Täällä löytyy kymmenen sekunnin sisään 20 katkeraa ihmistä, jotka jauhaa samaa sontaa "Tee mitä haluut, kaikki me kadotaan ja tekomme unohtuvat. Niillä ei ole väliä." Väärässä ootte. Niillä teoilla on iso merkitys.
Lisäks te ootte ottanu jatkuviin puheisiinne lauseen, joka on ihmiselle tärkee, mutta jonka merkitystä, ette ymmärrä vaan viljelette sitä ihan väärällä tavalla. Muokkaatte sen merkityksen ihan ristiriitaseks ja typeräks. "Elä niinkuin tahdot, päätä itse omista teoistasi, äläkä anna muiden niihin vaikuttaa."
Tän lauseen nojalla teette aivan kaiken, muiden mielipiteistä välittämättä. Varastatte, valehtelette, ajattelette ja puhutte pahaa toisista. Olette katkeria, kateellisia ja kuvittelette olevanne muita parempia. Niitä tekoja ei tehdä onnesta, rakkaudesta, myötätunnosta tai muita auttaakseen. Ne tehdään avuttomuudesta, typeryydestä, omien turhien tapojen jatkeina ja ennenkaikkea olemattomasta ITSEKUNNIOITUKSESTA.
Teette tosi ikäviä asioita muille ja sanotte siihen päälle "Teen asiat muiden mielipiteistä välittämättä" Se ei oo hienoo, se on lapsellista ja vastuutonta. Tolla teette vaan pahaa itsellenne ja muille.
Ton teijän väärin ymmärtämän lauseen (jota käytätte lähes jokaisessa typerässä viestissänne) pohja on ITSEKUNNIOITUKSESSA. Siinä, että tehdään joka ikinen asia kunnioituksesta itseensä. Jos valehtelet, teet pahaa itselles. Se vaikuttaa suhun ja mataloittaa valehtelun kynnystä tulevaisuudessa. Susta tulee entistä huono tapasempi.
Itsekunnioitus on suoraan johdettavissa itsetuntoon. Jos tekee jatkuvasti pahoilla teoillaan itselleen väärin, ei voi olla hyvä itsetunto. Te ajattelette, ettei pahoilla teoilla ole väliä, niin kauan kun ne EI VAAN PÄÄDY MUIDEN TIETOON. Jälleen ootte väärässä, ne teot nakertaa tietä sisältä päin. Tuhoaa teidän kunnioitusta itseänne kohtaan. Sen lisäks, jos ne teot joskus päätyy muiden ihmisten tietoon, joka usein tapahtuu, häpäsette itsenne ja olette muiden silmissä yhtä kunniattomia, kuin jo itsellenne. Sitten kirotaan ihmisten tuomitseminen ja otetaan jälleen käyttöön kaunis ja täysin oikeamielinen lause ja käytetään sitä aivan väärässä asiayhteydessä "Ihminen ei ole paha, ihmisen teot ovat." Todellisuudessa, ette kadu tekojanne lainkaan. Teette samoja pahoja asioita ihmisten tietämättä ja varjelette niitä kuin suurimpia salaisuuksia.
Miksi näin yksinkertainen asia kuin ITSEKUNNIOITUS on ihmiselle niin vaikeaa? Ei me täällä nimenomaan eletä muiden takia, vaan itsemme. Me olemme täydessä vastuussa omista teoistamme ja ne tulevat tekemään meissä muutoksia, päätyivät ne ihmisten tietoon tai eivät.
Lapselle ominaista on puuttuva itsekuri ja kunnioitus. Sanot lapselle älä tee sitä, älä tee tätä, suojellaksesi lasta pahalta. Heti kun silmä välttää lapsi menee ja tekee mitä juuri on kielletty tekemästä.
Tässä piileekin koko asian ydin. Olette vielä lapsia! Olette kasvamassa aikuisiksi, teiltä odotetaan aikuismaista käytöstä, mutta käyttäydytte kuin lapset. Tarvitsette jatkuvaa vahtimista ja opastusta, jottette mene ja tee mitä juuri on kielletty.
Se tällä hetkellä tekstiä läpikäyvä transupornoa tuijottava 19 vuotias jätkä, joka ei ajattele teollaan olevan mitään väliä, kunhan kukaan ei saa tietää. Lopeta tuollainen itsemyrkytys. Teet itselles pahaa tollasella paskalla, tuli se kenekään tietoon tai ei. Et kunnioita itseäs lainkaan.
Se tällä hetkellä tekstiä läpikäyvä 16 vuotias kaunis tyttö, joka itsellesi uskottelet olevasi ruma, etkä ansaitse kenekään rakkautta. Väärässä olet. Olet kaunis ja rakastettava mutta et kunnioita itseäs. Myrkytät itseäsi typerillä ajatuksillasi. Katkeroitat mieltäsi jatkuvasti. Katselet kauniita naisia tv:ssä ja ajattelet heistä pahaa mielessäsi, vain koska he ovat mielestäsi kauniimpia. Lopeta! Jokainen ihminen on yhtä kaunis ja rakastettava. JOKAINEN IHMINEN ON SAMAN ARVOINEN! Myös sinä. Mikset alkaisi kunnioittaa itseäsi ja lopettaisi itsesi vahingoittamista.
