Ajattelin laittaa omia ajatuksiani tälle palstalle, käyn täällä koska tämä on ainoa paikka , missä minä voin lukea bi-ihmisten ajatuksia. Itse olen 39-vuotias nainen, parisuhteessa, pari lasta, siis täysin standardiperhe.
Muistan, että olen jo lapsena ollut ihastunut naisiin, siis en tyttöihin, vaan naisiin, ihastuksen kohde oli mielestäni ihana, sukat pyöri jalassa kun näin ihastukseni. Olen ollut myös rakastunut miehiinkin, mutta aina minua on kiihottanut esim. pornossa nimenomaan nainen, jotenkin samaistun naiseen, ja ihailen kovasti kaunista vartaloa ym.
Nyt olen tilanteessa , että olen korviani myöten rakastunut pari vuotta nuorempaan naiseen, hänkin "ihan tavallinen perheenäiti". Olemme hiukan tekemisissä töiden kautta toistemme kanssa. En voi ymmärtää miten voin ihastua näin voimakkaasti.. Hän ei tiedä luojan kiitos asiasta , kerran vain yhdessä tapaamisessa hän jäin katsomaan minua tosi pitkään..ja yleensä hän menee hiukan hämilleen kun keskustellaan. Siis pelkään, että hän on huomannut jotain, tuskin kuitenkaan, ehkä minusta vain tuntuu siltä.
Monesti kun puhutaan biseksuaalisuudesta, oletetaan, että esim. naiselle kelpaa ihan kuka vaan nainen, kunhan on bi. Itse olen ihastunut vain ja ainoastaan tähän ihanaan naiseen..
Asun pienessä kaupungissa ja tämä elämäni on niin "tavallista" enkä ehkä uskalla mitään irtiottoja tehdä, elämäni on ihan onnellista, sanoisin. Harmittaa vaan , kun tämä minun "toinen puoleni" jää tässä elämässä kaikkea vaille, itse hyväksyn tämä bi-puolen itsessäni, en vain voisi vielä ainakaan kertoa siitä muille. Uskon, että olen syntynyt biseksuaaliksi ja sellaisena tulen pysymään. Mutta se kaipuu edes kerran saada rakkautta naiselta jää varmasti kokematta...
Haluaisin ajatuksia muilta bi-ihmisiltä, miten te toteuttatte itseänne, oletteko niin onnellisessa asemassa, että olette joskus kokeneet todellisen suhteen samaa sukupuolta olevan kanssa, vaikka esim. olette heterosuhteessa, miten minun pitäisi menetellä?
Toivottavasti myös oman ikäiseni ja vanhemmat ihmiset vastailisi.
Perheenäidin ajatuksia
68
7756
Vastaukset
- 46-vuotiaalta
Oli pakko vastata, kun tarinasi kolahti niin kovaa. Tunnut hengenheimolaiselta. Olen juuri sen verran sinua vanhempi, että olen ehtinyt jo toteuttaakin itseäni - molempia puoliani. Olen onnellisesti naimisissa, kahden lapsen äiti. Hyväksyn biseksuaalisuuteni. En kuitenkaan avoimesti toitota sitä muille. Mieheni ei halua tietää yksityiskohtia naissuhteistani, mutta sallii minulle lesbisenkin puolen toteuttamisen, kun vain pidän huolen siitä, että en jätä perhettäni naisen takia. Minulla on ollut muutama ihana, kaunis, hellä, intohimoinen suhde, mutta liian usein ongelmaksi muodostuu se, että nainen ei kuitenkaan halua ymmärtää, että en halua jättää perhettäni, joten voimme tavata harvemmin kuin monet haluaisivat. Tietysti olisi niin loistavaa, jos voisi löytää vastaavanlaisen naisen kuin itsekin olen, eli siis naimisissa olevan bi-naisen, joka ei halua jättää perhettään ja pystyy elämään tasapainoisesti polyamorisessa suhteessa.
Kysyt, miten sinun pitäisi menetellä. Siihen ei voi vastata tuntematta sinua ja suhdettasi miehesi kanssa. Sen voin kuitenkin sanoa, että etene rauhallisesti, älä tuhoa mitään arvokasta ja korvaamatonta. Oletko hyvä neuvottelemaan? Ymmärtääkö miehesi biseksuaalisuutta? Onko hän omistushaluinen, mustasukkainen? Ole varovainen, mutta uskalla elää :-)- 30-vuotias
Kiitos kirjoituksestasi, siitä tuli sellainen olo, että minullakin on vielä tulevaisuus, jossa olen kokonainen. :-) Tapaukseni on melko samankaltainen ap:n kanssa, erotuksena vain ikä.
- erilaisia
Helpointa olisi elää arkea miehen kanssa ja toteuttaa itseänsä seksuaalisesti naisen kanssa. Oma suuntautumiseni vain on kallellaan enempi naisiin päin, vaikka miehet muutoin mukavia ovatkin. Voisi olla vaikeaa olla suhteessa naiseen, jolla on jo perhe, koska itselle se perhe on nimenomaan joko nainen tai mies.
- delilah71
rakastua avion rikkojaan mäkään,samallalailla ajttelevaa naista mäkin haen. toiveissa olisi semmoinen perheenäiti joka on naimisissa tyytyväisnä kuin mäkin mutta naisen kosetusta,rakkautta vailla.yhdessä jakasimme yhteiset hetket,molemmat kunnioittasi toisen parisuhdettakin,kummallakin miehet jotka ymmärtää tämän naisen kaipuupuolen,,,,,mutta mistä tämmösen naisen löytää ??????
- annansilmä
löytää juuri samanlaisesti ajatteleva perheellinen nainen.ainakin mun kohdalle sattuu vaan aina jotain häikkää. kokemusta mulla on kolmesta naisesta.olen hieman päälle kolmenkymmenen ja perheenäiti,naimisissa hyvän ja ymmä'rtävän miehen kanssa,mutta se naisen kaipuu on ajanut mun suhteisiin naisen kanssa.mies tietää kaikista menneistä suhteistani. kaikki naiset,ne kolme ovat olleet naimisissa kuten minäkin sattumaa,mutta kuitenin. ensimmäinen nainen oli pelkkä kokeilija joka palasi miehensä luo reilun puolen vuoden suhteemme jälkeen, toinen nainen oli pirun mustis mun tekemisistä ja kaikesta,mua ahdisti ja lopetin sen suhteen. kolmas ja toistaiseksi viimeinen eli miehensä kämppiksenä ja olis halunnut muuttaa mun kanssa yhteen,mitä mä taas en.mulla on liika hyvä mies jota mä rakastan.elikkä ei ole helppoa löytää just sitä samallaista joka haluaisi just samalla tavalla etenevää suhdetta.ei siinä auta onko se toinen nainen naimisissa vai ei,kun tunteet ja muu alkaa elää omaa elämäänsä ja asiat alkaa mutkistua vaikkei haluaisi.alan kohta luopua toivosta.
- ' pähkäilijä '
annansilmä kirjoitti:
löytää juuri samanlaisesti ajatteleva perheellinen nainen.ainakin mun kohdalle sattuu vaan aina jotain häikkää. kokemusta mulla on kolmesta naisesta.olen hieman päälle kolmenkymmenen ja perheenäiti,naimisissa hyvän ja ymmä'rtävän miehen kanssa,mutta se naisen kaipuu on ajanut mun suhteisiin naisen kanssa.mies tietää kaikista menneistä suhteistani. kaikki naiset,ne kolme ovat olleet naimisissa kuten minäkin sattumaa,mutta kuitenin. ensimmäinen nainen oli pelkkä kokeilija joka palasi miehensä luo reilun puolen vuoden suhteemme jälkeen, toinen nainen oli pirun mustis mun tekemisistä ja kaikesta,mua ahdisti ja lopetin sen suhteen. kolmas ja toistaiseksi viimeinen eli miehensä kämppiksenä ja olis halunnut muuttaa mun kanssa yhteen,mitä mä taas en.mulla on liika hyvä mies jota mä rakastan.elikkä ei ole helppoa löytää just sitä samallaista joka haluaisi just samalla tavalla etenevää suhdetta.ei siinä auta onko se toinen nainen naimisissa vai ei,kun tunteet ja muu alkaa elää omaa elämäänsä ja asiat alkaa mutkistua vaikkei haluaisi.alan kohta luopua toivosta.
Hei,
olis ihan mielenkiintoista tietää, että minkä kokoisessa kaupungissa asut. Nimittäin itse asun pienellä paikkakunnalla (vajaa 30 000 asukasta) ja tuntuu mahdottomalta löytää arjessaan toista samanhenkistä naista. Miten ihmeessä te, jotka olette tavanneet useankin naisen elämässänne, luotte kontaktin saman sukupuolen edustajaan ? Katseella, eleillä, sanoilla ??
Itse olen joskus ruokakaupassa saanut pitkän katseen naiselta... onkohan se merkki siitä, että häntä myös kiinnostaa naiset... en haluaisi mokata itseäni... - Moonside
delilah71 kirjoitti:
rakastua avion rikkojaan mäkään,samallalailla ajttelevaa naista mäkin haen. toiveissa olisi semmoinen perheenäiti joka on naimisissa tyytyväisnä kuin mäkin mutta naisen kosetusta,rakkautta vailla.yhdessä jakasimme yhteiset hetket,molemmat kunnioittasi toisen parisuhdettakin,kummallakin miehet jotka ymmärtää tämän naisen kaipuupuolen,,,,,mutta mistä tämmösen naisen löytää ??????
Täällä myös perheenäiti joka hakee naista joka ymmärtäisi minua ja elämäntilannettani, hyväksyisi sen että olen parisuhteessa. Mutta jakaisi kuitenkin kanssani ajatuksia ja muutakin. Saisi ja antaisi rakkautta ja hellyyttä. Naisen, sielunkumppanin, ystävän tarve on kova...
- Haaveilija_85
Olen itse vielä hirmu nuori (24v) mutta huomannut itsessäni voimakkaasti naisiin ihastumista parina viime vuotena, teinitytöstä asti olen ihastunut etäisesti tuttuihin tyttöihin, en siis kavereihin/ystäviin. Kaipaisin kovasti naisen kosketusta ja haluaisin päästä kokeilemaan, mieheltäni salaa en haluaisi sitä tehdä. Hienoa jos sinulta tämä onnistuu, mun salainen haaveeni on että saisin pitää pienen perheeni ja siinä olisi vielä nainen rinnalla.
- haaveileva
Mikä on tilanteesi nyt? Haluatko tavata kokemattoman?
- Huhellettä
haaveileva kirjoitti:
Mikä on tilanteesi nyt? Haluatko tavata kokemattoman?
minulla on edelleen. Ilman muuta haluan tavata sinut :-) Miten se onnistuisi?
- Onnellinen nainen
Olen naimisissa miehen kanssa ja meillä on pari teini-ikäistä lasta. Olen vähän yli nelikymppinen.
Mulla on ollu pari naissuhdetta ja kolmas olis tavoitteena, kohteena heteronainen,
joka selvästi on erittäin kiinnostunut minusta samalla lailla kuin minä hänestä.
Olen kanssa tehnyt selväksi, etten aio jättää perhettäni, vaikka olenkin "sitoutunut" naissuhteisiin siinä mielessä, etten "petä" heitä muitten naisten kanssa eli olen ns. vakaasti suhteessa, vaikkakin olen aviossa miehen kanssa, joku varmaan tästäkin vetää herneet nenään, joka ei voi sietää meitä bi-seksuaaleja :D.
Mieheni tietää suhteistani ja hyväksyy suhteet. Olemme silti onnellisia mieheni kanssa. Mieheni sallii suhteet naisiin, koska luottaa siihen, etten jätä miestäni naisten takia ja en edes osaa ajatella itseäni asumassa ja elämässä naisen kanssa, koska naisen luonne on monesti vaikeampi kuin miehen, ei tietysti voi yleistää tätäkään asiaa!
Mielestäni, jos nainen on aviossa, niin hänen pitäisi keskustella asiasta miehensä kanssa, että mitä mieltä hän on bi-seksuaalisuudesta. Asianhan voi aloittaa varovasti, ei tarvitse heti ensimmäiseksi kuuluttaa että itse on sellainen, koska kaikki miehet eivät suinkaan hyväksy sitä, että oma nainen on bi-seksuaali, vaikkakin monia miehiä innostaa ajatus kahdesta naisesta yhdessä, mutta että oma vaimo/naisystävä haluaa olla naisen kanssa, voi olla miehelle järkytys.
Myöskin monissa tapauksissa mies kiristää naista niin, että jos nainen haluaa olla naisen kanssa, niin hänen pitää myös päästä mukaan eli ns. kolmenkimppaan. Se mihin nainen suostuu siinä toivossa, että saa nauttia naisesta, on jokaisen oma asia. Itse olen saanut olla naisen kanssa kahdestaan.
Olen samaa mieltä, ettei mitään hätiköityä kannata tehdä eikä rikkoa mitään arvokasta! - Biika
Hei,
löysin tämän palstan vasta "nyt", tänne on todella turvallista purkaa tuntojaan ja tuntemuksiaan. Niin, olen 38 perheenäiti, ja mun kroppa suorastaa kirkuu naisen kosketusta. Kun en nauti mieheni läheisyydestä enää ollenkaan, vaan mielessä kaihertaa vain suhde povekkaan, pehmeän, lämpimän ja hellän naisen kanssa. Perheeni ja lasteni parasta ajatellen on suhteen oltava salainen ja luottamuksellinen, en voi koskaan järkyttää lapsiani hyppäämällä julkisesti suhteeseen naisen kanssa. Ikävä kyllä, joskus tuntuu, ettei muita samalla tavalla ajattelevia tunnu olevan olemassakaan. Mutta siltikin jaksan toivoa, että ehkä jonakin päivänä....- täälläkin
Eksyin toissailtana näille sivustoille ja tämä keskustelupalsta rohkaisi minutkin purkamaan tuntojani. Olen 29-vuotias ala-asteikäisen lapsen äiti ja hiljattain eronnut. Olen 2 kertaa elämässäni ollut todella ihastunut naiseen, kummallakaan kerralla en tehnyt asialle mitään. Olen aina seurustellut miehien kanssa, kaikki suhteeni ovat jossakin vaiheessa (1-3 vuoden päästä) loppuneet siihen, että en vain halua miestä fyysisesti, fantasioin naisista jne.
Esimerkiksi kadulla kävellessäni tai ulkona ollessani huomaan yleensä vain tietyn tyyppisiä naisia, en kiinnitä yleensä mitään huomiota miehiin. Olen elänyt aikamoisessa myllerryksessä elämäni, enkä ole edes ajatellut asialle sen kummemmin tekeväni yhtään mitään, mutta nyt ns. seesteistä elämänvaihetta eläessäni yhdessä lapseni kanssa (ulkopuoliset asiat kuten työ, asunto, auto, harrastukset, ystävyys- ja perhesuhteet kunnossa), olen todella vasta tajunnut että en voi elää lopun elämääni lyhyissä miessuhteissa ottamatta selvää omista tunteistani jotakin tiettyä naista kohtaan.
Vuosien varrella olen kategorioinut itseni bi-seksuaaliksi, mutta siitäkään en ole aivan varma. Olen ulkomailla opiskellessani ollut paljonkin tekemisissä seksuaalisesti poikkeavasti orientoituneiden ihmisten kanssa ja Suomessakin tiedän muutaman homo-parin, mutta vaikka asunkin pääkaupunkiseudun lähistöllä, ei minulla ole mitään aavistustakaan miten luotettavasti voisin tutustua lesboihin tai bi-naisiin.
En todellakaan pysty ihastumaan kehen tahansa naiseen vain siksi että tämä olisi naisista kiinostunut (niinkuin ei kukaan muukaan luulisin) ja ennemminkin toivoisin ensiksi voivani ystävystyä jonkun kokeneemman naisen kanssa joka pystyisi kertomaan minulle missä kannattaisi käydä jne. Tutut fraasit että kumppanin voi löytää mistä vaan eivät tässä tilanteessa nyt auta. Toimin esimies-asemassa enkä todellakaan halua miettiä työssä ollessani ihmisten mahdollisia seksuaalisia suuntautumisia eikä se mielestäni työpaikalle kuulukkaan, harrastusjoukkueestanikin olen aivan varma että he ovat kaikki heteroseksuaaleja. Käyn harvoin ulkona jo pelkästään siksi että olen yksinhuoltaja, kuljen omalla autolla jne., joten uusien ihmisten tapaaminen on rajallista.
Selityksiä vain, mutta koen tilanteen jotenkin toivottomaksi. Olen ns. naisellinen nainen ja saan usein miesten huomiota ja jotenkin en varmastikkaan anna edes minkäänlaisia signaaleja ulospäin että olisin kiinnostunut naisista. Toki naisetkin tulevat juttelemaan baareissa, baarien vessoissa jne. mutta en ole koskaan edes ajatellut että he olisivat muuta kuin heteroseksuaaleja. Naiivia kai sekin...
Lapseni päätä en tahtoisi sekoittaa yhtään enempää ainakaan tässä vaiheessa. Onko tilanteeni aivan toivoton? Antakaa nyt kaikki kultaiset ihmiset jotakin neuvoja... - miiloo
täälläkin kirjoitti:
Eksyin toissailtana näille sivustoille ja tämä keskustelupalsta rohkaisi minutkin purkamaan tuntojani. Olen 29-vuotias ala-asteikäisen lapsen äiti ja hiljattain eronnut. Olen 2 kertaa elämässäni ollut todella ihastunut naiseen, kummallakaan kerralla en tehnyt asialle mitään. Olen aina seurustellut miehien kanssa, kaikki suhteeni ovat jossakin vaiheessa (1-3 vuoden päästä) loppuneet siihen, että en vain halua miestä fyysisesti, fantasioin naisista jne.
Esimerkiksi kadulla kävellessäni tai ulkona ollessani huomaan yleensä vain tietyn tyyppisiä naisia, en kiinnitä yleensä mitään huomiota miehiin. Olen elänyt aikamoisessa myllerryksessä elämäni, enkä ole edes ajatellut asialle sen kummemmin tekeväni yhtään mitään, mutta nyt ns. seesteistä elämänvaihetta eläessäni yhdessä lapseni kanssa (ulkopuoliset asiat kuten työ, asunto, auto, harrastukset, ystävyys- ja perhesuhteet kunnossa), olen todella vasta tajunnut että en voi elää lopun elämääni lyhyissä miessuhteissa ottamatta selvää omista tunteistani jotakin tiettyä naista kohtaan.
Vuosien varrella olen kategorioinut itseni bi-seksuaaliksi, mutta siitäkään en ole aivan varma. Olen ulkomailla opiskellessani ollut paljonkin tekemisissä seksuaalisesti poikkeavasti orientoituneiden ihmisten kanssa ja Suomessakin tiedän muutaman homo-parin, mutta vaikka asunkin pääkaupunkiseudun lähistöllä, ei minulla ole mitään aavistustakaan miten luotettavasti voisin tutustua lesboihin tai bi-naisiin.
En todellakaan pysty ihastumaan kehen tahansa naiseen vain siksi että tämä olisi naisista kiinostunut (niinkuin ei kukaan muukaan luulisin) ja ennemminkin toivoisin ensiksi voivani ystävystyä jonkun kokeneemman naisen kanssa joka pystyisi kertomaan minulle missä kannattaisi käydä jne. Tutut fraasit että kumppanin voi löytää mistä vaan eivät tässä tilanteessa nyt auta. Toimin esimies-asemassa enkä todellakaan halua miettiä työssä ollessani ihmisten mahdollisia seksuaalisia suuntautumisia eikä se mielestäni työpaikalle kuulukkaan, harrastusjoukkueestanikin olen aivan varma että he ovat kaikki heteroseksuaaleja. Käyn harvoin ulkona jo pelkästään siksi että olen yksinhuoltaja, kuljen omalla autolla jne., joten uusien ihmisten tapaaminen on rajallista.
Selityksiä vain, mutta koen tilanteen jotenkin toivottomaksi. Olen ns. naisellinen nainen ja saan usein miesten huomiota ja jotenkin en varmastikkaan anna edes minkäänlaisia signaaleja ulospäin että olisin kiinnostunut naisista. Toki naisetkin tulevat juttelemaan baareissa, baarien vessoissa jne. mutta en ole koskaan edes ajatellut että he olisivat muuta kuin heteroseksuaaleja. Naiivia kai sekin...
Lapseni päätä en tahtoisi sekoittaa yhtään enempää ainakaan tässä vaiheessa. Onko tilanteeni aivan toivoton? Antakaa nyt kaikki kultaiset ihmiset jotakin neuvoja...Olen itsekin äiti, mutta siitä onnellisessa asemassa, että olen seksuaalisen suuntautumiseni kanssa täysin sujut ja voin puhua siitä avoimesti. Kumppanin löytäminen ei silti ole helppoa, äitinä minut lokeroidaan automaattisesti hetero-osastoon enkä tunne mielekkääksi kuitenkaan heti esittelylauseessa ilmoittaa olevani kiinnostunut naisista :) Muutenkin tämänhetkiset piirit, joissa pyörin, ovat vahvasti heteropainotteisia, homotutka ei juurikaan värähdä kohtaamieni naisten kohdalla. Lesboystäviä minulla kyllä on ja voin halutessani käydä homobaareissa, joten sikäli tilanteeni ei ole toivoton, äitiyden myötä vain arkikontaktit ovat jotenkin tiivistyneet toisiin lapsiperheisiin, hetero-sellaisiin, eikä baareissa pyöriminen oikein kiinnosta. Äitiys ja naisiin suuntautuminen tuntuu toisinaan olevan hiukan hankala yhdistelmä ystäväpiirin kannalta, lesboäitiystäviä kun ei juurikaan läheltä löydy.
