hypomania

Ensimmäistä kertaa törmään samantyyppiseen taudinkuvaan kuin itselläni. Eli että masennuksia tulee noin kahden viikon välein ja kesto useimmiten alle 10 päivää. Pisin yhtämittainen jakso ilman masennuksia on ollut puolisen vuotta. Masennusjaksojen välillä olo ihan tavallinen lukuunottamatta parin päivän euforiaa heti masennusjakson jälkeen, ei siis maniaa eikä edes hypomaniaa.

Masennus lieveni heti kun aloitin lääkityksen mutta kokonaan eroon en ole siitä päässyt. Nykyään esim. astianpesukoneen tyhjentäminen ei tunnu ylivoimaiselta ja tuskalliselta suoritukselta. Minulle Lamictal on tehonnut parhaiten lievittämään masennusta ja lyhentämään jakson pituutta. Lamictalin lisäksi olen juuri aloittanut Deprakinen siinä toivossa että pääsisi eroon noista perhanan masennusjaksoista, jotka tosin ovat niin lieviä ettei niitä enää masennuksiksi kehtaa kutsua.

Mikä tilanteesi on nyt? Oletko saanut yhteydenottoja muilta joilla samantyyppinen rytmi masennusten/hyvän olon suhteen?

made2 kirjoitti:

Ensimmäistä kertaa törmään samantyyppiseen taudinkuvaan kuin itselläni. Eli että masennuksia tulee noin kahden viikon välein ja kesto useimmiten alle 10 päivää. Pisin yhtämittainen jakso ilman masennuksia on ollut puolisen vuotta. Masennusjaksojen välillä olo ihan tavallinen lukuunottamatta parin päivän euforiaa heti masennusjakson jälkeen, ei siis maniaa eikä edes hypomaniaa.

Masennus lieveni heti kun aloitin lääkityksen mutta kokonaan eroon en ole siitä päässyt. Nykyään esim. astianpesukoneen tyhjentäminen ei tunnu ylivoimaiselta ja tuskalliselta suoritukselta. Minulle Lamictal on tehonnut parhaiten lievittämään masennusta ja lyhentämään jakson pituutta. Lamictalin lisäksi olen juuri aloittanut Deprakinen siinä toivossa että pääsisi eroon noista perhanan masennusjaksoista, jotka tosin ovat niin lieviä ettei niitä enää masennuksiksi kehtaa kutsua.

Mikä tilanteesi on nyt? Oletko saanut yhteydenottoja muilta joilla samantyyppinen rytmi masennusten/hyvän olon suhteen?

Lue lisää

Ei oo kanssa pahemmin täällä tullut vastaan, että jollakin olisi tällä tavalla vaihteleva mieliala.

Oma tilanteeni...Olen syönyt n. kuukauden verran Deprakinea. N. kaksi viikkoa sen aloittamisesta koin kovan hieman alle viikon mittaisen masennusjakson. Silloin tuntui , että hyöty noista pillereistä on nolla. Nyt kun parhaillaan taas masennuskauden "aika" niin jotenkin tuntuu, että se on jonkin verran lieventynyt. Perjantaista lähtien olen ollut aika vähäpuheinen ja mieli ollut alamaissa, mutta sitä todella kovaa ahdistusta ja masennusta ei ole tullut. Vähän vielä epäillyttää, mutta toivottavasti se on sitten lääke kun auttaa. Minulle on lääkemääräys myös Remeron mielialalääkkeelle, mutta en ole vielä aloittanut sitä. Ehkäpä sen kohta aloitan.

Olen käynyt yksityisellä psykiatrilla. Minulla on myös aika heinäkuun lopulle kunnalliselle puolelle. Olen myös käynyt muutamia kertoja psykologilla. Se oli itselle todellinen harppaus, että lähti hakemaan apua ennenkuin asiat karkasivat käsistä. Nyt on vaan turhauttanut kaiken hidas eteneminen ja se, että vieläkin olen joutunut kokemaan vaikeita aikoja. Pelottaa hitosti jos tää homma ei kehity mihinkään. Nuo masennukset syö minua niin paljon, että sitä tuskaa ei haluaisi enää kokea.

Olis kiva kirjoitella kanssasi kuulumisia tästä ja miksei muistakin asioista. Jos haluat niin [email protected] olis osoite.

Mulle psykiatri sanoi, että ihan normaalia ja hyväkin et innostuu asioista. Ja kyllähän sitä sit välillä väsyy kun touhuaa.
Pieni annos sepramia, että mielikin vähän piristyisi...
Hohhoijaa

täällä hypomaanikko-epileptikko joka koekäyttää lamiktaalia molempien sairauksien yhteislääkkeenä.kokeilu kesken. pahinta on se etten uskalla kertoa läheisilleni sairaudestani mitään. olen jo vuosia ollut mustalammas ja tulisin mustaakin mustemmaksi jos kertoisin. nyt tiedän itse käytökseni syyt mutta mitäpä se auttaa. minulla on lapsia ja lapsenlapsia,pieniä ja yksi tulossa.tuntuu että pilaan heidän elämänsä jos kerron vaikka ei tämä minusta toisenlaista tee eikä ole tarttuvaa..mutta periytyy! poikani kihlattu on raskaana ja pikkuinen voi jo periä pojaltani crohnin-taudin,entä tämä sitten lisäksi?minulla ei ole ketään kuten ei kai monilla meistä,ymmärtäjää siis

kapusta1 kirjoitti:

täällä hypomaanikko-epileptikko joka koekäyttää lamiktaalia molempien sairauksien yhteislääkkeenä.kokeilu kesken. pahinta on se etten uskalla kertoa läheisilleni sairaudestani mitään. olen jo vuosia ollut mustalammas ja tulisin mustaakin mustemmaksi jos kertoisin. nyt tiedän itse käytökseni syyt mutta mitäpä se auttaa. minulla on lapsia ja lapsenlapsia,pieniä ja yksi tulossa.tuntuu että pilaan heidän elämänsä jos kerron vaikka ei tämä minusta toisenlaista tee eikä ole tarttuvaa..mutta periytyy! poikani kihlattu on raskaana ja pikkuinen voi jo periä pojaltani crohnin-taudin,entä tämä sitten lisäksi?minulla ei ole ketään kuten ei kai monilla meistä,ymmärtäjää siis

Lue lisää

läheisille sairaudestasi vaikkapa sitten, kun olet itse käsitellyt ja hyväksynyt asian ja päässyt vähän tyynemmille vesille. Uskon, että se on hyväksi kaikille, vaikka vaatiikin rohkeutta.
He voivat myös ymmärtää sitten paremmin aikaisemman käytöksesi syyt ja toisaalta auttaa uusien jaksojen aikana. Salailuun menee paljon energiaa!
Kaksisuuntaisuus todella on osaksi periytyvää, mutta sen puhkeaminen on monien syiden summa. Osaa näistä riskitekijöistä voi välttää, kun tietää, että suvussa on alttius sairastua. Siksikin sinun olisi hyvä kertoa lapsillesi.
Heillä voi kestää aikaa hyväksyä asia, mutta anna aikaa ja yritä itse samalla elää mahdollisimman hyvin ja terveesti.
En tarkoita, että kerro nyt heti, mutta kypsyttele asiaa mielessäsi ja keskustele asiasta terapeuttisi kanssa. Vertaistukiryhmässäkin voivat muut ehkä kertoa, miten he ovat asian kertoneet omille läheisilleen ja miten uutiseen on reagoitu.
Tsemppiä ja iso halaus!

Smula kirjoitti:

läheisille sairaudestasi vaikkapa sitten, kun olet itse käsitellyt ja hyväksynyt asian ja päässyt vähän tyynemmille vesille. Uskon, että se on hyväksi kaikille, vaikka vaatiikin rohkeutta.
He voivat myös ymmärtää sitten paremmin aikaisemman käytöksesi syyt ja toisaalta auttaa uusien jaksojen aikana. Salailuun menee paljon energiaa!
Kaksisuuntaisuus todella on osaksi periytyvää, mutta sen puhkeaminen on monien syiden summa. Osaa näistä riskitekijöistä voi välttää, kun tietää, että suvussa on alttius sairastua. Siksikin sinun olisi hyvä kertoa lapsillesi.
Heillä voi kestää aikaa hyväksyä asia, mutta anna aikaa ja yritä itse samalla elää mahdollisimman hyvin ja terveesti.
En tarkoita, että kerro nyt heti, mutta kypsyttele asiaa mielessäsi ja keskustele asiasta terapeuttisi kanssa. Vertaistukiryhmässäkin voivat muut ehkä kertoa, miten he ovat asian kertoneet omille läheisilleen ja miten uutiseen on reagoitu.
Tsemppiä ja iso halaus!

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi Smula. Sairauden olen itse hyväksynyt ja kai tiennytkin jo aikoja sitten mutta esimerkiksi nuorin siskoni sanoi, kun kerroin bipolaarisuudestani ,etten saa missään nimessä ainakaan levitellä tietoa siitä..että sellainen suku. Miksi muuten nyky-yhteiskunnassa pitäisi terapeutin olla läheisempi kuin läheiset? Me olemme kohta ns. amerikan-mallin mukaisia jossa maidon kaatuminenkin puidaan terapeutilla eikä kotona. Tuo oli vain esimerkki. Lääkkeestä sen verran että lamotrigiini ei sovi minulle.Sain siitä ihan hirvittävät nivelkivut ja se puretaan pois. Nyt tuntuu siltä että synkkyys hiipii taas takaisin ja sehän se pelottaakin. Vertaisryhmään pääsy on harkinnassa, ehkä jo selvääkin. Elämästä kiinni saaminen on juuri nyt helvetin vaikeaa ja silloin kaikki väärät ratkaisut ns. vaanivat nurkan takana. Pahinta on se ettei niiden tekemistä voi estää, vaikka järki sanoisikin tasaisessa vaiheessa että pieleen meni! ps.olen kapusta1

Smula kirjoitti:

läheisille sairaudestasi vaikkapa sitten, kun olet itse käsitellyt ja hyväksynyt asian ja päässyt vähän tyynemmille vesille. Uskon, että se on hyväksi kaikille, vaikka vaatiikin rohkeutta.
He voivat myös ymmärtää sitten paremmin aikaisemman käytöksesi syyt ja toisaalta auttaa uusien jaksojen aikana. Salailuun menee paljon energiaa!
Kaksisuuntaisuus todella on osaksi periytyvää, mutta sen puhkeaminen on monien syiden summa. Osaa näistä riskitekijöistä voi välttää, kun tietää, että suvussa on alttius sairastua. Siksikin sinun olisi hyvä kertoa lapsillesi.
Heillä voi kestää aikaa hyväksyä asia, mutta anna aikaa ja yritä itse samalla elää mahdollisimman hyvin ja terveesti.
En tarkoita, että kerro nyt heti, mutta kypsyttele asiaa mielessäsi ja keskustele asiasta terapeuttisi kanssa. Vertaistukiryhmässäkin voivat muut ehkä kertoa, miten he ovat asian kertoneet omille läheisilleen ja miten uutiseen on reagoitu.
Tsemppiä ja iso halaus!

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi Smula. Sairauden olen itse hyväksynyt ja kai tiennytkin jo aikoja sitten mutta esimerkiksi nuorin siskoni sanoi, kun kerroin bipolaarisuudestani ,etten saa missään nimessä ainakaan levitellä tietoa siitä..että sellainen suku. Miksi muuten nyky-yhteiskunnassa pitäisi terapeutin olla läheisempi kuin läheiset? Me olemme kohta ns. amerikan-mallin mukaisia jossa maidon kaatuminenkin puidaan terapeutilla eikä kotona. Tuo oli vain esimerkki. Lääkkeestä sen verran että lamotrigiini ei sovi minulle.Sain siitä ihan hirvittävät nivelkivut ja se puretaan pois. Nyt tuntuu siltä että synkkyys hiipii taas takaisin ja sehän se pelottaakin. Vertaisryhmään pääsy on harkinnassa, ehkä jo selvääkin. Elämästä kiinni saaminen on juuri nyt helvetin vaikeaa ja silloin kaikki väärät ratkaisut ns. vaanivat nurkan takana. Pahinta on se ettei niiden tekemistä voi estää, vaikka järki sanoisikin tasaisessa vaiheessa että pieleen meni! ps.olen kapusta1

kapusta1 kirjoitti:

täällä hypomaanikko-epileptikko joka koekäyttää lamiktaalia molempien sairauksien yhteislääkkeenä.kokeilu kesken. pahinta on se etten uskalla kertoa läheisilleni sairaudestani mitään. olen jo vuosia ollut mustalammas ja tulisin mustaakin mustemmaksi jos kertoisin. nyt tiedän itse käytökseni syyt mutta mitäpä se auttaa. minulla on lapsia ja lapsenlapsia,pieniä ja yksi tulossa.tuntuu että pilaan heidän elämänsä jos kerron vaikka ei tämä minusta toisenlaista tee eikä ole tarttuvaa..mutta periytyy! poikani kihlattu on raskaana ja pikkuinen voi jo periä pojaltani crohnin-taudin,entä tämä sitten lisäksi?minulla ei ole ketään kuten ei kai monilla meistä,ymmärtäjää siis

Lue lisää

et ole yksin...olen vuosia kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vasta kun tulostin vittu ite lääkärilleni erään artikkelin,ensin oli puoskari noin 5min ihan hiljaa,ja sitten vaivautuen tuumasi ettei hän voi? auttaa minua...
tulin lopulta siihen tulokseen että seuraan tän taudin askel askeleelta,ilman lääkkeitä...jos oikeen pahasti ahistaa ja itsetuntoon ottaa ni sit roouhasen 10mg diapamin et voin käydä kaupas...sen yli aktiivisen osan mä pystyn pitämään aisoissa mut se alakulo ja masennus vaihe vaatii enempi... voimia kaikille...

markus2222222222222 kirjoitti:

et ole yksin...olen vuosia kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vasta kun tulostin vittu ite lääkärilleni erään artikkelin,ensin oli puoskari noin 5min ihan hiljaa,ja sitten vaivautuen tuumasi ettei hän voi? auttaa minua...
tulin lopulta siihen tulokseen että seuraan tän taudin askel askeleelta,ilman lääkkeitä...jos oikeen pahasti ahistaa ja itsetuntoon ottaa ni sit roouhasen 10mg diapamin et voin käydä kaupas...sen yli aktiivisen osan mä pystyn pitämään aisoissa mut se alakulo ja masennus vaihe vaatii enempi... voimia kaikille...

