Kopioitu pevin sivuilta

Tarina ongelmakoirasta
Kirjoittaja annikakor päivämäärä 05 Kesä 2009 07:49 am

Siis kaikki alkoi Robbien Jack Russelin terrieri uroksen ollessa noin 1 1/2 vuotias. Tätä ennen mitä ihanin koira, kaikkien kaveri ja piti lapsista todella paljon. Sitten alkoi muutoksia tapahtua. Emme ole koskaan mitään koiralle nähneet tapahtuvan, mutta se alkoi ärähtelemään lastemme kavereille. Omista lapsistamme piti edelleen paljon ja kaikki muut lapset jotka kävivät meillä paljon se suhtautui iloisesti. Aikaa kuilui ja koira alkoi jopa hyöökäilemään vieraita lapsia kohden, ei purrut, mutta saattoi näykätä. Kokemus oli pelottava lapselle, että meille, koska koira piti niin kovan rähinän, että jo pelkästään siitä säikähti. Sittemmin koira alkoi olla myös sitä mieltä, ettei meille saisi kotiin tulla ketään vieraita, vaan niille piti haukkua / rähistä. Joten otimme yhteyttä ongelmakoira kouluttajaan. Hän kävi meillä ja antoi ohjeita, joiden mukaan toimimme. Koira tästä vain paheni. Ohjeet olivat vieraiden lapsien tekemä makkararinki jne.. Meillä kävi kaiken kaikkiaan neljä kouluttajaa, jotka kaikki totesivat koiran olevan hyvin arka ja ohjeet oli siedättäminen ja vieraiden syöttämäminen herkkuja koiralla. Ehkä koira tästä vähän rauhoittui, mutta edelleen saattoi hyökätä vieraita lapsia kohtaan. Viimeinen pisara oli, kun 10 vuotias tyttömme oli koulun jälkeen lähdössä viemään koiraa ulos, joka oli syömässä luutaan. Koira oli alkanut murisemaan, eikä tyttö saanut pantaa koiralle.

Tämä siis riitti. Ajattelin antaa koiralle viimeisen mahdollisuuden ja otin yhteyttä ensin Pertti Vilanderiin joka ohjasi minut Koirakorjaamoon Emilia Rainetojalle Järvenpäähän. Varasimme ajan neuvola tunnille. Koiralle tehtiin käyttäytymistesti, jossa todettiin koiran olevan erittäin kova sekä terävä, vailla mitään kunnioitusta meitä kohtaan. Siis aloitimme koulutuksen Emilian kanssa. Emilia jo varoittelikin, että helpolla emme tule pääsemään, mutta mahdotonta se ei ole.

Koira protestoi yllättävän vähän huomioimattomuutta vastaan ja vetäytyi muutaman päivän jälkeen omiin oloihinsa. Seuraavalla käynnillä Emilia kuitenkin totesi tämän jakson tehonneen ja jatkoimme huomioimattomuutta, mutta saimme alkaa kieltämään. