En etsi neuvoja, sympatiaa ym. Kerron vaan mitä tunnen. Olisin mielestäni jo valmis lähtemään pois. Ainoa asia mikä pitää mua täällä on poikani. Olen saanut paljon kokea ja tuskin täällä on enään mitään minulle. On tietenkin raukkamaista jättää toiset tänne. En vaan enää jaksa/halua elää
Elämä ei kiinnosta
enään
20
4532
Vastaukset
- on tunteet
olleet jo pitkän aikaa täälläkin. Joka ilta toivoo, ettei aamulla tarvitsisi enää herätä. Vanhemmat ovat kai ainoa syy, miksi täällä vielä olen. Muuta ei ainakaan tule mieleen. Niin väsynyt kaikkeen.
- rakastettu..
Mun todella tärkeä mummini kuoli hetki sitten ja olen ollut aivan hajalla siitä saakka. Hän kuoli 77-vuotiaana moneen eri sairauteen mitä TE tuskin sairastatte. Mummua jäi kaipaamaan kymmenen sisarusta sekä lapset ja lapsenlapset. Olisi suuri häpeä jos päättäisitte päättää elämänne ilman todellista yritystä parempaan elämään. Älkää antako läheistenne kokea samaa tuskaa kuin minä vaikka mummi kuoli sairauksiin.Se oli todella epäitsekästä. Aina joku jää kaipaamaan.....
- (sivullinen)
rakastettu.. kirjoitti:
Mun todella tärkeä mummini kuoli hetki sitten ja olen ollut aivan hajalla siitä saakka. Hän kuoli 77-vuotiaana moneen eri sairauteen mitä TE tuskin sairastatte. Mummua jäi kaipaamaan kymmenen sisarusta sekä lapset ja lapsenlapset. Olisi suuri häpeä jos päättäisitte päättää elämänne ilman todellista yritystä parempaan elämään. Älkää antako läheistenne kokea samaa tuskaa kuin minä vaikka mummi kuoli sairauksiin.Se oli todella epäitsekästä. Aina joku jää kaipaamaan.....
Voi: Otan osaa sinulle ja kaikille rakkaillesi. On sanaton olo, kun noin hetki sitten tuli tuollainen tieto. Voimia sinulle ja teille kaikille ja siunausta! Hyvää yötä, Jeesus myötä. Koita kaikesta huolimatta hieman levähtää, kun on yö kuitenkin... Tiedän, että on vaikeaa, olen menettänyt monta lähimmäistä aika lyhyen ajan kuluessa. No, nyt menen nukkumaan...
- pahoillani
rakastettu.. kirjoitti:
Mun todella tärkeä mummini kuoli hetki sitten ja olen ollut aivan hajalla siitä saakka. Hän kuoli 77-vuotiaana moneen eri sairauteen mitä TE tuskin sairastatte. Mummua jäi kaipaamaan kymmenen sisarusta sekä lapset ja lapsenlapset. Olisi suuri häpeä jos päättäisitte päättää elämänne ilman todellista yritystä parempaan elämään. Älkää antako läheistenne kokea samaa tuskaa kuin minä vaikka mummi kuoli sairauksiin.Se oli todella epäitsekästä. Aina joku jää kaipaamaan.....
mummisi kuolemasta, mutta sinulla ei ole aavistustakaan meidän toisten elämästä. Et tiedä, kuinka paljon kuolemaa olemme kokeneet tai kuinka paljon olemme yrittäneet. Tuska kuuluu elämään ja häpeää en ole tuntenut enää vuosiin. Jos teen jotain, niin minulla on siihen täysi oikeus.
- .......
pahoillani kirjoitti:
mummisi kuolemasta, mutta sinulla ei ole aavistustakaan meidän toisten elämästä. Et tiedä, kuinka paljon kuolemaa olemme kokeneet tai kuinka paljon olemme yrittäneet. Tuska kuuluu elämään ja häpeää en ole tuntenut enää vuosiin. Jos teen jotain, niin minulla on siihen täysi oikeus.
..on saattanut jälkeläisiä tähän maailmaan, EI OLE OIKEUTTA JÄTTÄÄ JÄTTÄÄ HEILLE NIIN TUSKALLISTA PERINTÖÄ JA LOPPUELÄMÄN TRAUMAA, että päättäisi itse oman elämänsä. Jos on tehnyt lapsia, niin vastuu heidän hyvinvoinnistaan on kannettava loppuun saakka. Näin sanoo vakavasti masentunut äiti, jonka lapsi teki itsemurhan vajaa vuosi sitten. Vielä on kuitenkin muut lapset vaikka oma elämänhalu on -10. Ilman heitä en jatkaisi elämää, mutta en jätä heille niin tuskaista ja vaikeaa perintöäkään.
