Kun isovanhemmuus ei kiinnosta

Ennen oli ennen,nyt on nyt.Hyviä perinteitä voi jatkaa,huonoista voi luopua.Ei kai ketään voi pakottaa isovanhemmuuteen,mutta jos joskus ennen ei ole annettu apua ei kai se edellytä,että annetaan saman huonon käytännön jatkua.Jos minua ei ole autettu on ihan varma että minäkään en auta?
Periaate on tietysti se,että vanhemmat ottavat kasvatusvastuun lapsistaan,mutta minä ainakin haluan olla omalta pieneltä osaltani apuna,silloin jos pienten lasten kanssa on raskasta.

pitäisi ihailla? kirjoitti:

Ennen oli ennen,nyt on nyt.Hyviä perinteitä voi jatkaa,huonoista voi luopua.Ei kai ketään voi pakottaa isovanhemmuuteen,mutta jos joskus ennen ei ole annettu apua ei kai se edellytä,että annetaan saman huonon käytännön jatkua.Jos minua ei ole autettu on ihan varma että minäkään en auta?
Periaate on tietysti se,että vanhemmat ottavat kasvatusvastuun lapsistaan,mutta minä ainakin haluan olla omalta pieneltä osaltani apuna,silloin jos pienten lasten kanssa on raskasta.

Lue lisää

että pitäisi ihailla.

Itsekin autan tyttäriäni mahdollisuuksieni mukaan. Kaikki isovanhemmat eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Silloin on järkevää etsiä apua muualta.

Kuule, anteeksi nyt vain, mutta kyllä kahden kersan kanssa pitäisi pärjätä ihan yksin.
Sinulla oli jo yksi, ja hankit toisen - miten olit ajatellut sen hoitaa?
Äiti/isä hoitaa, vai?
Kyllä se on ihan sun oma duunisi niitä hoitaa kun ne olet hankkinutkin.
Se vain on äitien osa.
Voitko kuvitella,että ennen olisi huudettu naama sinisenä apuuuuuva kun on vain kaksi kersaa talossa?
Ajattele, entisillä mummoilla saattoi olla 6-7 lasta ( ei omasta valinnasta kuten ymmärrät) - heillä oli usein raskas työ, ei ollut mukavuuksia, ei mitään mistä olisi apua saanut ja kas:
äidit selvisivät - koska oli pakko.

Sinä olet sitä sukupolvea joka haluaa kaiken mutta ei pal´viitsi sen eteen tehdä.
Isovanhemmat ovat jo kertaalleen lapsensa kasvattaneet JA hoitaneet. Tee sinäkin samoin äläkä hanki lisää kakaroita.

mulle-kaikki-heti-nyt kirjoitti:

Kuule, anteeksi nyt vain, mutta kyllä kahden kersan kanssa pitäisi pärjätä ihan yksin.
Sinulla oli jo yksi, ja hankit toisen - miten olit ajatellut sen hoitaa?
Äiti/isä hoitaa, vai?
Kyllä se on ihan sun oma duunisi niitä hoitaa kun ne olet hankkinutkin.
Se vain on äitien osa.
Voitko kuvitella,että ennen olisi huudettu naama sinisenä apuuuuuva kun on vain kaksi kersaa talossa?
Ajattele, entisillä mummoilla saattoi olla 6-7 lasta ( ei omasta valinnasta kuten ymmärrät) - heillä oli usein raskas työ, ei ollut mukavuuksia, ei mitään mistä olisi apua saanut ja kas:
äidit selvisivät - koska oli pakko.

Sinä olet sitä sukupolvea joka haluaa kaiken mutta ei pal´viitsi sen eteen tehdä.
Isovanhemmat ovat jo kertaalleen lapsensa kasvattaneet JA hoitaneet. Tee sinäkin samoin äläkä hanki lisää kakaroita.

Lue lisää

Mitähän sukupolvea olet itse? Nyt eletään 2000-lukua ja onneksi enään ei ajatella että äidit hoitaa lapset. Oletko jäänyt ajasta jälkeen?

v 2009 kirjoitti:

Mitähän sukupolvea olet itse? Nyt eletään 2000-lukua ja onneksi enään ei ajatella että äidit hoitaa lapset. Oletko jäänyt ajasta jälkeen?

En ole jäänyt ajasta jälkeen - miksi ei ajatella että äidit hoitavat lapsiaan?
Siksikö, että saavat bilettää kännissä ympäri kyliä ja joku muu - isä- isovanhemmat - kuka-tahansa hoitaa kakarat?
Miksi te hankitte kakaroita kun jo kaksi kakaraa aiheuttaa tuollaista itse-sääli-ruikutusta?
Juu, ja yhteiskunta kyllä hoitaa jopa laiskojen kotiäitien kakaroita - vievät kakarat aamulla hoitoon että jaksavat pari tuntia mahdollisesti illalla `hoitaa´niitä.
Nyt eletään 2000 lukua - itsekkyys on huipussaan.
Mitä sitten, kun kakaranne tulevat teini-ikään ja monet vaikeudet saattavat olla edessä?
Mitä sitten teette?
Isovanhemmat voivat siinä vaiheessa olla jo varsin iäkkäitä - vai vieläkö kehtaatte silloin työntää kakaranne mummojen hoidettaviksi ja passattaviksi?
Mikä siinä on niin kummallista, että äiti hoitaa kakaransa?
Jos ei hoida - ei pitäisi hankkia kakaroita - muiden hoidettaviksi.
Yksi vertauskuva tulee mieleen luonnosta:
K Ä K I !

Kukkuu kukkuuuuuu kaukana k... kirjoitti:

En ole jäänyt ajasta jälkeen - miksi ei ajatella että äidit hoitavat lapsiaan?
Siksikö, että saavat bilettää kännissä ympäri kyliä ja joku muu - isä- isovanhemmat - kuka-tahansa hoitaa kakarat?
Miksi te hankitte kakaroita kun jo kaksi kakaraa aiheuttaa tuollaista itse-sääli-ruikutusta?
Juu, ja yhteiskunta kyllä hoitaa jopa laiskojen kotiäitien kakaroita - vievät kakarat aamulla hoitoon että jaksavat pari tuntia mahdollisesti illalla `hoitaa´niitä.
Nyt eletään 2000 lukua - itsekkyys on huipussaan.
Mitä sitten, kun kakaranne tulevat teini-ikään ja monet vaikeudet saattavat olla edessä?
Mitä sitten teette?
Isovanhemmat voivat siinä vaiheessa olla jo varsin iäkkäitä - vai vieläkö kehtaatte silloin työntää kakaranne mummojen hoidettaviksi ja passattaviksi?
Mikä siinä on niin kummallista, että äiti hoitaa kakaransa?
Jos ei hoida - ei pitäisi hankkia kakaroita - muiden hoidettaviksi.
Yksi vertauskuva tulee mieleen luonnosta:
K Ä K I !

Lue lisää

Mikä on ongelmasi, oletko itse jäänyt vaille rakkautta ja huolenpitoa kun olet noin katkera.Aloittajahan kertoi että hänen neljä-vuotias lapsensa ei ole ollut koskaan yökylässä, niin miten voit haukkua hänen kaltaistaan äitiä. Minä olen itse jo mummi ja olen todella iloinen niistä hetkistä jotka saan viettää lastenlapsien kanssa.

Kukkuu kukkuuuuuu kaukana k... kirjoitti:

En ole jäänyt ajasta jälkeen - miksi ei ajatella että äidit hoitavat lapsiaan?
Siksikö, että saavat bilettää kännissä ympäri kyliä ja joku muu - isä- isovanhemmat - kuka-tahansa hoitaa kakarat?
Miksi te hankitte kakaroita kun jo kaksi kakaraa aiheuttaa tuollaista itse-sääli-ruikutusta?
Juu, ja yhteiskunta kyllä hoitaa jopa laiskojen kotiäitien kakaroita - vievät kakarat aamulla hoitoon että jaksavat pari tuntia mahdollisesti illalla `hoitaa´niitä.
Nyt eletään 2000 lukua - itsekkyys on huipussaan.
Mitä sitten, kun kakaranne tulevat teini-ikään ja monet vaikeudet saattavat olla edessä?
Mitä sitten teette?
Isovanhemmat voivat siinä vaiheessa olla jo varsin iäkkäitä - vai vieläkö kehtaatte silloin työntää kakaranne mummojen hoidettaviksi ja passattaviksi?
Mikä siinä on niin kummallista, että äiti hoitaa kakaransa?
Jos ei hoida - ei pitäisi hankkia kakaroita - muiden hoidettaviksi.
Yksi vertauskuva tulee mieleen luonnosta:
K Ä K I !

Lue lisää

kirjoituksesi vaikuttaa katkeran,LAPSETTOMAN naisen vuodatukselta.Et ole saanut aikoinasi lapsia,nyt katkera,kiukkuinen nainen.Taitaa krapula vaivata,kun noin ahdistaa.

.sinun. kirjoitti:

kirjoituksesi vaikuttaa katkeran,LAPSETTOMAN naisen vuodatukselta.Et ole saanut aikoinasi lapsia,nyt katkera,kiukkuinen nainen.Taitaa krapula vaivata,kun noin ahdistaa.

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Hoitakaa kakaranne kirjoitti:

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Lue lisää

tuosta alkuperäisestä kirjoittajasta? Eli sinusta on totaalisen itsekästä ja väärin, jos hän haluaisi lapsineen käydä joskus vanhemmillaan kylässä ja on pettynyt, kun se ei vanhemmille koskaan käy. Siitähän tuosta on kyse. Minusta on aivan ymmärrettävää, että häntä harmittaa moinen. Ei kyse ole lapsenhoitoavusta, vaan vanhempien huomiosta.

mulle-kaikki-heti-nyt kirjoitti:

Kuule, anteeksi nyt vain, mutta kyllä kahden kersan kanssa pitäisi pärjätä ihan yksin.
Sinulla oli jo yksi, ja hankit toisen - miten olit ajatellut sen hoitaa?
Äiti/isä hoitaa, vai?
Kyllä se on ihan sun oma duunisi niitä hoitaa kun ne olet hankkinutkin.
Se vain on äitien osa.
Voitko kuvitella,että ennen olisi huudettu naama sinisenä apuuuuuva kun on vain kaksi kersaa talossa?
Ajattele, entisillä mummoilla saattoi olla 6-7 lasta ( ei omasta valinnasta kuten ymmärrät) - heillä oli usein raskas työ, ei ollut mukavuuksia, ei mitään mistä olisi apua saanut ja kas:
äidit selvisivät - koska oli pakko.

Sinä olet sitä sukupolvea joka haluaa kaiken mutta ei pal´viitsi sen eteen tehdä.
Isovanhemmat ovat jo kertaalleen lapsensa kasvattaneet JA hoitaneet. Tee sinäkin samoin äläkä hanki lisää kakaroita.

Lue lisää

Aloittajan viestissä ei ollut kyse pärjäämisestä, vaan siitä että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan - mikä mielestäni on erittäin erittäin kummallista!

Ja aloittaja vaikutti ihan fiksulta ihmiseltä eikä valittanut, vaikka kyllä tuossa tilanteessa mielestäni saisi jo valittaa!

Kahden pienen lapsen kanssa ei ole helppoa! Kyllä naiset ovat aina selvinneet ja pärjänneet lastensa kanssa, mutta jos on mahdollisuus muuhunkin kuin "pärjäämiseen", miksi tyytyä vain siihen. Elämä on sitä varten että nautittaisiin!!

Hoitakaa kakaranne kirjoitti:

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Lue lisää

Voitko ajatella,että jotkut mummot nauttivat siitä,että heidän annetaan olla välillä lastenlasten kanssa.Olen lähdössä hoitamaan muutamaksi tunniksi nuorinta lapsenlasta,puolivuotiasta ja olen niin ihastunut,että en meinaa pysyä nahoissani.Kukaan ei ole sitä minulta vaatinut,mutta on mukavaa saada tutustua tähän pienimpäänkin.Jos vanhemmat olisivat sitä mieltä,että hoitavat aina vaan itse,mummot on turhaa painolastia,olisin siitä hyvin surullinen.

Hoitakaa kakaranne kirjoitti:

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Lue lisää

Tällä kakara, kakara -huutelijalla on lapsia, muilla on vain kakaroita. Huomionarvoisa seikka.

Minusta on huolestuttavaa, että Suomessa ollaan erittäin lapsivihamielisiä. Siitä voi vetää suoran johtopäätöksen siihen, miksi täällä on niin paljon pahoinvoivia lapsia.

Hoitakaa kakaranne kirjoitti:

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Lue lisää

Luin aloittajan tekstin uudelleen, ihan ajatuksen kanssa, ja mielestäni tämä äiti vain hakee huomiota vanhemmiltaan että edes joskus viettäisi edes sen pienen hetken lapsenlasten kanssa. Ei ole edes vaikka hoitopaikkaa!

Kylläpäs muuten yllättävän paljon ovat lapset olleet mummoloissa, kun vanhemmat olivat töissä ja halusivat keskenään laatuaikaa. Itse muistan ne ihanat hetket mummon ja papan kanssa, nykyään omat vanhempani viettävät hetket joko pullon parissa tai toinen vanhemmista viettää iloista sinkkuelämää.

Pistää vain mietityttämään, kumpi on se itsekkäämpi tapaus: se, joka haluaa että isovanhemmat edes joskus olisivat lastenlastensa kanssa vai ne isovanhemmat, jotka haluavat viettää omaa elämää kuulematta lastenlapsistaan, vaikka ovat omansa hoidattaneet mummoilla ja papoilla?

Ennen olikin koko yhteisö kasvattamassa lapsia, nykypäivänä vanhemmat ovat aika yksin.

taidat olla provo kirjoitti:

Luin aloittajan tekstin uudelleen, ihan ajatuksen kanssa, ja mielestäni tämä äiti vain hakee huomiota vanhemmiltaan että edes joskus viettäisi edes sen pienen hetken lapsenlasten kanssa. Ei ole edes vaikka hoitopaikkaa!

Kylläpäs muuten yllättävän paljon ovat lapset olleet mummoloissa, kun vanhemmat olivat töissä ja halusivat keskenään laatuaikaa. Itse muistan ne ihanat hetket mummon ja papan kanssa, nykyään omat vanhempani viettävät hetket joko pullon parissa tai toinen vanhemmista viettää iloista sinkkuelämää.

Pistää vain mietityttämään, kumpi on se itsekkäämpi tapaus: se, joka haluaa että isovanhemmat edes joskus olisivat lastenlastensa kanssa vai ne isovanhemmat, jotka haluavat viettää omaa elämää kuulematta lastenlapsistaan, vaikka ovat omansa hoidattaneet mummoilla ja papoilla?

Ennen olikin koko yhteisö kasvattamassa lapsia, nykypäivänä vanhemmat ovat aika yksin.

Lue lisää

vanhemmat ovat nykyään yksin.
Ensinnäkin on päiväkodit, jopa ympärivuorokautiset, jossa lapsi saa ruoan ja hoidon ja jossa monet lapset ovat lähes kellon ympäri.
On kerhoja, lapsiparkkeja, harrastuksia. Vanhempien ja lasten yhteistä aikaa jää melko vähän. Se kyllä pitäisi jaksaa.
Eivät läheskään kaikki isovanhemmat hoitaneet ennekään lapsenlapsiaan. Lähinnä ne, jotka asuivat samassa taloudessa lapsensa perheen kanssa. Eikä se hoito kovin ihmeellistä ollut. Väite, että nykyajan isovanhemmat olisivat yleisesti hoidattaneet lapsensa mummoilla ja papoilla, on aivan tuulesta temmattu.

taidat olla provo kirjoitti:

Luin aloittajan tekstin uudelleen, ihan ajatuksen kanssa, ja mielestäni tämä äiti vain hakee huomiota vanhemmiltaan että edes joskus viettäisi edes sen pienen hetken lapsenlasten kanssa. Ei ole edes vaikka hoitopaikkaa!

Kylläpäs muuten yllättävän paljon ovat lapset olleet mummoloissa, kun vanhemmat olivat töissä ja halusivat keskenään laatuaikaa. Itse muistan ne ihanat hetket mummon ja papan kanssa, nykyään omat vanhempani viettävät hetket joko pullon parissa tai toinen vanhemmista viettää iloista sinkkuelämää.

Pistää vain mietityttämään, kumpi on se itsekkäämpi tapaus: se, joka haluaa että isovanhemmat edes joskus olisivat lastenlastensa kanssa vai ne isovanhemmat, jotka haluavat viettää omaa elämää kuulematta lastenlapsistaan, vaikka ovat omansa hoidattaneet mummoilla ja papoilla?

Ennen olikin koko yhteisö kasvattamassa lapsia, nykypäivänä vanhemmat ovat aika yksin.

Lue lisää

Vanhemmathan huutavat naama sinisenä että " ne on meidän lapsia " emme tarvitse neuvoja isovanhemmilta - joopaajoo , mutta hoitoapu kyllä kävisi että ite pääsee baariin...
isovanhemmat ovat omansa aikuisiksi kasvattaneet, miksi pitäisi aloittaa kaikki uudestaan seuraavan sukupolven kanssa?
MIKSI?
Eri asia, jos silloin tällöin vieraillaan mummolassa - mutta kyllä se hoitovastuu kuuluu niille laiskoille vanhemmille jotka saavat slaagin kahdesta lapsesta ja kotitöistä.
Miten luulette, että ennen selvittiin?
Selvittiin koska oli pakko.

väitä, että kirjoitti:

vanhemmat ovat nykyään yksin.
Ensinnäkin on päiväkodit, jopa ympärivuorokautiset, jossa lapsi saa ruoan ja hoidon ja jossa monet lapset ovat lähes kellon ympäri.
On kerhoja, lapsiparkkeja, harrastuksia. Vanhempien ja lasten yhteistä aikaa jää melko vähän. Se kyllä pitäisi jaksaa.
Eivät läheskään kaikki isovanhemmat hoitaneet ennekään lapsenlapsiaan. Lähinnä ne, jotka asuivat samassa taloudessa lapsensa perheen kanssa. Eikä se hoito kovin ihmeellistä ollut. Väite, että nykyajan isovanhemmat olisivat yleisesti hoidattaneet lapsensa mummoilla ja papoilla, on aivan tuulesta temmattu.

Lue lisää

"Väite, että nykyajan isovanhemmat olisivat yleisesti hoidattaneet lapsensa mummoilla ja papoilla, on aivan tuulesta temmattu."
- Olet ihan oikeassa.

Tähän ikään (75 v.) tultuani olen pannut merkille, että minulle kerrotaan asiat kaukaisesta menneisyydestä vakaumuksella ja varmalla tiedolla, vaikka olen itse elänyt ne ajat. Nykypäivän medialla on mainio tapa tuoda esiin jokin pieni osa jostakin asiasta, ja sen perusteella sitten muka laajennetaan tietämystä.

Otetaan nyt vaikka tämä lasten hoito/isovanhemmat-tilanne.

Nykypäivän nuoret varmaan ihan vilpittöminä kuvittelevat, että isovanhemmat hoitivat valtaosan lapsista aikaisempina aikoina. Mitähän aikaa tarkoitetaan?

Tietysti maaseudulla lapset asuivat ja kasvoivat siinä perheessä, joka taloa piti. Jos siinä oli isovanhemmat sekä naimattomat sisaret ja veljet, niin lapsia kasvatti aikamoinen lauma vanhempia.
Tai siis lapset kasvoivat siinä ohessa. Ei heihin panostettu sen ihmeemmin.

Kaupunkiin muuttaneet perheet joutuivat kovan eteen pienissä asunnoissa, joihin ei mahtunut kuin ydinperhe. Vanhemmat jäivät sinne maalle, ja vaikka koko sisarusparvi olisi muuttanut kaupunkiin työn perässä, niin kaikkihan olivat työssään kiinni. Lapset olivat kenen tahansa naapurin hoidossa 6-viikkoisista asti.

On ollut tietysti niitäkin perheitä, jotka ovat eläneet kaupungeissa jo monta sukupolvea. Heillä oli omaiset lähempänä, mutta ei esim. 50-luvulla ollut mitenkään yleistä, että kaupunkilaisisoäidit olisivat hoitaneet vakituisesti lapsenlapsia. Se ei ikään kuin kuulunut kuvioon. Pienten lasten äidit olivat kotona lapsia hoitamassa.
Asiaan kuului, että siihen aikaan yleisön osastot pursuivat haukkuja siitä, että jotkut naiset lastenhoidon varjolla siipeilevät miehen tuloilla ja vetelehtivät kotona.
Tarhaan ei lapsi päässyt kuin sosiaalisin perustein. - Huomatkaa vielä se, että nämä äidit todella olivat täysin ilman omaa rahaa, jolleivat ottaneet naapurin lapsia päivähoitoon. Muuta tienestimahdollisuutta ei lastenhoidolta ollut. Yhteiskunta ei maksanut puupenniä tukea.

Työssäkäyvien perheiden avaikaulalapsia oli tuhansittain. Jotenkin vain lapsilla oli itsestään enemmän vastuuta, koska ei heistä kasvanut sen epäsosiaalisempia kuin nykypäivänkään lapsista, joita huolletaan ja "kasvatetaan" ensi hetkestä monin lain säätämin menetelmin.

Moni tämän päivän isoäiti ja -isä on juuri tuota avainkaula-aikaa. Kysykääpä heiltä millaista se oli.

isoäidin iässä kirjoitti:

"Väite, että nykyajan isovanhemmat olisivat yleisesti hoidattaneet lapsensa mummoilla ja papoilla, on aivan tuulesta temmattu."
- Olet ihan oikeassa.

