Miten oivallatte Jumalan?

kaikki, mitä haluamme nähdä?
Jumala on kaikki mitä ja mikä on oletuksemme jumalasta.

Siis eihän Jumala aseta kynnyksiä, sen teemme itse.
Mistään tapahtuneesta asiasta emme voi syyttää Luojaa, koska valintammme on aina ollut täysin vapaa.

Myötäeläjä kirjoitti:

kaikki, mitä haluamme nähdä?
Jumala on kaikki mitä ja mikä on oletuksemme jumalasta.

Siis eihän Jumala aseta kynnyksiä, sen teemme itse.
Mistään tapahtuneesta asiasta emme voi syyttää Luojaa, koska valintammme on aina ollut täysin vapaa.

Lue lisää

"""" Mistään tapahtuneesta asiasta emme voi syyttää Luojaa, koska valintammme on aina ollut täysin vapaa."""""

Valintamme on voinut olla vapaa ikuisuudessa/taivaassa, kun olemme nämä elämämme valinneet. Mutta että nyt täysin vapaa? Jos meillä on nyt olisi edes hiven vapaata tahtoa valintojimme suhteen, niin sehän merkitsisi käytännössä, että olisimme jumalia, koska kaikki "vapaat valintamme" vaikuttaisivat maailmankaikkeuden loppuhistoriaan.

Epäilen vahvasti että olemme simulaatiomaailmassa, joka voi olla ikuisuudessa jopa etukäteen simuloitu. Omaa elämääni kun tarkastelen, niin olen huomannut, että menneisyys on determinoitunut todella paljon valintojani kussakin nykyhetkessä. En usko, että minulla olisi ainakaan mitään täysin vapaata tahtoa. Esimerkiksi nytkin 15 vuotta hengellistä etsintää ja intohimoa saa minut kirjoittamaan tätäkin artikkelia, ja tuntuu siltä, etten malta olla tätä nyt lähettämättä.

varaväkevä kirjoitti:

"""" Mistään tapahtuneesta asiasta emme voi syyttää Luojaa, koska valintammme on aina ollut täysin vapaa."""""

Valintamme on voinut olla vapaa ikuisuudessa/taivaassa, kun olemme nämä elämämme valinneet. Mutta että nyt täysin vapaa? Jos meillä on nyt olisi edes hiven vapaata tahtoa valintojimme suhteen, niin sehän merkitsisi käytännössä, että olisimme jumalia, koska kaikki "vapaat valintamme" vaikuttaisivat maailmankaikkeuden loppuhistoriaan.

Epäilen vahvasti että olemme simulaatiomaailmassa, joka voi olla ikuisuudessa jopa etukäteen simuloitu. Omaa elämääni kun tarkastelen, niin olen huomannut, että menneisyys on determinoitunut todella paljon valintojani kussakin nykyhetkessä. En usko, että minulla olisi ainakaan mitään täysin vapaata tahtoa. Esimerkiksi nytkin 15 vuotta hengellistä etsintää ja intohimoa saa minut kirjoittamaan tätäkin artikkelia, ja tuntuu siltä, etten malta olla tätä nyt lähettämättä.

Lue lisää

Ei ole valinnanvapautta tänne tuloon,nii kauan kun olemme syyn ja seurauksen lain alasia.
Vasta sitten kun tuo laialaisuus päättyy voimme valita vapaasti
Olet oikeassa,että tänne tullessamme meillä on syy,johon me vastaamme alitajuiseti tai tietoisesti onseuraus, ja tämä seuraus muuttuu uudeksi syyksi
ja niin ed-
Tuon kejun täydellinen ymmärtäminen,johtaa lopulta siihen,että tuo ketju pååttyy,etkä enään synnytä uutta karmaa.

varaväkevä kirjoitti:

"""" Mistään tapahtuneesta asiasta emme voi syyttää Luojaa, koska valintammme on aina ollut täysin vapaa."""""

Valintamme on voinut olla vapaa ikuisuudessa/taivaassa, kun olemme nämä elämämme valinneet. Mutta että nyt täysin vapaa? Jos meillä on nyt olisi edes hiven vapaata tahtoa valintojimme suhteen, niin sehän merkitsisi käytännössä, että olisimme jumalia, koska kaikki "vapaat valintamme" vaikuttaisivat maailmankaikkeuden loppuhistoriaan.

Epäilen vahvasti että olemme simulaatiomaailmassa, joka voi olla ikuisuudessa jopa etukäteen simuloitu. Omaa elämääni kun tarkastelen, niin olen huomannut, että menneisyys on determinoitunut todella paljon valintojani kussakin nykyhetkessä. En usko, että minulla olisi ainakaan mitään täysin vapaata tahtoa. Esimerkiksi nytkin 15 vuotta hengellistä etsintää ja intohimoa saa minut kirjoittamaan tätäkin artikkelia, ja tuntuu siltä, etten malta olla tätä nyt lähettämättä.

Lue lisää

on voimassa, ilman erillisiä tuomioita tai muuta senkaltaista.
Jumalan lait pitää oivaltaa ja eihän Jumaluutta voi olla ilman 'täydellistä' oikeudenmukaisuutta.
Kaikkinanen valinnan'vapaus on yhtäläisyyttä suoraan jumaluuteen, eli toisin sanoen olemme jumalia jumalaisuuteen?

arjuuna kirjoitti:

Ei ole valinnanvapautta tänne tuloon,nii kauan kun olemme syyn ja seurauksen lain alasia.
Vasta sitten kun tuo laialaisuus päättyy voimme valita vapaasti
Olet oikeassa,että tänne tullessamme meillä on syy,johon me vastaamme alitajuiseti tai tietoisesti onseuraus, ja tämä seuraus muuttuu uudeksi syyksi
ja niin ed-
Tuon kejun täydellinen ymmärtäminen,johtaa lopulta siihen,että tuo ketju pååttyy,etkä enään synnytä uutta karmaa.

Lue lisää

on, vaikka syyn ja seurauksien laki (karma) onkin vallitseva ja hallitseva.

Kun me synnymme tänne 'karman' liittyviin seikkoihin, ei se mitenkään poista valinnanvapautta.
Tällä avulla voimme muuttaa ja jouduttaa kertynyttä karmaa, näin minä ajattelen.

Myötäeläjä kirjoitti:

on voimassa, ilman erillisiä tuomioita tai muuta senkaltaista.
Jumalan lait pitää oivaltaa ja eihän Jumaluutta voi olla ilman 'täydellistä' oikeudenmukaisuutta.
Kaikkinanen valinnan'vapaus on yhtäläisyyttä suoraan jumaluuteen, eli toisin sanoen olemme jumalia jumalaisuuteen?

Lue lisää

Uskonnot puhuvat vapaasta valinnasta ,jotka ovat taivas tai hevetti,onkohan se silloin valinta
Ihmisen pyrikimys vapautua karmastaan, ei ole vallinta,sillä silloin valitsija on tuo karma,joka on tuo ajattelija,ego,sielu,jotka ovat tuon karman tulosta ihmisessä
KARMASTA VAPAUTUMINEN OLISI NIIDEN TUHO.
Eivätkä ne sallisi niin tapahtuvan
Sen takia nuo yritykset aina epäonnistuvat

arjuuna kirjoitti:

Uskonnot puhuvat vapaasta valinnasta ,jotka ovat taivas tai hevetti,onkohan se silloin valinta
Ihmisen pyrikimys vapautua karmastaan, ei ole vallinta,sillä silloin valitsija on tuo karma,joka on tuo ajattelija,ego,sielu,jotka ovat tuon karman tulosta ihmisessä
KARMASTA VAPAUTUMINEN OLISI NIIDEN TUHO.
Eivätkä ne sallisi niin tapahtuvan
Sen takia nuo yritykset aina epäonnistuvat

Lue lisää

Oman karman käsitteinä oikein hyviä symboleja.
Eli omien valintojen perusteilla vähennät fyysisten tarpeitten ja olomuotojen kertoja.

varaväkevä kirjoitti:

"""" Mistään tapahtuneesta asiasta emme voi syyttää Luojaa, koska valintammme on aina ollut täysin vapaa."""""

Valintamme on voinut olla vapaa ikuisuudessa/taivaassa, kun olemme nämä elämämme valinneet. Mutta että nyt täysin vapaa? Jos meillä on nyt olisi edes hiven vapaata tahtoa valintojimme suhteen, niin sehän merkitsisi käytännössä, että olisimme jumalia, koska kaikki "vapaat valintamme" vaikuttaisivat maailmankaikkeuden loppuhistoriaan.

Epäilen vahvasti että olemme simulaatiomaailmassa, joka voi olla ikuisuudessa jopa etukäteen simuloitu. Omaa elämääni kun tarkastelen, niin olen huomannut, että menneisyys on determinoitunut todella paljon valintojani kussakin nykyhetkessä. En usko, että minulla olisi ainakaan mitään täysin vapaata tahtoa. Esimerkiksi nytkin 15 vuotta hengellistä etsintää ja intohimoa saa minut kirjoittamaan tätäkin artikkelia, ja tuntuu siltä, etten malta olla tätä nyt lähettämättä.

Lue lisää

Kokemuksia, joita ei hänellä alussa voinut olla, Kokemuksia vaikka olikin kaiken luoja.
Me koemme kaikki mahdollinen ja suoraan Luojalle, siis miljardit sielut kautta aikojen.

Myötäeläjä kirjoitti:

on voimassa, ilman erillisiä tuomioita tai muuta senkaltaista.
Jumalan lait pitää oivaltaa ja eihän Jumaluutta voi olla ilman 'täydellistä' oikeudenmukaisuutta.
Kaikkinanen valinnan'vapaus on yhtäläisyyttä suoraan jumaluuteen, eli toisin sanoen olemme jumalia jumalaisuuteen?

Lue lisää

Siirrätkö vastuun valinnastasi Jumalalle? Tosiasiassa monet asiat valitsee muukuin itse, todellista valinnanvapautta ei ole kuin hyväosaisilla. Sinä valitset, jos ruokaa on, syötkö vai et. Ja sitäpaitsi, onko aina valinnanvapaus tervettä vai viekö se meidät ahdinkoon ja valtaan.

sirmankirman kirjoitti:

Siirrätkö vastuun valinnastasi Jumalalle? Tosiasiassa monet asiat valitsee muukuin itse, todellista valinnanvapautta ei ole kuin hyväosaisilla. Sinä valitset, jos ruokaa on, syötkö vai et. Ja sitäpaitsi, onko aina valinnanvapaus tervettä vai viekö se meidät ahdinkoon ja valtaan.

Lue lisää

rikkaat rikastuvat.
Ovat monesti onnettomia, kun eivät enää osaa valita. Ei arkielämän niukkuus poista valintoja, muuttaa niiden sisältöä ja tavoitteita. Uskon että niukkuudesta elävä voi kehittyä henkisellä tasolla hurjasti enemmän kun ökyrikas, jolle raha on puuttumaton itsestäänselvyys.
Tärkein asia täällä on kuitenkin kehittyä ja kasvattaa ymmärrystään sieluun'sieluihin ja samanarvoisuuteen ja sitäkautta Jumalaan.

varaväkevä kirjoitti:

"""" Mistään tapahtuneesta asiasta emme voi syyttää Luojaa, koska valintammme on aina ollut täysin vapaa."""""

Valintamme on voinut olla vapaa ikuisuudessa/taivaassa, kun olemme nämä elämämme valinneet. Mutta että nyt täysin vapaa? Jos meillä on nyt olisi edes hiven vapaata tahtoa valintojimme suhteen, niin sehän merkitsisi käytännössä, että olisimme jumalia, koska kaikki "vapaat valintamme" vaikuttaisivat maailmankaikkeuden loppuhistoriaan.

Epäilen vahvasti että olemme simulaatiomaailmassa, joka voi olla ikuisuudessa jopa etukäteen simuloitu. Omaa elämääni kun tarkastelen, niin olen huomannut, että menneisyys on determinoitunut todella paljon valintojani kussakin nykyhetkessä. En usko, että minulla olisi ainakaan mitään täysin vapaata tahtoa. Esimerkiksi nytkin 15 vuotta hengellistä etsintää ja intohimoa saa minut kirjoittamaan tätäkin artikkelia, ja tuntuu siltä, etten malta olla tätä nyt lähettämättä.

Lue lisää

Vapaa valinta vaikuttaa Sinun yksilö-sieluusi.
Tosin tämä yksilösielu on kaikki sielut, vain eri tasoilla.
Ajattelet sitä, oletan.

sielujen kautta.
Eli sieluille on selvä looginen tehtävä, 'antaa erilaisia kokemuksia Luojalle'.

Myötäeläjä kirjoitti:

sielujen kautta.
Eli sieluille on selvä looginen tehtävä, 'antaa erilaisia kokemuksia Luojalle'.

Noiden sielujen synnyttämä.
Mutta, kun oivallat oman menneisyytesi kohtaan ennen alkuräjähdystä,niin olet oivaltanut totuuden, joka ei ole koskaan syntynyt, eikä koskaan kuole, silloin tiedät, että
ihminen ja kaikki elämä on ollut olemassa, jo ennen alkuräjähdystä.

Myötäeläjä kirjoitti:

sielujen kautta.
Eli sieluille on selvä looginen tehtävä, 'antaa erilaisia kokemuksia Luojalle'.

On se ihmeellistä, että me pyrimme määrittelemään Jumalaa ja toisaalta sitten jumaluutta itsessämme, ikään kuin se asettuisi meidän määritelmiin. Toisaalta, joku sanoo, että me valitsemme syntymämme tänne. Löytyykö maailmassamme loogisuutta. joka tapauksessa tieteen kannalta kokemus sisältää kohteen ja kokijan ihmisyydessä, pitäisikä Jumala sisältää tähän vai asettaa ulkopuolella olijaksi, joak on yhteydessä meihin. Alkuun kokemus lapsuudessa on yhtä ympäristön kanssa, tulisimmeko lapsen lakatsieksi, emmekä erottaisi itseääme, emme eriyttäisi kehityksissämme eri puolia itsessämme. Sanotaanhan, että Jumalassa on kolme puolta, Jumala, Jeesus, ja Pyhä henki, ne ovat yhtä, mutta miten ne esiintyvät jumaluudessamme, näemmekö ne, kuulemmeko ne.

Maailmankaikkeuden ja karman lait ovat epäsointuisia Jumalan persoonallisuuden ja järjestyksen kanssa. Maailma ei ole oikeudenmukainen, joten kaikki teot eivät ole syytämme, miten sitten karma voi selittää yhä alempaan helvettiin joutumisen, onko tämä sitä taivashelvettikuvitelmaa. Eikö sittenkin ole parempi uskoa jumalaan. Lakia on oltava maanpäälläkin, mutta meidän ei tarvitse lähteä jatkuvaan oikeuskäsittelyyn, hyväksyntä on mukava juttu.

arjuuna kirjoitti:

Noiden sielujen synnyttämä.
Mutta, kun oivallat oman menneisyytesi kohtaan ennen alkuräjähdystä,niin olet oivaltanut totuuden, joka ei ole koskaan syntynyt, eikä koskaan kuole, silloin tiedät, että
ihminen ja kaikki elämä on ollut olemassa, jo ennen alkuräjähdystä.

Lue lisää

on tieteellisesti kaikkeuden alku?
Kaikki on kuitenkin ollut jo silloin jollakin tasoilla täysin johdonmukaisen selvää.
Näin on ollut ja jos ei, kumoutuvat kaikki jumalaan ja jumaluuteen nojaavat.?

yötäelävä kirjoitti:

On se ihmeellistä, että me pyrimme määrittelemään Jumalaa ja toisaalta sitten jumaluutta itsessämme, ikään kuin se asettuisi meidän määritelmiin. Toisaalta, joku sanoo, että me valitsemme syntymämme tänne. Löytyykö maailmassamme loogisuutta. joka tapauksessa tieteen kannalta kokemus sisältää kohteen ja kokijan ihmisyydessä, pitäisikä Jumala sisältää tähän vai asettaa ulkopuolella olijaksi, joak on yhteydessä meihin. Alkuun kokemus lapsuudessa on yhtä ympäristön kanssa, tulisimmeko lapsen lakatsieksi, emmekä erottaisi itseääme, emme eriyttäisi kehityksissämme eri puolia itsessämme. Sanotaanhan, että Jumalassa on kolme puolta, Jumala, Jeesus, ja Pyhä henki, ne ovat yhtä, mutta miten ne esiintyvät jumaluudessamme, näemmekö ne, kuulemmeko ne.

Maailmankaikkeuden ja karman lait ovat epäsointuisia Jumalan persoonallisuuden ja järjestyksen kanssa. Maailma ei ole oikeudenmukainen, joten kaikki teot eivät ole syytämme, miten sitten karma voi selittää yhä alempaan helvettiin joutumisen, onko tämä sitä taivashelvettikuvitelmaa. Eikö sittenkin ole parempi uskoa jumalaan. Lakia on oltava maanpäälläkin, mutta meidän ei tarvitse lähteä jatkuvaan oikeuskäsittelyyn, hyväksyntä on mukava juttu.

Lue lisää

TODELLISEN luojan näkökentässä?
Eikö tämä ole meidän kehittymättömien ongelma?

Myötäeläjä kirjoitti:

TODELLISEN luojan näkökentässä?
Eikö tämä ole meidän kehittymättömien ongelma?

Ajattelen, että ei ole kehittyneitä ja kehittymättömiä. Me ihmiset vain ajattelemme eri tavoin, mikä on rikkaus, sitä kautta voimme ymmärtää yhä enemmän tai vähemmän. Tietyllä tapaa persoonallinen Jumalakuva on hyvä, sillä ajatusten hajoaminen ja yhteen sulautuminen voi olla vaarallista, koska kokonaisuus ja johdonmukaisuus voi hävitä/hajota.

Se mikä minusta on vaarallista, on jonkin ismin yksipuolinen toteutuma, jossa elämälle oleelliset vaikutteet unohtuvat. On osattava mennä askel kerrallaan, ja jossakin koontia osaava hahmottaa kokonaisuutta, jätämmekö sen persoonallisen Jumalan huomaan, eli uskoon, vai hoidammeko myös oman osuutemme. TODELLISEN luojan, eli maailmakaikkeuden perhosten siiveniskut tekevät myös väkivaltaa luonnolle. Pitäisikö kaikki vain tarkoituksettomasti hyväksyä, vai saako meillä olla tarkoitus? Pitääkö elämää inhimillistää, viisauttaa, vai palatako apinoiden aikakaudelle? Saako ihmisyyteen luvan ajatella enenäm kuin lajin jatkaminen, on jo kulttuurikysymys.

(Osaat muuten tehdä hyviä kysymyksiä)

kehittymätönkehittymätön kirjoitti:

Ajattelen, että ei ole kehittyneitä ja kehittymättömiä. Me ihmiset vain ajattelemme eri tavoin, mikä on rikkaus, sitä kautta voimme ymmärtää yhä enemmän tai vähemmän. Tietyllä tapaa persoonallinen Jumalakuva on hyvä, sillä ajatusten hajoaminen ja yhteen sulautuminen voi olla vaarallista, koska kokonaisuus ja johdonmukaisuus voi hävitä/hajota.

Se mikä minusta on vaarallista, on jonkin ismin yksipuolinen toteutuma, jossa elämälle oleelliset vaikutteet unohtuvat. On osattava mennä askel kerrallaan, ja jossakin koontia osaava hahmottaa kokonaisuutta, jätämmekö sen persoonallisen Jumalan huomaan, eli uskoon, vai hoidammeko myös oman osuutemme. TODELLISEN luojan, eli maailmakaikkeuden perhosten siiveniskut tekevät myös väkivaltaa luonnolle. Pitäisikö kaikki vain tarkoituksettomasti hyväksyä, vai saako meillä olla tarkoitus? Pitääkö elämää inhimillistää, viisauttaa, vai palatako apinoiden aikakaudelle? Saako ihmisyyteen luvan ajatella enenäm kuin lajin jatkaminen, on jo kulttuurikysymys.

(Osaat muuten tehdä hyviä kysymyksiä)

Lue lisää

Tuo kysymys jäi vastaamatta. Lähinnä kai tarkoitan juuri sillä sitä, että ihminen ei olekaan, tai saa olla aidosti se miksi on luotuihminen, vaan kulttuuri on luonut moraaliset ehdot, rankaisun saavat ne, jotka joutuvat syntipukiksi moraalisten paineiden alla.

Mutta myönnän, etten ymmärrä karmanlaista juuri mitään, en ole perehtynyt asiaan, ehkä se on ihan eri asia kuin omantunnon jäljet. Jotenkin ymmärrän, että omasta pahuudesta pitäisi pois jalostua, mutta jos ihminen onkin muiden tekemien virheiden tulos. Eikö karma ole silloin epäsoinnussa omiin virheisiin nähden.

karmanepäsointu kirjoitti:

Tuo kysymys jäi vastaamatta. Lähinnä kai tarkoitan juuri sillä sitä, että ihminen ei olekaan, tai saa olla aidosti se miksi on luotuihminen, vaan kulttuuri on luonut moraaliset ehdot, rankaisun saavat ne, jotka joutuvat syntipukiksi moraalisten paineiden alla.

Mutta myönnän, etten ymmärrä karmanlaista juuri mitään, en ole perehtynyt asiaan, ehkä se on ihan eri asia kuin omantunnon jäljet. Jotenkin ymmärrän, että omasta pahuudesta pitäisi pois jalostua, mutta jos ihminen onkin muiden tekemien virheiden tulos. Eikö karma ole silloin epäsoinnussa omiin virheisiin nähden.

Lue lisää

sanoa, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Eli jonkun yksilön kohtalo voi olla seurausta aiemmista omista virheistä tai tämä yksinkertaisesti tarvitsee kokemansa asian ja siten kehittyy henkisellä tasolla.
Eivät nämä ole suoraviivaisia asioita, ja harvoin ymmärretään miksi?
Toisaalta tässä maailmassa ollaan sielutasolla yhtä, tästä ajatuksesta pitäisi kehitellä ymmärrettävä tarkoitus, esim. että yksi on kaikkien puolesta valmis uhrautumaan erilaisille kohtaloille ja kaikki samoin tämän yhden puolesta..

Myötäeläjä kirjoitti:

sanoa, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Eli jonkun yksilön kohtalo voi olla seurausta aiemmista omista virheistä tai tämä yksinkertaisesti tarvitsee kokemansa asian ja siten kehittyy henkisellä tasolla.
Eivät nämä ole suoraviivaisia asioita, ja harvoin ymmärretään miksi?
Toisaalta tässä maailmassa ollaan sielutasolla yhtä, tästä ajatuksesta pitäisi kehitellä ymmärrettävä tarkoitus, esim. että yksi on kaikkien puolesta valmis uhrautumaan erilaisille kohtaloille ja kaikki samoin tämän yhden puolesta..

Lue lisää

Kun vain osaamme kyseenalaistaa kovien kuritusten ja rankaisujen hirvittävyyden. osaame katsoa, mikä on omaa pahuuttamme. Kyllä meillä on riittävästi vastoinkäymisiä elämässä, liiankin kanssa monella, enkä usko näitä ollenkaan Jumalan teoiksi, kyllä siellä se toinenkin taistelee. Meillä ei ole oikeutta olla niin ylimielisiä, että katsomme "kasvatuksen" nimissä jonkun tarvitsevan nöyryytystä. Kukaan ihminen ei ole niin täydellinen etteikö hän tässä maailmanmenossa kohtaa niin paljon vastoinkäymisiä, että menee luu kurkkuun. Tosin täytyy myöntää, että eilen kuulin niin pahoja kiusaamisia siskolta toiselleen, että kyllä teki huonoa.

Jotenkin meidän tulisi oppia erottamaan huonon kohtelun jäljet ihmisessä ja miettiä käytöstä syvemmin. Nykyisin ylimielisyyydessämme tuomitsemme "oppimaan" kärsineitä. On toki olemassa narsististakin käytöstä, ja vastuu täytyy antaa tekijälle, mutta liian usein olen huomannut tulkintaongelmia.

eetuilmariosmo3 kirjoitti:

Kun vain osaamme kyseenalaistaa kovien kuritusten ja rankaisujen hirvittävyyden. osaame katsoa, mikä on omaa pahuuttamme. Kyllä meillä on riittävästi vastoinkäymisiä elämässä, liiankin kanssa monella, enkä usko näitä ollenkaan Jumalan teoiksi, kyllä siellä se toinenkin taistelee. Meillä ei ole oikeutta olla niin ylimielisiä, että katsomme "kasvatuksen" nimissä jonkun tarvitsevan nöyryytystä. Kukaan ihminen ei ole niin täydellinen etteikö hän tässä maailmanmenossa kohtaa niin paljon vastoinkäymisiä, että menee luu kurkkuun. Tosin täytyy myöntää, että eilen kuulin niin pahoja kiusaamisia siskolta toiselleen, että kyllä teki huonoa.

