Joku aika sitten kirjoiteltiin siitä, voiko pariskunnasta vain toista pyytää kummiksi. Itse tuli aikaa sitten pyydettyä veljiäni lapsen kummeiksi, ei siis näiden puolisoja. Seurauksena oli draama; toinen veljeksistä vaimonsa kanssa ei nähnyt asiassa ongelmaa, mutta toiselle se oli niin paha paikka, ettei veli (siis lapsen eno) katsonut voivansa olla kummi. Tätä sitten vatvottiin puoleen ja toiseen, isovanhemmat olivat myös loukkaantuneita ("ei kummiudesta kieltäydytä"). Hankalaksi asian teki myös se, että ensin asia oli ok, mutta muutaman päivän päästä ei se enää ollutkaan selvä juttu (veli oli vatvonut asiaa siippansa kanssa). Tarkistin vielä papilta ennen ristiäisiä, oliko edes ollut oikein kysyä pelkästään toista - kyllä oli, sanoi pappi. Ei pyydetty sitten ketään muutakaan tilalle, lapsi sai kummikseen ystäväpariskunnan ja toisen enonsa. Toisen enon paikka jäi "tyhjäksi", eihän häntä voinut korvata. Asia on muka selvitetty, mutta kyllä siitä jäi .. maku suuhun. Kaduttaa koko juttu, vaikka vieläkin olen oman mieheni kanssa sitä mieltä, että olisi ollut mukava saada nuorimmaisemme kummeiksi molemmat enonsa.
pariskuntakummius
31
4727
Vastaukset
- ...
Itselläni on 2,5 vuotias kummityttö. Aikoinaan, kun minua kummiksi pyydettiin oli tilanne seuraava.
Ex-mieheni on pikkuisen tytön setä (eli veli tytön isälle). Meidän suhteemme exän kanssa oli pitkä ja silloin vakaalla pohjalla. Käytiin pitkiä keskusteluja yhdessä siitä, että onko suhteemme vakava yms. Lopulta kummityttöni äiti pyysi minut kummiksi tytölle. Meitä oli ainoastaan minä ja exäni kummeina. Isä itse piti tytön kasteen ajan sylissä. Exäni kanssa ero tuli viime keväänä ja yhteydenpito kummityttöönkin jäänyt vähemmälle. Näin ollen tytölle jäi vain yksi "aktiivinen" kummi, ex-avopuolisoni.
Eli näinkin olisi voinut käydä, jos olisitte pyytäneet enot puolisoineen kummeiksi.- Tintti
Mikset voisi olla yhtä lailla aktiivinen kummi erosikin jälkeen? Eihän ero tarkoita, että erotaan koko suvusta tai perheestä..
- Tintti
Tintti kirjoitti:
Mikset voisi olla yhtä lailla aktiivinen kummi erosikin jälkeen? Eihän ero tarkoita, että erotaan koko suvusta tai perheestä..
Me ajattelimme pyytää vain sen henkilön kummiksi, kenet haluamme pyytää..ei se velvoita mitenkään kutsumaan kummiksi ko. henkilön puolisoakin. En edes ole ajatellut tuollaisia ero-juttuja, koska me nyt vaan haluamme pelkät puolikkaat pariskunnista kummeiksi, emme automaattisesti sitä toistakin sen toisen 'siivellä'..
- sisko
Tintti kirjoitti:
Me ajattelimme pyytää vain sen henkilön kummiksi, kenet haluamme pyytää..ei se velvoita mitenkään kutsumaan kummiksi ko. henkilön puolisoakin. En edes ole ajatellut tuollaisia ero-juttuja, koska me nyt vaan haluamme pelkät puolikkaat pariskunnista kummeiksi, emme automaattisesti sitä toistakin sen toisen 'siivellä'..
