1,5 vuotias kaksi yötä mummolla

Lapsesi on kokenut pitkittyneen eroahdistuksen ja itseään suojellakseen hän on painanut kiintymysnappulansa suhun off asentoon. Tilanne on ollut hänelle erittäin vaikea, jos hän käyttäytyy noin. Tuon ikäinen voi olla erossa vanhemmastaan vain yhden yön (psykologien mukaan). Ehkä selvin merkki eroahdistustilanteesta on lapsen protestointi vanhemman kadotessa näkyvistä. Ensin protestointi voi olla vihamielestä, kovaäänistä itkua. Jos se ei auta, suuttumusta seuraa suruvaihe. Silloin lapsi saattaa nyyhkyttää yksinään eikä suostu ottamaan lohdutusta vieraalta. Hän ei myöskään halua syödä eikä nuku hyvin. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta yhteinen tekijä on, että lopulta lapsi alistuu ja vetäytyy itseensä. Jos erokokemus pitkittyy, lapsi saattaa kytkeä kiintymyskytkennän pois päältä: hän ei reagoi vanhemman tuloon eikä ota katsekontaktia. Lapsi on silloin kehittänyt suojamekanismin, jonka avulla hänen on helpompi selvitä ahdistuksesta. Usein tällainen "kiltteys" ja rauhallisuus tulkitaan aikuisen taholta positiiviseksi, koska lapsi on hoitajalleen helpompi. Lapsen sisäinen kokemus saattaa kuitenkin vastata suurta stressitilaa, ja erokokemuksen toistuessa ja pitkittyessä, lapsi saattaa masentua. Lapsi saattaa olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyisämpi päivisin ja yöt voivat muuttua levottomiksi, kun lapsi käsittelee päivällä kokemiaan asioita unissaan. Koska hän ei vielä pysty sanallisesti purkamaan kokemuksiaan, hän saattaa kokea unet erityisen voimakkaasti. Vierastaminen on yleensä olennainen osa eroahdistusta. Vierastaminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Se, miten lapsen vierastamiseen suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten kehitys etenee. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteensa ja että siihen vastataan. Lapsen pitää saada tuntea, että häntä ymmärretään ja lohdutetaan. Aina ei ole mahdollista hoitaa tilannetta lapsentahtisesti. Joskus vanhempien on palattava töihin ja jätettävä lapsi hoitoon kesken pahimman eroahdistusajan. - Silloin on tärkeää, että vanhempi suhtautuu luottavaisesti hoitajaan ja hoitopaikkaan. Jos vanhempi on epävarma, pelokas tai vihainen, lapsi aistii sen ja silloin hänen on vaikeampi luottaa vieraaseen hoitajaan. Lapset ovat erilaisia siinä, miten he suhtautuvat uusiin asioihin. Vanhemman kyky lukea lapsensa viestejä on erityisen tärkeää, jotta lapsi voi ”analysoida” kokemuksensa ja antaa sille riittävän merkityksen ja tulkinnan. Koska kiintymysjärjestelmä on kehittynyt lasta hoitavan ihmisen kanssa, vieraan syli ei lohduta niin hyvin kuin tutun. Lasta ei voi eikä pidäkään loputtomasti suojella ahdistukselta ja pettymyksiltä, mutta eroahdistusta voi kuitenkin helpottaa. Esimerkiksi erohetkiä ei kannata tahallaan pitkittää. Yksittäinen eroahdistustilanne voi kestää 10 sekuntia tai koko päivän. Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja mitä tutummat ja lapselle turvallisemmat hoitajat, sitä helpompi lapsen on sopeutua eroon. Jääkö vauvalle traumoja? Vauvalle voi jäädä traumoja, mutta tähän on erittäin vaikea vastata mitään kovin yksiselitteistä. 10 kk vanha on aivan eri tilanteessa kehityksessään kuin puolitoistavuotias mennessään päivähoitoon. Jos päiväkodissa ei ole mahdolista saada yhtä pysyvää hoitajaa. jonka syliin voi hakeutua aina kun pelottaa, lapsen sisäinen järkytys voi olla suurikin. Miten sitten me 1970-luvulla syntyneet olemme selvinneet – meidäthän vieroitettiin rinnasta parikuisina ja vietiin saman tien päiväkotiin? – Voin vain spekuloida, miten 1970-luvun sosiaalipoliittisten linjausten seuraukset vaikuttivat varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lasten kehitykseen. Periaatteessa voisi ajatella, että vauvat joutuivat itsenäistymään liian aikaisin ja sellainen voi aiheuttaa ongelmia tunteiden ilmaisussa. On myös spekulaatioita ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden, päihdeongelmien, väkivaltaisuuden ja erilaisten riippuvuuksien yhteydestä varhaisiin kokemuksiin, Tervo toteaa. Onneksi Tervo näkee valoa tunnelin päässä: vaikka elämän ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkittäviä perusturvallisuutemme ja itsetuntemuksemme kannalta, elämässä on kuitenkin monia korjaavien kokemusten paikkoja tai kriisitilanteita, jolloin kehityksen suunta saattaa muuttua. Esimerkiksi murrosikää kuvataan usein termillä ”toinen mahdollisuus”. Turvallisessa kiintymyssuhteessa on normaalia, että lapsi reagoi erotilanteisiin näkyvästi, eli hän uskaltaa protestoida. Toisin sanoen, jos lapsesi uskaltaa meuhkata sinulle, teillä on mitä luultavimmin hyvä suhde. Näin helpotat eroahdistusta: Eroahdistusta tuskin voi poistaa, mutta on ratkaisevaa, miten vanhempi toimii ja suhtautuu siihen. Ennakoi. Vauvojen ja pienten lasten mielenterveyden kannalta keskeinen tekijä on arkipäivän ennustettavuus. Jo vastasyntyneelle pitää kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tee pehmeä lasku päiväkotiin. Jätä lapsi aluksi vain lyhyeksi aikaa hoitoon, jolloin lapsi oppii, että tulet takaisin. Kerro lapsen kuullen hoitajalle lapsesta ja siitä kuinka lasta hoidetaan. On hyvä varata riittävästi aikaa lämmittelyyn uuden hoitajan kanssa, ennen kuin vanhempi lähtee pois. Omat tavarat, lelut, tutulta tuoksuva rätti tai valokuva vanhemmasta auttavat lasta muistamaan vanhempansa ja tuovat helpotusta ahdistukseen. Pyydä hoitajaa kertomaan lapselle vanhemmasta ja siitä missä vanhempi on Lapsella on hyvä olla vain yksi omahoitaja, jolloin lapsi tietää, kuka on hänen turvansa Sanoita lapsen tunnetta eli kerro lapselle, että hän tuli vihaiseksi tai surulliseksi. Lisää vielä, että enää ei ole mitään hätää. Lapsen reaktiota ei saa mitätöidä, eikä ole hyödyllistä yrittää sivuuttaa sitä esim. kiinnittämällä huomio johonkin toiseen asiaan. Älä venytä eroa lapsesta, jos ei ole pakko. (KaksPlus 01/2007)

