Hahmolait ja henkimaailma

Saag Paneer

Kognitiiviset neurotieteet tarjoavat varsin mielenkiintoisen näkökulman henkimaailman ilmiöihin. Lähtökohtana on tapa, jolla ihminen havainnoi ympäristöään.

Ihmisen tapa havainnoida ja tulkita havainnoimaansa on opittua. Emme näe emmekä kuule kaikkea ympärillämme, vaan valikoimme sen, mitä haluamme havaita. Vaikka kuulo- ja näköaistimet vastaanottaisivatkin tiettyjä signaaleja, emme kuule emmekä näe niitä, ellemme hahmolakien puitteissa osaa tulkita ja tätä kautta ymmärtää, mistä signaalissa on kysymys. Ihminen ei siis havaitse ilmiötä, ellei ymmärrä sitä!

Toisaalta signaali voidaan tulkita myös väärin opitun maailmankuvan puitteissa: ne selittättömät ilmiöt, jotka vielä viime vuosisadan alkupuolella mahdollisesti tulkittiin pahoiksi hengiksi tulkitaan nykyään ufoiksi, Manalan vierailut abduktioiksi tai mikä vielä yleisempää - skitsofrenian aikaansaamiksi hallusinaatioiksi. Kyse on tarpeesta selittää ja ymmärtää. Pahimmillaan ihmisten turvallisuushakuisuus saattaa johtaa siihen, että tämänkaltaiset ilmiöt kielletään kokonaan ja torjutaan kokonaan niiden olemassaolo.

Tulkintaa yhtäkaikki. Miten henkimaailman ilmiöistä olisi mahdollista saada sellaista objektiivista tietoa, että sitä olisi mahdollista ymmärtää ja soveltaa vailla harhaanjohtavia tulkintoja?

Olen elämässäni kokenut ilmiöitä, joita en kykene selittämään ainakaan nykytiedon valossa. Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa poltergeist: kun tavarat alkavat lennellä huoneessa ilman mitään näkyvää syytä, se on havaintopsykologisesti aika kova paikka. Kiellänkö oman havaintoni, tukeudunko uskomuksiin vai selitänkö ilmiön ohi menevällä mielenhäiriöllä, itsesuggestiolla vai mitä?

47

2479

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • cybo-ceronimo-cabriel-61

      Katselet ja koet, ehkä on vain niin?

      Voi olla että konkreettinen on ajatusluomaamme, eli tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa aletaan tiedostaa omaamme eri muodoissa niin vahvasti, että hetkellisesti kolisee nurkissa.
      Omamme eri puolia voi kokea myös unessa mm. samaa sukupuolta olevana huonosti käyttäytyvänä henkilönä, tämä on lopulta korjaavaa psygeellemme ja se on alitajuista kasvuamme auttavaa prosessia.

      • Saag Paneer

        Pääpointti jutussani oli se, että meitä voisi ympäröidä millainen henkimaailma tahansa ilman että teemme siitä minkäänlaisia aistihavaintoja. Ne, joille on kehittynyt kyky tehdä havaintoja myös tekevät niitä.

        Kognitiivisen neurotieteen mukaan kyky tehdä havaintoja on opittu juttu. Kyky ymmärtää omia havaintoja on sekin opittu juttu. Skepo ei havainnoi, koska skepo ei osaa.

      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Saag Paneer kirjoitti:

        Pääpointti jutussani oli se, että meitä voisi ympäröidä millainen henkimaailma tahansa ilman että teemme siitä minkäänlaisia aistihavaintoja. Ne, joille on kehittynyt kyky tehdä havaintoja myös tekevät niitä.

        Kognitiivisen neurotieteen mukaan kyky tehdä havaintoja on opittu juttu. Kyky ymmärtää omia havaintoja on sekin opittu juttu. Skepo ei havainnoi, koska skepo ei osaa.

        Surullinen on ihmisen osa, lohduton ja kammottava.
        Homman tekee kammoksi se, että tämän[ihmisen osan] voi tajuta, mutta ei tehdä oikeastaan mitään.

      • Paljon outoa nähnyt ja kokenut
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        Surullinen on ihmisen osa, lohduton ja kammottava.
        Homman tekee kammoksi se, että tämän[ihmisen osan] voi tajuta, mutta ei tehdä oikeastaan mitään.

        Olin aikanaan syvällä idän uskonnoissa. Kohtasi paljon voimakkaita henkimaailman ilmiöitä. Etsin Jumalaa ja löysin. Tulin vanhanaikaisesti uskoon. Kristuksen lödettyäni pääsin eroon näistä voimista ja sain voima vastustaa niitä, jopa kärkeä ne väistymään, mikä toimii.

        Onneksi on olemassa myösd Jumalan kirkas, vapauttava henkimaailma, jossa asuu rauha ja ilo. Sen kohtaamista janoan joka päivä. Aina se ei noin vaan aukea. Raamattu on aina kuitenkin hyvä paikka aloittaa.

        Pimeyden henkimaailman todellisuus on vastenmielinen. Siinä mielessä olen samaa mieltä Cyber-Ceronin kanssa. Sitä ei voi muuttaa. Näin vaan on.

      • Indrid
        Paljon outoa nähnyt ja kokenut kirjoitti:

        Olin aikanaan syvällä idän uskonnoissa. Kohtasi paljon voimakkaita henkimaailman ilmiöitä. Etsin Jumalaa ja löysin. Tulin vanhanaikaisesti uskoon. Kristuksen lödettyäni pääsin eroon näistä voimista ja sain voima vastustaa niitä, jopa kärkeä ne väistymään, mikä toimii.

        Onneksi on olemassa myösd Jumalan kirkas, vapauttava henkimaailma, jossa asuu rauha ja ilo. Sen kohtaamista janoan joka päivä. Aina se ei noin vaan aukea. Raamattu on aina kuitenkin hyvä paikka aloittaa.

        Pimeyden henkimaailman todellisuus on vastenmielinen. Siinä mielessä olen samaa mieltä Cyber-Ceronin kanssa. Sitä ei voi muuttaa. Näin vaan on.

        Näin viime yönä unta kolmesta viisaasta miehestä.

        Ensimmäinen oli helketin ruma kääpiö, jonka sieluun rakastuin. Täten hänen ulkonäöllään ei ollut mitään merkitystä, välillä häntä ei edes unessani näkynytkään, ääni vain kuului.

        Toinen mies oli Jeesus. Hän seisoi alasti huoneessa selin minuun, oli ilmeisesti vaatteita vaihtamassa. Hän näytti lievästi pyylevältä ja lyhyeltä, ei siis miltään barbijeesukselta. Käännyin itse selin hienotunteisuuttani, mutta Jeesus oli täysin välinpitämätön oman alastomuutensa suhteen, niinkuin oikeastaan aivan kaiken. Taisi olla vähän tympiintynyt siihen että ihmiset suhtautuvat häneen niin omituisesti ja erikoisesti, järkensäkin menettäen.

        Kolmas mies sanoi minulle että jokaisella tulee olla 12 lasta. Sitten hän välittömästi selitti asian että se tarkoittaa sitä että jokaisen pitää kehittää kaikkien 12 aurinkomerkin ominaisuuksia itsessään.

        - Olinko tekemisissä valon vai pimeyden henkimaailman kanssa?

        ***

        Kompakysymys, ei tarvitse vastata.

        Vastaan itse ettei ole olemassakaan sellaista kuin pimeyden henkimaailma. Me ihmiset haluamme arvottaa kaikki olennot, keholliset ja kehottomat, hyviksi tai pahoiksi jotta voimme pläiskiä näihin olentoreppanoihin leimamme ja ylimielisinä ja omahyväisinä nostaa nokkaa tyyliin MINÄ TIEDÄN KAIKEN JA TIEDÄN MITÄ SINÄKIN SIINÄ OLET.

        Helvetistäkö me mitään tiedämme. Ja kenenkään on turha sanoa että "pimeyden henkimaailman pälä pälä pälä" koska jos on pimeys, se on kaikkialla meissä itsessämme tässä ja nyt. Kenen luulet tekevän pahaa? Sinä itse teet sitä pahaa, juuri sinä, ja kaikki muut myös. Kaikki mikä on pimeyttä on meidän omaa aikaansaannostamme, joten se on ihan herttaisen yhdentekevää enää itkua vääntää jostain "erillisesta" pimeyden henkimaailmasta, koska se on oma tekeleemme. Ja paljolti ja pitkälti pelkkää rakkaudettomuutta, siis pelkkää valon puutteesta johtuvaa pimeyttä, varjoa - ei mitään aktiivisesti omana substanssinaan olemassaolevaa.

        Näin minä uskon. Kun kerta kumminkin on _uskon_asioista kyse aina kun tulee nämä henget ja jumalat liikenteeseen mukaan.

      • bolgrad**
        Indrid kirjoitti:

        Näin viime yönä unta kolmesta viisaasta miehestä.

        Ensimmäinen oli helketin ruma kääpiö, jonka sieluun rakastuin. Täten hänen ulkonäöllään ei ollut mitään merkitystä, välillä häntä ei edes unessani näkynytkään, ääni vain kuului.

        Toinen mies oli Jeesus. Hän seisoi alasti huoneessa selin minuun, oli ilmeisesti vaatteita vaihtamassa. Hän näytti lievästi pyylevältä ja lyhyeltä, ei siis miltään barbijeesukselta. Käännyin itse selin hienotunteisuuttani, mutta Jeesus oli täysin välinpitämätön oman alastomuutensa suhteen, niinkuin oikeastaan aivan kaiken. Taisi olla vähän tympiintynyt siihen että ihmiset suhtautuvat häneen niin omituisesti ja erikoisesti, järkensäkin menettäen.

        Kolmas mies sanoi minulle että jokaisella tulee olla 12 lasta. Sitten hän välittömästi selitti asian että se tarkoittaa sitä että jokaisen pitää kehittää kaikkien 12 aurinkomerkin ominaisuuksia itsessään.

        - Olinko tekemisissä valon vai pimeyden henkimaailman kanssa?

        ***

        Kompakysymys, ei tarvitse vastata.

        Vastaan itse ettei ole olemassakaan sellaista kuin pimeyden henkimaailma. Me ihmiset haluamme arvottaa kaikki olennot, keholliset ja kehottomat, hyviksi tai pahoiksi jotta voimme pläiskiä näihin olentoreppanoihin leimamme ja ylimielisinä ja omahyväisinä nostaa nokkaa tyyliin MINÄ TIEDÄN KAIKEN JA TIEDÄN MITÄ SINÄKIN SIINÄ OLET.

        Helvetistäkö me mitään tiedämme. Ja kenenkään on turha sanoa että "pimeyden henkimaailman pälä pälä pälä" koska jos on pimeys, se on kaikkialla meissä itsessämme tässä ja nyt. Kenen luulet tekevän pahaa? Sinä itse teet sitä pahaa, juuri sinä, ja kaikki muut myös. Kaikki mikä on pimeyttä on meidän omaa aikaansaannostamme, joten se on ihan herttaisen yhdentekevää enää itkua vääntää jostain "erillisesta" pimeyden henkimaailmasta, koska se on oma tekeleemme. Ja paljolti ja pitkälti pelkkää rakkaudettomuutta, siis pelkkää valon puutteesta johtuvaa pimeyttä, varjoa - ei mitään aktiivisesti omana substanssinaan olemassaolevaa.

        Näin minä uskon. Kun kerta kumminkin on _uskon_asioista kyse aina kun tulee nämä henget ja jumalat liikenteeseen mukaan.

        On vaan niin pirun outoa, että ihmiset eivät ymmärrä tätä!!!

      • Indrid
        bolgrad** kirjoitti:

        On vaan niin pirun outoa, että ihmiset eivät ymmärrä tätä!!!

        Pitää vaan pitää mekkalaa ja huutaa asiat "talon katoilta ääneen" kuten Jessekin kehotti... >:D

      • Ontologiset tosiasiat eivät...
        Indrid kirjoitti:

        Näin viime yönä unta kolmesta viisaasta miehestä.

        Ensimmäinen oli helketin ruma kääpiö, jonka sieluun rakastuin. Täten hänen ulkonäöllään ei ollut mitään merkitystä, välillä häntä ei edes unessani näkynytkään, ääni vain kuului.

        Toinen mies oli Jeesus. Hän seisoi alasti huoneessa selin minuun, oli ilmeisesti vaatteita vaihtamassa. Hän näytti lievästi pyylevältä ja lyhyeltä, ei siis miltään barbijeesukselta. Käännyin itse selin hienotunteisuuttani, mutta Jeesus oli täysin välinpitämätön oman alastomuutensa suhteen, niinkuin oikeastaan aivan kaiken. Taisi olla vähän tympiintynyt siihen että ihmiset suhtautuvat häneen niin omituisesti ja erikoisesti, järkensäkin menettäen.

        Kolmas mies sanoi minulle että jokaisella tulee olla 12 lasta. Sitten hän välittömästi selitti asian että se tarkoittaa sitä että jokaisen pitää kehittää kaikkien 12 aurinkomerkin ominaisuuksia itsessään.

        - Olinko tekemisissä valon vai pimeyden henkimaailman kanssa?

        ***

        Kompakysymys, ei tarvitse vastata.

        Vastaan itse ettei ole olemassakaan sellaista kuin pimeyden henkimaailma. Me ihmiset haluamme arvottaa kaikki olennot, keholliset ja kehottomat, hyviksi tai pahoiksi jotta voimme pläiskiä näihin olentoreppanoihin leimamme ja ylimielisinä ja omahyväisinä nostaa nokkaa tyyliin MINÄ TIEDÄN KAIKEN JA TIEDÄN MITÄ SINÄKIN SIINÄ OLET.

        Helvetistäkö me mitään tiedämme. Ja kenenkään on turha sanoa että "pimeyden henkimaailman pälä pälä pälä" koska jos on pimeys, se on kaikkialla meissä itsessämme tässä ja nyt. Kenen luulet tekevän pahaa? Sinä itse teet sitä pahaa, juuri sinä, ja kaikki muut myös. Kaikki mikä on pimeyttä on meidän omaa aikaansaannostamme, joten se on ihan herttaisen yhdentekevää enää itkua vääntää jostain "erillisesta" pimeyden henkimaailmasta, koska se on oma tekeleemme. Ja paljolti ja pitkälti pelkkää rakkaudettomuutta, siis pelkkää valon puutteesta johtuvaa pimeyttä, varjoa - ei mitään aktiivisesti omana substanssinaan olemassaolevaa.

        Näin minä uskon. Kun kerta kumminkin on _uskon_asioista kyse aina kun tulee nämä henget ja jumalat liikenteeseen mukaan.

        Mielipiteittemme mukaan. Et ole selvästikään ollut niiden kanssa tekemisissä, koska et ymmärrä niiden luonnetta. Hedelmistään puut tunnetaan. Paha on kokonaan pahaa, muuten se ei enää ole sitä. Samoin hyvä on hyvää.

        Vastaan itse ettei ole olemassakaan sellaista kuin pimeyden henkimaailma.

        Vastaa vain. Et ole ainoa. Niin minäkin ennen ajattelin, ennen kuin aloin ymmärtää sen toidellisuutta ja luonnetta. Se ei miellytä minua. Mieluiten selittäisin kaiken jollain muulla kuin sillä, että havaintoni ovat totta. Ne ovat aika yhdenmukaisia monen muun samanlaisia kokeneen kanssa. Myös Valkeuden henkiolennot, Kristuksen henkilöolennot, ovat totta.

        Me ihmiset haluamme arvottaa kaikki olennot, keholliset ja kehottomat, hyviksi tai pahoiksi

        Tätähän se on. KAIKKI pitäisi käsittää haluamallamme tavalla. Ymmärryksemme on tökkö kuin veneen laitaan uineella ahvenella joka tapauksessa, silloinkin kuin näemme ja koemme ylkiluonnollista. Moni sanoo "uskovansa (ilmeisesti mitä vain) "jos näkee". Suora havainnointi ei välttämättä muuta mitään.

        "jotta voimme pläiskiä näihin olentoreppanoihin"

        Me saatamme olla olentoreppanoita, henkivallat eivät. pahuuden henkiolennot tosin tietävät tuomionsa olevan lähellä ja vapisevat Jumalan edessä, kuten raamattu kertoo. Ne näkevät Hänen todellisuutensa kaiken aikaa, toisin kuin me.

        "leimamme ja ylimielisinä ja omahyväisinä nostaa nokkaa tyyliin MINÄ TIEDÄN KAIKEN JA TIEDÄN MITÄ SINÄKIN SIINÄ OLET."

        Taidat puhua itsestäsi. Kun kerron joskus omista kokemuksistani, olisin mieluiten tietämättä mitä tiedän,jottei niistä tarvitsisi puhua. Ne ovat vastenmielisiä, vaarallisia ja pelottavia. Muusta yliluonnollisesta kuin evankeliumin valosta ja Jeesuksen kohtaamisesta en siksi juuri kerrokaan.

        Mitä pidemmälle uskossaan etenee, sitä pienemmäksi sen ihmisen tekee. Tulee yhä tietoisemmaksi omista virheistään ja vajavuudestaan. Ei tee mieli kerskailla millään. Ihminen on yksinään tosi orpo olento myös pimeyden henkivaltojen edessä - ilman Jeesusta, niin että en oikein voi käsittää lapselliselta tuntuvaa asennettasi. Taidat olla kovin nuori.

        "Helvetistäkö me mitään tiedämme."

        Sieltäpä hyvinkin. Langenneina olentoina tietomme nojaa aina lopulta noituuteen ja omien sielunvoimien esiin kaivamiseen. Jos se onnistuu, ihminen astuu henkimaailman keskelle. Hän ei enää olekaan suvereeni hallitsija tällä alueella. Jollei hän ole pelastunut kristitty, häneern asettuu pimeyden henkivalta, joka alkaa johdattaa häntä tuossa ulottuvuudessa. Ihminen menettää vähitellen yhä laajemmin otettaan oman elämänsä hallinnasta, kunnes ajatutuu väistämättä täydelliseen riivatun tilaan. Jollei Jeesus vapauta häntä.

        Olen kokenut jotain siitä ja tiedän myös, miten vaikea noista todellisista voimista voimista on päästä eroon. Se voi tapahtua vain Omakohtaisen pelastuksen ja Kristuksen voiman avulla.

        "pimeys, se on kaikkialla meissä itsessämme tässä ja nyt. Kenen luulet tekevän pahaa? Sinä itse teet sitä pahaa, juuri sinä, ja kaikki muut myös. Kaikki mikä on pimeyttä on meidän omaa aikaansaannostamme..."

        Syntiinlankeemuksen pimeys on jokaisen ihmisen osa. Me kykenemme kuitenkin tekemään valintoja ja niitä seuraavia tekoja niin pahan kuin hyvänkin suhteen. Se tapahtuu kuitenkin vain rajallisessa määrin. Vasta, kun pimeyden henkivallat pääsevät vaikuttamaan ihmisten kautta, jälki muuttuu todella demonisen pahaksi tai Mikäli Jumala on saanut vapauttaa ihmisen omakseen, jälki, hedelmä muuttuu jumalallisen hyväksi.

