Kun täällä näitä galluppeja tehdään, niin kysellään tällaistakin. Jouduitko solmimaan ns. pakkoavioliiton, siis oliko lapsi jo tulossa vihille mentäessä? Kysymys kiinnostaa siinä mielessä, että olemme suurelta osin niin sanotusti 60-luvun seksivallankumouksen kokeneita ja myös valistusta saaneita(?) nuoria, joiden sanotaan nauttineen vapaasta seksistä pillereiden voimalla ilman huolta huomisesta. Ennen 60-lukuahan hyvin useat avioliitot solmittiin, kun lapsi oli jo tulossa...
"Pakkoavioliitto"?
puunainen
37
1713
Vastaukset
- tippaakaan
Ei ollut pakko, mutta mentiin naimisiin, kun vaimo oli 15 vuotias, Kekkosen luvalla ja hyvin on mennyt. Vaimo sai viimeisen lapsilisän ja tyttäremme sai sitten seuraavan, joten rahan tulo ei ole meillä koskaan katkennut. Monestihan sanotaan, kun menee nuorena naimisiin niin jää paljon kokemuksia vaille. Minä taas ajattelen, että jos ei mene nuorena naimisiin, niin sitä kokemusta ei voi myöhemmin enää kokea.
- paistaa
Ei kaduta tippaakaan jatkoa edelliseen, onneksi vaimoni ei ole "puunainen".
- Sinä onnellinen mies
Kukkaisten päällä nyt kulkee sun ties" Onnea, Ihan vilpittömästi, aloituksesta viis. Naimaton pian 60 nainen, Onneksi yksi lapsi, - ja äidin kokemus, jota en mistään hinnasta antaisi pois. Avoliitto 18 vuotta
- 20+28
Hyvin monet ystävät ounastelivat, että pakko, pakko, kun menin naimisiin 20-kymppisenä itseäni vanhemman miehen kanssa. Säädyllinen aika kului kuitenkin 2-v, kun meidän ensimäinen lapsi syntyi. Toinenkin sitten "säädyllisyyden" puitteissa 2-v kuluttua. Koskaan ei unohdu naapurin rouvan haukkumiset siskostani, jonka hän ilmoitti poliisille "haureudsta", siis mukamas ukkomiehen kanssa vietetystä yöstä. Hänen oma lapsensa sai kaksoset tästä "pikku vahingosta". Kaikikihan me tiedettin, että nuoret livahtaa ulos, vaikka niitä kissojen ja koirien kanssa vahditaan. Olihan se meidän ikäisenä melkoinen pahe, jos lapsen sai, ilman avioliittoa. Yhtään en paheksu, että lapsellani on kaksi lasta; ILMAN AVIOLIITTOA. Ei huutamista, van hieman korostusta, koska täällä ei löydy mitään kursoria, jossa voisi sanomaansa korostaa. Siinä onkin uusi kysymys, hyväksynkö tallaisen. Tällä hetkellä kaikki on OK, mutta tulevaisuudessa. Kuka perii meidät? Lapseni tietenkin, mikäli ei kuole ennen meitä. Sitten lapsen lapset, joille ei ehkä haluaisikaan antaa perintöä? On toinenkin lapsi, joka olisi valmis huolehtimaan perinnöstämme, mikäli hänkään ei kuole ennen meitä. On myös mahdollisuus, että luovutamme perinnön meitä vanhuksia huolehtivalle henkilölle. Sen pitäisi olla luotettava ja asiansa osaava. Näitä sitä nyt miettii, vaikka pakko avioliittoa ei ollutkaan. Omaisuutta on kuitenkin tullut tuossa elämän varrella, koska meidän ikäisten säästäväisyys on huippuluokkaa nykyiseen verrattuna. Siis, "lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa".
- sk49
kun ei ole varma ovatko lapset ansainneet perintönsä... yök sanon minä jolla on yksi "lapsi" joka ei ole vahinko. Menin aikanani liian nuorena naimisiin 18 v. uhmasta kun minua yritettiin holhota. Äitini kysyessä ONKO PAKKO, vastasin ettei se ole perinnöllinen tauti. Olisi se liitto saanut jäädä solmimatta oli se sellainen helvetti, mutta vapaehtoisesti sinne tahdoin.
- niin kai olisi ollut minunkin
sk49 kirjoitti:
kun ei ole varma ovatko lapset ansainneet perintönsä... yök sanon minä jolla on yksi "lapsi" joka ei ole vahinko. Menin aikanani liian nuorena naimisiin 18 v. uhmasta kun minua yritettiin holhota. Äitini kysyessä ONKO PAKKO, vastasin ettei se ole perinnöllinen tauti. Olisi se liitto saanut jäädä solmimatta oli se sellainen helvetti, mutta vapaehtoisesti sinne tahdoin.
Sinnikkäänä kuitenkin olimme yhdessä 43-vuotta, mutta sitten tuli totaalinen välirikko, koska mieheni alkoi nähdä olemattomia harhoja. Monesti oli elämä vaikeaa, mutta minulla oli kunnia asia pitää perhe koossa, koska olen sitämieltä, että isä ja äiti on lapsille parasta ja lapsiin ei koskaan kohdistunut mitään meidän erimielisyyksiä, koska ne alkoi lasten muutettua jo pois kodistamme ja sitä ennen pystyimme salaamaan aika hyvin. Molemmilla meillä on ehjät liitot vanhempiemme suhteen, mutta en tiedä tämän meidän pääkaupunkiseudun paineet ja tietenkin se omakotitalon rakennus, joka otti voimille, ainakin miehelleni. Itsehän olin silloin toipilas autokolarin seurauksena, mutta ei miua huolittu niissäkään apuun, jossa olisin pystynyt auttamaan. Meidän lopullista välirikkoa vaikeutti myös se, että olemme syntyisin samalta paikkakunnalta ja meidän sukulaisia on niin ristiin ja rastiin molemmin puolin, joten kaikki sukujuhlat koskevat molempia sukulaisuuden vuoksi. Esim. tyttäreni on vaikeuksissa, kun asuu avomiehensä kanssa miehen lapsuus maisemissa ja miehellä riittää menoja, mutta tyttäreni on aivan ulkopuolinen. Minulla olisi sentään riittänyt sukulaisiakin kanssakäymiseen, mutta kaksi pientä lasta rajoitti aikapaljon menoja Miehelleni taas toi suunnattomat mahdolisuudet hänen kalastus ja metsästys reissujen puitteissa mennä vaikka mihin. Ja hän meni. Jonkilainen paine muodostui myös siitä, että mieheni vanhemmat, lähinnä anoppi, ei voinu hyväksyä minua, kuten ei ketään muitakaan poikiensa miniöitä. Onneksi en itse joutunut hänen kanssa samaan talouteen, kuten kaksi muuta miniää. Oma äitini oli taas ylinystävä mieheni kanssa, koska hän jaksoi aina kuunnella mummin asioita, kuten hän oli hyvinkin sosiaalinen kaikkien muiden kanssa, paitsi minun. Puhut tuosta perinnösä sanoilla yök, mikä onkin oikein, mutta nyt ajattelen itse kuitenkin toisin, koska meillä on kaksi tytärtä. Toinen on kyllä siis Suomessa avoliitossa, joka ei tunnu olevan parhaimmillaan ja hänellä on ne lapsenlapset. Toinen "vanhapiika" asuu ulkomailla, eikä ole tarkoituskaan tulla Suomeen. Varallisuutta hänellä on hänen lopuksi elämää, jos ei nyt ala ihan hurvittelemaan, mutta en usko, koska hän on terveysintoilija, raitis ja omistaa enemmän, kuin meidän kiinteistö on arvoltaa. Sitäpaitsi molemmat lapset saivat huomattavat summat mieheni tädin perintönä ja itse olen luopunut kotitilastani heidän hyväksi, joka on arvokas. Itsehän mietin vain sitä, kuka meitä hoitaa vanhana, kun olemme toiminta kyvyttöminä mahdollisesti... ainakin mieheni, joka jaksaa ulkoilla ja on terveyden perikuva. Itselleni veikkaisin keuhkosyöpää tupakoinnin takia ja liikunta rajoitteita, kun en saa sellaista insipaatiota, että lähtisin edes kävelemään. Ainoat tosi spurtit saan, kun menen noiden lastenlasten luokse. Siellä on pakko juosta kilpaa, olla välillä hevosena, ja mukamas hyppiä. Senkin huomasin, että en pystynytkään siihen, mutta pienen harjoituksen jälkeen sekin onnistui. Ihanaa, kun tulee kesä, sillä olen innokas metsässä samoilija ja meillä on aina eväät. Siis perinnöstä olisin valmis luopumaan nyt luotettavalle henkilölle, joka olisi valmis meitä hoitamaan mahdollisimman pitkään kotona, siis miestäni ja minua nykyisessä asunnossa, josta olisi palkkiona osuuteni Espoon kiinteistöstä. Ei se mielestäni ole mahdoton toive, sillä lakiosat lapsille voimme hyvin siitä vielä antaa, jos he ilkeävät sitä vaatia. Siis lapsemme ovat saaneet jo perintöjä liikaakin, kun ottaa huomioon, kuinka tyhjästä me mieheni kanssa aloimme. Itsekkin olen lahjoittanut heille osakkeita, joilla he toteuttivat opintoja ulkomailla, mutta mysö laskettelulomia. Ei kaikkea pidä lapsille antaa, että oma vanhuus olisi jotenkin turvattu. Me olemme antaneet jo paljon. Tulipa pitkä kirje, mutta odotan pyykkiä koneesta, joka pitäisi nyt pistää linkoon kuivumaan. Taloyhtiömme pesukone on aika ahkerassa käytössä ja minulle ei tee vaikeutta pestä myös yöällä pyykkini.
- luotettavalle henkilölle
niin kai olisi ollut minunkin kirjoitti:
Sinnikkäänä kuitenkin olimme yhdessä 43-vuotta, mutta sitten tuli totaalinen välirikko, koska mieheni alkoi nähdä olemattomia harhoja. Monesti oli elämä vaikeaa, mutta minulla oli kunnia asia pitää perhe koossa, koska olen sitämieltä, että isä ja äiti on lapsille parasta ja lapsiin ei koskaan kohdistunut mitään meidän erimielisyyksiä, koska ne alkoi lasten muutettua jo pois kodistamme ja sitä ennen pystyimme salaamaan aika hyvin. Molemmilla meillä on ehjät liitot vanhempiemme suhteen, mutta en tiedä tämän meidän pääkaupunkiseudun paineet ja tietenkin se omakotitalon rakennus, joka otti voimille, ainakin miehelleni. Itsehän olin silloin toipilas autokolarin seurauksena, mutta ei miua huolittu niissäkään apuun, jossa olisin pystynyt auttamaan. Meidän lopullista välirikkoa vaikeutti myös se, että olemme syntyisin samalta paikkakunnalta ja meidän sukulaisia on niin ristiin ja rastiin molemmin puolin, joten kaikki sukujuhlat koskevat molempia sukulaisuuden vuoksi. Esim. tyttäreni on vaikeuksissa, kun asuu avomiehensä kanssa miehen lapsuus maisemissa ja miehellä riittää menoja, mutta tyttäreni on aivan ulkopuolinen. Minulla olisi sentään riittänyt sukulaisiakin kanssakäymiseen, mutta kaksi pientä lasta rajoitti aikapaljon menoja Miehelleni taas toi suunnattomat mahdolisuudet hänen kalastus ja metsästys reissujen puitteissa mennä vaikka mihin. Ja hän meni. Jonkilainen paine muodostui myös siitä, että mieheni vanhemmat, lähinnä anoppi, ei voinu hyväksyä minua, kuten ei ketään muitakaan poikiensa miniöitä. Onneksi en itse joutunut hänen kanssa samaan talouteen, kuten kaksi muuta miniää. Oma äitini oli taas ylinystävä mieheni