hyvä juttu sulle kirjoitti:

Lapsesi on kokenut pitkittyneen eroahdistuksen ja itseään suojellakseen hän on painanut kiintymysnappulansa suhun off asentoon. Tilanne on ollut hänelle erittäin vaikea, jos hän käyttäytyy noin. Tuon ikäinen voi olla erossa vanhemmastaan vain yhden yön (psykologien mukaan). Ehkä selvin merkki eroahdistustilanteesta on lapsen protestointi vanhemman kadotessa näkyvistä. Ensin protestointi voi olla vihamielestä, kovaäänistä itkua. Jos se ei auta, suuttumusta seuraa suruvaihe. Silloin lapsi saattaa nyyhkyttää yksinään eikä suostu ottamaan lohdutusta vieraalta. Hän ei myöskään halua syödä eikä nuku hyvin. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta yhteinen tekijä on, että lopulta lapsi alistuu ja vetäytyy itseensä. Jos erokokemus pitkittyy, lapsi saattaa kytkeä kiintymyskytkennän pois päältä: hän ei reagoi vanhemman tuloon eikä ota katsekontaktia. Lapsi on silloin kehittänyt suojamekanismin, jonka avulla hänen on helpompi selvitä ahdistuksesta. Usein tällainen "kiltteys" ja rauhallisuus tulkitaan aikuisen taholta positiiviseksi, koska lapsi on hoitajalleen helpompi. Lapsen sisäinen kokemus saattaa kuitenkin vastata suurta stressitilaa, ja erokokemuksen toistuessa ja pitkittyessä, lapsi saattaa masentua. Lapsi saattaa olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyisämpi päivisin ja yöt voivat muuttua levottomiksi, kun lapsi käsittelee päivällä kokemiaan asioita unissaan. Koska hän ei vielä pysty sanallisesti purkamaan kokemuksiaan, hän saattaa kokea unet erityisen voimakkaasti. Vierastaminen on yleensä olennainen osa eroahdistusta. Vierastaminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Se, miten lapsen vierastamiseen suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten kehitys etenee. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteensa ja että siihen vastataan. Lapsen pitää saada tuntea, että häntä ymmärretään ja lohdutetaan. Aina ei ole mahdollista hoitaa tilannetta lapsentahtisesti. Joskus vanhempien on palattava töihin ja jätettävä lapsi hoitoon kesken pahimman eroahdistusajan. - Silloin on tärkeää, että vanhempi suhtautuu luottavaisesti hoitajaan ja hoitopaikkaan. Jos vanhempi on epävarma, pelokas tai vihainen, lapsi aistii sen ja silloin hänen on vaikeampi luottaa vieraaseen hoitajaan. Lapset ovat erilaisia siinä, miten he suhtautuvat uusiin asioihin. Vanhemman kyky lukea lapsensa viestejä on erityisen tärkeää, jotta lapsi voi ”analysoida” kokemuksensa ja antaa sille riittävän merkityksen ja tulkinnan. Koska kiintymysjärjestelmä on kehittynyt lasta hoitavan ihmisen kanssa, vieraan syli ei lohduta niin hyvin kuin tutun. Lasta ei voi eikä pidäkään loputtomasti suojella ahdistukselta ja pettymyksiltä, mutta eroahdistusta voi kuitenkin helpottaa. Esimerkiksi erohetkiä ei kannata tahallaan pitkittää. Yksittäinen eroahdistustilanne voi kestää 10 sekuntia tai koko päivän. Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja mitä tutummat ja lapselle turvallisemmat hoitajat, sitä helpompi lapsen on sopeutua eroon. Jääkö vauvalle traumoja? Vauvalle voi jäädä traumoja, mutta tähän on erittäin vaikea vastata mitään kovin yksiselitteistä. 10 kk vanha on aivan eri tilanteessa kehityksessään kuin puolitoistavuotias mennessään päivähoitoon. Jos päiväkodissa ei ole mahdolista saada yhtä pysyvää hoitajaa. jonka syliin voi hakeutua aina kun pelottaa, lapsen sisäinen järkytys voi olla suurikin. Miten sitten me 1970-luvulla syntyneet olemme selvinneet – meidäthän vieroitettiin rinnasta parikuisina ja vietiin saman tien päiväkotiin? – Voin vain spekuloida, miten 1970-luvun sosiaalipoliittisten linjausten seuraukset vaikuttivat varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lasten kehitykseen. Periaatteessa voisi ajatella, että vauvat joutuivat itsenäistymään liian aikaisin ja sellainen voi aiheuttaa ongelmia tunteiden ilmaisussa. On myös spekulaatioita ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden, päihdeongelmien, väkivaltaisuuden ja erilaisten riippuvuuksien yhteydestä varhaisiin kokemuksiin, Tervo toteaa. Onneksi Tervo näkee valoa tunnelin päässä: vaikka elämän ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkittäviä perusturvallisuutemme ja itsetuntemuksemme kannalta, elämässä on kuitenkin monia korjaavien kokemusten paikkoja tai kriisitilanteita, jolloin kehityksen suunta saattaa muuttua. Esimerkiksi murrosikää kuvataan usein termillä ”toinen mahdollisuus”. Turvallisessa kiintymyssuhteessa on normaalia, että lapsi reagoi erotilanteisiin näkyvästi, eli hän uskaltaa protestoida. Toisin sanoen, jos lapsesi uskaltaa meuhkata sinulle, teillä on mitä luultavimmin hyvä suhde. Näin helpotat eroahdistusta: Eroahdistusta tuskin voi poistaa, mutta on ratkaisevaa, miten vanhempi toimii ja suhtautuu siihen. Ennakoi. Vauvojen ja pienten lasten mielenterveyden kannalta keskeinen tekijä on arkipäivän ennustettavuus. Jo vastasyntyneelle pitää kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tee pehmeä lasku päiväkotiin. Jätä lapsi aluksi vain lyhyeksi aikaa hoitoon, jolloin lapsi oppii, että tulet takaisin. Kerro lapsen kuullen hoitajalle lapsesta ja siitä kuinka lasta hoidetaan. On hyvä varata riittävästi aikaa lämmittelyyn uuden hoitajan kanssa, ennen kuin vanhempi lähtee pois. Omat tavarat, lelut, tutulta tuoksuva rätti tai valokuva vanhemmasta auttavat lasta muistamaan vanhempansa ja tuovat helpotusta ahdistukseen. Pyydä hoitajaa kertomaan lapselle vanhemmasta ja siitä missä vanhempi on Lapsella on hyvä olla vain yksi omahoitaja, jolloin lapsi tietää, kuka on hänen turvansa Sanoita lapsen tunnetta eli kerro lapselle, että hän tuli vihaiseksi tai surulliseksi. Lisää vielä, että enää ei ole mitään hätää. Lapsen reaktiota ei saa mitätöidä, eikä ole hyödyllistä yrittää sivuuttaa sitä esim. kiinnittämällä huomio johonkin toiseen asiaan. Älä venytä eroa lapsesta, jos ei ole pakko. (KaksPlus 01/2007)