Lue lisää

Älä turhaan ala yksin kamppailemaan - hae jostain semmonen lääkäri joka voi auttaa... oikeesti jos sulla on epäilys kaksisuuntasesta homma pitää käydä huolella lekurien kanssa läpi ja hoitaa oikeet lääkkeet - muuten tulee vaan ongelmia, ennemmin tai myöhemmin - ja pahimmassa tapauksessa siinä kohtaa voikin sitten olla jo myöhäistä.

Koko suku leimautuu jos suvussa on joku jolla on kaksisuuntaista.
Sillä se kulkee lääkäreiden mielestä geeneissä.

leimasin kirjoitti:

Koko suku leimautuu jos suvussa on joku jolla on kaksisuuntaista.
Sillä se kulkee lääkäreiden mielestä geeneissä.

Jos sairastaa kaksisuuntaista niin sen tunnistaminen ja hoito on ihmisen hengen pelastus tai ainakin elämänlaadun parantaminen.

Viis suvusta. Oma isäni, edsmennyt, sairasti tätä ja uumoilen hänen sisarensakin sairastavan tätä.
Muut ovat ok.
Ei suoraan perinnöllistä, vaan puhkeamista edesauttaa pitkäaikainen tressi.

Mikä hienointa on, jos omat lapset sairastavat samaa, mikä ei ole todennäköistä ainakaan meillä, se on hienoa kun saa hoitoa.

Ihmiset, kuten yllä, ovat todella kummallisia.
Hei, nyt 2009v eikä elellä 1800 luvulla.

mitä hittoa kirjoitti:

Jos sairastaa kaksisuuntaista niin sen tunnistaminen ja hoito on ihmisen hengen pelastus tai ainakin elämänlaadun parantaminen.

Viis suvusta. Oma isäni, edsmennyt, sairasti tätä ja uumoilen hänen sisarensakin sairastavan tätä.
Muut ovat ok.
Ei suoraan perinnöllistä, vaan puhkeamista edesauttaa pitkäaikainen tressi.

Mikä hienointa on, jos omat lapset sairastavat samaa, mikä ei ole todennäköistä ainakaan meillä, se on hienoa kun saa hoitoa.

Ihmiset, kuten yllä, ovat todella kummallisia.
Hei, nyt 2009v eikä elellä 1800 luvulla.

Lue lisää

olen kanssasi. Sairaus se on siinä kuin mikä tahansa muukin sairaus. Ja jos tietää suvussa oleva kyseistä sairautta, niin keromalla siitä, voidaan ehkä pelastaa jonkun henki, kun osataan ajoissa diagnosoimaann mahdollista sairautta.

Jotkut tuomitsevat sairaan ja lääkityksen. Jotenkin tulee mieleen sellaset ahdasmieliset uskonlahkot heistä, että se on jumalan rangaistus jostain...

Itse olen sairas, mutta ainakin pari uskonlahkoa on tuota mieltä kaikista psyykkisen puolen sairauksista. Siinä mielessä tuntuu kuin jotkut eläisivät vielä jossain keskiajan hengessä...

mitä hittoa kirjoitti:

Jos sairastaa kaksisuuntaista niin sen tunnistaminen ja hoito on ihmisen hengen pelastus tai ainakin elämänlaadun parantaminen.

Viis suvusta. Oma isäni, edsmennyt, sairasti tätä ja uumoilen hänen sisarensakin sairastavan tätä.
Muut ovat ok.
Ei suoraan perinnöllistä, vaan puhkeamista edesauttaa pitkäaikainen tressi.

Mikä hienointa on, jos omat lapset sairastavat samaa, mikä ei ole todennäköistä ainakaan meillä, se on hienoa kun saa hoitoa.

Ihmiset, kuten yllä, ovat todella kummallisia.
Hei, nyt 2009v eikä elellä 1800 luvulla.

Lue lisää

edesauttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiseen.Kerroppa minullekkin,mitä ihmisen aivoissa on kliinisesti todettu epänomaalia,jos noin komea diagnoosikin on löytynyt?Haluan tietää ja ihan oikeesti.

lopulta... kirjoitti:

olen kanssasi. Sairaus se on siinä kuin mikä tahansa muukin sairaus. Ja jos tietää suvussa oleva kyseistä sairautta, niin keromalla siitä, voidaan ehkä pelastaa jonkun henki, kun osataan ajoissa diagnosoimaann mahdollista sairautta.