Jotenkin meidän tulisi oppia erottamaan huonon kohtelun jäljet ihmisessä ja miettiä käytöstä syvemmin. Nykyisin ylimielisyyydessämme tuomitsemme "oppimaan" kärsineitä. On toki olemassa narsististakin käytöstä, ja vastuu täytyy antaa tekijälle, mutta liian usein olen huomannut tulkintaongelmia.

Lue lisää

kaltoinkohdeltujen tukijoita, ei tuomitsijoita. Ei ole meidän asiamme käytännön elämässä 'tulkita', kuka on ansainnut selkäsaunan, kuka ei.
Me elämme 'kokemuksien' maailmassa jossa on vapaus tehdä valintoja, valitkaamme heikompien tukemisen yhdeksi ohjenuoraksi.

kehittymätönkehittymätön kirjoitti:

Ajattelen, että ei ole kehittyneitä ja kehittymättömiä. Me ihmiset vain ajattelemme eri tavoin, mikä on rikkaus, sitä kautta voimme ymmärtää yhä enemmän tai vähemmän. Tietyllä tapaa persoonallinen Jumalakuva on hyvä, sillä ajatusten hajoaminen ja yhteen sulautuminen voi olla vaarallista, koska kokonaisuus ja johdonmukaisuus voi hävitä/hajota.

Se mikä minusta on vaarallista, on jonkin ismin yksipuolinen toteutuma, jossa elämälle oleelliset vaikutteet unohtuvat. On osattava mennä askel kerrallaan, ja jossakin koontia osaava hahmottaa kokonaisuutta, jätämmekö sen persoonallisen Jumalan huomaan, eli uskoon, vai hoidammeko myös oman osuutemme. TODELLISEN luojan, eli maailmakaikkeuden perhosten siiveniskut tekevät myös väkivaltaa luonnolle. Pitäisikö kaikki vain tarkoituksettomasti hyväksyä, vai saako meillä olla tarkoitus? Pitääkö elämää inhimillistää, viisauttaa, vai palatako apinoiden aikakaudelle? Saako ihmisyyteen luvan ajatella enenäm kuin lajin jatkaminen, on jo kulttuurikysymys.

(Osaat muuten tehdä hyviä kysymyksiä)

Lue lisää

siksi kiinnoistuin kommentistasi.
Voitko vaihtaa ajatuksia nimimerkillä?

Myötäeläjä kirjoitti:

siksi kiinnoistuin kommentistasi.
Voitko vaihtaa ajatuksia nimimerkillä?

Olen huomannut, että keskustelupalstalle ei voi tosiaan kirjoittaa muutoin kuin liittymällä jäseneksi. Tietenkin on mahdolista ottaa se, yritänpä rakentaa jonkinmoisen kuvan tunne sivuille.

Myötäeläjä kirjoitti:

siksi kiinnoistuin kommentistasi.
Voitko vaihtaa ajatuksia nimimerkillä?

Vastasin jo tuonne miten ymmärrän Jumalan, joten voinen ilokseni kirjoitella, onhan se jotenkin niin minun persoonallisuutta. Kiitos huomioistasi.

No heitänpä tästä kysymyksen, miten voimme olla niin ehdottomia, että haluamme luoda ehdottoman Jumalakuvan. Liitämme siihen viisautta, kokemusta, isää ja vaikka mitä. Itse kokemusta tieteen kannalta lähestyneenä, en ole ollenkaan varma, voiko mitään pysyvää sanoa ja toisaalta se eheyttää.

kukatietäissen kirjoitti:

Vastasin jo tuonne miten ymmärrän Jumalan, joten voinen ilokseni kirjoitella, onhan se jotenkin niin minun persoonallisuutta. Kiitos huomioistasi.

No heitänpä tästä kysymyksen, miten voimme olla niin ehdottomia, että haluamme luoda ehdottoman Jumalakuvan. Liitämme siihen viisautta, kokemusta, isää ja vaikka mitä. Itse kokemusta tieteen kannalta lähestyneenä, en ole ollenkaan varma, voiko mitään pysyvää sanoa ja toisaalta se eheyttää.

Lue lisää

Jumala, kaiken Luoja on kaiken oivaltava ja kaikkien yksilöiden asiat ymmärtävä.
Se että emme itse oivalla, liittyy paljolti virheellisiin elämäntapakäsitteisiin, 'työ, vapaa'aika'.

Myötäeläjä kirjoitti:

Jumala, kaiken Luoja on kaiken oivaltava ja kaikkien yksilöiden asiat ymmärtävä.
Se että emme itse oivalla, liittyy paljolti virheellisiin elämäntapakäsitteisiin, 'työ, vapaa'aika'.

Lue lisää

Yhteen aikaan uskoin todella rakkauden voimaan, sitten huomasin sen pettävän ja ihmisten ajavan vain omia etuuksiaan. Kun huomasin pahuuden saavuttavan voiton, minun oli luovuttava rakkaudesta, ettei tuhoa syntyisi niin paljon, mutta kysymys lienee siitä, ettei se rakkautta olisi ollutkaan, vaikka niillä nimillä puhutaan. Sitä on vaan niin paljon.

Enpä tiedä, onko se elämäntapa ongelma vai mikä, mutta valtaongelma se on. Nykyisin kun katselee elämänmenoa, tuntuu pahalta, että niin moni elää yksin, ei ole rakkaudenjakamisen kykyä.

Sitten tietenkin on kristinopin mukaan tie Jeesuksen kautta, "luoja kaiken oivaltava ja yksilöiden asiat ymmärtävä". Tällä hetkellä on oivalluksesta vähän jäljellä, buddhalaisen opin mukaan meidän pitäisi oppia oivaltamaan ja hillitsemään tunteiden voima. En osaa tähän ajatukseen yhtyä täysin, sillä se kurimuksen tie, joka tulee järjen ja sopimusten puitteissa tapoja sovellettaessa, usein johtaa toisen kaltoin kohteluun, emme tunnista sisäistä vapautta ja iloa, emme aikaa, viestejä, se on sovittua järjestystä ja perimystä, kuten kuninkaiden jälkeläisillä. Kokijasta voi tulla elämäntäyteinen ja välittävä sisäisten tuntojen jälkeen, ellei ole vihaan kasvatettu.

Vaikka olen lukenut viisauksia läpi elämän, elänytkin tätä elämää, olen kuitenkin sitä mieltä, että pysähtyä pitäisi, oppia kuuntelemaan. Mutta kaiken kaikkiaan uskon, että jokin synnynnäinen kyky meillä on ja se on leikki. Siellä asuu kokemus nimeltä ilo, se on itsesyntyinen, lasnäsyntyinen ja jaettaessa kokija.