Lue lisää

Kiitos kaikille vastauksista. Luulenpa kuitenkin, että erittäin lyhyiden päiväunien vuoksi sekä tietenkin eroahdistuksen vuoksi lapseni oli hämillään eilen. Tänään on ollut aivan oma itsensä jo: erittäin iloinen ja räväkkä sekä tietenkin mahdollisimman paljon pahanteossa (ts. kiipeilee paikkoihin, joihin ei saisi):). Olin lukenut tuon jutun aiemminkin, mutta mielestäni tällaiset "lapsesi saa traumoja kahdesta yöstä ja vetäytyy kuoreensa, koska ei ole kaksi vuotias" - on hieman liioittelua ;). Enemmän olin huolissani siitä MPR rokotteesta ja mahdollisista vaikutuksista, kun siitä nyt on kovasti keskustelua käyty ja itse en taas luota niinkään lääkkeiden vaikutuksiin - mummon hoitoon kyllä. Lapseni on ollut aiemminkin ilman tällaisia vaikutuksia yötä mummolla yön tai kaksi - aika harvoin kuitenkin, joten täydellisten äitien ei tarvitse hermostua nyt :). No, mutta onnellinen olen, ettei ollutkaan kyse kuin hämmennyksestä ja väsymyksestä sunnuntaina. Ja olen aidosti kiitollinen kaikille vastaamaan vaivautuneille. Tämän nyt haluaisin kuitenkin vielä sanoa, kun joku siteerasi suoraan lehtiartikkelin aiheesta, että en luottaisi täysin ilman omaa ajattelua lehtiartikkeleihin, vaikka maailman arvostetuin psykologi jutun laatisi. Eiköhän jokainen lapsi ole tarpeiltaan hieman erilainen ja jokainen normaali äiti varmasti tekee kaikkensa lapsiensa puolesta joutui sitten heti äitiysloman jälkeen töihin tai ei tai antaa lastaan mummoille yökylään silloin tällöin yöksi tai pariksi (oli sitten lapsi kuinka "kriittisessä" iässä tahansa). En kuitenkaan tuomitse niitä äitejä, jotka eivät anna. Minun näkemys on kuitenkin se, että lapseni rikastuttaa mummojen elämää ja päinvastoin. Pitkän välimatkan vuoksi taas päiväkyläilyt eivät onnistu. Mutta jokainen tehköön tyylillään. Pakko muuten sanoa, että tunnen kaksi psykiatria ja molempien lapsista löytyy aivan todettua mielenvikaisuutta (ei synnynnäistä), joten en usko kirjojen oppeihin sokeasti. Itse panikoin usein hyvin herkästi pieniä asioita, mutta olen nyt vain sellainen. Tuo juttu kaksplus lehdestä on asiallinen ja hyvä, mutta terve järjenkäyttö on myös sallittua. Haluaisin todella kuulla onko jonkun 1,5 vuotias vetäytynyt kuoreensa traumaattisesti 2 yön yökyläilyn jälkeen tutussa ja rakkaassa paikassa, kun äiti ei ole ollut paikalla?! Kiukuttelua tietenkin varmasti esiintyy, mutta aika hurjalta kuullostaa, jos joku todella on ollut niin shokissa. Onneksi oma pieneni ei ollut :). Hyvää kevättä kaikille.