Jotkut tuomitsevat sairaan ja lääkityksen. Jotenkin tulee mieleen sellaset ahdasmieliset uskonlahkot heistä, että se on jumalan rangaistus jostain...

Itse olen sairas, mutta ainakin pari uskonlahkoa on tuota mieltä kaikista psyykkisen puolen sairauksista. Siinä mielessä tuntuu kuin jotkut eläisivät vielä jossain keskiajan hengessä...

Lue lisää

mutta kai nyt jokin kliininen näyttö on olemassa.Labrakoe,röntgentutkimus,aivofilmi tai muu vastaava.Ei voi olla ihmisellä,ymmärrä nyt,mitään sairautta ellei se jossakin kokeessa näy.

Voisinhan minäkin sanoa,että sinulla on liian leveä leuka,joten sinun diagnoosisi on leveäleukaisuus.Kuka sitten olisi määrittänyt leuan koon,niin että joku puolen millin poikkeama olisikin jo sairautta.

Jossukka*** kirjoitti:

mutta kai nyt jokin kliininen näyttö on olemassa.Labrakoe,röntgentutkimus,aivofilmi tai muu vastaava.Ei voi olla ihmisellä,ymmärrä nyt,mitään sairautta ellei se jossakin kokeessa näy.

Voisinhan minäkin sanoa,että sinulla on liian leveä leuka,joten sinun diagnoosisi on leveäleukaisuus.Kuka sitten olisi määrittänyt leuan koon,niin että joku puolen millin poikkeama olisikin jo sairautta.

Lue lisää

ei ole myöskään ajatusta. En ole koskaan kuullut mitattavan ajatusta...

pitkäaikainen stressi kirjoitti:

edesauttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiseen.Kerroppa minullekkin,mitä ihmisen aivoissa on kliinisesti todettu epänomaalia,jos noin komea diagnoosikin on löytynyt?Haluan tietää ja ihan oikeesti.

Lue lisää

Minulle on normaalitilanne, että pahoja päiviä on enemmän kuin hyviä päiviä. Sitä miettii jo siirtymistä uuteen olotilaan kun on pahimmillaan. Jonkin verran on sentään hyötyä noista pameista, auttavat hetkellisesti. Tunnetiloissaan tulee tehtyä turhia asioita, kun paniikki iskee .
Puoliskokaan ei tajua enkä enää viitsi selittääkään mitään. Joskus tekisi mieli todella suuttua, kun pyyntöni jonkin hankalan asian setvimisestä siirettäisiin vähän tuonnemmaksi jää huomiotta ja minun energiani ei juuri silloin riittäisi kuin hengissä pysyttelemiseen.
Nuo pamit väsyttävät aika lailla, mutta ei taida kuitenkaan olla mitään muutakaan nopeavaikutteista? Olen kerran saanut tutulta lääkäriltä sellaisen aurorix-kuurin, jonka kuitenkin lopetin kesken, kun sain hillittömän päänsäryn.

rajanpinnassa kirjoitti:

Minulle on normaalitilanne, että pahoja päiviä on enemmän kuin hyviä päiviä. Sitä miettii jo siirtymistä uuteen olotilaan kun on pahimmillaan. Jonkin verran on sentään hyötyä noista pameista, auttavat hetkellisesti. Tunnetiloissaan tulee tehtyä turhia asioita, kun paniikki iskee .
Puoliskokaan ei tajua enkä enää viitsi selittääkään mitään. Joskus tekisi mieli todella suuttua, kun pyyntöni jonkin hankalan asian setvimisestä siirettäisiin vähän tuonnemmaksi jää huomiotta ja minun energiani ei juuri silloin riittäisi kuin hengissä pysyttelemiseen.
Nuo pamit väsyttävät aika lailla, mutta ei taida kuitenkaan olla mitään muutakaan nopeavaikutteista? Olen kerran saanut tutulta lääkäriltä sellaisen aurorix-kuurin, jonka kuitenkin lopetin kesken, kun sain hillittömän päänsäryn.

Lue lisää

ei auta biboa.

Jossukka*** kirjoitti:

mutta kai nyt jokin kliininen näyttö on olemassa.Labrakoe,röntgentutkimus,aivofilmi tai muu vastaava.Ei voi olla ihmisellä,ymmärrä nyt,mitään sairautta ellei se jossakin kokeessa näy.

Voisinhan minäkin sanoa,että sinulla on liian leveä leuka,joten sinun diagnoosisi on leveäleukaisuus.Kuka sitten olisi määrittänyt leuan koon,niin että joku puolen millin poikkeama olisikin jo sairautta.