Tulipas tästä saarna.

kukatietäissen kirjoitti:

Yhteen aikaan uskoin todella rakkauden voimaan, sitten huomasin sen pettävän ja ihmisten ajavan vain omia etuuksiaan. Kun huomasin pahuuden saavuttavan voiton, minun oli luovuttava rakkaudesta, ettei tuhoa syntyisi niin paljon, mutta kysymys lienee siitä, ettei se rakkautta olisi ollutkaan, vaikka niillä nimillä puhutaan. Sitä on vaan niin paljon.

Enpä tiedä, onko se elämäntapa ongelma vai mikä, mutta valtaongelma se on. Nykyisin kun katselee elämänmenoa, tuntuu pahalta, että niin moni elää yksin, ei ole rakkaudenjakamisen kykyä.

Sitten tietenkin on kristinopin mukaan tie Jeesuksen kautta, "luoja kaiken oivaltava ja yksilöiden asiat ymmärtävä". Tällä hetkellä on oivalluksesta vähän jäljellä, buddhalaisen opin mukaan meidän pitäisi oppia oivaltamaan ja hillitsemään tunteiden voima. En osaa tähän ajatukseen yhtyä täysin, sillä se kurimuksen tie, joka tulee järjen ja sopimusten puitteissa tapoja sovellettaessa, usein johtaa toisen kaltoin kohteluun, emme tunnista sisäistä vapautta ja iloa, emme aikaa, viestejä, se on sovittua järjestystä ja perimystä, kuten kuninkaiden jälkeläisillä. Kokijasta voi tulla elämäntäyteinen ja välittävä sisäisten tuntojen jälkeen, ellei ole vihaan kasvatettu.

Vaikka olen lukenut viisauksia läpi elämän, elänytkin tätä elämää, olen kuitenkin sitä mieltä, että pysähtyä pitäisi, oppia kuuntelemaan. Mutta kaiken kaikkiaan uskon, että jokin synnynnäinen kyky meillä on ja se on leikki. Siellä asuu kokemus nimeltä ilo, se on itsesyntyinen, lasnäsyntyinen ja jaettaessa kokija.

Tulipas tästä saarna.

Lue lisää

Sitä tekevät 'kaikki' vastasyntyneet, oivallus Jumaluuden perusarvoista. Siis Jumaluuden todellisuudesta.

kukatietäissen kirjoitti:

Yhteen aikaan uskoin todella rakkauden voimaan, sitten huomasin sen pettävän ja ihmisten ajavan vain omia etuuksiaan. Kun huomasin pahuuden saavuttavan voiton, minun oli luovuttava rakkaudesta, ettei tuhoa syntyisi niin paljon, mutta kysymys lienee siitä, ettei se rakkautta olisi ollutkaan, vaikka niillä nimillä puhutaan. Sitä on vaan niin paljon.

Enpä tiedä, onko se elämäntapa ongelma vai mikä, mutta valtaongelma se on. Nykyisin kun katselee elämänmenoa, tuntuu pahalta, että niin moni elää yksin, ei ole rakkaudenjakamisen kykyä.

Sitten tietenkin on kristinopin mukaan tie Jeesuksen kautta, "luoja kaiken oivaltava ja yksilöiden asiat ymmärtävä". Tällä hetkellä on oivalluksesta vähän jäljellä, buddhalaisen opin mukaan meidän pitäisi oppia oivaltamaan ja hillitsemään tunteiden voima. En osaa tähän ajatukseen yhtyä täysin, sillä se kurimuksen tie, joka tulee järjen ja sopimusten puitteissa tapoja sovellettaessa, usein johtaa toisen kaltoin kohteluun, emme tunnista sisäistä vapautta ja iloa, emme aikaa, viestejä, se on sovittua järjestystä ja perimystä, kuten kuninkaiden jälkeläisillä. Kokijasta voi tulla elämäntäyteinen ja välittävä sisäisten tuntojen jälkeen, ellei ole vihaan kasvatettu.

Vaikka olen lukenut viisauksia läpi elämän, elänytkin tätä elämää, olen kuitenkin sitä mieltä, että pysähtyä pitäisi, oppia kuuntelemaan. Mutta kaiken kaikkiaan uskon, että jokin synnynnäinen kyky meillä on ja se on leikki. Siellä asuu kokemus nimeltä ilo, se on itsesyntyinen, lasnäsyntyinen ja jaettaessa kokija.

Tulipas tästä saarna.

Lue lisää

Tämä on ainut järjellinen 'usko'.

Sielu on kaiken pahan alku ja juuri, joka on ihmisen psykologinen perimä, ja syitten ja seurausten lain alainen
Kaikki jumalat ovat sielujen yhteisminän synnyttämiä,siten, että yksilon kuollessa tuo yhteisminä ei kuole, ja sen takia sillä on tietoa enemmän kuin yksilöllä, niin sitä on alettu pitämään jumaluutena ja näin ovat jumalat syntyneet.
Kun ihminen ymmärtää oman historiansa, ennen alkuräjähdystä asti, niin sielu, ajattelija, ego menettää elin mahdollisuudensa ja kuihtuu olemattomiin .
Uskonnot ja aatteet yrittävät ikuistaa sielun elämän, mutta sitä sillä ei ole
, koska se on ajasta syntynyt, ja ihmisen ajaton oleminen on sen tuho
Maailmassa on tälläkin hetkellä ihmisiä joilla ei ole sielua, ja historiasta löytyy esim.
Budha ja Jeesus

arjuuna kirjoitti:

Sielu on kaiken pahan alku ja juuri, joka on ihmisen psykologinen perimä, ja syitten ja seurausten lain alainen
Kaikki jumalat ovat sielujen yhteisminän synnyttämiä,siten, että yksilon kuollessa tuo yhteisminä ei kuole, ja sen takia sillä on tietoa enemmän kuin yksilöllä, niin sitä on alettu pitämään jumaluutena ja näin ovat jumalat syntyneet.
Kun ihminen ymmärtää oman historiansa, ennen alkuräjähdystä asti, niin sielu, ajattelija, ego menettää elin mahdollisuudensa ja kuihtuu olemattomiin .
Uskonnot ja aatteet yrittävät ikuistaa sielun elämän, mutta sitä sillä ei ole
, koska se on ajasta syntynyt, ja ihmisen ajaton oleminen on sen tuho
Maailmassa on tälläkin hetkellä ihmisiä joilla ei ole sielua, ja historiasta löytyy esim.
Budha ja Jeesus

Lue lisää

Buddha ja Jeesus?

Minä olen ymmärtänyt näin, esim. Jeesus oli ns. mestarisielu ja Kristustasoa.

Eli Hänellä ei ole enää tarvetta syntyä tänne, koska Hänellä on kaikki mahdollinen kokemus ja tieto.
Tähän kaikki sielut pyrkivät, antavat Luojalle kokemuksia ja kehittyvät samalla korkeampiin tietoisuuksiin.

on kaikilla sisäisesti, olen samaa mieltä tästä. Jumalaa voisimme kuvitella jonkinlaisena keskuksena, jonne kaikki mahdollinen tieto ja kokemus keskittyy....
siis yksilösielujen kokemukset ym.
Ei Jumalaa voi kirjallisesti käsittää muuten, kuin luomalla johdonmukaisen tarkoituksen kaavan, miksi sielut ovat ja syntyvät aineellisuuteen?

Myötäeläjä kirjoitti:

on kaikilla sisäisesti, olen samaa mieltä tästä. Jumalaa voisimme kuvitella jonkinlaisena keskuksena, jonne kaikki mahdollinen tieto ja kokemus keskittyy....
siis yksilösielujen kokemukset ym.
Ei Jumalaa voi kirjallisesti käsittää muuten, kuin luomalla johdonmukaisen tarkoituksen kaavan, miksi sielut ovat ja syntyvät aineellisuuteen?

Lue lisää

kivikunnasta kasvikuntaan,kasvikunnasta eläinkuntaan, eläinkunnasta ihmiskuntaan.
Nain olen ainakin ajatellut sielun kehitystä.
Minulla on niin viisas collie että ei mene kauaa kun sen sielu kehittyy ihmis-sieluksi.

kuolematon sielu kirjoitti:

kivikunnasta kasvikuntaan,kasvikunnasta eläinkuntaan, eläinkunnasta ihmiskuntaan.
Nain olen ainakin ajatellut sielun kehitystä.
Minulla on niin viisas collie että ei mene kauaa kun sen sielu kehittyy ihmis-sieluksi.

Lue lisää

siis eläinten ja ihmisten kehityskulku on eriytyvä....kuten esim. 'enkelien'.
Enkeleillä on monia tehtäviä ihmis'sieluille ja ovat hyvin korkealle kehittyneitä, kuitenkin heillä on oma kehityspolku ja ihmis'sieluilla omansa.

Sielu on paratiisin jälkeinen asia,paratiisissa ihmisellä ei ollut sielua,hän ajattomuuden tilassa, joka on tuo yksi elämä, ja on sama kaikilla olennoilla
Sielu on aivan eri asia kuin elämä, jonka ansiosta me täällä olemme.
Sielu on ajatuksen synnyttämä ajattelija, joka on kaapannut vallan ihmisessä, ja hallitsee sitä,
Ihmisen mieli on kuitenkin paljon enemmän kuin, ajattelija sielu, ja kun nämä ovat poissa, niin on paljon enemmän, sillä ne eväävät tuon paljon enemmän
Kun ihminen on joutunut ulos paratiisitilasta, niin hänen on myös palattava sinne
tämän maaelämän aikana, kun kuölemme se on liian myöhästä
Jos rakastatte jota kuta, niin älkää kiintykö ja tulko riipuvaiseksi rakkauden kohteesta,sillä ne ovat luonteeltaan väkivaltaisuutta,ja epäävät rakkauden, ja rakkaus lentää ulos ikkunasta.

arjuuna kirjoitti:

Sielu on paratiisin jälkeinen asia,paratiisissa ihmisellä ei ollut sielua,hän ajattomuuden tilassa, joka on tuo yksi elämä, ja on sama kaikilla olennoilla
Sielu on aivan eri asia kuin elämä, jonka ansiosta me täällä olemme.
Sielu on ajatuksen synnyttämä ajattelija, joka on kaapannut vallan ihmisessä, ja hallitsee sitä,
Ihmisen mieli on kuitenkin paljon enemmän kuin, ajattelija sielu, ja kun nämä ovat poissa, niin on paljon enemmän, sillä ne eväävät tuon paljon enemmän
Kun ihminen on joutunut ulos paratiisitilasta, niin hänen on myös palattava sinne
tämän maaelämän aikana, kun kuölemme se on liian myöhästä
Jos rakastatte jota kuta, niin älkää kiintykö ja tulko riipuvaiseksi rakkauden kohteesta,sillä ne ovat luonteeltaan väkivaltaisuutta,ja epäävät rakkauden, ja rakkaus lentää ulos ikkunasta.

Lue lisää

Mielen määritelmissä usein sanotaan, että se on aistimus, eli kehollinen. Tunteita pidetään sielun synonyymeinä. Ikään kuin ajatuksesi, ajatuksen ajattelija, on yhtä kuin tunteet reagoivat mielen kokemukseen. Miten tuo sielu sitten liittyy Jumalaan, jumaliin, on mielenkiintoista? Haluaako jumala sieluja kokemukseensa, kokonaisuuteensa? Tunteet ovat viestejä kokemuksesta, siten jos ne ovat sielu, ne viestit on itsetuntemuksen pohjalla, mitä niistä tulkitsisimme. Jos luoja on luodun luonnossa kaikkialla, onko keholisen kautta tulleet viestit Jumalasta, ja nillä pyydetään suhtautumista itseen, valintoihin.

Rakkauden ominaisuudeksi.
Pyri toteuttamaan rakkauden perus'sanomaa, se riittää.

kiinnostuksenkohde kirjoitti:

Mielen määritelmissä usein sanotaan, että se on aistimus, eli kehollinen. Tunteita pidetään sielun synonyymeinä. Ikään kuin ajatuksesi, ajatuksen ajattelija, on yhtä kuin tunteet reagoivat mielen kokemukseen. Miten tuo sielu sitten liittyy Jumalaan, jumaliin, on mielenkiintoista? Haluaako jumala sieluja kokemukseensa, kokonaisuuteensa? Tunteet ovat viestejä kokemuksesta, siten jos ne ovat sielu, ne viestit on itsetuntemuksen pohjalla, mitä niistä tulkitsisimme. Jos luoja on luodun luonnossa kaikkialla, onko keholisen kautta tulleet viestit Jumalasta, ja nillä pyydetään suhtautumista itseen, valintoihin.