Tähän ikään (75 v.) tultuani olen pannut merkille, että minulle kerrotaan asiat kaukaisesta menneisyydestä vakaumuksella ja varmalla tiedolla, vaikka olen itse elänyt ne ajat. Nykypäivän medialla on mainio tapa tuoda esiin jokin pieni osa jostakin asiasta, ja sen perusteella sitten muka laajennetaan tietämystä.

Otetaan nyt vaikka tämä lasten hoito/isovanhemmat-tilanne.

Nykypäivän nuoret varmaan ihan vilpittöminä kuvittelevat, että isovanhemmat hoitivat valtaosan lapsista aikaisempina aikoina. Mitähän aikaa tarkoitetaan?

Tietysti maaseudulla lapset asuivat ja kasvoivat siinä perheessä, joka taloa piti. Jos siinä oli isovanhemmat sekä naimattomat sisaret ja veljet, niin lapsia kasvatti aikamoinen lauma vanhempia.
Tai siis lapset kasvoivat siinä ohessa. Ei heihin panostettu sen ihmeemmin.

Kaupunkiin muuttaneet perheet joutuivat kovan eteen pienissä asunnoissa, joihin ei mahtunut kuin ydinperhe. Vanhemmat jäivät sinne maalle, ja vaikka koko sisarusparvi olisi muuttanut kaupunkiin työn perässä, niin kaikkihan olivat työssään kiinni. Lapset olivat kenen tahansa naapurin hoidossa 6-viikkoisista asti.

On ollut tietysti niitäkin perheitä, jotka ovat eläneet kaupungeissa jo monta sukupolvea. Heillä oli omaiset lähempänä, mutta ei esim. 50-luvulla ollut mitenkään yleistä, että kaupunkilaisisoäidit olisivat hoitaneet vakituisesti lapsenlapsia. Se ei ikään kuin kuulunut kuvioon. Pienten lasten äidit olivat kotona lapsia hoitamassa.
Asiaan kuului, että siihen aikaan yleisön osastot pursuivat haukkuja siitä, että jotkut naiset lastenhoidon varjolla siipeilevät miehen tuloilla ja vetelehtivät kotona.
Tarhaan ei lapsi päässyt kuin sosiaalisin perustein. - Huomatkaa vielä se, että nämä äidit todella olivat täysin ilman omaa rahaa, jolleivat ottaneet naapurin lapsia päivähoitoon. Muuta tienestimahdollisuutta ei lastenhoidolta ollut. Yhteiskunta ei maksanut puupenniä tukea.

Työssäkäyvien perheiden avaikaulalapsia oli tuhansittain. Jotenkin vain lapsilla oli itsestään enemmän vastuuta, koska ei heistä kasvanut sen epäsosiaalisempia kuin nykypäivänkään lapsista, joita huolletaan ja "kasvatetaan" ensi hetkestä monin lain säätämin menetelmin.

Moni tämän päivän isoäiti ja -isä on juuri tuota avainkaula-aikaa. Kysykääpä heiltä millaista se oli.

Lue lisää

niin hänen äitinsä tuli niitten kotiin JOKA aamu klo.7.30 ja hoiti koko päivän muksuja,keitti ruuat,siivosi ym, ja kun anoppini tuli kotiin töistä 16-jälkeen oli koti tiptop kunnossa ja ruoka pöydässä.appi teki vuorotöitä eli oli jokatoinen viikko kyllä päivisin kotona et olis voinu hoitaa muksuja mut tämä mummo tuli kuitenkin JOKA PÄIVÄ.

isoäidin iässä kirjoitti:

"Väite, että nykyajan isovanhemmat olisivat yleisesti hoidattaneet lapsensa mummoilla ja papoilla, on aivan tuulesta temmattu."
- Olet ihan oikeassa.

Tähän ikään (75 v.) tultuani olen pannut merkille, että minulle kerrotaan asiat kaukaisesta menneisyydestä vakaumuksella ja varmalla tiedolla, vaikka olen itse elänyt ne ajat. Nykypäivän medialla on mainio tapa tuoda esiin jokin pieni osa jostakin asiasta, ja sen perusteella sitten muka laajennetaan tietämystä.

Otetaan nyt vaikka tämä lasten hoito/isovanhemmat-tilanne.

Nykypäivän nuoret varmaan ihan vilpittöminä kuvittelevat, että isovanhemmat hoitivat valtaosan lapsista aikaisempina aikoina. Mitähän aikaa tarkoitetaan?

Tietysti maaseudulla lapset asuivat ja kasvoivat siinä perheessä, joka taloa piti. Jos siinä oli isovanhemmat sekä naimattomat sisaret ja veljet, niin lapsia kasvatti aikamoinen lauma vanhempia.
Tai siis lapset kasvoivat siinä ohessa. Ei heihin panostettu sen ihmeemmin.

Kaupunkiin muuttaneet perheet joutuivat kovan eteen pienissä asunnoissa, joihin ei mahtunut kuin ydinperhe. Vanhemmat jäivät sinne maalle, ja vaikka koko sisarusparvi olisi muuttanut kaupunkiin työn perässä, niin kaikkihan olivat työssään kiinni. Lapset olivat kenen tahansa naapurin hoidossa 6-viikkoisista asti.

On ollut tietysti niitäkin perheitä, jotka ovat eläneet kaupungeissa jo monta sukupolvea. Heillä oli omaiset lähempänä, mutta ei esim. 50-luvulla ollut mitenkään yleistä, että kaupunkilaisisoäidit olisivat hoitaneet vakituisesti lapsenlapsia. Se ei ikään kuin kuulunut kuvioon. Pienten lasten äidit olivat kotona lapsia hoitamassa.
Asiaan kuului, että siihen aikaan yleisön osastot pursuivat haukkuja siitä, että jotkut naiset lastenhoidon varjolla siipeilevät miehen tuloilla ja vetelehtivät kotona.
Tarhaan ei lapsi päässyt kuin sosiaalisin perustein. - Huomatkaa vielä se, että nämä äidit todella olivat täysin ilman omaa rahaa, jolleivat ottaneet naapurin lapsia päivähoitoon. Muuta tienestimahdollisuutta ei lastenhoidolta ollut. Yhteiskunta ei maksanut puupenniä tukea.

Työssäkäyvien perheiden avaikaulalapsia oli tuhansittain. Jotenkin vain lapsilla oli itsestään enemmän vastuuta, koska ei heistä kasvanut sen epäsosiaalisempia kuin nykypäivänkään lapsista, joita huolletaan ja "kasvatetaan" ensi hetkestä monin lain säätämin menetelmin.

Moni tämän päivän isoäiti ja -isä on juuri tuota avainkaula-aikaa. Kysykääpä heiltä millaista se oli.

Lue lisää

on se, että silloin "ennen vanhaa", ja vähän myöhemminkin lapset kasvoivat keskenään, mitä nyt vanhemmat perustarpeet hoitivat. Lapset sai keskenään temmeltää pelloilla (tai kaupungin kaduilla). Lapset kasvoivat nimenomaan "siinä sivussa". Aikaisemmin kasvattaminen tai vauvaiän ohittaneen hoitaminen ei ollut kovin muodikasta. Vanhemmat kyllä komensivat, mutta ei puhettakaan että lasten kanssa olisi vietetty, siis oikeasti tarkoituksella vietetty aikaa.

Luojan kiitos kaikissa perheissä ei ollut eikä ole näin, mutta kyllä tätä "kasvatusmallia" näkee tänä päivänäkin.

Mielestäni aloittajan vanhemmat ovat kyllä äärettömän kylmiä ihmisiä jos eivät lapsen lapset kiinnosta! Huh huh.

½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½ kirjoitti:

Vanhemmathan huutavat naama sinisenä että " ne on meidän lapsia " emme tarvitse neuvoja isovanhemmilta - joopaajoo , mutta hoitoapu kyllä kävisi että ite pääsee baariin...
isovanhemmat ovat omansa aikuisiksi kasvattaneet, miksi pitäisi aloittaa kaikki uudestaan seuraavan sukupolven kanssa?
MIKSI?
Eri asia, jos silloin tällöin vieraillaan mummolassa - mutta kyllä se hoitovastuu kuuluu niille laiskoille vanhemmille jotka saavat slaagin kahdesta lapsesta ja kotitöistä.
Miten luulette, että ennen selvittiin?
Selvittiin koska oli pakko.

Lue lisää

Onko täällä näin paljon alkoholisteja että pelkästään baari on mielessä?? Kai sitä pienen lapsen vanhemmat saavat viettää välillä vähän omaa aikaa VAIKKA IHAN KOTONA!! Ja tarkoittaako pari kertaa vuodessa baarissa pyörähtäminen sitä että on vastuuton ja huono vanhempi joka ei välitä lapsistaan??

Me olemme vielä lapseton pari, mutta kummankin vanhempien luona vieraillaan vastavuoroisesti. Joskus ihmiset viihtyvät toistensa seurassa. Joskus on kiva jakaa juhla ja arki läheisten kanssa. Joskus on mukava vaihtaa kuulumisia. Ja kyllä minäkin ihan innoissani otan esim pienet serkkutytöt hoitoon ihan vain koska VIIHDYN heidän kanssaan.

Ja tottakai isovanhemmat kuuluvat perheeseen!

Onko tämä niin vaikea käsittää?!

anoppini, nyt 67v kirjoitti:

niin hänen äitinsä tuli niitten kotiin JOKA aamu klo.7.30 ja hoiti koko päivän muksuja,keitti ruuat,siivosi ym, ja kun anoppini tuli kotiin töistä 16-jälkeen oli koti tiptop kunnossa ja ruoka pöydässä.appi teki vuorotöitä eli oli jokatoinen viikko kyllä päivisin kotona et olis voinu hoitaa muksuja mut tämä mummo tuli kuitenkin JOKA PÄIVÄ.

Lue lisää

Mahtoikohan tämä isoäiti olla eläkkeellä kotiäidin virasta? Eli siis pelkällä kansaneläkkeellä? Silloin kannatti varmaan ruokapalkalla käydä hoitamassa tyttären taloutta, niin ainakin sai vatsansa täyteen joka päivä

Voin kuvitella, että mumma ei saanut työstään palkkaa. Eihän nyt omaisten hoitamista voinut rahalla korvata.

Voisivatko tämän päivän ihmiset toimia samoin?

Hoitakaa kakaranne kirjoitti:

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Lue lisää

käy sinun lapsiasi.Kun äiti on niin vihamielinen. Kakarat sitä ja pennut tätä.Ei ole tainnut sinun äitinä oleminen mennä ihan "putkeen".

isoäidin iässä kirjoitti:

Mahtoikohan tämä isoäiti olla eläkkeellä kotiäidin virasta? Eli siis pelkällä kansaneläkkeellä? Silloin kannatti varmaan ruokapalkalla käydä hoitamassa tyttären taloutta, niin ainakin sai vatsansa täyteen joka päivä

Voin kuvitella, että mumma ei saanut työstään palkkaa. Eihän nyt omaisten hoitamista voinut rahalla korvata.

Voisivatko tämän päivän ihmiset toimia samoin?

Lue lisää

mitään rahaa siitä saanut..kuitenkin anoppi ja appi hyvissä hommissa kummatkin.

anoppini, nyt 67v kirjoitti:

niin hänen äitinsä tuli niitten kotiin JOKA aamu klo.7.30 ja hoiti koko päivän muksuja,keitti ruuat,siivosi ym, ja kun anoppini tuli kotiin töistä 16-jälkeen oli koti tiptop kunnossa ja ruoka pöydässä.appi teki vuorotöitä eli oli jokatoinen viikko kyllä päivisin kotona et olis voinu hoitaa muksuja mut tämä mummo tuli kuitenkin JOKA PÄIVÄ.

Lue lisää

edellytä muilta ihmisiltä vastaavia suorituksia.
Me työssäkäyvät emme ainakan pysty moiseen.
Oletko muuten aivan varma siitä, etteivät muistot ole kultautuneet ja tarina muuttunut? Jos se on totta, niin ei voi kuin ihmetellä vanhaan ihmiseen kohdistuneen hyväksikäytön määrää.

kuitenkaan kirjoitti:

edellytä muilta ihmisiltä vastaavia suorituksia.
Me työssäkäyvät emme ainakan pysty moiseen.
Oletko muuten aivan varma siitä, etteivät muistot ole kultautuneet ja tarina muuttunut? Jos se on totta, niin ei voi kuin ihmetellä vanhaan ihmiseen kohdistuneen hyväksikäytön määrää.

Lue lisää

totta on, Kun kerran anoppi, appi, ukkoni ja sen sisko kaikki kertoo samaa, tuskinpa kaikki niin homespäisiä ole etteivät muista kuinka oli..

ihan oikeasti kirjoitti:

totta on, Kun kerran anoppi, appi, ukkoni ja sen sisko kaikki kertoo samaa, tuskinpa kaikki niin homespäisiä ole etteivät muista kuinka oli..

odotakkaan! vähä joskus ihmettelen ku ei appilasta koskaan edes vähä apuja tarjota, meinaan ku ajattelee kuinka paljon apua niillä oli anopin äidistä, joka päivä. Mut ei se mua haittaa, kyllä minä ite muksuni hoidan kun kerran oon ne tehnytkin.

ja NYT ON NYT!

tyyyttö kirjoitti:

Aloittajan viestissä ei ollut kyse pärjäämisestä, vaan siitä että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan - mikä mielestäni on erittäin erittäin kummallista!

Ja aloittaja vaikutti ihan fiksulta ihmiseltä eikä valittanut, vaikka kyllä tuossa tilanteessa mielestäni saisi jo valittaa!

Kahden pienen lapsen kanssa ei ole helppoa! Kyllä naiset ovat aina selvinneet ja pärjänneet lastensa kanssa, mutta jos on mahdollisuus muuhunkin kuin "pärjäämiseen", miksi tyytyä vain siihen. Elämä on sitä varten että nautittaisiin!!

Lue lisää

Eikö olisikin hyvä idea, että vauvaiän jälkeen lapset siirrettäisiin hoitokoteihin, joissa heidät kypsytettäisiin lapsuusajan ja palautettaisiin sitten vanhemmilleen kasvatettuina ja hoidettuina.

Kahden lapsen kanssa ei ole helppoa. He vaativat hoivaa vuosikausia. Ja rahaa! Kukapa heitä hoitaisi, jos eivät vanhemmat. Ikeensä alla joutuvat puurtamaan vuosikausia itsekkäiden sukulaisten vain virnistellessä.
(No okei, onhan heilläkin ehkä omat lapset, mutta ei heistä ole ikinä sellaista vaivaa ollut.)

Kyllä sellaiset entisaikaiset perheet pärjäsivät, joissa oli iso lauma lapsia, sillä silloin ne vanhemmat lapset hoitivat ne pienemmät. Sitä vartenhan lapsia justiin tehtiinkin niin paljon.
Ja oli heistä muutenkin sitten hyötyä siivouksessa ja taloudenpidossa, maalla peltohommissa. Eikä maksanut paljon.

Tämän päivän lapset ovat kalliita. Vaatteita ja harrastuksia, tietokoneita, i-Podeja, kännyjä. Isovanhemmat pitäisi todellakin suorastan velvoittaa lasten kasvatukseen ainakin rahallisesti.

Ohhoh! Oletpa sinä kylmä lapsillesi! Sinä olet elämäsi loppuun asti äiti, halusit tai et! Mutta kun olet lapsesi tehnyt, ota heistä myös vastuu! Itse olet varmasti päässyt helpolla lastenhoidossa, koska miehesi vanhemmat varmastikin hoitivat lapsesi itse ollessasi töissä(ja miehesi ollessa töissä). Äitiyslomahan taisi olla silloin vain 3kk. Osuinko naulankantaan? TURHA SANOA EIVÄTHÄN ENNENKÄÄN...! Nykyään hoidetaan lapset kotona 3-vuotiaaksi(ainakin on mahdollista). Kyllä siinä silloin tarvitsee "mummin" tukea.. ainakin henkistä, jollei muuta pysty antamaan. Lapsenlapsesi todella KAIPAA seuraasi, halusit tai et! Ja kysyy suurin piirtein joka ilta nukkumaan mennessä, miksei mummi tullutkaan tai milloin mummi tulee kylään. Pitääkö minun sydän kurkussa aina valehdella ettei mummi ehtinyt tai ehdi? Kuulostat aivan minun äidiltäni!
Minulla on kaksi pientä lasta(tyttö ja poika) ja voin todellakin sanoa, että RAKASTAN heitä niin paljon, että MIELELLÄNI myös hoidan heidän lapsiaan sitten myöhemmin ja olen heihin yhteydessä muulloinkin kuin vain synttäreillä ja jouluaattona!
HERÄÄ JA AVAA SILMÄSI! Lastenlapsesi antavat sinulle uuden tilaisuuden nauttia elämän pienistä asioista! Eivät lapsesi sinua kiusataksesi pyydä sinua kylään vaan haluavat, että tutustut lapsenlapsiisi ja että lapsenlapsesi saavat tutustua sinuun!

mulle-kaikki-heti-nyt kirjoitti:

Kuule, anteeksi nyt vain, mutta kyllä kahden kersan kanssa pitäisi pärjätä ihan yksin.
Sinulla oli jo yksi, ja hankit toisen - miten olit ajatellut sen hoitaa?
Äiti/isä hoitaa, vai?
Kyllä se on ihan sun oma duunisi niitä hoitaa kun ne olet hankkinutkin.
Se vain on äitien osa.
Voitko kuvitella,että ennen olisi huudettu naama sinisenä apuuuuuva kun on vain kaksi kersaa talossa?
Ajattele, entisillä mummoilla saattoi olla 6-7 lasta ( ei omasta valinnasta kuten ymmärrät) - heillä oli usein raskas työ, ei ollut mukavuuksia, ei mitään mistä olisi apua saanut ja kas:
äidit selvisivät - koska oli pakko.

Sinä olet sitä sukupolvea joka haluaa kaiken mutta ei pal´viitsi sen eteen tehdä.
Isovanhemmat ovat jo kertaalleen lapsensa kasvattaneet JA hoitaneet. Tee sinäkin samoin äläkä hanki lisää kakaroita.

Lue lisää

pakkoko sitä oli jalkojaan levittää jos ei kersoista olis jaksanut huolehtia!!!

Hoitakaa kakaranne kirjoitti:

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Lue lisää

sinulla on eikä mitään lapsia...

isoäidin iässä kirjoitti:

"Väite, että nykyajan isovanhemmat olisivat yleisesti hoidattaneet lapsensa mummoilla ja papoilla, on aivan tuulesta temmattu."
- Olet ihan oikeassa.

Tähän ikään (75 v.) tultuani olen pannut merkille, että minulle kerrotaan asiat kaukaisesta menneisyydestä vakaumuksella ja varmalla tiedolla, vaikka olen itse elänyt ne ajat. Nykypäivän medialla on mainio tapa tuoda esiin jokin pieni osa jostakin asiasta, ja sen perusteella sitten muka laajennetaan tietämystä.

Otetaan nyt vaikka tämä lasten hoito/isovanhemmat-tilanne.

Nykypäivän nuoret varmaan ihan vilpittöminä kuvittelevat, että isovanhemmat hoitivat valtaosan lapsista aikaisempina aikoina. Mitähän aikaa tarkoitetaan?

Tietysti maaseudulla lapset asuivat ja kasvoivat siinä perheessä, joka taloa piti. Jos siinä oli isovanhemmat sekä naimattomat sisaret ja veljet, niin lapsia kasvatti aikamoinen lauma vanhempia.
Tai siis lapset kasvoivat siinä ohessa. Ei heihin panostettu sen ihmeemmin.

Kaupunkiin muuttaneet perheet joutuivat kovan eteen pienissä asunnoissa, joihin ei mahtunut kuin ydinperhe. Vanhemmat jäivät sinne maalle, ja vaikka koko sisarusparvi olisi muuttanut kaupunkiin työn perässä, niin kaikkihan olivat työssään kiinni. Lapset olivat kenen tahansa naapurin hoidossa 6-viikkoisista asti.

On ollut tietysti niitäkin perheitä, jotka ovat eläneet kaupungeissa jo monta sukupolvea. Heillä oli omaiset lähempänä, mutta ei esim. 50-luvulla ollut mitenkään yleistä, että kaupunkilaisisoäidit olisivat hoitaneet vakituisesti lapsenlapsia. Se ei ikään kuin kuulunut kuvioon. Pienten lasten äidit olivat kotona lapsia hoitamassa.
Asiaan kuului, että siihen aikaan yleisön osastot pursuivat haukkuja siitä, että jotkut naiset lastenhoidon varjolla siipeilevät miehen tuloilla ja vetelehtivät kotona.
Tarhaan ei lapsi päässyt kuin sosiaalisin perustein. - Huomatkaa vielä se, että nämä äidit todella olivat täysin ilman omaa rahaa, jolleivat ottaneet naapurin lapsia päivähoitoon. Muuta tienestimahdollisuutta ei lastenhoidolta ollut. Yhteiskunta ei maksanut puupenniä tukea.

Työssäkäyvien perheiden avaikaulalapsia oli tuhansittain. Jotenkin vain lapsilla oli itsestään enemmän vastuuta, koska ei heistä kasvanut sen epäsosiaalisempia kuin nykypäivänkään lapsista, joita huolletaan ja "kasvatetaan" ensi hetkestä monin lain säätämin menetelmin.

Moni tämän päivän isoäiti ja -isä on juuri tuota avainkaula-aikaa. Kysykääpä heiltä millaista se oli.

Lue lisää

Ihan oikassa olet. Ei ennen ollut tavallista, että isovanhemmat olisivat hoitaneet lapsenlapsiaan.

Minä olen itse kolmannen polven helsinkiläinen ja nyt 60 v. Isovanhempani asuivat ratikkamatkan takana, mutta he EIVÄT ikinä hoitaneet meitä. Siis minua ja sisaruksiani. Isovanhempien luona käytiin kyläilemässä, 2 - 3 tuntia kerrallaan ja siellä piti käyttäytyä "kiltisti". Yhtä ainutta kertaa en ollut yökylässä.

