Oletteko AINA

tunteneeni vihaa, kun minua aliarvostettiin, sanallisesti ja tuntemani perusteella, minun mielestäni, vihattiin. Työtäni, jonka tein esimerkillisesti ei arvostettu, vaan muut, persoonakohtaiset asiat tulivat ensisijaisiksi.
.
.

Minä en ole pyhimys, tunsin vihaa, mutta nyt onneksi olen siitä päässyt. Minä olen vain ihminen.
.
.

nyt olemaan onnellinen. Vihaaki tunnen, kun tarkottaa ja tekee hyvää, saaki pahaa osakseen, se viiltää kuin ruoska kasvoihin, silloin tunnen vihaa.
NYT tuntuu ettei kärsimyksellä koskaan ole loppua!
On ollut joskus pieniä onnellisiakin aikoja, mutta nyt on liian paljon, liian monta vuotta ollut kärsimystä, en enään jaksa.
Tunnen vihaa elämää kohtaan.
Silloin tällöin tulee pieni pilke ja lohtu menneisyydesstä, eräs äiti hahmo , kun olin pieni , sanoi "kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin", se antaa hitusen toivoa, pienen pienen pilkahduksen valoisammasta elämästä, ainaki vilauksen.
On kuitenkin mukava lukea noin positiivisia kirjoituksia, voi uneksia, että jollakin on kuitenkin paremmin.

tunnustan kirjoitti:

tunteneeni vihaa, kun minua aliarvostettiin, sanallisesti ja tuntemani perusteella, minun mielestäni, vihattiin. Työtäni, jonka tein esimerkillisesti ei arvostettu, vaan muut, persoonakohtaiset asiat tulivat ensisijaisiksi.
.
.

Minä en ole pyhimys, tunsin vihaa, mutta nyt onneksi olen siitä päässyt. Minä olen vain ihminen.
.
.

Lue lisää

mutten silti suostu vihaamaan ketään. Ehkä kysymys on vain sanojen merkityksistä, mutta omassa mielessäni siinä on suuri ero.

Olen päättänyt jo kauan sitten, että työpaikalla minun pitää yrittää tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa niin, että saadaan työasiat hoidettua. Yksityisesti ei tarvitse seurustella tai edes jutella työtovereiden kanssa, ellen halua. Jos joku mököttää tai käyttäytyy huonosti, hän saa minun puolestani tehdä niin, mutta yleisesti ottaen pyrin itse noudattamaan hyviä tapoja. Kaikkien työvuosien aikana olen suuttunut tasan kaksi kertaa ja järjestökuvioissa kerran. Silloin sanoin tosi tiukasti ja jämäkästi, mitä ajattelin, kerran päästin oikein kunnolla höyryt ulos niin että itsekin vähän pelästyin. Tilanne muuttui paremmaksi ja jotkut nauroivat jälkikäteen, että minun pitäisi suuttua useammin. Jos "syylliset" eivät osanneet pyytää anteeksi, he yrittivät pitkään muulla tapaa hyvitellä minua. (Se nauratti salaa mielessäni.)

10 vuoden ajan pelkäsin aina välillä, että saattaisin jonain päivänä hermostua tosissani, jos yksi tj:n avovaimo jatkaisi työasioihini puuttumista ja monenlaista ärsyttämistä. Yhden tj:n matkan aikana tapahtuneen "välikohtauksen" jälkeen, kun olin kieltäytynyt selvittämästä omiin työasioihini liittyviä asioita, muka omaa laiminlyöntiäni, ko. rouvan kanssa ja sanonut, ettei asia kuulu hänelle, mietin asioita koko viikonlopun ajan kotona ja luulin saavani potkut, kun tj. palaa paikalle. Kysymys oli vakavasta asiasta. Otin sen esille heti, kun tj. poikkesi aamulla työpöytäni ääreen avokonttorissa. Ajattelin, että selvittelisimme asiaa hänen huoneessaan kahden. Hän jatkoi keskustelua työpöytäni ääressä ja ko. rouva yritti kolme kertaa äänekkäästi tulla puuttumaan asiaan. Kolmannella kertaa tj. käski kuuluvalla ja vihaisella äänellä rouvan vaikenemaan ja istumaan oman työpöytänsä ääreen. Asiat selvisivät, ja sen jälkeen sain jatkossa tehdä rauhassa töitäni. Mielessä käväisi vähän sääliäkin ko. rouvaa kohtaan. Olin tyytyväinen ja osin hämmästynyt oikeudenmukaisesta lopputuloksesta, enkä halunnut heikentää työpaikan ilmapiiriä keskustelemalla aiheesta enempää muiden kanssa, vaikka monet kuulivat ainakin osan tapahtumasta.