Olet ihan hyvällä pohjalla jo tuon suunnitelmasi kanssa, että etsisit ensin ystäväksi jonkun ei-heteron. Seuraava askel voisi sitten olla retki johonkin vähän kauemmas kotikaupungista ja homobaariin (käytännössä Helsinki, Tampere tai Turku, muualla ei tietääkseni homobaareja juuri olekaan...). Baarireissu nyt ei välttämättä autuaaksi tee ja kaveripiiri siitä miksikään muutu, mutta näkisi nyt ainakin vähän, miltä naissuuntautuneet näyttävät :) Toinen keino kaapissa elävälle tutustua naisiin on netti. Löytyy treffipalstaa ja keskustelufoorumia ja chattia... Chat lienee mutkattomin tapa jutella ihmisten kanssa, joskin itse en tunne oloani esim. suomi24:n lesbocafessa kovin kotoisaksi.... Mutta kyllä sieltä ystävän silti löytää voi, luulisin.
Yksi yksinkertainen vaihtoehto on sitten, että laitat tänne sähköpostiosoitteesi ja odotat että minä ja muut mukavat ihmiset laitetaan sulle viestiä ja kappas, olet kohta monta (lesbo)ystävää rikkaampi :) - Juliaana44
täälläkin kirjoitti:
Eksyin toissailtana näille sivustoille ja tämä keskustelupalsta rohkaisi minutkin purkamaan tuntojani. Olen 29-vuotias ala-asteikäisen lapsen äiti ja hiljattain eronnut. Olen 2 kertaa elämässäni ollut todella ihastunut naiseen, kummallakaan kerralla en tehnyt asialle mitään. Olen aina seurustellut miehien kanssa, kaikki suhteeni ovat jossakin vaiheessa (1-3 vuoden päästä) loppuneet siihen, että en vain halua miestä fyysisesti, fantasioin naisista jne.
Esimerkiksi kadulla kävellessäni tai ulkona ollessani huomaan yleensä vain tietyn tyyppisiä naisia, en kiinnitä yleensä mitään huomiota miehiin. Olen elänyt aikamoisessa myllerryksessä elämäni, enkä ole edes ajatellut asialle sen kummemmin tekeväni yhtään mitään, mutta nyt ns. seesteistä elämänvaihetta eläessäni yhdessä lapseni kanssa (ulkopuoliset asiat kuten työ, asunto, auto, harrastukset, ystävyys- ja perhesuhteet kunnossa), olen todella vasta tajunnut että en voi elää lopun elämääni lyhyissä miessuhteissa ottamatta selvää omista tunteistani jotakin tiettyä naista kohtaan.
Vuosien varrella olen kategorioinut itseni bi-seksuaaliksi, mutta siitäkään en ole aivan varma. Olen ulkomailla opiskellessani ollut paljonkin tekemisissä seksuaalisesti poikkeavasti orientoituneiden ihmisten kanssa ja Suomessakin tiedän muutaman homo-parin, mutta vaikka asunkin pääkaupunkiseudun lähistöllä, ei minulla ole mitään aavistustakaan miten luotettavasti voisin tutustua lesboihin tai bi-naisiin.
En todellakaan pysty ihastumaan kehen tahansa naiseen vain siksi että tämä olisi naisista kiinostunut (niinkuin ei kukaan muukaan luulisin) ja ennemminkin toivoisin ensiksi voivani ystävystyä jonkun kokeneemman naisen kanssa joka pystyisi kertomaan minulle missä kannattaisi käydä jne. Tutut fraasit että kumppanin voi löytää mistä vaan eivät tässä tilanteessa nyt auta. Toimin esimies-asemassa enkä todellakaan halua miettiä työssä ollessani ihmisten mahdollisia seksuaalisia suuntautumisia eikä se mielestäni työpaikalle kuulukkaan, harrastusjoukkueestanikin olen aivan varma että he ovat kaikki heteroseksuaaleja. Käyn harvoin ulkona jo pelkästään siksi että olen yksinhuoltaja, kuljen omalla autolla jne., joten uusien ihmisten tapaaminen on rajallista.
Selityksiä vain, mutta koen tilanteen jotenkin toivottomaksi. Olen ns. naisellinen nainen ja saan usein miesten huomiota ja jotenkin en varmastikkaan anna edes minkäänlaisia signaaleja ulospäin että olisin kiinnostunut naisista. Toki naisetkin tulevat juttelemaan baareissa, baarien vessoissa jne. mutta en ole koskaan edes ajatellut että he olisivat muuta kuin heteroseksuaaleja. Naiivia kai sekin...
Lapseni päätä en tahtoisi sekoittaa yhtään enempää ainakaan tässä vaiheessa. Onko tilanteeni aivan toivoton? Antakaa nyt kaikki kultaiset ihmiset jotakin neuvoja...Voi kun meitä on paljon samassa veneessä. Olen yrittänyt e-kontaktin kautta löytää nais ystävää mutta on se hankalaa. jotenkin bi naisena tuntuu että lesbo naiset halveksivat ja sitten muut eivät luota ollenkaan. miksi keskustelun aloittaminenkin on niin vaikeaa. olin jo hetken onnellinen kun löysin nais ystävän mutta se muuttuikin pan ahdisteluksi. minun olisi heti åpitänyt jättää lapset yksin kotiin ja lähteä häntä tapaamaan. ja sitten soittoja tuli monta kertaa päivässä ja koko ajan ahdistelua missä olen ja kenen kanssa.
Kun yritin seleittää että haluaisin edetä ihan rauhallisesti niin siihen ei ymmärrys siittänyt ollenkaan.
Miksei voisi ihan normaalisti olla tekstiviesti tai maili ystäviä ja eihän siinä nyt mitään menetä. ystäviä ei ole koskaan liikaa. ja jos sitten myöhemmin tuntuu kivalta...eihän tiedä mitä tapahtuu.
Mutta hirveän vaikeaa saada edes alulle mitään. ja sitten juuri tuo kun on lapsia. ei sitä nyt ihjan heti halua omaan pihaan suuteloimaan jotain naisystävää, joka saattaa olla vain hetken huuma. mutta lapsille se olisi iso asia.
Olen itse ihan sinkku yh äiti 44. käyn koulua ja olen töissä.Olen niin kyllästynyt miehiin ja naisia vain ajattelen koko ajan. Ei luovuta toivosta siskot. - Turun tyttö
miiloo kirjoitti:
Olen itsekin äiti, mutta siitä onnellisessa asemassa, että olen seksuaalisen suuntautumiseni kanssa täysin sujut ja voin puhua siitä avoimesti. Kumppanin löytäminen ei silti ole helppoa, äitinä minut lokeroidaan automaattisesti hetero-osastoon enkä tunne mielekkääksi kuitenkaan heti esittelylauseessa ilmoittaa olevani kiinnostunut naisista :) Muutenkin tämänhetkiset piirit, joissa pyörin, ovat vahvasti heteropainotteisia, homotutka ei juurikaan värähdä kohtaamieni naisten kohdalla. Lesboystäviä minulla kyllä on ja voin halutessani käydä homobaareissa, joten sikäli tilanteeni ei ole toivoton, äitiyden myötä vain arkikontaktit ovat jotenkin tiivistyneet toisiin lapsiperheisiin, hetero-sellaisiin, eikä baareissa pyöriminen oikein kiinnosta. Äitiys ja naisiin suuntautuminen tuntuu toisinaan olevan hiukan hankala yhdistelmä ystäväpiirin kannalta, lesboäitiystäviä kun ei juurikaan läheltä löydy.
Olet ihan hyvällä pohjalla jo tuon suunnitelmasi kanssa, että etsisit ensin ystäväksi jonkun ei-heteron. Seuraava askel voisi sitten olla retki johonkin vähän kauemmas kotikaupungista ja homobaariin (käytännössä Helsinki, Tampere tai Turku, muualla ei tietääkseni homobaareja juuri olekaan...). Baarireissu nyt ei välttämättä autuaaksi tee ja kaveripiiri siitä miksikään muutu, mutta näkisi nyt ainakin vähän, miltä naissuuntautuneet näyttävät :) Toinen keino kaapissa elävälle tutustua naisiin on netti. Löytyy treffipalstaa ja keskustelufoorumia ja chattia... Chat lienee mutkattomin tapa jutella ihmisten kanssa, joskin itse en tunne oloani esim. suomi24:n lesbocafessa kovin kotoisaksi.... Mutta kyllä sieltä ystävän silti löytää voi, luulisin.
Yksi yksinkertainen vaihtoehto on sitten, että laitat tänne sähköpostiosoitteesi ja odotat että minä ja muut mukavat ihmiset laitetaan sulle viestiä ja kappas, olet kohta monta (lesbo)ystävää rikkaampi :)Minä en siitä ole kuullukaan.
- ............
Jos minua tarkoitat siskoseni, niin tunne on molemminpuoleinen.....
- olisi tarjolla...
Olen itse parisuhteessa ja eikä ole aikomustakaan lopettaa sitä,
olisi vain kiva löytää sellainen nainen jota voisi
tapailla kun molemmista siltä tuntuu.
Olen reilu nelikymppinen nainen Varsinais-Suomesta,
jos kiinnostaa voi laittaa postia.
[email protected]- tääläkin
Saitko paljon vastauksia? Kirjoitin sinulle, mujtta et ole vastanut.
- äitibiii
tääläkin kirjoitti:
Saitko paljon vastauksia? Kirjoitin sinulle, mujtta et ole vastanut.
