Masennus on vakava

Kirjoitit hienosti ja kiitos siitä että jaksat ottaa kantaa sekä kertoa kokemuksestasi. Just tällaista tietoa tarvitaan. Menetin tyttäreni masennuksen takia, eikä omatkaan voimat meinaa oikein riittää. Hyvää kesää sulle ja kaikille muillekin näiden asioiden kanssa kamppaileville toivoo yhden enekelitytön äiti.

Olen itse aivan niin lopussa, kuin ihminen voi vai olla. Eilen toivoin ja rukoilin, etten olisi tänään herännyt lainkaan. Kuitenkin heräsin ja se vitutti, koska olin rukoillut kuolemaani. Nyt olen ollut muutaman tunnin hereillä ja menen kohta taas nukkumaan. Satuttaa sekin, että aina olen auttanut muita ihmisiä ja kun tarvitsisin itse apua, en saa sitä mistään. Tosin minulla on aika mt-polille huomenna. Tunnnen kovin suurelta ponnistukselta lähteä sinnekin. Onnekseni eräs tuttavani antoi minulle unilääkkeitä, koska ennen niitä olin valvonut yli kuukauden. Olen koko ajan miettinyt miten helpottavaa olisi kuolla pois tästä pahasta maailmasta. En jaksa enää elää. En jaksa enää tehdä mitään asioita ja olen huomannut kuinka kaikki lähelläni olevat ihmiset eivät välitä kuin itsestään, siitäkin huolimatta että olen aina auttanut heitä. Olen kokenut niin rankan ja kovan elämän, etten enää jaksa jatkaa. Olen niin pojalla mustassa tunnelissa, ettei täältä ole ulospääsytietä, kuin kuolema.

Osasit erittäin hyvin kertoa mitä tämä tauti pahmmillaan voi olla, kiitos siitä!!! Minullekin sanoi juuri työpaikkalääkäri että paljon vain ulkoilua, ei kannata jäädä kotiin itkemään....ja kirjoitti viikon sairaslomaa. Beckin masennustestin teetti,pisteet oli 37 ja sanoi että kyllä tämä vakavan puolelle menee...Että niin ammttitaitoista väkeä löytyy ihan yksityiseltä lääkäriasemalta. Onneksi itse tiedän paremmin, sairastan vakavaa masennusta toista kertaa.Edellisen kerran meni melkein 2 vuotta paranemiseen lääkkeiden ja terapian kanssa. Joten mitään julkkisten masennuksia ei voi verrata vaikeaan masennukseen, jossa päivä saattaa mennä siihen kun suunnittelet pesulle menoa, etkä pysty. Tsemppiä kaikille sairastaville ja heidän läheisilleen!

Niin perseestä kuin koko sairaus onkin, ihana tietää, että on ihmisiä, jotka oikeasti tietävät, mistä on kyse. Miten usein kuulinkaan ne "ota itteäs niskasta kiinni" ja "kaikki on loppupeleissä itestäs kiinni"-jutut. Ja voi miten vihasinkaan niiden sanojia ja vihaan edelleen, koska pidin itseäni sen jälkeen vielä huonompana, koska en pystyny ottamaan itseäni niskasta kiinni tai päättämään, että kyllä tämä tästä. Itse tarvitsin sekä lääkinnällistä apua että terapiaa. Olen niin ylpeä itsestäni vieläkin, että uskaltauduin terapiaan, vaikka pidinkin sitä totaalisena huuhaana aiemmin. Masennukseni diagnosoitiin kaksi vuotta sitten, mutta olen ollut sairas viimeiset kymmenen vuotta. Kyllä mä selviän. Nyt on vähä huonompi aika meneillään, jouduin rikoksen uhriksi ja se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Pelkään, että kaikki alkaa taas alusta. En tiedä, mistä löydän voimat, mutta erona aiempaan on se, että nyt on niitäkin hetiä, jolloin uskon tunnelin päässä olevan valoa. Kaksi vuotta sitten oli niin pimeää, että luulin elämäni olevan siinä.

Kiitos kirjoituksestasi.

Aion pahoinpidellä toimittajan.