IHMINEN SAA VAAN SEN MINKÄ ANSAITSEE! ENTÄ JOS JATKUVAT PAHAT TEOT ITSEÄNNE KOHTAAN OVAT AIHEUTTANEET TEILLE ONGELMANNE?
Itsekunnioitus on ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia ja tämän palstan ihmisiltä se puuttuu.
Mitä varaa mulla on siteen sanoa? Ennen ei olisi ollutkaan. Tein vastenmielisiä asioita ajattelematta niistä koituvaa seurausta. Teoistani sain rangaitukseksi 4 vuoden ongelman, joka vasta nyt, asian viimein ymmärrettyäni alkaa kadota.
En ole ketään parempi ihminen. Ihminen on aina saman arvoinen. Ihminen voi kuitenkin aina toimia toista paremmin.
Teillä ei ole itsekunnioitusta
18
1157
Vastaukset
- KilonSiika
Vähän hankalaa se on kunnioittaa itseään ja muita(paitsi tietenkin niitä ihanimpia ja kilteimpiä ihmisiä mitä tiedän), kun itseäni on kiusattu ala-asteen 3.Luokalta tähän 8.Luokkaan asti, ja vieläkin kiusataan. En tule kyllä ikinä kunnioittamaan vitun vertaa kiusaajiani, enkä kyllä välitä sen enempää, pahastuisivatko he viestistäni tai sanoistani. Itseasiassa mielessäni on joskus ollut tappaa itseni tai hakata tai tappaa kiusaajani, mutta olen silti järkevä ihminen ja tiedän millaista surua ja seurauksia noista tulisi, joten en silti ikinä noita tekisi, paitsi ehkä kiusaajan joskus pystyn varmasti hakkaamaan. Aamen.
- tdk1000
Huomaatsä miten paljon katkeruutta sun sisällä on? Voi olla, ettet löydä onnea ennenkun onnistut antamaan anteeks niille kiusaajille ja alkaa kunnioittamaan itseäs ja sitä kautta myös muita. Niidenkin ihmisten käyttäytymiseen on varmasti muita syitä kuin viha sua kohtaan. Niillä on luultavimmin vaikeuksia omasta takaa ja ne purkautuu sit suhun. Kyllä kaikki silti järjestyy, kunhan vaan opit, ettet oo ketään huonompi ja pystyt parempaan kun sun kiusaajat.
"Ihminen saa vaan sen minkä ansaitsee." Entä jos loppujen lopuks sun viha ja katkeruus aiheuttaa sulle näitä ongelmia? Maailma on hullu paikka ja kaikki ei vaan oo niin suoralinjasta.
Entä jos olet ansainnut jotain hienoa, jota et voi muuten, kuin kiusaamisen läpi käymällä saavuttaa? Parempaa on varmasti luvassa. Kunnioita vaan itseäs ja muita, oli se toinen kuka tahansa. Yhtä lailla se toinen ihminen voi kunnioittaa itseään ja tahtoo tulla kunnioitetuksi. Jos et kunnioita kiusaajiasi, tarvitseeko heidän kunnioittaa sinua? Tää on tosi yksinkertasta.
Jokainen ihminen on täsmälleen saman arvoinen. Ihminen voi silti toimia toista paremmin ja se joka toimii ansaitsee parempaa ja sitä myös saa. Ihmisistä riippumatta. - Aalto.k
tdk1000 kirjoitti:
Huomaatsä miten paljon katkeruutta sun sisällä on? Voi olla, ettet löydä onnea ennenkun onnistut antamaan anteeks niille kiusaajille ja alkaa kunnioittamaan itseäs ja sitä kautta myös muita. Niidenkin ihmisten käyttäytymiseen on varmasti muita syitä kuin viha sua kohtaan. Niillä on luultavimmin vaikeuksia omasta takaa ja ne purkautuu sit suhun. Kyllä kaikki silti järjestyy, kunhan vaan opit, ettet oo ketään huonompi ja pystyt parempaan kun sun kiusaajat.
"Ihminen saa vaan sen minkä ansaitsee." Entä jos loppujen lopuks sun viha ja katkeruus aiheuttaa sulle näitä ongelmia? Maailma on hullu paikka ja kaikki ei vaan oo niin suoralinjasta.
Entä jos olet ansainnut jotain hienoa, jota et voi muuten, kuin kiusaamisen läpi käymällä saavuttaa? Parempaa on varmasti luvassa. Kunnioita vaan itseäs ja muita, oli se toinen kuka tahansa. Yhtä lailla se toinen ihminen voi kunnioittaa itseään ja tahtoo tulla kunnioitetuksi. Jos et kunnioita kiusaajiasi, tarvitseeko heidän kunnioittaa sinua? Tää on tosi yksinkertasta.