- itsemurhan tehneen läheinen
rakastettu.. kirjoitti:
Mun todella tärkeä mummini kuoli hetki sitten ja olen ollut aivan hajalla siitä saakka. Hän kuoli 77-vuotiaana moneen eri sairauteen mitä TE tuskin sairastatte. Mummua jäi kaipaamaan kymmenen sisarusta sekä lapset ja lapsenlapset. Olisi suuri häpeä jos päättäisitte päättää elämänne ilman todellista yritystä parempaan elämään. Älkää antako läheistenne kokea samaa tuskaa kuin minä vaikka mummi kuoli sairauksiin.Se oli todella epäitsekästä. Aina joku jää kaipaamaan.....
Mielestäni on äärimmäistä itsekkyyttä kokea toisen itsemurha niin, että ko. henkilö on jättänyt surun kannettavaksi jälkeenjääneille ja että tällainen teko olisi jotenkin itsekästä ja vastuutonta. Tuskin kukaan (tai ainakaan kovin moni) päätyy itsemurhaan heppoisin perustein. Oletko tai oletteko itse kokeneet äärimmäisen masennuksen ja ahdistuksen, epätoivon? Kun kaikki tuntuu pahalta, on paha olla koko ajan, mikään ei ole hyvä ja tuska on raastava. Tarkoitan oikeaa masennusta ja niin pahaa oloa, että kuolema tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, jotta kärsimys loppuisi! Masennuksesta puhutaan hyvin heppoisin perustein tänä päivänä tyyliin "mä oon nyt vähän masentunut", mutta oikea masennus on kyllä ihan eri asia kuin joku "syys- tai kaamosmasennus". Se on erittäin tuskallinen olotila. Pitäisikö tällaisen ihmisen kärsiä täällä sen takia, että muiden ei tarvitsisi kokea surua elämässään. Eikö ole juuri aitoa rakkautta toista kohtaan lopulta hyväksyä tämä teko toisen "päätöksenä", kunnioittaa sitä ja toivoa, että tämä henkilö on lopulta päässyt tuskistaan. Oikea pyyteetöntä rakkautta tunteva ajattelee oman surunsa sijaan sitä tuskaa, joka tällä edesmenneellä on täytynyt olla päätyessään tällaiseen äärimmäiseen ratkaisuun. Jos ei ole koskaan kokenut sellaista tuskan olotilaa, on helppo tuomita itsemurhan tehnyt. Itsemurha on äärimmäinen teko ja erittäin raskas läheisille, sitä en kiellä. Mutta jos joku tuomitsee teon, se kertoo kyllä minusta tällaisen ihmisen henkisestä kapasiteetista aika paljon! Tämä on minun mielipiteeni.
- allekirjoitan
itsemurhan tehneen läheinen kirjoitti:
Mielestäni on äärimmäistä itsekkyyttä kokea toisen itsemurha niin, että ko. henkilö on jättänyt surun kannettavaksi jälkeenjääneille ja että tällainen teko olisi jotenkin itsekästä ja vastuutonta. Tuskin kukaan (tai ainakaan kovin moni) päätyy itsemurhaan heppoisin perustein. Oletko tai oletteko itse kokeneet äärimmäisen masennuksen ja ahdistuksen, epätoivon? Kun kaikki tuntuu pahalta, on paha olla koko ajan, mikään ei ole hyvä ja tuska on raastava. Tarkoitan oikeaa masennusta ja niin pahaa oloa, että kuolema tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, jotta kärsimys loppuisi! Masennuksesta puhutaan hyvin heppoisin perustein tänä päivänä tyyliin "mä oon nyt vähän masentunut", mutta oikea masennus on kyllä ihan eri asia kuin joku "syys- tai kaamosmasennus". Se on erittäin tuskallinen olotila. Pitäisikö tällaisen ihmisen kärsiä täällä sen takia, että muiden ei tarvitsisi kokea surua elämässään. Eikö ole juuri aitoa rakkautta toista kohtaan lopulta hyväksyä tämä teko toisen "päätöksenä", kunnioittaa sitä ja toivoa, että tämä henkilö on lopulta päässyt tuskistaan. Oikea pyyteetöntä rakkautta tunteva ajattelee oman surunsa sijaan sitä tuskaa, joka tällä edesmenneellä on täytynyt olla päätyessään tällaiseen äärimmäiseen ratkaisuun. Jos ei ole koskaan kokenut sellaista tuskan olotilaa, on helppo tuomita itsemurhan tehnyt. Itsemurha on äärimmäinen teko ja erittäin raskas läheisille, sitä en kiellä. Mutta jos joku tuomitsee teon, se kertoo kyllä minusta tällaisen ihmisen henkisestä kapasiteetista aika paljon! Tämä on minun mielipiteeni.
täysin. Olen itsekin menettänyt läheisen perheenjäsenen itsemurhan vuoksi, mutta ei hänen syyllistäminen ole tullut koskaan edes mieleen. Enemmän syytän itseäni ja tulen varmaan olemaan rikkinäinen koko loppuelämäni, mutta ei se silti ole hänen syynsä. Ihminen tekee ne ratkaisut, jotka parhaaksi näkee ja muiden on opittava elämään niiden kanssa. Samoin myös muilla on oikeus omiin päätöksiinsä. Tottakai muut pitää ottaa huomioon ja varsinkin lapsia omaavilla itsensä lopettaminen on hyvin kyseenalainen ratkaisu. Minusta on silti turha hakea syyllisiä näihinkään asioihin. Vaan ehkä se on suomalaisessa mielenlaadussa, että syyllinen pitää aina löytää kaikkeen ja muulla ei oikeastaan ole väliä.
- mutta+++
itsemurhan tehneen läheinen kirjoitti:
Mielestäni on äärimmäistä itsekkyyttä kokea toisen itsemurha niin, että ko. henkilö on jättänyt surun kannettavaksi jälkeenjääneille ja että tällainen teko olisi jotenkin itsekästä ja vastuutonta. Tuskin kukaan (tai ainakaan kovin moni) päätyy itsemurhaan heppoisin perustein. Oletko tai oletteko itse kokeneet äärimmäisen masennuksen ja ahdistuksen, epätoivon? Kun kaikki tuntuu pahalta, on paha olla koko ajan, mikään ei ole hyvä ja tuska on raastava. Tarkoitan oikeaa masennusta ja niin pahaa oloa, että kuolema tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, jotta kärsimys loppuisi! Masennuksesta puhutaan hyvin heppoisin perustein tänä päivänä tyyliin "mä oon nyt vähän masentunut", mutta oikea masennus on kyllä ihan eri asia kuin joku "syys- tai kaamosmasennus". Se on erittäin tuskallinen olotila. Pitäisikö tällaisen ihmisen kärsiä täällä sen takia, että muiden ei tarvitsisi kokea surua elämässään. Eikö ole juuri aitoa rakkautta toista kohtaan lopulta hyväksyä tämä teko toisen "päätöksenä", kunnioittaa sitä ja toivoa, että tämä henkilö on lopulta päässyt tuskistaan. Oikea pyyteetöntä rakkautta tunteva ajattelee oman surunsa sijaan sitä tuskaa, joka tällä edesmenneellä on täytynyt olla päätyessään tällaiseen äärimmäiseen ratkaisuun. Jos ei ole koskaan kokenut sellaista tuskan olotilaa, on helppo tuomita itsemurhan tehnyt. Itsemurha on äärimmäinen teko ja erittäin raskas läheisille, sitä en kiellä. Mutta jos joku tuomitsee teon, se kertoo kyllä minusta tällaisen ihmisen henkisestä kapasiteetista aika paljon! Tämä on minun mielipiteeni.
