Mitä mukaan leikkaukseen?

ja iso pino kirjoja, sairaalareissulle kertyi pituutta yli 3 viikkoa.

Olin pari vuotta sitten sairaalassa 10 päivää. Sairaalan listan mukaan otin tarvikkeet. Ensimmäiseksi korut tulee jättää kotiin. Minulla oli vain pienet halvat napit korvissa jotka uskalsi jättää sairaalahuoneen laatikkoon leikkaukseen lähtiessä. En ottanut mitään omia vaatteita mukaan, koska ajattelin että on parempi käyttää sairaalavaatteita niin ei tarvitse murehtia pyykkäystä. Pahimmillaan tuli veritahroja ja makuulla syödessä sotkin useamman kerran rinnukseni. Olen tottunut nukkumaan hiljaisuudessa, mutta yllättävän nopeasti tottui sairaalahuoneen ääniin. Viimeisiä öinä en edes herännyt epiduraalipumpun hälytyksiin kun puudutusaine loppui. Huoneeseeni ei osunut metelöiviä huonetovereita, joten korvatulpilla ei ollut käyttöä. Silmälappujakaan en kaivannut, yleensä öisin pidetään valaistus sen verran himmeänä että saa nukutuksi. Kosteusvoiteen unohtuminen harmitti kovasti, kun kädet kuivuivat jatkuvan pesemisen takia. Hiusten hoitoainekin olisi voinut olla, mutta suihkuun pääsin koko aikana vain kerran (sairaala-ajasta viikko täysin sängyssä). Mukanani oli MP3 soitin, mutta sitä en käyttänytkään, koska kuuntelin sairaalan radiota runsaasti, välillä yöradiotakin kun ei saanut unta. Mutta onhan sulla ukko joka voi sitten täydentää jos ilmenee että tarvitsee jotain. Minulla ei tällaista juoksuttajaa ollut.

useita suuriakin leikkauksia läpikäyneenä olen tullut siihen tulokseen, että turhia roinia ei kannata mukaan ottaa.

Olin viime vuonna suuressa selkäleikkauksessa, jolloin sairaalassaoloaika kesti pari viikkoa.

Mukaani otin mm. kännykän, jota en jaksanut kertaakaan käyttää. En pannut sitä edes päälle, koska en olisi jaksanut vastata.

Menin sairaalaan leikkausta edeltävänä päivänä, jolloin luin mukanani olleen lehden ja tein sen ristikon. Myöhemmin en todellakaan olisi jaksanut ristikkoja tehdä.

Hammasharja oli tietenkin mukana, mutta kun en löytänyt sitä heti, sain sairaalasta uuden.

Koska minulla on uniapnea, oli otettava mukaan CPAP-laite, joka vei tilaa pienellä pöydällä.
Hoitajat toivat minulle pyytämättäni huulirasvapuikon. En itse olisi edes huomannut sitä tarvitsevani, koska olen tottunut huulten vähäiseen rohtumiseen.

Olin sopinut mieheni ja tyttäreni kanssa, että he rasvaavat psorimaiseen ihottumaan taipuvat jalkapohjani mukaani ottamallani voiteella, koska en itse olisi siihen pystynyt.
Ei heidän kuitenkaan tarvinnut, koska hoitajat tekivät sen sairaalan voiteella pyytämättäni.

Hoitajat pesivät tukkani ja koska se on melkoisen paksu, hoitoaine olisi ehkä ollut hyväksi.
En tiedä olisiko sitä saanut sairaalasta, mutta koska en olisi jaksanut istua suihkun alla yhtään ylimääräistä minuuttia, ei se tullut mieleenikään.

Samoin minua lähinnä huvitti, kun hoitajat tarjoutuivat laittamaan tukkaani papiljotit. Sellainen ei siinä tilanteessa ollut tärkeää, mutta ystävällinen ele kuitenkin.

Mitään sairaalassa käytettäviä vaatteita, sen paremmin kuin tossujakaan, en ottanut mukaani.
Olen tullut siihen tulokseen, että käytän aina sairaalan vaatteita, koska ne vaihdetaan heti, kun on vähänkin tarvetta.
Kaikenlainen hienostelu siinä tilanteessa on turhaa.

Kahden hengen huoneessa oli televisio, mutta en jaksanut edes sitä katsella. Jos naapuri sen avasi, niin juuri ja juuri jaksoin kuunnella.

Niin, ja sitten minulla oli lehtiö, johon kirjoitin kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset, jotka esitin ortopedille, kun hän tuli kierrokselle. Näin ne oli helppo muistaa. Muuten se voi olla vaikeaa, kun koko konkkaronkka seisoo ympärillä.

ei ole alushousuja vaan sellaisia verkkopöksyjä ja niitäkään ei monesti löytynyt, joten kun yllättäen jouduin sairaalaan, perhe toi minulle vanhoja sloggeja kotoa. Kun menin leikkaukseen osasin niitä jo ottaa mukaan. Kivempi olo kun on alkkarit jalassa. Olisin mielelläni pitänyt myös rintsikoita, mutta leikkausarpi sattuo juuri hankalaan paikkaan.

Muita omia vaatteita en todellakaan pitänyt, kun päivittäisissä verikokeisa joskus roiskuija ruuatkin tipahtelivat. Kuumeessa kun olin niin hikoilin myös aivan kauheasti jolloin vaatteita piti vaihtaa useamman kerran päivässä.

Muista tavaroista minulla oli mukana sampoo ja hoitoaine, ihonputsausaineet ja kosteusvoide. Kynsiviila, kynsilakka, ripsentavuttimet (ripsissä kestoväri)huulirasva, kirjoja, mp3, korvatulpat, hiuslenkkejä ja pinnejä. Mies toi hedelmiä ja suklaata kun sairaalaruoka alkoi tökähdellä. Silloin en omistanut läppäriä, mutta jos olisi ollut sen olisin ottanut mukaani.

Mielialan ylläpito jotenkin huolestuttaa. Siksi taidan satsata tuohon "viihteeseen" - eli siis läppärihän se täytyy ottaa mukaan ja kirjoja! Jos nyt on siis sellaisessa kunnossa että johonkin kykenee. ...ja omat alkkarit saavat korvata T-paidat ja oloasun.
Ukko valitettavasti on parin sadan kilometrin päässä lapsia hoitamassa silloin, joten taidan hamstrata mukaan varmuuden vuoksi pientä kivaa.

Kiitoksia vinkeistä.

Heippa

Itse olen viettänyt muutaman pidemmän jakson sairaalassa. Leikkausten jälkeen olen aina ollut todella kipeä ja väsynyt viikon joten eka viikko on mennyt ihan ilma tekemistä. Sen jälkeen olen lueskellut, kuunnellut mukaan ja leikkinyt läppärillä.

Itse vein ensimmäiseen suureen leikkaukseen ihan liikaa tavaraa :) En todellakaan tarvinnut niitä. Aina olen omaa pyjamaa pitänyt samoin omia alusvaatteita.

Ainakin telkkarit voi poistaa sairaalan potilashuoneista. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin 4 hengen huoneessa terrorisoiva kanava suffailija.
Tänä päivänä on älypuhelimia ja tablet tietokoneita joilla voi katsella ja kuunnella sitä mitä itse haluaa häiritsemättä toisia potilaita kun käyttää kuulokkeita niin äänikään ei häiritse