Jokainen ihminen on täsmälleen saman arvoinen. Ihminen voi silti toimia toista paremmin ja se joka toimii ansaitsee parempaa ja sitä myös saa. Ihmisistä riippumatta.Noh sä voit sit varmaan kunnioittaa kaikkia meiän raiskaajia ja muita murha vankeja ihan rauhassa.
tdk1000 kirjoitti:
Huomaatsä miten paljon katkeruutta sun sisällä on? Voi olla, ettet löydä onnea ennenkun onnistut antamaan anteeks niille kiusaajille ja alkaa kunnioittamaan itseäs ja sitä kautta myös muita. Niidenkin ihmisten käyttäytymiseen on varmasti muita syitä kuin viha sua kohtaan. Niillä on luultavimmin vaikeuksia omasta takaa ja ne purkautuu sit suhun. Kyllä kaikki silti järjestyy, kunhan vaan opit, ettet oo ketään huonompi ja pystyt parempaan kun sun kiusaajat.
"Ihminen saa vaan sen minkä ansaitsee." Entä jos loppujen lopuks sun viha ja katkeruus aiheuttaa sulle näitä ongelmia? Maailma on hullu paikka ja kaikki ei vaan oo niin suoralinjasta.
Entä jos olet ansainnut jotain hienoa, jota et voi muuten, kuin kiusaamisen läpi käymällä saavuttaa? Parempaa on varmasti luvassa. Kunnioita vaan itseäs ja muita, oli se toinen kuka tahansa. Yhtä lailla se toinen ihminen voi kunnioittaa itseään ja tahtoo tulla kunnioitetuksi. Jos et kunnioita kiusaajiasi, tarvitseeko heidän kunnioittaa sinua? Tää on tosi yksinkertasta.
Jokainen ihminen on täsmälleen saman arvoinen. Ihminen voi silti toimia toista paremmin ja se joka toimii ansaitsee parempaa ja sitä myös saa. Ihmisistä riippumatta.Kiusaaminen ei välttämättä johdu kiusaajan ongelmista. Kiusaaja nauttii kun saa käyttää valtaansa ja alistaa toista.
- Necron
Teoilla on merkitys, mutta muistot teoista katoavat elämän myötä.
Katso pikkulintuja pihalla. Ne etsivät vain ruokaa, koska pelkäävät luontaisesti kuolemaa. Kun paikalle lentää korppi, pikkulinnut lentävät peloissaan pois - paitsi yksi, joka on sairas tai vahingoittunut. Se voisi yrittää vielä viimeisillä voimillaan paeta kun korppi aikoo syödä sen, mutta se ei pakene.
Lintukin on sen jo ymmärtänyt. Kärsimyksestä pääsee eroon vain kuolemalla. Mutta ihmiselle tämän ymmärtäminen on vaikeaa. Jotkut hankkivat keinotekoisen syyn elää, mm. raha, uskonto ja ajatus omasta tärkeydestä. Ihminen ei kestä ajatusta, että kuolema on lopullinen.
Teot ovat tehtyjä, eikä niihin voi vaikuttaa. Tämä "nakertava" tunne ihmisen määrittelemistä pahoista teoista on ahdistuksen alkua. Ahdistus on epämiellyttävää, jolloin ihminen alkaa pelätä ahdistuksen saamista. Pelko syvenee vihaksi ahdistuksen aiheuttajaa kohtaan. Viha muuttuu kärsimykseksi. Kärsimykseen päästäessä usein kysyy itseltään, haluaako lopettaa kärsimyksen tähän, vai "aloitaa alusta". Ihminen, kuolemaa pelkäävänä olentona, valitsee useimmiten jälkimmäisen vaihtoehdon. Kärsimys jää kuitenkin vainoamaan syvälle mieleen, ja kasautuu tulevien tekojen kanssa. Lopulta ei jää muuta kuin yksi vaihtoehto.
Itsekunnioitus ei takaa kärsimyksetöntä elämää. Se tuottaa itselle vain väliaikaisen oman tärkeyden tunteen, joka loppua kohti murenee. Toivo murskautuu kun pelot tulevat vastaan, tällä kertaa ilman kuviteltua suojaa.
Kaikki elää kadotakseen.- ^tyttö^
Mä näen ton asian "älä välitä muiden mielipiteistä"
jutun sillei että tekee mielensä mukaan tässä esimerkki
jos haluaisit ostaa vaikka jonkun hienon puseron josta ehkä sun luokkalaiset tytöt ei tykkäisi mutta itse tykkäisisit siitä niin ostaisit sen etkä välittäisi mitä ne muut siitä ajattelee tälläsestä on kyse ei mistään vakavammasta.
itse ajattelit aika oudosti asian.
heti aattelit sillei että joku tarkotti jotain pahaa toiselle. - tdk1000
"Teoilla on merkitys, mutta muistot teoista katoavat elämän myötä."