Kyllä on huojentavaa lukea näitä tekstejä. Todella. Itse olen jo pitkään hakannut päätä seinään ja miettinyt mikä ihme minussa on VIKANA kun en voi pitää itseäni kurissa..... Ihana perhe jota rakastan yli kaiken ja asiat on hyvin, niin vaan kuitenkin tunnen aivan ylitsepääsemätöntä vetoa naisiin ja ihastun... Mies tietää kyllä ja hyväksyy asian, mutta on tietenkin peloissaan... ja ymmärrän sen. Enää en tiedä mihin elämä kuljettaa, veto naisia kohtaan on niin suuri. Kaiken lisäksi olen nyt tutustunut naiseen joka vie jalat alta. Sille tunteelle en vaan voi mitään... Tuntuu pahalta, toisaalta ihanalta... Jatkuvaa ristiriitaa. Perhettä en halua jättää, rakastan heitä suunnattomasti ja minun on heidän kanssaan hyvä olla, heillä myös minun kanssani. Mutta toinen puoleni... Saako se koskaan olla kokonainen??? *huuuuuhhhh.....*
- mä vaan
äitibiii kirjoitti:
Kyllä on huojentavaa lukea näitä tekstejä. Todella. Itse olen jo pitkään hakannut päätä seinään ja miettinyt mikä ihme minussa on VIKANA kun en voi pitää itseäni kurissa..... Ihana perhe jota rakastan yli kaiken ja asiat on hyvin, niin vaan kuitenkin tunnen aivan ylitsepääsemätöntä vetoa naisiin ja ihastun... Mies tietää kyllä ja hyväksyy asian, mutta on tietenkin peloissaan... ja ymmärrän sen. Enää en tiedä mihin elämä kuljettaa, veto naisia kohtaan on niin suuri. Kaiken lisäksi olen nyt tutustunut naiseen joka vie jalat alta. Sille tunteelle en vaan voi mitään... Tuntuu pahalta, toisaalta ihanalta... Jatkuvaa ristiriitaa. Perhettä en halua jättää, rakastan heitä suunnattomasti ja minun on heidän kanssaan hyvä olla, heillä myös minun kanssani. Mutta toinen puoleni... Saako se koskaan olla kokonainen??? *huuuuuhhhh.....*
on siis myös tosi helpottavaa tekstiä, mulla ei oo lapsia, miessuhteita sen siaan liiaksi ollu. Oon siis 25, puol vuotta sitten taas erosin, ku mitään en sitä kohtaan enää tuntenu, seksi oli ahdistanu koko suhteen ajan. Kerran koitin 7 vuotta sitten seurustella naisen kanssa, mut ei jotenki sillon kyenny ja seksi pelotti kai liikaa, myös ennen tot viimestä suhdetta koitin ettii naista, mut sit aloin seurustella miehen kaa. En siis enää tiedä oonko llesbo vai bi... Ollu vikan puol vuotta täysin hhikassa itteni kaa, ja tuntuu etten tod. Halua täst esim mun perheelle kertoo, pelkään etten enää ihastu miehiin, ja varsinkaa en tunne seksuaalista vetoa vaan seksi miehen kanssa ällöttää... Oon aina mieettiny et mus on vikaa ku en haluu seksii, mut nyt oon huomannu et tietynlaiset naiset todella tuottaa seksuaalista halua.. Se on helpottavaa huomata et mullaki on nää halut olemassa. Kaapissa olo ob peestä. Mutta siis näin, sitä oikeaa naista ootellessa, ehkä vielä tuun pois täält kaapista...
- Itse olen tuntenut
äitibiii kirjoitti:
Kyllä on huojentavaa lukea näitä tekstejä. Todella. Itse olen jo pitkään hakannut päätä seinään ja miettinyt mikä ihme minussa on VIKANA kun en voi pitää itseäni kurissa..... Ihana perhe jota rakastan yli kaiken ja asiat on hyvin, niin vaan kuitenkin tunnen aivan ylitsepääsemätöntä vetoa naisiin ja ihastun... Mies tietää kyllä ja hyväksyy asian, mutta on tietenkin peloissaan... ja ymmärrän sen. Enää en tiedä mihin elämä kuljettaa, veto naisia kohtaan on niin suuri. Kaiken lisäksi olen nyt tutustunut naiseen joka vie jalat alta. Sille tunteelle en vaan voi mitään... Tuntuu pahalta, toisaalta ihanalta... Jatkuvaa ristiriitaa. Perhettä en halua jättää, rakastan heitä suunnattomasti ja minun on heidän kanssaan hyvä olla, heillä myös minun kanssani. Mutta toinen puoleni... Saako se koskaan olla kokonainen??? *huuuuuhhhh.....*
suurta vetoa muutamaan naiseen ihan vain todetakseni, että tunne ei ole molemminpuolinen tai jotain...se on minulle tosi iso juttu ja siksi koen epäonnistuneeni elämässä. Ehkä elän miehen kanssa laimeassa suhteessa tai sitten olen yksin, vaikka sekin kalvaa sisältä. Jonkun naisen kanssa olen tuntenut itseni ehjäksi ja kokonaiseksi.
- tunne ja toive
Luitko viestini"Viesti meille kaikille"Olen sinua muutaman vuoden vanhempi
onnelllinen kolmen lapsen äiti.Niinkuin aikaisemmassa kirjoitukseesa sanoin,ei ole tarvinnut hävetä,mikä olen.En tiedä ,synnyinkö sellaiseksi,mut olen onnelinen siitä,mikä olen.Olen kertonut minusta niille muutamalle tärkeimmälle ystävälle ja
se ystävyys ei kaatunut siihen.Eikä meille kelpaa kuka tahansa vaan se se oikea tunne,eikö niin:):)Toivottavasti pääset nauttimaan kaikesta kauniista ilman häpeilemistä. - jasuM
Suoraan sanottuna en tiedä mikä minut pisti tähän vastaamaan. Mutta jotenkin vain tahdon kirjoittaa myös tähän ketjuun.
En ole äiti. Ja olen nuori varmaan teidän silmissä, mutta minulla on ollut suhde perheelliseen äitiin, joka avoliitossa. Tämä oli ainakin minusta kaunis suhde, arvostin ja arvostan sitä yhä muistoissani. Suhteemme loppui muuttooni opiskelujen takia. Tämän jälkeen olemme olleet yhteydessä, mutta nähneet vain kerran.
Vaikka pidin tästä suhteesta en koskaan ajatellut, että olisin voinut mennä hänen ja miehensä väliin.
Alussa olimme vain ystäviä. Sitten yksi asia johti toiseen... Olin kyllä häneen salaa ihastunut, mutten uskaltanut kuvitella enepää...
Tsemppiä teille kaikille pähkäillessänne asian kanssa! Ei kai naisesta unelmointi ole väärin? Olette hienoja ihmisiä, se on sanottava, niin moni ajattelee myös muita ympärillään olevia ihmisiä ja tekojensa vaikutuksia heihin. Se on kai äitien piirre.... - mieheni sen myös tietää
Mieheni tietää että olen bi.
Pystyn katsomaan naisia ns. sillä silmällä ja mieheni on sujut onneksi asian kanssa.Mulla oikeastaan on jäännyt asia ihan siihen että kerran ihastuin
yhteen todella mukavaan naiseen ja asia johti siitäkin eteenpäin,mitään suhdetta
meillä ei ollut,olin jo naimisissa silloin ja hänkin seurusteli miehen kanssa.
En vaan jotenkin osaa ajatella että seurustelisin naisen kanssa ja olisin
myös naimisissa mieheni kanssa samaan aikaan,pidän sitä pettämisenä.
Minä kuitenkin olen mieheni kanssa vaikka naisistakin pidän =)
siis tarkoitin että mulle se on jokotai =)- nen.
Kun ihastuu tai rakastuu ihmiseen, häntä ei saa loukata, muttei saa loukata ketään muutakaan.
- bi itsekin
Olen myös joko/tai ihminen ja seurustelen yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Toinen suhde, naiseen tai mieheen, on mielestäni pettämistä.
- ajatusteni vankinako
Minä olen tahollani pohtinut samaa asiaa kuin sinäkin. Olen naimisissa miehen kanssa, petänkö sitten miestäni, jos solmin suhteen naiseen? Tätä asiaa mietin usein, mitä mieltä te muut olette asiasta? Please, rakkaat siskot, jakakaa tämä asia kanssani.
- näitä.
Noinhan se menee. Nuorena valitaan mielummin mies. Sitten kun on lapset tehty ja äijään kyllästytty, niin aletaan vonkuaan naisten perään. Mutta ei, omaa äijää ei jätetä. Onhan se kiva vähän leikkiä tylsän liiton sivussa. Sitten kun sinne baanalle lähdet, niin tee heti tuttavuuden alussa selväksi, että olet vain leikkimielellä/puolitosissasi liikenteessä ja ukko on ja pysyy. Me lepakot ollaan törmätty ihan tarpeeksi sontaan.
- Done that
Mun naisystävä oli suhteemme alussa itse sitä mieltä ettei tässä mun perhettä ruveta rikkomaan, kunnes mieli muuttui ja hän olikin valmis oikeaan parisuhteeseen, julkirakkaaksi. Puntaroin umpirakastuneena mitä vaihtoehtoja meillä olis, ja miehenikin muutti jo kotoa pois, kun tajusi tilanteen, mutta eipä se avioero mikään realistinen ratkaisu olis ollut. Jumalainen seksi on vain jumalaista seksiä, yksi asia elämässä, eikä sen takia sentään voi uhrata kaikkea. Eli kuten sanoit, omaa äijää ei jätetty. Mutta kiistän jyrkästi, että olisin ollut leikkimielellä!! Kyllä siinä kärähtivät omatkin siivet ja sydän, mutta opikseni toki otin, eikä tähän sontaan tedän rakkaiden lepakoiden enää tarvitse pelätä törmäävänsä..
- tarina...
Done that kirjoitti:
Mun naisystävä oli suhteemme alussa itse sitä mieltä ettei tässä mun perhettä ruveta rikkomaan, kunnes mieli muuttui ja hän olikin valmis oikeaan parisuhteeseen, julkirakkaaksi. Puntaroin umpirakastuneena mitä vaihtoehtoja meillä olis, ja miehenikin muutti jo kotoa pois, kun tajusi tilanteen, mutta eipä se avioero mikään realistinen ratkaisu olis ollut. Jumalainen seksi on vain jumalaista seksiä, yksi asia elämässä, eikä sen takia sentään voi uhrata kaikkea. Eli kuten sanoit, omaa äijää ei jätetty. Mutta kiistän jyrkästi, että olisin ollut leikkimielellä!! Kyllä siinä kärähtivät omatkin siivet ja sydän, mutta opikseni toki otin, eikä tähän sontaan tedän rakkaiden lepakoiden enää tarvitse pelätä törmäävänsä..
... ja hyvin kirjoitettu, kiitos! "Jumalainen seksi on vain jumalaista seksiä, yksi asia elämässä, eikä sen takia sentään voi uhrata kaikkea" -lause on niin hyvin kiteytetty, että se on parasta, mitä olen pitkään aikaan saanut lukea. Siinä puhuu kokemuksen ääni. Minulla on samantapainen oma kokemus. Kyllä elämä on joskus niin vaikeaa... Minkä ikäinen sinä olet? Minä olen 47.
- Done that
tarina... kirjoitti:
... ja hyvin kirjoitettu, kiitos! "Jumalainen seksi on vain jumalaista seksiä, yksi asia elämässä, eikä sen takia sentään voi uhrata kaikkea" -lause on niin hyvin kiteytetty, että se on parasta, mitä olen pitkään aikaan saanut lukea. Siinä puhuu kokemuksen ääni. Minulla on samantapainen oma kokemus. Kyllä elämä on joskus niin vaikeaa... Minkä ikäinen sinä olet? Minä olen 47.
