rotan lopettaminen

Minä olen ollut aina rottieni kanssa niiden viimeiset hetket ja myös, kun ell on antanut viimeisen piikin ja rotta pääsee pois. Ensin annetaan rauhoittavaa ainetta, sitten (kun rotta on jo melko tokkurainen) jotain toista nukutusainetta joka kuulemma kirvelee (siksi annetaan myöhemmin). Rauhoittavaa annetaan tarvittaessa lisää ja vasta kun rotta ei reagoi esim. varpaan nipistykseen mitenkään, lasken sen pöydälle (joka rotta on ollut sylissäni mennessään tiedottomaksi). Siinä ell antaa viimeisen piikin joko vatsaonteloon tai sydämeen. Tässä vaiheessa rotta ei enää tiedä maailmanmenosta mitään ja yleensä kuluu alle 15 sekuntia kun aine vaikuttaa ja rotan sielu aloittaa matkan Sateenkaarisillalle.

Itse en olisi missään nimessä antanut vielä elossa olevaa (ja osittain tajuissaankin olevaa) rottaa viedä luotani, en! Oma mielipiteeni on, että omistajan oikeus on olla lemmikin luona loppuun asti.

Luonnollisesta kuolemasta... Viimeisin menettämäni rotta kuoli ns. luonnollisen kuoleman - ja minä olin sitä todistamassa. Se sairasti pahasti viikon ja lopulta kun eräänä iltana ymmärsin, että Juhon on päästävä pois, oli jo liian myöhäistä. Alle tunti päätökseni jälkeen rotta kuoli. Näin sen viimeiset hetket, viimeisen taistelun elämästä, luopumisen ja elämänliekin sammumisen. Enkä minä voinut auttaa. Ennen olen saanut päättää lähtöhetken, joskaan Kassu-tytön kohdalla en tiennyt luopuvani siitä kun vein sen eläinlääkäriin.

Luonnollinen kuolema ei ole enää "luonnollinen" ihmisen hoivissa elävälle eläimelle. Kärsivä eläin, jonka paranemisesta ei ole toivoa, on päästettävä pois. Vastustan elämän pitkittämisyrityksiä lääkkeiden avulla, mutta yhtä voimakkaasti vastustan sitä, ettei sairasta eläintä päästetä tuskistaan. Ihminen on lemmikeistään vastuussa ja todellista eläinrakkautta on ajatella eläimen parasta. Tämä tarkoittaa joskus luopumista. Minä olen sitä rottaa rakastanut sen elämän ajan ja kun se ei nauti elämästään eikä parempaa ole odotettavissa, on minun pystyttävä luopumaan, vaikka se tuskallista onkin. Näin ajattelen minä. "Ihmeitä" tapahtuu harvoin ja siksi luovun mieluummin rakkaastakin rotasta kuin annan sen kärsiä ajatellen; "jos se vaikka tuosta toipuisikin."

Olette molemmat puhuneet rotistanne yksikössä; onhan rotillanne kaveri tai useampia? Yksinäinen rotta kärsii, oli sitten sairas tai ei.

http://www.geocities.com/leenanrotat

Leena kirjoitti:

Minä olen ollut aina rottieni kanssa niiden viimeiset hetket ja myös, kun ell on antanut viimeisen piikin ja rotta pääsee pois. Ensin annetaan rauhoittavaa ainetta, sitten (kun rotta on jo melko tokkurainen) jotain toista nukutusainetta joka kuulemma kirvelee (siksi annetaan myöhemmin). Rauhoittavaa annetaan tarvittaessa lisää ja vasta kun rotta ei reagoi esim. varpaan nipistykseen mitenkään, lasken sen pöydälle (joka rotta on ollut sylissäni mennessään tiedottomaksi). Siinä ell antaa viimeisen piikin joko vatsaonteloon tai sydämeen. Tässä vaiheessa rotta ei enää tiedä maailmanmenosta mitään ja yleensä kuluu alle 15 sekuntia kun aine vaikuttaa ja rotan sielu aloittaa matkan Sateenkaarisillalle.

Itse en olisi missään nimessä antanut vielä elossa olevaa (ja osittain tajuissaankin olevaa) rottaa viedä luotani, en! Oma mielipiteeni on, että omistajan oikeus on olla lemmikin luona loppuun asti.

