietenkin jos ollaan ihan tosissaan suhteen kanssa.
Meillä ainakin päättyi positiivisesti kaikki..onneksi.
Nyt odotetaan vaan päivää, että voidaan palata mieheni kotimaahan, jossa molempien perheet ja aloittaa elämä siellä ihan alusta :)
Joten onnea aloittaja sinulle ja suhteellesi. Toivottavasti löydätte teille parhaan ratkaisun tuohon tilanteeseen :) Ja hyvää alkavaa talvea! iltapvää..
rakastuin mieheeni "työharkka" matkalla, josta aloitimme hyvinkin kiihkeän suhteen. kaikki sujui aivan mainiosti kunnes hänestä alkoi tulla esiin mustis piirteitä, matkustin itse hänen luokseen kolmisen kertaa vuoden sisällä, koska hänelle olisi vaadittu viisumi suomeen ja ajattelimme että tämä on vielä liian suuri prosessi! Kaikkeen löytyi aina pätevä selitys ja itsekin kärsin huonosta omastatunnosta, sillä epäluuloisuudessani petin häntä kerran...ajattelin että nämä huonot vibat johtuivat myös tästä.
Lopputulos kuitenkin oli se, että hän oli pettänyt minua koko ajan, useampien naisten kanssa..vaikkakin teki kaikkensa että uskoisin (tyylillä, kuka nyt jaksaa tuhlata tuhansia puh.laskuihin ja käyttää kaiken effortin mun hurmaamiseen), eli rakastan rakastan..plaaplaa...kaikesta huolimatta, petyin...jota en voi käsittää....mitä tämä ks. mies muka saavutti meidän suhteella
Näin jälkikäteen mietin, että se pieni tunne siellä jo alussa ollessa..miksi en luottanut siihen...tuhlasin elämästäni paljon energiaa ja rakkautta petturiin...enkä tule toipumaan pitkään aikaan..
joten toivotan todella onnea ja kärsivällisyyttä teille, mutta muista, sinä olet yleensä oikeassa...älä ota riskejä, anna hänen ottaa ne sun puolestas...ennenkö voit olla edes 40% varma ks. miehen luotettavuudesta!- Jebou!
Itse lähdin viime vuonna kaverin houkuttelemana loma reissulle, ja tarkoitus oli vain pitää hauskaa, rakastuin paikkaan ja palasinkin sinne monta kertaa uudestaan! Pieniä yhden illan juttuja loman aikana tapahtu ei mitään sen vakavampaa.
Lähdin kaverini kanssa kesällä kahdeksi kuukaudeksi reissuun ja lomani neljäntenä päivänä tapasin tämän miehen, molemmat oli aivan sanattomia. tapasimme ja pidimme yhteyttä, vaihdoimme numeroita ja koko 2 kuukautta pyörimme yhdessä. Lupasimme toisillemme että ollaan yhteydessä vaikka olen suomessa ja palaan takaisin mahdollisimman pian. Olin suomessa 6 viikkoo ja lähdin takaisin 2 viikoksi asuimme yhdessä ja oli ihanaa aikaa! Ja vieläkin ajattelin että "tämä on vain sitä loma romanssia"
Suomeen palattuani mies pyysi minua hänen kotikaupunkiinsa tapaamaan hänen perhettään, lähdin sinne ja oli aivan ihanaa, koko suku otti minut avo sylin vastaan. Nyt käynyt sielä jo kaksi kertaa!
Rankkaa on olla kauko suhteessa, päivittäin olemme tekemisissä kaikin mahdollisin keinoin. Välitämme toisistamme, mutta en voi tietenkään aivan sata varma olla mitä mies puuhaa minun ollessani suomessa!
Olen irtisanonut itseni vakituisesta virastani jotta pääsen matkustamaan mahdollisimman usein mieheni luokse ja tällä hetkellä näemme noin kuukauden välein. mikä on loisto tilanne meille : ) minun ollessani suomessa teen mielelläni töitä aamusta iltaan jotta saan rahaa ja pääsen lähtemään.
Ehkä olisi helpompaa olla suomalaisen kanssa yhdessä, mutta itse olen näin onnellinen ja mitään en kadu mitä olen tehnyt tämän suhteen eteen.
Toivon tottakai että voimme joskus asua yhdessä, joko suomessa tai hänen kotimaassaan.
Tsemppiä kaikille jotka jaksaa yrittää : )
- e
Mulla oli kaukosuhde todella vakava ja voin sanoa että en ole ollut koskaan niin onnellinen kuin sillion...olimme 10v yhdessä,rormuskin oli,suhde loppui minun empeilyyni....pelotti kait että mitä sit kun muutamme saman katon alle? nyt on sit mennyt n.10v siihen et olen vaan ajatellut häntä....
- Merg
Maailmasta tulee paska paikka jos me kaikki vain mennään tunnepohjalla
Järki hoi? hyvä vitun luoja.... - Muuttijo
Tutustuin omaan Yhdysvaltalaismieheeni Facebookissa. Kuuden vuoden etäsuhteen jälkeen myin kaiken Suomessa ja muutin tänne hänen luokseen.
Nyt olemme olleet naimisissa reilun vuoden ja ikinä en ole ollut onnellisempi. - Muuttijo
Tutustuin omaan Yhdysvaltalaismieheeni Facebookissa. Kuuden vuoden etäsuhteen jälkeen myin kaiken Suomessa ja muutin tänne hänen luokseen.
Nyt olemme olleet naimisissa reilun vuoden ja ikinä en ole ollut onnellisempi. - Kaukosuhde1.0
Hellou!
Tää viestiketju on jo varmaan aika kuollut mut en löytänyt muutakaan paikkaa, jossa jakaa tarinani.. :)
Olen 17v ja kaukosuhteessa 23v HingKongilais miehen kanssa, joka asuu ja opiskelee tällä hetkellä Australiassa, eli kaukanakaukana Suomesta :(
Olemme tunteneet nyt puolisen vuotta ja koko ajan tunnen vain syvemmin häntä kohtaan kun saan tietää uusia, hyviä ja huonoja, puolia hänestä.
Juttelemme päivittäin whatsappissa, skypessä ja jaamme snapchatissa kuvia arkielämistämme.
Hän vaikuttaa todella kiltiltä ja ajattelevaiselta ihmiseltä, vaikkakaan en voi täysin varmasti sanoa millainen hän todellisuudessa on sillä emme ole tavanneet, vielä.. ;)
Haluaisin tavata hänet ja katsoa onko suhteestamme mihinkään vakavaan, mutta ongelmana on se että vanhempani ovat melko konservatiivisia Eivätkä varmastikaan antaisi minun lähteä tapaamaan häntä tai antaisi hänen tulla luokseni Suomeen. Asiat olisivat toisin jos en asuisi vanhempieni luona ja olisin edes täysi-ikäinen.. Lukion vuoksi en ole ajatellut muuttaa pois kotoa ennen kuin se on ohi.
Olemme miehen kanssa puhuneet paljon mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta, opiskelusta, yhteen muutosta, raha-asioista, jopa perheen perustamisesta. En ole kertonut miehestä kovin monelle, sillä ikä- ja kulttuurieromme ovat varsinkin vanhemmille sukupolville ylitsepääsemätön este, joka täytyisi heidän mielestään vain raivata pois tieltä.. :(
Jos jollain on kokemuksia nuorena alotetuista vakavista suhteista tai kaukosuhteista, olisin hyvin innokas kuulemaan neuvoja ja apuja tilanteeseeni! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367629Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361883Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251860- 911613
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791535Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104968- 49900
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810- 31759
- 241747