Puukolla saa aika hyvää jälkeä.

On etsittävä parempaa ajateltavaa.
https://www.youtube.com/watch?v=bktgSGlMCH4

Itse kavereille ja läheisille esitän että kaikki on ok vaikka on todella paha olla itselläni ja sen takia juon aika paljon alkoholia että ei olisi sellainen tunne koko ajan

Masennukseen syntymiseen ei tarvita mitään tiettyä negatiivista kokemusta.

Masennus voi syntyä myös kroonisesta tiedostamattomasta fyysisestä jännitteestä esim. vasemmassa pohkeessa mikä vetää koko kehon raskaan tuntuiseksi ja olo on koko ajan masentunut sekä toivoton, vaikkei tälle edes tuntuisi olevan mitään kunnollista syytä.

Sitten se vain pahentaa masennusta kun alkaa tuntemaan huonommuudentunnetta ja häpeää siitä että on masentunut ilman että olisi tapahtunut jotain vakavaa esim. että läheinen olisi kuollut.

Voi olla lähes mahdotonta löytää tällaista "jännitepistettä" kehosta kun ei ole vuosikausiin kuunnellut kehoaan

Masennukseen auttaa mulla se kun olen tajunnut että elämään kuuluu kärsimys. Onnellisuus ei ole mikään perusolotila. Ei. Elämä heittää roppakaupalla paskaa niskaan. Se kuuluu elämään. Elämässä pitää opetella kestämään hirveän määrän hirveitä tunteita pettymystä jopa kidutukselta tuntuvaa helvettiä ja menetyksiä. Vaikka mitä paskaa tapahtuisi elämä jatkaa vaan kulkuaan. Välittämättä siitä vaikka et enää jaksa. Joskus ei jaksa joskus ei kykene tuntuu että voimat loppuu. Joskus tuntuu kuin lamaantuisi ja olisi hukassa, tai tuntuisi että ei enää kestä. Joskus tuntuu että kaikki paska ropisee vaan omaan niskaan. Sekin kuuluu elämään. Joskus taas voi olla hiukan parempi päivä. Pitää osata olla kiitollinen niistä.

Täytyy vaan yrittää elää yksi pieni etappi kerrallaan. Yksi päivä. Ja sitten seuraava.

Olen monesti miettinyt, miksi toiset ihmiset ovat vahvempia ja kestävät pettymykset paremmin kuin toiset. Masennus jumittaa paikoilleen, vähentää uskallusta elää ja ottaa riskejä. Luottamus itseen muuttuu minimaaliseksi ja minäkuva vääristyy. Ja vaikka sen teoriatasolla itse tietääkin, pää vaan toimii niin, että käytännössä suojassa ja omalla mukavuusalueellaan pysyttely jää ainoaksi turvalliseksi ja hyväksi vaihtoehdoksi.

En tiedä onko masennusta vai mitä mutta tänään kävin ekan kerran suihkussa varmaan 6-7 viikkoon. Silti en saa edes sairaslomaa kuin ehkä 2 viikoa jos jaksan hakea. Onneksi töissä ei tarvitse hikoilla...

Moni täällä ei tietä mitään masennuksesta! Eikä monenkaan asuin kumppani, tämä vain syyllistää masentunutta. On ihmisiä jotka ei ota selvää asiasta! Netistä löytyy paljon tietoa sekäs neuvoja miten masentunutta kohtellaan. Lääkäreissä on myös sellaisia, jotka tekee virheitä masennuksen alussa, suosittelevat pillereitä eikä kuntoutusta missä vois tavata toisia masentuneita. Sekä monet läheiset myös syyllistää. Tästä pitäis olla ohjelma televisiossa, missä kerrotaan masennuksesta miten vaikuttaa ihmisiin ja mistä saa apua. Mistähän johtuu että moni masentunut, tekee ratkaisun josta enään ei pelastu! Herätys ihmiset, voi tulla omalle kohtalle eikö ois aika jokaisen tsempata läheistä joka on masentunut!

