Olen käynyt sekä Nokia mission tilaisuuksissa että yhdessä pienemmässä seurakunnassa Tampereella lisäksi Helsingissä muutaman kerran Näky-konferenssissa joka on muuttunut entistä parempaan suuntaan kun siihen tuli mukaan se Urbaani Unelma. Täälläkin on kovasti ollut keskustelua näistä asioista.Asia minkä perusteella arvioida ilmiöitä on Raamattu. Ei tunne,fiilis,ihmiseten mielipiteet, oma järki vaan Raamattu. Olen pannut merkille NM:ää puolustaneet ovat aika huonosti osanneet perustella kantansa Raamatun kautta.Kirjoitukset ovat olleet lähinnä heidän kantojaan. Arvioko porukka täällä asioita enemmän fiiliksen kuin Raamatun pohjalta. Jos puhutaan kaatumisilmiöstä. Niin Raamatussa ei muuten puhuta siitä paitsi Joh 18:6:ssa kerrotaan että Jeesuksen sanoessa minä se olen sotilaat kaatuivat. Siis ei selkeästi että kuuluisi pakettiin. Lisäksi minusta näyttää vahvasti siltä että kaatumisiin missiossa ja karismaattisessa kentässä vaikuttaa ihmisten itsesuggestio ja tilaisuuksien manipulatiivinen luonne. Lisäksi vaikka olen jopa mission toiminnassa ollut mukana niin täytyy sanoa että siellä ei katsota riittävän tarkkaan mistä otetaan vaikutteita ei ole valoja päällä. Lisäksi kävin vuosina 2005-06 yhdessä pienessä karismaattisessa seurakunnassa. Siellä käsitys auttamisesta tuntui olevan että tule eteen kaadettavaksi saat tyynyn alle ja peiton päälle ja sitten on parempi.On siinä tosin hyviäkin puolia siinä seurakunnassa. Niin sitten yksi mikä herättää mielipiteitä on Benny Hinn.Virtaahan sille rahavaroja. Keskustelin kerran yhden helluntai-veljen kanssa ja mainitsi että Jeesuksella ja opetuslapsilla oli kirjanpitäjänä Juudas.No se veti vähän omaan taskuun joten onko väärin että Benny elää leveästi? Juudaksen loppu oli kyllä huono.
Jotain karismaattisuudesta
13
306
Vastaukset
- tarkkaporkka
raamatussa. Etkö muista, että Saulus Tarsolainenkin, myöhemmin siis Paavali, kaatui Jumalan kosketuksesta tiellä ja sokeutui samalla?
Apostolien tekojen 9 luku muttei Raamatussa sanota että. Olisi Hengellä täyttymisen merkki. Tai että siitä tunnistetaan tai ei tunnisteta Jeesuksen seuraajia. Eikä Jeesus sanonut että niin kuuluu tehdä.
- missään muuallakaan
L.J.H kirjoitti:
Apostolien tekojen 9 luku muttei Raamatussa sanota että. Olisi Hengellä täyttymisen merkki. Tai että siitä tunnistetaan tai ei tunnisteta Jeesuksen seuraajia. Eikä Jeesus sanonut että niin kuuluu tehdä.
kuullut kenenkään väittävän, että kaatuminen olisiHengestä täyttimisen merkki tai että siitä tunnistetaan Jeesuksen seuraajia. Luin sellaista potaskaa ensi kerran juuri äsken kirjoituksestasi. Pyhä Henki tekee mitä tahtoo ja meillä ihmisillä on vähän sanomista siihen miten se tuuli puhaltaa. Kaatuminenhan on vaan pieni sivuseikka ja on ihan sama kaatuuko joku vai ei, jotkut ihmiset ovat tehneet siitä vaan niin ison numeron. Itse pysyn kyllä mieluummin pystyssä silloinkin kun Henki koskettaa.
missään muuallakaan kirjoitti:
kuullut kenenkään väittävän, että kaatuminen olisiHengestä täyttimisen merkki tai että siitä tunnistetaan Jeesuksen seuraajia. Luin sellaista potaskaa ensi kerran juuri äsken kirjoituksestasi. Pyhä Henki tekee mitä tahtoo ja meillä ihmisillä on vähän sanomista siihen miten se tuuli puhaltaa. Kaatuminenhan on vaan pieni sivuseikka ja on ihan sama kaatuuko joku vai ei, jotkut ihmiset ovat tehneet siitä vaan niin ison numeron. Itse pysyn kyllä mieluummin pystyssä silloinkin kun Henki koskettaa.
"kaatuminen olisi Hengestä täyttymisen merkki"
Hei ihmisten toiminta sanoo että noin on.
Siihen vaikuttaa se että ihmiset on saatu uskomaan että sen nimenomaan täytyy tapahtua kaatumalla että täytyisi kaatua jotta saisi Hengen täyteyden.Raamatussa ei moista sanota. Siksi jos jostain sanotaan että siellä on käynnissä herätys ja se on kaatumisseurakunta niin pidän puhetta automaattisesti paskapuheena.
Olen myös käynyt joskus seurakunnassa jossa käsitys ihmisten auttamisesta on sitä että tuu ny vähän kaatumaan ja asiat on paremmin.Pistetään vielä tyyny ja peitto.
Lisäksi kaikenlainen bullshitti mitä herätyksellisissä piireissäkin sanotaan saarnatuolista.
Mulla alkaa sietokyky olla lopussa.Kohta loppuu asiallinen käytös.- Olen aika kauan
L.J.H kirjoitti:
"kaatuminen olisi Hengestä täyttymisen merkki"
Hei ihmisten toiminta sanoo että noin on.
Siihen vaikuttaa se että ihmiset on saatu uskomaan että sen nimenomaan täytyy tapahtua kaatumalla että täytyisi kaatua jotta saisi Hengen täyteyden.Raamatussa ei moista sanota. Siksi jos jostain sanotaan että siellä on käynnissä herätys ja se on kaatumisseurakunta niin pidän puhetta automaattisesti paskapuheena.
Olen myös käynyt joskus seurakunnassa jossa käsitys ihmisten auttamisesta on sitä että tuu ny vähän kaatumaan ja asiat on paremmin.Pistetään vielä tyyny ja peitto.
Lisäksi kaikenlainen bullshitti mitä herätyksellisissä piireissäkin sanotaan saarnatuolista.
Mulla alkaa sietokyky olla lopussa.Kohta loppuu asiallinen käytös.pyörinyt karismaattisessa seurakunnassa enkä ole koskaan kuullut missään tuollaista opetusta tai kenenkään muun noin sanovan. Ettei vaan ole sinun oma käsityksesi mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa oikeasti.
Olen aika kauan kirjoitti:
pyörinyt karismaattisessa seurakunnassa enkä ole koskaan kuullut missään tuollaista opetusta tai kenenkään muun noin sanovan. Ettei vaan ole sinun oma käsityksesi mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa oikeasti.
Noin.En ole kuullut kenenkään sanovan sitä.Mutta ihmiset toiminnallaan antavat ihmisten ymmärtää että niin olisi. Ihmisten toiminta ynnä tilaisuuksien luonne sanoo noin.
- sunnyriver
Turha kai noista kaatumisista sen enempää oppia on tehdä. Neljännesvuosisadan olen monessakin hengellisessä kokouksessa kaatunut Jumalan voimassa, monesti jäänyt kaatumattakin. Viimeksi eilen naapuripitäjän uskovat tulivat meitä kuorollaan ilahduttamaan ja kun täydestä sydämestä lauloimme ylistystä Herralle, niin johan alkoi huojuttaa. Muttei siihen pakko kaatua ole, antaa vain Pyhän Hengen hoitaa, on kuin lämpimässä pumpulissa olisi, eikä siihen ihmisiä ja heidän oppejaan tarvita. Jumalan rakkaus ja läsnäolo riittää. Vai onko niin, että osa luoduista ei Luojansa läsnäoloa kaipaa?
- kuitenkin hieman pakottavalta
tuo sanomasi, varsinkin viimeinen lause. Siitä olen samaa mieltä, että Jumalan rakkaus riittää, kaatui tai ei.
- sunnyriver
kuitenkin hieman pakottavalta kirjoitti:
tuo sanomasi, varsinkin viimeinen lause. Siitä olen samaa mieltä, että Jumalan rakkaus riittää, kaatui tai ei.
Ok, oikaisn ehkä liikaa. Kuitenkin kun on neljännesvuosisadan saanut Herran kanssa vaeltaa ja oppinut tuntemaan Pyhän Hengen liikkeet, niin mikä sen ihanampaa kuin huomata hengellisen tilaisuuden alkaessa, että Herra lataa voimaa ja rakkautta. Eikä se kaatuminen niin kovin hallitseva piirre nykyisin taida olla kaikkialla, joidenkin kohdalla ja joissakin paikoissa. Lisä ei kyllä olisi pahitteeksi! Kyllä sen Jumalan läsnäolon ja rakkauden voi muutenkin tuntea, siinä olet ihan oikeassa. Mutta kuitenkin: Paljosta jää uskova paitsi, jos ei Pyhän Hengen kastetta ja Pyhän Hengen läsnäoloa kaipaa.Sitä halusin sanoa tuolla viimeisellä lauseella.
