En tiedä onko tämä oikea palsta, en löydää sopivaa. Mun tilanne tämä: Olen työelämässä toimistotyössä. Minulla työtoveri joka tekee samaa työtä kuin minä. Ongelmana on meidän kimurantit kemiaongelmat. Olemme molemmat suunnilleen saman ikäisiä, hän eronnut, minä naimisissa (ollut jo vuosikymmeniä). Hän keskustelee kanssani ajoittain aivan asiallisesti ja ihan kuin oltais kavereita silloin kun hänellä on jotakin juteltavaa, kelpaan minä. Tällä hetkellä en ole mitään, hän on sanonut suoraan, ettei halua keskustella kanssani, siis olemme hiljaa samassa huoneessa koko päivän, ei puhuta mitään muuta kuin työhön liittyvää, tunnelma on kireä. Nämä tilanteet ovat toistuneet tässä vuosikymmenien aikana, eli ei ole vieras tilanne, mutta ikävä ja raskas. Itselleni tehtiin sydämeen toimenpide vuosi sitten, tuntuu, että tämä tilanne pahentaa oloani, raskasta olla. Olen harkinnut osa-aikaeläkettä, olen siinä iässä, että pääsisin sille, mutta en tiedä kuinka pärjään sillä rahalla, muuten olisi ihanaa päästä vähän vapaalle. Taisin vaan purkaa itseäni tässä, mutta jos jollakin on jotakin apua/neuvoa mulle, niin kiitollisena otan vastaan.
Vastaukset 17
- Kokemuksesta,,,
sanon että ne jotka ruikuttavat "uskaltaisikohan sitä jättäytyä osapäiväiseksi, uskaltausikohan pitää sapattivuoden" ovat ihan hyvissä taloudellisissa kantimissa. Vain luutunut ajattelu, turha varovaisuus ja suorastaan ahneus pitää ihmisiä riähkäsemässä töissä, joita heidän ei ole pakko tehdä. Sinuna jättäytyisin heti paikalla osa-aikaeläkkeelle ja nauttisin iloisista päivistäni. Tuo hapan murjottaja huoneessasi, hälle haistata pitkät! Jos ei normaali smalltalkki maistu, antaa liota mehuissaan.
- Meriläinen
jota minä vihaan yli kaiken smalltalkki! Minä kyllä keskustelen työkavereideni kanssa normaaleista asioista mutta en pidä että hiljaa ei osata olla hetkeäkään. En ole hyvä teekemään tikusta asiaa, ja juuri siksi olen sosiaalinen erakko. Smalltalkista tuli yhtäkkiä suomeen sellainen sana jota viljeltiin joka paikassa, siihen jopa opetettiin. Huh. Mutta olen kyllä sinun kanssasi samaa mieltä mitä kirjoitit aloittajalle, tuo sana vaan nostaa karvat pystyyn.
- Meriläinen
toimii tosi pahasti jos silloin kun hänellä on asiaa voitte keskustella, muuten ei. Minä en olisi kestänyt tuollaista kohtelua. Kyllä sinun kannattaa jotain tehdä sydämesi puolesta. Muista että elämä ei ole kenraaliharjoitus, tähän ei saa uusintaa.
- vastauksista
Täytyy oikeasti miettiä asiaa, päätöksenteko on mulle aina ollut vaikeeta, mutta eiköhän tämä tästä.