Lue lisää

testit kaksisuuntaisen toteaminseen on, todellakaan ole mikään "klik otettiin kuvia ja katsotaan" vaan ihan muuta. On se sairaus vaan semmonen että ei siihen diagnoosia saa ihan helpolla. Ja voin kertoa että ei kannata kahdetia, bipon elämä voi olla yhtä helvettiä...

pitkäaikainen stressi kirjoitti:

edesauttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiseen.Kerroppa minullekkin,mitä ihmisen aivoissa on kliinisesti todettu epänomaalia,jos noin komea diagnoosikin on löytynyt?Haluan tietää ja ihan oikeesti.

Lue lisää

No ei siinä todellakaan oteta mitään koepalaa tai röntgenkuvaa vaan testi on kuin mikä tahansa psykologinen testi tarkkailua, keskusteluja jne. Kaksisuuntainen kuin muutkaan mielen sairaudet eivät ole fyysisiä - kuvauksilla voidaan sulkea pois että mistään fyysisestä ei ole kyse. Sinäkö sitten tiedät että stressillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa? noh, sitä kun ei AMMATTILAISETKAAN osaa sanoa joten tuskin sinä kliinisine testeinesi... Jos oikeasti haluat tietää kaksisuuntaisesta jotain kannataa lukea muualta netistä - löytyy myös hyvin "alkeellisia" testejä jotka eivät todellakaan suoraan kerro onko sairas, korkeintaan sulkevat mahdollisuuden pois. Bipolar googelessa avaa ehkä silmäsi . . .

rajanpinnassa kirjoitti:

Minulle on normaalitilanne, että pahoja päiviä on enemmän kuin hyviä päiviä. Sitä miettii jo siirtymistä uuteen olotilaan kun on pahimmillaan. Jonkin verran on sentään hyötyä noista pameista, auttavat hetkellisesti. Tunnetiloissaan tulee tehtyä turhia asioita, kun paniikki iskee .
Puoliskokaan ei tajua enkä enää viitsi selittääkään mitään. Joskus tekisi mieli todella suuttua, kun pyyntöni jonkin hankalan asian setvimisestä siirettäisiin vähän tuonnemmaksi jää huomiotta ja minun energiani ei juuri silloin riittäisi kuin hengissä pysyttelemiseen.
Nuo pamit väsyttävät aika lailla, mutta ei taida kuitenkaan olla mitään muutakaan nopeavaikutteista? Olen kerran saanut tutulta lääkäriltä sellaisen aurorix-kuurin, jonka kuitenkin lopetin kesken, kun sain hillittömän päänsäryn.

Lue lisää

Rauhoittavat ei oo oikea hoito kaksisuuntaiseen, voi niitä olla jossain vaiheessa hoito oireista riippuen. Kaksisuuntaista varten pitää saada lääkkeet jotka tasaavat mielen vaihteluja, ne eivät suinkaan poista mielialan vaihteluja mutta tasoittavat niin ylä kuin ala kohtia. Masennuslääkkeitäkin voi olla mutta niittekin pitkäaikais käyttö kaksisuuntaiseen on vähän niin ja näin. Unhoda "tutut lääkärit" ja mene jonkun asiaan erikoistuneen puheille. Tuskin sulle heti mitään mieltä tasaavia määrätään mutta ainakaan minkään yleislääkärin paukut ei riitä setvimään kaksisuuntaista.

pitkäaikainen stressi kirjoitti:

edesauttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiseen.Kerroppa minullekkin,mitä ihmisen aivoissa on kliinisesti todettu epänomaalia,jos noin komea diagnoosikin on löytynyt?Haluan tietää ja ihan oikeesti.

Lue lisää

Bipolaarisuus (kuten monet muutkin psyykkiset sairaudet) on niitä sairauksia, joista on vasta alettu puhua. Lyhytnäköisen ihmisen mielestä esimerkiksi masennus on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä, kun totuus taitaa kuitenkin olla se, että aiemmin sitä ei ole tunnustettu sairaudeksi. Ihmiskunnan ikään nähden vasta hetki sitten täällä poltettiin mielisairaita roviolla noitina ja tehtiin mm. skitsofreenikoille lobotomioita, aiheutettiin liki fataaleja insuliinishokkeja, sähköshokkeja, teljettiin mielisairaita selleihin ja laitettiin jopa (muistaakseni Lontoossa) näytille ikäänkuin eläintarhaksi, jossa "normaalit" ihmiset voivat käydä näitä sitten ihmettelemässä.

Se, että lääketiede (lähinnä länsimainen) on auttamatta lapsenkegissä tässä asiassa monen muunkin suhteen, ei poista sitä tosiasiaa, että bopilaarihäiriöstä kärsivä todella kärsii oireistaan, on itsemurha-alttiimpi, kausittain työkyvyltään huonontunut, toisina kausina taas holtiton hankkiutuen vaikeuksiin esim. raha-asioiden ja ihmissuhteiden kanssa.

