Lapsi puheterapeutille 5 vuotiaana

hei olen lastentarhanopettaja jolla on pienet lapset kotona. Nain nappituntumalla sanoisin ettei kannata panikoida jos juuri 5 vuotta tayttanyt sano kirjainta r. Aina voi kysella esim. puheterapeutin mielipidetta mutta ei terapiastakaan ole mitaan haittaa, sehan voi olla hauskaa ja lapsen *oma juttu* .Mielestani vanhemmat muutenkin hermoilevat liikaa lasten kanssa, rentoa ja ilosta meininkia ja kasvurauhaa jokaiselle. Jos lapsi on iloinen, syo hyvin, nukkuu ja on edes yksi kaveri asiat ovat ok.

5-vuotiaan lapsen ei vielä tarvitse osata sanoa kaikkia äänteitä. Puheterapeutti osaa kyllä sanoa, onko puheterapia tarpeen. Lapsi jaksaa jo 5-vuotiaanakin käydä harjoittelemassa ärrää. Kannattaa miettiä, onko järkevämpää korjata R nyt vai vasta koulussa, kun on riittävästi opettelemista lukemisessa ja muissa kouluhommissa. Ei varhaisesta R-virheen korjaamisesta mitään haittaakaan ole, jos lapsi on motivoitunut harjoittelemaan!

Ei lapsen auttamisessa mitään pahaa ole --päinvastoin, jos vanhemmat häpeävät lapsen kehityksen seurantaa ja esim. puheterapeutin apua voisi katsoa peiliin ja miettiä omia arvoja. Miksi hävetä omaa lasta, kun sitä voi auttaa ja loppujen lopuksi kaikki apu on hänelle vain eduksi, vaikkei ärrä-vika varsinainen vika olisikaan. On eri asia saako lapsen "kehityshäiriöön" apua, kun nykyään kunnat säästävät kaikessa terveydenhuollossa.

...aikoinaan mummonmarkoilla juuri 5-vuotiaana. Muistaakseni neuvolassa kehoitettiin ottamaan puheterapeuttiin yhteyttä. Minusta on vanhempien välinpitämättömyyttä jättää ärrävika korjaamatta. Koulussa kyllä puheterapeutti huomioi ärrä- ja ässävikaiset oppilaat, mutta resurssipulan vuoksi puheterapia ei siellä sitten ole aina kovin intensiivistä.

Et ole lainkaan väärässä. "Ärrän" korvautuminen jollakin muulla äänteellä (useimmiten "ällällä") on tuossa iässä hyvinkin yleistä, eikä aihetta huoleen vielä ole. Uskoisin että viimeistään 7-vuotiaana "ärrä" asettuu paikoilleen ihan itsestään. Omalla tyttärellämme oli ärrän lisäksi suhu-ässä, johon olimme päättäneet puuttua vasta kouluiässä, jos siihen mennessä ei olisi korjautunut. Hyvin korjautui, vaikka emme kiinnittäneet asiaan minkäänlaista huomiota...
Siis jäitä hattuun siskollesi.

Mielestäni 5-6 vuotiaana, ennen koulun alkua, kannattaa korjauttaa puheessa olevat "viat". Kun koulu alkaa, on edessä muutenkin paljon uuden opettelua. Ja lapset ovat julmia, kummosta "erilaisuutta" ei tarvitse olla kun jo joutuu silmätikuksi ja kiusan kohteeksi ja jää yksin. Koulumaailma on aivan eri kuin päiväkodissa tai kerhossa, missä tädit puuttuvat kiusaamiseen ja nimittelyyn.

Älykkyydellä tai sen puutteella ei ole mitään tekemistä äännevikojen kanssa, mutta minusta ne ehdottomasti kannattaa korjauttaa. Ja tuossa alle kouluiässä lapsi yleensä on varsin motivoitunut , koska tiedostaa jo itsekin äännevirheensä muttei osaa niitä itse korjata. Kyse ei myöskään ole mistään täydelliyyden tavoittelusta tai tasapäistämisestä tai vikojen kauhistelulta, vaan ihan järkevästä asiasta. Oiotaanhan vinoja hampaitakin!! (purentaviat saattavat aiheuttaa päänsärkyä, migreeniä ja yöllistä narkuttelua niinkin voimallisesti että takahampaat hioutuvat aivan sileiksi - no, huono vertaus, sillä eihän äännevika aiheuta mitään vaivoja...)

Välttämättä "ajan kanssa" ei ole tässä asiasa mitään tekemistä, eli ei välttämättä todellakaan ole kyse mistään yksilöllisestä kehityksestä joka itsestään poistuu.. ei puheterapeutin apu ole huono juttu, ei se ole merkki mistään puutteesta, vajeesta tai Ongelmasta vaan ihan normaali juttu: muutama käyntikerta, neuvot miten opetella , loruja yms., ja äännevika on jo korjattu!

Tunnen pari aikuista, joilla on mahtavat R-viat. Toinen sanoo sora-ärrän, toinen kiertää sen pehmeänä lespauksena ja hänen puheestaan on ajoittain vaikea saada selvää.

Kerran samassa bussissa matkasi n. 6 v lapsi joka oli avoin, iloinen ja puhelias ja jutteli kovasti äitinsä ja naapurimatkustajan kanssa. Varmasti fiksu ja älykäs ja hoksaavainen lapsi, mutta lapsekkaalla kirkkaalla ja kuuluvalla äänell vuolas ja nopeatempinen juttelu oli ihan oikeasti tätä:
"Alvaappa mitä? Minäpä kävin kellan luittelematta äitin ja itoveljen kantta ja alvaappa mitä? Titten minä kaaluin ja minua tattui polveen. Olen minä käynyt päiväkolinkin kantta luittelematta mutta tillon kun minä kaaluin niin minä olin äitin ja itin ja itoveljen kantta, tiinä meilän kolin lähellä on luittelukenttä, te on eli kuin te mittä käyn päiväkolin kantta..."
Herttaista.

Mielestäni on hyvä, jos puheterapeutti tarkastaisi lapsen r-vian syyn. On toki yleistä, että tuon ikäiseltä vielä puuttuu joitakin kirjaimia puheestaan. On mukavampi aloittaa eskarivuosi, jos r-äänteen saa kuntoon pienillä harjoituksilla, silloin lapsen itsetuntokin kohoaa...vai oletteko tavanneet lasta, joka ei pärisytä ärräänsä innokkaasti sen juuri opittuaa?-minä en! Ja toisaalta jo tuon ikäiset ikätoverit voivat olla toisilleen julmia pikku vikojen takia.

Meidän kolme vanhinta ovat oppineet r-äänteen vasta 3. luokalla koulussa. Esikoiselle aloitettiin r-opetus jo 5-vuotiaana, mutta valmista siitä ei tullut, vaikka ahkerasti harjoiteltiin. Kaksi seuraavaa lasta eivät päässeet puheopetukseen ennen koulun alkua (säästösyistä), mutta koulussa aloitettiin heti r-opetus. Neljäs puolestaan oppi r:n itse 4-vuotiaana. Yhtäkään lapsistamme ei ole koulussa kiusattu virheellisen r:n takia.

mä tiedän perheen, jossa 3 poikaa, kaikilla huomattiin heti lapsena R-vika, jota ei sitten jostain syystä riittävän nuorina alettu korjaamaan. Luultiin että kouluikä auttaa hyvin.
Nyt on kundit aikuisia, ja ärrävikasia edelleen. Yhdellä vika on mielestäni vielä pahentunut ja välillä hänen puheensä on todella epäselvää, ettenkö sanois suorastaan kornia.
Tämä suomen kieli kun on sellainen, että sitä ärrää tarvii melken joka lauseessa.

...jos puheterapeutilla sattuu olemaan vapaita aikoja, ne kannattaa käyttää hyväkseen. Nimittäin 2-3 vuoden päästä ei ole mitään takeita, pääseekö lapsi puheterapiaan. Nykyisin kyseisellä ammattikunnalla tuppaa olemaan riivatun pitkät jonot. Kyse on vain käytännön asiasta.

Kyllä puheterapeutit ovat ammattitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat sanoa, kannattaako hoito tässä vaiheessa vai myöhemmin tai ollenkaan. Jos on jossain vaiheessa käynyt siellä, siitä voi olla hyötynä se, että myöhemmin pääsee helpommin, jos vaikka sopii, että "muista ehdottomasti soittaa vuoden päästä, pidän paikkaa hänelle varoiksi". Siis en osaa sanoa, onko kyseinen käytäntö mahdollinen, mutta voi kokeilla.

meillä 5-vuotis neuvolassa terveydenhoitaja kysyi, haluaisinko käyttää tyttöä puheterapeutilla ärrän puuttumisen takia, tottakai mentiin, yhden kerran käytiin ja hyvät ärrän-harjoitusohjeet saatiin mukaan, kuukausi opeteltiin ja sieltä se ärrä tuli : ))

Lapsen parhaaksi kaikki nämä terapeutit on, eikä se ole mikään häpeä, jos joutuu/saa käyttää heidän tietojaan ja taitojaan apuna

Oma lapseni, 4,5 vuotias, kävi tänään viimeisen kerran puheterapeutilla, ja nyt on kaikki äänteet hallussa, myös se R. Mitä tulee siihen, koska asiaan pitäisi puuttua, on ainakin meidän puheterapeutin mielipide se, että mitä aiemmin, sen parempi. Syyksi hän selitti sen, että mitä pidempään lapsi käyttää vääriä äänteitä, sen vaikeampi niistä on oppia eroon ja lisäksi ongelmia voi aiheuttaa esimerkiksi jos lapsi oppii hoitopaikassa tai pihalla jonkun kaverin käyttämän "kurkku-R:n" josta on kuulema pirullisen vaikeaa päästä eroon.
Ehdottomasti siis puheterapiaan, jos sinne vaan pääsee - se kun on nykyään ennemminkin etuoikeus jos sinne pääsee, aikoja kun ei liiemmin ole.

Ei tarvitse hävetä, mutta puheterapeutin käynnistä on todella paljon hyötyä kun se tapahtuu ennen kouluikää. Näin itse puheterapia pääsee hyvään alkuun jo ennen koulua!

Todellisuus tietysti on rankkaa, koulussa helposti kiusataan lasta joka ei osaa R-kirjainta, se on todella ikävää.

On käsittääkseni normaalia, että 5-vuotiaana lähetetään puheterapeutille.
Yksilöllisellä kehityksellä on rajat myös, milloin apu katsotaan tarpeelliseksi neuvolassa arvioiden.

Meidän tyttäremme pääsi (siis nimenomaan pääsi!) 4 vuotiaana puheterapeutille. Sieltä ohjattiin vielä Foniatrille. Lapsi tykkäsi leikkiä kirjaimilla, luudittiin kielellä yläkerran hampaita, sitten rullattiin "matto" ja jatkettiin alakerran hampailla. Tytöstä päivittäiset harjoitukset olivat hauskoja ja kun joka viikko vielä tuli uusia läksyjä. Saatiin K-kirjain kohdalleen sekä S-kirjain.
Vielä jäi R sorahtamaan ranskalaisesti varsinkin väsyneenä. Kaupungilta loppuivat määrärahat (tai ne lopetettiim säästösyistä), eikä jatkoa puheterapiaan saatu.
Tytärtä se ei tunnu haittaavan, mutta olisi se ollut hyvä saada kuntoon samaan aikaan kuin muutkin kirjaimet. Kielen taju kun on noin 4-vuotiaalla juuri sopivassa oppimisjaksossa.

Lapsi käynyt 2 vuotiasta lähtien puheterapeutilla ja 4 vuotiana ei osaa vieläkään puhua. Nyt kui halutaan lopeta käynnit he uhkasivat meidät lastesuojelun kanssa!!!!! Vanhemmilla ei ole oikeuksia ? Haluaisin kysyä että mitä tässä tapauksessa tehdä ? Rikosilmoitus autako? Joku muu juttu ? Me ei haluta enää jatkaa tätä turhan juoksua . Työpaikat mennyt alta ja opinnot . Mitä he vielä halua ? Hajottaa onnellisen perheen elämää?