Nyt kyllä omat lapsenlapseni ovat luonani usein koko viikonlopun, vaikka asuvat melko lähellä. Mummin luona on vaan "niin kivaa" ;)

v 2009 kirjoitti:

Mitähän sukupolvea olet itse? Nyt eletään 2000-lukua ja onneksi enään ei ajatella että äidit hoitaa lapset. Oletko jäänyt ajasta jälkeen?

Ei biologia muutu miksikään. Emon hoitaa pennut ja uros juoksee saalista kiinni.
Niin on ollut aikojen alusta ja niin jatkuu yhä.
Urholla voi olla useampiakin perheitä, mutta joka porukassa on se emo, joka hoitaa jälkikasvun.
Ihminen on kehittynyt alkuhämäristä monin tavoin, mutta perusasetelma on yhä sama.

isoäidin iässä kirjoitti:

"Väite, että nykyajan isovanhemmat olisivat yleisesti hoidattaneet lapsensa mummoilla ja papoilla, on aivan tuulesta temmattu."
- Olet ihan oikeassa.

Tähän ikään (75 v.) tultuani olen pannut merkille, että minulle kerrotaan asiat kaukaisesta menneisyydestä vakaumuksella ja varmalla tiedolla, vaikka olen itse elänyt ne ajat. Nykypäivän medialla on mainio tapa tuoda esiin jokin pieni osa jostakin asiasta, ja sen perusteella sitten muka laajennetaan tietämystä.

Otetaan nyt vaikka tämä lasten hoito/isovanhemmat-tilanne.

Nykypäivän nuoret varmaan ihan vilpittöminä kuvittelevat, että isovanhemmat hoitivat valtaosan lapsista aikaisempina aikoina. Mitähän aikaa tarkoitetaan?

Tietysti maaseudulla lapset asuivat ja kasvoivat siinä perheessä, joka taloa piti. Jos siinä oli isovanhemmat sekä naimattomat sisaret ja veljet, niin lapsia kasvatti aikamoinen lauma vanhempia.
Tai siis lapset kasvoivat siinä ohessa. Ei heihin panostettu sen ihmeemmin.

Kaupunkiin muuttaneet perheet joutuivat kovan eteen pienissä asunnoissa, joihin ei mahtunut kuin ydinperhe. Vanhemmat jäivät sinne maalle, ja vaikka koko sisarusparvi olisi muuttanut kaupunkiin työn perässä, niin kaikkihan olivat työssään kiinni. Lapset olivat kenen tahansa naapurin hoidossa 6-viikkoisista asti.

On ollut tietysti niitäkin perheitä, jotka ovat eläneet kaupungeissa jo monta sukupolvea. Heillä oli omaiset lähempänä, mutta ei esim. 50-luvulla ollut mitenkään yleistä, että kaupunkilaisisoäidit olisivat hoitaneet vakituisesti lapsenlapsia. Se ei ikään kuin kuulunut kuvioon. Pienten lasten äidit olivat kotona lapsia hoitamassa.
Asiaan kuului, että siihen aikaan yleisön osastot pursuivat haukkuja siitä, että jotkut naiset lastenhoidon varjolla siipeilevät miehen tuloilla ja vetelehtivät kotona.
Tarhaan ei lapsi päässyt kuin sosiaalisin perustein. - Huomatkaa vielä se, että nämä äidit todella olivat täysin ilman omaa rahaa, jolleivat ottaneet naapurin lapsia päivähoitoon. Muuta tienestimahdollisuutta ei lastenhoidolta ollut. Yhteiskunta ei maksanut puupenniä tukea.

Työssäkäyvien perheiden avaikaulalapsia oli tuhansittain. Jotenkin vain lapsilla oli itsestään enemmän vastuuta, koska ei heistä kasvanut sen epäsosiaalisempia kuin nykypäivänkään lapsista, joita huolletaan ja "kasvatetaan" ensi hetkestä monin lain säätämin menetelmin.

Moni tämän päivän isoäiti ja -isä on juuri tuota avainkaula-aikaa. Kysykääpä heiltä millaista se oli.

Lue lisää

Sairausvakuutusasetus 1.11.1963/473
Sosiaaliministerin esittelystä säädetään 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/63) 77 §:n nojalla:
2 LUKU
Päiväraha sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä erityishoitoraha
281/1963 Laki elatusavun ennakosta
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630364
Annettu Helsingissä 4. päivänä heinäkuuta 1963
Sairausvakuutuslaki
2 luku
Etuudet.
4§
Vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista ja sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä päivärahaa sekä raskauden ja synnytyksen perusteella korvausta niistä johtuvista tarpeellisista kustannuksista ja äitiysrahaa.
Sairaanhoito- sekä raskaus- ja synnytyskustannukset.
5§
Päivä- ja äitiysraha.
21§
Jokaisella naispuolisella vakuutetulla,
>>>jonka raskaus on kestänyt vähintään 180 päivää, on

oikeus saada äitiysrahaa.

22§
Äitiysrahan määrä päivää kohti on yhtä suuri kuin se päiväraha, minkä vakuutettu olisi saanut, jos häntä olisi kohdannut sairaus.
Äitiysrahaan ei suoriteta huoltajanlisää vastasyntyneen osalta.
23§
>>>Äitiysrahaa suoritetaan > yhteensä 54 arkipäivältä siten, että kolmannes siitä kohdistuu synnytystä välittömästi edeltäneeseen ja kaksi kolmannesta siitä välittömästi seuraavaan aikaan.
Jos synnyttäjä on sairaana 1 momentissa tarkoitettuna aikana, ei hänellä ole oikeutta saada siltä ajalta sairautensa perusteella päivärahaa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630473
Astui voimaan 1.1 .1964 .
http://www.ango.fi/aksiomedia/artikkelit/arjen-historiaa/

(Kun lukee tuolta alkeellisuudesta joissa elettiin, muistaa että työviikko oli 48-45 tuntia ja 6 päivänen On ihmeteltävä miten perheet tulivat toimeen.)

1.1.1964
“23§
¤¤¤Äitiysrahaa suoritetaan ¤yhteensä 54 arkipäivältä siten, ¤
että kolmannes siitä kohdistuu synnytystä välittömästi edeltäneeseen
ja kaksi kolmannesta siitä välittömästi seuraavaan aikaan.
Jos synnyttäjä on sairaana 1 momentissa tarkoitettuna aikana, ei hänellä ole oikeutta saada siltä ajalta sairautensa perusteella päivärahaa.”

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036

Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973
============================
Tällä lailla määrättiin kunnat järjestämään lapsille päivähoito.
Palkkatyöläisen perheen arki oli turvatonta, lasta ei voinut pitää tehtaissa ja kauppaliikkeissä mukana työssä, eikä teettä heillä työtä, joten kunnat määrättiin järjestämään päivähoito.

Itse muistan nuorien äitien hädän (1967-1973) ja huolen varsinkin iltavuorossa, Pispalan Amurin ja Kyttälän puukortteleissa käsiteltiin tulta. Perheen alle kouluikäisten lasten piti selvitä hellalla ruuan lämmityksestä iltaisin, joskus yksi, isän ollessa myös töissä. Kaksi vuorotyö oli säännöllistä kolmivuoro ja jatkuvavuoro olivat epäsäännöllisiä ja silloin osui viikkoja jolloin
Molemmat vanhemmat olivat iltavuorossa.

Lukisin mielelläni kirjaa; johon olisi koottuna päivämäärät ja vuosiluvut, jolloin mikäkin sosiaaliturvassa oleva etuus tuli lain voimaiseksi.

>>Suomen lain säädäntö käsittää tuhansia lakeja, joilla määrätään voin viljan ja maidon hinta & maataloustuki . >>Ihmistä koskevaa lainsäädäntöä ei hevillä löydä, niitä on murto-osa painetusta tekstistä.

Hoitakaa kakaranne kirjoitti:

Joo, on minulla lapsia, enkä ole katkera, mutta en ymmärrä näitä pullamössö-äitejä jotka väen väkisin tekee kakaroita ja hoidattaisi niitä muilla - ihan sama päiväkoti vai väsynyt mummo.

Lue lisää

Kerrankin joku uskaltaa sanoa ääneen sen mitä moni ei.Äidit on kotona eikä edes alle vuoden ikäistä halua hoitaa 24/7 vaan vauva pitää nyt äkki'ä saada yökylään ja pois tieltä että voi pitää ystävien kanssa peli kautta muuta iltaa.Itse teen vuorotyötä ja asun toisella paikkakunnalla.ainoat vapaat viikonloput pitäisi piikoa sitten yksi vkl kk on vapaa..viikolla ei käy kun kaikki on töissä ystävät...,ei mulle olis tarvinnut tehdä lapsia olen omat jo pesästä saanut lentämään.Toki rakastan lasta mutta ei se ole enään mun tehtävä..luukut kiinni äitylit jos ei perhe jaksa katsella omiaan.

v 2009 kirjoitti:

Mitähän sukupolvea olet itse? Nyt eletään 2000-lukua ja onneksi enään ei ajatella että äidit hoitaa lapset. Oletko jäänyt ajasta jälkeen?

Kyllä äidin tehtävä on hoitaa lapsi jos sen synnyttää. Olet luonnonvastainen jos väität muuta.
Sääliksi käy ukkoasi ja kaikkia lähellesi joutuneita.

Kukkuu kukkuuuuuu kaukana k... kirjoitti:

En ole jäänyt ajasta jälkeen - miksi ei ajatella että äidit hoitavat lapsiaan?
Siksikö, että saavat bilettää kännissä ympäri kyliä ja joku muu - isä- isovanhemmat - kuka-tahansa hoitaa kakarat?
Miksi te hankitte kakaroita kun jo kaksi kakaraa aiheuttaa tuollaista itse-sääli-ruikutusta?
Juu, ja yhteiskunta kyllä hoitaa jopa laiskojen kotiäitien kakaroita - vievät kakarat aamulla hoitoon että jaksavat pari tuntia mahdollisesti illalla `hoitaa´niitä.
Nyt eletään 2000 lukua - itsekkyys on huipussaan.
Mitä sitten, kun kakaranne tulevat teini-ikään ja monet vaikeudet saattavat olla edessä?
Mitä sitten teette?
Isovanhemmat voivat siinä vaiheessa olla jo varsin iäkkäitä - vai vieläkö kehtaatte silloin työntää kakaranne mummojen hoidettaviksi ja passattaviksi?
Mikä siinä on niin kummallista, että äiti hoitaa kakaransa?
Jos ei hoida - ei pitäisi hankkia kakaroita - muiden hoidettaviksi.
Yksi vertauskuva tulee mieleen luonnosta:
K Ä K I !

Lue lisää

Nimimerkki v2009 taisi viitata tasa-arvoon, eli odotukseen että äidit, ei isät, hoitavat lapsensa. Nykyään kun on nämä vanhempain- ja isyysvapaatkin.

v 2009 kirjoitti:

Mitähän sukupolvea olet itse? Nyt eletään 2000-lukua ja onneksi enään ei ajatella että äidit hoitaa lapset. Oletko jäänyt ajasta jälkeen?

Siis isoäiditko sitten hoitaa? Vai tarhan täti? Enpä ole tuttavapiirissä nähnyt että isät kovin aktiivisesti lapsiaan hoitasivat. Yleensä miehet luovat uraa ja käyvät lapset peittelemässä kotona kun tulevat sinne "käymään". Toki poikkeuksiakin on...

Miksi muuten nykynuoriso olettaa että isovanhempien pitää hoitaa lastenlapset? Suurin osa isovanhemmista käy töissä ja kun alkaa olla ikää, on työssä käyminenkin tosi raskasta. Sitä ei vain jaksa enää. Viikonloput menevät lepäilessä että jaksaa taas painaa seuraavat arkipäivät.

Kyllähän pienten lasten vanhemmatkin ovat lujilla, mutta nuorempana jaksaa tehdä enemmän ja valvoa enemmän. Isovanhempia ei voi syyllistää siitä etteivät jaksa hoivata lastenlapsiaan. Lasten vanhemmat ovat lapsiaan varten ja päävastuu hoivasta on heillä. Lastenlasten pitää voida käydä mummien ja ukkien luona siksi, että se on lapsille ja isovanhemille mukavaa, ei siksi että lasten vanhemmat sasivat vapaa-aikaa. Koska vapaa-aikansa tarvivat myös isovanhemmat.

Itse vietän mielelläni vapaa-aikaakin lapsenlapseni kanssa. Hän on ihana. Mutta vietämme yhteistä aikaa siksi, että se on mukavaa ja tunne on molemminpuolinen.

Mutta niinhän se menee, että sitä niittää mitä kylvää. Taitaa äidilläni tulla aika yksinäinen vanhuus.

Meillä on samanlaista, lähin mummi nykyään olis noin 200 m päässä niin ei käy meillä joskus soittaa vaan muiden asioiden lomassa ja sitten minulta on rahaa vailla. Ja toiset isovanhemmat on noin 200 km päässä ja viimeksi joulun jälkeen käyty. Olisi se lapsille kivaa saada olla mumminsa kanssa enemmän mutta kun hän ei välitä edes kysy miten jakseillaan. Ukkoni on itsekin "vanha" siis lasten isä! Lapset ovat 2v 7 kk ja 1v

2pientä ja äippä kirjoitti:

Meillä on samanlaista, lähin mummi nykyään olis noin 200 m päässä niin ei käy meillä joskus soittaa vaan muiden asioiden lomassa ja sitten minulta on rahaa vailla. Ja toiset isovanhemmat on noin 200 km päässä ja viimeksi joulun jälkeen käyty. Olisi se lapsille kivaa saada olla mumminsa kanssa enemmän mutta kun hän ei välitä edes kysy miten jakseillaan. Ukkoni on itsekin "vanha" siis lasten isä! Lapset ovat 2v 7 kk ja 1v

Lue lisää

Meillä yksi isovanhempi joka esittää esittämistään pojalleen eli miehelleni, että kykene hoitamaan ja seurustelemaan lapsenlapsensa kanssa. Todellisuus on toisenlainen esimerkkejä on monia ja olen saanut taisteluni taisteltua, jotta muut näkisivät todellisuuden ja anopin joka on täysin vastuuntunnoton. Viimein pisara oli kun hän tietämättämme (saimme jälkeenpäin tietää) tuli humalassa katsomaan lapsenlastaan ja töyttäisi lastamme..Jouduin tämän k...ään takia viemään lapseni tikattavaksi sairaalaan ja kertomaan asian kauniisti. Tässä tämä anoppi....nyt ei todellakaan ole välejä enkä halua ikinä enää nähdä enkä anna anteeksi. Tulen kertomaan lapselleni mitä isovanhempi on tehnyt ja vastaa tällä kertaa seuraumuksistaan.

Lastenlapset tuovat iloa ja raikkautta niinpaljon elämään, joista 'vanha' ihminen saa voimaa ja elämäniloa. Tietenkin mummolla ja papalla on oma elämä ja he väsyvät helpommin kuin nuori sukupolvi, mutta se vaiva mitä isovanhemmat tekevät nuoremman sukupolven hyväksi kohtuudella on kyllä vaivankin arvoista. - On ihanaa nähdä sellaisia perheitä, joissa on sopusointu nuorten ja vanhojen välillä.

Lastenlapset ovat ilo kirjoitti:

Lastenlapset tuovat iloa ja raikkautta niinpaljon elämään, joista 'vanha' ihminen saa voimaa ja elämäniloa. Tietenkin mummolla ja papalla on oma elämä ja he väsyvät helpommin kuin nuori sukupolvi, mutta se vaiva mitä isovanhemmat tekevät nuoremman sukupolven hyväksi kohtuudella on kyllä vaivankin arvoista. - On ihanaa nähdä sellaisia perheitä, joissa on sopusointu nuorten ja vanhojen välillä.

Lue lisää

Tyttäreni sanoi suoraan he haluavat olla rauhassa vauvan kanssa,vauvan isän äiti asuu heitä lähellä,joten päätin,että annan olla rauhassa. En muutenkaan ole väkisin ihmisten seuraan ikinä tuppautunut😃🌸🎄🎀 Hyvää Joulua.

noin vain! Enkä usko, että sillä on tasa-arvon kanssa mitään tekemistä.

Mä itse ainakin erosin miehestäni avioliiton solmimisen jälkeen kuvioihin ilmestyneen väkivallan takia.

Eikö isä löytäisi itselleen myös muita kuin sunnutaitöitä, jotta voisi olla lastensa kanssa? Vai onko kenties niin, että isä teki jo aikaisemminkin yhtä paljon töitä eikä häntä näkynyt kotona silloinkaan ja nyt on vain hoitaja vaihtunut lasten äidistä sinuun?

isä oikein yrittämällä yrittää tehdä sunnuntaisin töitä niin paljon kuin pystyy? Rakastaakohan sellainen isä oikeasti lapsiaan, joka yrittää olla mieluummin lastensa vapaapäivinä töissä kuin lastensa kanssa?

kukaan eroaa kirjoitti:

noin vain! Enkä usko, että sillä on tasa-arvon kanssa mitään tekemistä.

Mä itse ainakin erosin miehestäni avioliiton solmimisen jälkeen kuvioihin ilmestyneen väkivallan takia.

Eikö isä löytäisi itselleen myös muita kuin sunnutaitöitä, jotta voisi olla lastensa kanssa? Vai onko kenties niin, että isä teki jo aikaisemminkin yhtä paljon töitä eikä häntä näkynyt kotona silloinkaan ja nyt on vain hoitaja vaihtunut lasten äidistä sinuun?

Lue lisää

..kuvauksen perusteella, että nainen oli aito pyrkyri. Ovi raollaan aina, jos vaikka löytyisi jostain menestyvämpi/rahakkaampi mies! Tiedän ihan aitoja tommosia!

Missäs ne tunteet, rakastaminen ja välittäminen tuollaisessa tapauksessa ovat..

pienten lasten kirjoitti:

isä oikein yrittämällä yrittää tehdä sunnuntaisin töitä niin paljon kuin pystyy? Rakastaakohan sellainen isä oikeasti lapsiaan, joka yrittää olla mieluummin lastensa vapaapäivinä töissä kuin lastensa kanssa?

Lue lisää

Kun sovitaan eronneiden vanhempien tapaamisoukeudesta, niin silloin on kysymys nimenomaan siitä, että lapsien suhde poissa olevaan vanhempaan säilyy. Ei ole ollenkaan oikein, että isä menee töihin tapaamisvuoroillaan. Toivottavasti asia ei mene päättäjien korviin. Voitte joutua ikävyyksiin.

Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta, eikä heille sitä anneta. Erotilanteissa isovanhemmat monasti menettävät lapsenlapsensa.

Sitähän näiden mouruavien miniöiden ei kannata ääneen sanoa, mutta niinhän on, että kun he sitten lähtevät lapsinensa, niin rakastavinkin anoppi menettää lapsenlapset, jos miehelleen katkeroitunut miniä niin haluaa.

kukaan eroaa kirjoitti:

noin vain! Enkä usko, että sillä on tasa-arvon kanssa mitään tekemistä.

Mä itse ainakin erosin miehestäni avioliiton solmimisen jälkeen kuvioihin ilmestyneen väkivallan takia.

Eikö isä löytäisi itselleen myös muita kuin sunnutaitöitä, jotta voisi olla lastensa kanssa? Vai onko kenties niin, että isä teki jo aikaisemminkin yhtä paljon töitä eikä häntä näkynyt kotona silloinkaan ja nyt on vain hoitaja vaihtunut lasten äidistä sinuun?

Lue lisää

Iltaisin hän kyllä katsoo lapsiaan.Meillä on
tiivis tiimi.Lapset ovat taatusti turvassa ollessaan mummon tai isänsä luona.
-Eiköhän se ero alkanut tulla,kun kotityöt eivät
äitiä kiinnostaneet ja bilettämäänkin piti
jatkuvasti päästä(hoidin jo silloin lapset)
Jos isä ei lähtenyt äidin mukaan bileisiin,tuli riitaa;haittasi jo työntekoakin.
No sitten löytyi "sielunveli" biletyksistä...

Outo asenne kirjoitti:

Kun sovitaan eronneiden vanhempien tapaamisoukeudesta, niin silloin on kysymys nimenomaan siitä, että lapsien suhde poissa olevaan vanhempaan säilyy. Ei ole ollenkaan oikein, että isä menee töihin tapaamisvuoroillaan. Toivottavasti asia ei mene päättäjien korviin. Voitte joutua ikävyyksiin.

Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta, eikä heille sitä anneta. Erotilanteissa isovanhemmat monasti menettävät lapsenlapsensa.

Sitähän näiden mouruavien miniöiden ei kannata ääneen sanoa, mutta niinhän on, että kun he sitten lähtevät lapsinensa, niin rakastavinkin anoppi menettää lapsenlapset, jos miehelleen katkeroitunut miniä niin haluaa.

Lue lisää

Pääseepähän kaljalle ja rapulaa makaamaan uusien ukkojen kanssa...

Ei lapsenlapsia suoda, ne syntyvät ilman isovanhempien osallistumista ihan vanhanaikaisella tavalla.

Moni ihminen ei ole ilman muuta lapsiystävällinen, näkeehän sen kaikessa, lainsäädännöstä alkaen. Eivät ihmiset helly hetkeksi lapsiystävällisiksi omien lastenlastensa syntyessä. Kyllä ihmisellä on luonteensa koko iän.
Eihän jokainen voi olla lempeä ja rakastava, ymmärtäväinen, auttavainen, uhrautuvainen jne.
Monella ihmisellä on monta rautaa tulessa, kuten heidän lapsillaankin.
Omat lapsensa he ovat hoitaneet rakkaudella, mutta kun he aikuistuivat, ovat tunteet muuttuneet sukulaisuudeksi. Aikuisista lapsista ei enää kanneta vastuuta.