Lue lisää

miljardeilta sieluilta, nyt ja kautta historian.

Siihen sisältyy kaikki tietoisuudet ja kaikki mahdollinen, koko elävä historia.

Myötäeläjä kirjoitti:

miljardeilta sieluilta, nyt ja kautta historian.

Siihen sisältyy kaikki tietoisuudet ja kaikki mahdollinen, koko elävä historia.

Luojamme on 'Rakkaus', tälle pohjalle rakentuu kaikki tuleva kehitys.(toivottavasti)

Myötäeläjä kirjoitti:

Rakkauden ominaisuudeksi.
Pyri toteuttamaan rakkauden perus'sanomaa, se riittää.

Jumala jolla on raamatun mukaan ihmisen ominaisuudet olla rakkaus.
Rakkaus on ajatonta mutta jumala uskoineen ja toivoineen on ajallista, joten sillä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Missä on uskoa ja toivoa siellä ei ole rakkautta, ja sen huomaa kun näkee mitä maailmassa tapahtuu,siinä on kaikkea muuta , mutta ei rakkautta

arjuuna kirjoitti:

Jumala jolla on raamatun mukaan ihmisen ominaisuudet olla rakkaus.
Rakkaus on ajatonta mutta jumala uskoineen ja toivoineen on ajallista, joten sillä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Missä on uskoa ja toivoa siellä ei ole rakkautta, ja sen huomaa kun näkee mitä maailmassa tapahtuu,siinä on kaikkea muuta , mutta ei rakkautta

Lue lisää

mikä ei ole Jumalasta.
Siksi olisi painotettava rakkauden merkitystä kaikkeen uskonnoista välittämättä.

arjuuna kirjoitti:

Sielu on paratiisin jälkeinen asia,paratiisissa ihmisellä ei ollut sielua,hän ajattomuuden tilassa, joka on tuo yksi elämä, ja on sama kaikilla olennoilla
Sielu on aivan eri asia kuin elämä, jonka ansiosta me täällä olemme.
Sielu on ajatuksen synnyttämä ajattelija, joka on kaapannut vallan ihmisessä, ja hallitsee sitä,
Ihmisen mieli on kuitenkin paljon enemmän kuin, ajattelija sielu, ja kun nämä ovat poissa, niin on paljon enemmän, sillä ne eväävät tuon paljon enemmän
Kun ihminen on joutunut ulos paratiisitilasta, niin hänen on myös palattava sinne
tämän maaelämän aikana, kun kuölemme se on liian myöhästä
Jos rakastatte jota kuta, niin älkää kiintykö ja tulko riipuvaiseksi rakkauden kohteesta,sillä ne ovat luonteeltaan väkivaltaisuutta,ja epäävät rakkauden, ja rakkaus lentää ulos ikkunasta.

Lue lisää

epäilyksen alaiseksi, 'eihän tällaista olekkaan' ?

Minulle jokainen sielu on Jumala, vaikkakin hituisena silti arvokkaana ja aina täynnä arvostusta.
Tämä on minulle tärkeä asia ja ymmärrän tämän uskon kaatuessa kaiken 'olevan' turhaksi.

Siis 'turhaa', elämme täällä vailla mitään merkitystä, vaikka meillä on tietoisuus, tunteet ym??????

'kaikki kohtamasi sielut ovat Jumalia'. Näissä harhaudutaan paljolti siksi, että sielut elävät eri'tasoilla. Joten, jos olet itse kehittynyt sielu ja kohtaat ns. kehittymättömän ja tai esim nuoren sielun on sinun toden'näköisesti vaikeuksia sulattaa lähes kaikki kokemuksenne. OLETTE KEHITYKSESSÄ ERI TASOILLA.

Tämä on tärkeää, eikä tarkoita maallista kehitystä, vaan sitä millä eväillä on syntynyt kehittymään.

Myötäeläjä kirjoitti:

'kaikki kohtamasi sielut ovat Jumalia'. Näissä harhaudutaan paljolti siksi, että sielut elävät eri'tasoilla. Joten, jos olet itse kehittynyt sielu ja kohtaat ns. kehittymättömän ja tai esim nuoren sielun on sinun toden'näköisesti vaikeuksia sulattaa lähes kaikki kokemuksenne. OLETTE KEHITYKSESSÄ ERI TASOILLA.

Tämä on tärkeää, eikä tarkoita maallista kehitystä, vaan sitä millä eväillä on syntynyt kehittymään.

Lue lisää

Sielu on,siitä näyttää olevan monenlaisia mielipiteitä
Kritinuskossa sielua pidetään jumalan luomana, joka on sortunut pahaan, ja sen takia sille rukoilaan ikuista armahdusta, ja pääsyä kuoleman jälkeen taivaaseen.
Toiset pitävät sitä ikuisena olevana, joka jälleensyntymien kautta kehittyy, ja lopulta valaistuu hitaan kehityksen tuloksena,
Hän pitää sitä pahan kokemuksesta sytyneenä,eikä sillä ole ikuisuutta,sillä se on aikaa ja ainetta , koska se on ajatuksen synnyttämä ajattelija
Vasta kun tämä ajattelija,joka on pahuuden keskus ihmisessä hajoaa, niin syntyy
ajaton todellisuus, joka on ikuista

niko-tiina kirjoitti:

Sielu on,siitä näyttää olevan monenlaisia mielipiteitä
Kritinuskossa sielua pidetään jumalan luomana, joka on sortunut pahaan, ja sen takia sille rukoilaan ikuista armahdusta, ja pääsyä kuoleman jälkeen taivaaseen.
Toiset pitävät sitä ikuisena olevana, joka jälleensyntymien kautta kehittyy, ja lopulta valaistuu hitaan kehityksen tuloksena,
Hän pitää sitä pahan kokemuksesta sytyneenä,eikä sillä ole ikuisuutta,sillä se on aikaa ja ainetta , koska se on ajatuksen synnyttämä ajattelija
Vasta kun tämä ajattelija,joka on pahuuden keskus ihmisessä hajoaa, niin syntyy
ajaton todellisuus, joka on ikuista

Lue lisää

mikä näistä on uskottavin vaihtoehto sielusta?

Myötäeläjä kirjoitti:

mikä näistä on uskottavin vaihtoehto sielusta?

Jumala on ollut nyt ja aina.
Jos koemme Rakkauden 'tunteen', olemme Jumalia.