jos yrittäisit vähitellen muuttaa omaa ajattelutapaasi ja asennettasi? Niin kauan kun työkaverisi ei puutu sinun tehtäviisi ja kykenette tarvittaessa hoitamaan työasioihin liittyviä tehtäviä yhdessä, ongelma lienee selviteltävissä omien korvien välissä. Ei ole naisten yksinoikeus käyttäytyä typerästi ja temppuilla työpaikan ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Miehetkin hallitsevat sen. Jos on riittävän itsenäinen työkenttä sekä itse käyttäytyy asiallisesti ja kohteliaasti, luulisin ongelman poistuvan ainakin tilapäisesti aina välillä. "Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy", sanotaan vanhassa sananlaskussa. Mieleeni on hieman huvittavana muistona vuosien varrelta jäänyt yksi miespuolinen kollega, jolla oli tapana harmistua ja ryhtyä osoittamaan mieltään murjottamalla, kun oli tulkinnut "jonkun sanomisia" omalla epäluuloisella tavallaan väärin. Kun olin ensimmäisellä kertaa kysynyt, mikä häntä vaivaa, eikä hän halunnut keskustella asioista, jätin hänet sen jälkeen mököttelemään ihan omaan rauhaansa ja hoidin harvat yhteiset työasiat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aikansa mökötettyään tuo iso mies ryhtyi "tekemään itseään tykö" ryhtymällä koskettelemaan, esim. oikomalla puseron kaulusta niskan puolelta, ottamalla kuvitellun tai todellisen roskan pois vaatteestani tai sipaisemalla hiuksiani - ja näyttämällä juuri samanlaiselta kuin häntäänsä jalkojen välissä heiluttava koira. Luulen, että hänen elämänsä olisi ollut helpompaa, jos hän olisi opetellut reilusti pyytämään anteeksi ja puhumaan asioista. Joskus pikku-piru olkapäälläni usutti minua kertomaan, mitä tilanteesta ajattelin, mutten halunnut miehen menettävänä kasvojaan. Todennäköisesti hän oli kylliksi epävarma itsestään muutenkin. Hän taitaa kaiken lisäksi kuulua niiden "tosimiehisten" joukkoon, joiden on erityisen vaikea tukeutua naiskollegan asiantuntemukseen tai apuun omia työasioitaan hoitaessa. Ehtotan, että mietit, voisitko viettää tauot lähtemällä juttelemaan muiden ihmisten kanssa tai vaikka netin palstoilla? Pitääkö työkaverin olla myös hyvä kaveri? Voisitko ajatella, että saat tehdä töitä rauhassa, kun toisen ehkä turhiakin höpinöitä ei ole pakko kuunnella? Ainakin omalla kohdallani kuvio toimisi niin, että tervehtisin huoneeseen tullessani, kuten hyviin tapoihin kuuluu ja hoitaisin asiat niin, etten antaisi lisäaihetta harmistumiseen. - Jos toinen alkaisi sitten taas puhua minulle asioitaan, kuuntelisin jos haluaisin tai saattaisin vedota työkiireisiin. Kun päättäisin, että toinen on minulle lähes yhdentekevä ihminen ja minä vain tekemässä töitä siellä, luultavasti alkaisin vähän ajan päästä uskoa siihen itsekin.;)) Vain sinä itse tiedät, mikä on sinulle oikea toimintamalli. Toivottavasti saat täällä sellaisia ehdotuksia, joita kannattaa ryhtyä kokeilemaan, ja löydät tukea omille ratkaisuillesi. Parempia päiviä sinulle!
- vielä yhtään
ihmistä joka olisi harmitellut jäämistään osa-aikaeläkkeelle. En yhtään, ja monta saituriakin tunnen jotka lopulta niin ovat tehneet. En puhele töissä yksityisiä asioitani tai hölötä muutenkaan joutavia. Kuuntelen kyllä jos jollakin on avautumisen pakko, noita kyllä löytyy koska kai luottavat siihen että osaan pitää suuni kiinni.
- oikein vihaksi
pistää, kun on tässä vuosien varrella kuunnellut palkkatyössä olevien ruikutusta ja pohdintoja mm. sapattivapaalle "uskaltamisesta". Kun itsellä on omaisuutta lähinnä tuulen huuhtoma perse ja vain oma äly ja ammattitaito ansion turvana ja lapsetkin elätettävänä, sitten nämä joilla on talot ja tavarat, hyvä palkka vuosikymmeniä vielä kehtaavat ruikuttaa ja empuilla. Turvatuissa oloissa ihminen kasvaa yhä ahneemmaksi ja varovaisemmaksi. Kaikki pitäisi olla laskettu viimeisen sentin päälle jokaisen mahdollisuuden varalle; siihen pohjaa mm. vapaaehtoisten eläkevakuutusten huima suosio. Samat ihmiset ovat myös niitä, jotka sairastuessaankaan eivät raahdi jäädä sairikselle, vaan pyörivät työpaikalla ruikuttaen mitenkä on olo kurja ja pärskien pasillejaan koko työyhteisön päälle. Eivätkä vakavastikaan sairaina ja työuupuneina voi korjautua lyhemmälle työpäivälle tai eläkkeelle, koska muutama kymmenen euroa eläke tippuu. Nuoret saavat alkoholisoitua työttöminä, kun nämä vain sinnittelevät. Ja sitten yhteisistä veromarkoista maksetaan kun kunto lopullisesti romahtaa.
- vielä eläkkeen
oikein vihaksi kirjoitti:
pistää, kun on tässä vuosien varrella kuunnellut palkkatyössä olevien ruikutusta ja pohdintoja mm. sapattivapaalle "uskaltamisesta". Kun itsellä on omaisuutta lähinnä tuulen huuhtoma perse ja vain oma äly ja ammattitaito ansion turvana ja lapsetkin elätettävänä, sitten nämä joilla on talot ja tavarat, hyvä palkka vuosikymmeniä vielä kehtaavat ruikuttaa ja empuilla. Turvatuissa oloissa ihminen kasvaa yhä ahneemmaksi ja varovaisemmaksi. Kaikki pitäisi olla laskettu viimeisen sentin päälle jokaisen mahdollisuuden varalle; siihen pohjaa mm. vapaaehtoisten eläkevakuutusten huima suosio. Samat ihmiset ovat myös niitä, jotka sairastuessaankaan eivät raahdi jäädä sairikselle, vaan pyörivät työpaikalla ruikuttaen mitenkä on olo kurja ja pärskien pasillejaan koko työyhteisön päälle. Eivätkä vakavastikaan sairaina ja työuupuneina voi korjautua lyhemmälle työpäivälle tai eläkkeelle, koska muutama kymmenen euroa eläke tippuu. Nuoret saavat alkoholisoitua työttöminä, kun nämä vain sinnittelevät. Ja sitten yhteisistä veromarkoista maksetaan kun kunto lopullisesti romahtaa.
lähestyessä velkaa, oletko ajatellut sitä? Jokainen sentti on laskettava, että tulee pienellä palkalla toimeen, ja se osa mikä jää pois normaalista palkkatulosta voi olla todella tärkeä osa pärjäämisessä, elätettäviäkin vielä on. Ei tässä olla mitään upporikkaita, vaan pienellä palkalla yritettävä toimeen tulla.
- vaikka vähän velkaakin
vielä eläkkeen kirjoitti:
lähestyessä velkaa, oletko ajatellut sitä? Jokainen sentti on laskettava, että tulee pienellä palkalla toimeen, ja se osa mikä jää pois normaalista palkkatulosta voi olla todella tärkeä osa pärjäämisessä, elätettäviäkin vielä on. Ei tässä olla mitään upporikkaita, vaan pienellä palkalla yritettävä toimeen tulla.
sattuisi olemaan. Käteen jäävä tulo ei laske lainkaan samassa suhteessa kuin bruttotulo ja vastaavasti kuluissakin tapahtuu vähenemistä. Tietysti jos yli viisikympisenä on ottanut tuoreen miljoonavelan, on todella osoittanut muutenkin sen ahneutensa. Ei siihen kai sitten mitään parannusta ole.
- vaan mitä kuullut
vielä eläkkeen kirjoitti:
lähestyessä velkaa, oletko ajatellut sitä? Jokainen sentti on laskettava, että tulee pienellä palkalla toimeen, ja se osa mikä jää pois normaalista palkkatulosta voi olla todella tärkeä osa pärjäämisessä, elätettäviäkin vielä on. Ei tässä olla mitään upporikkaita, vaan pienellä palkalla yritettävä toimeen tulla.
näitä pähkäilijöitä niin esimerkiksi 70-luvun lopusta asti molemmat aviopuolisot saman työnantajan palveluksessa, hyvin palkatuissa viroissa, luulisi siinä rahaa kertyneen enempään tarpeeseen. Tai että ylijäämärahoilla ostellaan metsiä, vakipaikka sitten vuodesta 1975 ja eikun ruik ruik ruik vaan: "uskallanko, on se niin iso pudotus!!! Meinaa siinä suolet kääntyä kiukusta. Etenkin kun silläkin järjestelyllä joku työtön saa edes vähäksi aikaa töitä.
