Onko täällä ketään toistuvien keskenmenojen jälkeen yrittämistä lopettaneita? Itse sain keskenmenoja niin paljon peräkkäin, etten enää uskalla yrittää. Ahdistava vaiva tämä. Toiset ehkäisee, ettei saisi lasta, meillä siksi, ettei saisi keskenmenoja. Keskenmenot, ja vielä toistuvat, jolloin uudelleen yrittämisestäkään ei enää kannata puhua, on niin raskas taakka kantaa. Ei toiset ymmärrä...
Toistuvan keskenmenon kokeineita???
onko täällä
16
2323
Vastaukset
- toistuvia keskenmenoja
useamman vuoden ajan, mutta mulla on rakenteellinen ongelma, joka vaikuttaa asiaan, eli tiedetään mistä johtui nuo keskenmenot. Jouduin vielä päälle päätteeksi tekemään abortin kehityshäiriöisen sikiön takia. Mutta nyt meillä on pieni aurinkoinen poika, ja kaikki se suru on kyllä tullut tuhannesti palkituksi. Seuraavankin saaminen saattaa olla useamman vuoden yrityksen takana, mutta yritämme varmasti niin kauan kun jaksamme ja on vielä mahdollisuuksia.
- jo 3 x KM
Minä olen kahden vuoden sisällä nyt neljättä kertaa raskaana. Kolme edellistä päättyi keskenmenoon. Juuri tänään taas plussasin, kalenterin mukaan RV 5. Mies ei vielä edes tiedä, sillä hän on myöhään töissä. Edellinen kaavinta oli kaksi kuukautta sitten. Oli tarkoitus ehkäistä ainakin kolmisen kuukautta, että kohtu toipuisi. Aloimme jo miehen kanssa keskustella myös siitä, valitsemmeko suosista lapsettomuuden, sillä tämä keskenmenorumba ei ainakaan ole niin keholle kuin sielullekaan terveellistä. Mutta näköjään pääsi sattumaan "vahinko". Nyt on ihan voimaton olo. En jaksa edes iloita tuosta plussasta, lasken vain kalenterista minä viikkona se mahdollisesti menee taas kesken. Edelliset ovat menneet kesken RV 7 - RV 12 välillä. Viime viikolla tuli naisten klinikalta kirje, missä pari kuukautta sitten kaavitusta sikiöstä oli tutkimustuloksissa löytynyt kromosomihäiriö.
- monta
minulla on ollut kahdeksan keskenmenoa. Kaavintoja monia ja niissäkin on mennyt pieleen vaikka mitä. Masennuin vaikeasti ja jouduin sairaalahoitoonkin. Mutta silti...en luovuta. Kaikki olisi ollut turhaa jos nyt luovuttaisin. Kaikki kärsimys, kivut, itkut ja puhjenneet sairaudet...kaikki turhaa. Oli hetki, jolloin luovutin. Mutta sitten tajusin sen, että tahdon lasta niin paljon, ettei luovuttamisessa ollut mitään järkeä. Jos olisin valmis luopumaan haaveestani, miksi lähdin koko rumbaan alunperinkään.
Me toivomme yhä. Onneksi toivo meillä yhä on.- kysymys.