kanssa, koska hän jaksoi aina kuunnella mummin asioita, kuten hän oli hyvinkin sosiaalinen kaikkien muiden kanssa, paitsi minun. Puhut tuosta perinnösä sanoilla yök, mikä onkin oikein, mutta nyt ajattelen itse kuitenkin toisin, koska meillä on kaksi tytärtä. Toinen on kyllä siis Suomessa avoliitossa, joka ei tunnu olevan parhaimmillaan ja hänellä on ne lapsenlapset. Toinen "vanhapiika" asuu ulkomailla, eikä ole tarkoituskaan tulla Suomeen. Varallisuutta hänellä on hänen lopuksi elämää, jos ei nyt ala ihan hurvittelemaan, mutta en usko, koska hän on terveysintoilija, raitis ja omistaa enemmän, kuin meidän kiinteistö on arvoltaa. Sitäpaitsi molemmat lapset saivat huomattavat summat mieheni tädin perintönä ja itse olen luopunut kotitilastani heidän hyväksi, joka on arvokas. Itsehän mietin vain sitä, kuka meitä hoitaa vanhana, kun olemme toiminta kyvyttöminä mahdollisesti... ainakin mieheni, joka jaksaa ulkoilla ja on terveyden perikuva. Itselleni veikkaisin keuhkosyöpää tupakoinnin takia ja liikunta rajoitteita, kun en saa sellaista insipaatiota, että lähtisin edes kävelemään. Ainoat tosi spurtit saan, kun menen noiden lastenlasten luokse. Siellä on pakko juosta kilpaa, olla välillä hevosena, ja mukamas hyppiä. Senkin huomasin, että en pystynytkään siihen, mutta pienen harjoituksen jälkeen sekin onnistui. Ihanaa, kun tulee kesä, sillä olen innokas metsässä samoilija ja meillä on aina eväät. Siis perinnöstä olisin valmis luopumaan nyt luotettavalle henkilölle, joka olisi valmis meitä hoitamaan mahdollisimman pitkään kotona, siis miestäni ja minua nykyisessä asunnossa, josta olisi palkkiona osuuteni Espoon kiinteistöstä. Ei se mielestäni ole mahdoton toive, sillä lakiosat lapsille voimme hyvin siitä vielä antaa, jos he ilkeävät sitä vaatia. Siis lapsemme ovat saaneet jo perintöjä liikaakin, kun ottaa huomioon, kuinka tyhjästä me mieheni kanssa aloimme. Itsekkin olen lahjoittanut heille osakkeita, joilla he toteuttivat opintoja ulkomailla, mutta mysö laskettelulomia. Ei kaikkea pidä lapsille antaa, että oma vanhuus olisi jotenkin turvattu. Me olemme antaneet jo paljon. Tulipa pitkä kirje, mutta odotan pyykkiä koneesta, joka pitäisi nyt pistää linkoon kuivumaan. Taloyhtiömme pesukone on aika ahkerassa käytössä ja minulle ei tee vaikeutta pestä myös yöällä pyykkini.
joka huolehtii meistä vanhuudenl päivinä? En ymmärtänyt ihan tuota, perintöhän jaetaan kun henkilö kuolee. Ei silloin enää tarvitse hotajaa Ennakkoperintöä voi jakaa elinaikana, tarkoititko sitä? Tottakai on ihan selvää että olemme ansainneet hyvän hoidon vanhuuspäivinä varsinkin jos sen voimme itse omista varoistamme kustantaa. Ei siinä ole perinnöistä vielä kysymys. Ei kenenkään tarvitse lahjoittaa omaisuuttaan lapsilleen ja sitten itse elää puutteessa. Sen sijaan en ymmärrä miksi eräät kirjoittajat mieluummin lahjoittavat perintönsä hoitajalleen kuin lapsilleen. Hoitaja on varmaan läheinen viimeisinä vuosina, mutta lasten kanssa on ollut heidän elämänpituinen suhde. Todella ikävää jos suhteet lapsiin ovat näin huonoja monella meistä.