Mitäs väliä mun iällä on..? Aikuinen ihminen kuitenkin olen, ja kokemusta naisista tasan yhden suhteen verran. Mun pointti oli että jos haluaa aloittaa uuden suhteen, niin vanha kannattaa ensin lopettaa, muuten tulee satuttaneeksi ihan liikaa. Sekä itseään että muita. Mä en millään ymmärrä tuota lätinää, miten muka ei ole kokonainen ilman vieraissa käyntiä. Ei siinä touhussa tule kokonaiseksi, vaan päin vastoin hajoaa!
- Aihe kiinnostaa
Hei
Olen lukenut mielenkiinnolla palstalle kirjoitettuja mielipiteitä biseksuaalisuudesta parisuhteissa. Olen tehnyt v. 2005 tutkimuksen biseksuaalisuudesta parisuhteessa. Tutkin pareja, joissa mies parisuhteen aikana identifioitui bi:ksi ja miten naiset kokivat tilanteen tiedostaessaan miehen biseksuaalisuuden.
Mielenkiintoiselta tuntuu se, että naispuoliset bi:t tuntevat kaipuuta omaa sukupuoltaan kohtaana ja jotkut kokevat myös niin, että vastakkainen sukupuoli on ihan ok, mutta jotain jää puuttumaan. Samoin tunsivat myös tutkimuksessani mukana olleet bi-miehet. Tutkimukseni bi-miehet eivät juurikaan uskaltaneet kertoa ajatuksistaan naispuoliselle kumppanilleen, koska pelkäsivät perheen hajoamista.
Olen lukenut kirjoituksianne ja tuntuu kiinnostavalle huomata, että miespuoliset kumppaninne hyväksyvät biseksuaalisuutenne. Hyväksyminen tuntuu hyvältä kuulla. Monien kertomuksista voi lukea myös miehen kiinnostuksen naisen biseksuaalisuutta kohtaan. Tekemässäni tutkimuksessa mukana olleet heterona pidetyt aviopuolisoiden kokemukset erosivat teidän kirjoittamistanne kokemuksista siinä, että tutkimukseni naiset ainakin aluksi kokivat miehen kiinnostuksen samaa sukupuolta olevaan mieheen uhkaksi.
Myös oman bi-puolen hyväksyminen noudattelee samaa kaavaa niin bi-miehen kuin näköjään bi-naisenkin kohdalla. Tutkimukseni miehet kokivat yhteyden samaan sukupuoleen olevan tärkeän, eikä siihen aina liittynyt seksikokemuksia. Henkinen yhteys toiseen samoin tuntevaan bi-mieheen todettiin olevan tärkeä yhteys jaksamisen kannalta.
Nyt teen väitöskirjatutkimusta samasta aiheesta, mutta näkökulmani on hiukan erilainen. Vaikka kirjoitin tälle palstalle ja olen lukenut kirjoituksianne, en käytä näitä hyväkseni. Kerään aineistoa joko teemahaastatteluna tai kirjoitettuina elämäntarinoina sähköpostilla. Nyt tukin sitä, mitä biseksuaalisuus parisuhteessa merkitsee ja mitä parisuhteessa tapahtuu, kun biseksuaalisuus parisuhteessa tiedostetaan.
Jos joku haluaa tutkimukseeni mukaan, olisin tietysti tosi kiitollinen. Kirjoituksenne tällä palstalla ovat hyviä ja mielenkiintoisia! - totuus ja toive
Lue viestini tältä palstalta"Viesti meille kaikille" miin ehkä ymmärrät ja saat asiaasi uuden suunnan ja saat nauttia itsestäsi ja siitä toisesta
- kaurarouva
Hei, liityn joukkoon ihan vaan siksi että on tosi helpottavaa nähdä ajatuksiaan tekstinä. En ole näitä kenellekään kertonut.
Olen n. nelikymppinen ja olen selvästikin sairastuneen ihastunut erääseen tuttavapiiriin naiseen. Kun huomasin tämän, olin jotenkin oudolla tavalla ylpeä itsestäni! Ihastukseni kohde on jossain määrin myös työkaverini, ja minulle on tämä työaspekti erittäin tärkeä. Minulla on perhe ja olen onnellinen mieheni kanssa. Hän on minulle juuri se oikea miesten joukossa! Hänellä on perhe myöskin, mutta jotenkin vähän siinä pisteessä että liitto ei kauaa kestä.
Tein itselleni selväksi etten tuo tätä asiaa esille mitenkään, en miehelleni enkä ihastukseni kohteelle. Tunteet ne sitten vaan heittelevät sinnetänne. Olen jotenkin tönkkö kun tapaan tätä naista, tunnen hassua mustasukkaisuuttakin! Eli sanalla sanoen murrosikäinen olo. Kun kuvittelen meitä yhdessä, en jotenkin osaa roolittaa itseäni mitenkään, olen niin tottunut olemaan naisen roolissa parisuhteessa. Huomaan tarkkailevani kehoanikin uudella tavalla, ihankuin nainen näkisi tarkemmin ja kriittisemmin kaikki virheet. Hassua kyllä, koko tapani katsella naisia muuttui samalla kun tajusin ihastuneeni -yhtäkkiä toiset naiset olivatkin puoleensavetävempiä kuin toiset jne. Silti en voisi kuvitellakaan olevani kiinnostunut mistään kohtaamisista tai kokeiluista kenenkään muun naisen kanssa kuin juuri tämän yhden.
Tilanne siis jatkuu kaukokaihoiluna. Minulla ei ole tosiaan aavistustakaan josko hänellä olisi mitään aavistuksia fiiliksistäni. Voi hyvin olla että on, mutta en usko vastaaviin tunteisiin hänellä minua kohtaan. Mikä on tosi riipovaa. Mutta silti olen sitä mieltä, että tämä kokemus on hieno ja että olen taas oppinut ihmisyydestä jotain arvokasta. Niin ja tottakai elämänkokeneena ihmisenä tiedän että ihastuminen on osin omien unelmien projisoimista toiseen... joten pidän itseäni tosiaankin sairastuneena. Koitan selvitä tästä ajattelemalla muuta, parantamalla elämäni laatua ja omakuvaani, satsaamalla tähän miesparisuhteeseen.
Sitä olen kyllä ajatellut, että olisiko mahdollista, että naiset kiinnostuvat toisista naisista uudela tavalla kun varsinainen lisääntymisaika on ohi? Miehiä on tullut koettua ja moni kokee löytävänsä parhaimman tuen elämässään jaksamiseen toiselta naiselta. Tähän sitten vielä vähän seksuaalifantasiaa päälle niin siinähän sitä ollaan bi-junassa!
Saas nähdä mitä minulle tässä käy. Lähetän äänettömät terveiset sinne jonnekin ihanalle naiselle jonka niskan kaari ja silmien välke ovat aivat vastustamattomat. Hän tuntee varmaan juuri nyt olevansa aika hukassa eikä edes tajua kuinka ihana on koko ajan. Kyllä kai niillä ajatuksillakin on voimaa!- bi-junasta
Olen myös nelikymppinen nainen. vaimo, kahden nuoren äiti, entinen hetero, nyt bi, ehkä aina ollutkin bi - en osaa sanoa. Olen jokseenkin samaa mieltä kanssasi: lisääntymisajan loppupuolella/jälkeen on "vaarana" kadottaa jotakin siitä identiteetistä, mitä on siihen asti pitänyt selvänä. En halua sotkea perheeni elämää, enkä kenenkään toisen ihmisen elämää, mutta oma seksuaalisuuteni etsii itseään välillä kiivaammin välillä laimeammin. Unelmoin jumalaisesta seksistä, yhteenkuuluvuudentunteesta, samalla aaltopituudella olemisesta naisen kanssa, joka toisinaan saa kasvot eräästä suloisesta ystävästäni, toisinaan taas toivon, että tapaisin Naisen, joka olisi minulle se oikea ja jolle minä olisin Hän.
- haaveissa vain
Olipa jokseenkin helpottavaa lukea näitä viestejä ja havaita että en olekaan ainoa tälläisessa tilanteessa oleva. Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti suht onnellisessa parisuhteessa, mutta olen ihastunut parhaaseen ystävättäreeni. Tunne on aika kiduttava kun tiedän että todennäköisesti asia tuleekin jäämään sille asteelle. Ystävättäreni on myös naimisissa ja kolmen äiti hänkin. Olen tunnustanut ihastukseni hänelle (pikku hiprakassa vasta rohkenin), hän sanoi olevansa siitä imarreltu, mutta tuskin tunteeni saa kuitenkaan vastakaikua. Pelkäsin että hän ottaa etäisyyttä tuon kuultuaan mutta ainakin toistaiseksi olemme edelleen läheisiä. Meillä on yhteisiä harrastuksia joiden kautta näemme usein ja muutenkin kyläilemme toistemme luona. Joten nautin siis niistä hetkistä ja hellin häntä vain ajatuksissani.
- kalavesi
halu ois kova,mut hankala löytää:(
- Elena Anastasia
Olen ollut aina hyvin "ei seksuaalisesti suuntautunut", mutta silti usemman "normisuhteen" käynyt läpi. Nyt olen ollut naimisissa melkein 20 vuotta, kaksi teinilasta ja erittäin hyvä sekä hellä mies, myös siis seksuaalisesti. Hän on aina aika ajoin heittänyt, että varmaan olisin kiinnostunut naisista.
Nyt tilanne on se, että olen selvästi ihastunut erääseen naiseen. Hän erosi miehestä parisen vuotta sitten, meni talvella naimisiin toisen naisen kanssa. Nyt tapaamme aika ajoin tietyissä piireissä ja pelkään (toivon?) että hän tajuaa ihastumiseni. Minä en halua rikkoa heidän liittoa tai omaani, mutta kun ne tunteet ja unet... - ...""...
Elena Anastasia kirjoitti:
Olen ollut aina hyvin "ei seksuaalisesti suuntautunut", mutta silti usemman "normisuhteen" käynyt läpi. Nyt olen ollut naimisissa melkein 20 vuotta, kaksi teinilasta ja erittäin hyvä sekä hellä mies, myös siis seksuaalisesti. Hän on aina aika ajoin heittänyt, että varmaan olisin kiinnostunut naisista.
Nyt tilanne on se, että olen selvästi ihastunut erääseen naiseen. Hän erosi miehestä parisen vuotta sitten, meni talvella naimisiin toisen naisen kanssa. Nyt tapaamme aika ajoin tietyissä piireissä ja pelkään (toivon?) että hän tajuaa ihastumiseni. Minä en halua rikkoa heidän liittoa tai omaani, mutta kun ne tunteet ja unet...Ihanaa että on myös muita jotka painivat samojen asioiden kanssa... Tuntuu välillä että on niin yksin eikä ketään jolle todella voisi avautua, siinä pelossa että ihmiset eivät ymmärrä. Itse olen todella nyt risteyksessä. Ihana, rakas ja hellä mies jonka kanssa jo yli vuosikymmen vietetty. Meillä on ollut hyvä suhde ja olen ollut onnellinen. Kun yhteen lyöttäydyttiin, molemmat oli tosissaan siitä että perhe perustetaan ja yhdessä katsellaan tätä maailmaa loppuun saakka. Ja sinällään mikään ei ole muuttunut. Rakastan miestäni ja hän minua, ihania lapsiakin on.
MUTTA. Olen kulkenut pitkän matkan siitä kun heterona hänet tapasin. Nyt en tiedä olenko enää edes bi-seksuaali... Jo pitkään olen tiennyt että olen kiinnostunut myös naisista. Mutta jotain ratkaisevanlaatuista on sisälläni tapahtunut. Nyt en puhu pelkästä seksuaalisuudesta, vaan henkisestä samanarvoisuudesta ja kohtaamisesta enemmänkin... Mies tai ylipäätään miehet eivät enää täytä sitä sitä kohtaa jota henkisellä tasolla olen vailla, mitä tarvitsen ollakseni KOKONAINEN. Maailmat eivät vaan kohtaa. Mieheni ja miehet ovat mukavia, hyviä kavereita, mutta tuntuu että se jää siihen. Tuntuu että heidän, edes oman mieheni kanssa olen silti vailla jotain, jotain suurta ja ihanaa tunnetta. Olen jo sen ikäinen että tunnen itseäni ja elämää, enkä usko sekoittavani suhteen "suvantovaihetta" tähän... Olemme kokeneet miehen kanssa tässä suhteessa paljon ja olemme pitäneet juuri arkea suhteemme parhaimpana asiana. Niitä pieniä asiota ja yhdessä perheen hoitamista ja elämän rakentamista. Mutta nyt, kuluneen viiden-kuuden vuoden aikan olen muuttunut ja olen todella hämilläni...
Tapasin naisen. Ihanan, kauniin, suloisen, juuri sellaisen joka kolisi minuun ja kovaa. Niin kovaa.... Hän täyttää kaikki ne tyhjät kohdat itsessäni, joita olen itse yrittänyt täyttää milloin milläkin. Hänen kanssaan kaikki on niin luonnollista, heti alusta alkaen. Kaikki, keskustelu, yhdessä tekeminen, pelkkä oleminen, ja niin, seksikin. Tiedän että en halua enkä pysty päästämään hänestä irti, hän on jotain niin arvokasta. Näen hänet arjessani, leikkimässä lapsieni kanssa, istumassa sohvallani, keittämässä aamupuuroa ja nukahtamassa viereeni. Se ajatus tuntuu hyvältä... Olen rakastumassa häneen, ellen jo rakastunut. Tunteet myllertää kahden eri todellisuuden välillä enkä saa ajatuksistani kiinni...
Olen aivan hukassa. - onneton nainen
...""... kirjoitti:
Ihanaa että on myös muita jotka painivat samojen asioiden kanssa... Tuntuu välillä että on niin yksin eikä ketään jolle todella voisi avautua, siinä pelossa että ihmiset eivät ymmärrä. Itse olen todella nyt risteyksessä. Ihana, rakas ja hellä mies jonka kanssa jo yli vuosikymmen vietetty. Meillä on ollut hyvä suhde ja olen ollut onnellinen. Kun yhteen lyöttäydyttiin, molemmat oli tosissaan siitä että perhe perustetaan ja yhdessä katsellaan tätä maailmaa loppuun saakka. Ja sinällään mikään ei ole muuttunut. Rakastan miestäni ja hän minua, ihania lapsiakin on.
MUTTA. Olen kulkenut pitkän matkan siitä kun heterona hänet tapasin. Nyt en tiedä olenko enää edes bi-seksuaali... Jo pitkään olen tiennyt että olen kiinnostunut myös naisista. Mutta jotain ratkaisevanlaatuista on sisälläni tapahtunut. Nyt en puhu pelkästä seksuaalisuudesta, vaan henkisestä samanarvoisuudesta ja kohtaamisesta enemmänkin... Mies tai ylipäätään miehet eivät enää täytä sitä sitä kohtaa jota henkisellä tasolla olen vailla, mitä tarvitsen ollakseni KOKONAINEN. Maailmat eivät vaan kohtaa. Mieheni ja miehet ovat mukavia, hyviä kavereita, mutta tuntuu että se jää siihen. Tuntuu että heidän, edes oman mieheni kanssa olen silti vailla jotain, jotain suurta ja ihanaa tunnetta. Olen jo sen ikäinen että tunnen itseäni ja elämää, enkä usko sekoittavani suhteen "suvantovaihetta" tähän... Olemme kokeneet miehen kanssa tässä suhteessa paljon ja olemme pitäneet juuri arkea suhteemme parhaimpana asiana. Niitä pieniä asiota ja yhdessä perheen hoitamista ja elämän rakentamista. Mutta nyt, kuluneen viiden-kuuden vuoden aikan olen muuttunut ja olen todella hämilläni...
Tapasin naisen. Ihanan, kauniin, suloisen, juuri sellaisen joka kolisi minuun ja kovaa. Niin kovaa.... Hän täyttää kaikki ne tyhjät kohdat itsessäni, joita olen itse yrittänyt täyttää milloin milläkin. Hänen kanssaan kaikki on niin luonnollista, heti alusta alkaen. Kaikki, keskustelu, yhdessä tekeminen, pelkkä oleminen, ja niin, seksikin. Tiedän että en halua enkä pysty päästämään hänestä irti, hän on jotain niin arvokasta. Näen hänet arjessani, leikkimässä lapsieni kanssa, istumassa sohvallani, keittämässä aamupuuroa ja nukahtamassa viereeni. Se ajatus tuntuu hyvältä... Olen rakastumassa häneen, ellen jo rakastunut. Tunteet myllertää kahden eri todellisuuden välillä enkä saa ajatuksistani kiinni...
Olen aivan hukassa.Voih, olisipa minullekin käynyt joskus noin, että ihastukseni olisi rakastunut minuun. Mutta ei, joko rohkeus ei ole riittänyt tai sukupuoli on ollut väärä. Itse olen hukassa, koska joudun tyytymään mieheen, vaikka sisimmässäni tiedän, että vain nainen voi viedä multa jalat alta
- ...""...
onneton nainen kirjoitti:
Voih, olisipa minullekin käynyt joskus noin, että ihastukseni olisi rakastunut minuun. Mutta ei, joko rohkeus ei ole riittänyt tai sukupuoli on ollut väärä. Itse olen hukassa, koska joudun tyytymään mieheen, vaikka sisimmässäni tiedän, että vain nainen voi viedä multa jalat alta
ymmärrän niin miltä tuntuu... kuinka paljon se kalvaakaa sisältä, kun tietää mitä haluaa mutta sitä ei jostain syystä saa :'( osa itsestä puuttuu...
- kalavesi
onneton nainen kirjoitti:
Voih, olisipa minullekin käynyt joskus noin, että ihastukseni olisi rakastunut minuun. Mutta ei, joko rohkeus ei ole riittänyt tai sukupuoli on ollut väärä. Itse olen hukassa, koska joudun tyytymään mieheen, vaikka sisimmässäni tiedän, että vain nainen voi viedä multa jalat alta
voimia sulle:)
- onneton nainen
kalavesi kirjoitti:
voimia sulle:)
Ajatukseen on jo sinänsä tottunut, mutta todellakin -vaikka muuten elämässäni on asiat hyvin- tunnen epäonnistuneeni. jos olisin hetero, minulla varmastikin olisi ollut pitkään perhe. nyt olen ihan alussa kaikessa.
- Bi-nainen myös
Hei olen itsekin perheelinen 35-vuotias nainenen pari kertaa työkaveriani suudellut illanvietoissa, mutta siihen se on jäänyt ajatukset hänen kanssaan olemisesta ovat vain voimistuneet joka kerta ihailen hänen sportista vartaloaan ja emme ole ottaneet puheeksi asiaa naisten välisestä rakkaudesta mutta välillämme on jotain joka saa minut hänen lähellään väreleimään entiedä mutta toteutuuko koskaa hänen kanssaan naisten välisestä yöstä toivon niin ainakin
- Ehkä joskus...
Kannanpa korteni tähän kekoon, siis minun tarinani tähän keskusteluun.
Olen itse lähes kolmekymppinen nainen, kahden lapsen äiti ja vaimo. Itse olen tuntenut vetoa naisiin koko ikäni. Minkäänlaista suhdetta tai intiimimpää kanssakäymistä minulla ei ole ollut naispuolisen henkilön kanssa. Kuitenkin siitä huolimatta olen aina tuntenut vetoa, niin henkistä kuin fyysistäkin, samaan sukupuoleen.
Mieheni tietää tästä asiasta ja on täysin hyväksynyt sen. Ainakin vielä, kun asia on pysynyt vain "puheena", eikä mitään konkreettista ole tapahtunut. Haluaisinkin kohdata naisen joka hyväksyisi minut ja minun elämäntilanteen. Jonka kanssa voisin jakaa ajatuksia, viettää vapaa-aikaa yhdessä, jakaa asioita yhdessä ja ehkäpä myös intiimempää kanssakäymistä. Lähinnä siis tasavertaisen ystävän, en elämänkumppania. - ****
Ehkä joskus... kirjoitti:
Kannanpa korteni tähän kekoon, siis minun tarinani tähän keskusteluun.
Olen itse lähes kolmekymppinen nainen, kahden lapsen äiti ja vaimo. Itse olen tuntenut vetoa naisiin koko ikäni. Minkäänlaista suhdetta tai intiimimpää kanssakäymistä minulla ei ole ollut naispuolisen henkilön kanssa. Kuitenkin siitä huolimatta olen aina tuntenut vetoa, niin henkistä kuin fyysistäkin, samaan sukupuoleen.
Mieheni tietää tästä asiasta ja on täysin hyväksynyt sen. Ainakin vielä, kun asia on pysynyt vain "puheena", eikä mitään konkreettista ole tapahtunut. Haluaisinkin kohdata naisen joka hyväksyisi minut ja minun elämäntilanteen. Jonka kanssa voisin jakaa ajatuksia, viettää vapaa-aikaa yhdessä, jakaa asioita yhdessä ja ehkäpä myös intiimempää kanssakäymistä. Lähinnä siis tasavertaisen ystävän, en elämänkumppania.Mä olen jo vuosia luullut olevani maailman ainoa nainen tässä tilanteessa, mutta meitähän on täällä monta samanlaisissa fiiliksissä!! :)
Minä myös asun miehen kanssa ja olen kahden lapsen äiti. En missään vaiheessa ole edes harkinnut eroavani miehestäni naisenkaipuun takia, enkä sitä tule tekemään.
Etsin siis toista, samanlaisessa elämäntilanteessa elävää ystävää, jonka kanssa voisi kirjoitella niin tästä aiheesta kuin kaikesta muustakin ja jos kemiat kohtaavat, ehkäpä jotain muutakin kanssakäymistä voisi harkita. :)
[email protected]
- Toisenlainen lepakko?