Olen samaa mieltä, että itsemurhan tehneen tuomitseminen jälkikäteen (tai muiden sitä harkitsevien ennen tekoa) on ajattelematonta ja väärin. Lähes aina itsemurhan taustalla on vaikeita masennuksia, joten kyseessä on sairas ihminen, joka tarvitsisi hoitoa ei tuomitsemista. Itse oikeasti masentumisen kokeneena toivoisin, että tässä maassa panostettaisiin enemmän erityisesti nuorten mielen hyvinvointiin: opetettaisiin lapsia ja nuoria käsittelemään vastoinkäymisiä ja annettaisiin apua ajoissa. Kun ongelmat kasvavat liian suuriksi ja kestävät liian pitkään, kynnys avun hakemiseen kasvaa ja tuntuu masentuneesta myös turhalta. Tuntuu että mikään ei voi auttaa, kukaan ei voi ymmärtää, eikä ota tosissaan. Pahinta mitä silloin voi sanoa on "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "ajattele nyt muita, lopeta tuo". Silloin pitäisi sanoa jotain aivan muuta. Luulen, että moni itsemurhan tehnyt on kokenut, etteivät muut ymmärrä sitä tuskaa mitä he sisällään kantavat, eivätkä koe että mistään apua saisi. Monesti he eivät pahimmassa tilanteessa enää ehkä edes usko apuun, joten eivät sitä edes enää halua. Se jos mikä on surullista, koska riittävän ajoissa saatu apu olisi voinut auttaa. Surullisen usein näitä ensioireita ei näe kukaan (usein ahdistunut ja masentunut ei kerro tuntemuksiaan muille, ei välttämättä koe että kyse on masennuksesta, johon on apua) tai niitä ei oteta riittävän vakavasti. Toivottavasti jokainen muistaa että olemme kaikki erilaisia, se mikä itselle on helppo käsitellä, voi toiselle olla todella vaikeaa. Siksi muiden tunteisiin ja ahdistuksiin ei pidä reagoida "tietämällä" mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä. Apua pitäisi tarjota nöyrästi tajuten, että ei voi tajuta, mutta niin että toinen kokisi että on läsnä ja välittää sellaisenaan. Moni "terve", joka ei ole koskaan kokenut masennusta, ahdistuu masentuneen epätoivosta ja antaa "pikakorjausoheita", joiden vaikutus vain pahentaa tilannetta. Ei meistä kukaan aina osaa tai kykene toisia auttamaan, joten tuskaa ja surua saa liian usein kestää yksin. Eipä sita apua aina osaa myöskään ottaa vastaan, joten tilanteet ovat vaikeita. Kumpa tähän lääke keksittäisiin. Masennukseen niitä lääkkeitä onneksi on jos vain apua lähtee ajoissa lääkäristä hakemaan. Helppoa se ei silti ole, mutta uskon mielialalääkityksen ohjanneen monen elämää poispäin kuilun reunalta, kunhan hoitoa vain saa riittävän ajoissa. Rauhaa ja rakkautta kaikille, osoittakaan lähimmäisillenne välittävänne heistä!
- Minä se vaan
jo pois. En usko että kullalleni löytyy yhtäkään haastajaa koskaan ja vähempään en tyydy.
- Braaah
Kesä on tulossa, mitä kaikkea kivaa on tulossa. En tuomitse sinua, mutta kelle hän näyttää miniäehdokkan, jolle joutuu sanomaan että äiti/isä tappo ittensä. Eikö ole MITÄÄN mitä joskus olisit halunnut tehdä mutta rahkeet, rahat tsm. eivät riittäneet. Tee yhdessä poikasi kanssa. Mene ulvomaan kuuta, huuda kaikki paska ulos,niitä että ikkunoihin syttyy valot, puhalla saippuakuplia, pukeudu Joulupuksi tai Hannu Karpopsi, kohta ON VAPPU. Hirressä on vaikea nauraa, eikä junan allakaan ole kovin mukavaa. Katsele tänään tähtitaiavsta ja kysy itseltäsi haluanko minä nähdä tuon saman tähti myös ensiviikolla, sitten tiedät, että haluatko OIKEASTI kuolla, vai onko se vain TUNNE jolle VOI TEHDÄ JOTAIN. (Masennusta tsm.) Luuletko olevasi ainut joka hautoo itsemurhaa ja haluaa kuolla? Olen monta kertaa kirjoittanut tälle palstalle, aika monta kertaa ns.viimeisiä kirjoituksia, mutta en voi tehdä sitä lapsilleni, en vain voi jättää heitä kylmän maailman armoille.
- Anonyymi
Todella mielenkiintoinen kommentti
- Anonyymi
Saanko mä leikata sun kurkun auki?