- sk49
luotettavalle henkilölle kirjoitti:
joka huolehtii meistä vanhuudenl päivinä? En ymmärtänyt ihan tuota, perintöhän jaetaan kun henkilö kuolee. Ei silloin enää tarvitse hotajaa Ennakkoperintöä voi jakaa elinaikana, tarkoititko sitä? Tottakai on ihan selvää että olemme ansainneet hyvän hoidon vanhuuspäivinä varsinkin jos sen voimme itse omista varoistamme kustantaa. Ei siinä ole perinnöistä vielä kysymys. Ei kenenkään tarvitse lahjoittaa omaisuuttaan lapsilleen ja sitten itse elää puutteessa. Sen sijaan en ymmärrä miksi eräät kirjoittajat mieluummin lahjoittavat perintönsä hoitajalleen kuin lapsilleen. Hoitaja on varmaan läheinen viimeisinä vuosina, mutta lasten kanssa on ollut heidän elämänpituinen suhde. Todella ikävää jos suhteet lapsiin ovat näin huonoja monella meistä.
on yksi mahdollisuus. Siinä myydään asunto niin että rahoituslaitos maksaa erissä asunnon. Sillä rahalla voi tehdä elämänsä niin hyväksi kun rahalla saa, eikä tarvitse kitkutella. Omaa rahaahan se on kun on itse asunnon hankkinut tai perinyt tms. Eikä kannata miettiä kakaroiden murinoita saamatta jäävästä perinnöstä tai hoitovastuusta.
- vaihtoehdossa
sk49 kirjoitti:
on yksi mahdollisuus. Siinä myydään asunto niin että rahoituslaitos maksaa erissä asunnon. Sillä rahalla voi tehdä elämänsä niin hyväksi kun rahalla saa, eikä tarvitse kitkutella. Omaa rahaahan se on kun on itse asunnon hankkinut tai perinyt tms. Eikä kannata miettiä kakaroiden murinoita saamatta jäävästä perinnöstä tai hoitovastuusta.
on iso mutta. Kun harva tietää tarkalleen tulevien elonpäiviensä määrää.
- 1943
vaihtoehdossa kirjoitti:
on iso mutta. Kun harva tietää tarkalleen tulevien elonpäiviensä määrää.
että kunnalliseen hoitoon pääsen. Se riittää minulle, ihan hyvin on sisareni ja isäni hoidettu.
- sk49
vaihtoehdossa kirjoitti:
on iso mutta. Kun harva tietää tarkalleen tulevien elonpäiviensä määrää.
maksetaan koko summa vaikka perikunnalle.
- tuota tarkoittanut,
sk49 kirjoitti:
maksetaan koko summa vaikka perikunnalle.
vaan, kun sanot "Eikä kannata miettiä kakaroiden murinoita saamatta jäävästä perinnöstä". Tarkoitin siis, jotta ehtisi nollaamaan varansa, pitäisi tietää millä luvulla saldonsa jakaa. Kunhan mietin.
- sk49
tuota tarkoittanut, kirjoitti:
vaan, kun sanot "Eikä kannata miettiä kakaroiden murinoita saamatta jäävästä perinnöstä". Tarkoitin siis, jotta ehtisi nollaamaan varansa, pitäisi tietää millä luvulla saldonsa jakaa. Kunhan mietin.
Minun perintöni tuli jaetuksi pari vuotta sitten. Olin taannut ainoan poikani yritystoiminnan ja se keikahti nurin. Poika sai perintönsä vähän etuajassa. Sain onneksi kaiken jälkeen pieneen asuntoon asuntolainaa, sen verran pankki vielä luotti, sitä maksan nyt loppuikäni ja niitä konkurssivelkoja neljä vuotta. Onkohan sitten enää terveyttä hurvitella tai harrastaa muuta mukavaa, neljä vuotta minimitoimeentulolla on pitkä aika.
- monta vuotta,
sk49 kirjoitti:
Minun perintöni tuli jaetuksi pari vuotta sitten. Olin taannut ainoan poikani yritystoiminnan ja se keikahti nurin. Poika sai perintönsä vähän etuajassa. Sain onneksi kaiken jälkeen pieneen asuntoon asuntolainaa, sen verran pankki vielä luotti, sitä maksan nyt loppuikäni ja niitä konkurssivelkoja neljä vuotta. Onkohan sitten enää terveyttä hurvitella tai harrastaa muuta mukavaa, neljä vuotta minimitoimeentulolla on pitkä aika.
alle minimin elänyt. Neljä olis mullakin jäljellä, jos jaksaa sinne asti. En ois uskonut, et masis tulee, mut kai tää taas tästä. Sori, et tulin tähän väliin. Teiän juttuun.