        "Ja paljolti ja pitkälti pelkkää rakkaudettomuutta, siis pelkkää valon puutteesta johtuvaa pimeyttä, varjoa..."

        Rakkauden puute on lopulta kaiken kärsimyksen syy. Ainoa toivo paremmasta tulevaisuudesta on siinä, että se voi uudistua Kristuksen Jeesuksen kautta. Tällöin voima kestävään palvelemiseen on rajaton.

      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Ontologiset tosiasiat eivät... kirjoitti:

        Mielipiteittemme mukaan. Et ole selvästikään ollut niiden kanssa tekemisissä, koska et ymmärrä niiden luonnetta. Hedelmistään puut tunnetaan. Paha on kokonaan pahaa, muuten se ei enää ole sitä. Samoin hyvä on hyvää.

        Vastaan itse ettei ole olemassakaan sellaista kuin pimeyden henkimaailma.

        Vastaa vain. Et ole ainoa. Niin minäkin ennen ajattelin, ennen kuin aloin ymmärtää sen toidellisuutta ja luonnetta. Se ei miellytä minua. Mieluiten selittäisin kaiken jollain muulla kuin sillä, että havaintoni ovat totta. Ne ovat aika yhdenmukaisia monen muun samanlaisia kokeneen kanssa. Myös Valkeuden henkiolennot, Kristuksen henkilöolennot, ovat totta.

        Me ihmiset haluamme arvottaa kaikki olennot, keholliset ja kehottomat, hyviksi tai pahoiksi

        Tätähän se on. KAIKKI pitäisi käsittää haluamallamme tavalla. Ymmärryksemme on tökkö kuin veneen laitaan uineella ahvenella joka tapauksessa, silloinkin kuin näemme ja koemme ylkiluonnollista. Moni sanoo "uskovansa (ilmeisesti mitä vain) "jos näkee". Suora havainnointi ei välttämättä muuta mitään.

        "jotta voimme pläiskiä näihin olentoreppanoihin"

        Me saatamme olla olentoreppanoita, henkivallat eivät. pahuuden henkiolennot tosin tietävät tuomionsa olevan lähellä ja vapisevat Jumalan edessä, kuten raamattu kertoo. Ne näkevät Hänen todellisuutensa kaiken aikaa, toisin kuin me.

        "leimamme ja ylimielisinä ja omahyväisinä nostaa nokkaa tyyliin MINÄ TIEDÄN KAIKEN JA TIEDÄN MITÄ SINÄKIN SIINÄ OLET."

        Taidat puhua itsestäsi. Kun kerron joskus omista kokemuksistani, olisin mieluiten tietämättä mitä tiedän,jottei niistä tarvitsisi puhua. Ne ovat vastenmielisiä, vaarallisia ja pelottavia. Muusta yliluonnollisesta kuin evankeliumin valosta ja Jeesuksen kohtaamisesta en siksi juuri kerrokaan.

        Mitä pidemmälle uskossaan etenee, sitä pienemmäksi sen ihmisen tekee. Tulee yhä tietoisemmaksi omista virheistään ja vajavuudestaan. Ei tee mieli kerskailla millään. Ihminen on yksinään tosi orpo olento myös pimeyden henkivaltojen edessä - ilman Jeesusta, niin että en oikein voi käsittää lapselliselta tuntuvaa asennettasi. Taidat olla kovin nuori.

        "Helvetistäkö me mitään tiedämme."

        Sieltäpä hyvinkin. Langenneina olentoina tietomme nojaa aina lopulta noituuteen ja omien sielunvoimien esiin kaivamiseen. Jos se onnistuu, ihminen astuu henkimaailman keskelle. Hän ei enää olekaan suvereeni hallitsija tällä alueella. Jollei hän ole pelastunut kristitty, häneern asettuu pimeyden henkivalta, joka alkaa johdattaa häntä tuossa ulottuvuudessa. Ihminen menettää vähitellen yhä laajemmin otettaan oman elämänsä hallinnasta, kunnes ajatutuu väistämättä täydelliseen riivatun tilaan. Jollei Jeesus vapauta häntä.

        Olen kokenut jotain siitä ja tiedän myös, miten vaikea noista todellisista voimista voimista on päästä eroon. Se voi tapahtua vain Omakohtaisen pelastuksen ja Kristuksen voiman avulla.

        "pimeys, se on kaikkialla meissä itsessämme tässä ja nyt. Kenen luulet tekevän pahaa? Sinä itse teet sitä pahaa, juuri sinä, ja kaikki muut myös. Kaikki mikä on pimeyttä on meidän omaa aikaansaannostamme..."

        Syntiinlankeemuksen pimeys on jokaisen ihmisen osa. Me kykenemme kuitenkin tekemään valintoja ja niitä seuraavia tekoja niin pahan kuin hyvänkin suhteen. Se tapahtuu kuitenkin vain rajallisessa määrin. Vasta, kun pimeyden henkivallat pääsevät vaikuttamaan ihmisten kautta, jälki muuttuu todella demonisen pahaksi tai Mikäli Jumala on saanut vapauttaa ihmisen omakseen, jälki, hedelmä muuttuu jumalallisen hyväksi.

        "Ja paljolti ja pitkälti pelkkää rakkaudettomuutta, siis pelkkää valon puutteesta johtuvaa pimeyttä, varjoa..."

        Rakkauden puute on lopulta kaiken kärsimyksen syy. Ainoa toivo paremmasta tulevaisuudesta on siinä, että se voi uudistua Kristuksen Jeesuksen kautta. Tällöin voima kestävään palvelemiseen on rajaton.

        //Rakkauden puute on lopulta kaiken kärsimyksen syy.//


        - Tiedätkö mitä tuo pohjimmiltaan merkitsee?

        H a l u
        on kaiken
        k ä r s i m y k s e m m e
        aiheuttaja. Rakkaudettomuus [eli itsekkyys] ja siitä kummunnut erillisyys mahdollisti alussa halun.



        //Langenneina olentoina tietomme nojaa aina lopulta noituuteen ja omien sielunvoimien esiin kaivamiseen.//


        - Ole'massa'olomme on kokonaisuudessaan mustaa-magiaa.
        Pohjat ovat siis henkivalloissa, jota meissä ei edusta "nahka-vaatteemme" vaan tietoisuus, joka kuolemassa emansipaatuu esiin ja voi vasta tuolloin vapaasti päättää anihiloituuko, eli ottaako armon vastaan,vai jatkaako itsekästä privaatia ja Korkeimmasta erillistä ole'massa'oloaan.

      • evil2
        Indrid kirjoitti:

        Näin viime yönä unta kolmesta viisaasta miehestä.

        Ensimmäinen oli helketin ruma kääpiö, jonka sieluun rakastuin. Täten hänen ulkonäöllään ei ollut mitään merkitystä, välillä häntä ei edes unessani näkynytkään, ääni vain kuului.

        Toinen mies oli Jeesus. Hän seisoi alasti huoneessa selin minuun, oli ilmeisesti vaatteita vaihtamassa. Hän näytti lievästi pyylevältä ja lyhyeltä, ei siis miltään barbijeesukselta. Käännyin itse selin hienotunteisuuttani, mutta Jeesus oli täysin välinpitämätön oman alastomuutensa suhteen, niinkuin oikeastaan aivan kaiken. Taisi olla vähän tympiintynyt siihen että ihmiset suhtautuvat häneen niin omituisesti ja erikoisesti, järkensäkin menettäen.

        Kolmas mies sanoi minulle että jokaisella tulee olla 12 lasta. Sitten hän välittömästi selitti asian että se tarkoittaa sitä että jokaisen pitää kehittää kaikkien 12 aurinkomerkin ominaisuuksia itsessään.

        - Olinko tekemisissä valon vai pimeyden henkimaailman kanssa?

        ***

        Kompakysymys, ei tarvitse vastata.

        Vastaan itse ettei ole olemassakaan sellaista kuin pimeyden henkimaailma. Me ihmiset haluamme arvottaa kaikki olennot, keholliset ja kehottomat, hyviksi tai pahoiksi jotta voimme pläiskiä näihin olentoreppanoihin leimamme ja ylimielisinä ja omahyväisinä nostaa nokkaa tyyliin MINÄ TIEDÄN KAIKEN JA TIEDÄN MITÄ SINÄKIN SIINÄ OLET.

        Helvetistäkö me mitään tiedämme. Ja kenenkään on turha sanoa että "pimeyden henkimaailman pälä pälä pälä" koska jos on pimeys, se on kaikkialla meissä itsessämme tässä ja nyt. Kenen luulet tekevän pahaa? Sinä itse teet sitä pahaa, juuri sinä, ja kaikki muut myös. Kaikki mikä on pimeyttä on meidän omaa aikaansaannostamme, joten se on ihan herttaisen yhdentekevää enää itkua vääntää jostain "erillisesta" pimeyden henkimaailmasta, koska se on oma tekeleemme. Ja paljolti ja pitkälti pelkkää rakkaudettomuutta, siis pelkkää valon puutteesta johtuvaa pimeyttä, varjoa - ei mitään aktiivisesti omana substanssinaan olemassaolevaa.

        Näin minä uskon. Kun kerta kumminkin on _uskon_asioista kyse aina kun tulee nämä henget ja jumalat liikenteeseen mukaan.

        Itse taas ajattelen että tässä valo-pimeys-polemiikissa ongelmana on se, että sitä valon ja pimeyden luonnetta ei oikein täysin käsitetä. Uskovaiset kaikkein vähiten.

        Joten on ihan herttaisen yhdentekevää mitä mieltä sinä Indrid olet tästä asiasta, sillä mistä sinäkään mitään tiedät?

        Mutta se että vastuu omasta pimeydestä sysätään automatisoituna rutiinina jollekin kolmannelle osapuolelle kuulostaa typerältä käytökseltä. Vaikka uskonkin riivaukseen ja muuhun henkiseen painostukseen pimeyden veijareilta, aivan kuten henkioppaatkin voivat painostaa tai vaikuttaa ihmisen tiedostamatta sitä, niin joku raja sentään.

        En tarkoita pimeydellä nyt mitään surkeita ihmiskokemuksia tai rakkaudettomuutta tai muuta ihmisen itselleen aiheuttamaa pahaa oloa. Viime kädessä pimeys edustaisi sitä, että keskittyy itsensä sisään, kun taas valossa keskitytään itsensä ulkopuolelle. Jopa valaistumista henkisen kehityksen meriittinä voisi ajatella löytämistä yhteyttä itsensä ulkopuolelle tai yhteyttä kaikkeuteen. Olisikohan sitten pimeystyminen löytämistä yhteyttä itseensä ainutlaatuisella tavalla. Pitäisi varmaan kysyä Lusselta tjtn.

      • Kristuksen totuutta, jos ja...
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //Rakkauden puute on lopulta kaiken kärsimyksen syy.//


        - Tiedätkö mitä tuo pohjimmiltaan merkitsee?

        H a l u
        on kaiken
        k ä r s i m y k s e m m e
        aiheuttaja. Rakkaudettomuus [eli itsekkyys] ja siitä kummunnut erillisyys mahdollisti alussa halun.



        //Langenneina olentoina tietomme nojaa aina lopulta noituuteen ja omien sielunvoimien esiin kaivamiseen.//


        - Ole'massa'olomme on kokonaisuudessaan mustaa-magiaa.
        Pohjat ovat siis henkivalloissa, jota meissä ei edusta "nahka-vaatteemme" vaan tietoisuus, joka kuolemassa emansipaatuu esiin ja voi vasta tuolloin vapaasti päättää anihiloituuko, eli ottaako armon vastaan,vai jatkaako itsekästä privaatia ja Korkeimmasta erillistä ole'massa'oloaan.

        H a l u on kaiken k ä r s i m y k s e m m e
        aiheuttaja. Rakkaudettomuus [eli itsekkyys] ja siitä kummunnut erillisyys mahdollisti alussa halun.

        Haluissa itsessään ei ole sinänsä mitään vikaa. Ne voivat olla mitä tahansa, ns. hyviä tai pahoja, tai sitten vain jotain muuta.

        Raamattu esittää himot kärsimyksemme syyksi. Minusta tämä on vakuuttavampaa kuin epämääräinen halu taiu haluaminen. Ihminen tahtoo sitä sun tätä, mutta tahtoo kenties aivan muuta. Tahdon merkitys on jo huomattavasti suurempi. Lainaan tähän muutaman raamatun kohdan lähdetietoineen.

        Kol.3:5-6
        " Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha."

        Jaak.1:14-15
        "14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."

        Rm.7:5 " Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle"

        Me kannamme hedelmää kuolemalle niin kauan kuin yritämme Jumalan luo /pelastukseen/ valaistumiseen/ nirvanaan/ lopulliseen vapauteen yms.omilla keinoillamme. Se, joka ajaa meidät suorituksiin, on sisimmässämme oleva laki, joka ei suostu muuhun kuin joko-tai - valintoihin perimmäisissä arvokysymyksissämme.

        Me "teemme kaikkemme" ollaksemme sitä, mitä koemme että meidän tulee olla tai mihin pyrkiä. Tämä laki on meissä jokaisessa, olimmepa "uskonnollisia" (ei mitään tekemistä elävän uskon kanssa, useimmiten päinvastoin) tai emme. Laki orjuutaa ja tuo mukanaan vihan.

        TÄMÄ on myös mielestäni suurempi syy kärsimykseen kuin ihmisen halut. Kun ihmisen perustarpeet ovat tyydytetyt ja häntä rakastetaan, hänellä ei ole tarvetta etsiä niiden täyttymystä erillisistä, usein addiktioiksi kehittyvistä himoista.

        - Ole'massa'olomme on kokonaisuudessaan mustaa-magiaa.

        Enpä ole samaa mieltä. Minun olemassaoloni lepää ymmärrettävän, koettavan Jlan olemassaolossa ja elävässä suhteessa Häneen.

        Pohjat ovat siis henkivalloissa, jota meissä ei edusta "nahka-vaatteemme" vaan tietoisuus, joka kuolemassa emansipaatuu esiin

        Olen samaa mieltä. Viimeistään kuolemassa tämä ilmenee. Tällöin ei enää tarvita uskoa.Silloin jokainen näkee.

        voi vasta tuolloin vapaasti päättää anihiloituuko, eli ottaako armon vastaan,vai jatkaako itsekästä privaatia ja Korkeimmasta erillistä olemassaoloaan.

        Kuoleman jälkeen ei enää voi valita mitään. Usko pelastavaan armoon on juuri siksi otettava vastaan eläessään. Tästä muistaakseni juuri viimeksdi kirjoitin. Ihminen EI ole enää millään tavalla suvereeni toimija henkivaltojen alueella, vähiten kuoltuaan.

        Sinulla ei ole selvästi kokemusta näistä asioista, koska voit vielä uskoa kuten uskot.
        Nmä asiat voi myös nähdä ja kokea ennen kuolemaansa, mutta hintana on henkivalloista osalliseksi joutuminen. Jumala ei tee sitä väkisin. Saatana ei kysy lupaa, jos avaudut sille.

      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Kristuksen totuutta, jos ja... kirjoitti:

        H a l u on kaiken k ä r s i m y k s e m m e
        aiheuttaja. Rakkaudettomuus [eli itsekkyys] ja siitä kummunnut erillisyys mahdollisti alussa halun.

        Haluissa itsessään ei ole sinänsä mitään vikaa. Ne voivat olla mitä tahansa, ns. hyviä tai pahoja, tai sitten vain jotain muuta.

        Raamattu esittää himot kärsimyksemme syyksi. Minusta tämä on vakuuttavampaa kuin epämääräinen halu taiu haluaminen. Ihminen tahtoo sitä sun tätä, mutta tahtoo kenties aivan muuta. Tahdon merkitys on jo huomattavasti suurempi. Lainaan tähän muutaman raamatun kohdan lähdetietoineen.

        Kol.3:5-6
        " Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha."

        Jaak.1:14-15
        "14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."

        Rm.7:5 " Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle"

        Me kannamme hedelmää kuolemalle niin kauan kuin yritämme Jumalan luo /pelastukseen/ valaistumiseen/ nirvanaan/ lopulliseen vapauteen yms.omilla keinoillamme. Se, joka ajaa meidät suorituksiin, on sisimmässämme oleva laki, joka ei suostu muuhun kuin joko-tai - valintoihin perimmäisissä arvokysymyksissämme.

        Me "teemme kaikkemme" ollaksemme sitä, mitä koemme että meidän tulee olla tai mihin pyrkiä. Tämä laki on meissä jokaisessa, olimmepa "uskonnollisia" (ei mitään tekemistä elävän uskon kanssa, useimmiten päinvastoin) tai emme. Laki orjuutaa ja tuo mukanaan vihan.

        TÄMÄ on myös mielestäni suurempi syy kärsimykseen kuin ihmisen halut. Kun ihmisen perustarpeet ovat tyydytetyt ja häntä rakastetaan, hänellä ei ole tarvetta etsiä niiden täyttymystä erillisistä, usein addiktioiksi kehittyvistä himoista.

        - Ole'massa'olomme on kokonaisuudessaan mustaa-magiaa.

        Enpä ole samaa mieltä. Minun olemassaoloni lepää ymmärrettävän, koettavan Jlan olemassaolossa ja elävässä suhteessa Häneen.

        Pohjat ovat siis henkivalloissa, jota meissä ei edusta "nahka-vaatteemme" vaan tietoisuus, joka kuolemassa emansipaatuu esiin

        Olen samaa mieltä. Viimeistään kuolemassa tämä ilmenee. Tällöin ei enää tarvita uskoa.Silloin jokainen näkee.

        voi vasta tuolloin vapaasti päättää anihiloituuko, eli ottaako armon vastaan,vai jatkaako itsekästä privaatia ja Korkeimmasta erillistä olemassaoloaan.

        Kuoleman jälkeen ei enää voi valita mitään. Usko pelastavaan armoon on juuri siksi otettava vastaan eläessään. Tästä muistaakseni juuri viimeksdi kirjoitin. Ihminen EI ole enää millään tavalla suvereeni toimija henkivaltojen alueella, vähiten kuoltuaan.

        Sinulla ei ole selvästi kokemusta näistä asioista, koska voit vielä uskoa kuten uskot.
        Nmä asiat voi myös nähdä ja kokea ennen kuolemaansa, mutta hintana on henkivalloista osalliseksi joutuminen. Jumala ei tee sitä väkisin. Saatana ei kysy lupaa, jos avaudut sille.

        //Haluissa itsessään ei ole sinänsä mitään vikaa.//



        - Halu aiheuttaa tarpeen ja kiinnittää mielemme,kehomme,aikamme[jne] kulloiseen tarpeeseen ja sen tyydyttämiseen, halu siis inspiroi.

        Jos et halua mitään, et toki saa[kaan] mitään, mutta et myöskään kärsi halun inspiroimaa vaivaa/kärsimystä.
        Tämä tietysti edellyttää sitä, ettet ala haluamaan edes haluamista, eli halu on totaalisesti poissa kuvioista.