Yllä oli parissa viestissä puhetta siitä, kuinka lesbot vain halveksivat bi-naista, joka ei suostu jättämään miestään naissuhteen takia... No, itse olen pariin kertaan - ja taas kerran - korviani myöten ihastunut miehen kanssa elävään naiseen. Mulle riittäisi ihan mainiosti jonkin verran yhdessäoloa ja keskinäistä hellyyttä tällaisen naisen kanssa, en suinkaan odota - enkä edes haluaisikaan - että hän perhettään minun takiani rikkoisi. Seksiäkään ei välttämättä tarvitsisi olla, vähempikin läheisyys riittäisi. Itse elän naisen kanssa muuten onnellisessa suhteessa (jota en aio lopettaa), mutta intiimipuoli ei oikein toimi, ja olemme ratkaisseet asian niin että suhde on ns. avoin ehkä ainakaan itse ole kärsinyt mustasukkaisuudesta sen takia.
Luulenpa vain, etten välttämättä bi-naiselle kelpaa, kun olen aika maskuliinisen oloinen ensivaikutelmaltani, enkä henkisestikään oikein koe itseäni naiseksi. Ystävätärtä minusta ei saa. Kroppani on kyllä naisellinen, ja tapani koskettaa hyvinkin pehmeä. Onkohan tässä mitään toivoa? Toivottavasti viestiäni ei ymmärretä siten, että jotenkin erityisesti haluaisin juuri heterosuhteessa elävää naista - kyllä muukin kelpaa, mutta kun niin moni kiinnostava nainen sattuu heterosuhteessa elämään niin ei kai näitä ihastumisia oikein välttääkään voi! - sielunsisar
Pari vuotta sitten ihastuin naiseen, mikä jo sinänsä oli shokki; olin aina ajatellut olevani avoin ja hyväksyväni itseni ja muut, ja sitten, lähellä kolmeakymmentä, yllätin itsenikin ihastumalla toiseen naiseen. Se, että olin naimisissa ja niin ihastunut johonkin toiseen oli myös järkytys. Ihastuksen kohteeni vastasi tunteisiini, ja syöksykierre tasapainottelussa perheen ja vasta löydetyn seksuaalisen identiteetin oli valmiina. Ero vaikutti väistämättömältä. Viime metreillä ero lapsista(vaikkakin osa-aikainen) tuntui ylitsepääsemättömältä, ja molempien osapuolien päätöksestä liitto jatkui. Seksuaalisuuden pohtiminen sai luvan jäädä. Epäluottamus ja -varmuus oli astunut ennen niin vahvaan ja tasapainoiseen liittoon. Nykyään menee suurimmaksi osaksi hyvin. Arki kantaa. Pieniä riitoja ei kuitenkaan ole, vaan asiat paisuvat aina suureksi loukkaamisen ja vihan vyöryksi. Ihailen edelleen naisia ja fantasioin heistä, olen bi, tiedän sen, mutta koen, että ennenkaikkea olen äiti. Onko ratkaisu hyvä vai huono, aika näyttää. Kaipaan yhteyttä bi- ja lesbotuttaviini, mutta en halua liittooni enää yhtään lisää ongelmia. Olen sekä vahvempi että turhautuneempi kuin ennen tätä kaikkea. Toivon itseni ja kaikkien muiden samankaltaisten asoiden kanssa painivien löytävän tasapainon ja ilon elämään. Haluan rakastaa ja kunnioittaa itseäni sellaisena kuin olen.
- **** ******* ******* ****
...hirveästä viestimäärästä tämän keskustelun myötä. En millään pysty vastaamaan kaikille. Valitsin muutama ihmisen kenen kanssa aloin kirjoittelemaan. Anteeksipyyntö lopuille. :(
[email protected] - JennyK1
Ja edelleen..olen 43 v äiti, eronnut miehestä kun lapsi oli pieni. Sen jälkeen olen viihtynyt "yksin". Olen naisellinen nainen ja kaipaisin myös naisellista "salarakasta". Julkisuhteeseen en ole valmis ja tykkään kuitenkin yhtälailla miehistä. Kaipaan naisen välistä ystävyyttä kera seksin. Minulle kelpaisi myös "salarakas", suhteessa elävä nainen, joka olisi valmis viettämään välillä aikaa kanssani, sen enempää sitoutumatta.
S.postia voi heittää: [email protected]
- bitogether76
Täältähän löytyi samanhenkistä porukkaa. Mielenkiintoinen keskustelu :)
Olen 33-vuotias iloinen nainen, onnellisesti naimisissa jo vuosia ja kahden lapsen äiti. Olen miettinyt kovasti mistä voisi löytää bi-seuraa ja täällä tuntui kirjoittelevan samankaltaisesti ajattelevia.
Voit kirjoittaa minulle mailia, kuva olisi kiva :D
[email protected]- evenfall81
helpottavaa on, että moni muukin pohtii näitä samoja vaikeita kysymyksiä kuin minäkin. olen naimisissa ja meillä on yksi lapsi, elämä on onnellista. Mutta se kaipuu, josta täällä paljon puhutaan, toista naista kohtaan, on koko ajan taustalla olemassa... laitan sähköpostiosoitteeni ja toivon samoja asioita miettiviltä yhteydenottoja. toivottavasti voimme helpottaa toistemme elämää.
[email protected]
- minä vain
Tätä keskusteluaihetta liippaa läheltä myös Lepakkolaakson nettisivuilla keskustelu "avioero, äitiys ja myöhäinen herääminen". Kannattaa käydä lukemassa myös sitä niin löydätte lisää vertaistukea!
- joviaalipummi
käyny,mut ei jaksa selaa koko ketjua,menee 5tuntii ku sitä alkaa kahlaa,ei jaksa scrollaa. miksnei tee uutta alotusta.
- Silti 100% onnelline
Koetin tuota keväällä, kun ihastuin erääseen kaikin tavoin ihanaan naiseen. Mieheni sanoi että se on hänelle ok ja tietää että en haluaisi ns. seurustella naisen kanssa vaan rinnalleni tarvitsen miehen, ystäväksi naisen jonka kanssa olisi mukava muun ystävyyden lomassa kokea "tyttöjen juttuja".
No, mustasukkaiseksihan se mies kävi kuitenkin. Olen vasta parikymppinen, mutta taidan olla tuomittu elämään standardielämää kuten sen tuolla ilmaisit. Tunteeni naisia kohtaan ovat aika lailla tuollaiset kuin kuvailit, en kiihotu miehen vartalo näkemisestä vaan naisen, mutta silti en ole kehenkään muuhun yksittäiseen naiseen ihastunut kuin tähän yhteen. Miehet taas, heihin ihastuu kevyemmin jos vaikka imartelevat, mutta .. no. :P- Lady2Lady
Tämä on juuri niin tuttua. Kaipuu naisen kosketukseen ja "omaan kivaan" on kova. Meillä on hyvä parisuhde ja mieheni suorastaan usuttaa minua "omille teilleni", hänestä olisin onnellisempi hänenkin kanssaan, jos saisin toteuttaa kaikkia puoliani. Vaikea tosin tuntuu olevan löytää samanhenkistä ystävätärtä. Itse yritän löytää tuolta treffien puolelta (38v, Turku) nimenomaan ystävätärtä, joka lähtisi shoppailemaan, jaksaisi keskustella muustakin kuin lapsista ja sen lisäksi viihtyisi lakanoiden välissä.
Jos jotakuta kiinnostaa Turun seudulla löytää tällainen fiksu ja nätti bi-nainen ystävättäreksi, niin sieltä kautta pienellä vaivalla pitäisi löytyä... - ei tykkää tytöistä t
Lady2Lady kirjoitti:
Tämä on juuri niin tuttua. Kaipuu naisen kosketukseen ja "omaan kivaan" on kova. Meillä on hyvä parisuhde ja mieheni suorastaan usuttaa minua "omille teilleni", hänestä olisin onnellisempi hänenkin kanssaan, jos saisin toteuttaa kaikkia puoliani. Vaikea tosin tuntuu olevan löytää samanhenkistä ystävätärtä. Itse yritän löytää tuolta treffien puolelta (38v, Turku) nimenomaan ystävätärtä, joka lähtisi shoppailemaan, jaksaisi keskustella muustakin kuin lapsista ja sen lisäksi viihtyisi lakanoiden välissä.
Jos jotakuta kiinnostaa Turun seudulla löytää tällainen fiksu ja nätti bi-nainen ystävättäreksi, niin sieltä kautta pienellä vaivalla pitäisi löytyä...miksi mulla ei ole tommosta vaimoa.......mielellään ainakin kattos touhua vaikka sivussa.prkl táas on onni potkinu perseen.onneksi teitä on muita
- syksynlehti33
Lady2Lady kirjoitti:
Tämä on juuri niin tuttua. Kaipuu naisen kosketukseen ja "omaan kivaan" on kova. Meillä on hyvä parisuhde ja mieheni suorastaan usuttaa minua "omille teilleni", hänestä olisin onnellisempi hänenkin kanssaan, jos saisin toteuttaa kaikkia puoliani. Vaikea tosin tuntuu olevan löytää samanhenkistä ystävätärtä. Itse yritän löytää tuolta treffien puolelta (38v, Turku) nimenomaan ystävätärtä, joka lähtisi shoppailemaan, jaksaisi keskustella muustakin kuin lapsista ja sen lisäksi viihtyisi lakanoiden välissä.
Jos jotakuta kiinnostaa Turun seudulla löytää tällainen fiksu ja nätti bi-nainen ystävättäreksi, niin sieltä kautta pienellä vaivalla pitäisi löytyä...ihan paras tilanne,mies joka hyväksys mun naisen,naiset miten vaan,koska en mä halua miehestä luopua koska se on hyvä mies,hyvä isä ja kaikkee.meillä on siin mielessä hel**in hyvä suhde.mutta mistä se nainen tähän ja sellainen joka hyväksyy tän kuvion eikä järkestä ongelmia.en tie oon kyllä kohta epätoivoinen.
- Perheetön nainen
syksynlehti33 kirjoitti:
ihan paras tilanne,mies joka hyväksys mun naisen,naiset miten vaan,koska en mä halua miehestä luopua koska se on hyvä mies,hyvä isä ja kaikkee.meillä on siin mielessä hel**in hyvä suhde.mutta mistä se nainen tähän ja sellainen joka hyväksyy tän kuvion eikä järkestä ongelmia.en tie oon kyllä kohta epätoivoinen.
Mulle ei olisi mikään ongelma, että nainen olisi bi-seksuaali...ja lapsetkaan eivät olisi este. Mutta kuvio, jossa naisella olisi perhe: mies ja lapset, mikä minä olisin siinä kuviossa??? Olisitko itse valmis perheettömänä naisena tuohon kuvioon??
Kokemusta on naisista, joilla on lapsia muttei enää sitä miestä arkipäivässä ja ei sekään välttämättä aina helppoa ole...riippuu lapsien iästä.