Onhan oikeus ja kohtuus, että ihmiset hoitavat itse omat lapsensa. Iloitkoon he, joilla onnen kaupalla on juuri ne avuliaat ja uhrautuvat vanhemmat lähellä, monilla ei todellakaan ole.

Monet ihmiset hämmästyisivät, jos alettaisiin odottaa heiltä panosta lapsenlapsien hoidossa ja kasvatuksessa. Omat lapset ovat heistä jo erkaantuneet vuosia sitten. Tapaamiset ovat monissa perheissä satunnaisia, syntymäpäiväkutsuja, puheluita silloin tällöin, eri puolilla maata asumista.

Ei se oli mitenkään kummallista ja outoa. Monet ihmiset ovat pitkät päivät työssä ehkä hyvinkin vaativissa ammateissa tai viroissa. Miten heistä viikonloppuisin putkahtaisi mummukka ja ukkikulta pienten lapsukaisten kanssa temmeltämään? He ovat sitä rasittuneempia, mitä vanhemmiksi tulevat.
Lasten maailma on monilta kadonnut vuosikymmenet sitten. Ei yhteistä säveltä noin vain löydy.

Mitä tulee vanhainkotiin, niin useimmiten ne nykyisin ovat senioritaloja, joissa ikäihmiset viihtyvät keskenään. Ei siellä yksin olla, talot ovat kyllä ihan täynnä.

Tämä on monen ihmisen elämänkatsomus. Eivät kaikki 60-vuotiaat ole valmiit isovanhemmuuteen.

No joo joo kirjoitti:

Ei lapsenlapsia suoda, ne syntyvät ilman isovanhempien osallistumista ihan vanhanaikaisella tavalla.

Moni ihminen ei ole ilman muuta lapsiystävällinen, näkeehän sen kaikessa, lainsäädännöstä alkaen. Eivät ihmiset helly hetkeksi lapsiystävällisiksi omien lastenlastensa syntyessä. Kyllä ihmisellä on luonteensa koko iän.
Eihän jokainen voi olla lempeä ja rakastava, ymmärtäväinen, auttavainen, uhrautuvainen jne.
Monella ihmisellä on monta rautaa tulessa, kuten heidän lapsillaankin.
Omat lapsensa he ovat hoitaneet rakkaudella, mutta kun he aikuistuivat, ovat tunteet muuttuneet sukulaisuudeksi. Aikuisista lapsista ei enää kanneta vastuuta.

Onhan oikeus ja kohtuus, että ihmiset hoitavat itse omat lapsensa. Iloitkoon he, joilla onnen kaupalla on juuri ne avuliaat ja uhrautuvat vanhemmat lähellä, monilla ei todellakaan ole.

Monet ihmiset hämmästyisivät, jos alettaisiin odottaa heiltä panosta lapsenlapsien hoidossa ja kasvatuksessa. Omat lapset ovat heistä jo erkaantuneet vuosia sitten. Tapaamiset ovat monissa perheissä satunnaisia, syntymäpäiväkutsuja, puheluita silloin tällöin, eri puolilla maata asumista.

Ei se oli mitenkään kummallista ja outoa. Monet ihmiset ovat pitkät päivät työssä ehkä hyvinkin vaativissa ammateissa tai viroissa. Miten heistä viikonloppuisin putkahtaisi mummukka ja ukkikulta pienten lapsukaisten kanssa temmeltämään? He ovat sitä rasittuneempia, mitä vanhemmiksi tulevat.
Lasten maailma on monilta kadonnut vuosikymmenet sitten. Ei yhteistä säveltä noin vain löydy.

Mitä tulee vanhainkotiin, niin useimmiten ne nykyisin ovat senioritaloja, joissa ikäihmiset viihtyvät keskenään. Ei siellä yksin olla, talot ovat kyllä ihan täynnä.

Tämä on monen ihmisen elämänkatsomus. Eivät kaikki 60-vuotiaat ole valmiit isovanhemmuuteen.

Lue lisää

Ilmeisesti kirjoituksesi oli vitsi. En minä ainakaan tunne ketää noin itsekkäästi ajattelevaa ihmistä. Jokainenhan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos 60-vuotias ei ole valmis isovanhemmuutteen, niin milloin sitten :)))) t.onnellinen 43-vuotias mummi

No joo joo kirjoitti:

Ei lapsenlapsia suoda, ne syntyvät ilman isovanhempien osallistumista ihan vanhanaikaisella tavalla.

Moni ihminen ei ole ilman muuta lapsiystävällinen, näkeehän sen kaikessa, lainsäädännöstä alkaen. Eivät ihmiset helly hetkeksi lapsiystävällisiksi omien lastenlastensa syntyessä. Kyllä ihmisellä on luonteensa koko iän.
Eihän jokainen voi olla lempeä ja rakastava, ymmärtäväinen, auttavainen, uhrautuvainen jne.
Monella ihmisellä on monta rautaa tulessa, kuten heidän lapsillaankin.
Omat lapsensa he ovat hoitaneet rakkaudella, mutta kun he aikuistuivat, ovat tunteet muuttuneet sukulaisuudeksi. Aikuisista lapsista ei enää kanneta vastuuta.

Onhan oikeus ja kohtuus, että ihmiset hoitavat itse omat lapsensa. Iloitkoon he, joilla onnen kaupalla on juuri ne avuliaat ja uhrautuvat vanhemmat lähellä, monilla ei todellakaan ole.

Monet ihmiset hämmästyisivät, jos alettaisiin odottaa heiltä panosta lapsenlapsien hoidossa ja kasvatuksessa. Omat lapset ovat heistä jo erkaantuneet vuosia sitten. Tapaamiset ovat monissa perheissä satunnaisia, syntymäpäiväkutsuja, puheluita silloin tällöin, eri puolilla maata asumista.

Ei se oli mitenkään kummallista ja outoa. Monet ihmiset ovat pitkät päivät työssä ehkä hyvinkin vaativissa ammateissa tai viroissa. Miten heistä viikonloppuisin putkahtaisi mummukka ja ukkikulta pienten lapsukaisten kanssa temmeltämään? He ovat sitä rasittuneempia, mitä vanhemmiksi tulevat.
Lasten maailma on monilta kadonnut vuosikymmenet sitten. Ei yhteistä säveltä noin vain löydy.

Mitä tulee vanhainkotiin, niin useimmiten ne nykyisin ovat senioritaloja, joissa ikäihmiset viihtyvät keskenään. Ei siellä yksin olla, talot ovat kyllä ihan täynnä.

Tämä on monen ihmisen elämänkatsomus. Eivät kaikki 60-vuotiaat ole valmiit isovanhemmuuteen.

Lue lisää

on lasten maailma kadonnut. Näin on.
Itselläni on keskimäärää enemmän lapsia, jotka hoidin itse kotona. Parhaimmillaan oli kolme vaipoissa yhtä aikaa. Ihan hyvää aikaa tuo lähes vuosikymmen oli. En antaisi sitä pois. Tuli puuhailtua monenlaista, leikittyä, askarreltua, ulkoiltua yms. perushoidon lisäksi.
Nyt lapseni ovat aikuisia. En vielä ole isoäiti, ja olen aivan vieraantunut lasten maailmasta. Elämään on tullut niin paljon muuta ja olen itse muuttunut. Jouduin ammatissani hakeutumaan lasten parista aikuisten pariin, koska huomasin itse, etten enää osaa olla luontevasti lasten kanssa.
Odotan kovasti saavani lastenlapsia. Varmastikin tapaisin heitä mielelläni. Mutta ajatus siitä, että ottaisin heistä hoitovastuun, tuntuu vieraalta. Minusta vaipanvaihdot ja kurahousujen pukeminen sekä leikittäminen ovat nuorempien ihmisten hommaa. Me vanhempi polvi voimme ottaa kulttuurin siirtäjän, ymmärtäjän ja elämäntaidon opettajan roolin lastenlasten elämässä. Opetamme myös olemassaolollamme, että maailmassa on vanhojakin ihmisiä, että he eivät toimi välttämättä samalla lailla kuin nuoremmat ja että heitä kuuluu kunnioittaa ja tarpeen tullen auttaa.

Me ihmiset olemme jokainen omanlaisemme, joten emme mahdu yhteen muottiin.

Nyt on menossa mietintä siitä, mitä isovanhemmilta on oikeus odottaa, ja mitä tehdään, kun he eivät täytä odotuksiamme.

On paljon ihmisiä, joka ei osaa olla lapsen kanssa. He eivät jaksa kuunnella lapsen kirkasta ääntä, he eivät kestä sitä vauhtia ja touhuamista, eikä heitä kiinnosta leikkiminen ja laulaminen puoli vuosisataa nuoremman henkilön kanssa.

Se ei ole vika. Se on ominaisuus, joka ei muutu. Varmasti moni tällainen isoäiti on ihmeissään itsekin, kun kuuntelee toisten ikäistensä kertomuksia lastenlapsistaan. Hekin ehkä toivoisivat yhtä läheisiä välejä, mutta kun taito puuttuu. Isoisät ovat vielä kauempana lapsista. Omatkin lapset ovat aikanaan jääneet vähemmälle huomiolle.

Lapsissakin on eroja. Eivät kaikki lapset ole kullannuppuja. Isovanhemmat eivät haluaisi ruveta pitämään järjestystä tai toimia erotuomareina kiistoissa. Monet isovanhemmat eivät puutu lastenkasvatukseen sanallakaan. Siihen voi olla syynä omat karvaat kokemukset lapsuudesta. Tai sitten lastenlasten vanhemmat ovat antaneet ymmärtää, että vain heillä on kasvatusvastuu.
Tai sitten isovanhempien mielestä lapsenlapset on kasvatettu niin holtittomiksi, etteivät vanhat ihmiset kestä heidän seuraansa.

Vanhemmatkin nimittäin ovat erilaisia. Eri perheiden samanikäisillä lapsilla voi olla aivan erilaiset säännöt kotioloissaan.

Lapset ovat joustavia. Jos he huomaavat, että nämä isovanhemmat eivät tule leikkimään eivätkä lue kirjoja heille, he eivät arvostele sen kummemmin. He tyytvät tilanteeseen. Eivät he vaadi enempää. He oppivat siinä, että ihmisissä on eroja. Toinen mummu on paljon iloisempi ja seurallisempi kuin toinen. Kasvatusta sekin.

Luulen, että vanhemmilla on mielikuva ihanteellisista isovanhemmista, ja kun se ei toteudu, pelkäävät, että lapset pettyvät. Ei pidä antaa lapsille ihannoitua kuvaa isovanhemmista ja elättää toiveita, jotka eivät toteudu.

Isoäidin mielipide kirjoitti:

Me ihmiset olemme jokainen omanlaisemme, joten emme mahdu yhteen muottiin.

Nyt on menossa mietintä siitä, mitä isovanhemmilta on oikeus odottaa, ja mitä tehdään, kun he eivät täytä odotuksiamme.

On paljon ihmisiä, joka ei osaa olla lapsen kanssa. He eivät jaksa kuunnella lapsen kirkasta ääntä, he eivät kestä sitä vauhtia ja touhuamista, eikä heitä kiinnosta leikkiminen ja laulaminen puoli vuosisataa nuoremman henkilön kanssa.

Se ei ole vika. Se on ominaisuus, joka ei muutu. Varmasti moni tällainen isoäiti on ihmeissään itsekin, kun kuuntelee toisten ikäistensä kertomuksia lastenlapsistaan. Hekin ehkä toivoisivat yhtä läheisiä välejä, mutta kun taito puuttuu. Isoisät ovat vielä kauempana lapsista. Omatkin lapset ovat aikanaan jääneet vähemmälle huomiolle.

Lapsissakin on eroja. Eivät kaikki lapset ole kullannuppuja. Isovanhemmat eivät haluaisi ruveta pitämään järjestystä tai toimia erotuomareina kiistoissa. Monet isovanhemmat eivät puutu lastenkasvatukseen sanallakaan. Siihen voi olla syynä omat karvaat kokemukset lapsuudesta. Tai sitten lastenlasten vanhemmat ovat antaneet ymmärtää, että vain heillä on kasvatusvastuu.
Tai sitten isovanhempien mielestä lapsenlapset on kasvatettu niin holtittomiksi, etteivät vanhat ihmiset kestä heidän seuraansa.

Vanhemmatkin nimittäin ovat erilaisia. Eri perheiden samanikäisillä lapsilla voi olla aivan erilaiset säännöt kotioloissaan.

Lapset ovat joustavia. Jos he huomaavat, että nämä isovanhemmat eivät tule leikkimään eivätkä lue kirjoja heille, he eivät arvostele sen kummemmin. He tyytvät tilanteeseen. Eivät he vaadi enempää. He oppivat siinä, että ihmisissä on eroja. Toinen mummu on paljon iloisempi ja seurallisempi kuin toinen. Kasvatusta sekin.

Luulen, että vanhemmilla on mielikuva ihanteellisista isovanhemmista, ja kun se ei toteudu, pelkäävät, että lapset pettyvät. Ei pidä antaa lapsille ihannoitua kuvaa isovanhemmista ja elättää toiveita, jotka eivät toteudu.

Lue lisää

Osasitpa kirjoittaa viisaasti ja oikein.

On totta että lasten olisi hyvä nähdä kaikkia isovanhempiaan, myös niitä jo väsyneitä, vaikka eivät jaksaisikaan olla ja touhuta kuin Aku-ankan Mummo-ankka.

Isoäidin mielipide kirjoitti:

Me ihmiset olemme jokainen omanlaisemme, joten emme mahdu yhteen muottiin.

Nyt on menossa mietintä siitä, mitä isovanhemmilta on oikeus odottaa, ja mitä tehdään, kun he eivät täytä odotuksiamme.

On paljon ihmisiä, joka ei osaa olla lapsen kanssa. He eivät jaksa kuunnella lapsen kirkasta ääntä, he eivät kestä sitä vauhtia ja touhuamista, eikä heitä kiinnosta leikkiminen ja laulaminen puoli vuosisataa nuoremman henkilön kanssa.

Se ei ole vika. Se on ominaisuus, joka ei muutu. Varmasti moni tällainen isoäiti on ihmeissään itsekin, kun kuuntelee toisten ikäistensä kertomuksia lastenlapsistaan. Hekin ehkä toivoisivat yhtä läheisiä välejä, mutta kun taito puuttuu. Isoisät ovat vielä kauempana lapsista. Omatkin lapset ovat aikanaan jääneet vähemmälle huomiolle.

Lapsissakin on eroja. Eivät kaikki lapset ole kullannuppuja. Isovanhemmat eivät haluaisi ruveta pitämään järjestystä tai toimia erotuomareina kiistoissa. Monet isovanhemmat eivät puutu lastenkasvatukseen sanallakaan. Siihen voi olla syynä omat karvaat kokemukset lapsuudesta. Tai sitten lastenlasten vanhemmat ovat antaneet ymmärtää, että vain heillä on kasvatusvastuu.
Tai sitten isovanhempien mielestä lapsenlapset on kasvatettu niin holtittomiksi, etteivät vanhat ihmiset kestä heidän seuraansa.

Vanhemmatkin nimittäin ovat erilaisia. Eri perheiden samanikäisillä lapsilla voi olla aivan erilaiset säännöt kotioloissaan.

Lapset ovat joustavia. Jos he huomaavat, että nämä isovanhemmat eivät tule leikkimään eivätkä lue kirjoja heille, he eivät arvostele sen kummemmin. He tyytvät tilanteeseen. Eivät he vaadi enempää. He oppivat siinä, että ihmisissä on eroja. Toinen mummu on paljon iloisempi ja seurallisempi kuin toinen. Kasvatusta sekin.

Luulen, että vanhemmilla on mielikuva ihanteellisista isovanhemmista, ja kun se ei toteudu, pelkäävät, että lapset pettyvät. Ei pidä antaa lapsille ihannoitua kuvaa isovanhemmista ja elättää toiveita, jotka eivät toteudu.

Lue lisää

Minusta tuntuu, että kyllä nuorilla vanhemmilla on ihan selkeä kuva jo ennen lastensa syntymää siitä, minkälaisia heidän vanhempansa tulevat olemaan isovanhempina. Onhan heillä kokemusta vanhempiensa käytöksestä, jos eivät ole täysin sokeita.
Esim. minä tiesin jo kauan ennen ensimmäisen lapseni syntymää, että hänellä tulee olemaan vain yksi vaari. Onneksi oli toinen. Eivät lapset ole koskaan oppineet tuntemaan tai kaipaamaan tätä toista, kun en ole lapsiani juurikaan hänen riesakseen vienyt. Miksi olisin, kun ei hän kerran siedä heitä.

Jokaisella on tietysti valinnan vapaus, se on totta, mutta sitä en kerta kaikkiaan katso hyvällä, että aletaan sitten syyllistää, kun ei pidetä yhteyttä. Jos isovanhempi on tehnyt sen valinnan, että hän haluaa olla rauhassa, koska katsoo jo tehneensä kaiken tarpeellisen, eikä voi sietää lapsia, silloin pitää tässä asiassa olla rehellinen myös ulkopuolisille, eikä ainakaan esittää mitään marttyyripyhimystä, joka on jätetty oman onnensa nojaan.

Se, mikä näissä tällaisissa keskusteluissa häiritsee erityisesti, on se, että ollaan niin kärkkäästi aina sanomassa, kuinka kaikkien on pärjättävä omillaan. Jos ei pärjää, niin voi voi, mitäs läksit. Miten me olemme täällä Suomessa niin tunnevammaista ja kylmää porukkaa? Sairaskohtauksen saanut saa maata ojassa pitkään, ennen kuin kukaan menee katsomaan. Kerrostalossa ei tunneta/haluta tuntea seinänaapureita, ja jos joku yksinäinen kuolee, hän saattaa maatua vuosia asunnossaan. Avuntarvitsijan ohi kävellään kylmästi ja naureskellen. Ja lapsiin suhtaudutaan niinkuin joihinkin epäihmisiin, eivät saa kuulua tai näkyä, olemassa voivat olla ja siinä kaikki. Ja tämä kaikki on ihan ok, koska jokainen on erilainen ja saa tehdä omat valintansa? Näinkö tämä yhteisömme huolehtii heikoimmistaan? Missä on ihan yksinkertainen aito lähimmäisestä välittäminen??

Minusta se ei vaadi isovanhemmilta mitään päätä huimaavia suorituksia, että edes pari kertaa vuodessa seurustelisivat lastenlastensa kanssa. Kun ei se vaadi mitään erityisiä taitoja, koska lapset pitävät esim. siitä, kun mummo tai vaari kertoo vanhoista ajoista. Ei isovanhemman tarvitse leikkiä ja laulaa lapsen kanssa, kyllä ihan pienet arkiaskareet voivat olla pienelle jopa paljon suurempi elämys, kun sitä tehdään mummon tai vaarin kanssa.

En oikein jaksa uskoa, että kaikki nämä kylmät isovanhemmat olisivat jääneet itse oman onnensa nojaan vaille edellisen sukupolven apua.

onnellinen mummi kirjoitti:

Ilmeisesti kirjoituksesi oli vitsi. En minä ainakaan tunne ketää noin itsekkäästi ajattelevaa ihmistä. Jokainenhan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos 60-vuotias ei ole valmis isovanhemmuutteen, niin milloin sitten :)))) t.onnellinen 43-vuotias mummi

Lue lisää

Olisikohan tässä kohtaa sopivaa miniän kertoa erilaisesta anopistaan ja lasten isoäidistä.
Hän on siro ja huoliteltu rouva, joka eläkkelle jäätyään kirjoittautui yliopistoon ja luki itsensä maisteriksi muutamassa vuodessa, koska vaativan työn jälkeen tunsi aivojensa tarvitsevan edelleen toimintaa. Hänellä on laaja tuttavapiiri, hän harrastaa monia asioita ja matkustee. Hän opiskelee edelleen omaksi ilokseen.
Hänen miehensä jäi myös nyt eläkkeelle ja nykyisin he viettävät paljon aikaa veneilemällä.
Heillä on 3 lasta, jotka ovat hyvin menestyneet maailmassa. Anoppi tapaa meita usein, sillä hän järjestää mielellään kahvikutsuja. Pari kertaa vuodessa menemme kaikki isovanhempien kustannuksella syömään, vauvatkin mukana. Lapsenlapsia he kuljettavat teatterissa ja tapahtumissa, ei toki kovin usein, mutta lapset ovat aivan onnessaan joka kerran.
Vaippoja anoppi ei ole kertakaan vauvoillemme vaihtanut, tuskinpa osallistunut mihinkään "käsityöhön", mitä pikkulapsien kanssa joudutaan tekemään, (ukista puhumattakaan).
Mutta he ovat aina ystävällisiä, aina kiinnostuneita, muistavat kauniilla lahjoilla. Ukki on tietorikas, tuntee linnut ja kasvit, ja lapset oppivat aina häneltä uutta.
Hän on kiinnostunut lasten koulusta ja seuraa urheilua, vaikka ei häntä ole nähty sentään jääkiekkokaukalon laidoilla.

En voisi kuvitella anoppia puuhaamassa keittiössä perunoita kuorimassa, leipomassa tai ikkunoita pesemässä. Se ei kerta kaikkiaan ole hänen hommaansa. Hän palkkasi aikanaan taloustyöhön koulutetun henkilön ja sanoi, että tämä hoiti työn paljon paremmin kuin mihin hän itse olisi pystynyt.
Ulkopuolista apua hänellä on tänäkin päivänä.
Tuskinpa hänen lapsilleen siitä traumoja on jäänyt.