Niin mekin ajattelimme, että se on oikeutemme ja myös velvollisuutemme itse päättää, kenet pyytää kummiksi. Joskus vain nämä "ei-pyydetyt-puolisot" saattavat olla niin kovia luita, että estävät kummiksi pyydetynkin suostumisen. Meidän tapauksessa veljeni olisi siis tullut yksinkin kummiksi, mutta vaimo kielsi. Heidän perheensä toimii kuulemma vain yhtenä yksikkönä. Olin ollut tässä tilanteessa kuulemma rikkomassa heidän yksikköänsä. Että sillee. Mielestäni kummius on kuitenkin niin tärkeä juttu, että vain sellaisia henkilöitä pyydetään, keitä halutaan ihan oikeasti kummeiksi, eikä ketään vain "viranpuolesta". Joten ihan oikein, Tintti, että ette velvollisuudesta kutsu ketään kummiksi (ja meidän tapauksessahan kutsusta kieltäydyttiin). Tuntuu vain, että teki niin tai näin, niin aina joku on herne nenässä.
- Tintti
sisko kirjoitti:
Niin mekin ajattelimme, että se on oikeutemme ja myös velvollisuutemme itse päättää, kenet pyytää kummiksi. Joskus vain nämä "ei-pyydetyt-puolisot" saattavat olla niin kovia luita, että estävät kummiksi pyydetynkin suostumisen. Meidän tapauksessa veljeni olisi siis tullut yksinkin kummiksi, mutta vaimo kielsi. Heidän perheensä toimii kuulemma vain yhtenä yksikkönä. Olin ollut tässä tilanteessa kuulemma rikkomassa heidän yksikköänsä. Että sillee. Mielestäni kummius on kuitenkin niin tärkeä juttu, että vain sellaisia henkilöitä pyydetään, keitä halutaan ihan oikeasti kummeiksi, eikä ketään vain "viranpuolesta". Joten ihan oikein, Tintti, että ette velvollisuudesta kutsu ketään kummiksi (ja meidän tapauksessahan kutsusta kieltäydyttiin). Tuntuu vain, että teki niin tai näin, niin aina joku on herne nenässä.
Toivottavasti teillä ei asia hierrä kauaa ja hankaloita jatkossa välejä. Ikävä juttu! Tottahan se, että oikeus on pyytää kummiksi ketä haluaa mutta samaten on oikeus siitä myäs kieltäytyä..
- ...
Tintti kirjoitti:
Mikset voisi olla yhtä lailla aktiivinen kummi erosikin jälkeen? Eihän ero tarkoita, että erotaan koko suvusta tai perheestä..
Yhteydenpito on vaikeaa kummityttöön, kun välimatkaan on noin 500 km. Ja toisekseen exäni ja minun eroa ei kovin hyvällä katsota exäni perheessä. Tottakai pidän yhteyttä kummityttööni ja hänen vanhempiinsa sekä myös exääni. Tilanne on vain aika vaikea, enkä ala sitä täällä analysoimaan sen kummemmin.
Itseä harmittaa tilanne kovasti, ja koetan toimia niin, että olen mahdollisimman paljon yhteydessä kummityttööni. - evian
sisko kirjoitti:
Niin mekin ajattelimme, että se on oikeutemme ja myös velvollisuutemme itse päättää, kenet pyytää kummiksi. Joskus vain nämä "ei-pyydetyt-puolisot" saattavat olla niin kovia luita, että estävät kummiksi pyydetynkin suostumisen. Meidän tapauksessa veljeni olisi siis tullut yksinkin kummiksi, mutta vaimo kielsi. Heidän perheensä toimii kuulemma vain yhtenä yksikkönä. Olin ollut tässä tilanteessa kuulemma rikkomassa heidän yksikköänsä. Että sillee. Mielestäni kummius on kuitenkin niin tärkeä juttu, että vain sellaisia henkilöitä pyydetään, keitä halutaan ihan oikeasti kummeiksi, eikä ketään vain "viranpuolesta". Joten ihan oikein, Tintti, että ette velvollisuudesta kutsu ketään kummiksi (ja meidän tapauksessahan kutsusta kieltäydyttiin). Tuntuu vain, että teki niin tai näin, niin aina joku on herne nenässä.
Lapsen vanhemmat ITSE päättävät, ketä lapsensa kummeiksi haluavat ja pyytävät eikä siihen pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista. Miksi pyytää puolisoa tms. vain velvollisuudentunnosta, jos häntä ei kummiksi haluta.