Sanoisin sinulle nainen, että aina voi haaveilla, mutta kaikkea ei voi saada, jos mistään ei ole valmis luopumaan. Ennemmin suosittelen pysyttelemään nykyisessä tilanteessa, jos ongelmia ei kerran ole. - Rosie*
Perheetön nainen kirjoitti:
Mulle ei olisi mikään ongelma, että nainen olisi bi-seksuaali...ja lapsetkaan eivät olisi este. Mutta kuvio, jossa naisella olisi perhe: mies ja lapset, mikä minä olisin siinä kuviossa??? Olisitko itse valmis perheettömänä naisena tuohon kuvioon??
Kokemusta on naisista, joilla on lapsia muttei enää sitä miestä arkipäivässä ja ei sekään välttämättä aina helppoa ole...riippuu lapsien iästä.
Sanoisin sinulle nainen, että aina voi haaveilla, mutta kaikkea ei voi saada, jos mistään ei ole valmis luopumaan. Ennemmin suosittelen pysyttelemään nykyisessä tilanteessa, jos ongelmia ei kerran ole.Perheetön minäkin olen ja silti olen alkanut haaveilla juuri tuollaisesta ystävyyttä seksiä mutta ei parisuhdetta suhteesta naisen kanssa. Silloin toinen voisi ihan hyvin olla naimisissa miehen kanssa (mutta sillä tavoin että mies tietää ja hyväksyy naissuhteen, kenenkään pettämisessä en halua olla mukana).
Tällä vuosituhannella minulla on ollut kaksi vakavaa parisuhdetta, molemmat aiheuttivat riittämättömyyden tunteita (eri syistä). Nyt olen ollut kohta 1.5 vuotta sinkkuna, enkä ainakaan tällä hetkellä tunne olevani valmis uuteen parisuhteeseen. Sen sijaan kaipaan kyllä naisen läheisyyttä ja kosketusta. Yhden illan jutut ei niin nappaa, enkä yleensäkään halua pelkkää "kylmää" seksisuhdetta vaan suhteen, jossa olisi myös lämpöä ja läheisyyttä ilman parisuhteen sitovuutta, siis sanalla sanoen ystävyyttä.
Lady2Lady, en itse asu Turussa enkä lähistöllä, mutta toivottavasti löydät sieltä Hänet, jota etsit. - ajattelija123
Rosie* kirjoitti:
Perheetön minäkin olen ja silti olen alkanut haaveilla juuri tuollaisesta ystävyyttä seksiä mutta ei parisuhdetta suhteesta naisen kanssa. Silloin toinen voisi ihan hyvin olla naimisissa miehen kanssa (mutta sillä tavoin että mies tietää ja hyväksyy naissuhteen, kenenkään pettämisessä en halua olla mukana).
Tällä vuosituhannella minulla on ollut kaksi vakavaa parisuhdetta, molemmat aiheuttivat riittämättömyyden tunteita (eri syistä). Nyt olen ollut kohta 1.5 vuotta sinkkuna, enkä ainakaan tällä hetkellä tunne olevani valmis uuteen parisuhteeseen. Sen sijaan kaipaan kyllä naisen läheisyyttä ja kosketusta. Yhden illan jutut ei niin nappaa, enkä yleensäkään halua pelkkää "kylmää" seksisuhdetta vaan suhteen, jossa olisi myös lämpöä ja läheisyyttä ilman parisuhteen sitovuutta, siis sanalla sanoen ystävyyttä.
Lady2Lady, en itse asu Turussa enkä lähistöllä, mutta toivottavasti löydät sieltä Hänet, jota etsit.Itse olen (vasta) 20-vuotias avolittossa elävä yhden lapsen äiti ja olen viime aikoina alkanut kiinnostumaan naisista entistäkin enemmän. Olen toki aina ihaillut naisen vartaloa ja joskus suudellut naisia ja tuntenut vetovoimaa naisia kohtaan. Mieheni hyväksyisi suhteen naiseen, itsekin olisin valmis intiimimpään ystävyyssuhteeseen mutta tuntuu että näin nuorena ja perheellisenä olisi vaikea löytää itselleen sopivaa naista, jonka kanssa voisi kokeilla että tunnenko naisiin niin voimakasta vetovoimaa kun tällä hetkellä kuvittelen. Miestäni en silti haluaisi jättää, koska meillä on kaikin puolin hyvä suhde. Tilanteeni tuntuu jotenkin niin vaikea selkoiselta etten itsekkään osaa selittää mitä tunnen:)
Oli kuitenkin helpottavaa kun sattumalta eksyin tähän ketjuun ja huomasin että muilla on ihan samalaisia tuntemuksia:) - fdfhhfddhf
ajattelija123 kirjoitti:
Itse olen (vasta) 20-vuotias avolittossa elävä yhden lapsen äiti ja olen viime aikoina alkanut kiinnostumaan naisista entistäkin enemmän. Olen toki aina ihaillut naisen vartaloa ja joskus suudellut naisia ja tuntenut vetovoimaa naisia kohtaan. Mieheni hyväksyisi suhteen naiseen, itsekin olisin valmis intiimimpään ystävyyssuhteeseen mutta tuntuu että näin nuorena ja perheellisenä olisi vaikea löytää itselleen sopivaa naista, jonka kanssa voisi kokeilla että tunnenko naisiin niin voimakasta vetovoimaa kun tällä hetkellä kuvittelen. Miestäni en silti haluaisi jättää, koska meillä on kaikin puolin hyvä suhde. Tilanteeni tuntuu jotenkin niin vaikea selkoiselta etten itsekkään osaa selittää mitä tunnen:)
Oli kuitenkin helpottavaa kun sattumalta eksyin tähän ketjuun ja huomasin että muilla on ihan samalaisia tuntemuksia:)Itse kaipaan naista vaikka olen suhteessa miehen kanssa. Ehkä koen jonkinasteista ahdistusta siitä, mutta enemmän siitä että mietin että olenko oikeasti hyvässä suhteessa... Ja kun suhteessa on ollut ongelmia, olen välillä miettinyt että onko miehen kanssa seurustelu oikeasti sitä mitä haluan, vai pidänkö enemmän naisista. Olen seurustelemalla seurustellut miesten kanssa siitä asti kun olin 18 ja välillä olen ollut suhteessa ja kaikenmaailman säädöissä sen takia etten joudu olemaan yksin. Mutta silti en voisi ikinä pettää enkä usko mihinkään avoimiin suhteisiin. Kaipaan minä naisen läheisyyttä, mutta siltikin suhteessa ollessani tiedän sen olevan kiellettyä. Suhde on suhde, eikä siihen kuulu mitkään muut seksisuhteet vain saavuttaakseen henkistä täydentymistä kun saa toteuttaa biseksuaalisuuttaan. Silloin kannattaa enemmän olla yksin. Tiedän pitäväni molemmista sukupuolista, vaikken ole kokeillutkaan naisen kanssa seurustelua. Uskon että jos löytää sen oikean, ei tarvitse enää päästä tapailemaan muita, vaikka olisikin biseksuaali. Biseksuaalisuus on silti osa minua ja suhteessa sen ei tarvitse "näkyä" muutakuin henkisellä tasolla, siinä kehen tuntee vetoa. Mutta pettämistä en hyväksy. kattella tietysti saa, kunhan ei koske. ; ) Se on vaan ihmillistä, en itse ainakaan pysty ajatuksiani kieltämään jos näen jonkun ihanan naisen. : )
- samanlainen bi-n..
fdfhhfddhf kirjoitti:
Itse kaipaan naista vaikka olen suhteessa miehen kanssa. Ehkä koen jonkinasteista ahdistusta siitä, mutta enemmän siitä että mietin että olenko oikeasti hyvässä suhteessa... Ja kun suhteessa on ollut ongelmia, olen välillä miettinyt että onko miehen kanssa seurustelu oikeasti sitä mitä haluan, vai pidänkö enemmän naisista. Olen seurustelemalla seurustellut miesten kanssa siitä asti kun olin 18 ja välillä olen ollut suhteessa ja kaikenmaailman säädöissä sen takia etten joudu olemaan yksin. Mutta silti en voisi ikinä pettää enkä usko mihinkään avoimiin suhteisiin. Kaipaan minä naisen läheisyyttä, mutta siltikin suhteessa ollessani tiedän sen olevan kiellettyä. Suhde on suhde, eikä siihen kuulu mitkään muut seksisuhteet vain saavuttaakseen henkistä täydentymistä kun saa toteuttaa biseksuaalisuuttaan. Silloin kannattaa enemmän olla yksin. Tiedän pitäväni molemmista sukupuolista, vaikken ole kokeillutkaan naisen kanssa seurustelua. Uskon että jos löytää sen oikean, ei tarvitse enää päästä tapailemaan muita, vaikka olisikin biseksuaali. Biseksuaalisuus on silti osa minua ja suhteessa sen ei tarvitse "näkyä" muutakuin henkisellä tasolla, siinä kehen tuntee vetoa. Mutta pettämistä en hyväksy. kattella tietysti saa, kunhan ei koske. ; ) Se on vaan ihmillistä, en itse ainakaan pysty ajatuksiani kieltämään jos näen jonkun ihanan naisen. : )
kirjoituksesti oli kuin suoraan suustani.. :)
- unelmako vain
enpä olisi koskaan uskonut löytäväni tälläistä viestiketjua :)
olen kuvitellut olevani yksin, naisena (yli 40), naimisissa, lapsia, haluaa naisen ystäväkseen, sisältäen tunteita, jakamista ilossa ja surussa, yhteyttä, meidän kahden keskistä ystävyyttä johon voi sisältyä myös seksuaalisuutta. tälläisesta voi vain unelmoida. kahden naisen välinen ystävyys, johon seksi kuuluu olennaisena osana yhteen, luottamus toisiimme, sellaisesta unelmoin päivittäin. Huh, miten sydäntäni lämmitti, että meitä naisia on todellakin olemassa ........ vielä kun uskaltaisi ottaa sen askeleen, todellisen eteenpäin. Kaikkea hyvää, ystävyyden löytämisen vuotta 2010 :) Lämpimästi ajattelen tätä kaikkea!- 99292929
bii poikia koulu wessassa Hyyhyii
- Anonyymi
Minä kerroin miehelleni sanoi perhettä en hajoita ja rakastan sitä. Sanoin haluan aina joskus olla naisen kanssa mieheni ei siitä suutu olen tuonut kotiinikin naisen.
Tapasin saman tyylisen naisen on perheellinen näytin kuvaa miehelleni sanoin haluaisitko naida sitä pitäähän sinunkin joskus katsoi silmiin jos tulet sitten mukaan ja rakastelette keskenään. Näin meillä on kolme naista jotka hyväksyy mieheni joskus kuuntelen olohuoneessa kun mieheni rakastelee ja menen sitten ja nuolen mielellään spermat pillusta. Mieheni saa ja minä aika kivaa
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664643Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142269- 251784
- 121518
- 311459
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014