Voisin kertoa muitakin esimerkkejä, mutta perusajatuksena on uskoni siihen, että elämä kantaa ja asiat selviävät ainakin jollain tapaa, ellen itse ihan kokonaan laita hanskoja naulaan. Mielessäni voi käväistä monenlaisia negatiivisia tunteita joitain ihmisiä kohtaan, mutta yritän siirtää ne sivuun ja hoitaa vain omaa reviiriäni niin hyvin kuin osaan. Iloitsen, jos työpaikalla on mukavia ihmisiä ja olen erityisen tyytyväinen, jos yhden kanssa on niin luottavaiset välit, että voin purkaa harmistumisia tai puhua joskus yksityisasioistakin hänen kanssaan. Se vähentää painetta rasittaa omia läheisiäni työasioihin liittyvien paineiden purkamisella. Ellei olisi ketään kenen kanssa puhua, paineet voisivat joskus käydä sietämättömiksi.

Työpaikkakiusaaminen on kamala asia ja siitä pitää päästä keskustelemaan jossain. Ellei kukaan muu auta, ehkä työterveyshoitaja tai -lääkäri voisi auttaa tai ainakin kuunnella. Joskus auttaa se, jos uskaltaa ja jaksaa ottaa asian esille, kun huomaa joutuneensa kiusauksen kohteeksi. Kiusaajat ovat yleensä itse heikkoja ihmisiä. Joskus ei auta muu kuin jatkaa matkaansa toiseen suuntaan. Vaikka tuntuisi ettei ole muita vaihtoehtoja, asiat yleensä järjestyvät jollain tapaa eikä mielenterveyttään pitäisi uhrata työpaikan vuoksi. - Ilkeät, pahantahtoiset, alhaisesti toimivat ihmiset eivät ole edes vihaamisen arvoisia.

mä en pysty kirjoitti:

nyt olemaan onnellinen. Vihaaki tunnen, kun tarkottaa ja tekee hyvää, saaki pahaa osakseen, se viiltää kuin ruoska kasvoihin, silloin tunnen vihaa.
NYT tuntuu ettei kärsimyksellä koskaan ole loppua!
On ollut joskus pieniä onnellisiakin aikoja, mutta nyt on liian paljon, liian monta vuotta ollut kärsimystä, en enään jaksa.
Tunnen vihaa elämää kohtaan.
Silloin tällöin tulee pieni pilke ja lohtu menneisyydesstä, eräs äiti hahmo , kun olin pieni , sanoi "kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin", se antaa hitusen toivoa, pienen pienen pilkahduksen valoisammasta elämästä, ainaki vilauksen.
On kuitenkin mukava lukea noin positiivisia kirjoituksia, voi uneksia, että jollakin on kuitenkin paremmin.

Lue lisää

vielä hämmästyt, miten jostain löytyy merkillisellä tavalla apu juuri silloin, kun voimasi tuntuvat olevan ihan lopussa. Niin minulle on käynyt useita kertoja elämäni aikana. Uskon, että elämä kantaa - kaikesta huolimatta. Toivon, että löydät vielä jostain voimia jatkaa "taisteluasi" oman elämäsi puolesta. Jonain päivänä varmaan helpottaa.

