Viimeiseen muistoon (oneshot)

"Mä kaipaan sua", kuiskasin hiljaa istuen hautakiven edessä. Tummaan hautakiveen oli kirjailtu kaksoisveljeni nimi, Heikki Jääskeläinen. Pari vuotta sitten, kun me molemmat osallistuttiin Idols- kilpailuun, Heikki uhosi voittavansa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Pudottuaan se vaan tuki mua. Ja mun voitettuani se tuki mua mun laulu-uralla, mutta myöhemmin kun Heikki yritti päästä omille jaloilleen, enhän mä sitä tajunnut, kuinka tosissaan se siinä oli.

/Your light was always shining on my way
There are so many things I'd like to say
So many words were left unsaid before you flew away/

Nyt mäkin vasta tajusin että kuinka suurta tukea Heikki mulle antoi, toisin kun mä sille. Nyt ilman Heikkiä mun ura meni jotenkin pieleen. Tää kaikki oli vaan niin vaikeeta, sitähän se kaksosilla oli että ne oli kokonaisuus, mä olin vaan puolikas, puolet tästä oli lähtenyt.
"Rakastan sua, missä sitten ikinä ootkin", sanoin katsoen taivaalle.


/So in my heart I'm sending you my love
I'm giving it wings so it can fly
And reach you where ever you are/

Ihmiset oli sanonut mulle et mun pitäs jaksaa. Miten mä muka jaksaisin, kun osa musta oli tyhjää? Mun ajatuksetkin tuntui vain osittaisilta, kun ei ollut kaksosta täydentämässä. Mulla ei nyt kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää jatkaa, niin kauan kun mä täällä maan päällä pysyisin.

/ And the years go by
Still the years go by
Forever/

Samaan aikaan kun kyyneleet alkoivat vuotaa silmistäni, alkoi vesisade.
Tuntui taas että mulla ja Heikillä olis ollut jonkinlainen yhteys.. Heikki oli tuolla jossain enkelinä taivaassa, mä täällä maassa nyyhkyttämässä, taivas itki, kuitenkin lujempaa kun mä.

/Angels are calling
Heaven is crying
Crying tears of blood
'cause it was not your time

Angels are calling
Hard rain is falling
Covering my tears
And my pain

Calling/

Meillä oli niin paljon muistoja, kuten veljeksillä yleensä. Ne muistot kuitenkin loppui tiettyyn kohtaan. Ne muistot loppui Heikin keuhkokuumeeseen. Mä muistan vieläkin sen viimeiset sanat.
"I will be your guardian angel", se lausui kuiskaten silloin. Se lupasi olla mun suojelusenkeli ja suojella mua. Käänsin katseeni taas vaistomaisesti taivaalle ja annoin sateen paiskoa kasvojani. Nousin varovasti maasta ja lähdin kävelemään, kadulle. Vedin hupun päähäni ja jatkoin muisteluani.

~"Ilkka tuu tänne!" Heikki hihkui takapihalta. Kiskoin kengät jalkaan ja menin katsomaan mitä kaksoseni teki. Se oli haravoinut ruohonleikkurin jäljiltä tulleet ruohotuput kasaksi trampoliinin vierelle ja oli hyppäämässä siihen. Mä juoksin myös trampoliinille ja odotin että Heikki hyppää. Me hypittiin kasassa ja kohta ruoho oli samanlaista kun aiemminkin, ruohotuppuja ympäriinsä. Se oli aikaa kun me oltiin läheisimpiä toisillemme. Me halailtiinkin tosi usein, kuten kaksosilta saattoi odottaakin.
"Sä oot mun tärkein veli", Heikki sanoi ja hymyili. Mä hymyilin sille myös ja halasin sitä. ~

"Sä oot mun tärkein veli", toistelin hiljaa kävellessäni kyyneleet silmissä. Sade oli jo lakannut ja otin hupun pois päästäni. Taivas oli edeleen harmaa ja valmiina kastelemaan mut. Niin sopiva sää, mun ja Heikin syntymäpäivälle.

/You used to play in summers in the grass
I always thought of you fragile as glass
Your memory is all that I now have/

Miks Heikin piti sairastua niin pahasti keuhkokuumeeseen että se kuoli? Miksei se voinut vaan pysyä terveenä? Se ois voinu vaikka olla menemättä päänsäryssä kaupungille, vielä kun satoi. Oisko se auttanut asiaan, että Heikki ois jättäny menemättä töihin? Ehkä. Mä en edes yrittänyt estää, koska monesti ennenkin se on mennyt, ja päänsärky on mennyt ohitse. Sitä paitsi tuskin se ois jäänyt, koska sekin oli jo aikuinen, sillä oli aivan yhtä lailla oma tahto ja vapaus kuten mullakin.

Menin kantakahvilaan, jossa mä ja Heikki oltiin lähes joka vuosi käyty synttärikahveilla. Menin tilaamaan.
"Ka.. taisiis yks kahvi", sanoin ja korjasin. Mä en ollut tottunut viettämään syntymäpäivääni ilman Heikkiä. Se oli niin vaikeeta. Tää oli eka syntymäpäivä kun mä en saanut kertoa Heikille kuinka paljon mä olin siitä nää kaikki vuodet välittäny ja tuun välittäänkin. Samoin Heikki oli mulle vannonut. Aina.

/Some things here are so hard to understand
I thank you for your love and take your hand
Some of us down here are born as angels

And the years go by
Still the years go by
Forever/