aloittaja kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Luulenpa kuitenkin, että erittäin lyhyiden päiväunien vuoksi sekä tietenkin eroahdistuksen vuoksi lapseni oli hämillään eilen. Tänään on ollut aivan oma itsensä jo: erittäin iloinen ja räväkkä sekä tietenkin mahdollisimman paljon pahanteossa (ts. kiipeilee paikkoihin, joihin ei saisi):). Olin lukenut tuon jutun aiemminkin, mutta mielestäni tällaiset "lapsesi saa traumoja kahdesta yöstä ja vetäytyy kuoreensa, koska ei ole kaksi vuotias" - on hieman liioittelua ;). Enemmän olin huolissani siitä MPR rokotteesta ja mahdollisista vaikutuksista, kun siitä nyt on kovasti keskustelua käyty ja itse en taas luota niinkään lääkkeiden vaikutuksiin - mummon hoitoon kyllä. Lapseni on ollut aiemminkin ilman tällaisia vaikutuksia yötä mummolla yön tai kaksi - aika harvoin kuitenkin, joten täydellisten äitien ei tarvitse hermostua nyt :). No, mutta onnellinen olen, ettei ollutkaan kyse kuin hämmennyksestä ja väsymyksestä sunnuntaina. Ja olen aidosti kiitollinen kaikille vastaamaan vaivautuneille. Tämän nyt haluaisin kuitenkin vielä sanoa, kun joku siteerasi suoraan lehtiartikkelin aiheesta, että en luottaisi täysin ilman omaa ajattelua lehtiartikkeleihin, vaikka maailman arvostetuin psykologi jutun laatisi. Eiköhän jokainen lapsi ole tarpeiltaan hieman erilainen ja jokainen normaali äiti varmasti tekee kaikkensa lapsiensa puolesta joutui sitten heti äitiysloman jälkeen töihin tai ei tai antaa lastaan mummoille yökylään silloin tällöin yöksi tai pariksi (oli sitten lapsi kuinka "kriittisessä" iässä tahansa). En kuitenkaan tuomitse niitä äitejä, jotka eivät anna. Minun näkemys on kuitenkin se, että lapseni rikastuttaa mummojen elämää ja päinvastoin. Pitkän välimatkan vuoksi taas päiväkyläilyt eivät onnistu. Mutta jokainen tehköön tyylillään. Pakko muuten sanoa, että tunnen kaksi psykiatria ja molempien lapsista löytyy aivan todettua mielenvikaisuutta (ei synnynnäistä), joten en usko kirjojen oppeihin sokeasti. Itse panikoin usein hyvin herkästi pieniä asioita, mutta olen nyt vain sellainen. Tuo juttu kaksplus lehdestä on asiallinen ja hyvä, mutta terve järjenkäyttö on myös sallittua. Haluaisin todella kuulla onko jonkun 1,5 vuotias vetäytynyt kuoreensa traumaattisesti 2 yön yökyläilyn jälkeen tutussa ja rakkaassa paikassa, kun äiti ei ole ollut paikalla?! Kiukuttelua tietenkin varmasti esiintyy, mutta aika hurjalta kuullostaa, jos joku todella on ollut niin shokissa. Onneksi oma pieneni ei ollut :). Hyvää kevättä kaikille.