Minä en vaihtaisi tätä mummia arkipäiväisempään anoppiin. Iloitsen siitä, että lapsillani on lähellään niin ihanat isovanhemmat.

Isoäidin mielipide kirjoitti:

Me ihmiset olemme jokainen omanlaisemme, joten emme mahdu yhteen muottiin.

Nyt on menossa mietintä siitä, mitä isovanhemmilta on oikeus odottaa, ja mitä tehdään, kun he eivät täytä odotuksiamme.

On paljon ihmisiä, joka ei osaa olla lapsen kanssa. He eivät jaksa kuunnella lapsen kirkasta ääntä, he eivät kestä sitä vauhtia ja touhuamista, eikä heitä kiinnosta leikkiminen ja laulaminen puoli vuosisataa nuoremman henkilön kanssa.

Se ei ole vika. Se on ominaisuus, joka ei muutu. Varmasti moni tällainen isoäiti on ihmeissään itsekin, kun kuuntelee toisten ikäistensä kertomuksia lastenlapsistaan. Hekin ehkä toivoisivat yhtä läheisiä välejä, mutta kun taito puuttuu. Isoisät ovat vielä kauempana lapsista. Omatkin lapset ovat aikanaan jääneet vähemmälle huomiolle.

Lapsissakin on eroja. Eivät kaikki lapset ole kullannuppuja. Isovanhemmat eivät haluaisi ruveta pitämään järjestystä tai toimia erotuomareina kiistoissa. Monet isovanhemmat eivät puutu lastenkasvatukseen sanallakaan. Siihen voi olla syynä omat karvaat kokemukset lapsuudesta. Tai sitten lastenlasten vanhemmat ovat antaneet ymmärtää, että vain heillä on kasvatusvastuu.
Tai sitten isovanhempien mielestä lapsenlapset on kasvatettu niin holtittomiksi, etteivät vanhat ihmiset kestä heidän seuraansa.

Vanhemmatkin nimittäin ovat erilaisia. Eri perheiden samanikäisillä lapsilla voi olla aivan erilaiset säännöt kotioloissaan.

Lapset ovat joustavia. Jos he huomaavat, että nämä isovanhemmat eivät tule leikkimään eivätkä lue kirjoja heille, he eivät arvostele sen kummemmin. He tyytvät tilanteeseen. Eivät he vaadi enempää. He oppivat siinä, että ihmisissä on eroja. Toinen mummu on paljon iloisempi ja seurallisempi kuin toinen. Kasvatusta sekin.

Luulen, että vanhemmilla on mielikuva ihanteellisista isovanhemmista, ja kun se ei toteudu, pelkäävät, että lapset pettyvät. Ei pidä antaa lapsille ihannoitua kuvaa isovanhemmista ja elättää toiveita, jotka eivät toteudu.

Lue lisää

Olisi hienoa jos isovanhemmat olisivat edes kiinnostuneita vanhimman poikansa lapsesta. Nykyisin eivät soita tai kysy edes pojan kuulumisia, lähettävät kortin syntymäpäivänä.
Kesäloman alussa ostavat jonkin isomman "lahjan" esim. polkupyörän,mutta siinä kaikki. Pojan ollessa pienempi asian ymmärsi, mutta nyt kun he ovat eläkkeellä, luulisi aikaa olevan enemmän, ihan vaan olemaan pojan kanssa tai tekemään yhdessä jotain, mutta olen huomannut etteivät he osaa tai halua kyseistä asiaa.
Rahaa on, mutta nuukuus ja ns. ajattelu mitä minä tästä hyödyn/ tai saan/ tai menetän on yhä heidän ajattelutapansa. Poikani ei halua heidän mökilleen, koska kukaan ei ole hänen kanssaan ja siellä ei saa tai ole mitään tekemistä. Pojallani ei ole kuin yhdet isovanhemmat ja hän kirjoitti yhteen aineeseen osuvasti. "Toiset isovanhempani ovat kuolleet ja toiset elää, mutta siinä kaikki."
Asumme eri paikkakunnalla kuin nämä elossa olevat isovanhemmat. Toisaalta olen huojentunut, enää ei tarvitse stressata poikani vierailua tai kyläilyä, ja miettiä kuinkahan siellä sujuu...

onnellinen mummi kirjoitti:

Ilmeisesti kirjoituksesi oli vitsi. En minä ainakaan tunne ketää noin itsekkäästi ajattelevaa ihmistä. Jokainenhan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos 60-vuotias ei ole valmis isovanhemmuutteen, niin milloin sitten :)))) t.onnellinen 43-vuotias mummi

Lue lisää

Ensin hoidin nuoremmat sisarukseni, sain lapset alle 20-vuotiaana, lapsenlasta hoidin lähes joka viikonloppu. Nyt olen iso-mummo, en ole hyvä siinä. En taida olla "kypsä" mummoksi, kuten joku kirjoitti.
Haluan vain olla rauhassa.

Ujo miniä kirjoitti:

Olisikohan tässä kohtaa sopivaa miniän kertoa erilaisesta anopistaan ja lasten isoäidistä.
Hän on siro ja huoliteltu rouva, joka eläkkelle jäätyään kirjoittautui yliopistoon ja luki itsensä maisteriksi muutamassa vuodessa, koska vaativan työn jälkeen tunsi aivojensa tarvitsevan edelleen toimintaa. Hänellä on laaja tuttavapiiri, hän harrastaa monia asioita ja matkustee. Hän opiskelee edelleen omaksi ilokseen.
Hänen miehensä jäi myös nyt eläkkeelle ja nykyisin he viettävät paljon aikaa veneilemällä.
Heillä on 3 lasta, jotka ovat hyvin menestyneet maailmassa. Anoppi tapaa meita usein, sillä hän järjestää mielellään kahvikutsuja. Pari kertaa vuodessa menemme kaikki isovanhempien kustannuksella syömään, vauvatkin mukana. Lapsenlapsia he kuljettavat teatterissa ja tapahtumissa, ei toki kovin usein, mutta lapset ovat aivan onnessaan joka kerran.
Vaippoja anoppi ei ole kertakaan vauvoillemme vaihtanut, tuskinpa osallistunut mihinkään "käsityöhön", mitä pikkulapsien kanssa joudutaan tekemään, (ukista puhumattakaan).
Mutta he ovat aina ystävällisiä, aina kiinnostuneita, muistavat kauniilla lahjoilla. Ukki on tietorikas, tuntee linnut ja kasvit, ja lapset oppivat aina häneltä uutta.
Hän on kiinnostunut lasten koulusta ja seuraa urheilua, vaikka ei häntä ole nähty sentään jääkiekkokaukalon laidoilla.

En voisi kuvitella anoppia puuhaamassa keittiössä perunoita kuorimassa, leipomassa tai ikkunoita pesemässä. Se ei kerta kaikkiaan ole hänen hommaansa. Hän palkkasi aikanaan taloustyöhön koulutetun henkilön ja sanoi, että tämä hoiti työn paljon paremmin kuin mihin hän itse olisi pystynyt.
Ulkopuolista apua hänellä on tänäkin päivänä.
Tuskinpa hänen lapsilleen siitä traumoja on jäänyt.

Minä en vaihtaisi tätä mummia arkipäiväisempään anoppiin. Iloitsen siitä, että lapsillani on lähellään niin ihanat isovanhemmat.

Lue lisää

Voi ujo miniä mitenkä ihanan viestin ketjuun oletkaan laittanut. Kiitos että joku edes ymmärtää meitä "erilaisia" mummeja.

Meillä on päinvastainen tilanne. Emme ole tervetulleita kyläilemään ja mieheni lapsenlapsia katsomaan. Nuorempaa ei olla nähty vielä ollenkaan n. 1, 5 vuotias vanhempi 4 vuotias on nähty noin 2 vuotta sitten viimeksi. Poika kävi pikkuytönsä kanssa muutamia kertoja, mm. haki yhden kaapin meiltä itselleen ja lakkasi sitten käymästä kokonaan, kun mieheni torui poikaansa vierailujen harvenemisesta. Uskomatonta kun ihan samassa kaupungissa kuitenkin asutaan!
Yritimme muutaman kerran soittaa ja kerran kävinkin ovella muttei meille vastattu eikä avattu, "Miniä" ei edes kättään nosta tervehdykseen silloin harvoin kun tulee vastaan kaupungilla.
Tämä miniä eli mieheni pojan avovaimo haistatteli mulle "Pitkät V....t" markkinoilla n. 2 vuotta sitten. kun erehdyin kysymään josko tulisitte käymään meillä ja että miksi ei. Yritimme olla heihin yhteydessä joitakin kertoja tuonkinjälkeen mutta ja ongelma on kuulema minussa ja miehessäni...
Niin kai sitten..ehkäpä olen ollut aivan liian kiltti ja sietänyt ilkeyksiä sekä miniän töksäyttelyjä ja kummallisen ylimielistä asennetta.
Muutaman kerran kävimme heillä kylässä ja jostain syystä tämä miniä tuntui aina olevan kuin tulisilla hiilillä. Ne vähäiset rahat jotka joskus annoimme kelpasivat kyllä...Vaikka he katkaisivat välit tyystin niin Joululahjat ja synttärilahjat on silti lähetetty, soittaakin on yritetty muutamia kertoja, mutta mitään yhteydenottoja tai edes vastausta puheluun ei ole auennut. Ei edes valokuvaa olla saatu lapsista, vaikka mieheni meidän lähettämässä valokuvaamo-joululahjakortissa esitti toivomuksen edes yhdestä valokuvasta
Miniä oli kerran nähnyt mieheni kaupungilla 10.10.2010 ja komentanut hänet (autonsa ikkunasta) saapumaan läheiseen leikkipuistoon, jossa oli "läksyttänyt miestäni. Miniä oli kertonut että minä en ole tervetullut heille koska olen haukkunut hänen sukulaisiaan??? Täysin tuulesta temmattu väite. Toinen valituksen alainen asia oli ollut että heidän vanhempi lapsensa ei kuulema voi tulla meille! Mieheni oli ihmetellyt että miksei? Ttoki voitte kaikkikin tulla, sitähän me toivotaan. Myöskään mieheni ei tiennyt missä ja kenelle olisinkaan voinut miniän sukulaisia haukkua, emmehän edes tunne heitä. Miniä oli tullut entistä vihaisemmmaksi kun mieheni oli ihmetellyt moista väitettä.
Meitä ei ole kutsuttu nuoremman kastejuhlaan eikä synttäreille, ei ylipäätään ollenkaan heidän uuteen kotiin. Enkä minä todellakaan ole puhunut mitään Miniän sukulaisista, miten voisinkaan enhän edes tiedä heidän nimiään!!
Olen tottunut kommunikoimaan normaalisti käyttäytyvien ihmisten kanssa. Tämän henkilön kanssa olen alusta pitäen ollut vähän tutkalla. Olen ollut asiallinen ja ystävällinen mitä tahaansa sieltä on rypsähdellytkään. Puhe on töksähtelevää ja kommentit erittäin mustavalkoisia. Kaikki pitää miniällä olla uutta ja viimeisen päälle. Poika parka taitaa olla kovissa veloissa ja ainakin se on aina työhommissa jotta tuollaista elintasoa voi ylläpitää. Mekään ei voida hirveästi rahaa syytää mihinkään, on omat talovelat ja tulot eivät ole suuren suuret. Ymmärrän tottakai että nuori ihminen on ehdoton ja jännittää "appivanhempiaan" mutta se vihaisuus ja ikäänkuin me ei oltaisi täytetty jotain hänen janoamaansa toivetta. En vaan osaa arvata mitä? Enkä haluaisi millään uskoa että meidän pitäisi jollain "ostaa" se että välit olisivat edes jonkunlaiset. Emme myöskään tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Sääli että emme saa olla edes lasten kanssa tekemisissä
On ikävä ettei (mun ja mieheni) lapset pääse tuntemaan lähisukulaisiaan, ((Miniän ja pojan boikotointinsa ulottuu myös meidän lapsiin) eikä me saada edes nähdä saatikka viettää aikaa näiden kahden pienen tytön kanssa... Jotenkin ymmärtäisin jos meillä olisi jotain vastenmielistä esim. päihdeongelmia, hometta, uskonkiihkoa, likaa, pervoutta tms. Me ollaan ihan ok näköisiä työssäkäyviä tiedostavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Miehen poika ja hänen perheensä ovat vaan päättäneet, ettei me olla heille minkään arvoisia...Mitä pitäisi tehdä?
Enne miniän tuloa välit olivat ihan OK. Meille kaikki lapset ovat aina ollet samanarvoisia.

..tämä iänikuinen kommentti, pitäisi miettiä jo etukäteen jaksaako lapsensa hoitaa yms. Minulla on kaksi ihanaa poikaa ja olen ollut heidän kanssaa kotona reilun 4v yhteen jaksoon, töihin olen palaamassa syyskuun alussa. Tottakai tämä aika on ollut ihanaa ja päivääkään en vaihtaisi pois (no ehkä muutaman :D), mutta ei sitä lapsen hoidon jaksamista tai siinä uupumista voi ennalta paljoakaan suunnitella. Itse lapset ovat jo niin erilaisia, toiset helpompia kuin toiset. Lopettakaa tuo jälkiviisastelu, ei se ketään/mitään auta!!

Kuule parempi on kuin otat kunnallisen hoidon ,kun noin vaikeeta on tulla lastenlapsiaan hoitaan. Kyllä minä olisin jo vauhdissa menossa. Ja olenkin aina mennyt. Olen nyt eläkkeellä , mutta niin tein jo työ vuosina, aina kun vain pääsi. Lapset on paljon ollut täällä meillä.Eihän tommoset isovanhemmat ymmärrä vaikka heille sanoisi päin naamaa, mutta näytätte sen että ette tekään välitä heistä. Jos siinä olis lähellä joku halukas Vara mummo. Jaksamista sulle ,kyllä ymmärrän mulla oli aikoinaan samanlainen anoppi. Silloin päätin että jos mulla on joskus lapsenlapsia niin en ole samanlainen.

loukanneen sinua tuollain tai puhuneen sinusta pahaa? Jos saat, niin mieti sitäkin, millainen mies antaa loukata puolisoaan tuolla tavalla ja vielä kieltää itsensä puolustamisen!

kuulla anoppisi kirjoitti:

loukanneen sinua tuollain tai puhuneen sinusta pahaa? Jos saat, niin mieti sitäkin, millainen mies antaa loukata puolisoaan tuolla tavalla ja vielä kieltää itsensä puolustamisen!

Lue lisää

Ei yleensä ole anoppi sanonut tuollaista, mutta olen muuten loukkaantunut monesti noista lastenhoitoasioista, kun yhtä lapsenlasta hoidetaan enennän kuin meidän lapsia ja vielä kehutaan minulle mitä ovat yhdessä tehneet. Nyt on kyllä anoppi vähentänyt tuota kehuskelua, tosin ei olla paljon yhteyksissä oltukkaan. Tosin puolustauduin nyt tuossa kertomassani tilanteessa. Kerroin anopille että mitä mieltä olen. Ja sen takia anoppi onkin nyt hyvin kiltisti hoitanut lapsiamme kun minä ja mieheni on pyytänyt sen jälkeen pari kertaa. Luulen kyllä että kiukuttelua tulee taas jossain vaiheessa. Mutta tuo näpäytys oli paikallaan ja miehenikin totesi, että ehkä se nyt oppii jotain. Mieheni meinasi vielä mennä pyytelemään anopilta anteeksi, että oli minulle kertonut, mutta en antanut hänen tehdä sitä. Toki miehen täytyy olla minun puolella, tai ei tule mitään. Katsotaan mihin asiat jatkossa menee ja yritetään jaksaa, kaikesta huolimatta. Tosin joku varamummo olisi kyllä paikallaan!

Mummo maalta kirjoitti:

Kuule parempi on kuin otat kunnallisen hoidon ,kun noin vaikeeta on tulla lastenlapsiaan hoitaan. Kyllä minä olisin jo vauhdissa menossa. Ja olenkin aina mennyt. Olen nyt eläkkeellä , mutta niin tein jo työ vuosina, aina kun vain pääsi. Lapset on paljon ollut täällä meillä.Eihän tommoset isovanhemmat ymmärrä vaikka heille sanoisi päin naamaa, mutta näytätte sen että ette tekään välitä heistä. Jos siinä olis lähellä joku halukas Vara mummo. Jaksamista sulle ,kyllä ymmärrän mulla oli aikoinaan samanlainen anoppi. Silloin päätin että jos mulla on joskus lapsenlapsia niin en ole samanlainen.

Lue lisää

kaikesta huolimatta. Jossain vaiheessa tulee kyllä eteen kunnallisen hoitopaikan etsiminen.

tuohon kirjoitti:

Ei yleensä ole anoppi sanonut tuollaista, mutta olen muuten loukkaantunut monesti noista lastenhoitoasioista, kun yhtä lapsenlasta hoidetaan enennän kuin meidän lapsia ja vielä kehutaan minulle mitä ovat yhdessä tehneet. Nyt on kyllä anoppi vähentänyt tuota kehuskelua, tosin ei olla paljon yhteyksissä oltukkaan. Tosin puolustauduin nyt tuossa kertomassani tilanteessa. Kerroin anopille että mitä mieltä olen. Ja sen takia anoppi onkin nyt hyvin kiltisti hoitanut lapsiamme kun minä ja mieheni on pyytänyt sen jälkeen pari kertaa. Luulen kyllä että kiukuttelua tulee taas jossain vaiheessa. Mutta tuo näpäytys oli paikallaan ja miehenikin totesi, että ehkä se nyt oppii jotain. Mieheni meinasi vielä mennä pyytelemään anopilta anteeksi, että oli minulle kertonut, mutta en antanut hänen tehdä sitä. Toki miehen täytyy olla minun puolella, tai ei tule mitään. Katsotaan mihin asiat jatkossa menee ja yritetään jaksaa, kaikesta huolimatta. Tosin joku varamummo olisi kyllä paikallaan!

Lue lisää

Miniä hyvä. Anteeksi vaan, Ei millään pahalla mutta tuo ei kyllä kanna hedelmää, että vaadit miestäsi olemaan sinun puolellasi tai ei tule mitään....Toivon että miehesi, anoppisi tai sinä ette lähtisi osoittamman rakkauttanne toisianne kohtaan sillä että olette ehdottomast jonkun puolella. Riippuu aina tilanteesta mikä tuntuu reilulta ja mikä ei. Jos on etukäteen päätetty kenen puolella pitää olla!!! siitä noisee sota ihan varmasti! Huono asetelma vaan on luvassa jos lähett tuolle tielle.
Hän on miehesi äiti suo miehesi ajatella hänenkin tunteitaan. Mitä jos kysymys olisi sinusta ja mahd. pojastasi joskus tulevaisuudessa.
Pitää ottaa huomioon myös se että ehkä isovanhemmat ovat sairaita/väsyneitä oikeasti, tai haluavat olla äärivarovsisia ettei vaan tule tätä anoppi/miniä vihasyndroomaa...heillä voi olla myös muita syitä, onko teillä ylisiistiä tai ylisotkuista verrattuna heidän elinpiiriinsä. Käytättekö kotona hajusteita tai poltatteko sisällä? Onko teillä kotieläimiä? Ehkä vanhukset kärsivät jostain jota he eivät uskolla teille ääneen sanoa? Varsinkin jos ovat hienotunteiseksi kasvatettu ja hioutuneet tässä elämässä.

Anteeksi pyyntö, kiitos ja ole hyvä. Kas siinä kolme taika sanaa jolla ihmissuhteet pelaa erityisen hyvin. Varsinkin jos sydämestään tarkoittaa sitä kun niitä tarvittaessa käyttää.

Milloin viimeksi kiitit lastenhoidosta? Ovatko lapsenne käytökseltään OK? Vai ovatko melkoisia riiviöitä ja rahaa vaativia olentoja jotka nuoruuden tunnossaan osoittavat hienoista halveksuntaa muita immeisiä kohtaan? Asioissa voi olla montaa puolta ja niitä me ollaan täällä elämässä oppimassa.
Elämä on rikasta kun oppii itsetuntemusta ja nöyryyttä. Niitä voi oppia vain itsetutkiskelun kautta.

Toisten tunteiden ja toiveiden ymmärtäminen on elämän upeimpia juttuja.
Aina ei tarvita edes yhtään sanaa. Sitä voi osoittaa arvostavans toista ihmista niin usealla eri tavalla, ja siitä se lähtee että tuntee toisen ymmärtävän ja arvostavan. Elämä on liian lyhyt kiuluteltavaksi ja riitelyyn hukattavaksi.

Menisimme mielellämme mökkeilemään, mutta siellähän eletään vanhempieni tyyliin: Illalla viimeistään aukeaa pullo ja sitten valvotaan yön pikkutunneille. Aikaisin aamulla saan yksin herätä lasten kanssa ja odotella, että muut nousevat krapulaisina ylös. Muut menevät mökille lataamaan akkuja, minä yleensä kerään energiaa, että jaksan mökkeillä...

Päivän mökkivierailua voisi tietysti joskus heille ehdottaa, sillä mökille on alle tunnin automatka. Pitääkin pitää mielessä.

heräillä.Lapsi vaistoo sen,että äiti on väsynyt tai huolet painaa. Vaikka kuinka yrittää "salata" tai "peitellä" Asiasta on kokemusta itselläni.

.voi kirjoitti:

heräillä.Lapsi vaistoo sen,että äiti on väsynyt tai huolet painaa. Vaikka kuinka yrittää "salata" tai "peitellä" Asiasta on kokemusta itselläni.

isovanhempien syytä.
Miksi miehesi lähti matkaan, jos kerran et jaksa lapsiasi hoitaa tai heille hoitoa muuten järjestämään? Omien lasten hoito menee edelle kaikesta muusta. Ellei siihen pysty, ottaa yhteiskunta lapset huostaan.

itsekin olen ollut nelivuotias ja olin jo silloin hyvin herkkä uninen. että tuli heräiltyä. hemmetti, en minä tiedä miksi! eipä kyllä edes kuulu sinulle toisten nukkumiset.

samalla mitalla: ei aikuisen ihmisen enää pitäisi kysellä noin ääliömäisiä asioita. saati perusteettomasti väittää asioita joista ei tiedä mitään. typerys.

se ei ole kirjoitti:

isovanhempien syytä.
Miksi miehesi lähti matkaan, jos kerran et jaksa lapsiasi hoitaa tai heille hoitoa muuten järjestämään? Omien lasten hoito menee edelle kaikesta muusta. Ellei siihen pysty, ottaa yhteiskunta lapset huostaan.

Lue lisää

Ihme kommentteja. Ettei vain sinua pitäisi ottaa huostaan patologisuutesi takia. Ei mitään empatiaa?

Meillä ainakin mies hoitaa tasapuolisesti kanssani, mutta saahan sitä olla joskus YHTEISTÄ aikaakin mihen kanssa, eikö?

Sitäpaitsi aloittajan pointti EI ollut uupumus tai laiskuus. Hän vain yksinkertaisesti haluaisi yhteyden isovanhempiin. Mutta jos ei niin ei. Hoitoapu oli vain sivuseikka ja yksi puoli asiasta.

Isovanhemmilla on etuoikeus olla lastenlasten kanssa. Kaikki eivät sitä ymmärrä. Olisi vain suuri rikkaus lapsillekin että on kaiken ikäisiä ihmisiä ympärillä. Unohtamatta että isovanhemmat siirtävät osaltaan kulttuuria lapsilleen ja lapsen lapsille.

Jos teiltä puuttuu ymmärrys elämään, tai edes yritys ymmärtää, niin turha teidän on kai keskusteluun edes osallistua.

Kuulostaa oikealta mummolameiningiltä, leipomista, ulkoilua ja kaikkea. Kyllä neidin kelpaa, kun on noin välittävä ja rakastava mummo! Ikävä tilanne toki muuten.

Minulle tuli jostain syystä mieleen poikani päiväkodin joulujuhlat poikani ollessa 2-vuotias. Isovanhemmat oli myös kutsuttu juhliin ja kun poika kuuli vanhempieni tulevan sinne, hän alkoi kovasti itkeä ja sanoi: "Mamma ja pappa ei saa tulla sinne. Ne ei tykkää musta." Itkua kesti kauan ja koitin kovasti vakuutella, että tykkäävät ne. Kouraisi kyllä jostain todella syvältä pojan puheet, mutta en ole vanhemmilleni niistä mitään puhunut.

Lapset ovat tarkkanäköisiä. He huomaavat ja ymmärtävät asioita enemmän kuin aina muistammekaan.

oikein lämminsydämmiseltä ja mukavalta vastuunsa tuntevalta,
nuorelta ja urhealta äidiltä.Teit mielestäni aivan oikein,kun
"hamuilit" apua ja turvaa vanhemmiltasi.Tottakai ihminen(lapsi) luottaa eniten omiin vanhempiinsa ja luulee,että he haluavat olla läsnä ja auttaa silloin, kun elämä jostakin syystä on vaikeaa ja raskasta.Yleensähän silloin oma äiti ja isä reagoivat myönteisesti ja ovat tukena.Surullista,että vanhempasi ovat nyt toimineet noin ajattelemattomasti ja viileästi.Tuntuukin,että heillä itsellään on menossa nyt jotain,joka menee sinun ja lastesi edelle,ei tuollaista käytöstä oikein muuten voi käsittää ?? Ymmärrän hyvin,mitä tarkoitat ja haet,kun peräänkuulutat apua vanhemmiltasi. Sitä ihanaa yhteenkuuluvuuden ja toisistaan välittämisen tunnetta,joka ei saisi koskaan kadota,vaikka lapset lentävätkin pois pesästä.Sitä turvallisuuden tunnetta ,jota vanhemmat voivat aina antaa (minunkin 85 vuotias äitini edelleenkin murehtii meitä kahdeksaa lastaan ja soittaa ja varoittelee vaaroista y.m... ja nuorinmaisensa on 47 v) ja joka sitten aikanaan pikkuhiljaa alkaa kääntymään toisinpäin ja lapsi alkaakin antamaan sitä turvaa ja välittämistä vanhemmilleen.Tottakai isovanhempien tulisi kuunnella lastenlapsiaan ja olla läsnä,silloin kun sitä varten tavataan. Ei kukaan ole niin "väsy" etteikö jaksaisi jutella ja kuunnella ,jos kerran lehdetkin jaksaa kyläillessään selata.Luulisi,että oma lapsenlapsi olisi tuhat kertaa tärkeämpi.Outoa käytöstä vanhemmiltasi :( Minulla on neljävuotias tyttärentytär,joka on niin läheinen ja rakas minulle,kuin vain voi olla, ja minä, mummu samoin hänelle.Näemme noin kerran kuukaudessa (asuvat kaukana)ja ikävä on välillä kova molemmin puolin.Silloin kun nähdään,niin annan 100% aikaani hänelle.Luetaan satuja,leivotaan,leikitään ja kaikkea mahdollista.Olemme olleet viikon kaksistaan,kun hän oli 2-vuotias ja muut olivat vaeltamassa.Meillä on ihana "side"jonka toivon jatkuvan aina ja tekisin hänen puolestaan kaikkeni tarpeen vaatiessa.On ihanaa olla mummu ja annan mielelläni aikaani heille kaikille,pienelle poikavauvalle, tyttärilleni,vävyilleni pojalleni ja hänen vaimolleen ja tulevalle lapselleen.Minusta se on parasta, mitä minulla ja miehelläni on,"perhe", jossa kaikki välittävät toisistaan.Se ei ole itsestäänselvyys,sitä pitää puolin ja toisin vaalia ja antaa toisille,niin itsekin saa.Toivon sydämestäni sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää ja että jaksaisit vielä hetken olla reipas "yksinhuoltaja" ja hyvä äiti.Toivon, että vanhempasi löytäisivät sen oikean isovanhemmuuden sieltä jostain,missä se sitten piileksiikin tällä hetkellä. He eivät ehkä nyt tiedosta ,mitä menettävät ja sitä ei saa takaisin koskaan,mutta onneksi on aina toivoa,että tapahtuu muutos parenpaan.Älä välitä noista ilkeistä kommenteista, joita jotkut antavat,kuitenkin enimmäkseen mummut ja papat haluavat kuulua lastenlastensa elämään.Olet ihan oikealla asialla!

55vuotias mummu kirjoitti:

oikein lämminsydämmiseltä ja mukavalta vastuunsa tuntevalta,
nuorelta ja urhealta äidiltä.Teit mielestäni aivan oikein,kun
"hamuilit" apua ja turvaa vanhemmiltasi.Tottakai ihminen(lapsi) luottaa eniten omiin vanhempiinsa ja luulee,että he haluavat olla läsnä ja auttaa silloin, kun elämä jostakin syystä on vaikeaa ja raskasta.Yleensähän silloin oma äiti ja isä reagoivat myönteisesti ja ovat tukena.Surullista,että vanhempasi ovat nyt toimineet noin ajattelemattomasti ja viileästi.Tuntuukin,että heillä itsellään on menossa nyt jotain,joka menee sinun ja lastesi edelle,ei tuollaista käytöstä oikein muuten voi käsittää ?? Ymmärrän hyvin,mitä tarkoitat ja haet,kun peräänkuulutat apua vanhemmiltasi. Sitä ihanaa yhteenkuuluvuuden ja toisistaan välittämisen tunnetta,joka ei saisi koskaan kadota,vaikka lapset lentävätkin pois pesästä.Sitä turvallisuuden tunnetta ,jota vanhemmat voivat aina antaa (minunkin 85 vuotias äitini edelleenkin murehtii meitä kahdeksaa lastaan ja soittaa ja varoittelee vaaroista y.m... ja nuorinmaisensa on 47 v) ja joka sitten aikanaan pikkuhiljaa alkaa kääntymään toisinpäin ja lapsi alkaakin antamaan sitä turvaa ja välittämistä vanhemmilleen.Tottakai isovanhempien tulisi kuunnella lastenlapsiaan ja olla läsnä,silloin kun sitä varten tavataan. Ei kukaan ole niin "väsy" etteikö jaksaisi jutella ja kuunnella ,jos kerran lehdetkin jaksaa kyläillessään selata.Luulisi,että oma lapsenlapsi olisi tuhat kertaa tärkeämpi.Outoa käytöstä vanhemmiltasi :( Minulla on neljävuotias tyttärentytär,joka on niin läheinen ja rakas minulle,kuin vain voi olla, ja minä, mummu samoin hänelle.Näemme noin kerran kuukaudessa (asuvat kaukana)ja ikävä on välillä kova molemmin puolin.Silloin kun nähdään,niin annan 100% aikaani hänelle.Luetaan satuja,leivotaan,leikitään ja kaikkea mahdollista.Olemme olleet viikon kaksistaan,kun hän oli 2-vuotias ja muut olivat vaeltamassa.Meillä on ihana "side"jonka toivon jatkuvan aina ja tekisin hänen puolestaan kaikkeni tarpeen vaatiessa.On ihanaa olla mummu ja annan mielelläni aikaani heille kaikille,pienelle poikavauvalle, tyttärilleni,vävyilleni pojalleni ja hänen vaimolleen ja tulevalle lapselleen.Minusta se on parasta, mitä minulla ja miehelläni on,"perhe", jossa kaikki välittävät toisistaan.Se ei ole itsestäänselvyys,sitä pitää puolin ja toisin vaalia ja antaa toisille,niin itsekin saa.Toivon sydämestäni sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää ja että jaksaisit vielä hetken olla reipas "yksinhuoltaja" ja hyvä äiti.Toivon, että vanhempasi löytäisivät sen oikean isovanhemmuuden sieltä jostain,missä se sitten piileksiikin tällä hetkellä. He eivät ehkä nyt tiedosta ,mitä menettävät ja sitä ei saa takaisin koskaan,mutta onneksi on aina toivoa,että tapahtuu muutos parenpaan.Älä välitä noista ilkeistä kommenteista, joita jotkut antavat,kuitenkin enimmäkseen mummut ja papat haluavat kuulua lastenlastensa elämään.Olet ihan oikealla asialla!

Lue lisää

???????????? U R H E A L T A äidiltä´????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Ai, kun hoitaa omia kakaroi... kirjoitti:

???????????? U R H E A L T A äidiltä´????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Lue lisää

hyvä ihminen apua itsellesi,pian.

,nyt. kirjoitti:

hyvä ihminen apua itsellesi,pian.

Hmm joo, ap:kirjoittajan tyyliin:
voe voe ko elämä on raskasta
ihan ite pitää aamulla nousta
ihan ite peseytyä
syödä pukea. lähteä töihin, ihan ite pitää tehdä töitä, ihan ite raahautua kotiin ja laittaa ruokaa, syödä ja ihan ite ihan ite - eikö kukaan ny´vois tulla ja tehdä kaiken mun puolesta kumma oooooon niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin väsynyt että...

Eiks kukaanv vois jelppiä kirjoitti:

Hmm joo, ap:kirjoittajan tyyliin:
voe voe ko elämä on raskasta
ihan ite pitää aamulla nousta
ihan ite peseytyä
syödä pukea. lähteä töihin, ihan ite pitää tehdä töitä, ihan ite raahautua kotiin ja laittaa ruokaa, syödä ja ihan ite ihan ite - eikö kukaan ny´vois tulla ja tehdä kaiken mun puolesta kumma oooooon niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin väsynyt että...

Lue lisää

Sinun laiselta ihmiseltä ei kyllä tulisi mieleenkään pyytää apua tai myötätuntoa vaikka pää olisi irtoamassa.

Kuulostat hyvältä tyypiltä ja ihanalta äidiltä. Onneksi et ole ottanut nokkiisi typeristä kommenteista!

Susta tulee vielä hyvä mummo :D

Jaksamista ja iloa sulle!

nykyään edes aikuiset eivät ymmärrä, että vanhetessaan ihminen väsyy ja tarvitsee apua?
Minun lapsuudessani oli itsestään selvää, että autoimme isovanhempia heti kun kynnelle kykenimme. Se oli erittäin hauskaa, ja samalla opimme työntekoa ja asennetta.
Hävetköön laiskat ja ilkeät jälkeläiset!

johtuu, että kirjoitti:

nykyään edes aikuiset eivät ymmärrä, että vanhetessaan ihminen väsyy ja tarvitsee apua?
Minun lapsuudessani oli itsestään selvää, että autoimme isovanhempia heti kun kynnelle kykenimme. Se oli erittäin hauskaa, ja samalla opimme työntekoa ja asennetta.
Hävetköön laiskat ja ilkeät jälkeläiset!

Lue lisää

Ihmisiä on moneen junaan: On niitä laiskoja ja ajattelemattomia nuoria ja vanhuksia. Ei typeryys tai empatian puuttuminen ikää katso, sehän nyt on opittu jo ihmiskunnan ensiaskelista.

Solidaarisuutta kaivattaisiin vähän joka puolella. Humanismi ei ole kirosana vaikka sitä sellaisena monesti käytetään.

jokaisen mielestä jonkun toisen KUULUU tehdä jotakin. Minunkin äitini mielestä minun KUULUU imuroida, tiskata ja pestä ikkunat ja lattiat hänen kotonaan. Minun äitini on tainnut unohtaa että heitti minut 16-vuotiaana pihalle, että saa rauhassa seurustella uuden miesystävänsä kanssa. Niinpä olen tähän mennessä pärjännyt ihan omillani eikä minun KUULU YHTÄÄN MITÄÄN!

johtuu, että kirjoitti:

nykyään edes aikuiset eivät ymmärrä, että vanhetessaan ihminen väsyy ja tarvitsee apua?
Minun lapsuudessani oli itsestään selvää, että autoimme isovanhempia heti kun kynnelle kykenimme. Se oli erittäin hauskaa, ja samalla opimme työntekoa ja asennetta.
Hävetköön laiskat ja ilkeät jälkeläiset!

Lue lisää

jälkeläiset tekevät 12 tuntia päivässä töitä ja huolehtivat sen jälkeen omasta kodistaan ja perheestään. Sen jälkeen nukkuvat 6 tuntia yössä ja sama jatkuu seuraavana päivänä.

Tiedäthän, että nykyisin voi tehdä sopimuksen kotisiivouspalvelun kanssa, jossa sovittuasi tehtävistä maksat vain osan palvelua ja lopusta saat verovähennystä. Mitä turhaan valitat nuorisoasi teille huushollitöihin, jos he eivät itsestään sitä halua tehdä. Oletko huomannut myös, että toiset nuoret eivät edes huomaa kysyä: 'Tarviiko mummo tai pappa kaupassakävijää tai matontamppaajaa, tiskaajaa tai ruuanlämmittäjää ym'. Heille pitää nätisti ehdottaa ja ainakin meillä se käy hyvin, jos nuori saa siitä vielä omaa taskurahaa. Kyllä näissä asioissa tarvitaan vähän diplomatiaa, puolin ja toisin.

Voi tilata siivous- ym apua kirjoitti:

Tiedäthän, että nykyisin voi tehdä sopimuksen kotisiivouspalvelun kanssa, jossa sovittuasi tehtävistä maksat vain osan palvelua ja lopusta saat verovähennystä. Mitä turhaan valitat nuorisoasi teille huushollitöihin, jos he eivät itsestään sitä halua tehdä. Oletko huomannut myös, että toiset nuoret eivät edes huomaa kysyä: 'Tarviiko mummo tai pappa kaupassakävijää tai matontamppaajaa, tiskaajaa tai ruuanlämmittäjää ym'. Heille pitää nätisti ehdottaa ja ainakin meillä se käy hyvin, jos nuori saa siitä vielä omaa taskurahaa. Kyllä näissä asioissa tarvitaan vähän diplomatiaa, puolin ja toisin.

Lue lisää

En minä omasta asiastani kirjoittanut, vaan kuten esitin, olin aloittajan tekstin vaihtanut koskemaan isovanhempia. Lue aloitus. Nyt ei ole oma lehmä ojassa, en apua tarvitse enkä ole sitä pyytänyt.
Kirjoitukseni on yleisluonteinen esimerkki.

Moni perhe valittaa isovanhempien osallistumattomuutta, niin tämänkin ketjun aloittaja. Käytin hänen tekstiään omassa viestissäni ihan siitä syystä, että haluan osoittaa, että myös isovanhemmilla voi olla avun tarvetta.

Nyt sinäkin moitit minua, että turhaan valitan nuorisosta. EN VALITA. Miksei kukaan kirjoita nuorille, että HE turhaan valittavat, kun mummut ja papat eivät tule.
Miksi pidetään pahana, että isovanhemmat elävät omaa elämäänsä, niinhän nuoretkin tekevät, herranen aika! Jos isovanhemmat käyvät liian usein talossa, heitä moititaan palstalla kilpaa.
Missä on nuorten diplomaattinen suhtautuminen?

Isovanhempien oikeudesta omaan rauhaan haluaisin kirjoituksellani puhua!!! Miksi isovanhempien oletetaan ilman muuta ja riemuiten palvelevan lapsiensa perheissä? Se on juuri se asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota. Haluan korostaa, että vanhusten on todella vaikeaa saada apua omaisiltaan. Heidän pitää maksamalla maksaa avusta.

Myös nuoret voivat tehdä kotitalousvähennykset, ei se ole pelkästään vanhusten etu.

Näin voi! kirjoitti:

En minä omasta asiastani kirjoittanut, vaan kuten esitin, olin aloittajan tekstin vaihtanut koskemaan isovanhempia. Lue aloitus. Nyt ei ole oma lehmä ojassa, en apua tarvitse enkä ole sitä pyytänyt.
Kirjoitukseni on yleisluonteinen esimerkki.

Moni perhe valittaa isovanhempien osallistumattomuutta, niin tämänkin ketjun aloittaja. Käytin hänen tekstiään omassa viestissäni ihan siitä syystä, että haluan osoittaa, että myös isovanhemmilla voi olla avun tarvetta.

Nyt sinäkin moitit minua, että turhaan valitan nuorisosta. EN VALITA. Miksei kukaan kirjoita nuorille, että HE turhaan valittavat, kun mummut ja papat eivät tule.
Miksi pidetään pahana, että isovanhemmat elävät omaa elämäänsä, niinhän nuoretkin tekevät, herranen aika! Jos isovanhemmat käyvät liian usein talossa, heitä moititaan palstalla kilpaa.
Missä on nuorten diplomaattinen suhtautuminen?

Isovanhempien oikeudesta omaan rauhaan haluaisin kirjoituksellani puhua!!! Miksi isovanhempien oletetaan ilman muuta ja riemuiten palvelevan lapsiensa perheissä? Se on juuri se asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota. Haluan korostaa, että vanhusten on todella vaikeaa saada apua omaisiltaan. Heidän pitää maksamalla maksaa avusta.

Myös nuoret voivat tehdä kotitalousvähennykset, ei se ole pelkästään vanhusten etu.

Lue lisää

molempiin suuntiin.Joskus sitä ehkä on sokea tilanteelle ja urautunut ajattelemaan,että tilanteet pysyy ennallaan.Olen mummo ja omat vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia.Mutta täytyy nähdä tilanteiden muutokset,äidilläni ei ole ajokorttia ja jos isäni sairastuisi niin varmasti tarjoaisin kaupassakäyntiapua ym.Nyt haluavat pärjätä omin avuin,iältään ovat vasta keskiverto mummo- ja pappatasoa,vaikka ovat jo isosovanhempia.

Voi tilata siivous- ym apua kirjoitti:

Tiedäthän, että nykyisin voi tehdä sopimuksen kotisiivouspalvelun kanssa, jossa sovittuasi tehtävistä maksat vain osan palvelua ja lopusta saat verovähennystä. Mitä turhaan valitat nuorisoasi teille huushollitöihin, jos he eivät itsestään sitä halua tehdä. Oletko huomannut myös, että toiset nuoret eivät edes huomaa kysyä: 'Tarviiko mummo tai pappa kaupassakävijää tai matontamppaajaa, tiskaajaa tai ruuanlämmittäjää ym'. Heille pitää nätisti ehdottaa ja ainakin meillä se käy hyvin, jos nuori saa siitä vielä omaa taskurahaa. Kyllä näissä asioissa tarvitaan vähän diplomatiaa, puolin ja toisin.

Lue lisää

Pitäisi vielä kysyä - miksi ne nuoret ei hoksaa?
Kotikasvatusta?
Onko opetettu huomioimaan vanhempia ihmisiä?
Osaavatko katsoa silmiin?
Tervehtiä?
Auttaa tarvittaessa muutenkin?
Jos eivät - minkä mallin ovat kotoa saaneet?
Jos näkevät, miten omat vanhemmat viis välittävät muista niin malli periytyy.
Kotitalousvähennyksestä:
sellaisiakin vanhuksia on vielä jotka kituuttavat pelkän kansaneläkkeen turvin - se on todella pieni ja jokainen ylimääräinen meno on tuskaa.
Koko ikänsä kituuttanut voi joutua elämään alle 750 euroa kk.
Ei naurata.

½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½... kirjoitti:

Pitäisi vielä kysyä - miksi ne nuoret ei hoksaa?
Kotikasvatusta?
Onko opetettu huomioimaan vanhempia ihmisiä?
Osaavatko katsoa silmiin?
Tervehtiä?
Auttaa tarvittaessa muutenkin?
Jos eivät - minkä mallin ovat kotoa saaneet?
Jos näkevät, miten omat vanhemmat viis välittävät muista niin malli periytyy.
Kotitalousvähennyksestä:
sellaisiakin vanhuksia on vielä jotka kituuttavat pelkän kansaneläkkeen turvin - se on todella pieni ja jokainen ylimääräinen meno on tuskaa.
Koko ikänsä kituuttanut voi joutua elämään alle 750 euroa kk.
Ei naurata.