        //Kuoleman jälkeen ei enää voi valita mitään.//



        - Todellisesti eläen[isolla E:llä] valinnat voidaaan vasta suorittaa. Emme ole elossa, vaan kadotuksessa, nukumme materian otteessa ja olemme sumu-verhon katveessa, kunnes rakas kuolema päästää henkemme vapaaksi kahleista tekemään niitä oleellisia valintoja ilman rajoitteita--> ideaalisissa-tasoissa.

      • WideBelief
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //Haluissa itsessään ei ole sinänsä mitään vikaa.//



        - Halu aiheuttaa tarpeen ja kiinnittää mielemme,kehomme,aikamme[jne] kulloiseen tarpeeseen ja sen tyydyttämiseen, halu siis inspiroi.

        Jos et halua mitään, et toki saa[kaan] mitään, mutta et myöskään kärsi halun inspiroimaa vaivaa/kärsimystä.
        Tämä tietysti edellyttää sitä, ettet ala haluamaan edes haluamista, eli halu on totaalisesti poissa kuvioista.



        //Kuoleman jälkeen ei enää voi valita mitään.//



        - Todellisesti eläen[isolla E:llä] valinnat voidaaan vasta suorittaa. Emme ole elossa, vaan kadotuksessa, nukumme materian otteessa ja olemme sumu-verhon katveessa, kunnes rakas kuolema päästää henkemme vapaaksi kahleista tekemään niitä oleellisia valintoja ilman rajoitteita--> ideaalisissa-tasoissa.

        Tai koetko että se arvovalinta ihmiselossa, jonka sinä olet valinnut kokeaksesi ja/tai saadaksesi/tavoittaaksesi merkityksellisyyden tunteen koskee kaikkea kaikelle?

        Kysyn mielenkiinnosta, koska mielestäni käyttäydyt erittäin rakkaudellisesti ja ollaanhan me ennenkin turistu ;-)

        Virhettä ei ole tapahtunut. Olemassaolo on mitä on. Ei olemassaolo on mitä on. Onko olemassaolo itsessään virhe? Onko se sitä sinulle vai kaikille? Mikä virhe on? Muututko sinä olemassaolon tulkkina, muuttuvatko muut, minä muutun elämisen olennaisena osana ;-) Jos se mikä on on muuttuuko se?

        Se mikä on on muuttuja ;-)

      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        WideBelief kirjoitti:

        Tai koetko että se arvovalinta ihmiselossa, jonka sinä olet valinnut kokeaksesi ja/tai saadaksesi/tavoittaaksesi merkityksellisyyden tunteen koskee kaikkea kaikelle?

        Kysyn mielenkiinnosta, koska mielestäni käyttäydyt erittäin rakkaudellisesti ja ollaanhan me ennenkin turistu ;-)

        Virhettä ei ole tapahtunut. Olemassaolo on mitä on. Ei olemassaolo on mitä on. Onko olemassaolo itsessään virhe? Onko se sitä sinulle vai kaikille? Mikä virhe on? Muututko sinä olemassaolon tulkkina, muuttuvatko muut, minä muutun elämisen olennaisena osana ;-) Jos se mikä on on muuttuuko se?

        Se mikä on on muuttuja ;-)

        //Puhutko kaikkien puolesta?//



        - Turinat ovat sinänsä turhia, koska valinnat ja oivallukset ja kasvu ovat privaatteja.
        Tietysti herättely ja "erillaisten/uusien" näkö-kulmien ja oivallusten esittäminen, niistä keskustelu voi saada jotain "uutta" aikaan, mutta oivallus on aina itsellinen.



        //Tai koetko että se arvovalinta ihmiselossa, jonka sinä olet valinnut kokeaksesi ja/tai saadaksesi/tavoittaaksesi merkityksellisyyden tunteen koskee kaikkea kaikelle?//



        - Voi vaikuttaa siltä[olen itse sokea teksteilleni]että asiat joista pamplaan on "määrätty" ;) yleis-maailmallisiksi, mutta se johtuu vain vahvasta sisäisestä varmuudestani jonka kautta asioita hahmotan ja kirjoitus-taidottomuudestani, sillä en ehdota samaa[mitä ehdottaisinkaan?] muille vaikka siltä voi vaikuttaa.

        Se mikä hahmottuu
        I t s e l l e n i
        ehdottomaksi on idea-maailmojen ydin.
        Se täytyy laajentaa koskemaan kaikkea ja kaikille,sillä Idea-maailmoissa ei ole kyse yksittäisestä tavasta olla, ei edes ihmiskunnasta tai jumalista, vaan
        I d e o i s t a
        henkilöimättä niitä kehenkään/mihinkään.
        Koska konteksteja on erillaisia ja jotta keskustelua edes syntyisi ja voisi ontuen jotain kommentoida on puhuttava muiden kanssa samaa kieltä --->kristityille kristitillisestä lähtö-kohdasta, ateisteille ateistisesta kontekstista jne.

        [yksinäiseksi monesti itsensä tuntee, sillä vähän on heitä, jotka ajattelevat samoin ja siksi jutut jää pinta-kosketukseksi, kosketus-pintoja löytyy vähänlaisesti.]



        //Virhettä ei ole tapahtunut.//



        - Jos Kaikki jo on--> onko Kaikki jo valmista? Onko Kaikki kehittyvää, eikö Kaikki tiedäkkään mitä tuleman pitää?
        En voi hahmottaa Kaikkea[Korkein] sokeana kulkevaksi kokeilijaksi, saatikka sattumaksi, sillä Kaikessahan on jo Kaikki, se ei voi saada mitään "ulkopuoletaan".

        Sen sijaan jos ja kun Kaikessa[Korkein] on epä-balanssia ja epä-täydellisyyttä, eli kehittymisen varaa on
        s e n
        osasen jossa näin on ja jonka on kasvettava täydeksi/ehyeksi--> mihin[?]--> takaisin Yhteen[Korkeimman kaikkaan jossa Kaikki] oltava erikoisen olemassa ja erillään itsessään ja sisällään epä-täysi ja minä näen epä-täyden ja epä-oleellisuuden siinä itsessään olevaisuudessamme kaikkineen.



        //Olemassaolo on mitä on. Ei olemassaolo on mitä on. Onko olemassaolo itsessään virhe? Onko se sitä sinulle vai kaikille? Mikä virhe on?//



        - Moninaisuus luo erillisyyden, se on siinä sisällä oleva luonnon-laki. Moninaisuus ei tuo siihen sisältyvälle mitään oleellista, vain eirllisyydestä kumpuavaa ikävää ja kaipausta ja tarvetta laumautua kokoontua yhteen.
        Mutta, koska olemme erillisiä, niin paradoksaalisesti laumautuminen ei tuokkaan[kaikille/kaikelle] onnea ja oleellisuutta vaan lisää tuskaa ja vajaaksi jäämisen tunnetta, koska koemme kaiken erillisenä, emme siis voi ollakaan yhtä, emme voi olla vaikka haluaisimme, miksi, siksi että alkuperäinen
        i d e a
        erillisyydestä ei toimi, se on vastoin Kokonaisuuden Alku-juuri-maisuutta jossa luonnollisuus on Ykseys/Kaikki.



        //Muututko sinä olemassaolon tulkkina, muuttuvatko muut, minä muutun elämisen olennaisena osana ;-) Jos se mikä on on muuttuuko se? Se mikä on on muuttuja ;-)//



        - En vanhene,en nuorru, en ole ollut koskaan, en tunne, olen tunne, olen pehmeys pehmeydessä, miten voisin muuttua?

        Kaikki mitä tunnemme on "kuoremme" kautta koettua.

        "Se joka kadottaa sielunsa löytää sen" tarkoittaa tuon "kuoren"/omansa ['minä'] kuolemista, siis erillisen osan katoamista hetkeksi Kokonaisuuden tieltä tässä kontekstissa.
        Laajemmin/Täydesti ja lopullisesti[anihilioituminen] tapahtuu niin, ettei edes privaatia tietoisuuttamme ole enää. Siis ei mitään erillistä, tietysti inhimillisesti katsoen kaikki on kadonnut, mutta myös "sielullisesti", vasta silloin ei ole erillisyyttä.

        Tämä kaikki tapahtuu myös muille olennoille, maailmankaikkeuksille, siis kaikelle mitä on luotu erilliseksi, myös hengille, siis kaikelle erillisyydelle kaikkialla.
        Tämä on privaatille hengellemme kovin paikka,jossa lopulta hengen-maailmassa "narunpää tulee vetävän käteen", mutta täytyy ymmärtää Oikellisuus ja Yhteys, eli tuhlaaja-poikamainen paluu Korkeimman kaikkaan lopulta toteutuu.

        Kun Subjekti sulautuu Objektiin on kaikki Kaikessa ja vasta silloin mikään ei ole mahdotonta.

      • Indrid
        Ontologiset tosiasiat eivät... kirjoitti:

        Mielipiteittemme mukaan. Et ole selvästikään ollut niiden kanssa tekemisissä, koska et ymmärrä niiden luonnetta. Hedelmistään puut tunnetaan. Paha on kokonaan pahaa, muuten se ei enää ole sitä. Samoin hyvä on hyvää.

        Vastaan itse ettei ole olemassakaan sellaista kuin pimeyden henkimaailma.

        Vastaa vain. Et ole ainoa. Niin minäkin ennen ajattelin, ennen kuin aloin ymmärtää sen toidellisuutta ja luonnetta. Se ei miellytä minua. Mieluiten selittäisin kaiken jollain muulla kuin sillä, että havaintoni ovat totta. Ne ovat aika yhdenmukaisia monen muun samanlaisia kokeneen kanssa. Myös Valkeuden henkiolennot, Kristuksen henkilöolennot, ovat totta.

        Me ihmiset haluamme arvottaa kaikki olennot, keholliset ja kehottomat, hyviksi tai pahoiksi

        Tätähän se on. KAIKKI pitäisi käsittää haluamallamme tavalla. Ymmärryksemme on tökkö kuin veneen laitaan uineella ahvenella joka tapauksessa, silloinkin kuin näemme ja koemme ylkiluonnollista. Moni sanoo "uskovansa (ilmeisesti mitä vain) "jos näkee". Suora havainnointi ei välttämättä muuta mitään.

        "jotta voimme pläiskiä näihin olentoreppanoihin"

        Me saatamme olla olentoreppanoita, henkivallat eivät. pahuuden henkiolennot tosin tietävät tuomionsa olevan lähellä ja vapisevat Jumalan edessä, kuten raamattu kertoo. Ne näkevät Hänen todellisuutensa kaiken aikaa, toisin kuin me.

        "leimamme ja ylimielisinä ja omahyväisinä nostaa nokkaa tyyliin MINÄ TIEDÄN KAIKEN JA TIEDÄN MITÄ SINÄKIN SIINÄ OLET."

        Taidat puhua itsestäsi. Kun kerron joskus omista kokemuksistani, olisin mieluiten tietämättä mitä tiedän,jottei niistä tarvitsisi puhua. Ne ovat vastenmielisiä, vaarallisia ja pelottavia. Muusta yliluonnollisesta kuin evankeliumin valosta ja Jeesuksen kohtaamisesta en siksi juuri kerrokaan.

        Mitä pidemmälle uskossaan etenee, sitä pienemmäksi sen ihmisen tekee. Tulee yhä tietoisemmaksi omista virheistään ja vajavuudestaan. Ei tee mieli kerskailla millään. Ihminen on yksinään tosi orpo olento myös pimeyden henkivaltojen edessä - ilman Jeesusta, niin että en oikein voi käsittää lapselliselta tuntuvaa asennettasi. Taidat olla kovin nuori.

        "Helvetistäkö me mitään tiedämme."

        Sieltäpä hyvinkin. Langenneina olentoina tietomme nojaa aina lopulta noituuteen ja omien sielunvoimien esiin kaivamiseen. Jos se onnistuu, ihminen astuu henkimaailman keskelle. Hän ei enää olekaan suvereeni hallitsija tällä alueella. Jollei hän ole pelastunut kristitty, häneern asettuu pimeyden henkivalta, joka alkaa johdattaa häntä tuossa ulottuvuudessa. Ihminen menettää vähitellen yhä laajemmin otettaan oman elämänsä hallinnasta, kunnes ajatutuu väistämättä täydelliseen riivatun tilaan. Jollei Jeesus vapauta häntä.

        Olen kokenut jotain siitä ja tiedän myös, miten vaikea noista todellisista voimista voimista on päästä eroon. Se voi tapahtua vain Omakohtaisen pelastuksen ja Kristuksen voiman avulla.

        "pimeys, se on kaikkialla meissä itsessämme tässä ja nyt. Kenen luulet tekevän pahaa? Sinä itse teet sitä pahaa, juuri sinä, ja kaikki muut myös. Kaikki mikä on pimeyttä on meidän omaa aikaansaannostamme..."

        Syntiinlankeemuksen pimeys on jokaisen ihmisen osa. Me kykenemme kuitenkin tekemään valintoja ja niitä seuraavia tekoja niin pahan kuin hyvänkin suhteen. Se tapahtuu kuitenkin vain rajallisessa määrin. Vasta, kun pimeyden henkivallat pääsevät vaikuttamaan ihmisten kautta, jälki muuttuu todella demonisen pahaksi tai Mikäli Jumala on saanut vapauttaa ihmisen omakseen, jälki, hedelmä muuttuu jumalallisen hyväksi.

        "Ja paljolti ja pitkälti pelkkää rakkaudettomuutta, siis pelkkää valon puutteesta johtuvaa pimeyttä, varjoa..."

        Rakkauden puute on lopulta kaiken kärsimyksen syy. Ainoa toivo paremmasta tulevaisuudesta on siinä, että se voi uudistua Kristuksen Jeesuksen kautta. Tällöin voima kestävään palvelemiseen on rajaton.

        Teillä k-uskovaisilla on mennyt homma sikäli pieleen että ette tajua kristuksen olevan sama asia kuin buddhaluonto - se on nimike jokaisen ihmisen hengelle, sille mitä ihminen todella ja oikeasti on. Kirjoitinkin kristuksen tässä pienellä sen vuoksi että kysymys on asiasta jota on useita - jokaisessa elävässä olennossa on kristus. Jeesusta nimitetään Kristukseksi kaiketi sen vuoksi että hän tiedosti asian ja kenties pystyi samaistumaan itseensä henkenä keho/ego-kombinaation sijasta.

        K-uskossa on kuulopuheiden mukaan aika paha olla, koska se johtaa loppumattomassa kauhuelokuvassa elämiseen. Kaikkialla vaanii pahuus ja pahat henget. Ettehän te voi tietää millainen joku olento ihan oikeasti on, kun teillä on se pelon linssi siinä välissä vääristämässä kaiken. Sitten tosiaan tarvitaan Jeesusta, enkeleitä ja vaikka mitä että pelko pysyy kurissa.

        Ilman pelkoa yhdellekään gurullekaan ei niin kauheasti ole tarvetta, ainakaan siinä mielessä että pitää nyyhkiä siellä gurun helmojen alla piilossa.

        Luuletko ihan tosissaan että "hyvä" Jumala olisi luonut "pahoja" olentoja? Tuskin, oletat siis että henget ovat ihan itse valinneet ryhtyä pahoiksi kun heillä on ollut valinnan mahdollisuus. Vai onko? K-uskoon käsittääkseni kuuluu ajatus että ainoastaan ihmisellä on mahdollisuus valita, muilla olennoilla ei.

        Kimuranttia, etten sanoisi.

      • Indrid
        evil2 kirjoitti:

        Itse taas ajattelen että tässä valo-pimeys-polemiikissa ongelmana on se, että sitä valon ja pimeyden luonnetta ei oikein täysin käsitetä. Uskovaiset kaikkein vähiten.

        Joten on ihan herttaisen yhdentekevää mitä mieltä sinä Indrid olet tästä asiasta, sillä mistä sinäkään mitään tiedät?

        Mutta se että vastuu omasta pimeydestä sysätään automatisoituna rutiinina jollekin kolmannelle osapuolelle kuulostaa typerältä käytökseltä. Vaikka uskonkin riivaukseen ja muuhun henkiseen painostukseen pimeyden veijareilta, aivan kuten henkioppaatkin voivat painostaa tai vaikuttaa ihmisen tiedostamatta sitä, niin joku raja sentään.

        En tarkoita pimeydellä nyt mitään surkeita ihmiskokemuksia tai rakkaudettomuutta tai muuta ihmisen itselleen aiheuttamaa pahaa oloa. Viime kädessä pimeys edustaisi sitä, että keskittyy itsensä sisään, kun taas valossa keskitytään itsensä ulkopuolelle. Jopa valaistumista henkisen kehityksen meriittinä voisi ajatella löytämistä yhteyttä itsensä ulkopuolelle tai yhteyttä kaikkeuteen. Olisikohan sitten pimeystyminen löytämistä yhteyttä itseensä ainutlaatuisella tavalla. Pitäisi varmaan kysyä Lusselta tjtn.

        Käsityksilläni tosiaankaan ei ole merkitystä, ja varsinkaan uskovaiselle niiden esitteleminen on yhtä tyhjän kanssa. On kuin yrittäisi tyrkyttää vaikkapa impressionistista taidetta sellaiselle joka tykkää ekspressionistisesta taiteesta.

        Tässä kun on jokunen vuosikymmen ollut tätä inkarnaatiota aikaa miettiä kaikenlaista, niin en vaan sitten millään ole saanut paukutettua päähäni sitä "absoluuttisen pahan" ideaa jota yhtäältä ja toisaaltakin on tyrkytetty. Se että abso-paha on kuin saippua joka vain lipsuu käsistä pois johtuu tietenkin siitä että arvostan sitä että ihminen ottaa itse vastuun tekemisistään. Mitä laiskemmaksi ja aikaansaamattomammaksi tulen (ja minähän tulen), sitä enemmän kunnioitan aikaansaapia ihmisiä jotka eivät juokse sysimässä omaa paskaansa muiden niskaan, vaan lapioivat sen ihan itse tunkiolle kierrätettäväksi. Noin niinkuin kuvainnollisessa mielessä ja miksei muutenkin.

      • Indrid
        Indrid kirjoitti:

        Teillä k-uskovaisilla on mennyt homma sikäli pieleen että ette tajua kristuksen olevan sama asia kuin buddhaluonto - se on nimike jokaisen ihmisen hengelle, sille mitä ihminen todella ja oikeasti on. Kirjoitinkin kristuksen tässä pienellä sen vuoksi että kysymys on asiasta jota on useita - jokaisessa elävässä olennossa on kristus. Jeesusta nimitetään Kristukseksi kaiketi sen vuoksi että hän tiedosti asian ja kenties pystyi samaistumaan itseensä henkenä keho/ego-kombinaation sijasta.

        K-uskossa on kuulopuheiden mukaan aika paha olla, koska se johtaa loppumattomassa kauhuelokuvassa elämiseen. Kaikkialla vaanii pahuus ja pahat henget. Ettehän te voi tietää millainen joku olento ihan oikeasti on, kun teillä on se pelon linssi siinä välissä vääristämässä kaiken. Sitten tosiaan tarvitaan Jeesusta, enkeleitä ja vaikka mitä että pelko pysyy kurissa.

