Henkilö X jolla ei varsinaisesti ole koskaan ollut mitään uskonnollista vakaumusta ja henkilö Z jolla tälläinen vakaumus on jossakin vaiheessa jättävät uskonnolliset piirteet elämästään kokonaan.
Näinpä siis henkilöt X ja Z eivät enään kannata mitään teististä katsontoa eivätkä ota tilalle mitään muuta uskonnollista vakaumusta, oli heidän lähtökohtainen uskonnollinen vakaumusensa sitten mistä tahansa uskonnosta.
He ovat siis nyt ateisteja.
Ja kysymys on seuraava.
Tarvitseeko henkilöt X ja Z mitään perustelua taikka hyvää syytä sille että he eivät enään kannata mitään teististä ideologiaa??
Näinpä siis henkilöt X ja Z eivät enään kannata mitään teististä katsontoa eivätkä ota tilalle mitään muuta uskonnollista vakaumusta, oli heidän lähtökohtainen uskonnollinen vakaumusensa sitten mistä tahansa uskonnosta.
He ovat siis nyt ateisteja.
Ja kysymys on seuraava.
Tarvitseeko henkilöt X ja Z mitään perustelua taikka hyvää syytä sille että he eivät enään kannata mitään teististä ideologiaa??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koska uskovaisuus, tai uskomattomuus ei ole mikään valinta. Tarkoitan että ihminen voisi vain päättää että alkaa uskovaiseksi, tai ateistiksi.
Sitä vain joko uskoo, tai ei usko.
Minusta uskominen on aktiivista toimintaa; sehän on verbi. Mielestäni se kuuluukin verbiksi ja on tekemistä, ei ns. tunnetila (pelkästään).
Etenkin uskonnollisesta uskosta puhuttaessa se vaatii aktiivisuutta. Myös jos sen uskon haluaa pitää ja jos ja kun se sotii todellisuutta vastaan, on siitä aktiivisesti pidettävä kiinni.
Vähän samaan tapaan mielestäni vaikka sanat rakastaa, vihata... verbejä nekin ovat ja toimintaan pystyy myös vaikuttamaan aktiivisuudella...
Miten sinä aktiivisesti tunnet vihaa tai rakastat?
Uskomatta oleminen johonkin asiaan on vakio. Se on lähtökohta mitä tahansa kysymystä harkittaessa. Se että jostakin asiasta tulee aktiivinen ja positiivinen uskomus on tilanne jossa on vakuuttunut jostakin asiasta.
Jos syyt taikka perustelut miksi jostakin asiasta on alunperin vakuuttunut eivät enään vakuuta eikä kukaan osaa antaa parempaa selitystä minkä takia johonkin pitäisi uskoa palataan lähtökohtaiseen asemaan.
Miksi pitäisi perustella? Pitääkö perustella esimerkiksi sitä, että ei pidä, makaronilaatikosta, sauvakävelystä, hevimusiikista, tai savonmurteesta?
Kun ei usko niin ei usko, ei sitä voi perustella.
niin miks puolustella?