- asdfasdfas
Yksi paikka mikä on minua itseäni auttanut, on www.rikurinne.com ja sieltä klikkaa radioComeHome, sieltä voi netin välityksellä kuunnella aikaisempia radio-ohjelmia mm. pahasta olosta, masennuksesta, avusta jonka voi saada ym. On vielä yksi paikka josta voitte saada apua masennukseen, älkää missään tapauksessa tehkö mitään ennen kuin kokeilette tätä: pyytäkää Jumalalta apua, ihan vaikka sanotte että "auta Jumala mua nousemaan tästä paskasta ja masennuksesta", ette mitään häviä siinä että kokeilette!!!! Mitä jos tämä tie auttaakin???? Mitä jos apu tuleekin? Mitä jos Jumala onkin olemassa? Mitä jos Jumalalla on hyvä suunnitelma sinulle? Ette sitten koskaan tiedä mitä kaikkea ihanaa jäi kokematta, jospa apu tulikin täältä?? Pyydän että kokeilette tuota rukousta/pyyntöä! Tässä yksi psalmi joka itseäni on auttanut: http://p4.foorumi.info/ilosamoma/viewtopic.php?t=561&sid=49d9c0c09c098d72131d2ac878054334 Älkää tappako itseänne, te olette tärkeitä ihmisiä! T: Nuori nainen
- Joku vaan
Rukoileminen tosiaan saattaa auttaa vaikkei oikeasti uskokkaan. Kysymys ei ole mistään jumalaisesta väliintulosta vaan ihan puhtaasta psykologisesta ilmiöstä: Ulkopuoliselle persoonalle puhuminen auttaa aivoja työstämään asiaa eteenpäin, vaikka kyseinen persoona olisikin kuviteltu. Mieluiten kannattaa puhua ääneen jolloin tiedon käsittely tehostuu entisestään aistiärsykkeiden käsitellessä samaa asiaa.
Rukoilla voi myös vieraalla kielellä / toisessa roolihahmossa mikäli se on helpompaa. Jos ei usko on usein vaikeaa ryhtyä rukoilemaan, vaikka tietäisikin sen voivan olla avuksi. Jumalan ja rukoilemisenkin voi tietenkin korvata ihan vain puhumisella ja jollain muulla objektilla. Monet juttelevat pehmoleluille, muotokuville tai jollekkin muulle irtaimistolle. Jotkut rupattelevat kuun tai tähtitaivaan, jotkut ruohonkorren tai järven kanssa.
Jos ei pysty asioistaan puhumaan edes omissa oloissaan voi yrittää myös kirjoittamista. Se on aivan yhtä tehokasta, ellei jopa tehokkaampaakin kuin puhuminen. Omat tekstinsä voi halutessaan säilyttää (niistä voi olla hyötyä myöhemmin, mikäli pyrkii ymmärtämään tilannetta objektiivisemmin), tai tuhota, ihan vallitsevan tunnetilan mukaisesti.
Itsemurhaa hautoville sanon vain että kyllä sitä aina kuolla ehtii, mutta elää ei enää ehdi kun on kuollut. - yksinolen
Joku vaan kirjoitti:
Rukoileminen tosiaan saattaa auttaa vaikkei oikeasti uskokkaan. Kysymys ei ole mistään jumalaisesta väliintulosta vaan ihan puhtaasta psykologisesta ilmiöstä: Ulkopuoliselle persoonalle puhuminen auttaa aivoja työstämään asiaa eteenpäin, vaikka kyseinen persoona olisikin kuviteltu. Mieluiten kannattaa puhua ääneen jolloin tiedon käsittely tehostuu entisestään aistiärsykkeiden käsitellessä samaa asiaa.
Rukoilla voi myös vieraalla kielellä / toisessa roolihahmossa mikäli se on helpompaa. Jos ei usko on usein vaikeaa ryhtyä rukoilemaan, vaikka tietäisikin sen voivan olla avuksi. Jumalan ja rukoilemisenkin voi tietenkin korvata ihan vain puhumisella ja jollain muulla objektilla. Monet juttelevat pehmoleluille, muotokuville tai jollekkin muulle irtaimistolle. Jotkut rupattelevat kuun tai tähtitaivaan, jotkut ruohonkorren tai järven kanssa.
Jos ei pysty asioistaan puhumaan edes omissa oloissaan voi yrittää myös kirjoittamista. Se on aivan yhtä tehokasta, ellei jopa tehokkaampaakin kuin puhuminen. Omat tekstinsä voi halutessaan säilyttää (niistä voi olla hyötyä myöhemmin, mikäli pyrkii ymmärtämään tilannetta objektiivisemmin), tai tuhota, ihan vallitsevan tunnetilan mukaisesti.