Luonnollisesta kuolemasta... Viimeisin menettämäni rotta kuoli ns. luonnollisen kuoleman - ja minä olin sitä todistamassa. Se sairasti pahasti viikon ja lopulta kun eräänä iltana ymmärsin, että Juhon on päästävä pois, oli jo liian myöhäistä. Alle tunti päätökseni jälkeen rotta kuoli. Näin sen viimeiset hetket, viimeisen taistelun elämästä, luopumisen ja elämänliekin sammumisen. Enkä minä voinut auttaa. Ennen olen saanut päättää lähtöhetken, joskaan Kassu-tytön kohdalla en tiennyt luopuvani siitä kun vein sen eläinlääkäriin.

Luonnollinen kuolema ei ole enää "luonnollinen" ihmisen hoivissa elävälle eläimelle. Kärsivä eläin, jonka paranemisesta ei ole toivoa, on päästettävä pois. Vastustan elämän pitkittämisyrityksiä lääkkeiden avulla, mutta yhtä voimakkaasti vastustan sitä, ettei sairasta eläintä päästetä tuskistaan. Ihminen on lemmikeistään vastuussa ja todellista eläinrakkautta on ajatella eläimen parasta. Tämä tarkoittaa joskus luopumista. Minä olen sitä rottaa rakastanut sen elämän ajan ja kun se ei nauti elämästään eikä parempaa ole odotettavissa, on minun pystyttävä luopumaan, vaikka se tuskallista onkin. Näin ajattelen minä. "Ihmeitä" tapahtuu harvoin ja siksi luovun mieluummin rakkaastakin rotasta kuin annan sen kärsiä ajatellen; "jos se vaikka tuosta toipuisikin."

Olette molemmat puhuneet rotistanne yksikössä; onhan rotillanne kaveri tai useampia? Yksinäinen rotta kärsii, oli sitten sairas tai ei.

http://www.geocities.com/leenanrotat

Lue lisää

Hei ja kiitos vastauksista.

Rottani on tällä hetkellä yksin, mutta en aio sille kaveria enää hankkia, koska rotta on jo lähes kolme vuotta vanha ja senkin elämä alkaa olla loppusuoralla.

Niin, alunperinhän minulla oli kolme rottaa, joista ensimmäinen oli se, jonka ell lopetti. Siinäkin kävi niin, että vein rotan eläinlääkärille hoitoa saamaan, kun se oli omituisen flegmaattinen. Ell oli sitä mieltä, että tuskin lääkkeet yms. auttaa, joten rotta oli parasta lopettaa. Minullakin tapaus tuli siis hieman yllättäen, kuten ilmeisesti sinullakin oli käynyt.
Toinen rotta kuoli vähän ennen joulua 'luonnollisen' kuoleman.
Ja nyt siis tämä kolmas rotta on yksin.
Yritän parhaani mukaan pitää sille seuraa, mutta tiedän, ettei ihminen voi toista rottaa korvata.
Rotta on toistaiseksi vielä suht hyvävointinen, vaikka nukkuukin paljon, ja kuten kirjoitin, eläinlääkärillä viimeksi tapahtunut jäi ahdistamaan minua. Joten toivoisin, että tämäkin rotta saisi nukahtaa pois kotona kaikessa rauhassa.
Tietenkin, jos tilanne menee pahaksi vien rotan nukutettavaksi.

Leena kirjoitti:

Minä olen ollut aina rottieni kanssa niiden viimeiset hetket ja myös, kun ell on antanut viimeisen piikin ja rotta pääsee pois. Ensin annetaan rauhoittavaa ainetta, sitten (kun rotta on jo melko tokkurainen) jotain toista nukutusainetta joka kuulemma kirvelee (siksi annetaan myöhemmin). Rauhoittavaa annetaan tarvittaessa lisää ja vasta kun rotta ei reagoi esim. varpaan nipistykseen mitenkään, lasken sen pöydälle (joka rotta on ollut sylissäni mennessään tiedottomaksi). Siinä ell antaa viimeisen piikin joko vatsaonteloon tai sydämeen. Tässä vaiheessa rotta ei enää tiedä maailmanmenosta mitään ja yleensä kuluu alle 15 sekuntia kun aine vaikuttaa ja rotan sielu aloittaa matkan Sateenkaarisillalle.

Itse en olisi missään nimessä antanut vielä elossa olevaa (ja osittain tajuissaankin olevaa) rottaa viedä luotani, en! Oma mielipiteeni on, että omistajan oikeus on olla lemmikin luona loppuun asti.

Luonnollisesta kuolemasta... Viimeisin menettämäni rotta kuoli ns. luonnollisen kuoleman - ja minä olin sitä todistamassa. Se sairasti pahasti viikon ja lopulta kun eräänä iltana ymmärsin, että Juhon on päästävä pois, oli jo liian myöhäistä. Alle tunti päätökseni jälkeen rotta kuoli. Näin sen viimeiset hetket, viimeisen taistelun elämästä, luopumisen ja elämänliekin sammumisen. Enkä minä voinut auttaa. Ennen olen saanut päättää lähtöhetken, joskaan Kassu-tytön kohdalla en tiennyt luopuvani siitä kun vein sen eläinlääkäriin.

Luonnollinen kuolema ei ole enää "luonnollinen" ihmisen hoivissa elävälle eläimelle. Kärsivä eläin, jonka paranemisesta ei ole toivoa, on päästettävä pois. Vastustan elämän pitkittämisyrityksiä lääkkeiden avulla, mutta yhtä voimakkaasti vastustan sitä, ettei sairasta eläintä päästetä tuskistaan. Ihminen on lemmikeistään vastuussa ja todellista eläinrakkautta on ajatella eläimen parasta. Tämä tarkoittaa joskus luopumista. Minä olen sitä rottaa rakastanut sen elämän ajan ja kun se ei nauti elämästään eikä parempaa ole odotettavissa, on minun pystyttävä luopumaan, vaikka se tuskallista onkin. Näin ajattelen minä. "Ihmeitä" tapahtuu harvoin ja siksi luovun mieluummin rakkaastakin rotasta kuin annan sen kärsiä ajatellen; "jos se vaikka tuosta toipuisikin."

Olette molemmat puhuneet rotistanne yksikössä; onhan rotillanne kaveri tai useampia? Yksinäinen rotta kärsii, oli sitten sairas tai ei.

http://www.geocities.com/leenanrotat

Lue lisää

Mulla on sama juttu eli rotta on yksin. Tiedän että se on huono juttu, mutta ei sille oikein enää voi mitään niinkuin toisessakin tapauksessa.

Eli minulla oli alunperin kaksi rottaa, mutta sitten toinen kuoli joten hankin nykyisen rottani sille kaveriksi. No ne eivät tulleet kovin hyvin toimeen keskenään koska tämä nykyinen rottani isotteli vähän liikaa koko ajan vaikka oli paljon nuorempi toiseen rottaan verrattuna.

No sitten se toinen kuoli jokin aika sitten luonnollisesti enkä sitten enää viiti ottaa nykyiselle kaveria koska tämä on jo kolme vuotias ja kun tämä kuolee tarvitaan taas uusi kaveri joten lopetan nyt tämän kierteen koska aijon pitää ainakin 10 vuoden tauon rotista koska muutan pian opiskelemaan jonnekkin.

-az- kirjoitti:

Mulla on sama juttu eli rotta on yksin. Tiedän että se on huono juttu, mutta ei sille oikein enää voi mitään niinkuin toisessakin tapauksessa.

Eli minulla oli alunperin kaksi rottaa, mutta sitten toinen kuoli joten hankin nykyisen rottani sille kaveriksi. No ne eivät tulleet kovin hyvin toimeen keskenään koska tämä nykyinen rottani isotteli vähän liikaa koko ajan vaikka oli paljon nuorempi toiseen rottaan verrattuna.

No sitten se toinen kuoli jokin aika sitten luonnollisesti enkä sitten enää viiti ottaa nykyiselle kaveria koska tämä on jo kolme vuotias ja kun tämä kuolee tarvitaan taas uusi kaveri joten lopetan nyt tämän kierteen koska aijon pitää ainakin 10 vuoden tauon rotista koska muutan pian opiskelemaan jonnekkin.

Lue lisää

Rottani jouduttiin lopettamaan kasvaimien takia. Lopetus tehtiin eläinlääkärillä ja Sain pitää rottaani sylissä koko ajan. Rottani reagoi rauhoittavaan aineeseen aivan kuten pitikin eli se nukahti syliini. Jos joskus kyseenalaistetaan voiko niin pieni eläin tajuta mitään, niin vastaisin ihan jo tämän kokemuksen peruusteella että voi. Tai siltä ainakin vaikutti. Pidin rottaani jo meno matkan sylissäni. Se oli täysin rauhallinen ja kurkisteli hihansuustani :) Mutta kun oli aika mennä lääkärin huoneeseen, se meni täysin paniikkiin. Se linnoittautui hiusteni alle niskaani ja pisti vastaan kaikin mahdollisin tavoin kun yritin ottaa sitä pois. Sydäntä raastava tunne. Jopa mukana ollut äitin itki. Odotellessani rauhoittavan piikin vaikutusta se loikoili sylissäni, juuri ennen kuin lääkäri tuli antamaan viimeistä pistosta se käänsi päänsä ylös ja katsoi minuun. Siihen asentoon se sitten nukahti :( Hieman lääkäri katsoi kummasti minua ja äitiäni kun molemmat silmät punaisina ja nyyhkien lähdimme kuollut rotta pyyhkeen sisällä.

Tuskin se lääkäri nyt olisi rottaasi heti lopettanut! Eiköhän se olisi lääkinnyt ensin (onneksi rottasi tuolla kertaa parani ilman lääkitystäkin). Itsekin, kun olet sairas, et sitten varmaan lievitä oireitasi millään lääkkeellä, ja sitten kun olet kuolemansairas, kuolet luonnollisen kuoleman, jonka puolesta niin kovasti liputat. Eikös niin?

Itse turvaudun lääkäriin jos tarvitsee ja eläimenikin voivat luottaa siihen, että saavat lievitystä lääkäriltä jos sattuvat sairastumaan.

En kyllä yhtään ymmärrä sun kantaasi, nimimerkki 'az'. Sääliksi käy eläimiäsi.

Luonnollinen kuolema voi olla ihan hyväksyttävä - joissain tapauksissa. Olen itse joutunut päättämään kolmen rotan lopetushetken, eikä se ole ollut mukavaa. Mutta vaihtoehdot olivat todella huonot.

Kaikki rotat kuolivat kasvaimiin, jokaisilla syöpä oli levinnyt keskushermostoon ja oireet olivat sen mukaiset. Vai täysin sydämetön ihminen olisi voinut antaa rottien odottaa luonnollista kuolemaa. Kuten ihmisten, on myös rottien syöpä todella julma tauti, joka tekee viimeisistä hetkistä todella kivuliaita.

Luonnossahan tällaiset sairaat rotat jäisivät liikkumisvaikeuksiensa takia petojen saaliiksi. Sekö on luonnollinen kuolema?

Ihmeparantumisiin en minäkään usko, mutta olen sitä mieltä, että sairas eläin pitää tutkia, ja mahdollisuuksien mukaan parantaa. Jollei toivoa ole, ja eläimeen sattuu, lopetus on ainoa vaihtoehto.

Anne kirjoitti:

Luonnollinen kuolema voi olla ihan hyväksyttävä - joissain tapauksissa. Olen itse joutunut päättämään kolmen rotan lopetushetken, eikä se ole ollut mukavaa. Mutta vaihtoehdot olivat todella huonot.

Kaikki rotat kuolivat kasvaimiin, jokaisilla syöpä oli levinnyt keskushermostoon ja oireet olivat sen mukaiset. Vai täysin sydämetön ihminen olisi voinut antaa rottien odottaa luonnollista kuolemaa. Kuten ihmisten, on myös rottien syöpä todella julma tauti, joka tekee viimeisistä hetkistä todella kivuliaita.

Luonnossahan tällaiset sairaat rotat jäisivät liikkumisvaikeuksiensa takia petojen saaliiksi. Sekö on luonnollinen kuolema?

Ihmeparantumisiin en minäkään usko, mutta olen sitä mieltä, että sairas eläin pitää tutkia, ja mahdollisuuksien mukaan parantaa. Jollei toivoa ole, ja eläimeen sattuu, lopetus on ainoa vaihtoehto.

Lue lisää

Hei,

tottakai minäkin olen sitä mieltä, että _kärsivä_ rotta on parasta viedä eläinlääkärille sille viimeiselle piikille. Mutta mistä tietää milloin on aika, siis milloin rotta kärsii?

Tällä minun rotallani on suuri (noin pingispallon kokoinen) kasvain toisen takajalan edessä. Lisäksi sillä on muutamia pienempiä kasvaimia.
Rotta on kerran jo leikattu (viime keväänä), mutta koska se nyt lähentelee jo 3 vuotta, ei leikkaus enää tule kysymykseen.

Mutta joka tapauksessa, rotta vaikuttaa voivan hyvin, syö kunnolla (vaikka onkin vähän laihtunut) ja sisustaa pesäänsä (repii papereita yms.) Enäänhän se ei jaksa lenkkeillä, ja nukkuu aika paljon. Tai mielestäni rytmi on vaihtunut paljolti niin, että rotta nukkuu päivät ja yöllä saattaa valvoa pitkäänkin (itse nukun, niin en ole tarkkaillut, mutta rapinaa kuuluu pitkin yötä).

Koska en ole huomannut, että syöpä olisi vaikuttanut keskushermostoon (joista merkkeinä voisivat olla ainakin pää vinossa kävely, vapina, kaatuilu, koordinaatio-ongelmat), hengityselimiin (vaikea hengitys, 'yskiminen') tai että rotta olisi kovasti kipeä, niin en ole vielä rottaa eläinlääkärille kiikuttanut.

Teenkö mielestänne väärin? Tietenkin tilanne voi nopeasti mennä huonoksi, ja sitten voi olla vaikeaa eläinlääkäriä nopeasti tavoittaa.. Mielipiteitä?

möykky kirjoitti:

Hei,

tottakai minäkin olen sitä mieltä, että _kärsivä_ rotta on parasta viedä eläinlääkärille sille viimeiselle piikille. Mutta mistä tietää milloin on aika, siis milloin rotta kärsii?

Tällä minun rotallani on suuri (noin pingispallon kokoinen) kasvain toisen takajalan edessä. Lisäksi sillä on muutamia pienempiä kasvaimia.
Rotta on kerran jo leikattu (viime keväänä), mutta koska se nyt lähentelee jo 3 vuotta, ei leikkaus enää tule kysymykseen.

Mutta joka tapauksessa, rotta vaikuttaa voivan hyvin, syö kunnolla (vaikka onkin vähän laihtunut) ja sisustaa pesäänsä (repii papereita yms.) Enäänhän se ei jaksa lenkkeillä, ja nukkuu aika paljon. Tai mielestäni rytmi on vaihtunut paljolti niin, että rotta nukkuu päivät ja yöllä saattaa valvoa pitkäänkin (itse nukun, niin en ole tarkkaillut, mutta rapinaa kuuluu pitkin yötä).

Koska en ole huomannut, että syöpä olisi vaikuttanut keskushermostoon (joista merkkeinä voisivat olla ainakin pää vinossa kävely, vapina, kaatuilu, koordinaatio-ongelmat), hengityselimiin (vaikea hengitys, 'yskiminen') tai että rotta olisi kovasti kipeä, niin en ole vielä rottaa eläinlääkärille kiikuttanut.

Teenkö mielestänne väärin? Tietenkin tilanne voi nopeasti mennä huonoksi, ja sitten voi olla vaikeaa eläinlääkäriä nopeasti tavoittaa.. Mielipiteitä?

Lue lisää

Vie se rotta ihmeessä eläinlääkäriin.. Tuo kuulostaa meinaan aika pahlata :(

Jenzky kirjoitti:

Vie se rotta ihmeessä eläinlääkäriin.. Tuo kuulostaa meinaan aika pahlata :(

joo osaan kirjoittaa! siis pahalta ei pahlata!

Jenzky kirjoitti:

Vie se rotta ihmeessä eläinlääkäriin.. Tuo kuulostaa meinaan aika pahlata :(

Jos vien rotan eläinlääkärille niin ei se voi sille mitään muuta tehdä kuin lopettaa. Pointtihan olikin siinä, että pitääkö se viedä, vaikka se ei ainakaan _näytä_ kärsivän.
Kun olisin halunnut, että rotta kuolee rauhassa kotona -> katso ihan ensimmäinen viestini.
Ja kuten jo kirjoitin, en todellakaan halua, että rottani kärsii, ja vien sen heti, jos se alkaa käyttäytyä omituisesti, lopettaa syömisen tms. Mutta ainakin vielä se on virkeä.

möykky kirjoitti:

Jos vien rotan eläinlääkärille niin ei se voi sille mitään muuta tehdä kuin lopettaa. Pointtihan olikin siinä, että pitääkö se viedä, vaikka se ei ainakaan _näytä_ kärsivän.
Kun olisin halunnut, että rotta kuolee rauhassa kotona -> katso ihan ensimmäinen viestini.
Ja kuten jo kirjoitin, en todellakaan halua, että rottani kärsii, ja vien sen heti, jos se alkaa käyttäytyä omituisesti, lopettaa syömisen tms. Mutta ainakin vielä se on virkeä.

Lue lisää

Itselläni on vähän yli kolme vuotias rottavanhus.
Takajaloista on mennyt voima, mutta kävimme marraskuussa "tarkistuskäynnillä" ja lääkäri piti rottaani vielä pirteänä ja hyvinvoivana.
Jos rottasi ei näytä kärsivän, niin en veisi sitä vielä piikille.

Parin rotan kanssa on toimittu niin että lääkäri on käynyt pistämässä sen viimeisen piikin toisessa huoneessa. Uskoisin sen olevan kyseisen lääkärin käytäntö (varmaan siitäkin voi neuvotella). Kerran piti yksi rotta lopettaa päivystävällä ja olin paikalla koko ajan.
Tämäkin lääkäri ensin kysyi, että haluanko nähdä kun piikki pistetään. Ehkä jotkut lääkärit ajattelevat että se on liian pahan näköistä.

Enemmän minä miettisin sitä mikä SINUA vaivaa.