Lue lisää

meillä on neljä lasta ja nuorimmaisemme 2,5 vuotias oli isovanhemmillaan (joiden kanssa olemme paljon tekemisissä) hoidossa lapinmatkamme (5 päivää, 4 yötä) ajan. Ei tullu mieleenkään odottaa ongelmia, koska isovanhemmat ovat tuttuja, turvallisia ja rakkaita. Tyttäremme on myös aiemmin ollut päiväsaikaan heillä hoidossa. Mutta kuinka kävikään! Hoidossa olo oli mummin mukaan mennyt hyvin, mutta kun haimme tytärtämme kotiin, hän ei tuntenut meitä! Tuijotti vain häkeltyneenä ihan kuin olisimme vento vieraita ja kun yritimme lähelle tyttö takertui mummin kaulaan itkien hysteerisesti! Hän vierasti meitä aivan hullun lailla. Arvaa tuntuiko ahdistavalta :( En minäkään ennen uskonut siihen sääntöön; yksivuotias voi olla yhden yön erossa vanhemmistaan, kaksivuotias kaksi, kolmevuotias kolme jne. Nyt sain kokea kantapään kautta, että ei ne äiti ja isä niin korvaamattomia olekaan! Alkuun tyttö oli kotona vaisu, sulkeutunut, pelkäsi ilmeisesti että hänet "hylätään" jälleen. Myöhemmin sitten tuli mieletön takertumisvaihe... Joten kyllä tuo oireilu todennäköisemmin johtuu poissaolostanne. MPR:llä ei sen kanssa ole mitään tekemistä!

aloittaja kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Luulenpa kuitenkin, että erittäin lyhyiden päiväunien vuoksi sekä tietenkin eroahdistuksen vuoksi lapseni oli hämillään eilen. Tänään on ollut aivan oma itsensä jo: erittäin iloinen ja räväkkä sekä tietenkin mahdollisimman paljon pahanteossa (ts. kiipeilee paikkoihin, joihin ei saisi):). Olin lukenut tuon jutun aiemminkin, mutta mielestäni tällaiset "lapsesi saa traumoja kahdesta yöstä ja vetäytyy kuoreensa, koska ei ole kaksi vuotias" - on hieman liioittelua ;). Enemmän olin huolissani siitä MPR rokotteesta ja mahdollisista vaikutuksista, kun siitä nyt on kovasti keskustelua käyty ja itse en taas luota niinkään lääkkeiden vaikutuksiin - mummon hoitoon kyllä. Lapseni on ollut aiemminkin ilman tällaisia vaikutuksia yötä mummolla yön tai kaksi - aika harvoin kuitenkin, joten täydellisten äitien ei tarvitse hermostua nyt :). No, mutta onnellinen olen, ettei ollutkaan kyse kuin hämmennyksestä ja väsymyksestä sunnuntaina. Ja olen aidosti kiitollinen kaikille vastaamaan vaivautuneille. Tämän nyt haluaisin kuitenkin vielä sanoa, kun joku siteerasi suoraan lehtiartikkelin aiheesta, että en luottaisi täysin ilman omaa ajattelua lehtiartikkeleihin, vaikka maailman arvostetuin psykologi jutun laatisi. Eiköhän jokainen lapsi ole tarpeiltaan hieman erilainen ja jokainen normaali äiti varmasti tekee kaikkensa lapsiensa puolesta joutui sitten heti äitiysloman jälkeen töihin tai ei tai antaa lastaan mummoille yökylään silloin tällöin yöksi tai pariksi (oli sitten lapsi kuinka "kriittisessä" iässä tahansa). En kuitenkaan tuomitse niitä äitejä, jotka eivät anna. Minun näkemys on kuitenkin se, että lapseni rikastuttaa mummojen elämää ja päinvastoin. Pitkän välimatkan vuoksi taas päiväkyläilyt eivät onnistu. Mutta jokainen tehköön tyylillään. Pakko muuten sanoa, että tunnen kaksi psykiatria ja molempien lapsista löytyy aivan todettua mielenvikaisuutta (ei synnynnäistä), joten en usko kirjojen oppeihin sokeasti. Itse panikoin usein hyvin herkästi pieniä asioita, mutta olen nyt vain sellainen. Tuo juttu kaksplus lehdestä on asiallinen ja hyvä, mutta terve järjenkäyttö on myös sallittua. Haluaisin todella kuulla onko jonkun 1,5 vuotias vetäytynyt kuoreensa traumaattisesti 2 yön yökyläilyn jälkeen tutussa ja rakkaassa paikassa, kun äiti ei ole ollut paikalla?! Kiukuttelua tietenkin varmasti esiintyy, mutta aika hurjalta kuullostaa, jos joku todella on ollut niin shokissa. Onneksi oma pieneni ei ollut :). Hyvää kevättä kaikille.