Muistot mun omista pahoista teoista ei varmasti tuu katoamaan. Ne pitää mut kaukana niistä, enkä samaan haluu enää palata. Teoilla on myös tärkee merkitys ihmisen omalletunnolle. Miten esimekriksi voit katsoa rakastavaa äitiäsi silmiin, jonkun tosi alhasen tai saastasen teon jälkeen, tuntemaata huonoa omaatuntoa? Et voikaan, ellet ole jo omaatuntoasi tuhonnut pahoilla teoillasi. Onko elämä ilman omaatuntoa taas mielekästä? Ei.
"Katso pikkulintuja pihalla. Ne etsivät vain ruokaa, koska pelkäävät luontaisesti kuolemaa. Kun paikalle lentää korppi, pikkulinnut lentävät peloissaan pois - paitsi yksi, joka on sairas tai vahingoittunut. Se voisi yrittää vielä viimeisillä voimillaan paeta kun korppi aikoo syödä sen, mutta se ei pakene."
Ihmisen ja pikkulinnun välillä on aika suuri kehitysero. Ei tällainen kielikuva toimi yhtään ihmiseen rinnastettaessa. Eläimet elää eläimellisten vaistojen varassa. Niillä on järki, persoona ja eroavaisuuksia, muttei sielua. Se on fakta josta voidaan väitellä joskus toiste, nyt kuitenkin pysytään vielä itsetunto-ongelmissa.
"Jotkut hankkivat keinotekoisen syyn elää, mm. raha, uskonto ja ajatus omasta tärkeydestä. Ihminen ei kestä ajatusta, että kuolema on lopullinen."
Syntymä ja kuolema on jokaisen elämässä. Mutta mikä kertoo kuoleman olevan lopullinen? Onko mitään todistetta siitä, ettei ole olemassa taivasta? Jos taivas siis olisi olemassa, niin miksei ihminen tahtoisi sinne helvetin sijaan mennä? Elämä on puheittesi mukaan jo valmiiksi merkityksetön, mikset käyttäisi sitä siis johonkin hyödylliseen. Ilman uskoa ei voi pelastua, mutta uskon pelastumisesta hylkäät, miettimällä onko Jumalaa olemassa. Usko on sokeaa, etkä tule siihen vastausta järjellä saamaan. Ollaan siis tilanteessa, jossa et tiedä onko olemassa Jumalaa tai taivasta, muttet tahdo ottaa siitä selvää, edes hetken kokeilla, saadaksesi varmuuden. Lupaan, Jumala ei sinulle selkäänsä käännä jos häneen aiot turvautua. Omat vaikeudet ajoi mut lopulta rukoilemaan Jumalaa ja en olisi voinut uskoa, miten asiat tulis järjestymään.
"Ahdistus on epämiellyttävää, jolloin ihminen alkaa pelätä ahdistuksen saamista. Pelko syvenee vihaksi ahdistuksen aiheuttajaa kohtaan. Viha muuttuu kärsimykseksi. Kärsimykseen päästäessä usein kysyy itseltään, haluaako lopettaa kärsimyksen tähän, vai "aloitaa alusta"."
Oikein meni kärsimykseen asti. Kärsimyksestä voi myös oppia, aika lailla. Sitä et ottanut laskuihisi mukaan. Voisiko olla, ettet ole vielä päässyt kärsimystesi päähän?
"Itsekunnioitus ei takaa kärsimyksetöntä elämää. Se tuottaa itselle vain väliaikaisen oman tärkeyden tunteen, joka loppua kohti murenee. Toivo murskautuu kun pelot tulevat vastaan, tällä kertaa ilman kuviteltua suojaa."
Elämä ei koskaan ole kärsimyksetöntä. Ei koskaan. Mutta eikö siitä voisi silti nauttia? Omat kärsimykset ovat olleet koettelemuksia, jotka ovat vahvistaneet minua. En enää ole sinisilmäinen ja tiedän mikä on oikein, mikä väärin ja mitä tulee tehdä. Mielestäni vastaan tuleva kärsimys voi aina opettaa jotain. Se onko valmis oppimaan on toinen asia. Itsekunnioitus on itselle uskon seurausta. Ilman uskoa, en omistaisi itsekunnioitusta ja ilman itsekunnioitusta kärsisin vieläkin tehdessäni pahaa. Et kiellä, etteikö itsekunnioitus VOISI tuoda kärsimyksetöntä elämää. Mielestäni kärsimys ei olekaan avainsana, vaan onni ja rauha. Itsekunnioituksella ei varmasti kärsimykset lopu täysin, mutta saa onnen ja rauhan. Ne yhdessä uskon kanssa ovat kärsimystä suuremmat. Itsekunnioituksen ei tarvitse olla väliaikaista, miksei se voisi olla pysyvää?