- terence.hill
"Vai onko niin, että osa luoduista ei Luojansa läsnäoloa kaipaa?"
Jumala ON aina läsnä. Sen tiedän Jumalan Sanan perusteella. Jatkuvasti Hän käy vierellä, johdattaa, varjelee. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnin liasta ja vääryydestä joka päivä ja hetki. Jumala kuulee joka kerta kaikki rukoukseni.
Eivät nämä ole tunneasioita. Vaan ihan asia-asioita, jotka Sana opettaa, ja joista iloitsen ja kiitän.
Karismaattisissa kokoontumisissa olen käynyt aikoinaan paljon. Kaikki puhujat saivat minutkin silloin muiden mukana haluamaan tuota Jumalan läsnäolon TUNTEMISTA, rakkauden TUNTEMISTA, kaatumisKOKEMUSTA jne.
Kuitenkaan en lukemattomista ylistyslaulujen laulamisista, käsieni kohotteluista, rukouspalveluissa käymisistä, rukouksista, tunnettujen ja tuntemattomampien esirukoilijoiden käsien alle menemisistä koskaan tuota kokouksissa luvattua, kaipaamaani ja kristitylle "välttämättä kuuluvaa" enemmän siunatuksi tulemista ja kokemusta ikinä missään kokouksissa saanut. Ei tullut mitään valtavia voiman kosketuksia.
Luojani ei sitten varmaankaan ole elämässäni läsnä? Ei, vaikka haluaisin?
On Hän. Mutta karismaattisissa kokouksissa on tehty joidenkin kokemasta kokemuksesta NORMI. Jumalaa ei muka muuten voi kohdatakaan. Jos lukee ja uskoo Raamatun lupauksia, ja tuntee niistä iloa, kun saa sellaisia vaatimattomia lahjoja kuin nyt vaikka kaikki syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän lahjaksi Jeesuksen nimeä avukseen huutamalla, niin eihän se ole mitään! Tosi siunaus on, kun ylistää kaksi tuntia, menee karismaattiseen rukouspalveluun ja kokee ruumiissaan voimakkaita tuntemuksia! Se se vasta on jotain. Sellaista jos ei koe, niin on penseä...
Minulle riittää kuvaamani hiljainen usko. Se ilo ja rauha. En kaipaa järisyttäviä karismaattisia kokemuksia. Olen nähnyt niiden saajista, että nuo kokemukset kuitenkin haihtuvat eivätkä kanna arjessa. Saa Jumala minulle sellaisia antaa, jos tahtoo. En minä sitä lainkaan vastusta. Uskonelämässä, joka on niin suurelta osin jatkuvaa kokemusten ja fiilisten perässä juoksemista, kuin karismaatikoilla näyttää olevan, on mielestäni jotain vinossa. Keskuksena ei enää ole Jeesus ja risti. Niiden tilalle hamutaan kaikkea "kivaa" ja "jännää". Kristinusko ei ole ollut sellaista 2000 vuoden historiansa aikana... Mielestäni NYKYIHMISET ovat NAUTINNONHALUISIA ja etsivät näitä kokemuksia ITSELLEEN ja ITSEKKÄÄSTI. - sunnyriver
terence.hill kirjoitti:
"Vai onko niin, että osa luoduista ei Luojansa läsnäoloa kaipaa?"
Jumala ON aina läsnä. Sen tiedän Jumalan Sanan perusteella. Jatkuvasti Hän käy vierellä, johdattaa, varjelee. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnin liasta ja vääryydestä joka päivä ja hetki. Jumala kuulee joka kerta kaikki rukoukseni.
Eivät nämä ole tunneasioita. Vaan ihan asia-asioita, jotka Sana opettaa, ja joista iloitsen ja kiitän.
Karismaattisissa kokoontumisissa olen käynyt aikoinaan paljon. Kaikki puhujat saivat minutkin silloin muiden mukana haluamaan tuota Jumalan läsnäolon TUNTEMISTA, rakkauden TUNTEMISTA, kaatumisKOKEMUSTA jne.
Kuitenkaan en lukemattomista ylistyslaulujen laulamisista, käsieni kohotteluista, rukouspalveluissa käymisistä, rukouksista, tunnettujen ja tuntemattomampien esirukoilijoiden käsien alle menemisistä koskaan tuota kokouksissa luvattua, kaipaamaani ja kristitylle "välttämättä kuuluvaa" enemmän siunatuksi tulemista ja kokemusta ikinä missään kokouksissa saanut. Ei tullut mitään valtavia voiman kosketuksia.
Luojani ei sitten varmaankaan ole elämässäni läsnä? Ei, vaikka haluaisin?
On Hän. Mutta karismaattisissa kokouksissa on tehty joidenkin kokemasta kokemuksesta NORMI. Jumalaa ei muka muuten voi kohdatakaan. Jos lukee ja uskoo Raamatun lupauksia, ja tuntee niistä iloa, kun saa sellaisia vaatimattomia lahjoja kuin nyt vaikka kaikki syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän lahjaksi Jeesuksen nimeä avukseen huutamalla, niin eihän se ole mitään! Tosi siunaus on, kun ylistää kaksi tuntia, menee karismaattiseen rukouspalveluun ja kokee ruumiissaan voimakkaita tuntemuksia! Se se vasta on jotain. Sellaista jos ei koe, niin on penseä...
Minulle riittää kuvaamani hiljainen usko. Se ilo ja rauha. En kaipaa järisyttäviä karismaattisia kokemuksia. Olen nähnyt niiden saajista, että nuo kokemukset kuitenkin haihtuvat eivätkä kanna arjessa. Saa Jumala minulle sellaisia antaa, jos tahtoo. En minä sitä lainkaan vastusta. Uskonelämässä, joka on niin suurelta osin jatkuvaa kokemusten ja fiilisten perässä juoksemista, kuin karismaatikoilla näyttää olevan, on mielestäni jotain vinossa. Keskuksena ei enää ole Jeesus ja risti. Niiden tilalle hamutaan kaikkea "kivaa" ja "jännää". Kristinusko ei ole ollut sellaista 2000 vuoden historiansa aikana... Mielestäni NYKYIHMISET ovat NAUTINNONHALUISIA ja etsivät näitä kokemuksia ITSELLEEN ja ITSEKKÄÄSTI.No, kyllä tuo uskonvaellus enimmäkseen
on ollut ikeen kantamista,
rukousta,
katuevankeliointia,
pyhäkoulun pitoa,
teetuvan pitämistä
silloin kun ei ole miltään tuntunut.
Mutta kyllä minä olen vilpittömän
riemastunut,
kun Herra tunteitakin antaa,
ympäröi rakkaudellaan.
Millainen avioliitto se olisi,
jos mittana olisi vain
kerran sanottu Tahdon,
eikä aviomies sen jälkeen
rakkauttansa osoittaisi?
Aika nolo, sanoisin.
Jumala ei ole nolo.
Hän on runsas antaja! - terence.hill
sunnyriver kirjoitti:
No, kyllä tuo uskonvaellus enimmäkseen
on ollut ikeen kantamista,
rukousta,
katuevankeliointia,
pyhäkoulun pitoa,
teetuvan pitämistä
silloin kun ei ole miltään tuntunut.
Mutta kyllä minä olen vilpittömän
riemastunut,
kun Herra tunteitakin antaa,
ympäröi rakkaudellaan.
Millainen avioliitto se olisi,
jos mittana olisi vain
kerran sanottu Tahdon,
eikä aviomies sen jälkeen
rakkauttansa osoittaisi?
Aika nolo, sanoisin.
Jumala ei ole nolo.
Hän on runsas antaja!Mutta ei se koskaan ole tapahtunut meluisassa kokouksessa, jossa Henkeä PUMPATAAN ja puhujat huutavat tai maanittelevat.
- olen huomannut
Huolestuttavaan suuntaan (voiko sieltä enää palata?) on NM:ssa menty. Vielä vuosi sitten pidin kovasti MK:n saarnoista. Niissä OLI RISTIN teologiaa. Siihen aikaan saattoi liikkeen sisällä esittää kysymyksiä; nythän NM:n sivuilla saavat puhua vain hurmahenkiset. Pelottaa myös tuo impulsiivisuus. Mitähän kohta saamme lukea lehdistä. Sanoisinkin, että yli kaiken kannattaa varoa hurmahenkisyyttä, sillä siitä elämä lähtee, rauhakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.337887- 434553
- 314325
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1893569- 132753
- 312616
- 332339
- 442323
- 1642023
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise501660