Väitätkö, että esimerkiksi migreeniä ei ole/ei ole vasta muutama vuosi sitten ollut olemassa, koska sen mekanismeja ei osata täysin selittää? (en ole varma tämänhetkisestä tilanteesta)

Aivojen tutkiminen on vasta alussa, vielä vaikeampaa on lähteä tutkimaan satojen, kenties tuhansien kehomme ja aivojemme sisältämien hormonien ja muiden aineiden tasapainon ideaaliolosuhteita saati sitten niiden epätasapainon syntymekanismeja. Varsinkin kun tutkimuksiin on uskallettu ryhtyä vasta viimeaikoina riittävän kattavasti.

Jos luotat läääkäreiden aivokuvauksiin ja "kliinisiin tutkimuksiin" koskien sitä, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia, miten voit kyseenalaistaa sen, että samat lääketieteen ammattilaiset toteavat näitä mielialahäiriöitä todella olevan olemassa ja havaittavissa jo pelkästään heidän omien empiiristen havaintojensa perusteella? Oletan, että et ole lääketieteen ammattilainen, ja totean myös samaan hengenvetoon, että lääkärit käsittääkseni vastaanottavat potilaita melkoiset määrät, joten heillä lienee paljon enemmän kosketuspintaa näihin asioihin, kuin nojatuolikriitikolla.

Ja lopuksi: jos ihminen kokee olonsa huonoksi ja elämänsä epätasaiseksi, onko se sinulta pois jos lääkityksellä ja terapialla heille saadaan helpotusta?

Itsekin Bipolaari-epäilyn alla ja tuo sairaudenkuvaus muutti elämäni, sillä aiemmin luulin olevani "vain huono ihminen, täysi epäonnistuja ja holtiton ihminen", siis juuri sellainen jonka ilmeisesti haluaisit tämänkaltaisten ihmisten kuvittelevan olevansa. Melko ilkeää. Minulle sairaudesta kuuleminen selitti kaiken, kaikki oireet sopivat täysin kuvaan. Ongelmilleni oli siis selitys, jota toki tiede ei vielä osaa täysin selventää, koska VÄLINEET OVAT VAILLINAISET SAMOIN KUIN TIETÄMYS. Lääkityskokeilu on jo osoittanut toiveikkaita tuloksia, masennusjaksot ovat selkeästi lieventyneet, kun ollaan päästy hoitaviin annoksiin asti. Minua ei sinänsä siis tässä vaiheessa kiinnosta jos joku mistään mitään tietämätön ei usko, että sairauteni on totta. Pääasia että olen pääsemässä jaloilleni.

Jos olisit syntynyt vaikkapa 1700-luvulla, ja sinut siirrettäisiin tähän päivään, et varmasti uskoisi että ilmassa kulkee puhetta ja kuvaa (siis erilaisia radio- ja tv-lähetyksiä), mutta jos nykyiseltä sinulta kysytään, tottakai niitä on olemassa. Tässä erona vain se, että luultavasti bipolaarisuutta oli jo 1700-luvulla.

Bipolarbear kirjoitti:

Bipolaarisuus (kuten monet muutkin psyykkiset sairaudet) on niitä sairauksia, joista on vasta alettu puhua. Lyhytnäköisen ihmisen mielestä esimerkiksi masennus on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä, kun totuus taitaa kuitenkin olla se, että aiemmin sitä ei ole tunnustettu sairaudeksi. Ihmiskunnan ikään nähden vasta hetki sitten täällä poltettiin mielisairaita roviolla noitina ja tehtiin mm. skitsofreenikoille lobotomioita, aiheutettiin liki fataaleja insuliinishokkeja, sähköshokkeja, teljettiin mielisairaita selleihin ja laitettiin jopa (muistaakseni Lontoossa) näytille ikäänkuin eläintarhaksi, jossa "normaalit" ihmiset voivat käydä näitä sitten ihmettelemässä.

Se, että lääketiede (lähinnä länsimainen) on auttamatta lapsenkegissä tässä asiassa monen muunkin suhteen, ei poista sitä tosiasiaa, että bopilaarihäiriöstä kärsivä todella kärsii oireistaan, on itsemurha-alttiimpi, kausittain työkyvyltään huonontunut, toisina kausina taas holtiton hankkiutuen vaikeuksiin esim. raha-asioiden ja ihmissuhteiden kanssa.