- on tuollaisia
vaan mitä kuullut kirjoitti:
näitä pähkäilijöitä niin esimerkiksi 70-luvun lopusta asti molemmat aviopuolisot saman työnantajan palveluksessa, hyvin palkatuissa viroissa, luulisi siinä rahaa kertyneen enempään tarpeeseen. Tai että ylijäämärahoilla ostellaan metsiä, vakipaikka sitten vuodesta 1975 ja eikun ruik ruik ruik vaan: "uskallanko, on se niin iso pudotus!!! Meinaa siinä suolet kääntyä kiukusta. Etenkin kun silläkin järjestelyllä joku työtön saa edes vähäksi aikaa töitä.
mutta ei saa yleistää, pienipalkkaisia nuoresta saakka töitä tehneitä on paljon, ulkomailla ei olla käyty, eikä rahaa ole muutenkaan törsätty muuta kuin ruokaan ja asuntoon ja lasten elatukseen. Perintöjäkään ei ole tullut eikä lottovoittoakaan ole tullut, eli kädestä suuhun ollaan eletty, muuhun ei ole ollut varaa.
- Heikunkeikku
vaikka vähän velkaakin kirjoitti:
sattuisi olemaan. Käteen jäävä tulo ei laske lainkaan samassa suhteessa kuin bruttotulo ja vastaavasti kuluissakin tapahtuu vähenemistä. Tietysti jos yli viisikympisenä on ottanut tuoreen miljoonavelan, on todella osoittanut muutenkin sen ahneutensa. Ei siihen kai sitten mitään parannusta ole.
...hyvä kuunnella/lukea toista ja sen jälkeen miettiä, Mitä toinen ihminen sanoo. Tämä on vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta jos sanon äidilleni, että nyt minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa mennä hänen luokseen tekemään jotakin, niin hän vastaa: Kyyyllä sulla on aina sen verran aikaa, se ja se ei vie niin paljon aikaa, ettetkö ehtisi. Minä siihen, että asia on niin että minulla ei vaan nyt ole mahdollisuutta. Siihen saan välittömästi vastauksen, että Kyyylllä sulla on aikaa. Hän ei kuuntele. Eikä asetu toisen tilanteeseen, vaikka hänelle selittää. Edellinen ketjun kirjoittaja kirjoittaa, että onhan niitä ihmisiä, jotka joutuvat laskemaan Jokaisen sentin. Siis Jokainen sentti on tärkeä. Ja mitä sinä tee? Sinä vastaat: "Kyllä siinä pärjää, vaikka vähän velkaakin sattuis olemaan....." Loppuosan kommentilla vielä tavallaan Varmistat, että kyllähän sinä tiedät, mistä puhut. Mielestäni kommenttisi on toisen ihmisen väheksymistä. Et Usko, mitä toinen sanoo. Jos joku sanoo, että rahat riittävät justiin ja justiin, niin sittenhän se On niin. Mitä sitä rupeaa vänkäämään ja väittämään vastaan. Epäkohtelias kommentti sinulta. Mun mielestä.
- mutta kun olen kuullut
Heikunkeikku kirjoitti:
...hyvä kuunnella/lukea toista ja sen jälkeen miettiä, Mitä toinen ihminen sanoo. Tämä on vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta jos sanon äidilleni, että nyt minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa mennä hänen luokseen tekemään jotakin, niin hän vastaa: Kyyyllä sulla on aina sen verran aikaa, se ja se ei vie niin paljon aikaa, ettetkö ehtisi. Minä siihen, että asia on niin että minulla ei vaan nyt ole mahdollisuutta. Siihen saan välittömästi vastauksen, että Kyyylllä sulla on aikaa. Hän ei kuuntele. Eikä asetu toisen tilanteeseen, vaikka hänelle selittää. Edellinen ketjun kirjoittaja kirjoittaa, että onhan niitä ihmisiä, jotka joutuvat laskemaan Jokaisen sentin. Siis Jokainen sentti on tärkeä. Ja mitä sinä tee? Sinä vastaat: "Kyllä siinä pärjää, vaikka vähän velkaakin sattuis olemaan....." Loppuosan kommentilla vielä tavallaan Varmistat, että kyllähän sinä tiedät, mistä puhut. Mielestäni kommenttisi on toisen ihmisen väheksymistä. Et Usko, mitä toinen sanoo. Jos joku sanoo, että rahat riittävät justiin ja justiin, niin sittenhän se On niin. Mitä sitä rupeaa vänkäämään ja väittämään vastaan. Epäkohtelias kommentti sinulta. Mun mielestä.
niitä livessä minua paljon rikkaampien suusta. Minun tuloni eivät ole suuret ja velkaakin on, mutta kyllä yhtälö silti toimii.
- hande
Naiset ovat tosi ilkeitä toisilleen. Näin sen monta kymmentä vuotta, kun vaimoni tuli itkien töistä. Lohdutin häntä, fiksua ihmistä. He eivät ole tasollasi... Eipä auttanut. Tämä hänen viimeinen paikkansa oli suopeampi, vaikka kaikki olivat jo yli 50v naakkoja... Kyllä sinuna ottaisin osa-aikaisen. Kun on vielä aikaa. Sydänparka ei kestä mittaamattomia, käy kuin vaimolleni. Töistä tullessa tuli pieni itku. Sitten iso kuolema...
- Heikunkeikku
"Kyllä sinuna ottaisin osa-aikaisen. Kun on vielä aikaa. Sydänparka ei kestä mittaamattomia, käy kuin vaimolleni. Töistä tullessa tuli pieni itku. Sitten iso kuolema..." Tarkoitatko, että ellei aloittaja nyt tule järkiinsä ja ota osa-aikaista, niin hänen sydänparkansa ei kestä ja seurauksena on pieni itku. Sitten iso kuolema.....? Huh huh... Ihminen saattaa olla ilkeä toiselle.
- hande
Heikunkeikku kirjoitti:
"Kyllä sinuna ottaisin osa-aikaisen. Kun on vielä aikaa. Sydänparka ei kestä mittaamattomia, käy kuin vaimolleni. Töistä tullessa tuli pieni itku. Sitten iso kuolema..." Tarkoitatko, että ellei aloittaja nyt tule järkiinsä ja ota osa-aikaista, niin hänen sydänparkansa ei kestä ja seurauksena on pieni itku. Sitten iso kuolema.....? Huh huh... Ihminen saattaa olla ilkeä toiselle.
Nythän pitäisi kai elää?
- tätä mieltä...
"Tällä hetkellä en ole mitään, hän on sanonut suoraan, ettei halua keskustella kanssani, siis olemme hiljaa samassa huoneessa koko päivän, ei puhuta mitään muuta kuin työhön liittyvää, tunnelma on kireä." Miksi annat sen toisen vaikuttaa OMAAN mielialaasi! Anna sen olla itekseen vastaa, jos kysyy...muuten pysy hiljaa. Ja kun aloittaa puhumaan omista asioistaan, sanot kohteliaasti, minulla ei ole nyt aikaa...puhutaan toiste...katkaiset tulvan ennekuin ehtii edes aloittaa...tai sanot suoraan En ole kiinnostunuit kenenkään yksityisasioista. Ethöän sinäkään kysele hänen asioistaan vai kuinka? Jos toinen on pahalla tuulella, miksi itse pilata oma mielialanssa sen takia...sehän on sen toisen OMA päänsärky! Tiedän tämän, sillä moni vaihtaa kadunpuolta kun minä tulen vastaan, olen sellainen kuoliaaksipuhuja, höpötän omia asioitani vaikka ketään ei kiinnosta! Olen sen nyt jo oppinut, enkä enää puhu joutavia!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaiset nuoret Eu:n köyhimpiä?
Suomalaisen nuoren varallisuus keskimäärin 5000e. Eu:ssa keskimäärin 25 000e.2221533- 901247
Sofia teki aika pahat oharit
Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti2351178- 68982
- 75878
- 38644
- 57639
Muiden vaikutus
Oletko antanut muiden vaikuttaa mielipiteisiisi, tunteisiini tai valintoihisi suhteessa kaivattuusi?80542- 45517
No tavallaan seuraava kohtaaminen on käänteentekevä
Koska sanon sulle että rakastan sua. On aika. Pösilö.29514