- täällä haittaa
monta vuotta, kirjoitti:
alle minimin elänyt. Neljä olis mullakin jäljellä, jos jaksaa sinne asti. En ois uskonut, et masis tulee, mut kai tää taas tästä. Sori, et tulin tähän väliin. Teiän juttuun.
mihin väliin kirjoittaa. Olette arkipäivän sankareita, molemmat. Parasta mahdollista teille molemmille!
- sanoistasi,
täällä haittaa kirjoitti:
mihin väliin kirjoittaa. Olette arkipäivän sankareita, molemmat. Parasta mahdollista teille molemmille!
lämmittivät mieltä kovin.
- sk49
monta vuotta, kirjoitti:
alle minimin elänyt. Neljä olis mullakin jäljellä, jos jaksaa sinne asti. En ois uskonut, et masis tulee, mut kai tää taas tästä. Sori, et tulin tähän väliin. Teiän juttuun.
Kiitos viestistäsi. On meitä kitkuttajia varmaan aika paljon. Minä sain sellaisen takuusäätiön takaaman velkajärjestelyluoton jota maksan 48 kk, nyt on 3 takana. Minulla masennus helpotti kun sain sen järjestely rahan, tuntui ettei joka kulmalla ole karhuajia kun velat melkein kaikki sai hoidettua pois. Yksi iso lasku on vielä ja se on hoidettava lainalla kun saan maksukykyni ja luottotiedot takaisin. Harvoihin huveihin on varaa osallistua mutta tiistaina menen Tallinnaan ystäväporukassa katsomaan My Fair Ladyä. Kesäistä ilmaakin on luvassa.
- luuseri minäkin
sk49 kirjoitti:
Minun perintöni tuli jaetuksi pari vuotta sitten. Olin taannut ainoan poikani yritystoiminnan ja se keikahti nurin. Poika sai perintönsä vähän etuajassa. Sain onneksi kaiken jälkeen pieneen asuntoon asuntolainaa, sen verran pankki vielä luotti, sitä maksan nyt loppuikäni ja niitä konkurssivelkoja neljä vuotta. Onkohan sitten enää terveyttä hurvitella tai harrastaa muuta mukavaa, neljä vuotta minimitoimeentulolla on pitkä aika.
Meitä on monia samassa jamassa. Mekin jouduimme myymään asunnon 90-luvun puolivälissä, että saimme maksettua omavastuulliset takaukset. Toinen oli lapsemme avopuolison osuus heidän yhteisestä asuntovelasta ja toinen mieheni työkaverilleen takaama velka. Mieheltäni meni terveys ja putosimme toisten silmissä luusereiden joukkoon kun sitä omaa asuntoa ei enää ole. Sehän näyttää olevan suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisarvon mitta.
- sk49
luuseri minäkin kirjoitti:
Meitä on monia samassa jamassa. Mekin jouduimme myymään asunnon 90-luvun puolivälissä, että saimme maksettua omavastuulliset takaukset. Toinen oli lapsemme avopuolison osuus heidän yhteisestä asuntovelasta ja toinen mieheni työkaverilleen takaama velka. Mieheltäni meni terveys ja putosimme toisten silmissä luusereiden joukkoon kun sitä omaa asuntoa ei enää ole. Sehän näyttää olevan suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisarvon mitta.
meitä mitataan monin mittarein. Kyllä minullakin on katkeria tunteita edesmenneen mieheni sukulaisia kohtaan, kun ei olla kavereita enää. Onjhan poikani heidän lastensa serkku, vaikka minä en sukuun kuulukkaan.