Lue lisää

2 viikkoa kun vanhemmat kävivät häämatkallaan. Pienempi silloin alle 1 1/2-vuotias. Erittäin luottavainen ja avoin kaveri edelleen, ei silloinkaan itkenyt äidin perään, eroa varmaan helpotti isosisko mutta tottakai tuttu paikka ja tutut, luotettavat ihmiset vaikutti myös. Ei todellakaan ollut pojalla mitään ongelmia, ei silloin eikä myöhemmin. Nyt kohta 4-vuotias rämäpää, avoin, luottavainen ja edelleen mielellään jää meille yökylään. Milloin yöksi, milloin pidemmäksi aikaa - ilman ongelmia! Ja oli viikon meidän kanssa talvilomalla - ilman vanhempia ja ilman siskoa viime talvena. voi että oli tärkeänä kun pääsi vaarin kanssa kalaan ja saunaan "miesten kesken". Paljon oli vanhemmille kerrotaavaa loman jälkeen mutta melkein samantien kysyi että saako tulla mummin viereen sitten taas nukkumaan ;)

olivat kirjoitti:

2 viikkoa kun vanhemmat kävivät häämatkallaan. Pienempi silloin alle 1 1/2-vuotias. Erittäin luottavainen ja avoin kaveri edelleen, ei silloinkaan itkenyt äidin perään, eroa varmaan helpotti isosisko mutta tottakai tuttu paikka ja tutut, luotettavat ihmiset vaikutti myös. Ei todellakaan ollut pojalla mitään ongelmia, ei silloin eikä myöhemmin. Nyt kohta 4-vuotias rämäpää, avoin, luottavainen ja edelleen mielellään jää meille yökylään. Milloin yöksi, milloin pidemmäksi aikaa - ilman ongelmia! Ja oli viikon meidän kanssa talvilomalla - ilman vanhempia ja ilman siskoa viime talvena. voi että oli tärkeänä kun pääsi vaarin kanssa kalaan ja saunaan "miesten kesken". Paljon oli vanhemmille kerrotaavaa loman jälkeen mutta melkein samantien kysyi että saako tulla mummin viereen sitten taas nukkumaan ;)

Lue lisää

myös olemme mekin menossa.. Itsekin panikoin ja olen jo matkaa perumassa, koska en tieä pystynkö sittenkään jättämään lastani mummolaan hoitoon. Olemme siis menossa kolmeksi yöksi ulkomaille, ja tyttömme on tuolloin reilun 1v.
Mutta luotan täysin hoitajiin ja siihen että lapsi pärjää hienosti ja tykkää olla hoidossa. Mutta silti tuntuu kamalalta, että jos hän sittenkin "unohtaa" äitinsä, ja vierastaa yms....

häämatkalle kirjoitti:

myös olemme mekin menossa.. Itsekin panikoin ja olen jo matkaa perumassa, koska en tieä pystynkö sittenkään jättämään lastani mummolaan hoitoon. Olemme siis menossa kolmeksi yöksi ulkomaille, ja tyttömme on tuolloin reilun 1v.
Mutta luotan täysin hoitajiin ja siihen että lapsi pärjää hienosti ja tykkää olla hoidossa. Mutta silti tuntuu kamalalta, että jos hän sittenkin "unohtaa" äitinsä, ja vierastaa yms....