Lue lisää

On helppo neuvoa ylimielisesti, että kotiapua saa, eikä maksa paljon. Kiva kyykyttää anoppeja ja mummoja, vähän vihjata, että meikäläiselle se ei olisi maksu eikä mikään.

Moni eläkeläinen elää pakollisten maksujensa vuoksi parilla satasella kuussa, jolla summalla sitten syö, ostaa vaatteet, harrastaa ja matkustaa, ottaa kotisiivoojan jne. Elettävä suu säkkiä myöten!

Ekäkeläisiltä odotetaan, että he osaavat penninvenytyksen. Ovathan he harjoitelleet koko ikänsä, mm. silloin, kun nykyiset työssäkäyvät lapset olivat pieniä.

Palstoilla tulee esiin useinkin se, että ahneet isovanhemmat toivoisivat jotain korvausta lastenhoidosta. Ei voida käsittää, että siitä ilosta pitäisi vielä palkkaakin saada. Ahneutta kertakaikkiaan!

Monelle eläkeläiselle esim. Suur-Helsingin alueella bussimatkan maksaminen vie kahden päivän ruokarahan.

Jos pienellä eläkkeellä elävä ottaa vakituisen siivouspalvelun, on hänen tingittävä raha jostakin muusta.
Mistä? Onko ehdotuksia?

kotipiika :)*** kirjoitti:

On helppo neuvoa ylimielisesti, että kotiapua saa, eikä maksa paljon. Kiva kyykyttää anoppeja ja mummoja, vähän vihjata, että meikäläiselle se ei olisi maksu eikä mikään.

Moni eläkeläinen elää pakollisten maksujensa vuoksi parilla satasella kuussa, jolla summalla sitten syö, ostaa vaatteet, harrastaa ja matkustaa, ottaa kotisiivoojan jne. Elettävä suu säkkiä myöten!

Ekäkeläisiltä odotetaan, että he osaavat penninvenytyksen. Ovathan he harjoitelleet koko ikänsä, mm. silloin, kun nykyiset työssäkäyvät lapset olivat pieniä.

Palstoilla tulee esiin useinkin se, että ahneet isovanhemmat toivoisivat jotain korvausta lastenhoidosta. Ei voida käsittää, että siitä ilosta pitäisi vielä palkkaakin saada. Ahneutta kertakaikkiaan!

Monelle eläkeläiselle esim. Suur-Helsingin alueella bussimatkan maksaminen vie kahden päivän ruokarahan.

Jos pienellä eläkkeellä elävä ottaa vakituisen siivouspalvelun, on hänen tingittävä raha jostakin muusta.
Mistä? Onko ehdotuksia?

Lue lisää

Vanhempani ovat työelämässä ja meneviä alta viiden kympin. Hyväpalkkaisia, sanoisinko erittäin hyvä palkkaisia. Itse olemme vielä opiskelijoita, mies käy opiskelun ohessa töissä. Yhteensä tulomme ovat n. 1000e kuussa. Siinäpä kittuutetaan. En ole vanhemmiltani, saati miehen vanhemmilta mitään vaatimassa, eikä rahaa kyllä tulisikaan, jos nyt rahasta puhutaan :D Mutta onneksi sentään ovat kiinnostuneet meistä ja lapsenlapsistaan.

En tarvitse lastenhoitoapua, mutta äidin kertomukset omista kokemuksistaan ja vertaistuki on korvaamatonta, vaikka ihan vain puhelimessa puhuisimme kerran kuussa. Kaikki isovanhemmat olisivat kyllä mielellään hoitamassa lastenlastaan kaiken aikaa! :D:D

::::::..,.;:............. kirjoitti:

Vanhempani ovat työelämässä ja meneviä alta viiden kympin. Hyväpalkkaisia, sanoisinko erittäin hyvä palkkaisia. Itse olemme vielä opiskelijoita, mies käy opiskelun ohessa töissä. Yhteensä tulomme ovat n. 1000e kuussa. Siinäpä kittuutetaan. En ole vanhemmiltani, saati miehen vanhemmilta mitään vaatimassa, eikä rahaa kyllä tulisikaan, jos nyt rahasta puhutaan :D Mutta onneksi sentään ovat kiinnostuneet meistä ja lapsenlapsistaan.

En tarvitse lastenhoitoapua, mutta äidin kertomukset omista kokemuksistaan ja vertaistuki on korvaamatonta, vaikka ihan vain puhelimessa puhuisimme kerran kuussa. Kaikki isovanhemmat olisivat kyllä mielellään hoitamassa lastenlastaan kaiken aikaa! :D:D

Lue lisää

Tämän päivän ihmiset saavat luultavasti täyden eläkkeen. Toivottavasti vanhempasi aikanaan ovat myös eläkeaikanaan hyvin toimeentulevia.
1990-luvun aikana eläkkeelle potkaistut ihmiset eivät ole täydellä eläkkeellä, koska eivät saaneet eläkevuosiaan täyteen. Eläkkeet jäävät jälkeen joka vuosi ja ostovoima pienenee.

Suomi on täynnä pienellä eläkkeellä kituuttavia ihmisiä, joilla ei ole enää mahdollisuuksia samaan kuin työssäoloaikanaan.

Tulee joskus ajatelleeksi, että eläkkeelle siirtyneet ovat todella henkisesti vahvoja, kun joutuvat tinkimään kaikesta elämän alueista. Ovat olleet ehkä hyväpalkkaisessa ja mielekkäässä työssä, ja yht´äkkiä on koko ala kadonnut ja edessä työttömyyskortisto ja sen jälkeen työttömyyseläke. Kuitenkin he selviytyvät.

Näkyykö se paha olo kuitenkin sitten esimerkiksi anoppi/miniä-suhteissa tai lastenlasten torjunnassa?

Ketju on loistokuvaus ajan hengesta ja ihmisten arvoista. (Kirjoitan ulkomailta, ei siis pisteita a:n paalla..) Oikeastaan tama kuvaa hienosti sita kasvatusketjua, jonka tuotteita me suomalaiset olemme.

Kukaan teista ei ole sen enempaa oikeassa omien tapojenne kanssa, vaikka mummot ja mammat sita tassa toitottavatkin. Huomaattekohan itse kuinka tunnekoyha keskustelu tassa on kayty? Poikkeuksia oli toki joukossa, anteeksi yleistys.

Hittoako sita tosiaan muiden pentuja hoitamaan, leikkimaan sosiaalista, tai keittelemaan kahveja typerille alkoholia kayttaville minioille - hoitakoon pentunsa ja elamansa se joka ne on tehnyt.

Eipa taida aina se perheenaitikaan olla omaa etuaan tavoittelemassa, kylla suurin osa ajasta menee ihan lapsen parhaan ajattelussa. JA hups tosiaan, oppihan on saatu nailta: "Hoida itse, niin ennekin tehtiin, mulla on nyt elakepaivat!" -mummoilta. Mista ihmeesta se itsekkyys onkaan siis saanut alkunsa, JOS sita ylipaataan on noin suurissa maarin olemassa? Kyllahan varas varkaan tunnistaa, sanon ma.

Pistan kadet ristiin tanailtana ja kiitan onneani lapsirakkaan perheeni puolesta. En ole kuullut koskaan kenenkaan puhuvan lapsenlapsista ja yhteisesta kasvattamisesta tahan savyyn. Mallin saavat lapset siis miten muut otetaan huomioon ja taman paivan yhteiskunnassa on nahtavissa ainakin se, kuinka vanhukset jatetaan yksin. WOnder why..! :D

MLL: n lastenhoito maksaa vähintään 8 euroa per tunti eikä edes sillä rahalla korvaa omia isovanhempiaan! Nykyajan vanhemmilla ei ole varaa tällaiseen, koska hoitavat lapsensa kotona 3-vuotiaiksi menettäen näin työtuloja. Kyse onkin kyse enemmänkin sosiaalisista suhteista eikä lasten hoidosta!

jäätäkö kirjoitti:

MLL: n lastenhoito maksaa vähintään 8 euroa per tunti eikä edes sillä rahalla korvaa omia isovanhempiaan! Nykyajan vanhemmilla ei ole varaa tällaiseen, koska hoitavat lapsensa kotona 3-vuotiaiksi menettäen näin työtuloja. Kyse onkin kyse enemmänkin sosiaalisista suhteista eikä lasten hoidosta!

Lue lisää

kodinhoitoapukin, joten kätevästi voitte auttaa toisianne tunti tunnista. Mummelit hoitelee 5 tuntia illassa lapsia viikonloppuisin ja saavat sitten kodinhoitoapua seuraavaksi viikonlopuksi viideksi tunniksi!

Malli-Mamma kirjoitti:

kodinhoitoapukin, joten kätevästi voitte auttaa toisianne tunti tunnista. Mummelit hoitelee 5 tuntia illassa lapsia viikonloppuisin ja saavat sitten kodinhoitoapua seuraavaksi viikonlopuksi viideksi tunniksi!

Lue lisää

Ei ole varaa maksaa lastenhoitoa, vaikka olisi tuttu. Ja jos päittäin hoitaa, niin sehän on mahdotonta... Kun mummelia auttaa(joka suuttuisí, jos sinne menisi siivoamaan), niin missäs lapseni ovat sen aikaa? Jossain hoidossako? Joka taas maksaa. :D Ja mummeli kun ei kestä lapsia mukana siivoamassa.

Jäätäkö kirjoitti:

Ei ole varaa maksaa lastenhoitoa, vaikka olisi tuttu. Ja jos päittäin hoitaa, niin sehän on mahdotonta... Kun mummelia auttaa(joka suuttuisí, jos sinne menisi siivoamaan), niin missäs lapseni ovat sen aikaa? Jossain hoidossako? Joka taas maksaa. :D Ja mummeli kun ei kestä lapsia mukana siivoamassa.

Lue lisää

vanhemmista hoitaa tietysti lapsiaan sillä aikaa kun toinen on auttamassa isovanhempia.

thatsimple kirjoitti:

vanhemmista hoitaa tietysti lapsiaan sillä aikaa kun toinen on auttamassa isovanhempia.

Ei aina mahdollista avioliitosta huolimatta.

jäätäköö kirjoitti:

Ei aina mahdollista avioliitosta huolimatta.

se kuitenkin on mahdollista. Kokeilkaapa!

jäätäkö kirjoitti:

MLL: n lastenhoito maksaa vähintään 8 euroa per tunti eikä edes sillä rahalla korvaa omia isovanhempiaan! Nykyajan vanhemmilla ei ole varaa tällaiseen, koska hoitavat lapsensa kotona 3-vuotiaiksi menettäen näin työtuloja. Kyse onkin kyse enemmänkin sosiaalisista suhteista eikä lasten hoidosta!

Lue lisää

Nykypäivän äidit eivät jää pennittömiksi kotirouviksi, niin kuin teidän äitinne aikanaan jäivät. Nyt maksetaan lapsilisät kuukausittain ja on kodinhoidontuki, ja joissakin kaupungeissa maksetaan ylimääräinenkin korvaus kotiin jääneelle vanhemmalle. Itse paremmin tiedätte kuin tällainen vanhan liiton ihminen.

Kun 60-70-luvulla äiti jäi kotiin, menetti hän työpaikkansa ja jäi kokonaan miehensä elätettäväksi, joten jos vanhemmat antoivat satasen joskus kouraan oli se iso raha ja ilo. Vanhempien eläkkeetkin olivat pienet ja inflaation jyrsimät.

On ihan turhaa verrata aikaisempien vuosikymmenien aikoja tähän päivään. Pitää ottaa selvää mitä kotonaoleminen maksoi äidille. Esimerkiksi eläke-edun!
Jos oli muutaman vuoden poissa työelämästä ei aikaisempia vuosia laskettu eläkevuosiksi, vaan eläkkeen ansaitseminen alkoi uuden työpaikan alusta.

jäätäkö kirjoitti:

MLL: n lastenhoito maksaa vähintään 8 euroa per tunti eikä edes sillä rahalla korvaa omia isovanhempiaan! Nykyajan vanhemmilla ei ole varaa tällaiseen, koska hoitavat lapsensa kotona 3-vuotiaiksi menettäen näin työtuloja. Kyse onkin kyse enemmänkin sosiaalisista suhteista eikä lasten hoidosta!

Lue lisää

Kotisiivoojat ottavat vähintään 30 e tunti, ja se on maksettava ja haettava kotitalousvähennys jälkikäteen, jollei siivous ole niin säännöllistä, että kannattaa muuttaa omaa veroprosenttiaan.

Kivasti tuolla siis ehdotetaan, että eläkeläiset lakkaisivat valittamasta, että lapset eivät tule auttamaan ikkunanpesussa, Ottaisivat kotisiivoojan, mutta samaan aikaan valitetaan, että lastenhoito MLL:n kautta maksaa 8 e tunti. Kohtuutonta odottaa, että pienipalkkaiset vanhemmat sellaiseen maksuun kykenisivät.

Rikkaat eläkeläiset, joiden eläke on n. 50 % 1990-luvun palkastaan, sen sijaan voivat kustantaa matkansa lasten luo, tai ottaa kersat päiväkausiksi yökylään, kustantaa ruuat ja olla passissa 24 tuntia vuorokaudessa. Sehän on pitempi aika kuin työssäkäyvillä vanhemmilla.

Palstalta saa sen kuvan, että isovanhempien hyödyntäminen on aivan yleistä.
Onko?
Isovamhemmat, oletteko lastenne piikoja ja käskyläisiä, joille sanotaan terävästi, jos hoitoa ei tasapuolisesti anneta jokaiselle lapsenlapselle?

Nuorilla vanhemmilla on pari omaa lasta. Isovanhemmilla voi lapsenlapsia olla puoli tusinaa. Kaikki he sitten käyvät tasapuolisesti isovanhemmilla yökylässä?!
Jos ei sovi, niin on sitten turha vanhana valittaa vanhainkodissa.
Eikö se niin mene?

Odottavatko vanhukset heitä? Monta kertaa vanhuksilla on oma elämänsä, johon eivät kaipaa enää kärttyisiä lapsiaan ja häliseviä lapsenlapsia, jotka sitten toisella kymmenellä katoavat ikiajoiksi.

jäätäkö kirjoitti:

MLL: n lastenhoito maksaa vähintään 8 euroa per tunti eikä edes sillä rahalla korvaa omia isovanhempiaan! Nykyajan vanhemmilla ei ole varaa tällaiseen, koska hoitavat lapsensa kotona 3-vuotiaiksi menettäen näin työtuloja. Kyse onkin kyse enemmänkin sosiaalisista suhteista eikä lasten hoidosta!

Lue lisää

MLL:n lastenhoito on siis noin edullista?
Kuitenkin edellytetään, että isovanhemmat poienestä eläkkeestään maksavat bussimatkat lastenlapsiaan hoitamaan. Pääkaupunkiseudulla edestakainen matka esim. Helsinki-Vantaa on 4 e suuntaansa, eli kun molemmat isovanhemmat lähtevät lapsia hoitamaan, menee matkoihin 16 e.
Isovanhempien eläkkeet ovat aikanaan olleet n. 60 % palkasta, ja vuosien kuluessa ostovoima on vähentynyt huomattavasti, niin että 16 e pariskunnan viikkobudjetissa on jo iso raha.

Mitä tarkoittaa, että "Nykyajan vanhemmilla ei ole varaa tällaiseen, koska hoitavat lapsensa kotona jne...." ? Kuvitteleeko kirjoittaja, että lastenhoito menneinä aikoina oli ilmaista jollakin oudolla tavalla? Jos äiti oli kotona, hän oli todella ilman tuloja.
Nykyajan nuoret eivät todelakan käsitä, että muutama vuosikymmen sitten Suomi oli monien sotien köyhdyttämä kehitysmaa, jossa nähtiin puutetta ja köyhyyttä kaikkialla. Silloinkin oli varaa kasvattaa lapset, mutta raskaita aikoja elettiin monissa perheissä.

Hyvä kun et tyrkännyt lapsiasi sinne väkisin. Ei heillä ole velvollisuutta huolehtia sinun lasistasi.
Lapsesi eivät heitä kaipaa, ja vaikuttaa siltä, että et sinäkään erityisesti.

Kaikki nyt vaan eivät ole lapsirakkaita. Itsekin olet jäänyt ainoaksi lapseksi.

Ja muista, miniä, että ilman sitä mummua, jota pyrit neuvomaan, sinulla ei olisi miestä eikä lapsia.

hei 1 5 On jotenkin käsittämätöntä, että jos on kielteinen mielikuva anopista/mummusta, olettaa kaikkien olevan samanlaisia.


Onko vähättelyä, etten suostu, ostamaan aikaa heiltä tai lapsenlapsiani? Ihan kellosta laskien vietän joka viikko 8-7 tuntia lapsenlapsen kanssa ja kerran kuussa hän on yökylässä n. 26-28 tuntia.
Lahjaverolaki säätää paljonko voi rahaa antaa ilman lahjaveron maksua..
Vaateita tavaroita tai työtä, siinä ei hinnoiteta lahjaverolliseksi, kudon kaikkea...Pidän kirjaa kaikista menoistani joten tiedän ne tarkkaan.
Lapsenlapsi olisi enemmän luonani, pois lähtö on aina todella vaikeaa, vannottaa seuraavan kerran kyselee koska pääsee sitten yökylään.

Omilla lapsillani ei ollut isovanhempia, äitini ilmoitti jo omassa lapsuudessani, ettei ikinä edes syliin ota yhtään kakaraa, kun saa meidät aikuiseksi. (en koskaan ole istunut vanhempieni sylissä)

Miniäni tappelee äitinsä kanssa, MUTTA minä saan kuulla asioista joiden olemassa olosta en edes tiedä, sijaiskärsijä kuvaisi hyvin tilaa ja tilanteita..
Pidän todella väliä, hän on hyvin arvaamaton, laittaa suuhuni sanomisia, joita en ole koskaan edes ajatellut ja syöttää niitä minulle minun sanomisina. Pyrin pitämään tapaamiset siinä alle 20 min kerrallaan. Miniä on elämäni suurin pettymys, siis ihan ihmisenä.

1 5 ???

"Itse sain oikein opettaa miniän, etten osata heiltä aikaa, enkä lapsenlapsia. Olen myös opettanut lastenlasten ja minun välit ovat meidän asia, eikä siinä ole miniä kapellimestarina.

miniä on vain poikani puoliso ja lastenlasteni äiti. "

Jokaisella omassa kodissaan on todella omat sääntönsä niitä ei sanele miniä. _En todella ole pompotettavana._

Niin ja kyse on avominiästä, joka olisi entinen ellemme olisi todella syvällisesti keskustelleen poikani kanssa. Annoin luvan eroon, jos ymmärtää miten lastenlasten käy.

.................... kirjoitti:

hei 1 5 On jotenkin käsittämätöntä, että jos on kielteinen mielikuva anopista/mummusta, olettaa kaikkien olevan samanlaisia.


Onko vähättelyä, etten suostu, ostamaan aikaa heiltä tai lapsenlapsiani? Ihan kellosta laskien vietän joka viikko 8-7 tuntia lapsenlapsen kanssa ja kerran kuussa hän on yökylässä n. 26-28 tuntia.
Lahjaverolaki säätää paljonko voi rahaa antaa ilman lahjaveron maksua..
Vaateita tavaroita tai työtä, siinä ei hinnoiteta lahjaverolliseksi, kudon kaikkea...Pidän kirjaa kaikista menoistani joten tiedän ne tarkkaan.
Lapsenlapsi olisi enemmän luonani, pois lähtö on aina todella vaikeaa, vannottaa seuraavan kerran kyselee koska pääsee sitten yökylään.

Omilla lapsillani ei ollut isovanhempia, äitini ilmoitti jo omassa lapsuudessani, ettei ikinä edes syliin ota yhtään kakaraa, kun saa meidät aikuiseksi. (en koskaan ole istunut vanhempieni sylissä)

Miniäni tappelee äitinsä kanssa, MUTTA minä saan kuulla asioista joiden olemassa olosta en edes tiedä, sijaiskärsijä kuvaisi hyvin tilaa ja tilanteita..
Pidän todella väliä, hän on hyvin arvaamaton, laittaa suuhuni sanomisia, joita en ole koskaan edes ajatellut ja syöttää niitä minulle minun sanomisina. Pyrin pitämään tapaamiset siinä alle 20 min kerrallaan. Miniä on elämäni suurin pettymys, siis ihan ihmisenä.

Lue lisää

Niin vaikka laitan lapsenlapsentilille lain säätämän rahamäärän, kertyy muusta tavarasta, kuten jo tänä vuonna on kertynyt, 139 % kuukausi tulooni verrattuna ja joulu ja syntymä päivä on vielä edessä.

Kyse on ilmeisemmin siitä, ettei miniällä ole sanan valtaa minun rahan käyttööni.
Olen ansainnut eläkkeeni palkka työstä, jossa olin kaikkiaan 39 vuotta ja todella päätän itse mihin rahani laitan.

No ilmeisemmin miniä oli todella turhautunut, ollut nyt yli kaksi vuotta äitiyslomalla kuopuksesta. Esikoinen oli äitiysloman ajan kokopäivä päiväkodissa hoidossa. Tästä kuopuksesta näkee oikein kasvatuksen tuloksen, ongelmia on nimenomaan psyykkisellä puolella. Lapset ovat aivan eriarvoisia joka asiassa, kuopus reagoi hyvin voimakkaasti.