        Ilman pelkoa yhdellekään gurullekaan ei niin kauheasti ole tarvetta, ainakaan siinä mielessä että pitää nyyhkiä siellä gurun helmojen alla piilossa.

        Luuletko ihan tosissaan että "hyvä" Jumala olisi luonut "pahoja" olentoja? Tuskin, oletat siis että henget ovat ihan itse valinneet ryhtyä pahoiksi kun heillä on ollut valinnan mahdollisuus. Vai onko? K-uskoon käsittääkseni kuuluu ajatus että ainoastaan ihmisellä on mahdollisuus valita, muilla olennoilla ei.

        Kimuranttia, etten sanoisi.

        ...se että puhun kristuksista ei tarkoita sitä etteivätkö nämä kaikki kristuspalikat elävissä olennoissa itseasiassa ole samaa substanssia. Sikäli mikäli on vain Tao eli Yksi eli ns. Jumala.

        (Panteistia, näet.)

      • mutta jotain suloista tuossa
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //Haluissa itsessään ei ole sinänsä mitään vikaa.//



        - Halu aiheuttaa tarpeen ja kiinnittää mielemme,kehomme,aikamme[jne] kulloiseen tarpeeseen ja sen tyydyttämiseen, halu siis inspiroi.

        Jos et halua mitään, et toki saa[kaan] mitään, mutta et myöskään kärsi halun inspiroimaa vaivaa/kärsimystä.
        Tämä tietysti edellyttää sitä, ettet ala haluamaan edes haluamista, eli halu on totaalisesti poissa kuvioista.



        //Kuoleman jälkeen ei enää voi valita mitään.//



        - Todellisesti eläen[isolla E:llä] valinnat voidaaan vasta suorittaa. Emme ole elossa, vaan kadotuksessa, nukumme materian otteessa ja olemme sumu-verhon katveessa, kunnes rakas kuolema päästää henkemme vapaaksi kahleista tekemään niitä oleellisia valintoja ilman rajoitteita--> ideaalisissa-tasoissa.

        utuisessa ja lumotun valtakunnan kaltaisessa tuonpuoleisen haaveissa on. Muistuvat mieleen
        nuoruuden mielikuvitusleikit ja mietteet, mitä vastassa mahtaisi olla. tulevat mieleen Indican laulut. Niissä on voimakas lyriikka ja mukana paljon vahvoja tunteita.

        Vastaan siis jotain, kun kerran aloin kirjoittaa. Kirjoitit " Halu aiheuttaa tarpeen ja kiinnittää mielemme,kehomme,aikamme[jne] kulloiseen tarpeeseen ja sen tyydyttämiseen, halu siis inspiroi."

        Kukaan ei tietääkseni ole vielä tehnyt tutkimusta halujen sijainnista esim. animaalisessa hermojärjestelmässä. Tarpeet voidaan jäljittää pitkälle aivorunkoon. Niissä kyse eri asioista kuin haluista, jotka ovat osin valinnaisia asioita. Halut inspiroivat, mutta ihminen voi tahdollaa päättää, mitä tekee halujensa suhteen.

        Jos et halua mitään, et toki saa[kaan] mitään, mutta et myöskään kärsi halun inspiroimaa vaivaa/kärsimystä.

        Ahaa. Tämä vanha idän oppi. Olen siitä sitä mieltä, että jos noiden ajatusten kuvaaman tilan saavuttaa, on pystyyn kuollut. Hukkaan heitetty eli suen syömä kallis elämä.

        Tämä tietysti edellyttää sitä, ettet ala haluamaan edes haluamista, eli halu on totaalisesti poissa kuvioista.

        Haluja tuskin tarvitsee alkaa erikseen haluta. Eivätköhän ne poksahtele pintaan muutenkin omia aikojaan. Sitä voimakkaammin, mitä niitä koettaa painaa pinnan alle. Ne on parempi tiedostaa ja antaa olla; kuunnella, mitä niillä on sanottavanaan. Halumme eivät ole meistä itsestämme irrallisia, tuulena korvasta sisään aj toisesta ulos viheltäviä mielteitä, vaan osa ajatus-tunne-tahtoprosessiamme. Ne kertovat aina jotain meistä itsestämme ja tarpeistamme, joita kannattaa kuunnella.

        " Todellisesti eläen[isolla E:llä] valinnat voidaan vasta suorittaa."

        Olen syvimmiltään samaa mieltä. Valintoja seuraa aina vastuu. Vastuun voi todella ottaa kantaakseen vasta, kun on vapaa tekemään sen. Silti: vaikka olisi kuinka kahleissa ja puoliksi pystyyn kuollut, valinnat on joka tapauksessa tehtävä ja vastuu meiltä vaaditaan.

        Emme ole elossa, vaan kadotuksessa,

        Jos noudatat kirjoittamiasi idäön periaatteita, ei juuri muuhun lopputulokseen voi päätyä. Se on siis ilmeisesti selkeä havainto. Voihan nenä.

        "nukumme materian otteessa"

        Materialla runsaudella on valveuneen vaivuttava vaikutus kaikilla elämän tasoilla. Materian niukkuus sitoo sen hankkimisen ja riittämisen ajatuksiin. Parasta on, jos materian vähyys tai paljous ei ole oleellinen asia, aidosti, omassa mielessä ja ajattelussa.

        "ja olemme sumu-verhon katveessa,"

        Kuulostaa lievästi päihtyneeltä mietteeltä

        "kunnes rakas kuolema päästää henkemme vapaaksi kahleista"

        Aijai. Lievä kammo. Olen kerran tavannut kuoleman kasvoista kasvoihin. Tuo mies on nimensä veroinen, karmea olento. Rakkaaksi sitä
        on aika rankkaa kutsua.

        "tekemään niitä oleellisia valintoja ilman rajoitteita--> ideaalisissa-tasoissa."

        Tämä teema toistuu tässä hieman samaan tapaan kuin jonkin Rölli-laulun teema.

        Ideaalisissa tasoissa on osuva ilmaisu.

      • mutta muutama sana kertauks...
        Indrid kirjoitti:

        Teillä k-uskovaisilla on mennyt homma sikäli pieleen että ette tajua kristuksen olevan sama asia kuin buddhaluonto - se on nimike jokaisen ihmisen hengelle, sille mitä ihminen todella ja oikeasti on. Kirjoitinkin kristuksen tässä pienellä sen vuoksi että kysymys on asiasta jota on useita - jokaisessa elävässä olennossa on kristus. Jeesusta nimitetään Kristukseksi kaiketi sen vuoksi että hän tiedosti asian ja kenties pystyi samaistumaan itseensä henkenä keho/ego-kombinaation sijasta.

        K-uskossa on kuulopuheiden mukaan aika paha olla, koska se johtaa loppumattomassa kauhuelokuvassa elämiseen. Kaikkialla vaanii pahuus ja pahat henget. Ettehän te voi tietää millainen joku olento ihan oikeasti on, kun teillä on se pelon linssi siinä välissä vääristämässä kaiken. Sitten tosiaan tarvitaan Jeesusta, enkeleitä ja vaikka mitä että pelko pysyy kurissa.

        Ilman pelkoa yhdellekään gurullekaan ei niin kauheasti ole tarvetta, ainakaan siinä mielessä että pitää nyyhkiä siellä gurun helmojen alla piilossa.

        Luuletko ihan tosissaan että "hyvä" Jumala olisi luonut "pahoja" olentoja? Tuskin, oletat siis että henget ovat ihan itse valinneet ryhtyä pahoiksi kun heillä on ollut valinnan mahdollisuus. Vai onko? K-uskoon käsittääkseni kuuluu ajatus että ainoastaan ihmisellä on mahdollisuus valita, muilla olennoilla ei.

        Kimuranttia, etten sanoisi.

        Teillä k-uskovaisilla on mennyt homma sikäli pieleen että ette tajua

        Jotta voit sanoa jonkin menneen tai menevän pieleen, tarvitset absoluuttisen vertauskohdan, josta käsin oikeita ja vääriä valintoja voi arvioida. Muuten tuo on vain eräs mielipide.

        " Kirjoitinkin kristuksen tässä pienellä sen vuoksi että kysymys on asiasta jota on useita - jokaisessa elävässä olennossa on kristus."

        Jumala puhalsi meihin jokaiseen elämän hengen. Ihminen ON elävä sielu. Kristinuskossa ei ole kyse muotomenoista eikä teorioista, vaan siitä, saako tuo ihmisen elämänhenki uudestisyntyä. Se on todellinen, koettava ja ymmärrettävä tapahtuma, jossa Kristuksen Pyhä Henki asettuu ihmiseen. Se on uskossa elämisen lähtökohta, kirjaimellinen todellisen hengellisen elämän alku, josta vasta lähdetään matkalle kasvuun ihmisenä ja Jumalassa.

        Jeesusta nimitetään Kristukseksi kaiketi sen vuoksi että hän tiedosti asian ja kenties pystyi samaistumaan itseensä henkenä keho/ego-kombinaation sijasta.

        Jeesusta nimitetään Kristukseksi sen vuoksi, ettöä sana tarkoittaa "voideltua" eli Messiasta. Hän oli juutalaisten odottama Pelastaja - Yeshua - joka yhdisti itsessään yhdeksi ihmiseksi sekä meisät alkuperältämme pakanat että juutalaiset. Olemme Jumalan edessä samalla lähtöviivalla pelastukseen ja pyhitykseen.

        Jollei lunastusta olisi tapahtunut, kukaan ei voisi "tulla uskoon" tai pelastua. kenenkään syntejä ei otettaisi hänen harteiltaan niin, että se todella tuntuu siltä - ja vaikuttaa vapautumisen kautta esiin kumpuavan elämän ilon, syyllisyyden, pelon ja uupumuksen sitomat voimavarat, hyvät hedelmät. Niistä on mielekästä jakaa muillekin. Se on tarkoitus. Jollei näitäkään ole, ei ole mistä antaa.


        K-uskossa on kuulopuheiden mukaan aika paha olla,

        Niin. Kuulopuheiden mukaan Atlantis sijaitsee Päijänteellä.

        " koska se johtaa loppumattomassa kauhuelokuvassa elämiseen."

        Hö!

        " Kaikkialla vaanii pahuus ja pahat henget."

        Olet oikeassa. Tällaista todella ON kristittyjen keskuudessa. Taikauskoisuus sekoittuu helposti joidenkin mielessä kristinuskoon. Fanaattisuus lainaa ällin käsittelemään perkeleen salaliittoteorioita. Jos on hengellisellä pakomatkalla, näitä tarvitsee, jottei ankeaa todellisuutta ja Pyhän Hengen oikeasti esille tuomaa OMAA keskenkasvuisuutta, tyhmyyttä, älyllistä laiskuutta, armon tarvettaan tarvitse kohdata.

        Jos elää myös ankaran lakihenkisyyden vallassa, se käy vähintään hemmetin tylsäksi ja alkaa masentaa, niin että näistä peikkojen vakoilemisesta saa ainakin jännitystä kuivahtaneeseen elämään. Tämä ei tee tyhjäksi sitä, että näitä otuksia - ei siis liene peikkoja - oikeasti on. Soisin, ettei ole. Ei niille oikein kovin suurta huomiota kannata ajatuksissaan uhrata.

        Ai niin. Jumala on Tie, Tosuus ja Elämä. Jos oppi on Tosi Oikea ja pinta kiiltää, mutta Elämä puuttuu, jokin pielessä. Samoin, jos päähuomio kiintyy kuvaamiisi sielunvihollisen voimiin, eikä Kristukseen.

        Ettehän te voi tietää millainen joku olento ihan oikeasti on,

        Kyllä niistä ihan oikeasti vaan voi. Havainnoimalla.

        kun teillä on se pelon linssi siinä välissä vääristämässä kaiken.

        Jos pelko hallitsee ihmistä, se todella vääristää asioita kaiken, olipa ihminen minkä uskoinen tahansa. Myös havainnot vääristyvät silloin. Se on selvää. Tähän en voi olla lisäämättä: jos pelokas tai peloista vapaa ihminen putoavat vaatteet päällä järveen, molemmat voivat - jos ovat tolkuissaan - todeta kastuneensa. Pelot myös herkistävät asioille, joita ei huolettomissa ja kokemattomissa mietteissään havaitse, kuten aran autoilijan köröttelemään hissukseen jäisillä talvipakkasilla.

        Sitten tosiaan tarvitaan Jeesusta, enkeleitä ja vaikka mitä että pelko pysyy kurissa.

        Kyllä. Jos ihminen on uskonsa sitoma, hän todella tarvitsee Jeesusta, evankeliumia. evanbkeliumi on ilosanoma. Se tulee vapauttaa. Jollei se ole kumpaakaan, se ei ole aitoa ja sen voi työntää... kukin mihin tahtoo. Sillä ei ole mitään arvoa.

        "Ilman pelkoa yhdellekään gurullekaan ei niin kauheasti ole tarvetta, ainakaan siinä mielessä että pitää nyyhkiä siellä gurun helmojen alla piilossa. "

        Kristinuskossa ei ole guruja. Jos joku nousee liian paljon esille, häntä aletaan epäillä antikristukseksi.

        " Luuletko ihan tosissaan että "hyvä" Jumala olisi luonut "pahoja" olentoja? Tuskin, oletat siis että henget ovat ihan itse valinneet ryhtyä pahoiksi kun heillä on ollut valinnan mahdollisuus. Vai onko? K-uskoon käsittääkseni kuuluu ajatus että ainoastaan ihmisellä on mahdollisuus valita, muilla olennoilla ei."

        Koska oletat noin paljon puolestani - ja oikein - minulta säästyy paljon aikaa naputella vastauksia. Kiitos! Kyllä enkeleillä on rajoitettu valinnan vapaus. Oli sitä jo ennen muun luomakunnan luomista.

        VT kertoo: Lucifer-arkkienkeli, valon enkeli, ihastui itseensä, omaan täydellisyyteensä ja ylpistyi. (Hengellinen ylpeys, rankin synneistä). Hän nousi komennossaan olevan enkelijoukkojen kolmanneksen kanssa kapinaan Jlaa vastaan - ja tuli nakatuksi alas maaplaneetalle. Tällöin hänestä tuli aikaisemman olemuksensa vastakohta: pimeyden ruhtinas, kaiken vastenmielisyyden ja pahan olemus.

        Saatanan vanha nimi Beliar tarkoittaa "Jlan vastustajaa" ja "ei-mitään, ei-ketään". Beliar jakaa läsnäolollaan ja valheillaan tätä mentaliteettia ihmisten mieliin. Siihen valheeseen istuu pelko tiukasti. Jumalan kuvina voimme vastata näihin ajatuksiin selkeästi ja koko arvovallalla: " Sorry, mutta Minä Olen!"

      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        mutta jotain suloista tuossa kirjoitti:

        utuisessa ja lumotun valtakunnan kaltaisessa tuonpuoleisen haaveissa on. Muistuvat mieleen
        nuoruuden mielikuvitusleikit ja mietteet, mitä vastassa mahtaisi olla. tulevat mieleen Indican laulut. Niissä on voimakas lyriikka ja mukana paljon vahvoja tunteita.

        Vastaan siis jotain, kun kerran aloin kirjoittaa. Kirjoitit " Halu aiheuttaa tarpeen ja kiinnittää mielemme,kehomme,aikamme[jne] kulloiseen tarpeeseen ja sen tyydyttämiseen, halu siis inspiroi."

        Kukaan ei tietääkseni ole vielä tehnyt tutkimusta halujen sijainnista esim. animaalisessa hermojärjestelmässä. Tarpeet voidaan jäljittää pitkälle aivorunkoon. Niissä kyse eri asioista kuin haluista, jotka ovat osin valinnaisia asioita. Halut inspiroivat, mutta ihminen voi tahdollaa päättää, mitä tekee halujensa suhteen.

        Jos et halua mitään, et toki saa[kaan] mitään, mutta et myöskään kärsi halun inspiroimaa vaivaa/kärsimystä.

        Ahaa. Tämä vanha idän oppi. Olen siitä sitä mieltä, että jos noiden ajatusten kuvaaman tilan saavuttaa, on pystyyn kuollut. Hukkaan heitetty eli suen syömä kallis elämä.

        Tämä tietysti edellyttää sitä, ettet ala haluamaan edes haluamista, eli halu on totaalisesti poissa kuvioista.

        Haluja tuskin tarvitsee alkaa erikseen haluta. Eivätköhän ne poksahtele pintaan muutenkin omia aikojaan. Sitä voimakkaammin, mitä niitä koettaa painaa pinnan alle. Ne on parempi tiedostaa ja antaa olla; kuunnella, mitä niillä on sanottavanaan. Halumme eivät ole meistä itsestämme irrallisia, tuulena korvasta sisään aj toisesta ulos viheltäviä mielteitä, vaan osa ajatus-tunne-tahtoprosessiamme. Ne kertovat aina jotain meistä itsestämme ja tarpeistamme, joita kannattaa kuunnella.

        " Todellisesti eläen[isolla E:llä] valinnat voidaan vasta suorittaa."

        Olen syvimmiltään samaa mieltä. Valintoja seuraa aina vastuu. Vastuun voi todella ottaa kantaakseen vasta, kun on vapaa tekemään sen. Silti: vaikka olisi kuinka kahleissa ja puoliksi pystyyn kuollut, valinnat on joka tapauksessa tehtävä ja vastuu meiltä vaaditaan.

        Emme ole elossa, vaan kadotuksessa,

        Jos noudatat kirjoittamiasi idäön periaatteita, ei juuri muuhun lopputulokseen voi päätyä. Se on siis ilmeisesti selkeä havainto. Voihan nenä.

        "nukumme materian otteessa"

        Materialla runsaudella on valveuneen vaivuttava vaikutus kaikilla elämän tasoilla. Materian niukkuus sitoo sen hankkimisen ja riittämisen ajatuksiin. Parasta on, jos materian vähyys tai paljous ei ole oleellinen asia, aidosti, omassa mielessä ja ajattelussa.

        "ja olemme sumu-verhon katveessa,"

        Kuulostaa lievästi päihtyneeltä mietteeltä

        "kunnes rakas kuolema päästää henkemme vapaaksi kahleista"

        Aijai. Lievä kammo. Olen kerran tavannut kuoleman kasvoista kasvoihin. Tuo mies on nimensä veroinen, karmea olento. Rakkaaksi sitä
        on aika rankkaa kutsua.

        "tekemään niitä oleellisia valintoja ilman rajoitteita--> ideaalisissa-tasoissa."

        Tämä teema toistuu tässä hieman samaan tapaan kuin jonkin Rölli-laulun teema.

        Ideaalisissa tasoissa on osuva ilmaisu.

        //Halut inspiroivat, mutta ihminen voi tahdollaa päättää, mitä tekee halujensa suhteen.//



        - Jotkut päätökset tapahtuvat hetkeä ennen kuin tulemme niistä edes itse tietoiseksi, suuriakin päätöksiä ohjaavat elämän'lait emme tietoisesti me.
        Tätä on tutkittu jossain aivan tietteellisestikin[en muista enää missä/ei ole linkkiä tutkimukseen].

