OS: Rikus suicide

Juu taas kirjoittelen. Rohkeasti vaan kommenttia :-----) Sora istui aivan yksin, täydessä hiljaisuudessa rannalla pienoinen kirje kädessään. Kirjeen hän oli löytänyt aamulla omalta yöpöydältään, muttei ollut lukenut sitä vielä, koska oli kuluttanut koko päivänsä etsimällä Rikua. Sora ei löytänyt etsimäänsä poikaa, joten päätti, että voisi tässä välissä lukea mysteerisen kirjeen. ”Sora, kun luet tämän kirjeen, olen päättänyt elämäni tekemällä itsemurhan. Sinun ei tarvitse, tai et saa itkeä minun perääni, etkä saa syyttää itseäsi tästä, koska tämä oli ihan minun oma päätökseni. ” Tähän väliin kirjoittaja oli jättänyt pienen välin, ehkäpä helpottaakseen kirjeen saajaa huomaamaan aiheen vaihtumista. Sora pysähtyi tauon kohdalle ja alkoi pian lukea kirjeen jatkoa. ”Rakastin sinun ystävyyttä ja sitä miten käyttäydyit minun lähelläni, minun kanssani. Minusta oli ihanaa kun tuit minua silloin kun synkistelin, tai olin muuten vaan todella huonolla tuulella. Kaltaistasi ystävää saa etsiä todella kaukaa, koska tuskin kovinkaan moni ei voisi uhrata OMAA elämäänsä tällaisen idiootin takia.” Sora päästi huuliensa välistä pienen tirskahduksen, koska tiesi kirjoittajan tarkoittavan erästä päivää, jolloin Sora pelasti hänet hukkumasta merestä, vaikka itse oli sanonut olevansa loistava uimari. Kuitenkin kun poika luki tekstin pätkän uudelleen, hänen poskelleen oli tipahtanut pieni suolainen kyynel, ja se tipahti kirjeen päälle, sekoittaen mustetta vähän, kuitenkin lukukelpoiseksi. Hetken päästä Sora tajusi kirjeen olevan Rikun itsemurhakirje, ja se sai hänen poloisen päänsä aivan sekaisin, ja kauheaan ahdistuneeseen tilanteeseen. ”Eilinen erikoinen hyvän tuulisuuteni johtui aivan puhtaasti siitä, että noudatin sinun elämän ohjetta. Elä jokainen päiväsi niin kuin se olisi viimeisesi, ja edellinen päivä tosiaankin oli elämäni viimeinen päivä, viimeinen päivä milloin näin auringon nousevan sekä laskevan. Näin sen kuinka iso meri hakkasi vettä rantaa vasten, aivan upeata. Kuitenkaan minun harmikseni Luoja ei luonut minua tällaiseen yli täydelliseen ympäristöön, vaan täyteen pimeyteen ja pahuuteen. Elämäni täällä ei enää toiminut, toisaaltaan eihän se koskaan ollut toiminut niin kuin sen olisi pitänyt. Ainut syyni jaksaa elää olit sinä, kunnes elämäni haluttomuus nousi suuremmaksi tunteeksi kuin se, mitä minä tunnen sinua kohtaan.” Tässä vaiheessa Soran poskille oli valahtanut muutama lisä kyynel, ja hän oli purskahtamassa hysteeriseen itkuun. ”Riku!” Poika huusi itku kurkussa ja puristi kirjettä tiukasti kädessään. ”Miksi, voi hemmetti miksi tässä kävin näin?!” Sora huusi ja potki oikean puoleisella jalallaan pehmeää rantahiekkaa. ”Sora, oletko ihan kunnossa?” Kuului heleä tytön ääni ja poika käänsi päänsä äänen suuntaan. ”Kairi anna olla. Anna minun olla ihan yksin ja omissa oloissani. Ihan rauhassa.” ”Mutta..”, Kairi aloitti, mutta Sora keskeytti hänet. ”Anna olla ja jätä minut nyt rauhaan!” Tyttö katsoi hetken pojan jäänsinisiin silmiin joista hän näki kauheasti vihaa, ja tajusi pojan olevan ihan tosissaan. Kairi kääntyi nopeasti ympäri, mutta pysähtyi kun kuuli pojan nousevan hiekalta ylös. Sora käveli tytön luokse pyytääkseen anteeksi, ja halasi tätä hellästi takaa päin. ”Anteeksi Kairi, ei ollut tarkoitus huutaa sinulle. Tahdon vaan olla yksin, onko se okei?” Sora kuiskasi toisen korvaan ja Kairi päästi huuliensa välistä inahduksen. Tyttö rimpuili pois pojan otteesta ja marisi jotain epämääräistä. Hän lähti juoksemaan kauas Soran luota, jättäen tämän vaatimaansa omaan rauhaan. Ruskeahiuksinen istahti hiekalle aivan epätoivon vallassa ja tuskan riipomana. Hän sulki varovasti silmänä ja hetken aikaa puri kuivettunutta alahuultaan. ”Kuinka pystyit jättämään minut ja Kairin näin?” Sora vingahti ja samalla suoristi Rikun kirjeen. ”Niin, elämä osaa olla raakaa, minä tiedän sen. Sora, älä nyt ota minusta opiksesi, itsemurha ei koskaan kannata. Se tuottaa kaikille vaan huonon mielen ja kauheata harmia. Pian täytyy kai lopettaa tämä viimeinen kirjeeni, olen pitkittänyt elinaikaani aivan liikaa. Kohta on minun aikani poistua, ensin kerron vain miten sen teen. Kun aloin kirjoittamaan tätä kirjettä istuin omassa huoneessani aivan kaikessa rauhassa miettien tuon puoleista elämääni, ja sitä mitä jätän jälkeeni. Kun kirje oli valmis, kävin huoneessasi ihastelemassa sinua, olet niin tajuttoman suloinen kun nukut. Annoin pienen suudelman sinulle, jonka jälkeen asettelin kirjeen yöpöydällesi ja poistuin pimeyteen. Kävelin suurelle vuorelle ja.. hyppäsin sieltä hyiseen veteen, joka on täynnä teräviä kiviä, jotka toivon mukaan lävistivät minut. Vihdoinkin saisin sielulleni rauhan. Kiitos Sora, rakastan sinua. ♥: Riku ” ”Riku..” Sora kuiskasi ja sulki pienoiset silmänsä. Hän pudotti kirjeen kädestänsä ja se lähti kulkemaan laineiden mukaan mereen.