Väitätkö, että esimerkiksi migreeniä ei ole/ei ole vasta muutama vuosi sitten ollut olemassa, koska sen mekanismeja ei osata täysin selittää? (en ole varma tämänhetkisestä tilanteesta)

Aivojen tutkiminen on vasta alussa, vielä vaikeampaa on lähteä tutkimaan satojen, kenties tuhansien kehomme ja aivojemme sisältämien hormonien ja muiden aineiden tasapainon ideaaliolosuhteita saati sitten niiden epätasapainon syntymekanismeja. Varsinkin kun tutkimuksiin on uskallettu ryhtyä vasta viimeaikoina riittävän kattavasti.

Jos luotat läääkäreiden aivokuvauksiin ja "kliinisiin tutkimuksiin" koskien sitä, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia, miten voit kyseenalaistaa sen, että samat lääketieteen ammattilaiset toteavat näitä mielialahäiriöitä todella olevan olemassa ja havaittavissa jo pelkästään heidän omien empiiristen havaintojensa perusteella? Oletan, että et ole lääketieteen ammattilainen, ja totean myös samaan hengenvetoon, että lääkärit käsittääkseni vastaanottavat potilaita melkoiset määrät, joten heillä lienee paljon enemmän kosketuspintaa näihin asioihin, kuin nojatuolikriitikolla.

Ja lopuksi: jos ihminen kokee olonsa huonoksi ja elämänsä epätasaiseksi, onko se sinulta pois jos lääkityksellä ja terapialla heille saadaan helpotusta?

Itsekin Bipolaari-epäilyn alla ja tuo sairaudenkuvaus muutti elämäni, sillä aiemmin luulin olevani "vain huono ihminen, täysi epäonnistuja ja holtiton ihminen", siis juuri sellainen jonka ilmeisesti haluaisit tämänkaltaisten ihmisten kuvittelevan olevansa. Melko ilkeää. Minulle sairaudesta kuuleminen selitti kaiken, kaikki oireet sopivat täysin kuvaan. Ongelmilleni oli siis selitys, jota toki tiede ei vielä osaa täysin selventää, koska VÄLINEET OVAT VAILLINAISET SAMOIN KUIN TIETÄMYS. Lääkityskokeilu on jo osoittanut toiveikkaita tuloksia, masennusjaksot ovat selkeästi lieventyneet, kun ollaan päästy hoitaviin annoksiin asti. Minua ei sinänsä siis tässä vaiheessa kiinnosta jos joku mistään mitään tietämätön ei usko, että sairauteni on totta. Pääasia että olen pääsemässä jaloilleni.

Jos olisit syntynyt vaikkapa 1700-luvulla, ja sinut siirrettäisiin tähän päivään, et varmasti uskoisi että ilmassa kulkee puhetta ja kuvaa (siis erilaisia radio- ja tv-lähetyksiä), mutta jos nykyiseltä sinulta kysytään, tottakai niitä on olemassa. Tässä erona vain se, että luultavasti bipolaarisuutta oli jo 1700-luvulla.

Lue lisää

lisään vielä sen, että stressin vaikutuksesta en tiedä, toki se kyllä vaikuttaa yleisesti negatiivisesti ihmiseen, mutta siis:

Tutkijoiden mukaan näyttäisi siltä, että bipolaaririski on merkittävästi suurempi jos kaksi asiaa yhdistyy: Geneettinen taipumus (kulkee suvussa) ja jokin merkittävä kriisi (vaikkapa läheisen menetys)

Itselläni juurikin näin, suvussa on aivan selvästi ja lisäksi nuorena miehenä perheenjäsenen traaginen poismeno.

Ja kaikille Bipoille: TODELLA hienoa, jos olette saaneet hoitoa. Eikö tunnukin hienolta jo pelkästään se, että asioille on syynsä? Ja kaikille niille, jotka epäilevät olevansa, menkää lääkäriin, kertokaa tuntemuksistanne. Siellä tehdään erilaisia kyselytestejä ja keskustellaan, kyllä niistä sitten määritellään pisteet ja muut ja saadaan selvyyttä asioihin.

Jossukka*** kirjoitti:

mutta kai nyt jokin kliininen näyttö on olemassa.Labrakoe,röntgentutkimus,aivofilmi tai muu vastaava.Ei voi olla ihmisellä,ymmärrä nyt,mitään sairautta ellei se jossakin kokeessa näy.

Voisinhan minäkin sanoa,että sinulla on liian leveä leuka,joten sinun diagnoosisi on leveäleukaisuus.Kuka sitten olisi määrittänyt leuan koon,niin että joku puolen millin poikkeama olisikin jo sairautta.

Lue lisää

Kylläpä voi olla. Kakssuuntasen toteaminen jostain kokeesta on kun ampusi hyttysiä haulikolla. Ei se näy missään ja diagnoosi tedäänkin keskustelujen pohjalta missä määritetään kuinka elämä potilaalla yleensä on mennyt