Mikä toivon murtaisi? Pelot? Kuolema? Ihminen pelkää kuolemaa, joka on luonnollinen asia, koska se on ihmiselle tuntematon. Onko kuolemanpelko kuitenkaan asia, joka murtaisi toivon? Mikä kertoo ihmiselle sen olevan? Onko joku sen hänelle ilmoittanut? Jos on niin kuka?
Jokainen meistä joku päivä tulee kuolemaan ja viimeistään siinä vaiheessa ottamaan selvää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Et usko mikä mielenrauha ihmiselle uskon myötä tulee. Tiedät, että vaikka kuolisit tällä sekunnilla, ei tarvitsisi pelätä mitään. Se jos mikä auttaa ihmistä yli vaikeuksien.
Uskon, että yleisesti negatiivinen näkemyksesi elämään on jonkin asian/asioiden seurausta. Viha ja katkeruus on saanu sut tosi ikävään jamaan. Muista kuitenkin, että olet aivan saman arvoinen ihminen, kun kuka tahansa, etkä täällä kävele ilman merkitystä.
Jumala on kaikkialla ja kun sen hetki tulee, älä estä sitä. Ota selvää. Sun ajatuksia lueskelemalla näen, että ajattelet paljon asioita, mutta se mihin sä ajatuksesi suuntaat on mielestäni vähän väärä suunta. Mä toivon oikeesti, että löydät rauhan. Jatkuva katkeruus ja negatiivisuus saa ihmisen tosi pahaan kuntoon ja se ei oo hyväks kenellekään.
Vaatii nöyryyttä rukoilla ajatuksella ja tosissaan, mutta se mitä usko voi tarjota on jotain ihan käsittämätöntä.
Monena iltana ihan kirjaimellisesti mun raajat alkaa likkumaan ja se oli aluks pelottavaakin. Mä tiedän, etten itse sitä tee. Se on Jumalan henki ja se on mun päässä varma. Kun alkaa kunnioittamaan itseään ja tekee oikein, saa minkä ansaitsee. Mulle on hyvää luvassa ja sitä on neljän vuoden vaikeuksien jälkeen tullut satamalla. :) Pysyn kuitenkin nöyränä, koska itse en ole tätä itselleni tuonut.
Ehkä sun kärsimys jo kohta helpottaisi. :)
Mikään ei elä kadotakseen, vaan odottaakseen tuomiotaan. Siihen ei voi itse vaikuttaa, sen ratkaisee Jumalan armo. - tdk1000
^tyttö^ kirjoitti:
Mä näen ton asian "älä välitä muiden mielipiteistä"
jutun sillei että tekee mielensä mukaan tässä esimerkki
jos haluaisit ostaa vaikka jonkun hienon puseron josta ehkä sun luokkalaiset tytöt ei tykkäisi mutta itse tykkäisisit siitä niin ostaisit sen etkä välittäisi mitä ne muut siitä ajattelee tälläsestä on kyse ei mistään vakavammasta.
itse ajattelit aika oudosti asian.
heti aattelit sillei että joku tarkotti jotain pahaa toiselle.Tietysti ostaisit sen paidan, koska haluat ostaa sen itsellesi. Kunnioitat itseäsi ja uskot, että se näyttäisi hyvältä. :)
Itsekunnioituksesta puhuin aika vakavasti. Uskon, että kaikki ihmisten ongelmat pohjautuu itsekunnioitukseen. Sitä pitää noudattaa ihan kaikessa. Toki tässä tapauksessa ostettaisiin se paita, koska se on itseään kohtaa kunnioittavaa. Oikeassa olet.
Itseään kunnioittava ihminen ei tahdo toisten käyttäytyvän kunniattomasti itseään kohtaan, koska tietää, ettei itsekunnioituksen mukana kadonneiden pahojen tekojen myötä ole sitä ansainnut.
Itsekunnioitukseen kuuluu siis yhtä lailla kunnioitus toisia kohtaan. Hekin kunnioittavat itseään, eivätkä hekään tahtoisi sinun kohtelevan heitä kunniattomasti. Ja loppujen lopuks, jokainen ihminen on saman arvoinen, siis mikään ei oikeuta toimimaan kunniattomasti toista kohtaan.
Et sanonut mitään, mitä tässä nyt korjaisin. Tuntui vain, että tuo kohta jäi vähän suppeeks tossa aloituksessa.
Joo, puseroista puheen ollen. Alko tekee ihan mieli lähtee kaupungille. :D - Necron
tdk1000 kirjoitti:
"Teoilla on merkitys, mutta muistot teoista katoavat elämän myötä."
Muistot mun omista pahoista teoista ei varmasti tuu katoamaan. Ne pitää mut kaukana niistä, enkä samaan haluu enää palata. Teoilla on myös tärkee merkitys ihmisen omalletunnolle. Miten esimekriksi voit katsoa rakastavaa äitiäsi silmiin, jonkun tosi alhasen tai saastasen teon jälkeen, tuntemaata huonoa omaatuntoa? Et voikaan, ellet ole jo omaatuntoasi tuhonnut pahoilla teoillasi. Onko elämä ilman omaatuntoa taas mielekästä? Ei.
"Katso pikkulintuja pihalla. Ne etsivät vain ruokaa, koska pelkäävät luontaisesti kuolemaa. Kun paikalle lentää korppi, pikkulinnut lentävät peloissaan pois - paitsi yksi, joka on sairas tai vahingoittunut. Se voisi yrittää vielä viimeisillä voimillaan paeta kun korppi aikoo syödä sen, mutta se ei pakene."
Ihmisen ja pikkulinnun välillä on aika suuri kehitysero. Ei tällainen kielikuva toimi yhtään ihmiseen rinnastettaessa. Eläimet elää eläimellisten vaistojen varassa. Niillä on järki, persoona ja eroavaisuuksia, muttei sielua. Se on fakta josta voidaan väitellä joskus toiste, nyt kuitenkin pysytään vielä itsetunto-ongelmissa.
"Jotkut hankkivat keinotekoisen syyn elää, mm. raha, uskonto ja ajatus omasta tärkeydestä. Ihminen ei kestä ajatusta, että kuolema on lopullinen."
Syntymä ja kuolema on jokaisen elämässä. Mutta mikä kertoo kuoleman olevan lopullinen? Onko mitään todistetta siitä, ettei ole olemassa taivasta? Jos taivas siis olisi olemassa, niin miksei ihminen tahtoisi sinne helvetin sijaan mennä? Elämä on puheittesi mukaan jo valmiiksi merkityksetön, mikset käyttäisi sitä siis johonkin hyödylliseen. Ilman uskoa ei voi pelastua, mutta uskon pelastumisesta hylkäät, miettimällä onko Jumalaa olemassa. Usko on sokeaa, etkä tule siihen vastausta järjellä saamaan. Ollaan siis tilanteessa, jossa et tiedä onko olemassa Jumalaa tai taivasta, muttet tahdo ottaa siitä selvää, edes hetken kokeilla, saadaksesi varmuuden. Lupaan, Jumala ei sinulle selkäänsä käännä jos häneen aiot turvautua. Omat vaikeudet ajoi mut lopulta rukoilemaan Jumalaa ja en olisi voinut uskoa, miten asiat tulis järjestymään.
"Ahdistus on epämiellyttävää, jolloin ihminen alkaa pelätä ahdistuksen saamista. Pelko syvenee vihaksi ahdistuksen aiheuttajaa kohtaan. Viha muuttuu kärsimykseksi. Kärsimykseen päästäessä usein kysyy itseltään, haluaako lopettaa kärsimyksen tähän, vai "aloitaa alusta"."
Oikein meni kärsimykseen asti. Kärsimyksestä voi myös oppia, aika lailla. Sitä et ottanut laskuihisi mukaan. Voisiko olla, ettet ole vielä päässyt kärsimystesi päähän?
"Itsekunnioitus ei takaa kärsimyksetöntä elämää. Se tuottaa itselle vain väliaikaisen oman tärkeyden tunteen, joka loppua kohti murenee. Toivo murskautuu kun pelot tulevat vastaan, tällä kertaa ilman kuviteltua suojaa."
Elämä ei koskaan ole kärsimyksetöntä. Ei koskaan. Mutta eikö siitä voisi silti nauttia? Omat kärsimykset ovat olleet koettelemuksia, jotka ovat vahvistaneet minua. En enää ole sinisilmäinen ja tiedän mikä on oikein, mikä väärin ja mitä tulee tehdä. Mielestäni vastaan tuleva kärsimys voi aina opettaa jotain. Se onko valmis oppimaan on toinen asia. Itsekunnioitus on itselle uskon seurausta. Ilman uskoa, en omistaisi itsekunnioitusta ja ilman itsekunnioitusta kärsisin vieläkin tehdessäni pahaa. Et kiellä, etteikö itsekunnioitus VOISI tuoda kärsimyksetöntä elämää. Mielestäni kärsimys ei olekaan avainsana, vaan onni ja rauha. Itsekunnioituksella ei varmasti kärsimykset lopu täysin, mutta saa onnen ja rauhan. Ne yhdessä uskon kanssa ovat kärsimystä suuremmat. Itsekunnioituksen ei tarvitse olla väliaikaista, miksei se voisi olla pysyvää?
Mikä toivon murtaisi? Pelot? Kuolema? Ihminen pelkää kuolemaa, joka on luonnollinen asia, koska se on ihmiselle tuntematon. Onko kuolemanpelko kuitenkaan asia, joka murtaisi toivon? Mikä kertoo ihmiselle sen olevan? Onko joku sen hänelle ilmoittanut? Jos on niin kuka?
Jokainen meistä joku päivä tulee kuolemaan ja viimeistään siinä vaiheessa ottamaan selvää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Et usko mikä mielenrauha ihmiselle uskon myötä tulee. Tiedät, että vaikka kuolisit tällä sekunnilla, ei tarvitsisi pelätä mitään. Se jos mikä auttaa ihmistä yli vaikeuksien.