Tässähän se on just ninkuin sen pitäisi toimia, mutta kenestä se sitten on kiinni että se ei toimi ? Liikaa vaatimuksia puolin ja toisin, mustasukkaisuutta, omistushalua, menettämisen pelkoa ? Olen aivan sanaton kun lapsenlapseni toinen mummi hokee koko ajan lapselle : "kenen kulta olet, voi mummin rakas, olet niin syötävän ihana, tule halimaan mummia, anna suukko, voi ihanaa pikku kultaa...jne" Tämä 3-v. tenava kiipeää syliini ja pyytää minua tekemään kanssaan palapeliä. Ei lasta hokemalla rakasteta, vaan aidolla läsnäololla ja tasavertaisella kohtelulla.

Voitaisiinko kaikki elellä ihan normaalisti mielistelemättä ketään ja antaa lasten kasvaa meidän rakkauden ympäröimänä ilman liikaa lässytystä ja omistamista ?

Syitä voi olla muitakin, monia.
Jotkut iäkkäät ihmiset ovat niin ujoja ja vaatimattomia, etteivät kehtaa mennä "nolaamaan" lapsenlapsiaan ja näiden vanhempia juhlatilaisuuksiin. Usein sellainen on saanut alkunsa jostakin miniän ajattelemattomasta lausahduksesta. Tai sitten hän ei pääse tulemaan, koska ei ole autoa, tai häntä pelottaa mennä vieraaseen paikkaan. Voisitteko käydä hakemassa hänet autolla tai mennä yhtä matkaa?
Jos sydäntäsi raastaa, niin toimi!

Ja se kivi on myös isovanhemmilla, kun ei tulla kun pyydetään, ei leikata nurmikkoa, vaan selkävaivainen pappa joutuu sen tekemään, ei tulla kantamaan kauppakassia, ei jakseta avustaa ikkunanpesussa.
Se on aika kurjaa, kun muistaa, kuinka usein lapsenlapset olivat yökylässä ja tilapäishoidossa vuosien varrella lapsuudessaan.
Silloin kyllä kelpasi.
Miksi pienistä eläkkeistä pitäisi tulla juhlistamaan lapsenlapsen hippaloita? Lahjaahan siellä vain odotellaan.
Nyrpeä ilme, kun paketissa on vain kirja.

jaahas .. kuinkahan ketterästi ja halukkaasti se niiskuneiti79 juoksee sitten 30v kuluttua pienten lastenlastensa perässä?

Kolmekymppisenä kun ihmisen voimat ovat suurimmillaan ja jaksaminen tehokkainta on helppo arvostella kuuskymppisiä.

Lenkkipolulla ja hillasuolla voi aina levähtää tarvittaessa, mutta pikkuisten perässä on mentävä vaikka ei oikein jaksaisikaan. Ja niitä pikkuisia hoidatetaan niilläkin mummuilla jotka ei kuntonsa puolesta ole lenkkipolulle tai marjametsään menneet enää moneen vuoteen.... jopa 90vuotiailla, kuten tältäkin sivulta on saatu lukea.

Tanssiravintolasta pääsee kotio heti kun siltä tuntuu.

Herran pieksut! Hillasuolla!
Millainen mummu teillä onkaan!
Hän ei varmasti ymmärrä ollenkaan, ettet voi itse lapsiasi hoitaa, sillä mummasi on kova menemään ja tekemään.
Hän ei ole lastenhoitaja luonnoltaan. Ovat varmaan omatkin lapset aikanaan saaneet olla itsekseen pihassa kun äiti on rähkinyt hillasuolla lisätienestiä hakemassa. Tai on hillat säilötty omaan käyttöön ja lapsilla ollut makoisat jälkiruuat koko talven.

Jos mumma on niin meneväinen, että jaksaa tanssiravintolassa käynnit, niin olen sitä mietlä, että hän ei ole pikkulapsien paimentamiseen luonteva valinta. Toiset ihmiset vain ovat niin aktiivisia, etteivät jaksa olla lasten kanssa. Pinna ei kestä, asioiden pitää luistaa. Kunhan lapset jaksavat osallistua marjastamiseen ja juosta mukana lenkillä, niin mummakin jaksaa heitä ihan hyvin. Varmaan siinä unohtuu ikäerot.

Ei kaikilta voida vaatia satukirjan mummoilua, siis esiliinaa, nutturaa, sukankudinta ja jauhopeukaloa. Moni mummu meikkaa ja laittaa tukkansa ja pistää lauantakiehtoolla jalalla koreasti, nyt kun ei ole lapsenhoito enää esteenä.

Niin valitettavasti nykyään on perinteiset asiat päässeet unohtumaan.Nykynuoriso ei kunnioita vanhempia ihmisiä(eikä taida toimia toisinkaan päin).Onko enää olemassa "perinteisiä"isovanhempia jotka touhuavat ja viettävät aikaa lastenlasten kanssa?Kukas ne villasukat kutoo lapsille kun 20-luvulla syntyneistä aika jättää ja 40-50-luvun isovanhemmilla menee niin lujaa(ollaan erottu ja on nuoremmat partnerit)ettei nähdä omaa nenää pidemmälle.

Kovin olet nuorena lapset laittanut, niin että olet jo isovanhempi, kun pitkään opiskelleet ja hitaammat ovat vasta ensimmäistensä kanssa äitiysneuvolassa.

Näiden hitaampien vanhemmat ovat aika kaukaisen ikäisiä Kuitenkin olet sitä mieltä, että heidänkin tulee olla aktiivisia isovanhempia ja hoivata pieniä vilkkaita lapsia, koska se nyt vaan kuuluu isovanhemman tehtäviin!
Ei isovanhemmuus ole mikään nuoruuden eliksiiri, joka antaa voimia vaikka 100-vuotiaalle.

Ikää tulee sinullekin. Kolmekymppisenä olet elämäsi parhaimmassa vireessä. Isovanhemmat ovat useinkin kaksi kertaa vanhempia.
Sanotaan, että ikä ei tule yksin.
Jos voimat riittävät tanssiravintolaan, niin hyvä! Miksi voimat tulisi suunnata lastenlapsien hoitamiseen? Eikö lastenlasten omilla vanhemmilla riitä siihen voimat? Millaisia ne lapset ovat, joita eivät jaksa omatkaan vanhemmat, vaan heidän pitäisi mennä mummulaan ha varamummolle?

Väärä toive on myös, että lapsenlapsille kerrottaisiin menneistä ajoista, ja lapset sillä tavalla saisivat tietoja isovanhempien elämästä. Kertoivatko isovanhemmat omille lapsilleen niitä asioita? No jos kertoivat, miksi heidän pitäisi taas ne kertoilla taas seuraavalle sukupolvelle. Isät ja äidit välittäkööt kuulemansa edelleen. Ei pitäisi pelkästään harmitella.

"MITÄ HÄPEÄMISTÄ SIINÄ ON JOS LAPSET VIETTÄVÄT AIKAA ISOVANHEMPIENSA SEURASSA?KERRO,HALUAN TIETÄÄ MISSÄPÄIN ON NÄIN KIEROUTUNUT AJATUSMAAILMA?"

Kieroutunut ajatusmaailma on siellä niiskuneidin omassa päässä... peilin eteen mars!

Ilmeisesti sinä olet aloittanut lapsena lapsen teon ja joutunut vastaamaan yksin kasvatuksesta? Nyt sitten katkerana syyllistät täällä kaikkia niitä isovanhempia joilla on lastenlastensa lisäksi muutakin elämää ja niitä jotka eivät kuntonsa puolesta enää jaksaisi olla hoitovastuussa.

Tuolla ylempänä tuomitsit ne isovanhemmat jotka eivät käy seuraamassa lastenlastensa urheilusuorituksia ja muita harrastuksia. Oletko tullut ajatelleeksi että yhdellä isovanhemmalla saattaa olla useita lapsensenlapsia jotka kaikki harrastaa jotakin, ei voi vaatia ikä- ihmistä jatkuvasti kulkemaan harrastuspaikasta toiseen, kyllä se mummille riittää kun lapsenlapset iloisesti kertovat kuinka harkat sujuivat.

Sitäpaitsi onhan mummilla omatkin harrastukset ettei aikakaan riitä ihan kaikkeen mihin sinä mummua velvoitat.

Kertokaa vielä te isovanhemmat jotka vietätte aikaa lastenlastenne kanssa mitä te touhuatte lapsien kanssa?Onko mielestänne liikaa"velvoittamani"asiat joita edellä mainitsin,esim.syntymäpäivät?

Siis puhuuko niiskuneiti nyt ihan vain omista isovanhemmistaan? Kirjoitustesi perusteella sai kyllä sen käsityksen että latelit velvollisuuksia jotka koskevat ihan kaikkia isovanhempia ikään ja kuntoon katsomatta.

Kyllä, jotakin on pahasti pielessä jos isovanhempia ei lainkaan kiinnosta omat lapsenlapset ... edes perhejuhlat.

Mutta voiko syyn laittaa vain yksin mummun kontolle? sitä sinun pitää kysyä ihan itseltäsi.

Ei koskaan lasteni mummut tai vaarit hoitaneet lapsiani. Syynä se kun ensimmäinen lapseni oli yksivuotias, muutimme mieheni ja lapseni kanssa toiseen maahan töihin ja elämään.
Täällä olen asunut siitä lähtien. Lapsillamme ei ollut ikinä mahdollisuutta mennä mummulaan noin vain,eikä ukilla ja vaarilla matkustaa tänne. Kukaan siskoistani tai veljistäni ei ole hoitanut tai kaitsenut lapsiamme minuuttiakaan kummeista puhumattakaan.
Aikoinaan kesälomilla ehkä lapsemme tapasivat kumpaakin mummua ja pappaa noin viikon verran kumpaakin, eikä aina joka vuosikaan. Silloinkaan mummut ja papat eivät omilta töiltään voineet viettää aikaa kuin muutaman tunnin päivässä.

Kun näin on, sopeudu asiaan.
Turhaanhan sinä vaadit heiltä enemmän kuin he itse ovat valmiit antamaan.

Itse hoidat omia lapsiasi, ja se asetelma antaa sinulle voimia siihen työhön. Olet yhtä sukupolvea nuorempi kuin isovanhemmat. Olet halunnut lapsesi ja valmis hoitamaan heitä. Sinä tunnet heidät ja osaat käsitellä heitä.

Isovanhemmat ovat omassa elämässään kiireisiä ja haluavat itse määrätä asiansa. Ei heille välttämättä ole toiveitten täyttymys otta vauvaikäisiä lapsia hoiviinsa. Ei se ole YHTÄÄN helppoa. Usko huviksesi, että monet isovanhemmat pelkäävät hoitohugia todellakin. Lapsi vaistoaa hoitajien epävarmuuden ja alkaa vastustella kaikkea. On hirveää hoitaa kaiken aikaa huutavaa pienokaista, jolle ei mikään kelpaa, jota ei voi pukea, ei riisua, ei saa nukkumaan, ei syömään. Et voi millään tietää mihin kaikkeen isovanhemmat saattavat joutua, kun olet jättänyt lapset heille ja poistunut paikalta.

Lapsi voi kaivata kotia ja äitiä. Hänellähän ei ole ajan tajua, joten hän on siinä uskossa, että äiti on kadonnut ikiajoiksi. Turhaan lupaat, että tulet "huomenna". Ei lapsi tiedä mitä se tarkoittaa. Lapsi voi vastustaa isovanhempia siinä varmassa vakaumuksessa, että tilanne on heidän syytään.

Isovanhemmat tuntevat epäonnistuvansa. He eivät halua tällaisia kauhun hetkiä jatkuvasti. Lapsikin saatta ruveta karttamaan heitä, koska ei tietenkään ymmärrä, miksi hänellä oli paha olla edellisellä kerralla.

Lapsetkin ovat tuntevia ihmisiä. Heillä on omat mielipiteensä. Miltä heistä Miksi tuntuu, kun heidät viedään pois kotoa, että vanhemmat saavat "omaa aikaa"?

Miksi ei pidetä kummeja ja sisaruksia yhtä itsekkäinä kuin isovanhempia? Yleensähän he ovat nuorempia. Kuinka moni kirjoittajaperheen kummi on aulis tulemaan kummilapsen seuraksi?
Miksi arvostelu ei koske heitä?

Miten pienten lasten vanhempien elämässä toteutuu muiden auttaminen ja palveleminen?
"Kun ihmiset ovat niin stressaantuneita työstään ja keskittyneet vain omien asioidensa ja oman onnensa tavoitteluun, etteivät muut asiat jaksa enää kiinnostaa."
Miten itse vältätte tämän?

Syylistetään mummit kirjoitti:

Kun näin on, sopeudu asiaan.
Turhaanhan sinä vaadit heiltä enemmän kuin he itse ovat valmiit antamaan.

Itse hoidat omia lapsiasi, ja se asetelma antaa sinulle voimia siihen työhön. Olet yhtä sukupolvea nuorempi kuin isovanhemmat. Olet halunnut lapsesi ja valmis hoitamaan heitä. Sinä tunnet heidät ja osaat käsitellä heitä.

Isovanhemmat ovat omassa elämässään kiireisiä ja haluavat itse määrätä asiansa. Ei heille välttämättä ole toiveitten täyttymys otta vauvaikäisiä lapsia hoiviinsa. Ei se ole YHTÄÄN helppoa. Usko huviksesi, että monet isovanhemmat pelkäävät hoitohugia todellakin. Lapsi vaistoaa hoitajien epävarmuuden ja alkaa vastustella kaikkea. On hirveää hoitaa kaiken aikaa huutavaa pienokaista, jolle ei mikään kelpaa, jota ei voi pukea, ei riisua, ei saa nukkumaan, ei syömään. Et voi millään tietää mihin kaikkeen isovanhemmat saattavat joutua, kun olet jättänyt lapset heille ja poistunut paikalta.

Lapsi voi kaivata kotia ja äitiä. Hänellähän ei ole ajan tajua, joten hän on siinä uskossa, että äiti on kadonnut ikiajoiksi. Turhaan lupaat, että tulet "huomenna". Ei lapsi tiedä mitä se tarkoittaa. Lapsi voi vastustaa isovanhempia siinä varmassa vakaumuksessa, että tilanne on heidän syytään.

Isovanhemmat tuntevat epäonnistuvansa. He eivät halua tällaisia kauhun hetkiä jatkuvasti. Lapsikin saatta ruveta karttamaan heitä, koska ei tietenkään ymmärrä, miksi hänellä oli paha olla edellisellä kerralla.

Lapsetkin ovat tuntevia ihmisiä. Heillä on omat mielipiteensä. Miltä heistä Miksi tuntuu, kun heidät viedään pois kotoa, että vanhemmat saavat "omaa aikaa"?

Miksi ei pidetä kummeja ja sisaruksia yhtä itsekkäinä kuin isovanhempia? Yleensähän he ovat nuorempia. Kuinka moni kirjoittajaperheen kummi on aulis tulemaan kummilapsen seuraksi?
Miksi arvostelu ei koske heitä?

Miten pienten lasten vanhempien elämässä toteutuu muiden auttaminen ja palveleminen?
"Kun ihmiset ovat niin stressaantuneita työstään ja keskittyneet vain omien asioidensa ja oman onnensa tavoitteluun, etteivät muut asiat jaksa enää kiinnostaa."
Miten itse vältätte tämän?

Lue lisää

Työni ei koskaan vaatinut käsivoimia.
Eläkkeelle jäädessä käsien käyttö väheni ihan luonnostaan lisää. Kuljetan ostokset kärryillä suoraan autoon ja autosta kannan useammassa erässä kotiin.

Alle koulu ikäinen painaa 3,5 - 24 kg http://www.sairaslapsi.com/frame.cfm/cms/id=631/sprog=4/grp=9/menu=1/
en todellakaan kykene nostelemaan ja kantamaan.
Olin alipaineinen ja eri korkeudet kohtalaisen hitaanakin, alkavat huimaamaan.

Miniä kokee tuon :SELI SELI..

Se on niin yksinkertainen tieto, että se ei mene perille.
Onhan se täällä nähty. Jokainen isovanhemman selitys torjutaan itsekkyytenä ja narsismina, saituutena ja välinpitämättömyytenä.

Todellinen syy on liian yksinkertanien. Todetaan vain, että "Isovanhemmuus ei kiinnosta".

Aloittaja vaikenee. Taitaa olla isovanhempien mielipiteet yllätys.

On ehkä aloittajan ajateltava syytöksiään uudelleen.

Sinullapa on ollut helppoa, kun lastenhoitoapua ja taloudellista apua on riittänyt. Toivottavasti olet muistanut osoittaa kiitollisuutesi ja korvata toisten vaivannäön.
Viestisi viimeistä kappaletta en ymmärrä. Kukapa meistä tietää tulevaisuudestaan ja siitä, kuka ensiksi tulee vaivaiseksi? Vanhempasi ja appivanhempasi eivät enää voi olla kovin nuoria, jos lapsesikin ovat teini-ikäisiä. Kuinka olet tähän mennessä auttanut heitä? Oletko varma, että sinun vuoroasi tulee koskaan?
Vanhempasi ovat hoitaneet sinua ja appivanhemmat miestäsi kun olitte lapsia, ja kirjoituksestasi päätellen nyt vieläkin, kun olette aikuisia. Kuinka aiot sen kaiken korvata? Entä kuinka isot lapsesi ovat palkinneet mummojen ja vaarien vaivat? Eikö sinun mielestäsi lapsettomien ihmisten ole syytä osoittaa kiitollisuutta vanhemmilleen näiden näkemästä vaivasta?

Mitä miettimistä isovanhemmilla tuossa on?

yxmuzi kirjoitti:

Sinullapa on ollut helppoa, kun lastenhoitoapua ja taloudellista apua on riittänyt. Toivottavasti olet muistanut osoittaa kiitollisuutesi ja korvata toisten vaivannäön.
Viestisi viimeistä kappaletta en ymmärrä. Kukapa meistä tietää tulevaisuudestaan ja siitä, kuka ensiksi tulee vaivaiseksi? Vanhempasi ja appivanhempasi eivät enää voi olla kovin nuoria, jos lapsesikin ovat teini-ikäisiä. Kuinka olet tähän mennessä auttanut heitä? Oletko varma, että sinun vuoroasi tulee koskaan?
Vanhempasi ovat hoitaneet sinua ja appivanhemmat miestäsi kun olitte lapsia, ja kirjoituksestasi päätellen nyt vieläkin, kun olette aikuisia. Kuinka aiot sen kaiken korvata? Entä kuinka isot lapsesi ovat palkinneet mummojen ja vaarien vaivat? Eikö sinun mielestäsi lapsettomien ihmisten ole syytä osoittaa kiitollisuutta vanhemmilleen näiden näkemästä vaivasta?

Mitä miettimistä isovanhemmilla tuossa on?

Lue lisää

Voi että sinä yxmuzi jaksat aina heittää noita negatiivisia juttujasi. Näen oikein mielessäni sinun kurttuiset, happamat ja katkeroituneet kasvosi. Piristy, reipastu ja ala ajatella positiivisesti, niin olosi helpottuu ja ne vaihdevuosivaivatkin helpottuu.

Olen isoäiti, mutta en lapsenvahti, autan pyydettäessä kun oikeasti tarvitaan. Rakastan lapsenlapsiani ja he myös minua. Asumme eri kaupungeissa ja tapaamme joka toinen viikonloppu, leikimme laulamme ja nautimme toisistamme. Koita sinäkin nauttia elämästäsi.

aika hyvä mummiksi kirjoitti:

Voi että sinä yxmuzi jaksat aina heittää noita negatiivisia juttujasi. Näen oikein mielessäni sinun kurttuiset, happamat ja katkeroituneet kasvosi. Piristy, reipastu ja ala ajatella positiivisesti, niin olosi helpottuu ja ne vaihdevuosivaivatkin helpottuu.

Olen isoäiti, mutta en lapsenvahti, autan pyydettäessä kun oikeasti tarvitaan. Rakastan lapsenlapsiani ja he myös minua. Asumme eri kaupungeissa ja tapaamme joka toinen viikonloppu, leikimme laulamme ja nautimme toisistamme. Koita sinäkin nauttia elämästäsi.

Lue lisää

Voisitko kertoa, mikä jutuissani on negatiivista?
Millä menetelmällä onnistut näkemään kasvoni? Jäi askarruttamaan.
Kiitos kaiketi hyvää tarkoittavista, tosin tarpeettomista, neuvoistasi.
Hienoa, että nautit elämästäsi. Niin minäkin.

Heippa !
Minulla on aika kehnot välit tyttäreni kanssa, mutta en anna sen vaikuttaa lapsenlasten ja minun väleihin. Tänäänkin kyläilimme siellä toisessa kaupungissa heidän kodissaan ja pikkuinen juoksi vastaan halaamaan: "mummi mummi halitaan" ja vaarin syliin myös. Toinenkin mummi tuli kahville ja tyttö (3,5-v.) onnellisena totesi, että hänellä on kaksi mummia, sitä hän muistaa aina onnellisena toistella.

Jollain tasolla ehkä ymmärrän senkin, että kaikki isovanhemmat eivät halua tavata lapsenlapsiaan, mutta siihen täytyy liittyä jotain karvasta katkeruutta lapsiaan kohtaan. Lapsenlapset ovat täysin syyttömiä näihin katkeruuksiin. Minä piittaan hevon paskat tyttäreni kiukutteluihin minua kohtaan, aina olen lasteni parhaaksi tehnyt omat ratkaisuni, hyväksyköön tai ei. Lapsenlapsia menen tapaamaan silloin kun se heille sopii, noin kaksi kertaa kuukaudessa, jos ei sovi niin se sovitetaan, yhteyttä lapseen en anna katkaista. Mutta jokainen tyylillään.