RAKKAUS ON KUOLEMAA VÄKEVÄMPI

Hei Viola

Kiva, että kirjoitit ensimmäisenä. Nyt on palstamme taas avattu ja jatketaan siitä mihin aiemmin jäimme.

Minäkin palasin iltapäivällä kotiin. Työajoa tuli 850km. Välillä meinasin sortua murheen mustiin pilviin mutta pinnistelin itseni kanssa ja nyt on ihana olla taas kotona.

Hyvää ja turvallista matkaa teille. Ota lomaa myös surusta. Sekin on sitä mikä auttaa jaksamaan sillä päivämme vaihtelevat ilosta suruun ja surusta iloon. RAKKAUS ON KUOLEMAA VÄKEVÄMPI!

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola

Kiva, että kirjoitit ensimmäisenä. Nyt on palstamme taas avattu ja jatketaan siitä mihin aiemmin jäimme.

Minäkin palasin iltapäivällä kotiin. Työajoa tuli 850km. Välillä meinasin sortua murheen mustiin pilviin mutta pinnistelin itseni kanssa ja nyt on ihana olla taas kotona.

Hyvää ja turvallista matkaa teille. Ota lomaa myös surusta. Sekin on sitä mikä auttaa jaksamaan sillä päivämme vaihtelevat ilosta suruun ja surusta iloon. RAKKAUS ON KUOLEMAA VÄKEVÄMPI!

Lue lisää

Kiitos! Oikein hyvää pääsiäistä sinulle ja perheellesi, hyvä että pääsit turvallisesti kotiin työmatkaltasi.

Heitä pois lapselliset kuvitelmat, katso kovaa totuutta silmiin: äitiäsi ei enää ole, ei missään muodossa. Hänen ruumiinsa, mielensä ja olemuksensa on tuhoutunut, peruuttamattomasti. Samoin käy sinullekin. Kun läheisesi kuolevat, sinua ei edes enää muista kukaan. Kuolema voittaa lopulta, kuolema voittaa aina. Kuolema hallitsee maailmaa. Elämä on pelkkä lyhyt unikuva, joka haihtuu nopeaan. Loppuen lopuksi mitään ei ole.

Aikaista aamua Sagan ja kaikki muut

Kauniisti olit kirjoittanut äidistäsi ja uskon surusi olevan yhtä lohdutonta kuin meillä muillakin. Voimia suruusi. Meillä ei ole tietoa tuonpuoleisesta mutta aina on hyvä pitää toivoa tulevaisuuteen.

Niin kuin aiemmin kirjoitin on aikaisempi palstamme välttynyt näiltä synkiltä näkijöiltä ja tietäjiltä joilla on kaikki tieto kuolemasta ja surusta eivätkä pysty sitä pidättämään omanatietonaan vaan haluavat olla sitä todistamassa ihan joka paikassa. Uskon, että heillä on sitäkin vähemmän tietoa toivosta tai ymmärtämystä surusta ja ikävästä. Heilläkin on mielipiteensä mutta elä sinä vapaana toivossa. Kukaan ei voi sinua estää toivossa elämistä. Niin teen minäkin.

Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Aikaista aamua Sagan ja kaikki muut

Kauniisti olit kirjoittanut äidistäsi ja uskon surusi olevan yhtä lohdutonta kuin meillä muillakin. Voimia suruusi. Meillä ei ole tietoa tuonpuoleisesta mutta aina on hyvä pitää toivoa tulevaisuuteen.

Niin kuin aiemmin kirjoitin on aikaisempi palstamme välttynyt näiltä synkiltä näkijöiltä ja tietäjiltä joilla on kaikki tieto kuolemasta ja surusta eivätkä pysty sitä pidättämään omanatietonaan vaan haluavat olla sitä todistamassa ihan joka paikassa. Uskon, että heillä on sitäkin vähemmän tietoa toivosta tai ymmärtämystä surusta ja ikävästä. Heilläkin on mielipiteensä mutta elä sinä vapaana toivossa. Kukaan ei voi sinua estää toivossa elämistä. Niin teen minäkin.

Isän kätteen

Lue lisää

Ihanaa että ketjumme jatkuu.Toivon todellakin että säästymme häiriköiltä ja kirjoituksilta joiden on tarkoitus vain satuttaa.Ehkä sitten kun pääsemme pois etusivulta niin jää häirikötkin pois.Olin kahden päivän retkellä ja kuten tänä keväänä on ollut niin kalansyönti on ollut heikkoa.Nyt en oikein keskittynytkään pilkkimiseen vaan tulistelin ja reessä selällään maaten katselin taivasta ja löysin monia eri sinisen sävyjä ja pilvetkin sai taas uusia nimiä.Puhuin pojalleni mutta kuten aina nykyisin luonnossa niin on paljon helpompi puhua ilman tunnekuohuja.On tunne että silloin olen tosi lähellä.Älkää nyt aivan pöpiksi luulko mutta kysäisin eilen häneltä josko minun pitäis hipata uudelle paikalle kun tästä ei näy tulevan mitään? Aikanaan minulla meni kauan ennenkuin ymmärsin mitä sana hipata tarkoittaa ja paljon muitakin sanontoja oli jotka meni minulta ohi.Niin paljon ihania muistoja ja joskus putkahtaa mieleen sellaisiakin jotka ovat unohtuneet.Olen kai jo aiemmin kertonut että olen vuokrannut järven johon sisältyy myös mökki.Meitä on siinä porukassa kuusi ja hyvin harvoin satumme samaan aikaan sinne.Itse olen ollut osakkaana nyt viisi vuotta ja en mistään hinnasta luopuisi tästä.Saman ajan olen joka kesä seurannut kalasääksen pesintää,jännittänyt josko kaikki poikaset pääsevät aikanaan lentämään pesästä.Kotka pariskunta on se suurin vaara niille mutta onneksi eivät vielä ole häirinneet.Niillä on pesä tarpeeksi kaukana joten reviiritaistelua ei tarvitse käydä.Toivotan kaikille hyvää pääsiäistä,aurinkoisia päiviä ja ilon hetkiä yhä enemmissä määrin.Siskoni tulee minun luokse ja mehän reissaamme ympäri laajoja kairoja kalastellen ja repustellen.Sain tänään viestin joka lohdutti suuresti.Elämäsi pimeimmässäkin yössä sinun on lupa odottaa aamunkoiton ensi säteitä. Lause on lainattu L.J.Ogilvie.

Synkkä näkijä kirjoitti:

Heitä pois lapselliset kuvitelmat, katso kovaa totuutta silmiin: äitiäsi ei enää ole, ei missään muodossa. Hänen ruumiinsa, mielensä ja olemuksensa on tuhoutunut, peruuttamattomasti. Samoin käy sinullekin. Kun läheisesi kuolevat, sinua ei edes enää muista kukaan. Kuolema voittaa lopulta, kuolema voittaa aina. Kuolema hallitsee maailmaa. Elämä on pelkkä lyhyt unikuva, joka haihtuu nopeaan. Loppuen lopuksi mitään ei ole.

Lue lisää

vain kourallinen ,,, SIITÄ OLEN SANOMATTOMAN ILOINEN !


ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ ! ilonne ja surunne keskellä !

Synkkä näkijä kirjoitti:

Heitä pois lapselliset kuvitelmat, katso kovaa totuutta silmiin: äitiäsi ei enää ole, ei missään muodossa. Hänen ruumiinsa, mielensä ja olemuksensa on tuhoutunut, peruuttamattomasti. Samoin käy sinullekin. Kun läheisesi kuolevat, sinua ei edes enää muista kukaan. Kuolema voittaa lopulta, kuolema voittaa aina. Kuolema hallitsee maailmaa. Elämä on pelkkä lyhyt unikuva, joka haihtuu nopeaan. Loppuen lopuksi mitään ei ole.

Lue lisää

kantaa heitä läpi elämän. Ei meistä kukaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Toivoahan saa, että se jatkuisi jossain.
Toisaalta ei liene ole väärin toivoa sitäkään, ettei se jatkuisi.

Olen itse aistinut kahden kuolleen ihmisen käynnin kotonani kohta heidän kuolemansa jälkeen.
Voipi olla, että se on ollut vain mielikuvituksen tuotetta, mutta toisaalta taas ei välttämättä ollutkaan. Ei voi tietää.
Itse en enää usko, että elämä päättyy kuolemaan.

Kiitos sinulle kauniista kirjoituksestasi. Se tuo varmaan monelle lohtua. Voimia ja Jumalan siunausta sinulle. Seuraavassa on erään henkilön näky taivaasta:

http://www.biible.org/profetioita/percy.html

koska se kirjoitti:

kantaa heitä läpi elämän. Ei meistä kukaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Toivoahan saa, että se jatkuisi jossain.
Toisaalta ei liene ole väärin toivoa sitäkään, ettei se jatkuisi.

Olen itse aistinut kahden kuolleen ihmisen käynnin kotonani kohta heidän kuolemansa jälkeen.
Voipi olla, että se on ollut vain mielikuvituksen tuotetta, mutta toisaalta taas ei välttämättä ollutkaan. Ei voi tietää.
Itse en enää usko, että elämä päättyy kuolemaan.

Lue lisää

Tuomionpäivään.

Synkkä näkijä kirjoitti:

Heitä pois lapselliset kuvitelmat, katso kovaa totuutta silmiin: äitiäsi ei enää ole, ei missään muodossa. Hänen ruumiinsa, mielensä ja olemuksensa on tuhoutunut, peruuttamattomasti. Samoin käy sinullekin. Kun läheisesi kuolevat, sinua ei edes enää muista kukaan. Kuolema voittaa lopulta, kuolema voittaa aina. Kuolema hallitsee maailmaa. Elämä on pelkkä lyhyt unikuva, joka haihtuu nopeaan. Loppuen lopuksi mitään ei ole.

Lue lisää

Hei synkkä näkijä, viestisi ärsyttämänä minun on nyt pakko vastata, vaikka yleensä pysyn hiljaa. Mistä sinä TIEDÄT, että kuolema lopettaa elämän lopullisesti? Oletko tutkinut aihetta? Tutkinut kuolemaa? Omasta puolestani voisin melkein täydellä varmuudella sanoa että kuolema ei lopeta elämää, vaan ainoastaan tietoisuuden taso ja asiat, joihin kiinnität huomiota muuttuu ruumiin kuollessa. Olen lukenut yli 2000 kuolemanrajakokemusta joihin perustan väitteeni. Mihin sinä perustat väitteesi? MuTu tuntumaan, vai johonkin Tieteeseen jonka mittalaitteet eivät ole edes riittävän edistyneellä tasolla tutkiakseen aihetta. Toiseksi minua kiinnostaisi tietää mihin pyrit viestilläsi? Vaikka en pidäkkään itseäni kovin uskonnollisena ihmisenä perinteisessä mielessä, mieleen juolahtaa väkisinkin tuttu sanonta: "Hedelmistään puu tunnetaan".

http://www.youtube.com/watch?v=A681k3-issw&feature=related

Ei jaksa ajatella. Ei tämä ole jatkuvaa kidutusta ja kärsimystä viimeiset 4,5 vuotta oli hienoa aikaa sitä ennen elämä oli melko persiistä ja nyt ollaan taas pohjalla, ehkä sinne jäädään ehkä ei kuka tietää.

Ei voi tietää onko kuoleman jälkeen jotain.

ja tee itsellesi ja kaltaisillesi : OMA VIESTIKETJU- jossa voisitte rypeä toivottomuudesanne ja matkata pimeämpään synkkyyteenne yhdessä käsi kädessä !

Hyvää huomenta

Nämä Margaret Fishback Powersin runon sanat ovat mitä kauneimmat aloittaa päivä. Kiitos sinulle.

Mukava,että kokoontuminen jatkuu ja otsikko on hyvä Turvamies.

Palatakseni edelliseen ketjuun,niin löysin teidän jokaisen kirjoituksista omia ajatuksia. Itsellä ollut "matalapaine"...ei oikein ole saanut "mistään kiinni".
Johtuu varmaan siitä koska pojan syntymäpäivä lähestyy ja pääsiäinen. Menetin isän pitkänäperjantaina 9 v. aikaa,kuukautta ennemmin kuin olisi ollut kultahääpäivä.
Toissa pääsiäisenä poika toipu aivoverenvuodosta ja viime pääsiäisenä oltiin toivoa täynnä parantumisen suhteen,rankkojen hoitojen jälkeen tilanne näytti hyvältä silloin. Pääsiäinen on saanut näiden kokemusten myötä ihan eri tarkoituksen kuin aiemmin.

Haudalla käyn edelleen joka päivä,eilen vaihdoin kynttilän ja vein narsisseja.

Hyvää pääsiäistä teille kaikille,oletta mielessä.

sydän syrjällään kirjoitti:

Mukava,että kokoontuminen jatkuu ja otsikko on hyvä Turvamies.

Palatakseni edelliseen ketjuun,niin löysin teidän jokaisen kirjoituksista omia ajatuksia. Itsellä ollut "matalapaine"...ei oikein ole saanut "mistään kiinni".
Johtuu varmaan siitä koska pojan syntymäpäivä lähestyy ja pääsiäinen. Menetin isän pitkänäperjantaina 9 v. aikaa,kuukautta ennemmin kuin olisi ollut kultahääpäivä.
Toissa pääsiäisenä poika toipu aivoverenvuodosta ja viime pääsiäisenä oltiin toivoa täynnä parantumisen suhteen,rankkojen hoitojen jälkeen tilanne näytti hyvältä silloin. Pääsiäinen on saanut näiden kokemusten myötä ihan eri tarkoituksen kuin aiemmin.

Haudalla käyn edelleen joka päivä,eilen vaihdoin kynttilän ja vein narsisseja.

Hyvää pääsiäistä teille kaikille,oletta mielessä.

Lue lisää

Hei kaikki taas ja hyvää pääsiäistä!
ON hienoa, että tämä keskustelu jatkuu. Tämä antaa varmaan monelle lohtua ja myötäelämisen voimaa. Olen itse ollut voimaton ja allapäin kaikesta. Ei oikein mikään kiinnosta ja välillä tunnen sellaista raivoa, että tekisi mieli rikkoa jotain...Sainkin tupla-annokset masennuslääkettä. Turruttaa..Oltiin miehen ja pojan kanssa haudalla. Kivi oli nyt tullut takaisin ja vaikka sitä jo odotti, oli tunne kamala koska tajusi, että siinä oli nyt molempien tyttärieni nimet ja että he molemmat ovat siellä nyt oikeasti. Se on asia mikä ei oikein meinaa mennä perille. Asiantuntijat sanoivat, että ihmismieli on sellainen, että se antaa pikkusen kerrallaan tunnetta ja tietoa siitä mitä on tapahtunut. Elikkä suojelee mieltä, ettei sekoa. Tein liljoista pääsiäiskorin, mihin laitoimme muutaman poikani koristeleman pääsiäismunan ja pari tipua,mitkä laitoimme haudalle. Kynttilät sytytimme myös.Nyt hauta on kaunis.

Katselin eilen bussipysäkillä ihmisiä ja mietin minkälainen elämänkokemus tai tarina heillä on. Jotenkin suurimmalla osalla heistä oli niin pingottunut ja kiukkuinen ilme. En kuitenkaan usko, että heillä on niin suuri suru kuin meillä. Arvot ja asenteet ovat kyllä muuttuneet omassa elämässä. Oikeastaan ärsyttää kuunnella jonkun ystävänkin valittelua pikkuasiasta...Useimmiten lähden vaan kävelemään pois.En jaksa selittää edes miksi lähden tilanteesta pois.

Aurinko paistaa ja lumet ovat sulaneet kokonaan täällä. Pitäisi kaivaa kellarista pyörä esiin ja lähteä ajelulle, mutten tiedä jaksanko. On niin vaikeata saada itseään liikkeelle.

Neljä päivää maalla tekee varmaan hyvää. Pääsee hoitamaan pihaa, haravoimaan ja hoitamaan kukkasia. Pelkkä ulkona olo jo tekee hyvää.
Pääsiäistä kaikille mukana oleville.

syklami kirjoitti:

Hei kaikki taas ja hyvää pääsiäistä!
ON hienoa, että tämä keskustelu jatkuu. Tämä antaa varmaan monelle lohtua ja myötäelämisen voimaa. Olen itse ollut voimaton ja allapäin kaikesta. Ei oikein mikään kiinnosta ja välillä tunnen sellaista raivoa, että tekisi mieli rikkoa jotain...Sainkin tupla-annokset masennuslääkettä. Turruttaa..Oltiin miehen ja pojan kanssa haudalla. Kivi oli nyt tullut takaisin ja vaikka sitä jo odotti, oli tunne kamala koska tajusi, että siinä oli nyt molempien tyttärieni nimet ja että he molemmat ovat siellä nyt oikeasti. Se on asia mikä ei oikein meinaa mennä perille. Asiantuntijat sanoivat, että ihmismieli on sellainen, että se antaa pikkusen kerrallaan tunnetta ja tietoa siitä mitä on tapahtunut. Elikkä suojelee mieltä, ettei sekoa. Tein liljoista pääsiäiskorin, mihin laitoimme muutaman poikani koristeleman pääsiäismunan ja pari tipua,mitkä laitoimme haudalle. Kynttilät sytytimme myös.Nyt hauta on kaunis.

Katselin eilen bussipysäkillä ihmisiä ja mietin minkälainen elämänkokemus tai tarina heillä on. Jotenkin suurimmalla osalla heistä oli niin pingottunut ja kiukkuinen ilme. En kuitenkaan usko, että heillä on niin suuri suru kuin meillä. Arvot ja asenteet ovat kyllä muuttuneet omassa elämässä. Oikeastaan ärsyttää kuunnella jonkun ystävänkin valittelua pikkuasiasta...Useimmiten lähden vaan kävelemään pois.En jaksa selittää edes miksi lähden tilanteesta pois.

Aurinko paistaa ja lumet ovat sulaneet kokonaan täällä. Pitäisi kaivaa kellarista pyörä esiin ja lähteä ajelulle, mutten tiedä jaksanko. On niin vaikeata saada itseään liikkeelle.

Neljä päivää maalla tekee varmaan hyvää. Pääsee hoitamaan pihaa, haravoimaan ja hoitamaan kukkasia. Pelkkä ulkona olo jo tekee hyvää.
Pääsiäistä kaikille mukana oleville.

Lue lisää

Pääsiäistä Teille kaikille palstalla vierailijat ja kirjoittajat.

Töissä on ollut kiireistä, mutta silti olen ehtinyt melkein päivittäin lukemaan aikaisempaa palstaa. Hyvä, että keskustelu jatkuu uuden palstan myötä.

Pääsiäisellä on erityinen merkitys perheelleni ja minulle. Poikani haudattiin kaksi vuotta sitten kiirastorstaina. Viime pääsiäisenä kävimme haudalla ja kirkossa. Tänä pääsiäisenä emme ehdi, koska palvelemme perheeni kanssa asiakkaita. Mieli on murheinen, ajattelen jatkuvasti poikaani ja silti palvelen asiakkaita töissäni. Tuntuu välillä, että minussa on kaksi ihmistä/puolta, toinen suree poikaani ja toinen "iloitsee" asiakkaiden kanssa. Välillä ihmettelen itsekin, mistä näitä voimia saan, että jaksan olla asiakkaiden edessä iloinen. Ehkä ulkona oleminen ja luonnossa liikkuminen antaa voimaa, nukahtamisongelmia ei ainakaan enää ole.

Kirjahyllyssäni ovat kuvat pojastani ja vasta kuolleesta läheisestä ystävästäni. Joka ilta sytytän kynttilät heidän muistolleen.

Lähden tästä tekemään "luovaa työtä" - hevosten tarhaa siivoamaan. Iltapäivällä lähdemme maastoon hevosten kanssa.

Voimia tulevaan päiväänne.

poikansa menettänyt äiti kirjoitti:

Pääsiäistä Teille kaikille palstalla vierailijat ja kirjoittajat.

Töissä on ollut kiireistä, mutta silti olen ehtinyt melkein päivittäin lukemaan aikaisempaa palstaa. Hyvä, että keskustelu jatkuu uuden palstan myötä.

Pääsiäisellä on erityinen merkitys perheelleni ja minulle. Poikani haudattiin kaksi vuotta sitten kiirastorstaina. Viime pääsiäisenä kävimme haudalla ja kirkossa. Tänä pääsiäisenä emme ehdi, koska palvelemme perheeni kanssa asiakkaita. Mieli on murheinen, ajattelen jatkuvasti poikaani ja silti palvelen asiakkaita töissäni. Tuntuu välillä, että minussa on kaksi ihmistä/puolta, toinen suree poikaani ja toinen "iloitsee" asiakkaiden kanssa. Välillä ihmettelen itsekin, mistä näitä voimia saan, että jaksan olla asiakkaiden edessä iloinen. Ehkä ulkona oleminen ja luonnossa liikkuminen antaa voimaa, nukahtamisongelmia ei ainakaan enää ole.

Kirjahyllyssäni ovat kuvat pojastani ja vasta kuolleesta läheisestä ystävästäni. Joka ilta sytytän kynttilät heidän muistolleen.

Lähden tästä tekemään "luovaa työtä" - hevosten tarhaa siivoamaan. Iltapäivällä lähdemme maastoon hevosten kanssa.

Voimia tulevaan päiväänne.

Lue lisää

Ajassa vuosia taaksepäin...minun poikani kuoli kiirastorstaiaamuna. Aurinko loi aamun ensisäteitään vuoteelle, jossa lapseni odotti kotiinpääsyä ankaran sairausvuoden taisteltuaan.
Viimeinen hetki oli kaunis ja levollinen, oma koti ja oma perhe rakkaudentäyteisessä jäähyväishetkessä.
Aurinkoinen aamu ja niin viiltävän satuttava...
Rakkaus voittaa kuoleman, poikani elämä, lainaksi annettu, muutti kaiken, antoi jotain sellaista syvyyttä ja rikkautta, jota ilman olisin jäänyt ihmisenä vajaaksi edes sitä itse tiedostamatta. Enkä olisi tiennyt kuinka ihminen voikaan ikävöidä!
En ole täydellinen, luoja paratkoon, mutta minulla on jo yksi lapsi taivaassa, tästä varmuudesta olen kiitollinen.

" Jälkeen Pitkäperjantain jo Pääsiäinen koitti."

Voimia teille ja taivaan isän siunausta.

poikansa menettänyt äiti kirjoitti:

Pääsiäistä Teille kaikille palstalla vierailijat ja kirjoittajat.

Töissä on ollut kiireistä, mutta silti olen ehtinyt melkein päivittäin lukemaan aikaisempaa palstaa. Hyvä, että keskustelu jatkuu uuden palstan myötä.

Pääsiäisellä on erityinen merkitys perheelleni ja minulle. Poikani haudattiin kaksi vuotta sitten kiirastorstaina. Viime pääsiäisenä kävimme haudalla ja kirkossa. Tänä pääsiäisenä emme ehdi, koska palvelemme perheeni kanssa asiakkaita. Mieli on murheinen, ajattelen jatkuvasti poikaani ja silti palvelen asiakkaita töissäni. Tuntuu välillä, että minussa on kaksi ihmistä/puolta, toinen suree poikaani ja toinen "iloitsee" asiakkaiden kanssa. Välillä ihmettelen itsekin, mistä näitä voimia saan, että jaksan olla asiakkaiden edessä iloinen. Ehkä ulkona oleminen ja luonnossa liikkuminen antaa voimaa, nukahtamisongelmia ei ainakaan enää ole.

Kirjahyllyssäni ovat kuvat pojastani ja vasta kuolleesta läheisestä ystävästäni. Joka ilta sytytän kynttilät heidän muistolleen.

Lähden tästä tekemään "luovaa työtä" - hevosten tarhaa siivoamaan. Iltapäivällä lähdemme maastoon hevosten kanssa.

Voimia tulevaan päiväänne.

Lue lisää

Hyvää Pääsiäistä!

syklami kirjoitti:

Hei kaikki taas ja hyvää pääsiäistä!
ON hienoa, että tämä keskustelu jatkuu. Tämä antaa varmaan monelle lohtua ja myötäelämisen voimaa. Olen itse ollut voimaton ja allapäin kaikesta. Ei oikein mikään kiinnosta ja välillä tunnen sellaista raivoa, että tekisi mieli rikkoa jotain...Sainkin tupla-annokset masennuslääkettä. Turruttaa..Oltiin miehen ja pojan kanssa haudalla. Kivi oli nyt tullut takaisin ja vaikka sitä jo odotti, oli tunne kamala koska tajusi, että siinä oli nyt molempien tyttärieni nimet ja että he molemmat ovat siellä nyt oikeasti. Se on asia mikä ei oikein meinaa mennä perille. Asiantuntijat sanoivat, että ihmismieli on sellainen, että se antaa pikkusen kerrallaan tunnetta ja tietoa siitä mitä on tapahtunut. Elikkä suojelee mieltä, ettei sekoa. Tein liljoista pääsiäiskorin, mihin laitoimme muutaman poikani koristeleman pääsiäismunan ja pari tipua,mitkä laitoimme haudalle. Kynttilät sytytimme myös.Nyt hauta on kaunis.

Katselin eilen bussipysäkillä ihmisiä ja mietin minkälainen elämänkokemus tai tarina heillä on. Jotenkin suurimmalla osalla heistä oli niin pingottunut ja kiukkuinen ilme. En kuitenkaan usko, että heillä on niin suuri suru kuin meillä. Arvot ja asenteet ovat kyllä muuttuneet omassa elämässä. Oikeastaan ärsyttää kuunnella jonkun ystävänkin valittelua pikkuasiasta...Useimmiten lähden vaan kävelemään pois.En jaksa selittää edes miksi lähden tilanteesta pois.

Aurinko paistaa ja lumet ovat sulaneet kokonaan täällä. Pitäisi kaivaa kellarista pyörä esiin ja lähteä ajelulle, mutten tiedä jaksanko. On niin vaikeata saada itseään liikkeelle.

Neljä päivää maalla tekee varmaan hyvää. Pääsee hoitamaan pihaa, haravoimaan ja hoitamaan kukkasia. Pelkkä ulkona olo jo tekee hyvää.
Pääsiäistä kaikille mukana oleville.

Lue lisää

lääkäri sanoikin, että näin voi käydä. Kuulemma jos surua/murheita on liikaa pää alkaa jotenkin suojelemaan itseään.

Työkamutkin muuttuneet kauhean varovaisiksi, jotkin suorastaan tuppisuiksi. No kaippa ne miettii, että parempi olla hiljaa. Laitoin kultani kuvan taustakuvaksi tietokoneeseen, sitä on kiva katsella.

Välillä alkaa itkettää ja välillä on vaan kauhea ikävä, välillä tulee hyvä mieli kun näkee kultani hymyilevän.

Nyt ei oikein huvita nähdä ihmisiä. Sitten ne alkaa hössöttämään, jos en vastaa puhelimeen tai lähde niiden mukaan jonnekkin.

Koittavat potkia liikkeelle, oon mä ollut liikkeellä. Nyt haluun olla paikallaan hetken.

Vituttaa...jotkin höpöttää mulle jo naisista, ei paljoa kiinnosta naiset tällä hetkellä. Exäni jäljitti numeroni oli kultani nettituttuja. Katkaisin välit aikoinaan, kun kultani oli hieman mustis, sitä ennen kavereina oltiin vuos kaks. Hirveän tekstiviestipommituksen jälkeen lupasin lähteä kahville...joskus...

Nyt saa olla rauhassa ja miettiä mitä ihmettä mä alan tekemään. Paras ystäväni haluaisi minun muuttavan samalle paikkakunnalle missä hän asuu. No olisihan se kivaa mutta pikku paikkakunta, joista en oikein pidä.

No taidan ottaa hieman kaljaa ja lajitella tavaroita. Oon rahallisesti ihan kusessa, mutta pää ihan tyhjä. Voisin tietysti hautajaiskuluista tinkiä, mutta sitä en tee.

Itse syön vaan nukahtamislääkkeitä ja melatoniini hormonia. Jompaa kumpaa, nyt melatoniinia, joka auttaa siihen ettei öisin heräile. Paskat...en ota noista kumpaakaan nyt kun aattelin ottaa kaljaa, se saa jotain tunteita nousemaan pintaan.

Minä se vaan kirjoitti:

lääkäri sanoikin, että näin voi käydä. Kuulemma jos surua/murheita on liikaa pää alkaa jotenkin suojelemaan itseään.

Työkamutkin muuttuneet kauhean varovaisiksi, jotkin suorastaan tuppisuiksi. No kaippa ne miettii, että parempi olla hiljaa. Laitoin kultani kuvan taustakuvaksi tietokoneeseen, sitä on kiva katsella.

Välillä alkaa itkettää ja välillä on vaan kauhea ikävä, välillä tulee hyvä mieli kun näkee kultani hymyilevän.

Nyt ei oikein huvita nähdä ihmisiä. Sitten ne alkaa hössöttämään, jos en vastaa puhelimeen tai lähde niiden mukaan jonnekkin.

Koittavat potkia liikkeelle, oon mä ollut liikkeellä. Nyt haluun olla paikallaan hetken.

Vituttaa...jotkin höpöttää mulle jo naisista, ei paljoa kiinnosta naiset tällä hetkellä. Exäni jäljitti numeroni oli kultani nettituttuja. Katkaisin välit aikoinaan, kun kultani oli hieman mustis, sitä ennen kavereina oltiin vuos kaks. Hirveän tekstiviestipommituksen jälkeen lupasin lähteä kahville...joskus...

Nyt saa olla rauhassa ja miettiä mitä ihmettä mä alan tekemään. Paras ystäväni haluaisi minun muuttavan samalle paikkakunnalle missä hän asuu. No olisihan se kivaa mutta pikku paikkakunta, joista en oikein pidä.

No taidan ottaa hieman kaljaa ja lajitella tavaroita. Oon rahallisesti ihan kusessa, mutta pää ihan tyhjä. Voisin tietysti hautajaiskuluista tinkiä, mutta sitä en tee.

Itse syön vaan nukahtamislääkkeitä ja melatoniini hormonia. Jompaa kumpaa, nyt melatoniinia, joka auttaa siihen ettei öisin heräile. Paskat...en ota noista kumpaakaan nyt kun aattelin ottaa kaljaa, se saa jotain tunteita nousemaan pintaan.

Lue lisää

Sanovat, että shokkivaihe saattaa kestää kuukausiakin. Itselläni se on ilmennyt niin, että olen pystynyt toimimaan ja hoitamaan kaikki käytännön asiat täsmällisesti ja järjestelmällisesti, aivan kuin robotti.

En tiedä, olenko vieläkään kunnolla käsittänyt/hyväksynyt tapahtunutta. Välillä tulee tunne, ettei tää voi olla totta, ei mitenkään. Onneksi olen pystynyt nukkumaan hyvin ja se on auttanut paljon jaksamisessa.

1_3 kirjoitti:

Sanovat, että shokkivaihe saattaa kestää kuukausiakin. Itselläni se on ilmennyt niin, että olen pystynyt toimimaan ja hoitamaan kaikki käytännön asiat täsmällisesti ja järjestelmällisesti, aivan kuin robotti.

En tiedä, olenko vieläkään kunnolla käsittänyt/hyväksynyt tapahtunutta. Välillä tulee tunne, ettei tää voi olla totta, ei mitenkään. Onneksi olen pystynyt nukkumaan hyvin ja se on auttanut paljon jaksamisessa.

Lue lisää

että onkohan tämä ihan normaalia. Mä ainakin luulen, että se oli shokki, kun olin yli viikon täysin toimintakyvytön oikeestaan mihinkään. Nyt oon järjestelmällisesti hoitanut asioita ja alkanut asiat selkiämään jotenkuten. Töihinkin palasin tällä viikolla.

Koitan pitää itseni kiireisenä, kun oon huomannut, että puuhaaminen auttaa. En sitten tiedä pakenenko ajatuksiani niin tms. Ainahan mä oon kovin puuhannut milloin mitäkin ja ehkä pelottavinta olis se, ettei mulla olis tekemistä.

Kultani lääkärin kanssa tuli juteltua, kun kävin hakemassa sairaalasta loput kullan tavarat. No hän puhui, että ne ajatukset tulee ennemmin tai myöhemmin, kunnes ne on mietitty.

Mä en käsitä miksi oon toimintakykyinen nyt? Täällä kun katson niin ihmiset muistelee vuosien takaisia asioita. Häiritsee, rakastin kultaani niin paljon kuin voi vaan rakastaa ja hän oli sen ansainnut vaikka pitikin itseään jotenkin huonompana kuin minä. En oo ansainnut sinua, kirjoitteli joskus sanoin monet kerrat, että hän on parasta mitä minulla on ja on ikinä ollut.
Me oltiin niin samanlaisia, sanoin useaan otteeseen, että mietit liikaa...no itse olen samanlainen, mutta koitin salata sen. Jotenkin kultani tiesi tuonkin homman. Näki minun läpi jotenkin.

Minä se vaan kirjoitti:

että onkohan tämä ihan normaalia. Mä ainakin luulen, että se oli shokki, kun olin yli viikon täysin toimintakyvytön oikeestaan mihinkään. Nyt oon järjestelmällisesti hoitanut asioita ja alkanut asiat selkiämään jotenkuten. Töihinkin palasin tällä viikolla.

Koitan pitää itseni kiireisenä, kun oon huomannut, että puuhaaminen auttaa. En sitten tiedä pakenenko ajatuksiani niin tms. Ainahan mä oon kovin puuhannut milloin mitäkin ja ehkä pelottavinta olis se, ettei mulla olis tekemistä.

Kultani lääkärin kanssa tuli juteltua, kun kävin hakemassa sairaalasta loput kullan tavarat. No hän puhui, että ne ajatukset tulee ennemmin tai myöhemmin, kunnes ne on mietitty.

Mä en käsitä miksi oon toimintakykyinen nyt? Täällä kun katson niin ihmiset muistelee vuosien takaisia asioita. Häiritsee, rakastin kultaani niin paljon kuin voi vaan rakastaa ja hän oli sen ansainnut vaikka pitikin itseään jotenkin huonompana kuin minä. En oo ansainnut sinua, kirjoitteli joskus sanoin monet kerrat, että hän on parasta mitä minulla on ja on ikinä ollut.
Me oltiin niin samanlaisia, sanoin useaan otteeseen, että mietit liikaa...no itse olen samanlainen, mutta koitin salata sen. Jotenkin kultani tiesi tuonkin homman. Näki minun läpi jotenkin.

Lue lisää

Minulla kävi juuri toisin päin; heti kuoleman jälkeen, nukuttuani sen mitä pystyin, aloin hoitamaan asioita. Soitin sukulaiset ja kaverit läpi, hoidin parin ensimmäisen päivän ainana kaikki viralliset asiat jne. Sisälläni oli niin suunnaton levottomuus, etten pystynyt pysähtymään lainkaan. Koko ajan piti tehdä jotain järkevää. Kaipa minä pakenin siten totuutta, etten joutuisi sitä kohtaamaan. Tututkin jo alkoivat kyselemään, etkö sinä vieläkään ymmärrä tapahtunutta.

Sairaslomalla olin kolme viikkoa, tämän viikon vuosilomalla ja nyt on tullut sellainen pysähtymisen paikka. En ole tehnyt mitään, ollut vain ja ajatellut asioita. Tulevaisuutta en ole juurikaan miettinyt. En tiedä, mitä se meille on varannut: onko edessä vielä joskus jotain hyvääkin vai jotain vielä pahempaa.

1_3 kirjoitti:

Minulla kävi juuri toisin päin; heti kuoleman jälkeen, nukuttuani sen mitä pystyin, aloin hoitamaan asioita. Soitin sukulaiset ja kaverit läpi, hoidin parin ensimmäisen päivän ainana kaikki viralliset asiat jne. Sisälläni oli niin suunnaton levottomuus, etten pystynyt pysähtymään lainkaan. Koko ajan piti tehdä jotain järkevää. Kaipa minä pakenin siten totuutta, etten joutuisi sitä kohtaamaan. Tututkin jo alkoivat kyselemään, etkö sinä vieläkään ymmärrä tapahtunutta.

Sairaslomalla olin kolme viikkoa, tämän viikon vuosilomalla ja nyt on tullut sellainen pysähtymisen paikka. En ole tehnyt mitään, ollut vain ja ajatellut asioita. Tulevaisuutta en ole juurikaan miettinyt. En tiedä, mitä se meille on varannut: onko edessä vielä joskus jotain hyvääkin vai jotain vielä pahempaa.

Lue lisää

laitoin jo eilen puhelimeni äänettömälle ja ystävälleni soittelin, ettei ihmettele, jollen vastaa. Oon tässä 4 tuntia ollut hereillä, enkä minäkään ole oikein mitään tehnyt ollut vaan.

Katsoin eilen vanhan Charles Bronsonin elokuvan nimeltä Death Wish (suom. toive kuolla). Kertoo miehestä jonka vaimo tapetaan. Hirmuisen tyynen oloinen ko. mies. Lähtee kostoreissulle öisin. Hyvä elokuva.

Se vaan kun ei ole ketään ketä syyttää. Enkä itselleni aio tehdä mitään, älkää sitä pelätkö.

Lääkärille juttelin tuosta vihasta, mutten pysty sitä mihinkään kohdistamaan. No lääkäri sanoi kohdista se viha siihen sairauteen joka kultani vei.

Kaippa siinä sitten olisi jotain tarkoitusta.

Minä se vaan kirjoitti:

että onkohan tämä ihan normaalia. Mä ainakin luulen, että se oli shokki, kun olin yli viikon täysin toimintakyvytön oikeestaan mihinkään. Nyt oon järjestelmällisesti hoitanut asioita ja alkanut asiat selkiämään jotenkuten. Töihinkin palasin tällä viikolla.

Koitan pitää itseni kiireisenä, kun oon huomannut, että puuhaaminen auttaa. En sitten tiedä pakenenko ajatuksiani niin tms. Ainahan mä oon kovin puuhannut milloin mitäkin ja ehkä pelottavinta olis se, ettei mulla olis tekemistä.

Kultani lääkärin kanssa tuli juteltua, kun kävin hakemassa sairaalasta loput kullan tavarat. No hän puhui, että ne ajatukset tulee ennemmin tai myöhemmin, kunnes ne on mietitty.

Mä en käsitä miksi oon toimintakykyinen nyt? Täällä kun katson niin ihmiset muistelee vuosien takaisia asioita. Häiritsee, rakastin kultaani niin paljon kuin voi vaan rakastaa ja hän oli sen ansainnut vaikka pitikin itseään jotenkin huonompana kuin minä. En oo ansainnut sinua, kirjoitteli joskus sanoin monet kerrat, että hän on parasta mitä minulla on ja on ikinä ollut.
Me oltiin niin samanlaisia, sanoin useaan otteeseen, että mietit liikaa...no itse olen samanlainen, mutta koitin salata sen. Jotenkin kultani tiesi tuonkin homman. Näki minun läpi jotenkin.

Lue lisää

Voi tuntea surusi ja tuskasi.
Itsekin viimekesänä ensimmäisen viikon toimin kuin robotti ja hoidin kaikki käytännön asiat.
Sen jälkeen täydellinen kahden viikon aukko.
Onneksi oli ystäviä ja mummi hoitamassa lapsiani.
Kuitenkin palasin töihin kahden viikon jälkeen, kun
ajattelin,
ja ymmärsin,
että pääni sekoaa jos jään kotiin.
Vaikeaahan se asiakaspalvelussa oli
ja monet kerrat salaa itkinkin,
mutta ilman työtäni ja ystäviäni siellä,
en olisi jaksanut eteenpäin.
Tein niin paljon töitä,että oli hyvä tekosyy unohtaa ajatteleminen.
Siirtää ajatuksia syrjään.
Kuitenkin mietin silloin , että olisiko parempi
käydä koko prosessi heti läpi ja olla palaamatta töihin,
-kostautuisiko se ehkä myöhemmin.
Olin kuitenkin jo puhunut surustani siihen mennessä niin paljon ystävilleni ja käynyt muutaman kerran ammattiauttajankin luona, että minulla oli pää aivan tyhjä, enkä enää jaksanut tai tiennyt mitä puhuisin.
Kriisikeskuksella käynnistä ei ollut minulle apua.
Kävin muutaman kerran ja melkein suutuin,
kun keroin tuntemuksistani ja aina sanottiin, että se kuulu tähän shokkivaiheeseen.
Kaikki mitä vaan sanoin niin kaikki kuulemma kuului "siihen vaiheeseen"
Ajattelin että paskat.
Olisin tarvinnut , että minulle sanotaan, että ota nyt hyvä nainen itteäs niskasta kiinni , ajattele lapsiasi,ajattele ystäviäsi ja palaa nainen normaaliin arkeen,-mutta ei
kaikki vain kului asiaan.
Ajattelin, että kun ei heistä ole minua "perseelle potkimaan", niin minun on sitten potkittava itse itseäni.
Niinhän se kuitenkin loppupelissä menee, että
jokaisen on käytävä itsensä kanssa ne asiat läpi oman päänsä sisällä.
Kun sitten illalla kaatui töiitten päätteksi sänkyyn,
niin kaikki palasi taas mieleen.
Kaiki sanat.
Kaikki suunnitelmat .
Kaikki.
Itkin itseni uneen ja rukoilinkin, että hän toipuisi.
Aikani minäkin luin hänen lähettämiään kauniita tekstiviestejään
ja katselin kuvia puhelimesta,
kunnes huomasin, että kiusaan vaan itseäni
ja poistin puhelimestani kaiken.
Kaiken.
Nt kun kohta on vuosi kulunut,
ja mökkikausi alkamassa.
En kuitenkaan ole voinut sen jälkeen enää mennä mökille.
Viimekesälle oli liian paljon suunnitelmia,
hänen ja poikiensa kanssa
ja kaikki meni..
Ehkä kerään rohkeutta ja koetan mennä sinne kesällä.
Pääsenhän minä sieltä pois jos alkaa tuntua liian ahdistavalta.

Toivon sinulle oikeasti sydämestäni voimia ja jaksammista suruusi.

enkeli pieni* kirjoitti:

Voi tuntea surusi ja tuskasi.
Itsekin viimekesänä ensimmäisen viikon toimin kuin robotti ja hoidin kaikki käytännön asiat.
Sen jälkeen täydellinen kahden viikon aukko.
Onneksi oli ystäviä ja mummi hoitamassa lapsiani.
Kuitenkin palasin töihin kahden viikon jälkeen, kun
ajattelin,
ja ymmärsin,
että pääni sekoaa jos jään kotiin.
Vaikeaahan se asiakaspalvelussa oli
ja monet kerrat salaa itkinkin,
mutta ilman työtäni ja ystäviäni siellä,
en olisi jaksanut eteenpäin.
Tein niin paljon töitä,että oli hyvä tekosyy unohtaa ajatteleminen.
Siirtää ajatuksia syrjään.
Kuitenkin mietin silloin , että olisiko parempi
käydä koko prosessi heti läpi ja olla palaamatta töihin,
-kostautuisiko se ehkä myöhemmin.
Olin kuitenkin jo puhunut surustani siihen mennessä niin paljon ystävilleni ja käynyt muutaman kerran ammattiauttajankin luona, että minulla oli pää aivan tyhjä, enkä enää jaksanut tai tiennyt mitä puhuisin.
Kriisikeskuksella käynnistä ei ollut minulle apua.
Kävin muutaman kerran ja melkein suutuin,
kun keroin tuntemuksistani ja aina sanottiin, että se kuulu tähän shokkivaiheeseen.
Kaikki mitä vaan sanoin niin kaikki kuulemma kuului "siihen vaiheeseen"
Ajattelin että paskat.
Olisin tarvinnut , että minulle sanotaan, että ota nyt hyvä nainen itteäs niskasta kiinni , ajattele lapsiasi,ajattele ystäviäsi ja palaa nainen normaaliin arkeen,-mutta ei
kaikki vain kului asiaan.
Ajattelin, että kun ei heistä ole minua "perseelle potkimaan", niin minun on sitten potkittava itse itseäni.
Niinhän se kuitenkin loppupelissä menee, että
jokaisen on käytävä itsensä kanssa ne asiat läpi oman päänsä sisällä.
Kun sitten illalla kaatui töiitten päätteksi sänkyyn,
niin kaikki palasi taas mieleen.
Kaiki sanat.
Kaikki suunnitelmat .
Kaikki.
Itkin itseni uneen ja rukoilinkin, että hän toipuisi.
Aikani minäkin luin hänen lähettämiään kauniita tekstiviestejään
ja katselin kuvia puhelimesta,
kunnes huomasin, että kiusaan vaan itseäni
ja poistin puhelimestani kaiken.
Kaiken.
Nt kun kohta on vuosi kulunut,
ja mökkikausi alkamassa.
En kuitenkaan ole voinut sen jälkeen enää mennä mökille.
Viimekesälle oli liian paljon suunnitelmia,
hänen ja poikiensa kanssa
ja kaikki meni..
Ehkä kerään rohkeutta ja koetan mennä sinne kesällä.
Pääsenhän minä sieltä pois jos alkaa tuntua liian ahdistavalta.

Toivon sinulle oikeasti sydämestäni voimia ja jaksammista suruusi.

Lue lisää

noista nyökyttelevistä psykologeista ihan tarpeeksi. Tuputtivat ne mullekkin kaikenmaailman kriisipuhelinlappuja ja jotkin höpöttänyt että kannattaa käydä psykologilla.

Oon sanonut, että mulla on 2 ystävää joiden kanssa puhun kaikesta ja he puhuvat minulle. Välillä ihmetyttää mitä päässä tapahtuu, mutta yleensä selviää, että muillakin ollut samoja tuntemuksia.

Tuntee olevansa...normaali.

Yksi sairaanhoitaja kehoitti hankkimaan kemiallista apua...no lääkärin kanssa tuostakin juttelin ja lääkäri sanoi, että sä voit turruttaa mieles niillä, mutta ne ajatukset tulee sitten myöhemmin. Kenties mielipidejuttuja, mutta itsekkin hieman epäileväinen noiden lääkkeiden osalta.

Itse kaikki hommat pitää lähestulkoon hoitaa ei siinä pillerit auta.

Minä se vaan kirjoitti:

noista nyökyttelevistä psykologeista ihan tarpeeksi. Tuputtivat ne mullekkin kaikenmaailman kriisipuhelinlappuja ja jotkin höpöttänyt että kannattaa käydä psykologilla.

Oon sanonut, että mulla on 2 ystävää joiden kanssa puhun kaikesta ja he puhuvat minulle. Välillä ihmetyttää mitä päässä tapahtuu, mutta yleensä selviää, että muillakin ollut samoja tuntemuksia.

Tuntee olevansa...normaali.

Yksi sairaanhoitaja kehoitti hankkimaan kemiallista apua...no lääkärin kanssa tuostakin juttelin ja lääkäri sanoi, että sä voit turruttaa mieles niillä, mutta ne ajatukset tulee sitten myöhemmin. Kenties mielipidejuttuja, mutta itsekkin hieman epäileväinen noiden lääkkeiden osalta.

Itse kaikki hommat pitää lähestulkoon hoitaa ei siinä pillerit auta.

Lue lisää

oma mielipiteeni eikä ole tarkoitus loukata ketään.
Jos joku saa noista apua, niin hyvä niin.

Minä se vaan kirjoitti:

noista nyökyttelevistä psykologeista ihan tarpeeksi. Tuputtivat ne mullekkin kaikenmaailman kriisipuhelinlappuja ja jotkin höpöttänyt että kannattaa käydä psykologilla.

Oon sanonut, että mulla on 2 ystävää joiden kanssa puhun kaikesta ja he puhuvat minulle. Välillä ihmetyttää mitä päässä tapahtuu, mutta yleensä selviää, että muillakin ollut samoja tuntemuksia.

Tuntee olevansa...normaali.

Yksi sairaanhoitaja kehoitti hankkimaan kemiallista apua...no lääkärin kanssa tuostakin juttelin ja lääkäri sanoi, että sä voit turruttaa mieles niillä, mutta ne ajatukset tulee sitten myöhemmin. Kenties mielipidejuttuja, mutta itsekkin hieman epäileväinen noiden lääkkeiden osalta.

Itse kaikki hommat pitää lähestulkoon hoitaa ei siinä pillerit auta.

Lue lisää

minultakin kysyttiin, olinko nukkunut,
no en ollut, tai olin huonosti.
Tarjosivat het alkuun uni tai nukahtamislääkkeitä,
mutta ajattelin,etten siirrä tätä tuskaa lääkkeillä, kun ne tulisivat kuitenkin eteeni siinä vaiheessa kun ne lopettaisin tai sitten söisin niitä lopun ikääni.

Ei ollut nälän tunnetta , mutta laitoin aina itselleni kellon soimaan tietyin väliajoin jotta muistaisin syödä,
vaikka väkisin, sillä mikään ei edes maistunut.
Siitä huolimatta painoni tippui.

Jatkoin siis tuskaista matkaani ilman kemialista apua ja näin vuoden jälkeen voin sanoa
(vaikkei siihen silloin uskonutkaan)
että
aika auttaa.

Niin se tulee auttamaan sinuakin,
vaikket ehkä tällä hetkellä sitä uskoisikaan

enkeli pieni* kirjoitti:

minultakin kysyttiin, olinko nukkunut,
no en ollut, tai olin huonosti.
Tarjosivat het alkuun uni tai nukahtamislääkkeitä,
mutta ajattelin,etten siirrä tätä tuskaa lääkkeillä, kun ne tulisivat kuitenkin eteeni siinä vaiheessa kun ne lopettaisin tai sitten söisin niitä lopun ikääni.

Ei ollut nälän tunnetta , mutta laitoin aina itselleni kellon soimaan tietyin väliajoin jotta muistaisin syödä,
vaikka väkisin, sillä mikään ei edes maistunut.
Siitä huolimatta painoni tippui.

Jatkoin siis tuskaista matkaani ilman kemialista apua ja näin vuoden jälkeen voin sanoa
(vaikkei siihen silloin uskonutkaan)
että
aika auttaa.

Niin se tulee auttamaan sinuakin,
vaikket ehkä tällä hetkellä sitä uskoisikaan

Lue lisää

on ollu pakko popsia jo pidempään, koska työssä ajelen liikenteessä paljon ja ajaminen on vaarallista jos on paljon univelkaa.

Ne otan käyttöön, jos alan olemaan liian väsynyt.

Sitten jos ne ei toimi, niin haen saikkua ja koitan nukkua.

Alussa pyysin ystäväni mun luo lähes viikoksi asumaan, kun päässä myllersi kokoajan ja unilääkkeet ei toiminu. Siinäpä se mun "psykologi" sitten oli.

Muita lääkkeitä mieliala tms. tarkoitin lähinnä, en tiedä miten ne toimii mutta lamaa kai ajatukset jotenkin.

tämän enempää provosoitua katkerien ihmisten tavasta tuoda "omaa suruaan " esille lakaisemalla muiden surut maton alle ! tai aliarvioidakseen niitä !

Sellasella surijalla on jo tarpeeksi tekemistä oman elämänsä ,tempoilevan ruorinsa kanssa ,joten sovittaan niin että emme reagoi enää Provojen viesteihin ,,sillä provot elävät siitä HUOMIOSTA !

Täällä on hyvä henki ja pidetään se edelleenkin,,

Iloista Pääsiäistä--! siellä missä olettekin !

meidän ei kannata kirjoitti:

tämän enempää provosoitua katkerien ihmisten tavasta tuoda "omaa suruaan " esille lakaisemalla muiden surut maton alle ! tai aliarvioidakseen niitä !

Sellasella surijalla on jo tarpeeksi tekemistä oman elämänsä ,tempoilevan ruorinsa kanssa ,joten sovittaan niin että emme reagoi enää Provojen viesteihin ,,sillä provot elävät siitä HUOMIOSTA !

Täällä on hyvä henki ja pidetään se edelleenkin,,

Iloista Pääsiäistä--! siellä missä olettekin !

Lue lisää

Hei ja kiitos hyvästä hengestäsi

Hyvää henkeä tarvitaan aina sillä huono henki valloillaan aiheuttaa vain pahaa.

Olet oikessa Pyrin toimimaan esittämälläsi tavalla. Olen hieman "lämpimänä" autoni takuukorjauksen suhteen. Sain sen tänään käytettyäni sitä ennen kuusi kertaa saman asian takia. Vaikka välillä sanonkin, ettei pienet asiat tunnu missään niin väsymyksen myötä ei oikein jaksa "vääntää".

Turvamies kirjoitti:

Hei ja kiitos hyvästä hengestäsi

Hyvää henkeä tarvitaan aina sillä huono henki valloillaan aiheuttaa vain pahaa.

Olet oikessa Pyrin toimimaan esittämälläsi tavalla. Olen hieman "lämpimänä" autoni takuukorjauksen suhteen. Sain sen tänään käytettyäni sitä ennen kuusi kertaa saman asian takia. Vaikka välillä sanonkin, ettei pienet asiat tunnu missään niin väsymyksen myötä ei oikein jaksa "vääntää".

Lue lisää

on tärkeää että meitä eläviä ELÄMÄ janottaa..ja kaikesta huolimatta jaksamme --huomiseen !


palaillaan teemaan Voikaa Hyvin !

on erilaisia näkemyksiä asioista.
Oma evoluutioni uskontojen suhteen on ollut tähän malliin uskovainen => ateisti => uskovainen ja tällä hetkellä taidan sitten olla agnostikko, eli pidän mahdollisena, että jumala on olemassa, mutta myös se mahdollisuus on olemassa ettei sitä ole.

Ateisteilla nyt on karu näkemys, että kaikki vaan loppuu. Mutta ei sekään niin kauhea ole kun tarkemmin ajattelee. Ei se mikään loppu ole, muuttuu vaan toisiksi elämänmuodoiksi.

Mutta kukin tekee niinkuin parhaakseen näkee, itsekkään en nyt jaksa vääntää asiasta. Ainoa fakta on sitä ei tiedä kukaan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Toivoa minäkin etsin. Kullallani oli sairaalaan mennessä usko, toivo, rakkaus kaulakoru mukanaan. Olisi mukavaa vielä joskus tavata. Uskoisin, että yhtä hienoa ihmistä en enää löydä.

kävin kävelyllä. Lääkärinkin määräys, että käy kävelemässä valoisan aikaan.

Kävellessäni huomasin taivalla jotain. Joku veteli taitolentoa radio-ohjattavalla lentokoneella. Minä olen aikoinani ko. lelujen kanssa myös puuhastellut. Rakentanut, vedellyt silmukoita jne. ja tottakai aina välillä menee hommat pieleen ja kone säpäleinä. Aina kuitenkin aloitin rakentamaan uudelleen jotain paranneltua konetta.

Yksi asia mistä pidän on suihkussa käynti ja vesi. Oon ns. luttaaja. Talvisin on pakko rajoittaa luttausta, kun ihoni sen verran kuiva, että jos luttailisin niin paljon kun haluan olisi lopputuloksena hirveä kutina.
Kesäisin kävimme muutaman kilometrin päässä olevalla rannalla. Siellä on kenties 500m päässä rannasta syrjäinen kallio jonne aina menimme uimapatjalla (vaikka siellä on paarmoja, joita sitten pakenimme veteen) ja suurta huvia oli kaataa uimapatja jos toinen oli siinä. Päivän päätteeksi kävimme jossain syömässä ja nukahdimme toistemme viereen.

Kukat ja ulkona kävely!

Kukat tuovat minullekin iloa. Joskus kun katsoo niitä oikein tarkkaan niin voi vain ihmetellä niiden kaunista rakennetta. Jos pitää kukista niin mielen virkeyttä niistäkin saa.

Käveleminen rauhoittaa ja samalla myös rentouttaa. Yksin kävellessä voi olla ajatuksissaan, itkeä ja nauraa. Samalla voi katsella vaihtuvia maisemia ja paikkoja. Kun olin 90-luvun alussa työttömänä niin matkustin Israeliin. Kävelin siellä yksin paljon vuoristossa. Katselin hautaluolia ja karua luontoa. Joskus menein Jerusalemiin ja kävelin ilman mitään erityistä päämäärää katsellen ihmisiä. Monet olivat erittäin hyvin aseistettuja, monet halusivat että heidän uskonnollisuus näkyy ja kuuluu, jotkut sipsuttivat kumarassa tehden ostoksia. Silloin en tiennyt, enkä osannut edes kuvitella mitä elämä on täällä tänään. Siinä on sitä ajatusta myös niihin moniin vaikeisiin tuleviin hetkiin, että en todellakaan voi tietää mitä on tulevaisuudessa. On vain tämä elämä mitään tänään voin elää.

Meilläkin on nyt kotona kukkia Pääsiäisenä. Ne ilahduttavat olemassa olollaan. Huomenna vien kukat poikani ja äitini haudalle. Tänään satoi lunta n. 7cm ja odottelen huomenna niiden sulamista.

Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin

tuottaa vaikeuksia päästä ulos kävelemään valoisan aikaan. Yllätys se tuottaa melatoniinia jota vetelen paketista ja se säätelee virkeystilaa.

Se on koekäytössä tällä hetkellä nuoremmille, mutta vanhemmille sitä on annettu jo pitkään. Toimii lähinnä niin, että kun tulee valoisaa herää itsestään ja kun tulee pimeää alkaa haukotuttamaan. Ajastaa sisäisen kellon uudelleen. 3 viikon kuuri ja sitten toimii n. kuukauden itsestään ainakin minulla. Eli multa tuo melatoniini pääsee jotenkin sekoamaan. Kesällä tuskin tuota enää tarviin.

Katsoin taas elokuvan...tällä kertaa se kertoo mielenhallinnasta, rakkaudesta ja toivosta. Loppu on...toivoa...Kiinalaista mystiikkaa.

Eli Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme.
Pitänyt katsoa tuo jo pitkään, hyvä elokuva.

Kävin eilen pojan kanssa viemässä kynttilät miehen ja pojan haudalle. Viimeviikolla vein krookuksia ja narsisseja. Ne olivat säilyneet, vaikka öisin on ollut pakkasen puolella tuo lämpötilakin. Edelliset jotka vein viimekuussa pojan syntymäpäiväksi, ja miehen haudalle hääpäiväksi olivat paleltuneet. Nyt heidän leposijansa ovat taas kauniita.
Paljon oli ihmisiä meidän lisäksi siellä hautuumaalla, viemässä pääsiäiskukkia.
Lohduttavaa huomata, että niin moni pysähtyy muistelemaan rakkaitaan ainakin juhlapyhinä, tämän kiireisen elämän keskellä.

Hyvää päivän jatkoa

Pirstaleita kirjoitti:

Kävin eilen pojan kanssa viemässä kynttilät miehen ja pojan haudalle. Viimeviikolla vein krookuksia ja narsisseja. Ne olivat säilyneet, vaikka öisin on ollut pakkasen puolella tuo lämpötilakin. Edelliset jotka vein viimekuussa pojan syntymäpäiväksi, ja miehen haudalle hääpäiväksi olivat paleltuneet. Nyt heidän leposijansa ovat taas kauniita.
Paljon oli ihmisiä meidän lisäksi siellä hautuumaalla, viemässä pääsiäiskukkia.
Lohduttavaa huomata, että niin moni pysähtyy muistelemaan rakkaitaan ainakin juhlapyhinä, tämän kiireisen elämän keskellä.

Hyvää päivän jatkoa

Lue lisää

Hei Pirstaleita

Myös minä vein haudalle ruukuissa Krookuksia ja Narsisseja. Nyt tulee jotenkin mieleen virsi missä sanat menevät jotenkin: -liekkejä on monta valo on yksi ... Hän yhdistää meidät. En tiedä, että miten se tuli mieleen mutta tuli kuitenkin. Samassa virressä lauletaan myös: oksia on paljon runko on yksi...

Suru yhdistää meitä. Taas ilta koittaa ja tämäkin päivä alkaa olla eletty. Olemme jokainen päivän lähempänä sitä hiuksenhienoa rajaa mikä eroittaa elämän ja kuoleman. Aika usein minulta puuttuu rohkeus elää. Annan mennä päiviä ajelehtien, joskus murehtien. En kaipaa elämyksiä mutta rohkeutta elää. Mikä teidän mielestä antaa tai vahvistaa rohkeutta elämiseen?

Olette mielessäni. Nukkukaa hyvin.

Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Hei Pirstaleita

Myös minä vein haudalle ruukuissa Krookuksia ja Narsisseja. Nyt tulee jotenkin mieleen virsi missä sanat menevät jotenkin: -liekkejä on monta valo on yksi ... Hän yhdistää meidät. En tiedä, että miten se tuli mieleen mutta tuli kuitenkin. Samassa virressä lauletaan myös: oksia on paljon runko on yksi...

Suru yhdistää meitä. Taas ilta koittaa ja tämäkin päivä alkaa olla eletty. Olemme jokainen päivän lähempänä sitä hiuksenhienoa rajaa mikä eroittaa elämän ja kuoleman. Aika usein minulta puuttuu rohkeus elää. Annan mennä päiviä ajelehtien, joskus murehtien. En kaipaa elämyksiä mutta rohkeutta elää. Mikä teidän mielestä antaa tai vahvistaa rohkeutta elämiseen?

Olette mielessäni. Nukkukaa hyvin.

Isän kätteen

Lue lisää

Meidän tulee olla armollisia itsellemme ja sallia niitäkin päiviä olla joukossa, jolloin emme jaksa muuta kuin ajelehtia.
Tässä elämän tilanteessa jossa elämme, minusta on aivan riittävä rohkeuden osoitus meiltä, että jaksamme nousta aamuisin vuoteesta ylös ja arkipäivisin hoitaa työmme.
Olemme jo kulkeneet jonkin matkaa tämän raskaan taakan alla, jos katsomme taaksepäin tuota matkaa, niin se jos jokin on vaatinut todella paljon rohkeutta elää.

Rauhallisia unia kaikille

Turvamies kirjoitti:

Hei Pirstaleita

Myös minä vein haudalle ruukuissa Krookuksia ja Narsisseja. Nyt tulee jotenkin mieleen virsi missä sanat menevät jotenkin: -liekkejä on monta valo on yksi ... Hän yhdistää meidät. En tiedä, että miten se tuli mieleen mutta tuli kuitenkin. Samassa virressä lauletaan myös: oksia on paljon runko on yksi...

Suru yhdistää meitä. Taas ilta koittaa ja tämäkin päivä alkaa olla eletty. Olemme jokainen päivän lähempänä sitä hiuksenhienoa rajaa mikä eroittaa elämän ja kuoleman. Aika usein minulta puuttuu rohkeus elää. Annan mennä päiviä ajelehtien, joskus murehtien. En kaipaa elämyksiä mutta rohkeutta elää. Mikä teidän mielestä antaa tai vahvistaa rohkeutta elämiseen?

Olette mielessäni. Nukkukaa hyvin.

Isän kätteen

Lue lisää

Olen lukenut kirjoituksia mutta en ole itse jaksanut kirjoittaa tämä kirjoittaminen ei ole vahvin puoleni.Minä menetin vajaa 4-vuotta sitten ainoan poikani autoonnettomuudessa, ja kauheeta sekavaa on ollut olen palanut nyt työ elämään kauheeta se myös en ymmärrä kaikkea muisti pätkii ja on välinpitämätön olo välillä agresiivinen välillä heikko en ole entiseni ihan kuin menisin viidakko veitsen kanssa eteen päin työkaverit ja esimies ei ymmärrä.Odotetaan täyttä jaksamista on kieletty puhumasta surusta ei saa rasittaa työkavereita.Mutta kun on niin ikävä sitä entistä elämää ja poikaa joka oli kaikkeni. kaikki on niin sekavaa.

äåäå kirjoitti:

Olen lukenut kirjoituksia mutta en ole itse jaksanut kirjoittaa tämä kirjoittaminen ei ole vahvin puoleni.Minä menetin vajaa 4-vuotta sitten ainoan poikani autoonnettomuudessa, ja kauheeta sekavaa on ollut olen palanut nyt työ elämään kauheeta se myös en ymmärrä kaikkea muisti pätkii ja on välinpitämätön olo välillä agresiivinen välillä heikko en ole entiseni ihan kuin menisin viidakko veitsen kanssa eteen päin työkaverit ja esimies ei ymmärrä.Odotetaan täyttä jaksamista on kieletty puhumasta surusta ei saa rasittaa työkavereita.Mutta kun on niin ikävä sitä entistä elämää ja poikaa joka oli kaikkeni. kaikki on niin sekavaa.

Lue lisää

Hei Äiti ja tervetuloa kirjoittamaan ja lukemaan

Olet yksi meistä ja sinullakin on varmasti paljon anettavaa kunhan olet ja jaksat tuntojasi kertoa.

Voin vain todeta yhtyväni täysin tuntemuksiisi sillä minäkin menetin ainoan poikani liikenneonnettomuudessa. Ikävä repii sydäntäni joka ikinen päivä. Tälle emme voi mitään.

Kirjoitin äsken tuonne ketjun hännille asioista mille saattaisimme jotain voidakin tehdä. Työ- ja työkaveritkin on niitä asioita mitä voi koettaa muuttaa. Tosin nyt ajat ovat vaikeat mutta sitäkin voi koettaa kuitenkin yrittää.

Pysy palstalla ja kerää voimia kirjoittaa

Isän kätteen

Pirstaleita kirjoitti:

Meidän tulee olla armollisia itsellemme ja sallia niitäkin päiviä olla joukossa, jolloin emme jaksa muuta kuin ajelehtia.
Tässä elämän tilanteessa jossa elämme, minusta on aivan riittävä rohkeuden osoitus meiltä, että jaksamme nousta aamuisin vuoteesta ylös ja arkipäivisin hoitaa työmme.
Olemme jo kulkeneet jonkin matkaa tämän raskaan taakan alla, jos katsomme taaksepäin tuota matkaa, niin se jos jokin on vaatinut todella paljon rohkeutta elää.

Rauhallisia unia kaikille

Lue lisää

päiviä jolloin en ole saanut mitään aikaa.

Eilenkin katselin kultani tavaroita läpi ja se oli sitten taas siinä vajosin ajatuksiini.
Mun apua tarvittaisiin, mutta mä en nyt jaksa muiden murheita.

Tavallaan eristäydyin nyt omiin oloihini. No kyllähän minä netinkautta pidän yhteyttä joihinkin. Haluisin, että pää selkenisi. Koitan vaan välttää stressaavia tilanteita.

Oon nukkunut nyt melko paljon. Koitan korjata itseni.

Täytyy sanoa, että olipa hyvä, että teidät löysin. Saman kokeneita siis. Jotenkin tuntuu, että muut ovat ihan eri aaltopituudella, en jaksa niille edes selittää.

turvaudun pulloon...

Sen lisäksi olen tehnyt listan mitä mun pitää saada aikaiseksi, johon tarvittaessa sitten lisäilen asioita joita tulee mieleen.

Selviytymissuunnitelma, niitä asioita joita voi muuttaa. Oon siitä joitain asioita jo tehnytkin.

Ei voi vaatia itseltään liikaa. Se on jo aikoja sitten tullut todettua, etten mäkään kaikkeen pysty.

Listalla ei tätä ole, mutta nyt olen muiden murheet blokannut. Olen se jota kaikki aina pyytää apuun, nyt olen väsynyt. Jotenkin huono mieli tuosta, mutta lienee oikea valinta.

Tärkeimmät asiat jo hoidossa jatketaan listan suorittamista, kun jaksaa.

ps. listalla lukee tupakka ja kalja pois, joka taasen helpottaa rahatilanteeseen. Kohta se on pakko tehdä priorisoida rahankäyttö.

Yksi asia muuten, itse en ole käsittänyt miten laaja mun tukiverkosto on. Ehkä siitä muiden auttamisesta on ollut hyötyä ja nyt tajuavat, että mä tarviin sitä apua nyt. Toiset ei tajua koittavat syyllistää, kun en autakkaan ei jaksa kuunnella.

Aattelin kokeilla Zen meditaatiota aloitin tänään, oon aiemmin joogaa treenannut vanha Karateharrastus pohjalla.
Keskittymis/mielentyhjennysharjoitus juuri keskittymiskykyä tarviin nyt eniten. No eipä siitä oikein mitään tullut, siinä lasketaan hengitystä ja jos ajatukset karkaa muualle niin niin aloitetaan alusta. Oppaassa sanottiin, että harjoittelemalla tulee paremmaksi. Olikohan 24 hengitystä kun sain parhaimmillaan laskettua.
Anna ajatustesi virrata ja päästä ajatukset menemään, se olisi hienoa.

Tämmöstä tänään.

Osuit suoraan asiaan.
Muita murheita, nuoren sisaren itsemurha, alkoholisti isän kuolema ollessani 16 vuotias,
väkivallan ja pelon sävyttämä pitkä avioliitto alkoholistin kanssa, raiskaus, ja mitä kaikkea.
Raskain ja koko elämän muuttanut on ollut suruvuosi lapsen sairastuttua syöpään ja menehtyminen ankaran taistelun jälkeen.
Luopumisen koulun olen käynyt ja kiitollinen
vahvasta uskosta, joka minulle on annettu.

Kuinka sanoisin, ne eivät ole katkerimmat kyyneleet, jotka äiti itkee lapsensa haudalla, sen olen itse kokenut.
Toinen lapseni on sairastunut alkoholismiin, siihen pahimpaan kaiken tuhoavaan tautiin kaikkine lieveilmiöineen. Tämä on ollut lähes kestämätön taakka ja jatkunut jo liki kymmenen vuotta.
Ellen tietäisi, että enempää ei anneta, kuin se minkä jaksaa kantaa, en olisi selvinnyt tästä taipaleesta.
Kovasti on Luoja meihin luottanut, kun on tällaiset elämät antanut, ei voi katkeruudelle antaa sijaa, vaan yrittää löytää niitä kiitollisuuden aiheita ja niitähän on kun sydämellään katsoo.
Hyvää Pääsiäistä kaikille!

niitähän riittää kirjoitti:

Osuit suoraan asiaan.
Muita murheita, nuoren sisaren itsemurha, alkoholisti isän kuolema ollessani 16 vuotias,
väkivallan ja pelon sävyttämä pitkä avioliitto alkoholistin kanssa, raiskaus, ja mitä kaikkea.
Raskain ja koko elämän muuttanut on ollut suruvuosi lapsen sairastuttua syöpään ja menehtyminen ankaran taistelun jälkeen.
Luopumisen koulun olen käynyt ja kiitollinen
vahvasta uskosta, joka minulle on annettu.

Kuinka sanoisin, ne eivät ole katkerimmat kyyneleet, jotka äiti itkee lapsensa haudalla, sen olen itse kokenut.
Toinen lapseni on sairastunut alkoholismiin, siihen pahimpaan kaiken tuhoavaan tautiin kaikkine lieveilmiöineen. Tämä on ollut lähes kestämätön taakka ja jatkunut jo liki kymmenen vuotta.
Ellen tietäisi, että enempää ei anneta, kuin se minkä jaksaa kantaa, en olisi selvinnyt tästä taipaleesta.
Kovasti on Luoja meihin luottanut, kun on tällaiset elämät antanut, ei voi katkeruudelle antaa sijaa, vaan yrittää löytää niitä kiitollisuuden aiheita ja niitähän on kun sydämellään katsoo.
Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Lue lisää

syöpäepäily meneillään.

Tulokset tulee viikon sisällä.
Kihlattuni kuoli syöpään.

Taasko tää alkaa...

Minä se vaan kirjoitti:

syöpäepäily meneillään.

Tulokset tulee viikon sisällä.
Kihlattuni kuoli syöpään.

Taasko tää alkaa...

tulee monta vastoinkäymistä vastaan
monta murhetta
monta surua.
Se pysäyttää
Se pistää laittamaan elämänarvoja uusiksi.

*Nyt kun on aamu
ja kaikki vielä
ehjänä edessä
saan aloittaa
luottavaisin mielin
tämänkin päivän
vaikka sitten illalla itkisinkin
rikkimennyttä päivää
Tiedän kuitenkinnyt jo,
että niin tuli käydäkin,
jotta sitten joskus
tulisin siksi
miksi minut on tarkoitettu

Ei ilo ole itsestäänselvyys,
eikä sitä oteta,
jos sitä ei anneta,
mutta sitä voi toivoa,
ja sen saa
kun siihen uskoo*
(mietteitäMarlena Ansion kirjastaIlonpisaroita)

Iltaa vain!Juu olen lukenut palstaa ja miettinyt että kirjoitanko vai en.Pääsiäinen alkaa olla huomisen perästä lopuilaan ja mieli on ollut jotenkin apea,minulle kun ei oikein sovi tämmöiset juhlapyhät,perheellisten juhlat.Silloin kun vielä mieheni eli oltiin aina pääsiäinen Pohjos pohjanmaalla ja nautitiin ihanista pääsiäis ilmoista,luistellen ja potkutellen meren jäällä,oi niitä aikoja.Ehkä kesällä suuntaan noihin maisemiin takaisin verestämään muistoja... Että näin täällä Pääkaupungissa!

Anseliga68 kirjoitti:

Iltaa vain!Juu olen lukenut palstaa ja miettinyt että kirjoitanko vai en.Pääsiäinen alkaa olla huomisen perästä lopuilaan ja mieli on ollut jotenkin apea,minulle kun ei oikein sovi tämmöiset juhlapyhät,perheellisten juhlat.Silloin kun vielä mieheni eli oltiin aina pääsiäinen Pohjos pohjanmaalla ja nautitiin ihanista pääsiäis ilmoista,luistellen ja potkutellen meren jäällä,oi niitä aikoja.Ehkä kesällä suuntaan noihin maisemiin takaisin verestämään muistoja... Että näin täällä Pääkaupungissa!

Lue lisää

Hei Anseliga68

Arvasin, että olet lukenut palstaa. Oli kiva kun kirjoitit ja kerroit kuulumisistasi sekä myös ihanista muistoista. Se saa viriämään omatkin ihanat muistot pojasta. Älä häviä mihinkään!

Iltaa kaikille ! Palasimme Syötteeltä illansuussa.
Hiihtokilometrejä tuli paljon lisää tälle talvelle. Hiihdot on nyt sitten tältä talvelta hiihdetty, kun kotopuolessa ovat lumet lähes tyystin sulaneet poissaollessamme.

Täällä ketjussa on paljon kirjoituksia. Täytyy ihan ajan kanssa keskittyä lukemaan niitä.

Päivittäinen liikunta ja ulkoilu rentouttivat mielenkin niin, että iltaisin uni tuli lähes heti, kun painoi päänsä tyynyyn.

En kirjoita enempää tänään. On autettava vielä nuorimmaista tavaroiden kasaamisessa huomista varten. Hän palaa takaisin Turkuun ja tarvitsee jo vähän keväisempiä varusteita mukaansa.

Mukava, että tämä ketjumme jatkuu.

Hyvää yötä kaikille, olette olleet ajatuksissani

PS. Ajaessamme Syötteelle, istuin jonkun matkaa takapenkillä ja yhtäkkiä huomasin huovassa, joka meillä on takapenkillä, pienen valkoisen höyhenen.Meillä oli suojelija mukanamme.Siitä tuli jotenkin niin turvallinen olo.

Viola kirjoitti:

Iltaa kaikille ! Palasimme Syötteeltä illansuussa.
Hiihtokilometrejä tuli paljon lisää tälle talvelle. Hiihdot on nyt sitten tältä talvelta hiihdetty, kun kotopuolessa ovat lumet lähes tyystin sulaneet poissaollessamme.

Täällä ketjussa on paljon kirjoituksia. Täytyy ihan ajan kanssa keskittyä lukemaan niitä.

Päivittäinen liikunta ja ulkoilu rentouttivat mielenkin niin, että iltaisin uni tuli lähes heti, kun painoi päänsä tyynyyn.

En kirjoita enempää tänään. On autettava vielä nuorimmaista tavaroiden kasaamisessa huomista varten. Hän palaa takaisin Turkuun ja tarvitsee jo vähän keväisempiä varusteita mukaansa.

Mukava, että tämä ketjumme jatkuu.

Hyvää yötä kaikille, olette olleet ajatuksissani

PS. Ajaessamme Syötteelle, istuin jonkun matkaa takapenkillä ja yhtäkkiä huomasin huovassa, joka meillä on takapenkillä, pienen valkoisen höyhenen.Meillä oli suojelija mukanamme.Siitä tuli jotenkin niin turvallinen olo.

Lue lisää

Hei kaikki ja nyt etenkin Viola

Mukavaa, että saitte hiihtää lomalla ja olette nyt turvallisesti kotona. Hyvää mieltä tänne tuotti se löytämäsi höyhenkin. Mielenkiintoista, että miten tarina höyhenistä vielä jatkuukaan.

Kirjoitin aiemmin, että miten meitä surun murtamia ihmisiä vaivaa myös muut murheet. Taakka tuntuu välillä sietämättömälle. Tyttärien ongelmat ja vaikeudet murehduttavat mieltäni vaikka monet asiat ovat hoidettavissa ja korjattavissa. Nyt vaan tuntuu, että jotain pitäsi tehdä mutta mitä.

Huomenna ajelen taas Tampereelle ja illalla takaisin kotiin. Otan koiran mukaan matkaseuraksi.

Hyvänyön toivotuksiin laitan taas Lemisen Erkin runon:

Tämän hetken paine
on liian puristava.
Opeta, Jumala,
hengittämään syvään.

Tämän hetken paino
saa jalkani horjumaan.
Tue minua, auttaja, nyt-
vai vähentäisitkö painoa?
Sinähän sen tiedät.

Erkki Leminen (Kootut)

Turvamies kirjoitti:

Hei kaikki ja nyt etenkin Viola

Mukavaa, että saitte hiihtää lomalla ja olette nyt turvallisesti kotona. Hyvää mieltä tänne tuotti se löytämäsi höyhenkin. Mielenkiintoista, että miten tarina höyhenistä vielä jatkuukaan.

Kirjoitin aiemmin, että miten meitä surun murtamia ihmisiä vaivaa myös muut murheet. Taakka tuntuu välillä sietämättömälle. Tyttärien ongelmat ja vaikeudet murehduttavat mieltäni vaikka monet asiat ovat hoidettavissa ja korjattavissa. Nyt vaan tuntuu, että jotain pitäsi tehdä mutta mitä.

Huomenna ajelen taas Tampereelle ja illalla takaisin kotiin. Otan koiran mukaan matkaseuraksi.

Hyvänyön toivotuksiin laitan taas Lemisen Erkin runon:

Tämän hetken paine
on liian puristava.
Opeta, Jumala,
hengittämään syvään.

Tämän hetken paino
saa jalkani horjumaan.
Tue minua, auttaja, nyt-
vai vähentäisitkö painoa?
Sinähän sen tiedät.

Erkki Leminen (Kootut)

Lue lisää

Läheiseni menehtyi syöpään vuosi sitten. Oli hirveää seurata hänen vierellään, kuinka hänen taistelunsa ja elämän halunsa valuivat pois. Lopun lähestyessä hän ei enään muistanut läheisiä. Suru ja kaipaus seuraa mukana ikuisesti.

ikuisesti kaipaava kirjoitti:

Läheiseni menehtyi syöpään vuosi sitten. Oli hirveää seurata hänen vierellään, kuinka hänen taistelunsa ja elämän halunsa valuivat pois. Lopun lähestyessä hän ei enään muistanut läheisiä. Suru ja kaipaus seuraa mukana ikuisesti.

Lue lisää

Iltaa kaikki ystävät !

Päivä on mennyt junassa istumiseen.Lähdin aamujunalla Tamperetta kohti ja kotiuduin illan suussa.

Ostin tulomatkan matkalukemiseksi puutarhalehden ja selailin sitä junassa. Ihmellistä, miten taas on alkanut mieli tehdä kokeiluja omalla pihalla. Suunnitelmia on monia ja niitä esittelen miehelle. Puutarhan hoidolla on ihan oikeasti todettu olevan positiivisia vaikutuksia ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Itse pidän todella positiivisena sitä, että ylipäätänsä alkaa kiinnostua taas tavallisista asioista ja tuntee saavansa niistä nautintoa. On jo helpompi antaa itselleen lupa nauttia jostakin.

Surun sanotaan muuttavan ajan kanssa muotoaan. En oikein tiedä, mitä se tarkoittaa. Joka päivä kaipaan poikaani. Sellaisia huippusurullisia päiviä on jo vähemmän, mutta jossakin hän on koko ajan mukana ja ihan kaikessa.


Hyvää yötä, nukkukaa hyvin

Huomenta kaikille !

Hei Turvamies

Satuimme eilen illalla niin yhtä aikaa olemaan koneella, että, emme huomanneet toistemme kirjoituksia. Hassu sattuma sekin, että molemmat olimme eilen juuri Tampereella.

Elämän tarkoitusta olen poikani kuoleman jälkeen varsinkin miettinyt. Muistan aivan selvästi, kun nuorimman lapsen sairauden myötä ajattelin, että tässä on minun elämäni tarkoitus. Hänen vaikeutensa pakottivat minut etsimään tietoa asioista koskien lasten varhaiskuntoutusta, päivähoitoa, koulunkäyntiä, oppimista. Taistelemaan lapsen ja omista oikeuksistani. Listaa voisi jatkaa pitkälle. Opin asioita, jotka olivat minulle aiemmin täysin vieraita. On pitänyt olla sairaanhoitajana, kuntouttajana, opettajana, laintuntijana, vaikka minä. Kaikenlaista ihmeellistä käsitystä on saanut ottaa vstaan vuosien varrella. Perheessä on kaksi kieltä,tästäkin riitti mielipiteitä.(ajan kanssa osoittautunut ihan hyväksi) Sitten minulle sanoittiin, että et sinä ole lapsesi kuntouttaja, sinun pitää olla vain pelkästään "äiti". Mielipiteitä riitti.

Erityislapsi on nyt kasvanut komeaksi nuoreksi mieheksi, joka toivon mukaan selviää elämässään.

Sänkymme yläpuolella on hääkuvamme.Siinä kaksi hyvin nuorta katsoo luottavaisesti elämään. Jos olisin tiennyt kaiken edessä olevan, olisinko uskaltanut ollenkaan lähteä yhteiselle matkallemme ?
Ei minulle ole valjennut myöskään, mikä varsinaisesti on juuri minun elämäni tarkoitus.Joskus tuntuu, että kaikki taisteleminen täällä on niin turhaa. On paljon ihmisiä, jotka nostetaan esille, heitä ylistetään puheissa ja kirjoituksissa asioista, jotka ovat aivan merkityksettömiä.
En odota elämältä mitään merkillistä enää, siksi voin iloita pienistä asioista nykyään.



Auringonpaisteista kevätpäivää kaikille ystävät.

Voikaa niin hyvin kuin se vain on mahdollista teille tänään.

Viola kirjoitti:

Huomenta kaikille !

Hei Turvamies

Satuimme eilen illalla niin yhtä aikaa olemaan koneella, että, emme huomanneet toistemme kirjoituksia. Hassu sattuma sekin, että molemmat olimme eilen juuri Tampereella.

Elämän tarkoitusta olen poikani kuoleman jälkeen varsinkin miettinyt. Muistan aivan selvästi, kun nuorimman lapsen sairauden myötä ajattelin, että tässä on minun elämäni tarkoitus. Hänen vaikeutensa pakottivat minut etsimään tietoa asioista koskien lasten varhaiskuntoutusta, päivähoitoa, koulunkäyntiä, oppimista. Taistelemaan lapsen ja omista oikeuksistani. Listaa voisi jatkaa pitkälle. Opin asioita, jotka olivat minulle aiemmin täysin vieraita. On pitänyt olla sairaanhoitajana, kuntouttajana, opettajana, laintuntijana, vaikka minä. Kaikenlaista ihmeellistä käsitystä on saanut ottaa vstaan vuosien varrella. Perheessä on kaksi kieltä,tästäkin riitti mielipiteitä.(ajan kanssa osoittautunut ihan hyväksi) Sitten minulle sanoittiin, että et sinä ole lapsesi kuntouttaja, sinun pitää olla vain pelkästään "äiti". Mielipiteitä riitti.

Erityislapsi on nyt kasvanut komeaksi nuoreksi mieheksi, joka toivon mukaan selviää elämässään.

Sänkymme yläpuolella on hääkuvamme.Siinä kaksi hyvin nuorta katsoo luottavaisesti elämään. Jos olisin tiennyt kaiken edessä olevan, olisinko uskaltanut ollenkaan lähteä yhteiselle matkallemme ?
Ei minulle ole valjennut myöskään, mikä varsinaisesti on juuri minun elämäni tarkoitus.Joskus tuntuu, että kaikki taisteleminen täällä on niin turhaa. On paljon ihmisiä, jotka nostetaan esille, heitä ylistetään puheissa ja kirjoituksissa asioista, jotka ovat aivan merkityksettömiä.
En odota elämältä mitään merkillistä enää, siksi voin iloita pienistä asioista nykyään.



Auringonpaisteista kevätpäivää kaikille ystävät.

Voikaa niin hyvin kuin se vain on mahdollista teille tänään.

Lue lisää

Hei Viola ja kaikki muut

Kysymykset joihin emme löydä vastauksia menneisyydestä emmekä tänään voi vastaus olla vielä tulevaisuudessa. Sanotaan, että kaikki valaistuu aikanaan.

Tänään voi olla niin paljon asioita, ettemme kykene näkemään itsessämme ihan kaikkea mitä ympärillämme ja itsessämme on. Meillä vanhemmilla on monesti etusijalla lapset ja heidän hyvinvointi.

Tai ei ehkä kaikilla. Lapsuuden ystäväni oli kyläilemässä vaimonsa ja tyttärensä kanssa meillä Pääsiäisen aikaan. Laitettiin hyvää ruokaa ja syötiin sekä istuttiin iltaa jutellen.

He palasivat kotiinsa n. 22.00 ja kotona odotti järkytys. Puolison tytär oli pitänyt kotona bileet ja koti oli sotkettu. Sieltä oli myös varastettu erinäisiä tavararoita ja nuorimman tyttären rahat oli viety. Järkytys sekin kun koti "raiskataan".

Nyt kun asiaa on selvitelty niin näiden sotkija nuorten vanhemmat eivät halua ottaa mitään kantaa lastensa tekemisiin puhumattakaan, että kantaisivat minkäänlaista vastuuta mikä kuuluu lainkin mukaan alaikäisen huoltajalle. Tällaisia perheitä on paljon missä lasten tekemiset ja hyvinvointi on aivan yhdentekevää. Siintä puuttuu tarkoitus ja tehtävä.

Viikonloppuisin poliisit koattavat viedä juopuneita nuoria kotiin selviämään mutta eivät voikkaan jättää lapsia vanhempiensa huostaan kun vanhemmat itse ovat siinä kunnossa, että tarvitsisivat huoltajaa. Tälläkin kohtaa voi miettiä elämän tarkoitusta ja tehtävää, että onko sitä laisinkaan vaikka parempiakin päiviä on?

Nyt kun ajatten asiaa niin ehkäpä elämän tarkoitus ja tehtävä on antaa lapsille, puolisolle ja läheisille turavallinen ja hyvä elämä unohtamtta itseäänkään. Se laji näyttää olevan yksi vaikeimmista joka varmaan kuuluu niin julkkiksille kuin taviksillekin. Ihan kaikille.

Tampereella oli muuten eilen iltapäivällä ihanan lämmintä. Lähdin sieltä kotiin päin n. klo. 17.00. Auton mittarin mukaan 10 astetta. Auringon paiste ja etenkin lämpö tuntui pitkästä aikaa aivan ihanalle. Nautiskelin siitä vähän aikaa istuen ulkona. Huomasin samalla kuinka sekin tuottaa minulle hyvää mieltä.

Hyvää ja turvallista päivää teille kaikille

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola ja kaikki muut

Kysymykset joihin emme löydä vastauksia menneisyydestä emmekä tänään voi vastaus olla vielä tulevaisuudessa. Sanotaan, että kaikki valaistuu aikanaan.

Tänään voi olla niin paljon asioita, ettemme kykene näkemään itsessämme ihan kaikkea mitä ympärillämme ja itsessämme on. Meillä vanhemmilla on monesti etusijalla lapset ja heidän hyvinvointi.

Tai ei ehkä kaikilla. Lapsuuden ystäväni oli kyläilemässä vaimonsa ja tyttärensä kanssa meillä Pääsiäisen aikaan. Laitettiin hyvää ruokaa ja syötiin sekä istuttiin iltaa jutellen.

He palasivat kotiinsa n. 22.00 ja kotona odotti järkytys. Puolison tytär oli pitänyt kotona bileet ja koti oli sotkettu. Sieltä oli myös varastettu erinäisiä tavararoita ja nuorimman tyttären rahat oli viety. Järkytys sekin kun koti "raiskataan".

Nyt kun asiaa on selvitelty niin näiden sotkija nuorten vanhemmat eivät halua ottaa mitään kantaa lastensa tekemisiin puhumattakaan, että kantaisivat minkäänlaista vastuuta mikä kuuluu lainkin mukaan alaikäisen huoltajalle. Tällaisia perheitä on paljon missä lasten tekemiset ja hyvinvointi on aivan yhdentekevää. Siintä puuttuu tarkoitus ja tehtävä.

Viikonloppuisin poliisit koattavat viedä juopuneita nuoria kotiin selviämään mutta eivät voikkaan jättää lapsia vanhempiensa huostaan kun vanhemmat itse ovat siinä kunnossa, että tarvitsisivat huoltajaa. Tälläkin kohtaa voi miettiä elämän tarkoitusta ja tehtävää, että onko sitä laisinkaan vaikka parempiakin päiviä on?

Nyt kun ajatten asiaa niin ehkäpä elämän tarkoitus ja tehtävä on antaa lapsille, puolisolle ja läheisille turavallinen ja hyvä elämä unohtamtta itseäänkään. Se laji näyttää olevan yksi vaikeimmista joka varmaan kuuluu niin julkkiksille kuin taviksillekin. Ihan kaikille.

Tampereella oli muuten eilen iltapäivällä ihanan lämmintä. Lähdin sieltä kotiin päin n. klo. 17.00. Auton mittarin mukaan 10 astetta. Auringon paiste ja etenkin lämpö tuntui pitkästä aikaa aivan ihanalle. Nautiskelin siitä vähän aikaa istuen ulkona. Huomasin samalla kuinka sekin tuottaa minulle hyvää mieltä.

Hyvää ja turvallista päivää teille kaikille

Lue lisää

Hyvää päivää ystävät!Palasinpa miekin erämaan kätköistä ihmisten ilmoille viimein eilenillalla myöhään.Kuljin läpi laajojen kairojen,pilkin vastaantulevilla lammilla ja levähtelin aurinkoisilla pälvipaikoilla katsellen taivasta ja ihmetellen luonnon mahtavia näkyjä.Mietin monesti että tuokin iso petäjä on seissyt paikallaan kymmeniä vuosia ennen kuin olen syntynytkään,kestänyt myrskyt ja lumenpainot,on taipunut muttei taittunut.Niinkuin mekin nyt,olemme joutuneet taipumaan mutta selviämme ilman katkeamista.Eksyksissäkin olin välillä mutta muistan kun isän mukana kulkiessa hän aina neuvoi miten toimia kun sattuu jotain.Monesti hän sanoi että paina maamerkit mieleen ja jos tuntuu että sittenkään ei löydy suuntaa niin kiipeä vaikka viimeisillä voimilla korkeimman vaaran päälle,katsele sieltä ja yritä tunnistaa tuttuja paikkoja.Näin tein nytkin ja tiesin minnepäin lähtiä jotta löytäisin perille.Niinhän se on meidänkin elämäntehtävä,antaa mahdollisimman hyvät eväät omille lapsillemme jotta he pärjäisivät aikanaan omassa elämässään.Elämä on koottu sattumista ja niille ei mahda mitään eikä ole varmasti tarkoitettukaan niin.Jotenkin vasta maatessani lämpimällä isolla kivellä tajusin sen että näin oli tarkoitettu,jopa se etten voi koskaan pitää poikani lasta sylissäni niin silläkin on tarkoituksensa.Mikä?,sitä ei sitten olekkaan tarkoitettu etukäteen tiedettäväksi.Kun löysin sen ison kiven niin muistin heti isäni sanat silloin kun kompastuin kiveen metsässä ja tietenkin tuli kirosanakin.Isä kääntyi minuun päin ja sanoi että kivi sanoisi sulle että älä minua kiroa,kierrä minut.Ymmärsin että sekin kivi on ollut siinä kauan ennen minua ja mie olen se jonka tulee väistää.Tuntui niin turvalliselta vaeltaa kairassa,aivan kuin jokin olisi ollut koko ajan lähelläni ja varmasti olikin.
Eilen tuli vuosi siitä kun menetin poikani,pelkäsin tuota päivää ja ennenkaikkea sitä kellonaikaa kun minulle tultiin ilmoittamaan siitä.Istuin pilkillä ja itkin ikävää samalla hoin itselleni että pahin on jo vuosi sitten tapahtunut,en koe sitä nyt enää uudelleen ja että nyt on vain kyseessä pelkkä aika jolla ei ole järjellisesti ajatellen mitään merkitystä.Puhelin soi ja siellä oli ystäväni joka tiesi poikani kuolemasta mutta ei sitä että tasan vuosi on nyt kulunut.Juttelimme ja suunnittelimme pilkkireissua ens viikolle ja puhelun loputtua vasta kotona huomasin että hän soitti juuri samalla kellonlyömällä jota pelkäsin.Uskomaton ilo valtasi minut sillä näin oli taas tarkoitettu.Joku riensi apuun kun sitä kaikkein eniten tarvitsin sillähetkellä.Saattaa kuullostaa ja varmasti moni ajattelee että tuo on nyt vain olettamusta ja sattumaa mutta mulle se ole sitä.Näistä pienistä asioista otan irti kaiken niiden tuoman rauhan joiden turvin taas jaksan eteenpäin.Illalla vein pojan haudalle punaisen ruusun ja laitoin sekaan pajunkissoja.Poikani haudalta oli lähes kaikki lumet sulaneet mutta muualla oli hautakivet vielä lumen peitossa.Aurinko pääsee paistamaan siihen koko päivän kun muualla isot männyt varjostavat.Itkemättä en selvinnyt mutta miksi pitäisikään?Ja niinkuin monina muinakin kertoina,lähdin pois mieli keventyneenä.Se rauha vain tulee siellä itkun jälkeen ja se että me näemme sitten kun sen aika on.
Sinä Turvamies olet saanut minut monesti iloiseksi kun kaipaat palstalle,se tieto siitä että joku kaipaa ja haluaa kuulla että kaikki on hyvin,ettei ole mitään ikävää tällävälin sattunut.En ole muistanut sanoa Violalle että olen vähän kateellinen siitä avantouinnista.Itseäni se kiinnostaa mutta rohkeus puuttuu vaikka kylmiä kylpyjä olen saanut kevätjäillä jonkun kerran.Johtuu varmaan siitä että kun olen humpsahtanut niin on ehtinyt tulla tosi kylmä kun ei ole heti saanut kuivia vaatteita päälle.Nyt on taas niitä rästitöitä pääsiäisen jälkeen eli koti kuntoon projekti alkaa.Mukavaa päivänjatkoa ystävät.

Kyyneleitä silmät täynnä. kirjoitti:

Hyvää päivää ystävät!Palasinpa miekin erämaan kätköistä ihmisten ilmoille viimein eilenillalla myöhään.Kuljin läpi laajojen kairojen,pilkin vastaantulevilla lammilla ja levähtelin aurinkoisilla pälvipaikoilla katsellen taivasta ja ihmetellen luonnon mahtavia näkyjä.Mietin monesti että tuokin iso petäjä on seissyt paikallaan kymmeniä vuosia ennen kuin olen syntynytkään,kestänyt myrskyt ja lumenpainot,on taipunut muttei taittunut.Niinkuin mekin nyt,olemme joutuneet taipumaan mutta selviämme ilman katkeamista.Eksyksissäkin olin välillä mutta muistan kun isän mukana kulkiessa hän aina neuvoi miten toimia kun sattuu jotain.Monesti hän sanoi että paina maamerkit mieleen ja jos tuntuu että sittenkään ei löydy suuntaa niin kiipeä vaikka viimeisillä voimilla korkeimman vaaran päälle,katsele sieltä ja yritä tunnistaa tuttuja paikkoja.Näin tein nytkin ja tiesin minnepäin lähtiä jotta löytäisin perille.Niinhän se on meidänkin elämäntehtävä,antaa mahdollisimman hyvät eväät omille lapsillemme jotta he pärjäisivät aikanaan omassa elämässään.Elämä on koottu sattumista ja niille ei mahda mitään eikä ole varmasti tarkoitettukaan niin.Jotenkin vasta maatessani lämpimällä isolla kivellä tajusin sen että näin oli tarkoitettu,jopa se etten voi koskaan pitää poikani lasta sylissäni niin silläkin on tarkoituksensa.Mikä?,sitä ei sitten olekkaan tarkoitettu etukäteen tiedettäväksi.Kun löysin sen ison kiven niin muistin heti isäni sanat silloin kun kompastuin kiveen metsässä ja tietenkin tuli kirosanakin.Isä kääntyi minuun päin ja sanoi että kivi sanoisi sulle että älä minua kiroa,kierrä minut.Ymmärsin että sekin kivi on ollut siinä kauan ennen minua ja mie olen se jonka tulee väistää.Tuntui niin turvalliselta vaeltaa kairassa,aivan kuin jokin olisi ollut koko ajan lähelläni ja varmasti olikin.
Eilen tuli vuosi siitä kun menetin poikani,pelkäsin tuota päivää ja ennenkaikkea sitä kellonaikaa kun minulle tultiin ilmoittamaan siitä.Istuin pilkillä ja itkin ikävää samalla hoin itselleni että pahin on jo vuosi sitten tapahtunut,en koe sitä nyt enää uudelleen ja että nyt on vain kyseessä pelkkä aika jolla ei ole järjellisesti ajatellen mitään merkitystä.Puhelin soi ja siellä oli ystäväni joka tiesi poikani kuolemasta mutta ei sitä että tasan vuosi on nyt kulunut.Juttelimme ja suunnittelimme pilkkireissua ens viikolle ja puhelun loputtua vasta kotona huomasin että hän soitti juuri samalla kellonlyömällä jota pelkäsin.Uskomaton ilo valtasi minut sillä näin oli taas tarkoitettu.Joku riensi apuun kun sitä kaikkein eniten tarvitsin sillähetkellä.Saattaa kuullostaa ja varmasti moni ajattelee että tuo on nyt vain olettamusta ja sattumaa mutta mulle se ole sitä.Näistä pienistä asioista otan irti kaiken niiden tuoman rauhan joiden turvin taas jaksan eteenpäin.Illalla vein pojan haudalle punaisen ruusun ja laitoin sekaan pajunkissoja.Poikani haudalta oli lähes kaikki lumet sulaneet mutta muualla oli hautakivet vielä lumen peitossa.Aurinko pääsee paistamaan siihen koko päivän kun muualla isot männyt varjostavat.Itkemättä en selvinnyt mutta miksi pitäisikään?Ja niinkuin monina muinakin kertoina,lähdin pois mieli keventyneenä.Se rauha vain tulee siellä itkun jälkeen ja se että me näemme sitten kun sen aika on.
Sinä Turvamies olet saanut minut monesti iloiseksi kun kaipaat palstalle,se tieto siitä että joku kaipaa ja haluaa kuulla että kaikki on hyvin,ettei ole mitään ikävää tällävälin sattunut.En ole muistanut sanoa Violalle että olen vähän kateellinen siitä avantouinnista.Itseäni se kiinnostaa mutta rohkeus puuttuu vaikka kylmiä kylpyjä olen saanut kevätjäillä jonkun kerran.Johtuu varmaan siitä että kun olen humpsahtanut niin on ehtinyt tulla tosi kylmä kun ei ole heti saanut kuivia vaatteita päälle.Nyt on taas niitä rästitöitä pääsiäisen jälkeen eli koti kuntoon projekti alkaa.Mukavaa päivänjatkoa ystävät.

Lue lisää

Hei Kyyneleitä silmät täynnä

Olen todellakin kaivannut sinua ja olet päivittäin mielessä niin kuin monet muutkin teistä. Olen iloinen, että kirjoitit ja kerroit matkastasi. Olen kokeillut avantouintia ja pienessämäärin vaeltamista mutta jotenkin tuo sinun matka on jotain suurta seikkailua jota minä todella kadehdin. Kadehtia voi hyvällä mielellä ja olla samalla iloinen siitä, että olet päässyt siitä nauttimaan.

Kerroit isäsi antamista ohjeista ja suunnista. Minäkin niitä pojalleni annoin mutta hän ei niitä noudattanut. Tuo sama suunta asia kävi mielessäni kun istuin hetki sitten rappusillani tupakalla. Kadulla ajoi vanha pappa polkupyörällä. Vaikka kadulla ei ollut muuta liikennettä ja hänkin kääntyi kevyenliikenteen väylää toiselle väylälle näytti hän rukkas-kädellä suuntamerkkiä kääntyessään. Kuinka moni pyöräilijä näyttää suuntamerkkiä ja kuinka moni edes tietää mikä se suuntamerkki on?

On tärkeää näyttää suuntamerkkiä myös elämässä. Läheiseni myös huomaavat mihin suuntaan olen ja olemme menossa. Joskus tuntuu, etten viitsi, jaksa, kykene tai ilkeä näyttää suuntamerkkiä. Silloin ei tietenkään toiset voi välttämättä tietää mihin suuntaan olen menossa.

Mietin välillä tätä suurta elämääni ja sen suurta tarkoitusta sekä sen suurta elämän tehtävää. En vain löydä mitään vastausta tai sitä suurta tehtävää. Kun sitten välillä tajuan pienuuteni niin huomaan, että pelkkä elämä ja sen hallinta on sitä tehtävää ja tarkoitusta.

Tervetuloa sinulle kotiin ja palstalle

Hei Rakkaansa menettänyt

Kiva kun kirjoitit ja tulit siten palstalle. Sama kalvava suru riepottelee meitä kaikkia. Joskus se muuttaa muotoaan ja joskus joku muisto tai asia vie meidät pohjalle kysymykseen MIKSI?

Meistä on monta on menettänyt lapsensa mutta on joukossa niitäkin jotka ovat menettäneet puolisonsa. On myös niitä jotka ovat menettäneet puolisonsa ja lapsensa tai molemmat lapsensa.

Anseliga68 on palstallamme ollut joka tietää ja tuntee puolisin surun. Tietää mitä se arki ja elämä on muistioineen ilman puolisoa.

Ihanaa ja todella arvokasta, että kirjoitit kauniin runosi loppuun "Vielä me nähdään :)". Siinä jotain meille tietämätöntä, toivoa, kipinää. Moni tahtoisi sen tässä tilanteessa samuttaa, todistaa YouTuben videolla tai Googlettamalla sen tyhjäksi tai täysin vääräksi.
Pidä siitä kiinni. Niin teen minäkin.

Ja pysy palstalla sillä sinunkin kokemuksia elämän arjesta tarvitaan.

joka ei lopu koskaan kohdallani.Kuten turvamies tuossa mainitsi minusta niin,olen myös menettänyt puolisoni vuonna 2000 ja melko nuorena.Hän menehtyi vaikean ja pitkän sairauden myötä myös.Itse kamppailen jatukuvasti ikävän kanssa ja sitä varmaan moni tässä ketjussa ihmettelee,että eikö tuo nyt jo pääse tuosta yli.Jokainen kulkee tässäkin asiassa omaa taisteluaan,toinen pääsee helpolla,toinen rypee ikuiseti.Sinulle toivotan henkilökohtaisesti voimia suruusi ja kiitos kauniista runosta.

Anseliga68 kirjoitti:

joka ei lopu koskaan kohdallani.Kuten turvamies tuossa mainitsi minusta niin,olen myös menettänyt puolisoni vuonna 2000 ja melko nuorena.Hän menehtyi vaikean ja pitkän sairauden myötä myös.Itse kamppailen jatukuvasti ikävän kanssa ja sitä varmaan moni tässä ketjussa ihmettelee,että eikö tuo nyt jo pääse tuosta yli.Jokainen kulkee tässäkin asiassa omaa taisteluaan,toinen pääsee helpolla,toinen rypee ikuiseti.Sinulle toivotan henkilökohtaisesti voimia suruusi ja kiitos kauniista runosta.

Lue lisää

Hei!

Eikai kukaa voi määrätä, kuinka kauan "on lupa" surra menetettyä läheistä. Toiset pystyvät jatkamaan elämää helpommin ja toisilla se on vaikeampaa. Jokaisen tilanne on erilainen, joten oikeaa ei voi ollakaan, on vain jokaisen henkilökohtainen kokemus. Toisaalta "normaaliin elämään" pääsemiseksikin voi olla tarpeen tehdä työtä, joskus ammattiauttajienkin kanssa.

Minä menetin puolisoni täysin yllättäen ja osin sairaalapäivystyksen välinpitämättömyydestä johtuen. Hoitovirhe on myönnetty, mutta virallista päätöstä siitä tuskin ikinä tulee. Puolisonsa menettäneille on vertaisverkkoa löydettävissä osoitteesta: www.nuoretlesket.fi

Sivuilla on myös tietoa surukonferenssista ja nuorten leskien valtakunnallisesta tapaamisesta 24.-26.4.2009 Jyväskylässä.

Kiitokset myös minulta kauniista runosta.

menetin maaliskuun lopussa kihlattuni pitkäaikaisen sairauden takia.
Olen koittanut pitää itseni kiireisenä ja tekemistä riittäisi täällä kotonakin, silti vaan kökötän enkä saa mitään aikaan.

Se vaan, että mielentila vaihtelee aika railakkaasti toisinaan.

Iltaisin juttelen ajatuksillani kullalle, jospa hän kuuleekin vähän niinkuin sairaalassa kuulee muttei pysty vastaamaan.
Tuossa seinällä oli kihlattuni ostama juliste, katselin sitä ja ihmettelin mitähän ihmeellistä kulta tuossa julisteessa näki. Hieman myöhemmin juliste tippui. No laitoin sen takaisin ja se tippui taas.

No ehkä sinitarra on vanhaa, ehkä pää tekee temppujaan. Toinen kuollut ystäväni kävi unessa juttelemassa mun kanssa, ei siinä muuta erikoista, mutta en näe normaalisti unia.
Meillä oli kihlatun kanssa oma juttu nähdään unimaailmassa. Näin sanoin viimeisenä iltanakin.

Kumpa näkisi niitä unia lisää.

No sellasta mun uusi elämä on katsella tavaroita, kuvia, vajota menneeseen.

Minä se vaan kirjoitti:

menetin maaliskuun lopussa kihlattuni pitkäaikaisen sairauden takia.
Olen koittanut pitää itseni kiireisenä ja tekemistä riittäisi täällä kotonakin, silti vaan kökötän enkä saa mitään aikaan.

Se vaan, että mielentila vaihtelee aika railakkaasti toisinaan.

Iltaisin juttelen ajatuksillani kullalle, jospa hän kuuleekin vähän niinkuin sairaalassa kuulee muttei pysty vastaamaan.
Tuossa seinällä oli kihlattuni ostama juliste, katselin sitä ja ihmettelin mitähän ihmeellistä kulta tuossa julisteessa näki. Hieman myöhemmin juliste tippui. No laitoin sen takaisin ja se tippui taas.

No ehkä sinitarra on vanhaa, ehkä pää tekee temppujaan. Toinen kuollut ystäväni kävi unessa juttelemassa mun kanssa, ei siinä muuta erikoista, mutta en näe normaalisti unia.
Meillä oli kihlatun kanssa oma juttu nähdään unimaailmassa. Näin sanoin viimeisenä iltanakin.

Kumpa näkisi niitä unia lisää.

No sellasta mun uusi elämä on katsella tavaroita, kuvia, vajota menneeseen.

Lue lisää

Hei Minä se vaan

Surusi on alkuvaiheessa ja todennäköisesti se tulee vielä muuttamaan muotoaan. On tärkeää, että itse vahvistut. Näin jaksat paremmin surun kuorman kantaa. Toivon, että löydät jotain uusia asioita mitkä antavat sinulle voimaa mennä eteenpäin ja kun löydät niin älä pidä niitä salaisuutena vaan kerro niistä meille muillekin.

Sinitarra vanhenee ajanmyötä mutta uusi tarra pitää aina paremmin.

Minä se vaan kirjoitti:

menetin maaliskuun lopussa kihlattuni pitkäaikaisen sairauden takia.
Olen koittanut pitää itseni kiireisenä ja tekemistä riittäisi täällä kotonakin, silti vaan kökötän enkä saa mitään aikaan.

Se vaan, että mielentila vaihtelee aika railakkaasti toisinaan.

Iltaisin juttelen ajatuksillani kullalle, jospa hän kuuleekin vähän niinkuin sairaalassa kuulee muttei pysty vastaamaan.
Tuossa seinällä oli kihlattuni ostama juliste, katselin sitä ja ihmettelin mitähän ihmeellistä kulta tuossa julisteessa näki. Hieman myöhemmin juliste tippui. No laitoin sen takaisin ja se tippui taas.

No ehkä sinitarra on vanhaa, ehkä pää tekee temppujaan. Toinen kuollut ystäväni kävi unessa juttelemassa mun kanssa, ei siinä muuta erikoista, mutta en näe normaalisti unia.
Meillä oli kihlatun kanssa oma juttu nähdään unimaailmassa. Näin sanoin viimeisenä iltanakin.

Kumpa näkisi niitä unia lisää.

No sellasta mun uusi elämä on katsella tavaroita, kuvia, vajota menneeseen.

Lue lisää

Iltaa teille kaikille ja kiitos kirjoituksistanne

Voin oikein elää Kynneleitä Silmät täynnä erämaaretkeä, minä voin puolestani kadehtia sitä, siis hyvällä tavalla kadehtia, koska itse olen kiinnostunut vaeltamisesta myös. Koen varmasti jotakin samaa kuin sinä kairassa, kun olen saaristossa. Meri on myös niin hallitseva, siellä voi tuntea olevansa joskus hyvin pieni ja monet asiat elämässä saavat sen äärellä uudet mittasuhteet.Sen liike on loputon, se näyttää lempeytensä ja myös voimansa.

Nyt, kun kävimme Syötteellä, niin hiihdimme sellaiselle autiotuvalle, joka sijaitsi järven rannalla. Siellä oli niin hiljaista ja kaunista. Joutsenen ääni kuului järveltä ja sitten näimmekin pari. Kaipa siellä jo oli sulapaikkoja jossakin.

Kiitos sinulle Rakkaansa menettänyt kauniista runostasi. Minäkin uskon, että vielä tapaat rakkaasi. Itse en jaksaisi elää,jos en uskoisi tapaavani poikaani vielä.

Minusta on hyvä, että te, jotka olette menettäneet nyt puolison rinnaltanne, olette läytäneet tälle palstallemme. Suruja ei voi panna mihinkän arvojärjestykseen, suremiselle ei voi panna määräaikaa. Jokainen suru, minkä joudumme elämässämme kokemaan on omanlainen, ainutlaatuinen. Mitä enemmän olemme rakastaneet, sitä suurempi on myös surumme, kun rakastamamme läheinen otetaan meiltä pois. Tämä rakas puuttuu elämästämme, hänen paikkaansa ei korvaa kukaan.

Tänä päivänä en ole tehnyt todellakaan mitään hyödyllistä, siis sellaista, mitä olin suunitellut tälle päivälle. Sisko soitti aamulla (hän on talvilomalla) ja tapasimme puolenpäivän aikaan ja menimmekin syömään. Juttelimme kauan ruuan ääressä ja päätimme sitten lähteä kirpputorikierrokselle. Sisko kokoaa sellaisia vauvapakkauksia, joista olen kertonut ja hän metsästää jatkuvasti hyväkuntoisia vauvanvaatteita. Hän löysikin joitakin. Itse löysin vauvan äitiysavustuspakkauksen hyväkuntoisen ulkohaalarin. Tällainen haalari oli nuorimman poikani äippäpakkauksessa aikoinaan.(nostalgiaa ja retrovaatteethan ovat nyt muodissa). Pidän pientä varastoa ylimääräisiä vaatteita mökillä, kun monesti vierailla on liian vähän vaatteita mukanaan.Joskus joku onnistuu myös tippumaan veteen tai muuten vain kastelemaan itsensä.

Kävimme vielä yhdessä sytyttämässä kynttilät kaikille haudoillemme. Pojan haudalla oli useita kimppuja narsisseja, ruukuissa ja leikkokukkina.Niitä oli ilmestynty sinne poissaollessamme pääsiäisen aikana. Tuntui hyvältä.

Kun sitten kotiuduin, ei aurinko enää paistanut niin intensiivisesti likaisiin ikkunoihini,joten voin jättää niiden pesemisen johonkin toiseen päivään.

Hyvää illanjatkoa teille kaikille ystävät

Turvamies kirjoitti:

Hei Minä se vaan

Surusi on alkuvaiheessa ja todennäköisesti se tulee vielä muuttamaan muotoaan. On tärkeää, että itse vahvistut. Näin jaksat paremmin surun kuorman kantaa. Toivon, että löydät jotain uusia asioita mitkä antavat sinulle voimaa mennä eteenpäin ja kun löydät niin älä pidä niitä salaisuutena vaan kerro niistä meille muillekin.

Sinitarra vanhenee ajanmyötä mutta uusi tarra pitää aina paremmin.

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=iMGtnbc-sOI&feature=related

Sain yllättävältä taholta vihjeen mitä se juliste tarkoittaa. Pitää vaan rohkeesti mennä kohti yllättäviä asioita.

Hei Turvamies ja kaikki te muut kanssakulkijat !

Eilen tuli jossakin asiassa vastaani suomenkielen aikamuodot, niistä imperfekti (piti oikein verestää kielioppitaitojaan) ja samalla ajattelin, että taidan elää päivittäin aika paljon imperfektissä eli menneessä ajassa myös minä. Etsin albumeistamme yhtä tiettyä valokuvaa nuorimmasta pojastamme ja siinä samalla tuli vastaan valokuvia vanhimmasta. Meillä on hänen lapsuudestaan paljon kuvia, hänhän oli ensimmäinen lapsi ja ensimmäistä kuvataan yleensä paljon. Elin niin monia muistoja ja paino asettui taas rintaani.
Ihmiset elävät yleensä aivan liikaa siinä imperfektissä tai sitten tulevassa . Meillä ei enää ole nykyhetkeä menettämämme rakkaan kanssa, ei sitä kielen presens- muotoa, ei myöskään tulevaa, joten on kai aika luonnollista, että ajatukset viipyvät niissä menneissä päivissä ja tapahtumissa.

Aamu valkeni täällä meillä aurinkoisena ja keväisenä. Iltapäivällä ehdin siivota kasvihuoneen. Siellä sisällä oli jo ihan lämmintä. Iltaa kohden taivas meni pilveen ja alkoi sataa lunta.Kevätsiivoukset saivat jäädä siihen. Lähdin miehen kanssa avantoon, vaikka ei se nyt enää mikään avanto ole, kun vapaata merta on jo aika paljon näkyvissä. Kylmää se vesi kuitenkin oli ja tuntui ihanalta.

Yksi entisistä työtovereista soitti ja puhui pitkään. Hän on tekemässä samanlaista päätöstä kuin minä vuosi sitten. On jättämässä jäähyväiset vakituiselle työlleen ja kyseli kokemuksiani. Minun tilanteeni nyt on varmaan aika erilainen kuin hänen . Mukava oli kuitenkin kuulla hänestä.

Valvoin eilen illalla pitkään ja mietin kaikenlaista. Mietin poikaani tietysti. Mietin untani, jonka näin silloin melkein heti poikani kuoleman jälkeen. Matkustin tapaamaan häntä, tiesin unessani, että hän on kuollut . Unessa hän oli ihanassa aurinkoisessa paikassa ja hän tuli minua vastaan ruskettuneena ja niin kauniina. Se uni lohduttaa minua vieläkin.Ajattelen, että se ihana paikka oli taivas. Millaista hänellä on nyt siellä ? Näkeekö hän minut, näkeekö miten suren häntä ?Näkeekö, että kuitenkin yritän jatkaa elämääni ?Tuleeko hän sitten minua vastaan, kun minun lähtöni aika on ?
Näin hänestä jotakin unta viime yönä. Tiesin herättyäni, että hän oli unessani, vaikka sen unen tapahtumat eivät jääneet selvästi mieleeni.

Miten teidän toisten päivä on mennyt ? Kertokaa, jos jaksatte

Hyvää illanjatkoa ja yötä kaikille

Viola kirjoitti:

Hei Turvamies ja kaikki te muut kanssakulkijat !

Eilen tuli jossakin asiassa vastaani suomenkielen aikamuodot, niistä imperfekti (piti oikein verestää kielioppitaitojaan) ja samalla ajattelin, että taidan elää päivittäin aika paljon imperfektissä eli menneessä ajassa myös minä. Etsin albumeistamme yhtä tiettyä valokuvaa nuorimmasta pojastamme ja siinä samalla tuli vastaan valokuvia vanhimmasta. Meillä on hänen lapsuudestaan paljon kuvia, hänhän oli ensimmäinen lapsi ja ensimmäistä kuvataan yleensä paljon. Elin niin monia muistoja ja paino asettui taas rintaani.
Ihmiset elävät yleensä aivan liikaa siinä imperfektissä tai sitten tulevassa . Meillä ei enää ole nykyhetkeä menettämämme rakkaan kanssa, ei sitä kielen presens- muotoa, ei myöskään tulevaa, joten on kai aika luonnollista, että ajatukset viipyvät niissä menneissä päivissä ja tapahtumissa.

Aamu valkeni täällä meillä aurinkoisena ja keväisenä. Iltapäivällä ehdin siivota kasvihuoneen. Siellä sisällä oli jo ihan lämmintä. Iltaa kohden taivas meni pilveen ja alkoi sataa lunta.Kevätsiivoukset saivat jäädä siihen. Lähdin miehen kanssa avantoon, vaikka ei se nyt enää mikään avanto ole, kun vapaata merta on jo aika paljon näkyvissä. Kylmää se vesi kuitenkin oli ja tuntui ihanalta.

Yksi entisistä työtovereista soitti ja puhui pitkään. Hän on tekemässä samanlaista päätöstä kuin minä vuosi sitten. On jättämässä jäähyväiset vakituiselle työlleen ja kyseli kokemuksiani. Minun tilanteeni nyt on varmaan aika erilainen kuin hänen . Mukava oli kuitenkin kuulla hänestä.

Valvoin eilen illalla pitkään ja mietin kaikenlaista. Mietin poikaani tietysti. Mietin untani, jonka näin silloin melkein heti poikani kuoleman jälkeen. Matkustin tapaamaan häntä, tiesin unessani, että hän on kuollut . Unessa hän oli ihanassa aurinkoisessa paikassa ja hän tuli minua vastaan ruskettuneena ja niin kauniina. Se uni lohduttaa minua vieläkin.Ajattelen, että se ihana paikka oli taivas. Millaista hänellä on nyt siellä ? Näkeekö hän minut, näkeekö miten suren häntä ?Näkeekö, että kuitenkin yritän jatkaa elämääni ?Tuleeko hän sitten minua vastaan, kun minun lähtöni aika on ?
Näin hänestä jotakin unta viime yönä. Tiesin herättyäni, että hän oli unessani, vaikka sen unen tapahtumat eivät jääneet selvästi mieleeni.

Miten teidän toisten päivä on mennyt ? Kertokaa, jos jaksatte

Hyvää illanjatkoa ja yötä kaikille

Lue lisää

Hei Viola

Luin äsken entisen palstamme vanhoja viestejä. Olemme jaksaneet kulkea toistemme rinnalla jo jonkin aikaa ja paljon on uusia asioita ja ideoita virinnyt. Terapiaa sekin, että saamme kirjoittaa toisillemme vaikka pelkästään päivämme tapahtumista. On niin helpoo samaistua ja jopa mielessä kuvittella näkevänsä sen mitä lukee.

Unista sen verran vielä, että olen nähnyt viimeaikoina pojastani useita unia. välillä hän on se nuori mikä lähtiessään oli ja välillä hän on se pieni poika mikä omin jaloin pystyi kulkemaan. Unet ovat ihania ja toivonkin saavani elää niissä hänen kanssaan. Unessa eläminen ja näkeminen on jotenkin erinlaista kuin valveilla olevat mielikuvat. Unessa voi tapahtua mitä hyvänsä mutta valveen mielikuvat ovat jotenkin muistiin perustuvia ja hallittuja.

Minäkin toivoisin saada lukea muidenkin päivän kuulumiset

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola

Luin äsken entisen palstamme vanhoja viestejä. Olemme jaksaneet kulkea toistemme rinnalla jo jonkin aikaa ja paljon on uusia asioita ja ideoita virinnyt. Terapiaa sekin, että saamme kirjoittaa toisillemme vaikka pelkästään päivämme tapahtumista. On niin helpoo samaistua ja jopa mielessä kuvittella näkevänsä sen mitä lukee.

Unista sen verran vielä, että olen nähnyt viimeaikoina pojastani useita unia. välillä hän on se nuori mikä lähtiessään oli ja välillä hän on se pieni poika mikä omin jaloin pystyi kulkemaan. Unet ovat ihania ja toivonkin saavani elää niissä hänen kanssaan. Unessa eläminen ja näkeminen on jotenkin erinlaista kuin valveilla olevat mielikuvat. Unessa voi tapahtua mitä hyvänsä mutta valveen mielikuvat ovat jotenkin muistiin perustuvia ja hallittuja.

Minäkin toivoisin saada lukea muidenkin päivän kuulumiset

Lue lisää

Minäkin luin välillä niitä ensimmäisen viestiketjumme kirjoituksia. Se oli oikeastaan puolen vuoden päiväkirja surun vaiheista päivästä päivään. Vertaistukea parhaimmillaan. Joku on kutsunut vertaistukea "kolmannen sektorin" tueksi, parhaimmaksi.

Minä en ole nähnyt kovin paljon unia pojastani, tai joinakin aamuina minulla on tunne, että hän oli mukana unessani,mutta unet ikäänkuin haihtuvat pois ja en saa niitä enää mieleeni.

Arjessa pysyminen, siitä kertominen ja toisten arjesta lukeminen, tuo turvallisuuden tunnetta,todisteen siitä, että surunkin kanssa voi elää.
Luin eilen erään äidin kirjoituksen. Hän menetti poikansa sydänkohtaukseen 7 v sitten. Hän sanoi, että oli odottanut tätä 7:ttä vuosipäivää. Hänelle on kerrottu, että lapsensa menettäneillä menee n 7 v siihen, että he taas pystyvät täysipainoiseen elämään. Elämään, jossa suru on hyväksytty kulkemaan rinnalla. Hän sanoi, että on tapahtunut paljon, hän pystyy taas luottamaan elämään, suunnittelemaan elämäänsä ja iloitsemaan siitä.

Toivotaan, että kun pääsemme tänä iltana uneen, niin saamme rakkaamme luoksemme

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola

Luin äsken entisen palstamme vanhoja viestejä. Olemme jaksaneet kulkea toistemme rinnalla jo jonkin aikaa ja paljon on uusia asioita ja ideoita virinnyt. Terapiaa sekin, että saamme kirjoittaa toisillemme vaikka pelkästään päivämme tapahtumista. On niin helpoo samaistua ja jopa mielessä kuvittella näkevänsä sen mitä lukee.

Unista sen verran vielä, että olen nähnyt viimeaikoina pojastani useita unia. välillä hän on se nuori mikä lähtiessään oli ja välillä hän on se pieni poika mikä omin jaloin pystyi kulkemaan. Unet ovat ihania ja toivonkin saavani elää niissä hänen kanssaan. Unessa eläminen ja näkeminen on jotenkin erinlaista kuin valveilla olevat mielikuvat. Unessa voi tapahtua mitä hyvänsä mutta valveen mielikuvat ovat jotenkin muistiin perustuvia ja hallittuja.

Minäkin toivoisin saada lukea muidenkin päivän kuulumiset

Lue lisää

Minäkin luin välillä niitä ensimmäisen viestiketjumme kirjoituksia. Se oli oikeastaan puolen vuoden päiväkirja surun vaiheista päivästä päivään. Vertaistukea parhaimmillaan. Joku on kutsunut vertaistukea "kolmannen sektorin" tueksi, parhaimmaksi.

Minä en ole nähnyt kovin paljon unia pojastani, tai joinakin aamuina minulla on tunne, että hän oli mukana unessani,mutta unet ikäänkuin haihtuvat pois ja en saa niitä enää mieleeni.

Arjessa pysyminen, siitä kertominen ja toisten arjesta lukeminen, tuo turvallisuuden tunnetta,todisteen siitä, että surunkin kanssa voi elää.
Luin eilen erään äidin kirjoituksen. Hän menetti poikansa sydänkohtaukseen 7 v sitten. Hän sanoi, että oli odottanut tätä 7:ttä vuosipäivää. Hänelle on kerrottu, että lapsensa menettäneillä menee n 7 v siihen, että he taas pystyvät täysipainoiseen elämään. Elämään, jossa suru on hyväksytty kulkemaan rinnalla. Hän sanoi, että on tapahtunut paljon, hän pystyy taas luottamaan elämään, suunnittelemaan elämäänsä ja iloitsemaan siitä.

Toivotaan, että kun pääsemme tänä iltana uneen, niin saamme rakkaamme luoksemme

Viola kirjoitti:

Minäkin luin välillä niitä ensimmäisen viestiketjumme kirjoituksia. Se oli oikeastaan puolen vuoden päiväkirja surun vaiheista päivästä päivään. Vertaistukea parhaimmillaan. Joku on kutsunut vertaistukea "kolmannen sektorin" tueksi, parhaimmaksi.

Minä en ole nähnyt kovin paljon unia pojastani, tai joinakin aamuina minulla on tunne, että hän oli mukana unessani,mutta unet ikäänkuin haihtuvat pois ja en saa niitä enää mieleeni.

Arjessa pysyminen, siitä kertominen ja toisten arjesta lukeminen, tuo turvallisuuden tunnetta,todisteen siitä, että surunkin kanssa voi elää.
Luin eilen erään äidin kirjoituksen. Hän menetti poikansa sydänkohtaukseen 7 v sitten. Hän sanoi, että oli odottanut tätä 7:ttä vuosipäivää. Hänelle on kerrottu, että lapsensa menettäneillä menee n 7 v siihen, että he taas pystyvät täysipainoiseen elämään. Elämään, jossa suru on hyväksytty kulkemaan rinnalla. Hän sanoi, että on tapahtunut paljon, hän pystyy taas luottamaan elämään, suunnittelemaan elämäänsä ja iloitsemaan siitä.

Toivotaan, että kun pääsemme tänä iltana uneen, niin saamme rakkaamme luoksemme

Lue lisää

Mitäköhän tein, kun onnistuin saamaan tekstiä tuplasti ?

Hei 1_3 Kiva kun kirjoitit. Muistelen, että olen vastaavasta jutusta aikaisemmalla palstalla tai sitten jollakin toisella lukenut. Lienekkö sama? Oli miten oli on elämäsi muuttunut täysin sitä mitä se on ollut niin kuin meillä muillakin. Sinulla on ollut ja nyt sinulle jäi kokonaan se vanhemman vastuu lapsista. Poikani kuoleman myötä on suru ikävä syönyt minua niin, että koetan muistuttaa itseäni vastuusta ja siitä vanhemman velvoitteesta muita kohtaan. Tule mukaan ketjuun kertomaan arjestasi ja siitä miten elämä vääjäämättä kulkee eteenpäin, oli päiväsi huono tai hyvä. Surussa ja ilossa olemme yhtä niin kuin moni meistä on kertonut. Miten sitten on mahdollista olla yhtä jos ei edes tunne tai on muutoin näkymätön? Siinpä se. Se vahva suru ja ikävä yhdistää meitä niin voimakkaasti, että voimme täysin tuntea toisten olotilan koska se myös samalla on sitä omaamme mitä tunnemme. Elämän kohtailoihimme ei ole meillä vaikeuksia samaistua vaikka ne joiltakin osin ovat erilaisia. Eilen kirjoitin omista murheellisista ajatuksistani. On joskus pakotettava itsensä aivan johonkin muuhun tekemiseen vaikkei oikein kiinnostaisikaan jotta ajatukset saavat levätä. Ajatusten on pakko saada välillä levätä. Kaikki hyvä ja mielenkiintoinen ei ole pois rakkaudestasi puolisoasi kohtaan joten toivotan voimia kaiken hyvän ja mielekkään etsimiseen. Lapsista vielä. Huomaan kuinka omat tyttäreni surevat veljeään eritavoin kuin minä isänä. Minusta se erinlaisuus liittyy myös ikään. Tuntuu välillä aivan mahdottomalle auttaa heitä ja siksipä olenkin ollut hyvin varovainen asian suhteen. En halua heitä herkistää mitenkään suurempaan suruun ja ikävään. Useasti näyttelen heille vahvempaa kuin olenkaan. Tosin olen huono näyttelijä mutta sitäkin parempi turvamies. Omankin suruni käsittely on ehdottomasti helpompaa täällä palstalla kuin lasteni ja avopuolisoni kanssa (samaan ryhmään kuuluu sukulaiset ja jopa osa ystävistäkin). En halua heitä viedä mukanani surun syövereihin. Minulle tästä palstasta on paljon apua. Saan samaistua, saan purkaa päivääni, saan oppia uutta, saan kehittyä ja jalostua, saan voimaa (tosin en perusta elämää tai minkään todistusta YoyTube videoista). Voimia sinulle ja lapsillesi. Isän kädessä ollaan kaikki.

Turvamies kirjoitti:

Hei 1_3 Kiva kun kirjoitit. Muistelen, että olen vastaavasta jutusta aikaisemmalla palstalla tai sitten jollakin toisella lukenut. Lienekkö sama? Oli miten oli on elämäsi muuttunut täysin sitä mitä se on ollut niin kuin meillä muillakin. Sinulla on ollut ja nyt sinulle jäi kokonaan se vanhemman vastuu lapsista. Poikani kuoleman myötä on suru ikävä syönyt minua niin, että koetan muistuttaa itseäni vastuusta ja siitä vanhemman velvoitteesta muita kohtaan. Tule mukaan ketjuun kertomaan arjestasi ja siitä miten elämä vääjäämättä kulkee eteenpäin, oli päiväsi huono tai hyvä. Surussa ja ilossa olemme yhtä niin kuin moni meistä on kertonut. Miten sitten on mahdollista olla yhtä jos ei edes tunne tai on muutoin näkymätön? Siinpä se. Se vahva suru ja ikävä yhdistää meitä niin voimakkaasti, että voimme täysin tuntea toisten olotilan koska se myös samalla on sitä omaamme mitä tunnemme. Elämän kohtailoihimme ei ole meillä vaikeuksia samaistua vaikka ne joiltakin osin ovat erilaisia. Eilen kirjoitin omista murheellisista ajatuksistani. On joskus pakotettava itsensä aivan johonkin muuhun tekemiseen vaikkei oikein kiinnostaisikaan jotta ajatukset saavat levätä. Ajatusten on pakko saada välillä levätä. Kaikki hyvä ja mielenkiintoinen ei ole pois rakkaudestasi puolisoasi kohtaan joten toivotan voimia kaiken hyvän ja mielekkään etsimiseen. Lapsista vielä. Huomaan kuinka omat tyttäreni surevat veljeään eritavoin kuin minä isänä. Minusta se erinlaisuus liittyy myös ikään. Tuntuu välillä aivan mahdottomalle auttaa heitä ja siksipä olenkin ollut hyvin varovainen asian suhteen. En halua heitä herkistää mitenkään suurempaan suruun ja ikävään. Useasti näyttelen heille vahvempaa kuin olenkaan. Tosin olen huono näyttelijä mutta sitäkin parempi turvamies. Omankin suruni käsittely on ehdottomasti helpompaa täällä palstalla kuin lasteni ja avopuolisoni kanssa (samaan ryhmään kuuluu sukulaiset ja jopa osa ystävistäkin). En halua heitä viedä mukanani surun syövereihin. Minulle tästä palstasta on paljon apua. Saan samaistua, saan purkaa päivääni, saan oppia uutta, saan kehittyä ja jalostua, saan voimaa (tosin en perusta elämää tai minkään todistusta YoyTube videoista). Voimia sinulle ja lapsillesi. Isän kädessä ollaan kaikki.

Lue lisää

lasket vain lukuja että, kuinka paljon ihmisiä kirjoitaa tässä ketjussa?olet useassa viestissäsi maininnut siitä!Eikö kuitenkin vakavan asian edessä ole aivan muut asiat tärkeipiä kuin luvut,kilpajuoksulla ja numeroilla ei voita mitään.

sivusta lukija kirjoitti:

lasket vain lukuja että, kuinka paljon ihmisiä kirjoitaa tässä ketjussa?olet useassa viestissäsi maininnut siitä!Eikö kuitenkin vakavan asian edessä ole aivan muut asiat tärkeipiä kuin luvut,kilpajuoksulla ja numeroilla ei voita mitään.

Lue lisää

Hei sivusta lukija Jos luet enemmän ja tarkemmin niin huomaat etten laske pelkästään lukuja. Luvuilla ei ole myöskään tarkoitusta tai merkitystä niin kuin itsekin sanot. Kirjoitan hyvin paljon arjestani ja tuntemuksistani. Tiedän palsatalle kirjoittajat ja useasti mietin myös niitäkin ihmisiä jotka vain lukevat sitä. Ehkä joskus onlen ajatellut sinuakin. Koska palstan tekijät ovat tehneet laskurin niin tuntuu ihan normaalille ja luontevalle huomioida myös se. Miksi ei? En toivo, että palstalle aletaan kirjoittamaan ihan vain hörhöilemällä tai linkittämällä jotain jotta luvut kasvaisivat ja palsta täyttyisi. Meillä kirjoittajilla on ollut näin ihan hyvä olla. Olet oikeassa, että vakava asia ja sen käsitteley on se tärkein ja siksi kaikissa kirjoituksissani olenkin kirjoittanut siitä. Tuli ihan huonomieli, että mainitsemani luvut ovat nousseet kirjoituksiani tärkeinmiksi kohdallasi. Pahoittelen, että sinulle on tullut vääräkuva todellisista tarkoituksestani. Jos nyt jatkossa vielä mainitsen jotain lukuja niin jatka vaan lukemista kyllä siellä pitäsi olla muutakin luettavaa tähän surulliseen elämäntilanteeseen. Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Hei sivusta lukija Jos luet enemmän ja tarkemmin niin huomaat etten laske pelkästään lukuja. Luvuilla ei ole myöskään tarkoitusta tai merkitystä niin kuin itsekin sanot. Kirjoitan hyvin paljon arjestani ja tuntemuksistani. Tiedän palsatalle kirjoittajat ja useasti mietin myös niitäkin ihmisiä jotka vain lukevat sitä. Ehkä joskus onlen ajatellut sinuakin. Koska palstan tekijät ovat tehneet laskurin niin tuntuu ihan normaalille ja luontevalle huomioida myös se. Miksi ei? En toivo, että palstalle aletaan kirjoittamaan ihan vain hörhöilemällä tai linkittämällä jotain jotta luvut kasvaisivat ja palsta täyttyisi. Meillä kirjoittajilla on ollut näin ihan hyvä olla. Olet oikeassa, että vakava asia ja sen käsitteley on se tärkein ja siksi kaikissa kirjoituksissani olenkin kirjoittanut siitä. Tuli ihan huonomieli, että mainitsemani luvut ovat nousseet kirjoituksiani tärkeinmiksi kohdallasi. Pahoittelen, että sinulle on tullut vääräkuva todellisista tarkoituksestani. Jos nyt jatkossa vielä mainitsen jotain lukuja niin jatka vaan lukemista kyllä siellä pitäsi olla muutakin luettavaa tähän surulliseen elämäntilanteeseen. Isän kätteen

Lue lisää

Hei vielä Jäi kysymättä, että onko muillekin muodostunut vääräkuva kirjoitusteni tarkoitusperästä kun olen maininnut lukuja kuin nimimerkille sivusta lukija?

Turvamies kirjoitti:

Hei vielä Jäi kysymättä, että onko muillekin muodostunut vääräkuva kirjoitusteni tarkoitusperästä kun olen maininnut lukuja kuin nimimerkille sivusta lukija?

Anna sivusta lukijan olla ja unohda hänen juttunsa.Me kyllä kaikki vaki kirjoittajat tajuamme tämän ketjun tarkoituksen. Täällä Hesassa tihkuu nyt justiin pikkuisen vettä.Tänä iltana menen syömään entisen työkaverini kanssa ja muistellaan entisiä aikoja. Maanantaina palaankin sitten 3viikon sairikselta töihin.

Turvamies kirjoitti:

Hei vielä Jäi kysymättä, että onko muillekin muodostunut vääräkuva kirjoitusteni tarkoitusperästä kun olen maininnut lukuja kuin nimimerkille sivusta lukija?

Ainoastaan sellainen mielikuva on luvuista jäänyt, että on tämä vertaistuki on meille monelle tarpeen.

Anseliga68 kirjoitti:

Anna sivusta lukijan olla ja unohda hänen juttunsa.Me kyllä kaikki vaki kirjoittajat tajuamme tämän ketjun tarkoituksen. Täällä Hesassa tihkuu nyt justiin pikkuisen vettä.Tänä iltana menen syömään entisen työkaverini kanssa ja muistellaan entisiä aikoja. Maanantaina palaankin sitten 3viikon sairikselta töihin.

Lue lisää

Tervehdys kaikille. Turvamies on hyvä kirjotteleen ja kaikki me tiedämme "pääpointin"...siinä ei kuulostella lukijamääriä vaan kuinka on päivästä selvinny ja mitä puuhastellut itse kukin. Olen seurannut päivittäin palstaa,vaikka en kirjottellut olekaan. Sen verran "matalapaine" jatkunut, etten ole saanut aikaiseksi kirjotella,mutta nyt oli pakko raapustaa muutama rivi,kun tuli "Turvamiehen" puolesta paha mieli. Jatkakaa kaikki ystävät kirjoituksianne,entiset ja uudet..kaikkien kirjoitukset on arvokkaita. Toivon teille kaikille paljon voimaa ja valoa tuleviin päiviin.

Anseliga68 kirjoitti:

Anna sivusta lukijan olla ja unohda hänen juttunsa.Me kyllä kaikki vaki kirjoittajat tajuamme tämän ketjun tarkoituksen. Täällä Hesassa tihkuu nyt justiin pikkuisen vettä.Tänä iltana menen syömään entisen työkaverini kanssa ja muistellaan entisiä aikoja. Maanantaina palaankin sitten 3viikon sairikselta töihin.

Lue lisää

Hei Anseliga68 Olet tänään numero 1 josta kuuleminen on mukavaa. Meilläkin on tihkuttanut räntää mutta nyt kirkastuu ja auriko paistaa kylmän tuulen saattelema. Voi tulla jopa illaksi pakkanen. Ensiviikolla minäkin olen Hesassa useita päiviä. Toivottavasti silloin on keväisempää. Entisiin mukaviin työkavereihin on hyvä pitää yhteyttä sillä he ovat monesti muutakin kuin työkavereita. Niitä hyviä ystäviä. Minullakin on entinen työkaveri aivan huippu ystävä. Soittelinkin hänelle toissapäivänä ja kyselin, että miten on viihtynyt uudessa työpaikassa. Hän on ihmisenä sellainen, että hän todella auttaa jos joku on vaikeuksissa. On todellinen turvamies. Muistan vuosia sitten kun remontoin saunan ja tuli kiukaan osto niin eipä sitten minulla ollutkaan rahaa sellaiseen hetivalmiiseen kiukaaseen mistä haaveilin. Työkaverini sanoi, että osta se parempi kiuas hän antaa rahat ja maksa sitten pienissä erissä kun voit. Ostin kiukaan silloin ystäväni rahoilla ja kiuas on hyvä vieläkin. Se on valmiina aina ja pääsee heti löylyihin. Tämä oli nyt vaan rahallista ja sitä numeraalista tukea mutta ystäväni on henkisellä tasolla paljon suurempaa. Joten ystävyys ja kiuas pysyköön aina kuumana. Kiva, että sinulla on tänä iltana tapaaminen. Sekin on niitä arjen iloja joita tarvitset.

1_3 kirjoitti:

Ainoastaan sellainen mielikuva on luvuista jäänyt, että on tämä vertaistuki on meille monelle tarpeen.

Hyvä 1_3 ja muut ystävät Erinlaisia käsityksiä muodostuu ja onhan niitä erinlaisia mielentilojankin missä asiat tuntuvat rajallisilta. Suru on yksi niistä mikä saa kyllä mielen sekaisin. Merkitykset ja arvot vaihtelevat. Tuskin olisin tällä palstalla ellen etsisi jotain helpotusta ja lohtua päivittäiseen tuskaan surusta ja ikävästä. En ehkä millään muullakaan palstalla sillä en koe itseäni mitenkään hyväksi kirjoittajaksi tai että se olisi minulle harrastus. Se ei ole alenmuuden tunnetta vaan tiedän, etten ole hyvä siinä. On kuitenkin joitakin asioita missä sitten olen hyvä mutta jätettäköön ne nyt tälläkohtaa mainitsematta. Joskus vaan annan tulla kirjoituksen muodossa sitä mitä on mielellä milläkin hetkellä. Joskus tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa ja olo on niin tyhjä. Sitten on taas helppo tarttua kirjoittamaan kun joku toinen on kirjoittanut. Siitä sitten muodostuu sitä lukemista. En aina pysty miellyttämään kaikkia mielipiteilläni ja niin ei ole myöskään tarkoitus mutta ei ole tarkoitukseni aiheuttaa mielipahaakaan. Ehkäpä palsta siivoa siltäosin itse itsensä.

sydän syrjällään kirjoitti:

Tervehdys kaikille. Turvamies on hyvä kirjotteleen ja kaikki me tiedämme "pääpointin"...siinä ei kuulostella lukijamääriä vaan kuinka on päivästä selvinny ja mitä puuhastellut itse kukin. Olen seurannut päivittäin palstaa,vaikka en kirjottellut olekaan. Sen verran "matalapaine" jatkunut, etten ole saanut aikaiseksi kirjotella,mutta nyt oli pakko raapustaa muutama rivi,kun tuli "Turvamiehen" puolesta paha mieli. Jatkakaa kaikki ystävät kirjoituksianne,entiset ja uudet..kaikkien kirjoitukset on arvokkaita. Toivon teille kaikille paljon voimaa ja valoa tuleviin päiviin.

Lue lisää

Hei Sydän syrjällään Älä pahoita näillä kirjoitus asioilla mieltäsi minun takiani. Sinulla on niin paljon itselläsi kannettavana ja kumpa voisit siitä muille pienenkin osan jakaa. Ihanaa, että olet mukana vaikka et jaksa kirjoittaa. On tärkeää olla jossakin mukana vaikka ei jaksakkaan muutoin osallistua. Niin ne kauniit monet muuttolinnutkin tänne nyt lentää. Vahvimmat vetävät auraa ja toiset ovat mukana. Se ei olisi mikään aura tai joukko ellei niin toimittaisi ja monet lentäisivät yksin. Isän kätteen päiväsi ja elämäsi. Pysy mukana!

Turvamies kirjoitti:

Hei sivusta lukija Jos luet enemmän ja tarkemmin niin huomaat etten laske pelkästään lukuja. Luvuilla ei ole myöskään tarkoitusta tai merkitystä niin kuin itsekin sanot. Kirjoitan hyvin paljon arjestani ja tuntemuksistani. Tiedän palsatalle kirjoittajat ja useasti mietin myös niitäkin ihmisiä jotka vain lukevat sitä. Ehkä joskus onlen ajatellut sinuakin. Koska palstan tekijät ovat tehneet laskurin niin tuntuu ihan normaalille ja luontevalle huomioida myös se. Miksi ei? En toivo, että palstalle aletaan kirjoittamaan ihan vain hörhöilemällä tai linkittämällä jotain jotta luvut kasvaisivat ja palsta täyttyisi. Meillä kirjoittajilla on ollut näin ihan hyvä olla. Olet oikeassa, että vakava asia ja sen käsitteley on se tärkein ja siksi kaikissa kirjoituksissani olenkin kirjoittanut siitä. Tuli ihan huonomieli, että mainitsemani luvut ovat nousseet kirjoituksiani tärkeinmiksi kohdallasi. Pahoittelen, että sinulle on tullut vääräkuva todellisista tarkoituksestani. Jos nyt jatkossa vielä mainitsen jotain lukuja niin jatka vaan lukemista kyllä siellä pitäsi olla muutakin luettavaa tähän surulliseen elämäntilanteeseen. Isän kätteen

Lue lisää

porukka kirjoittaa yllättävän pitkiäkin vastauksia. Jotkut kirjoittaa jotain asioita mitä en käsitä, mutta eipä sitä kaikkea tarvitse käsittääkkään. Tapasin eilen vanhan tuttuni vuosien takaa nähty joskus 4,5 vuotta sitten. Jutustellessa sanoi et sä ole jumala. No kaippa se tarkoitti, että vaikka haluais muuttaa asioita niin ei niitä vaan pysty muuttamaan. Kaippa mietin liikaa, se kyllä taitaa olla totta. Tämäkin viikonloppu taas mennyt johonkin "turhanpäiväiseen". Pää on ihmeellinen. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa mitään aikaiseksi ja siitä tulee huono mieli. No mulla on oikeus pysähtyä katsella kultani kuvia tai olla jossain menneisyydessä. Vanha kamuni jaksoi kuunnella juttujani. Kysyi tavataanko me vielä, sanoin kyllä tavataan...pitkä tarina. Ikävä kultaa. Hyvää yötä.

Hyvää yötä kaikille Tänään ole kirjoittanut monta kirjoitusta. Ehkä liikaakin mutta rajoittakaa te lukemistanne. Rakkaus on kuolemaakin väkevämpi ja suruni loppuu vasta kun rakkauteni kuolee. Elämä on köyhää jos ei koe suurta rakkautta ja siksipä suuri surukin seuraa sitä. Suru ja rakkaus ovat vahvoja tunteita mitkä voivat täyttää elämämme. Rakkautta ei voi kukaan ottaa minulta. Muistoissani voin elää myös rakkaudessa. Harmi vaan, että elän niin paljon muistoissani myös surussa ja useasti se tahtoo täyttää kokopäivän. Välillä taas jaksan taistella ja tunnen rakkautta mikä on kuolemaakin väkevämpää. Aika ja ikuisuus ovat ajan määritteitä mutta niin erinlaisia olomuotoja. Ajan ymmärrän mutta ikuisuutta en. Uskon, että kun aika päättyy alkaa se ääretön ikuisuus. Jokainen ajatelkoon siitä vapaasti omalla tavallaan. Minulle se on kuitenkin jotain niin suurta etten pysty sitä ymmärtämään. Samoin kuin käsite armo. Surun mustassa pimeydessä olkoon toivon ja valonkipinöinä rakkaus, ihanat muistot, ihanat yhdessäolot ja jälleennäkemisen toivo sekä rakkaus itseä ja läheisiä kohtaan. Hyvänyön toivotuksiin laitan vielä Lemistä: Niin kuin sumusta ei saa otetta ja niin kuin sade valuu käsistä, käyn usein ajatuksille. Niitä on vaikea saada kokoon, toisille tarjottavaksi. Mutta joskus, kuin itsestään, kosteus kokoontuu pisaraksi korren päähän. Ja pieni lintu virvoittuu pisarastakin. Erkki Leminen (Kootut) Isän kätteen t. Turvamies

Turvamies kirjoitti:

Hyvää yötä kaikille Tänään ole kirjoittanut monta kirjoitusta. Ehkä liikaakin mutta rajoittakaa te lukemistanne. Rakkaus on kuolemaakin väkevämpi ja suruni loppuu vasta kun rakkauteni kuolee. Elämä on köyhää jos ei koe suurta rakkautta ja siksipä suuri surukin seuraa sitä. Suru ja rakkaus ovat vahvoja tunteita mitkä voivat täyttää elämämme. Rakkautta ei voi kukaan ottaa minulta. Muistoissani voin elää myös rakkaudessa. Harmi vaan, että elän niin paljon muistoissani myös surussa ja useasti se tahtoo täyttää kokopäivän. Välillä taas jaksan taistella ja tunnen rakkautta mikä on kuolemaakin väkevämpää. Aika ja ikuisuus ovat ajan määritteitä mutta niin erinlaisia olomuotoja. Ajan ymmärrän mutta ikuisuutta en. Uskon, että kun aika päättyy alkaa se ääretön ikuisuus. Jokainen ajatelkoon siitä vapaasti omalla tavallaan. Minulle se on kuitenkin jotain niin suurta etten pysty sitä ymmärtämään. Samoin kuin käsite armo. Surun mustassa pimeydessä olkoon toivon ja valonkipinöinä rakkaus, ihanat muistot, ihanat yhdessäolot ja jälleennäkemisen toivo sekä rakkaus itseä ja läheisiä kohtaan. Hyvänyön toivotuksiin laitan vielä Lemistä: Niin kuin sumusta ei saa otetta ja niin kuin sade valuu käsistä, käyn usein ajatuksille. Niitä on vaikea saada kokoon, toisille tarjottavaksi. Mutta joskus, kuin itsestään, kosteus kokoontuu pisaraksi korren päähän. Ja pieni lintu virvoittuu pisarastakin. Erkki Leminen (Kootut) Isän kätteen t. Turvamies

Lue lisää

Kaunista päivää kaikille! Tänään täällä Lapissa on kova tuuli,aurinko paistaa mutta tuulee niin että männyn neulaset lentävät terassille.Eilen tein taas reissun ja se sitten olikin rankin tämän kevään reissuista.Käännyin väärästä tienhaarasta ja aina kun näin että nyt se lampi on tuolla näköpiirissä niin se olikin vain jänkä.Onneksi hanki kantoi ja löysin sitten lopulta kelkanjäljen jota pitkin lähdin kävelemään takaisinpäin ja se vei takaisin autolle.Kävelyä tuli noin kuusi kilometriä,välillä pysähdyin kahvittelemaan ja ei minua suuresti ärsyttänytkään että harhauduin.Löysin sitten oikean paikan,onneksi on kännykät ja vieläpä verkkoakin oli.Kalaakin tuli,hyvänkokoisia ahvenia.Jäällä on nyt helppo kävellä kun lunta ei ole nimeksikään ja jäitä riittää täällä vielä.Illalla olin kyllä väsynyt,esitin pienen toivomuksen tyttärelleni josko hän hoivais ja hoitais minua.Sanoi että harrastus on monesti rankempaa kuin työ mutta suostui tekemään lopulta jalkahoidon.Tyttäreni haluaa opiskella kauneudenhoitoalaa ja vetoankin siihen että tässäpä sulla on hyvä harjoittelukohde.Olen puhunut hänelle että pyrkisi lääkikseen,erikoistuisi plastiikkakirungiksi kun hänellä olisi jo minut ja neljä tätiään joilla voisi harjoitella ja eikä haittaisi jos veitsi vähän lipsahtaisi kun kasvoja kohotettaisiin,olisimmehan jo silloin senikäisiä ettei se niin hetkauttaisi.Tuo tietenkin huumorilla mutta olen yrittänyt puhua että lukisi mahdollisimman pitkälle jotta aikanaan valmistuisi ammattiin johon todella haluaa eikä ole ollenkaan pahaksi jos siitä vielä pääsisi eläkkeellekin terveenä.Mulla oli aikoinaan mahdollisuus käydä kouluja niin pitkälle kuin intoa riittää mutta nuorena sitä oli hoppu työelämään ja itsenäiseen elämään. Seuraan taas tänä keväänä ja kesänä netistä kalasääksipariskunnan pesintää Hailuodossa.Aina kun tyttö ei ole koneella niin minulla on sivu auki pesälle.Minusta on niin mielenkiintoista katsoa miten nyt käy poikasille,viekö kotka poikasia vai pääsevätkö poikaset syksyllä vahvoina omille siivilleen.Omalla vuokrajärvellä ei vielä sääksipariskunta ollut palannut pesälleen.Jo viisi vuotta on tuo sama pariskunta asustanut korkean kelohongan päässä.Eilen siellä lammella huomasin että minulla on ollut nyt ihmeen kevyt mieli.Onko syy siinä että en muista mitään ajasta ennen poikani hautajaisia?Sen tiedän että sisareni tuli luokseni ensimmäiseksi viikoksi mutta mitään siitä mitä tein ja millainen olin en muista.Sisareni sanoi että kriisiasemalle oli kutsuttu lääkäri joka oli sanonut minun olevan shokkitilassa ja vielä viikonpäästäkin yhä samassa tilassa.Olin saanut lääkkeitä joita en ollut syönyt,olin vain kaivanut ja penkonut kotona joka paikan ja hokenut että poika on jossain täällä.Jos tuohon aikaan vertaa niin olenhan selvinnyt ainakin tuosta vaiheesta.Kaikki mitä nyt,olipa kyse arkisista asioista tai mistä tahansa niin niihin kaikkiin liittyy muistoja pojasta.Ei ole mitään asiaa mihin hän ei liittyisi.Kuitenkin nuo asiat ovat muuttuneet niin että enää kaikkeen ei liity musertavaa surua vaan joskus tulee itsestään hymy huulille.Pilkkiaikana hän monesti muistutti että älä mene enää jäille.Sanoi että olen niin uhanalainen ihminen ja nauroi päälle.Muistutti että laitan myös pelastusliivit päälle kun lähden uistelemaan.Nehän jäivät aina laittamatta mutta sitten muistin isäni kuoleman ja sen kun hän aina muistutti vastaantulevia kelkkailijoita hätäketjun käytöstä mutta itse unohti laittaa sen silloin kun lähdimme verkoille ja kaasu hirtti kiinni.Sen käyttö olisi voinut pelastaa isän,sanon voisin sillä isä oli sellainen joka viimeiseen asti yritti pärjätä omin keinoin.Poliisien mukaan hän saattoi ajatella että kelkka kuitenkin jatkaa jonkin aikaa matkaa ja miten minulle sitten käy joka istuin reessä ja hän olisi hypännyt kyydistä.Nämä on niitä jos ja jos kysymyksiä mutta nyt ajattelen että näin oli tarkoitettu,aikani ei ollut vielä.Minun piti vielä luopua rakkaasta lapsesta,tuntea suurin suru ja elää loppuelämä vajavaisena ja ikävässä.Taas pitää kysyä miksi?Olen suruni myötä päässyt niin monien asioiden lähelle,kasvanut ihmisenä kuten tekin.Kuitenkin tunnen entistä vahvemmin sen että aikanaan tämä elämän arvoitus ratkeaa ja omalta kohdalta olen huomannut että aina voin miettiä ja kysellä mikä on kaiken tarkoitus mutta lopulta tajuan että en saa sitä tietää vaikka kuinka kyselisin.Tapaamme vielä poisnukkuneet läheisemme mutta sitä ennen meidän on tehtävä työmme täällä maanpäällä,lapsemme ovat sen jo tehneet ja odottavat meitä.Samoin kuin oman miehensä,vaimonsa menettäneet.Tuohon ajatukseen turvaudun silloin kun ikävä kääntää sydämen nurin.Tällähetkellä mieleni on valoisa,jopa elämäniloa tunnen mutta jo hetken päästä asiat voivat olla toisin.Otetaan kaikki irti niistä ilon hetkistä,nekin on tarkoitettu meitä eteenpäin kuljettamaan. Hyvää lauantaipäivää kaikille.

