Nyt on kevät

on joskus sanottu, et (se) vois olla täydellinen?:) Mulla eilen aivan runsauden pula naissukupuolesta, olin meidän tyttärien kanssa koko päivä, 23 ja 29-vee. Tosin ainoastaa "ylpeän" isän roolissa. Sain vielä illalla vaimon viereen nukahtaa, joten kevät päiväni oli hyvä, ellei jopa täydellinen.:) Tuolla asenteellasi löydät sen puuttuvan osapuolen, ole huoleti. Kyynisillä, ja pessimisteillä se onkin vaikeaa?

...nyt ainaski pikkasen voi kriittinenkin olla, keväästä huolimatta. Jos eteen pöllähtää joku kummallisuus-asia, joka esim. pistää nuo niskakarvat pystyyn, niin ei sitä ihan kriititön pysty olemaan, vaikka yrittäis. Mulla on tämä viikko vimppa viikko ja sitten alkaa kesäloma. On kutkuttava olo, vaikka tykkäänkin työstäni, niin kuitenkin saan lomalla keskityttyä sellaisiin asioihin, joihin muuten en joko voi tai ei hutsi. Hutsimisella tarkoitan lähinnä tuota "inspiksen-pokasta", joka näin keväisin pyrkii pintaan. Auringon valon lisääntyminen varmaankin syynä. Ja tykkään tonkia kukkapenkeis ja suunnitella semmosia asioita. Ystäväni osti marraskuussa rivitaloasunnon ja pyysi, että suunnittelisin hänelle takapihan. Eilen olin sitten tekemässä alkusuunnitelmia. Kivaa. Sinne tuodaan pari peräkärryllistä multaa tänään, sitte meen vähä jelppimään levityksessä. Tosin tämä päivä on semmonen, että en havaitse minkäänlaista inspistä itsessäni :) Urheilijoillakin on välipäiviä, että aattelin, että tää on nyt mun välipäivä. Jaksaa sitte taas vaikka huomenna enemmän.

pikkukriittinen kantsii aina olla, muttei mikään tiukkapipokriittinen. Joskus elämä voi yllättää kun löysää hieman, antaa kevään viedä ja kesän tuoda. Täydellisyyden tavoittelu on kuin kuuta taivaalta unelmoisi. Repaleisuus ja kompurointi kuuluu elämään ja toivosta ja ilosta on hyvä pitää kiinni.