Lapselle voi olla läheinen ja viettää aikaa hänen kanssaan, oli se kummintitteli itsellä tai ei. Ei mielestäni esim. kaksi siskoani ole sen huonompia tätejä sisareni pojalle, vaikka minä olenkin hänen kummitätinsä. Kyllähän se oma asenne ja käyttäytyminen ratkaisee.
Eipä muuten itselle ainakaan tulisi mieleenikään pyytää omien lasteni kummiksi sitten joskus henkilöitä, jotka loukkaantuvat valinnoistani. Eikä varsinkaan enää sen jälkeen, kun olen kuullut "häpäiseväni koko suvun" jättämällä pyytämättä puolisoa mukaan! - Tintti
... kirjoitti:
Yhteydenpito on vaikeaa kummityttöön, kun välimatkaan on noin 500 km. Ja toisekseen exäni ja minun eroa ei kovin hyvällä katsota exäni perheessä. Tottakai pidän yhteyttä kummityttööni ja hänen vanhempiinsa sekä myös exääni. Tilanne on vain aika vaikea, enkä ala sitä täällä analysoimaan sen kummemmin.
Itseä harmittaa tilanne kovasti, ja koetan toimia niin, että olen mahdollisimman paljon yhteydessä kummityttööni.Yhteydenpito on vaikka puhelinsoitto silloin tällöin, postikortin lähettäminen, kirjeen kirjoittaminen. Ei aina tarvitse olla lähellä. Tavaran ostaminen on ihan turhaa. Kummius on ennenkaikkea asenne.
- tersti
Tintti kirjoitti:
Me ajattelimme pyytää vain sen henkilön kummiksi, kenet haluamme pyytää..ei se velvoita mitenkään kutsumaan kummiksi ko. henkilön puolisoakin. En edes ole ajatellut tuollaisia ero-juttuja, koska me nyt vaan haluamme pelkät puolikkaat pariskunnista kummeiksi, emme automaattisesti sitä toistakin sen toisen 'siivellä'..
...tätä enon vaimoa harmittikin juuri se, että HÄNTÄ ei haluttu kummiksi??! Eikä välttämättä se "yksikön rikkoontuminen". Ehkä hän ei kehdannu sanoo, että olis halunnu itteki kummiks ja siks harmittaa, vaan selitti asian tällä yksikkö-jutulla.
- ...
Tintti kirjoitti:
Yhteydenpito on vaikka puhelinsoitto silloin tällöin, postikortin lähettäminen, kirjeen kirjoittaminen. Ei aina tarvitse olla lähellä. Tavaran ostaminen on ihan turhaa. Kummius on ennenkaikkea asenne.
Itse en ole sen sorttinen ihminen, että ostaisin aina kummityttöni nähdessäni hänelle lahjoja. Kummeus on suurempaa kuin tavaroiden ostelu. Kummityttöni saa minulta syntymä- ja joululahjat. En halua opettaa tyttöä siihen, että kummilla on aina mukanaan jotain kivaa.
Haluaisin, että tyttö kokee minut vanhempana tärkeäski ihmiseksi elämässään. Sellaiseksi jolle voi asioista keskustella luottamuksella. Tyttö on nyt vasta 2,5 vuotias, joten ihan vielä ei suhteemme ole sellainen. Aion pitää yhteyttä tyttöön ja rakentaa suhteen, joka säilyy tytön aikuisuuteen asti. - Tintti
... kirjoitti:
Itse en ole sen sorttinen ihminen, että ostaisin aina kummityttöni nähdessäni hänelle lahjoja. Kummeus on suurempaa kuin tavaroiden ostelu. Kummityttöni saa minulta syntymä- ja joululahjat. En halua opettaa tyttöä siihen, että kummilla on aina mukanaan jotain kivaa.
Haluaisin, että tyttö kokee minut vanhempana tärkeäski ihmiseksi elämässään. Sellaiseksi jolle voi asioista keskustella luottamuksella. Tyttö on nyt vasta 2,5 vuotias, joten ihan vielä ei suhteemme ole sellainen. Aion pitää yhteyttä tyttöön ja rakentaa suhteen, joka säilyy tytön aikuisuuteen asti.Ja hyvää suhdetta kummilapseesi toivotan samalla!