Kyyneleitä silmät täynnä. kirjoitti:

Kaunista päivää kaikille! Tänään täällä Lapissa on kova tuuli,aurinko paistaa mutta tuulee niin että männyn neulaset lentävät terassille.Eilen tein taas reissun ja se sitten olikin rankin tämän kevään reissuista.Käännyin väärästä tienhaarasta ja aina kun näin että nyt se lampi on tuolla näköpiirissä niin se olikin vain jänkä.Onneksi hanki kantoi ja löysin sitten lopulta kelkanjäljen jota pitkin lähdin kävelemään takaisinpäin ja se vei takaisin autolle.Kävelyä tuli noin kuusi kilometriä,välillä pysähdyin kahvittelemaan ja ei minua suuresti ärsyttänytkään että harhauduin.Löysin sitten oikean paikan,onneksi on kännykät ja vieläpä verkkoakin oli.Kalaakin tuli,hyvänkokoisia ahvenia.Jäällä on nyt helppo kävellä kun lunta ei ole nimeksikään ja jäitä riittää täällä vielä.Illalla olin kyllä väsynyt,esitin pienen toivomuksen tyttärelleni josko hän hoivais ja hoitais minua.Sanoi että harrastus on monesti rankempaa kuin työ mutta suostui tekemään lopulta jalkahoidon.Tyttäreni haluaa opiskella kauneudenhoitoalaa ja vetoankin siihen että tässäpä sulla on hyvä harjoittelukohde.Olen puhunut hänelle että pyrkisi lääkikseen,erikoistuisi plastiikkakirungiksi kun hänellä olisi jo minut ja neljä tätiään joilla voisi harjoitella ja eikä haittaisi jos veitsi vähän lipsahtaisi kun kasvoja kohotettaisiin,olisimmehan jo silloin senikäisiä ettei se niin hetkauttaisi.Tuo tietenkin huumorilla mutta olen yrittänyt puhua että lukisi mahdollisimman pitkälle jotta aikanaan valmistuisi ammattiin johon todella haluaa eikä ole ollenkaan pahaksi jos siitä vielä pääsisi eläkkeellekin terveenä.Mulla oli aikoinaan mahdollisuus käydä kouluja niin pitkälle kuin intoa riittää mutta nuorena sitä oli hoppu työelämään ja itsenäiseen elämään. Seuraan taas tänä keväänä ja kesänä netistä kalasääksipariskunnan pesintää Hailuodossa.Aina kun tyttö ei ole koneella niin minulla on sivu auki pesälle.Minusta on niin mielenkiintoista katsoa miten nyt käy poikasille,viekö kotka poikasia vai pääsevätkö poikaset syksyllä vahvoina omille siivilleen.Omalla vuokrajärvellä ei vielä sääksipariskunta ollut palannut pesälleen.Jo viisi vuotta on tuo sama pariskunta asustanut korkean kelohongan päässä.Eilen siellä lammella huomasin että minulla on ollut nyt ihmeen kevyt mieli.Onko syy siinä että en muista mitään ajasta ennen poikani hautajaisia?Sen tiedän että sisareni tuli luokseni ensimmäiseksi viikoksi mutta mitään siitä mitä tein ja millainen olin en muista.Sisareni sanoi että kriisiasemalle oli kutsuttu lääkäri joka oli sanonut minun olevan shokkitilassa ja vielä viikonpäästäkin yhä samassa tilassa.Olin saanut lääkkeitä joita en ollut syönyt,olin vain kaivanut ja penkonut kotona joka paikan ja hokenut että poika on jossain täällä.Jos tuohon aikaan vertaa niin olenhan selvinnyt ainakin tuosta vaiheesta.Kaikki mitä nyt,olipa kyse arkisista asioista tai mistä tahansa niin niihin kaikkiin liittyy muistoja pojasta.Ei ole mitään asiaa mihin hän ei liittyisi.Kuitenkin nuo asiat ovat muuttuneet niin että enää kaikkeen ei liity musertavaa surua vaan joskus tulee itsestään hymy huulille.Pilkkiaikana hän monesti muistutti että älä mene enää jäille.Sanoi että olen niin uhanalainen ihminen ja nauroi päälle.Muistutti että laitan myös pelastusliivit päälle kun lähden uistelemaan.Nehän jäivät aina laittamatta mutta sitten muistin isäni kuoleman ja sen kun hän aina muistutti vastaantulevia kelkkailijoita hätäketjun käytöstä mutta itse unohti laittaa sen silloin kun lähdimme verkoille ja kaasu hirtti kiinni.Sen käyttö olisi voinut pelastaa isän,sanon voisin sillä isä oli sellainen joka viimeiseen asti yritti pärjätä omin keinoin.Poliisien mukaan hän saattoi ajatella että kelkka kuitenkin jatkaa jonkin aikaa matkaa ja miten minulle sitten käy joka istuin reessä ja hän olisi hypännyt kyydistä.Nämä on niitä jos ja jos kysymyksiä mutta nyt ajattelen että näin oli tarkoitettu,aikani ei ollut vielä.Minun piti vielä luopua rakkaasta lapsesta,tuntea suurin suru ja elää loppuelämä vajavaisena ja ikävässä.Taas pitää kysyä miksi?Olen suruni myötä päässyt niin monien asioiden lähelle,kasvanut ihmisenä kuten tekin.Kuitenkin tunnen entistä vahvemmin sen että aikanaan tämä elämän arvoitus ratkeaa ja omalta kohdalta olen huomannut että aina voin miettiä ja kysellä mikä on kaiken tarkoitus mutta lopulta tajuan että en saa sitä tietää vaikka kuinka kyselisin.Tapaamme vielä poisnukkuneet läheisemme mutta sitä ennen meidän on tehtävä työmme täällä maanpäällä,lapsemme ovat sen jo tehneet ja odottavat meitä.Samoin kuin oman miehensä,vaimonsa menettäneet.Tuohon ajatukseen turvaudun silloin kun ikävä kääntää sydämen nurin.Tällähetkellä mieleni on valoisa,jopa elämäniloa tunnen mutta jo hetken päästä asiat voivat olla toisin.Otetaan kaikki irti niistä ilon hetkistä,nekin on tarkoitettu meitä eteenpäin kuljettamaan. Hyvää lauantaipäivää kaikille.

Lue lisää

Hyvää launataita kaikille ! Istun kirjaston koneella Kiitos Kyyneileitä silmät täynnä, kirjoituksessasi oli niin paljon samanlaisia ajatuksia ja päätelmiä kuin itsellänikin, siitä, miksi elämässä kävi niin kuin kävi. Kiitos linnunpesä-vinkistä. käynpä siellä minäkin kurkkaamassa. Tai käyn heti, kun saan oman kannettavani takaisin. Jouduin eilen viemään sen laitettavaksi. Virustorjuntaohjelmani aika loppui ja ostin lisä-aikaa eilen. Yritin päivittää sitä, mutta eipäs onnistunutkaan. Saan koneeni takaisin vasta maanantaina tai tiistaina. Älä Turvamies välitä mistään arvostelusta numerojutuista ja lukujen laskemisesta. Olen täysin ymmärtänyt, mitä olet tarkoittanut. Tämä ketju on kiinnostanut monia. Ajattelin itse jossakin vaiheessa, että kokoan poikani muistoksi sivut nettiin ja kirjoitan siinä tavallaan päiväkirjaa surustani ja sen kulusta, mutta olen tuntenut, että tämä on ollut ihan hyvä tapa tehdä surutyötään. Saan voimia toisten kirjoituksista ja kuten Kyyneleitä silmät täynnäkin on todennut omalta kohdaltaan.

Kyyneleitä silmät täynnä. kirjoitti:

Kaunista päivää kaikille! Tänään täällä Lapissa on kova tuuli,aurinko paistaa mutta tuulee niin että männyn neulaset lentävät terassille.Eilen tein taas reissun ja se sitten olikin rankin tämän kevään reissuista.Käännyin väärästä tienhaarasta ja aina kun näin että nyt se lampi on tuolla näköpiirissä niin se olikin vain jänkä.Onneksi hanki kantoi ja löysin sitten lopulta kelkanjäljen jota pitkin lähdin kävelemään takaisinpäin ja se vei takaisin autolle.Kävelyä tuli noin kuusi kilometriä,välillä pysähdyin kahvittelemaan ja ei minua suuresti ärsyttänytkään että harhauduin.Löysin sitten oikean paikan,onneksi on kännykät ja vieläpä verkkoakin oli.Kalaakin tuli,hyvänkokoisia ahvenia.Jäällä on nyt helppo kävellä kun lunta ei ole nimeksikään ja jäitä riittää täällä vielä.Illalla olin kyllä väsynyt,esitin pienen toivomuksen tyttärelleni josko hän hoivais ja hoitais minua.Sanoi että harrastus on monesti rankempaa kuin työ mutta suostui tekemään lopulta jalkahoidon.Tyttäreni haluaa opiskella kauneudenhoitoalaa ja vetoankin siihen että tässäpä sulla on hyvä harjoittelukohde.Olen puhunut hänelle että pyrkisi lääkikseen,erikoistuisi plastiikkakirungiksi kun hänellä olisi jo minut ja neljä tätiään joilla voisi harjoitella ja eikä haittaisi jos veitsi vähän lipsahtaisi kun kasvoja kohotettaisiin,olisimmehan jo silloin senikäisiä ettei se niin hetkauttaisi.Tuo tietenkin huumorilla mutta olen yrittänyt puhua että lukisi mahdollisimman pitkälle jotta aikanaan valmistuisi ammattiin johon todella haluaa eikä ole ollenkaan pahaksi jos siitä vielä pääsisi eläkkeellekin terveenä.Mulla oli aikoinaan mahdollisuus käydä kouluja niin pitkälle kuin intoa riittää mutta nuorena sitä oli hoppu työelämään ja itsenäiseen elämään. Seuraan taas tänä keväänä ja kesänä netistä kalasääksipariskunnan pesintää Hailuodossa.Aina kun tyttö ei ole koneella niin minulla on sivu auki pesälle.Minusta on niin mielenkiintoista katsoa miten nyt käy poikasille,viekö kotka poikasia vai pääsevätkö poikaset syksyllä vahvoina omille siivilleen.Omalla vuokrajärvellä ei vielä sääksipariskunta ollut palannut pesälleen.Jo viisi vuotta on tuo sama pariskunta asustanut korkean kelohongan päässä.Eilen siellä lammella huomasin että minulla on ollut nyt ihmeen kevyt mieli.Onko syy siinä että en muista mitään ajasta ennen poikani hautajaisia?Sen tiedän että sisareni tuli luokseni ensimmäiseksi viikoksi mutta mitään siitä mitä tein ja millainen olin en muista.Sisareni sanoi että kriisiasemalle oli kutsuttu lääkäri joka oli sanonut minun olevan shokkitilassa ja vielä viikonpäästäkin yhä samassa tilassa.Olin saanut lääkkeitä joita en ollut syönyt,olin vain kaivanut ja penkonut kotona joka paikan ja hokenut että poika on jossain täällä.Jos tuohon aikaan vertaa niin olenhan selvinnyt ainakin tuosta vaiheesta.Kaikki mitä nyt,olipa kyse arkisista asioista tai mistä tahansa niin niihin kaikkiin liittyy muistoja pojasta.Ei ole mitään asiaa mihin hän ei liittyisi.Kuitenkin nuo asiat ovat muuttuneet niin että enää kaikkeen ei liity musertavaa surua vaan joskus tulee itsestään hymy huulille.Pilkkiaikana hän monesti muistutti että älä mene enää jäille.Sanoi että olen niin uhanalainen ihminen ja nauroi päälle.Muistutti että laitan myös pelastusliivit päälle kun lähden uistelemaan.Nehän jäivät aina laittamatta mutta sitten muistin isäni kuoleman ja sen kun hän aina muistutti vastaantulevia kelkkailijoita hätäketjun käytöstä mutta itse unohti laittaa sen silloin kun lähdimme verkoille ja kaasu hirtti kiinni.Sen käyttö olisi voinut pelastaa isän,sanon voisin sillä isä oli sellainen joka viimeiseen asti yritti pärjätä omin keinoin.Poliisien mukaan hän saattoi ajatella että kelkka kuitenkin jatkaa jonkin aikaa matkaa ja miten minulle sitten käy joka istuin reessä ja hän olisi hypännyt kyydistä.Nämä on niitä jos ja jos kysymyksiä mutta nyt ajattelen että näin oli tarkoitettu,aikani ei ollut vielä.Minun piti vielä luopua rakkaasta lapsesta,tuntea suurin suru ja elää loppuelämä vajavaisena ja ikävässä.Taas pitää kysyä miksi?Olen suruni myötä päässyt niin monien asioiden lähelle,kasvanut ihmisenä kuten tekin.Kuitenkin tunnen entistä vahvemmin sen että aikanaan tämä elämän arvoitus ratkeaa ja omalta kohdalta olen huomannut että aina voin miettiä ja kysellä mikä on kaiken tarkoitus mutta lopulta tajuan että en saa sitä tietää vaikka kuinka kyselisin.Tapaamme vielä poisnukkuneet läheisemme mutta sitä ennen meidän on tehtävä työmme täällä maanpäällä,lapsemme ovat sen jo tehneet ja odottavat meitä.Samoin kuin oman miehensä,vaimonsa menettäneet.Tuohon ajatukseen turvaudun silloin kun ikävä kääntää sydämen nurin.Tällähetkellä mieleni on valoisa,jopa elämäniloa tunnen mutta jo hetken päästä asiat voivat olla toisin.Otetaan kaikki irti niistä ilon hetkistä,nekin on tarkoitettu meitä eteenpäin kuljettamaan. Hyvää lauantaipäivää kaikille.

Lue lisää

Hei Kyyneleitä silmät täynnä Olet kyllä aikamoinen seikkailija. Vauhtia ja vaarallsia hetkiä mahtuu elämääsi mutta hyvällä ja hoitavalla tavalla. On tärkeää huolehtia myös turvallisuudesta sillä erämää on aina erämaa. Itse en varmaan pärjäisi siellä niin kuin sinä. Nam! Olemme eilisestä lähtien olleet kotona kaksissa miehin. Avopuolisoni lähti eilen kaksoisisarensa luo viettämään ns. naisten iltaa. Kokoontuvat muutamia kertoja vuodessa tuttava naisten kanssa keskustelemaan yhdessä. Minäkin sain kutsun mutta kieltäydyin sillä luotan heidän kykyihinsä parantaa maailmaa ilman minua. Nam! Ihana on ollut olla kotonakin sillä joudun työn takia välillä matkustelemaan. Herättiin aamulla puoli kuudelta. Siivottiin ja käytiin kaupassa. Laitoin lihan ja sipuli-perunat uuniin, tein salaatin ja salaatin kastikkeen. Syönnin jälkeen join Dallaspulla kahvit ja sen jälkeen ulkorappusilla poltin vaniljalla maustetun sikarin. Niitä samoja sikareita mitä poltin Kyproksella. Tyttäreni toi sieltä niitä muutaman laatikon. Nam! Olen vähän ärtsy nälkäisenä. Sen on todenneet minun lisäkseni myös läheiseni joten uskon heitä ja itseäni siltäosin. Kyllä tuntuikin hyvälle kun pikku-massu oli pullollaan ja katselin koiranpennun juoksentelua kuivuneiden puunlehtien perässä mitä kylmä pohjoistuuli riepotteli. Nam! Minäkin haluan katsoa kotkan pesälle. Kiva kun kerroit siitä. Kun ajattelen niitä päiviä poikani kuolemasta niin olin täysin lamaantunut. Henkisesti ja fyysisesti hakattu vain lojumaan paikallaan. Nyt ovat voimat kasvaneet ja tekemisten kautta olen elämässä kiinni. Pienet hetket siellä täällä ovat niitä iloja joita tarvitsen mennäkseni eteenpäin. Ei sitä aina väkisin pääse vaikka niin toiset kehoittavatkin tekemään mutta tilaisuuksiin kannattaa tarttua. Ikään kuin Pirstaleita joskus kirjoitti oljenkorresta. Nam! Kirjoit paljon ja sain paljon. Kiitos sinulle. On niin mukava kuvitella tuota kuvaamaasi matkaa mielessä. Tänään on ollut ikävä myös poikaa ja monesti hän on mieleeni pulpahtanut mutta mahtuu tänään mieleen muitakin kuvitelmia. Niitäkin mitä te teette. Nam! Hyvää lauantai päivää sinulle ja lukija ystävillemme

Viola kirjoitti:

Hyvää launataita kaikille ! Istun kirjaston koneella Kiitos Kyyneileitä silmät täynnä, kirjoituksessasi oli niin paljon samanlaisia ajatuksia ja päätelmiä kuin itsellänikin, siitä, miksi elämässä kävi niin kuin kävi. Kiitos linnunpesä-vinkistä. käynpä siellä minäkin kurkkaamassa. Tai käyn heti, kun saan oman kannettavani takaisin. Jouduin eilen viemään sen laitettavaksi. Virustorjuntaohjelmani aika loppui ja ostin lisä-aikaa eilen. Yritin päivittää sitä, mutta eipäs onnistunutkaan. Saan koneeni takaisin vasta maanantaina tai tiistaina. Älä Turvamies välitä mistään arvostelusta numerojutuista ja lukujen laskemisesta. Olen täysin ymmärtänyt, mitä olet tarkoittanut. Tämä ketju on kiinnostanut monia. Ajattelin itse jossakin vaiheessa, että kokoan poikani muistoksi sivut nettiin ja kirjoitan siinä tavallaan päiväkirjaa surustani ja sen kulusta, mutta olen tuntenut, että tämä on ollut ihan hyvä tapa tehdä surutyötään. Saan voimia toisten kirjoituksista ja kuten Kyyneleitä silmät täynnäkin on todennut omalta kohdaltaan.

Lue lisää

Hei Viola Vaikka olet virtuaalinen ystäväni ja henkinen kanssaeläjä niin kävi tänään mielessäni sekin, että onko jotain ikävää sattunut kun et ole palstalla. En tarkoita sitä, että sinun tai kenekään pitäisi olla täällä joka päivä mutta sellainen jonkinlainen huolen ajatus kävi mielessäni. Emmehän voi tietää jos jollekin tai jonkun läheiselle jotain sattuu. No ikäväähän on sekin, että koneesi on huollossa ja joudut käyttämään kirjaston konetta. Eteenpäin on todellakin menty, kavuttu horjuen ylöspäin, välillä pudoten mutta eteenpäin silti niin kuin Kyyneleitä silmät täynnä kirjoitti. Upeasti todettu. Minä taas nautin kotona olosta. Otan välillä päikkäreitä, luen lehtiä katson telkkaria, unohdan keskeneräiset hommat, koiran kanssa lenkille, laitan vastan (vihdan)likoamaan, menen saunaan ja olen vaan. Olen se nyt mitä haluan olla. Hyvää lauantaita sinulle ja miehellesi Isän kätteen

Hei turvamies ja kiitos kysymästä. Eilinen ilta meni oikein kivasti,oli paljon puhuttavaa ja jäleennäkemisen riemua. Oli kyllä mukava huomata tästä ystävästäni niitä ihania tukipilareita mitä hän on minulle jaksanut antaa.Myöhään illalla kun tulin kotiin ja kävin levolle ,ajattelin että pitäisi olla tosiaan kiitollinen tästä hetkestä ja yrittää kaipuun keskeltä katsoa kohti tulevaa ja luottaa siihen että elämä kantaa, kunnes on aika täältä lähteä itse kukin vuorollaan. Täällä on tänään ollut aurinkoista mutta, kylmä tuuli.Pesin aamulla ikkunat harmaasta pölystä pois,sitä kun täällä Hesassa riittää vaikka en asu lähelläkään Hesan keskustaa,tuli hyvä mieli kun sai homman tehtyä. Eipä tässä muuta,leppoisaa illan jatkoa kaikille. Anseliga68

Heräsin aamuun suht` pirtein mielin; siivosin koko päivän ja sitten tietysti oli lasten harrastuksiin kuljettamiset. En tiedä, selviäisinkö edes tästä ilman lapsiani, heidän vuokseen minun on yritettävä ja jatkettava elämää eteenpäin, kaikesta tuskasta ja surusta huolimatta. Olemme sopineet, että yhdessä me tästä vielä selviämme. Täytyy sanoa, että jos lapsia ei olisi, niin ei minuakaan enää tässä olisi. Iltaa kohdin mentäessä suru alkoi taas ottaa voiton ja olo alkaa käydä lohduttomaksi. Ajattelen menneitä vuosia ja tapahtumia niiden varrelta. Mietin, miksi minulle ja lapsilleni piti käydä näin? Miksi juuri meidän piti näin aikaisin menettää isä ja puoliso? Mietin, miksi sellainen ihminen kuolee, joka oli perheettään rakastava, hyvä isä ja puoliso? Tässä maailmassa on niin paljon niitäkin, jotka eivät läheisistään olleenkaan välitä. Olen myös tavallaan kiitollinen siitä, että kuitenkin sain viettää hänen kanssaan 20 vuotta. Sunnuntait ovat olleet minulle kaikista pahimmat. Syytä siihen en tiedä, ei meidän sunnuntaihin mitään erityistä liittynyt mutta se vaan on ”paha” päivä. Olen jutellut lasteni kanssa, että sunnuntait minun pitää jotenkin ”selättää”, keksiä jotain mielekästä tekemistä. Meillä täällä on vielä lunta; tulisi edes oikea kevät ja pääsisi tuonne pihalle puutarhatöihin. Tiedän, että olen vasta surutyöni alussa ja tiedän, että suru muuttaa muotoaan ja ajan myötä helpottaa mutta myös tiedän, että se ikävä seuraa mukanani aina.

1_3 kirjoitti:

Heräsin aamuun suht` pirtein mielin; siivosin koko päivän ja sitten tietysti oli lasten harrastuksiin kuljettamiset. En tiedä, selviäisinkö edes tästä ilman lapsiani, heidän vuokseen minun on yritettävä ja jatkettava elämää eteenpäin, kaikesta tuskasta ja surusta huolimatta. Olemme sopineet, että yhdessä me tästä vielä selviämme. Täytyy sanoa, että jos lapsia ei olisi, niin ei minuakaan enää tässä olisi. Iltaa kohdin mentäessä suru alkoi taas ottaa voiton ja olo alkaa käydä lohduttomaksi. Ajattelen menneitä vuosia ja tapahtumia niiden varrelta. Mietin, miksi minulle ja lapsilleni piti käydä näin? Miksi juuri meidän piti näin aikaisin menettää isä ja puoliso? Mietin, miksi sellainen ihminen kuolee, joka oli perheettään rakastava, hyvä isä ja puoliso? Tässä maailmassa on niin paljon niitäkin, jotka eivät läheisistään olleenkaan välitä. Olen myös tavallaan kiitollinen siitä, että kuitenkin sain viettää hänen kanssaan 20 vuotta. Sunnuntait ovat olleet minulle kaikista pahimmat. Syytä siihen en tiedä, ei meidän sunnuntaihin mitään erityistä liittynyt mutta se vaan on ”paha” päivä. Olen jutellut lasteni kanssa, että sunnuntait minun pitää jotenkin ”selättää”, keksiä jotain mielekästä tekemistä. Meillä täällä on vielä lunta; tulisi edes oikea kevät ja pääsisi tuonne pihalle puutarhatöihin. Tiedän, että olen vasta surutyöni alussa ja tiedän, että suru muuttaa muotoaan ja ajan myötä helpottaa mutta myös tiedän, että se ikävä seuraa mukanani aina.

Lue lisää

Hei 1_3 ja Anseliga68 En voinut olla huomaamatta, että tänään teissä molemmissa on sitä valon ja toivon kipinää mitä tarvitsemme surumme kantamiseen. Oikein ilahduin kirjoituksistanne. Juuri noin on etsittävä ja huomioitava ne heikot kohdat kuten sunnuntait, yksinäiset hetket ja minun yksinäiset automatkat. On yritettävä tehdä niihin jotain myönteistä muutosta. Mikään ei muutu jos mikään ei muutu! Puolison menetykseen liittyy niin paljon muutakin kuin surua ja ikävää. Ihan arkinen elämä on varmaan jotenkin epänormaalia. Voin jotain tietää siitä arjesta sillä erosin liki 20-vuoden avioliiton jälkeen ja asuin jonkin aikaa yksin. Vaikka ero olikin minulle suuri helpotus ja pärjään erinomaisesti yksinkin niin kyllä elämä ilman puolisoa on puolinaista. Ero ja kuolema ovat kuitenkin aivan eri asioita mutta molemmissa tapauksissa puoliso puuttuu rinnalta. Kauniit muistot ja hyvät ajat voin säilyttää aina mielessäni kun vaellan tätä elämääni missä sitten vaellankin ja miten. Nyt minula on puoliso jonka kanssa on hyvä elää ja olla. On aikuiset tyttäretkin. Surutyötä meillä riittää. Etsitään kuitenkin yhdessä keinoja kerätä voimia täsmäkohteisiimme. Minnehän on hävinnyt Minä se vaan ja miten hänen lauantai on mennyt? Söin palasen taivasta, voiman leipää, luokseni tuotua, annettua. Sitä söin ja syön. Masentajani: minä nousen taas! Nujertajani, ette minua voita, syön Jumalan leipää. Kaatuessani seison, kontatessani pysyn pystyssä, lyötynä kiitän, sillä minä syön Jumalan leipää Minulle annetaan voima. Erkki Leminen (Kootut)

Turvamies kirjoitti:

Hei 1_3 ja Anseliga68 En voinut olla huomaamatta, että tänään teissä molemmissa on sitä valon ja toivon kipinää mitä tarvitsemme surumme kantamiseen. Oikein ilahduin kirjoituksistanne. Juuri noin on etsittävä ja huomioitava ne heikot kohdat kuten sunnuntait, yksinäiset hetket ja minun yksinäiset automatkat. On yritettävä tehdä niihin jotain myönteistä muutosta. Mikään ei muutu jos mikään ei muutu! Puolison menetykseen liittyy niin paljon muutakin kuin surua ja ikävää. Ihan arkinen elämä on varmaan jotenkin epänormaalia. Voin jotain tietää siitä arjesta sillä erosin liki 20-vuoden avioliiton jälkeen ja asuin jonkin aikaa yksin. Vaikka ero olikin minulle suuri helpotus ja pärjään erinomaisesti yksinkin niin kyllä elämä ilman puolisoa on puolinaista. Ero ja kuolema ovat kuitenkin aivan eri asioita mutta molemmissa tapauksissa puoliso puuttuu rinnalta. Kauniit muistot ja hyvät ajat voin säilyttää aina mielessäni kun vaellan tätä elämääni missä sitten vaellankin ja miten. Nyt minula on puoliso jonka kanssa on hyvä elää ja olla. On aikuiset tyttäretkin. Surutyötä meillä riittää. Etsitään kuitenkin yhdessä keinoja kerätä voimia täsmäkohteisiimme. Minnehän on hävinnyt Minä se vaan ja miten hänen lauantai on mennyt? Söin palasen taivasta, voiman leipää, luokseni tuotua, annettua. Sitä söin ja syön. Masentajani: minä nousen taas! Nujertajani, ette minua voita, syön Jumalan leipää. Kaatuessani seison, kontatessani pysyn pystyssä, lyötynä kiitän, sillä minä syön Jumalan leipää Minulle annetaan voima. Erkki Leminen (Kootut)

Lue lisää

lauantai oli erikoinen päivä. En nyt viitsi siitä sen enempää kertoa kuin, että tapasin vanhan kamuni viimeksi nähty joskus 4,5 vuotta sitten eikä mikään ole muuttunut vain elämäntilanteet ja ympäristö. Siinä sellaista valonpilkahdusta. Töissä kiirettä ja vielä hieman hautajaisjuttuja hoidettavana. Lähden niitä hoitamaan. Hautausmaallakin kävin viikonloppuna opetin reitin parhaalle ystävälleni, jotta osaa sinne.

Hyvää sunnuntai aamua sinulle 1_3 Missä hän on? Vastauksia tähän löytyy monenlaisia niin paljon kuin on ihmisiä. Minulle se rakentuu siitä, että mihin uskon ja mihin luottan. Itse uskon poikani ylittäneen elämän ja kuoleman rajan joka on hyvin hento ja ohut. Uskon poikani olevan Jumalani luona. Olen huono lukemaan raamattua, eikä minulla ole jakaa niitä numeroituja kohtia tai sivunumeroita mistä vastaukset löytyvät. Sen tiedän kuitenkin, että raamatussa on erittäin vähän tietoa ns. tuonpuoleisesta. Raamattunhan on kirjoittaneet ihmiset eikä Jumala. Uskon silti raamatun kirjoituksiin. Kun poikani kuoli niin naapurin rovasti kävi meillä kylässä. Muistan kuinka valtavassa shokissa ja täyttäymmärrystä vailla kysyin häneltä, että missä poikani nyt on? Hän sanoi, että henkimaailmassa. Kysyin sitten, että missä se henkimaailma on? Hän sanoi, että tässä aivan lähellä meitä. Minusta meillä jokaisella on lupa ja oikeus muodostaa itselleen kuva taivaasta ja sen autuudesta vaikkei mielikuvituksemme riitä siihen. Ikuisuudessa on kaikki jotain niin suurta etten sitä voi ymmärtää. Ihanuus, hyvyys... Siellä täytyy olla jotain aivan erinlaista kuin rajan tällä puolen. Siksi minusta on niin hyvä illalla sanoa Jumalalleni, että pidä pojastani hyvä huoli siellä ja läheisitäni täällä. Minusta se tuntuu hyvälle mahdollisuudelle. Tiedän, että tämän uskomukseni voi monikin tyrmätä täysin. Moni haluaisi tämän pienen toivon kipinäni samuttaa vaikka olisin kuinka epätoivoinen ja suruni murtama. Tämä on kuitenkin minun henkilökohtainen uskomukseni johon liittyy sitten se jälleen näkemiseni toivo. Tämä on minun valintani kysymykseen missä hän on? Minulla on jotain toivoa mitä kukaan ei voi minulta ottaa pois tai muuksi minussa muuttaa. Tee sunnuntaistasi hyvä ja toivoa täynnä oleva. Tee jotain mikä saa mielesi elämään tätä sunnuntaita toivossa.

Aamupäivää ja mahdollisimman hyvää kaikille. Tänään on pojan syntymäpäivä,täyttäisi 23 v. Menenmme illalla haudalle ja viemä kukkia ja uuden hautalyhdyn. Ikävä on aivan viiltävä...ajatukset kiertää ympyrää...vaikea pukea sanoiksi,mutta tiän että te kaikki sielä tiättä tämän hetkisen "ajatusmaailman." Koitan olla kiitollinen kaikesta,mitä vielä on jäljellä ja se on paljon...on vielä 2 poikaa ja tyttö ja ihana minia ja tietenkin mieheni. Haluan kiittää teitä kaikkia kirjoituksistanne,ne on arvokkaita. Elämä jatkuu,itkuista ja ikävästä huolimatta...on yritettävä toisten tähden jatkaa... Kaikkea hyvää teille jokaiselle ja jatkakaa kirjottelua.

sydän syrjällään kirjoitti:

Aamupäivää ja mahdollisimman hyvää kaikille. Tänään on pojan syntymäpäivä,täyttäisi 23 v. Menenmme illalla haudalle ja viemä kukkia ja uuden hautalyhdyn. Ikävä on aivan viiltävä...ajatukset kiertää ympyrää...vaikea pukea sanoiksi,mutta tiän että te kaikki sielä tiättä tämän hetkisen "ajatusmaailman." Koitan olla kiitollinen kaikesta,mitä vielä on jäljellä ja se on paljon...on vielä 2 poikaa ja tyttö ja ihana minia ja tietenkin mieheni. Haluan kiittää teitä kaikkia kirjoituksistanne,ne on arvokkaita. Elämä jatkuu,itkuista ja ikävästä huolimatta...on yritettävä toisten tähden jatkaa... Kaikkea hyvää teille jokaiselle ja jatkakaa kirjottelua.

Lue lisää

Hei kaikki ! Vielä lainakoneella.

Kiirettä pitää, päättötyön tekeminen ja muut kirjalliset työt painavat päälle. Mieheni on saanut melkein valmiiksi keittiöremontin. Keittiö on saanut uutta ilmettä, se vähän piristää mieltäkin. Ajatukset välillä kiireiden välillä pysähtyvät poikavainajaani. Nyt ei kuitenkaan ehdi suremaan, hyvä että ehtii nukkumaan. Onko tämä töiden paljous sitten jonkinlaista korviketta suruun? Tiedän, että kiireiden loputtua, tulee taas surussa notkahdus, mutta näin kai se menee, välillä pohjalla ja välillä vähän pinnalla. Melkein päivittäin luen edelleenkin palstaa ja mieli tekisi välillä kirjoittaa, mutta aina ei jaksa. Mukava lukea arkipäivistänne, miten ne menevät. Mukana surussa eläen toivon Teille palstalle kirjoittajat ja lukijat hyvää kevättä. Lähden tästä kirjallisten töiden lomasta ruokkimaan hevosia....

Hei taas kaikille kirjoittajille. Ei ole oikein saanut kirjoitettua. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta pyyhkinyt pois. Toivottavasti nyt jaksaa. On hienoa, että Turvamies, Viola, Sydän syrjällään ja muutkin olette vaan jaksaneet kirjoitella tuntemuksistanne. Meitä lukijoitahan on.Täällä on vaihtelevaa säätä ja mielialaa. Tuntuu että enimmän aikaa rämpii pohjamudissa. Jotenkin vaan ottaa niin paljon päähän kaikki. Välillä pelkää, että sekoo. Töihin en vain voi mennä vieläkään. Sekin tavallaan harmittaa, koska olisi hyvä vain kokoajan tehdä töitä, aika kuluisi paremmin. Tiedän kuitenkin, että pinna ei vielä kestä. Teen sellaista työtä missä vaaditaan vakaata mielialaa, hyvää keskittymiskykyä , ymmärrystä toisille...Haa, tarttisin sitä itse nyt. Toisaalta kadehdin sinua Viola, kun jätit työpaikkasi. Kumpa se olisi niin yksinkertaista minullekkin, koska olin jo aikaisemmin melko loppuun palannut töissä. Sijaisia ei oteta ja töistähän ei voi tinkiä...Eihän sitä koskaan tiedä. Sain tuon pyöränkin kaivettua esiin kellarista ja olen sillä jo vähän ajellutkin. Ompa kunto hetkessä huonontunut. Kaksi ja puoli kuukautta sitten vielä kävin kerran viikossa jumpassa ja kerran viikossa vesijuoksussa.Kävelin pitkiä matkoja monta kertaa viikossa. Nyt vain ei ole sitäkään jaksanut. Istutin kukkien siemeniä ruukkuihin ja nyt niitä yritän hoidella parhaani mukaan, että niitä saisi maallekkin istutettua. Hetken jaksaa touhuta, mutta sitten taas iskee kova suru ja ikävä. Sunnuntaina kun kävimme mieheni kanssa haudalla oli sinne tuotu toinenkin takorautainen koukku(ystävät takoneet sepän kanssa)missä luki ain yhdessä ja tyttäreni nimi. Tuli itku. On kuitenkin hyvin lohduttavaa tietää ja tuntea, että tyttärienikin ystävät ikävöivät heitä. Yksi ystävistä sanoi, että suututtaa koko elämä. Minuakin suututtaa enkä aina voi ymmärtää sen julmuutta. Elämä kuitenkin jatkuu ja siihen vain saa jostakin voimia. Minä rukoilen aina iltaisin; pyydän että Jumala pitäisi tyttäristäni hyvää huolta sekä meistä kaikista. Ehkä siellä rajan takana on jotakin parempaa. Toivoa sopii ainakin. Jaksamisia kaikille.

poikansa menettänyt äiti kirjoitti:

Kiirettä pitää, päättötyön tekeminen ja muut kirjalliset työt painavat päälle. Mieheni on saanut melkein valmiiksi keittiöremontin. Keittiö on saanut uutta ilmettä, se vähän piristää mieltäkin. Ajatukset välillä kiireiden välillä pysähtyvät poikavainajaani. Nyt ei kuitenkaan ehdi suremaan, hyvä että ehtii nukkumaan. Onko tämä töiden paljous sitten jonkinlaista korviketta suruun? Tiedän, että kiireiden loputtua, tulee taas surussa notkahdus, mutta näin kai se menee, välillä pohjalla ja välillä vähän pinnalla. Melkein päivittäin luen edelleenkin palstaa ja mieli tekisi välillä kirjoittaa, mutta aina ei jaksa. Mukava lukea arkipäivistänne, miten ne menevät. Mukana surussa eläen toivon Teille palstalle kirjoittajat ja lukijat hyvää kevättä. Lähden tästä kirjallisten töiden lomasta ruokkimaan hevosia....

Lue lisää

Hei Mukava kuulla sinustakin ja että luet palstaa vaikka et ehdi kirjoittaa. Ei ole pois surusta jos jaksaa ja täytyy tehdä töitä. Se voikin olla jotain aikaa mikä menee sillä tapaa eteenpäin. Myös minulla on nyt paljon työnalla ja huomaan että ne vievät kaikki ajatukseni ainakin päivisin. Illat ja aamut onkin sitten toinen juttu. Toivottavasti et tee liikaa töitä sillä väsymyksessäkin on omat vaaransa. Muista levätä. Pystytkö kertomaan, että missä päin hevostilasi on? Voimia sinulle sinulle, perheellesi ja Isän kätteen

syklami kirjoitti:

Hei taas kaikille kirjoittajille. Ei ole oikein saanut kirjoitettua. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta pyyhkinyt pois. Toivottavasti nyt jaksaa. On hienoa, että Turvamies, Viola, Sydän syrjällään ja muutkin olette vaan jaksaneet kirjoitella tuntemuksistanne. Meitä lukijoitahan on.Täällä on vaihtelevaa säätä ja mielialaa. Tuntuu että enimmän aikaa rämpii pohjamudissa. Jotenkin vaan ottaa niin paljon päähän kaikki. Välillä pelkää, että sekoo. Töihin en vain voi mennä vieläkään. Sekin tavallaan harmittaa, koska olisi hyvä vain kokoajan tehdä töitä, aika kuluisi paremmin. Tiedän kuitenkin, että pinna ei vielä kestä. Teen sellaista työtä missä vaaditaan vakaata mielialaa, hyvää keskittymiskykyä , ymmärrystä toisille...Haa, tarttisin sitä itse nyt. Toisaalta kadehdin sinua Viola, kun jätit työpaikkasi. Kumpa se olisi niin yksinkertaista minullekkin, koska olin jo aikaisemmin melko loppuun palannut töissä. Sijaisia ei oteta ja töistähän ei voi tinkiä...Eihän sitä koskaan tiedä. Sain tuon pyöränkin kaivettua esiin kellarista ja olen sillä jo vähän ajellutkin. Ompa kunto hetkessä huonontunut. Kaksi ja puoli kuukautta sitten vielä kävin kerran viikossa jumpassa ja kerran viikossa vesijuoksussa.Kävelin pitkiä matkoja monta kertaa viikossa. Nyt vain ei ole sitäkään jaksanut. Istutin kukkien siemeniä ruukkuihin ja nyt niitä yritän hoidella parhaani mukaan, että niitä saisi maallekkin istutettua. Hetken jaksaa touhuta, mutta sitten taas iskee kova suru ja ikävä. Sunnuntaina kun kävimme mieheni kanssa haudalla oli sinne tuotu toinenkin takorautainen koukku(ystävät takoneet sepän kanssa)missä luki ain yhdessä ja tyttäreni nimi. Tuli itku. On kuitenkin hyvin lohduttavaa tietää ja tuntea, että tyttärienikin ystävät ikävöivät heitä. Yksi ystävistä sanoi, että suututtaa koko elämä. Minuakin suututtaa enkä aina voi ymmärtää sen julmuutta. Elämä kuitenkin jatkuu ja siihen vain saa jostakin voimia. Minä rukoilen aina iltaisin; pyydän että Jumala pitäisi tyttäristäni hyvää huolta sekä meistä kaikista. Ehkä siellä rajan takana on jotakin parempaa. Toivoa sopii ainakin. Jaksamisia kaikille.

Lue lisää

Hei Syklami Kiitos, että kirjoitit. Voin vain elää tunteillani kanssasi. Voin samaistua niihin täysin. Kuinka lohdutonta onkaan elämämme välillä.Ilonpilkkuja ollaan kuitenkin yhdessä etsimässä. Pilkkuja joista saadaan voimaa kantaa surumme loppuun saakka. Ei kaikkea kerralla mutta pienissä määrin. Tunnet voimasi parhaiten mutta jotenkin tuntuu, että mitä nopeammin jaksat palata vaikka niihin harrastuksiisi alat sitä kautta kerätä voimia itsellesi. Jumppa, pyöräily, vesijuoksu, kävely... ja monet muut mitä vielä et ole milloinkaan kokeillut. Kun fyysinen kunto kasvaa, kasvaa myös henkinen kunto. Mukavaa tietää sekin, että olet kanssani iltarukouksissa mukana. Ehkäpä lapsemmekin ja muut läheisemme ovat rajan tuolla puolen tutustuneet toisiinsa ja ovat yhtä. Se on sellaista henkistä viestintää ja yhteyttä. Toivotan paljon voimia sinulle ja rohkeutta ottaa kokeilla jotain uutta mikä antaa sinulle mielen ja kunnon vireyttä. Isän kätteen ja kirjoittele

Turvamies kirjoitti:

Hei Syklami Kiitos, että kirjoitit. Voin vain elää tunteillani kanssasi. Voin samaistua niihin täysin. Kuinka lohdutonta onkaan elämämme välillä.Ilonpilkkuja ollaan kuitenkin yhdessä etsimässä. Pilkkuja joista saadaan voimaa kantaa surumme loppuun saakka. Ei kaikkea kerralla mutta pienissä määrin. Tunnet voimasi parhaiten mutta jotenkin tuntuu, että mitä nopeammin jaksat palata vaikka niihin harrastuksiisi alat sitä kautta kerätä voimia itsellesi. Jumppa, pyöräily, vesijuoksu, kävely... ja monet muut mitä vielä et ole milloinkaan kokeillut. Kun fyysinen kunto kasvaa, kasvaa myös henkinen kunto. Mukavaa tietää sekin, että olet kanssani iltarukouksissa mukana. Ehkäpä lapsemmekin ja muut läheisemme ovat rajan tuolla puolen tutustuneet toisiinsa ja ovat yhtä. Se on sellaista henkistä viestintää ja yhteyttä. Toivotan paljon voimia sinulle ja rohkeutta ottaa kokeilla jotain uutta mikä antaa sinulle mielen ja kunnon vireyttä. Isän kätteen ja kirjoittele

Lue lisää

Hei kaikille! Olen ollut äärettömän väsynyt eilen ja tänään,johtuneeko siitä että olen ollut pitkällä sairaslomalla ja nyt palannut töihin. Ehkäpä tämä on jotain toipumista vielä. Että näin täällä mennään.

syklami kirjoitti:

Hei taas kaikille kirjoittajille. Ei ole oikein saanut kirjoitettua. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta pyyhkinyt pois. Toivottavasti nyt jaksaa. On hienoa, että Turvamies, Viola, Sydän syrjällään ja muutkin olette vaan jaksaneet kirjoitella tuntemuksistanne. Meitä lukijoitahan on.Täällä on vaihtelevaa säätä ja mielialaa. Tuntuu että enimmän aikaa rämpii pohjamudissa. Jotenkin vaan ottaa niin paljon päähän kaikki. Välillä pelkää, että sekoo. Töihin en vain voi mennä vieläkään. Sekin tavallaan harmittaa, koska olisi hyvä vain kokoajan tehdä töitä, aika kuluisi paremmin. Tiedän kuitenkin, että pinna ei vielä kestä. Teen sellaista työtä missä vaaditaan vakaata mielialaa, hyvää keskittymiskykyä , ymmärrystä toisille...Haa, tarttisin sitä itse nyt. Toisaalta kadehdin sinua Viola, kun jätit työpaikkasi. Kumpa se olisi niin yksinkertaista minullekkin, koska olin jo aikaisemmin melko loppuun palannut töissä. Sijaisia ei oteta ja töistähän ei voi tinkiä...Eihän sitä koskaan tiedä. Sain tuon pyöränkin kaivettua esiin kellarista ja olen sillä jo vähän ajellutkin. Ompa kunto hetkessä huonontunut. Kaksi ja puoli kuukautta sitten vielä kävin kerran viikossa jumpassa ja kerran viikossa vesijuoksussa.Kävelin pitkiä matkoja monta kertaa viikossa. Nyt vain ei ole sitäkään jaksanut. Istutin kukkien siemeniä ruukkuihin ja nyt niitä yritän hoidella parhaani mukaan, että niitä saisi maallekkin istutettua. Hetken jaksaa touhuta, mutta sitten taas iskee kova suru ja ikävä. Sunnuntaina kun kävimme mieheni kanssa haudalla oli sinne tuotu toinenkin takorautainen koukku(ystävät takoneet sepän kanssa)missä luki ain yhdessä ja tyttäreni nimi. Tuli itku. On kuitenkin hyvin lohduttavaa tietää ja tuntea, että tyttärienikin ystävät ikävöivät heitä. Yksi ystävistä sanoi, että suututtaa koko elämä. Minuakin suututtaa enkä aina voi ymmärtää sen julmuutta. Elämä kuitenkin jatkuu ja siihen vain saa jostakin voimia. Minä rukoilen aina iltaisin; pyydän että Jumala pitäisi tyttäristäni hyvää huolta sekä meistä kaikista. Ehkä siellä rajan takana on jotakin parempaa. Toivoa sopii ainakin. Jaksamisia kaikille.

Lue lisää

samankaltainen työ. En ole räjähtänyt ihmisille siitä huolimatta, lähinnä vaan ihmetellyt miten pieniä murheita joillain on ja se raivoaminen ei auta asiaan yhtään. En ole kyllä valittaja tyyppisiä ihmisiä oikein ikinä tajunnut, siis että suurennellaan omaa ongelmaa. Nämä eivät vaan tajua, että on suurempiakin ongelmia. Meillä sähkömiehillä on se hyvä puoli, että jos joku alkaa hankalaksi meidän keskittymiskyky voi herpaantua ja sähköt pysyy poikki pidempään kunnes homma on valmis. No oman työn ns. hyviä puolia. Jos estävät työskentelymme, niin menee ilmoitus mahdollisesti vaarallisesta sähkölaitteesta liitolle ja hommia me ei jatketa sähköt päällä työturvallisuuteen vedoten. Sähkömiehen kosto on suloinen. Nyt ollaan saatu rauhassa tehdä töitämme ja olemme etuajassa. Työrauha on jotain hienoa, eikä siinä paljoa ehdi miettimään mitään, illat ne on ainakin minulle pahimpia. Olen miettinyt, että pitäiskö alkaa tekemään enemmän töitä jos niitä ylipäätänsä on. Hautajaisjärjestelytkin lähes täysin kunnossa. Mitäs sitten? Töitä varmaan? En tykännyt sairaslomasta vaan palasin etuajassa töihin, joka ainakin minulle oli oikea ratkaisu. Kukin taplaa tyylillään. Jokin pulleahko lintu istuskeli tänään ikkunan lähellä olevan puun oksalla. Viimevuonna siinä oli pesä ja poikasia. Mahtaakohan olla sama lintu? Missäs hänen puoliso on? Lähistöllä asuu myös 3 oravaa, vanhin orava kävikin moikkaamassa yksi päivä oli vielä talviturkki osittain. Parvekkettamme kohti tulee oksa ja luulen että se on sama orava kuin aiemminkin, kun samat metkut. Katsoo että minä olen tupakalla kävelee oksan päähän tuijottaa hetken ja menee takaisin kiipeilemään. Noita on mukava seurata.

Minä se vaan kirjoitti:

samankaltainen työ. En ole räjähtänyt ihmisille siitä huolimatta, lähinnä vaan ihmetellyt miten pieniä murheita joillain on ja se raivoaminen ei auta asiaan yhtään. En ole kyllä valittaja tyyppisiä ihmisiä oikein ikinä tajunnut, siis että suurennellaan omaa ongelmaa. Nämä eivät vaan tajua, että on suurempiakin ongelmia. Meillä sähkömiehillä on se hyvä puoli, että jos joku alkaa hankalaksi meidän keskittymiskyky voi herpaantua ja sähköt pysyy poikki pidempään kunnes homma on valmis. No oman työn ns. hyviä puolia. Jos estävät työskentelymme, niin menee ilmoitus mahdollisesti vaarallisesta sähkölaitteesta liitolle ja hommia me ei jatketa sähköt päällä työturvallisuuteen vedoten. Sähkömiehen kosto on suloinen. Nyt ollaan saatu rauhassa tehdä töitämme ja olemme etuajassa. Työrauha on jotain hienoa, eikä siinä paljoa ehdi miettimään mitään, illat ne on ainakin minulle pahimpia. Olen miettinyt, että pitäiskö alkaa tekemään enemmän töitä jos niitä ylipäätänsä on. Hautajaisjärjestelytkin lähes täysin kunnossa. Mitäs sitten? Töitä varmaan? En tykännyt sairaslomasta vaan palasin etuajassa töihin, joka ainakin minulle oli oikea ratkaisu. Kukin taplaa tyylillään. Jokin pulleahko lintu istuskeli tänään ikkunan lähellä olevan puun oksalla. Viimevuonna siinä oli pesä ja poikasia. Mahtaakohan olla sama lintu? Missäs hänen puoliso on? Lähistöllä asuu myös 3 oravaa, vanhin orava kävikin moikkaamassa yksi päivä oli vielä talviturkki osittain. Parvekkettamme kohti tulee oksa ja luulen että se on sama orava kuin aiemminkin, kun samat metkut. Katsoo että minä olen tupakalla kävelee oksan päähän tuijottaa hetken ja menee takaisin kiipeilemään. Noita on mukava seurata.

Lue lisää

kertoa. Tapasin eilen hautajaispapin ja hautajaisjuttuja juteltiin valittiin virsiä jne. Hirmuinen karpaasi. Aiemmat papit mitä oon tavannut on ollut laihoja niilä on ollut silmälasit ja höpöttäneet vaan jotain jumala sitä jumala tätä. Tuntui, että hän ymmärsi miksen joitain säkeistöjä halunnut mukaan. Puhuu meidän puolesta jos me lähiomaiset lamaannumme. Kerroimme hänelle kullastani ja mitä kaikkea on tapahtunut jne. kullan elämästä yms.

Anseliga68 kirjoitti:

Hei kaikille! Olen ollut äärettömän väsynyt eilen ja tänään,johtuneeko siitä että olen ollut pitkällä sairaslomalla ja nyt palannut töihin. Ehkäpä tämä on jotain toipumista vielä. Että näin täällä mennään.

Lue lisää

ainakin alkuun jos teet fyysistä työtä. 2 viikkoa minäkin istuin suurinpiirtein sohvalla, ei siinä ehdi kyllä paljoa kunto tippumaan, mutta ensimmäisinä työpäivinä oli fyysisesti raskaimman pään hommia ja olo oli tosi väsynyt lihaksia särki yms. mutta pää liian virkeä kuten ennenkin.

Turvamies kirjoitti:

Hei Mukava kuulla sinustakin ja että luet palstaa vaikka et ehdi kirjoittaa. Ei ole pois surusta jos jaksaa ja täytyy tehdä töitä. Se voikin olla jotain aikaa mikä menee sillä tapaa eteenpäin. Myös minulla on nyt paljon työnalla ja huomaan että ne vievät kaikki ajatukseni ainakin päivisin. Illat ja aamut onkin sitten toinen juttu. Toivottavasti et tee liikaa töitä sillä väsymyksessäkin on omat vaaransa. Muista levätä. Pystytkö kertomaan, että missä päin hevostilasi on? Voimia sinulle sinulle, perheellesi ja Isän kätteen

Lue lisää

täytyy, ettei pala loppuun. Eilen, kun olin ottamassa hevosia tarhasta sisälle, lensi kiuruja ja joutsenia ylitseni. Huomasin, että seuraan kevään ja pian tulevan kesän merkkejä. Olenko mennyt surussani eteenpäin. Viime keväästä en juuri muista ja sitä edellinen kevät heti poikani kuoleman jälkeen on täysin pimennossa. Mielelläni kerron hevosistani. Hevostilani sijaitsee Pohjanmaalla ja minulla on 8 ratsua, yksi tuleva ratsu (varsa) ja ravihevonen. Harjoitan hevosillani elinkeinotoimintaa ja tarjoan asiakkailleni tulevana kesänä rentoja, rauhallisia ja vauhdikkaita ratsastusvaelluksia. "Uskalsin" aloittaa uuden työuran poikani kuoleman jälkeen. Hevosissa riittää työtä paljon, mutta hevosten kanssa touhuaminen on mielekästä. Asiakkaatkin ovat rentoja ja ovat sanoneet, että hevosen selässä luonnon helmassa murheet unohtuvat. Tulee mieleeni voimia-sana. Ensimmäisen kerran sanan lausui minulle poikani siunannut pappi. Olin kuullut voimia-sanan muille lausuttuna varsinkin hautajaisissa. Sana tuntui muille lausuttuna niin merkityksettömälle. Tarkoitan siis, että sanan merkityksen ymmärtää vasta, kun läheisen kuolema satuttaa. Lohdutustahan surevalle sanalla halutaan tuoda esille. Lausun teille läheisen kuolemansurussa eläville: voimia päiväänne.

poikansa menettänyt äiti kirjoitti:

täytyy, ettei pala loppuun. Eilen, kun olin ottamassa hevosia tarhasta sisälle, lensi kiuruja ja joutsenia ylitseni. Huomasin, että seuraan kevään ja pian tulevan kesän merkkejä. Olenko mennyt surussani eteenpäin. Viime keväästä en juuri muista ja sitä edellinen kevät heti poikani kuoleman jälkeen on täysin pimennossa. Mielelläni kerron hevosistani. Hevostilani sijaitsee Pohjanmaalla ja minulla on 8 ratsua, yksi tuleva ratsu (varsa) ja ravihevonen. Harjoitan hevosillani elinkeinotoimintaa ja tarjoan asiakkailleni tulevana kesänä rentoja, rauhallisia ja vauhdikkaita ratsastusvaelluksia. "Uskalsin" aloittaa uuden työuran poikani kuoleman jälkeen. Hevosissa riittää työtä paljon, mutta hevosten kanssa touhuaminen on mielekästä. Asiakkaatkin ovat rentoja ja ovat sanoneet, että hevosen selässä luonnon helmassa murheet unohtuvat. Tulee mieleeni voimia-sana. Ensimmäisen kerran sanan lausui minulle poikani siunannut pappi. Olin kuullut voimia-sanan muille lausuttuna varsinkin hautajaisissa. Sana tuntui muille lausuttuna niin merkityksettömälle. Tarkoitan siis, että sanan merkityksen ymmärtää vasta, kun läheisen kuolema satuttaa. Lohdutustahan surevalle sanalla halutaan tuoda esille. Lausun teille läheisen kuolemansurussa eläville: voimia päiväänne.

Lue lisää

Hei ja kiitos kirjoituksestasi Tuli jotenkin mieleen suuri työmääräsi ja surusi. Voimaa silloin tarvitaan ja siksi sitä toivottelin. Olisi joskus mukava nähdä hevosiasi kun liikun eripuolella suomea töiden perässä. Väkevää voimaa elämäänne!

en tiedä onko hyvä idea kuunnella, mutta olen alkanut uskoa mitä laulussa lauletaan, runot ei ole oikein minun juttuni. http://www.youtube.com/watch?v=VBwRAIsK3JQ

Minä se vaan kirjoitti:

en tiedä onko hyvä idea kuunnella, mutta olen alkanut uskoa mitä laulussa lauletaan, runot ei ole oikein minun juttuni. http://www.youtube.com/watch?v=VBwRAIsK3JQ

Lue lisää

Hyvää huomenta ja voimia päiväänne Kiitos Minä se vaan iltamusiikista. Se on kaunis kappale. Kohta tienpäälle ja kohti Helsinkiä. Koettakaa pitää mielenne virkeänä. Niin koetan minäkin. Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Hyvää huomenta ja voimia päiväänne Kiitos Minä se vaan iltamusiikista. Se on kaunis kappale. Kohta tienpäälle ja kohti Helsinkiä. Koettakaa pitää mielenne virkeänä. Niin koetan minäkin. Isän kätteen

Lue lisää

Hei ystävät! Aurinko paistaa kuumasti sisälle ja paljastaa armotta kaikki pölyt ja näyttää kuin ei olisi ikinä siivottu.Vastahan mie eilen sain siivouspuuskan ja kävin läpi jokaisen paikan mutta kummasti tuota pölyä kertyy.Otampahan nyt asenteen että kun aurinko siirtyy länttä kohden niin eipä näy enää pölyt.Eilen illalla kävin jälleen terveyskeskussairaalassa katsomassa tätiäni.Jokaisella kerralla huomaan että muutosta tapahtuu vain huonompaan suuntaan.Vielä jouluna lauloimme yhdessä joululauluja ja jota hoitajatkin tulivat ihmettelemään,tätini kun ei ollut moneen viikkoon puhunut kellekkään mitään.Hän on kahdenkymmentävuotias ja tammikuussa muisti oman syntymäpäivän mutta nyt ei muistanut minua nimeltä.Eilen päätin myös kertoa hänelle hänen veljensä kuolemasta,kerroin vaikka aluksi ajattelimme ettemme puhu mitään siitä.Hän on omissa mailmoissa suurimman osan aikaa mutta päätin kuitenkin kertoa.Minulla on tapana aina siellä käydessä puhua hänelle mailman tapahtumista,välillä menen itse siihen maailmaan missä hän välillä on.Kysyin oletko tänään pessyt pyykkiä ja vienyt ulos kuivaamaan johon hän vastasi että on vienyt ulos.Sitten taas puhun lapsuuteni muistoista,siitä kuinka yhdessä hiihdimme tietyn lenkin ja siitä että minua houkutti enemmän tädilläni aina mukana ollut marianne-karkkipussi kuin se hiihto.Ja siitäkin kun hän totesi että nyt pitää vaihtaa karkit väkevämpiin kun makea alkaa janottamaan.Siitä lähtien hiihto oli mulle pakkopullaa kun ei ollut enää houkutinta mukana ja odottelin vain että lumet sulavat.Kertoessa näitä muistoja huomaan että hänen silmiin tulee eri ilme,jotain hän varmasti muistaa vaikka ei jaksakkaan puhua.Eilen sanoin että minulla on nyt sinulle surullinen asia kerrottavana.Hän otti minua ranteesta kiinni jota ei ole tapahtunut viikkoihin,tiesin että nyt hän on tässä hetkessä ja mielessäni kävi että teenkö sittenkään oikein.Yritin mahdollisimman kauniisti kertoa ja samalla silitin hänen hopeanvärisiä hiuksia joita olen aina ihaillut.Kun lopetin hän oli täysin ilmeettömänä,katsoi ikäänkuin tyhjyyteen,sama ilme kun hän katoaa jonnekkin.Hän oli kyljellään sängyssä joten en huomannut ensin kuinka kyyneleet kasteli tyynyn.Puristus ranteessa koveni aavistuksen verran kunnes löystyi jälleen ja hän oli taas jossain.Muistin kuinka kerroin hänelle vuosi sitten poikani kuolemasta ja silloin hän pystyi vielä sanomaan että sinulla on nyt hirveä suru,aivan hirveä suru.Silloin hän lohdutti minua,kysyin voinko tulla hetkeksi viereesi ja vastasi nyökäten.Tätini on aina ollut minulle rakas,kuten meille kaikille sisarruksille.Aikoinaan kun kouluissa alettiin opiskelemaan englantia niin joku meistä kerran sanoi että lähetään käymään ailavjyyn luona.Siitä lähtien olemme kutsuneet häntä ailavjyyksi.Tätini etunimi on aila ja kun kerran hän ei ollutkaan omassa huoneessaan niin ihan vahingossa kysyin hoitajalta että mistä huoneesta löydän ailavjyyn.Hoitaja sanoi heti että voi kun teillä on ihana nimi tädillenne,täti ja rakkaus samassa. Toivottavasti en ole pitkästyttänyt teitä tällä tarinalla,on niin helppo purkaa ajatuksia tänä päivänä.Aivan kuin ja onkin kummallinen sisäinen rauha.Jotakin sellaista että olen lähellä poikaani,ohut verho erottaa mutta kuitenkin lähellä.En osaa pukea tätä sanoiksi mutta ihmeellinen rauha minulla on.Kuin olisin ymmärtänyt jotain mutta en vielä osaa sisäistää sitä.Tätä samaa rauhaa lähetän teille kaikille ajatuksen voimalla.

Kyyneleitä silmät täynnä. kirjoitti:

Hei ystävät! Aurinko paistaa kuumasti sisälle ja paljastaa armotta kaikki pölyt ja näyttää kuin ei olisi ikinä siivottu.Vastahan mie eilen sain siivouspuuskan ja kävin läpi jokaisen paikan mutta kummasti tuota pölyä kertyy.Otampahan nyt asenteen että kun aurinko siirtyy länttä kohden niin eipä näy enää pölyt.Eilen illalla kävin jälleen terveyskeskussairaalassa katsomassa tätiäni.Jokaisella kerralla huomaan että muutosta tapahtuu vain huonompaan suuntaan.Vielä jouluna lauloimme yhdessä joululauluja ja jota hoitajatkin tulivat ihmettelemään,tätini kun ei ollut moneen viikkoon puhunut kellekkään mitään.Hän on kahdenkymmentävuotias ja tammikuussa muisti oman syntymäpäivän mutta nyt ei muistanut minua nimeltä.Eilen päätin myös kertoa hänelle hänen veljensä kuolemasta,kerroin vaikka aluksi ajattelimme ettemme puhu mitään siitä.Hän on omissa mailmoissa suurimman osan aikaa mutta päätin kuitenkin kertoa.Minulla on tapana aina siellä käydessä puhua hänelle mailman tapahtumista,välillä menen itse siihen maailmaan missä hän välillä on.Kysyin oletko tänään pessyt pyykkiä ja vienyt ulos kuivaamaan johon hän vastasi että on vienyt ulos.Sitten taas puhun lapsuuteni muistoista,siitä kuinka yhdessä hiihdimme tietyn lenkin ja siitä että minua houkutti enemmän tädilläni aina mukana ollut marianne-karkkipussi kuin se hiihto.Ja siitäkin kun hän totesi että nyt pitää vaihtaa karkit väkevämpiin kun makea alkaa janottamaan.Siitä lähtien hiihto oli mulle pakkopullaa kun ei ollut enää houkutinta mukana ja odottelin vain että lumet sulavat.Kertoessa näitä muistoja huomaan että hänen silmiin tulee eri ilme,jotain hän varmasti muistaa vaikka ei jaksakkaan puhua.Eilen sanoin että minulla on nyt sinulle surullinen asia kerrottavana.Hän otti minua ranteesta kiinni jota ei ole tapahtunut viikkoihin,tiesin että nyt hän on tässä hetkessä ja mielessäni kävi että teenkö sittenkään oikein.Yritin mahdollisimman kauniisti kertoa ja samalla silitin hänen hopeanvärisiä hiuksia joita olen aina ihaillut.Kun lopetin hän oli täysin ilmeettömänä,katsoi ikäänkuin tyhjyyteen,sama ilme kun hän katoaa jonnekkin.Hän oli kyljellään sängyssä joten en huomannut ensin kuinka kyyneleet kasteli tyynyn.Puristus ranteessa koveni aavistuksen verran kunnes löystyi jälleen ja hän oli taas jossain.Muistin kuinka kerroin hänelle vuosi sitten poikani kuolemasta ja silloin hän pystyi vielä sanomaan että sinulla on nyt hirveä suru,aivan hirveä suru.Silloin hän lohdutti minua,kysyin voinko tulla hetkeksi viereesi ja vastasi nyökäten.Tätini on aina ollut minulle rakas,kuten meille kaikille sisarruksille.Aikoinaan kun kouluissa alettiin opiskelemaan englantia niin joku meistä kerran sanoi että lähetään käymään ailavjyyn luona.Siitä lähtien olemme kutsuneet häntä ailavjyyksi.Tätini etunimi on aila ja kun kerran hän ei ollutkaan omassa huoneessaan niin ihan vahingossa kysyin hoitajalta että mistä huoneesta löydän ailavjyyn.Hoitaja sanoi heti että voi kun teillä on ihana nimi tädillenne,täti ja rakkaus samassa. Toivottavasti en ole pitkästyttänyt teitä tällä tarinalla,on niin helppo purkaa ajatuksia tänä päivänä.Aivan kuin ja onkin kummallinen sisäinen rauha.Jotakin sellaista että olen lähellä poikaani,ohut verho erottaa mutta kuitenkin lähellä.En osaa pukea tätä sanoiksi mutta ihmeellinen rauha minulla on.Kuin olisin ymmärtänyt jotain mutta en vielä osaa sisäistää sitä.Tätä samaa rauhaa lähetän teille kaikille ajatuksen voimalla.

Lue lisää

Kylläpä kirjotit ihanasti tädistäsi ja kaikesta muustakin. Aurinko tosiaan paljastaa kaikki pölyt,vaikka välilä siivoakin. Ne sinun luontokirjoitukset on kans hyviä,aivan silmissä näkkee sen luonnon rauhan ja kauneuden. Aurinkoista päivän jatkoa kaikille,oletta mielessä.

sydän syrjällään kirjoitti:

Kylläpä kirjotit ihanasti tädistäsi ja kaikesta muustakin. Aurinko tosiaan paljastaa kaikki pölyt,vaikka välilä siivoakin. Ne sinun luontokirjoitukset on kans hyviä,aivan silmissä näkkee sen luonnon rauhan ja kauneuden. Aurinkoista päivän jatkoa kaikille,oletta mielessä.

Lue lisää

Hei On mukavaa kun joku kirjoittaa joskus pitkästi. Siinä ehtii eläytyä mielikuviin ja samaistua vielä tunteellakin. Voi kun on tärkeää käydä tapaamassa niitä jotka saattavat kohta hiipua tuon ohuen rajan taakse. He ikään kuin vievät terveisemme ja viestimme sinne missä läheisemme jo ovat. Yhdessä vietetyt hetket ovat niin arvokkaita että niiden todellisen arvon voi tietää vasta sitten kun toinen on lähtenyt. Muistot kultaantuvat niin kuin Anseliga68 joskus kyseli. Olen nyt Helsingissä. Käyn täällä joskus vaatekaupoilla mutta viimekesäisen poikani kuoleman jälkeen en ole pystynyt oikein täällä asioimaan. Niin monet kerrat ostin täältä hänelle jotain vaatteita ja jos nyt ajattelenkin samoihin liikkeisiin menemistä niin olenhan heti muistoissani - mitä ostaisin hänelle. Näitä surun kuoppia pitää joskus kiertää vaikkka on hyväkin käydä niitä uudelleen ihan vain muistellen ja opetellen uusia tapoja ja tarkoituksia. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluan kiertää kaupat ihan vain sen takia, että en halua vaipua pelkästään suremaan. Kun kerään voimia niin toki sitten menen mutta näin on nyt hyvä. Ajomatka meni hyvin sillä olin paljon puhelimessa työasioiden kanssa. Koetin selata myös radiota ja löytää jotain mieleistä kuunneltavaa. Josksu sieltä löytyykin jokin mielenkiintoinen puhe-ohjelma mutta harvoin. Ennen poikani kuolemaa olin aiemmin työmatkalla Hki ja lähdin sieltä ajamaan kotiin. Olen kirjoitanut tämän ennekin mutta otetaan se nyt uusintana. Radiossa haastateltiin eläkkeelle jäävää piispa Erik Vikströmiä. Hän halusi kertoa kuulijoille lähtiessään: - täytyy muistaa, ettei kaikki ole lähtöisin Jumalasta mutta se tarkoita sitä etteikö Jumala olisi läsnä. Tuo edellämainittu jäi mieleeni ja palasinkin taas uudestaan poikani kuoleman yhteydessä. Isän kätteen iltanne ja toivotaan, että Jumala on läsnä.

Turvamies kirjoitti:

Hei On mukavaa kun joku kirjoittaa joskus pitkästi. Siinä ehtii eläytyä mielikuviin ja samaistua vielä tunteellakin. Voi kun on tärkeää käydä tapaamassa niitä jotka saattavat kohta hiipua tuon ohuen rajan taakse. He ikään kuin vievät terveisemme ja viestimme sinne missä läheisemme jo ovat. Yhdessä vietetyt hetket ovat niin arvokkaita että niiden todellisen arvon voi tietää vasta sitten kun toinen on lähtenyt. Muistot kultaantuvat niin kuin Anseliga68 joskus kyseli. Olen nyt Helsingissä. Käyn täällä joskus vaatekaupoilla mutta viimekesäisen poikani kuoleman jälkeen en ole pystynyt oikein täällä asioimaan. Niin monet kerrat ostin täältä hänelle jotain vaatteita ja jos nyt ajattelenkin samoihin liikkeisiin menemistä niin olenhan heti muistoissani - mitä ostaisin hänelle. Näitä surun kuoppia pitää joskus kiertää vaikkka on hyväkin käydä niitä uudelleen ihan vain muistellen ja opetellen uusia tapoja ja tarkoituksia. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluan kiertää kaupat ihan vain sen takia, että en halua vaipua pelkästään suremaan. Kun kerään voimia niin toki sitten menen mutta näin on nyt hyvä. Ajomatka meni hyvin sillä olin paljon puhelimessa työasioiden kanssa. Koetin selata myös radiota ja löytää jotain mieleistä kuunneltavaa. Josksu sieltä löytyykin jokin mielenkiintoinen puhe-ohjelma mutta harvoin. Ennen poikani kuolemaa olin aiemmin työmatkalla Hki ja lähdin sieltä ajamaan kotiin. Olen kirjoitanut tämän ennekin mutta otetaan se nyt uusintana. Radiossa haastateltiin eläkkeelle jäävää piispa Erik Vikströmiä. Hän halusi kertoa kuulijoille lähtiessään: - täytyy muistaa, ettei kaikki ole lähtöisin Jumalasta mutta se tarkoita sitä etteikö Jumala olisi läsnä. Tuo edellämainittu jäi mieleeni ja palasinkin taas uudestaan poikani kuoleman yhteydessä. Isän kätteen iltanne ja toivotaan, että Jumala on läsnä.

Lue lisää

Hei ! Vihdoin taas oma kone käytössä ! Olen lukenut teidän kaikkien viestejä ja tuntuu hyvältä kuulla teistä. Kotiuduin juuri tuolta talviuinnista. Vielä kuukauden loppuun on talviuintipaikka saunoineen auki ja sitten siirrynkin mökille uimaan. Veden lämpötila oli noussut maanantaista jo kahdella asteella.Pyöräilen läpi talven ja huomenna olen ajatellut pyöräillä ensin lenkin ja sitten käyn siellä taas uimassa. Kevät on täällä ja jo lämpimämpi päivä tänään. Onkin ollut monta tosi kylmää ja koleata päivää. Kasvihuoneessa lämpöä oli tänään 25 päivällä, joten kyllä aurinko jo kovasti lämmittää. Pari lasia oli rikkoutunut siellä katosta talven aikana ja mies on ahertanut ja vaihtanut laseja tänään. Minulla on nyt taas intoa suunnitella pihaa ja oikeastaan voin aika hyvin juuri nyt. Oikein ajattelin tänään, että onko minulla edes lupa voida näin hyvin. Suren poikaani ja raskaita päiviä tulee taas, tiedän sen, mutta kerään voimia päivistä, jolloin tunnen voivani hyvin. Hyvää illanjatkoa kaikille ystävät ja nukkukaa hyvin.

Viola kirjoitti:

Hei ! Vihdoin taas oma kone käytössä ! Olen lukenut teidän kaikkien viestejä ja tuntuu hyvältä kuulla teistä. Kotiuduin juuri tuolta talviuinnista. Vielä kuukauden loppuun on talviuintipaikka saunoineen auki ja sitten siirrynkin mökille uimaan. Veden lämpötila oli noussut maanantaista jo kahdella asteella.Pyöräilen läpi talven ja huomenna olen ajatellut pyöräillä ensin lenkin ja sitten käyn siellä taas uimassa. Kevät on täällä ja jo lämpimämpi päivä tänään. Onkin ollut monta tosi kylmää ja koleata päivää. Kasvihuoneessa lämpöä oli tänään 25 päivällä, joten kyllä aurinko jo kovasti lämmittää. Pari lasia oli rikkoutunut siellä katosta talven aikana ja mies on ahertanut ja vaihtanut laseja tänään. Minulla on nyt taas intoa suunnitella pihaa ja oikeastaan voin aika hyvin juuri nyt. Oikein ajattelin tänään, että onko minulla edes lupa voida näin hyvin. Suren poikaani ja raskaita päiviä tulee taas, tiedän sen, mutta kerään voimia päivistä, jolloin tunnen voivani hyvin. Hyvää illanjatkoa kaikille ystävät ja nukkukaa hyvin.

Lue lisää

Hyvää yötä Viola ja kaikki muut näkymättömät ystäväni. Mukavaa, että Violakin olet palstalla ja koneesi toimii. Olenkin kaivannut kirjoituksiasi. Niissä on surua mutta niin paljon myös rohkeutta ja innoitusta. Tulin töistä hotellille ja nyt pesujen kautta nukkumaan. Paljon olen tänäänkin ikävöinyt poikaani. Ihanaa on kun tyttärien kanssa pidetään paljon yhteyttä. Kasvihuoneesi on varmaan jotain konkreettista missä voi nähdä uutta elämää ja kasvua. Toivottavasti se tuntuu myös mielessäsi samalta. Nukkukaa kaikki hyvin ja turvallisella mielellä. Isän kätteen yönne.

Turvamies kirjoitti:

Hyvää yötä Viola ja kaikki muut näkymättömät ystäväni. Mukavaa, että Violakin olet palstalla ja koneesi toimii. Olenkin kaivannut kirjoituksiasi. Niissä on surua mutta niin paljon myös rohkeutta ja innoitusta. Tulin töistä hotellille ja nyt pesujen kautta nukkumaan. Paljon olen tänäänkin ikävöinyt poikaani. Ihanaa on kun tyttärien kanssa pidetään paljon yhteyttä. Kasvihuoneesi on varmaan jotain konkreettista missä voi nähdä uutta elämää ja kasvua. Toivottavasti se tuntuu myös mielessäsi samalta. Nukkukaa kaikki hyvin ja turvallisella mielellä. Isän kätteen yönne.