Uskon, että yleisesti negatiivinen näkemyksesi elämään on jonkin asian/asioiden seurausta. Viha ja katkeruus on saanu sut tosi ikävään jamaan. Muista kuitenkin, että olet aivan saman arvoinen ihminen, kun kuka tahansa, etkä täällä kävele ilman merkitystä.
Jumala on kaikkialla ja kun sen hetki tulee, älä estä sitä. Ota selvää. Sun ajatuksia lueskelemalla näen, että ajattelet paljon asioita, mutta se mihin sä ajatuksesi suuntaat on mielestäni vähän väärä suunta. Mä toivon oikeesti, että löydät rauhan. Jatkuva katkeruus ja negatiivisuus saa ihmisen tosi pahaan kuntoon ja se ei oo hyväks kenellekään.
Vaatii nöyryyttä rukoilla ajatuksella ja tosissaan, mutta se mitä usko voi tarjota on jotain ihan käsittämätöntä.
Monena iltana ihan kirjaimellisesti mun raajat alkaa likkumaan ja se oli aluks pelottavaakin. Mä tiedän, etten itse sitä tee. Se on Jumalan henki ja se on mun päässä varma. Kun alkaa kunnioittamaan itseään ja tekee oikein, saa minkä ansaitsee. Mulle on hyvää luvassa ja sitä on neljän vuoden vaikeuksien jälkeen tullut satamalla. :) Pysyn kuitenkin nöyränä, koska itse en ole tätä itselleni tuonut.
Ehkä sun kärsimys jo kohta helpottaisi. :)
Mikään ei elä kadotakseen, vaan odottaakseen tuomiotaan. Siihen ei voi itse vaikuttaa, sen ratkaisee Jumalan armo.Mutta toivo ei ole ikuista. Olet kuitenkin valinnut jo polkusi, joka levittää yhä enemmän ja enemmän kärsimystä maailmaan. En aio tämän enempää häiritä sinua.
En tunne vihaa. En rakkautta. En tunne iloa enkä surua. Tunteet haittaavat rationaalista ajattelua. Kaikista pahin tunne ajatellessa on pelko. Miksi täydellinen ratkaisu ei kelpaa?
Mutta muistakaa, että kärsimys on ikuinen - niin kauan kuin on elämää ja kuolemaa.
- Don Juan Hermoso
"Sääli on halpaa, itsekunnioitus pitää ansaita"
- raaaaaaaaaaaaaaaaaa
ei helvetti mimmonen kaveri. Avaudut nettifoorumilla tekstin kanssa, jonka luonnissa on kulunut ainakin puoli tuntia. En edes lukenut, muuta voin kertoa: juuaarvrong.
Ei tommosella maailma parana, sry. - ins_verderben
Sori, ne vaan on. Miks katua jotain, mistä muut ei saa tietää, ja mikä itestä tuntuu hyvältä ja ei pahalta? Miks katua sitä, että sattuu käymään pornosivuilla, jos se ei omasta mielestään oo mitenkään paha asia? Mitä elvetin väliä, mitä muut pitää pahana? Hanki oma elämä ja omat arvot (tai ole nihilisti ja älä hanki mitään arvoja)! Ja kuka oikeesti kuuntelee jotain "omaatuntoa"? Jos tykkäät tehä jotain, tee niin, älä muista välitä. Niin pitkään ku sä et tee muille jtn pahaa (ellei ne ansaitse sitä tai ellei taustalla ole jtn syvempää ideaa) niin ei ole väliä vemputatko sä kattoen transupornoa, lueksä raamattua vai päätäksä hypätä junan alle. Live your own life.
- Jonttu1991
Sinähän se vasta tunnut hallitsevan elämän arvot! Hallinnassa myös hyvän elämän etiikka.
Kuka se sinä olet sanomaan, että kellä on oikeat mielipiteet? Yhtälailla joku voi myös kyseinaalaistaa sinun mielipiteesi. - ins_verderben
Jonttu1991 kirjoitti:
Sinähän se vasta tunnut hallitsevan elämän arvot! Hallinnassa myös hyvän elämän etiikka.
Kuka se sinä olet sanomaan, että kellä on oikeat mielipiteet? Yhtälailla joku voi myös kyseinaalaistaa sinun mielipiteesi.tarkottaa mun omaa mielipidettä. Ihan sama se mulle on, jos sä olet sen kaa samaa mieltä. Ei vois vähempää kiinnostaa!
"Sinähän se vasta tunnut hallitsevan elämän arvot!"
Omat arvoni kyllä. Katos mä olen ite määrittäny omat arvoni, kuten kaikkien kannattais. Mua ei vois tän yhteiskunnan kristilliset arvot vähempää kiinnostaa, eikä mua vois kiinnostaa muiden arvot. Mun arvot on täysin mun omani.
"Hallinnassa myös hyvän elämän etiikka."