Tiedätkö minkä takia raskaudet ovat menneet kesken? Minulla neljä keskenmenoa rv 18, 20, 21 ja 23. Viimeinen ei tosin ollut keskenmeno, koska tyttö eli kolme päivää. Tänään olen ensi kertaa tällä foorumilla, asia on niin kipeä etten ole juuri puhunut kenellekään. Me yritimme aina uudelleen, koska aina löytyi syy miksi raskaus keskytyi. Minulta piti ommella kohdunsuu kiinni, koska se oli heikko ja aukesi helposti. Se aukesi kohdustapäin, joten sitä ei huomannut sisätutkimuksella. Lisäksi minulla oli syndrooma, joka teki veritulppia istukkaan ja lapsi kuoli hapenpuutteeseen. Synnytin siis kolme kuollutta lasta ja muistan vieläkin jokaisen kasvonpiirteet. Neljäs tyttö jopa kastettiin ja sai nimekseen Tuuli, koska oli Tuulin päivä. Kova paikka on ollut kaikk haudata, mutta onneksi viides kerta toden sanoi. Poikamme syntyi tosin jo rv 26 3, mutta jäi henkiin alkuvaikeuksien jälkeen ja menee tänä syksynä kouluun. Enää emme ole uskaltaneet yrittää, pitää olla kiitollinen tästä yhdestä. Toivon voimia kaikille jotka ovat käyneet läpi monta keskenmenoa. Kovaa se on ollut ja nytkin alkaa näppis kastua, ei voi mitään.
- SadGirl
kysymys. kirjoitti:
Tiedätkö minkä takia raskaudet ovat menneet kesken? Minulla neljä keskenmenoa rv 18, 20, 21 ja 23. Viimeinen ei tosin ollut keskenmeno, koska tyttö eli kolme päivää. Tänään olen ensi kertaa tällä foorumilla, asia on niin kipeä etten ole juuri puhunut kenellekään. Me yritimme aina uudelleen, koska aina löytyi syy miksi raskaus keskytyi. Minulta piti ommella kohdunsuu kiinni, koska se oli heikko ja aukesi helposti. Se aukesi kohdustapäin, joten sitä ei huomannut sisätutkimuksella. Lisäksi minulla oli syndrooma, joka teki veritulppia istukkaan ja lapsi kuoli hapenpuutteeseen. Synnytin siis kolme kuollutta lasta ja muistan vieläkin jokaisen kasvonpiirteet. Neljäs tyttö jopa kastettiin ja sai nimekseen Tuuli, koska oli Tuulin päivä. Kova paikka on ollut kaikk haudata, mutta onneksi viides kerta toden sanoi. Poikamme syntyi tosin jo rv 26 3, mutta jäi henkiin alkuvaikeuksien jälkeen ja menee tänä syksynä kouluun. Enää emme ole uskaltaneet yrittää, pitää olla kiitollinen tästä yhdestä. Toivon voimia kaikille jotka ovat käyneet läpi monta keskenmenoa. Kovaa se on ollut ja nytkin alkaa näppis kastua, ei voi mitään.
Moi!
Täällä myös yksi joka kärsii toistuvista keskenmenoista. Meillä jo 5km takana hiukan alle kahden vuoden aikana. Kamalaa edes kirjoittaa tuota lukumäärää, sen verran toivottomalta näyttää. Yksi on tuulimuna, 3 varhaista rv-5-7 keskenmenoa ja yksi rv11 (rv9 nähtiin syke). Yksi näistä on kaavittu, yksi tyhjennetty lääkkeellisesti ja muuta spontaaneja. Mitään vikaa lukuisista tutkimuksista huolimatta ei ole löytynyt, lääkärit vain kehottavat jatkamaan. Nyt käytössä clomit, luget ja kortisoni. Yritän myös elää mahdollisimman terveellisesti, samoin mieheni. Voimat on loppu, mutta pakko jatkaa. En pysty luovuttamaan.
Voimia! - _Lila
SadGirl kirjoitti:
Moi!
Täällä myös yksi joka kärsii toistuvista keskenmenoista. Meillä jo 5km takana hiukan alle kahden vuoden aikana. Kamalaa edes kirjoittaa tuota lukumäärää, sen verran toivottomalta näyttää. Yksi on tuulimuna, 3 varhaista rv-5-7 keskenmenoa ja yksi rv11 (rv9 nähtiin syke). Yksi näistä on kaavittu, yksi tyhjennetty lääkkeellisesti ja muuta spontaaneja. Mitään vikaa lukuisista tutkimuksista huolimatta ei ole löytynyt, lääkärit vain kehottavat jatkamaan. Nyt käytössä clomit, luget ja kortisoni. Yritän myös elää mahdollisimman terveellisesti, samoin mieheni. Voimat on loppu, mutta pakko jatkaa. En pysty luovuttamaan.
Voimia!Erityisesti sinulle SadGirl, minulla on aika lailla samanlainen tilanne kuin sinulla. Minulla on ollut 4 keskenmenoa vajaan vuoden sisällä. Sitä ennen yritettiin vuosi, ennen kuin ensimmäinenkään raskaus alkoi. Neljästä keskenmenosta yhdessä on ollut elävä sikiä, meni kesken rv 9. Muut ovat todennäköisesti olleet tuulimunia ja ovat keskeytneet rv 5-7. Meillä on vielä tutkimukset kesken, mutta ainakaan kromosomeissa ei ole mitään vikaa kummallakaan ja minulla on kaikki muutkin arvot normaaleja. Hyytymistekijät on vielä tutkimatta. Olen syönyt clomeja, mutta ovuloin niistä huolimatta todella myöhään, kp 21-27. Itse epäilen, että keskenmenot, varsinkin tuulimunat, johtuvat tuosta myöhäisestä ovulaatiosta, jos munasolu on niin huonolaatuinen. Seuraavaksi yritetäänkin clomiannostusta nostamalla saada ovis aikaisemmaksi, tueksi myös Terolut. Sen jälkeen sitten pistoshoidot.
Tilanne on aivan kamala, niin sinulla kuin minullakin. En keksi mitään lohduttavia sanoja, koska niitä ei vain ole. Toivon kuitenkin, että löydät jostain voimaa jaksaa yrittää. Jos kaipaat juttuseuraa, niin minusta saisi mailikaveria. Kun itsestäni ainakin tuntuu, ettei tätä voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut ja tuntuu turhauttavalta edes puhua tästä ystäville. - SadGirl
_Lila kirjoitti:
Erityisesti sinulle SadGirl, minulla on aika lailla samanlainen tilanne kuin sinulla. Minulla on ollut 4 keskenmenoa vajaan vuoden sisällä. Sitä ennen yritettiin vuosi, ennen kuin ensimmäinenkään raskaus alkoi. Neljästä keskenmenosta yhdessä on ollut elävä sikiä, meni kesken rv 9. Muut ovat todennäköisesti olleet tuulimunia ja ovat keskeytneet rv 5-7. Meillä on vielä tutkimukset kesken, mutta ainakaan kromosomeissa ei ole mitään vikaa kummallakaan ja minulla on kaikki muutkin arvot normaaleja. Hyytymistekijät on vielä tutkimatta. Olen syönyt clomeja, mutta ovuloin niistä huolimatta todella myöhään, kp 21-27. Itse epäilen, että keskenmenot, varsinkin tuulimunat, johtuvat tuosta myöhäisestä ovulaatiosta, jos munasolu on niin huonolaatuinen. Seuraavaksi yritetäänkin clomiannostusta nostamalla saada ovis aikaisemmaksi, tueksi myös Terolut. Sen jälkeen sitten pistoshoidot.
Tilanne on aivan kamala, niin sinulla kuin minullakin. En keksi mitään lohduttavia sanoja, koska niitä ei vain ole. Toivon kuitenkin, että löydät jostain voimaa jaksaa yrittää. Jos kaipaat juttuseuraa, niin minusta saisi mailikaveria. Kun itsestäni ainakin tuntuu, ettei tätä voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut ja tuntuu turhauttavalta edes puhua tästä ystäville.Moi Lila!
Mikäs sinun tilanteesi on tällä hetkellä?