Lue lisää

Hei Turvamies ja kaikki muut ystävät Oletko vielä reissunpäällä Turvamies, vai joko olet päässyt kotiin ? Minun työni ovat nykyään enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia, mutta joka päivälle on riittänyt jotakin. Päivän tunnit vain kuluvat jonnekkin. Nautin oikeastaan, kun saan tehdä töitäni usein aivan yksikseni, vaikka sosiaalinen olenkin. Työni oli ennen jatkuvaa ihmisten kanssa olemista, heidän asioihinsa paneutumista, koko ajan piti antaa itsestään toisille jotakin. Ajattelin illansuussa ajella pyörällä avantouintiin, mutta kun puoliso lähti seuraksi päätimmekkin mennä autolla. Tuttuja oli paljon saunan lauteilla tänä iltana, ihan kuin kaikki haluaisivat vielä nauttia viimeisistä uinneista, kunnes alamme odottaa taas uutta syksyä. Onpahan ainakin jokin syy odottaa syksynkin tuloa, kun tuleehan se taas kesän jälkeen. Uin kyllä kesällä paljon, mutta se ei oikein tunnu samalta. Olen miettinyt ja sanonutkin monesti, että uinti auttoi paljon minua ,etenkin juuri silloin, kun olin kaikista heikoimmillani, fyysisestikkin, poikani kuoleman jälkeen. Pitääpä tässä kertoa ihan toinen juttu teille. Kyllä me ihmiset olemme laumaihmisiä ja yllytyshulluja, monesti totesin sen jo silloin, kun työssäni seurasin ihmisten sijoittamista. Tänään meidän paikkakunnallamme, vieläpä omassa kaupunginosassani, avattiin sellainen Rautia-myymälä.Lehdessä oli mainostettu avajaisia ja siellä sitten oli erilaisia avajaistarjouksia mm. sellaisia pistolapioita, siis isoja lapioita 1 e hintaan ja niitä sai ostaa 3 kpl/talous. Meninpä sinne kauppaan aamulla minäkin ja suunnistin sinne lapiopuolelle aikomuksenani ostaa yksi lapio. Ajattelin tarvitsevani sitä noissa puutarhatöissäni. Kuinka ollakkaan, huomasin seisovani sellaisessa pitkän pitkässä kassajonossa kolmen lapion kanssa, kun kaikki muutkin ottivat kolme lapiota ja kun halvalla saa. Aloin katsella ympärilleni ja kyllä näytti tosi koomiselta, kun puolet pikkukaupungin asukkaista seisoo jonottamassa ja kaikilla kolme lapiota ojossa edessään. Naurettiin sitä sitten siellä talviuinnissa, kun sinne sattui toinen nainen, joka myös oli lapioiden kansa siellä samaan aikaan kuin minä. Kyllä meidän kaupungissa nyt lapioidaan. Isäntäkin sanoi minulle, että mitä aiot tehdä kaikilla noilla, aiotko pitää tänä kesänä lapiota molemmissa käsissä maata kääntäessäsi. No, voihan niitä tarvita ja meillä on nyt lapioita loppuelämäksi. Lapsenlapsi soitti ja kertoi tulevansa huomenna käymään. Se onkin mukavaa, kun en ole saanut nyt pitkään aikaan hoitaakkaan häntä. Päivät menevät kyllä hyvin jo nykyään, mutta illalla tulee usein sitten niin suuri ikävä. Vieläkin jotenkin pelottaa mennä nukkumaan, Jos heti ei nukahda niin ajatukset kulkevat niitä samoja surullisia latujaan, tiedätte. Mietin teitä muita. Miten teillä menee, oletteko surullisia kuten minä sillä hetkellä.Jollakin tavalla se antaa aina lohtua minulle . Joku muu ajattelee samoin kuin minä, joku muu on tämän saman tuskan kokenut.Joku muu ihan oikesti tietää,miltä minusta voi tuntua. Nukkukaa hyvin, ajatuksin voimme antaa toisillemme energiaa.

Iltaa kaikille ! Mietin Turvamies oikein tuota tämän päivän kohtaamistasi tuon tuntemattoman Karin kanssa. Monet kulkevat varmasti hänen ohitseen Helsingin kaduilla "näkemättä" häntä. Teidän kohtaamisenne onnistui teidän molempien iloksi. Tänään olen ollut väsynyt heti aamusta asti.Johtuu siitä, että olen taas aluksi tottumaton noissa pihan kevättöissä Olen nytkin aika uupunut, mutta en kuitenkaan saisi vielä unta. On ollut aika paljon kaikenlaista tekemistä tänään myös. Kävin heti aikaisin aamulla pojan haudalla. Olemme vieläkin pitäneet siellä kynttilää palamassa, vaikka on jo valoisaa suurimman osan vuorokaudesta. Hauta on kyllä kaunis keltaisine kukkineen ja enkeleineen, joita on siellä kolme erilaista. Kivikin on mielestämme sopiva. Jotenkin siellä haudalla seistessäni en oikein vieläkään miellä, että poikani on haudattu sinne alle. Minun lapseni, eihän se voi olla mahdollista. Kävin tässä yhtenä päivänä siivoamassa meidän säilytysvintillä. Avasin laatikon,jossa on poikieni vanhoja vauvanvaatteita. Osa niistä vanhimman pojan peruja. Hänen vaatteitaan, vaununpeitteensä ja lakanansa, joita säästin annettavaksi hänelle, sitten, kun hän saisi omia lapsia.Tulin aika nopeasti pois sieltä, kun en oikein kestä katsella kaikkia muistoja vieläkään. Toivon teille kaikille rauhallista yötä ja kauniita unia.Toivon joka ilta, että saisin nähdä unessa poikani. Se toive ei ole pitkään aikaan kylläkään toteutunut. Hyvää yötä

Viola kirjoitti:

Iltaa kaikille ! Mietin Turvamies oikein tuota tämän päivän kohtaamistasi tuon tuntemattoman Karin kanssa. Monet kulkevat varmasti hänen ohitseen Helsingin kaduilla "näkemättä" häntä. Teidän kohtaamisenne onnistui teidän molempien iloksi. Tänään olen ollut väsynyt heti aamusta asti.Johtuu siitä, että olen taas aluksi tottumaton noissa pihan kevättöissä Olen nytkin aika uupunut, mutta en kuitenkaan saisi vielä unta. On ollut aika paljon kaikenlaista tekemistä tänään myös. Kävin heti aikaisin aamulla pojan haudalla. Olemme vieläkin pitäneet siellä kynttilää palamassa, vaikka on jo valoisaa suurimman osan vuorokaudesta. Hauta on kyllä kaunis keltaisine kukkineen ja enkeleineen, joita on siellä kolme erilaista. Kivikin on mielestämme sopiva. Jotenkin siellä haudalla seistessäni en oikein vieläkään miellä, että poikani on haudattu sinne alle. Minun lapseni, eihän se voi olla mahdollista. Kävin tässä yhtenä päivänä siivoamassa meidän säilytysvintillä. Avasin laatikon,jossa on poikieni vanhoja vauvanvaatteita. Osa niistä vanhimman pojan peruja. Hänen vaatteitaan, vaununpeitteensä ja lakanansa, joita säästin annettavaksi hänelle, sitten, kun hän saisi omia lapsia.Tulin aika nopeasti pois sieltä, kun en oikein kestä katsella kaikkia muistoja vieläkään. Toivon teille kaikille rauhallista yötä ja kauniita unia.Toivon joka ilta, että saisin nähdä unessa poikani. Se toive ei ole pitkään aikaan kylläkään toteutunut. Hyvää yötä

Lue lisää

Ilta-aurinkoa teille kaikille Tänään on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. Päivä on vaikuttanut hyvin positiivisesti minun mieleeni. Jäi kertomatta yksi asia Helsingin matkaltani. Käyn Hki n. pari kertaa kuukaudessa työyhteisössäni. Siellä on yksi henkilö mikä joka kerta minut tavatessaan halaa minua, vuodattaa kyyneleen tai kaksi ja naama nurin kysyy surkealla ja säälivällä äänellä: - voi sinua, miten sinä olet jaksanut? On vaikeaa sanoa, että onko hän aito vaiko kopio tunteissaan. Voihan hän olla ihan vilpitönkin ja tarkoittavan hyvää mutta en mitenkään haluaisi näitä hetkiä hänen kanssaan viettää, enkä osaa muuta kuin murahtaa, että -siinähän tuo jatkamatta sen enempää. Rasittavaa, että tämä toistuu joka kerta kun tapaan hänet. En oikein osaa analysoida itseäni, että mikä tässä tapauksessa tekee asian erinlaiseksi kun joku muu kysyy ihan ohimennen, että miten olet jaksanut? Tosin siitä puuttuu tuo - voi sinua! Sääliä? Ehkä se on sitä, että en siedä surussani säälin tunnetta vaikka se onkin jonkinlainen sympatian osoitus. Tunteet tulee ja tunteet menee. Me jokainen elämme eri elämän tilanteissa erinlaisin tuntein ja aina ne eivät kohtaa samankaltaisesti. Tunnerikasta lauantai iltaa teille kaikille. Sitä hyvää, aitoa ja rohkaisevaa surunne kantamiseen hyvällä mielellä.

Hyvää yötä kaikille Minäkin kävelin vielä illalla poikani haudalle laittamaan kyttilään tulen. Monesti jämähdämme ajatuksiimme ja lopuksi kysymme MIKSI? Toinenkin asia on minkä huomaan ajoittain iskevän on se EPÄTODELLISUUS, että poikani on todella kuollut, eikä palaa enää koskaan elämääni. Sitä kävin taas haudalla ihmettelemässä. Fredrik Wislöff on sanonut: "Meidät on erotettu hetkeksi heistä, mutta me emme ole menettäneet heitä." Oli mukava lukea 1_3 kun sanoit/kirjoitit ensimmäistä kertaa tuntevasi jotain iloa elämässäsi. Se tuntuu jotenkin edistykselliselle asialle. Itsekin niin varmaan välillä olen tuntenut mutta sen tunnustaminen on jotenkin vaikeaa. Välillä ilo tuntuu siltä, ettei minulla ole siihen "oikeutta", enkä myöskään ole sitä "ansainnut". Joskus se tuntuu myös siltä, että ilo ja onni syö suruni sillä suuri surunihan johtuu suuresta rakkaudesta. Rakkaus on kuolemaakin väkevämpi ja mikään ei syö suurta rakkauttamme jos välillä iloitsemme tai tunnemme jotain hyvää. Minusta alkaa tuntua siltä, että suruni jalostuu ja muuttuu sitä kautta arvokkaammaksi. En pyri pois surusta sillä olen sen nyt saanut ja ottanut kantaakseni koko elämäni ajan. On vain kerättävä voimia sen taakan kantamiseen. Ilo ja onni on myös niitä mistä saan sitä voimaa. Ilo oli kuulla myös sinun Poikansa menettänyt äiti, että suuren taakkasi ohessa saat kohta päättötyösi valmiiksi. Olet ahkera nainen. Sekin on osoitus aikuisen ihmisen voimien pinnistelystä ja uskon senkin vievän sinua eteenpäin myös surun kantamisessa. Kyllä eläintä voi olla ikävä. Minäkin ikävöin välillä koiraani kun joudun olemaan siitä erossa. Huomenna matkaan taas Tampereele koulutukseen ja palaan vasta keskiviikkona kotiin. Koira ei valitettavasti voi lähteä sinne mukaan. Ikävä myös eläintä kohtaan siinä ajassa tulee minulle aivan varmasti. Minäkin toivon näkeväni unia pojastani ja näenkin silloin tällöin. Unissä hän vaihtelee nuorukaisesta pikkulapseksi ja toisinpäin. Tunne on niissä mahtava. Muistan yhdenkin unen kun sain pitää häntä sylissäni. Hänen pehmeä poski tuntui poskellani ja kutittelin häntä parransängelläni. Se uni tuntui valveillakin aivan ihanalle. Aina ei kuitenkaan ole aika unille ja tietyille unille mutta uskon niiden tulevan. Rakas lapseni on niin paljon mielessäni, että alitajuntani on pakko näyttää joskus jotain. Ehkäpä ajallaan. Hyväksi yöksi teille Erkki Lemisen runo: Näin kesästä unta Näin kesästä unta. Näin meren ja auringon. Näin valoisat rannat ja tyynen poukaman. Näin taivaalla valkoisen pilven. Näin kesästä unta. Näin sinun jo saapuvan. Näin pilvessä sinun jo luokseni saapuvan. Minut rauhaan veit. Olin nuori ja notkea jälleen oudon onnellinen. Näin kesästä unta, vaan syksyyn heräsin. Oli ikkuna pimeään yöhön taas auennut ja peitto luisunut pois. Oli unteni pumpulipeitto taas luiskahtanut pois. Erkki Leminen (Kootut) Isän kätteen ystävät hyvät saamme tänäänkin laskea toinen toisemme.

Turvamies kirjoitti:

Hyvää yötä kaikille Minäkin kävelin vielä illalla poikani haudalle laittamaan kyttilään tulen. Monesti jämähdämme ajatuksiimme ja lopuksi kysymme MIKSI? Toinenkin asia on minkä huomaan ajoittain iskevän on se EPÄTODELLISUUS, että poikani on todella kuollut, eikä palaa enää koskaan elämääni. Sitä kävin taas haudalla ihmettelemässä. Fredrik Wislöff on sanonut: "Meidät on erotettu hetkeksi heistä, mutta me emme ole menettäneet heitä." Oli mukava lukea 1_3 kun sanoit/kirjoitit ensimmäistä kertaa tuntevasi jotain iloa elämässäsi. Se tuntuu jotenkin edistykselliselle asialle. Itsekin niin varmaan välillä olen tuntenut mutta sen tunnustaminen on jotenkin vaikeaa. Välillä ilo tuntuu siltä, ettei minulla ole siihen "oikeutta", enkä myöskään ole sitä "ansainnut". Joskus se tuntuu myös siltä, että ilo ja onni syö suruni sillä suuri surunihan johtuu suuresta rakkaudesta. Rakkaus on kuolemaakin väkevämpi ja mikään ei syö suurta rakkauttamme jos välillä iloitsemme tai tunnemme jotain hyvää. Minusta alkaa tuntua siltä, että suruni jalostuu ja muuttuu sitä kautta arvokkaammaksi. En pyri pois surusta sillä olen sen nyt saanut ja ottanut kantaakseni koko elämäni ajan. On vain kerättävä voimia sen taakan kantamiseen. Ilo ja onni on myös niitä mistä saan sitä voimaa. Ilo oli kuulla myös sinun Poikansa menettänyt äiti, että suuren taakkasi ohessa saat kohta päättötyösi valmiiksi. Olet ahkera nainen. Sekin on osoitus aikuisen ihmisen voimien pinnistelystä ja uskon senkin vievän sinua eteenpäin myös surun kantamisessa. Kyllä eläintä voi olla ikävä. Minäkin ikävöin välillä koiraani kun joudun olemaan siitä erossa. Huomenna matkaan taas Tampereele koulutukseen ja palaan vasta keskiviikkona kotiin. Koira ei valitettavasti voi lähteä sinne mukaan. Ikävä myös eläintä kohtaan siinä ajassa tulee minulle aivan varmasti. Minäkin toivon näkeväni unia pojastani ja näenkin silloin tällöin. Unissä hän vaihtelee nuorukaisesta pikkulapseksi ja toisinpäin. Tunne on niissä mahtava. Muistan yhdenkin unen kun sain pitää häntä sylissäni. Hänen pehmeä poski tuntui poskellani ja kutittelin häntä parransängelläni. Se uni tuntui valveillakin aivan ihanalle. Aina ei kuitenkaan ole aika unille ja tietyille unille mutta uskon niiden tulevan. Rakas lapseni on niin paljon mielessäni, että alitajuntani on pakko näyttää joskus jotain. Ehkäpä ajallaan. Hyväksi yöksi teille Erkki Lemisen runo: Näin kesästä unta Näin kesästä unta. Näin meren ja auringon. Näin valoisat rannat ja tyynen poukaman. Näin taivaalla valkoisen pilven. Näin kesästä unta. Näin sinun jo saapuvan. Näin pilvessä sinun jo luokseni saapuvan. Minut rauhaan veit. Olin nuori ja notkea jälleen oudon onnellinen. Näin kesästä unta, vaan syksyyn heräsin. Oli ikkuna pimeään yöhön taas auennut ja peitto luisunut pois. Oli unteni pumpulipeitto taas luiskahtanut pois. Erkki Leminen (Kootut) Isän kätteen ystävät hyvät saamme tänäänkin laskea toinen toisemme.

Lue lisää

Hei Välipoika on ollut meillä perheineen ja touhua on riittänyt tälle päivälle. Olin jonkun aikaa kahden vauvan kanssa ja olin koko ajan vahtimassa, vaikka lapsi nukkui tyytyväisenä vaunuissa verannalla. On taas niin uutta hoitaa vauvaa ja muutenkin lapsenlapsia hoitaa paljon tarkemmin kuin omiaan aikoinaan. On niin mukavaa, kun lapset ovat ympärillä, mutta sitten, kun he lähtevät, niin ainakin minä ja mieheni olemme yleensä aivan poikki. Miniä lähti välillä käymään isänsä haudalla ja sain sillä välin juttutuokion ihan kahdestaan välipojan kanssa. Hän kertoi, että hänen on niin vaikea nukahtaa iltaisin. Hän on aina ollut hyvin määrätietoinen kaikessa, vaatinut itseltään paljon. Hänellä oli paljon harrastuksia jo lapsena ja nuorena. Häntä sai todella ihan toppuutella. Kaikessa hänen piti lisäksi olla hyvä. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa. että hän ei ainakaan ollut täyttämässä meidän vanhempien täyttymättömia haaveita, vaan hän valitsi itse. Vanhimman lapsemme kohdalla en olisi asiastani ihan niin varma. Häneen kohdistui enemmän meidän vanhempien odotuksia. Välipoika pyrkii kaikessa olemaan mahdollisimman oikeudenmukainen ja vaatii sitä muilta myös. Valitettavasti työelämässä ja muutenkaan säännöt eivät aina toimi kuten pitäisi ja hän ottaa siitä usein stressiä ja pettyy. Veljen kuolema on ollut hänelle kova paikka. Työn ja perheen vaatimusten yhteensovittaminen ei myöskään ole aina helppoa. Työssään hän joutuu tekemisiin monenlaisten ihmisten kanssa. Toivottavasti hän osaa panna asiansa tärkeysjärjestykseen ja hellittää vähän. Päivä on ollut lämmin. Mies oli raivaamassa metsää tuonne iltapäivään ja hän kertoi ottaneensa tauon töistä ja istuneensa kannon päällä juoden kahvia ja kuunnellen lintujen ääniä.Oli rauhallista ja mieli lepäsi. Hän sanoi, että tunsi oikein, että elämä välillä hymyilee. Tällaista tänään. Hyvää yötä kaikille

Hyvää huomenta Minä se vaan Näin oletinkin hautajaisten olleen eilen. Olet nyt tehnyt raskaan palveluksen rakkaallesi ja eläminen surutyön kanssa on nyt alkamassa. Hautajaiset ovat aina jonkinlainen askel eteenpäin. Meiltä varmasti puuttuu ymmärrys aina tajuta ja tietää, että tulevatko viestit rajan takaa vai mitä ne ovat. On kuitenkin tärkeää ja vapautta luoda omat mielikuvat ja ymmärrykset. Kaikki kaunis ja lohduttava on sallittua. Ne lohdutukset ovat meille myös erittäin tarpeellisia ja niistäkin saadaan niitä pieniä hyvän mielen rippeitä. Itse olen iloinnut siitä meidän aikaisemmasta höyhen jutusta. Mukava, että jaksoit kirjoittaa ja kertoa päivästäsi. Hienoa, että sinulla on vielä voimia mennä sairaan äidinkin luo. Pysy palstalla ja kerro kuulumisistasi. Isän kätteen Minä se vaan, Kultasi ja äitisi

Turvamies kirjoitti:

Hyvää huomenta Minä se vaan Näin oletinkin hautajaisten olleen eilen. Olet nyt tehnyt raskaan palveluksen rakkaallesi ja eläminen surutyön kanssa on nyt alkamassa. Hautajaiset ovat aina jonkinlainen askel eteenpäin. Meiltä varmasti puuttuu ymmärrys aina tajuta ja tietää, että tulevatko viestit rajan takaa vai mitä ne ovat. On kuitenkin tärkeää ja vapautta luoda omat mielikuvat ja ymmärrykset. Kaikki kaunis ja lohduttava on sallittua. Ne lohdutukset ovat meille myös erittäin tarpeellisia ja niistäkin saadaan niitä pieniä hyvän mielen rippeitä. Itse olen iloinnut siitä meidän aikaisemmasta höyhen jutusta. Mukava, että jaksoit kirjoittaa ja kertoa päivästäsi. Hienoa, että sinulla on vielä voimia mennä sairaan äidinkin luo. Pysy palstalla ja kerro kuulumisistasi. Isän kätteen Minä se vaan, Kultasi ja äitisi

Lue lisää

alkaa olla tehty. No äidilläni on kurkkusyöpä joka levinnyt keuhkoihin. Äitini ei kertonut minulle syövästä mitään, diagnoosi tuli viimeviikolla ja kuulin sen muuta kautta. Puhui vain, että jos on syöpä niin ei lopeta tupakan polttoa. Oli kyllä vähentänyt huomattavasti tupakanpolttoa. Äitini ei tiedä, että tiedän. Ei lopettanut hänen velikään keuhkosyövän saatuaan. Hänen veljestään juteltiin sitten. Puhui, että kaikki ihmiset nyt tekee omat valintansa. Vastasin vain äitini opeilla, ei pelossa kannata elää ja sanoin, että olet opettanut minulle tuon. Sanoin, että tulen piipahtamaan varmaan ensi viikonloppuna taas. Kaverit puhuu, että ne ei tunne minua henkisesti vahvempaa ihmistä ja kultani oli samankaltainen. Mietin ajellessa, että kaippa se on ns. sisua? Vaikka välillä epäilenkin omaa mielenterveyttäni, ettei pääni toimi oikein. Paluumatkalla poikkesin tuttuni luona palauttamassa elokuvia. Hänellä oli koulutus jäänyt kesken, kun rahapulassa myi autonsa. Nyt yhteiskunta mätkäisi hänelle sitten karenssit ja puhui, että piti tänään syödä jotain, mutta menee paastoksi, kun ei ole rahaa. Annoin hänelle pari lounasseteliä ja hän oli siitä todella iloinen. Äidillenikin tarjosin lounasseteleitä, muttei jaksa kuulemma liikkua ravintolaan eikä pysty pizzaa ja kebabbia syömään (joissa kotiinkuljetus) niin ei huolinut. Jakelen noita lounasseteleitä tutuille, jos huomaan, että heillä olisi niille tarvetta. Itse en ehdi aina syömään ja toisinaan tekee mieli ns. oikeaa ruokaa. Olen mieluummin syömättä kuin syön 4:ttä päivää pizzaa tms. mitä löytyy lähistöltä (työni hyvin liikkuvaa). Siinäpä se tarina miksi minulle on niitä kertynyt. Piti kesällä alkaa kuntoilemaan ja syömään lounasseteleitä pois kultani kanssa. Radiosta tuli ajellessa jotain surullisen kuuloista bluessia ja mieliala meni synkistelyn puolelle ajoinkin sitten ilman radiota loppumatkan. Matkan varrella oli tuttuja paikkoja, hyviä muistoja kun oltiin yhdessä ikävä iski. Ajattelin, että jos joskus keksittäisiin aikakone niin palaisin varmaan 4,5 vuoden takaiseen aikaan. Vielä pitäisi työvaatteet laittaa koneeseen, eiköhän siinä sitten tarpeeksi tälle päivälle.

Hei Viola Lähden nyt taas Tampereelle mutta kirjoitan sinulle vielä illalla. Voimia iltaasi

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola Lähden nyt taas Tampereelle mutta kirjoitan sinulle vielä illalla. Voimia iltaasi

Kiitos kirjoituksista teille...voiko vois kaikile vastata lohuttavasti...mutta toivon voimaa teidän jokaisen päivään ja yöhön. Erityisesti "Minä se vain".... voimaa jatkaa hautajaisten jälkeen... Tämä viikko on henkisesti ollu todella raskas... itkeskellyt joka päivä ...pittää koittaa koota taas ittesä. Turvamiehelle turvallista työmatkaa ja jatkahan kirjottelua. Unia ootan mieki,että näkis pojasta,niin ko me kaikki jotka rakkaintansa suree ja ikävöi. Aurinkoa ja voimaa päiviinne.

sydän syrjällään kirjoitti:

Kiitos kirjoituksista teille...voiko vois kaikile vastata lohuttavasti...mutta toivon voimaa teidän jokaisen päivään ja yöhön. Erityisesti "Minä se vain".... voimaa jatkaa hautajaisten jälkeen... Tämä viikko on henkisesti ollu todella raskas... itkeskellyt joka päivä ...pittää koittaa koota taas ittesä. Turvamiehelle turvallista työmatkaa ja jatkahan kirjottelua. Unia ootan mieki,että näkis pojasta,niin ko me kaikki jotka rakkaintansa suree ja ikävöi. Aurinkoa ja voimaa päiviinne.

Lue lisää

Hyvää yötä Sydän syrjällään ja kaikki te muut. Minultakin voimia sinulle Minä se vain. On niin vaikea sanoa mitään lohduttavaa tilanteessa, jossa mikään ei oikein lohduta. Päivästä päivään tässä vain yritetään sinnitellä. Toivottavasti Turvamies olet päässyt hyvin perille Tampereelle. Hyvää alkavaa työviikkoa sinulle sinne.

Hei Viola ja kaikki toisetkin. Olen nyt Tampereella 3:n päivän kurssilla. Kurssi jatkuu vielä 3:lla päivällä toukokuun lopulla. Kotona olisi niin mukava olla mutta opiskelu tuo työelämään vaihtelua. Jotenkin Viola ymmärrän miestäsi omalla kokemuksellani työttömyydestä johtuvista paineista. Onhan hänellä surukin kannettavanaan. En tiedä, että olenko oikeassa vaiko väärässä mutta monesti tuntuu siltä, että naisilla voi olla kotona enemmän sitä työtä mikä tuottaa mielihyvää ns. normaalista elämästä. Itse koin, että työttömyyteni vei minusta jonkinlaisen miehisyyden mennessään. Tuntui niin lyödylle, että vaimo käyt töissä ja itse en ole mitään vaikka kotonakin puuhasteltavaa olisi ollut. Kyllä se aika koetteli meidänkin silloista avioliittoa. Jotkut asiat ovat kuitenkin ajan kysymys. Kun jaksaa mennä eteenpäin voi asiat muuttua parempaan. Niin tapahtui minullekin. Minulla on lapsuuden ystävä joka on rikas. Hän möi pari vuotta sitten erittäin menestyvän liikeyrityksensä ja on nyt viettänyt parivuotta lomaa. Nyt hänellä alkaa olla mittatäynnä ja hän sanoikin, että jakaisi vaikka lehtiä kunhan pääsisi vaan töihin ja palkallakaan ei niin ole väliä kunhan olisi tilipäivä. Siinä on sitä työn tärkeyttä. Luotetaan tänäänkin kaikki asiamme Isän kätteen. Etenkin ne mille emme itse voi mitään. Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin.

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola ja kaikki toisetkin. Olen nyt Tampereella 3:n päivän kurssilla. Kurssi jatkuu vielä 3:lla päivällä toukokuun lopulla. Kotona olisi niin mukava olla mutta opiskelu tuo työelämään vaihtelua. Jotenkin Viola ymmärrän miestäsi omalla kokemuksellani työttömyydestä johtuvista paineista. Onhan hänellä surukin kannettavanaan. En tiedä, että olenko oikeassa vaiko väärässä mutta monesti tuntuu siltä, että naisilla voi olla kotona enemmän sitä työtä mikä tuottaa mielihyvää ns. normaalista elämästä. Itse koin, että työttömyyteni vei minusta jonkinlaisen miehisyyden mennessään. Tuntui niin lyödylle, että vaimo käyt töissä ja itse en ole mitään vaikka kotonakin puuhasteltavaa olisi ollut. Kyllä se aika koetteli meidänkin silloista avioliittoa. Jotkut asiat ovat kuitenkin ajan kysymys. Kun jaksaa mennä eteenpäin voi asiat muuttua parempaan. Niin tapahtui minullekin. Minulla on lapsuuden ystävä joka on rikas. Hän möi pari vuotta sitten erittäin menestyvän liikeyrityksensä ja on nyt viettänyt parivuotta lomaa. Nyt hänellä alkaa olla mittatäynnä ja hän sanoikin, että jakaisi vaikka lehtiä kunhan pääsisi vaan töihin ja palkallakaan ei niin ole väliä kunhan olisi tilipäivä. Siinä on sitä työn tärkeyttä. Luotetaan tänäänkin kaikki asiamme Isän kätteen. Etenkin ne mille emme itse voi mitään. Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin.

Lue lisää

ylitöiksikin menevät hommat, kun ei ole enää kiire kuin pariin sovittuun asioiden hoitamiseen...

Hei kaikille Olen nyt taas koulussa ja aamun luennot ovat olleet aika mielenkiinnottomia. Aurinko kuitenkin luo lämpöään ja se tuntuu ihanalle. Kun katselemme ja tutkimme kuoleman tapauksia taaksepäin saa se aikaan paljon kysymyksiä ja tapahtumia, että olisiko ja olisi pitänyt toimia toisin. Itse olen sitäkin painia harrastanut tämän surutyön ohessa ja aina on hopeatila ollut tuloksena. Jos jonkun asian olisinkin voinut tehdä toisin mikä olisi muuttanut ns. lopputulosta on minun uskottava siihenkin, että taas joku asia minusta riippumatta olisi samalla hetkellä voinut olla yhtä lailla sama lopputulos. On asioita mihin voin vaikuttaa ja on asioita mihin en voi vaikuttaa. Joskus nämä menevät minulla sekaisin ja sitä kautta olenkin sitten miettimässä entistä sekaisemmin sitä mitä olisinkaan voinut tehdä. Entisessä parisuhteessani toinen opiskeli ja teki paljon töitä. Minulle useasti jäi oman työn ohelle kodin, remontin ja lastenkin hoito. Kaipasin niin monesti kaveria mutta en sitä saanut. Minulla oli hyvin paljon odotuksia kumppaniltani jotta kodin asiat olisivat helpottuneet. En sitä saanut. Pettymykset kasvoivat katkeruudeksi ja katkeruushan on myrkkyä. Eron jälkeen minulla oli koti ja poika. Töitä kotona ja muualla yhtä paljon kuin ennen eroakin mutta ei ollut mitään odotuksia. Ei tullut pettymyksiäkään. Oli helpompi tehdä ne samat työt. Sinulla Poikansa menettänyt äiti tuntuu nyt olevan paljon kannettavana. Ole välillä itsekäs ja ota itsellesi lepoa. Jaksat sitten taas paremmin painaa yötä myöten. Kiitos, että jaksat välillä kirjoittaa ja muistaa meitä muita. Isän kätteen päivänne.

Turvamies kirjoitti:

Hei kaikille Olen nyt taas koulussa ja aamun luennot ovat olleet aika mielenkiinnottomia. Aurinko kuitenkin luo lämpöään ja se tuntuu ihanalle. Kun katselemme ja tutkimme kuoleman tapauksia taaksepäin saa se aikaan paljon kysymyksiä ja tapahtumia, että olisiko ja olisi pitänyt toimia toisin. Itse olen sitäkin painia harrastanut tämän surutyön ohessa ja aina on hopeatila ollut tuloksena. Jos jonkun asian olisinkin voinut tehdä toisin mikä olisi muuttanut ns. lopputulosta on minun uskottava siihenkin, että taas joku asia minusta riippumatta olisi samalla hetkellä voinut olla yhtä lailla sama lopputulos. On asioita mihin voin vaikuttaa ja on asioita mihin en voi vaikuttaa. Joskus nämä menevät minulla sekaisin ja sitä kautta olenkin sitten miettimässä entistä sekaisemmin sitä mitä olisinkaan voinut tehdä. Entisessä parisuhteessani toinen opiskeli ja teki paljon töitä. Minulle useasti jäi oman työn ohelle kodin, remontin ja lastenkin hoito. Kaipasin niin monesti kaveria mutta en sitä saanut. Minulla oli hyvin paljon odotuksia kumppaniltani jotta kodin asiat olisivat helpottuneet. En sitä saanut. Pettymykset kasvoivat katkeruudeksi ja katkeruushan on myrkkyä. Eron jälkeen minulla oli koti ja poika. Töitä kotona ja muualla yhtä paljon kuin ennen eroakin mutta ei ollut mitään odotuksia. Ei tullut pettymyksiäkään. Oli helpompi tehdä ne samat työt. Sinulla Poikansa menettänyt äiti tuntuu nyt olevan paljon kannettavana. Ole välillä itsekäs ja ota itsellesi lepoa. Jaksat sitten taas paremmin painaa yötä myöten. Kiitos, että jaksat välillä kirjoittaa ja muistaa meitä muita. Isän kätteen päivänne.

Lue lisää

Hei Vielä Kirjoitin edellä odotuksista ja pettymyksistä jotka olivat ennen elämässäni hyvin pinnalla. Elämäni on nyt muuttunut hyvin paljon. Ei ole elämältä odotuksia. On vain tämä päivä ja sen antamat haasteet. Huomaan, että minun on hyvin vaikeaa sopia mistään tulevasta. jos niinkin olisi pakko niin koetan aina vedättää hyvin lähelle sitä päätettävää päivää jotta jaksain ajatella sitä. Tampereella on ainakin hyvin lämmintä. Käyn välitunneilla nauttimasta auringosta.

Turvamies kirjoitti:

Hei Vielä Kirjoitin edellä odotuksista ja pettymyksistä jotka olivat ennen elämässäni hyvin pinnalla. Elämäni on nyt muuttunut hyvin paljon. Ei ole elämältä odotuksia. On vain tämä päivä ja sen antamat haasteet. Huomaan, että minun on hyvin vaikeaa sopia mistään tulevasta. jos niinkin olisi pakko niin koetan aina vedättää hyvin lähelle sitä päätettävää päivää jotta jaksain ajatella sitä. Tampereella on ainakin hyvin lämmintä. Käyn välitunneilla nauttimasta auringosta.

Lue lisää

Hei ! Meilläkin on lämmintä, vaikka nyt juuri sataa sellaista hiljaista lämmintä kevätsadetta. Niin tutulta kuulostaa mietteenne tänään. Olen niin paljon miettinyt sitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, vai olisiko pitänyt sittenkään. Olisiko poikani elossa vielä, jos olisin ymmärtänyt toimia toisella tavalla. Kun kuolinsyykin jäi vähän hämäräksi, niin sitä kehittelee päässään kaikenlaisia teorioita. Hoitovirhe tehtiin myös meidän poikamme kohdalla. Kukaan ei ollut ottanut hänen oireitaan vakavasti, vaikka hän oli hakenut aiemmin jo apua vaivoihinsa. Tämän olemme saaneet tietää vasta myähemmin, hänen kuoltuaan. Tänään tuli postista ilmoitus, että vihdoin saisimme hakea hänen kuolinpesänsä osituskirjan. (lakimiehen tekemä). Väsyttävä prosessi, mutta pakko tehdä. Tapasin tänään yhden työtoverin entiseltä työpaikaltani. Hän taas ihmetteli valintaani, miten olin voinut lopettaa työssäni, jota tein. Hän ei ilmiselvästi ymmärrä, että en ole enää sama entinen minäni, minusta ei koskaan enää tulekkaan. Hänellä ei myöskään ollut kanssani samoja työtehtäviä, hänen tyätehtävänsä ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin minun silloiset ja ne vaativat minulta aivan liikaa panostusta, keskittymiskykyä, ihmisten kanssa olemista. Poikani kuoleman jälkeen tuntui, että en kertakaikkiaan pystynyt ja jaksanut siihen. Työ yksin,jossakin liukuhihnalla, mahdollisimman yksinkertainen, olisi sopinut minulle silloin. Muistan, kuinka väsynyt olin, jos ihmisiä ja hälinää oli liikaa ympärilläni. Nyt on ollut vähän ankeita päiviä , tosiaankin. Vaikea hyväksyä, että sai elämässä nämä kortit, mitkä sai ja näillä joutuu nyt pelaamaan ja menemään eteenpäin. Tiedän kuitenkin jo, että päivät vaihtelevat. Huomenna voi jo taas olla parempi päivä. Hyvää päivää teille muille, koetetaan pärjäillä !

Viola kirjoitti:

Hei ! Meilläkin on lämmintä, vaikka nyt juuri sataa sellaista hiljaista lämmintä kevätsadetta. Niin tutulta kuulostaa mietteenne tänään. Olen niin paljon miettinyt sitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, vai olisiko pitänyt sittenkään. Olisiko poikani elossa vielä, jos olisin ymmärtänyt toimia toisella tavalla. Kun kuolinsyykin jäi vähän hämäräksi, niin sitä kehittelee päässään kaikenlaisia teorioita. Hoitovirhe tehtiin myös meidän poikamme kohdalla. Kukaan ei ollut ottanut hänen oireitaan vakavasti, vaikka hän oli hakenut aiemmin jo apua vaivoihinsa. Tämän olemme saaneet tietää vasta myähemmin, hänen kuoltuaan. Tänään tuli postista ilmoitus, että vihdoin saisimme hakea hänen kuolinpesänsä osituskirjan. (lakimiehen tekemä). Väsyttävä prosessi, mutta pakko tehdä. Tapasin tänään yhden työtoverin entiseltä työpaikaltani. Hän taas ihmetteli valintaani, miten olin voinut lopettaa työssäni, jota tein. Hän ei ilmiselvästi ymmärrä, että en ole enää sama entinen minäni, minusta ei koskaan enää tulekkaan. Hänellä ei myöskään ollut kanssani samoja työtehtäviä, hänen tyätehtävänsä ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin minun silloiset ja ne vaativat minulta aivan liikaa panostusta, keskittymiskykyä, ihmisten kanssa olemista. Poikani kuoleman jälkeen tuntui, että en kertakaikkiaan pystynyt ja jaksanut siihen. Työ yksin,jossakin liukuhihnalla, mahdollisimman yksinkertainen, olisi sopinut minulle silloin. Muistan, kuinka väsynyt olin, jos ihmisiä ja hälinää oli liikaa ympärilläni. Nyt on ollut vähän ankeita päiviä , tosiaankin. Vaikea hyväksyä, että sai elämässä nämä kortit, mitkä sai ja näillä joutuu nyt pelaamaan ja menemään eteenpäin. Tiedän kuitenkin jo, että päivät vaihtelevat. Huomenna voi jo taas olla parempi päivä. Hyvää päivää teille muille, koetetaan pärjäillä !

Lue lisää

Hei Viola ja kaikki muut. Koulupäivä takana. Oli jotenkin aika ankeaa ja pitkäveteistä. Tässä oppilaitoksessa on erinomaiset mahdollisuudet monipuoliseen liikuntaan ja useasti varaudun käyttämään niitä. Olen suunnitellut myös tupakan- ja sikarinpolton lopettamista. Yksi avain olisi liikunta ja muu urheilu mutta en vain saa itsestäni irti mitään toteuttaakseni suunnitelmiani. Tästä aiheutuu huonoa omaatuntoa ja tuntuu niin voimattomalle kun ei itselleen mahda mitään. Osittain tämä johtuu väsymyksestä mutta on tämä surun ja ikävän tuomaa masennustakin. Tämä päivä on vaikea myös minulla. Kummallista, että niin monella meistä on samaan aikaan vaikeaa? Mitenkän muilla ketkä eivät ole vielä kirjoittaneet menee? Toivottavasti paremmin ja jaksaisivat kertoa jotain mikä kannustaa meitä muitakin yrittämään. Lohdullista sekin, että voi kanssa elää samoilla tunteilla vaikka päivä on huono. Parempien päivien toivossa Isän kätteen kaikki huolemme ja murheemme.

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola ja kaikki muut. Koulupäivä takana. Oli jotenkin aika ankeaa ja pitkäveteistä. Tässä oppilaitoksessa on erinomaiset mahdollisuudet monipuoliseen liikuntaan ja useasti varaudun käyttämään niitä. Olen suunnitellut myös tupakan- ja sikarinpolton lopettamista. Yksi avain olisi liikunta ja muu urheilu mutta en vain saa itsestäni irti mitään toteuttaakseni suunnitelmiani. Tästä aiheutuu huonoa omaatuntoa ja tuntuu niin voimattomalle kun ei itselleen mahda mitään. Osittain tämä johtuu väsymyksestä mutta on tämä surun ja ikävän tuomaa masennustakin. Tämä päivä on vaikea myös minulla. Kummallista, että niin monella meistä on samaan aikaan vaikeaa? Mitenkän muilla ketkä eivät ole vielä kirjoittaneet menee? Toivottavasti paremmin ja jaksaisivat kertoa jotain mikä kannustaa meitä muitakin yrittämään. Lohdullista sekin, että voi kanssa elää samoilla tunteilla vaikka päivä on huono. Parempien päivien toivossa Isän kätteen kaikki huolemme ja murheemme.

Lue lisää

kaikenlaista mitä olisin voinut tehdä toisin ja olisiko se muuttanut jotain? Ehkä ehkä ei? Miksi mietin näitä? Ehkä olen tyhmä? Paluumatkalta meidän työmaalta vajosin ajatuksiini ja mietin, että olenkohan nyt sitten samanlainen kuin jokin ns. saattohoitaja. Ne oli niin kylmän oloisia, jota ihmettelimme. Heräilen öisin siihen uneen sairaalasta viimeinen päivä. Pappi puhui kullalleni, että Jeesus herättää sinut viimeisenä päivänä. Olispa jo viimeinen päivä. Niin sekavaa ajatuksen juoksua, että taidan vetää nukahtamistabletin ja herätä huomenna.

Minä se vaan kirjoitti:

kaikenlaista mitä olisin voinut tehdä toisin ja olisiko se muuttanut jotain? Ehkä ehkä ei? Miksi mietin näitä? Ehkä olen tyhmä? Paluumatkalta meidän työmaalta vajosin ajatuksiini ja mietin, että olenkohan nyt sitten samanlainen kuin jokin ns. saattohoitaja. Ne oli niin kylmän oloisia, jota ihmettelimme. Heräilen öisin siihen uneen sairaalasta viimeinen päivä. Pappi puhui kullalleni, että Jeesus herättää sinut viimeisenä päivänä. Olispa jo viimeinen päivä. Niin sekavaa ajatuksen juoksua, että taidan vetää nukahtamistabletin ja herätä huomenna.

Lue lisää

Voiko olla niin, että, vaikka tätä kevättä ja lämpöä on odottanut kovasti pitkän talven jälkeen, niin siitä ei oikein antaisi itselleen lupaa nauttia. Ainakaan juuri nyt se ei sovi minun mielentilaani. Miksi joinakin päivinä pitää tavata vain masentavia ihmisiä, toisina taas ihmisiä, joita ihan oikeasti haluaa tavata. Inhoan heitä,jotka selittävät minulle, että eivät ikinä selviäisi,jos heiltä otettaisiin pois joku lapsista. Tulee ihan syyllisyydentunne. Olenko minä jotenkin huono äiti, kun heidän mielestään olen selvinnyt ja olen vielä hengissä. Mistä he tajuaisivat, että lapsen menetys on kuin näkymätön vamma, jota kantaa mukanaan koko loppuelämänsä. Mistä he tajuaisivat, miten totaalinen kaaos minulle on ollut tämä poikani menettäminen. Olen tuntenut ja tunnen päivittäin vaihtelevia tunteita, surua, kipua, kiukkua, voimattomuutta. Ei tästä selviäkkään.Tämän asian kanssa vain elää. Olen aika varma, että, jos olisin yksineläjä, ilman muita lapsiani, niin olisin mennyt poikani perässä. Ehkä siinä tilanteessa olisin antanut periksi.Siis ehkä, sitä ei voi tietää, kun en ole ollut siinä tilanteessa. Tällä hetkellä ja omassa tilanteessani voin kuitenkin tuntea kiitollisuutta monista asioista, jotka vielä ovat hyvin elämässäni. Näen monissa pienissä asioissa iloa.No, en oikein juuri tänään, mutta monena muuna päivänä kylläkin. Entinen työtoverini, joka kommentoi valintojani tänään, ei ymmärrä myöskään, että minulla ei ole enää tarvetta tavoitella samoja asioita, kuin ennen poikani kuolemaa. Olen nyt sellaisessa olotilassa, jossa en jaksa suunnitella niin hirveästi eteenpäin, enkä mitään suuria asioita, eikä minun tarvitsekkaan. Sinulle Minä se vaan. On aivan luonnollista , että pyörität noita "Jos" ja "miksi" kysymyksiä päässäsi. Ihmisen aivot toimivat noin. Prosessi jatkuu päässämme, yritämme muuttaa tapahtumien kulkua, vaikka kaikki on jo myöhäistä. Ajattele, että minä pyöritän niitä aika ajoin vieläkin mielessäni, vaikka pojan kuolemasta on kulunut jo 1,4 v. Joskus huomaan mielessäni käyneeni pitkiä keskusteluja poikani kanssa ja olleeni aivan muissa maailmoissa. Hyvää ja rauhallista yötä kaikille

Viola kirjoitti:

Voiko olla niin, että, vaikka tätä kevättä ja lämpöä on odottanut kovasti pitkän talven jälkeen, niin siitä ei oikein antaisi itselleen lupaa nauttia. Ainakaan juuri nyt se ei sovi minun mielentilaani. Miksi joinakin päivinä pitää tavata vain masentavia ihmisiä, toisina taas ihmisiä, joita ihan oikeasti haluaa tavata. Inhoan heitä,jotka selittävät minulle, että eivät ikinä selviäisi,jos heiltä otettaisiin pois joku lapsista. Tulee ihan syyllisyydentunne. Olenko minä jotenkin huono äiti, kun heidän mielestään olen selvinnyt ja olen vielä hengissä. Mistä he tajuaisivat, että lapsen menetys on kuin näkymätön vamma, jota kantaa mukanaan koko loppuelämänsä. Mistä he tajuaisivat, miten totaalinen kaaos minulle on ollut tämä poikani menettäminen. Olen tuntenut ja tunnen päivittäin vaihtelevia tunteita, surua, kipua, kiukkua, voimattomuutta. Ei tästä selviäkkään.Tämän asian kanssa vain elää. Olen aika varma, että, jos olisin yksineläjä, ilman muita lapsiani, niin olisin mennyt poikani perässä. Ehkä siinä tilanteessa olisin antanut periksi.Siis ehkä, sitä ei voi tietää, kun en ole ollut siinä tilanteessa. Tällä hetkellä ja omassa tilanteessani voin kuitenkin tuntea kiitollisuutta monista asioista, jotka vielä ovat hyvin elämässäni. Näen monissa pienissä asioissa iloa.No, en oikein juuri tänään, mutta monena muuna päivänä kylläkin. Entinen työtoverini, joka kommentoi valintojani tänään, ei ymmärrä myöskään, että minulla ei ole enää tarvetta tavoitella samoja asioita, kuin ennen poikani kuolemaa. Olen nyt sellaisessa olotilassa, jossa en jaksa suunnitella niin hirveästi eteenpäin, enkä mitään suuria asioita, eikä minun tarvitsekkaan. Sinulle Minä se vaan. On aivan luonnollista , että pyörität noita "Jos" ja "miksi" kysymyksiä päässäsi. Ihmisen aivot toimivat noin. Prosessi jatkuu päässämme, yritämme muuttaa tapahtumien kulkua, vaikka kaikki on jo myöhäistä. Ajattele, että minä pyöritän niitä aika ajoin vieläkin mielessäni, vaikka pojan kuolemasta on kulunut jo 1,4 v. Joskus huomaan mielessäni käyneeni pitkiä keskusteluja poikani kanssa ja olleeni aivan muissa maailmoissa. Hyvää ja rauhallista yötä kaikille

Lue lisää

Voi ko Viola puit hyvin sanoiksi nuo tuntemukset. Ei tosiaan anna ittele lupaa olla onnellinen tulevasta kesästä ja lämmöstä,vaikka toisaalta järki sanoo,että sitähän poikakin odottaisi,että äiti nauttii kesästä ja kaikesta hyvästä ympärillä. Tuttavat,jotka eivät ole kokeneet samaa,voi myötä elää,mutta ymmärtää he eivät koskaan voi tätä surua ja ikävää. Olenkin sanonut kaikille ystäville, jotka koittavat parhaasa rohkaista ja tukea,että..."Luoja varjelkoon teitä tältä kokemukselta,tätä ei kellekään halua." Mieli on maassa edelleenkin,ylihuomena perunkirjoitus. Ei oikein ossaa tarttua mihinkään kiinni...hoitamattomat asiat stressaa ja kovasti ootan,että saataisiin kivi pojan haudalle. Levollista yötä ja voimia tuleviin päiviinne. Voikaa niin hyvin, kuin suinkin mahollista.

Hei kaikille kirjoittajille. Tuntuu olevan meillä kaikilla alakuloisuutta ja masentuneisuutta ilmassa. Minä ainakin riitelin kovastikin poikani kanssa aamulla. Hän heräsi normaalisti ja aamupuuhien jälkeen huomasikin myöhästyvänsä bussista ja silloin päättikin ettei mene kouluun ollenkaan. Riideltiin sitten kunnolla ja poika meni takaisin nukkumaan koira kainalossa. Jotenkin on kaikilla meillä ainakin väsymystä ja ärtyneisyyttä. Olen miettinyt paljon taaskin vanhimman tyttäreni lääkäriä ja mitä jos? Tyttäreni kävi monta kertaa terveyskeskuslääkärillä sairauden takia. Ulkomaalainen lääkäri, joka vielä puhui huonosti suomea diaknosisoi hänet väärin. Hinkuyskään lääkettä ja koska tyttäreni vain tuli aina vain kipeämmäksi sai hän jo astmapiipunkin. Tyttäreni luki silloin oikiksen pääsykokeisiin ja olisi halunnut vain lukea. Lopulta mieheni vei hänet Malmin sairaalaan ja sieltä hänet passitettiin heti Hyksiin...Syöpä oli päässyt leviämään. Kaikki tämä on tietysti mennyttä eikä asialle enää mitään voi, mutta kun itse miettii että miksi näin kävi. Todella huonoa onnea. Tyttäreni ei halunnut valittaa lääkäristä. Sairaalalääkäri halusi kuitenkin että tieto tyttäreni sairaudesta menee myös terveyskeskuslääkärille, ettei vastaavaa enää tapahdu. Olemme saaneet viimeinkin vuokrattua nuoremman tyttäreni asunnon. Siihen muuttaa nuori mies. Vaikutti rehelliseltä työntekijältä. Tarkistimme kaikkien hakijoiden luottotiedot. Oli siellä kyllä sekalaista sakkia. Elämä on. Olin tänään psykologin juttusilla. Jotenkin tuli parempi olo, vaikka olinkin ihan maassa sinne mennessäni. Kun kaiken paskan saa kaadettua toisen niskoille, helpottaa. Suoraan sanottuna. En tiedä selviääkö tästä oikeasti koskaan. Ei paljoa kiinnosta tulevaisuus. Päivä kerrallaan... Huomiseen

syklami kirjoitti:

Hei kaikille kirjoittajille. Tuntuu olevan meillä kaikilla alakuloisuutta ja masentuneisuutta ilmassa. Minä ainakin riitelin kovastikin poikani kanssa aamulla. Hän heräsi normaalisti ja aamupuuhien jälkeen huomasikin myöhästyvänsä bussista ja silloin päättikin ettei mene kouluun ollenkaan. Riideltiin sitten kunnolla ja poika meni takaisin nukkumaan koira kainalossa. Jotenkin on kaikilla meillä ainakin väsymystä ja ärtyneisyyttä. Olen miettinyt paljon taaskin vanhimman tyttäreni lääkäriä ja mitä jos? Tyttäreni kävi monta kertaa terveyskeskuslääkärillä sairauden takia. Ulkomaalainen lääkäri, joka vielä puhui huonosti suomea diaknosisoi hänet väärin. Hinkuyskään lääkettä ja koska tyttäreni vain tuli aina vain kipeämmäksi sai hän jo astmapiipunkin. Tyttäreni luki silloin oikiksen pääsykokeisiin ja olisi halunnut vain lukea. Lopulta mieheni vei hänet Malmin sairaalaan ja sieltä hänet passitettiin heti Hyksiin...Syöpä oli päässyt leviämään. Kaikki tämä on tietysti mennyttä eikä asialle enää mitään voi, mutta kun itse miettii että miksi näin kävi. Todella huonoa onnea. Tyttäreni ei halunnut valittaa lääkäristä. Sairaalalääkäri halusi kuitenkin että tieto tyttäreni sairaudesta menee myös terveyskeskuslääkärille, ettei vastaavaa enää tapahdu. Olemme saaneet viimeinkin vuokrattua nuoremman tyttäreni asunnon. Siihen muuttaa nuori mies. Vaikutti rehelliseltä työntekijältä. Tarkistimme kaikkien hakijoiden luottotiedot. Oli siellä kyllä sekalaista sakkia. Elämä on. Olin tänään psykologin juttusilla. Jotenkin tuli parempi olo, vaikka olinkin ihan maassa sinne mennessäni. Kun kaiken paskan saa kaadettua toisen niskoille, helpottaa. Suoraan sanottuna. En tiedä selviääkö tästä oikeasti koskaan. Ei paljoa kiinnosta tulevaisuus. Päivä kerrallaan... Huomiseen

Lue lisää

Hei Syklaami ja kaikki te muut kirjoittajat ja lukijat ! Olen ollut aika saamaton viime päivät. Toisaalta en ota stressiä siitä. Ei aina tarvitsekkaan jaksaa. Rinnassa on kuin painava möhkäle, surun ja haluttomuuden paino. Etsiskelin runoa tai kirjoitusta, joka lohduttaisi. Läysin Lars Demianin kirjoituksen (luin tämän myös ääneen miehelleni). Yritän kääntää sen suomeksi. Pappi puhui poikani hautajaisissa siitä, että näkemiin ei tarkoita ikuisesti, että kohtaamme vielä. Lars Demian kirjoittaa samasta uskomuksesta. Toisella Puolella "Tänne toisen maan rajalle lopetan matkani niin voimattomana ja kuluneena, mutta näen valon joen toiselta puolelta. Siellä saan sitten levätä ja unohtaa väsyneen kehoni. Päivä ei näy enää, pian aurinko laskee, mutta joen toisella puolella se nousee Rakkaat toverit, säästäkää kyyneleenne Ei itkua ystäväni. Nämä eivät ole jäähyväiset, pian näemme taas Kohottakaa lasi minulle, kaikelle rakkaudellemme Antakaa muistoni olla suruton Mitään pahaa ei tapahdu, antakaa elämän lohduttaa teitä Täällä toisella rannalla olen vapaa Edessäni oleva tie loppuu Pimeyden yli kulkee valon silta Olen ollut täällä ennen, olen lopultakin tullut kotiin Täällä joen toisella puolella saan rauhan".

syklami kirjoitti:

Hei kaikille kirjoittajille. Tuntuu olevan meillä kaikilla alakuloisuutta ja masentuneisuutta ilmassa. Minä ainakin riitelin kovastikin poikani kanssa aamulla. Hän heräsi normaalisti ja aamupuuhien jälkeen huomasikin myöhästyvänsä bussista ja silloin päättikin ettei mene kouluun ollenkaan. Riideltiin sitten kunnolla ja poika meni takaisin nukkumaan koira kainalossa. Jotenkin on kaikilla meillä ainakin väsymystä ja ärtyneisyyttä. Olen miettinyt paljon taaskin vanhimman tyttäreni lääkäriä ja mitä jos? Tyttäreni kävi monta kertaa terveyskeskuslääkärillä sairauden takia. Ulkomaalainen lääkäri, joka vielä puhui huonosti suomea diaknosisoi hänet väärin. Hinkuyskään lääkettä ja koska tyttäreni vain tuli aina vain kipeämmäksi sai hän jo astmapiipunkin. Tyttäreni luki silloin oikiksen pääsykokeisiin ja olisi halunnut vain lukea. Lopulta mieheni vei hänet Malmin sairaalaan ja sieltä hänet passitettiin heti Hyksiin...Syöpä oli päässyt leviämään. Kaikki tämä on tietysti mennyttä eikä asialle enää mitään voi, mutta kun itse miettii että miksi näin kävi. Todella huonoa onnea. Tyttäreni ei halunnut valittaa lääkäristä. Sairaalalääkäri halusi kuitenkin että tieto tyttäreni sairaudesta menee myös terveyskeskuslääkärille, ettei vastaavaa enää tapahdu. Olemme saaneet viimeinkin vuokrattua nuoremman tyttäreni asunnon. Siihen muuttaa nuori mies. Vaikutti rehelliseltä työntekijältä. Tarkistimme kaikkien hakijoiden luottotiedot. Oli siellä kyllä sekalaista sakkia. Elämä on. Olin tänään psykologin juttusilla. Jotenkin tuli parempi olo, vaikka olinkin ihan maassa sinne mennessäni. Kun kaiken paskan saa kaadettua toisen niskoille, helpottaa. Suoraan sanottuna. En tiedä selviääkö tästä oikeasti koskaan. Ei paljoa kiinnosta tulevaisuus. Päivä kerrallaan... Huomiseen

Lue lisää

Iltaa Syklami ja kaikki toiset. Tänään oli parempi opiskelupäivä. Oli eilistä ajatellen muutoinkin parempi päivä. Minä kävin myös ne jossittelu ajatukset läpi mutta varsin alkuvaiheessa nöyrryin siihen mitä menneessä ajassa oli tapahtunut, sillä mitään en voisi enää muuksi muuttaa. Mikäli nyt lisäisin suruni ja suurta ikävääni katkeruudella, olisi taakkani vielä suurempi kannettavaksi. Minä olen jo sen asian itselleni tehnyt selväksi ja hyväksynyt, etten selviä tästä koskaan. En ainakaan niin kauan kun elän. Siksi minun on vain etsittävä voimaa kantaa ja kestää tämä. Tiedän, että minulla on siihen mahdollisuus jos vain haluan elämäni sen suuntaisesti kulkevan. En tiedä mitä elämä tuo tullessaan mutta joltakin osin voin myös itse siihen vaikuttaa. Voin myös huonontaa elämääni jos katson sen paremmaksi vaihtoehdoksi tai annan vain mennä ikäänkuin "tuuliajolla". Välillä onkin päiviä, milloin kaikki voimani on kulutettu ja olen pakosta tuuliajolla mutta kun taas saan jostakin voimaa otan suunnan ja koetan kivuta ja kavuta kohti parempaa. Ne on joskus hyvin pieniä asioita. Juuri niitä mitkä tuottavat hyvää ja innostunutta mieltä. Joskus monet hyvät asiat tulevat elämääni ihan tahtomattani tarjolle. Silloin niihin koetan tarttua kiinni. Myötäeläminen kanssanne on myös minulle yksi niistä asioista mistä saan voimaa. Se yhteys tuntuu joskus hyvin ihmeelliselle. Ehkä juuri se ihmeellisyys on sitä salaista voimaa mitä en ymmärrä. Kuitenkin se kaikki on ollut suurinta apua surussani. Teidän avullanne on ja tulee olemaan suuri merkitys elämälleni. Suren joskus myös sitä, että olette tulleet auttajakseni niin suurten menetysten ja surun kautta. Repaleisina kaikki. Hyvää yötä ja toivottavasti näette unta rakkaistanne. Isän kätteen tämäkin päivä.

Turvamies kirjoitti:

Iltaa Syklami ja kaikki toiset. Tänään oli parempi opiskelupäivä. Oli eilistä ajatellen muutoinkin parempi päivä. Minä kävin myös ne jossittelu ajatukset läpi mutta varsin alkuvaiheessa nöyrryin siihen mitä menneessä ajassa oli tapahtunut, sillä mitään en voisi enää muuksi muuttaa. Mikäli nyt lisäisin suruni ja suurta ikävääni katkeruudella, olisi taakkani vielä suurempi kannettavaksi. Minä olen jo sen asian itselleni tehnyt selväksi ja hyväksynyt, etten selviä tästä koskaan. En ainakaan niin kauan kun elän. Siksi minun on vain etsittävä voimaa kantaa ja kestää tämä. Tiedän, että minulla on siihen mahdollisuus jos vain haluan elämäni sen suuntaisesti kulkevan. En tiedä mitä elämä tuo tullessaan mutta joltakin osin voin myös itse siihen vaikuttaa. Voin myös huonontaa elämääni jos katson sen paremmaksi vaihtoehdoksi tai annan vain mennä ikäänkuin "tuuliajolla". Välillä onkin päiviä, milloin kaikki voimani on kulutettu ja olen pakosta tuuliajolla mutta kun taas saan jostakin voimaa otan suunnan ja koetan kivuta ja kavuta kohti parempaa. Ne on joskus hyvin pieniä asioita. Juuri niitä mitkä tuottavat hyvää ja innostunutta mieltä. Joskus monet hyvät asiat tulevat elämääni ihan tahtomattani tarjolle. Silloin niihin koetan tarttua kiinni. Myötäeläminen kanssanne on myös minulle yksi niistä asioista mistä saan voimaa. Se yhteys tuntuu joskus hyvin ihmeelliselle. Ehkä juuri se ihmeellisyys on sitä salaista voimaa mitä en ymmärrä. Kuitenkin se kaikki on ollut suurinta apua surussani. Teidän avullanne on ja tulee olemaan suuri merkitys elämälleni. Suren joskus myös sitä, että olette tulleet auttajakseni niin suurten menetysten ja surun kautta. Repaleisina kaikki. Hyvää yötä ja toivottavasti näette unta rakkaistanne. Isän kätteen tämäkin päivä.

Lue lisää

Hei! Kaunis keväinen päivä ollut. Meillä oli tänään vesijumpparyhmien kevätlounas. Ei olisi oikeastaan huvittanut ollenkaan lähteä, mutta oli se sitten loppujen lopuksi ihan mukavaa. Nyt illansuussa kävimme vielä miehen kanssa talviuinnissa (ei se enää mitään talviuintia kyllä ole, veden lämtötila oli jo 5 ). Meidän talviuintisesonkimme on nyt sitten loppu tältä erää. Syksyllä, jos kaikki on ok, niin aloitetaan uudelleen. On ollut jotenkin niin raskas olo. Alussa, kun poika kuoli, niin hän oli koko ajan mielessä. Siihen jotenkin tottuikin. Nyt on hetkiä päivässä, että en ajattele häntä ja sitten yhtäkkiä kuin varkain asia taas jysähtää päähän. En enää koskaan näe häntä, en kuule ääntä, hän ei soita, ei lähetä tekstiviestejä, ei mitään enää. Silloin tulee aina se, ei tämä ei voi olla totta ! Ei minun poikani ! Välillä on kyllä niin hakusessa tämä oleminen. Vappusimaa olen kyllä tehnyt ja jos jaksan,niin huomenna teen vähän munkkeja. Saamme veneen vesille huomenna ja tarkoitus olisi mennä mökille vappuna. Hyviä ilmojakin on luvattu. Illanjatkoja teille kaikille !

Viola kirjoitti:

Hei! Kaunis keväinen päivä ollut. Meillä oli tänään vesijumpparyhmien kevätlounas. Ei olisi oikeastaan huvittanut ollenkaan lähteä, mutta oli se sitten loppujen lopuksi ihan mukavaa. Nyt illansuussa kävimme vielä miehen kanssa talviuinnissa (ei se enää mitään talviuintia kyllä ole, veden lämtötila oli jo 5 ). Meidän talviuintisesonkimme on nyt sitten loppu tältä erää. Syksyllä, jos kaikki on ok, niin aloitetaan uudelleen. On ollut jotenkin niin raskas olo. Alussa, kun poika kuoli, niin hän oli koko ajan mielessä. Siihen jotenkin tottuikin. Nyt on hetkiä päivässä, että en ajattele häntä ja sitten yhtäkkiä kuin varkain asia taas jysähtää päähän. En enää koskaan näe häntä, en kuule ääntä, hän ei soita, ei lähetä tekstiviestejä, ei mitään enää. Silloin tulee aina se, ei tämä ei voi olla totta ! Ei minun poikani ! Välillä on kyllä niin hakusessa tämä oleminen. Vappusimaa olen kyllä tehnyt ja jos jaksan,niin huomenna teen vähän munkkeja. Saamme veneen vesille huomenna ja tarkoitus olisi mennä mökille vappuna. Hyviä ilmojakin on luvattu. Illanjatkoja teille kaikille !

Lue lisää

Hyvää Vappua kaikille. Nyt aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Olin eilen tyttärieni haudalla kastelemassa kukkia ja laittamassa uudet kynttilät lyhtyihin ja hautakiveen.Ihan vieressä on isoisän hauta minkä myös aina hoidan. Noin vuosi sitten ihmettelimme mieheni kanssa, että kuka tuo tyttäreni haudalle aina pähkinöitä. Pähkinät oli aina laitettu hautakiven taakse. Oravat juoksevat siellä sekä monet eri linnut syömässä. Mietimme välillä, että valittavatko hautausmaan henkilökunta siitä. Eivät ole valittaneet. Myöhemmin selvisi, että yksi tyttäreni parhaista ystävistä oli luvannut tyttärelleni, että hän vie haudalle pähkinöitä (jos tyttäreni kuolee). Sen jälkeen olemme vieneet myös pähkinöitä haudalle salaa. Eilen kun olin haudalla tuli siihen taas kaikki eläimet( oravat, talitintit, sinitiaiset, varpuset, peipot yms.)Läheiselle haudalle tuli hautausmaan henkilökuntaa hoitamaan sitä. Kastelin kukkia ja sytytin kynttilät, mutta en kehdannut laittaa pähkinöitä, koska se on varmaan kiellettyä. Olin vähän vaivautunut ja odottelin josko henkilökunta menisi pois. Yht`äkkiä tuli mieleeni miten tytöt katselisivat ja nauraisivat nyt tilanteelle keskenään sieltä ylhäältä käsin. Tuli itsellenikin huvittunut olo. Henkilökunta meni pois ja yksi mies hymyili mennessään. Laitoin pähkinät ja lähdin pois. Henkilökunta tiesi varmaan, että ruokimme eläimiä. Joku pieni asia saattaa laukaista hyvänolontunteen ja hyvän muiston hetkeksi sentään ja se on hyvä asia. Minulle on sanottu, että kun tästä selviätte, olette vahvoja ihmisiä. En tiedä selviämmekö, enkä sitäkään olemmeko sitten vahvoja ja mitä sillä teemme... Kunnioitan häntä joka näin sanoi, koska hänen vaimonsa ja aikuinen poikansa kuolivat muutama vuosi sitten. Hän selvisi ja elää nykyisin avoliitossa ja on tyytyväinen elämäänsä. En itse osaa ajatella huomista pidemmälle vielä. Hyvää Vappua kuitenkin kaikille myötäeläjille.

Viola kirjoitti:

Hei! Kaunis keväinen päivä ollut. Meillä oli tänään vesijumpparyhmien kevätlounas. Ei olisi oikeastaan huvittanut ollenkaan lähteä, mutta oli se sitten loppujen lopuksi ihan mukavaa. Nyt illansuussa kävimme vielä miehen kanssa talviuinnissa (ei se enää mitään talviuintia kyllä ole, veden lämtötila oli jo 5 ). Meidän talviuintisesonkimme on nyt sitten loppu tältä erää. Syksyllä, jos kaikki on ok, niin aloitetaan uudelleen. On ollut jotenkin niin raskas olo. Alussa, kun poika kuoli, niin hän oli koko ajan mielessä. Siihen jotenkin tottuikin. Nyt on hetkiä päivässä, että en ajattele häntä ja sitten yhtäkkiä kuin varkain asia taas jysähtää päähän. En enää koskaan näe häntä, en kuule ääntä, hän ei soita, ei lähetä tekstiviestejä, ei mitään enää. Silloin tulee aina se, ei tämä ei voi olla totta ! Ei minun poikani ! Välillä on kyllä niin hakusessa tämä oleminen. Vappusimaa olen kyllä tehnyt ja jos jaksan,niin huomenna teen vähän munkkeja. Saamme veneen vesille huomenna ja tarkoitus olisi mennä mökille vappuna. Hyviä ilmojakin on luvattu. Illanjatkoja teille kaikille !

Lue lisää

Eipä se oikein vapulta tunnu. Eilen oli perunkirjoitus...yksi etappi eteen päin...vielä kun saisi haudan siistiksi ja kiven paikalleen...vasta 15.6 saa alkaa asentamaan kiviä. Vappu menee näillä näkymin muuttohommissa...vanhin poika muuttaa...ja siinähän riittää touhua. Toivon teille kaikille aurinkoa ja valoa sydämmiinne ja kiitos kirjoituksistanne.

sydän syrjällään kirjoitti:

Eipä se oikein vapulta tunnu. Eilen oli perunkirjoitus...yksi etappi eteen päin...vielä kun saisi haudan siistiksi ja kiven paikalleen...vasta 15.6 saa alkaa asentamaan kiviä. Vappu menee näillä näkymin muuttohommissa...vanhin poika muuttaa...ja siinähän riittää touhua. Toivon teille kaikille aurinkoa ja valoa sydämmiinne ja kiitos kirjoituksistanne.

Lue lisää

Hyvää Aurinkoista Vappua. Ilma on ihana, kävin aamupäivällä metsässä ratsastamassa. Aurinko paistoi, oli tyyntä ja linnut lauloivat. Tunsin rauhoittuvani metsässä. Hevonenkin oli rento. Päättötyö on paketissa ja tämän päivän voin töiden puolesta rentoutua. Aikaisempia vappuja tulee muisteltua. Meillä oli tapana poikani kanssa käydä vappupäivänä syömässä ja katsomassa kaupungin hulinaa. Välillä tuntuu kuin aikaa ennen poikani kuolemaa ei olisi ollut olemassa. Niin kuin Viola kirjoitti, myös minä olen huomannut, että en aivan jatkuvasti ajattele poikaani ja oikein hätkähdän, kun on mennyt tovi, etten ole poikaani ajatellut. Silti, ikävä on suuri. Vaikka tänään aamupäivällä rentouduin ratsastaessani, en ole selvinnyt poikani menetyksestä, enkä tule koskaan selviämään, mutta ajan myötä ehkä opin elämään asian kanssa. Voin sanoa, että tänään nautin aamupäivän ratsastuksesta metsässä ja näin auringon, muuttolinnut ja koin rauhaa mielessäni. Aurinkoista kevät-Vappupäivää Teille.

Hyvää vappua minultakin kaikille ! Olen lähdössä mökille. Luonto ainakin näyttää tänään parhaat puolensa.

Viola kirjoitti:

Hyvää vappua minultakin kaikille ! Olen lähdössä mökille. Luonto ainakin näyttää tänään parhaat puolensa.

Hei teille kaikille. Onpa ollu outoa, kun ei ole kenenkään kirjotuksia saanu lukea,jokaisen kuulumisia olen kaivannut. Vappu meni...toivottavasti mahollisimman hyvin teillä kaikilla. Pitkästä aikaa lämpimän olonen ilma...aurinko on kyllä paistanut,mutta tuuli jähyttäny niin,että ei se kovin lämmin ole ollu. Ootan kovasti teidän kuulumisia... lähen haravointi hommiin... Päivät vaihtelee meillä kaikilla...mielialan ja ilmojen suhteen...nyt kuitenkin tuntuu,että flunssa alkaa antamaan periksi... Voikaa hyvin ja kertokaa kuulumisia.

sydän syrjällään kirjoitti:

Hei teille kaikille. Onpa ollu outoa, kun ei ole kenenkään kirjotuksia saanu lukea,jokaisen kuulumisia olen kaivannut. Vappu meni...toivottavasti mahollisimman hyvin teillä kaikilla. Pitkästä aikaa lämpimän olonen ilma...aurinko on kyllä paistanut,mutta tuuli jähyttäny niin,että ei se kovin lämmin ole ollu. Ootan kovasti teidän kuulumisia... lähen haravointi hommiin... Päivät vaihtelee meillä kaikilla...mielialan ja ilmojen suhteen...nyt kuitenkin tuntuu,että flunssa alkaa antamaan periksi... Voikaa hyvin ja kertokaa kuulumisia.

Lue lisää

Hei Sydän Syrjällään ja kaikki muut ! Vapunvietossa varmaan kaikki ystävät ovat olleet. Vappupäivän vietin mökillä saaressa. Siivosin sen taas kesäkuntoon ja sitten vähän haravoimme myös. Emme olleet yötä, koska lähdimme lauantaina ajamaan kohti Turkua jo kuuden aikaan aamulla. Katselimme Turun kevättä ja kävimme sitten kolmistaan (nuorin poika ja me) Caribiassa uimassa ja sen jälkeen pizzalla. Sunnuntaina kiertelimme eri paikoissa, piispanlinnan raunioillakin kävimme. Viiden maissa iltapäivällä lähdimme ajamaan kohti Pohjanmaata ja olimme sitten miehen kanssa ennen yhtätoista illalla kotona taas. Turkuun ei oikeastaan minulla mitenkään liity vanhimman pojan muistoja,jos ei oteta lukuun sitä, kun nuorena kävimme hänen kanssamme Turun linnassa. Poika oli silloin vähän päälle vuoden ja kova liikkumaan. Hän olisi vain juossut sisällä ja toinen meistä veikin hänet sitten ulos pihalle juoksemaan, että toinen sai rauhassa katsella.Siksi Turussa oli jotenkin helpompi hengittaa, kuin esim Helsingissä, missä hän on asunut ja minne minun on nyt vaikea mennä, kun muistot tulvivat vastaan. Nuorinta poikaamme hän kävi useaan kertaan Turussa tervehtimässä ja nuorin mainitsi tuon tuostakin, että he ajelivat täällä autolla ja veljen mielestä Turun seudulla oli hienot maisemat. Olemme vapaana molemmat tämän päivän miehen kanssa. Hänen lomautuksensa alkoi tänään ja ensimmäiseksi hän kävi tuolla työvoimatoimistossa ilmoittautumassa. Hänellähän on oma yritys vielä sivutoimena, mutta miten se nyt sitten yhdistetään tuohon päivärahajuttuun onkin sitten todella aika byrokraattinen prosessi. Pitäisi siirtyä nyt tuonne nettipankin puolelle hoitelemaan laskuja, jotenkin eksyin tänne. Kirjoitellaan ja toivotaan kuulumisia muiltakin. Hyvää päivää kaikille !

Viola kirjoitti:

Hei Sydän Syrjällään ja kaikki muut ! Vapunvietossa varmaan kaikki ystävät ovat olleet. Vappupäivän vietin mökillä saaressa. Siivosin sen taas kesäkuntoon ja sitten vähän haravoimme myös. Emme olleet yötä, koska lähdimme lauantaina ajamaan kohti Turkua jo kuuden aikaan aamulla. Katselimme Turun kevättä ja kävimme sitten kolmistaan (nuorin poika ja me) Caribiassa uimassa ja sen jälkeen pizzalla. Sunnuntaina kiertelimme eri paikoissa, piispanlinnan raunioillakin kävimme. Viiden maissa iltapäivällä lähdimme ajamaan kohti Pohjanmaata ja olimme sitten miehen kanssa ennen yhtätoista illalla kotona taas. Turkuun ei oikeastaan minulla mitenkään liity vanhimman pojan muistoja,jos ei oteta lukuun sitä, kun nuorena kävimme hänen kanssamme Turun linnassa. Poika oli silloin vähän päälle vuoden ja kova liikkumaan. Hän olisi vain juossut sisällä ja toinen meistä veikin hänet sitten ulos pihalle juoksemaan, että toinen sai rauhassa katsella.Siksi Turussa oli jotenkin helpompi hengittaa, kuin esim Helsingissä, missä hän on asunut ja minne minun on nyt vaikea mennä, kun muistot tulvivat vastaan. Nuorinta poikaamme hän kävi useaan kertaan Turussa tervehtimässä ja nuorin mainitsi tuon tuostakin, että he ajelivat täällä autolla ja veljen mielestä Turun seudulla oli hienot maisemat. Olemme vapaana molemmat tämän päivän miehen kanssa. Hänen lomautuksensa alkoi tänään ja ensimmäiseksi hän kävi tuolla työvoimatoimistossa ilmoittautumassa. Hänellähän on oma yritys vielä sivutoimena, mutta miten se nyt sitten yhdistetään tuohon päivärahajuttuun onkin sitten todella aika byrokraattinen prosessi. Pitäisi siirtyä nyt tuonne nettipankin puolelle hoitelemaan laskuja, jotenkin eksyin tänne. Kirjoitellaan ja toivotaan kuulumisia muiltakin. Hyvää päivää kaikille !

Lue lisää

Hei kaikille ystävät Olen ollut jotenkin tyhjä kirjoittamaan. On tuntunut, että toistan aina samaa ja se sattaa kyllästyttää itseni lisäksi myös lukijoita. Siksi en ole kirjoittanut. Vappu meni meilläkin haravoidessa ja raivasimpa jokusen lehtikuusenkin tontilta moottorisahaa käyttäen. Tarvitsen erittäin harvoin moottorisahaa mutta täytyy myöntää, että siinä on jotain mikä on erittäin mielekästä. Pärinä ja paukehan on aina kiinnostanut erityisesti ainakin poikalapsia ja mikseipä myös tyttölapsia. Näin se menee minulla vielä aikuisenakin. Monet miehet aina kertovat kuinka raivasivat metsää ja tekivät polttopuita sahan avulla. Minunkin hermo siinä lepää ja jotenkin kun saa jotain näkyvää aikaiseksi tuottaa se mielihyvää. Liekkö vastaavaa kun pesee ikkunoita? Olemme ajaneet nyt parikertaa uusilla maastopyörilläkin. Koira juoksee mukavasti mukana metsäteillä. Koira kävikin jäiden seassa useaan kertaan uimassa ja juoksenteli kaislikossa saaden sieltä pari punkkiakin korviinsa. Kaivettiin niitä sitten punkkipihtien avulla pois. Maastopyörät ovat todella mukavat ajaa ja niillähän pääsee kevyesti myös mäkisessä maastossa. Mielihyvää tämäkin. Mielessä on ollut paljonkin mistä kirjoittaisin mutta en vain ole saanut mitään aikaiseksi. Olen nähnyt unia pojastani. Ikävöinyt häntä päivittäin. Näen täällä kotona niin paljon kaikkea mikä häneltä jäi. Välillä joku ajaa talomme ohi moottoripyörällä joka on kuin pojallani aikoinaan oli. Samanlaiset äänetkin kuuluvat pyörästä. Kaikki se saa sekunnin murto-osassa ajatukset todellisuudesta pois. Voi edes sen pienen hetken kuvitella ja toivoa, että elämän tilanne olisikin aivan jotain muuta. Tyttäri oli nähnyt veljestään unta missä poika oli itkenyt ja pahoitellut kolaria missä hän kuoli. Unessa tyttäreni sanoi pitäneensä veljeään sylissään ja lohdutellen häntä. Näin ne asiat pyörivät unissamme aj valveilla sitten mietimme niiden sanomaa ja sisätöä. Pahoillaan ollaan kaikki! Mielessä on ollut paljonkin mutta en nyt muista tälläkertaa. Ehkä kirjoitan niistä ajatuksista kun muistan. Voimia päiväänne ja kiitos teille jotka olette jaksaneet kirjoittaa. Luen niitä erittäin mielelläni. Päivänne kuulumisetkin ovat jotenkin tärkeitä sillä nehän tulevat teiltä saman kohtalon ihmisiltä. Ai niin. Nyt muistan. Olen viimeaikoina tavannut tuttavia jotka kyselevät, että - miten olet jaksanut? Huomaan, että halaun ensimmäiseksi kertoa ihan vain arjesta, työstä, koulutuksesta ym. mutta en vastaakaan heidän ydin kysymykseensä mikä tarkoittaa - miten olet jaksanut poikasi kuoleman suhteen? Sitähän he tarkoittavat. Jotenkin pakenen sitä selontekoa. Ehkä pelkään, että se vetää minut entistä syvemmälle surussa ja ikävässä. On jotenkin vaikeaa kertoa siitä näille ystäville ja tuttaville. Teille se on taas niin helppo kirjoittaa. Johtuuko se siitä samaistumisesta vaiko mistä? Onko teilläkin samoja tunteita näissä asioissa? Palataan taas illan mittaan palstalle. Isän kätteen tämäkin päivänne

Viola kirjoitti:

Hei Sydän Syrjällään ja kaikki muut ! Vapunvietossa varmaan kaikki ystävät ovat olleet. Vappupäivän vietin mökillä saaressa. Siivosin sen taas kesäkuntoon ja sitten vähän haravoimme myös. Emme olleet yötä, koska lähdimme lauantaina ajamaan kohti Turkua jo kuuden aikaan aamulla. Katselimme Turun kevättä ja kävimme sitten kolmistaan (nuorin poika ja me) Caribiassa uimassa ja sen jälkeen pizzalla. Sunnuntaina kiertelimme eri paikoissa, piispanlinnan raunioillakin kävimme. Viiden maissa iltapäivällä lähdimme ajamaan kohti Pohjanmaata ja olimme sitten miehen kanssa ennen yhtätoista illalla kotona taas. Turkuun ei oikeastaan minulla mitenkään liity vanhimman pojan muistoja,jos ei oteta lukuun sitä, kun nuorena kävimme hänen kanssamme Turun linnassa. Poika oli silloin vähän päälle vuoden ja kova liikkumaan. Hän olisi vain juossut sisällä ja toinen meistä veikin hänet sitten ulos pihalle juoksemaan, että toinen sai rauhassa katsella.Siksi Turussa oli jotenkin helpompi hengittaa, kuin esim Helsingissä, missä hän on asunut ja minne minun on nyt vaikea mennä, kun muistot tulvivat vastaan. Nuorinta poikaamme hän kävi useaan kertaan Turussa tervehtimässä ja nuorin mainitsi tuon tuostakin, että he ajelivat täällä autolla ja veljen mielestä Turun seudulla oli hienot maisemat. Olemme vapaana molemmat tämän päivän miehen kanssa. Hänen lomautuksensa alkoi tänään ja ensimmäiseksi hän kävi tuolla työvoimatoimistossa ilmoittautumassa. Hänellähän on oma yritys vielä sivutoimena, mutta miten se nyt sitten yhdistetään tuohon päivärahajuttuun onkin sitten todella aika byrokraattinen prosessi. Pitäisi siirtyä nyt tuonne nettipankin puolelle hoitelemaan laskuja, jotenkin eksyin tänne. Kirjoitellaan ja toivotaan kuulumisia muiltakin. Hyvää päivää kaikille !

Lue lisää

Hei kaikille. Ihmettelen missä kaikki kirjoittelijat oikein luuraa..Turvamies, kirjoittele itsestäsi jotain edes että tiedämme miten jakselet ja myös muut... Olimme mieheni kanssa maalla vapun. Söimme ekana päivänä ulkona ja muina grillasimme ulkona. Oli lämmintä ja rauhallista. Parhaat kaverini mökillä olivat taas kottikärryt ja lapio. Fyysisen työn vaikutuksen tuntee nyt hyvin lihaksissa.Siirtelin pensaita eri paikkoihin ja käänsin maata marjapensaiden juurilta. Haravoin lehtiä ja poltin roskia. Oli hyvä mennä nukkumaan, koska oli niin väsynyt päivän töistä. Oli leppoisaa, mutta kuitenkin surullista, koska mielessä oli paljon muistoja tytöistä. Puhuin työnantajani kanssa tänään ja sovimme, että palaan töihin aikaisintaan elokuun alussa. Pidän vuosilomaa kuusi viikkoa ja kuukauden sairausloman vielä sitä ennen.En ole vielä työkunnossa. Ihme miten tämä suru voi olla näin kokonaisvaltaista. Unohtelen jopa laskujen maksuja. Olen aina ennen ollut niin tunnollinen laskujen maksuissa, mutta nyt muisti ei ole hyvä. Eikä jaksa oikeasti kiinnostaa. Hällä väliä. Odottelen kuitenkin uusia kirjoituksia teiltä kaikilta ja voimia päiväänne.

sydän syrjällään kirjoitti:

Hei teille kaikille. Onpa ollu outoa, kun ei ole kenenkään kirjotuksia saanu lukea,jokaisen kuulumisia olen kaivannut. Vappu meni...toivottavasti mahollisimman hyvin teillä kaikilla. Pitkästä aikaa lämpimän olonen ilma...aurinko on kyllä paistanut,mutta tuuli jähyttäny niin,että ei se kovin lämmin ole ollu. Ootan kovasti teidän kuulumisia... lähen haravointi hommiin... Päivät vaihtelee meillä kaikilla...mielialan ja ilmojen suhteen...nyt kuitenkin tuntuu,että flunssa alkaa antamaan periksi... Voikaa hyvin ja kertokaa kuulumisia.

Lue lisää

kun lajittelin papereita jne. löysin ensimmäisen vihkosen missä luki kannessa saa lukea. Siinäpä olikin sitten hautajaisohjeet, no jälkikäteen, mutta kaikki meni niinkuin pitikin ilman ohjeitakin. Kolme tiettyä kappaletta olisi pitänyt muistotilaisuudessa soittaa, mutta kuuntelutan jälkikäteen sitten ne ihmisillä. Se kirja oli niin kultaani...aivan kuin olisi aavistanut kuolevansa, muttei minulle puhunut mitään. Myöhemmin olevalla sivulla lukee valehtelin eikä mitään muuta. No minäkin salasin meidän rahatilanteen, ettei stressaisi, kaksi niin samalaista... Oli mukava löytää tuo kirja. Löytyyhän siitä rakkaudentunnustuskin =) Oon lajitellut ja siivonnut niin paljon, että kaikki paikat kipeänä. Suursiivous ollut meneillään. Uni maistunut ja nyt on pakko huilata ainakin tämä päivä. Ikäväkin iskenyt välillä. Minulla on nyt sängyllä tavaraa, niin oon yöllä unissani heilauttanut käteni tavarakasan päälle ja nukkunut tyytyväisenä. Painajaisenkin näin viikonloppuna missä palovarotin huusi ja heräsin siihen 6 jälkeen eikä palovarotin huutanutkaan, eikä väsyttänyt enää ollenkaan joten aloin kahvia keittelemään ja odottelin 8:aan ennenkuin aloin siivoamaan. Löysin myös kullan tavaroista Run DMC:n cd:n missä lukee permanent tussilla kirjoitettuna kannessa "voi vittu että on paska levy". Mukavia esineitä ties mitä kaikkea vielä löytyy. Ainiin ja sain tän mobiilinetinkin toimimaan niin oon linjoilla taas.

syklami kirjoitti:

Hei kaikille. Ihmettelen missä kaikki kirjoittelijat oikein luuraa..Turvamies, kirjoittele itsestäsi jotain edes että tiedämme miten jakselet ja myös muut... Olimme mieheni kanssa maalla vapun. Söimme ekana päivänä ulkona ja muina grillasimme ulkona. Oli lämmintä ja rauhallista. Parhaat kaverini mökillä olivat taas kottikärryt ja lapio. Fyysisen työn vaikutuksen tuntee nyt hyvin lihaksissa.Siirtelin pensaita eri paikkoihin ja käänsin maata marjapensaiden juurilta. Haravoin lehtiä ja poltin roskia. Oli hyvä mennä nukkumaan, koska oli niin väsynyt päivän töistä. Oli leppoisaa, mutta kuitenkin surullista, koska mielessä oli paljon muistoja tytöistä. Puhuin työnantajani kanssa tänään ja sovimme, että palaan töihin aikaisintaan elokuun alussa. Pidän vuosilomaa kuusi viikkoa ja kuukauden sairausloman vielä sitä ennen.En ole vielä työkunnossa. Ihme miten tämä suru voi olla näin kokonaisvaltaista. Unohtelen jopa laskujen maksuja. Olen aina ennen ollut niin tunnollinen laskujen maksuissa, mutta nyt muisti ei ole hyvä. Eikä jaksa oikeasti kiinnostaa. Hällä väliä. Odottelen kuitenkin uusia kirjoituksia teiltä kaikilta ja voimia päiväänne.

Lue lisää

Hei taas ! Meillä sataa ja on ihan syksyinen sää. Mukava kuitenkin, että taas olette jaksaneet kirjoittaa. Jotenkin, jos ei kuule teistä hetkeen, niin alkaa miettiä, että onko jotakin tapahtunut. Minusta myös tuntuu siltä, että toistan monesti itseäni. Samoja ajatuksia paljolti vatvoo mielessään. Luulee päässeensä jo joidenkin asioiden kanssa sinuiksi, kunnes taas ne iskevät kuin nyrkki vatsaan.Näin se vain menee, varmaan kaikilla meillä, mutta ei minua haittaa, vaikka lukisin kymmeniä kertoja samojakin ajatuksia, joka kerrasta saa kuitenkin jotakin uutta. Jotenkin ajan kanssa tämä surun tie muuttuukin Mietin vappuna mökillä ollessani paljon poikaani. Saimme vielä viimeisen kesän hänen kanssaan, kun hän oli tilapäisesti ottanut virkavapaata omasta työstään ja työskenteli täällä kotipaikkakuntansa sairaalassa.Olen kiitollinen siitä, että saimme ne muistot. Moneen vuoteen hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta olla niin paljon kanssamme. Hän oli monta kertaa mökillä tuona kesänä ja ne muistot koskettavat toisalta kipeästi. Kaikki, mitä teimme yhdessä oli viimeistä kertaa. Niin vähän sitä ihminen tietää. Siivosin korin, jossa pidämme takkapuita. Sieltä pohjalta löytyi elokuun 2007 alkupäivien sanomalehti. Silloin hän kävi viimeisiä kertoja mökillä. Hän tuli sinne viettämään syntymäpäivääni. Hän oli käynyt ensin kaupungissa, kun luuli minun olevan kotona ja soitti ja kysyi, että missä olet, eikö sinulla ole syntymäpäivä. Olin aivan hämmästynyt. Miten hän nyt muisti syntymäpäiväni, kun se ei ollut mikään tasavuosi. Tuli sitten isänsä matkassa mökille ja toivat tullessaan leivokset meille. Grillattiin ja oli ihan mukava ilta. Elokuun lopussa hän lähti vakituiseen työhönsä, enkä tavannut häntä enää sen jälkeen.Puhuimme ainoastaan puhelimessa. Sekin on niin katkeraa. Miksi en edes käynyt. Aina oli olevinaan jotakin estettä ja kiirettä työssäkin. On hyvä varmaan Syklami, että sinun ei tarvitse nyt heti lähteä töihin ja yrittää pinnistellä yli voimien. Fyysisetkin voimat katoavat lähes tyystin kaiken muun lisäksi. Sureminen vie voimat. Itse tunnen, että nyt olen saanut jotenkin ainakin fyysiset voimani takaisin. Mies tuolla leipoo sämpylöitä. Keittiöstä tulee ihana tuoksu. Hänelle oli rankkaa käydä siellä työvoimatoimistossa ja leipominen on hänelle hermoja lepuuttavaa puuhaa. Hyvää illanjatkoa kaikille !

Turvamies kirjoitti:

Hei kaikille ystävät Olen ollut jotenkin tyhjä kirjoittamaan. On tuntunut, että toistan aina samaa ja se sattaa kyllästyttää itseni lisäksi myös lukijoita. Siksi en ole kirjoittanut. Vappu meni meilläkin haravoidessa ja raivasimpa jokusen lehtikuusenkin tontilta moottorisahaa käyttäen. Tarvitsen erittäin harvoin moottorisahaa mutta täytyy myöntää, että siinä on jotain mikä on erittäin mielekästä. Pärinä ja paukehan on aina kiinnostanut erityisesti ainakin poikalapsia ja mikseipä myös tyttölapsia. Näin se menee minulla vielä aikuisenakin. Monet miehet aina kertovat kuinka raivasivat metsää ja tekivät polttopuita sahan avulla. Minunkin hermo siinä lepää ja jotenkin kun saa jotain näkyvää aikaiseksi tuottaa se mielihyvää. Liekkö vastaavaa kun pesee ikkunoita? Olemme ajaneet nyt parikertaa uusilla maastopyörilläkin. Koira juoksee mukavasti mukana metsäteillä. Koira kävikin jäiden seassa useaan kertaan uimassa ja juoksenteli kaislikossa saaden sieltä pari punkkiakin korviinsa. Kaivettiin niitä sitten punkkipihtien avulla pois. Maastopyörät ovat todella mukavat ajaa ja niillähän pääsee kevyesti myös mäkisessä maastossa. Mielihyvää tämäkin. Mielessä on ollut paljonkin mistä kirjoittaisin mutta en vain ole saanut mitään aikaiseksi. Olen nähnyt unia pojastani. Ikävöinyt häntä päivittäin. Näen täällä kotona niin paljon kaikkea mikä häneltä jäi. Välillä joku ajaa talomme ohi moottoripyörällä joka on kuin pojallani aikoinaan oli. Samanlaiset äänetkin kuuluvat pyörästä. Kaikki se saa sekunnin murto-osassa ajatukset todellisuudesta pois. Voi edes sen pienen hetken kuvitella ja toivoa, että elämän tilanne olisikin aivan jotain muuta. Tyttäri oli nähnyt veljestään unta missä poika oli itkenyt ja pahoitellut kolaria missä hän kuoli. Unessa tyttäreni sanoi pitäneensä veljeään sylissään ja lohdutellen häntä. Näin ne asiat pyörivät unissamme aj valveilla sitten mietimme niiden sanomaa ja sisätöä. Pahoillaan ollaan kaikki! Mielessä on ollut paljonkin mutta en nyt muista tälläkertaa. Ehkä kirjoitan niistä ajatuksista kun muistan. Voimia päiväänne ja kiitos teille jotka olette jaksaneet kirjoittaa. Luen niitä erittäin mielelläni. Päivänne kuulumisetkin ovat jotenkin tärkeitä sillä nehän tulevat teiltä saman kohtalon ihmisiltä. Ai niin. Nyt muistan. Olen viimeaikoina tavannut tuttavia jotka kyselevät, että - miten olet jaksanut? Huomaan, että halaun ensimmäiseksi kertoa ihan vain arjesta, työstä, koulutuksesta ym. mutta en vastaakaan heidän ydin kysymykseensä mikä tarkoittaa - miten olet jaksanut poikasi kuoleman suhteen? Sitähän he tarkoittavat. Jotenkin pakenen sitä selontekoa. Ehkä pelkään, että se vetää minut entistä syvemmälle surussa ja ikävässä. On jotenkin vaikeaa kertoa siitä näille ystäville ja tuttaville. Teille se on taas niin helppo kirjoittaa. Johtuuko se siitä samaistumisesta vaiko mistä? Onko teilläkin samoja tunteita näissä asioissa? Palataan taas illan mittaan palstalle. Isän kätteen tämäkin päivänne

Lue lisää

paljon kun puhuu tai kirjoittaa, niin väkisinhän sitä joskus toistaa itseään. Itsekkin puhun monien ihmisten kanssa päivittäin ja nyt pomo on ilmeisesti koittanut järkkäillä niin, että minulla on mahdollisimman paljon, jonkin työkaverin kanssa hommia. Eli sellaisia joita ei yksin pysty tekemään. Omituinen poikkeama töissä... No työkaverit ei enää ole paljon kyselleet vaan niitä näitä juteltu. Muut kamut sitten jaksaa kysellä miten voit jne. yhden tuttavan blokkasinkin jo messengerissä, kun en vaan jaksa selostaa...jos joku kysyy, niin vastaan niinkuin asia onkin koitan pitää itseni kiireisenä, ettei ehdi miettiä. Ei se ihan niin mene. On asioita jotka muistuttaa kullastani ja meidän yhteisistä hetkistä. Sitten vajoan ajatuksiini ja muistoihini, niissä on mukava olla. Toivoin torstaina, että olisi vappu 2 vuotta sitten, jolloin kaikki oli hyvin. Siitä on kuviakin. Meillä on siinä molemmilla oranssit hiukset, jota tutut ja sukulaiset ovatkin ihmetelleet, miksi meillä on ton väriset hiukset. Minäkin pesin ikkunoita en vielä kaikkia, mutta parvekkeen laseista aloitin ja jälkeen en ole tyytyväinen täytyy pestä uudelleen. Alkoi kämppä olemaan kaatopaikka, kun en ole 6 viikkoon siivonnut. Niin aloitin jättisiivouksen. On puhtaat lattiat jne. nyt. Kultani piirtämän papukaijan löysin. Oli jäljitellyt mun tyyliä. Enhän minä osaa piirtää, mutta toisinaan piirrän eläimiä, millä on ylisuuret silmät. Nyt minulla on hyvä olo vaikka joka lihakseen sattuukin. Ties vaikka endorfiiniä veressä (kehon oma kipulääke). Oon nuorempana urheillut ja se oli kiva rääkätä lihakset ihan loppuun, kun siitä tuli hyvä olo ja kaikki pitivät minua hulluna kun harrastin hirmuista rääkkiä. No eivät ole vain itse kokeilleet. Tekis mieli puuhata, mutta nyt on paras pitää lepopäivä. No oonhan mä töissä ollut tänään mutta ilta ottaa rennosti.

Minä se vaan kirjoitti:

kun lajittelin papereita jne. löysin ensimmäisen vihkosen missä luki kannessa saa lukea. Siinäpä olikin sitten hautajaisohjeet, no jälkikäteen, mutta kaikki meni niinkuin pitikin ilman ohjeitakin. Kolme tiettyä kappaletta olisi pitänyt muistotilaisuudessa soittaa, mutta kuuntelutan jälkikäteen sitten ne ihmisillä. Se kirja oli niin kultaani...aivan kuin olisi aavistanut kuolevansa, muttei minulle puhunut mitään. Myöhemmin olevalla sivulla lukee valehtelin eikä mitään muuta. No minäkin salasin meidän rahatilanteen, ettei stressaisi, kaksi niin samalaista... Oli mukava löytää tuo kirja. Löytyyhän siitä rakkaudentunnustuskin =) Oon lajitellut ja siivonnut niin paljon, että kaikki paikat kipeänä. Suursiivous ollut meneillään. Uni maistunut ja nyt on pakko huilata ainakin tämä päivä. Ikäväkin iskenyt välillä. Minulla on nyt sängyllä tavaraa, niin oon yöllä unissani heilauttanut käteni tavarakasan päälle ja nukkunut tyytyväisenä. Painajaisenkin näin viikonloppuna missä palovarotin huusi ja heräsin siihen 6 jälkeen eikä palovarotin huutanutkaan, eikä väsyttänyt enää ollenkaan joten aloin kahvia keittelemään ja odottelin 8:aan ennenkuin aloin siivoamaan. Löysin myös kullan tavaroista Run DMC:n cd:n missä lukee permanent tussilla kirjoitettuna kannessa "voi vittu että on paska levy". Mukavia esineitä ties mitä kaikkea vielä löytyy. Ainiin ja sain tän mobiilinetinkin toimimaan niin oon linjoilla taas.

Lue lisää

Mihin olet hävinnyt? Mitä kuuluu? oletko kunnossa... voimia sulle ja muillekin tän palstan kirjoittajille. Itse olen menettänyt ystävän vuosi sitten.

Oli mukava kuulla teidän kaikkien kuulumisia,jokaisen kirjotteluista, löyty omia ajatuksia. Sade hellittänyt,mutta aurinkoa ei näy ja lämmintä on vajaa 6. Mieki löysin höyhenen toissa kesänä... se oli valkea muuten,mutta alimmat höyhenet olivat aavistuksen harmahtavia...se leijaili taivaalta alas,kun olin ulkona tupakilla...lintuja ei ainakaan silloin lennellyt yhtään ohi. Ajattelin että se on hyvä merkki ja laitoin sen raamatun väliin,jossa se on vieläki. Silloin meillä oli syöpähoidot menossa ja vointi kuta kuinki ok. Ikävä lyö päälle joka päivä...mutta kiitos kun kirjottelette....tietää,että tästä voi selvitä...hyväksyä sitä ei voi,mutta alistuttava on. Toivon teille kaikille voimia jatkaa eteen päin...ja kertokaa niistä pienistä iloista täällä...ja suruistakin (jotka ei ole pieniä). Ei nyt enempää tällä erää,mutta kuulema illemmalla. Voikaa hyvin.

sydän syrjällään kirjoitti:

Oli mukava kuulla teidän kaikkien kuulumisia,jokaisen kirjotteluista, löyty omia ajatuksia. Sade hellittänyt,mutta aurinkoa ei näy ja lämmintä on vajaa 6. Mieki löysin höyhenen toissa kesänä... se oli valkea muuten,mutta alimmat höyhenet olivat aavistuksen harmahtavia...se leijaili taivaalta alas,kun olin ulkona tupakilla...lintuja ei ainakaan silloin lennellyt yhtään ohi. Ajattelin että se on hyvä merkki ja laitoin sen raamatun väliin,jossa se on vieläki. Silloin meillä oli syöpähoidot menossa ja vointi kuta kuinki ok. Ikävä lyö päälle joka päivä...mutta kiitos kun kirjottelette....tietää,että tästä voi selvitä...hyväksyä sitä ei voi,mutta alistuttava on. Toivon teille kaikille voimia jatkaa eteen päin...ja kertokaa niistä pienistä iloista täällä...ja suruistakin (jotka ei ole pieniä). Ei nyt enempää tällä erää,mutta kuulema illemmalla. Voikaa hyvin.

Lue lisää

Tulin kurkkaamaan, että olisiko joku kirjoitellut ja olihan täällä käyty. Ne valkoiset höyhenet, mistä olemme puhuneet, ovat ihan oikeasti minuakin lohduttaneet, kun niitä on näkynyt. Tuntuu kuin poika tai ainakin enkelit olisivat lähellä. Mukava tunne sisimmässä käynyt kun on löytänyt sellaisen. Itse olin saada shokin eilen. Tapasin erään työtoverini(olin niin kauan samassa työpaikassa, että he ovat vieläkin työtovereita ja hyviä sellaisia). Hän kertoi asioistaan ja vaikeuksistaan. Kumma, miten monet nykyään pysähtyvät ja kertovat minulle asioista, joista eivät ole ennen kai halunneet tai uskaltaneet mitään puhua. Siinä yhteydessä hän kertoi myös,että entisen esimieheni poika on kuollut ennen vappua torstaina.Luuli, että olin kuullut. Ajatelkaa, hieman yli vuosi sitten mietimme minun jaksamistani, nyt hän on itse samassa tilanteessa. Olen työskennellyt myös tämän samaisen pojan kanssa, kun hän on ollut meillä kesälomittajana joinakin kesinä. Hän kuoli ulkomailla traagisessa onnettomuudessa, pari vuotta omaa poikaani nuorempana. Saavat hänet kotimaahan tänään. Jotenkin illalla, kun asia oikein valkeni minulle, niin elin uudestaan oman poikani kuolinpäivän jälkeisiä päiviä. Veljeni poika kuoli vain viisi kuukautta ennen omaa poikaani ulkomailla onnettomuudessa hänkin ja muistin myös kaikki vaiheet sen tapauksen ympäriltä.Järkytti , kun hänelle jouduttiin tekemään kaksi tuumiinavausta, toinen ulkomailla ja toinen sitten vielä Suomen puolella.Tuntui niin turhalta. Odotettiin viikkoja ennnekuin hänet voitiin haudata.Muistin veljeni perheen hädän ja tuskan tunteet, kun mitään ei saanut tietää mistään. Soitin eräälle ystävälleni, joka oli tiennyt esimieheni pojasta jo päivää ennen vappua. Hän sanoi, että ei halunnut pilata vappuviikonloppua minulta, kun ymmärsi, että asia järkyttäisi minua. Tänään pojan kuolinilmoitus oli lehdessä ja jos olisin lukenut sen tietämättä asiasta, olisin ollut vielä järkyttyneempi. Tuntuu raskaalta mennä entiselle työpaikalleni. Haluan kuitenkin tavata esimieheni. Miten kummallista elämä onkaan. Heilläkin alkaa tämä pitkä raskas taival, joka ei meidän elinaikanamme lopu. Muuttuu varmaan, tulee todennäköisesti siedettävämmäksi, mutta sitä ei mikään, ei koskaan pyyhi pois. Kylmää meilläkin täällä, aurinkoista kylläkin tällä hetkellä, mutta kylmä tuuli. Koettakaa kukin tahollanne selvitä, toisilla suursiivoukset, muuttopuuhat, puutarhan- tai eläintenhoidot tai muut tehtävänne. Arki auttaa jaksamaan.

Viola kirjoitti:

Tulin kurkkaamaan, että olisiko joku kirjoitellut ja olihan täällä käyty. Ne valkoiset höyhenet, mistä olemme puhuneet, ovat ihan oikeasti minuakin lohduttaneet, kun niitä on näkynyt. Tuntuu kuin poika tai ainakin enkelit olisivat lähellä. Mukava tunne sisimmässä käynyt kun on löytänyt sellaisen. Itse olin saada shokin eilen. Tapasin erään työtoverini(olin niin kauan samassa työpaikassa, että he ovat vieläkin työtovereita ja hyviä sellaisia). Hän kertoi asioistaan ja vaikeuksistaan. Kumma, miten monet nykyään pysähtyvät ja kertovat minulle asioista, joista eivät ole ennen kai halunneet tai uskaltaneet mitään puhua. Siinä yhteydessä hän kertoi myös,että entisen esimieheni poika on kuollut ennen vappua torstaina.Luuli, että olin kuullut. Ajatelkaa, hieman yli vuosi sitten mietimme minun jaksamistani, nyt hän on itse samassa tilanteessa. Olen työskennellyt myös tämän samaisen pojan kanssa, kun hän on ollut meillä kesälomittajana joinakin kesinä. Hän kuoli ulkomailla traagisessa onnettomuudessa, pari vuotta omaa poikaani nuorempana. Saavat hänet kotimaahan tänään. Jotenkin illalla, kun asia oikein valkeni minulle, niin elin uudestaan oman poikani kuolinpäivän jälkeisiä päiviä. Veljeni poika kuoli vain viisi kuukautta ennen omaa poikaani ulkomailla onnettomuudessa hänkin ja muistin myös kaikki vaiheet sen tapauksen ympäriltä.Järkytti , kun hänelle jouduttiin tekemään kaksi tuumiinavausta, toinen ulkomailla ja toinen sitten vielä Suomen puolella.Tuntui niin turhalta. Odotettiin viikkoja ennnekuin hänet voitiin haudata.Muistin veljeni perheen hädän ja tuskan tunteet, kun mitään ei saanut tietää mistään. Soitin eräälle ystävälleni, joka oli tiennyt esimieheni pojasta jo päivää ennen vappua. Hän sanoi, että ei halunnut pilata vappuviikonloppua minulta, kun ymmärsi, että asia järkyttäisi minua. Tänään pojan kuolinilmoitus oli lehdessä ja jos olisin lukenut sen tietämättä asiasta, olisin ollut vielä järkyttyneempi. Tuntuu raskaalta mennä entiselle työpaikalleni. Haluan kuitenkin tavata esimieheni. Miten kummallista elämä onkaan. Heilläkin alkaa tämä pitkä raskas taival, joka ei meidän elinaikanamme lopu. Muuttuu varmaan, tulee todennäköisesti siedettävämmäksi, mutta sitä ei mikään, ei koskaan pyyhi pois. Kylmää meilläkin täällä, aurinkoista kylläkin tällä hetkellä, mutta kylmä tuuli. Koettakaa kukin tahollanne selvitä, toisilla suursiivoukset, muuttopuuhat, puutarhan- tai eläintenhoidot tai muut tehtävänne. Arki auttaa jaksamaan.

Lue lisää

Hei Viola Sitä pysähtyy! Ken on kokenut vastaavaa pysähtyy aivan varmasti kuullessaan suru-uutiset. siinä käy läpi oman suru-uutisen ja ja sitten alkaa miettimään sitä toisen valtavaa samaa tunnemylläkkää minkä on itsekin kokenut. Tunteella elin minäkin täällä vaikka en koskaan ole tavannut entistä esimiestäsi. voin kuvitella myös sinun järkytyksesi koska tunnet heidät. Samaistuminen avaa tietynlaisen yhteyden jota on muutoin hyvin vaikea saavuttaa tai mahdotonta. sitä yhteyttä on meillä kaikilla palstalla olijoilla. Joskus tuntuu niin kiitolliselle, että te olette olemassa ja on yhteys teihin mutta kun ajattelee miten tämä yhteys on tullut, on se karmivaa. En minäkään tällä palstalla sivusta lukijoiden harmiksi laske lukuja, ellei elämän tilanteeni olisi tämä mikä on. Uskon, että käyntisi entisen työnantajan luona on erityisen tärkeä, joten voimia sinulle kun menet tapaamaan heitä.

Turvamies kirjoitti:

Hei Viola Sitä pysähtyy! Ken on kokenut vastaavaa pysähtyy aivan varmasti kuullessaan suru-uutiset. siinä käy läpi oman suru-uutisen ja ja sitten alkaa miettimään sitä toisen valtavaa samaa tunnemylläkkää minkä on itsekin kokenut. Tunteella elin minäkin täällä vaikka en koskaan ole tavannut entistä esimiestäsi. voin kuvitella myös sinun järkytyksesi koska tunnet heidät. Samaistuminen avaa tietynlaisen yhteyden jota on muutoin hyvin vaikea saavuttaa tai mahdotonta. sitä yhteyttä on meillä kaikilla palstalla olijoilla. Joskus tuntuu niin kiitolliselle, että te olette olemassa ja on yhteys teihin mutta kun ajattelee miten tämä yhteys on tullut, on se karmivaa. En minäkään tällä palstalla sivusta lukijoiden harmiksi laske lukuja, ellei elämän tilanteeni olisi tämä mikä on. Uskon, että käyntisi entisen työnantajan luona on erityisen tärkeä, joten voimia sinulle kun menet tapaamaan heitä.

Lue lisää

Kiitos sinulle Turvamies ! On oikeastaan ihme, että me kaikki täällä riippumatta siitä suremmeko puolisoa tai lasta olemme löytäneet juuri tällaisen yhteyden toisiimme. Ehkäpä rakkaillamme siellä enkelien maassa onkin sormensa pelissä siinä asiassa. Luin tänään muuten tällaisen ajatuksen surusta. "Suru ei selvästikkään ole itsessään mikään tunne, vaan pelon, ahdistuksen, kiukun, syyllisyyden ja häpeäntunteiden yhdistelmä. Kaikkia näitä tunteita on työstettävä, niin että voisi mennä eteenpäin elämässään." Näistä ainakin itse voin sanoa, että olen tuntenut. Häpeästä nyt en tiedä, liittyykö se sitten jotenkin tuohon syyllisyyteen. Näin myös pienen kortin tänään,jossa luki; Enkelilapset ovat erityisiä lapsia, he ovat kaikessa kauniissa ympärillämme. Meistä monihan tarkkailee pilviä, tähtiä, perhosia, lintuja ja valkoisia höyheniäkin. Etsimme merkkejä rakkaistamme. Rauhallista yötä teille ystävät

Monesti olen alkanut kirjoittamaan tänne mutta en ole sitten voinutkaan.Viimeiset kaksi viikkoa on ollut vaikeaa aikaa,suru ja ikävä pinnassa koko ajan.Olen ollut metsäretkillä ja pilkkinyt ahkerasti sillä sekin harrastus nyt tältä keväältä on loppunut.Kuitenkin en saanut enää luonnossakaan sitä samaa rauhaa mitä ennen olen saanut. vät tuoneet vanhat aihkipetäjät huminallaan lohdutusta ikävääni,vanhojen kelohonkien narina ei lohduttanut.Itkin ikävääni ja juttelin pojalleni,puhuen kaikesta siitä mitä me koimme yhdessä ja siitä mitä en enää koskaan voi kokea.En tiedä kumpaa itkin enemmän,muistoja vai toteutumattomia asioita?Aurinkoa ja lämmintä riitti mutta joskus ajattelin että sekin tuo vain lisää ikävää.Vietimme sisarten kesken vapun pilkkien ja retkeillen mutta hyvin yksinäiseksi tunsin itseni kuitenkin.Sorruin itsesääliinkin aina välillä,ajattelin että niin läheisiä kuin sisareni ovatkin niin he eivät todellakaan tiedä millainen myllerrys käy sisälläni silloinkin kun sitä ei kasvoilta voi lukea.Itku on ollut herkässä ja jo se että joku sanoo että ajattelin tänään lastasi saa minut entistä surullisemmaksi.Vappupäivänä vanhin sisareni ja hänen miehensä pelastivat jäistä miehen.Mies oli jo aamuneljältä mennyt metsälammelle pilkille mutta pudonnut jäihin heti.Sisareni ja miehensä olivat tulleet paikalle yhdentoista aikaan päivällä ja sisareni oli heti soittanut hätäkeskukseen ja hänen miehensä oli lähtenyt pelastamaan jäihin pudonnutta.Hänkin oli tipahtanut kolmeksi jäihin ja lopulta päästyään miehen luo oli todennut että pitää soittaa aslakki paikalle sillä mies oli saanut myös sydänkohtauksen,oli sinisenä ja tajuttomana.Repusta oli löytynyt nitropurkki ja sisarenmies oli laittanut nitroja kielen alle sekä vetänyt hänet pois sohjosta.Helikopteri tuli nopeasti ja pystyi laskeutumaan lammenrantaan kun muutama puu kaadettiin pois.Mies oli tullut seuraavana päivänä tajuihinsa sairaalassa ja hänen aikuinen poika oli soittanut pelastajille ja jokainen voi tietää kuinka onnellinen hän oli isänsä pelastamisesta.Lääkäri oli sanonut että miehen ruumiinlämpö oli 27 astetta,24:ssä pysähtyy hengitys joten lähellä oli.Ambulanssi ei olisi ehtinyt sairaalaan,olihan kymmenen kilometriä matkasta sohjoista metsäautotietä.Onneksi mies on toipumassa ja hänen läheisensä säästyivät suurelta surulta.Sisareni on yhä järkyttynyt tapauksesta,ei pysty nukkumaan ilman unilääkettä.Sanoin hänelle että ajattele niin että joku teidät sinne lähetti vaikka tiesitte että sen lammen jäille ei ole enää menemistä ja että voiko olla hienompaa kuin pelastaa jonkun ihmisen henki.Hän kyllä tietää sen mutta sanoi kuinka järkyttävä ja hirveä oli nähdä sekin kun omasta miehestä näkyi vain pää veden pinnalla ja tajuta sekin mahdollisuus että hän myös voi kuolla.Nyt olemme puhuneet siitä kuinka tärkeitä ovat nämä pelastushelikopterit jotka joutuvat kerjäämään varoja joka puolelta että pystyvät pelastamaan ihmisiä silloin kun nopeaa apua kaivataan.Mielestämme valtiolta pitää ja varmasti löytyykin varoja ylläpitää tälläistä toimintaa.On vain kyse asioiden tärkeysjärjestyksestä. Se miksi nyt on helpompi olla on uni jonka näin muutama päivä sitten.Olin siinä unessa paikassa jossa oli paljon kimallusta ja kaikki näytti kultaiselta.Menin asuntoon joka muistutti asuntovaunua mutta oli jotenkin ilmava,Siellä oli poikani,ruskettuneena ja niin onnellisen näköisenä.Kysyin onko täällä kauppaa ja voinko tuoda sinulle jotain.Poikani vastasi että en tarvitse mitään sillä minulla on täällä kaikki.Lähti kuitenkin mukaani ja mie ajattelin että miten hän voi noinvain lähteä sillä hänhän on kuollut.Siinä unessa itse tiesin että hän on kuollut.Kävelimme ja vastaan tuli hänen kaveri jota poikani otti käsistä kiinni ja jutteli hymyillen hänelle.Kysyin oletko nähnyt täällä Tapsaa (paras kaveri)? Siihen hän vastasi hämmästyneenä että onko Tapsakin täällä? Tunsin suurta pettymystä ja ajattelin etteikö taivasta olekkaan,eikö me tavatakkaan toisiamme kun kuolemme.Poikani sanoi että tämä on niin ihmeellinen paikka ja täällä on niin paljon kaikkea ettei ole vielä ehtinyt Tapsan luo.Kysyin että voinko mie jäädä tänne kun mulla on sinua ikävä johon hän sanoi että et voi jäädä äiti nyt mutta sie tulet sitten myöhemmin. Heräsin ja oli outo olo,mietin miksi kysyin Tapsaa vaikka hän elää,samoin tämä toinen hänen kaverinsa jota poikani piti käsistä kiinni. Muistin juuri että poikani sanoi myös että emmehän me Tapsan kanssa maanpäälläkään olleet aina yhdessä joka paikassa,menihän meillä monia päiviäkin ettemme nähneet. Tuo uni auttaa minua jälleen kerran nousemaan kohti uutta päivää,sain nähdä poikani ja puhua hänelle,sain kuulla hänen äänensä. Tänään on harmaa ja kolea päivä,vettäkin sataa mutta iloitsen siitä että näin tuon unen,olkoot se joidenkin mielestä pelkkää aivojen kemiallisia kytköksiä mutta mulle se on totta. Hyvää päivänjatkoa ystävät.

Kyyneleitä silmät täynnä. kirjoitti:

Monesti olen alkanut kirjoittamaan tänne mutta en ole sitten voinutkaan.Viimeiset kaksi viikkoa on ollut vaikeaa aikaa,suru ja ikävä pinnassa koko ajan.Olen ollut metsäretkillä ja pilkkinyt ahkerasti sillä sekin harrastus nyt tältä keväältä on loppunut.Kuitenkin en saanut enää luonnossakaan sitä samaa rauhaa mitä ennen olen saanut. vät tuoneet vanhat aihkipetäjät huminallaan lohdutusta ikävääni,vanhojen kelohonkien narina ei lohduttanut.Itkin ikävääni ja juttelin pojalleni,puhuen kaikesta siitä mitä me koimme yhdessä ja siitä mitä en enää koskaan voi kokea.En tiedä kumpaa itkin enemmän,muistoja vai toteutumattomia asioita?Aurinkoa ja lämmintä riitti mutta joskus ajattelin että sekin tuo vain lisää ikävää.Vietimme sisarten kesken vapun pilkkien ja retkeillen mutta hyvin yksinäiseksi tunsin itseni kuitenkin.Sorruin itsesääliinkin aina välillä,ajattelin että niin läheisiä kuin sisareni ovatkin niin he eivät todellakaan tiedä millainen myllerrys käy sisälläni silloinkin kun sitä ei kasvoilta voi lukea.Itku on ollut herkässä ja jo se että joku sanoo että ajattelin tänään lastasi saa minut entistä surullisemmaksi.Vappupäivänä vanhin sisareni ja hänen miehensä pelastivat jäistä miehen.Mies oli jo aamuneljältä mennyt metsälammelle pilkille mutta pudonnut jäihin heti.Sisareni ja miehensä olivat tulleet paikalle yhdentoista aikaan päivällä ja sisareni oli heti soittanut hätäkeskukseen ja hänen miehensä oli lähtenyt pelastamaan jäihin pudonnutta.Hänkin oli tipahtanut kolmeksi jäihin ja lopulta päästyään miehen luo oli todennut että pitää soittaa aslakki paikalle sillä mies oli saanut myös sydänkohtauksen,oli sinisenä ja tajuttomana.Repusta oli löytynyt nitropurkki ja sisarenmies oli laittanut nitroja kielen alle sekä vetänyt hänet pois sohjosta.Helikopteri tuli nopeasti ja pystyi laskeutumaan lammenrantaan kun muutama puu kaadettiin pois.Mies oli tullut seuraavana päivänä tajuihinsa sairaalassa ja hänen aikuinen poika oli soittanut pelastajille ja jokainen voi tietää kuinka onnellinen hän oli isänsä pelastamisesta.Lääkäri oli sanonut että miehen ruumiinlämpö oli 27 astetta,24:ssä pysähtyy hengitys joten lähellä oli.Ambulanssi ei olisi ehtinyt sairaalaan,olihan kymmenen kilometriä matkasta sohjoista metsäautotietä.Onneksi mies on toipumassa ja hänen läheisensä säästyivät suurelta surulta.Sisareni on yhä järkyttynyt tapauksesta,ei pysty nukkumaan ilman unilääkettä.Sanoin hänelle että ajattele niin että joku teidät sinne lähetti vaikka tiesitte että sen lammen jäille ei ole enää menemistä ja että voiko olla hienompaa kuin pelastaa jonkun ihmisen henki.Hän kyllä tietää sen mutta sanoi kuinka järkyttävä ja hirveä oli nähdä sekin kun omasta miehestä näkyi vain pää veden pinnalla ja tajuta sekin mahdollisuus että hän myös voi kuolla.Nyt olemme puhuneet siitä kuinka tärkeitä ovat nämä pelastushelikopterit jotka joutuvat kerjäämään varoja joka puolelta että pystyvät pelastamaan ihmisiä silloin kun nopeaa apua kaivataan.Mielestämme valtiolta pitää ja varmasti löytyykin varoja ylläpitää tälläistä toimintaa.On vain kyse asioiden tärkeysjärjestyksestä. Se miksi nyt on helpompi olla on uni jonka näin muutama päivä sitten.Olin siinä unessa paikassa jossa oli paljon kimallusta ja kaikki näytti kultaiselta.Menin asuntoon joka muistutti asuntovaunua mutta oli jotenkin ilmava,Siellä oli poikani,ruskettuneena ja niin onnellisen näköisenä.Kysyin onko täällä kauppaa ja voinko tuoda sinulle jotain.Poikani vastasi että en tarvitse mitään sillä minulla on täällä kaikki.Lähti kuitenkin mukaani ja mie ajattelin että miten hän voi noinvain lähteä sillä hänhän on kuollut.Siinä unessa itse tiesin että hän on kuollut.Kävelimme ja vastaan tuli hänen kaveri jota poikani otti käsistä kiinni ja jutteli hymyillen hänelle.Kysyin oletko nähnyt täällä Tapsaa (paras kaveri)? Siihen hän vastasi hämmästyneenä että onko Tapsakin täällä? Tunsin suurta pettymystä ja ajattelin etteikö taivasta olekkaan,eikö me tavatakkaan toisiamme kun kuolemme.Poikani sanoi että tämä on niin ihmeellinen paikka ja täällä on niin paljon kaikkea ettei ole vielä ehtinyt Tapsan luo.Kysyin että voinko mie jäädä tänne kun mulla on sinua ikävä johon hän sanoi että et voi jäädä äiti nyt mutta sie tulet sitten myöhemmin. Heräsin ja oli outo olo,mietin miksi kysyin Tapsaa vaikka hän elää,samoin tämä toinen hänen kaverinsa jota poikani piti käsistä kiinni. Muistin juuri että poikani sanoi myös että emmehän me Tapsan kanssa maanpäälläkään olleet aina yhdessä joka paikassa,menihän meillä monia päiviäkin ettemme nähneet. Tuo uni auttaa minua jälleen kerran nousemaan kohti uutta päivää,sain nähdä poikani ja puhua hänelle,sain kuulla hänen äänensä. Tänään on harmaa ja kolea päivä,vettäkin sataa mutta iloitsen siitä että näin tuon unen,olkoot se joidenkin mielestä pelkkää aivojen kemiallisia kytköksiä mutta mulle se on totta. Hyvää päivänjatkoa ystävät.

Lue lisää

Hei Kyyneleitä silmät täynnä Kaunis ja todella koskettava oli kirjoituksesi. Sinun kirjoituksissa on ihanuutta, vauhtia ja vaarallisia hetkiä mikä tuo mieleeni yhden aiksemman työpaikkani. Älä pidättele kirjoittamista sillä niissä on niin paljone jaettavaa.

Huomenta kaikille! Täällä ilmansuunnalla on ollut paha matalapaine jo jonkin aikaa. En ole jaksanut kirjoitella, taustaillut olen kyllä koko ajan. Tässä keväällä on ollut merkkipäiviä, hääpäivä, pojan ja miehen syntymäpäivät. Ne ovat vetäneet mielen aika pohjamutiin, kun on ajatellut niitä vuosia, mitä olisi tullut täyteen ja miten elämän olisi kuulunut mennä. Mietin, kuinka rikas olenkaan ollut silloin, kun kaikki oli viellä hyvin. Sanoinko heille tarpeeksi selkeästi kuinka arvokkaita he olivat. Joskus kun keskustelin ihmisten kanssa lapsista, harmitti sellainen seikka joidenkin ihmisten puheissa lapsistaan, etteivät he osanneet arvostaa lapsiaan muuten kuin menestymisen kautta. Tottakai se on hienoa, kun lapset pärjää, esim. koulussa, mutta ei se tee lapsesta mielestäni toisia huonompaa, jos ei tuo kymppejä kokeista. Itse en ole koskaan vaatinut poikia suuriin tekoihin, tuomaan kunniaa itselleni, vaan olen ollut "ylpeä" siitä että he ovat minun poikian. Mies oli monitaitoinen, rakentaja, korjaaja, soittaja, kuljettaja. Entisessä elämässämme, ( ennen pojan kuolemaa), oli aina jotain tekemistä meneillään. Jälkeen pojan pois menon kaikki pysähtyi, elämä muuttui hiljaiseksi, jähmeäksi. Kuitenkin elämään jäi jotain arvokasta, joiden vuoksi jaksoi jatkaa, poika, pojanpoika ja toisemme. Nytkin on vaan noustava tuolta pojamudista ylös, jollain konstein, pojan ja pojanpojan vuoksi. Hekin ovat menettäneet paljon elämästään, joten en voi antaa heille enää lisää taakkaa kannettavaksi itseni takia. Te suru -sisaret ja -veljet annatte jutuillanne höyhenistä, tunteistanne ja päivistänne sitä voimaa, rohkeutta ja uskoa selviytymiseen. Kiitos siitä teille! Valoa ja lämpöä päiviinne!

Pirstaleita kirjoitti:

Huomenta kaikille! Täällä ilmansuunnalla on ollut paha matalapaine jo jonkin aikaa. En ole jaksanut kirjoitella, taustaillut olen kyllä koko ajan. Tässä keväällä on ollut merkkipäiviä, hääpäivä, pojan ja miehen syntymäpäivät. Ne ovat vetäneet mielen aika pohjamutiin, kun on ajatellut niitä vuosia, mitä olisi tullut täyteen ja miten elämän olisi kuulunut mennä. Mietin, kuinka rikas olenkaan ollut silloin, kun kaikki oli viellä hyvin. Sanoinko heille tarpeeksi selkeästi kuinka arvokkaita he olivat. Joskus kun keskustelin ihmisten kanssa lapsista, harmitti sellainen seikka joidenkin ihmisten puheissa lapsistaan, etteivät he osanneet arvostaa lapsiaan muuten kuin menestymisen kautta. Tottakai se on hienoa, kun lapset pärjää, esim. koulussa, mutta ei se tee lapsesta mielestäni toisia huonompaa, jos ei tuo kymppejä kokeista. Itse en ole koskaan vaatinut poikia suuriin tekoihin, tuomaan kunniaa itselleni, vaan olen ollut "ylpeä" siitä että he ovat minun poikian. Mies oli monitaitoinen, rakentaja, korjaaja, soittaja, kuljettaja. Entisessä elämässämme, ( ennen pojan kuolemaa), oli aina jotain tekemistä meneillään. Jälkeen pojan pois menon kaikki pysähtyi, elämä muuttui hiljaiseksi, jähmeäksi. Kuitenkin elämään jäi jotain arvokasta, joiden vuoksi jaksoi jatkaa, poika, pojanpoika ja toisemme. Nytkin on vaan noustava tuolta pojamudista ylös, jollain konstein, pojan ja pojanpojan vuoksi. Hekin ovat menettäneet paljon elämästään, joten en voi antaa heille enää lisää taakkaa kannettavaksi itseni takia. Te suru -sisaret ja -veljet annatte jutuillanne höyhenistä, tunteistanne ja päivistänne sitä voimaa, rohkeutta ja uskoa selviytymiseen. Kiitos siitä teille! Valoa ja lämpöä päiviinne!

Lue lisää

Hei Pirstaleita Syviä asioita olet miettinyt. Minäkin joskus mietin, että sanoinko pojalleni sitä ja tätä? On olemassa myös tilanteita missä sanoja ei tarvita. Silloin läsnäolo on se mikä puhuttelee äänettömyydellään. Minulla oli aivan ihana isä. Isä ei korottanut ääntään, kättään mutta vaikutti usein hijaisuudellaan. Muistan kun pienenä olin äidille karkuteillä ja äidin löydettyä pakenin kotiin juosten äiti kintereillä. Juoksin isän selän taakse kun hän autotallisassa oli tekemässä katiskoita. Äiti olisi antanut selkäsaunan mutta isä sanoi rauhallisella äänellä: - anna pojan olla ja tilanne rauhoittui. Muistan sen vieläkin. Isäni oli oikea turvamies (on kunnia olla turvamiehen poika). Isän seurassa oli muutoinkin hyvä olla vaikka ei aina juteltu. Huomasin sen aikuisenakin kun istuimme kesämökin rappusilla aivan hiljaa puhumatta sanaakaan. Oli vaan hyvä olla, eikä olotila tuntunut laisinkaan vaivaantuneelta. Menestyminen ja sen vastakohdat on osa elämää mutta mitä se sitten on kun elämää ei enää ole? Syntymä ja kuolema tekee meistä kaikista tasavertaisia. Kirjoitat aivan hienosti: "ylpeä siitä, että he ovat minun poikiani". Kiitos Pirstaleita ja voimia iltaasi.

Turvamies kirjoitti:

Hei Pirstaleita Syviä asioita olet miettinyt. Minäkin joskus mietin, että sanoinko pojalleni sitä ja tätä? On olemassa myös tilanteita missä sanoja ei tarvita. Silloin läsnäolo on se mikä puhuttelee äänettömyydellään. Minulla oli aivan ihana isä. Isä ei korottanut ääntään, kättään mutta vaikutti usein hijaisuudellaan. Muistan kun pienenä olin äidille karkuteillä ja äidin löydettyä pakenin kotiin juosten äiti kintereillä. Juoksin isän selän taakse kun hän autotallisassa oli tekemässä katiskoita. Äiti olisi antanut selkäsaunan mutta isä sanoi rauhallisella äänellä: - anna pojan olla ja tilanne rauhoittui. Muistan sen vieläkin. Isäni oli oikea turvamies (on kunnia olla turvamiehen poika). Isän seurassa oli muutoinkin hyvä olla vaikka ei aina juteltu. Huomasin sen aikuisenakin kun istuimme kesämökin rappusilla aivan hiljaa puhumatta sanaakaan. Oli vaan hyvä olla, eikä olotila tuntunut laisinkaan vaivaantuneelta. Menestyminen ja sen vastakohdat on osa elämää mutta mitä se sitten on kun elämää ei enää ole? Syntymä ja kuolema tekee meistä kaikista tasavertaisia. Kirjoitat aivan hienosti: "ylpeä siitä, että he ovat minun poikiani". Kiitos Pirstaleita ja voimia iltaasi.

Lue lisää

Kyyneleitä silmät täynnä,olipa sulla mukavan lohdullinen uni,antaa varmasti voimaa jatkaa eteen päin. Tuosta pelastushelikopterin tärkeydestä olen samaa mieltä...ehdottoman tärkeä,eikä missään nimessä saa lakkauttaa rahan puutteeseen...monesti harmittaa, kuinka herrat törsäilevät kaikkeen "vähemmän tärkeään" ja omiin palkan korotuksiin...niihin löytyy kyllä rahaa. Pirstaleita...paljon voimia "matalapaineen" selättämiseen. Merkkipäivät on rankkoja,varmaan aina. Voimia ja valoa päiviinne teille kaikille...oletta minulle voimantuojia... Kauniita unia.

sydän syrjällään kirjoitti:

Kyyneleitä silmät täynnä,olipa sulla mukavan lohdullinen uni,antaa varmasti voimaa jatkaa eteen päin. Tuosta pelastushelikopterin tärkeydestä olen samaa mieltä...ehdottoman tärkeä,eikä missään nimessä saa lakkauttaa rahan puutteeseen...monesti harmittaa, kuinka herrat törsäilevät kaikkeen "vähemmän tärkeään" ja omiin palkan korotuksiin...niihin löytyy kyllä rahaa. Pirstaleita...paljon voimia "matalapaineen" selättämiseen. Merkkipäivät on rankkoja,varmaan aina. Voimia ja valoa päiviinne teille kaikille...oletta minulle voimantuojia... Kauniita unia.

Lue lisää

Hyvää uutta päivää ! Sydän syrjällään kirjoittikin jo myös minun ajatukseni kunkin eilisiin kirjoituksiin ja tunnelmiin. Mieli on ollut raskas täälläkin. Tuo esimiehen pojan kuolema vei taas aika pohjille. Oma poika on jatkuvasti mielessä. Eilen yksi henkilö sanoi minulle, että "no. sinähän ymmärrät heitä, kun olet saman läpikäynyt". Siis läpikäynyt, näki varmaan ilmeeni ja korjasi sitten, että tai pääseekö siitä nyt koskaan läpi. Monesti ihmiset töksäyttävät kaikenlaista,josta voi herkässä tilassa loukkaanutua. Toisaalta olen miettinyt, että onhan se hyvä, että kuitenkin monet ystävät ovat jaksaneet olla rinnalla, vaikka en ole oikein heidän avunyrityksiään halunnut ottaa vastaan. Olisiko ollut parempi, että he olisivat olleet ihan hiljaa minut tavatessaan. Olisinko ajatellut, että he eivät välitä. En tiedä. Minulta kysyy moni, että miten voit ? pakko sanoa, että ihan hyvin. Helpompaa niin, voidaan puhua muusta kuin minusta. Jos asia kääntyisi kysymyksen myötä poikaani ja hänen kuolemaansa, saattaisi ääneni sortua ja ehkä itkisin, se olisi kysyjälle ja minullekkin vaikeaa.Ihmiset eivät kuitenkaan yleensä jaksa kovin kauaa olla kiinnostuneita toisen asioista.Hän voi kenties myös ilahtua tai ihmetellä sitä, että nauran ja näytän iloiselta, hänen mielestään olen toipunut. Eihän nauru merkitse aina sitä,että olisi niin hirveän iloinen. Olen yleensäkin herkkä nauramaan. Olen ollut lapsesta asti sellainen. Muistan alaluokilla koulussa, kun meillä oli sellainen opettaja, joka oli kova huutamaan oppilaille luokassa. Pelkäsin hänen kovaa ääntään. Olimme varmaan 3-4:s luokkalaisia silloisessa kansakoulussa. Hän seisotti koko luokkaa jonkun asian takia ja huusi hirveästi. Minua rupesi naurattamaan pelkästä pelosta ja siitähän hän aivan raivostui minulle. Se muisto on seurannut minua läpi elämän. Nurussa on kyllä jotakin vapauttavaakin, samoinkuin itkussa, ainakin hetkellisesti ne molemmat helpottavat. Ei minun tällaisia pitänyt kirjoitella, sitä vain miettii kaikenlaista Kävin illalla jumpassa ja jalat ovat vähän kipeänä. Olin pari kertaa poissa välistä ja se tuntui heti, oli niin ihmeen raskas tunti. Teki kuitenkin hyvää koko keholle. Aurinko on alkanut paistaa. Mies purkaa vanhaa ulkoterassin lattiaa. Meillä on vihdoin suunnitelma uutta terassia varten ja mies on innostunut nyt tekemään sitä. Hyvä niin, saapahan muuta ajateltavaa hänkin. Hyvää päivää teille ystävät, toivottavasti tämä päivä tuo tullessan jotakin positiivista kaikille

Viola kirjoitti:

Hyvää uutta päivää ! Sydän syrjällään kirjoittikin jo myös minun ajatukseni kunkin eilisiin kirjoituksiin ja tunnelmiin. Mieli on ollut raskas täälläkin. Tuo esimiehen pojan kuolema vei taas aika pohjille. Oma poika on jatkuvasti mielessä. Eilen yksi henkilö sanoi minulle, että "no. sinähän ymmärrät heitä, kun olet saman läpikäynyt". Siis läpikäynyt, näki varmaan ilmeeni ja korjasi sitten, että tai pääseekö siitä nyt koskaan läpi. Monesti ihmiset töksäyttävät kaikenlaista,josta voi herkässä tilassa loukkaanutua. Toisaalta olen miettinyt, että onhan se hyvä, että kuitenkin monet ystävät ovat jaksaneet olla rinnalla, vaikka en ole oikein heidän avunyrityksiään halunnut ottaa vastaan. Olisiko ollut parempi, että he olisivat olleet ihan hiljaa minut tavatessaan. Olisinko ajatellut, että he eivät välitä. En tiedä. Minulta kysyy moni, että miten voit ? pakko sanoa, että ihan hyvin. Helpompaa niin, voidaan puhua muusta kuin minusta. Jos asia kääntyisi kysymyksen myötä poikaani ja hänen kuolemaansa, saattaisi ääneni sortua ja ehkä itkisin, se olisi kysyjälle ja minullekkin vaikeaa.Ihmiset eivät kuitenkaan yleensä jaksa kovin kauaa olla kiinnostuneita toisen asioista.Hän voi kenties myös ilahtua tai ihmetellä sitä, että nauran ja näytän iloiselta, hänen mielestään olen toipunut. Eihän nauru merkitse aina sitä,että olisi niin hirveän iloinen. Olen yleensäkin herkkä nauramaan. Olen ollut lapsesta asti sellainen. Muistan alaluokilla koulussa, kun meillä oli sellainen opettaja, joka oli kova huutamaan oppilaille luokassa. Pelkäsin hänen kovaa ääntään. Olimme varmaan 3-4:s luokkalaisia silloisessa kansakoulussa. Hän seisotti koko luokkaa jonkun asian takia ja huusi hirveästi. Minua rupesi naurattamaan pelkästä pelosta ja siitähän hän aivan raivostui minulle. Se muisto on seurannut minua läpi elämän. Nurussa on kyllä jotakin vapauttavaakin, samoinkuin itkussa, ainakin hetkellisesti ne molemmat helpottavat. Ei minun tällaisia pitänyt kirjoitella, sitä vain miettii kaikenlaista Kävin illalla jumpassa ja jalat ovat vähän kipeänä. Olin pari kertaa poissa välistä ja se tuntui heti, oli niin ihmeen raskas tunti. Teki kuitenkin hyvää koko keholle. Aurinko on alkanut paistaa. Mies purkaa vanhaa ulkoterassin lattiaa. Meillä on vihdoin suunnitelma uutta terassia varten ja mies on innostunut nyt tekemään sitä. Hyvä niin, saapahan muuta ajateltavaa hänkin. Hyvää päivää teille ystävät, toivottavasti tämä päivä tuo tullessan jotakin positiivista kaikille

Lue lisää

Hei taas kaikki! Lohduttavaa lukea kirjoituksianne. Myötäelän kaikissa mukana. Violalle voimia esimiehen tukemiseen, uudelleen kaiken elämiseen. Kumma juttu! Vanha ystäväni on soitellut minulle kahden vuoden aikana usein. En ole läheskään aina jaksanut vastata tai olen lopettanut puhelut lyhyeen kun en ole jaksanut sitä marmatusta kuunnella. Hyvää hän tarkoittaa, tiedän sen. Alkuviikosta vastasin hänen puheluunsa vahingossa ja hyvä niin. Hänen miehensä(40v) on kuollut sairauskohtaukseen ja myöskin hänen veljensä oli kuollut lähiaikoina . Olimme heti samalla aaltopituudella. Suru myös yhdistää. Tuntuupa pahalta sanoa noin. Sovimme tapaamisen , haluan myös tukea häntä. Elämä! Monesti tuntuu, että tämä on vain pahaa unta, mistä ei meinaa millään herätä! Eihän se sitä ole. Yhdyn myös Violan ajatuksiin töksäyttelevistä työkavereista. Kun palasin töihin vanhimman tyttäreni kuoltua, huomasin miten tuli usein vaivautuneita tilanteita: Voi miten hienosti olet selvinnyt. En itse olisi ikinä selvinnyt oman lapsen kuolemasta tai ihanaa kun pystyt nauramaan kaiken tapahtuneen jälkeen...Olen perusluonteeltani iloinen ja nauravainen ihminen. Saatoin nauraa, vaikka kyyneleet vuotivat silmistä. Miten he muka tietävät miten on selviytynyt. Kun työpaikan oven oli sulkenut tuli se kamala kipu ja ahdistus eikä meinanut jaksaa kävellä edes kotiin...Katkeruus...kaikki mahdolliset tunteet. Toivottavasti saan koottua itseni ennen kuin palaan töihin. Pelottaa taas se kaikki edessä oleva. En halua joutua selittämään kenellekkään sellaiselle ihmiselle jolle ei asia kuulu. En häpeä mitään, mutta pidän tätä mieletöntä ikävää ja surua niin pyhänä ja henkilökohtaisena asiana, etten halua kenenkään teeskentelyllään tai tokerolla käytöksellään sitä tahrivan. Uskon, että ymmärrätte mitä tarkoitan. Useimmiten selviydyinkin sillä että vain vaihdoin puheenaihetta tai en vain vastannut kaikkiin kysymyksiin..... Viikonloppu on tulossa ja Äitienpäivä. Lähetin omalle äidilleni sekä anopilleni kukkakortin. En jaksa mennä kyläilemään. Kyllä me varmasti syömme hyvin ruokaa ja jälkiruuaksi kakkua poikani ja mieheni kanssa. Siispä hyvää Äitienpäivää..

syklami kirjoitti:

Hei taas kaikki! Lohduttavaa lukea kirjoituksianne. Myötäelän kaikissa mukana. Violalle voimia esimiehen tukemiseen, uudelleen kaiken elämiseen. Kumma juttu! Vanha ystäväni on soitellut minulle kahden vuoden aikana usein. En ole läheskään aina jaksanut vastata tai olen lopettanut puhelut lyhyeen kun en ole jaksanut sitä marmatusta kuunnella. Hyvää hän tarkoittaa, tiedän sen. Alkuviikosta vastasin hänen puheluunsa vahingossa ja hyvä niin. Hänen miehensä(40v) on kuollut sairauskohtaukseen ja myöskin hänen veljensä oli kuollut lähiaikoina . Olimme heti samalla aaltopituudella. Suru myös yhdistää. Tuntuupa pahalta sanoa noin. Sovimme tapaamisen , haluan myös tukea häntä. Elämä! Monesti tuntuu, että tämä on vain pahaa unta, mistä ei meinaa millään herätä! Eihän se sitä ole. Yhdyn myös Violan ajatuksiin töksäyttelevistä työkavereista. Kun palasin töihin vanhimman tyttäreni kuoltua, huomasin miten tuli usein vaivautuneita tilanteita: Voi miten hienosti olet selvinnyt. En itse olisi ikinä selvinnyt oman lapsen kuolemasta tai ihanaa kun pystyt nauramaan kaiken tapahtuneen jälkeen...Olen perusluonteeltani iloinen ja nauravainen ihminen. Saatoin nauraa, vaikka kyyneleet vuotivat silmistä. Miten he muka tietävät miten on selviytynyt. Kun työpaikan oven oli sulkenut tuli se kamala kipu ja ahdistus eikä meinanut jaksaa kävellä edes kotiin...Katkeruus...kaikki mahdolliset tunteet. Toivottavasti saan koottua itseni ennen kuin palaan töihin. Pelottaa taas se kaikki edessä oleva. En halua joutua selittämään kenellekkään sellaiselle ihmiselle jolle ei asia kuulu. En häpeä mitään, mutta pidän tätä mieletöntä ikävää ja surua niin pyhänä ja henkilökohtaisena asiana, etten halua kenenkään teeskentelyllään tai tokerolla käytöksellään sitä tahrivan. Uskon, että ymmärrätte mitä tarkoitan. Useimmiten selviydyinkin sillä että vain vaihdoin puheenaihetta tai en vain vastannut kaikkiin kysymyksiin..... Viikonloppu on tulossa ja Äitienpäivä. Lähetin omalle äidilleni sekä anopilleni kukkakortin. En jaksa mennä kyläilemään. Kyllä me varmasti syömme hyvin ruokaa ja jälkiruuaksi kakkua poikani ja mieheni kanssa. Siispä hyvää Äitienpäivää..

Lue lisää

Iltaa kaikille Kävin tänään Helsingissä ja taas sain istua autossani monta tuntia. Ajatukset pysyivät kasassa sillä pyysin mukaani taas työttömäksi jääneen ystäväni. Hänellekin matka tuntui ihan mukavalle vaihtelulle kotona olon sijaan. Tämän päivän iltapäivälehtien etusivulla oli suuret lööpit kun ns. julkkis henkilön poika oli kuollut. Olemmepa julkkiksia tai taviksia niin suru ja luopumisen tuska on aivan varmasti yhtä kamalan sama. En voinut olla kokematta omaa suruani ja luopumista lukiessani lööppejä. Poikani kuolinpäivästä tulee vuosi 10.6. Tyttäret ovat tehneet siitä jonkinlaisen syvän surun merkkipaalun. Toinen ottaa vapaapäivän töistä varautuen jo ennakkoon tulevaan surunpäivään ja toinen itkee sitä jo nyt ennakkoon. Olen kirjoittanut aiemminkin, että itse an tahdo tehdä ko. päivästä merkkipaalua elämääni. Se ei ole pelkästään tahdosta kiinni vaan se johtuu siitä, että koko kesä ja syksy olivat minulle yhtä merkkipaalua. En voi eritellä sitä yhtä kamaluuden päivää jotenkin erikoisesti sillä kaikki ne kuukaudet olivat ihan samaa kauheutta, eikä päivillä tuntunut olevan mitään erityistä poikkeusta toisistaan. Ehkä oma sairastumiseni vakavasti syksyllä katkaisi kaiken sillä olihan yhden viikon lähes tajuttomana sairaus ajastani. Sitten piti vain koettaa itse selvitä elämään ja alkaa pitää myös toisista huolta. Merkkipaaluni onkin sitä yhtä päivää pidempi. Kaipaan poikaani joka päivä. Kierrän ja väännän itseäni ajatuksilla mitä kaikkea olisinkaan vielä voinut hänen kanssaan kokea. Putoan tyhjyyteen ja epätoivoon tajutessani, ettei mitään ole enää tehtävissä. Ei mitään! Rukoilen kuitenkin joka ilta, että Jumalani pidä hyvä huoli pojastani siellä ja läheisistäni täällä. Useasti muistan myös teidän läheisiä sitä samaa pyytäen. Pyydän myös meille kaikille voimaa jatkaa elämäämme. Jos joku haluaa niin yhtyköön pyyntöihini. Ollaan siinäkin sitten samalla palstalla. Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Iltaa kaikille Kävin tänään Helsingissä ja taas sain istua autossani monta tuntia. Ajatukset pysyivät kasassa sillä pyysin mukaani taas työttömäksi jääneen ystäväni. Hänellekin matka tuntui ihan mukavalle vaihtelulle kotona olon sijaan. Tämän päivän iltapäivälehtien etusivulla oli suuret lööpit kun ns. julkkis henkilön poika oli kuollut. Olemmepa julkkiksia tai taviksia niin suru ja luopumisen tuska on aivan varmasti yhtä kamalan sama. En voinut olla kokematta omaa suruani ja luopumista lukiessani lööppejä. Poikani kuolinpäivästä tulee vuosi 10.6. Tyttäret ovat tehneet siitä jonkinlaisen syvän surun merkkipaalun. Toinen ottaa vapaapäivän töistä varautuen jo ennakkoon tulevaan surunpäivään ja toinen itkee sitä jo nyt ennakkoon. Olen kirjoittanut aiemminkin, että itse an tahdo tehdä ko. päivästä merkkipaalua elämääni. Se ei ole pelkästään tahdosta kiinni vaan se johtuu siitä, että koko kesä ja syksy olivat minulle yhtä merkkipaalua. En voi eritellä sitä yhtä kamaluuden päivää jotenkin erikoisesti sillä kaikki ne kuukaudet olivat ihan samaa kauheutta, eikä päivillä tuntunut olevan mitään erityistä poikkeusta toisistaan. Ehkä oma sairastumiseni vakavasti syksyllä katkaisi kaiken sillä olihan yhden viikon lähes tajuttomana sairaus ajastani. Sitten piti vain koettaa itse selvitä elämään ja alkaa pitää myös toisista huolta. Merkkipaaluni onkin sitä yhtä päivää pidempi. Kaipaan poikaani joka päivä. Kierrän ja väännän itseäni ajatuksilla mitä kaikkea olisinkaan vielä voinut hänen kanssaan kokea. Putoan tyhjyyteen ja epätoivoon tajutessani, ettei mitään ole enää tehtävissä. Ei mitään! Rukoilen kuitenkin joka ilta, että Jumalani pidä hyvä huoli pojastani siellä ja läheisistäni täällä. Useasti muistan myös teidän läheisiä sitä samaa pyytäen. Pyydän myös meille kaikille voimaa jatkaa elämäämme. Jos joku haluaa niin yhtyköön pyyntöihini. Ollaan siinäkin sitten samalla palstalla. Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin Isän kätteen

Lue lisää

Hei kaikille ! Kävin eilen tapaamassa entistä esimiestäni. On kyllä totta, että samanlainen suru yhdistää. Hän sai kertoa tapahtumista, onnettomuuden traagisista yksityiskohdistakin. Kaikki se mitä hän nyt tunsi, mitä hän sanoi ja kertoi minulle, oli niin tuttua, kuin omasta päästäni.Pystyin samaistumaan ja hän varmasti tunsi sen myös. Olen aina pitänyt tätä miestä aika kovana ja kylmänä johtajana ja useimpien muidenkin mielestä hän on. Mutta, kun poikani kuoli, niin hän kyllä yritti tukea minua mahdollisuuksien mukaan. Sijoitus- ja rahoitusmaailma on vain niin pinnallinen ja kova, että se ei salli inhimmillisten tragedioiden pysähdyttää pyöriä.Ei kai muillakaan aloilla nykyään. Pitää olla tehokas,vaikka koko maailma on hajonnut pirstaleiksi Jäin sitten vielä hetkeksi juttelemaan joidenkin entisten työtovereiden kanssa ja ihan pikkuisen alkoi tuntua siltä, että sittenkin voisi, edes osa-aikaisesti tehdä vielä niitäkin töitä. Kaipaan vähän työyhteisöäni kuitenkin. Tuskinpa kuitenkaan sinne koskaan palaan. Fyysiset voimani ja energianikin ovat lähes ennallaan, vaikka välillä vajoan vielä syövereihin. Pari päivää on ollut raskas olo. Olen niin intensiivisesti miettinyt tuota esimieheni pojan kohtaloa, eilen sanoinkin miehelle, että en oikein tiedä mitä suren, kaikki vain tuntuu surulliselta. Vieläkään en aika ajoin voi tajuta, että poika on lopullisesti poissa, en vaikka kuinka näen hänen nimensä hautakivessä. Miten minä olen voinut kohta puolitoista vuotta elää, vaikka häntä ei enää ole ? Tulee vain uusi aamu ja uusi ilta, päivät kuluvat, ihmeellistä !Vieläkin ikäänkuin odottaisi, että hän sittenkin ilmestyy takaisin. Esimiehelläni oli ne samat miksi-kysymykset kuin meilläkin, miksi meille, mitä pahaa me olemme tehneet ym. Mitäpä he, sen enempää kuin mekään olisimme tehneet. Näin vain piti käydä ja ainoastaan luojalla on vastaus niihin kysymyksiin. Lähdemme käymään anopin haudalla. Se sijaitsee mieheni kotikunnassa n 50 km päässä. Meidän kummankaan vanhemmat eivät enää ole elossa, joten ei ole kuin haudat, minne viedä kukkaset nyt äideille. Turvamiehelle vielä, kyllä minäkin viimeisenä aina iltaisin lähetän kaikille teille kanssakulkijoilleni ajatukseni ja iltarukouksessa muistan teitä Hyvää päivää kaikille ja kiitos kirjoituksistanne ja tuestanne

Viola kirjoitti:

Hei kaikille ! Kävin eilen tapaamassa entistä esimiestäni. On kyllä totta, että samanlainen suru yhdistää. Hän sai kertoa tapahtumista, onnettomuuden traagisista yksityiskohdistakin. Kaikki se mitä hän nyt tunsi, mitä hän sanoi ja kertoi minulle, oli niin tuttua, kuin omasta päästäni.Pystyin samaistumaan ja hän varmasti tunsi sen myös. Olen aina pitänyt tätä miestä aika kovana ja kylmänä johtajana ja useimpien muidenkin mielestä hän on. Mutta, kun poikani kuoli, niin hän kyllä yritti tukea minua mahdollisuuksien mukaan. Sijoitus- ja rahoitusmaailma on vain niin pinnallinen ja kova, että se ei salli inhimmillisten tragedioiden pysähdyttää pyöriä.Ei kai muillakaan aloilla nykyään. Pitää olla tehokas,vaikka koko maailma on hajonnut pirstaleiksi Jäin sitten vielä hetkeksi juttelemaan joidenkin entisten työtovereiden kanssa ja ihan pikkuisen alkoi tuntua siltä, että sittenkin voisi, edes osa-aikaisesti tehdä vielä niitäkin töitä. Kaipaan vähän työyhteisöäni kuitenkin. Tuskinpa kuitenkaan sinne koskaan palaan. Fyysiset voimani ja energianikin ovat lähes ennallaan, vaikka välillä vajoan vielä syövereihin. Pari päivää on ollut raskas olo. Olen niin intensiivisesti miettinyt tuota esimieheni pojan kohtaloa, eilen sanoinkin miehelle, että en oikein tiedä mitä suren, kaikki vain tuntuu surulliselta. Vieläkään en aika ajoin voi tajuta, että poika on lopullisesti poissa, en vaikka kuinka näen hänen nimensä hautakivessä. Miten minä olen voinut kohta puolitoista vuotta elää, vaikka häntä ei enää ole ? Tulee vain uusi aamu ja uusi ilta, päivät kuluvat, ihmeellistä !Vieläkin ikäänkuin odottaisi, että hän sittenkin ilmestyy takaisin. Esimiehelläni oli ne samat miksi-kysymykset kuin meilläkin, miksi meille, mitä pahaa me olemme tehneet ym. Mitäpä he, sen enempää kuin mekään olisimme tehneet. Näin vain piti käydä ja ainoastaan luojalla on vastaus niihin kysymyksiin. Lähdemme käymään anopin haudalla. Se sijaitsee mieheni kotikunnassa n 50 km päässä. Meidän kummankaan vanhemmat eivät enää ole elossa, joten ei ole kuin haudat, minne viedä kukkaset nyt äideille. Turvamiehelle vielä, kyllä minäkin viimeisenä aina iltaisin lähetän kaikille teille kanssakulkijoilleni ajatukseni ja iltarukouksessa muistan teitä Hyvää päivää kaikille ja kiitos kirjoituksistanne ja tuestanne

Lue lisää

Päivä on harmaa,mutta ei sada enää,lämmintä 7. Varmaan hyvä Viola kun sait käytyä entisen esimiehesi luona...helpottaa omaa raskasmielistä olotilaa...ja luulen että hän katsoo sinua "uusin silmin"...arvostus on noussut entisestään...koska sinä voit tietää sen kauheuden ja surun ja epätodellisuuden ja hädän ja ikävän. Eilen olivat pojan hautakummun tasanneet. Se onkin ollut niin ikävän näkönen koska oli levähtänyt ihan muodottomaksi kasaksi. Hautajaisten seuraavana päivänä kun menin pojan haudalle,sielä oli isoja kiviä ja pääkallo. Otin isoimpia kiviä pois ja siirsin pääkallon siihen kiviläjän viereen. Vasta viime viikolla olivat korjanneet sen pääkallon pois. Kiitos teille kaikille kirjoituksista ja kyllä mieki ruukaan iltasella panna käet ristiin ja tahtoa pojalle suojelusta sinne yläkertaan ja toisile tänne alakertaan....ja muistan teitä myös. Voikaa hyvin.

Hei ! Unet voivat ihmeesti lohduttaa, niinkuin sinuakin näkemäsi uni. Näen paljon unia, mutta pojastani en ole nähnyt mitään pitkään aikaan. Tämä päivä on harmaa ja sateinen. Olen odottanut, että vähän lakkaisi sade, niin lähtisin käymään äitini haudalla viemässä ruusuni. Huomenna en taida ainakaan päivällä ehtiä, kun pojan perhe on meillä varmaan koko päivän. He ovat tulossa jo tänä iltana ja jäävät meille yöksi. Pojan anopin olemme kutsuneet meille syömään myös huomenna. Hän on yksin nyt, aviomies miniämme isä siis kuoli kesällä 2007 viisi kuukautta ennen poikakamme äkillisesti sydänkohtaukseen. Tämä päivä on mennyt paremmin kuin eilinen. Eilen tuli illalla itku aivan yhtäkkiä. Istuin olohuoneen sohvalla kutomassa ja näen sieltä ulko-ovellemme. Ytäkkiä mieleeni nousi taas kuva pojasta, siitä, miten hän aina tuli niin hiljaisesti hymyillen ovesta sisälle ja sanoi "morjens" ja pani reppunsa lattialle. Ei koskaan enää. En koskaan enää istu hänen kanssaan pitkälle yöhön ja juttele kaikkea maan ja taivaan väliltä, kun ei olla pitkään aikaan tavattu. Tällaista tämä on, te tiedätte .... Koettakaa jaksaa ja kaikesta huolimatta hyvää äitienpäivää.

Viola kirjoitti:

Hei ! Unet voivat ihmeesti lohduttaa, niinkuin sinuakin näkemäsi uni. Näen paljon unia, mutta pojastani en ole nähnyt mitään pitkään aikaan. Tämä päivä on harmaa ja sateinen. Olen odottanut, että vähän lakkaisi sade, niin lähtisin käymään äitini haudalla viemässä ruusuni. Huomenna en taida ainakaan päivällä ehtiä, kun pojan perhe on meillä varmaan koko päivän. He ovat tulossa jo tänä iltana ja jäävät meille yöksi. Pojan anopin olemme kutsuneet meille syömään myös huomenna. Hän on yksin nyt, aviomies miniämme isä siis kuoli kesällä 2007 viisi kuukautta ennen poikakamme äkillisesti sydänkohtaukseen. Tämä päivä on mennyt paremmin kuin eilinen. Eilen tuli illalla itku aivan yhtäkkiä. Istuin olohuoneen sohvalla kutomassa ja näen sieltä ulko-ovellemme. Ytäkkiä mieleeni nousi taas kuva pojasta, siitä, miten hän aina tuli niin hiljaisesti hymyillen ovesta sisälle ja sanoi "morjens" ja pani reppunsa lattialle. Ei koskaan enää. En koskaan enää istu hänen kanssaan pitkälle yöhön ja juttele kaikkea maan ja taivaan väliltä, kun ei olla pitkään aikaan tavattu. Tällaista tämä on, te tiedätte .... Koettakaa jaksaa ja kaikesta huolimatta hyvää äitienpäivää.

Lue lisää

Kyllähän meillä on koettelemusten viikonloppu...joka asiassa ajattelee että ensimmäin se ja se ilman poikaa....riipasee sydänjuuria myöten ajatus että poika ei ole meän kanssa. Nuorimmat lapset tekevät äitienpäiväkakkua tuossa ja ajatus kulkee itsellä,että "voi ko poikaki olis syömässä sitä huomena meän kanssa." Suunnaton ikävä... Siitä huolimatta....hyvää äitienpäivää kaikille. Kertoilkaa kuulumisia...voikaa hyvin.

sokerina oohjalla töissä vielä ylityöt. No tänäviikonloppuna täällä ramppasi tuttuja jotka ottivat esineitä ja vaatteita mitä halusivat. Tuolla on yksi lähetyskin jo odottamassa ensiviikkoa, kun siihen tarvitsee pakun. No sitten lähdettii nuorien sukulaisten kanssa perinteiselle äitienpäiväkierrokselle ja mukaan otettiin tietenkin kämpästä tavaraa. Stephen Kingiä jne. kirjoja ja kissaaiheisia koriste-esineitä. Oltiin jo melkein perillä, niin kuulin, että äitini onkin sairaalassa taas. No mummolla nyt ei ole varastotilaa siihen pieneenkään vähään mitä otettiin mukaan, mutta äitini ystävä olikin siellä jo käymässä ja siltä sitten udeltiin, että voitaisko sille jättää ne tavarat väliaikaisesti. Mainittiin, että siellä on mm. Stephen Kingiä, josta äitini ei välitä ja sovittiin että ne menee äidin ystävälle. No ei siinä mitään saatiin pieni kuorma jätettyä samalla sinne. Mummo ja äiti saivat kukkasensa. Nyt äitini puhui kuolemajuttuja. Joku oli ilmeisesti kertonut, että kyllä minä tiedän ne asiat. No pikaisesti oltiin käymässä, mutta ehdittiin jutella kaikennäköisestä. Äitini sädehoito valmistelut alkaa ensiviikolla ja äitini pelkää sitä. No kerroin sitten sädehoidosta äidilleni, mikä hänen mieltään askarrutti siinä. Viereisellä sängyllä oli vanhempi potilas ja ilmeisesti hänen miehensä. Näyttivän ihmettelevän miksi ihmeessä tuo nuori mies tietää noista asioista. No tällanen suvun syöpäspecialisti musta sitten tuli. Kotiin päästyämme jatkoin taas muuton valmistelua, nyt alkaa olemaan melko mallillaan viikonloppua ajatellen hommat. Kauhesti tullut nyt syötyä, kun mummon vaa-alla mittasin painoni ja 2 kiloa oli paino tippunut 2 viikossa. No pitänee syödä sitten enemmän.

Iltaa ystävät ! Tänään on ollut ihanan aurinkoista. Jouduin hajottamaan kaksi perennapenkkiä terassin tieltä, enkä oikein tiedä, mihin siirtäisin kasvit nyt. No, eiköpähän niille paikka vielä läydy. Mies kaivoi kuoppia perustuksille ja varmasti on huomenna paikat hänellä jumissa. Poika on minullakin vähän väliä mielessä. Olen paljon mietinyt elämää kuoleman jälkeen. Puhuimme siitä esimieheni kanssa, kun kävin tapaamassa häntä viime viikolla. Hänkin oli sitä mieltä, että usko jälleennäkemiseen antaa toivoa ja auttaa surussa. Olen monesti ajatellut kysyä teiltä muilta,jotka olette menettäneet lapsenne, että onko teillä kenelläkään ollut mitään aavistuksia siitä, että juuri tätä lasta ette saisi pitää, tai hän ei eläisi kovin vanhaksi ? Poikani oli lapsesta asti sellainen "helppo" tapaus. Kun hän oli pieni, muistan, että minulle tuli ajatus, että en saa pitää häntä.Hän on liian hyvä tänne.Liian lempeä. Ihan näin ajattelin. Se ajatus oli minulla aika usein, mutta tietysti työnsin sen mielestäni. Kun hän kasvoi aikuiseksi kuitenkin, niin asia unohtui. Nyt olen usein miettinyt tunnettani. Muiden lasteni kohdalla en muista tällaista. Saamme näjöjään surusanomia kaikki vuorollamme. Jokaisen ystävän ja tutun lähtö tekee kipeää, ne tulevat niin lähelle joka kerta, nyt, kun itse elämme tässä surun laaksossa. Hyvää yötä kaikille Toivotaan, että näemme unia rakkaistamme siellä enkelien maassa

Viola kirjoitti:

Iltaa ystävät ! Tänään on ollut ihanan aurinkoista. Jouduin hajottamaan kaksi perennapenkkiä terassin tieltä, enkä oikein tiedä, mihin siirtäisin kasvit nyt. No, eiköpähän niille paikka vielä läydy. Mies kaivoi kuoppia perustuksille ja varmasti on huomenna paikat hänellä jumissa. Poika on minullakin vähän väliä mielessä. Olen paljon mietinyt elämää kuoleman jälkeen. Puhuimme siitä esimieheni kanssa, kun kävin tapaamassa häntä viime viikolla. Hänkin oli sitä mieltä, että usko jälleennäkemiseen antaa toivoa ja auttaa surussa. Olen monesti ajatellut kysyä teiltä muilta,jotka olette menettäneet lapsenne, että onko teillä kenelläkään ollut mitään aavistuksia siitä, että juuri tätä lasta ette saisi pitää, tai hän ei eläisi kovin vanhaksi ? Poikani oli lapsesta asti sellainen "helppo" tapaus. Kun hän oli pieni, muistan, että minulle tuli ajatus, että en saa pitää häntä.Hän on liian hyvä tänne.Liian lempeä. Ihan näin ajattelin. Se ajatus oli minulla aika usein, mutta tietysti työnsin sen mielestäni. Kun hän kasvoi aikuiseksi kuitenkin, niin asia unohtui. Nyt olen usein miettinyt tunnettani. Muiden lasteni kohdalla en muista tällaista. Saamme näjöjään surusanomia kaikki vuorollamme. Jokaisen ystävän ja tutun lähtö tekee kipeää, ne tulevat niin lähelle joka kerta, nyt, kun itse elämme tässä surun laaksossa. Hyvää yötä kaikille Toivotaan, että näemme unia rakkaistamme siellä enkelien maassa

Lue lisää

Hyvää huomenta Viola ja kaikki toisetkin Tuttavan poismeno todella mietitytti minua eilen etenkin sen takia, että meillä oli sovittu tapaaminen nyt tulevana torstaina mikä ei toteutunut tässä elämässä. Hän kuitenkin eli mielessäni ja liitin hänetkin iltarukouksiini luottaen Jumalan suureen armoon. Hän oli hauska ja mukava mies. Saman ikäinen kuin minä. Viola kysyit aavistuksista jonkun lapsen kohdalla. Mietin tätä jo itsekin jokupäivä sitten ja täytyy myöntää, että juuri tämän lapsen kohdalla on minulla ollut jokinlainen aavitus tai tunne. Halusin niin monet kerrat viettää aikaa hänen kanssaan vaikka minulla olisi ollut itselläni jotain muutakin tekemistä. Sekin oli sitä jonkinlaista aavistusta tai mitä se nyt sitten olikaan. Pelkäsin sitä yöllistä soittoa useasti nukkumaan mennessäni kunnes se sitten 10.6.-08 tuli aamulla tyhjentäen aivan kaiken ja siirtäen minut ajasta miettimään myös ajattomuutta. Puhuttiin joskus pojan kanssa jonkun ihmisen kuolemasta millä olisi ollut paljon tehtävää täällä maanpäällä. Hän kysyi, että miksi aina kaikki hyvät ja tarpeelliset ihmiset kuolevat aiemmin? Sanoin, että en tiedä mutta ehkäpä Jumala haluaa heitä sinne rajan toiselle puolelle. Poika opiskeli autoalaa ja hautajaisissa hänen opettajansa puhui parin- kolmenkymmene takaisesta auto-onnettomuudesta missä kuoli useita koulun vastaavanlinjan oppilaita. He olivat kaikki alansa parhainmistoa. Opettaja sanoi: "tuntuu siltä, että Jumalalla on aika huono auto kun haluaa parhaat ja hyvät asentajat luokseen". Lause on ironinen mutta siinä on sitä muutakin. Jotkut voivat ajatella tällä kohtaa myös vastakkaisesti, että pahat ja huonot jäävät mutta eihän se niinkään mene. Rajan ylittää hyvät, huonot, kauniit, rumat, köyhät, rikkaat, viisaat tyhmät... ihan kaikki vuorollaan ja ajallaan. Vaikka joku lähteekin täältä hengen itseltään riistäen niin silti uskon siihen, että elämän- ja kuoleman rajaa hallitsee Jumala eikä ihminen sekä, että kaikella on tarkka tarkoituksensa ja että mikään ei ole sattumaa tai jotain suunnittelematonta. Kun kaipaan lastani niin näen useasti mielessäni yksipuolisesti vain kaiken hyvän mitä olisikaan elämä hänen kanssaan ollut jos se olisi saanut jatkua. En näe mitään huonoa ja kärsimystä mitä elämä olisi saattanut hänen kohdallaan yhtähyvin olla. On ihmisiä jotka näkevät omalla ja toiseten kohdalla niin suurta kärsimystä ja tuskaa, että he oikein toivovat pääsevänsä täältä tuon rajan toiselle puolelle. Monet hyväksyvät sen jo parempana ajatuksena. Isän, äidin, siskon, veljen ja muiden läheisten kuolema ei ole minua vienyt näin lähelle mietteisiini elämän- ja kuoleman rajasta sekä tuonpuoleisesta. Poika on vienyt minut tälle alueelle ja jotenkin se tuntuu aivan uudelle ulottuvuudelle salaisuuksineen. Monet kysymykseni jäävät vaille vastausta mutta se että olen jotenkin ajatuksissani lähempänä rajaa on myös sitä, että olen lähempänä poikaani. Rajan tuolla puolen on jo jotain mitä itse olen. Muita läheisiä koetan pitää lähelläni täällä elämän puolella. Annan aikaa täällä ajassa ja olen ajatuksissani ajattomuudessa. Tänään joudun taas lähtemään tienpäälle. seminaareja ja koulutustilaisuuksia Lahdessa ja Helsingissä. Koetan kuietenkin seurata palstaa ja ajatuksianne kännykkän kautta. Voimia tähän päivään kaikille ja uusia pirteitä ajatuksia.

Turvamies kirjoitti:

Hyvää huomenta Viola ja kaikki toisetkin Tuttavan poismeno todella mietitytti minua eilen etenkin sen takia, että meillä oli sovittu tapaaminen nyt tulevana torstaina mikä ei toteutunut tässä elämässä. Hän kuitenkin eli mielessäni ja liitin hänetkin iltarukouksiini luottaen Jumalan suureen armoon. Hän oli hauska ja mukava mies. Saman ikäinen kuin minä. Viola kysyit aavistuksista jonkun lapsen kohdalla. Mietin tätä jo itsekin jokupäivä sitten ja täytyy myöntää, että juuri tämän lapsen kohdalla on minulla ollut jokinlainen aavitus tai tunne. Halusin niin monet kerrat viettää aikaa hänen kanssaan vaikka minulla olisi ollut itselläni jotain muutakin tekemistä. Sekin oli sitä jonkinlaista aavistusta tai mitä se nyt sitten olikaan. Pelkäsin sitä yöllistä soittoa useasti nukkumaan mennessäni kunnes se sitten 10.6.-08 tuli aamulla tyhjentäen aivan kaiken ja siirtäen minut ajasta miettimään myös ajattomuutta. Puhuttiin joskus pojan kanssa jonkun ihmisen kuolemasta millä olisi ollut paljon tehtävää täällä maanpäällä. Hän kysyi, että miksi aina kaikki hyvät ja tarpeelliset ihmiset kuolevat aiemmin? Sanoin, että en tiedä mutta ehkäpä Jumala haluaa heitä sinne rajan toiselle puolelle. Poika opiskeli autoalaa ja hautajaisissa hänen opettajansa puhui parin- kolmenkymmene takaisesta auto-onnettomuudesta missä kuoli useita koulun vastaavanlinjan oppilaita. He olivat kaikki alansa parhainmistoa. Opettaja sanoi: "tuntuu siltä, että Jumalalla on aika huono auto kun haluaa parhaat ja hyvät asentajat luokseen". Lause on ironinen mutta siinä on sitä muutakin. Jotkut voivat ajatella tällä kohtaa myös vastakkaisesti, että pahat ja huonot jäävät mutta eihän se niinkään mene. Rajan ylittää hyvät, huonot, kauniit, rumat, köyhät, rikkaat, viisaat tyhmät... ihan kaikki vuorollaan ja ajallaan. Vaikka joku lähteekin täältä hengen itseltään riistäen niin silti uskon siihen, että elämän- ja kuoleman rajaa hallitsee Jumala eikä ihminen sekä, että kaikella on tarkka tarkoituksensa ja että mikään ei ole sattumaa tai jotain suunnittelematonta. Kun kaipaan lastani niin näen useasti mielessäni yksipuolisesti vain kaiken hyvän mitä olisikaan elämä hänen kanssaan ollut jos se olisi saanut jatkua. En näe mitään huonoa ja kärsimystä mitä elämä olisi saattanut hänen kohdallaan yhtähyvin olla. On ihmisiä jotka näkevät omalla ja toiseten kohdalla niin suurta kärsimystä ja tuskaa, että he oikein toivovat pääsevänsä täältä tuon rajan toiselle puolelle. Monet hyväksyvät sen jo parempana ajatuksena. Isän, äidin, siskon, veljen ja muiden läheisten kuolema ei ole minua vienyt näin lähelle mietteisiini elämän- ja kuoleman rajasta sekä tuonpuoleisesta. Poika on vienyt minut tälle alueelle ja jotenkin se tuntuu aivan uudelle ulottuvuudelle salaisuuksineen. Monet kysymykseni jäävät vaille vastausta mutta se että olen jotenkin ajatuksissani lähempänä rajaa on myös sitä, että olen lähempänä poikaani. Rajan tuolla puolen on jo jotain mitä itse olen. Muita läheisiä koetan pitää lähelläni täällä elämän puolella. Annan aikaa täällä ajassa ja olen ajatuksissani ajattomuudessa. Tänään joudun taas lähtemään tienpäälle. seminaareja ja koulutustilaisuuksia Lahdessa ja Helsingissä. Koetan kuietenkin seurata palstaa ja ajatuksianne kännykkän kautta. Voimia tähän päivään kaikille ja uusia pirteitä ajatuksia.

Lue lisää

Turvallista matkaa Turvamiehelle ja Viola,kyllä on ollut ennakko aavistuksia juuri tämän pojan suhteen. Poika oli 4-5 vuotias kun yhtä äkkiä kysy että "äiti,mikä on sielu?"...no mie koitin selittää sen mitä itte ymmärsi sen tarkottavan ja sillalaila verrata asiaa,että nuin nuorikin ymmärtäs. Sanoin,että "sielu on kaikki se hyvä mitä sie itte oikeasti olet,jota ei nähdä silmälä,mutta joka on sinun sisälä. Me näemme ihmisestä vain kuoren,niin kuin banaanistaki näemä kuoren ja kaikki se hyvä on sielä kuoren sisälä.Ja kun ihminen tulee vanhaksi ja väsyneeksi,niin sielu lentää taivaaseen,Jumalan luo"....seurasi hetken hiljaisuus ja sitten poika kysy että, "Entäs,jos sattuu kuolemaan sisällä,pittääkö sielun jäähä kyttäämään,että joku aukasee oven tai ikkunan,että se voi lentää taivaaseen?" Vastasin siihen että,"ei tarvitse,koska sielu voi mennä ovien ja ikkunoiden ja seinien ja kattojen läpi". Voi kuinka monta kertaa olen tuon kysymyksen muistanu ja varsinkin silloin kun poika sairastu syöpään. Mieki olen ajatellut että, Luoja tarvitti "taivaallisiin tietokone asioihin" hyvän datanomin,joka huolehtii,että koneet pelittää. Poika oli taitava koneen kanssa ja monesti jelppas sukulaisia ja tuttavia tietokone ongelmien kanssa. Jotenki ollu semmonen ajatus että, vaikka oli tasanen luonne,niin hoppu elää...esikoulua kävi vain puolet,sano että se on lapsellinen paikka...jotenki kypsempi ajatusmaailma kuin ikäisillään. Voi kuinka mie kaipaan sitä rauhallista olemusta ja hyvää huumoria....sanoinkin monesti pojalle että,ihana ko sie jaksat tuosta huumorista pitää kiinni...monet naurun remakat sai meille kaikille kun tuumaili pilke silmäkulmassa. Täälä paistaa aurinko,mutta tuuli jähyttää. Voikaa hyvin ja kertoilkaa kuulumisia.

sydän syrjällään kirjoitti:

Turvallista matkaa Turvamiehelle ja Viola,kyllä on ollut ennakko aavistuksia juuri tämän pojan suhteen. Poika oli 4-5 vuotias kun yhtä äkkiä kysy että "äiti,mikä on sielu?"...no mie koitin selittää sen mitä itte ymmärsi sen tarkottavan ja sillalaila verrata asiaa,että nuin nuorikin ymmärtäs. Sanoin,että "sielu on kaikki se hyvä mitä sie itte oikeasti olet,jota ei nähdä silmälä,mutta joka on sinun sisälä. Me näemme ihmisestä vain kuoren,niin kuin banaanistaki näemä kuoren ja kaikki se hyvä on sielä kuoren sisälä.Ja kun ihminen tulee vanhaksi ja väsyneeksi,niin sielu lentää taivaaseen,Jumalan luo"....seurasi hetken hiljaisuus ja sitten poika kysy että, "Entäs,jos sattuu kuolemaan sisällä,pittääkö sielun jäähä kyttäämään,että joku aukasee oven tai ikkunan,että se voi lentää taivaaseen?" Vastasin siihen että,"ei tarvitse,koska sielu voi mennä ovien ja ikkunoiden ja seinien ja kattojen läpi". Voi kuinka monta kertaa olen tuon kysymyksen muistanu ja varsinkin silloin kun poika sairastu syöpään. Mieki olen ajatellut että, Luoja tarvitti "taivaallisiin tietokone asioihin" hyvän datanomin,joka huolehtii,että koneet pelittää. Poika oli taitava koneen kanssa ja monesti jelppas sukulaisia ja tuttavia tietokone ongelmien kanssa. Jotenki ollu semmonen ajatus että, vaikka oli tasanen luonne,niin hoppu elää...esikoulua kävi vain puolet,sano että se on lapsellinen paikka...jotenki kypsempi ajatusmaailma kuin ikäisillään. Voi kuinka mie kaipaan sitä rauhallista olemusta ja hyvää huumoria....sanoinkin monesti pojalle että,ihana ko sie jaksat tuosta huumorista pitää kiinni...monet naurun remakat sai meille kaikille kun tuumaili pilke silmäkulmassa. Täälä paistaa aurinko,mutta tuuli jähyttää. Voikaa hyvin ja kertoilkaa kuulumisia.

Lue lisää

Hei sydän syrjällään Kylläpä kirjoitukseesi oli ihana samaistua. Myös minun poikani oli rauhallinen ja ihanan huumorin omaava. Kuvaat samoin myös minun poikaani. Pelleili usein vielä aikuisenakin. Olenkin kertonut sen jutun kun poika oli pieni niin hän kysyi minulta yhtä-äkkiä, että - iskä kun sinä kuolet niin saanko sitten sinun luut? Vastasin, että kyllähän ne sitten joutaa sinulle mutta mitä niillä sitten tekisit? Hän sanoi: - kattelisisn sitten sinua. Minun luuni ovat edelleen minussa mutta jos henget kulkevat ilman ovia niin hän näkee nytkin. Meilläkin paistaa aurinko mutta kylmä pohjoistuuli tekee ilmaan viileyttä. anrinko antaa kuitenkin voimaa. Ehkäpä sekin on sitä, että vaikka tietää sen olemassaolon niin kun näkee sen on se jotain paljon suurempaa. Voimia päivääsi ja kiitos kun kirjoitit. Isän kätteen meidän kaikkien päivä tänäänkin

Turvamies kirjoitti:

Hei sydän syrjällään Kylläpä kirjoitukseesi oli ihana samaistua. Myös minun poikani oli rauhallinen ja ihanan huumorin omaava. Kuvaat samoin myös minun poikaani. Pelleili usein vielä aikuisenakin. Olenkin kertonut sen jutun kun poika oli pieni niin hän kysyi minulta yhtä-äkkiä, että - iskä kun sinä kuolet niin saanko sitten sinun luut? Vastasin, että kyllähän ne sitten joutaa sinulle mutta mitä niillä sitten tekisit? Hän sanoi: - kattelisisn sitten sinua. Minun luuni ovat edelleen minussa mutta jos henget kulkevat ilman ovia niin hän näkee nytkin. Meilläkin paistaa aurinko mutta kylmä pohjoistuuli tekee ilmaan viileyttä. anrinko antaa kuitenkin voimaa. Ehkäpä sekin on sitä, että vaikka tietää sen olemassaolon niin kun näkee sen on se jotain paljon suurempaa. Voimia päivääsi ja kiitos kun kirjoitit. Isän kätteen meidän kaikkien päivä tänäänkin

Lue lisää

Hei Kaikille! Myös minulle tuli vahva tarve kirjoittaa kiireiden lomassa. Minunkin poika oli kiltti, rauhallinen ja huumorintajuinen. Monesti sanoinkin kahdelle nuoremmalle lapselleni, että kuinka kiltti poikani oli lapsena ja että te olette tuommoisia "riiviöitä". Hän ei koskaan sanonut pahaa sanaa minulle. Kun poikani oli hyvässä asemassa työssään, matkusteli viimeiset kaksi vuotta työkseen ympäri maailmaa, minulla oli ennakkoaavistuksia, että en saa pitää tässä elämässä häntä enää kauan. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire elää elämä loppuun vähässä ajassa. Poikani sai ainakin nähdä maailmaa. Silti, hänellä oli unelmana saada oma perhe, joka jollakin tapaa toteutuikin hänen viimeisenä elinvuotenaan. Viimeksi eilen olin vihainen, vihainen poikani ns. tyttöystävälle, jonka luona poikani kuoli. Miksi hän ei pelastanut poikaani kuolemalta? Miksi kukaan ei elvyttänyt poikaani? Missä Jumala oli poikani kuolinhetkellä? Miksi Jumala salli poikani kuolevan? Oliko poikani yksin kuolemanhetkellä? Mistä nämä vihantunteet vielä tulevat? Nytkin tunnen vihaa ja viha syö minua. Niin ihana aurinkoinen kevät-kesänpäivä ja poikani on kuollut....suru, viha, tuska ja ikävä vuorottelevat...eikö tämä ikinä lopu...kertokaa, miten te lapsenne menettäneet jaksatte kokea nämä tunteenpurkaukset. Ehkä tämä päivä on taas niin vaikea...ja huomenna on parempi päivä.

poikansa menettänyt äiti kirjoitti:

Hei Kaikille! Myös minulle tuli vahva tarve kirjoittaa kiireiden lomassa. Minunkin poika oli kiltti, rauhallinen ja huumorintajuinen. Monesti sanoinkin kahdelle nuoremmalle lapselleni, että kuinka kiltti poikani oli lapsena ja että te olette tuommoisia "riiviöitä". Hän ei koskaan sanonut pahaa sanaa minulle. Kun poikani oli hyvässä asemassa työssään, matkusteli viimeiset kaksi vuotta työkseen ympäri maailmaa, minulla oli ennakkoaavistuksia, että en saa pitää tässä elämässä häntä enää kauan. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire elää elämä loppuun vähässä ajassa. Poikani sai ainakin nähdä maailmaa. Silti, hänellä oli unelmana saada oma perhe, joka jollakin tapaa toteutuikin hänen viimeisenä elinvuotenaan. Viimeksi eilen olin vihainen, vihainen poikani ns. tyttöystävälle, jonka luona poikani kuoli. Miksi hän ei pelastanut poikaani kuolemalta? Miksi kukaan ei elvyttänyt poikaani? Missä Jumala oli poikani kuolinhetkellä? Miksi Jumala salli poikani kuolevan? Oliko poikani yksin kuolemanhetkellä? Mistä nämä vihantunteet vielä tulevat? Nytkin tunnen vihaa ja viha syö minua. Niin ihana aurinkoinen kevät-kesänpäivä ja poikani on kuollut....suru, viha, tuska ja ikävä vuorottelevat...eikö tämä ikinä lopu...kertokaa, miten te lapsenne menettäneet jaksatte kokea nämä tunteenpurkaukset. Ehkä tämä päivä on taas niin vaikea...ja huomenna on parempi päivä.

Lue lisää

Hei ! Ihmeellistä , miten paljon samanoloisina olemme kokeneet lapsemme heidän ollessaan kanssamme. Omasta pojastani muistan, kun hän oli pieni 6-7 v, niin eräs naapurin vaimo sanoi minulle, että tuo sinun poikasi on niin kuin vanha mies,jotenkin "vanhana syntynyt". Minua loukkasi se kommentti silloin, en oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Nyt tajuan. Poika oli jotenkin ikäistään kypsempi jo silloin. Ehkä vähän vakavakin lapsi, vaikka toisaalta hänellä oli hyvä huumorintaju. Minunkin poikani matkusteli paljon ja näki maailmaa enemmän kuin monet näkevät, vaikka eläisivät vanhaksikin. Läysin hänen tavaroistaan paljon valokuvia, joissa kiitolliset vanhemmat olivat kiittäneet häntä lastensa sairaalahoidosta lasten valokuvien kera. Minulle tuntemattomia lapsia, mutta en ole voinut hävittää kuvia. Ne ovat osa poikani elämää. Ajattelen, kuten tekin, että lapsenne kenties jatkavat siellä jossakin työtä, mistä pitivät ja mitä täällä maan päällä tekivät. Ehkä minunkin poikaani tarvittiin hoitamaan sairaita siellä enkelien maassa. Ikävä Turvamies, että jouduit menettämään tuntemasi henkilön yllättäen. Kuolintavasta uskon samoinkuin sinäkin, että kuolemme kaikki siten, kun kunkin kohdalle on tarkoitettu. Kaikki nuo "miksi" kysymykset mitä sinäkin Poikansa menettänyt äiti, nyt mielessäsi pyörität ovat hyvin tuttuja minulle ja meille kaikille myös. Ne ovat ajan kanssa vähän hellittäneet, mutta nostavat välillä synkkinä hetkinä päätään yhä. En tiedä loppuvatko ne joskus kokonaan. Hyvää yätä teille kaikille ja rauhallisia unia ystävät

poikani kuoli 30.12.08 ja siitäkö on oma alamäki alkanut. yritin ja teinkin töitä aluksi aivan hulluna, nyt olen sitten pakosti s-lomalla ja sekös käy itsetunnon päälle. haluan tehdä töitä, mutta en jaksa, ei ole voimia. verenpaineet 170/120 ja sain lääkkeet, mutta ei ne näytä auttavan, olen aivan jumissa ja pelkään itsekin kuolevan tost noin vaan yks kaks. Se etten kykene töihin, käy luonnolleni, en ole 2003 jälkeen sairastanut. nyt on tänä vuonna tarttunut kaikki mahdolliset. Haluan elämäni takaisin, mutten saa sitä, olen niin jumissa kaiken kanssa. istun vaan telkan eessä ja toljotan ohi...

hanatus kirjoitti:

poikani kuoli 30.12.08 ja siitäkö on oma alamäki alkanut. yritin ja teinkin töitä aluksi aivan hulluna, nyt olen sitten pakosti s-lomalla ja sekös käy itsetunnon päälle. haluan tehdä töitä, mutta en jaksa, ei ole voimia. verenpaineet 170/120 ja sain lääkkeet, mutta ei ne näytä auttavan, olen aivan jumissa ja pelkään itsekin kuolevan tost noin vaan yks kaks. Se etten kykene töihin, käy luonnolleni, en ole 2003 jälkeen sairastanut. nyt on tänä vuonna tarttunut kaikki mahdolliset. Haluan elämäni takaisin, mutten saa sitä, olen niin jumissa kaiken kanssa. istun vaan telkan eessä ja toljotan ohi...

Lue lisää

"Hanatus" kyllä sulla on oikeus pysähtyä ja rauhottua pitämään itsestä huolta...ehkä olet tehnytkin liikaa töitä ja oma keho tekee stopin siksi. Olen pahoillani poikasi pois menon takia,oma poika lähti 1,5 kuukautta sinun pojan jälkeen. Ei tätä menetystä voi käsittää kukaan muu,kuin sellainen ihminen joka on oman lapsen menettänyt. Ei se tehe sinusta huonoa ihmistä,vaikka et jaksaisikaan olla töissä...menetyksestäsi on niin vähän aikaa. Toivon kovaasti sinulle voimia ja kirjottele ajatuksiasi tänne. Aurinko alko paistaan,mutta tuuli jähyttää,ehkäpä päivemmällä päästään lämpimämpään lukemaan,nyt on vain 6. Hyvää päivän jatkoa teille kaikille ystäville.

sydän syrjällään kirjoitti:

"Hanatus" kyllä sulla on oikeus pysähtyä ja rauhottua pitämään itsestä huolta...ehkä olet tehnytkin liikaa töitä ja oma keho tekee stopin siksi. Olen pahoillani poikasi pois menon takia,oma poika lähti 1,5 kuukautta sinun pojan jälkeen. Ei tätä menetystä voi käsittää kukaan muu,kuin sellainen ihminen joka on oman lapsen menettänyt. Ei se tehe sinusta huonoa ihmistä,vaikka et jaksaisikaan olla töissä...menetyksestäsi on niin vähän aikaa. Toivon kovaasti sinulle voimia ja kirjottele ajatuksiasi tänne. Aurinko alko paistaan,mutta tuuli jähyttää,ehkäpä päivemmällä päästään lämpimämpään lukemaan,nyt on vain 6. Hyvää päivän jatkoa teille kaikille ystäville.

Lue lisää

Sydän syrjällään sanoikin jo sinulle Hanatus sanat, joita itsekkin ajattelin luettuani viestisi. Otan sydämestäni osaa poikasi poismenon johdosta. Oma poikani kuoli joulukuussa 2007. Tiedän tuon voimattomuuden tunteen, mitä sinäkin koet. Välillä tuntuu, että vieläkin ajelehdin jotenkin päivästä toiseen. Minä olin ollut yli 30 v samassa työpaikassa, mutta poikani kuolema pysähdytti minut kertaheitolla. En kertakaikkiaan enää jaksanut sitä työtä. Puoli vuotta pojan kuoleman jälkeen sanouduin irti työstäni. Tämä oli mahdollista erilaisin järjestelyin ja työnantajakin tuli vastaan. Älä tunne mitään huonoa omaatuntoa sairaslomastasi.Oman lapsen kuolema on rankka kokemus, se vie fyysiset ja henkiset voimat ihan nollille pitkäksi aikaa. Ensimmäiset kuukaudet menivät ihan sumussa minulta, sairastin flunssaa, vatsatauteja, kaikkea mahdollista, vaikka yleensä olen ollut hyvin terve ja fyysisesti aktiivinen. Luulin sairastuvani johonkin vakavaan tautiin, eikähän se vieläkään ole poissuljettu ajatus. Olen monta kertaa sanonut miehelle, että saan varmaan vielä sydänkohtauksen, kun on sellainen paino rinnassa. Nyt keväällä vasta olen alkanut tuntea, että fyysisesti jaksan yhtä paljon kuin aikaisemmin, se ei tietenkään tarkoita sitä, että minua kiinnostavat enää samat asiat kuin aikaisemmin. Lapsen kuolema ja varmasti aina läheisen kuolema muuttaa ihmistä jotenkin lopullisesti. Ei ole kertakaikkiaan enää sama ihminen kuin ennen. Itse en tunne olevani parempi ihminen, tai kyllä varmaan määrätyissa asioissa. En jaksa kuunnella juttuja ihan turhanpäiväisistä asioista, juoruja toisista ihmisisitä ja toisten elämästä (tyypillisiä tälle meidän pikkupaikkakunnallemme, kaikki tuntevat kaikki). Voimia sinulle, kirjoittelehan Meilläkin on aurinkoista, mutta kylmä tuuli täälläkin. Hyvää päivänjatkoa kaikille

Viola kirjoitti:

Sydän syrjällään sanoikin jo sinulle Hanatus sanat, joita itsekkin ajattelin luettuani viestisi. Otan sydämestäni osaa poikasi poismenon johdosta. Oma poikani kuoli joulukuussa 2007. Tiedän tuon voimattomuuden tunteen, mitä sinäkin koet. Välillä tuntuu, että vieläkin ajelehdin jotenkin päivästä toiseen. Minä olin ollut yli 30 v samassa työpaikassa, mutta poikani kuolema pysähdytti minut kertaheitolla. En kertakaikkiaan enää jaksanut sitä työtä. Puoli vuotta pojan kuoleman jälkeen sanouduin irti työstäni. Tämä oli mahdollista erilaisin järjestelyin ja työnantajakin tuli vastaan. Älä tunne mitään huonoa omaatuntoa sairaslomastasi.Oman lapsen kuolema on rankka kokemus, se vie fyysiset ja henkiset voimat ihan nollille pitkäksi aikaa. Ensimmäiset kuukaudet menivät ihan sumussa minulta, sairastin flunssaa, vatsatauteja, kaikkea mahdollista, vaikka yleensä olen ollut hyvin terve ja fyysisesti aktiivinen. Luulin sairastuvani johonkin vakavaan tautiin, eikähän se vieläkään ole poissuljettu ajatus. Olen monta kertaa sanonut miehelle, että saan varmaan vielä sydänkohtauksen, kun on sellainen paino rinnassa. Nyt keväällä vasta olen alkanut tuntea, että fyysisesti jaksan yhtä paljon kuin aikaisemmin, se ei tietenkään tarkoita sitä, että minua kiinnostavat enää samat asiat kuin aikaisemmin. Lapsen kuolema ja varmasti aina läheisen kuolema muuttaa ihmistä jotenkin lopullisesti. Ei ole kertakaikkiaan enää sama ihminen kuin ennen. Itse en tunne olevani parempi ihminen, tai kyllä varmaan määrätyissa asioissa. En jaksa kuunnella juttuja ihan turhanpäiväisistä asioista, juoruja toisista ihmisisitä ja toisten elämästä (tyypillisiä tälle meidän pikkupaikkakunnallemme, kaikki tuntevat kaikki). Voimia sinulle, kirjoittelehan Meilläkin on aurinkoista, mutta kylmä tuuli täälläkin. Hyvää päivänjatkoa kaikille

Lue lisää

särähtää kyllä tosi pahasti korviin. Toinen asia mikä särähtää aika pahoin on ompas hyvännäköisiä naisia tuttujen suusta. Luuleeko ne että mua kiinnostaa? Mua ei kiinnosta oikein mikään. Oon nyt kesälomalla, muuttoa valmistelen vieläkin jämähtelen kummastelemaan pakatessa kaikkea tavaraa mitä täällä on. Piti olla vain maanantai ja tiistai kesälomalla mutta nyt se onkin sitten koko viikko. Haluan pysähtyä ja olla täällä viimeiset hetket. Otan uuteen asuntoon joitain tiettyjä esineitä mukaan. Tuolla oli pieni rantapallo ja uimapatja, siihen liittyy hyviä muistoja, kenties parhaat muistot vesipetoja kun oltiin, heitin ne menemään. En vaan pystynyt katsomaan niitä.

On ollut vaikeita päiviä ja sitten näppäimistö tilttasi joten en ole kirjoittanut mutta lukenut säännöllisesti tätä palstaa.Tervetuloa myös Hanatus vaikka ei kai meistä kukaan ajatellut koskaan että joudumme tähän tilanteeseen.Purkamaan surua ja ikävää rakkaan ihmisen poismenon vuoksi.Mie huomasin eräänä päivänä että en kai koskaan edes kuvitellut että näin voisi tapahtua,en ajatellut että lapseni voisi kuolla ennen minua.Näin kuitenkin tapahtui ja sen asian kanssa me elämme ja yritämme selvitä päivästä toiseen. Tänään kävin poikani haudalla,uskalsin istuttaa jo orvokit ja kuinka taas sydämmeni kääntyi nurin.Miten onkin vaikeaa tajuta että nimi tuossa tarkoittaa yhä edelleen minun poikaani.Meillä kaikilla on varmaan sama tunne kun käymme haudalla,joku voi jo hyväksyä tapahtuneen mutta mie en hyväksy enkä ymmärrä.Kuitenkin kun lähdin pois niin sama tuttu rauhallisuus valtasi mieleni,aivan kuin minut olisi nähty ja kuultu. Tyttö tarvitsee konetta nyt joten toivotan kaikille rauhallista loppuiltaa ja vahvaa uskoa siihen että mikään ei ole sattumaa,kaikki on ennalta määrätty.Mekin kyllä tulemme sen aikanaan tietämään mutta vielä on paljon tehtävää ennen sitä.Hyvää yötä ystävät.Lähden huomenna jälleen metsäretkelle,tällä kertaa uistattamaan ja mökkiä pesemään.Kirjoitan tapahtumista kun palaan.Mukava nähdä onko sääksipariskunta saapunut pesälleen vai vieläkö pesä on tyhjä.

Kyyneleitä silmät täynnä kirjoitti:

On ollut vaikeita päiviä ja sitten näppäimistö tilttasi joten en ole kirjoittanut mutta lukenut säännöllisesti tätä palstaa.Tervetuloa myös Hanatus vaikka ei kai meistä kukaan ajatellut koskaan että joudumme tähän tilanteeseen.Purkamaan surua ja ikävää rakkaan ihmisen poismenon vuoksi.Mie huomasin eräänä päivänä että en kai koskaan edes kuvitellut että näin voisi tapahtua,en ajatellut että lapseni voisi kuolla ennen minua.Näin kuitenkin tapahtui ja sen asian kanssa me elämme ja yritämme selvitä päivästä toiseen. Tänään kävin poikani haudalla,uskalsin istuttaa jo orvokit ja kuinka taas sydämmeni kääntyi nurin.Miten onkin vaikeaa tajuta että nimi tuossa tarkoittaa yhä edelleen minun poikaani.Meillä kaikilla on varmaan sama tunne kun käymme haudalla,joku voi jo hyväksyä tapahtuneen mutta mie en hyväksy enkä ymmärrä.Kuitenkin kun lähdin pois niin sama tuttu rauhallisuus valtasi mieleni,aivan kuin minut olisi nähty ja kuultu. Tyttö tarvitsee konetta nyt joten toivotan kaikille rauhallista loppuiltaa ja vahvaa uskoa siihen että mikään ei ole sattumaa,kaikki on ennalta määrätty.Mekin kyllä tulemme sen aikanaan tietämään mutta vielä on paljon tehtävää ennen sitä.Hyvää yötä ystävät.Lähden huomenna jälleen metsäretkelle,tällä kertaa uistattamaan ja mökkiä pesemään.Kirjoitan tapahtumista kun palaan.Mukava nähdä onko sääksipariskunta saapunut pesälleen vai vieläkö pesä on tyhjä.

Lue lisää

Huomenta Ystävät Mietin tänä aamuna aikaa ennen viime kesää ja pojan kuolemaa. Olin silloin ns. hyvässä kunnossa. Olin pitkään lenkkeillyt ja käynyt kuntosalilla. Kun sairastuin sitten syksyllä vakavasti niin lääkärit sanoivat, että hyvästä kunnosta oli nyt paljon apua sairauden nujertamiseksi. Kaikki kuitenkin romahti ja en ole vieläkään päässyt ns. omaan rytmiini ja tupakkakin tuli elämääni n. kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Mitä jos elämäni kellahtaisi nyt jostakin syystä uudelleen? Kestäisikö kuntoni enää sitä? Nämä asiat panevat miettimään, että miten saisin voimia ja innostusta hoitaa itseäni parempaan suuntaan? Fyysisen kunnon merkitys tulee hyvin näkyviin henkisessä kunnossa. eilen nukkumaan mennessäni ikävöin poikaani. Yhtä äkkiä suru pusersi rintaani. Tekin olette varmaan kokeneet sellaisen puristavan ja pakahduttavan tunteen rinnassa. Se meni kuitenkin aika pian ohi mutta muistutti olemassaolostaan ja ne viimesän viikot ja kuukaudet sillä se kamala,puristus oli kokopäiväistä. Voimia päiväänne ja Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Huomenta Ystävät Mietin tänä aamuna aikaa ennen viime kesää ja pojan kuolemaa. Olin silloin ns. hyvässä kunnossa. Olin pitkään lenkkeillyt ja käynyt kuntosalilla. Kun sairastuin sitten syksyllä vakavasti niin lääkärit sanoivat, että hyvästä kunnosta oli nyt paljon apua sairauden nujertamiseksi. Kaikki kuitenkin romahti ja en ole vieläkään päässyt ns. omaan rytmiini ja tupakkakin tuli elämääni n. kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Mitä jos elämäni kellahtaisi nyt jostakin syystä uudelleen? Kestäisikö kuntoni enää sitä? Nämä asiat panevat miettimään, että miten saisin voimia ja innostusta hoitaa itseäni parempaan suuntaan? Fyysisen kunnon merkitys tulee hyvin näkyviin henkisessä kunnossa. eilen nukkumaan mennessäni ikävöin poikaani. Yhtä äkkiä suru pusersi rintaani. Tekin olette varmaan kokeneet sellaisen puristavan ja pakahduttavan tunteen rinnassa. Se meni kuitenkin aika pian ohi mutta muistutti olemassaolostaan ja ne viimesän viikot ja kuukaudet sillä se kamala,puristus oli kokopäiväistä. Voimia päiväänne ja Isän kätteen

Lue lisää

Kiitos taas kaikille kirjottajille ja voimia päiviinne kaikille. Kyllä on puristusta rinnassa lähes tulkoon päivittäin...koskaan ei tiedä kun aamulla nousee ylös,miten päivä päättyy. Sen ikävän ja itkun laukaisee milloin mikäkin asia. Eilisen itkun ja ikävän laukaisi,kun pesin loppuja talvivaatteita pois. Ostin pojalle uuden talvitakin ja eihän se edes ollut kerinnyt likaantua,kun jäi niin vähälle käytölle. Siinä mie istuin ja paruin takki sylissä ikävää. Tuntuuki monesti,että olenko mie näin tyhmä,kun olenhan mie tieny, että poikaa ei tässä ulottuvuudessa enää ole...ja silti mie aina havahun siihen uuesti ja uuesti....siihen tosi asiaan, että ei voi halata ja jutela. Nämä mietteet on varmaan tuttuja teillekin. Tänään tulee 3 kk täyteen. Ja siitä ihmisten juoruilusta ja negatiivisesta asenteesta toisia ihmisiä kohtaan on tosiaan ikävä kuunnella....ei kiinnosta pätkän vertaa...annankin mennä toisesta korvasta ulos saman tien...en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä,jotka kyttää toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Aurinkoista päivän jatkoa teille kaikille.

sydän syrjällään kirjoitti:

Kiitos taas kaikille kirjottajille ja voimia päiviinne kaikille. Kyllä on puristusta rinnassa lähes tulkoon päivittäin...koskaan ei tiedä kun aamulla nousee ylös,miten päivä päättyy. Sen ikävän ja itkun laukaisee milloin mikäkin asia. Eilisen itkun ja ikävän laukaisi,kun pesin loppuja talvivaatteita pois. Ostin pojalle uuden talvitakin ja eihän se edes ollut kerinnyt likaantua,kun jäi niin vähälle käytölle. Siinä mie istuin ja paruin takki sylissä ikävää. Tuntuuki monesti,että olenko mie näin tyhmä,kun olenhan mie tieny, että poikaa ei tässä ulottuvuudessa enää ole...ja silti mie aina havahun siihen uuesti ja uuesti....siihen tosi asiaan, että ei voi halata ja jutela. Nämä mietteet on varmaan tuttuja teillekin. Tänään tulee 3 kk täyteen. Ja siitä ihmisten juoruilusta ja negatiivisesta asenteesta toisia ihmisiä kohtaan on tosiaan ikävä kuunnella....ei kiinnosta pätkän vertaa...annankin mennä toisesta korvasta ulos saman tien...en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä,jotka kyttää toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Aurinkoista päivän jatkoa teille kaikille.

Lue lisää

Pitäisikö olla huolissaan, kun päivittäin tunnen välillä sydämentykytyksiä rinnassani. Eilenkin hevosen selässä rauhassa istuessani rupesi sydän tykyttämään. Samoin pari päivää sitten hevosella ratsastaessani maastossa käyntiä sydän rupesi tykyttämään. Myönnän tehneeni lujasti töitä aamuseitsemästä puolilleöin. Siitäkö tykytykset johtuvat, stressistä? Olisiko silti syytä olla huolissaan? Onneksi kirjallisten töiden kiireet hellittävät nyt toukokuussa. Eilen tein kirjallisia töitä yhteentoista asti illalla ja sen jälkeen menin yksin saunaan, muut olivat jo nukkumassa. Rentouduin lauteilla, mutta ajatukset olivat pojassani. Ikävä on suuri, mutta olenko mennyt surussani eteenpäin, en enää itke joka päivä. Suruni on hiljaista mietiskelyä. Olo on alakuloinen, mikään ei tuota mielihyvää niin, että voisi nauttia "täysin" elämästä. Viime viikonloppuna teimme asiakkaiden kanssa pitemmän ratsastusretken. Ratsastimme metsässä muutaman tunnin ja saavuimme taukopaikallemme järven rannalle, jossa oli laavu ja mökki. Paistoimme makkaraa nuotiolla ja joimme kahvia. Hevoset rouskuttivat tyytyväisinä heiniä. Ilmakin oli ihan mukava, puolipilvistä, ei satanut. Puitteet olivat siis mitä ihanimmat nauttia samanmielisten ihmisten kanssa ratsastusretkestä ja yhdessäolosta. Nauroin ja juttelin asiakkaiden kanssa, mutta silti, "toinen puoli minussa" oli alakuloinen ja murheinen. Olen toisinaan miettinyt, että huomaavatko asiakkaat, että suren? Näkyykö minusta päällepäin, että poikani on kuollut? Milloin elämä alkaa maistumaan, vai onko tämä loppuelämä elämän "tähtihetkinäkin" murheellista alakuloa? Poikani kuoleman jälkeen olen kääntänyt kelkkani. Uskalsin ottaa riskin, hankin lisää hevosia ja teen työtä, josta pidän. Hevosten kanssa on mielekästä työskennellä ja asiakkaatkin ovat rentoja, hehän tulevat rentoutumaan ratsastusretkille. Poikani kuoleman jälkeen tuntui siltä, että en halua palata vanhaan, vaan aloitan uutta. Vielä en ole katunut, vaikka töitä teen joka päivä lujasti. Onko tämä uuden sisällön etsimistä elämälle? Onhan minulla tukea elämälle antava perhe ja hevosiakin oli muutama ennen poikani kuolemaa. Silti, tämä ei ole mikään kannustuspuhe uuden aloittamisesta, mutta ehkä se voisi rohkaista läheisen menetyksen kokeneita aloittamaan uutta elämässään. Vierailen edelleen päivittäin tällä palstalla ja saan lohdutusta ja tukea lukemalla Teidän päivän tekemisistänne. Voimia ja hyvää päivänjatkoa Teille läheisen menettäneille.

poikansa menettänyt äiti kirjoitti:

Pitäisikö olla huolissaan, kun päivittäin tunnen välillä sydämentykytyksiä rinnassani. Eilenkin hevosen selässä rauhassa istuessani rupesi sydän tykyttämään. Samoin pari päivää sitten hevosella ratsastaessani maastossa käyntiä sydän rupesi tykyttämään. Myönnän tehneeni lujasti töitä aamuseitsemästä puolilleöin. Siitäkö tykytykset johtuvat, stressistä? Olisiko silti syytä olla huolissaan? Onneksi kirjallisten töiden kiireet hellittävät nyt toukokuussa. Eilen tein kirjallisia töitä yhteentoista asti illalla ja sen jälkeen menin yksin saunaan, muut olivat jo nukkumassa. Rentouduin lauteilla, mutta ajatukset olivat pojassani. Ikävä on suuri, mutta olenko mennyt surussani eteenpäin, en enää itke joka päivä. Suruni on hiljaista mietiskelyä. Olo on alakuloinen, mikään ei tuota mielihyvää niin, että voisi nauttia "täysin" elämästä. Viime viikonloppuna teimme asiakkaiden kanssa pitemmän ratsastusretken. Ratsastimme metsässä muutaman tunnin ja saavuimme taukopaikallemme järven rannalle, jossa oli laavu ja mökki. Paistoimme makkaraa nuotiolla ja joimme kahvia. Hevoset rouskuttivat tyytyväisinä heiniä. Ilmakin oli ihan mukava, puolipilvistä, ei satanut. Puitteet olivat siis mitä ihanimmat nauttia samanmielisten ihmisten kanssa ratsastusretkestä ja yhdessäolosta. Nauroin ja juttelin asiakkaiden kanssa, mutta silti, "toinen puoli minussa" oli alakuloinen ja murheinen. Olen toisinaan miettinyt, että huomaavatko asiakkaat, että suren? Näkyykö minusta päällepäin, että poikani on kuollut? Milloin elämä alkaa maistumaan, vai onko tämä loppuelämä elämän "tähtihetkinäkin" murheellista alakuloa? Poikani kuoleman jälkeen olen kääntänyt kelkkani. Uskalsin ottaa riskin, hankin lisää hevosia ja teen työtä, josta pidän. Hevosten kanssa on mielekästä työskennellä ja asiakkaatkin ovat rentoja, hehän tulevat rentoutumaan ratsastusretkille. Poikani kuoleman jälkeen tuntui siltä, että en halua palata vanhaan, vaan aloitan uutta. Vielä en ole katunut, vaikka töitä teen joka päivä lujasti. Onko tämä uuden sisällön etsimistä elämälle? Onhan minulla tukea elämälle antava perhe ja hevosiakin oli muutama ennen poikani kuolemaa. Silti, tämä ei ole mikään kannustuspuhe uuden aloittamisesta, mutta ehkä se voisi rohkaista läheisen menetyksen kokeneita aloittamaan uutta elämässään. Vierailen edelleen päivittäin tällä palstalla ja saan lohdutusta ja tukea lukemalla Teidän päivän tekemisistänne. Voimia ja hyvää päivänjatkoa Teille läheisen menettäneille.

Lue lisää

Minulla on kyllä myös ihmeellisiä tunteita sydämenseudulla. Ylimääräisiä lyöntejä painon tunteen lisäksi. Se tuntuu epämiellyttävältä ja pelottavaltakin.Lisäksi juuri tuota tykytystä, sydän lyö tuhatta ja sataa vaikka ei ole mitään rasitusta. Näen ihmeellisiä unia. En pojastani, en ainakaan niitä aamulla muista. Viime yönä näin unen. Vastapäätä hautausmaata, missä nyt on poikanikin hauta sijaitsee lapsuudenkotini. Eli joka kerta, kun menen poikani haudalle katson lapsuudenkotini ikkunoihin. Äitini asui siinä kuolemaansa asti v 2001. Asunto on veljeni hallussa, muta nyt vuokralla. Siinä unessa vastapäätä hautausmaata kadun varrella oli hautoja. Ristejä ja muistomerkkejä. Ihmettelin unessa, että miksi en ollut niitä aikaisemmin havainnut. Menin lähemmäksi, rivin viimeisenä oli kaksi rautaista muistomerkkiä, sellaisia vanhoja ristejä. Nimet olivat kuluneet ja luin ne siinä unessa, muistan, että niissä oli sama sukunimi, joko ruotsalainen tai saksalainen nimi kuolinvuosi 1867. Olen nyt unohtanut nimen, mutta unessa se oli selvä. Toisessa oli lisäksi uurna näkyvissä ja muistan, että niistä näkyi valo ja se toimi kaasulla, vähän kuin sellainen vanhanaikainen katulamppu. Ajattelin unessa, että eikö tuollainen ole vaarallinen.Kuka tahansa pääsee siihen käsiksi. Uni ja ne tunteeni siinä olivat hyvin selviä. Mistä ihmeestä kaikki tuollaiset kuvat voivat tulla? Tiedän varmasti, että en vastaavaa muistomerkkiä ole koskaan nähnyt. Meillä on kylmää täällä, siis todella tuulista ja kylmä pohjatuuli. Ajattelimme lähteä tänään mökille, mutta kun kävin aamulla katsomassa venettämme rannassa ja näin vaahtopäät merellä, niin ei oikein haluttanut.Yksi vene satamassa hakkasi pahasti kiviin ja saimme hälytettyä omistajan hätiin. Illemmalla ehkä lähdemme, pohjatuulihan menee yöksi eukkonsa viereen ja tyyntyy illaksi. Onhan se niin kuin kirjoitit pokansa menttänyt äiti, että vaikka tekisi nykyään mitä, sellaista, mikä aikaisemmin antoi kovastikkin paljon sisältöä elämään, niin siinäkin viipyy aina se surumielisyys vierellä. Jotenkin tuntuu, että se surumieli on muuttanut pysyvästi vierelle varjostamaan iloisiakin asioita. Itku on minullakin herkässä ja se tulee milloin mistäkin syystä, ihan yllättäen. Eilenkin illalla, kun istuin yksikseni saunassa ja ajatukset kulkivat omia latujaan. Hyväksyä poikani kuolemaa en voi, yrittää tehdä vain elämästään niin hyvä kuin pystyy, kun mitään ei voi muuttaa. Turvamies mietti, että miten sitä jaksaisi, jos tulisi toinen menetys vielä tähän. Se ajatus on hiipinyt mieleen monesti, mutta ei sitä uskalla melkein ajatella. Vastaan on otettava kaikki, mitä tulee. Päivä kerrallaan vain eteenpäin.

Viola kirjoitti:

Minulla on kyllä myös ihmeellisiä tunteita sydämenseudulla. Ylimääräisiä lyöntejä painon tunteen lisäksi. Se tuntuu epämiellyttävältä ja pelottavaltakin.Lisäksi juuri tuota tykytystä, sydän lyö tuhatta ja sataa vaikka ei ole mitään rasitusta. Näen ihmeellisiä unia. En pojastani, en ainakaan niitä aamulla muista. Viime yönä näin unen. Vastapäätä hautausmaata, missä nyt on poikanikin hauta sijaitsee lapsuudenkotini. Eli joka kerta, kun menen poikani haudalle katson lapsuudenkotini ikkunoihin. Äitini asui siinä kuolemaansa asti v 2001. Asunto on veljeni hallussa, muta nyt vuokralla. Siinä unessa vastapäätä hautausmaata kadun varrella oli hautoja. Ristejä ja muistomerkkejä. Ihmettelin unessa, että miksi en ollut niitä aikaisemmin havainnut. Menin lähemmäksi, rivin viimeisenä oli kaksi rautaista muistomerkkiä, sellaisia vanhoja ristejä. Nimet olivat kuluneet ja luin ne siinä unessa, muistan, että niissä oli sama sukunimi, joko ruotsalainen tai saksalainen nimi kuolinvuosi 1867. Olen nyt unohtanut nimen, mutta unessa se oli selvä. Toisessa oli lisäksi uurna näkyvissä ja muistan, että niistä näkyi valo ja se toimi kaasulla, vähän kuin sellainen vanhanaikainen katulamppu. Ajattelin unessa, että eikö tuollainen ole vaarallinen.Kuka tahansa pääsee siihen käsiksi. Uni ja ne tunteeni siinä olivat hyvin selviä. Mistä ihmeestä kaikki tuollaiset kuvat voivat tulla? Tiedän varmasti, että en vastaavaa muistomerkkiä ole koskaan nähnyt. Meillä on kylmää täällä, siis todella tuulista ja kylmä pohjatuuli. Ajattelimme lähteä tänään mökille, mutta kun kävin aamulla katsomassa venettämme rannassa ja näin vaahtopäät merellä, niin ei oikein haluttanut.Yksi vene satamassa hakkasi pahasti kiviin ja saimme hälytettyä omistajan hätiin. Illemmalla ehkä lähdemme, pohjatuulihan menee yöksi eukkonsa viereen ja tyyntyy illaksi. Onhan se niin kuin kirjoitit pokansa menttänyt äiti, että vaikka tekisi nykyään mitä, sellaista, mikä aikaisemmin antoi kovastikkin paljon sisältöä elämään, niin siinäkin viipyy aina se surumielisyys vierellä. Jotenkin tuntuu, että se surumieli on muuttanut pysyvästi vierelle varjostamaan iloisiakin asioita. Itku on minullakin herkässä ja se tulee milloin mistäkin syystä, ihan yllättäen. Eilenkin illalla, kun istuin yksikseni saunassa ja ajatukset kulkivat omia latujaan. Hyväksyä poikani kuolemaa en voi, yrittää tehdä vain elämästään niin hyvä kuin pystyy, kun mitään ei voi muuttaa. Turvamies mietti, että miten sitä jaksaisi, jos tulisi toinen menetys vielä tähän. Se ajatus on hiipinyt mieleen monesti, mutta ei sitä uskalla melkein ajatella. Vastaan on otettava kaikki, mitä tulee. Päivä kerrallaan vain eteenpäin.

Lue lisää

Hyvää yötä ystävät Tulin juuri hotellille töistä. Ei väsytä ja luin matkapuhelimeni kautta viestejänne. Hankin uuden puhelimen jossa on hyvä näppäimistö ja nettiselain ihan tätäkin yhteyttä varten. Tämä yhteys on tullut minulle erittäin tärkeäksi. Tapasin tänään myös äitiyslomalla olevan työkaverini ja sain pitää sylissäni hänen 11 viikkoa vanhaa tytärtä. Voitte vain kuvitella miten ihanalle sellainen ruusunnuppusuu voikaan tuntua ja tuoksua. Pieni kieli pyöri hänen suussaan ja sain välillä aivan ihania hymyjä hänen kasvoiltaan. Odotan elokuuta jolloin on nuoremman tyttäreni laskettu aika. Olem saanut nuorena hoitaa sisko vainajani lapsia, sitten omia ja olepa ollut yhden kerran kätilönäkin entisessä ammatissani. Siinä oli syntymän ihme ja kuoleman kauheus samaan aikaan. Lapsi lähti syntymään liian yöllä liian aikaisin kun äiti oli ollut päivällä autokolarissa ja satuttanut vtsan alueen. Istukka oli ilmeisesti revennyt jo aiemmin ja kutsu elämästä kuolemaan tuli ennenkuin se ehti alkaa. Se pieni tyttö kuoli käsiini. En ehkä kestäisi enää oman lapsen menetystä. En tiedä mitä tapahtuisi eikä nyt tarvitsekkaan tietää. Mutta miten kestän huonokuntoisena jos sairastuisin vakavasti uudelleen? Siksi se oman kunnon kohottaminen on nyt minulle ensiarvoisen tärkeää. Tupakka ja sikarit maistuvat niin hyvälle ja olen tullut erittäin riippuvaiseksi niistä. Samaan aikaan mieli sotii sitä vastaan ja ristiriita on valmis. Mutta, mutta ehkäpä koetan saada voimia hoitaa senkin vielä jokupäivä kuntoon. Minun ei täydy olla täydellinen mutta jos mikään ei muutu niin mikään ei muutu! Huomenna pääsen aamusta kotimatkalle. Viikonlopuksi on luvattu lämpenevää,säätä. Olemme aikahyvin eripuolella suomea ja säätkin vaihtelevt mutta silti saman taivaan alla samoine murheinemme. Jotenkin tämä meidän yhteys on aika erikoinen. Ollaan oltu yhdessä jatkaen kirjoituksia ajatuksistamme, unistamme, voinnistamme, elämästämme, päivästämme, säästämme... Onko tällä jokin tarkoitus? Kiitän teitä kaikkia kirjoituksistanne ja toivotan hyvää yötä. Nukkukaa hyvin ja nähkää ihania unia. Isän kätteen elämänne

Turvamies kirjoitti:

Hyvää yötä ystävät Tulin juuri hotellille töistä. Ei väsytä ja luin matkapuhelimeni kautta viestejänne. Hankin uuden puhelimen jossa on hyvä näppäimistö ja nettiselain ihan tätäkin yhteyttä varten. Tämä yhteys on tullut minulle erittäin tärkeäksi. Tapasin tänään myös äitiyslomalla olevan työkaverini ja sain pitää sylissäni hänen 11 viikkoa vanhaa tytärtä. Voitte vain kuvitella miten ihanalle sellainen ruusunnuppusuu voikaan tuntua ja tuoksua. Pieni kieli pyöri hänen suussaan ja sain välillä aivan ihania hymyjä hänen kasvoiltaan. Odotan elokuuta jolloin on nuoremman tyttäreni laskettu aika. Olem saanut nuorena hoitaa sisko vainajani lapsia, sitten omia ja olepa ollut yhden kerran kätilönäkin entisessä ammatissani. Siinä oli syntymän ihme ja kuoleman kauheus samaan aikaan. Lapsi lähti syntymään liian yöllä liian aikaisin kun äiti oli ollut päivällä autokolarissa ja satuttanut vtsan alueen. Istukka oli ilmeisesti revennyt jo aiemmin ja kutsu elämästä kuolemaan tuli ennenkuin se ehti alkaa. Se pieni tyttö kuoli käsiini. En ehkä kestäisi enää oman lapsen menetystä. En tiedä mitä tapahtuisi eikä nyt tarvitsekkaan tietää. Mutta miten kestän huonokuntoisena jos sairastuisin vakavasti uudelleen? Siksi se oman kunnon kohottaminen on nyt minulle ensiarvoisen tärkeää. Tupakka ja sikarit maistuvat niin hyvälle ja olen tullut erittäin riippuvaiseksi niistä. Samaan aikaan mieli sotii sitä vastaan ja ristiriita on valmis. Mutta, mutta ehkäpä koetan saada voimia hoitaa senkin vielä jokupäivä kuntoon. Minun ei täydy olla täydellinen mutta jos mikään ei muutu niin mikään ei muutu! Huomenna pääsen aamusta kotimatkalle. Viikonlopuksi on luvattu lämpenevää,säätä. Olemme aikahyvin eripuolella suomea ja säätkin vaihtelevt mutta silti saman taivaan alla samoine murheinemme. Jotenkin tämä meidän yhteys on aika erikoinen. Ollaan oltu yhdessä jatkaen kirjoituksia ajatuksistamme, unistamme, voinnistamme, elämästämme, päivästämme, säästämme... Onko tällä jokin tarkoitus? Kiitän teitä kaikkia kirjoituksistanne ja toivotan hyvää yötä. Nukkukaa hyvin ja nähkää ihania unia. Isän kätteen elämänne

Lue lisää

Tästä päivästä tulee lämmin päivä,ulkona on jo lämmin ja sisälläni on lämmin olo.Nyt kun ei ole yölläkään enää täysin pimeää hetkeä niin en malta millään laittaa nukkumaan mutta aamulla herään silti seitsemän maissa.Tulee mieleeni kun nuorena tyttönä vielä kotona asuessani äiti tapasi sanoa mulle etten ole nähnyt ainuttakaan kaunista kesäaamua.Sanoi kun silloin sitä unta riitti pitkälle yli puolenpäivänkin.Aina kun tuo lause tulee mieleeni niin väkisinkin hymyilen kun ajattelen että mitähän se äiti nyt ajattelis.Varmaankin että ei hän kyllä noinkaan tarkoittanut.Tänään lähden mökille ja olen siksi iloinen kun pääsen tutkailemaan keväistä luontoa,tarkistan että onko siellä kaikki elementit kohdallaan,sääksipariskunta,vieläkö järven takana olevassa männyssä on kohta jota kaukaa luulee karhuksi joka on puussa,olisiko kotkapariskunta jo liitelemässä korkealla taivaalla ja joko iänvanha petäjä on joutunut taipumaan jäiden voimalle.Tuo petäjä on liki vaakatasossa vettä vasten,haluan aina soutaa sen alitse ja tervehtiä sitä.Kerran sitä oltiin jo kaatamassa turvallisuuden takia mutta vastustin niin kovasti että se sai jäädä paikoilleen.Mikään turvariski se ei ole joten kyllä luonto sen hoitaa ajallaan.Vieläkö tänään voin soutaa sen alta ja pitääkö kiertää?Siellä on niin helppoa olla,poikani ei ollut juuri lainkaan siellä joten kipeitä muistoja sieltä ei ole.Hän kuitenkin sanoi minulle erään käynnin jälkeen että ymmärtää miksi rakastan sitä paikkaa,sanoi että joka kerta kun tulet täältä olet kuin uusi ihminen. Pientä puuhaa on riittänyt,olen kylvänyt kesäkukkien siemeniä ja siinäkin muistan aina kun poikani sanoi joka kevät että laitathan taas terassin yhtä kauniiksi kuin ennenkin. Kun puhuitte ennakkoaavistuksista ja kerroin siskolleni niistä niin hän myös kysyi että enkö muista kun poikani juoksi hiekkarantaa ja hoki "mie kuolen nuorena".Muistin heti,hän oli kuuden vanha ja muistan kun sanoin että miksi sie tuollaista puhut? Ei vastannut mitään mutta minua asia vaivasi jonkin aikaa kunnes unohdin sen.Tiedä sitten oliko se aavistus vai lapsen päähän jäänyt jostakin jäänyt lause. Ajattelin mökillä käydä nakkaamassa talviturkin,tosin saunomisen yhteydessä ja taas tuli hymy huulille kun mieleeni tuli kuva itsestäni värjöttelemässä rannalla ja rohkeutta keräämässä.Nauramaan aloin nyt kun näin sieluni silmin Violan määrätietoisesti kävelevän ohi ja noin vain pulahtamassa kylmään veteen. Puhuitte myös niistä fyysisistä oireista joista miekin kirjoitin tänne muutama viikko sitten.Minulla on myös ollut sydänoireita ja siellä täällä kipuja jotka tulevat ja menevät.Suosittelitte käyntiä lääkärissä joten kävinja sydänfilmi otettiin sekä tutkittiin muutenkin.Kaikki oli normaalia mutta tämä lääkärini jonka luona aina tarvittaessa käyn ja siten tiesi minun "tarinan" kertoi että suru tuntuu varmasti myös fyysisenä kipuna.Mieliala vaikuttaa tuntemuksiin ja ennenkaikkea sydämmen toimintaan.Elimellistä vikaa ei siis löytynyt ja nyt kun itsekkin olen huomannut niin oireita tulee silloin kun putoaa jälleen syövereihin,iloisemmalla mielellä niitä ei tule tai ei reagoi niihin.Verenpainetta voivat nostaa ja sitä kautta vaikuttaa oireiluun.Sanoin sitten ikäänkuin loppukantaattina että kun mulla se paine on aina ollut liiankin matala niin antaapa nousta sitten.Lääkäri naurahti ja sanoi että johan pystyn laskemaan vähän leikkiäkin joten eteenpäin menet.Siihen oli pakko vain todeta että pystyn kyllä mutta niidenkin aikana toinen puoli minusta itkee ja en tiedä itsekkään unohdinko hetkeksi ikäväni vai sanoin jotain sanoakseni.Mitähän tuollakin lauseella tarkoitin,oli selvänä ajatuksena päässä mutta kun luen sen niin en käsitä sitä enää.Te varmaan ymmärrätte ja se riittää. Turvamieskin pääsee tänään lähtemään kotia kohti,sekin on ilo,aivan kuin minulle on ilo lähteä luonnonrauhaan.Jaksetaan eteenpäin,rukoilin yöllä meille ymmärrystä,pyysin rohkeutta ja voimaa tulevaisuuteen,rohkeutta kohtaamaan sellaisetkin asiat jotka voivat vielä satuttaa. Nyt alan pakkaamaan lähtöä varten ja toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja uskon että Jumalalla on varattuna meille vielä paljon iloisia asioita.Taskut täyteen panoksia Turvamiehen tapaan!

Turvamies kirjoitti:

Hyvää yötä ystävät Tulin juuri hotellille töistä. Ei väsytä ja luin matkapuhelimeni kautta viestejänne. Hankin uuden puhelimen jossa on hyvä näppäimistö ja nettiselain ihan tätäkin yhteyttä varten. Tämä yhteys on tullut minulle erittäin tärkeäksi. Tapasin tänään myös äitiyslomalla olevan työkaverini ja sain pitää sylissäni hänen 11 viikkoa vanhaa tytärtä. Voitte vain kuvitella miten ihanalle sellainen ruusunnuppusuu voikaan tuntua ja tuoksua. Pieni kieli pyöri hänen suussaan ja sain välillä aivan ihania hymyjä hänen kasvoiltaan. Odotan elokuuta jolloin on nuoremman tyttäreni laskettu aika. Olem saanut nuorena hoitaa sisko vainajani lapsia, sitten omia ja olepa ollut yhden kerran kätilönäkin entisessä ammatissani. Siinä oli syntymän ihme ja kuoleman kauheus samaan aikaan. Lapsi lähti syntymään liian yöllä liian aikaisin kun äiti oli ollut päivällä autokolarissa ja satuttanut vtsan alueen. Istukka oli ilmeisesti revennyt jo aiemmin ja kutsu elämästä kuolemaan tuli ennenkuin se ehti alkaa. Se pieni tyttö kuoli käsiini. En ehkä kestäisi enää oman lapsen menetystä. En tiedä mitä tapahtuisi eikä nyt tarvitsekkaan tietää. Mutta miten kestän huonokuntoisena jos sairastuisin vakavasti uudelleen? Siksi se oman kunnon kohottaminen on nyt minulle ensiarvoisen tärkeää. Tupakka ja sikarit maistuvat niin hyvälle ja olen tullut erittäin riippuvaiseksi niistä. Samaan aikaan mieli sotii sitä vastaan ja ristiriita on valmis. Mutta, mutta ehkäpä koetan saada voimia hoitaa senkin vielä jokupäivä kuntoon. Minun ei täydy olla täydellinen mutta jos mikään ei muutu niin mikään ei muutu! Huomenna pääsen aamusta kotimatkalle. Viikonlopuksi on luvattu lämpenevää,säätä. Olemme aikahyvin eripuolella suomea ja säätkin vaihtelevt mutta silti saman taivaan alla samoine murheinemme. Jotenkin tämä meidän yhteys on aika erikoinen. Ollaan oltu yhdessä jatkaen kirjoituksia ajatuksistamme, unistamme, voinnistamme, elämästämme, päivästämme, säästämme... Onko tällä jokin tarkoitus? Kiitän teitä kaikkia kirjoituksistanne ja toivotan hyvää yötä. Nukkukaa hyvin ja nähkää ihania unia. Isän kätteen elämänne

Lue lisää

Hei vaan kaikille. Kiitos kirjoituksistanne. Niitä on lohduttavaa lukea. Ajattelin kirjoittaa ennen kuin lähdemme maalle. Siellä meillä ei enää ole nettiä. Kaksi vuotta sitten olin erittäin kovassa fyysisessä kunnossa. Olin kuntosaliasiakas, joka oli ainakin viisi kertaa viikossa siellä erilaisissa liikuntaryhmissä. Olin spinnigissä, bodypumpissa, asahissa, jumpassa yms ja tietenkin kuntosalilla. Se oli minulla veressä. En sairastellut koskaan ja olin myös henkisesti vahva. Sitten lapseni sairastui ja me kaikki putosimme. Lopetin liikkumisen siihen. En kyennyt enää liikkumaan. Se oli rankkaa aikaa kaikille. Uskon että hyvä fyysinen kuntoni auttoi minua jaksamaan sen kaiken ja olemaan mukana.Tyttäreni kuoleman jälkeen meni ainakin puoli vuotta kun aloin vähän liikkumaan. Kunto oli nollassa. Sain kuntoni pikkuhiljaa nousemaan , kunnes putosimme taas. Nyt olen rapakunnossa taas ja yritän edes jotenkin liikua, koska muuten tunnen että kuolen.On totta Turvamies että hyvä fyysinen kunto edesauttaa myös hyvään henkiseen kuntoon.Tällähetkellä minulla on erittäin korkea verenpaine ja päivittäin sydämentykytystä. Tutkittu on ja syy on tämä suru ja masennus, stressireaktio. Kannattaa kuitenkin kaikkien aina lääkärissä tarkistuttaa asia. Elämä on kuitenkin arvokas asia, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Kun olin eilen päivällä koiran kanssa lenkillä kiipesimme kalliolle ja mietin asioita ja itkeskelin vähäsen. Syy oli se, että kuulin jotain outoa ääntä kun poikani oli suihkussa. Lopulta tunnistin äänen mikä oli viheltelyä ja laulua. Sitä ääntä ei tässä perheessä olla pitkään aikaan kuultu. Voi miten sydän meinasi pakahtua. Olin niin iloinen siitä että poikani oli sillä hetkellä onnellinen. Kumpa niitä tilanteita tulisi useammin. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. En usko että kukaan voi sanoa, että kestäisi uuden menetyksen tai oman sairauden. Niin vain voi meille joillekkin tapahtua, eikä siihen ole muuta keinoa kuin ainakin yrittää jaksaa. Lopputulosta ei aina tiedä. Huomaan itsessäni uusia piirteitä. Eilenkin kävin pyörällä haudalla. Ajoin todella kovaa vauhtia risteykseen ja ajattelin kumpihan ehtii ensin minä vai se auto. Minä ehdin. Jälkeenpäin mietin miksi olen niin itsetuhoinen ja uhkarohkea. En kai tosissani halua loukkaantua.En halua mutta en tiedä mikä välillä tulee. Mieheni on tunnetusti rauhallinen ja kiltti mies. En saa häntä helposti edes riitelemään kanssani. Kokeiltu on usein. Kaupassa ollessamme kassajonossa eräs humalainen sähläsi vieressämme. Katsoin miestäni koska hän oli aivan erilainen kuin tavallisesti. Hänen molemmat kätensä olivat nyrkissä..Käskin hänen mennä hakemaan maitoa lisää että pääsimme siitä tilanteesta.Pelästyin hänen reaktiotaan, mutta ymmärrän sen. Ne hermot. Pojallani on paljon erilaisia ystäviä. Hän on pidetty kaveri. Ei osallistu tappeleuihin jos mahdollista. Nykyisin hän tulee riennoiltaan usein aamuyöstä kotiin. Hän haluaa kävellä yöllä kotiin. Olen usein sanonut hänelle että Helsingin yöelämä on vaarallinen. Pelkään että hänet ryöstetään tai vaan muuten hakataan. Hän sanoi minulle, että mutsi silloin niille käy huonosti ja laittoi kätensä nyrkkiin. Ihmettelin. Sitä vihaa löytyy meistä kaikista näemmä. Toivon että tämä viha kuolee itsestään pois. Elämä tasoittuisi ja jatkuisi eikä sattuisi näin paljon. Tämä koko viikko on ollut huono. Liikaa ahdistusta,masennusta. Jostain pitäisi saada voimaa. Tuntuu välillä että minulla on sukset ristissä yläkerrankin kanssa. Menemme kuitenkin maalle ja minulla on kaksi yhdeksän litran maalipurkkia aidan maalaamiseen. Siinä on työtä moneksi päiväksi ja hyvä niin.. Hyvää viikonloppua kaikille.

syklami kirjoitti:

Hei vaan kaikille. Kiitos kirjoituksistanne. Niitä on lohduttavaa lukea. Ajattelin kirjoittaa ennen kuin lähdemme maalle. Siellä meillä ei enää ole nettiä. Kaksi vuotta sitten olin erittäin kovassa fyysisessä kunnossa. Olin kuntosaliasiakas, joka oli ainakin viisi kertaa viikossa siellä erilaisissa liikuntaryhmissä. Olin spinnigissä, bodypumpissa, asahissa, jumpassa yms ja tietenkin kuntosalilla. Se oli minulla veressä. En sairastellut koskaan ja olin myös henkisesti vahva. Sitten lapseni sairastui ja me kaikki putosimme. Lopetin liikkumisen siihen. En kyennyt enää liikkumaan. Se oli rankkaa aikaa kaikille. Uskon että hyvä fyysinen kuntoni auttoi minua jaksamaan sen kaiken ja olemaan mukana.Tyttäreni kuoleman jälkeen meni ainakin puoli vuotta kun aloin vähän liikkumaan. Kunto oli nollassa. Sain kuntoni pikkuhiljaa nousemaan , kunnes putosimme taas. Nyt olen rapakunnossa taas ja yritän edes jotenkin liikua, koska muuten tunnen että kuolen.On totta Turvamies että hyvä fyysinen kunto edesauttaa myös hyvään henkiseen kuntoon.Tällähetkellä minulla on erittäin korkea verenpaine ja päivittäin sydämentykytystä. Tutkittu on ja syy on tämä suru ja masennus, stressireaktio. Kannattaa kuitenkin kaikkien aina lääkärissä tarkistuttaa asia. Elämä on kuitenkin arvokas asia, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Kun olin eilen päivällä koiran kanssa lenkillä kiipesimme kalliolle ja mietin asioita ja itkeskelin vähäsen. Syy oli se, että kuulin jotain outoa ääntä kun poikani oli suihkussa. Lopulta tunnistin äänen mikä oli viheltelyä ja laulua. Sitä ääntä ei tässä perheessä olla pitkään aikaan kuultu. Voi miten sydän meinasi pakahtua. Olin niin iloinen siitä että poikani oli sillä hetkellä onnellinen. Kumpa niitä tilanteita tulisi useammin. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. En usko että kukaan voi sanoa, että kestäisi uuden menetyksen tai oman sairauden. Niin vain voi meille joillekkin tapahtua, eikä siihen ole muuta keinoa kuin ainakin yrittää jaksaa. Lopputulosta ei aina tiedä. Huomaan itsessäni uusia piirteitä. Eilenkin kävin pyörällä haudalla. Ajoin todella kovaa vauhtia risteykseen ja ajattelin kumpihan ehtii ensin minä vai se auto. Minä ehdin. Jälkeenpäin mietin miksi olen niin itsetuhoinen ja uhkarohkea. En kai tosissani halua loukkaantua.En halua mutta en tiedä mikä välillä tulee. Mieheni on tunnetusti rauhallinen ja kiltti mies. En saa häntä helposti edes riitelemään kanssani. Kokeiltu on usein. Kaupassa ollessamme kassajonossa eräs humalainen sähläsi vieressämme. Katsoin miestäni koska hän oli aivan erilainen kuin tavallisesti. Hänen molemmat kätensä olivat nyrkissä..Käskin hänen mennä hakemaan maitoa lisää että pääsimme siitä tilanteesta.Pelästyin hänen reaktiotaan, mutta ymmärrän sen. Ne hermot. Pojallani on paljon erilaisia ystäviä. Hän on pidetty kaveri. Ei osallistu tappeleuihin jos mahdollista. Nykyisin hän tulee riennoiltaan usein aamuyöstä kotiin. Hän haluaa kävellä yöllä kotiin. Olen usein sanonut hänelle että Helsingin yöelämä on vaarallinen. Pelkään että hänet ryöstetään tai vaan muuten hakataan. Hän sanoi minulle, että mutsi silloin niille käy huonosti ja laittoi kätensä nyrkkiin. Ihmettelin. Sitä vihaa löytyy meistä kaikista näemmä. Toivon että tämä viha kuolee itsestään pois. Elämä tasoittuisi ja jatkuisi eikä sattuisi näin paljon. Tämä koko viikko on ollut huono. Liikaa ahdistusta,masennusta. Jostain pitäisi saada voimaa. Tuntuu välillä että minulla on sukset ristissä yläkerrankin kanssa. Menemme kuitenkin maalle ja minulla on kaksi yhdeksän litran maalipurkkia aidan maalaamiseen. Siinä on työtä moneksi päiväksi ja hyvä niin.. Hyvää viikonloppua kaikille.

Lue lisää

Täällä on taas niin lohdullista lukemista. Olen ollut jotenkin vaipumaisillani taas siihen, että tätä ei millään voi kestää, toivotonta edes yrittää ja sitä, että eihän tämä ole enää elämää laisinkaan. Pakko kuitenkin taas ryhdistäytyä yrittämään ainakin toisten lasten vuoksi. Sain nimittäin ajattelemista, kun tapasin sen entisen esimieheni, jonka poika viime lauantaina haudattiin, tai siis tapasin hänen toisen poikansa. Juttelimme veljen kuolemasta ja hän kertoi minulle, että jotenkin hermostui ja loukkaantui vanhemmilleen, kun he epätoivossaan hokivat, että ovat menettäneet nyt kaiken. Hänelle oli tullut tunne, että hän ei ole yhtään mitään, hänen lapsensa eivät ole hänen vanhemmilleen mitään. Yritin muistella, sorruinko samaan, kun kuulin poikani kuolemasta. En ainakaan muista. Yritin selittää, että he olivat siinä tilanteessa niin järkyttyneitä, että eivät osanneet nähdä muuta kuin sen kauhean menetyksen. Ajan kanssa he huomaavat kuitenkin, että heillä on kuitenkin jäljellä jotakin, minkä vuoksi vielä elää. Miehen sisar on tulossa meille pariksi päiväksi . En tiedä, miten sitä jaksaa seurustella niin kauan. Emme ole pojan kuoleman jälkeen todellakaan olleet kovin sosiaalisia. Täällä meillä tuulee kyllä vielä kylmästi. Olemme edelleen kotona, mökki saa nyt odottaa ainakin huomiseen, vaikka sinne haluttaakin lähteä. Siellä käydään kyllä uimassa sitten, vaikka kyllä vesi minustakin tuntuu kylmältä, kun menee rannasta uimaan ja joutuu hiukan kahlaamaan. Talviuintipaikalla sitä vain pulahtaa laiturin päästä veteen. Pitää lähteä vähän valmistelemaan jotakin ruokaa illaksi. Voikaa hyvin ystävät ja kiitos kovasti kirjoituksistanne, niitä on niin mukava lukea, vaikka tiedänkin, miten nämä mielialat vaihtelevat meillä jokaisella päivästä toiseen. Hyvää illanjatkoa ja viikonloppua kaikille

Myöhäinen tervehdys ystävät. Oli mukava kuulla teidän ajatuksia...niistä kun löytää omia "ajatusratoja"...ikävästä huolimatta...me vain puskema eteen päin...on ajateltava toisia. "1_3" ihmetteli lapsien vahvuutta...sitä samaa minäkin olen miettinyt...ei se helppoa nuorillakaan ole... kantaakohan he jotenki huolta vanhempien jaksamisesta ja yrittävät tsempata "pirteämpinä" kuin mitä oikeasti ovat. Meillä kuopus täyttää huomena 16 vuotta ja juuri hänestä olen erityisen huolissani...on niin vähän purkanu ajatuksia ja koittaa kovasti olla "ei tässä mitään" tyyliin. Voikaa hyvin ja kauniita unia.

Iltaa täältäkin ! Mekin saunasta tulimme juuri. Ihana idea tuollaiset tikkaat saunassa, niitä kyllä tarvitsisin minäkin selän venytykseen. Lähdimme aamulla miehen siskon kanssa miehen kotipaikalle "metsiä katsastamaan". Siis miehellä ja siskolla on yhteistä metsää siellä, joita mies hoitaa ja hän halusi siskonsa tietävän missä mennään. Lähdin mukaan, kun oli niin mukava ilma tänään ja metsässä ei tuulikaan haittaa. Hirvien jälkiä näkyi kaikkialla ja olivat vähän tehneet vahinkoakin taimille. Myyrät eivät olleet tehneet tihutöitä, vaikka niitä kuuluu olevan paljon tänä vuonna. Lintujen ääniä kuului kaikkialta ja löysin monta valkoista höyhentä. Mielessäni ajattelin tietysti, että poika on jossakin mukana.Tuli hyvä mieli. Siellä on yksi palsta, jonka hän istutti 15 vuotiaana ja kävi myös raivaamassa siellä. Tänä päivänä se palsta kasvaa aika isoja kauniita mäntyjä. Eilen illalla juttelimme puoleen yöhön miehen siskon kanssa, joka yöpyi meillä ja sain taas huomata, että eivät edes lähisukulaiset voi tajuta, mitä mieheni ja minä käymme läpi. Puhuimme pojan kuolemasta myös tietysti. Miehen siskon selitti, että nythän on kulunut jo yli vuosi pojan kuolemasta, nythän pahin on jo ohi ja teillähän on muut lapset ja lapsenlapset jne. Toivonta alkaa selittää, parempi vain olla hiljaa. Hän kertoi myös, että aikoo olla vielä kauan työssä, niin eläke kasvaa siten isommaksi. On minua useita vuosia vanhempi ja jo lähellä eläkeikää. Kuuntelin ja mietin, että pari vuotta sitten minäkin kai kuvittelin voivani jotenkin itse ohjailla elämääni. On vaikea nykyään olla sosiaalinen ja seurustella toisten kanssa, kun tuntuu, että monet ihmiset sanovat "vääriä asioita", olen ihan eri planeetalla kuin he.Pahinta on, kun vieläkin monesti loukkaanutuu siitä, että ihmiset eivät ymmärrä, vaikka yritän itselleni tolkuttaa, että ei heidän sanomisillaan ole väliä,kun eivät ymmärrä, niin eivät ymmärrä. Kun menin nukkumaan eilen, niin en saanut pitkään aikaan unta. Olin jotenkin ylikierroksilla. Nytkään ei kyllä vielä väsytä, vaikka olemme kävelleet tosi paljon tänään metsässä ja sitten kävimme myös katsomassa miehen kotitilan lähelle sellaista aika hiljttain rakennettua patoa, josta johdetaan vettä voimalaitokselle. Projektissa jäi heidänkin peltomaitaan veden alle. Siellä padon lähettyvillä oli kyllä kaunista, ja jäimmekin sinne istumaan aurinkoon ja juomaan kahvia ja juttelemaan. Mies ja sisko kertoivat kilvan lapsuusmuistojaan. Nyt on taas ihan mukava olla vain iltaa kahdelleen. Jos jaksan, niin katson eroviisut. Mukava, että sinäkin Turvamies saat olla hetken aikaa kotona hengähtämässä. Hyvää illanjatkoa ja rauhallista yötä teille kaikille ystävät, muistan teitä iltarukouksessani

Viola kirjoitti:

Iltaa täältäkin ! Mekin saunasta tulimme juuri. Ihana idea tuollaiset tikkaat saunassa, niitä kyllä tarvitsisin minäkin selän venytykseen. Lähdimme aamulla miehen siskon kanssa miehen kotipaikalle "metsiä katsastamaan". Siis miehellä ja siskolla on yhteistä metsää siellä, joita mies hoitaa ja hän halusi siskonsa tietävän missä mennään. Lähdin mukaan, kun oli niin mukava ilma tänään ja metsässä ei tuulikaan haittaa. Hirvien jälkiä näkyi kaikkialla ja olivat vähän tehneet vahinkoakin taimille. Myyrät eivät olleet tehneet tihutöitä, vaikka niitä kuuluu olevan paljon tänä vuonna. Lintujen ääniä kuului kaikkialta ja löysin monta valkoista höyhentä. Mielessäni ajattelin tietysti, että poika on jossakin mukana.Tuli hyvä mieli. Siellä on yksi palsta, jonka hän istutti 15 vuotiaana ja kävi myös raivaamassa siellä. Tänä päivänä se palsta kasvaa aika isoja kauniita mäntyjä. Eilen illalla juttelimme puoleen yöhön miehen siskon kanssa, joka yöpyi meillä ja sain taas huomata, että eivät edes lähisukulaiset voi tajuta, mitä mieheni ja minä käymme läpi. Puhuimme pojan kuolemasta myös tietysti. Miehen siskon selitti, että nythän on kulunut jo yli vuosi pojan kuolemasta, nythän pahin on jo ohi ja teillähän on muut lapset ja lapsenlapset jne. Toivonta alkaa selittää, parempi vain olla hiljaa. Hän kertoi myös, että aikoo olla vielä kauan työssä, niin eläke kasvaa siten isommaksi. On minua useita vuosia vanhempi ja jo lähellä eläkeikää. Kuuntelin ja mietin, että pari vuotta sitten minäkin kai kuvittelin voivani jotenkin itse ohjailla elämääni. On vaikea nykyään olla sosiaalinen ja seurustella toisten kanssa, kun tuntuu, että monet ihmiset sanovat "vääriä asioita", olen ihan eri planeetalla kuin he.Pahinta on, kun vieläkin monesti loukkaanutuu siitä, että ihmiset eivät ymmärrä, vaikka yritän itselleni tolkuttaa, että ei heidän sanomisillaan ole väliä,kun eivät ymmärrä, niin eivät ymmärrä. Kun menin nukkumaan eilen, niin en saanut pitkään aikaan unta. Olin jotenkin ylikierroksilla. Nytkään ei kyllä vielä väsytä, vaikka olemme kävelleet tosi paljon tänään metsässä ja sitten kävimme myös katsomassa miehen kotitilan lähelle sellaista aika hiljttain rakennettua patoa, josta johdetaan vettä voimalaitokselle. Projektissa jäi heidänkin peltomaitaan veden alle. Siellä padon lähettyvillä oli kyllä kaunista, ja jäimmekin sinne istumaan aurinkoon ja juomaan kahvia ja juttelemaan. Mies ja sisko kertoivat kilvan lapsuusmuistojaan. Nyt on taas ihan mukava olla vain iltaa kahdelleen. Jos jaksan, niin katson eroviisut. Mukava, että sinäkin Turvamies saat olla hetken aikaa kotona hengähtämässä. Hyvää illanjatkoa ja rauhallista yötä teille kaikille ystävät, muistan teitä iltarukouksessani

Lue lisää

Hyvää sunnuntaita teille kaikille Täällä on aivan ihana ilma. Aurinko paistaa ja lämmittää mutta pieni pohjoistuuli joissakin paikoissa tuntuu viileälle. Kävimme tuttavan luona katsomassa lampaita. Erityisesti nyt keväällä syntyneitä karitsoja.Ovat vielä sisätilsssa koska aitaus ulkona ei vielä ole valmis. Olisi mielenkiintoista nähdä kun ne pääsevät ulos. Oletan, että vauhtia ja vaarallisia hetkiä riittää. Kyllä ne aika hellyttäviä ovat ja todella pehmoisia. Koirakin piti niistä, eivätkä ne pelänneet yhtään. Viikonloppu jää nyt lyhyeksi sillä illalla matkaan taas kohti Tamperetta opiskelemaan. Minulal on yksi kurssi meneillään jota sitten käydään välillä ripoittain. Ensiviikolla on 3 päivää ja sitten seuraavalla viikolla on koko viikko. Sielläkin luen kirjoituksianne päivällä luokasta ja illalla asuntolasta. Olin siellä opiskelemassa kun poikani viime keväänä kuoli. En juurikaan muista mitään koko ajomatkasta. Eikä olisi pitänytkään ajaa mutta eipä siinä tilanteessa ollut mitään muuta mielessä kuin heti sieltä kotiin ja tyttärien luo. Olen tuntenut aivan samoin kuin Violakin, että sukulaiset ja jotkut tuttavat ovat tehneet mielessään jonkinlaisen aikataulun suruajalle. Ehkä se toimii heillä mutta ei meillä. Itse olen määritellyt suruaikani pituudeksi oman elämäni. Se on juuri sen mittainen. Ei yhtään pidempi mutta ei lyhyempikään. Ei yksi tai kaksi vuotta vaan kaikki se aika minkä elän. Siinäkään ei ole merkkipaaluja vaan se paalu on se kokoaika. Jälleen kerran olen onnellinen, että olette olemassa ja kuljette tätä matkaa rinnallani. Te tiedätte mitä tarkoittaa koko elämän mittainen merkkipaalu. Meidän tulee myös ymmärtää ymmärtämättömiä. Ei loukkaantua heidän tietämättömyydestään sillä hekin ovat tuntemuksissaan vilpittömiä. Hyvää iltapäivää kaikille ja koettakaa saada päivästä hyvä, että voitte mennä kiitollisin mielin nukkumaan. Luen postejanne illalla koululta. Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Hyvää sunnuntaita teille kaikille Täällä on aivan ihana ilma. Aurinko paistaa ja lämmittää mutta pieni pohjoistuuli joissakin paikoissa tuntuu viileälle. Kävimme tuttavan luona katsomassa lampaita. Erityisesti nyt keväällä syntyneitä karitsoja.Ovat vielä sisätilsssa koska aitaus ulkona ei vielä ole valmis. Olisi mielenkiintoista nähdä kun ne pääsevät ulos. Oletan, että vauhtia ja vaarallisia hetkiä riittää. Kyllä ne aika hellyttäviä ovat ja todella pehmoisia. Koirakin piti niistä, eivätkä ne pelänneet yhtään. Viikonloppu jää nyt lyhyeksi sillä illalla matkaan taas kohti Tamperetta opiskelemaan. Minulal on yksi kurssi meneillään jota sitten käydään välillä ripoittain. Ensiviikolla on 3 päivää ja sitten seuraavalla viikolla on koko viikko. Sielläkin luen kirjoituksianne päivällä luokasta ja illalla asuntolasta. Olin siellä opiskelemassa kun poikani viime keväänä kuoli. En juurikaan muista mitään koko ajomatkasta. Eikä olisi pitänytkään ajaa mutta eipä siinä tilanteessa ollut mitään muuta mielessä kuin heti sieltä kotiin ja tyttärien luo. Olen tuntenut aivan samoin kuin Violakin, että sukulaiset ja jotkut tuttavat ovat tehneet mielessään jonkinlaisen aikataulun suruajalle. Ehkä se toimii heillä mutta ei meillä. Itse olen määritellyt suruaikani pituudeksi oman elämäni. Se on juuri sen mittainen. Ei yhtään pidempi mutta ei lyhyempikään. Ei yksi tai kaksi vuotta vaan kaikki se aika minkä elän. Siinäkään ei ole merkkipaaluja vaan se paalu on se kokoaika. Jälleen kerran olen onnellinen, että olette olemassa ja kuljette tätä matkaa rinnallani. Te tiedätte mitä tarkoittaa koko elämän mittainen merkkipaalu. Meidän tulee myös ymmärtää ymmärtämättömiä. Ei loukkaantua heidän tietämättömyydestään sillä hekin ovat tuntemuksissaan vilpittömiä. Hyvää iltapäivää kaikille ja koettakaa saada päivästä hyvä, että voitte mennä kiitollisin mielin nukkumaan. Luen postejanne illalla koululta. Isän kätteen

Lue lisää

Hyvää alkavaa aamua teille Aurinko paistaa lämpimästi ja jo se piristää mieltä. On paljon ihanampaa herätä auringon paisteeseen kuin kylmään vesisateeseen. Näin luontokin tarjoaa minulle miellyttävän lähtökohdan alkavalle päivälle. Nyt pitäisi oma mielikin virittää myönteiseksi. Näin yöllä paljon unia joista muistan vain hyvin vähän. Poikakin oli niissä ja se muistuttaa minua jo heti aamusta hänestä. Usein muutoinkin hän tulee ensimmäiseksi mieleeni kun herään. suru muuttaa muotoaan mutta se suruaika vaan jatkuu. Huomaan taas itsessäni jonkinlaista haluttomuutta kaikkeen. On taas aika jolloin ajelehdin ilman mitään erityistä suuntaa tai tarkoitusta. Ehkä se johtuu siitäkin, että on ollut paljon töitä joihin on pitänyt paljon panostaa ja nyt sitten on löysempää kun istun koulunpenkillä. On kuitenkin vain tämä päivä annettu elettäväksi. Ei yhtään enempää. On vain tämänpäivän haasteet joihin koetan omilla voimillani vastata. Jos jaksan ja voimani riittävät, koetan kehittää voimiani. Siispä ''taskut täyteen patruunoita'' ja kohti päivän haasteita. Voin pyytää niitä ''patruunoita'' myös Luojaltani ja pyytää samalla hyvää huolenpitoa pojalleni, tyttärilleni, läheisilleni ja teille ystävät missä sitten olettekin paisteessa tai sateessa. Yhteiset saman asian muistamiset ovat myös koottua voimaa päiväämme. Isän kätteen päivämme

Turvamies kirjoitti:

Hyvää alkavaa aamua teille Aurinko paistaa lämpimästi ja jo se piristää mieltä. On paljon ihanampaa herätä auringon paisteeseen kuin kylmään vesisateeseen. Näin luontokin tarjoaa minulle miellyttävän lähtökohdan alkavalle päivälle. Nyt pitäisi oma mielikin virittää myönteiseksi. Näin yöllä paljon unia joista muistan vain hyvin vähän. Poikakin oli niissä ja se muistuttaa minua jo heti aamusta hänestä. Usein muutoinkin hän tulee ensimmäiseksi mieleeni kun herään. suru muuttaa muotoaan mutta se suruaika vaan jatkuu. Huomaan taas itsessäni jonkinlaista haluttomuutta kaikkeen. On taas aika jolloin ajelehdin ilman mitään erityistä suuntaa tai tarkoitusta. Ehkä se johtuu siitäkin, että on ollut paljon töitä joihin on pitänyt paljon panostaa ja nyt sitten on löysempää kun istun koulunpenkillä. On kuitenkin vain tämä päivä annettu elettäväksi. Ei yhtään enempää. On vain tämänpäivän haasteet joihin koetan omilla voimillani vastata. Jos jaksan ja voimani riittävät, koetan kehittää voimiani. Siispä ''taskut täyteen patruunoita'' ja kohti päivän haasteita. Voin pyytää niitä ''patruunoita'' myös Luojaltani ja pyytää samalla hyvää huolenpitoa pojalleni, tyttärilleni, läheisilleni ja teille ystävät missä sitten olettekin paisteessa tai sateessa. Yhteiset saman asian muistamiset ovat myös koottua voimaa päiväämme. Isän kätteen päivämme

Lue lisää

Hei kaikille !

Ihan erinäköinen sivu tänään täällä näköjään. Olemme viettäneet pari yötä mökillä ja siellä minulla ei ole nettiyhteyttä.Tulimme iltapäivällä takaisin kaupunkiin.

Suruaikani todella jatkuu, huomasin sen vielä voimakkaampana siellä mökillämme. Kaikkialla oli muistoja pojasta. Hänen koiransa kuva lipaston päällä sai ensimmäiset kyyneleet silmiini. Toisaalta oli hassua se, että rupesin vaistomaisesti rallattamaan sellaista hellittelyriimiä, minkä olin keksinyt koiralle jo, kun se oli pentu. Se oli meillä ensimmäisen vuotensa ja muutti sitten kokonaan pojan luo, kun hän pystyi ottamaan sen mukaansa. Muistan, kun rallattelin sille, niin se käänteli päätään ja katsoa tapitti minua.
Luin mökkipäiväkirjaamme, siellä tuli vastaan pojan kirjoituksia hänen lomapäivistään. Hänen kajakkiaan on vaikea katsoa, kajakin aukkopeitto komerossa. Armeijan aikana hän tilasi vapaa-ajan takin, jossa oli sen laivan logo, missä hän palveli (oli laivastossa). Sekin on siellä kaapissa ja pisti heti silmään.

Istuimme miehen kanssa sunnuntai-iltana takan ääressä vierekkäin kumpikin omaa kirjaamme lukien. Radiosta tuli jotain haikeaa ja jäin kuuntelemaan sitä ja kyyneleet alkoivat virrata. Tuli se kipeä olo sydänalaan. Silloin tuntuu, että ei voi kestää, ei millään voi jaksaa elää tämän asian kanssa. Oli suljettava radio ja itekettävä niin kauan kuin sitä riitti.
Eilen kävelin koko saaren ympäri yksikseni, mietin poikaa ja koko elämäämme. Katselin merilintuja, joita on todella runsaasti. Laskin yhdessä lahdessa 17 joutsenta. Niitä kanadanhanhia on täällä myös hirveän paljon, niistä en oikein välitä, kun ovat sellaisia sotkijoita ja äänekkäitäkin. Koko saaressa oli meidän lisäksemme ainoastaan yhdellä mökillä väkeä, sielläkin vain yksinäinen vanhapoika. Vielä ei ole kesä, vaikka eilen olikin jo päivällä aika lämmintä ja touhusin vain T-paidassa pihalla. Kylmä pohjatuuli on puhaltanut vielä kohtalaisella voimalla.
Mies on istunut ongella. Valitettavasti onkeen tarttui vain lahnoja. Niistä ei välittäisi, kun ovat niin ruotoisia kaloja syötäväksi. Itseppäisenä hän kyllä perkasi yhden ison ja laitoin sen hänelle.

Valkoisia häyheniä läysin metsästä ja rannoilta (luonnollista varmaan), mutta kuitenkin ne aina pistävät hymyilemään ja tuovat lämpöisen ailahduksen sisimpään. Mitä jos sittenkin ovat tarkoitettu jotenkin merkiksi minulle ?Sitä paitsi löysin vain valkoisia.

Mökillä kukkivat nyt valkoiset kevätliljat, poimin niitä ja vein pojan haudalle kimpun tervehdyksenä saarelta.

Huomenna nuorin poika tulee Turusta kotiin ja viipyy viikonlopun yli. Onpahan vähän elämää talossa.

Hyvää illanjatkoa kaikille ystävät, olen niin muistanut teitä kaikkia

Viola kirjoitti:

Hei kaikille !

Ihan erinäköinen sivu tänään täällä näköjään. Olemme viettäneet pari yötä mökillä ja siellä minulla ei ole nettiyhteyttä.Tulimme iltapäivällä takaisin kaupunkiin.

Suruaikani todella jatkuu, huomasin sen vielä voimakkaampana siellä mökillämme. Kaikkialla oli muistoja pojasta. Hänen koiransa kuva lipaston päällä sai ensimmäiset kyyneleet silmiini. Toisaalta oli hassua se, että rupesin vaistomaisesti rallattamaan sellaista hellittelyriimiä, minkä olin keksinyt koiralle jo, kun se oli pentu. Se oli meillä ensimmäisen vuotensa ja muutti sitten kokonaan pojan luo, kun hän pystyi ottamaan sen mukaansa. Muistan, kun rallattelin sille, niin se käänteli päätään ja katsoa tapitti minua.
Luin mökkipäiväkirjaamme, siellä tuli vastaan pojan kirjoituksia hänen lomapäivistään. Hänen kajakkiaan on vaikea katsoa, kajakin aukkopeitto komerossa. Armeijan aikana hän tilasi vapaa-ajan takin, jossa oli sen laivan logo, missä hän palveli (oli laivastossa). Sekin on siellä kaapissa ja pisti heti silmään.

Istuimme miehen kanssa sunnuntai-iltana takan ääressä vierekkäin kumpikin omaa kirjaamme lukien. Radiosta tuli jotain haikeaa ja jäin kuuntelemaan sitä ja kyyneleet alkoivat virrata. Tuli se kipeä olo sydänalaan. Silloin tuntuu, että ei voi kestää, ei millään voi jaksaa elää tämän asian kanssa. Oli suljettava radio ja itekettävä niin kauan kuin sitä riitti.
Eilen kävelin koko saaren ympäri yksikseni, mietin poikaa ja koko elämäämme. Katselin merilintuja, joita on todella runsaasti. Laskin yhdessä lahdessa 17 joutsenta. Niitä kanadanhanhia on täällä myös hirveän paljon, niistä en oikein välitä, kun ovat sellaisia sotkijoita ja äänekkäitäkin. Koko saaressa oli meidän lisäksemme ainoastaan yhdellä mökillä väkeä, sielläkin vain yksinäinen vanhapoika. Vielä ei ole kesä, vaikka eilen olikin jo päivällä aika lämmintä ja touhusin vain T-paidassa pihalla. Kylmä pohjatuuli on puhaltanut vielä kohtalaisella voimalla.
Mies on istunut ongella. Valitettavasti onkeen tarttui vain lahnoja. Niistä ei välittäisi, kun ovat niin ruotoisia kaloja syötäväksi. Itseppäisenä hän kyllä perkasi yhden ison ja laitoin sen hänelle.

Valkoisia häyheniä läysin metsästä ja rannoilta (luonnollista varmaan), mutta kuitenkin ne aina pistävät hymyilemään ja tuovat lämpöisen ailahduksen sisimpään. Mitä jos sittenkin ovat tarkoitettu jotenkin merkiksi minulle ?Sitä paitsi löysin vain valkoisia.

Mökillä kukkivat nyt valkoiset kevätliljat, poimin niitä ja vein pojan haudalle kimpun tervehdyksenä saarelta.

Huomenna nuorin poika tulee Turusta kotiin ja viipyy viikonlopun yli. Onpahan vähän elämää talossa.

Hyvää illanjatkoa kaikille ystävät, olen niin muistanut teitä kaikkia

Lue lisää

Hiphei kaikille

Olen taas päässyt koululta kotiin. Kirjoitin parikin kertaa kännykällä pitkät lörinät mutta jostakin syystä en saanut niitä lähetetyksi ko. palstalle. Muutoin puhelin toimi erittäin hyvin ja siksi epäilinkin vian olevan tämän palstan ylläpidossa.

Koululla oli useita tilanteita missä monet puhuivat pojistaan (lapsistaan) ja tunsin niissä tilanteissa itseni niin tyhjäksi ja nollaksi. En mitenkään osannut tai voinut osallistua ko. keskusteluihin ja liukeninkin sitten aina vähän sivummalle. Tapasin paljon tuttavia ja entisiä kurssikavereita, jotka kyselivät vointiani. Nekin tilanteet ovat niitä mihin en haluaisi joutua, enkä missään tapauksessa ainakaan kertoa tunteitani olivatpa ne sitten mitkä hyvänsä. Ymmärrän, että hyvää he tarkoittavat mutta jotenkin he eivät ymmärrä tästä surusta ja siksi sen selittäminen tuntuu turhalle ja merkityksettömälle. Toissa iltana sain kovan migreeni kohtauksen se vei voimia entisestään.

Eilen illalla olin myös yhteydessä Roihin jossa asuu vaimoni entinen kollega perheineen joka menetti poikansa viime syksynä siinä Perhon kolarissa missä kuolivat kaikki kolme autossa ollutta. Kyselin isältä hänen ja perheen vointia. Lupauduin tulla avustamaan häntä remontissa kunhan pääsen lomalle vaikka omakin remontti on pahasti kesken. Olen asettanut omalle remontille aikataulun joka on loppuelämäni. Siis ei mitään kiirettä ja kaikki aika minkä tässä elämässä saan kohdata ystäviä ja läheisiä on aikaa mitä mikään ei voi korvata. Tämä näkemys on tullut minulle kuoleman ja surun kautta. Se on yksi asia mikä on arvomaailmassani muuttunut täysin.

Nyt on kuitenkin aivan ihana olla kotona vaikka sunnuntaina on taas lähdettävä takaisin koululle. Tiedä vaikka huomenna tekisin sitä elämäni kestävää remonttia. Levätäkkin täytyy jotta jaksaa taas ensiviikon mennä.

Nuoremmalla tyttärelläni raskaus on edennyt hyvin vaikka ohessa on ollut univaikeuksia. Hän on paljon nähnyt painajaismaisia unia veljestään. Ehkä siksikin, että pelkää tulevaa kuolinpäivää joka on nyt lähellä. Hän on tehnyt siitä jonkinlaisen merkkipaalun elämälleen. Odotan kovasti hänen lapsen syntymää. On jotenkin outo tilanne tai ajatus, että oma lapseni on kuollut ja nyt perhepiiriin tulee pieni vauva. En osaa sitä tunnetta oikein kirjoitukseksi pukea ja esittää mitä tarkoitan. Ehkä te ymmärrätte ilman kirjoitustakin.

En ole aikoihin joutunut ajatuksissani kysymään MIKSI? Sen tilalla on jotenkin ajatus, että on vieläkin välillä uskomatonta, että poika on kuollut eikä palaa koskaan. Kun tuntuu, ettei se VOI OLLA TOTTA! On se yhtä tyhjää päänsisällä kuin kysymys MIKSI?

Paljon on ajatuksia ollut mielessäni ja kysymyksiä teidän voinnistanne. Kirjoitelkaa ja voikaa hyvin.

Vastakohdat syleilivät toisiaan.
Suru yhtyi iloon.
Elämä tuli raskaaksi.

Erkki Leminen (Kootut)

Isän kätteen iltanne

Turvamies kirjoitti:

Hiphei kaikille

Olen taas päässyt koululta kotiin. Kirjoitin parikin kertaa kännykällä pitkät lörinät mutta jostakin syystä en saanut niitä lähetetyksi ko. palstalle. Muutoin puhelin toimi erittäin hyvin ja siksi epäilinkin vian olevan tämän palstan ylläpidossa.

Koululla oli useita tilanteita missä monet puhuivat pojistaan (lapsistaan) ja tunsin niissä tilanteissa itseni niin tyhjäksi ja nollaksi. En mitenkään osannut tai voinut osallistua ko. keskusteluihin ja liukeninkin sitten aina vähän sivummalle. Tapasin paljon tuttavia ja entisiä kurssikavereita, jotka kyselivät vointiani. Nekin tilanteet ovat niitä mihin en haluaisi joutua, enkä missään tapauksessa ainakaan kertoa tunteitani olivatpa ne sitten mitkä hyvänsä. Ymmärrän, että hyvää he tarkoittavat mutta jotenkin he eivät ymmärrä tästä surusta ja siksi sen selittäminen tuntuu turhalle ja merkityksettömälle. Toissa iltana sain kovan migreeni kohtauksen se vei voimia entisestään.

Eilen illalla olin myös yhteydessä Roihin jossa asuu vaimoni entinen kollega perheineen joka menetti poikansa viime syksynä siinä Perhon kolarissa missä kuolivat kaikki kolme autossa ollutta. Kyselin isältä hänen ja perheen vointia. Lupauduin tulla avustamaan häntä remontissa kunhan pääsen lomalle vaikka omakin remontti on pahasti kesken. Olen asettanut omalle remontille aikataulun joka on loppuelämäni. Siis ei mitään kiirettä ja kaikki aika minkä tässä elämässä saan kohdata ystäviä ja läheisiä on aikaa mitä mikään ei voi korvata. Tämä näkemys on tullut minulle kuoleman ja surun kautta. Se on yksi asia mikä on arvomaailmassani muuttunut täysin.

Nyt on kuitenkin aivan ihana olla kotona vaikka sunnuntaina on taas lähdettävä takaisin koululle. Tiedä vaikka huomenna tekisin sitä elämäni kestävää remonttia. Levätäkkin täytyy jotta jaksaa taas ensiviikon mennä.

Nuoremmalla tyttärelläni raskaus on edennyt hyvin vaikka ohessa on ollut univaikeuksia. Hän on paljon nähnyt painajaismaisia unia veljestään. Ehkä siksikin, että pelkää tulevaa kuolinpäivää joka on nyt lähellä. Hän on tehnyt siitä jonkinlaisen merkkipaalun elämälleen. Odotan kovasti hänen lapsen syntymää. On jotenkin outo tilanne tai ajatus, että oma lapseni on kuollut ja nyt perhepiiriin tulee pieni vauva. En osaa sitä tunnetta oikein kirjoitukseksi pukea ja esittää mitä tarkoitan. Ehkä te ymmärrätte ilman kirjoitustakin.

En ole aikoihin joutunut ajatuksissani kysymään MIKSI? Sen tilalla on jotenkin ajatus, että on vieläkin välillä uskomatonta, että poika on kuollut eikä palaa koskaan. Kun tuntuu, ettei se VOI OLLA TOTTA! On se yhtä tyhjää päänsisällä kuin kysymys MIKSI?

Paljon on ajatuksia ollut mielessäni ja kysymyksiä teidän voinnistanne. Kirjoitelkaa ja voikaa hyvin.

Vastakohdat syleilivät toisiaan.
Suru yhtyi iloon.
Elämä tuli raskaaksi.

Erkki Leminen (Kootut)

Isän kätteen iltanne

Lue lisää

Hei kaikille !

Uskon, että on mukava olla kurssipäivien jälkeen välillä taas kotona Turvamies

Mietit tuota lapsenlapsesi syntymää. Meillähän on samanlainen tilanne.Poikamme poismenon jälkeen olemme saaneet lapsenlapsen

Ostin tänään uuden värikasetin tulostimeen ja kokeilin printata ulos valokuvan,jonka otimme lapsenlapsemme ristiäisissä miehestäni ja vauvasta. Nuorin poika,joka oli tullut juuri kotiin,näki sen ja sanoikin heti, että kyllä on kummallista, yksi on lähtenyt ja toinen on meille tullut. Lapsenlapset lievittävät surua, se on selvä, mutta eivät he voi korvata kuitenkaan sitä tyhjää tilaa, mikä on sisälläni. Minun lapseni puuttuu minulta koko loppuelämäni ja sitä ei mikään voi muuttaa.
Tänään on ollut jo kesäisempi päivä. Meilläkin on menossa vielä tuo verantaprojekti. Mies on saanut sen pohjan tehtyä ja aikovat nyt nuorimmaisen kanssa ruveta naputtamaan kantta siihen. Meillä on pari jo eläkkeellä olevaa miestä naapureina ja he ovat vähän väliä tulleet sitä katsastamaan ja antamaan hyviä neuvoja. Mies ei ole oikein ihastunut ja tahtoo tuskastua välillä, kun ei saa tehdä rauhassa.

Yritän nyt tämän viikonlopun keskittyä tuohon nurommaiseen, kun hän on kotona. Välillä on pakko työntää sureminen ja pohtimiset jonnekkin taka-alalle. Yrittää teeskennellä elävänsä niinkuin muutkin "normaalit".(ymmärrätte varmaan,mitä tarkoitan).

Hyvää pyhää kaikille ja voimia iltaanne ja rauhallista yötä

Viola kirjoitti:

Hei kaikille !

Uskon, että on mukava olla kurssipäivien jälkeen välillä taas kotona Turvamies

Mietit tuota lapsenlapsesi syntymää. Meillähän on samanlainen tilanne.Poikamme poismenon jälkeen olemme saaneet lapsenlapsen

Ostin tänään uuden värikasetin tulostimeen ja kokeilin printata ulos valokuvan,jonka otimme lapsenlapsemme ristiäisissä miehestäni ja vauvasta. Nuorin poika,joka oli tullut juuri kotiin,näki sen ja sanoikin heti, että kyllä on kummallista, yksi on lähtenyt ja toinen on meille tullut. Lapsenlapset lievittävät surua, se on selvä, mutta eivät he voi korvata kuitenkaan sitä tyhjää tilaa, mikä on sisälläni. Minun lapseni puuttuu minulta koko loppuelämäni ja sitä ei mikään voi muuttaa.
Tänään on ollut jo kesäisempi päivä. Meilläkin on menossa vielä tuo verantaprojekti. Mies on saanut sen pohjan tehtyä ja aikovat nyt nuorimmaisen kanssa ruveta naputtamaan kantta siihen. Meillä on pari jo eläkkeellä olevaa miestä naapureina ja he ovat vähän väliä tulleet sitä katsastamaan ja antamaan hyviä neuvoja. Mies ei ole oikein ihastunut ja tahtoo tuskastua välillä, kun ei saa tehdä rauhassa.

Yritän nyt tämän viikonlopun keskittyä tuohon nurommaiseen, kun hän on kotona. Välillä on pakko työntää sureminen ja pohtimiset jonnekkin taka-alalle. Yrittää teeskennellä elävänsä niinkuin muutkin "normaalit".(ymmärrätte varmaan,mitä tarkoitan).

Hyvää pyhää kaikille ja voimia iltaanne ja rauhallista yötä

Lue lisää

Terveiset vaan teille kaikille!Istun jo aamukahvillla,kun pitää tässä kohta lähteä suihkuun ja reissun päälle viikonlopuksi,lähden pienenpojan ristiäisiin.

Olen todella onnellinen että olen saanut hyvän ystävän eräästä leskirouvasta,
hän menetti puolisonsa 2008.Olen ihmetellyt usein miten hän on niin nopeasti selvinnyt eteenpäin,ehkä hänen pienet lapset antaa voimaa,ei ole aikaa jäädä liikoja miettimään.
Itselläni ikävä iskee välillä tosi rajuna,mutta olen niistäkin selvinnyt.

Kesäloman pidän elokuussa ja lähden silloin Minneapolikseen,hyvän nuoruuden ystäväni perheen luokse.

Tässä nyt oli tämmöistä pientä viestiä minulta teille.

Kaikille teille hyvää alkavaa kesää!

- Anseliga68-

Anseliga68 kirjoitti:

Terveiset vaan teille kaikille!Istun jo aamukahvillla,kun pitää tässä kohta lähteä suihkuun ja reissun päälle viikonlopuksi,lähden pienenpojan ristiäisiin.

Olen todella onnellinen että olen saanut hyvän ystävän eräästä leskirouvasta,
hän menetti puolisonsa 2008.Olen ihmetellyt usein miten hän on niin nopeasti selvinnyt eteenpäin,ehkä hänen pienet lapset antaa voimaa,ei ole aikaa jäädä liikoja miettimään.
Itselläni ikävä iskee välillä tosi rajuna,mutta olen niistäkin selvinnyt.

Kesäloman pidän elokuussa ja lähden silloin Minneapolikseen,hyvän nuoruuden ystäväni perheen luokse.

Tässä nyt oli tämmöistä pientä viestiä minulta teille.

Kaikille teille hyvää alkavaa kesää!

- Anseliga68-

Lue lisää

Hei Anseliga68

Olipa mukava kuulla sinusta. Olenkin useasti miettinyt, että miten sinulla menee sillä sinua pitää tähän joukkoon kuuluvana. On myös mukavaa, että olet löytänyt ystävän jonka kanssa on hyvä kulkea palamatkaa rinnalla. Se on jotain suurta ja tärkeää mitä ihminen voi kokea elämässään. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita sen suhteen ja elämän taivalta on kuljettava yksin. Tiedän ja tunnen myös laillasi rajun ikävän mutta niin kuin olet sinäkin huomannut on se sellaista aaltoliikettä. Välillä on myrskyä ja välillä tyyntä.
Matkasi kuulostaa jo kohteena hyvälle ja onhan se jotain mihin tähdätä tai suunnata. Odotankin, että kerrot sitten matkastasi vaikka sitäkin ennen on kiva jos kirjoitat. Itse ajelehdin välillä elämässäni ilman määränpäätä tai mitään paikkaa. Matka on yksi hyvä keino piristää elämää ja siihenhän pitää valmistautua ja varautua. Silloin ei voi ajelehtia.

Pysy mukana ja kerro välillä kuulumisisasi. Isän kätteen kesäsi ja matkasi.

Turvamies kirjoitti:

Hei Anseliga68

Olipa mukava kuulla sinusta. Olenkin useasti miettinyt, että miten sinulla menee sillä sinua pitää tähän joukkoon kuuluvana. On myös mukavaa, että olet löytänyt ystävän jonka kanssa on hyvä kulkea palamatkaa rinnalla. Se on jotain suurta ja tärkeää mitä ihminen voi kokea elämässään. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita sen suhteen ja elämän taivalta on kuljettava yksin. Tiedän ja tunnen myös laillasi rajun ikävän mutta niin kuin olet sinäkin huomannut on se sellaista aaltoliikettä. Välillä on myrskyä ja välillä tyyntä.
Matkasi kuulostaa jo kohteena hyvälle ja onhan se jotain mihin tähdätä tai suunnata. Odotankin, että kerrot sitten matkastasi vaikka sitäkin ennen on kiva jos kirjoitat. Itse ajelehdin välillä elämässäni ilman määränpäätä tai mitään paikkaa. Matka on yksi hyvä keino piristää elämää ja siihenhän pitää valmistautua ja varautua. Silloin ei voi ajelehtia.

Pysy mukana ja kerro välillä kuulumisisasi. Isän kätteen kesäsi ja matkasi.

Lue lisää

Hei Anseliga ja Turvamies ja kaikki te muut kanssakulkijani ketjussamme

Ihana Anseliga, että olet löytänyt ystävän, jonka kanssa voit puhua ja olet samalla aaltopituudella. Ei olekkaan ihan helppoa enää aikuisena löytää sellaisia ystäviä. Ystävistä pitää pitää kiinni, he ovat kullan arvoisia, varsinkin vaikeina päivinä.

Itse olen tällä hetkellä yksin kotona. Pyhäpäivästä huolimatta olen mennyt kaappejani läpi. En tiedä onko toisilla sama ongelma, kun niihin tuntuu kertyvän niin tuohottomasti kaikenlaista paperia ja muuta roinaa. Kun sitten vielä tietäisi, mitä kaikelle tekisi, voiko heittää pois,vai voiko joskus vielä tarvita.

Me emme tunnut pääsevän eroon niistä pojan kuolinpesän asioistakaan varmaan ikinä. Olin eilen kaupungilla sisareni kanssa ja olimme juuri istahtaneet kahvilassa kahvikupin ääreen, kun puhelin soi ja pääkaupunkiseudun verotoimistosta soitettiin ja haluttiin lisäpaperia ja lisäselvitystä perintäveron määritystä varten. Luulimme jo antaneemme kaiken selvityksen. On niin vaikeaa aina kaivella ne paperit esille, jotka muistuttavat menetyksestämme niin kipeällä tavalla. Virkailija, joka soitti oli kyllä tosi empaattinen, eipä sillä.

Olen ollut välillä taas aika katkera. Ymmärrän, että poikani kuolema ei ole mikään rangaistus minulle jostakin, mutta kuitenkaan en aika ajoin voi tajuta sitä,että miten juuri meidän elämämme muuttui tällaiseksi, miten juuri minä ansaitsin tällaisen kohtalon. Toisaalta sitä voi hetken aina nauttia jostakin. Amuisin, kun lähtee ulos ja on lämmintä ja linnut pitävät konserttiaan ja kaikkialla alkaa olla kauniin hennon vihreää ja tuoksuu kesältä, niin voi hetken olla onnellinen uudesta alkavasta päivästä.

Minäkin olen hieman alkanut katsella syksyksi jotakin matkaa. Kesällä en saa miestä oikein mihinkään Suomesta, ei pois kotoakaan sen puoleen. Kesät ovat menneet hyvin mökillä ja kotona, mutta jotenkin tuo mökkielämä tuntuu meillä nyt tökkivän. Liikaa muistoja.
Huomenna täällä on sellaiset jokavuotiset puutarhamessut ja luin niistä aamulla lehdessä ja ajattelin, että sinne täytyy mennä. Heti iski kuin pommi, että sinne sain houkuteltua pojan keväällä 2007 kanssani ja kuljimme siellä ja katselimme yhdessä. Ikinä hän ei tee mitään yhdessä kanssani. Ikävä ei ole kadonnut minnekkään ja välillä se satuttaa kovasti, muuhan ei ole mahdollistakaan.
Jos voisin olla välittämättä siitä, että poikaani ei ole, niin sehän olisi aivan outoa.

Täällä sataa tällä hetkellä. Aamu valkeni kauniina, mutta yhtäkkiä alkoi piskotella ja sitten satoi isoja rakeita. Nyt tulee aika tasaisesti vettä. Taidan sukeltaa vaatehuoneen kätköihin. Sieltä läytyy kirpputorille viemistä.

Hyvää pyhäpäivänjatkoa kaikille

Viola kirjoitti:

Hei Anseliga ja Turvamies ja kaikki te muut kanssakulkijani ketjussamme

Ihana Anseliga, että olet löytänyt ystävän, jonka kanssa voit puhua ja olet samalla aaltopituudella. Ei olekkaan ihan helppoa enää aikuisena löytää sellaisia ystäviä. Ystävistä pitää pitää kiinni, he ovat kullan arvoisia, varsinkin vaikeina päivinä.

Itse olen tällä hetkellä yksin kotona. Pyhäpäivästä huolimatta olen mennyt kaappejani läpi. En tiedä onko toisilla sama ongelma, kun niihin tuntuu kertyvän niin tuohottomasti kaikenlaista paperia ja muuta roinaa. Kun sitten vielä tietäisi, mitä kaikelle tekisi, voiko heittää pois,vai voiko joskus vielä tarvita.

Me emme tunnut pääsevän eroon niistä pojan kuolinpesän asioistakaan varmaan ikinä. Olin eilen kaupungilla sisareni kanssa ja olimme juuri istahtaneet kahvilassa kahvikupin ääreen, kun puhelin soi ja pääkaupunkiseudun verotoimistosta soitettiin ja haluttiin lisäpaperia ja lisäselvitystä perintäveron määritystä varten. Luulimme jo antaneemme kaiken selvityksen. On niin vaikeaa aina kaivella ne paperit esille, jotka muistuttavat menetyksestämme niin kipeällä tavalla. Virkailija, joka soitti oli kyllä tosi empaattinen, eipä sillä.

Olen ollut välillä taas aika katkera. Ymmärrän, että poikani kuolema ei ole mikään rangaistus minulle jostakin, mutta kuitenkaan en aika ajoin voi tajuta sitä,että miten juuri meidän elämämme muuttui tällaiseksi, miten juuri minä ansaitsin tällaisen kohtalon. Toisaalta sitä voi hetken aina nauttia jostakin. Amuisin, kun lähtee ulos ja on lämmintä ja linnut pitävät konserttiaan ja kaikkialla alkaa olla kauniin hennon vihreää ja tuoksuu kesältä, niin voi hetken olla onnellinen uudesta alkavasta päivästä.

Minäkin olen hieman alkanut katsella syksyksi jotakin matkaa. Kesällä en saa miestä oikein mihinkään Suomesta, ei pois kotoakaan sen puoleen. Kesät ovat menneet hyvin mökillä ja kotona, mutta jotenkin tuo mökkielämä tuntuu meillä nyt tökkivän. Liikaa muistoja.
Huomenna täällä on sellaiset jokavuotiset puutarhamessut ja luin niistä aamulla lehdessä ja ajattelin, että sinne täytyy mennä. Heti iski kuin pommi, että sinne sain houkuteltua pojan keväällä 2007 kanssani ja kuljimme siellä ja katselimme yhdessä. Ikinä hän ei tee mitään yhdessä kanssani. Ikävä ei ole kadonnut minnekkään ja välillä se satuttaa kovasti, muuhan ei ole mahdollistakaan.
Jos voisin olla välittämättä siitä, että poikaani ei ole, niin sehän olisi aivan outoa.

Täällä sataa tällä hetkellä. Aamu valkeni kauniina, mutta yhtäkkiä alkoi piskotella ja sitten satoi isoja rakeita. Nyt tulee aika tasaisesti vettä. Taidan sukeltaa vaatehuoneen kätköihin. Sieltä läytyy kirpputorille viemistä.

Hyvää pyhäpäivänjatkoa kaikille

Lue lisää

Hei kaikille

Käytin koitaa puoli neljältä aamulla ulkona. Oli aivan ihana kesä-aamu. Joutsenet ääntelivät, käki kukkui ja pikkulinnut lauloivat kuka milläkin äänellä samaan aikaan. Savupiipussani asuvat mustat naakat nukkuivat vielä ja niiden naksutusta en kuullut. Muistan aikoja kun lintujen ääntely ärsytti minua kovasti mutta nyt niitä kuuntelin ihan mielellään. Sekin on muutosta minussa.

Lähdin aamusta sitten seitsämän maissa tekemään ovea alakerran tiloihin. Laudat ovat odottaneet jo kevättalvesta saakka. Sainkin tänään jo toisen puolen valkolakalla lakattua mutta paljon on siinä vielä tekemistä. Remontin aikataulu pitää edeleen ja mitään kiirettä ei ole. Meillä on lämmintä ja aurinko on paistanut lähes kokoajan. Yksi voimakas sadekuuro ukkosineen meni puolessa tunnissa ohitsemme.

Molemmat tyttäret tulivat joten lopetin oven laittamisen siksi aikaa ja käytimme koiraa uimassa. Koira on oikea vesipeto. Hyppii ja leikkii kovasti vedessä välillä uiden. Nauttii kuitenkin eniten kahlailla matalassa vedessä ja heinikossa käyttäen välillä päätä pinnan alla repien kasveja pohjasta. Pitää olla nyt varovainen ja pitää koira hallinassa sillä linnuilla on pesimisaika ja niitä ei saa häiritä.

Mekin olemme suunnitelleet matkaa jonnekin. Minulla on kirkkoherra ystävä jolla on pieni talo Kreetalla. Olimme siellä toissa kesänä poikani kanssa. Mikäli talo on vapaana sinne olisi helppo mennä pelkillä lennoilla. Joskus sinne saa todella halpoja lentoja ja taloonkin mahtuu n. 8 henkilöä majoitukseen. Talo sijaitsee aivan paikallisten asukkaiden keskuudessa pienessä kylässä yhden vuoren rinteellä ja sieltä on aivan upeat maisemat merelle. Kreetalla on myös kuuluisa Samarian laakso joka on upea vaeltaa. On n. 20km pitkä ja alkaa vuorelta laskeutuen kokoajan merenpintaa kohden. Sen vaeltaa tuhannet tai kymmenet tuhannet ihmiset vuodessa. Upea luonnonpuisto, jyrkkiä kallion seinämiä, vehreitä puita, vuorten huippuja, juomalähteitä, puroja ynm. Löytynee netistä. Olen vaeltanut sen poikani kanssa ja tahtoisen sen nyt tehdä uudelleen puolisoni kanssa. Kreeta voisi olla elokuun kohteemme. Toisena vaihtoehtona olemme ajatelleet Madeiraa.

Mukava kun voi välillä olla tekemättä mitään ja sitten on taas mukava tehdä vaikka remonttia. Tällainen olotila on vastapainoa työlleni ja ajatuksilleni. Se on kai sitä onnellisuutta mitä välttelen edelleen sanomasta tai kirjoittamasta.

Ihanaa päivää teille missä sitten olettekin. Olette mielessäni.

Turvamies kirjoitti:

Hei kaikille

Käytin koitaa puoli neljältä aamulla ulkona. Oli aivan ihana kesä-aamu. Joutsenet ääntelivät, käki kukkui ja pikkulinnut lauloivat kuka milläkin äänellä samaan aikaan. Savupiipussani asuvat mustat naakat nukkuivat vielä ja niiden naksutusta en kuullut. Muistan aikoja kun lintujen ääntely ärsytti minua kovasti mutta nyt niitä kuuntelin ihan mielellään. Sekin on muutosta minussa.

Lähdin aamusta sitten seitsämän maissa tekemään ovea alakerran tiloihin. Laudat ovat odottaneet jo kevättalvesta saakka. Sainkin tänään jo toisen puolen valkolakalla lakattua mutta paljon on siinä vielä tekemistä. Remontin aikataulu pitää edeleen ja mitään kiirettä ei ole. Meillä on lämmintä ja aurinko on paistanut lähes kokoajan. Yksi voimakas sadekuuro ukkosineen meni puolessa tunnissa ohitsemme.

Molemmat tyttäret tulivat joten lopetin oven laittamisen siksi aikaa ja käytimme koiraa uimassa. Koira on oikea vesipeto. Hyppii ja leikkii kovasti vedessä välillä uiden. Nauttii kuitenkin eniten kahlailla matalassa vedessä ja heinikossa käyttäen välillä päätä pinnan alla repien kasveja pohjasta. Pitää olla nyt varovainen ja pitää koira hallinassa sillä linnuilla on pesimisaika ja niitä ei saa häiritä.

Mekin olemme suunnitelleet matkaa jonnekin. Minulla on kirkkoherra ystävä jolla on pieni talo Kreetalla. Olimme siellä toissa kesänä poikani kanssa. Mikäli talo on vapaana sinne olisi helppo mennä pelkillä lennoilla. Joskus sinne saa todella halpoja lentoja ja taloonkin mahtuu n. 8 henkilöä majoitukseen. Talo sijaitsee aivan paikallisten asukkaiden keskuudessa pienessä kylässä yhden vuoren rinteellä ja sieltä on aivan upeat maisemat merelle. Kreetalla on myös kuuluisa Samarian laakso joka on upea vaeltaa. On n. 20km pitkä ja alkaa vuorelta laskeutuen kokoajan merenpintaa kohden. Sen vaeltaa tuhannet tai kymmenet tuhannet ihmiset vuodessa. Upea luonnonpuisto, jyrkkiä kallion seinämiä, vehreitä puita, vuorten huippuja, juomalähteitä, puroja ynm. Löytynee netistä. Olen vaeltanut sen poikani kanssa ja tahtoisen sen nyt tehdä uudelleen puolisoni kanssa. Kreeta voisi olla elokuun kohteemme. Toisena vaihtoehtona olemme ajatelleet Madeiraa.

Mukava kun voi välillä olla tekemättä mitään ja sitten on taas mukava tehdä vaikka remonttia. Tällainen olotila on vastapainoa työlleni ja ajatuksilleni. Se on kai sitä onnellisuutta mitä välttelen edelleen sanomasta tai kirjoittamasta.

Ihanaa päivää teille missä sitten olettekin. Olette mielessäni.

Lue lisää

Uusi palsta tuntuu olevan aika erikoinen. Aamuiset viestini ovat ketjun yläosassa.

Turvamies kirjoitti:

Hei kaikille

Käytin koitaa puoli neljältä aamulla ulkona. Oli aivan ihana kesä-aamu. Joutsenet ääntelivät, käki kukkui ja pikkulinnut lauloivat kuka milläkin äänellä samaan aikaan. Savupiipussani asuvat mustat naakat nukkuivat vielä ja niiden naksutusta en kuullut. Muistan aikoja kun lintujen ääntely ärsytti minua kovasti mutta nyt niitä kuuntelin ihan mielellään. Sekin on muutosta minussa.

Lähdin aamusta sitten seitsämän maissa tekemään ovea alakerran tiloihin. Laudat ovat odottaneet jo kevättalvesta saakka. Sainkin tänään jo toisen puolen valkolakalla lakattua mutta paljon on siinä vielä tekemistä. Remontin aikataulu pitää edeleen ja mitään kiirettä ei ole. Meillä on lämmintä ja aurinko on paistanut lähes kokoajan. Yksi voimakas sadekuuro ukkosineen meni puolessa tunnissa ohitsemme.

Molemmat tyttäret tulivat joten lopetin oven laittamisen siksi aikaa ja käytimme koiraa uimassa. Koira on oikea vesipeto. Hyppii ja leikkii kovasti vedessä välillä uiden. Nauttii kuitenkin eniten kahlailla matalassa vedessä ja heinikossa käyttäen välillä päätä pinnan alla repien kasveja pohjasta. Pitää olla nyt varovainen ja pitää koira hallinassa sillä linnuilla on pesimisaika ja niitä ei saa häiritä.

Mekin olemme suunnitelleet matkaa jonnekin. Minulla on kirkkoherra ystävä jolla on pieni talo Kreetalla. Olimme siellä toissa kesänä poikani kanssa. Mikäli talo on vapaana sinne olisi helppo mennä pelkillä lennoilla. Joskus sinne saa todella halpoja lentoja ja taloonkin mahtuu n. 8 henkilöä majoitukseen. Talo sijaitsee aivan paikallisten asukkaiden keskuudessa pienessä kylässä yhden vuoren rinteellä ja sieltä on aivan upeat maisemat merelle. Kreetalla on myös kuuluisa Samarian laakso joka on upea vaeltaa. On n. 20km pitkä ja alkaa vuorelta laskeutuen kokoajan merenpintaa kohden. Sen vaeltaa tuhannet tai kymmenet tuhannet ihmiset vuodessa. Upea luonnonpuisto, jyrkkiä kallion seinämiä, vehreitä puita, vuorten huippuja, juomalähteitä, puroja ynm. Löytynee netistä. Olen vaeltanut sen poikani kanssa ja tahtoisen sen nyt tehdä uudelleen puolisoni kanssa. Kreeta voisi olla elokuun kohteemme. Toisena vaihtoehtona olemme ajatelleet Madeiraa.

Mukava kun voi välillä olla tekemättä mitään ja sitten on taas mukava tehdä vaikka remonttia. Tällainen olotila on vastapainoa työlleni ja ajatuksilleni. Se on kai sitä onnellisuutta mitä välttelen edelleen sanomasta tai kirjoittamasta.

Ihanaa päivää teille missä sitten olettekin. Olette mielessäni.

Lue lisää

Pääsin nyt kirjoittamaan kun meillä alkoi se remontti jonka vuoksi muutimme tyttären kanssa sisareni luokse siksi aikaa.Sisarellani on internet-yhteys mutta kun asuu kaupungista noin 40 km pohjoiseen niin toimivuus on mitä on.Pitäisihän sen toimia ja sanoinkin siskolle että mie ainakin nostaisin mellakan kun kumminkin maksaa joka kuukausi sen käyttömaksun.Joka päivä yritin mutta ei onnistunut.Hankalaa on tämmöinen asuminen,etenkin tytön koulunkäynnin osalta mutta kotonakaan ei pystyisi olemaan.Lämmintä vettä ei tule ja kun makuuhuoneet piti tyhjentää niin niitä tavaroita on sitten joka puolella.Tulin nyt käymään kotona kun vein tyttären kouluun ja on täällä jotain tapahtunut.Kuivaajat on päällä ja kun soitin isännöitsijälle niin hän sanoi että ens viikolla kaikki on valmista.Sitten alkaakin siivous,huonekalut ovat kelmujen peitossa mutta onhan sitä pölyä jo seinillä kun käteen jää valkeaa tomua.Ajattelin nyt kun remontti on valmis maalata ja tapetoida makkarit ennenkuin laittaa tavarat paikoilleen.Mukava työskennellä tyhjissä huoneissa ja silloin kaikki sujuu helposti ja nopeasti.
Viikonlopun metsäreissusta kirjoitan myöhemmin,nyt pitää istua lattialla ja tämä asento ottaa selän päälle.
Voikaa hyvin ystävät ja kaunista viikonloppua kaikille!

Kyyneleitä silmät täynnä kirjoitti:

Pääsin nyt kirjoittamaan kun meillä alkoi se remontti jonka vuoksi muutimme tyttären kanssa sisareni luokse siksi aikaa.Sisarellani on internet-yhteys mutta kun asuu kaupungista noin 40 km pohjoiseen niin toimivuus on mitä on.Pitäisihän sen toimia ja sanoinkin siskolle että mie ainakin nostaisin mellakan kun kumminkin maksaa joka kuukausi sen käyttömaksun.Joka päivä yritin mutta ei onnistunut.Hankalaa on tämmöinen asuminen,etenkin tytön koulunkäynnin osalta mutta kotonakaan ei pystyisi olemaan.Lämmintä vettä ei tule ja kun makuuhuoneet piti tyhjentää niin niitä tavaroita on sitten joka puolella.Tulin nyt käymään kotona kun vein tyttären kouluun ja on täällä jotain tapahtunut.Kuivaajat on päällä ja kun soitin isännöitsijälle niin hän sanoi että ens viikolla kaikki on valmista.Sitten alkaakin siivous,huonekalut ovat kelmujen peitossa mutta onhan sitä pölyä jo seinillä kun käteen jää valkeaa tomua.Ajattelin nyt kun remontti on valmis maalata ja tapetoida makkarit ennenkuin laittaa tavarat paikoilleen.Mukava työskennellä tyhjissä huoneissa ja silloin kaikki sujuu helposti ja nopeasti.
Viikonlopun metsäreissusta kirjoitan myöhemmin,nyt pitää istua lattialla ja tämä asento ottaa selän päälle.
Voikaa hyvin ystävät ja kaunista viikonloppua kaikille!

Lue lisää

Hei! Mukavaa Kyyneleitä silmät täynnä, että sieltä remonttisi keskeltä jaksoit kirjoittaa kuulumisiasi. On kyllä hirveä homma laittaa koko huusholli remonttiin, vaikka on se sitten mukavaa, kun saa taas kaiken paikoilleen. Pakon edessä sitä saa tehtyäkin valmista.

Kävin aamulla heti siellä puutarhalla. Seisoin jonossa jo 10 min ennen avaamista. 100 ensimmäistä asiakasta sai sellaisen smaragdituijan avaijaislahjana ja sain minäkin omani. Mies kyllä naureskeli minulle, että oletpa sinä kotiinpäin nykyään. Oli siellä jonossa ihan mukava seistä. Aurinko lämmitti ja ihmiset olivat hyvällä tuulella.
Ostin kurkuntaimia ja tomaatintaimiakin, en ole viitsinyt niitä itse kasvattaa. Olin kyllä oikeastaan päättänyt, että tomaatit saavat olla, kun viime vuonna oli niin huono kesä ja tomaatit jäivät raakileiksi. No. ei kai sitä voi olla niin huono, ettei saa muuttaa mieltään. Ostin pojan haudalle myös kesäkukkia. Ovat kyllä vielä kasvihuoneessa, kun taitaa olla vähän aikaista vielä istuttaa ne ulos.

Aamu valkeni niin hienona täällä, mutta sitten taivas synkistyi. Ei kyllä sadakkaan, mutta viittä vaille.

Tämä uusi versio tästä keskustelupalstasta ei minustakaan oikein tunnu kotoiselta. Vanha oli parempi, mutta kaipa tähän tottuu.

Hyvää päivää kaikille

Viola kirjoitti:

Hei! Mukavaa Kyyneleitä silmät täynnä, että sieltä remonttisi keskeltä jaksoit kirjoittaa kuulumisiasi. On kyllä hirveä homma laittaa koko huusholli remonttiin, vaikka on se sitten mukavaa, kun saa taas kaiken paikoilleen. Pakon edessä sitä saa tehtyäkin valmista.

Kävin aamulla heti siellä puutarhalla. Seisoin jonossa jo 10 min ennen avaamista. 100 ensimmäistä asiakasta sai sellaisen smaragdituijan avaijaislahjana ja sain minäkin omani. Mies kyllä naureskeli minulle, että oletpa sinä kotiinpäin nykyään. Oli siellä jonossa ihan mukava seistä. Aurinko lämmitti ja ihmiset olivat hyvällä tuulella.
Ostin kurkuntaimia ja tomaatintaimiakin, en ole viitsinyt niitä itse kasvattaa. Olin kyllä oikeastaan päättänyt, että tomaatit saavat olla, kun viime vuonna oli niin huono kesä ja tomaatit jäivät raakileiksi. No. ei kai sitä voi olla niin huono, ettei saa muuttaa mieltään. Ostin pojan haudalle myös kesäkukkia. Ovat kyllä vielä kasvihuoneessa, kun taitaa olla vähän aikaista vielä istuttaa ne ulos.

Aamu valkeni niin hienona täällä, mutta sitten taivas synkistyi. Ei kyllä sadakkaan, mutta viittä vaille.

Tämä uusi versio tästä keskustelupalstasta ei minustakaan oikein tunnu kotoiselta. Vanha oli parempi, mutta kaipa tähän tottuu.

Hyvää päivää kaikille

Lue lisää

Aurinkoista aamua Tampereelta

Olen taas opiskelemassa ja kevään ja kesän opinnot taitaakin olla tämän viikon jälkeen suoritettu jatkuen taas sitten syksyllä. Viikonloppu oli työn täyteinen. Kuljetimme puutarhajätteet keräyspisteeseen ja minä rakentelin yhtä alakertaan tulevaa ovea. Sain puuosat maalattua ja oveen tulevat metalliosat hitsattua sekä polttoleikattua. En todellakaan ole puuseppä tai metallimies (turvamies) mutta omasta mielestäni olin tyytyväinen suoritukseeni. Lauantai ilta alkoi olla jo myöhäinen mutta pesin vielä puolisoni siskon auton. Siinä samalla katsoin öljy- ja vesipintoja jotka olivat niin hälyttävän alhaalla ettei mittatikut enää niitä havainneet. ehdin illalla vielä yhdelle huoltoasemalle ostamaan öljyä ja ihmeen kaupalla löysimme huoltamon alakerrasta yhden ainoan öljynsuodattinen joka sopi tähän automerkkiin. Huoltamothan ovat poistaneet ko. tuotteen jo vuosia hyllyistään. Niin sitten illalla tein pienen huoltotyön myös konehuoneen puolelle. En ole autoasentajakaan mutta taas olin tyytyväinen suoritukseeni ja ehkäpä siihen ettei auton moottori rikkoutunut tämän yksinhuoltajan kotimatkallamatakalla. Päivä oli pitkä mutta hyvällä mielellä sitten päädyin uneen.

Sunnuntaina tuntuikin jo väsymys. Teimme koiran kanssa pitkähkön kävelylenkin pitkin rantoja. Koira ui monta kertaa järvessä ja juoksi villinä rantaviivaapitkin vesi räiskyen. Koira todella nauttii uinnista sillä onhan se noutajakoira jonka sukujuuret ovat Labradorin kylmissä vesissä. Päivällä otimme runsaat ja syvät päiväunet. Ne olivatkin tarpeen sillä vielähän illalla piti ajaa tänne Tampereelle.

Eielen illalla oli taas yksinäistä ajaa Tampereelle. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että entäpä jos olisinkin kuollut ennen poikaani ja tyttäriäni. Miten lapset surisivatkaan minua? Ei ole itsekästä kirjoittaa, että olen ollut heille aina hyvin läheinen ja rakas. Se on hieno tunne jonka voin tuntea todellisesti. Itsekin surin äidin, isän ja siskon kuolemaa kovin. Pojan kuoleman jälkeen tuntuu, että hyvin harvoin muistelen edesmennyttä äitiäni ja isääni. Sisko on kylläkin mielessä useasti.

Viimeyön nukuin koulun majoituksessa ja näin ihanaa unta pojastani. Hän ei paljoa puhunut mutta se pieni hymy hänen kasvoillaan oli aivan ihana. Siinä hymyssä oli jotain ns. veitikkamaisuutta niin kuin aina muulloinkin. Ehkäpä hän hymyilikin minulle joka rajan tällä puolen miettii välillä tuskaisena erinäisiä asioita kuolemaan ja suruun liittyen. Uskon, että rajan tuolla puolen ei niitä taas mietitä vaan kaikki on sopusoinnussa ja tiedossa.

Koetin taas eilen illalla lähettää viestin ketjuun kännykällä mutta en taaskaan siinä onnistunut. Sain kuitenkin luettua viestijänne. Mukavaa oli taas tuo Violan kirjoitus kun oli ollut puutarhaostoksilla. Ne ovat niitä hetkiä jolloin on mahdollisuus jutella ihmisten kanssa mihin ei välttämättä muutoin ehkä joutuisikaan. Olen sitä mieltä, että jokainen hetki viettää aikaa toisen lähellä ja kuunnella hänenkin asioita on jotain äärimmäisen arvokasta. Sitä arvoa kiireinen ja maailman menossa poukkoileva ihminen ei voi ymmärtää. Sitä tajuaa paremmin kun on kerralla pysäytetty elämässään.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille. Muistetaan toisiamme ajatuksin ja rukouksin.

Isän kätteen päivänne ja mielenne

Viola kirjoitti:

Hei! Mukavaa Kyyneleitä silmät täynnä, että sieltä remonttisi keskeltä jaksoit kirjoittaa kuulumisiasi. On kyllä hirveä homma laittaa koko huusholli remonttiin, vaikka on se sitten mukavaa, kun saa taas kaiken paikoilleen. Pakon edessä sitä saa tehtyäkin valmista.

Kävin aamulla heti siellä puutarhalla. Seisoin jonossa jo 10 min ennen avaamista. 100 ensimmäistä asiakasta sai sellaisen smaragdituijan avaijaislahjana ja sain minäkin omani. Mies kyllä naureskeli minulle, että oletpa sinä kotiinpäin nykyään. Oli siellä jonossa ihan mukava seistä. Aurinko lämmitti ja ihmiset olivat hyvällä tuulella.
Ostin kurkuntaimia ja tomaatintaimiakin, en ole viitsinyt niitä itse kasvattaa. Olin kyllä oikeastaan päättänyt, että tomaatit saavat olla, kun viime vuonna oli niin huono kesä ja tomaatit jäivät raakileiksi. No. ei kai sitä voi olla niin huono, ettei saa muuttaa mieltään. Ostin pojan haudalle myös kesäkukkia. Ovat kyllä vielä kasvihuoneessa, kun taitaa olla vähän aikaista vielä istuttaa ne ulos.

Aamu valkeni niin hienona täällä, mutta sitten taivas synkistyi. Ei kyllä sadakkaan, mutta viittä vaille.

Tämä uusi versio tästä keskustelupalstasta ei minustakaan oikein tunnu kotoiselta. Vanha oli parempi, mutta kaipa tähän tottuu.

Hyvää päivää kaikille

Lue lisää

Hei! Huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille.

Kesäinen aamu. Kaunista. Olemme touhunneet tässä jo aikaisesta. Mies lähti viemään nuorimmaista Turkuun, kun hänellä oli pyöräkin vietävänä sinne. Miehellä on nyt aikaa. kun on lomalla.
Veitimme eilisen päivän mökillä. Ajatuksiaan pakoon ei pääse missään, mutta jotenkin se mökkipaikka on niin täynnä muistoja, muistoja meidän vanhimmasta lapsestamme. Muistot, hyvätkään, eivät ainakaan vielä lohduta, enimmäkseen saavat vain puristavan tunteen rintaan ja vedet silmiin. Ei sitä voi tajuta, mikä on luojan tarkoitus, kun nuoren ihmisen elämä päättyy kesken ja toisaalta ajattelen esim. miehen isän kaksoisveljeä, joka on maannut jo pari vuotta vuodeosastolla 94 v, täysin dementoitunut vanhus, joka ei tunne edes omia lapsiaan.

Tästä on taas ryhdistäydyttävä tekemään päivän töitään. Parempi niin kuin jäädä miettimään taas tätä elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta. On vain luotettava siihen, että joku tietää päiviemme keston. Uusi pävä on alkamassa ja toivon, että meille kaikille löytyisi tästä päivästä lohtua ja pieniä ilon aiheita.

Jaksamista kaikille

Turvamies kirjoitti:

Aurinkoista aamua Tampereelta

Olen taas opiskelemassa ja kevään ja kesän opinnot taitaakin olla tämän viikon jälkeen suoritettu jatkuen taas sitten syksyllä. Viikonloppu oli työn täyteinen. Kuljetimme puutarhajätteet keräyspisteeseen ja minä rakentelin yhtä alakertaan tulevaa ovea. Sain puuosat maalattua ja oveen tulevat metalliosat hitsattua sekä polttoleikattua. En todellakaan ole puuseppä tai metallimies (turvamies) mutta omasta mielestäni olin tyytyväinen suoritukseeni. Lauantai ilta alkoi olla jo myöhäinen mutta pesin vielä puolisoni siskon auton. Siinä samalla katsoin öljy- ja vesipintoja jotka olivat niin hälyttävän alhaalla ettei mittatikut enää niitä havainneet. ehdin illalla vielä yhdelle huoltoasemalle ostamaan öljyä ja ihmeen kaupalla löysimme huoltamon alakerrasta yhden ainoan öljynsuodattinen joka sopi tähän automerkkiin. Huoltamothan ovat poistaneet ko. tuotteen jo vuosia hyllyistään. Niin sitten illalla tein pienen huoltotyön myös konehuoneen puolelle. En ole autoasentajakaan mutta taas olin tyytyväinen suoritukseeni ja ehkäpä siihen ettei auton moottori rikkoutunut tämän yksinhuoltajan kotimatkallamatakalla. Päivä oli pitkä mutta hyvällä mielellä sitten päädyin uneen.

Sunnuntaina tuntuikin jo väsymys. Teimme koiran kanssa pitkähkön kävelylenkin pitkin rantoja. Koira ui monta kertaa järvessä ja juoksi villinä rantaviivaapitkin vesi räiskyen. Koira todella nauttii uinnista sillä onhan se noutajakoira jonka sukujuuret ovat Labradorin kylmissä vesissä. Päivällä otimme runsaat ja syvät päiväunet. Ne olivatkin tarpeen sillä vielähän illalla piti ajaa tänne Tampereelle.

Eielen illalla oli taas yksinäistä ajaa Tampereelle. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että entäpä jos olisinkin kuollut ennen poikaani ja tyttäriäni. Miten lapset surisivatkaan minua? Ei ole itsekästä kirjoittaa, että olen ollut heille aina hyvin läheinen ja rakas. Se on hieno tunne jonka voin tuntea todellisesti. Itsekin surin äidin, isän ja siskon kuolemaa kovin. Pojan kuoleman jälkeen tuntuu, että hyvin harvoin muistelen edesmennyttä äitiäni ja isääni. Sisko on kylläkin mielessä useasti.

Viimeyön nukuin koulun majoituksessa ja näin ihanaa unta pojastani. Hän ei paljoa puhunut mutta se pieni hymy hänen kasvoillaan oli aivan ihana. Siinä hymyssä oli jotain ns. veitikkamaisuutta niin kuin aina muulloinkin. Ehkäpä hän hymyilikin minulle joka rajan tällä puolen miettii välillä tuskaisena erinäisiä asioita kuolemaan ja suruun liittyen. Uskon, että rajan tuolla puolen ei niitä taas mietitä vaan kaikki on sopusoinnussa ja tiedossa.

Koetin taas eilen illalla lähettää viestin ketjuun kännykällä mutta en taaskaan siinä onnistunut. Sain kuitenkin luettua viestijänne. Mukavaa oli taas tuo Violan kirjoitus kun oli ollut puutarhaostoksilla. Ne ovat niitä hetkiä jolloin on mahdollisuus jutella ihmisten kanssa mihin ei välttämättä muutoin ehkä joutuisikaan. Olen sitä mieltä, että jokainen hetki viettää aikaa toisen lähellä ja kuunnella hänenkin asioita on jotain äärimmäisen arvokasta. Sitä arvoa kiireinen ja maailman menossa poukkoileva ihminen ei voi ymmärtää. Sitä tajuaa paremmin kun on kerralla pysäytetty elämässään.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille. Muistetaan toisiamme ajatuksin ja rukouksin.

Isän kätteen päivänne ja mielenne

Lue lisää

Kirjoittelimme niin samaan aikaan tänä aamuna. Hyvää opiskeluviikkoa sinulle. Minulla on kyllä ihan sama, että varsinkin äidin kuolema oli kova kolahdus, mutta kyllä tämä pojan kuolema tuntui vievän kaiken. Isänikin kuoli inhimmillisesti katsoen aika nuorena 54 v syöpään. Kun hän kuoli, niin oma elämäni oli niin alussa, opiskelin ja olin kihloissa mieheni kanssa. Oma elämäntilanteeni lievitti suruani silloin. Muistelen nykyään vanhempiani lämmöllä ja kiitollisuudella, mutta heidän muistelemisensa ei tuota kipua.

Ihanan unen näit pojastasi. Itse en ole nähnyt unia pojastani, en ainakaan sellalisia, mitä muistaisin. Joskus aamulla on ollut tunne, että hän kävi unessani, mutta en saa enää muistikuvia näkemästäni unesta.

Viola kirjoitti:

Kirjoittelimme niin samaan aikaan tänä aamuna. Hyvää opiskeluviikkoa sinulle. Minulla on kyllä ihan sama, että varsinkin äidin kuolema oli kova kolahdus, mutta kyllä tämä pojan kuolema tuntui vievän kaiken. Isänikin kuoli inhimmillisesti katsoen aika nuorena 54 v syöpään. Kun hän kuoli, niin oma elämäni oli niin alussa, opiskelin ja olin kihloissa mieheni kanssa. Oma elämäntilanteeni lievitti suruani silloin. Muistelen nykyään vanhempiani lämmöllä ja kiitollisuudella, mutta heidän muistelemisensa ei tuota kipua.

Ihanan unen näit pojastasi. Itse en ole nähnyt unia pojastani, en ainakaan sellalisia, mitä muistaisin. Joskus aamulla on ollut tunne, että hän kävi unessani, mutta en saa enää muistikuvia näkemästäni unesta.

Lue lisää

Hei Viola

On erityistä huomata, että monta rakasta ihmistä on mennyt rajan tuollepuolen joiden muisteleminen ikävän yhteydessä ei tuota kipua ja tuskaa. jJoidenkin kohdalle sen hyväksyy niin myötämieleisesti. Lapsen kuolema ja monelle varmaan vastaavasti puolison menetys on ikäänkuin ylitsepääsemätön asia. Itse ainakin suhtaudun lapseni menetykseen, että se kestää kohdallani koko elämäni sillä onhan hän ikuisesti osa minua. Minäkin muistelen vanhempiani lämmöllä ja kiitollisuudella.

Nyt on aamupäivä mennyt koulutuksesta ja ihmettelen, että miksi ihmeessä hain ko. kurssille. se on kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta ja joskus näitä koulutus asioita kastaan yhteen on se yksi hyvä lisä vaikkei nyt ihan täsmäkoulutusta tehtäviini. Täällä näkee taas paljon tuttuja vuosien varrelta. En ole kovin innokas kyselemään kenenkään kuulumisia sillä joutuisihan vastavuoroisesti kertomaan omat joita en nyt halua jakaa näiden ihmisten kanssa. Huomaan vahvasti valikoivan ne ihmiset joille voin kertoa kuulumiseni.

Jonkinlainen yksinäisyys tuntuu tänään vaivaavan vaikka ympärillä on paljon ihmisiä. Ehkä se on sitäkin, että kun on saanut kotona paljon tehtyä ja touhuttua niin nyt kun on lähes paikallaan ja koettaa vain kuunnella on se jonkinlainen vastakohta. huomaan kuitenkin silloin tällöin joutuvani tilanteissin missä onkin sitten hyvä kohda joku tai jotain. Ihan niin kuin kerroin aiemmin Hki reissullani sen Karin tapaamisen. Mies jolla ei ole mitään. On vain tämä päivä.

Itsestänikin tuntuu hyvälle ajatella, että on vain tämä päivä mistä minun on selviydyttävä. Ei yhtään enempää.

Kirjoitelkaa. En ole teistä monesta saanut lukea pitkään aikaan.

Viola kirjoitti:

Hei! Huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille.

Kesäinen aamu. Kaunista. Olemme touhunneet tässä jo aikaisesta. Mies lähti viemään nuorimmaista Turkuun, kun hänellä oli pyöräkin vietävänä sinne. Miehellä on nyt aikaa. kun on lomalla.
Veitimme eilisen päivän mökillä. Ajatuksiaan pakoon ei pääse missään, mutta jotenkin se mökkipaikka on niin täynnä muistoja, muistoja meidän vanhimmasta lapsestamme. Muistot, hyvätkään, eivät ainakaan vielä lohduta, enimmäkseen saavat vain puristavan tunteen rintaan ja vedet silmiin. Ei sitä voi tajuta, mikä on luojan tarkoitus, kun nuoren ihmisen elämä päättyy kesken ja toisaalta ajattelen esim. miehen isän kaksoisveljeä, joka on maannut jo pari vuotta vuodeosastolla 94 v, täysin dementoitunut vanhus, joka ei tunne edes omia lapsiaan.

Tästä on taas ryhdistäydyttävä tekemään päivän töitään. Parempi niin kuin jäädä miettimään taas tätä elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta. On vain luotettava siihen, että joku tietää päiviemme keston. Uusi pävä on alkamassa ja toivon, että meille kaikille löytyisi tästä päivästä lohtua ja pieniä ilon aiheita.

Jaksamista kaikille

Lue lisää

Huomenta kaikille

Kirjoitin taas eilen mutta kirjoitukseni on taas mennyt bittien taivaaseen tai jäänyt koneelle. Juttelin eilen molempien tyttärieni kanssa ja kertoivat kumipikin osaltaan, että kuinka tämä kevät, valoisuus ja aika muistuttavat heidän velejensä kuolemasta. he kertaavat mielessään niitä puheluita joita saivat ja joutuivat soittamaan asian yhteydessä. Minäkin muistan sen puhelun mutta olen jotenkin koettanut työntää sitä mielestäni sillä katson sellaisten asioiden olevan niitä mistä ei taaskaan saa tulla elämään mitään "merkkipaalua". Ne on kauheita ja menneitä asioita mitkä täytyy työntää ajatuksissa sivuun.

Ajatukset kuitenkin jylläävät ja monet asiat muistuttavat milloin mistäkin. Täytyy koettaa valikoida jopa muistoja sillä osahan muistoista tuottaa myös hyvää mieltä.

En muista enää mitä eilen kirjoitin ja mikä sitten ei onnistunut taaskaan palstalle. Jotenkin tuntuu, että tämänhetkinen koulutus ei oikein ole ns. täsmäkoulutusta omalle työlleni mutta on kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta. Tänään pääsenkin ruokatunnilta jo pois kun kävin ko. luennot maaliskuussa.

Violalle piti vielä sanoa, että äidin, isän ja siskon sekä muitten rakkaitten kuoleman olen minäkin hyväksynyt ja siinä on jotenkin se luonnollisuus. Lapseni kuolemaa en voi oikein mitenkään hyväksyä sillä onhan hän osa minua. Osa minusta on kuollut ja haudattu. Elän loppuelämäni siltä osin vajavaisena mitä mikään ei voi korvata.

Aurinko paistaa ja sää suosii meitä monia. Nautitaan siitä ja koetetaan lähteä tähän päivään reippain mielin etsien taas voimia kulkea vaikka vajavaisena. Jos kohdataan läheisiä niin autetaan ja kuunnellaan heitä sillä hekin saattavat kulkea omaltaosaltaan vajavaisina.

Voimia päivään ja Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Huomenta kaikille

Kirjoitin taas eilen mutta kirjoitukseni on taas mennyt bittien taivaaseen tai jäänyt koneelle. Juttelin eilen molempien tyttärieni kanssa ja kertoivat kumipikin osaltaan, että kuinka tämä kevät, valoisuus ja aika muistuttavat heidän velejensä kuolemasta. he kertaavat mielessään niitä puheluita joita saivat ja joutuivat soittamaan asian yhteydessä. Minäkin muistan sen puhelun mutta olen jotenkin koettanut työntää sitä mielestäni sillä katson sellaisten asioiden olevan niitä mistä ei taaskaan saa tulla elämään mitään "merkkipaalua". Ne on kauheita ja menneitä asioita mitkä täytyy työntää ajatuksissa sivuun.

Ajatukset kuitenkin jylläävät ja monet asiat muistuttavat milloin mistäkin. Täytyy koettaa valikoida jopa muistoja sillä osahan muistoista tuottaa myös hyvää mieltä.

En muista enää mitä eilen kirjoitin ja mikä sitten ei onnistunut taaskaan palstalle. Jotenkin tuntuu, että tämänhetkinen koulutus ei oikein ole ns. täsmäkoulutusta omalle työlleni mutta on kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta. Tänään pääsenkin ruokatunnilta jo pois kun kävin ko. luennot maaliskuussa.

Violalle piti vielä sanoa, että äidin, isän ja siskon sekä muitten rakkaitten kuoleman olen minäkin hyväksynyt ja siinä on jotenkin se luonnollisuus. Lapseni kuolemaa en voi oikein mitenkään hyväksyä sillä onhan hän osa minua. Osa minusta on kuollut ja haudattu. Elän loppuelämäni siltä osin vajavaisena mitä mikään ei voi korvata.

Aurinko paistaa ja sää suosii meitä monia. Nautitaan siitä ja koetetaan lähteä tähän päivään reippain mielin etsien taas voimia kulkea vaikka vajavaisena. Jos kohdataan läheisiä niin autetaan ja kuunnellaan heitä sillä hekin saattavat kulkea omaltaosaltaan vajavaisina.

Voimia päivään ja Isän kätteen

Lue lisää

Hei kaikille !

Aurinko täälläkin paistelee ainakin toisaiseksi. Rannikolle on luvassa sadetta jo iltapäivään mentäessä.

Olen työurani aikana minäkin ollut monenlaisissa koulutuksissa. Jotkut tuntuivat ihan turhalta, tai ainakin menivät jotenkin "pään yli", kun ei ollut kokemusta ja taustatietoja tarpeeksi juuri käsiteltävänä olevasta aiheesta. Yleensä kaikesta löytyi jotakin omaakin. Viimeiset kurssini menivät kyllä vain sumussa, kun ei jaksanut oikein paneutua.
Pikkuhiljaa voimani alkavat palautua, mutta samaksi ihmiseksihän sitä ei enää tule. Kyllä tämä suru rinnalla kulkee koko elämän, on elämäni ennen, kun minulla oli kaikki lapseni vielä elossa ja nyt . Elämä on kuitenkin annettu meille elettäväksi parhaalla mahdollisella tavalla.
Pojan kuolemasta on nyt vähän yli 1,5 v. Voin jo paremmin, olen energisempi, nautin välillä erilaisista asioista elämässäni. Itsestään selvää on, että välillä on päiviä, jolloin teen syviä sukelluksia ja aivot tuovat mielikuvia, jotka liittyvät poikani kuolemaan, kaikkiin niihin tuskallisiin hetkiin lähes puolitoista vuotta sitten. Paljon energiaani kuluu työntää pois mielestäni asioita,jotka kipeästi muistutttavat pojastani. Äidin ja isän muisto, samoinkuin veljeni, ovat vuosien saatossa muuttuneet . Voin puhua heistä ja hymyillä monille muistoille. Pääsenkö poikani kanssa muistoissani koskaan niin pitkälle. Niitä hyviä muistoja on paljon hänestä, mutta nekin tahtovat tuoda vain sen kivun ja kuristavan tunteen.


Ajattelin tänä aamuna juuri, että hän on kuitenkin kanssani koko ajan, hän on päivittäin ajatuksissani ja sydämessäni,jossain lähellä koko ajan. Kukaan ei voi ottaa minulta rakkauttani lapseeni.

Hyvää päivää kaikille kanssakulkijani

Viola kirjoitti:

Hei kaikille !

Aurinko täälläkin paistelee ainakin toisaiseksi. Rannikolle on luvassa sadetta jo iltapäivään mentäessä.

Olen työurani aikana minäkin ollut monenlaisissa koulutuksissa. Jotkut tuntuivat ihan turhalta, tai ainakin menivät jotenkin "pään yli", kun ei ollut kokemusta ja taustatietoja tarpeeksi juuri käsiteltävänä olevasta aiheesta. Yleensä kaikesta löytyi jotakin omaakin. Viimeiset kurssini menivät kyllä vain sumussa, kun ei jaksanut oikein paneutua.
Pikkuhiljaa voimani alkavat palautua, mutta samaksi ihmiseksihän sitä ei enää tule. Kyllä tämä suru rinnalla kulkee koko elämän, on elämäni ennen, kun minulla oli kaikki lapseni vielä elossa ja nyt . Elämä on kuitenkin annettu meille elettäväksi parhaalla mahdollisella tavalla.
Pojan kuolemasta on nyt vähän yli 1,5 v. Voin jo paremmin, olen energisempi, nautin välillä erilaisista asioista elämässäni. Itsestään selvää on, että välillä on päiviä, jolloin teen syviä sukelluksia ja aivot tuovat mielikuvia, jotka liittyvät poikani kuolemaan, kaikkiin niihin tuskallisiin hetkiin lähes puolitoista vuotta sitten. Paljon energiaani kuluu työntää pois mielestäni asioita,jotka kipeästi muistutttavat pojastani. Äidin ja isän muisto, samoinkuin veljeni, ovat vuosien saatossa muuttuneet . Voin puhua heistä ja hymyillä monille muistoille. Pääsenkö poikani kanssa muistoissani koskaan niin pitkälle. Niitä hyviä muistoja on paljon hänestä, mutta nekin tahtovat tuoda vain sen kivun ja kuristavan tunteen.


Ajattelin tänä aamuna juuri, että hän on kuitenkin kanssani koko ajan, hän on päivittäin ajatuksissani ja sydämessäni,jossain lähellä koko ajan. Kukaan ei voi ottaa minulta rakkauttani lapseeni.

Hyvää päivää kaikille kanssakulkijani

Lue lisää

Toivottavasti uintireissu oli ihana. Palasin Kokkolasta ja huomasin tässä ketjussa olevat eiliset viestit. Ne ovat tuolla paljon ylempänä tätä ketjua.

Illanjatkoja

Viola kirjoitti:

Toivottavasti uintireissu oli ihana. Palasin Kokkolasta ja huomasin tässä ketjussa olevat eiliset viestit. Ne ovat tuolla paljon ylempänä tätä ketjua.

Illanjatkoja

Lue lisää

Hei!
Väsymystä ollut täällä päin,yöunet meneet harakoille osittain!
En ole nyt edes pariinviikkoon jaksanut lähteä töiden jälkeen lenkille,vaikka
yleensä lenkkeilen paljon.
Olen nyt jotenkin rikki,sydän vaan itkee ikävää.
Puhutte usein haudalla käynnistä,minä en usein rakkaani haudalle pääse kun
välimatkaa on noin.600km.Tiedän kuitenkin että mieheni läheiset käyvät siellä usein ja hoitavat sitä,kun asuvat siellä paikkakunnalla missä hänen hautansa on.
Vaikka asuimme täällä pääkaupunkiseudulla,puolisoni halusi että hänet haudataan lapsuutensa maisemiin joten halusimme kunnioittaa sitä!

Nyt en jaksa enempää kirjoitella!

Anseliga68 kirjoitti:

Hei!
Väsymystä ollut täällä päin,yöunet meneet harakoille osittain!
En ole nyt edes pariinviikkoon jaksanut lähteä töiden jälkeen lenkille,vaikka
yleensä lenkkeilen paljon.
Olen nyt jotenkin rikki,sydän vaan itkee ikävää.
Puhutte usein haudalla käynnistä,minä en usein rakkaani haudalle pääse kun
välimatkaa on noin.600km.Tiedän kuitenkin että mieheni läheiset käyvät siellä usein ja hoitavat sitä,kun asuvat siellä paikkakunnalla missä hänen hautansa on.
Vaikka asuimme täällä pääkaupunkiseudulla,puolisoni halusi että hänet haudataan lapsuutensa maisemiin joten halusimme kunnioittaa sitä!

Nyt en jaksa enempää kirjoitella!

Lue lisää

Hyvää iltaa Anseliga68

Mukava, että jaksoit kirjoittaa kuulumisistasi. Joskus väsymys iskee ja silloin yleensä mielikin painuu herkästi surun mustaa syöveriin ja ikävä riipoo rintaa. Näitä hetkiä ja aikoja koemme välillä tuntien iloa ja riemuakin vaikka onnellisuudesta emme uskalla edes haaveilla.
Nyt on levättävä ja sitten on taas kerättävä niitä patruunoita taskut ja lippaat täyteen. Tulee ei voi jäädä makaamaan sanotaan Talvisota kirjassa.

Minulla on tänä iltana luokan kanssa yhteinen päivällinen kaupugin ravintolassa. En ole oikein juttutuulella mutta käyn syömässä ja palaan koulun majoitukseen.

Odotan jo kovasti huomista, että pääsen kotiin. Toivotan sinulle voimia viettää iltasi ja kun niitä saat vähän niin älä jätä niitä vahvistamasta.

Rauhallista iltaa ja Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Hyvää iltaa Anseliga68

Mukava, että jaksoit kirjoittaa kuulumisistasi. Joskus väsymys iskee ja silloin yleensä mielikin painuu herkästi surun mustaa syöveriin ja ikävä riipoo rintaa. Näitä hetkiä ja aikoja koemme välillä tuntien iloa ja riemuakin vaikka onnellisuudesta emme uskalla edes haaveilla.
Nyt on levättävä ja sitten on taas kerättävä niitä patruunoita taskut ja lippaat täyteen. Tulee ei voi jäädä makaamaan sanotaan Talvisota kirjassa.

Minulla on tänä iltana luokan kanssa yhteinen päivällinen kaupugin ravintolassa. En ole oikein juttutuulella mutta käyn syömässä ja palaan koulun majoitukseen.

Odotan jo kovasti huomista, että pääsen kotiin. Toivotan sinulle voimia viettää iltasi ja kun niitä saat vähän niin älä jätä niitä vahvistamasta.

Rauhallista iltaa ja Isän kätteen

Lue lisää

Voimia minultakin Anseliga68. Päivät ovat niin erilaisia. Välillä minullakin on päiviä, jolloin vain olen olemassa. Mietin poikaani, puhun mielessäni hänen kanssaan. Olen jonkinlaisessa haavemaailmassa,jossa hän vielä elää. Oivalsin tässä, että jotenkin alitajunnassani yritän saada vielä jonkinlaisen toisen mahdollisuuden. Jälkiviisaana sitä osaisi tehdä asioita toisin. Piinaan itseäni aivan turhaan enää asioilla, jotka eivät olleet ehkä hyvin suhteessamme. Sanoinko väärin, teinkö väärin, olisiko pitänyt sitä ja tätä. Toisina päivinä ajattelen, että poikani oli aikuinen, ei enää pieni poikani. Hänen ei tarvinnut tehdä asioita mielikseni, eikä toisaalta minunkaan tarvinnut olla kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan.

Sydän syrjällään kiitos sinulle mieheltä synttärionnitteluista. Minä kyllä vähän juhlistin mieheni päivää eilen. Lapsenlapsikin oli lähettänyt onnittelut piirroksen muodossa. Vaari laiturilla onkimassa ja vedessä koukussa mato ja siihen kala tarttumassa. Onkiminen onkin heidän yhteinen intohimonsa saaressa. Niistä kaloista en minä aina niin välittäisi.

Te valmistaudutte pojan valmistujaisjuhlaan. Se on niin suurenmoinen juhlan aihe. Ymmärrän kuitenkin,miten vaikeata sinulle on saada tehtyä se juhla. Välillä on vain pakko ikäänkuin laittaa suru jonnekkin taustalle ja keskittyä vain siihen, mikä juuri nyt on tehtävä. Onnea pojalle ja äidille ja isälle saavutuksesta.

Meilläkin on ollut täällä kauhea tuuli. Todellakin myrsky eilen. Kun ajoimme eilen Kokkolaan,niin näimme rekka-auton,josta tuuli ole repinyt katoksen ja se oli pullistunut kuin purjeeksi rekan sivulle. Pelastuslaitos siihen kutsuttiin.

Haudalla en ole käynyt katsomassa viikonlopun jälkeen. Miten sattuikin silmiisi Sydän syrjällään se lappu teksteineen siellä hautausmaalla. Joskus saamme lohtua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsemme. Minun on ollut viime aikoina vaikea jotenkin mennä hautausmaalle. Käsittämätöntä mennä tervehtimään lastaan hautausmaalle. Joskus käyn vain nopeasti, laitan viemiseni sinne ja lähden pois. Joskus olen kauan ja kerron kuulumisia pojalle. Toisinaan lähden sieltä vedet silmissä pois, toisinaan en tunne oikein mitään. Joskus tunnen rauhaa käytyäni siellä. Niin erilaisia tunnetiloja.

Uimisesta vielä. Kävin tänään kyllä vesijumpassa, siis uimahallissa. Ajattelin, että talviuinnin jälkeen siirryn heti mereen uimaan, mutta enpäs ole ehtinytkään vielä. Siis tavallaan en ole heittänyt vielä talviturkkia kuten Turvamies on tehnyt jo.

Hyvää illanjatkoa teille kaikille

Viola kirjoitti:

Voimia minultakin Anseliga68. Päivät ovat niin erilaisia. Välillä minullakin on päiviä, jolloin vain olen olemassa. Mietin poikaani, puhun mielessäni hänen kanssaan. Olen jonkinlaisessa haavemaailmassa,jossa hän vielä elää. Oivalsin tässä, että jotenkin alitajunnassani yritän saada vielä jonkinlaisen toisen mahdollisuuden. Jälkiviisaana sitä osaisi tehdä asioita toisin. Piinaan itseäni aivan turhaan enää asioilla, jotka eivät olleet ehkä hyvin suhteessamme. Sanoinko väärin, teinkö väärin, olisiko pitänyt sitä ja tätä. Toisina päivinä ajattelen, että poikani oli aikuinen, ei enää pieni poikani. Hänen ei tarvinnut tehdä asioita mielikseni, eikä toisaalta minunkaan tarvinnut olla kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan.

Sydän syrjällään kiitos sinulle mieheltä synttärionnitteluista. Minä kyllä vähän juhlistin mieheni päivää eilen. Lapsenlapsikin oli lähettänyt onnittelut piirroksen muodossa. Vaari laiturilla onkimassa ja vedessä koukussa mato ja siihen kala tarttumassa. Onkiminen onkin heidän yhteinen intohimonsa saaressa. Niistä kaloista en minä aina niin välittäisi.

Te valmistaudutte pojan valmistujaisjuhlaan. Se on niin suurenmoinen juhlan aihe. Ymmärrän kuitenkin,miten vaikeata sinulle on saada tehtyä se juhla. Välillä on vain pakko ikäänkuin laittaa suru jonnekkin taustalle ja keskittyä vain siihen, mikä juuri nyt on tehtävä. Onnea pojalle ja äidille ja isälle saavutuksesta.

Meilläkin on ollut täällä kauhea tuuli. Todellakin myrsky eilen. Kun ajoimme eilen Kokkolaan,niin näimme rekka-auton,josta tuuli ole repinyt katoksen ja se oli pullistunut kuin purjeeksi rekan sivulle. Pelastuslaitos siihen kutsuttiin.

Haudalla en ole käynyt katsomassa viikonlopun jälkeen. Miten sattuikin silmiisi Sydän syrjällään se lappu teksteineen siellä hautausmaalla. Joskus saamme lohtua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsemme. Minun on ollut viime aikoina vaikea jotenkin mennä hautausmaalle. Käsittämätöntä mennä tervehtimään lastaan hautausmaalle. Joskus käyn vain nopeasti, laitan viemiseni sinne ja lähden pois. Joskus olen kauan ja kerron kuulumisia pojalle. Toisinaan lähden sieltä vedet silmissä pois, toisinaan en tunne oikein mitään. Joskus tunnen rauhaa käytyäni siellä. Niin erilaisia tunnetiloja.

Uimisesta vielä. Kävin tänään kyllä vesijumpassa, siis uimahallissa. Ajattelin, että talviuinnin jälkeen siirryn heti mereen uimaan, mutta enpäs ole ehtinytkään vielä. Siis tavallaan en ole heittänyt vielä talviturkkia kuten Turvamies on tehnyt jo.

Hyvää illanjatkoa teille kaikille

Lue lisää

Aurinkoista ja voimarikasta aamua teille kaikille

Tännään lähden päivään syntymävuotta vanhempana. Joskus syntymäpäivät ovat tuntuneet joltakin mutta nyt kun ajattelen eilistä niin ei se tuntunut yhtään miltään. Sain eilen paljon onnitteluja läheisiltäni ja hyviltä ystäviltäni mutta se, että pojan onnittelut puuttuivat teki se päivästä jotenkin tyhjemmän.

Tänään päättyy tämä jakso koululla ja puoliltapäivin pääsen lähtemään kotiin. Viola kirjoitti eilen, että pastasta on tullut hänelle hyvin merkittävä vertaistukimuoto ja hän saa purkaa tuntojaan kirjoittamalla. Samaa koen minäkin hyvin syvästi. Eilen illalla majoitustiloissa ennen nukkumaan menoa katsoin puhelimellani palstaa ja luin kirjoituksianne. Jotenkin tuntui hyvälle lukea niitä ja ryhtyä sitten nukkumaan. Lukeminen tuntuu sanomattomalle keskustelulle ja tunteiden vertailuille. Ei ole mitenkään vaikeaa samaistua jonkun kirjoitukseen väsymyksestä ja yleisestä haluttomuudesta. Sekin kuuluu suruun ja pohjattomaan ikävään.

Olen kohta vaeltanut tässä synkässä surussani vuoden ja nyt jollakin tapaa on hyvä tutkia itseä, että mitä minussa on tapahtunut. Monet shokki-kuukaudet olen jotenkin elänyt, monet vastausta vaille jääneet kysymykset heittänyt, monet muistot läpi käynyt, rintaa on puristanut, itkettänyt, epätoivo, viha, katkeruus, pesän ikävät selvittelyt ja jos vaikka mitä.
Silti samaan aikaan mahtuu myös naurua, lämpöä, läheisyyttä, vertaistukea, ystäviä, läheisiä, tämä palsta ja ennen kaikkea te josta olen hyvin kiitollinen. Tärkeää on myös tuntea kiitollisuutta sillä sehän on vasta-lääkettä katkeruudelle.

Edeleen etsin päivittäin elämälleni jonkinlaista tarkoitusta ja merkitystä sillä sekin pitäisi olla ihan selvä mutta väsyneenä ja surun murtamana siihen ei oikein pääse kiinni. Voimia on pakko hankkia sillä ne eivät aina itsestään tule ja ilmaanu.

Tarvitsen vieläkin kokemuksianne ja tuntojanne. Aina jollakin on joku pieni asia mikä rohkaisee ja kannustaa minua jatkamaan eteenpäin. Samaistuminen huonoihin tunteisiin antaa minulle uskoa myös siitä, etten ole yksin. Yksin surun kanssa ja vailla tunteiden vaihtoa elämän on vaikea kulkea eteenpäin. Kun lentää parvessa voi välillä levätä ja välillä lentää kärjessä toisille tietä helpottaen.

Lähdetään tähän päivään toivoruikkaana, että itse kukin kohdallamme löydämme jotain mikä auttaa meitä selvitymään tästä päivästä. Voimai ei ole koskaan liikaa sillä yllättävät vastoinkäymiset saattavat hyökätä päällemme milloin hyvänsä. Silloinkin on jaksettava ja voimia tarvitaan entistä enemmän.

Voimai päiväänne ja Isän kätteen

Turvamies kirjoitti:

Aurinkoista ja voimarikasta aamua teille kaikille

Tännään lähden päivään syntymävuotta vanhempana. Joskus syntymäpäivät ovat tuntuneet joltakin mutta nyt kun ajattelen eilistä niin ei se tuntunut yhtään miltään. Sain eilen paljon onnitteluja läheisiltäni ja hyviltä ystäviltäni mutta se, että pojan onnittelut puuttuivat teki se päivästä jotenkin tyhjemmän.

Tänään päättyy tämä jakso koululla ja puoliltapäivin pääsen lähtemään kotiin. Viola kirjoitti eilen, että pastasta on tullut hänelle hyvin merkittävä vertaistukimuoto ja hän saa purkaa tuntojaan kirjoittamalla. Samaa koen minäkin hyvin syvästi. Eilen illalla majoitustiloissa ennen nukkumaan menoa katsoin puhelimellani palstaa ja luin kirjoituksianne. Jotenkin tuntui hyvälle lukea niitä ja ryhtyä sitten nukkumaan. Lukeminen tuntuu sanomattomalle keskustelulle ja tunteiden vertailuille. Ei ole mitenkään vaikeaa samaistua jonkun kirjoitukseen väsymyksestä ja yleisestä haluttomuudesta. Sekin kuuluu suruun ja pohjattomaan ikävään.

Olen kohta vaeltanut tässä synkässä surussani vuoden ja nyt jollakin tapaa on hyvä tutkia itseä, että mitä minussa on tapahtunut. Monet shokki-kuukaudet olen jotenkin elänyt, monet vastausta vaille jääneet kysymykset heittänyt, monet muistot läpi käynyt, rintaa on puristanut, itkettänyt, epätoivo, viha, katkeruus, pesän ikävät selvittelyt ja jos vaikka mitä.
Silti samaan aikaan mahtuu myös naurua, lämpöä, läheisyyttä, vertaistukea, ystäviä, läheisiä, tämä palsta ja ennen kaikkea te josta olen hyvin kiitollinen. Tärkeää on myös tuntea kiitollisuutta sillä sehän on vasta-lääkettä katkeruudelle.

Edeleen etsin päivittäin elämälleni jonkinlaista tarkoitusta ja merkitystä sillä sekin pitäisi olla ihan selvä mutta väsyneenä ja surun murtamana siihen ei oikein pääse kiinni. Voimia on pakko hankkia sillä ne eivät aina itsestään tule ja ilmaanu.

Tarvitsen vieläkin kokemuksianne ja tuntojanne. Aina jollakin on joku pieni asia mikä rohkaisee ja kannustaa minua jatkamaan eteenpäin. Samaistuminen huonoihin tunteisiin antaa minulle uskoa myös siitä, etten ole yksin. Yksin surun kanssa ja vailla tunteiden vaihtoa elämän on vaikea kulkea eteenpäin. Kun lentää parvessa voi välillä levätä ja välillä lentää kärjessä toisille tietä helpottaen.

Lähdetään tähän päivään toivoruikkaana, että itse kukin kohdallamme löydämme jotain mikä auttaa meitä selvitymään tästä päivästä. Voimai ei ole koskaan liikaa sillä yllättävät vastoinkäymiset saattavat hyökätä päällemme milloin hyvänsä. Silloinkin on jaksettava ja voimia tarvitaan entistä enemmän.

Voimai päiväänne ja Isän kätteen

Lue lisää

Huomenta kaikille ja onnittelut syntymäpäivien johdosta myös. Eilenillalla päästiin tyttären kanssa tulemaan takaisin kotiin.Eilisilta meni kokonaan siivotessa vaikka remonttimiehet olivatkin jälkensä korjanneet mutta se pölyn määrä joka huoneessa suojauksista huolimatta.Aamuyön tunteina pääsin vasta nukkumaan kun olen senluonteinen että pyrin saamaan valmiiksi sen minkä aloitan.Oli kyllä ihanaa järjestellä tavaroita ja huomata kuinka laatikko toisensa jälkeen tyhjeni.
Tänään tyttäreni pääsee yläasteelta ja vaikka aamuisin hänestä on tuntunut ettei millään jaksaisi lähteä kouluun niin eilen tuli kuitenkin itku,ikävä siitä kun kaverit nyt hajaantuu kuka minnekkin ja ennenkaikkea sitä kun edessä on nyt jotain muuta joka vaatii valintoja ja tietyn turvallisuuden loppumista.Itselläni tuli myös mieleen että vastahan saatoin hänet ensimmäiselle luokalle ekana koulupäivänä,nytkö ollaan jo tässä ja miten ne vuodet niin nopeasti kului.
Aurinko paistaa ja ilma on lämpenemään päin,kaksi päivää satoikin lähes yhtämittaa mutta tuli kyllä tarpeeseen,heti oli vihreämpää ja luonto elinvoimaisen näköinen.Kun olin "evakossa" niin kävin useimmin poikani haudalla.Niinkuin Violalla,on minullakin samanlaiset tuntemukset siellä.Käsittämätöntä,siihen kiteytyi ajatukseni kun toissapäivänä siellä olin.Tuntui ettei ole selvinnyt yhtään eteenpäin,että on yhä siinä hirveässä tuskassa ja ettei tule ikinä tästä selviämäänkään.Niinä hetkinä palautan mieleeni ystäväni sanat jotka hän minulle sanoi.Käy haudalla vain käväisemässä,älä jää asumaan,siellä mullan alla ei ole ketään mutta sinun lähelläsi on. Tottahan on ettei siellä ole kuin maallinen kuori mutta siltikkin sitä jotenkin ajattelee ja haluaa pitää kiinni kaikesta mikä vähänkin muistuttaa pojasta.Eilen sain tietää että muistomerkki on viimein valmis ja tullaan tuomaan elokuussa.Minun pitää kuitenkin kirkkovaltuustolta hakea erikoislupaa merkin pystyttämiseen koska mitat ylittävät standardit ja kyseessä on veistos joka poikkeaa muista.
Tänään lähden jälleen mökille,tytölle tulee poikaystävä tänne ja arvatenkin he toivovatkin että lähtisin.Viimekerralla kävikin niin että kaikki sääksenpesästä alkaen jäivät tutkimatta,myrsky esti kalastuksen ja kaiken huipuksi puolustusvoimien upseeri tuli ilmoittamaan että seuraavana aamuna on lähdettävä kahdeksaan mennessä kun alkaa ammunnat.Siihenhän ei auttanut muu kuin sopeutua vaikka harmitti kovasti.Heitin kyllä talviturkin,saunasta tosin mutta en kuitenkaan mennyt uinnin jälkeen enää löylyyn.Tulipa ihana olo ja ihan tunsin kuinka Violalla on vielä ihanampi olo kun käy vielä avannossa.
Hyvää viikonloppua,yritetään ottaa mahdollisimman paljon ilonhetkiä elämäämme sillä niitä me tarvitsemme.

Kyyneleitä silmät täynnä kirjoitti:

Huomenta kaikille ja onnittelut syntymäpäivien johdosta myös. Eilenillalla päästiin tyttären kanssa tulemaan takaisin kotiin.Eilisilta meni kokonaan siivotessa vaikka remonttimiehet olivatkin jälkensä korjanneet mutta se pölyn määrä joka huoneessa suojauksista huolimatta.Aamuyön tunteina pääsin vasta nukkumaan kun olen senluonteinen että pyrin saamaan valmiiksi sen minkä aloitan.Oli kyllä ihanaa järjestellä tavaroita ja huomata kuinka laatikko toisensa jälkeen tyhjeni.
Tänään tyttäreni pääsee yläasteelta ja vaikka aamuisin hänestä on tuntunut ettei millään jaksaisi lähteä kouluun niin eilen tuli kuitenkin itku,ikävä siitä kun kaverit nyt hajaantuu kuka minnekkin ja ennenkaikkea sitä kun edessä on nyt jotain muuta joka vaatii valintoja ja tietyn turvallisuuden loppumista.Itselläni tuli myös mieleen että vastahan saatoin hänet ensimmäiselle luokalle ekana koulupäivänä,nytkö ollaan jo tässä ja miten ne vuodet niin nopeasti kului.
Aurinko paistaa ja ilma on lämpenemään päin,kaksi päivää satoikin lähes yhtämittaa mutta tuli kyllä tarpeeseen,heti oli vihreämpää ja luonto elinvoimaisen näköinen.Kun olin "evakossa" niin kävin useimmin poikani haudalla.Niinkuin Violalla,on minullakin samanlaiset tuntemukset siellä.Käsittämätöntä,siihen kiteytyi ajatukseni kun toissapäivänä siellä olin.Tuntui ettei ole selvinnyt yhtään eteenpäin,että on yhä siinä hirveässä tuskassa ja ettei tule ikinä tästä selviämäänkään.Niinä hetkinä palautan mieleeni ystäväni sanat jotka hän minulle sanoi.Käy haudalla vain käväisemässä,älä jää asumaan,siellä mullan alla ei ole ketään mutta sinun lähelläsi on. Tottahan on ettei siellä ole kuin maallinen kuori mutta siltikkin sitä jotenkin ajattelee ja haluaa pitää kiinni kaikesta mikä vähänkin muistuttaa pojasta.Eilen sain tietää että muistomerkki on viimein valmis ja tullaan tuomaan elokuussa.Minun pitää kuitenkin kirkkovaltuustolta hakea erikoislupaa merkin pystyttämiseen koska mitat ylittävät standardit ja kyseessä on veistos joka poikkeaa muista.
Tänään lähden jälleen mökille,tytölle tulee poikaystävä tänne ja arvatenkin he toivovatkin että lähtisin.Viimekerralla kävikin niin että kaikki sääksenpesästä alkaen jäivät tutkimatta,myrsky esti kalastuksen ja kaiken huipuksi puolustusvoimien upseeri tuli ilmoittamaan että seuraavana aamuna on lähdettävä kahdeksaan mennessä kun alkaa ammunnat.Siihenhän ei auttanut muu kuin sopeutua vaikka harmitti kovasti.Heitin kyllä talviturkin,saunasta tosin mutta en kuitenkaan mennyt uinnin jälkeen enää löylyyn.Tulipa ihana olo ja ihan tunsin kuinka Violalla on vielä ihanampi olo kun käy vielä avannossa.
Hyvää viikonloppua,yritetään ottaa mahdollisimman paljon ilonhetkiä elämäämme sillä niitä me tarvitsemme.

Lue lisää

Kiitos miehen puolesta synttärionniteeluista Kyyneleitä silmät täynnä. Ihana, että olet päässyt muuttamaan takaisin omaan kotiisi. Meillä on täällä nyt myös täysi tohina, kun pojan perhe on täällä viikonlopun. Tulin vain toivottamaan teille kaikille oikein hyvää viikonloppua ja jaksamisia.

Viola kirjoitti:

Kiitos miehen puolesta synttärionniteeluista Kyyneleitä silmät täynnä. Ihana, että olet päässyt muuttamaan takaisin omaan kotiisi. Meillä on täällä nyt myös täysi tohina, kun pojan perhe on täällä viikonlopun. Tulin vain toivottamaan teille kaikille oikein hyvää viikonloppua ja jaksamisia.

Lue lisää

Hyvää viikonloppua minunkin puolestani kaikille

Olen päässyt kotiin. Kotona odottikin mukava syntymäpäivälahja. Lahja on sellainen tuoliin laitettava hierontalaite. Laite hieroo myös niskoja ja erittäin monipuolinen eritoimintojen kannalta. Pitää asettaa se työtuoliin ja tutustua sen toimintoihin.

Kävin myös saunassa. Omassa saunassa on niin mukava olla pitkällään. Jalat katon tikapuille ja selälle venytystä. Huomanna odottaa nurmikoiden leikkaus. Meinaan rakennella myös keskeneräistä väliovea mitä tein viimeviikonlopulla.

Tyttäret tulevat huomenna perheineen ja juodaan jonkinlaiset synttärikahvit. Toisen tyttären mies valmistui koulusta joten juhlimme myös hänen valmistumistaan ammattiin. Poikanikin olisi valmistunut tänä viikonlopulla mutta hänen kohdalleen oli Luojallamme toiset suunnitelmat.

Mukava, että kyyneleitä silmät täynnä olet päässyt sinäkin kotiisi. Kyllä kotona on hyvä olla. Minäkin arvostan sitä erityisen suuresti kun on ollut viikon kämppäkaverin kanssa samassa huoneessa majoittuneena ja muut kaverit ovat samassa ns. solussa ja yhteisessä oleskelutilassa.

On luvattu aurinkoa. nautitaan kaikki yhdessä sen paisteesta ja lämmöstä. Ja jos se ei jossakin paista niin muistakaa, että se ei ole mennyt minnekään vaan on edelleen omalla paikallaan. Pilvet vain ovat joskus sen edessä. Samoin on monessa asiassakin mitkä liikkuvat mielessämme.

Piristystä väsymyksiin ja masennuksiin. Älkääkä antako periksi. Kirjoitelkaa jos jaksatte ja se on muutoin mahdollista. Voikaa hyvin. Isän kätteen.

Turvamies kirjoitti:

Hyvää viikonloppua minunkin puolestani kaikille

Olen päässyt kotiin. Kotona odottikin mukava syntymäpäivälahja. Lahja on sellainen tuoliin laitettava hierontalaite. Laite hieroo myös niskoja ja erittäin monipuolinen eritoimintojen kannalta. Pitää asettaa se työtuoliin ja tutustua sen toimintoihin.

Kävin myös saunassa. Omassa saunassa on niin mukava olla pitkällään. Jalat katon tikapuille ja selälle venytystä. Huomanna odottaa nurmikoiden leikkaus. Meinaan rakennella myös keskeneräistä väliovea mitä tein viimeviikonlopulla.

Tyttäret tulevat huomenna perheineen ja juodaan jonkinlaiset synttärikahvit. Toisen tyttären mies valmistui koulusta joten juhlimme myös hänen valmistumistaan ammattiin. Poikanikin olisi valmistunut tänä viikonlopulla mutta hänen kohdalleen oli Luojallamme toiset suunnitelmat.

Mukava, että kyyneleitä silmät täynnä olet päässyt sinäkin kotiisi. Kyllä kotona on hyvä olla. Minäkin arvostan sitä erityisen suuresti kun on ollut viikon kämppäkaverin kanssa samassa huoneessa majoittuneena ja muut kaverit ovat samassa ns. solussa ja yhteisessä oleskelutilassa.

On luvattu aurinkoa. nautitaan kaikki yhdessä sen paisteesta ja lämmöstä. Ja jos se ei jossakin paista niin muistakaa, että se ei ole mennyt minnekään vaan on edelleen omalla paikallaan. Pilvet vain ovat joskus sen edessä. Samoin on monessa asiassakin mitkä liikkuvat mielessämme.

Piristystä väsymyksiin ja masennuksiin. Älkääkä antako periksi. Kirjoitelkaa jos jaksatte ja se on muutoin mahdollista. Voikaa hyvin. Isän kätteen.

Lue lisää

Hyvää huomenta kaikille

Kotona on hyvä olla sairaanakin. Eilen iski kohtalainen flunssa. Olisiko uiminen Tampereen kylmässä vedessä edesauttanut sen tulemista? Aamulla oli mukava käydä saunassa ja nyt kirjoittelen teille istuen tuolilla joka hieroo selkääni.

Luin aamulla pienen pätkän kirjaa missä kerrottin vuorikiipeilijästä jonka tavoitteena ja suuntana on päästä vuoren huipulle. Kuvittelin hänet mielessäni siinä yksinäisyydessä ja erinalisissa sää olosuhteissa sinne vuoren rinteelle. Hän on kokenut monet vaikeudet ja vaaratilanteet matkalla. Välillä on helpompaa ja kiipeäminen onnistuu helposti kun taas joskus muutama metrikin on tuntien tulosta sormet verillä. Joskus kun hän pysähtyy väsyneenä, nälkäisenä ja märkänä, alkaa hän miettimään matkansa vaikeuksia ja niitä synkkiä hetkiä, ettei kiipeämisestä tule yhtään mitään. Miettii sitäkin, että miksi hän yleensäkkään kiipeää. Sillä hetkellä hän ei kuitenkaan ymmärrä tai näe missä kohtaa hän vuorella on. Jos hän katsoisi ympärilleen ja huomaisi kuinka kaunista näköalaa siltäkin kohden vuorta voisikaan nähdä. Katsoessaan omiin kenkiinsä ei näekkään sitä kaukaisuutta ja kauneutta mitä hän on tullut vuorelta katsomaan. Näin jotenkin itseni kiipeämässä vuoren rinnettä.

Lähdetään tähänkin päivään yhteisin voimin ja ajatuksin. Voimia päiväänne

Turvamies kirjoitti:

Hyvää huomenta kaikille

Kotona on hyvä olla sairaanakin. Eilen iski kohtalainen flunssa. Olisiko uiminen Tampereen kylmässä vedessä edesauttanut sen tulemista? Aamulla oli mukava käydä saunassa ja nyt kirjoittelen teille istuen tuolilla joka hieroo selkääni.

Luin aamulla pienen pätkän kirjaa missä kerrottin vuorikiipeilijästä jonka tavoitteena ja suuntana on päästä vuoren huipulle. Kuvittelin hänet mielessäni siinä yksinäisyydessä ja erinalisissa sää olosuhteissa sinne vuoren rinteelle. Hän on kokenut monet vaikeudet ja vaaratilanteet matkalla. Välillä on helpompaa ja kiipeäminen onnistuu helposti kun taas joskus muutama metrikin on tuntien tulosta sormet verillä. Joskus kun hän pysähtyy väsyneenä, nälkäisenä ja märkänä, alkaa hän miettimään matkansa vaikeuksia ja niitä synkkiä hetkiä, ettei kiipeämisestä tule yhtään mitään. Miettii sitäkin, että miksi hän yleensäkkään kiipeää. Sillä hetkellä hän ei kuitenkaan ymmärrä tai näe missä kohtaa hän vuorella on. Jos hän katsoisi ympärilleen ja huomaisi kuinka kaunista näköalaa siltäkin kohden vuorta voisikaan nähdä. Katsoessaan omiin kenkiinsä ei näekkään sitä kaukaisuutta ja kauneutta mitä hän on tullut vuorelta katsomaan. Näin jotenkin itseni kiipeämässä vuoren rinnettä.

Lähdetään tähänkin päivään yhteisin voimin ja ajatuksin. Voimia päiväänne

Lue lisää

Hyvää iltaa ja yötä kaikille

Ihanan lämmin päivä alkaa olla lopuillaan. Minulla oli niin paljon eilen suunnitelmia tälle päivälle mutta jo yöllä sainkin huomata olevani oikein kunnolal flunssassa ja voimat ovat ollet pois koko päivän. Tyttäret olivat sulhasineen ja joimme syntymäpäiväkahvit sekä toisen sulhasen valmistujaisia. Kävimme myös pojan haudalle viemässä kukkia.

Minulla on aivan kamala nuha ja olo on aika huono. Huomenna pitäisi ajaa työmatkalle Imatralle ja Lappeenrantaan. Huomenna ei vielä ole töitä mutta maanantai aamuna on jo oltava paikalla.

En ole oikein ajksanut tänään ajatellakaan oikein mitään. ehkä pitää vain koettaa kerätä voimai leväten sillä huomisesta en vielä osaa sanoa, että oleko sairaampi vaiko terveempi.

Nukkukaa hyvin ja voikaa hyvin

Muistan teitä kaikkia iltarukouksissani

Turvamies kirjoitti:

Hyvää iltaa ja yötä kaikille

Ihanan lämmin päivä alkaa olla lopuillaan. Minulla oli niin paljon eilen suunnitelmia tälle päivälle mutta jo yöllä sainkin huomata olevani oikein kunnolal flunssassa ja voimat ovat ollet pois koko päivän. Tyttäret olivat sulhasineen ja joimme syntymäpäiväkahvit sekä toisen sulhasen valmistujaisia. Kävimme myös pojan haudalle viemässä kukkia.

Minulla on aivan kamala nuha ja olo on aika huono. Huomenna pitäisi ajaa työmatkalle Imatralle ja Lappeenrantaan. Huomenna ei vielä ole töitä mutta maanantai aamuna on jo oltava paikalla.

En ole oikein ajksanut tänään ajatellakaan oikein mitään. ehkä pitää vain koettaa kerätä voimai leväten sillä huomisesta en vielä osaa sanoa, että oleko sairaampi vaiko terveempi.

Nukkukaa hyvin ja voikaa hyvin

Muistan teitä kaikkia iltarukouksissani

Lue lisää

Hyvää huomenta ja lämmintä aamua kaikille

Yö meni kutakuinkin hyvin ja olenkin nyt ollut jalkeilla jo aamuvarhaisesta lähtien. Vointini on hieman eilistä parempi. Kirjoitin eilen vuorikiipeilijästä ja tänä aamuna mietin, että mikä voisi olla vuorikiipeilijän "toivo". Tietenkin hänen tarkoitus on päästä vuoren huipulle mistä avautuu valtavat näköalat ja tuntemukset Onhan se myös saavutus mihin hän on tähdännyt. Ehkäpä se toivo onkin se matka sinne huipulle johon mahtuu naurua ja kyyneleitä. Toivo siitä, että sinne pääsisi vaikka niin monet kerrat hän olisi ollut valmis luovuttamaan. Toivo siitäkin, että matkalla tapaisi jonkun toisen mukavan kiipeilijän ja näin matka koti huippua olisi monin kerroin helpompaa, mielekkäämpää ja turvallisempaa. On niin monia asioita mihin tarvitaan toivoa ja uskallusta mutta silti on omiakin voimia käytettävä huipulle päästäkseen. Joskus murtuneet kylkiluut, palentuneet jäsenet, avohaavat, kuume ja hapenpuute tuntuvat ylitsepääsemättömälle esteelle mutta silti hän jatkaa päämääräänsä kohti.

Monet kiipeilijät ovat joutuneet jättämään matkan kesken. Osa pakosta ja osa tahtomattaan. Osa huolimattomuuttaan. Osa vain jatkaa matkaa ja ehkäpä se matka kuvaakin hyvin elämää. Nekin jotka joutuivat keskeyttämään matkansa löysivät kuitenkin huippunsa sillä huippuja on koko matkan varrella ja näkymät ovat niiltäkin kohdin kauniit kunhan osaa ympärilleen katsoa. Kenkiinsä katsomalla näkee vain kuluneet kenkänsä mitkä kertovat karua tarinaansa menneistä retkistä.

Voimia päiväänne ja eletään toivossa. Se voi olla jälleennäkemistä sillä huipulla voi tavata niitäkin jotka ovat sinne oikotietä päässeet ja ovat siellä meitä odottamassa.

Isän kätteen väsymys, sairaudet, huolet, murheet ja ikävä. Kohti huippua ystävät!

Turvamies kirjoitti:

Hyvää huomenta ja lämmintä aamua kaikille

Yö meni kutakuinkin hyvin ja olenkin nyt ollut jalkeilla jo aamuvarhaisesta lähtien. Vointini on hieman eilistä parempi. Kirjoitin eilen vuorikiipeilijästä ja tänä aamuna mietin, että mikä voisi olla vuorikiipeilijän "toivo". Tietenkin hänen tarkoitus on päästä vuoren huipulle mistä avautuu valtavat näköalat ja tuntemukset Onhan se myös saavutus mihin hän on tähdännyt. Ehkäpä se toivo onkin se matka sinne huipulle johon mahtuu naurua ja kyyneleitä. Toivo siitä, että sinne pääsisi vaikka niin monet kerrat hän olisi ollut valmis luovuttamaan. Toivo siitäkin, että matkalla tapaisi jonkun toisen mukavan kiipeilijän ja näin matka koti huippua olisi monin kerroin helpompaa, mielekkäämpää ja turvallisempaa. On niin monia asioita mihin tarvitaan toivoa ja uskallusta mutta silti on omiakin voimia käytettävä huipulle päästäkseen. Joskus murtuneet kylkiluut, palentuneet jäsenet, avohaavat, kuume ja hapenpuute tuntuvat ylitsepääsemättömälle esteelle mutta silti hän jatkaa päämääräänsä kohti.

Monet kiipeilijät ovat joutuneet jättämään matkan kesken. Osa pakosta ja osa tahtomattaan. Osa huolimattomuuttaan. Osa vain jatkaa matkaa ja ehkäpä se matka kuvaakin hyvin elämää. Nekin jotka joutuivat keskeyttämään matkansa löysivät kuitenkin huippunsa sillä huippuja on koko matkan varrella ja näkymät ovat niiltäkin kohdin kauniit kunhan osaa ympärilleen katsoa. Kenkiinsä katsomalla näkee vain kuluneet kenkänsä mitkä kertovat karua tarinaansa menneistä retkistä.

Voimia päiväänne ja eletään toivossa. Se voi olla jälleennäkemistä sillä huipulla voi tavata niitäkin jotka ovat sinne oikotietä päässeet ja ovat siellä meitä odottamassa.

Isän kätteen väsymys, sairaudet, huolet, murheet ja ikävä. Kohti huippua ystävät!

Lue lisää

Hei kaikille! Olen yrittänyt nyt kolme kertaa kirjoittaa tänne, mutta viestini katoavat jonnekkin tai sitten nimimerkki ei enää kelpaa. Koetan nyt vielä testata tätä. (Viola)

viole kirjoitti:

Hei kaikille! Olen yrittänyt nyt kolme kertaa kirjoittaa tänne, mutta viestini katoavat jonnekkin tai sitten nimimerkki ei enää kelpaa. Koetan nyt vielä testata tätä. (Viola)

Lue lisää

Hei Viola ja muut

Lämpimät terveiset Lappeenrannasta. Auton mittari näytti lämpötilan olevan 29 astetta.

Viola, viestisi näkyy ja on luettavissa matkapuhelimellani.

Paljon on mietteitä ja muistoja mielessäni. En niistä nyt enempää. Lähden tuttavan mökille yöpymään ja huomenna ajamme Tampereelle Brucen konserttiin.

Tyhjä olotila vaivaa välillä mutta tiedän sen johtuvan väsymyksestä. Kirjoitelkaa te, että miten teillä menee.

isän kätteen päivänne

viole kirjoitti:

Hei kaikille! Olen yrittänyt nyt kolme kertaa kirjoittaa tänne, mutta viestini katoavat jonnekkin tai sitten nimimerkki ei enää kelpaa. Koetan nyt vielä testata tätä. (Viola)

Lue lisää

Eipä tänne viitti kirjoitella enään,kun suomi ylläpito teki tästä näin huonon systeemin.Viestit todellakin katoaa!!!

Anseliga68 kirjoitti:

Eipä tänne viitti kirjoitella enään,kun suomi ylläpito teki tästä näin huonon systeemin.Viestit todellakin katoaa!!!

On tämä palsta tullut huonommaksi. Minä en pääse samalla nimimerkillä jostakin syystä enää kirjoittamaan. Muutin nimimerkkini loppua yhdellä kirjaimella ja nyt onnistuu. En pääse kirjaantumaan ja olen yrittänyt lähettää kysymyksen salasanastani ja nimimerkistä, mutta sähköpostiini ei lupauksesta huolimatta ole tullut viestiä, että saisin tarkistaa ne. Kirjoitan sitten vähän muunnetulla nimimerkillä.

Pyhänaika meni aikamoisessa vilskeessä, kun välipojan perhe oli täällä meillä perjantaista sunnuntaihin. Kaksi lasta piti huolen siitä, että ei paljon omiaan ehtinyt miettiä.

Tosin senverran, kun kävin marketissa ostoksilla ja nuoria juhlatamineissaan pyöri lukiomme edustalla, niin iski mieleen, että tasan viisitoista vuotta sitten poikani pääsi siitä samaisesta koulusta ylioppilaaksi. Siinä pihalla kuvasimme häntä ja hänen tovereitaan. Silloin oli juhlan aika. Kesäkuussa hän lähti sitten armeijaan Upinniemeen ja sieltä alokasajan jälkeen Pansioon laivalle, kuten oli toivonut. Miten kaikki saattoi päättyä niin äkkiä ?Sitä ei vieläkään ymmärrä. Ei ehkä koskaan.

Tänään olin aamulla vesijumpassa ja pukuhuoneessa oli poikamme erään kouluaikaisen ystävän äiti. Hän taputti minua selkään ja alkoi puhua poikani poismenosta. Kysyi, miten olen selvinnyt ja muuta. Mitäpä siihen. Ne tavalliset vastaukset. Hänen aviomiehensä menehtyi äkillisesti aika nuorena, joten kyllä hänkin on osansa murhetta saanut.

Olemme miehen kanssa pysytelleet täällä kotona. Vähän olemme miettineet, että muuttaisimmeko mökille. Nyt olisi hyvä tilaisuus olla siellä ihan kahdestaan. Toisaalta ei oikein ole haluja. Siellä muistot oikein kuin hyökkäävät päälle. Kaikki muistuttaa pojasta. Viimeisenä kesänä hän oli siellä paljon kanssamme. Jotenkin muistot siitä lohduttavatkin, mutta ne tekevät myös niin kipeää.
Kotonakin on kyllä ollut aika paljon tekemistä. Mies saa varmaan tänään valmiiksi uuden ulkoverannan ja siitä tuli mielestämme oikein hieno.

Olemme pyöräilleet nyt joka ilta pitkiä lenkkejä, kun mies on päässyt pyöräilyn makuun. Minä olen aina pyöräillyt paljon, työmatkatkin ilmalla kuin ilmalla, kesät talvet.

Toivotaan, että tästä palstasta tehtäisiin vielä kelvollinen ja paremmin toimiva.

Hyvää illanjatkoa teille ystävät.

Viole kirjoitti:

On tämä palsta tullut huonommaksi. Minä en pääse samalla nimimerkillä jostakin syystä enää kirjoittamaan. Muutin nimimerkkini loppua yhdellä kirjaimella ja nyt onnistuu. En pääse kirjaantumaan ja olen yrittänyt lähettää kysymyksen salasanastani ja nimimerkistä, mutta sähköpostiini ei lupauksesta huolimatta ole tullut viestiä, että saisin tarkistaa ne. Kirjoitan sitten vähän muunnetulla nimimerkillä.

Pyhänaika meni aikamoisessa vilskeessä, kun välipojan perhe oli täällä meillä perjantaista sunnuntaihin. Kaksi lasta piti huolen siitä, että ei paljon omiaan ehtinyt miettiä.

Tosin senverran, kun kävin marketissa ostoksilla ja nuoria juhlatamineissaan pyöri lukiomme edustalla, niin iski mieleen, että tasan viisitoista vuotta sitten poikani pääsi siitä samaisesta koulusta ylioppilaaksi. Siinä pihalla kuvasimme häntä ja hänen tovereitaan. Silloin oli juhlan aika. Kesäkuussa hän lähti sitten armeijaan Upinniemeen ja sieltä alokasajan jälkeen Pansioon laivalle, kuten oli toivonut. Miten kaikki saattoi päättyä niin äkkiä ?Sitä ei vieläkään ymmärrä. Ei ehkä koskaan.

Tänään olin aamulla vesijumpassa ja pukuhuoneessa oli poikamme erään kouluaikaisen ystävän äiti. Hän taputti minua selkään ja alkoi puhua poikani poismenosta. Kysyi, miten olen selvinnyt ja muuta. Mitäpä siihen. Ne tavalliset vastaukset. Hänen aviomiehensä menehtyi äkillisesti aika nuorena, joten kyllä hänkin on osansa murhetta saanut.

Olemme miehen kanssa pysytelleet täällä kotona. Vähän olemme miettineet, että muuttaisimmeko mökille. Nyt olisi hyvä tilaisuus olla siellä ihan kahdestaan. Toisaalta ei oikein ole haluja. Siellä muistot oikein kuin hyökkäävät päälle. Kaikki muistuttaa pojasta. Viimeisenä kesänä hän oli siellä paljon kanssamme. Jotenkin muistot siitä lohduttavatkin, mutta ne tekevät myös niin kipeää.
Kotonakin on kyllä ollut aika paljon tekemistä. Mies saa varmaan tänään valmiiksi uuden ulkoverannan ja siitä tuli mielestämme oikein hieno.

Olemme pyöräilleet nyt joka ilta pitkiä lenkkejä, kun mies on päässyt pyöräilyn makuun. Minä olen aina pyöräillyt paljon, työmatkatkin ilmalla kuin ilmalla, kesät talvet.

Toivotaan, että tästä palstasta tehtäisiin vielä kelvollinen ja paremmin toimiva.

Hyvää illanjatkoa teille ystävät.

Lue lisää

Olen lueskellut kirjoituksianne ja saanut niistä lohdutusta ja voimaa. Oma tyttöni kuoli 2.5, siis tänään tuli 1 kk surun aikaa eletyksi. päivä kerrallaan on tässä menty eteenpäin ja välillä taas taaksepäin. Suru pulpahtelee pitkin päivää esille,on koko ajan mukana, mielessä. En tiedä miten jaksan eteenpäin....
Viikonloppuna siivosin haudalta kukkavihot (siunaustilaisuudessa lasketut) pois,kynttilöitä sinne ei saa kesäaikana viedä, uusia kukkia vein.
huomenna on uusi päivä

kastepisara kirjoitti:

Olen lueskellut kirjoituksianne ja saanut niistä lohdutusta ja voimaa. Oma tyttöni kuoli 2.5, siis tänään tuli 1 kk surun aikaa eletyksi. päivä kerrallaan on tässä menty eteenpäin ja välillä taas taaksepäin. Suru pulpahtelee pitkin päivää esille,on koko ajan mukana, mielessä. En tiedä miten jaksan eteenpäin....
Viikonloppuna siivosin haudalta kukkavihot (siunaustilaisuudessa lasketut) pois,kynttilöitä sinne ei saa kesäaikana viedä, uusia kukkia vein.
huomenna on uusi päivä

Lue lisää

Huomenta kaikille ystävät väsyneeltä pikkuminältäni, joka ei oikein tänä aamuna tahtonut millään päästä käyntiin.

Nukun jotenkin raskaasti yöni, nukun paljon ja unia näkemättä.

Etenkin ajatukseni sinulle Kastepisara tänä aamuna. Lisää uusia vanhempia, joiden on asteltava tämä surun tie. Päivä kerrallaanhan se on, kun muuta ei voi. Välillä kaksi askelta taakseppäin ja välillä taas askel kerralla eteenpäin. Puhutaan niin paljon surun eri vaiheista ja miten suru etenee. Jossakin määrin ne määritelmät voivat pitää paikkansakkin, mutta aina en vieläkään tiedä, missä vaiheessa surua nyt juuri olisin. Minä vain olen. Suru tulee ajan kanssa siedettävämmäksi, se vain on rinnallakulkija ja sille ei voi mitään. Oma poikani on ajatuksissani ainakin jossakin taustalla kaikessa mitä teen. Välillä voin olla jo pitkiäkin aikoja ajattelematta häntä, mutta sitten yhtäkkiä saa kuin iskun vatsaansa ja tuntuu, että tätä ei millään kestä. Poikani kuolemasta tulee tämän kuun loppupuolella puolitoista vuotta.
Täältä palstalta olen minäkin saanut paljon vertaistukea, lukemalla toisten tunteista ja päivien kulusta. Eteenpäin päivä kerrallaan me kaikki olemme menneet, välillä paremmin, välillä huonommin.

Eilen oli mieheni ja minun 36 v hääpäivä. Ei siitä sen enempää, emme sitä mitenkään edes juhlineet, vaikka onhan se jo pitkä aika olla yhdessä. Ajattelin eilen avioparia, joka oli ollut yhdessä jo paljon kauemmin. Vanhoja ihmisiä, joilla oli vain toisensa. Mies hoiti vaimoaan ja kun hän sitten kuoli, niin mies itki ja sanoi, että hän on niin yksin, niin yksin. Niihin sanoihin ja hänen katseeseensa sisältyi niin paljon, hän oli niin yksin. Hänellä ei ollut omien sanojensa mukaan enää mitään, mikä pitäisi häntä elämässä.

Täällä meillä on aurinkoista, hieman kolea tuuli. Luonto on kauneimmillaan. Katselimme metsässä, että mustikkasadosta näyttäisi tulevan hyvä, kielot ovat aloittamassa kukintaansa. Viime kesästä en muista kuin sateen, joka sopi hyvin oman surulliseen olooni. Luontokin itki kanssani poikani kuolemaa, siltä se tuntui.

Hyvää päivää kaikille, toivottavasti Turvamies on tervehtynyt.

kastepisara kirjoitti:

Olen lueskellut kirjoituksianne ja saanut niistä lohdutusta ja voimaa. Oma tyttöni kuoli 2.5, siis tänään tuli 1 kk surun aikaa eletyksi. päivä kerrallaan on tässä menty eteenpäin ja välillä taas taaksepäin. Suru pulpahtelee pitkin päivää esille,on koko ajan mukana, mielessä. En tiedä miten jaksan eteenpäin....
Viikonloppuna siivosin haudalta kukkavihot (siunaustilaisuudessa lasketut) pois,kynttilöitä sinne ei saa kesäaikana viedä, uusia kukkia vein.
huomenna on uusi päivä

Lue lisää

Hyvää päivää Kastepisara

On ikävää, että saan sinuakin toivottaa tervetulleeksi tänne meidän muiden surevien joukkoon. Tällaista tilnnetta ei pitäisi olla kenenkään elämässä mutta niin vain on.
Kiitän sinua, että kirjoitit ja tulit mukaan. Kuljetaan täällä virtuaalimaailmassa se matka yhdessä mikä itsekullekin on suotu. jaetaan kokemuksemme ja tunteemme. Ei olla yksin, eikä mietitä yksin vastauksia kysymyksiin MIKSI?

On vaikeaa määritellä omaa tai kenenkään surua ja siihen liittyvää aikaa. 18-vuotiaan poikani kuolemasta tulee ensiviikolla tasan vuosi. Muistan tänäänkin viimekesän ja sen sumun sekä epätoivon. Eikä suru ja ikävä ole poistunut mihinkään mutta on ollut helpottavampaa surua kantaa vaikka mieli vaihteleekin ylös ja -alas. Siis kokemuksesta voin sanoa, että ainakin minun kohdalla suru jollakin tapaa muuttaa muotoaan. Olen osannut myös itsekin kerätä voimia. Minun suurin lohdutukseni ja myötätunto on ollut tämä palsta ja sillä kirjoittavat kanssaihmiset. Puhumme samaa kieltä, tunnemme samaa tunnetta ja elämme tätä elämän tilannetta yhdessä eteenpäin.

Voimia sinulle ja pysy mukana

Turvamies kirjoitti:

Hyvää päivää Kastepisara

On ikävää, että saan sinuakin toivottaa tervetulleeksi tänne meidän muiden surevien joukkoon. Tällaista tilnnetta ei pitäisi olla kenenkään elämässä mutta niin vain on.
Kiitän sinua, että kirjoitit ja tulit mukaan. Kuljetaan täällä virtuaalimaailmassa se matka yhdessä mikä itsekullekin on suotu. jaetaan kokemuksemme ja tunteemme. Ei olla yksin, eikä mietitä yksin vastauksia kysymyksiin MIKSI?

On vaikeaa määritellä omaa tai kenenkään surua ja siihen liittyvää aikaa. 18-vuotiaan poikani kuolemasta tulee ensiviikolla tasan vuosi. Muistan tänäänkin viimekesän ja sen sumun sekä epätoivon. Eikä suru ja ikävä ole poistunut mihinkään mutta on ollut helpottavampaa surua kantaa vaikka mieli vaihteleekin ylös ja -alas. Siis kokemuksesta voin sanoa, että ainakin minun kohdalla suru jollakin tapaa muuttaa muotoaan. Olen osannut myös itsekin kerätä voimia. Minun suurin lohdutukseni ja myötätunto on ollut tämä palsta ja sillä kirjoittavat kanssaihmiset. Puhumme samaa kieltä, tunnemme samaa tunnetta ja elämme tätä elämän tilannetta yhdessä eteenpäin.

Voimia sinulle ja pysy mukana

Lue lisää

Hei vielä

Koetin saada äsken kirjoitukseni palstan loppuun ikään kuin uutena. Ennen se toimi hyvin mutta nykyisin se heittää kirjoituksen jonnekin väliin. Ärsyttää!
Joten se löytyy yläosasta.

Turvamies kirjoitti:

Hyvää päivää Kastepisara

On ikävää, että saan sinuakin toivottaa tervetulleeksi tänne meidän muiden surevien joukkoon. Tällaista tilnnetta ei pitäisi olla kenenkään elämässä mutta niin vain on.
Kiitän sinua, että kirjoitit ja tulit mukaan. Kuljetaan täällä virtuaalimaailmassa se matka yhdessä mikä itsekullekin on suotu. jaetaan kokemuksemme ja tunteemme. Ei olla yksin, eikä mietitä yksin vastauksia kysymyksiin MIKSI?

On vaikeaa määritellä omaa tai kenenkään surua ja siihen liittyvää aikaa. 18-vuotiaan poikani kuolemasta tulee ensiviikolla tasan vuosi. Muistan tänäänkin viimekesän ja sen sumun sekä epätoivon. Eikä suru ja ikävä ole poistunut mihinkään mutta on ollut helpottavampaa surua kantaa vaikka mieli vaihteleekin ylös ja -alas. Siis kokemuksesta voin sanoa, että ainakin minun kohdalla suru jollakin tapaa muuttaa muotoaan. Olen osannut myös itsekin kerätä voimia. Minun suurin lohdutukseni ja myötätunto on ollut tämä palsta ja sillä kirjoittavat kanssaihmiset. Puhumme samaa kieltä, tunnemme samaa tunnetta ja elämme tätä elämän tilannetta yhdessä eteenpäin.

Voimia sinulle ja pysy mukana

Lue lisää

on tosi kylmä ,tulin koneelle ja löysin viestinne Viole ja turvamies - kiitos lohdutuksen sanoista. Päiväni on taas jotenkin kulunut, yksityisyrittäjänä on PAKKO töissä vaan jaksaa , olen asiakaspalvelussa ja päivittäin on hetkiä jolloin tunteet ryöpsähtävät ja olen kyllä siinä asiakkaitakin "pelotellut", tuntuu että ihmiset oikein pelkäävät kohdata tällasta surua. Onneksi tunteet pysyvät nyt piilossa paljon paremmin,eka viikolla tytön kuoleman jälkeen oli asiasta pakonomainen tarve kaikille puhua. Olisi tehnyt mieli HUUTAA, että lapseni on kuollut.
Minun tyttöni oli 19-vuotias kuollessaan, lapseni sairasti pitkään (4 vuotta)kaksisuuntaista mielialhäiriötä, jossa mania ja depressio vuorottelevat. sairaus on parantumaton, joillakin lääkitys auttaa ,muttei kaikille löydy mielentasapainoa. Yritimme kaikin tavoin häntä tukea,kuten muutkin läheiset,mutta apu ei riittänyt. On vaan niin kova ikävä koko ajan.

Kastepisara kirjoitti:

on tosi kylmä ,tulin koneelle ja löysin viestinne Viole ja turvamies - kiitos lohdutuksen sanoista. Päiväni on taas jotenkin kulunut, yksityisyrittäjänä on PAKKO töissä vaan jaksaa , olen asiakaspalvelussa ja päivittäin on hetkiä jolloin tunteet ryöpsähtävät ja olen kyllä siinä asiakkaitakin "pelotellut", tuntuu että ihmiset oikein pelkäävät kohdata tällasta surua. Onneksi tunteet pysyvät nyt piilossa paljon paremmin,eka viikolla tytön kuoleman jälkeen oli asiasta pakonomainen tarve kaikille puhua. Olisi tehnyt mieli HUUTAA, että lapseni on kuollut.
Minun tyttöni oli 19-vuotias kuollessaan, lapseni sairasti pitkään (4 vuotta)kaksisuuntaista mielialhäiriötä, jossa mania ja depressio vuorottelevat. sairaus on parantumaton, joillakin lääkitys auttaa ,muttei kaikille löydy mielentasapainoa. Yritimme kaikin tavoin häntä tukea,kuten muutkin läheiset,mutta apu ei riittänyt. On vaan niin kova ikävä koko ajan.

Lue lisää

Hei Kastepisara

Lapsemme olivat jo aikuisia ja saimme kuitenkin viettää tämän ajan heidän kanssaan. Toisilla se aika on lyhyempi. Mikään ei ole oikea aika luopua lapsesta. Vain se, että itse poistuu ennen lapsiaan. Näin se ei vaan aina mene ja aika elämässä tulee täyteen juuri silloin kuin se on tarkoitettu. Uskon, että tämän maallisen ajan jälkeen alkaa ikuisuus. sekin on aika määrite mutta aivan toisenlainen ja ihmeellinen. Sinne minäkin jokupäivä matkaan mutat sitä ennen on vain elettävä surua ja ikävää kantaen.

Jotkut meistä eivät jaksa olla töissä ja voimat ovat poissa kun suru painaa. Itse koetin väksin olla töissä ja minulle se olikin ihan hyvä vaihtoehto. Sain väkisin jotain muuta ajateltavaa ja sitäkautta jaksoin kivuta pikkuhiljaa eteenpäin. en tiedä oliko se oikein mutta näin koetin toimia. Romahduksiakin tuli mutta nykyään ne ovat vähentyneet. Ikävä riipoo päivittäin rintaa muistojen kautta. On niin paljon tilanteita missä kuvittelen tai toivoisin poikani olevan mukana. Kova on ikävä minullakin lastani!

Koeta kuitenkin välillä levätä sillä voimia tarvitaan ja joskus tilanteet vaihtelevat. Pidä hyvä huoli nyt itsestäsi ja läheisistäsi. Joskus nälkä, väsymys, matkustaminen ovat minulel lisä myrkkyä ja näistäkin asioista huolehtiminen on nyt erityisen tärkeää.

Toivon, että jos vain jaksat niin jatkat kirjoittamista. Sinullakin on vielä paljon meille muille annettavaa.

Isän kätteen iltasi ja yösi.