        Kun elää ja paljon näkee niin ymmärtää[tieto kokemus] sen, ettei omat päätökset johda sinua yksin mihinkään vaikka kuinka
        h a l u a i s i m m e.
        Olemme biologiamme vietävissä, jopa niin, ettemme edes tajua, kun jotain tapahtuu[rakastumme,inhoamme jne].
        Lisäksi elämämme suuntaan vaikuttaa useat muuttujat, kasvatus,aika-kausi,geenit,ystävät, ismit,sattumat ja vaikka "onni" olla oikeassa paikassa väärään aikaan, nämä kaikki vaikka kuinka epätoivoisesti ja tuskaisesti
        h a l u a i s i m m e
        aivan toista.
        Jos saat vaikkapa veren'perintönä halun viinaan, se on sinussa haluna,
        h a l u a t
        tai et, se halu sitoo sinua koko elämäsi.



        //Ahaa. Tämä vanha idän oppi. Olen siitä sitä mieltä, että jos noiden ajatusten kuvaaman tilan saavuttaa, on pystyyn kuollut. Hukkaan heitetty eli suen syömä kallis elämä.//



        - Siltä se voi vaikuttaa kokemattoman silmistä ja varsinkin, jos arvottaa maailman ja sen aisti-nautinnot kaiken edelle[useimmiten oman kokemuksen puuttuessa].



        //Materian niukkuus sitoo sen hankkimisen ja riittämisen ajatuksiin. Parasta on, jos materian vähyys tai paljous ei ole oleellinen asia, aidosti, omassa mielessä ja ajattelussa.//



        - Olen samaa mieltä.



        //Aijai. Lievä kammo. Olen kerran tavannut kuoleman kasvoista kasvoihin. Tuo mies on nimensä veroinen, karmea olento. Rakkaaksi sitä
        on aika rankkaa kutsua.//



        - Kuolema mies? Oletko sinä nainen [ainakin vaikutat naiselta], miten kuolema olisi henkilöitynyt joksikin,,,, mies höh?

        Minulle kuolema on vapahdus,se merkitsee yhden jakson loppua, kenties seuraavan alkua, tai ikuista unohdusta, ainakin aivan jotain muuta tähän koettuun ja kevyksi haivaittuun kontraten.

      • Indrid
        mutta muutama sana kertauks... kirjoitti:

        Teillä k-uskovaisilla on mennyt homma sikäli pieleen että ette tajua

        Jotta voit sanoa jonkin menneen tai menevän pieleen, tarvitset absoluuttisen vertauskohdan, josta käsin oikeita ja vääriä valintoja voi arvioida. Muuten tuo on vain eräs mielipide.

        " Kirjoitinkin kristuksen tässä pienellä sen vuoksi että kysymys on asiasta jota on useita - jokaisessa elävässä olennossa on kristus."

        Jumala puhalsi meihin jokaiseen elämän hengen. Ihminen ON elävä sielu. Kristinuskossa ei ole kyse muotomenoista eikä teorioista, vaan siitä, saako tuo ihmisen elämänhenki uudestisyntyä. Se on todellinen, koettava ja ymmärrettävä tapahtuma, jossa Kristuksen Pyhä Henki asettuu ihmiseen. Se on uskossa elämisen lähtökohta, kirjaimellinen todellisen hengellisen elämän alku, josta vasta lähdetään matkalle kasvuun ihmisenä ja Jumalassa.

        Jeesusta nimitetään Kristukseksi kaiketi sen vuoksi että hän tiedosti asian ja kenties pystyi samaistumaan itseensä henkenä keho/ego-kombinaation sijasta.

        Jeesusta nimitetään Kristukseksi sen vuoksi, ettöä sana tarkoittaa "voideltua" eli Messiasta. Hän oli juutalaisten odottama Pelastaja - Yeshua - joka yhdisti itsessään yhdeksi ihmiseksi sekä meisät alkuperältämme pakanat että juutalaiset. Olemme Jumalan edessä samalla lähtöviivalla pelastukseen ja pyhitykseen.

        Jollei lunastusta olisi tapahtunut, kukaan ei voisi "tulla uskoon" tai pelastua. kenenkään syntejä ei otettaisi hänen harteiltaan niin, että se todella tuntuu siltä - ja vaikuttaa vapautumisen kautta esiin kumpuavan elämän ilon, syyllisyyden, pelon ja uupumuksen sitomat voimavarat, hyvät hedelmät. Niistä on mielekästä jakaa muillekin. Se on tarkoitus. Jollei näitäkään ole, ei ole mistä antaa.


        K-uskossa on kuulopuheiden mukaan aika paha olla,

        Niin. Kuulopuheiden mukaan Atlantis sijaitsee Päijänteellä.

        " koska se johtaa loppumattomassa kauhuelokuvassa elämiseen."

        Hö!

        " Kaikkialla vaanii pahuus ja pahat henget."

        Olet oikeassa. Tällaista todella ON kristittyjen keskuudessa. Taikauskoisuus sekoittuu helposti joidenkin mielessä kristinuskoon. Fanaattisuus lainaa ällin käsittelemään perkeleen salaliittoteorioita. Jos on hengellisellä pakomatkalla, näitä tarvitsee, jottei ankeaa todellisuutta ja Pyhän Hengen oikeasti esille tuomaa OMAA keskenkasvuisuutta, tyhmyyttä, älyllistä laiskuutta, armon tarvettaan tarvitse kohdata.

        Jos elää myös ankaran lakihenkisyyden vallassa, se käy vähintään hemmetin tylsäksi ja alkaa masentaa, niin että näistä peikkojen vakoilemisesta saa ainakin jännitystä kuivahtaneeseen elämään. Tämä ei tee tyhjäksi sitä, että näitä otuksia - ei siis liene peikkoja - oikeasti on. Soisin, ettei ole. Ei niille oikein kovin suurta huomiota kannata ajatuksissaan uhrata.

        Ai niin. Jumala on Tie, Tosuus ja Elämä. Jos oppi on Tosi Oikea ja pinta kiiltää, mutta Elämä puuttuu, jokin pielessä. Samoin, jos päähuomio kiintyy kuvaamiisi sielunvihollisen voimiin, eikä Kristukseen.

        Ettehän te voi tietää millainen joku olento ihan oikeasti on,

        Kyllä niistä ihan oikeasti vaan voi. Havainnoimalla.

        kun teillä on se pelon linssi siinä välissä vääristämässä kaiken.

        Jos pelko hallitsee ihmistä, se todella vääristää asioita kaiken, olipa ihminen minkä uskoinen tahansa. Myös havainnot vääristyvät silloin. Se on selvää. Tähän en voi olla lisäämättä: jos pelokas tai peloista vapaa ihminen putoavat vaatteet päällä järveen, molemmat voivat - jos ovat tolkuissaan - todeta kastuneensa. Pelot myös herkistävät asioille, joita ei huolettomissa ja kokemattomissa mietteissään havaitse, kuten aran autoilijan köröttelemään hissukseen jäisillä talvipakkasilla.

        Sitten tosiaan tarvitaan Jeesusta, enkeleitä ja vaikka mitä että pelko pysyy kurissa.

        Kyllä. Jos ihminen on uskonsa sitoma, hän todella tarvitsee Jeesusta, evankeliumia. evanbkeliumi on ilosanoma. Se tulee vapauttaa. Jollei se ole kumpaakaan, se ei ole aitoa ja sen voi työntää... kukin mihin tahtoo. Sillä ei ole mitään arvoa.

        "Ilman pelkoa yhdellekään gurullekaan ei niin kauheasti ole tarvetta, ainakaan siinä mielessä että pitää nyyhkiä siellä gurun helmojen alla piilossa. "

        Kristinuskossa ei ole guruja. Jos joku nousee liian paljon esille, häntä aletaan epäillä antikristukseksi.

        " Luuletko ihan tosissaan että "hyvä" Jumala olisi luonut "pahoja" olentoja? Tuskin, oletat siis että henget ovat ihan itse valinneet ryhtyä pahoiksi kun heillä on ollut valinnan mahdollisuus. Vai onko? K-uskoon käsittääkseni kuuluu ajatus että ainoastaan ihmisellä on mahdollisuus valita, muilla olennoilla ei."

        Koska oletat noin paljon puolestani - ja oikein - minulta säästyy paljon aikaa naputella vastauksia. Kiitos! Kyllä enkeleillä on rajoitettu valinnan vapaus. Oli sitä jo ennen muun luomakunnan luomista.

        VT kertoo: Lucifer-arkkienkeli, valon enkeli, ihastui itseensä, omaan täydellisyyteensä ja ylpistyi. (Hengellinen ylpeys, rankin synneistä). Hän nousi komennossaan olevan enkelijoukkojen kolmanneksen kanssa kapinaan Jlaa vastaan - ja tuli nakatuksi alas maaplaneetalle. Tällöin hänestä tuli aikaisemman olemuksensa vastakohta: pimeyden ruhtinas, kaiken vastenmielisyyden ja pahan olemus.

        Saatanan vanha nimi Beliar tarkoittaa "Jlan vastustajaa" ja "ei-mitään, ei-ketään". Beliar jakaa läsnäolollaan ja valheillaan tätä mentaliteettia ihmisten mieliin. Siihen valheeseen istuu pelko tiukasti. Jumalan kuvina voimme vastata näihin ajatuksiin selkeästi ja koko arvovallalla: " Sorry, mutta Minä Olen!"

        Tämä nyt menee vähän kuivaksi huomautukseksi, mutta kun on tullut yksi sun toinenkin kirja luettua, niin en kuitenkaan muista että suomenkielisessä Raamatussa puhuttaisiin Lusiferista puolta sanaakaan. Vaan SEN sijaan muistan kuulleeni että tuo maininta Lusiferista olikohan se sitten latinankielisessä Raamatussa on itseasiassa käännösvirhe, eikä alkuperäisessä tekstissä ole puhuttu mistään Lusifer-nimisestä tyypistä vaan Venus-planeetasta, valon tuojasta. Venusta nimitetään "valon tuojaksi" sen vuoksi että Venus näkyy aamutaivaalla ennen auringonnousua.

        Se kohta missä Jeesus puhuu nähneensä kointähden pudonneen alas tarkoittaa sitä hetkeä jolloin Venuksen valo taivaalta katoa kun aurinko paistaa jo niin voimakkaasti etteivät tähdet ja kiertotähdet enää näy.

        Mysteeriokulteissa Venuksella on vissi asema sen vuoksi että se samaistetaan "jumalan poikaan" kuten Quetzalcoatl ja mitä näitä onkaan - luonnollisesti myös Jeesus. En itse erityisemmin usko mihinkään "valkoiseen veljeskuntaan" joka lähettäisi tänne jotain harvoja ja valittuja sieluja aina silloin tällöin ihmisiä ohjailemaan, mutta jos on mahdollista että toisinaan ihmiset kovin monta inkarnaatiota elettyään elävät sellaisen loppuhuipennuselämän että heidän aikalaisensakin huomaavat heidät erityisen henkistyneiksi, niin ihan miten vain.

        Beliar on outo juttu, muistan Edgar Caycelta sellaisen nimen kuin "Belialin pojat" - njaa, näkyypä löytyvän tällaista matskua:

        http://en.wikipedia.org/wiki/Belial

        Varmaankin tiedät demoneista ja sen sellaisista huitsin paljon enemmän kuin minä. Minua kun ei se pahuus ole koskaan kauheasti kiinnostanut eikä kiehtonut jotenkin varteenotettavasti, en noita kaikkia nimityksiä tiedä mitä ihmiset ovat kautta aikain keksineet.

        Se kaikki mitä itse olen nähnyt ja kokenut ei ole saanut uskomaan minua pahaan absoluuttina, eikä myöskään erikoisemmin pelkäämään. Minua jaksaa kyllä loppumattomiin ihmetyttää että mikä kumma siinä sitten on että jotkut ihmiset vetävät kaikki "saatanat" ja "pirut" puoleensa, vai olisiko sittenkin niin että ne sarvipäät tulevat kumminkin ihan sieltä omasta päästä vain. Vaikka palstalla pörräilenkin ja hyväksyn ei-tieteellisiäkin mahdollisuuksia, niin pitää kuitenkin säilyttää maltti ja miettiä ensisijaisesti josko asioille löytyy ihan psyykkinen selitys.

      • huomiota.
        Indrid kirjoitti:

        Tämä nyt menee vähän kuivaksi huomautukseksi, mutta kun on tullut yksi sun toinenkin kirja luettua, niin en kuitenkaan muista että suomenkielisessä Raamatussa puhuttaisiin Lusiferista puolta sanaakaan. Vaan SEN sijaan muistan kuulleeni että tuo maininta Lusiferista olikohan se sitten latinankielisessä Raamatussa on itseasiassa käännösvirhe, eikä alkuperäisessä tekstissä ole puhuttu mistään Lusifer-nimisestä tyypistä vaan Venus-planeetasta, valon tuojasta. Venusta nimitetään "valon tuojaksi" sen vuoksi että Venus näkyy aamutaivaalla ennen auringonnousua.

        Se kohta missä Jeesus puhuu nähneensä kointähden pudonneen alas tarkoittaa sitä hetkeä jolloin Venuksen valo taivaalta katoa kun aurinko paistaa jo niin voimakkaasti etteivät tähdet ja kiertotähdet enää näy.

        Mysteeriokulteissa Venuksella on vissi asema sen vuoksi että se samaistetaan "jumalan poikaan" kuten Quetzalcoatl ja mitä näitä onkaan - luonnollisesti myös Jeesus. En itse erityisemmin usko mihinkään "valkoiseen veljeskuntaan" joka lähettäisi tänne jotain harvoja ja valittuja sieluja aina silloin tällöin ihmisiä ohjailemaan, mutta jos on mahdollista että toisinaan ihmiset kovin monta inkarnaatiota elettyään elävät sellaisen loppuhuipennuselämän että heidän aikalaisensakin huomaavat heidät erityisen henkistyneiksi, niin ihan miten vain.

        Beliar on outo juttu, muistan Edgar Caycelta sellaisen nimen kuin "Belialin pojat" - njaa, näkyypä löytyvän tällaista matskua:

        http://en.wikipedia.org/wiki/Belial

        Varmaankin tiedät demoneista ja sen sellaisista huitsin paljon enemmän kuin minä. Minua kun ei se pahuus ole koskaan kauheasti kiinnostanut eikä kiehtonut jotenkin varteenotettavasti, en noita kaikkia nimityksiä tiedä mitä ihmiset ovat kautta aikain keksineet.

        Se kaikki mitä itse olen nähnyt ja kokenut ei ole saanut uskomaan minua pahaan absoluuttina, eikä myöskään erikoisemmin pelkäämään. Minua jaksaa kyllä loppumattomiin ihmetyttää että mikä kumma siinä sitten on että jotkut ihmiset vetävät kaikki "saatanat" ja "pirut" puoleensa, vai olisiko sittenkin niin että ne sarvipäät tulevat kumminkin ihan sieltä omasta päästä vain. Vaikka palstalla pörräilenkin ja hyväksyn ei-tieteellisiäkin mahdollisuuksia, niin pitää kuitenkin säilyttää maltti ja miettiä ensisijaisesti josko asioille löytyy ihan psyykkinen selitys.

        Lucifer manitaan eri länsimaisissa käännöksissä vain kerran. Alla Jes. 14:12 käännös, joka tekee selväksi, ettei kyse ole planeetasta, vaan henkilöstä. Venus- planeetta ei tunnetus historian mukaan ole käynyt kansojen kimppuun, heikentänyt tai kukistanut niitä.

        King James -käännös
        12 How art thou fallen from heaven, O Lucifer, son of the morning! how art thou cut down to the ground, which didst weaken the nations! [O Lucifer: or, O day star]

        Suomi 33/38
        12 Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!

        Luther 1545
        12 Wie bist du vom Himmel gefallen, du schöner Morgenstern! Wie bist du zur Erde gefället, der du die Heiden schwächtest!


        " Se kohta missä Jeesus puhuu nähneensä kointähden pudonneen alas tarkoittaa sitä hetkeä jolloin Venuksen valo taivaalta katoa kun aurinko paistaa jo niin voimakkaasti etteivät tähdet ja kiertotähdet enää näy."

        Kaikella kunnioityuksella: em. logiikan mukaan on kerrassaan omituista, ettei Jeesus esittänyt yhtään havaintoa siitä, kuinka aurinko putoaa joka ikinen ilta mereen, vuorten tms. taakse piiloon - mutta nousee taas aamulla yhtä ehjänä takaisin. Olisihan auringon liikehdintä ollut merkityksellisempi ilmiö ajan ihmisille.

        Paavali UT:ssa, kuinka hän asettanut apostolit temppelinsä pylväiksi. Toivottavasti tämäkin on vertauskuva, tai alkuajan apostoleilla on ollut
        ankara punnerrus kannatellessaan temppelin kiviä. Jeesus itse kertoo olevansa temppelin kulmakivi. Onko hän siis istunut vielä kuorman päällä savolaisen piällysmiehen tapaan?

        Pietarin kohtalo olisi ollut tällöin vielä kovempi. Jeesus kertoi tekevänsä hänestä kallion, jolle rakentaisi seurakuntansa. Aijai.

        Kyseessä Venuksesta lienee selkeästi vertauskuva "valontuojasta", jolle kävi kehnosti lankeamisen kautta. Raamattu kertoo tästä parissa-kolmessa eri kohden. Sielunvihollisen olemus ei ole raamatussa keskeistä.

        Beliar, "ei-mitään", "ei-kukaan" ei ansaitse kovin suurta huomiota yleensä muutenkaan. Sen nimilläkään ei sinänsä ole kristinuskossa
        merkitystä. Muissa uskonnoissa se sen sijaan on ollut eri nimineen - ja on edelleen - jopa palvonnan kohde.

        Raamatun tarkoitus on kiinnittää huomio Evakeliumin keskukseen; Jeesukseen kristukseen, uudestisyntymisen valon tuojaan. Kaikki muut asiat ovat AINA tämän seikan rinnallatoissijaisia.

        Evankeliumin tarkoitus on tuoda jokainen perimmäisen kysymyksen eteen:
        " Tahdotko sinä uudestisyntyä jeesuksen kautta ja oppia tuntemaan sisäisesti Jumalan ja Jumalan valtakunnan?" Se on tahdon valinta, hyppy tuntemattomaan, uskoen että Jla ottaa vastaan. Hän tekee sen.

      • Indrid
        huomiota. kirjoitti:

        Lucifer manitaan eri länsimaisissa käännöksissä vain kerran. Alla Jes. 14:12 käännös, joka tekee selväksi, ettei kyse ole planeetasta, vaan henkilöstä. Venus- planeetta ei tunnetus historian mukaan ole käynyt kansojen kimppuun, heikentänyt tai kukistanut niitä.

        King James -käännös
        12 How art thou fallen from heaven, O Lucifer, son of the morning! how art thou cut down to the ground, which didst weaken the nations! [O Lucifer: or, O day star]

        Suomi 33/38
        12 Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!

        Luther 1545
        12 Wie bist du vom Himmel gefallen, du schöner Morgenstern! Wie bist du zur Erde gefället, der du die Heiden schwächtest!