Lue lisää

älä kuuntele täällä syyllistäviä ja kauhujuttuja. Mene vaan, ei se lapsi sinua unohda tai saa sen suurempia traumoja!!!

.... kirjoitti:

älä kuuntele täällä syyllistäviä ja kauhujuttuja. Mene vaan, ei se lapsi sinua unohda tai saa sen suurempia traumoja!!!

Itse jouduin vauvana sairaalaan eroon äidistä. Minulla on pahoja ongelmia kiintymisen kanssa ja tunteiden.
Pienelle vauvalle 10 päivää on liikaa.

Kirjoitin tuossa myöhemmin, että mitään ongelmia ei enää ole ja että tekstistäni sai kyllä vähän väärän käsityksen -- En todellakaan usko, että 1,5 vuotiaalle 2 yötä erossa äidistä silloin tällöin rakkaalla tutulla ihmisellä, kuten mummolla, on mitenkään vahingollista. Lapseni voi oikein hyvin jo ma iltana ja on oma iloinen/vilkas/avoin itsensä ;). Enemmän olinkin huolissani tuosta MPR rokotteesta. Nyt siis puhun muutaman yön puolesta - en neljän, viiden tai viikon - itse en pystyisi lastani pitkäksi aikaa jättämään.

Olen hyvin tunnollinen ihminen ja rakastan lastani yli kaiken. Olen tullut mieheni kanssa toimeen lapsemme ehdoilla kaukana, kaukana sukulaisista ja tukiverkostoista. Kuitenkin meillä on välillä mahdollisuus vierailla (joskus viikonloppuisin/lomilla) pitempiä aikoja molemmissa mummoloissa, ja tällöin joskus harvoin jätämme tyttöämme yöksi tai kahdeksi, jotta saamme myös sitä laatuaikaa toisillemme.

Ei ole ongelmia enää tunneyhteyden kanssa ja kuten aiemmin onneksi sain todeta, tyttöni oli väsynyt ja tietenkin hieman hämillään, kun tuli kotiin. Mutta, ei traumoja, eikä mitään hirveitä reaktioita. Uskon näiden harvoin tehtyjen vierailuiden rikastuttavan myös tyttäreni elämää. Hän jää oikein mielellään mummojen luo ja itseasiassa nukkuu aina pinnasängyssä mummon huoneessa, kun kyläilemme, vaikka olemme miehemme kanssa paikalla. Kukin kuitenkin tyylillään saa täällä elellä ja kasvattaa lapsiaan. Rakastan omaa äitiäni ja itseasiassa myös anoppiani ja täten koen myös olevani siinä mielessä etuoikeutettu, että voin luottaa heidän erinomaiseen lapsenhoitoon ja tarvittaessa toisivat lapseni kotiin myös. IArvostan myös mieheni kanssa harvoin saatuja kahdenkeskeisiä tuokioita ja pitää kyllä sanoa, että minusta on aika traumaattista ajatella, että kahdessa päivässä tyttäreni loitontuisi minusta :).

Onneksi mitään loitonnusta tai sisäänpäin kääntymistä ei käynyt - enkä niin usko kenellekkään oikeasti käyvän.

Eli ei traumoja, ei hämmennyksiä (muutama tunti). Tyttö ei ole sisäänpäin kääntynyt, loukkaantunut tai loitontunut minusta. Eli vierailut jatkuu, mutta seuraava kahdenkeskeinen hetki meillä on tiedossa syyskuussa - toki käymme perheenä mummolassa aiemmin monesti, etenkin kun kesäkin tulee :). Hyvää kesää kaikille ja järki käteen näiden rokotteiden ja yökyläilyiden suhteen puolin ja toisin. Itse yritän olla myös järkevämpi, mutta mukavahan täällä on vaihtaa ajatuksia :).