Mistä seuraa kysymys: kuka voi määritellä, mikä on hyvä elämä? Kuka voi määritellä hyvän etiikan ja muun sälän? Miks jokainen ei sais ite määritellä sen, mikä on mielestään hyvä elämä? Jos mä sanon, että hyvään elämään kuuluu kostaminen omasta puolesta, ateistina oleminen ja kaiken kyseenalaistaminen, niin miks niin ei sais mun kohalla olla? Ihan samoin, ku jonku toisen hyvää elämään kuuluu joka päiväinen juhliminen. Se on sen oma käsitys hyvstä elämästä! Anna jokaisella olla oma käsitys hyvästä elämästä ja arvoista yms. - Jonttu1991
ins_verderben kirjoitti:
tarkottaa mun omaa mielipidettä. Ihan sama se mulle on, jos sä olet sen kaa samaa mieltä. Ei vois vähempää kiinnostaa!
"Sinähän se vasta tunnut hallitsevan elämän arvot!"
Omat arvoni kyllä. Katos mä olen ite määrittäny omat arvoni, kuten kaikkien kannattais. Mua ei vois tän yhteiskunnan kristilliset arvot vähempää kiinnostaa, eikä mua vois kiinnostaa muiden arvot. Mun arvot on täysin mun omani.
"Hallinnassa myös hyvän elämän etiikka."
Mistä seuraa kysymys: kuka voi määritellä, mikä on hyvä elämä? Kuka voi määritellä hyvän etiikan ja muun sälän? Miks jokainen ei sais ite määritellä sen, mikä on mielestään hyvä elämä? Jos mä sanon, että hyvään elämään kuuluu kostaminen omasta puolesta, ateistina oleminen ja kaiken kyseenalaistaminen, niin miks niin ei sais mun kohalla olla? Ihan samoin, ku jonku toisen hyvää elämään kuuluu joka päiväinen juhliminen. Se on sen oma käsitys hyvstä elämästä! Anna jokaisella olla oma käsitys hyvästä elämästä ja arvoista yms.täytyy myöntää, että välillä tuntuu kuin oltais toistemme vastakohtia :D
- ins_verderben
Jonttu1991 kirjoitti:
täytyy myöntää, että välillä tuntuu kuin oltais toistemme vastakohtia :D
Mikä tahansa muu paitsi sokea, joka luottaa massan johdatteluun, on parempaa.
- Häikäilemätön humanisti
Eh, turhaan dramatisoit ja sydänvertasi vuodatat. Ihmisen, joka elää muiden ihmisten läheisyydessä, on lähes mahdotonta elää peilaamatta tekojaan siihen mitä muut ihmiset tekevät tai ajattelevat. Poikkeuksena ihmiset joiden psyykkiset ja sosiaaliset kyvyt ovat puutteelliset, vammaisiksi tai mahdollisesti psykopaateiksi myös kutsutaan jos rohkeita ollaan.
Toisin sanottuna; älä nyt slaagia saa, tässä se yhteiskunta on edelleen pystyssä vaikka edellisistä sukupolvista löytyy punkkareita ja ties mitä hippejä, natseja ja nihilistejä. - olen juurikin tuollainen.
helvetin hyvin sanottu. Olen juuri tuollainen vetelä paska. Haluaisin olla hyvä tapainen ja välittää ihmisistä, mutta jotenkin en osaa uskoa siihen että minussakin voisi elää jotain kaunista sisällä enää. Saan koko ajan elämältä jotain mutta silti tuntuu ettein saisi mitään, en osaa arvostaa mitään. Ehkäpä juuri pitäisi opetella arvostamaan itseään, hyvien tekojen kautta ja niin voisi nähdä maailman taas paremmin silmin. Mutta voiko tälläinen laiska paska enää parantua? jos on kussut monet elämän osa-alueeet jo niin ettei jaksaisi edes yrittää parantaa mitään. Teen joskus myös ihan tietoisesti itselleni pahaa, jätän tekemättä asioita tai teen jotain muuta hölmöä mikä vain vaikeuttaa elämää entisestään. Sitten taas ihmetelläään kun mikään ei onnistu eikä toimi. Jos taas joskus erehdyn tekemään jotain hyvää, mutta se ei toimikkaan, en saakkaan siitä takaisin mitään niin lannistuu taas ja lopettaa yrittämästä kun ei heti tapahdu mitään. miten tällaisen mielen vammaisuuden saa parannettua? mikä on ensimmäinen askel?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1511903
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu131826Joensuun (kaupungin) kiusaamisongelma
Syrjitään, savustetaan ulos ja kiusataan. Pieneen piiriin ei kaikki mahdu. Tehdään elämästä mahdotonta, jolloin ainoa va391674- 1061250
Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu1961228- 851208
Evoluutioteoria on varmuudella väärin - monet tutkijat irtisaunoutuvat siitä
Tutkimuksissa on löytynyt paljon näyttöä siitä, ettei evoluutioteoria ole totta. Monet tutkijat kuitenkin vielä kannatta4121110- 62889
- 49841
- 50836