        " Se kohta missä Jeesus puhuu nähneensä kointähden pudonneen alas tarkoittaa sitä hetkeä jolloin Venuksen valo taivaalta katoa kun aurinko paistaa jo niin voimakkaasti etteivät tähdet ja kiertotähdet enää näy."

        Kaikella kunnioityuksella: em. logiikan mukaan on kerrassaan omituista, ettei Jeesus esittänyt yhtään havaintoa siitä, kuinka aurinko putoaa joka ikinen ilta mereen, vuorten tms. taakse piiloon - mutta nousee taas aamulla yhtä ehjänä takaisin. Olisihan auringon liikehdintä ollut merkityksellisempi ilmiö ajan ihmisille.

        Paavali UT:ssa, kuinka hän asettanut apostolit temppelinsä pylväiksi. Toivottavasti tämäkin on vertauskuva, tai alkuajan apostoleilla on ollut
        ankara punnerrus kannatellessaan temppelin kiviä. Jeesus itse kertoo olevansa temppelin kulmakivi. Onko hän siis istunut vielä kuorman päällä savolaisen piällysmiehen tapaan?

        Pietarin kohtalo olisi ollut tällöin vielä kovempi. Jeesus kertoi tekevänsä hänestä kallion, jolle rakentaisi seurakuntansa. Aijai.

        Kyseessä Venuksesta lienee selkeästi vertauskuva "valontuojasta", jolle kävi kehnosti lankeamisen kautta. Raamattu kertoo tästä parissa-kolmessa eri kohden. Sielunvihollisen olemus ei ole raamatussa keskeistä.

        Beliar, "ei-mitään", "ei-kukaan" ei ansaitse kovin suurta huomiota yleensä muutenkaan. Sen nimilläkään ei sinänsä ole kristinuskossa
        merkitystä. Muissa uskonnoissa se sen sijaan on ollut eri nimineen - ja on edelleen - jopa palvonnan kohde.

        Raamatun tarkoitus on kiinnittää huomio Evakeliumin keskukseen; Jeesukseen kristukseen, uudestisyntymisen valon tuojaan. Kaikki muut asiat ovat AINA tämän seikan rinnallatoissijaisia.

        Evankeliumin tarkoitus on tuoda jokainen perimmäisen kysymyksen eteen:
        " Tahdotko sinä uudestisyntyä jeesuksen kautta ja oppia tuntemaan sisäisesti Jumalan ja Jumalan valtakunnan?" Se on tahdon valinta, hyppy tuntemattomaan, uskoen että Jla ottaa vastaan. Hän tekee sen.

        Minkä ihmeen takia Jeesuksen olisi pitänyt käydä kaikki tähtitaivaan ilmiöt läpi sen vuoksi jos hän kokee tarpeelliseksi mainita Venuksesta yhden kerran?

        Mikäli Jeesus koki olevansa ns. jumalan poika ja samaistui täten itse Venukseen, ehkä hän puhuikin itsestään, kuvaillen sitä alennustilaa mikä elämä tavallaan on kun henki on ottanut fyysisen kehon.

        Tämä ei ollutkaan aikaisemmin tullut mieleeni, joten onhan tästä ketjusta jotain hyötyäkin ollut. Sitähän emme tietysti tiedä kuinka paljon UT:ssa on aitoa Jeesuksen puhetta ja paljonko satuja ja tarinoita.

        Apostolien merkitys jokatapauksessa itselleni ei ole kaksinen, koska on Rooman kirkon syytä että apostoleja alettiin palvoa jotta paavin merkitys (Pietarin aseman väitetty periytyminen paaville) nousisi merkittävämmäksi kuin Jeesuksen verisukulaisten, muiden muassa hänen omien jälkeläistensä.

      • edellisessä kirjeessäni
        Indrid kirjoitti:

        Minkä ihmeen takia Jeesuksen olisi pitänyt käydä kaikki tähtitaivaan ilmiöt läpi sen vuoksi jos hän kokee tarpeelliseksi mainita Venuksesta yhden kerran?

        Mikäli Jeesus koki olevansa ns. jumalan poika ja samaistui täten itse Venukseen, ehkä hän puhuikin itsestään, kuvaillen sitä alennustilaa mikä elämä tavallaan on kun henki on ottanut fyysisen kehon.

        Tämä ei ollutkaan aikaisemmin tullut mieleeni, joten onhan tästä ketjusta jotain hyötyäkin ollut. Sitähän emme tietysti tiedä kuinka paljon UT:ssa on aitoa Jeesuksen puhetta ja paljonko satuja ja tarinoita.

        Apostolien merkitys jokatapauksessa itselleni ei ole kaksinen, koska on Rooman kirkon syytä että apostoleja alettiin palvoa jotta paavin merkitys (Pietarin aseman väitetty periytyminen paaville) nousisi merkittävämmäksi kuin Jeesuksen verisukulaisten, muiden muassa hänen omien jälkeläistensä.

        Eli jos Jeesus olisi ollut kiinnostunut taivaankappaleiden ilmiöistä sinänsä, hän olisi todennäköisesti kommenttinsa aiheesta, joka on kuulijoille jäkapäiväisempi ja merkityksellisempi ilmiö kuin aamutähti Venus.
        Venus tuskin myöskään kuitenkaan salamana on edes Jeesuksen aikana lankeillut.

        Keskustelu liittyi Luciferiin. Point jutussa on, että Jeesuksen viittausta on mahdoton käsittää muuten kuin vertaukseksi lauseen loppuosan vuoksi. Langennut "valon tuoja" on hän, joka villitsee, kukistaa, hävittää kansat.

        Alla Jeesuksen UT:n sanat Luukkaan evankeliumin 10: 18 mukaan muun sanayhteyden kanssa (joka on aiheellista säilyttää KAIKKIA raamatun tekstejä tutkiessa).

        18. Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.

        19. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

        Tämä voima todella ON uskovilla.

        20. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

        Pelastus ja kaikki sitä seuraava on lahjaa.

        21. Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

        Kristinusko on ilmoitususko. Se ei ole deismiä eikä muuta järjen päättelyä. Sisälle pääsee ainoastaan pyytämällä.

        Lapsenomaisuus ei tarkoita kuitenkaan tyhmyyttä, järjen naulakkoon laittamista tai tietämättömyyttä. Uskossa eläminen vaatii itse asiassa paljon järjen käyttöä,sen kehittämistä, tiedon ja taitojen hankkimista. Paavali kehottaa kirjeittensä vastaanottajia koettelemaan kaiken, mitä heille opetetaan ja puhutaan, jopa hänen omat kirjeensä. Koetteleminen vaatii paljon pohdiskelua, keskusteluja, rukousta, lähdetekstien tutkimista.

        Lapsenomaisuudessa mielenlaatu on oleellista säilyttää: luottamus, avoimuus, kyky ottaa lahjat iloiten - ei epäillen ja aina kuitenkin edes jotenkin maksamaan valmiina - vastaan.

        Olen samaa mieltäkanssasi katolisesta kirkosta. Rooman kirkko on käyttänyt raamatun sanoja häikäilemättä hyväkseen vaatimalla Pietarin asemaa kirkolleen. Paavi itse esiintyy ymmärtääkseni itse Jeesuksen sijaisena maan päällä, mikä on ehkä groteskeinta kaikesta.

        Apostolit olivat seuraskuntien perustajia ja tavallisia ihmisiä kuten me kaikki. Siitä huolimatta, että heille oli uskottu iso virka.
        Raamattu kieltää ihmisten ja enkelien palvomisen, luodun Luojan sijaan. Paavali suuttuu Apostolien teoissa väkijoukolle siitä, kun häntä ja matkakumppani Silasta aiottiin ruveta palvelemaan jumalina.

        Jeesuksen perilliset ja tyttöystävät ovat Da Vinci -koodi, Sydänsarja-, ja Pahkasika- tason juttuja. Niihin en jaksa puuttua, enkä sen enempää tähän luhsiveerusaiheeseenkaan.

        " Mikäli Jeesus koki olevansa ns. jumalan poika ja samaistui täten itse Venukseen, ehkä hän puhuikin itsestään, kuvaillen sitä alennustilaa mikä elämä tavallaan on kun henki on ottanut fyysisen kehon."

        Kyllä olisi vähäiseksi viittaukseksi jäänyt. Jeesus puhuu mm. KOKO Johanneksen evankeliumista selkokokielellä siitä, mitä hän todella on ja mitä hän ei ole.

        Vaikeaa raamatussa ei ole se, mitä ei millään voi käsittää, vaan se, mitä ei millään voi käsittää väärin.

      • Indrid
        edellisessä kirjeessäni kirjoitti:

        Eli jos Jeesus olisi ollut kiinnostunut taivaankappaleiden ilmiöistä sinänsä, hän olisi todennäköisesti kommenttinsa aiheesta, joka on kuulijoille jäkapäiväisempi ja merkityksellisempi ilmiö kuin aamutähti Venus.
        Venus tuskin myöskään kuitenkaan salamana on edes Jeesuksen aikana lankeillut.

        Keskustelu liittyi Luciferiin. Point jutussa on, että Jeesuksen viittausta on mahdoton käsittää muuten kuin vertaukseksi lauseen loppuosan vuoksi. Langennut "valon tuoja" on hän, joka villitsee, kukistaa, hävittää kansat.

        Alla Jeesuksen UT:n sanat Luukkaan evankeliumin 10: 18 mukaan muun sanayhteyden kanssa (joka on aiheellista säilyttää KAIKKIA raamatun tekstejä tutkiessa).

        18. Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.

        19. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

        Tämä voima todella ON uskovilla.

        20. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

        Pelastus ja kaikki sitä seuraava on lahjaa.

        21. Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

        Kristinusko on ilmoitususko. Se ei ole deismiä eikä muuta järjen päättelyä. Sisälle pääsee ainoastaan pyytämällä.

        Lapsenomaisuus ei tarkoita kuitenkaan tyhmyyttä, järjen naulakkoon laittamista tai tietämättömyyttä. Uskossa eläminen vaatii itse asiassa paljon järjen käyttöä,sen kehittämistä, tiedon ja taitojen hankkimista. Paavali kehottaa kirjeittensä vastaanottajia koettelemaan kaiken, mitä heille opetetaan ja puhutaan, jopa hänen omat kirjeensä. Koetteleminen vaatii paljon pohdiskelua, keskusteluja, rukousta, lähdetekstien tutkimista.

        Lapsenomaisuudessa mielenlaatu on oleellista säilyttää: luottamus, avoimuus, kyky ottaa lahjat iloiten - ei epäillen ja aina kuitenkin edes jotenkin maksamaan valmiina - vastaan.

        Olen samaa mieltäkanssasi katolisesta kirkosta. Rooman kirkko on käyttänyt raamatun sanoja häikäilemättä hyväkseen vaatimalla Pietarin asemaa kirkolleen. Paavi itse esiintyy ymmärtääkseni itse Jeesuksen sijaisena maan päällä, mikä on ehkä groteskeinta kaikesta.

        Apostolit olivat seuraskuntien perustajia ja tavallisia ihmisiä kuten me kaikki. Siitä huolimatta, että heille oli uskottu iso virka.
        Raamattu kieltää ihmisten ja enkelien palvomisen, luodun Luojan sijaan. Paavali suuttuu Apostolien teoissa väkijoukolle siitä, kun häntä ja matkakumppani Silasta aiottiin ruveta palvelemaan jumalina.

        Jeesuksen perilliset ja tyttöystävät ovat Da Vinci -koodi, Sydänsarja-, ja Pahkasika- tason juttuja. Niihin en jaksa puuttua, enkä sen enempää tähän luhsiveerusaiheeseenkaan.

        " Mikäli Jeesus koki olevansa ns. jumalan poika ja samaistui täten itse Venukseen, ehkä hän puhuikin itsestään, kuvaillen sitä alennustilaa mikä elämä tavallaan on kun henki on ottanut fyysisen kehon."

        Kyllä olisi vähäiseksi viittaukseksi jäänyt. Jeesus puhuu mm. KOKO Johanneksen evankeliumista selkokokielellä siitä, mitä hän todella on ja mitä hän ei ole.

        Vaikeaa raamatussa ei ole se, mitä ei millään voi käsittää, vaan se, mitä ei millään voi käsittää väärin.

        En ole vieläkään lukenut Da Vinciä enkä Sydänsarjaa (nevö hööt ov tuo jälkimmäinen), Pahkasika rules ok. Mutta nämä Jeesuksen vaimo -jutut tulivat ensimmäiseksi tietoisuuteni http://en.wikipedia.org/wiki/Holy_Blood,_Holy_Grail -teoksen kautta. Sittemmin on kaikenlaista mielenkiintoista tullut vastaan, kuten ajatus että Maria Magdaleena olisi kirjoittanut Johanneksen evankeliumin (ja siksi se kirja sitten olisi niin kovin Jeesusta jumaloiva - onhan se kaunista että nainen rakastaa miestään), tosin se voi olla myös syvästi gnostilainen teos jossa Jeesuksella on symboliarvo. Mutta ei näistä tämän enempää, koska en nyt tällä hetkellä ole kiinnostunut mainostamaan alternatiivisia Jeesus-käsityksiä. Aikansa kutakin. Over and out, olettaisin.

      • evil2
        Indrid kirjoitti:

        Käsityksilläni tosiaankaan ei ole merkitystä, ja varsinkaan uskovaiselle niiden esitteleminen on yhtä tyhjän kanssa. On kuin yrittäisi tyrkyttää vaikkapa impressionistista taidetta sellaiselle joka tykkää ekspressionistisesta taiteesta.

        Tässä kun on jokunen vuosikymmen ollut tätä inkarnaatiota aikaa miettiä kaikenlaista, niin en vaan sitten millään ole saanut paukutettua päähäni sitä "absoluuttisen pahan" ideaa jota yhtäältä ja toisaaltakin on tyrkytetty. Se että abso-paha on kuin saippua joka vain lipsuu käsistä pois johtuu tietenkin siitä että arvostan sitä että ihminen ottaa itse vastuun tekemisistään. Mitä laiskemmaksi ja aikaansaamattomammaksi tulen (ja minähän tulen), sitä enemmän kunnioitan aikaansaapia ihmisiä jotka eivät juokse sysimässä omaa paskaansa muiden niskaan, vaan lapioivat sen ihan itse tunkiolle kierrätettäväksi. Noin niinkuin kuvainnollisessa mielessä ja miksei muutenkin.

        "niin en vaan sitten millään ole saanut paukutettua päähäni sitä "absoluuttisen pahan" ideaa jota yhtäältä ja toisaaltakin on tyrkytetty." Tarvitseeko sitä nyt päähän paukuttaa.. :D Jos joku henkinen asia ei uppoa toiselle, niin turha siinä on sitten alkaa saarnaamaan kuin mikäkin tietäjä. Sinulla on varmasti hyvät perusteet ajatella tästä asiasta kuin ajattelet, kuin on myös minullakin. Minulla ei ole tästä sen kummempaa ajatusta kuin että jokaisella asialla on vastakohtansa. Rajatietoharrastajilla ongelmaa tuottaa lähinnä henkisen kasvun ja karman sovittaminen tähän pimeys-käsitteeseen. Noh, sitäkin pitää ajatella sieltä pimeyden suunnasta. Tämä ei noin yleisestikään ole maapallolla mikään tunnettu ajatusmalli.

      • evil2
        evil2 kirjoitti:

        "niin en vaan sitten millään ole saanut paukutettua päähäni sitä "absoluuttisen pahan" ideaa jota yhtäältä ja toisaaltakin on tyrkytetty." Tarvitseeko sitä nyt päähän paukuttaa.. :D Jos joku henkinen asia ei uppoa toiselle, niin turha siinä on sitten alkaa saarnaamaan kuin mikäkin tietäjä. Sinulla on varmasti hyvät perusteet ajatella tästä asiasta kuin ajattelet, kuin on myös minullakin. Minulla ei ole tästä sen kummempaa ajatusta kuin että jokaisella asialla on vastakohtansa. Rajatietoharrastajilla ongelmaa tuottaa lähinnä henkisen kasvun ja karman sovittaminen tähän pimeys-käsitteeseen. Noh, sitäkin pitää ajatella sieltä pimeyden suunnasta. Tämä ei noin yleisestikään ole maapallolla mikään tunnettu ajatusmalli.

        "Tämä ei noin yleisestikään ole maapallolla mikään tunnettu ajatusmalli." En tarkoita nyt k.uskovaisia tai muita hihhuleita, koska he ovat mielestäni kaikkein eniten pihalla.

      • sen viesti ei muutu
        Indrid kirjoitti:

        En ole vieläkään lukenut Da Vinciä enkä Sydänsarjaa (nevö hööt ov tuo jälkimmäinen), Pahkasika rules ok. Mutta nämä Jeesuksen vaimo -jutut tulivat ensimmäiseksi tietoisuuteni http://en.wikipedia.org/wiki/Holy_Blood,_Holy_Grail -teoksen kautta. Sittemmin on kaikenlaista mielenkiintoista tullut vastaan, kuten ajatus että Maria Magdaleena olisi kirjoittanut Johanneksen evankeliumin (ja siksi se kirja sitten olisi niin kovin Jeesusta jumaloiva - onhan se kaunista että nainen rakastaa miestään), tosin se voi olla myös syvästi gnostilainen teos jossa Jeesuksella on symboliarvo. Mutta ei näistä tämän enempää, koska en nyt tällä hetkellä ole kiinnostunut mainostamaan alternatiivisia Jeesus-käsityksiä. Aikansa kutakin. Over and out, olettaisin.

        Js se on tämä sama vanha tuttu, että tie Jumalan luo vie vain Jeesuksen kautta. Johanneksen asema opetuslapsena tulee selkeästi erilaisena esille monessa muussakin yhteydessä kuin Johnin evankeliumissa. Maria Magdalena ei ollut Jeesuksen 12 erikseen valitseman apostolin ryhmässä. Se käy selväksi kaikista muista samassa raamatussa olevista teksteistä. Naisten erityisen vapaa ja tasa-arvoinen asema kyllä tulee vahvasti esille varsinkin Jeesuksen itsensä suhtautumisessa naisiin ja naisten toiminnasta niin hänen ja apostolien mukana sekä alkukristillisessä srk:ssa yleensäkin. Se on jotenkin komeaa. Luontevaa, vapaata. Pahkasika on minunkin mielilukemistani joskus. Täytyneen tilata koottujen numeroitten sarja, kun se ei taida enää ilmestyä. Olen kuitenkin tehnyt selkeän eron raamatun ja Pahkasian sisällön välillä. Siitä vertaus tarinoihin ja satuihin, joita Jeesuksesta et kumppaneista on kehitelty vuosisatoja. Se, mikä juuri Johnin ev:ssä on oleellista, sen voi testata.Hiljenemistä. Kysymys Jeesukselle suoraan: "Oletko sinä olemassa? Millainen sinä olet? Puhu minulle!" Jos ei kerrasta aukea, toisella tai kolmannella kerralla kuitenkin. Koko uskon ja kirjoitusten sisältö alkaa aueta oman nimen käyttäjätunnuksella ja salasanalla "tahdon tulla Jeesuksen nimessä uskoon. Nyt." Over and out

      • Indrid
        evil2 kirjoitti:

        "Tämä ei noin yleisestikään ole maapallolla mikään tunnettu ajatusmalli." En tarkoita nyt k.uskovaisia tai muita hihhuleita, koska he ovat mielestäni kaikkein eniten pihalla.