Täällä jungataan samassa tilanteessa kuin aiemminkin. Uutta raskautta ei ole näkynyt (osittain ollaan taukoiltukin, koska clomit heikentää mulla limakalvoa, jolloin luonnolisestikin kiinnittyminen on hankalaa ja keskenmenon riski taas suurempi). Välillä tekee hyvää pitää pari kuukautta taukoa, jo ihan oman päänupin tasaamiseksikin. Nyt taas olemme taas palailemassa yrittämään. Kortisonin jätin tuossa kuukausi sitten pois, sillä turvotus/lihominen alkoi ahdistamaan, kun raskaudesta ei ole ollut tietoakaan... mitäs siis syömään lääkkeitä, kun ei ole mitä sillä tukisi?! Mietin tuossa, että uskaltaisinkohan nostaa omin päin clomien annostusta 2 tablettiin, kun sillä yhdellä tabletilla ei uutta raskautta ole kuulunut, mutta ovistestissä plussa näkyy?
Kirjoittelehan kuulumisiasi!
Ja muutkin asian parissa painiskelevat, kirjoitelkaa - emme ole yksin! - _Lila
SadGirl kirjoitti:
Moi Lila!
Mikäs sinun tilanteesi on tällä hetkellä?
Täällä jungataan samassa tilanteessa kuin aiemminkin. Uutta raskautta ei ole näkynyt (osittain ollaan taukoiltukin, koska clomit heikentää mulla limakalvoa, jolloin luonnolisestikin kiinnittyminen on hankalaa ja keskenmenon riski taas suurempi). Välillä tekee hyvää pitää pari kuukautta taukoa, jo ihan oman päänupin tasaamiseksikin. Nyt taas olemme taas palailemassa yrittämään. Kortisonin jätin tuossa kuukausi sitten pois, sillä turvotus/lihominen alkoi ahdistamaan, kun raskaudesta ei ole ollut tietoakaan... mitäs siis syömään lääkkeitä, kun ei ole mitä sillä tukisi?! Mietin tuossa, että uskaltaisinkohan nostaa omin päin clomien annostusta 2 tablettiin, kun sillä yhdellä tabletilla ei uutta raskautta ole kuulunut, mutta ovistestissä plussa näkyy?
Kirjoittelehan kuulumisiasi!
Ja muutkin asian parissa painiskelevat, kirjoitelkaa - emme ole yksin!Hei SadGirl,
Kiva kuulla sinusta. Harmi, etteivät asiat ole teillä edenneet.. Kuulostat ainakin hieman toiveikkaalta, se on hyvä, ettet ole kuitenkaan luovuttamassa vielä. Tauko on varmasti tehnyt hyvää, vaikkei sitä itse välttämättä edes huomaisi, niin alitajuntaisesti. Tuosta clomi-annostuksesta en osaa sanoa (kun en ole lääkäri, heh), mutta sinuna ehkä kuitenkin soittaisin ensin vaikka jollekin lääkärille. En usko, että se 2 tablettia mikään ongelma olisi. Minun kohdallani lääkäri ainakin suostui siihen ihan helposti, vaikka ovis tapahtuukin yhdelläkin tabletilla. Tuon kahden tabletin kanssa tämä minun lääkärini vaan määräsi ultran, jotta nähdään ettei munasoluja kypsy liikaa. Tähän mennessä 1 tabletin annostuksella minulla ei ole ollut ultraa. Kysyisin tuosta kortisonista, mihin se siis auttaa ja miten sitä otetaan, missä vaiheessa kiertoa?