- nicepastori
tersti kirjoitti:
...tätä enon vaimoa harmittikin juuri se, että HÄNTÄ ei haluttu kummiksi??! Eikä välttämättä se "yksikön rikkoontuminen". Ehkä hän ei kehdannu sanoo, että olis halunnu itteki kummiks ja siks harmittaa, vaan selitti asian tällä yksikkö-jutulla.
Jäin miettimään, miten vaikeaa tuon tyyppisessä tilanteessa on sanoa "Voi, minustakin olisi mukavaa päästä lapsenne kummiksi!" Itse neljän lapsen äitinä ajattelen, että jos joku olisi sanonut minulle noin ihan vilpittömästi, niin olisin ilomielin ottanut hänet lapseni kummiksi.
- Terhi
sisko kirjoitti:
Niin mekin ajattelimme, että se on oikeutemme ja myös velvollisuutemme itse päättää, kenet pyytää kummiksi. Joskus vain nämä "ei-pyydetyt-puolisot" saattavat olla niin kovia luita, että estävät kummiksi pyydetynkin suostumisen. Meidän tapauksessa veljeni olisi siis tullut yksinkin kummiksi, mutta vaimo kielsi. Heidän perheensä toimii kuulemma vain yhtenä yksikkönä. Olin ollut tässä tilanteessa kuulemma rikkomassa heidän yksikköänsä. Että sillee. Mielestäni kummius on kuitenkin niin tärkeä juttu, että vain sellaisia henkilöitä pyydetään, keitä halutaan ihan oikeasti kummeiksi, eikä ketään vain "viranpuolesta". Joten ihan oikein, Tintti, että ette velvollisuudesta kutsu ketään kummiksi (ja meidän tapauksessahan kutsusta kieltäydyttiin). Tuntuu vain, että teki niin tai näin, niin aina joku on herne nenässä.
Näistä teidän kommenteista hiukan yllättyneenä jäin miettimään omaa tilannettamme. Olen lapsirakas ihminen ja olen aina halunnut kummiksi. Valitettavasti on vain käynyt niin, että yhdelläkään sisaruksellani ei ole lasta. Kavereiden lapsille on taas aina valittu kummit suvusta. Kun menin naimisiin mieheni kanssa, minulle selvisi, että hän on kummina tätinsä lapselle. Lapsi ei ollut paljoa saanut kummeiltaan huomiota osakseen aiemmin ja tietenkin minä nyt halusin hiukan muuttaa tilannetta. Olihan siihen sosiaalinen tilauskin.. Tulleesta huomiosta lapsi on ollut mielestäni ihan onnellinen, niinkuin vanhempansakin. Tai näin olen ainakin kuvitellut. Enkä voisi kuin ihmetellä, jos joku heistä haluaisi minut poistattaa esim. lapsen synttäreiltä siitä syystä, etten olisi virallisesti lapsen kummi. Oletteko muuten ikinä havainneet/huomanneet sellaista piirrettä miehissä, että he eivät oikein näistä kummius jutuista välitä. Yleensä muistamiset jäävät naisten hommaksi. Toki teillä on hyvät vanhemmat valinnan vapaus kummien valinnassa, mutta miettikääpä tarkemmin käytännön juttuja näissä asioissa.
- miamaria
Niin. Tietenkin olen sitä mieltä, että vanhemmat katsovat, kenet lapsensa kummiksi haluavat, mutta haluan kertoa oman kokemukseni..
Mieheni eno vaimonsa kanssa pyysi miestäni ja naisen siskoa kummeiksi heidän lapselleen. Olin aina halunnut kummitädiksi mutta ymmärsin ettei minua pyydetty, enhän ollut sukulainen.. Kuitenkin koitti ristiäispäivä ja selvisi, että lapsella olisi toinenkin kummisetä, vaimon siskon poikaystävä, koska sisko oli niin kovasti halunnut rakkaansa kanssa yhdessä kummiksi. En tietenkään sanonut tästä muille kuin miehelleni, että minä kyllä loukkaannuin. Olimmehan mieheni kanssa seurustelleet kauemmin kuin se sisko miehensä kanssa.
Jälkeenpäin olen ajatellut asian niin, että heidänpä oli menetyksensä kun eivät minua valinneet =)
Nyt meillä onkin jo yhteinen kummilapsi, josta olenkin todella iloinen. - Liina
Olenko ainoa, jonka mielestä on epäkohteliasta ja moukkamaista pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi?