        ...vieroksun rajatieteen suunnalla kaikkein imelintä huttua. Olennaista siinä on jokin sellainen mielestäni melkein luonnoton lapsellisuus että kaikilla on hyvä, kiva olla ja jos ei ole niin sitten on vain tahallaan nurjamielinen hapannaama. Kuitenkaan mitään lässynlässynhenkisyyttä on turha mennä tunkemaan sellaisen kiusaksi jolla koko oma elämä on todistanut kaikesta muusta kuin kivakivasta ja naminamista. Itseäni viehättää eniten neutraali asenne olemassaolevaan. Sellainen ans kattoo nyt; ettei tee päätöksiä että tuo tuossa on "paha" ja se ja se on "hyvä". Esim. shamanismissa eri kansoilla menneinä aikoina ei vaikuttanut olevan niinkään kireälle viritettynä jotain ajatusta valon ja pimeyden välisestä TAISTELUSTA, vaan miellettiin että sitä on kaikenlaisia voimia ja sitten niitä kutsutaan avuksi aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Tällaisen käsityksen minä ainakin olen saanut. Se vastakohtien tappelujuttu tuntuisi olevan enemmän lähi-idässä sikissyttä ja kitissyttä ankeiden olosuhteiden aikaansaamaa haikailua paratiisien puutarhoihin. Mutta mikäs siinä. Kukin mielensä mukaan; kai siitä dualismijutustakin jotain saa irti, kovin vain on tuntunut tässä vuosien varrella että enimmäkseen ihmiset saavat siitä vain saarnoja irti ja tunteen että minäpä se olen niin profeettaa, niin profeettaa (jos miehistä kyse) tai sitten on niitä oman porukan keskeisiä pullakahvikekkereitä (jos naisista kyse). Luonnollisesti voi toki olla että neutraliteetti on ihanteeni juuri sen vuoksi että minulla on itselläni ällöttävä taipumus heittäytyä lapsellisen mustavalkoiseksi. Tätä kyllä kompensoi "kivasti" alitajunta josta pursuaa aina jotain tasapainottavaa jos alkaa liikaa vouhottaa jollain tietyllä saralla yhtä ja samaa virttä.

      • WideBelief
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //Puhutko kaikkien puolesta?//



        - Turinat ovat sinänsä turhia, koska valinnat ja oivallukset ja kasvu ovat privaatteja.
        Tietysti herättely ja "erillaisten/uusien" näkö-kulmien ja oivallusten esittäminen, niistä keskustelu voi saada jotain "uutta" aikaan, mutta oivallus on aina itsellinen.



        //Tai koetko että se arvovalinta ihmiselossa, jonka sinä olet valinnut kokeaksesi ja/tai saadaksesi/tavoittaaksesi merkityksellisyyden tunteen koskee kaikkea kaikelle?//



        - Voi vaikuttaa siltä[olen itse sokea teksteilleni]että asiat joista pamplaan on "määrätty" ;) yleis-maailmallisiksi, mutta se johtuu vain vahvasta sisäisestä varmuudestani jonka kautta asioita hahmotan ja kirjoitus-taidottomuudestani, sillä en ehdota samaa[mitä ehdottaisinkaan?] muille vaikka siltä voi vaikuttaa.

        Se mikä hahmottuu
        I t s e l l e n i
        ehdottomaksi on idea-maailmojen ydin.
        Se täytyy laajentaa koskemaan kaikkea ja kaikille,sillä Idea-maailmoissa ei ole kyse yksittäisestä tavasta olla, ei edes ihmiskunnasta tai jumalista, vaan
        I d e o i s t a
        henkilöimättä niitä kehenkään/mihinkään.
        Koska konteksteja on erillaisia ja jotta keskustelua edes syntyisi ja voisi ontuen jotain kommentoida on puhuttava muiden kanssa samaa kieltä --->kristityille kristitillisestä lähtö-kohdasta, ateisteille ateistisesta kontekstista jne.

        [yksinäiseksi monesti itsensä tuntee, sillä vähän on heitä, jotka ajattelevat samoin ja siksi jutut jää pinta-kosketukseksi, kosketus-pintoja löytyy vähänlaisesti.]



        //Virhettä ei ole tapahtunut.//



        - Jos Kaikki jo on--> onko Kaikki jo valmista? Onko Kaikki kehittyvää, eikö Kaikki tiedäkkään mitä tuleman pitää?
        En voi hahmottaa Kaikkea[Korkein] sokeana kulkevaksi kokeilijaksi, saatikka sattumaksi, sillä Kaikessahan on jo Kaikki, se ei voi saada mitään "ulkopuoletaan".

        Sen sijaan jos ja kun Kaikessa[Korkein] on epä-balanssia ja epä-täydellisyyttä, eli kehittymisen varaa on
        s e n
        osasen jossa näin on ja jonka on kasvettava täydeksi/ehyeksi--> mihin[?]--> takaisin Yhteen[Korkeimman kaikkaan jossa Kaikki] oltava erikoisen olemassa ja erillään itsessään ja sisällään epä-täysi ja minä näen epä-täyden ja epä-oleellisuuden siinä itsessään olevaisuudessamme kaikkineen.



        //Olemassaolo on mitä on. Ei olemassaolo on mitä on. Onko olemassaolo itsessään virhe? Onko se sitä sinulle vai kaikille? Mikä virhe on?//



        - Moninaisuus luo erillisyyden, se on siinä sisällä oleva luonnon-laki. Moninaisuus ei tuo siihen sisältyvälle mitään oleellista, vain eirllisyydestä kumpuavaa ikävää ja kaipausta ja tarvetta laumautua kokoontua yhteen.
        Mutta, koska olemme erillisiä, niin paradoksaalisesti laumautuminen ei tuokkaan[kaikille/kaikelle] onnea ja oleellisuutta vaan lisää tuskaa ja vajaaksi jäämisen tunnetta, koska koemme kaiken erillisenä, emme siis voi ollakaan yhtä, emme voi olla vaikka haluaisimme, miksi, siksi että alkuperäinen
        i d e a
        erillisyydestä ei toimi, se on vastoin Kokonaisuuden Alku-juuri-maisuutta jossa luonnollisuus on Ykseys/Kaikki.



        //Muututko sinä olemassaolon tulkkina, muuttuvatko muut, minä muutun elämisen olennaisena osana ;-) Jos se mikä on on muuttuuko se? Se mikä on on muuttuja ;-)//



        - En vanhene,en nuorru, en ole ollut koskaan, en tunne, olen tunne, olen pehmeys pehmeydessä, miten voisin muuttua?

        Kaikki mitä tunnemme on "kuoremme" kautta koettua.

        "Se joka kadottaa sielunsa löytää sen" tarkoittaa tuon "kuoren"/omansa ['minä'] kuolemista, siis erillisen osan katoamista hetkeksi Kokonaisuuden tieltä tässä kontekstissa.
        Laajemmin/Täydesti ja lopullisesti[anihilioituminen] tapahtuu niin, ettei edes privaatia tietoisuuttamme ole enää. Siis ei mitään erillistä, tietysti inhimillisesti katsoen kaikki on kadonnut, mutta myös "sielullisesti", vasta silloin ei ole erillisyyttä.

        Tämä kaikki tapahtuu myös muille olennoille, maailmankaikkeuksille, siis kaikelle mitä on luotu erilliseksi, myös hengille, siis kaikelle erillisyydelle kaikkialla.
        Tämä on privaatille hengellemme kovin paikka,jossa lopulta hengen-maailmassa "narunpää tulee vetävän käteen", mutta täytyy ymmärtää Oikellisuus ja Yhteys, eli tuhlaaja-poikamainen paluu Korkeimman kaikkaan lopulta toteutuu.

        Kun Subjekti sulautuu Objektiin on kaikki Kaikessa ja vasta silloin mikään ei ole mahdotonta.

        Hitunen tulta, hitunen maata ja vapaasti henkevää ilmaa riittoisasti :-) Oikeastaan laitoitkin ns. tärkeimmän heti ensimmäiseksi: "Turinat ovat sinänsä turhia, koska valinnat ja oivallukset ja kasvu ovat privaatteja". Turinointi ei ole koskaan turhaa! Turisemisesta ymmärrys, historia, oleva muotonsa on ottanut (olkoon turinan muoto mitä vain). Jos on kova kiire ja agenda joka mieltä ehkä painaa, turinoiminen voi vaikuttaa merkityksettömältä. Oletko aivan ehdoton "betoniseinä" siinä että löydettyäsi "idean" olet lakannut muuttumasta? (tämä on hieman privaattia, mutta eihän se haittaa että jokunen miljoona mielipiteen näkee) Olen samaa mieltä otsikostasi. Voi [vaikuttaa] vaikka miltä :-) "- Voi vaikuttaa siltä[olen itse sokea teksteilleni]että asiat joista pamplaan on "määrätty" ;)" Ehkä niin. Samoja oivalluksia lienee ollut monilla viimeaikoina :-) "Se mikä hahmottuu I t s e l l e n i ehdottomaksi on idea-maailmojen ydin. Se täytyy laajentaa koskemaan kaikkea ja kaikille,sillä Idea-maailmoissa ei ole kyse yksittäisestä tavasta olla, ei edes ihmiskunnasta tai jumalista, vaan I d e o i s t a henkilöimättä niitä kehenkään/mihinkään. " Eipä lisättävää tuohon ideaan, kannatan. Minulle hahmottuu vain kysymys. Olemisen virhe?

      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        WideBelief kirjoitti:

        Hitunen tulta, hitunen maata ja vapaasti henkevää ilmaa riittoisasti :-) Oikeastaan laitoitkin ns. tärkeimmän heti ensimmäiseksi: "Turinat ovat sinänsä turhia, koska valinnat ja oivallukset ja kasvu ovat privaatteja". Turinointi ei ole koskaan turhaa! Turisemisesta ymmärrys, historia, oleva muotonsa on ottanut (olkoon turinan muoto mitä vain). Jos on kova kiire ja agenda joka mieltä ehkä painaa, turinoiminen voi vaikuttaa merkityksettömältä. Oletko aivan ehdoton "betoniseinä" siinä että löydettyäsi "idean" olet lakannut muuttumasta? (tämä on hieman privaattia, mutta eihän se haittaa että jokunen miljoona mielipiteen näkee) Olen samaa mieltä otsikostasi. Voi [vaikuttaa] vaikka miltä :-) "- Voi vaikuttaa siltä[olen itse sokea teksteilleni]että asiat joista pamplaan on "määrätty" ;)" Ehkä niin. Samoja oivalluksia lienee ollut monilla viimeaikoina :-) "Se mikä hahmottuu I t s e l l e n i ehdottomaksi on idea-maailmojen ydin. Se täytyy laajentaa koskemaan kaikkea ja kaikille,sillä Idea-maailmoissa ei ole kyse yksittäisestä tavasta olla, ei edes ihmiskunnasta tai jumalista, vaan I d e o i s t a henkilöimättä niitä kehenkään/mihinkään. " Eipä lisättävää tuohon ideaan, kannatan. Minulle hahmottuu vain kysymys. Olemisen virhe?

        //Oletko aivan ehdoton "betoniseinä" siinä että löydettyäsi "idean" olet lakannut muuttumasta?// - Nyanssit tarkentuvat ja menettävät lopulta nekin merkityksiään toinen'toisensa'jälkeen. On kuin lipuisi olemattomuuteen-->ei enää tunnista kokemastaan mitään yksittäistä ideaa, ei voi nostaa mitään yksittäistä 'tunnetta'mitään esiin tärkeänä, kaikki kulminoituu "tähän'pisteeseen". Jokin/Jotain on herännyt. Tietoisuus valtaa alaa rapistuvassa kehossani majailevassa Itsessä antaen käsittämättömän rauhan ja autuuden."Taivas" onkin maan-päällä, siis sisälläni. Aikaa ei ole, en hahmota mennyttä minuuttia,en tulevaa sekunttia--> on vain "Nyt-hetki"/Iättömyys. Toisaalla pohdinnat ja vireys i h m i s e n ä mm. näillä saiteilla herättää aina uusia ajatuksia,uutta tarkennusta, muutostakin, eli tiedon-verkko kuroutuu kasaan. Tämä mm. uskontojen,filosofioiden ja ideoiden seka-melskassa, joista alkaa hahmottua hyvinkin ohuita "punaisia lankoja" asioiden/ideoiden välillä. Myös pieniä järkytyksiä sattuu joidenkin "varmuuksien" lauettua hieman silmille, mutta se on inhimillistä se :). //Olemisen virhe?// - Kärsimyksen aiheuttaa halu. Jotta voisimme [joudumme!] haluta, on halulle oltava konteksti jossa halu voi toteutua. Tätä olemme halunneet ja tähän olemme halumme mukaan päätyneet, nyt haluamme noidan-kehä-mäisestä[elämme mustassa-magiassa]halujemme vankilasta pois, siis h a l u a m m e! Olemme ajatus-halujemme vankeja,syvässä pimeydessä,luomassamme "halu-kuplassa", jonka seinämät ovat peiliä. Siksi emme voi nähdä kuin subjektiivisesti aina vain omamme, eli halumme, missä on siis vapaus, missä on todellisuus? Ikuisesti[ei siis Iättömästi] tuijottaen alati muuttuvaa peili-kuvaansa kuplassa. Ikuisesti kiertäen uudestaan ja uudestaan kuin surman-ajajat rauta-häkissään, tosin mm. sillä erotuksella, että he pääsevät pois häkistä vaivattomammin kuin me kierrostamme. Oletko Itse[Syvin Olemuksesi]Hengessäsi valmis vielä tulemaan takaisin ole"massa"oloon, jos ei takaisin heitetä?

      • WideBelief
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //Oletko aivan ehdoton "betoniseinä" siinä että löydettyäsi "idean" olet lakannut muuttumasta?// - Nyanssit tarkentuvat ja menettävät lopulta nekin merkityksiään toinen'toisensa'jälkeen. On kuin lipuisi olemattomuuteen-->ei enää tunnista kokemastaan mitään yksittäistä ideaa, ei voi nostaa mitään yksittäistä 'tunnetta'mitään esiin tärkeänä, kaikki kulminoituu "tähän'pisteeseen". Jokin/Jotain on herännyt. Tietoisuus valtaa alaa rapistuvassa kehossani majailevassa Itsessä antaen käsittämättömän rauhan ja autuuden."Taivas" onkin maan-päällä, siis sisälläni. Aikaa ei ole, en hahmota mennyttä minuuttia,en tulevaa sekunttia--> on vain "Nyt-hetki"/Iättömyys. Toisaalla pohdinnat ja vireys i h m i s e n ä mm. näillä saiteilla herättää aina uusia ajatuksia,uutta tarkennusta, muutostakin, eli tiedon-verkko kuroutuu kasaan. Tämä mm. uskontojen,filosofioiden ja ideoiden seka-melskassa, joista alkaa hahmottua hyvinkin ohuita "punaisia lankoja" asioiden/ideoiden välillä. Myös pieniä järkytyksiä sattuu joidenkin "varmuuksien" lauettua hieman silmille, mutta se on inhimillistä se :). //Olemisen virhe?// - Kärsimyksen aiheuttaa halu. Jotta voisimme [joudumme!] haluta, on halulle oltava konteksti jossa halu voi toteutua. Tätä olemme halunneet ja tähän olemme halumme mukaan päätyneet, nyt haluamme noidan-kehä-mäisestä[elämme mustassa-magiassa]halujemme vankilasta pois, siis h a l u a m m e! Olemme ajatus-halujemme vankeja,syvässä pimeydessä,luomassamme "halu-kuplassa", jonka seinämät ovat peiliä. Siksi emme voi nähdä kuin subjektiivisesti aina vain omamme, eli halumme, missä on siis vapaus, missä on todellisuus? Ikuisesti[ei siis Iättömästi] tuijottaen alati muuttuvaa peili-kuvaansa kuplassa. Ikuisesti kiertäen uudestaan ja uudestaan kuin surman-ajajat rauta-häkissään, tosin mm. sillä erotuksella, että he pääsevät pois häkistä vaivattomammin kuin me kierrostamme. Oletko Itse[Syvin Olemuksesi]Hengessäsi valmis vielä tulemaan takaisin ole"massa"oloon, jos ei takaisin heitetä?

        Tulkoon se heijastus sitten abstrakteista opituista tahikka turinoista, niin yhtä merkityksellisiä sanotut sanarivit voivat olla :-) Minä kiitän, vaikkakaan omat voimavarani ei tällä hetkellä riitä tarkemmin paneutumaan mielenkiintoisiin näkökulmiisi. (taaskaan) Tuohon: " Oletko Itse[Syvin Olemuksesi]Hengessäsi valmis vielä tulemaan takaisin ole"massa"oloon, jos ei takaisin heitetä " 'massa'oloon sen verran että en tiedä mitä "massaolo" sinun näkökulmastasi tarkoittaa, enkä itse juurikaan murehdi sitä [olenko ollut poissa] joten ei aavistustakaan :-) Viihdyttävän huvittavaa on se että keskustelu oikeastaan siltikin pysyy Saagin aloittamassa topiikissa :-)

    • OSITutkimusseura

      Juuri tällaisissa tapauksissa parasta olisi, jos paikanpäällä on mahdollisimman monta tallentavaa mediaa joiden todistusaineistot voidaan kääntää astetta uskottavempaan muotoon (vertaa siis pelkät kertomukset erinäisistä kokemuksista aiheen parissa).
      Nykyteknologia on huomattavasti paremmin antanut viitteitä mahdollisille teorioille, että miten kuoleman jälkeen voisi olla jonkinasteista elämää ja miksi vaikkapa manifestaation aikana lämpötila laskee tai sähkölaitteiden virtalähteet tyhjenevät. Teorioita moisiin asioihin vuosisatoja sitten tuskin oli. Kaikki oli lähinnä perusteltu siihen, mitä raamatussa lukee ja mitä paikallinen pappiskunta sanoi.

      Mielenkiintoinen esimerkki nykyajan väärästä kummittelusta antaa ns. Fear Cage, eli tietyn paikan ympärillä on niin vahva sähkökenttä, että se vaikuttaa aivoihin ja saa kokemaan useita erilaisia tuntemuksia, mukaanlukien paranoiaa, hallusinaatioita jne. Mutta tämän päivän tutkijat yrittävät ensin kartoittaa moiset paikat ja lähteä selittämään ihmisten omakohtaisia kokemuksia ensin sillä.
      Tietysti jos esimerkiksi talon toisella laidalla sijaitsee vahva sähkökenttä ja kaikki ihmisten kokemukset sijoittuvat toiselle puolelle taloa jossa ei sellaista ole, voidaan alkaa jo miettimään, että pitääkö sähkökentän vaikutus poistaa kohteen kummittelun aiheuttajana.