Meillä tilanne on se, että pienimuotoisen tauon jälkeen olemme myös aloittamassa jälleen yrittämistä. Parisuhde meni alkuvuodesta aika huonoon kuntoon ja sitä tässä on nyt paikkailtu. Vauvahaave kuitenkin on ja pysyy ja molemmat haluamme vielä yrittää. Niin toivottomalta kuin se tuntuukin. Sellainen pieni ihme tapahtui, että ovuloin tässä nykyisessä kierrossa yllättäen jo kp 16. Tuo on siis aivan järkyttävän aikaisin minulle, kun yleensä ovis on tullut (clomien kanssakin) vasta viikon tai 10 päivääkin tuota myöhemmin. Olinkin jo ihan varma, että tämä oli jokin "merkki", että nyt se vihdoin onnistuisi. Kun uskon siis ongelmamme olevan juuri se liian myöhäinen ovulaatio. Päätimme kokeilla, mutta se yritys jäi vaan yhteen yhdyntäkertaan, tosin ajoitus oli kyllä aivan nappiin. Ilmeisesti raskaus ei kuitenkaan alkanut, kun tein eilen negatiivisen (herkän) testin kp 29 :( Yleensä tuossa vaiheessa on jo näkynyt, jos olen ollut raskaana.
Nyt en sitten tiedä mitä seuraavaksi. Juttelin eilen lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä että kokeillaan sitä 2 tablettia clomia terolutia, niin kuin oli suunnitelmissa ennen tuota pientä taukoa. Itse en oikein jaksa uskoa, että siitä olisi mitään apua.. Kun nytkään tuo aikainen ovis ei tuottanut toivottua tulosta. Mutta pakko kai se on vain yrittää. Toivon vaan, että pää kestää jälleen uuden keskenmenon. Kun tuntuu, että aletaan olemaan jo aika äärirajoilla. Ne hyytymistekijätestit tehtiin jo, niistä ei löytynyt mitään. Nyt otettiin vielä tukostaipumuskokeet, niitä tuloksia vielä odotellaan.
Lisäksi minua huolestuttaa aika paljon se, että kun 3/4 keskenmenoista on ollut tuulimunia. Niin onko mitään hoitokeinoa edes? HIrveän huonosti on ainakin täällä Suomessa edes tietoa useista tuulimunaraskauksista. Ehkä olen sitten niin harvinainen tapaus :( Kun vika ei kuitenkaan ole kromosomeissa, niin mistä ihmeestä ne voivat johtua? Kun tuo teoriani myöhäisestä ovulaatiostakin tuntuu olevan hataralla pohjalla eikä lääkärikään sitä juurikaan noteerannut. Tunnen olevani niin yksin, kun mitään vikaa ei onnistuta löytämään ja lääkärit ovat aivan neuvottomia.
Itse en ainakaan pysty vain luovuttamaan, ennen kuin olen oikeasti niin rikki etten enää jaksa. Ja siihen on toivottavasti vielä edes vähän matkaa. Psykologin apuakin saan tällä hetkellä. Minä en vain voi suostua hyväksymään, että meidän kohtalo on jäädä lapsettomaksi. Miten voisinkaan hyväksyä sitä? Että toiset saavat lapsia (jotkut tuosta vaan ja vahingossakin) ja me ei voida saada? En ymmärrä miten voisin koskaan olla sujut tuollaisen asian kanssa. Ehkä se olisi joskus mahdollista, mutta tällä hetkellä ajatus tuntuu mahdottomalta. Ja minä en voisi koskaan sanoa eläväni täyttä elämää lapsettomana. Minut on tarkoitettu äidiksi, tiedän sen, enkä voisi koskaan olla täysin onnellinen, jos se haave jäisi toteutumatta. Kyllä se aina painaisi jossain tuolla mielen sopukoissa. - SadGirl
_Lila kirjoitti:
Hei SadGirl,
Kiva kuulla sinusta. Harmi, etteivät asiat ole teillä edenneet.. Kuulostat ainakin hieman toiveikkaalta, se on hyvä, ettet ole kuitenkaan luovuttamassa vielä. Tauko on varmasti tehnyt hyvää, vaikkei sitä itse välttämättä edes huomaisi, niin alitajuntaisesti. Tuosta clomi-annostuksesta en osaa sanoa (kun en ole lääkäri, heh), mutta sinuna ehkä kuitenkin soittaisin ensin vaikka jollekin lääkärille. En usko, että se 2 tablettia mikään ongelma olisi. Minun kohdallani lääkäri ainakin suostui siihen ihan helposti, vaikka ovis tapahtuukin yhdelläkin tabletilla. Tuon kahden tabletin kanssa tämä minun lääkärini vaan määräsi ultran, jotta nähdään ettei munasoluja kypsy liikaa. Tähän mennessä 1 tabletin annostuksella minulla ei ole ollut ultraa. Kysyisin tuosta kortisonista, mihin se siis auttaa ja miten sitä otetaan, missä vaiheessa kiertoa?