Itsemurhaa hautoville sanon vain että kyllä sitä aina kuolla ehtii, mutta elää ei enää ehdi kun on kuollut.itse miettin että kuolemma olisi kaikestta fiksumppi tapa saaada rauha ja onnelisuus.
itse kasvoin selaisesssa piirissä jossa olaan vaan onnettomia,
itse en ole saanut lapsenna rakautta eikä aikuisenna.itse tuho asia pyyrivät joka kertaa mielesäni ,haluan vaan pois kauemmas pois.haluan pois tästtä kauemmas mutta en pyyty olla onnelinen
mutta en pyystty siihen koska mulle on pikku tyttö jooka mailmaan kauneen tyttö.
kertokaa mitä voin tehdä olen naimisissa mutta todella onneton.hän ei kauhestti välittä minustta enkä tunne hänen rakastavanssa minua ...olen todella murtunut ....olen 2 vuotta käynyt terapian mutta ei apua ole saattu..
- nojaaha
Säälittävää ruveta kritisoimaan toisten valintoja vaikka onkin jälkikasvua maailmassa. Onhan se tietenkin lapsille/kaipaaville trauma, mutta kuka teistä oikeasti tietää mitä on kokenut läpi? Itsellä on 18 vuotta ikää ja ei vain kiinnosta mikään ja halu päästä pois. Ihmisillä on eri tunteet ja eri ajatukset kukaan ei voi kritisoida päätöksiä mitkä omasta mielestä ovat väärin.
- go ahead if decided
tää ketju on aika vanha ....
Jos 18-vuotias on kyllästynyt kaikkeen kun ollaan elämän keväässä, niin ei kai siinä sitten kannata jäädä kiusaamaan itseänsä.
Jos et mitään muutakaan keksi niin tee ratkaisusi elämäsi suhteen. Sinä siitä itse olet vastuussa.
Itselläni on ikää 57 vuotta ja muistan kyllä teini-ikäni ja ajatukseni. Voit ajatella toisinkin jonkin ajan päästä, mutta jos olet noin varma asiasta omalla kohdallasi niin mikään ei estä sinua.
- Anonyymi
Syy miksi minä haluaisin lähteä pois on se, etten saa yhtään lasta tässä elämässä. Lapseton elämä ei kiinnosta.
- Anonyymi
itse elän vaan siksi jotta saisi kokeilla uusia asioita, käydä eri paikoissa, kokea eri juttuja, tutustua uusin ihmisiin ja kenties joskus rakastuakin. perhettäni kohden tunnen tyhjyyttä vaikeitten asioiden takia ja minusta tuntuu että perhe ei ota minua vakavasti vaikken en ole tyhmä, osaamaton jne. mutta on ollut hyviäkin hetkiä perheeni kanssa. jos minä saan joskus omia lapsia, olisin paras isä mitä kukaan olis ikinä toivonut koska pidän lapsista :) ne tuovat hymyn naamaani.
- Anonyymi
Mä haluun tappaa mun tunteet.
Mä haluun tukahduttaa niitä niin kauan kunnes ne on kuolleet.
Mä oon heikko niiden takia.
Mä kärsin niiden takia.
Mä oon masentunut niiden takia.
Mä oon liian kiltti niiden takia.
Mä en haluu tuntea.
Mä haluun irti kaikesta.
Mä haluun irti rakkaudesta.
Mä haluun irti siitä mikä pitää mut kahleissa.
Mä haluun irti mun tunteista.
Ei enää ikävää.
Ei enää surua.
Ei enää rakkautta.
Ei enää kahleita.
Ei enää syyllisyyttä.
Ei enää mitään.
Ei iloa, ei hymyä, ei onnistumisia, ei kiintymystä, ei huolenpitoa.
Ei rakkautta. Ei.
Pelkkää harmaata, mitäänsanomatonta suoriutumista.
Pelkkää tyyntä.
Pelkkää tasaista.
Vois elää tai olla elämättä.
Vois lähteä tai olla lähtemättä.
Vois antaa vaan olla, hiljaa, rauhassa, reagoimatta.
Kunnes huomais että ei ole enää mitään syytä.
Kunnes ei olisi enää rakkautta.
Kunnes sydän pysähtyisi.
Kunnes se viimeinen ajatus katkeaisi.
Kunnes olisi vain täysin tyhjää.
Kunnes kaikki olisi loppu.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri111284- 281245
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka621140Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111018Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot65996Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.26992Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?8974Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30962Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6961Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha1960