Kun kerran kauan sitten luulin, etteivät omat voimani enää riittäisi ja romahtaisin taakkani alle, sain lottovoiton, joka oli tarkalleen tarvitsemani summan suuruinen. Se ratkaisi suurimmat taloudelliset ongelmani, vaikkei jättänytkään pelivaraa. Kun asiat helpottuivat yhdeltä suunnalta, se vapautti voimia jatkaa muiden asioiden kanssa kamppailemista. - Jälkikäteen ajetellessa olisin keksinyt monia muita ratkaisuja ongelmaani, mutta juuri silloin se tuntui päälle kaatuvalta vuorelta.

Meirikki osasi mielestäni vastata sinulle viisaasti. Minulla ei ole neuvoja tarjota sinulle, mutta lähetän mielessäni hyviä toivotuksia. Toivon parempaa huomista sinulle, voimia ja jaksamista sekä avun löytymistä jostain, vaikka ihan yllättävästä suunnasta, odottamatta.

Vihantunteesta tekee mieleni vielä mainita, etten todellakaan koe vihaavani ketään. Rakkauden täydellisen katoamisen tiedän mahdolliseksi, ja sen edessä olen voimaton. Minusta on surullista ja vähän kammottavaakin, miten ennen tärkeästä rakkaasta ihmisestä voi sen kuuluisan viimeisen pisaran jälkeen tulla täysin yhdentekevä ja vieras. Ihminen, jolla ei ole mielessäni yhtään sen suurempaa merkitystä kuin kenellä tahansa vieraalla ihmisellä. Kaksi rakasta olen sillä tapaa menettänyt, vaikka tapaamiset ja puhelinyhteys jatkuivat tapahtuman jälkeen. Tuntuu kummalliselta, etteivät edes aemmin rakkaan ja tärkeän ihmisen vastoinkäymiset ja koettelemukset ihan oikeasti kosketa enää. Vihan sijasta sisälläni tuntuu olevan sillä paikalla täydellinen tyhjyys. Huomasin, ettei lähes 50 vuotta kestänyttä rakkautta voi sen kuoleman jälkeen enää herättää uudelleen henkiin, vaikka luulen itsekin haluavani. Vähän lohduttaa se, että yritin varoittaa ko. ihmistä useita kertoja etukäteen tietämästäni vaarasta. Toisessa tapauksessa huomasin ihmisen kuoleman vapauttaneet kauniit ja rakastavat muistot mielessäni. Iloitsen siitä.

Elämää kuukuu niin viha, rakkaus, kateus, ahneus jne.
Kaikki kuoleman synnit on olemassa ihmis mielessä.
Kaikilla on neljä varmasti. ne täytyy vain ohjastaa oikein.
jos ihminen ei tunne mitään niin sehän on käyränä viivaa. kuollut henkisesti.
Sydän käyrä kun on viivaa niin vuorenvarmasti on kuollut.

tutkinut asiaa kirjoitti:

Elämää kuukuu niin viha, rakkaus, kateus, ahneus jne.
Kaikki kuoleman synnit on olemassa ihmis mielessä.
Kaikilla on neljä varmasti. ne täytyy vain ohjastaa oikein.
jos ihminen ei tunne mitään niin sehän on käyränä viivaa. kuollut henkisesti.
Sydän käyrä kun on viivaa niin vuorenvarmasti on kuollut.

Lue lisää

40 v. sitten, niin tunsin mieletöntä vihaa häntä kohtaan ja toivoin hänelle kaikkea pahaa, silti myös rakastin häntä.
Kymmenen vuotta sitten kuulin hänen kuolleen liikalihavuuteen ja itkut tuli sillä tunteita oli vieläkin.

Kiitä viisaista sanoistanne.
Huomaan nyt, vihani kohdistui itseeni, kun en ymmärrä miksi kaikki menee niin kuin menee.
Olen varma että " aurinko paistaa vielä risukasaankin"
Tuhannet kiitokset
En vihaa ketään, olen pettynyt itseni kykyihin hallita elämää.
Kohdalleni on vain sattunut paljon pitkäaikaista murhetta, useammalta taholta.
Ymmärrän kaiken olevan loppujen lopuksi ohimenevää.
Kirjoitin runon aiheesta ( kirjallisuus ja novellit - Runot ) "Mummi eksykksissä". ( nim. Kaztrin ) Siinä pienen pieni kooste elämästäni.