Pitääkö olla todella älykäs päästäkseen lääkikseen?

nimenomaan suurinosa lääkiksessä opiskelevista on päässyt sisään määrätietoisuudella ja kovalla puurtamisella. enemmistö älyllisesti hyvää keskivertoa, tietysti joukossa muutamia älykköjäkin...niin kuin varmasti jokaisessa tiedekunnassa :)

lääkisläinen :) kirjoitti:

nimenomaan suurinosa lääkiksessä opiskelevista on päässyt sisään määrätietoisuudella ja kovalla puurtamisella. enemmistö älyllisesti hyvää keskivertoa, tietysti joukossa muutamia älykköjäkin...niin kuin varmasti jokaisessa tiedekunnassa :)

Lue lisää

Älykkyys on siis saavutetttavissa kirjoja lukemalla ja tehtäsviä harjoitelemalla. Siis matematiikkaa. kemiaa, biologiaa, fysiikkaa ja Galenos.

Ihmetetyttää varsinkin tyttöjen hinku lääkikseen... Itsekin olin vuoden Hgin lääkiksessä ja totesin mikroskoopin ääressä, ettei ole minua kiinnostava ala kuitenkaan.

mieti vielä kirjoitti:

Ihmetetyttää varsinkin tyttöjen hinku lääkikseen... Itsekin olin vuoden Hgin lääkiksessä ja totesin mikroskoopin ääressä, ettei ole minua kiinnostava ala kuitenkaan.

Mutta ei kai itse laakarin tyo sitten tuota valttamatta ole?

Itseäni jaksaa lääkiksessä opiskelevana aina ihmetyttää tämä joku käsittämätön hinku nostaa lääkis jollekin ihmeelliselle jalustalle, ja siellä opiskelevat joksikin palvottaviksi guruiksi, joista sitten ihmetellään, että "mahtavatko ne olla edes tavallisia kuolevaisia kun ovat noin mahtavaan paikkaan menneet kouluun?"

Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että ei lääkis ole sisäänpääsyprosenttien perusteella (eihän se tietty yksinään sisäänpääsyn helppoutta määrää) suinkaan edes se vaikein ala päästä opiskelemaan. Toisekseen, useampaakin akateemista alaa opiskelleena voin sanoa, että ei lääkis ole kouluna mitenkään sen kummempi tai vaikeampi kuin muutkaan akateemiset alat. Ehkä keskimääräistä isotöisempi, mutta toisaalta yksittäiset opiskeltavat asiat eivät yleensä ole juurikaan vaikeita, niitä vain on paljon. Toiset asiat ovat toisille helpompia, toisille taas toiset.

Eikä se sisäänpääsy nyt mikään ylimaallinen yliluonnollinen jumalaista älyä vaativa suoritus ole, kyllä siitä selviää ihan normaaliaivoilla ja normaaliälyllä. Luonnontieteellisenä alana lahjakkuus luonnontieteissä on tietty suotavaa ja toivottavaa, mutta työtä tekemällä nyt menee läpi vaikka harmaasta kivestä, jos ei ole ihan toivoton tumpelo.

Lääkiksessä kirjoitti:

Itseäni jaksaa lääkiksessä opiskelevana aina ihmetyttää tämä joku käsittämätön hinku nostaa lääkis jollekin ihmeelliselle jalustalle, ja siellä opiskelevat joksikin palvottaviksi guruiksi, joista sitten ihmetellään, että "mahtavatko ne olla edes tavallisia kuolevaisia kun ovat noin mahtavaan paikkaan menneet kouluun?"

Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että ei lääkis ole sisäänpääsyprosenttien perusteella (eihän se tietty yksinään sisäänpääsyn helppoutta määrää) suinkaan edes se vaikein ala päästä opiskelemaan. Toisekseen, useampaakin akateemista alaa opiskelleena voin sanoa, että ei lääkis ole kouluna mitenkään sen kummempi tai vaikeampi kuin muutkaan akateemiset alat. Ehkä keskimääräistä isotöisempi, mutta toisaalta yksittäiset opiskeltavat asiat eivät yleensä ole juurikaan vaikeita, niitä vain on paljon. Toiset asiat ovat toisille helpompia, toisille taas toiset.

Eikä se sisäänpääsy nyt mikään ylimaallinen yliluonnollinen jumalaista älyä vaativa suoritus ole, kyllä siitä selviää ihan normaaliaivoilla ja normaaliälyllä. Luonnontieteellisenä alana lahjakkuus luonnontieteissä on tietty suotavaa ja toivottavaa, mutta työtä tekemällä nyt menee läpi vaikka harmaasta kivestä, jos ei ole ihan toivoton tumpelo.

Lue lisää

Ainoastaan pieni osa n. 1000€ valmennuskurssiin, ja galenokseen satoja tunteja sijoittaneista pääsee sisään. Kyllä sitä sisäänpääsyä voi ihan kohtuullisen vaikeana pitää.

Monet rannalle jääneistä ovat vähintäänkin normaaliälyisiä ja löytyypä monelta joku muu opiskelupaikka/tutkintokin. Mutta ilmeisesti esim. peruskemisti on sitten sinun ylimielisen pikku lääkispaskiaisen mielestä normaaliälyä ja normaaliaivoja vähäisemmin varustettu?

lääkikseen pyrkivän puoliso kirjoitti:

Ainoastaan pieni osa n. 1000€ valmennuskurssiin, ja galenokseen satoja tunteja sijoittaneista pääsee sisään. Kyllä sitä sisäänpääsyä voi ihan kohtuullisen vaikeana pitää.

Monet rannalle jääneistä ovat vähintäänkin normaaliälyisiä ja löytyypä monelta joku muu opiskelupaikka/tutkintokin. Mutta ilmeisesti esim. peruskemisti on sitten sinun ylimielisen pikku lääkispaskiaisen mielestä normaaliälyä ja normaaliaivoja vähäisemmin varustettu?

Lue lisää

Siis: "Monet rannalle jääneistä ovat vähintäänkin normaaliälyisiä ja löytyypä monelta joku muu opiskelupaikka/tutkintokin" Totta, mutta voin vain vastata, että toisaalta monet sisään päässeistä eivät suinkaan ole mitään 160:n ÄO:lla varustettuja ultimaalisia monilahjakkuuksia, vaan myös ihan normaaliälyisiä ihmisiä, eikä läheskään kaikilla ole lukion lisäksi minkäänlaista tutkintoa/opiskelupaikkaa takana. Yritin kirjoituksellani hakea takaa lähinnä sitä, että lääkis tuntuu niin kovin monelle olevan joku käsittämätön pakkomielle, että sinne yritetään sisään ne kymmenen kertaa sitten vaikka väkisin kaiken maailman valmennuskurssien ja muitten epätoivoisia hyväksikäyttävien rahastuspuljujen voimalla, ja samalla hankitaan itselle ihan järjetön paniikki koko sisäänpääsyn suhteen. En yrittänyt sanoa, että sisäänpääsy on läpihuutojuttu, tottakai se on vaikeaa ja vaatii työtä, mutta mielestäni on liioiteltua ketjun aloittajan tavoin pohtia, että "mahtaako sinne normaali ihminen edes päästä sisälle?" Toisekseen, kun tunku on kovaa ja kaikki lukevat paljon, on pääsykokeessa usein sisäänpääsyn ja putoamisen tienoo pisteytyksessä helvetin tiukka. Siihen yhtä pistettä vaille sisäänpäässeitten joukkoon mahtuu tolkuton kasa ihmisiä, joista varmasti tulisi ihan yhtä "päteviä" opiskelijoita ja lääkäreitä/hammaslääkäreitä kuin sisäänpäässeistä. Tuossa varsin isolla "harmaalla alueella" ratkaisee jo tuurikin enemmän kuin todellinen lahjakkuus. Itse uskon vakaasti, että iso osa lääkikseen hakevista kyllä osaa Galenoksen, on ymmärtänytkin sen sisällön, hallitsee kemiat ja fysiikat jne, ja että pääsykoetilanteessa useimmilla hakijoilla ratkaisevimmaksi tekijäksi muodostuu paineensietokyky, vastaustekniikka ja RENNON VARMA suoritus. Panikoimalla ("apua apua apua, tässä se suunnaton taivaan portin avaava koe nyt on, miten mä pärjään... apua siis hirveetä") ja hätiköimällä pilattujen pääsykokeitten määrä on varmasti isompi kuin tiedonpuutteesta johtuvien. Ja tuo oli juuri edellisen viestini tarkoitus, valaa uskoa ja rohkaista, eikä suinkaan olla sanojesi mukainen "ylimielinen lääkispaskiainen."

Lääkiksessä kirjoitti:

Siis: "Monet rannalle jääneistä ovat vähintäänkin normaaliälyisiä ja löytyypä monelta joku muu opiskelupaikka/tutkintokin" Totta, mutta voin vain vastata, että toisaalta monet sisään päässeistä eivät suinkaan ole mitään 160:n ÄO:lla varustettuja ultimaalisia monilahjakkuuksia, vaan myös ihan normaaliälyisiä ihmisiä, eikä läheskään kaikilla ole lukion lisäksi minkäänlaista tutkintoa/opiskelupaikkaa takana. Yritin kirjoituksellani hakea takaa lähinnä sitä, että lääkis tuntuu niin kovin monelle olevan joku käsittämätön pakkomielle, että sinne yritetään sisään ne kymmenen kertaa sitten vaikka väkisin kaiken maailman valmennuskurssien ja muitten epätoivoisia hyväksikäyttävien rahastuspuljujen voimalla, ja samalla hankitaan itselle ihan järjetön paniikki koko sisäänpääsyn suhteen. En yrittänyt sanoa, että sisäänpääsy on läpihuutojuttu, tottakai se on vaikeaa ja vaatii työtä, mutta mielestäni on liioiteltua ketjun aloittajan tavoin pohtia, että "mahtaako sinne normaali ihminen edes päästä sisälle?" Toisekseen, kun tunku on kovaa ja kaikki lukevat paljon, on pääsykokeessa usein sisäänpääsyn ja putoamisen tienoo pisteytyksessä helvetin tiukka. Siihen yhtä pistettä vaille sisäänpäässeitten joukkoon mahtuu tolkuton kasa ihmisiä, joista varmasti tulisi ihan yhtä "päteviä" opiskelijoita ja lääkäreitä/hammaslääkäreitä kuin sisäänpäässeistä. Tuossa varsin isolla "harmaalla alueella" ratkaisee jo tuurikin enemmän kuin todellinen lahjakkuus. Itse uskon vakaasti, että iso osa lääkikseen hakevista kyllä osaa Galenoksen, on ymmärtänytkin sen sisällön, hallitsee kemiat ja fysiikat jne, ja että pääsykoetilanteessa useimmilla hakijoilla ratkaisevimmaksi tekijäksi muodostuu paineensietokyky, vastaustekniikka ja RENNON VARMA suoritus. Panikoimalla ("apua apua apua, tässä se suunnaton taivaan portin avaava koe nyt on, miten mä pärjään... apua siis hirveetä") ja hätiköimällä pilattujen pääsykokeitten määrä on varmasti isompi kuin tiedonpuutteesta johtuvien. Ja tuo oli juuri edellisen viestini tarkoitus, valaa uskoa ja rohkaista, eikä suinkaan olla sanojesi mukainen "ylimielinen lääkispaskiainen."

Lue lisää

Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja tulkitsin alkuperäisen kirjoituksesi juuri kuten itse sen "avasit". Minua ärsyttää nämä "maailman vaikein koe"-tyypit. Kokeesta on tehty elämää ihmeellisempi. Tuntuu välillä, että hakeminen/lukeminen/mahdoton koe on toisille "pätemisen paikka".

järki käteen kirjoitti:

Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja tulkitsin alkuperäisen kirjoituksesi juuri kuten itse sen "avasit". Minua ärsyttää nämä "maailman vaikein koe"-tyypit. Kokeesta on tehty elämää ihmeellisempi. Tuntuu välillä, että hakeminen/lukeminen/mahdoton koe on toisille "pätemisen paikka".

Lue lisää

Lääkikseen pääsemiseen vaaditaa keskivertoa suurempi päättely-, hahmotus-, ja omaksumiskyky. Tekemällä duunia kovaa parannetaan mahdollisuuksia, mutta valmennuskurssilla esimerkiksi opettajamme aikanaan skriivaamia vastauksia ja kurssitovereiden lukutahtia seuratessani on käynyt selväksi että keskivertojampan pääsy lääketieteelliseen on aikalailla monivuotinen projekti. Jos minä peruslaiskalla lukio-opiskelullani ja LEEEEM papereillani olen helisemässä ja hajoamassa Galenoksen edessä, ei se voi olla helppoa kaverille joka kirjoitti ne KESKIVERTO paperit (esim MCCCB) ja vuodatti verta ja hikeä niiden eteen. Lääkisopiskelijat itse elävät norsunluutornissa jossa kuvitellaan että kaikki ovat yhtä älykkäitä kuin he. Sama pätee toki myös muille tyypillisesti vuosikerran eliitin suosimille aloille pyrittäessä. 1)lahjakas ja ahkera 2)lahjakas ja riittävän ahkera 3)lahjaton ja ahkera 4)lahjakas ja laiska 5)tyhmä ja laiska.

alskjfowehf kirjoitti:

Lääkikseen pääsemiseen vaaditaa keskivertoa suurempi päättely-, hahmotus-, ja omaksumiskyky. Tekemällä duunia kovaa parannetaan mahdollisuuksia, mutta valmennuskurssilla esimerkiksi opettajamme aikanaan skriivaamia vastauksia ja kurssitovereiden lukutahtia seuratessani on käynyt selväksi että keskivertojampan pääsy lääketieteelliseen on aikalailla monivuotinen projekti. Jos minä peruslaiskalla lukio-opiskelullani ja LEEEEM papereillani olen helisemässä ja hajoamassa Galenoksen edessä, ei se voi olla helppoa kaverille joka kirjoitti ne KESKIVERTO paperit (esim MCCCB) ja vuodatti verta ja hikeä niiden eteen. Lääkisopiskelijat itse elävät norsunluutornissa jossa kuvitellaan että kaikki ovat yhtä älykkäitä kuin he. Sama pätee toki myös muille tyypillisesti vuosikerran eliitin suosimille aloille pyrittäessä. 1)lahjakas ja ahkera 2)lahjakas ja riittävän ahkera 3)lahjaton ja ahkera 4)lahjakas ja laiska 5)tyhmä ja laiska.

Lue lisää

Sama perustotuus pätee kuin kaikissa muissakin valintakokeissa. Sisään päästäkseen ei tarvitse olla hyvä, vaan parempi kuin muut hakijat. Kokeessa ainut tavoite on saada enemmän pisteitä kuin vieressä istuva, tämä on karua mutta totta. Suuri osa pyrkijöistä on tosissaan ja tulee tekemään kaikkensa voittaakseen sinut. Ei kannata antaa tasoitusta löysäilemällä lukiossa, kaikki kurssit kemiasta, fysiikasta, pitkästä matematiikasta ja biologiasta kannattaa suorittaa ja myös hyvin. Itse opiskelu on jo helpompaa, vaikka työmäärää riittääkin. Opiskelussa kuitenkin tavoite on oppia asiat hyvin, eikä tarvitse kilpailla toisten kanssa.

lääkikseen pyrkivän puoliso kirjoitti:

Ainoastaan pieni osa n. 1000€ valmennuskurssiin, ja galenokseen satoja tunteja sijoittaneista pääsee sisään. Kyllä sitä sisäänpääsyä voi ihan kohtuullisen vaikeana pitää.

Monet rannalle jääneistä ovat vähintäänkin normaaliälyisiä ja löytyypä monelta joku muu opiskelupaikka/tutkintokin. Mutta ilmeisesti esim. peruskemisti on sitten sinun ylimielisen pikku lääkispaskiaisen mielestä normaaliälyä ja normaaliaivoja vähäisemmin varustettu?

Lue lisää

Tee jotain raivoasenteellesi ja nopeasti. Sairaalat kuhisevat söpöjä hoitsuja, joilta löytyy sekä käytöstapoja että sisälukutaitoa. Saatat pian olla ex-puoliso, jos aiot olla jatkossakin "tollane".

Onnea nöyryyden tielle.

Ei tarvitse osata ulkoa vaan tajuta, hoksata ja ymmärtää. Mikäli olet auttamattoman huono fysiikassa ja kemiassa niin aika toivotonta päästä sisään.

Kovalla työllä pääsee kyllä pitkälle! Mut vaikka kuinka lukee niin ei välttämättä pääse lääkikseen koska ne myös vaatii soveltuvuutta mitä kaikille ei ole valitettavasti siunattu...

Ikävää nostaa vanha keskustelu (riitely) taas jaloilleen, mutta en voinut olla kommentoimatta tätä.

Ensinnäkin älykkyys on varsin moniulotteinen käsite, mutta oletettavasti kysyjä haki aikanaan matemaattis-loogista päättelykykyä ja muita siihen liittyviä seikkoja, joita älykkyysosamäärä kuvaa varsin hyvin. Useita lähteitä (hakukoneiden avulla löytyy hyvin paljon erilaisia näkemyksiä) tarkastellessani havaitsin, että lääkärien keskimääräinen älykkyysosamäärä on arvioitu välille 105–135. Toisaalta esimerkiksi Statistic Brainin mukaan keskiarvo on 111 terveys- ja lääketieteiden piirissä (http://www.statisticbrain.com/iq-estimates-by-intended-college-major/), ja kun otetaan huomioon, että Statistic Brain on niin Forbesin, CNN:n, The New York Timesin kuin Business Insiderinkin hovitilastontuottaja, on mielestäni hyvinkin luontevaa hyväksyä arvoksi 111. Huomioon on kuitenkin otettava, että Statistic Brainin arvo oli yleisesti terveysalalla toimivien keskiarvo. Uskon (en siis tiedä), että lääketieteelliseen tiedekuntaan sisäänpäässeiden älyykkyysosamäärän keskiarvo on jopa 125:n luokkaa.

Mainittakoon vielä, että Lewis Termanin mukaan lukeman 120–140 omaavat ihmiset ovat erittäin älykkäitä (very superior intelligence), kun taas neroiksi tai liki neroiksi hän käsitti ne ihmiset, joiden lukema on yli 140 (http://www.iqcomparisonsite.com/IQBasics.aspx).

Koska Termanin spektri on vuodelta 1916, se ei välttämättä päde nykyisissä testistandardeissa. Parasta lienee tarkastella prosentuaalista jakaumaa älykkyysosamäärän parissa. Vähintään älykkyysosamäärän 125 omaavia ihmisiä on 5,8 % väestöstä, kun taas vähintään lukeman 111 saa 23,2 %. Ne ihmiset, joilla älykkyysosamäärä on 140, muodostavat neljä promillea ihmiskunnasta.

Lääketiede on kauppatieteiden ja oikeustieteen ohella perinteisesti ollut vakiovalinta niille ihmisille, joilla on vahva paine joko kohottaa omaa yhteiskunnallis-sosiaalista statustaan (ja palkkapussiaan) tai jatkaa sukunsa perinteitä "arvostetussa ja kunniallisessa työssä". Ei siis liene mikään ihme, että lääketieteelliseen tiedekuntaan hakee vuosittain tuhansia ihmisiä. Koska yliopistot eivät muuta sisään pääsevien hakijoiden määrää hakijamäärän perusteella vaan yhteiskunnan tarpeen ja rahoituksen mukaan, johtaa tämä väistämättä siihen, että lääketieteellisen (ja oikkarin ja kaupparin) sisäänpääsyprosentti on hyvin pieni. Mikäli uskot tämän johtuvan siitä, että lääkäriopiskeijat olisivat erityisen älykkäistä, teet virhepäätelmän. Toki koulutukseen valikoituu se fiksuin aines, mutta toisaalta myös ne, jotka pääsevät sisään viidennellä hakukerralla, ahkeran työn tuloksena.

Uskallan väittää, että jos esimerkiksi matematiikan opiskelijoista karsittaisiin pois kaikki ne ihmiset, jotka "eivät nyt vaan sattuneet pääsemään muualle" ja ne ihmiset, joita aihe ei erityisemmin kiinnosta, mutta joiden mielestä aineopettajan tehtävät kuulostavat "ihan kivoilta", olisi motivoituneen matematiikan opiskelijoiden aines älykkyysosamäärältään vahvempaa kuin lääketieteellisen aines.

RydeK kirjoitti:

Ikävää nostaa vanha keskustelu (riitely) taas jaloilleen, mutta en voinut olla kommentoimatta tätä.

Ensinnäkin älykkyys on varsin moniulotteinen käsite, mutta oletettavasti kysyjä haki aikanaan matemaattis-loogista päättelykykyä ja muita siihen liittyviä seikkoja, joita älykkyysosamäärä kuvaa varsin hyvin. Useita lähteitä (hakukoneiden avulla löytyy hyvin paljon erilaisia näkemyksiä) tarkastellessani havaitsin, että lääkärien keskimääräinen älykkyysosamäärä on arvioitu välille 105–135. Toisaalta esimerkiksi Statistic Brainin mukaan keskiarvo on 111 terveys- ja lääketieteiden piirissä (http://www.statisticbrain.com/iq-estimates-by-intended-college-major/), ja kun otetaan huomioon, että Statistic Brain on niin Forbesin, CNN:n, The New York Timesin kuin Business Insiderinkin hovitilastontuottaja, on mielestäni hyvinkin luontevaa hyväksyä arvoksi 111. Huomioon on kuitenkin otettava, että Statistic Brainin arvo oli yleisesti terveysalalla toimivien keskiarvo. Uskon (en siis tiedä), että lääketieteelliseen tiedekuntaan sisäänpäässeiden älyykkyysosamäärän keskiarvo on jopa 125:n luokkaa.

Mainittakoon vielä, että Lewis Termanin mukaan lukeman 120–140 omaavat ihmiset ovat erittäin älykkäitä (very superior intelligence), kun taas neroiksi tai liki neroiksi hän käsitti ne ihmiset, joiden lukema on yli 140 (http://www.iqcomparisonsite.com/IQBasics.aspx).

Koska Termanin spektri on vuodelta 1916, se ei välttämättä päde nykyisissä testistandardeissa. Parasta lienee tarkastella prosentuaalista jakaumaa älykkyysosamäärän parissa. Vähintään älykkyysosamäärän 125 omaavia ihmisiä on 5,8 % väestöstä, kun taas vähintään lukeman 111 saa 23,2 %. Ne ihmiset, joilla älykkyysosamäärä on 140, muodostavat neljä promillea ihmiskunnasta.

Lääketiede on kauppatieteiden ja oikeustieteen ohella perinteisesti ollut vakiovalinta niille ihmisille, joilla on vahva paine joko kohottaa omaa yhteiskunnallis-sosiaalista statustaan (ja palkkapussiaan) tai jatkaa sukunsa perinteitä "arvostetussa ja kunniallisessa työssä". Ei siis liene mikään ihme, että lääketieteelliseen tiedekuntaan hakee vuosittain tuhansia ihmisiä. Koska yliopistot eivät muuta sisään pääsevien hakijoiden määrää hakijamäärän perusteella vaan yhteiskunnan tarpeen ja rahoituksen mukaan, johtaa tämä väistämättä siihen, että lääketieteellisen (ja oikkarin ja kaupparin) sisäänpääsyprosentti on hyvin pieni. Mikäli uskot tämän johtuvan siitä, että lääkäriopiskeijat olisivat erityisen älykkäistä, teet virhepäätelmän. Toki koulutukseen valikoituu se fiksuin aines, mutta toisaalta myös ne, jotka pääsevät sisään viidennellä hakukerralla, ahkeran työn tuloksena.

Uskallan väittää, että jos esimerkiksi matematiikan opiskelijoista karsittaisiin pois kaikki ne ihmiset, jotka "eivät nyt vaan sattuneet pääsemään muualle" ja ne ihmiset, joita aihe ei erityisemmin kiinnosta, mutta joiden mielestä aineopettajan tehtävät kuulostavat "ihan kivoilta", olisi motivoituneen matematiikan opiskelijoiden aines älykkyysosamäärältään vahvempaa kuin lääketieteellisen aines.

Lue lisää

Lääkärin työssä toisaalta tarvitaan sellaisia kykyjä, joita ei juuri muualla kuin terveys- ja sosiaalialalla kaivata. Puhutaan emotionaalisesta älykkyydestä, joka tarkoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, kykyä kokea ja elää toisen ihmisen kautta. Mutta erityisen suurta matemaattis-loogista lahjakkuutta lääketieteelliseen tiedekuntaan pääseminen ei vaadi. Kuka tahansa vähintään keskiälykäs (ÄO ≥ 100) ihminen oppii lukiotason fysiikan, kemian ja biologian ahkeralla työllä (jopa alhaisemmankin tuloksen omaavat – ÄO ei ole absoluuttinen totuus!). Näitä aiheita ei syvennetä kovinkaan pitkälle lääketieteen opinnoissa, mutta esimerkiksi fysiikan tai kemian (erityisesti jatko-)opiskelijoilla kynnyskysymykseksi nousee asian perinpohjainen ymmärtäminen – yliopistossa ei enää riitäkään kaavojen ulkoaopettelu ja kirjaimellisesti kaavamainen ajattelu. Suurimmat nerot ovat kautta aikain ymmärtäneet ja "eläneet" pohtimansa asiat äärimmäisen syvällisesti. Einstein ei kehittänyt suhteellisuusteorioitaan länttäämällä tehtävässä annetut arvot kaavaan ja näppäilemällä ne laskimeen. Hän ymmärsi taustalla olevat lainalaisuudet ja kuviot – se on todellista älykkyyttä, samoin kuin kyky ja vapaus mielikuvitukselle. Ajattelun anarkia ja emansipaatio.

Vielä loppuun sananen. Listaa paperille tärkeysjärjestykseen kaikki ne asiat, joiden vuoksi haluat lääkikseen. Mikäli raha tai yhteiskunnallinen asema (tai jokin muu yhtä säälittävä peruste) nousevat korkealle, pysähdy hetkeksi ja pohdi, haluatko ammattiin, jossa olet jatkuvasti vastuussa ihmisten hyvinvoinnista, terveydestä sekä elämästä ja kuolemasta. Lääkiksessä on aivan liikaa ihmisiä, joiden kannustimena ei toimi halu auttaa ihmisiä vaan jotkin aivan vääristyneet perusteet, jotka sopisivat paremmin kauppatieteelliselle tai rikolliselle alalle.

parhain terveisin, lukuonnea toivottaen,
RydeK

P.S. Jos haluat luoda jotain uutta tähän maailmaan tieteen saralla, ei lääkis välttämättä ole vaihtoehtosi. Suurin osa nykypäivän lääketieteen nobelisteistakin on biokemistejä, ei lääkäreitä.

P.P.S. Mikäli pääsit jo lääkikseen, RydeK onnittelee.

P.P.P.S. Pahoittelut rönsyilevästä romaanista.

RydeK kirjoitti:

Lääkärin työssä toisaalta tarvitaan sellaisia kykyjä, joita ei juuri muualla kuin terveys- ja sosiaalialalla kaivata. Puhutaan emotionaalisesta älykkyydestä, joka tarkoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, kykyä kokea ja elää toisen ihmisen kautta. Mutta erityisen suurta matemaattis-loogista lahjakkuutta lääketieteelliseen tiedekuntaan pääseminen ei vaadi. Kuka tahansa vähintään keskiälykäs (ÄO ≥ 100) ihminen oppii lukiotason fysiikan, kemian ja biologian ahkeralla työllä (jopa alhaisemmankin tuloksen omaavat – ÄO ei ole absoluuttinen totuus!). Näitä aiheita ei syvennetä kovinkaan pitkälle lääketieteen opinnoissa, mutta esimerkiksi fysiikan tai kemian (erityisesti jatko-)opiskelijoilla kynnyskysymykseksi nousee asian perinpohjainen ymmärtäminen – yliopistossa ei enää riitäkään kaavojen ulkoaopettelu ja kirjaimellisesti kaavamainen ajattelu. Suurimmat nerot ovat kautta aikain ymmärtäneet ja "eläneet" pohtimansa asiat äärimmäisen syvällisesti. Einstein ei kehittänyt suhteellisuusteorioitaan länttäämällä tehtävässä annetut arvot kaavaan ja näppäilemällä ne laskimeen. Hän ymmärsi taustalla olevat lainalaisuudet ja kuviot – se on todellista älykkyyttä, samoin kuin kyky ja vapaus mielikuvitukselle. Ajattelun anarkia ja emansipaatio.

Vielä loppuun sananen. Listaa paperille tärkeysjärjestykseen kaikki ne asiat, joiden vuoksi haluat lääkikseen. Mikäli raha tai yhteiskunnallinen asema (tai jokin muu yhtä säälittävä peruste) nousevat korkealle, pysähdy hetkeksi ja pohdi, haluatko ammattiin, jossa olet jatkuvasti vastuussa ihmisten hyvinvoinnista, terveydestä sekä elämästä ja kuolemasta. Lääkiksessä on aivan liikaa ihmisiä, joiden kannustimena ei toimi halu auttaa ihmisiä vaan jotkin aivan vääristyneet perusteet, jotka sopisivat paremmin kauppatieteelliselle tai rikolliselle alalle.

parhain terveisin, lukuonnea toivottaen,
RydeK

P.S. Jos haluat luoda jotain uutta tähän maailmaan tieteen saralla, ei lääkis välttämättä ole vaihtoehtosi. Suurin osa nykypäivän lääketieteen nobelisteistakin on biokemistejä, ei lääkäreitä.

P.P.S. Mikäli pääsit jo lääkikseen, RydeK onnittelee.

P.P.P.S. Pahoittelut rönsyilevästä romaanista.

Lue lisää

"Emotionaalisen älykkyyden" tarve riippuu erikoistumisalastasi. Esim. kirurgille se on suuri haitta...ja jopa perus TK-lääkärin tulisi pystyä tasapainoilemaan sen kanssa, että heidän oma mielenterveys säilyy. Empaattisempia lääkäreitä vaativat eivät elä todellisuudessa, vaan omissa virheellisissä päätelmissään.

Myöskään syyt, miksi lääketieteelliseen haetaan eivät ole yhtä yksiselitteiset kuin annat ymmärtää. Totta kai varma työ, status ja hyvä tili painaa vaakakupissa aina jotain, mutta toki pääsyynä tulisivat olla kiinnostus ihmisen toiminnasta sekä halusta auttaa muita ihmisiä, nämä sekalaisissa suhteissa (jotka sitten vaikuttavat siihen minkälaista uraa rakennat: tutkijan vai TK-lääkärin). Turha kuitenkaan olettaa, että kukaan hakisi lääketeiteelliseen, jos palkka vedettäisiin 1000 euroon kuussa, työllisyys 10%:iin ja julkinen arvostus katu-pummin tasolle.

Aika absurdi tuo sinun johtopäätös siitä, että koska biokemian huippututkijat saavuttavat enemmän nobleita kuin huippulääkäri-tutkijat, biokemiaan kannattaa kaikissa tilanteissa ryhtyä jos aikoo tutkijaksi. Tilannehan on se, että LL:n papereilla on aina hyväpalkkaista työtä saatavilla, toisin kuin biokemian tohtoreilla. Suurin osa LL-tutkijoista vetää tutkimustaan kliinisen työn ohella, koska kliininen työ nyt vain tuo leivän pöytään paljon varmemmin kuin tutkimus. Tässä taas taidetaan astua sinun arvomaailmasi varpaille, kun niinkin arkiset asiat kuin "raha" ja "työllisyys" vaikuttavat perheellisten ihmisten asioihin (vai onko perhe vain humpuukirasite?)

RydeK kirjoitti:

Ikävää nostaa vanha keskustelu (riitely) taas jaloilleen, mutta en voinut olla kommentoimatta tätä.

Ensinnäkin älykkyys on varsin moniulotteinen käsite, mutta oletettavasti kysyjä haki aikanaan matemaattis-loogista päättelykykyä ja muita siihen liittyviä seikkoja, joita älykkyysosamäärä kuvaa varsin hyvin. Useita lähteitä (hakukoneiden avulla löytyy hyvin paljon erilaisia näkemyksiä) tarkastellessani havaitsin, että lääkärien keskimääräinen älykkyysosamäärä on arvioitu välille 105–135. Toisaalta esimerkiksi Statistic Brainin mukaan keskiarvo on 111 terveys- ja lääketieteiden piirissä (http://www.statisticbrain.com/iq-estimates-by-intended-college-major/), ja kun otetaan huomioon, että Statistic Brain on niin Forbesin, CNN:n, The New York Timesin kuin Business Insiderinkin hovitilastontuottaja, on mielestäni hyvinkin luontevaa hyväksyä arvoksi 111. Huomioon on kuitenkin otettava, että Statistic Brainin arvo oli yleisesti terveysalalla toimivien keskiarvo. Uskon (en siis tiedä), että lääketieteelliseen tiedekuntaan sisäänpäässeiden älyykkyysosamäärän keskiarvo on jopa 125:n luokkaa.

Mainittakoon vielä, että Lewis Termanin mukaan lukeman 120–140 omaavat ihmiset ovat erittäin älykkäitä (very superior intelligence), kun taas neroiksi tai liki neroiksi hän käsitti ne ihmiset, joiden lukema on yli 140 (http://www.iqcomparisonsite.com/IQBasics.aspx).

Koska Termanin spektri on vuodelta 1916, se ei välttämättä päde nykyisissä testistandardeissa. Parasta lienee tarkastella prosentuaalista jakaumaa älykkyysosamäärän parissa. Vähintään älykkyysosamäärän 125 omaavia ihmisiä on 5,8 % väestöstä, kun taas vähintään lukeman 111 saa 23,2 %. Ne ihmiset, joilla älykkyysosamäärä on 140, muodostavat neljä promillea ihmiskunnasta.

Lääketiede on kauppatieteiden ja oikeustieteen ohella perinteisesti ollut vakiovalinta niille ihmisille, joilla on vahva paine joko kohottaa omaa yhteiskunnallis-sosiaalista statustaan (ja palkkapussiaan) tai jatkaa sukunsa perinteitä "arvostetussa ja kunniallisessa työssä". Ei siis liene mikään ihme, että lääketieteelliseen tiedekuntaan hakee vuosittain tuhansia ihmisiä. Koska yliopistot eivät muuta sisään pääsevien hakijoiden määrää hakijamäärän perusteella vaan yhteiskunnan tarpeen ja rahoituksen mukaan, johtaa tämä väistämättä siihen, että lääketieteellisen (ja oikkarin ja kaupparin) sisäänpääsyprosentti on hyvin pieni. Mikäli uskot tämän johtuvan siitä, että lääkäriopiskeijat olisivat erityisen älykkäistä, teet virhepäätelmän. Toki koulutukseen valikoituu se fiksuin aines, mutta toisaalta myös ne, jotka pääsevät sisään viidennellä hakukerralla, ahkeran työn tuloksena.

Uskallan väittää, että jos esimerkiksi matematiikan opiskelijoista karsittaisiin pois kaikki ne ihmiset, jotka "eivät nyt vaan sattuneet pääsemään muualle" ja ne ihmiset, joita aihe ei erityisemmin kiinnosta, mutta joiden mielestä aineopettajan tehtävät kuulostavat "ihan kivoilta", olisi motivoituneen matematiikan opiskelijoiden aines älykkyysosamäärältään vahvempaa kuin lääketieteellisen aines.

Lue lisää

Lääkärin arvostettu työ ja korkea palkka houkuttavat. Ammattikorkeakoulun hoitotyön 1. vuoden opiskelijoista iso osa on tyytymättömiä nykyiseen opiskelupaikkaansa. Lähes puolet onkin hakemassa johonkin muualle opiskelemaan ja lääkis on monelle se ensisijainen tavoite.

...? kirjoitti:

"Emotionaalisen älykkyyden" tarve riippuu erikoistumisalastasi. Esim. kirurgille se on suuri haitta...ja jopa perus TK-lääkärin tulisi pystyä tasapainoilemaan sen kanssa, että heidän oma mielenterveys säilyy. Empaattisempia lääkäreitä vaativat eivät elä todellisuudessa, vaan omissa virheellisissä päätelmissään.

Myöskään syyt, miksi lääketieteelliseen haetaan eivät ole yhtä yksiselitteiset kuin annat ymmärtää. Totta kai varma työ, status ja hyvä tili painaa vaakakupissa aina jotain, mutta toki pääsyynä tulisivat olla kiinnostus ihmisen toiminnasta sekä halusta auttaa muita ihmisiä, nämä sekalaisissa suhteissa (jotka sitten vaikuttavat siihen minkälaista uraa rakennat: tutkijan vai TK-lääkärin). Turha kuitenkaan olettaa, että kukaan hakisi lääketeiteelliseen, jos palkka vedettäisiin 1000 euroon kuussa, työllisyys 10%:iin ja julkinen arvostus katu-pummin tasolle.

Aika absurdi tuo sinun johtopäätös siitä, että koska biokemian huippututkijat saavuttavat enemmän nobleita kuin huippulääkäri-tutkijat, biokemiaan kannattaa kaikissa tilanteissa ryhtyä jos aikoo tutkijaksi. Tilannehan on se, että LL:n papereilla on aina hyväpalkkaista työtä saatavilla, toisin kuin biokemian tohtoreilla. Suurin osa LL-tutkijoista vetää tutkimustaan kliinisen työn ohella, koska kliininen työ nyt vain tuo leivän pöytään paljon varmemmin kuin tutkimus. Tässä taas taidetaan astua sinun arvomaailmasi varpaille, kun niinkin arkiset asiat kuin "raha" ja "työllisyys" vaikuttavat perheellisten ihmisten asioihin (vai onko perhe vain humpuukirasite?)

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi!

Lääkärit ovat arvostetuimpia, parhaimmin palkattuja ja työllistetyimpiä ihmisiä yhteiskunnassamme. Lisäksi lääkäri on edelleen voimakas auktoriteetti kulttuurissamme. Nämä seikat kannustavat kunnianhimoisia nuoria hakeutumaan lääketieteellisen alan koulutukseen, mikä nostanee narsististen ja muiden persoonallisuushäiriöitä omaavien ihmisten määrää lääkärien ammattikunnassa. En väitä, että vaara olisi suuri, mutta potentiaalisetkin riskit on hyvä tiedostaa.

En väitä, etteikö lääkiksessä olisi turvallisuutta, perhettä, työllisyyttä ja taloudellista omavaraisuutta arvostavia ihmisiä – heitä siellä on suurin osa. Ikävä tosiasia on, että kehittyneessä maailmassa kolmanneksi suurin kuolinsyy ovat hoitoperäiset syyt (http://www.newscientist.com/article/mg22129532.000-counting-the-hidden-victims-of-medicine.html#.U7PwgY1_uaL). Syitä on varmasti useita: huolimattomuus, osaamattomuus, välinpitämättömyys, kiire. Lista jatkuu. Narsistisista lääkäreistä: http://thenarcissisticlife.com/narcissistic-doctors/.

Emotionaalisella älykkyydellä en tarkoita "heikkoa mieltä" (kuten ymmärsin sinun ymmärtäneesi; mikäli olen väärässä, pahoittelen) vaan kykyä nähdä maailma toisen ihmisen silmin. Sydäntä operoiva kirurgi ei korjaa rikkoutunutta laitetta vaan hoitaa ihmistä. Hän kuitenkin osaa käsitellä asiaa, eikä luhistu henkisesti, jos leikkaus epäonnistuu ja potilas kuolee. Tässä on kuitenkin kyse niin syvästä ymmärryksestä, että kokemuksesta tiedän useimpien ihmisten ajattelevan eri tavalla, joten käsitän, mikäli näet asian toisin.

Nobelismista ja tutkijuudesta vielä: menestystä lääketieteellisen tutkijan uralla voi hyvinkin saada, ja nimenomaan kliininen työ on oiva lisäporkkana LT-tehäviin. En tehnyt mitään johtopäätöstä ensimmäisessä post scriptumissani (vrt. "Aika absurdi tuo sinun johtopäätös siitä, että koska biokemian huippututkijat saavuttavat enemmän nobleita kuin huippulääkäri-tutkijat, biokemiaan kannattaa kaikissa tilanteissa ryhtyä jos aikoo tutkijaksi." ja "Jos haluat luoda jotain uutta tähän maailmaan tieteen saralla, ei lääkis välttämättä ole vaihtoehtosi."). Lääkis on loistava paikka, mikäli kiinnostus on enemmän käytännöllistä kuin teoriapainotteista – vähän niin kuin teoreettisen ja käytännöllisen filosofian ero, paitsi että lääkäreillä on enemmän töitä kuin muilla edellämainituilla yhteensä.

Oman arvomaailmani jätän pääosin arvoitukseksi, mutta korostan vastuullisuutta kaikilla elämän osa-alueilla. Niin omakohtaisessa taloudessa kuin hoitotyössä. Itse olen hakeutumassa lääketieteelliseen, koska olen kiinnostunut ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, haluan ammatin, joka on tarpeellinen ja olen kiinnostunut ihmisten auttamisesta. Tämän lisäksi valintaani vaikuttavat tutkijakoulutuksen mahdollisuus sekä taloudellinen turva.

Toivottavasti keskustelemme väittelemisen sijaan.