Transkraniaalinen magneettisimulaatio

Kiitos kirjoituksesta. Sain kuulla läheisiltä, että pojallani on masennus. Ollut jo pitempään. Päässyt pahaksi.Ei jaksa enään makaa vain. Jos oisin tiennyt, olisin hakenut apua hyvän mielen talosta tai soittanut Mielenterveys palveluun. Lääkäri jolla poika käynyt, ei ollut kirjoittanut muuta kuin pillereitä ei kuntoutusta joka ois auttanut. Tietän kokemuksesta, kun itselläni oli masennus silloin lääkäri laittoi kelalle todistuksen ja sitä kautta pääsin verveen kuntoutukseen.

No hypppää sitten junan alle. Mikä tässä on ongelma?

Tunnista masennuksen oireet: https://www.mielipalvelut.fi/artikkelit/mieli-maassa-masennuksen-olemuksesta/

Mun masennus on vaan tällasta velttoutta, kun kumppani kuoli... en vaan jaksais mitään muuta kuin hakea alkosta pullo ja litkiä siitä... on mulla seuralainenkin, tosin suht kaukana, näemme cain viikonloppuisin

Kiitos kun puhut täällä näistä asioista masennus on vakava. Mun kohdalla entinen ystäväni rankaisi siitä että en "lopettanut" masennusta. Se tunnekkun et jaksa tehdä mitään mikään ei kiinnosta ei kaverit, harrastukset ei vaikka olisi löisi osan otot kaikille jotka ovat menettäneet läheisen masennukselle minä itse taistelen täällä vain perheeni takia varsinkin veljeni takia.

Mulla on vaikea masennus, en ole saanut diagnoosia, vaikka olen käynyt monesti lääkärissä, he sanovat että nosta housuja sit ja mene töihin. Miten menet töihin kun et pääse ole yli 50 v, olin 25vmaatalousyrittäjänä.. Luulen että mulla on masennus, on vaikea päästä yös sängystä, pakolliset askareet olen saanut tehtyä mutta ne ovat aikeita, kaikki on jotenkin vaikeaa. Minun pitäisi korjata esim koneita, traktoria mutta en osaa. Mikään ei kiinnosta. Itsemurha on aina mielessä. Ihmiset sanoo että olen laiska ja tyhmä mies. Täälläpäin on kaikki uskovaisia he sanovat että kaikki johtuu vain synnin tunnosta, kun teet parannuksen ja olet usko massa kaikki paranee. Mutta rukoukset ei auta. Piti lopettaa maatalous kun sukulaiset vaativat isän perintöä piti myydä puolet tilasta. En pääse työttömäksi jostakin syystä, varmaan uskovaiset ovat järjestäneet että en saa mitään rahallista tukea. Mulla on toiminimi yritys mutta en saa asiakkaita koska ihmiset sanovat että en osaa mitään, että olen laiska ja tyhmä mies. Meilläpäin ei tunneta masennusta, muutenkin täällä eletään jotain 1950 lukua.

Minulla oli masennus pahana 30 vuotta sitten. Sain apua seurakunnalta ja ennen kaikkea Jumalalta. Töissä olin. Koin, että silloin kun vielä olin avoin ja puhuin työkaverille ja muille ihmisille, se vain pahensi asiaa. Lopetin puhumisen. Sain heti hyvän lääkityksen julkiselta puolelta. Siellä oli oikein tähti-psykiatri. Hän antoi diaknoosin, joka sitten päätyi työnantajan pöydälle. Metelin asetuttua sain jatkaa työssä, jota olin jo hoitanut puoli vuotta.
Olisin saanut omalta alaltani hyviä työpaikkoja, mutta koin omassa työssäni vapautta. Kävin terapiassa.
Nyt olen jo eläkkeellä, 70 ikäinen. Välillä koen vieläkin masennusta, mutta kysymys on tunneista. Sitten kysyn itseltäni: "Kuinka kauan haluat murjottaa?"Pitää heti keksiä jotain tekemistä, jos ei muuta niin tekee salaattia valmiiksi.

Erittäin hyvin kirjoitettu, toivottavasti sinulla on asiat tällä hetkellä hyvin 🥰🥰🥰