Tietenkin pariskunnan olisi hyvä olla naimisissa tai muuten sitoutuneita, ettei nyt ihan viikon tuttavuutta kummiksi panna.
Mutta mielestäni aika törkeää käytöstä!
Itse ainakin loukkaantuisin, jos joku kysyisi vain miestäni kummiksi.
Ja ystäväni(mies) on myös loukkaantunut, kun vain hänen vaimoaan on pyydetty kummiksi.
Outoa on!
Eikö mitään tapoja?
..tietenkin itse saa valita kummit..mutta moukkamaista tällainen..- evian
lapsen vanhemmat eivät pidä esim. äidin veljen tyttöystävästä, miksi hänet pitäisi pyytää omalle lapselle kummiksi? Vain, jotta tälle henkilölle ei tulisi paha mieli??
Muutenkaan en pyytäisi omalle lapselleni kummeiksi pariskuntia, joiden todellinen toisiinsa sitoutuminen ei ole varmaa. Siis että ero voi tulla vaikka heti huomenna ristiäisten jälkeen tms. Niin monesti kun täälläkin on kirjoiteltu siitä, että eron tultua ainakin toinen kummeista katoaa lapsen elämästä. Onko se sitten muka LAPSEN edun mukaista, joka on se TÄRKEIN asia kummeja valitessa??! - anniina
evian kirjoitti:
lapsen vanhemmat eivät pidä esim. äidin veljen tyttöystävästä, miksi hänet pitäisi pyytää omalle lapselle kummiksi? Vain, jotta tälle henkilölle ei tulisi paha mieli??
Muutenkaan en pyytäisi omalle lapselleni kummeiksi pariskuntia, joiden todellinen toisiinsa sitoutuminen ei ole varmaa. Siis että ero voi tulla vaikka heti huomenna ristiäisten jälkeen tms. Niin monesti kun täälläkin on kirjoiteltu siitä, että eron tultua ainakin toinen kummeista katoaa lapsen elämästä. Onko se sitten muka LAPSEN edun mukaista, joka on se TÄRKEIN asia kummeja valitessa??!Kuka tässä maailmassa tai missään suhteessa voi tietää erotaanko joskus ja jos niin koska.
Jos eroamisen tietäisi etukäteen, niin enpä usko, että kukaan haluaisi ryhtyä suhteeseen. Miksi kannattaa aloittaa seurustelua, jos kuitenkin viiden vuoden päästä erotaan.
Eivät lapsen vanhemmat voi olla varmoja edes siitä ovatko he aina yhdessä...
Tiedän tämä on hiukan asian vierestä, mutta en voinut olla kommentoimatta mielipidettäsi. Totta on kuitenkin se, että ei mielestäni kummiksi tarvitse pyytää henkilöä, josta ei pidä, vain sen takia ettei kyseinen henkilö loukkaantuisi.
Mutta se että ei pyytäisi siskon/veljen/ystävän tms. puolisoa vain sen takia, että eihän ole varmaa ovatko he aina yhdessä, niin se on kyllä syvältä. - evian
anniina kirjoitti:
Kuka tässä maailmassa tai missään suhteessa voi tietää erotaanko joskus ja jos niin koska.
Jos eroamisen tietäisi etukäteen, niin enpä usko, että kukaan haluaisi ryhtyä suhteeseen. Miksi kannattaa aloittaa seurustelua, jos kuitenkin viiden vuoden päästä erotaan.
Eivät lapsen vanhemmat voi olla varmoja edes siitä ovatko he aina yhdessä...
Tiedän tämä on hiukan asian vierestä, mutta en voinut olla kommentoimatta mielipidettäsi. Totta on kuitenkin se, että ei mielestäni kummiksi tarvitse pyytää henkilöä, josta ei pidä, vain sen takia ettei kyseinen henkilö loukkaantuisi.
Mutta se että ei pyytäisi siskon/veljen/ystävän tms. puolisoa vain sen takia, että eihän ole varmaa ovatko he aina yhdessä, niin se on kyllä syvältä.ei voi ikinä tietää, kestääkö jonkun suhde tai ei. Mutta kyllä ainakin itsestäni jo vuosia kestänyt suhde tuntuu luotettavammalta kuin muutaman kuukauden kestänyt suhde. Tarkoitin siis tekstilläni lähinnä sitä, ettei kannata pyytää lapselleen kummiksi ihmistä jota ei itse edes kunnolla tunne. Itse en ainakaan tekisi niin.
- äiti
on moukkamaista, jos valitsee lapselleen kummeiksi vain ne, jotka tehtävään haluaa!Mutta miksi ihmeessä pitäisi pyytää lapsensa kummiksi ihmistä jota ei siihen tehtävään halua?Minä olen pyytänyt pariskuntia sekä vain toisen puoliskon avioparista, koska on ollut kysymys minun lapsestani ja minun lapseni kummeista.Siis olen moukka!
- kaisu
äiti kirjoitti:
on moukkamaista, jos valitsee lapselleen kummeiksi vain ne, jotka tehtävään haluaa!Mutta miksi ihmeessä pitäisi pyytää lapsensa kummiksi ihmistä jota ei siihen tehtävään halua?Minä olen pyytänyt pariskuntia sekä vain toisen puoliskon avioparista, koska on ollut kysymys minun lapsestani ja minun lapseni kummeista.Siis olen moukka!
olen siitä, että kummiutta pitäisi arvostaa niin paljon, että valitsee/pyytää lapsensa kummiksi sellaisen henkilön, jonka ihan todella haluaa kummiksi. Se ei siis ole mikään yhdentekevä juttu. Kenenkään ei pitäisi ottaa nokkiinsa siitä, että pyydetään tai ei pyydetä kummiksi. Eihän jokainen voi olla kummina - pahimmassa tapauksessa kummit vielä keskenään kinaavat siitä, kuka pääsee sylikummiksi....
- Nelly
ihmetyttää että mikset sitten pyytänyt veljesi vaimoa myös kummiksi? etkö pidä hänestä? minusta on selvää, että jos pariskunta naimisissa tai jo pitkään avoliitossa, että myös veljen puoliso olisi kummi...
ehkä veljesi perui suostumuksensa, kun huomasi että asia loukkaa kovasti vaimoa.. veljesi vaimo ehkä koki tämän asian siten että hän ei ole sopiva puoliso veljellesi eikä "sopiva" sukuun...
minusta veli teki aivan oikein että "puolusti" vaimoaan kieltäytymällä kummiudesta.- sisko
ei kyse ollut mistään sopivuudesta sukuun tms, vaan siitä, että katsoimme neljän olevan sopiva määrä kummeja lapselle - halusimme pyytää ystäväpariskuntaamme ja sitten sopivasti olisi kaksi veljeä (lapsen enoa) ollut kummeina. Näin kaikki vanhempien sisarukset olisivat olleet kummeina veljen/siskon lapsilleen. Tässä tilanteessa jos olisi pyydetty kummeiksi veljet puolisoineen, olisi kummeja ollutkin kuusi, mikä olisi mielestämme ollut turhan paljon. Lopputuloshan oli se, että lapsella on nyt kolme kummia; toiselle veljelle puolisoineen asia ei ollut ongelma (tai eivät ainakaan sanoneet), toinenhan perui suostumuksensa. Ketään ei pyydetty tämän kieltäytyneen tilalle - eihän häntä voi kukaan korvata. Ennen kastejuhlaa puhuin asiasta myös kastepapin kanssa - hänen mielestään pyyntömme ei ollut ollut mitenkään tavaton tai huonotapainen - pariskunnista voi vallan mainiosti olla kummina vain toinen.
- evian
sisko kirjoitti:
ei kyse ollut mistään sopivuudesta sukuun tms, vaan siitä, että katsoimme neljän olevan sopiva määrä kummeja lapselle - halusimme pyytää ystäväpariskuntaamme ja sitten sopivasti olisi kaksi veljeä (lapsen enoa) ollut kummeina. Näin kaikki vanhempien sisarukset olisivat olleet kummeina veljen/siskon lapsilleen. Tässä tilanteessa jos olisi pyydetty kummeiksi veljet puolisoineen, olisi kummeja ollutkin kuusi, mikä olisi mielestämme ollut turhan paljon. Lopputuloshan oli se, että lapsella on nyt kolme kummia; toiselle veljelle puolisoineen asia ei ollut ongelma (tai eivät ainakaan sanoneet), toinenhan perui suostumuksensa. Ketään ei pyydetty tämän kieltäytyneen tilalle - eihän häntä voi kukaan korvata. Ennen kastejuhlaa puhuin asiasta myös kastepapin kanssa - hänen mielestään pyyntömme ei ollut ollut mitenkään tavaton tai huonotapainen - pariskunnista voi vallan mainiosti olla kummina vain toinen.
Te olitte päättäneet ketä lapsellenne kummeiksi haluatte, se ei kuulu kenellekään muulle. Ja tosiaan, ketään ei voi "korvata" toisella jos juuri joku tietty henkilö halutaan kumminvirkaan.
Mielestäni on naurettavaa loukkaantua tuollaisesta asiasta, kyllä lapsen elämään voi kuulua ihan yhtä läheisesti oli sitten tämän kummi tai ei.
- Elisa
Olen todella pahoillani että kummeudesta jonka pitäisi olla iloinen asia koitui perheissänne noin paljon mielipahaa. Onneksi te molemmat tunnutte järkeviltä ihmisiltä jotka osaavat suhteuttaa asiat oikein.
Minusta lapsille pitäisi todellakin valita kummiksi vain ne ihmiset, jotka todella halutaan, eikä ketään vaan velvollisuudesta. Itselläni on kakssi kummilasta. Toisen kummiksi pääsin jo nuorena (14 v.). Toisen lapsen taas nyt myöhemmin. Kun siskoni kysyi minua lapselleen kummiksi, tietenkin ilahduin. He kysyivät myös minulta mitä pitkäaikainen poikaystäväni ajattelisi. Sanoin että eipä hän varmaan nyt niin hinkuisi siihen hommaan, ja hän olikin sitten sitä mieltä että hyvä vaan että minusta tuli vain kummi.
Jos me saisimme lapsen, tiedän että poikaystäväni haluaisi parhaan kaverinsa (serkkunsa) kummiksi. Mutta hänen avovaimoansa emme pyytäisi, vaikka hän varmasti suostusikin. Emme kumpikaan erityisemmin pidä hänestä, ja hän on maailman itsekeskeisin ihminen. Jos he eroaisivat, ei varmasti paljon kummilapseensa yhteyttä pitäisi. Silti tämä kaveri suostusi, koska perhe ja ystävät ovat yhtä tärkeitä kun avovaimokin, vaikkka hän suutahtaisikin.
Kaikkea hyvää kaikille kummeille ja vanhemmille ja myös niille jotka ovat lapsen elämässä tärkeitä ihmisiä ilman kummin titteliä!- sisko
sanoistasi, Elisa. Täytyy myöntää, että välillä olen tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, kun nyt alunperinkin tuli kysyttyä vain toista kummmiksi. Jos se sitten kuitenkin oli niin niin huonotapaista.. Vaikka silti vieläkin pidän ajatusta hyvänä. Mikä sen mukavampaa kuin että tytöllä olisi molemmat enonsa kummeinaan! Harmitti kyllä silloin aikoinaan ristiäisten aikaan niin vietävästi, piti olla iloinen juhla tulossa ja sitten olikin tällainen draama..
- Elisa
sisko kirjoitti:
sanoistasi, Elisa. Täytyy myöntää, että välillä olen tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, kun nyt alunperinkin tuli kysyttyä vain toista kummmiksi. Jos se sitten kuitenkin oli niin niin huonotapaista.. Vaikka silti vieläkin pidän ajatusta hyvänä. Mikä sen mukavampaa kuin että tytöllä olisi molemmat enonsa kummeinaan! Harmitti kyllä silloin aikoinaan ristiäisten aikaan niin vietävästi, piti olla iloinen juhla tulossa ja sitten olikin tällainen draama..
No et todellakaan ole huono ihminen. Ja tuosta sen huomaa että valintasi oli oikea: kummiksi soveltuva ihminen ei olisi ajtellut vain itseään, vaan antanut kivojen ristiäisten tapahtua. Ja vasta sen jälkeen esim. sanonut, että oisihan minustakin ollut kiva olla kummi, mutta ei se mitään...
- Aikuinen
Ei voi kuin ihmetellä tämän keskustelun sisältöä. Te pyydätte kummiksi veljeänne/siskoanne/serkkuanne/ystäväänne mutta haluatte jättää hänen puolisonsa pois kuvioista?
Muistakaa, että kummiksi aikomanne ihminen on elämässään omat valintansa tehnyt ja rakastaa valitsemaansa kumppania. Millä oikeudella te itsekeskeiset pienokaisenne äidit olette sitä mieltä, ettei läheisenn puoliso kelpaa lapsenne kummiksi, perusteena se ettei puolison pärstä miellytä/ette ITSE PIDÄ henkilöstä. Tehän itse asiassa laitatte aika outoon valoon rakkautenne läheistänne kohtaan, ainakin kyseenlaistatte kovasti läheisenne harkinkyvyn. Sitähän te yritätte viestittää: vaihda puolisoa !
Eniten kuvottaa oma kaksinaamaisuutenne. Vanhemmilla on oikeus pyytää ketä haluaa... Vanhemmat saavat itse valita... Te ette nyt valitse itsellenne kummia vaan lapsellenne. Miten te voitte erottaa kummiehdokkaanne puoisostaan vaatimalla moista ehtoa ja kuitenkin olette kirkkain silmin viemässä pilttiänne hoitoon kumminne luokse ja odotatte avointa ja lämmintä vastaanottoa myös itse hyljeksimältänne puoliskolta. Aikuistukaa jo.- lapsellinen x 3
Ei kummius kulje minään pakettina, vaan kummina voi olla myös ihan omana persoonanaan ilman puolisoaan.
Eikä kummina oleminen tai olemattomuus vähennä kenenkään arvoa. Se on sitten vähän omasta nupistakin kiinni, onko niin epävarma, että tulkitsee tällaiset jutut epäluottamuslauseena. Mitenköhän Norjan uuden prinsessan kummit selviävät tilanteesta? Muistaakseni mm. tytön täti on kummina mutta miehensä ei..
- Kummitus
Miten voit sanoa, että olisi ollut enot kummeina? Miten se olisi ollut sinulta tai lapseltasi pois jos olisit pyytänyt myös puolisoa kummiksi? Olisithan silti saanut enon kummiksi, eli mitään et olisi menettänyt, paitsi että nyt menetit veljesi sekä hänen vaimonsa. He eivät tule koskaan unohtamaan saamaansa huonoa käytöstä. Kysynpä vaan, että oliko tämä kaikki sen arvoista?
- Maiju
on erittäin huonotapaista pyytää vain toista puolisoa kummiksi, mikäli pariskunta on naimisissa. En voi millään ymmärtää. Minun omien kummien kanssa on myös outo tilanne: kaksi enoani eivät ole kummejani, mutta heidän vaimonsa ovat (ja toinen on vain avovaimo vieläkin). Hyvät välit äidilläni on kuitenkin veljiinsä, vaikkeivät kummeja olekaan. Kun asia on niin, että veren ei pitäisi olla vettä sakeampaa... Eivät ne verisukulaiset sen parempia ihmisiä ole kuin muutkaan.
- Anonyymi
Vanhemmat tekevät tietenkin valintansa juuri niin kuin haluavat, mutta valinnoilla on aina seurauksia. Jos avioparin tai pitkään yhdessä olleen pariskunnan toista osapuolta ei pyydetä kummiksi, vaikka tekemisissä ollaan molempien kanssa, niin tottakai sillä on merkitystä ja se on tietynlainen viesti väistämättäkin. On aika naivia olettaa, että mikään suhteessa tähän syrjäytettyyn osapuoleen ei muutu ja hän huolehtii puolisonsa ohella kummiudesta, vaikka on selvästi osoitettu, että häntä ei kummiksi haluttu. Minusta on aivan luonnollista, että tämä syrjäytetty osapuoli vetää tilanteesta omat johtopäätöksensä ja keskittyy tulevaisuudessa sellaisiin sukulais- ja ystävyyssuhteisiin, joissa häntä myös arvostetaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1882146Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en531992Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1581682Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1361614Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411334Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41247Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa111224Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481185Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on121155Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31148