Meillä tilanne on se, että pienimuotoisen tauon jälkeen olemme myös aloittamassa jälleen yrittämistä. Parisuhde meni alkuvuodesta aika huonoon kuntoon ja sitä tässä on nyt paikkailtu. Vauvahaave kuitenkin on ja pysyy ja molemmat haluamme vielä yrittää. Niin toivottomalta kuin se tuntuukin. Sellainen pieni ihme tapahtui, että ovuloin tässä nykyisessä kierrossa yllättäen jo kp 16. Tuo on siis aivan järkyttävän aikaisin minulle, kun yleensä ovis on tullut (clomien kanssakin) vasta viikon tai 10 päivääkin tuota myöhemmin. Olinkin jo ihan varma, että tämä oli jokin "merkki", että nyt se vihdoin onnistuisi. Kun uskon siis ongelmamme olevan juuri se liian myöhäinen ovulaatio. Päätimme kokeilla, mutta se yritys jäi vaan yhteen yhdyntäkertaan, tosin ajoitus oli kyllä aivan nappiin. Ilmeisesti raskaus ei kuitenkaan alkanut, kun tein eilen negatiivisen (herkän) testin kp 29 :( Yleensä tuossa vaiheessa on jo näkynyt, jos olen ollut raskaana.
Nyt en sitten tiedä mitä seuraavaksi. Juttelin eilen lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä että kokeillaan sitä 2 tablettia clomia terolutia, niin kuin oli suunnitelmissa ennen tuota pientä taukoa. Itse en oikein jaksa uskoa, että siitä olisi mitään apua.. Kun nytkään tuo aikainen ovis ei tuottanut toivottua tulosta. Mutta pakko kai se on vain yrittää. Toivon vaan, että pää kestää jälleen uuden keskenmenon. Kun tuntuu, että aletaan olemaan jo aika äärirajoilla. Ne hyytymistekijätestit tehtiin jo, niistä ei löytynyt mitään. Nyt otettiin vielä tukostaipumuskokeet, niitä tuloksia vielä odotellaan.
Lisäksi minua huolestuttaa aika paljon se, että kun 3/4 keskenmenoista on ollut tuulimunia. Niin onko mitään hoitokeinoa edes? HIrveän huonosti on ainakin täällä Suomessa edes tietoa useista tuulimunaraskauksista. Ehkä olen sitten niin harvinainen tapaus :( Kun vika ei kuitenkaan ole kromosomeissa, niin mistä ihmeestä ne voivat johtua? Kun tuo teoriani myöhäisestä ovulaatiostakin tuntuu olevan hataralla pohjalla eikä lääkärikään sitä juurikaan noteerannut. Tunnen olevani niin yksin, kun mitään vikaa ei onnistuta löytämään ja lääkärit ovat aivan neuvottomia.
Itse en ainakaan pysty vain luovuttamaan, ennen kuin olen oikeasti niin rikki etten enää jaksa. Ja siihen on toivottavasti vielä edes vähän matkaa. Psykologin apuakin saan tällä hetkellä. Minä en vain voi suostua hyväksymään, että meidän kohtalo on jäädä lapsettomaksi. Miten voisinkaan hyväksyä sitä? Että toiset saavat lapsia (jotkut tuosta vaan ja vahingossakin) ja me ei voida saada? En ymmärrä miten voisin koskaan olla sujut tuollaisen asian kanssa. Ehkä se olisi joskus mahdollista, mutta tällä hetkellä ajatus tuntuu mahdottomalta. Ja minä en voisi koskaan sanoa eläväni täyttä elämää lapsettomana. Minut on tarkoitettu äidiksi, tiedän sen, enkä voisi koskaan olla täysin onnellinen, jos se haave jäisi toteutumatta. Kyllä se aina painaisi jossain tuolla mielen sopukoissa.Hei _Lila!
Kiva kuulla sinusta jälleen! Ja kiva myös kuulla, että ovulaatio on tullut ihan normaaleilla kiertopäivillä!! Siitä se lähtee - toivottavasti!
Kiinnostaisko sua sähköpostitteleminen? Teidän tilanne (parisuhdekriiseineen) kuulostaa sen verran samankaltaiselta, että olisi mukava kirjoitella tuntoja tiiviimminkin. Laittaisitko sinä tänne osoitteesi, sillä minun s.postiosoiteesta selviää nimeni (ellen sitten luo uutta osoitetta) niin en halua sitä täällä julkaista...
Mutta siitä kortisonista sen verran että, se auttaa kiinnittymiseen ja hylkimisreaktion vähentämiseen. Sitä käytetään kai ihan yleisestikin lapsettomuushoidoissa. Syön sitä siten, että aluksi kun aloitetaan (nyt aloitin kp1) otetaan 1 kokonainen 20mg tabletti päivässä 4 päivän ajan ja sen jälkeen jatketaan puolikkaalla tabletilla/päivä. En tiedä kuinka kauan sitä tulee syödä jos plussaan, mutta sekin toivottavasti selviää...
Voimia teille molemmille!!
SadGirl - lilaliina
SadGirl kirjoitti:
Hei _Lila!
Kiva kuulla sinusta jälleen! Ja kiva myös kuulla, että ovulaatio on tullut ihan normaaleilla kiertopäivillä!! Siitä se lähtee - toivottavasti!
Kiinnostaisko sua sähköpostitteleminen? Teidän tilanne (parisuhdekriiseineen) kuulostaa sen verran samankaltaiselta, että olisi mukava kirjoitella tuntoja tiiviimminkin. Laittaisitko sinä tänne osoitteesi, sillä minun s.postiosoiteesta selviää nimeni (ellen sitten luo uutta osoitetta) niin en halua sitä täällä julkaista...
Mutta siitä kortisonista sen verran että, se auttaa kiinnittymiseen ja hylkimisreaktion vähentämiseen. Sitä käytetään kai ihan yleisestikin lapsettomuushoidoissa. Syön sitä siten, että aluksi kun aloitetaan (nyt aloitin kp1) otetaan 1 kokonainen 20mg tabletti päivässä 4 päivän ajan ja sen jälkeen jatketaan puolikkaalla tabletilla/päivä. En tiedä kuinka kauan sitä tulee syödä jos plussaan, mutta sekin toivottavasti selviää...
Voimia teille molemmille!!
SadGirlMoi SadGirl,
Kyllä kiinnostaisi sähköpostitteleminen! Olenkin etsinyt sellaista juttelukaveria, jolla olisi samanlainen tilanne kuin minulla. Muutamiin usean keskenmenon kokeneisiin olen törmännyt, mutta heillä on sitten ollut jo ennestään lapsia. Ja minusta jo kerran tai kahdestikin äidiksi tulleet keskenmenoista kärsivät ovat kuitenkin sitten eri asia kuin ne, joilla ei ole yhtään lasta. Teidän tarina kuulostaa tosiaan myös minun korvaani varsin tutulta, joten uskon että kirjoiteltavaa riittäisi. Minäkään en tähän varsinaista sähköpostiosoitettani halua julkaista, mutta tein tunnukset tänne suomi24:en. Voisitko meilata minulle tähän osoitteeseen [email protected], niin voin sitten sitä kautta antaa sen osoitteen, mitä käytän päivittäin.