- 1943
sk49 kirjoitti:
meitä mitataan monin mittarein. Kyllä minullakin on katkeria tunteita edesmenneen mieheni sukulaisia kohtaan, kun ei olla kavereita enää. Onjhan poikani heidän lastensa serkku, vaikka minä en sukuun kuulukkaan.
parikymmentä vuotta sitten suhde muutamiin mieheni sukulaisiin perintöriitojen vuoksi. Onneksi välit olivat vain väliaikaisesti poikki. Tämä on hyvä lähinnä lasteni vuoksi. Serkkuja on yhteensä vain 7 kpl ja suhteet ovat hyvät. Leskeksi jäätyäni sain apua suvun miehiltä.
mutta vähän eri syystä kuin yleensä se asia käsitetään. Sanoin aina, että jos menen naimisiin niin rippipappini pyydän vihkimään. Kun hän sitten oli lähdössä pois seurakunnasta tuli tälle tytölle kiire vihille. Oli viimeisen sunnuntain virassa siinä seurakunnassa silloin kun meidät vihittiin. Olin myös ensimmäisiä rippilapsia hänellä kotiseurakunnassani ja kun oltiin 50-vuotistapaamisessa, sanoinkin hänelle, että oltiin ensimmäisiä rippilapsia ja minä viimeinen hänen siellä vihkimänsä. Niin että tälläinen pakko ja kiire minulla, olen monelle sanonutkin, että pakkoavioliitto tuli, vaikka poika syntyi säädyllisesti vasta puolentoista vuoden päästä.
- pakkoavioliitto
sillä kun tapasimme emme olleet nuoria ja päätimme, että jos tulee lapsia menemme avioon jos ei, elämme niinkuin elämme. Lapsia alkoi tulla ja menimme avioon. Näin tämä tarina. Kaksi lastamme ovat tehneet lapsia menemättä avioon. Näin tänään.
- 1943
olen ollut. Esikoinen oli avioton ja odotin kuopusta, kun menimme naimisiin. Ei mistään pakosta, vaan ihan lasten tähden.
- 1947
olemme kaikki syntisiä. Kuka milläkin tavalla. Arvostan suuresti sitä, ettei olla tehty aborttia, vaan otetaan tuleva lapsi vastaan. Me olimme myös vanhempia seurustelun alkaessa. Lasta emme olisi saaneet ilman apukeinoja. Eli ei ollut pakkoavioliitto. Lapsi syntyi lähes neljän vuoden päästä avioon menosta. Tämä ainoamme.
- 1943
1947 kirjoitti:
olemme kaikki syntisiä. Kuka milläkin tavalla. Arvostan suuresti sitä, ettei olla tehty aborttia, vaan otetaan tuleva lapsi vastaan. Me olimme myös vanhempia seurustelun alkaessa. Lasta emme olisi saaneet ilman apukeinoja. Eli ei ollut pakkoavioliitto. Lapsi syntyi lähes neljän vuoden päästä avioon menosta. Tämä ainoamme.
uusi kokemus, kun kävimme lastensuojelunvalvojan luona ja mieheni tunnusti isyytensä. Melko intiimejä kysymyksiä esitettiin ja paperi on jäljellä.
- Reino
:))
- Pirre*
ja häissämme masussa mukana.
- marke-irmeli
lapsi syntyi vasta parin vuoden avioliiton jälkeen. Liitto kesti vain viitisen vuotta, mies kun jatkoi nuorena aloittamaansa ryyppäämistä. Nyt on menossa toinen liitto joka on kestänyt yli kolmekymmentä vuotta. "Lapsi" täyttää tänä vuonna neljäkymmentä, muita biologisia lapsia minulla ei ole. Miehelläni on kolme aikuista lasta, osa aviossa, ja yhteisesti meillä on toistakymmentä lastenlasta. Lisäksi vielä kaksi sijaislasta, aikuisia hekin. Äidilläni sitävastoin oli ns. pakkoavioliitto, vanhempani vihittiin marraskuusssa, kun minä synnyin maaliskuussa. Neljäkymmentäluvulla se oli vielä tarkempaa kuin 60- luvulla. Heillä oli melkoisen vaikea avioliitto, mutta se kesti kunnes kuolema erotti. Se sukupolvi ei eronnut muulla tavalla. Onneksi nykyään on mahdollisuus itse päättää.