      Nykytieteen mukana on tullut teoriat useista ulottuvuuksista ja niiden vaikutuksesta meidän havannoinnin piirissä oleviin ulottuvuuksiin.
      Myöskin tosiaan energian säilymisen laki on tuonut hauskan vivahteen lisämahdollisuuksille.
      Puhumattakaan tosiaan teknologiasta jollaisia ei esimerkiksi sata vuotta sitten ollut.
      Kuva/videotallentimet, sähkökenttämittarit, liikkeentunnistimet, infrapuna/lämpökamerat jne. jne. Eli arsenaali on valtaisa ja kokoajan kehittyy pienemmäksi ja halvemmaksi. Tätä kautta toivon, että mahdollisten ilmiöiden tallentaminen parantuisi ja materiaalin määrä tekisi ns. "kummitusten metsästämisestä" vakavasti otettavan tieteenhaaran. Tosin tämän hetken valossa akateeminen piiri lähinnä nauraa koko aiheelle ja yleisin perustelu naurulle on, että jotta kyseiset ilmiöt olisivat todistettavissa, niitä pitää voida toistaa laboratoriossa valvovan silmän alla. Harmi vaan, etteivät tajua viedä sitä laboratoriota paikan päälle ja haluavat, että vuori tulee tässä tapauksessa Muhammedin luo.

      • Saag Paneer

        Uskontieteen laitoksen arkistoissa on tallennettuna mm. äänimateriaalia, jota Heikki Tikkala tallensi kootessaan teostaan "Olevaisen yöpuoli", jossa käsitteli suomalaisia poltergeist-tapauksia. Onhan näitä, mutta ne eivät kerro vielä itse ilmiöstä paljoakaan muuta kuin sen, että kuulohavainnot on ollut mahdolllista tallentaa myös c-kasetille.

        Tutkimustyön paradoksi on siinä, että löytääkseen oikeat välineet tehdä tutkimusta, tutkijan olisi tiedettävä millaista ilmiötä on tutkimassa. Toinen asia onkin sitten se, että tieteentekijät usein tyrmäävät koko ilmiön olemassaolon elleivät ne taivu heidän käyttämiinsä menetelmiin.

      • OSITutkimusseura
        Saag Paneer kirjoitti:

        Uskontieteen laitoksen arkistoissa on tallennettuna mm. äänimateriaalia, jota Heikki Tikkala tallensi kootessaan teostaan "Olevaisen yöpuoli", jossa käsitteli suomalaisia poltergeist-tapauksia. Onhan näitä, mutta ne eivät kerro vielä itse ilmiöstä paljoakaan muuta kuin sen, että kuulohavainnot on ollut mahdolllista tallentaa myös c-kasetille.

        Tutkimustyön paradoksi on siinä, että löytääkseen oikeat välineet tehdä tutkimusta, tutkijan olisi tiedettävä millaista ilmiötä on tutkimassa. Toinen asia onkin sitten se, että tieteentekijät usein tyrmäävät koko ilmiön olemassaolon elleivät ne taivu heidän käyttämiinsä menetelmiin.

        Ensimmäinen EVP tallenne taisi syntyä muistaakseni 1956 ja onhan noita valokuvia yritetty ottaa siitä saakka kun kamera oli ihmisten käytössä. Eli itse tallentaminen ja sen yritys on ollut mukana heti alusta saakka.

        Mutta tuo on kyllä ikävä asia, että väännetään väkisin toimivia ratkaisuja asioihin eikä suostuta joustamaan tarvittaessa.
        Tieteen ja tutkimuksen peruskiviä ovat aina olleet uteliaisuus ja halu muuttua, vaan välillä tuntuu siltä, ettei niitä enää noudateta.
        Nykyaikana taidetaan noudattaa enemmän rahan tuoksua ja joustetaan sen mukana. Oli sitten kyseessä tutkimusraha tai toimeksianto tutkimuksiin.

    • :::

      Tästä tullaankin sitten siihen, että mikä on näiden oletettujen paranormaalien ilmiöiden relevanssi ihmiselle?

      Mikäli "tietyt signaalit" menevät 99% oliolajin edustajista ohi totaalisesti mikä on niiden funktio subjektin näkökulmasta? Ihmiselle fotoni on vain fotoni, saapui se Andromedasta, auringosta tai samassa huoneessa olevasta hehkulampusta. Ihmisen kyky käsitellä signaaleja on hyvin vajavainen ja valjastettu täysin muihin tehtäviin kuin aika-avaruuden anomalioiden havainnointiin.



      Mielestäni keskustelun lähtökohtana on se, että onko "henkimaailmaa" ylipäätään olemassa. Jos katsoo maailman historiaa viimeiseltä 2000 vuodelta ja etsii sieltä aikaisemmin selittämättömiä ilmiötä, jotka on sittemmin selittetty ymmärryksen kasvaessa, niin moniko niistä on ollut magiaa, taikuutta tai jotain muuta henkimaailmaan liittyviä asioita?

      Jos otetaan kritiikittömästi premissiksi se, että henkimaailma on olemassa, ja että siitä pitäisi jollain tapaa saada objektiivista tietoa, niin se sivuaa kreationistien tapaa käyttää Raamattua biologian oppikirjana, eli henkilökohtaiseen subjektioon perustuvan todistamattoman oletuksen käyttämistä tutkimuksen lähtökohtana, ja vaarana on etsiä vain todisteita, jotka tukevat oletettua premissiä. En tässä todellakaan yritä vihjata, että keskustelun avaaja tekee näin, mutta ilmiönä ihmisten keskuudessa ylipäätään se on valittavan yleinen.

      Toisaalta, kun puhutaan puhtaista abstraktioista, on varmasti itsestään selvää, että havainnointia haittaa ihmisolion uskomattomat kyvyt valehdella itselleen ja muille, ja kokea oman mielikuvituksensa tuottaman vasteen jollain tapaa todellisena.

      Minusta olisi ihan saatanan hienoa, jos olisi olemassa ufoja, henkimaailma, ja että ihminen voisi puhtaasti ajatuksen voimalla muuttaa ympäröivää maailmaa haluamansa kaltaiseksi. Valitettavasti tähän mennessä esitetty todistusaineisto em. puolesta on hataraa, puutteellista, ja ikävä kyllä, ei kovin vakuuttavaa.

      • Saag Paneer

        >>Mielestäni keskustelun lähtökohtana on se, että onko "henkimaailmaa" ylipäätään olemassa.

      • kirjis
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Mielestäni keskustelun lähtökohtana on se, että onko "henkimaailmaa" ylipäätään olemassa.

        Ite oon jotenkin ajautunut ja tottunut käyttämään sanaa "tulkintasuodattimet", joilla rajattoman ilmenemisestä rajataan ja jäsennetään jotain jonakin ilmentyvää, jokainen tulkintasuodatin omalla ainutlaatuisella tavallaan, jossa on tietysti myös paljon jaettua ja yhteistä, kulttuuri- ym. kerrostumia jne jne jne. Objekti ja subjekti, sisäinen ja ulkoinen, tulkintasuodattimia nekin...

        Mutta näkökulma joka nyt sattuu kiinnostamaan, on kasvin tai tiettyjen kasvien näkökulma. Elukoilla kuten ihmisellä on hermostossaan esim. anandamidireseptorit ja henkisaineellinen tai aineellishenkinen anandamidijärjestelmä, joka liittyy moneen ja monenlaiseen, mm. unohtamiseen. Ja sitten on kasvilaji joka on kekkaissut levittää geenejään mm. kehittämällä molekyylejä, jotka natsaavat hermoston anandamidijärjestelmään. Kasvinosia kiduksiinsa vetämällä ihmisen kokemus muuttuu pentumaiseksi sillä tavalla, että tulkintasuodattimet unohtuvat osittain-hetkittäin samalla kun huomio keskittyy tai tarkentuu, niin että havainnoitumistilanteet tuntuu uusilta ja ihmeellisiltä, maut maistuvat kuin ensi kertaa, musiikin kuulee ja "tajuaa" kuin ensi kertaa.

        Sanassa hallusinogeeni on ongelmana, että kasvin kehittämät molekyylit olisivat jotenkin osallisina hallujen synnyttämisessä, kun edellisen esimerkin valossa ne pikemminkin vaikuttavat tulkintasuodattimien unohtumiseen, ainakin lähimuistista. Mutta voi tietysti olla puhtaasti viihteellisiä varsinaisia hallujen synnyttäjäkasveja, kasvimaailman Hollywoodeja jotko jostain ihmeestä keksivät ja tuottavat mitä kummallisimpia visuaaleja ihmisparkojen mieliin. Mistäs niitä kaikkia kasvimetkuja tietää.

        Mutta kausaliteettien kanssa pitää olla varovainen. Ei kannata liikaa takertua sellaiseen tulkintasuodattimeen, että molekyylit ne vaan mekanistisesti tuottaa mitä mielessä tapahtuu, tai toisinpäin. Viisastelijat käyttää nykyään paljon sanaa supravenienssi, jolla tarkoitetaan sitä, että ns. henkisillä ilmiöillä (kuten huomiossa havainnoituvilla ajatus-kohteilla) ja aineellisilla ilmiöillä (kuten tieteilijän mittalaitteella mitattavilla mitattavilla) on semmoinen suhde, että ei toista ilman toista, väittämättä kuitenkaan sen kummempaa sen suhteen meneekö kausaliteetti aineesta mieleen vaiko mielestä aineeseen, vaan pikemminkin kyseenssä monimutkainen vyyhti sitä vanhaa kunnon muna-vai-kana -systeemiä.

        Mitä ja miten tapahtuu esim. silloin, kun masennuspotilas saa kaksoissokkotekstissä placeboa joka, vaikka onkin "vain" placebo, silti lisää endorfiinien tuotantoa hermostokemiassa? Eli kun (hyvä)uskoisuus vaikuttaa aineeseen, vaikkei niin suinkaan pitäisi homman sujua perusmaterialistisen tulkintasuodattimen maailmankuvassa?

      • Saag Paneer
        kirjis kirjoitti:

        Ite oon jotenkin ajautunut ja tottunut käyttämään sanaa "tulkintasuodattimet", joilla rajattoman ilmenemisestä rajataan ja jäsennetään jotain jonakin ilmentyvää, jokainen tulkintasuodatin omalla ainutlaatuisella tavallaan, jossa on tietysti myös paljon jaettua ja yhteistä, kulttuuri- ym. kerrostumia jne jne jne. Objekti ja subjekti, sisäinen ja ulkoinen, tulkintasuodattimia nekin...

        Mutta näkökulma joka nyt sattuu kiinnostamaan, on kasvin tai tiettyjen kasvien näkökulma. Elukoilla kuten ihmisellä on hermostossaan esim. anandamidireseptorit ja henkisaineellinen tai aineellishenkinen anandamidijärjestelmä, joka liittyy moneen ja monenlaiseen, mm. unohtamiseen. Ja sitten on kasvilaji joka on kekkaissut levittää geenejään mm. kehittämällä molekyylejä, jotka natsaavat hermoston anandamidijärjestelmään. Kasvinosia kiduksiinsa vetämällä ihmisen kokemus muuttuu pentumaiseksi sillä tavalla, että tulkintasuodattimet unohtuvat osittain-hetkittäin samalla kun huomio keskittyy tai tarkentuu, niin että havainnoitumistilanteet tuntuu uusilta ja ihmeellisiltä, maut maistuvat kuin ensi kertaa, musiikin kuulee ja "tajuaa" kuin ensi kertaa.

        Sanassa hallusinogeeni on ongelmana, että kasvin kehittämät molekyylit olisivat jotenkin osallisina hallujen synnyttämisessä, kun edellisen esimerkin valossa ne pikemminkin vaikuttavat tulkintasuodattimien unohtumiseen, ainakin lähimuistista. Mutta voi tietysti olla puhtaasti viihteellisiä varsinaisia hallujen synnyttäjäkasveja, kasvimaailman Hollywoodeja jotko jostain ihmeestä keksivät ja tuottavat mitä kummallisimpia visuaaleja ihmisparkojen mieliin. Mistäs niitä kaikkia kasvimetkuja tietää.

        Mutta kausaliteettien kanssa pitää olla varovainen. Ei kannata liikaa takertua sellaiseen tulkintasuodattimeen, että molekyylit ne vaan mekanistisesti tuottaa mitä mielessä tapahtuu, tai toisinpäin. Viisastelijat käyttää nykyään paljon sanaa supravenienssi, jolla tarkoitetaan sitä, että ns. henkisillä ilmiöillä (kuten huomiossa havainnoituvilla ajatus-kohteilla) ja aineellisilla ilmiöillä (kuten tieteilijän mittalaitteella mitattavilla mitattavilla) on semmoinen suhde, että ei toista ilman toista, väittämättä kuitenkaan sen kummempaa sen suhteen meneekö kausaliteetti aineesta mieleen vaiko mielestä aineeseen, vaan pikemminkin kyseenssä monimutkainen vyyhti sitä vanhaa kunnon muna-vai-kana -systeemiä.

        Mitä ja miten tapahtuu esim. silloin, kun masennuspotilas saa kaksoissokkotekstissä placeboa joka, vaikka onkin "vain" placebo, silti lisää endorfiinien tuotantoa hermostokemiassa? Eli kun (hyvä)uskoisuus vaikuttaa aineeseen, vaikkei niin suinkaan pitäisi homman sujua perusmaterialistisen tulkintasuodattimen maailmankuvassa?

        Neurotieteen oppikirjojen mukaan tulkintasuodattimien tapa hahmottaa maailmaa on opittua. Jos nyt kasvit aktivoivat erilaisia tapoja hahmottaa, niin milloin sellaisen oppiminen tapahtuu? Opettavatko kasvit?

      • Kirjis
        Saag Paneer kirjoitti:

        Neurotieteen oppikirjojen mukaan tulkintasuodattimien tapa hahmottaa maailmaa on opittua. Jos nyt kasvit aktivoivat erilaisia tapoja hahmottaa, niin milloin sellaisen oppiminen tapahtuu? Opettavatko kasvit?

        Jos kokemiselle kokemuksessa on kokemus->hahmoituksen opettajia (kaikella on on tarkoitus, kaiken tarkoitus on se itse :)) niin mihin pitäisi vetää raja kokemisen ja opettamisen ja oppimisen välillä? Opettavatko ja oppivatko kasvit - no tottakai. Vai mikä se evoluutio ja koevoluutiojuttu muka olikaan? Onko koettu ja opittu sitten hyödyllistä ja missä suhteessa - no mistä näkökulmasta ja ideologisesta aksioomasta tarkasteltuna?

        Ennen kuin keskustelu on loogis-johdonmukaiseksi päättely-keskusteluksi alkaakseen, on alettava keskustelu fundamentalismista, perustasta, synnyistä syvistä, onko meillä jaettuja ideologis-esteettis-eettisiä aksioomia tms. jaettuja tavoitteita ynnätai ihanteita, ts. "must vain tuntuu" -eikä kiinnosta ees kyseenalaistaa eikä epäillä juttuja ja onks ne vähääkään samoi kuin "sust vain tuntuu"?.

        How low can you go?

        Neurotieteen oppikirjojen mukaan kaikki opittu on lineaariskausaalista analogista kokemuksien jättämien muistijälkien kaltaistamista "samankaltaisuus=toisto" (ja piutpaut ainutkertaisuudesta) yhdensuuntaista aika-olemis-metafysiikkaa.

        Mutta entä oppiminen-kokeminen, jossa aika kulkee ns. tulevaisuudesta nyttiin "etiäisinä" ja menneisyyteen päin "kvanttihyppyinä, jotka kirjoittavat uusiks sekä tulevaisuuden että menneisyyden"?
        Entä ajan-olon kaikki muutkin muodot, kaikkeuksissaan? Milloin = missä, ihan einsteinilaisenkin perusfysiikankin tulkintasuodattimen mukaan.

        How high you Wannabe (..en there, done that)?

        Sein und Zeit, Nur noch ein Gott können uns retten, und so weiter... sanoi saksalainen.

        Pari päivää sitten posti toi kudzupavun siemeniä, tänään sembramännyn siemeniä Mustilasta. Opettavatko nuo kasvit ja jos niin mitä? Ei kai semmoista voi, herranähköön, etukäteen ajalle, oppimiselle ja kasveille saati sitte itselle sanella mikään tulkintasuodatin?

    • Ilves

      Hämähäkinverkko on joustavaa, sitkeää ja liimamaista.
      Mutta Elämänverkossa me ponnahtelemme sinne ja tänne, muistakaakin pitää "päästänne" kiinni.
      Ei teksti koskaan kerro kaikkea, ihmisethän olivat täällä ennen meitä ilmän tekstiä, kirjoitettu sana yksinkerstaistaa olemassaolomme.

      • Kirjis
      • ....
      • Kirjis
      • Kirjis
      • Indrid
        Kirjis kirjoitti:

        http://takku.net/article.php/20090406151227200

        Olin näkevinäni netistä että kirja nimeltä "The Mysteries of The Great Cross of Hendaye" olisi lempparikirjailijani Maurice Cotterellin ja jonkun muun tuotos. Kuinka ollakaan, kirjan tilattuani en löydä koko opuksesta hajuakaan Cotterellista. Kirjoittajat ovat Jay Weidner ja Vincent Bridges, ja kannen alalaidassa seisoo jotta "alchemy and the end of time".

        Cotterellin juttuja lukuunottamatta olen suht' skepo näiden maailmanloppujuttujen kanssa. Mutta olen nyt kumminkin tätä kirjaa aloitellut ja kirjoittajat ovat aivan säpinöissään tyypistä nimeltä Fulcanelli.

        http://en.wikipedia.org/wiki/Fulcanelli

        Fulcanelliin liittyy näkemys siitä että maagit olisivat tunteneet jonkinlaisen "lintujen kielen", "vihreän kielen". Aika hepreaa minulle tässä vaiheessa (jokin Kate Bushin biisi kyllä keikahtaa heti mieleen väikkymään hänen uusimmalta levyltään...) Mutta hauskasti komppaa tuota takku-linkkiäsi kuitenkin.

        Fulcanelli jokatapauksessa vaikuttaa olevan regular naguaali, koska oli ottanut ja häippäissyt koko maailmasta Suuren Työn tehtyään. Mutta on kaiketi sittemmin juossut maailman ja ikuisuuden väliä eestaas, tai ainakin ihmiset ovat maininneet tavanneensa tyypin milloin missäkin.

      • Ilves
        Kirjis kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=1n3n2Ox4Yfk

        Kiitos linkieistä. Olen senverran juntti etten ymmärrä englannin kieltä hyvin. Mutta yritin lukea "tunnetta". Kuka päättää ja arvottaa... Yksilö päättää ja yrittää arvottaaa olemassaolonsa. Emme ole mitään.. mutta silti kuitenkin olemme? Jos jokainen pystyisi avaamaan kämmenensä ja olemaan. Ehkä silloin olisi paremmin...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      1709

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      20
      1614

    3. Minun oma kaivattuni

      Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka
      Ikävä
      70
      1468

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      59
      1462

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      53
      1365

    6. Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024

      Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne
      Suomi24 Blogi ★
      15
      1318

    7. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      83
      1275

    8. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      11
      1168

    9. Tervehdys!

      Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot
      Turku
      65
      1130

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      8
      1121
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt