Vauvan nukutus

pikku typyn äiti

Hei!
Olen juuri saanut vauvan 2 kk sitten ja haluaisin kysyä vauvan nukutuksesta. Onko huono asia jatkoa ajatellen nukuttaa vauvaa omassa sängyssä? Aluksi vauva nukkui vielä omassa pinnasängyssään, mutta oli kovin itkuinen. Nykyään rauhoittuu viereen ja nukahtaa heti syötön jälkeen ja on alkanut nukkumaan öitä meidän sängyssä. Vauva on oikein tyytyväinen, mutta onko myöhemmin mahdotonta saada vauva nukkumaan enää olenkaan omaan sänkyyn??

30

5321

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokokok

      Anna vain nukkua vieressä, jos vain vauva siinä nukkuu. Helpottaa myös sinua ja yösyöttöä!
      Meillä tyttö nukkui n 6kk ikäänsä asti vieressä. Kun rupesi yöllä sitten liikkumaan, niin laittoin pinnasängyn meidän sängyn viereen ja nukutin siihen. Nyt siis nukkuu vieressä, mutta omassa sängyssään. Ja helppoa ainakin meillä oli opettaa omaan sänkyyn nukkumaan=)

      • perusmalli,,,

        Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

        Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

        Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

        Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

        "Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

        Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

        Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

        Lue lisää täältä : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml


      • yhdessä......
        perusmalli,,, kirjoitti:

        Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

        Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

        Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

        Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

        "Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

        Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

        Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

        Lue lisää täältä : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

        http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139

        tuolla todetaan mm. näin:

        " Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.

        Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen.

        Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole.


      • ovat länsimaalainen ilmiö..
        yhdessä...... kirjoitti:

        http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139

        tuolla todetaan mm. näin:

        " Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.

        Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen.

        Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole.

        http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

        Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.

        Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.

        Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.


      • haluaa nukkua yksin?
        ovat länsimaalainen ilmiö.. kirjoitti:

        http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

        Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.

        Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.

        Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

        Kuinka moni aikuinen haluaa nukkua yksin? Jos aikuinen nukkuu toisen ihmisen kanssa, miksi oletetaan, että vastasyntynyt, joka ei edes välttämättä vielä ymmärrä olevansa äidistään erillinen olento, haluaisi nukkua yksin?

        Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.

        Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

        McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

        Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204


      • sanoo näin::
        haluaa nukkua yksin? kirjoitti:

        Kuinka moni aikuinen haluaa nukkua yksin? Jos aikuinen nukkuu toisen ihmisen kanssa, miksi oletetaan, että vastasyntynyt, joka ei edes välttämättä vielä ymmärrä olevansa äidistään erillinen olento, haluaisi nukkua yksin?

        Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.

        Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

        McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

        Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204

        Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja unilelun käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus.

        Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

        Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.

        Lähde:
        http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649


      • turvalliselta!!
        sanoo näin:: kirjoitti:

        Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja unilelun käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus.

        Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

        Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.

        Lähde:
        http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649

        Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

        Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.
        Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

        Yksin oleminen pelottaa vauvaa

        Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.

        Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.
        Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.

        -Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

        Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.

        Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.

        Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki

        Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.
        - Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

        Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
        Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

        - Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

        Ei pehmeää sänkyä!

        Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.


      • nukkuu??
        turvalliselta!! kirjoitti:

        Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

        Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.
        Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

        Yksin oleminen pelottaa vauvaa

        Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.

        Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.
        Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.

        -Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

        Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.

        Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.

        Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki

        Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.
        - Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

        Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
        Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

        - Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

        Ei pehmeää sänkyä!

        Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.

        "Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on lapsen paras nukkumapaikka. Jokaisen perheen on itse löydettävä sopiva ratkaisu. Tärkeintä on päämäärä, että kaikki saavat nukuttua."

        "Vauvan nukkumapaikasta ei kannata ottaa turhia paineita. Jos jokin ratkaisu toimii nyt, sitä kannattaa jatkaa. Kun homma ei enää miellytä kaikkia osapuolia, järjestelyä voidaan vaihtaa. Vauvaa ei tarvitse pitää kuukauden ikäisenä omassa sängyssään vain siksi, että haluaa hänen nukkuvan siellä kaksivuotiaana."

        (Suomalainen Vauvakirja 2009)


      • vieressä....
        nukkuu?? kirjoitti:

        "Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on lapsen paras nukkumapaikka. Jokaisen perheen on itse löydettävä sopiva ratkaisu. Tärkeintä on päämäärä, että kaikki saavat nukuttua."

        "Vauvan nukkumapaikasta ei kannata ottaa turhia paineita. Jos jokin ratkaisu toimii nyt, sitä kannattaa jatkaa. Kun homma ei enää miellytä kaikkia osapuolia, järjestelyä voidaan vaihtaa. Vauvaa ei tarvitse pitää kuukauden ikäisenä omassa sängyssään vain siksi, että haluaa hänen nukkuvan siellä kaksivuotiaana."

        (Suomalainen Vauvakirja 2009)

        http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/vieressa.htm

        Tuolla vauva vieressä, hyvä ratkaisu.


      • vieress---
        vieressä.... kirjoitti:

        http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/vieressa.htm

        Tuolla vauva vieressä, hyvä ratkaisu.

        http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/perhepeti.html

        Linkin takana paljon lisää infoa, miten perhepeti kannattaa järjestää.

        Ihmiskunnan historiassa on varmasti hyvin, hyvin harvinaista, että pienet lapset nukkuvat yksinään. Tänäkin päivänä ajatus vauvojen omista sängyistä, saati omista huoneista, on luultavasti ihmisten enemmistölle outo. Itselleni se on vähän kammottavakin.

        Vaikka ihmisen ja lapsenkin nukkumista on tutkittu jonkin verran, vasta 70-luvulla tieteellinen tutkimus kiinnostui siitä, mitä lapsen uneen ja terveyteen vaikuttaa missä hän nukkuu ja seurassako vai yksin. Tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että ihmislapsi, joka syntyy niin keskeneräisenä, tarvitsee nukkumaseuraa oppiakseen parhaalla mahdollisella tavalla säätelemään hengitystään ja siirtymistä unen eri vaiheista toisiin.

        Miksi?

        Se on tapa joka ihmiselle sopii, evoluution tai luojan suunnittelema ja miljoonien vuosien testissä hyväksi havaittu.
        Lapselle on normaalia herätä useita kertoja yössä, useimmiten hän voi nukahtaa itsekseen uudestaan, kun on havainnut ettei ole yksin.
        Imetys on huomattavasti vaivattomampaa.
        Lapseen sitoutuminen muodostuu vahvemmaksi, helpommin. Vieressä nukkumista voi käyttää myöhemmälläkin iällä kriisiaikoina tapana lähentyä lasta uudestaan, korjata jännitteitä ja vuorovaikutuksen ongelmia lapsen ja vanhemman suhteessa.
        Lapsen tarpeisiin voi vastata nopeammin, hänen hätänsä havaitsee helpommin, hänen yksilöllisen yörytminsä oppii tuntemaan paremmin.
        Vaivatonta, vauva voi nukkua missä vain missä sinäkin ilman matkasänkyjä yms.
        Koska se on niin ihanaa, kaunista ja mukavaa.

        Jos perhe on iso, sängyn pitää tietysti olla leveä. Moni perhe on luopunut "vuoteista" kokonaan ja levittänyt makuuhuoneen lattialle tarpeeksi patjaa, joskus seinästä seinään.

        Sänky kannattaa sijoittaa nurkkaan, jolloin barrikadintarvetta on vain kahdella sivulla, tai yhdellä, jos sängyssä on korkea päätylauta. Moni löytää tässä vaiheessa käyttöä pinnasängyllekin: se toimii esim. vaippavarastona ja sen voi laittaa sängyn viereen aidaksi.

        Oikein hyvä ratkaisu on myös ns. sivuvaunu, eli lapsen sänky sijoitetaan vanhempien sängyn viereen saumattomasti. Monet kehuvat tähän tarkoitukseen pinnsänkyä, jonka pohja lasketaan sopivalle korkeudelle (voi joutua vähän virittelemään) ja kaikki tai osa pinnoista poistetaan vanhemman puoleiselta sivulta.

        Jos ei millään onnistu järjestämään niin, että lapsi nukkuu vanhempien vieressä, niin sitten käden ulottuvilla. Jos sekään ei onnistu, niin edes samassa huoneessa on inhimillistä. Jos sekään ei onnistu, niin sisarusten kanssa samaan huoneeseen sitten. Yksin omassa huoneessa vauvaikäisenä on mielestäni epäinhimillistä - vaikka tajuan kyllä että tämä on aivan yleinen käytäntö, ja että monet vauvat vaikuttavat sopeutuvan siihen vastaanpanematta ja näkyvittä vaurioitta.

        Kuinka kauan? Tuleeko paha tapa?

        Itse asiassa moni vanhempi tietää hyvin, että vauvan nukkuminen vieressä on helpompaa ja miellyttävämpää niin vauvalle kuin vanhemmillekin. Mutta pelätään, että jos tässä "antaa vauvalle periksi", vauvaa ei sitten saa "enää ikinä" siirtymään omaan sänkyyn.

        Perhepetiläisten kokemukset eivät kuitenkaan tue tätä luuloa. Tietysti vauvat ovat nukkumatavoissaan ja temperamentiltaan erilaisia ja yksilölliset vaihtelut ovat suuria, mutta yleensä vauvan myöhempi omaan sänkyyn opettaminen - jos niin tahtoo tehdä - ei ole mikään ongelma.

        Kuulemani mukaan, jos jostakin syystä on haluttu sittenkin luopua perhepedistä lapsen ollessa vielä vauvaiässä, pinnasänkyyn nukuttaminen ja totuttaminen ei ole ollut yhtään sen vaikeampaa, kuin mitä se on monissa niissäkin perheissä, joissa vauva on nukkunut omassa vuoteessaan alusta asti.

        Kun lapsi tulee ikään, jossa hän jo osaa kertoa ajatuksistaan ja ilmaista tahtonsa, hänen kanssaan voi myös jutella nukkumajärjestelyistä. Moni pikkuinen on vapaaehtoisesti siirtynyt omaan sänkyyn sisarusten huoneeseen, tai jos on ainoa lapsi, on käyty yhdessä hankkimassa lastensänky, johon lapsi sitten on pääsääntöisesti siirtynyt nukkumaan.

        Aika yleistä on, että joskus kolmen, neljän vuoden iässä lapsi itse vaatiikin saada oman sängyn.

        Itselläni on vain yksi lapsi, joka minun puolestani saa nukkua vieressäni niin kauan kuin haluaa, tai jos itse alan jossain vaiheessa haluta toisin, uskon että yhdessä keksimme ratkaisun joka on hyvä molemmille.

        Onko perhepeti lapselle turvallinen?

        Jostain syystä elää sitkeässä käsitys, että lapselle olisi turvallisempaa olla ja nukkua omassa vuoteessaan. Tämä käsitys on ehkä peräisin samasta lähteestä kuin pari- kolmekymmentä vuotta sitten vallinnut käsitys, että vastasyntynyttä ei sää päästää ihokontaktiin äitinsä kanssa, jotteivät äidin bakteerit tartu häneen.

        Myöhemmin on huomattu, että luonto on nimenomaan tarkoittanut äidin tartuttamaan oman, inhimillisen bakteerikantansa vastasyntyneeseen ennenkuin ympäristön mahdollisesti haitalliset vieraat bakteerit pääsevät valtaamaan alaa.

        Se, että vauva nukkuu aikuisen vieressä on ilman epäilystä luonnon normi ihmislajin kohdalla. Siksi pitäisi ennemminkin vaatia perusteluita siitä poikkeaville järjestelyille - eli kysyä, onko yksin nukkuminen vauvalle turvallista.

        Asiaa on tutkittukin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että vieressä nukkuminen sinällään olisi vauvalle minkäänlainen riski. Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan, että kätkytkuoleman riski on vieressä nukkuvalla lapsella pienempi kuin omassa huoneessa nukkuvalla.


      • on hyväksi...
        vieress--- kirjoitti:

        http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/perhepeti.html

        Linkin takana paljon lisää infoa, miten perhepeti kannattaa järjestää.

        Ihmiskunnan historiassa on varmasti hyvin, hyvin harvinaista, että pienet lapset nukkuvat yksinään. Tänäkin päivänä ajatus vauvojen omista sängyistä, saati omista huoneista, on luultavasti ihmisten enemmistölle outo. Itselleni se on vähän kammottavakin.

        Vaikka ihmisen ja lapsenkin nukkumista on tutkittu jonkin verran, vasta 70-luvulla tieteellinen tutkimus kiinnostui siitä, mitä lapsen uneen ja terveyteen vaikuttaa missä hän nukkuu ja seurassako vai yksin. Tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että ihmislapsi, joka syntyy niin keskeneräisenä, tarvitsee nukkumaseuraa oppiakseen parhaalla mahdollisella tavalla säätelemään hengitystään ja siirtymistä unen eri vaiheista toisiin.

        Miksi?

        Se on tapa joka ihmiselle sopii, evoluution tai luojan suunnittelema ja miljoonien vuosien testissä hyväksi havaittu.
        Lapselle on normaalia herätä useita kertoja yössä, useimmiten hän voi nukahtaa itsekseen uudestaan, kun on havainnut ettei ole yksin.
        Imetys on huomattavasti vaivattomampaa.
        Lapseen sitoutuminen muodostuu vahvemmaksi, helpommin. Vieressä nukkumista voi käyttää myöhemmälläkin iällä kriisiaikoina tapana lähentyä lasta uudestaan, korjata jännitteitä ja vuorovaikutuksen ongelmia lapsen ja vanhemman suhteessa.
        Lapsen tarpeisiin voi vastata nopeammin, hänen hätänsä havaitsee helpommin, hänen yksilöllisen yörytminsä oppii tuntemaan paremmin.
        Vaivatonta, vauva voi nukkua missä vain missä sinäkin ilman matkasänkyjä yms.
        Koska se on niin ihanaa, kaunista ja mukavaa.

        Jos perhe on iso, sängyn pitää tietysti olla leveä. Moni perhe on luopunut "vuoteista" kokonaan ja levittänyt makuuhuoneen lattialle tarpeeksi patjaa, joskus seinästä seinään.

        Sänky kannattaa sijoittaa nurkkaan, jolloin barrikadintarvetta on vain kahdella sivulla, tai yhdellä, jos sängyssä on korkea päätylauta. Moni löytää tässä vaiheessa käyttöä pinnasängyllekin: se toimii esim. vaippavarastona ja sen voi laittaa sängyn viereen aidaksi.

        Oikein hyvä ratkaisu on myös ns. sivuvaunu, eli lapsen sänky sijoitetaan vanhempien sängyn viereen saumattomasti. Monet kehuvat tähän tarkoitukseen pinnsänkyä, jonka pohja lasketaan sopivalle korkeudelle (voi joutua vähän virittelemään) ja kaikki tai osa pinnoista poistetaan vanhemman puoleiselta sivulta.

        Jos ei millään onnistu järjestämään niin, että lapsi nukkuu vanhempien vieressä, niin sitten käden ulottuvilla. Jos sekään ei onnistu, niin edes samassa huoneessa on inhimillistä. Jos sekään ei onnistu, niin sisarusten kanssa samaan huoneeseen sitten. Yksin omassa huoneessa vauvaikäisenä on mielestäni epäinhimillistä - vaikka tajuan kyllä että tämä on aivan yleinen käytäntö, ja että monet vauvat vaikuttavat sopeutuvan siihen vastaanpanematta ja näkyvittä vaurioitta.

        Kuinka kauan? Tuleeko paha tapa?

        Itse asiassa moni vanhempi tietää hyvin, että vauvan nukkuminen vieressä on helpompaa ja miellyttävämpää niin vauvalle kuin vanhemmillekin. Mutta pelätään, että jos tässä "antaa vauvalle periksi", vauvaa ei sitten saa "enää ikinä" siirtymään omaan sänkyyn.

        Perhepetiläisten kokemukset eivät kuitenkaan tue tätä luuloa. Tietysti vauvat ovat nukkumatavoissaan ja temperamentiltaan erilaisia ja yksilölliset vaihtelut ovat suuria, mutta yleensä vauvan myöhempi omaan sänkyyn opettaminen - jos niin tahtoo tehdä - ei ole mikään ongelma.

        Kuulemani mukaan, jos jostakin syystä on haluttu sittenkin luopua perhepedistä lapsen ollessa vielä vauvaiässä, pinnasänkyyn nukuttaminen ja totuttaminen ei ole ollut yhtään sen vaikeampaa, kuin mitä se on monissa niissäkin perheissä, joissa vauva on nukkunut omassa vuoteessaan alusta asti.

        Kun lapsi tulee ikään, jossa hän jo osaa kertoa ajatuksistaan ja ilmaista tahtonsa, hänen kanssaan voi myös jutella nukkumajärjestelyistä. Moni pikkuinen on vapaaehtoisesti siirtynyt omaan sänkyyn sisarusten huoneeseen, tai jos on ainoa lapsi, on käyty yhdessä hankkimassa lastensänky, johon lapsi sitten on pääsääntöisesti siirtynyt nukkumaan.

        Aika yleistä on, että joskus kolmen, neljän vuoden iässä lapsi itse vaatiikin saada oman sängyn.

        Itselläni on vain yksi lapsi, joka minun puolestani saa nukkua vieressäni niin kauan kuin haluaa, tai jos itse alan jossain vaiheessa haluta toisin, uskon että yhdessä keksimme ratkaisun joka on hyvä molemmille.

        Onko perhepeti lapselle turvallinen?

        Jostain syystä elää sitkeässä käsitys, että lapselle olisi turvallisempaa olla ja nukkua omassa vuoteessaan. Tämä käsitys on ehkä peräisin samasta lähteestä kuin pari- kolmekymmentä vuotta sitten vallinnut käsitys, että vastasyntynyttä ei sää päästää ihokontaktiin äitinsä kanssa, jotteivät äidin bakteerit tartu häneen.

        Myöhemmin on huomattu, että luonto on nimenomaan tarkoittanut äidin tartuttamaan oman, inhimillisen bakteerikantansa vastasyntyneeseen ennenkuin ympäristön mahdollisesti haitalliset vieraat bakteerit pääsevät valtaamaan alaa.

        Se, että vauva nukkuu aikuisen vieressä on ilman epäilystä luonnon normi ihmislajin kohdalla. Siksi pitäisi ennemminkin vaatia perusteluita siitä poikkeaville järjestelyille - eli kysyä, onko yksin nukkuminen vauvalle turvallista.

        Asiaa on tutkittukin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että vieressä nukkuminen sinällään olisi vauvalle minkäänlainen riski. Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan, että kätkytkuoleman riski on vieressä nukkuvalla lapsella pienempi kuin omassa huoneessa nukkuvalla.

        Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.

        Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan.

        Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen.

        Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta.

        Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti – moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla.

        Yllättävän helpoksi on monille osoittautunut imettää vauvaa molemmista rinnoista samalla kyljellä maaten – "ylemmästä" imettäessä pitää vain kääntyä itse hieman enemmän mahalleen. Näin vauvaa ei tarvitse yöllä siirrellä äidin puolelta toiselle.

        On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi – vaikka kuinka riekaleinen – "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.

        Vaikka puhutaan perhepedistä, joskus voi olla viisainta, että isä nukkuu jonkin aikaa muualla. Näin voi kaikkein vaikeimpien öiden aikaan ainakin toinen vanhempi levätä vähän paremmin, ja helpottaa puolestaan päiväsaikaan toisen taakkaa.

        Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.

        Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu.

        Lisää täältä: http://www.lapsiperhe.net/itu/materiaalia/suuritarpeinen.html


      • on hyväksi...!
        vieress--- kirjoitti:

        http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/perhepeti.html

        Linkin takana paljon lisää infoa, miten perhepeti kannattaa järjestää.

        Ihmiskunnan historiassa on varmasti hyvin, hyvin harvinaista, että pienet lapset nukkuvat yksinään. Tänäkin päivänä ajatus vauvojen omista sängyistä, saati omista huoneista, on luultavasti ihmisten enemmistölle outo. Itselleni se on vähän kammottavakin.

        Vaikka ihmisen ja lapsenkin nukkumista on tutkittu jonkin verran, vasta 70-luvulla tieteellinen tutkimus kiinnostui siitä, mitä lapsen uneen ja terveyteen vaikuttaa missä hän nukkuu ja seurassako vai yksin. Tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että ihmislapsi, joka syntyy niin keskeneräisenä, tarvitsee nukkumaseuraa oppiakseen parhaalla mahdollisella tavalla säätelemään hengitystään ja siirtymistä unen eri vaiheista toisiin.

        Miksi?

        Se on tapa joka ihmiselle sopii, evoluution tai luojan suunnittelema ja miljoonien vuosien testissä hyväksi havaittu.
        Lapselle on normaalia herätä useita kertoja yössä, useimmiten hän voi nukahtaa itsekseen uudestaan, kun on havainnut ettei ole yksin.
        Imetys on huomattavasti vaivattomampaa.
        Lapseen sitoutuminen muodostuu vahvemmaksi, helpommin. Vieressä nukkumista voi käyttää myöhemmälläkin iällä kriisiaikoina tapana lähentyä lasta uudestaan, korjata jännitteitä ja vuorovaikutuksen ongelmia lapsen ja vanhemman suhteessa.
        Lapsen tarpeisiin voi vastata nopeammin, hänen hätänsä havaitsee helpommin, hänen yksilöllisen yörytminsä oppii tuntemaan paremmin.
        Vaivatonta, vauva voi nukkua missä vain missä sinäkin ilman matkasänkyjä yms.
        Koska se on niin ihanaa, kaunista ja mukavaa.

        Jos perhe on iso, sängyn pitää tietysti olla leveä. Moni perhe on luopunut "vuoteista" kokonaan ja levittänyt makuuhuoneen lattialle tarpeeksi patjaa, joskus seinästä seinään.

        Sänky kannattaa sijoittaa nurkkaan, jolloin barrikadintarvetta on vain kahdella sivulla, tai yhdellä, jos sängyssä on korkea päätylauta. Moni löytää tässä vaiheessa käyttöä pinnasängyllekin: se toimii esim. vaippavarastona ja sen voi laittaa sängyn viereen aidaksi.

        Oikein hyvä ratkaisu on myös ns. sivuvaunu, eli lapsen sänky sijoitetaan vanhempien sängyn viereen saumattomasti. Monet kehuvat tähän tarkoitukseen pinnsänkyä, jonka pohja lasketaan sopivalle korkeudelle (voi joutua vähän virittelemään) ja kaikki tai osa pinnoista poistetaan vanhemman puoleiselta sivulta.

        Jos ei millään onnistu järjestämään niin, että lapsi nukkuu vanhempien vieressä, niin sitten käden ulottuvilla. Jos sekään ei onnistu, niin edes samassa huoneessa on inhimillistä. Jos sekään ei onnistu, niin sisarusten kanssa samaan huoneeseen sitten. Yksin omassa huoneessa vauvaikäisenä on mielestäni epäinhimillistä - vaikka tajuan kyllä että tämä on aivan yleinen käytäntö, ja että monet vauvat vaikuttavat sopeutuvan siihen vastaanpanematta ja näkyvittä vaurioitta.

        Kuinka kauan? Tuleeko paha tapa?

        Itse asiassa moni vanhempi tietää hyvin, että vauvan nukkuminen vieressä on helpompaa ja miellyttävämpää niin vauvalle kuin vanhemmillekin. Mutta pelätään, että jos tässä "antaa vauvalle periksi", vauvaa ei sitten saa "enää ikinä" siirtymään omaan sänkyyn.

        Perhepetiläisten kokemukset eivät kuitenkaan tue tätä luuloa. Tietysti vauvat ovat nukkumatavoissaan ja temperamentiltaan erilaisia ja yksilölliset vaihtelut ovat suuria, mutta yleensä vauvan myöhempi omaan sänkyyn opettaminen - jos niin tahtoo tehdä - ei ole mikään ongelma.

        Kuulemani mukaan, jos jostakin syystä on haluttu sittenkin luopua perhepedistä lapsen ollessa vielä vauvaiässä, pinnasänkyyn nukuttaminen ja totuttaminen ei ole ollut yhtään sen vaikeampaa, kuin mitä se on monissa niissäkin perheissä, joissa vauva on nukkunut omassa vuoteessaan alusta asti.

        Kun lapsi tulee ikään, jossa hän jo osaa kertoa ajatuksistaan ja ilmaista tahtonsa, hänen kanssaan voi myös jutella nukkumajärjestelyistä. Moni pikkuinen on vapaaehtoisesti siirtynyt omaan sänkyyn sisarusten huoneeseen, tai jos on ainoa lapsi, on käyty yhdessä hankkimassa lastensänky, johon lapsi sitten on pääsääntöisesti siirtynyt nukkumaan.

        Aika yleistä on, että joskus kolmen, neljän vuoden iässä lapsi itse vaatiikin saada oman sängyn.

        Itselläni on vain yksi lapsi, joka minun puolestani saa nukkua vieressäni niin kauan kuin haluaa, tai jos itse alan jossain vaiheessa haluta toisin, uskon että yhdessä keksimme ratkaisun joka on hyvä molemmille.

        Onko perhepeti lapselle turvallinen?

        Jostain syystä elää sitkeässä käsitys, että lapselle olisi turvallisempaa olla ja nukkua omassa vuoteessaan. Tämä käsitys on ehkä peräisin samasta lähteestä kuin pari- kolmekymmentä vuotta sitten vallinnut käsitys, että vastasyntynyttä ei sää päästää ihokontaktiin äitinsä kanssa, jotteivät äidin bakteerit tartu häneen.

        Myöhemmin on huomattu, että luonto on nimenomaan tarkoittanut äidin tartuttamaan oman, inhimillisen bakteerikantansa vastasyntyneeseen ennenkuin ympäristön mahdollisesti haitalliset vieraat bakteerit pääsevät valtaamaan alaa.

        Se, että vauva nukkuu aikuisen vieressä on ilman epäilystä luonnon normi ihmislajin kohdalla. Siksi pitäisi ennemminkin vaatia perusteluita siitä poikkeaville järjestelyille - eli kysyä, onko yksin nukkuminen vauvalle turvallista.

        Asiaa on tutkittukin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että vieressä nukkuminen sinällään olisi vauvalle minkäänlainen riski. Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan, että kätkytkuoleman riski on vieressä nukkuvalla lapsella pienempi kuin omassa huoneessa nukkuvalla.

        Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.

        Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan.

        Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen.

        Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta.

        Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti – moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla.

        On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi – vaikka kuinka riekaleinen – "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.

        Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa.

        Lisää täältä: http://www.lapsiperhe.net/itu/materiaalia/suuritarpeinen.html


      • mielihyvää
        on hyväksi...! kirjoitti:

        Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.

        Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan.

        Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen.

        Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta.

        Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti – moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla.

        On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi – vaikka kuinka riekaleinen – "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.

        Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa.

        Lisää täältä: http://www.lapsiperhe.net/itu/materiaalia/suuritarpeinen.html

        sinä saat aiina näistä kopsatuista tekseistä??? Tympii jo tommonen! Laita vain linkki ja sillä selvä!


      • takana......
        mielihyvää kirjoitti:

        sinä saat aiina näistä kopsatuista tekseistä??? Tympii jo tommonen! Laita vain linkki ja sillä selvä!

        Mua ainaki tympii hypellä linkistä toiseen. Sitä paitsi, noiden linkkien takana on aivan mieletön määrä lisää tietoa noista nukkumisasioista. Tähän on kopsattu vain oleellinen. Harvat eivät jaksa avata linkkiä toisen perään ja etsiä sieltä se oleellinen teksti. Sujuvampaa on se, että tähän on kopsattu "parhaat palat" ja ne keitä kiinnostaa perehtyä kunnolla asiaan, avaavat linkin. :)


      • ...
        perusmalli,,, kirjoitti:

        Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

        Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

        Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

        Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

        "Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

        Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

        Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

        Lue lisää täältä : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

        Kysyn nyt suoraan: mitenkäs aikusiten yhdessä harrastamt sukupuoliyhteydet?

        Ok, perhepeti on luonnollinen juttu, lapsi nukkuu vanhempien vieressä. Mutta luontoa vastaan on meille länsimaissa kertynyt tiettyjä normatiivisia sääntöjä ja yksi niistä on, että lapset pitää suojella liian varhaisessa vaiheessa seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Tämä tarkoittaa siis mm. sitä, että seksuaalisena hyväksikäyttönä pidetään sukupuoliyhteyden harrastamista alaikäisen lapsen nähden.

        Mä en tiedä muista, mutta minulle ja miehelleni sänky on kuitenkin se luontevin sukupuoliaktin harrastamisen paikka. Ja aika luontevimmin on yleensä iltaisin, aikana jolloin lapsi on jo siis yöpuulla. Jos lapsen nukkuminen aikusiten sängyssä on luontevaa, niin onko luontevaa, että aikuiset elävät selibaatissa, vai harrastavat seksiä muualla kuin omassa sängyssään?


    • kuin parhaalta tuntuu

      Vauva oppii käymään potalla vaikka se käyttäisi vaippoja pienenä. Vauva oppii syömään itse vaikka sitä syötettäisiin pienenä. Ja vauva oppii nukkumaan omassa sängyssä vaikka se pienenä nukkuisi vieressä.

      Pikkuvauva-aikana unta ei yleensä ylenmäärin saa, joten mikä tahansa ratkaisu jolla kaikki nukkuvat paremmin on hyvä :)

      • lapsiccccc

        vieressä perheissä hoidetaan rakastelut? jos vauvasta asti nukkuu vieressä nukkuuko se kouluikäsenä jo erillään.? ihmetyttää kun iltaisin on yleens toimitusten aika ja toinenhan herää siihen pian


      • vinvink
        lapsiccccc kirjoitti:

        vieressä perheissä hoidetaan rakastelut? jos vauvasta asti nukkuu vieressä nukkuuko se kouluikäsenä jo erillään.? ihmetyttää kun iltaisin on yleens toimitusten aika ja toinenhan herää siihen pian

        On se kumma että tämä kysymys tulee joka kerta esiin. Rakasteleeko ihmiset tosiaan vaan pimeessä peiton alla omassa sängyssään illalla?

        Meidän talossa on ainakin monta huonetta vielä niidenkin jälkeen joissa nukkuu lapsia. Vierashuoneen sänky tai olohuoneen sohva tai matto on esim. ihan hyviä paikkoja.


      • hoidetaan.......
        vinvink kirjoitti:

        On se kumma että tämä kysymys tulee joka kerta esiin. Rakasteleeko ihmiset tosiaan vaan pimeessä peiton alla omassa sängyssään illalla?

        Meidän talossa on ainakin monta huonetta vielä niidenkin jälkeen joissa nukkuu lapsia. Vierashuoneen sänky tai olohuoneen sohva tai matto on esim. ihan hyviä paikkoja.

        Yleensä varhaislapsuudessa perhepedissä tai sivuvaunussa nukkuneet on kypsiä omaan huoneeseen jo 2-3 vuotiaina ja sinne jäävät eivätkä tule oikeastaan enää viereen (toisin ku ne jotka on aina opetettu omaan sänkyyn).

        Meidän 2 vuotias nukkuu parisängyssä. Seksiä harrastamme toisessa huoneessa erillisellä patjalla, useimmite olohuoneen sohvalla tai matolla. Lapsen päiväuniaikaan tai ku lapsi on menny nukkuu.

        Kun minä menen sänkyyn nukkuakseni,viimeisenä mulla siinä vaiheessa on seksi mielessä. Sitä on siinä vaiheessa jo ihan puhki. Mä todellakin haluan vain ja ainoastaan nukkua sängyssä!!! Ennen lastakin me harrastettiin seksiä vain ja ainoastaan olohuoneen sohvalla ja matolla. Voi katsoa samalla esim. pornoa telkkarista. Makkarissa ei ole telkkaria. Joo, sänky ei tosiaan ole ainoa paikka seksille. Iso pehmeä sohva päällystettynä peitolla ajaa saman asian.


      • seksielämän toimimattomuudesta
        hoidetaan....... kirjoitti:

        Yleensä varhaislapsuudessa perhepedissä tai sivuvaunussa nukkuneet on kypsiä omaan huoneeseen jo 2-3 vuotiaina ja sinne jäävät eivätkä tule oikeastaan enää viereen (toisin ku ne jotka on aina opetettu omaan sänkyyn).

        Meidän 2 vuotias nukkuu parisängyssä. Seksiä harrastamme toisessa huoneessa erillisellä patjalla, useimmite olohuoneen sohvalla tai matolla. Lapsen päiväuniaikaan tai ku lapsi on menny nukkuu.

        Kun minä menen sänkyyn nukkuakseni,viimeisenä mulla siinä vaiheessa on seksi mielessä. Sitä on siinä vaiheessa jo ihan puhki. Mä todellakin haluan vain ja ainoastaan nukkua sängyssä!!! Ennen lastakin me harrastettiin seksiä vain ja ainoastaan olohuoneen sohvalla ja matolla. Voi katsoa samalla esim. pornoa telkkarista. Makkarissa ei ole telkkaria. Joo, sänky ei tosiaan ole ainoa paikka seksille. Iso pehmeä sohva päällystettynä peitolla ajaa saman asian.

        Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää.

        Toisia lapsen läsnäolo saattaa häiritä ja silloin voi siirtyä rakastelemaan vaikkapa olohuoneeseen tai kenties kokeilla kerrankin sitä kuuluisaa keittiönpöytää... Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.


    • meillä näin

      Meillä on vauva nukkunut alusta asti omassa sängyssään siinä meidän sängyn vierellä ja hyvin on alusta asti uni maittanu. Aluksi nukahti aina tissille ja siitä nostin omaan sänkyynsä. Yöllä nostin imetyksen ajaksi viereeni ja siitä takaisin. En kokenut sitä mitenkään raskaana. Meillä onneksi vauva on nukkunut jo kuukauden ikäisestä pitkiä pätkiä eli montaa kertaa ei öisin tarvinnut imettää. Nyt herää vasta aamulla, nukuttuaan 8-10 tuntia, syö ja nukahtaa vielä hetkeksi. Jos mieheni on jo lähtenyt töihin siinä vaiheessa niin sitten saa vauva jäädä minun viereeni nukkumaan. Tänä aamuna heräsin siihen kun sain kantapäästä nenääni. Meidän vauva on semmoinen mönkiä etten taida kohta enää uskaltaa pitää meidän sängyssämme, tippuu vielä alas. Lapsi on nyt siis 6kk.

      • Pikku typyn äiti

        Niin, sitä että sitten kun vauvelit rupeaa kääntyilemään ja mönkimään vanhempien sängyssä, uskaltaako enää pitää vieressä öitä? Vauva kun niin tykkäisi nukkua mamulin ja isukin vieressä, mutta onko turvallisuus riski jos ei ole seinän vieressä sänky?


      • fjdskofnmdslf
        Pikku typyn äiti kirjoitti:

        Niin, sitä että sitten kun vauvelit rupeaa kääntyilemään ja mönkimään vanhempien sängyssä, uskaltaako enää pitää vieressä öitä? Vauva kun niin tykkäisi nukkua mamulin ja isukin vieressä, mutta onko turvallisuus riski jos ei ole seinän vieressä sänky?

        nosto


      • niinnn
        fjdskofnmdslf kirjoitti:

        nosto

        hyvä ketju


    • Natusa

      JOillekin apua on ollut nukutus-cd:stä, esim tuutiluu.julkaisee.fi

    • luonnollista?

      Öööö... Täällä nyt aika suoraviivaisesti annetaan ymmärtää, että vanhemmat jotka nukuttavat vauvaansa pinnasängyssä, lisäävät lapsensa kätkytkuoleman riskiä. Aika kovaa tekstiä.

      Vähän myös huvittaa tuo, että perhepeti on niin hirmuisen "luonnollinen ratkaisu", että siitä pidetään kiinni. Kuitenkin rakastelua varten on kyhättävä paikka jonnekin muualle taloon, että lapsi voi sitten nukkua yksin siellä aikuisten parisängyssä...

    • Herätkää idiootit!!

      Herranjumala miten vastuutonta! En ymmärrä tota perhepetiä yhtään! Lapsi on todellisessa hengenvaarassa nukkuessaan vanhempiensa kanssa samassa sängyssä! Niin monta juttua olen kuullut, missä vanhempi on kierähtänyt lapsen päälle unissaan! Herätkää ihmiset!!!!!!!!!
      Ihan sairasta paskaa suomeksi sanottuna!!!

      Lapsen voi nukuttaa vierelle ja siirtää sitten omaan sänkyynsä nukkumaan!

      • urrrpo

        Hohhoi, se on kumma miten ihmislaji on enää edes olemassa... miten urpo tai päissään pitää olla että kierii heräämättä jauhosäkin kokoisen mötkäleen päälle?

        Päihteiden vaikutuksen alaisena ja vähäosaisten perheiden "vahingossa" tapahtuneet vauvan päälle kierähtämiset kyllä tunnetaan.


    • 99yoi

      up

    • ytktd

      Hyvin tuo meidän kuopus aikanaan on siirtynyt omaan sänkyynsä nukkumaan, vaikka nukkuikin vauva-ajan meidän keskellä. Toki yhäkin 3v tulee joskus öisin viereen, mutta niin tulee isompikin, vaikkei koskaan nukkunut perhepedissä vauvana :D

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täti-ihminen Sofia ja nuori kanadalainen lätkänpelaaja

      Sofialla on kiikarissa Logan Thompson 25v, Las Vegasissa pelaava kanadalaispelaaja. Tätä se kai tarkoitti, kun sanoi Seiskalle, ettei tiedä kuinka pit
      Kotimaiset julkkisjuorut
      154
      1789
    2. Some pillastui: Farmin voitto pedattiin Teemulle?!? "Törkee temppu" "Taina oli ihan vailla mahiksia"

      Ohhoh, Farmi-kaksintaistelu ja finaali on saanut tunteet kuumiksi - ja ehkä syystäkin Suomi24 Keskustelu -palstalla... Olisiko Tainalla ollut mahdolli
      Suomalaiset julkkikset
      8
      1252
    3. Pääsikö Martti

      Esittelemään velaka mersua ja hyyryä hienostoalueella lippisjonnelle🤗😜😎
      Kotimaiset julkkisjuorut
      174
      1211
    4. Etkö voisi

      Mies: Etkö millään voisi, tahtoisi tai haluaisi tavata? Edes hetken, kuten silloin joskus. Etkö voisi pyytää? Itse en voi. Tekisin mitä vain, jos näki
      Rakkaus ja rakastaminen
      73
      982
    5. Suomessa todettu ilmeisesti eka apinarokkotapaus

      Euroopassa matkailleella miehellä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008841676.html
      Maailman menoa
      47
      869
    6. Mitäs ajattelisit

      Jos saisit häneltä tänään pienessä sievässä lähetetyn viestin puhelimeen "haluan nähdä" tai "ikävä"?
      Ikävä
      69
      784
    7. J joskus haluaisin

      Istua syliisi ja samalla suudella sinua...
      Ikävä
      33
      777
    8. Petit miestäsi

      Pettäisit myös minut. Sinulle ei merkitse rehellisyys mitään. Naisilla on selkäranka. Käärmellä sitä ei ole. Älä enää vaivaa minua.
      Järki ja tunteet
      58
      763
    9. Nyt on aika muistella jättitarakkaa

      Uuh uuh uuh. https://aijaa.com/wMPRhU
      Kotimaiset julkkisjuorut
      62
      739
    10. Osui suomalaisia omaan nilkkaan terroristien hyysääminen

      Muthei, eihän täällä pitäisi niitä olla kun kaikkien taustat on tarkastettu ennen maahan tuloa. Vai oliko sittenkään. Nyt tämä hyysääminen saa aikaan
      Maailman menoa
      159
      650
    Aihe