Kiitos tuosta kortisoni-infosta, lueskelinkin siitä sitten vielä vähän lisää netistä. Ymmärsin, että sitä käytetään usein silloin, jos on löydetty jotain vasta-aineita eli juurikin tuohon hylkimisreaktioon? Sinulta ei kuitenkaan ilmeisesti ole löytynyt testeissä mitään poikkeavaa, vaan käytät sitä kortisonia vain tueksi? Aloin miettimään, että kannattaisikohan minunkin sitä syödä varmuuden vuoksi.. No, pitääpä kysyä lääkäriltä ensi viikolla.
Palaamisiin!
- Plusmiinusnolla
Seitsemän keskenmenoa , ei lapsia . Vaihdevuodet tulivat . Nyt se on ohi lopullisesti . Nyt kun olen katsellut nykyistä maailmanmenoa, olen lopulta tyytyväinen lapsettomuuteemme . En tosin koskaan saanut olla äiti sillä tavalla , että olisin lapsiani sylissä pitänyt , muttta olen lastemme äiti silti . Ps. 139 : "jo idussani sinä minut tunsit , päiväni olivat sinun tiedossasi ennekuin ainoakaan niistä oli tullut ". Saamme kerran , jos itse sinne armosta pääsemme , nähdä tänne syntymättömät lapsemme kerran taivaassa . Siellä he ovat tallella , samoin abortoidut lapsetkin .
Olen huomannut ja kokenutkin , että lapsettomat parit ovat läheisempiä toisilleen ja keskinäinen rakkaus on syvempää kuin "lapsellisilla" . Samaa olen kuullut toisiltakin . Tämäkin lohdutuksesna teille nuoremmat samassa asemassa olevat . Voihan olla , että jotkut teistä saavatkin vielä lapsia . Mutta elän täyttä elämää näinkin ja olen onnellinen . Unhottakaa asia ja jatkakaa elämäänne . Sille ei mitään voi jos ei saa lapsia . Elämä on elämää ilman heitäkin . Iloitkaa puolisoistanne ja siitä , mitä muuta teillä on , sisaret, ystävät jne..Elämä itse ! - nn
Äitilläni meni kesken 8 raskautta ja osan keskeytyneistä hän joutui tuskissaan synnyttämään pois. Meitä on nyt kaksi, minä ja isoveli. Kun äiti rupesi odottaamaan isoveljeäni niin lääkärit silloin (80-luvulla) antoivat äidille jotain lääkettä/pistoksia mikä pitää sikiön hänen sisällään loppun saakka. Äiti ei muista lääkkeen nimeä....
- SadGirl
Laitoin tänään sinulle sähköpostia :) Onko tullut perille???
- lilaliina
SadGirl kirjoitti:
Laitoin tänään sinulle sähköpostia :) Onko tullut perille???
Moi!
Olen ollut matkoilla, mutta sain viestisi :) Vastaan sinulle piakkoin!
- pingvi3
Olisi kiva tietää, miten teillä on elämä sujunut sitten näiden postausten?
Itselläni ollut 6 plussaa eikä yhtään onnistunutta raskautta, keskenmenot olleet vkoilla 4 -11 . Kolmessa on nähty syke mutta sitten tullut KM.
Olisi kiva kirjoitella ihmisten kanssa, joilla samanlaista elämänkokemusta. Ei tämä asia tosiaan oikein muille taida aueta. - i'll Not Be a Mama
Itse olen saanut 13 varhaista keskenmenoa, ensimmäisellä kerralla sikiö oli tulitikkuaskin kokoinen (iästä ei hajua, koska en edes tiennyt olevani raskaana, olin tuolloin 18). Järkytys oli suuri.
Nyt olen luopunut toivosta. Hedelmöityshoitoihin ei ole varaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1293267
- 1091311
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671285Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651096Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791061Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr141056IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku57979- 30976
Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42944- 46854