- erosivat
Sota-ajan avioliitoista, päättyi eroon paljon. Minullakin vanhemmat erosivat, ollessani 10v. Enkä ollut suinkaan ainoa luokallani. Hyvinkin yleistä oli jo silloin. Itse avioiduin 17 vuotiaana. Liito kesti 8v. Ei katumista, pääsin siten pois kotoa. Lapsi syntyi 10kk päästä. Tavallaan pakko, en kestänyt meille muuttanutta uutta miestä. Ja silloin ei susipareille vuokrattu asuntoja.
- Olin neitsyt
Joskus melkein tapppelemaan jouduin opiskeluaikana, kun lupa oli ainoastaan suukkoon, eikä hameen alle saanut päästää. Mies oli myös kokematon, olimme parikymppisiä. Avioliitto kesti miehen syöpäkuolemaan asti, yli 40 vuotta.
- 1947
Oma neitsyyteni oli horoskoopissa... Mutta tuo, että avioon neitsyenä, se vasta hienoa on. Lujaa tahtoa se vaatii. Onnittelut näin kaukaisesta hienosta asiasta!
- että avioton lapsi
1947 kirjoitti:
Oma neitsyyteni oli horoskoopissa... Mutta tuo, että avioon neitsyenä, se vasta hienoa on. Lujaa tahtoa se vaatii. Onnittelut näin kaukaisesta hienosta asiasta!
on paitsi kuolemaa pahempi asia, myös niin naurettavaa ja häpeällistä, ettei mikään muu. Siinä neitsyyteni salaisuus. Mutta: suojeluksihan se oli tarkoitettu, nuo sodan kokeneet evakkoperhettä vuosia kodissaan asuttaneet, rintamaa muonittaneet, raskasta työtä raataneet, kansanhuoltoa ilmaiseksi ylläpitäneet jne jne vanhempani jotka alkoivat itse jo olla heikoilla eivät olisi ilahtuneet
- miestä kohtaan,
että avioton lapsi kirjoitti:
on paitsi kuolemaa pahempi asia, myös niin naurettavaa ja häpeällistä, ettei mikään muu. Siinä neitsyyteni salaisuus. Mutta: suojeluksihan se oli tarkoitettu, nuo sodan kokeneet evakkoperhettä vuosia kodissaan asuttaneet, rintamaa muonittaneet, raskasta työtä raataneet, kansanhuoltoa ilmaiseksi ylläpitäneet jne jne vanhempani jotka alkoivat itse jo olla heikoilla eivät olisi ilahtuneet
joka olisi vienyt neitsyyteni ja sitten jolkottelisi toisten kanssa. Vaikea kuvitella. Ei olisi kivaa varmaan ollut sekään. Ainakin iloinen olin naimisiin mennessäni, sain miehen, jota rakastin. Hänellä oli puritaanisen jyrkät vanhemmat.
kaikki avioliitot olleet lapsen odotuksesta huolimatta ns. pakkoliittoja, ehkä vain tuli hieman kiireemp, eli kihlaaika jäi "luultua" lyhemmäksi. Ei kuulema mahon kanssa oisi menny.., vaikka minusta tuon asian oisi kauniimminkin voinut ilmaista :/
- sanonta :-)
tuo pakkoavioliitto. En nähnyt (olen nainen) mitään järkeä kahden ihmisen avioliitolla ja siksi minä halusin varmistaan ennen "tahdon-sanaa", että myös lapsikin tulee eli häissä oli minullakin mukana ja ihan tarkoituksella.
- pakkoliitto
Ensimmäinen liittoni oli pakkoavioliitto. Olin raskaana mutta olimme asuneet yhdessä kihlaparina ja tarkoitus oli mennä naimisiin heti kun täytän 18. Siirsimme kuitenkin häitä kesään ja ensimmäinen lapsi syntyi joulukuussa. Halusimme molemmat pois ahdistavista kotioloista omaan kotiin, mikä osoittautui huonoksi syyksi avioliiton solmimiseen. Ero tuli kahdeksan vuoden jälkeen, mikä oli suunnaton helpotus. Toisen liiton solmin kolmenkympin kynnyksellä ja se kesti mieheni kuolemaan asti.
- ja kuka on apina
halleluja,,, jne,,,,,
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its4119021Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1893560- 202013
- 811246
- 271095
- 751090
Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta641051Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!
"Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss791045- 551013
- 65950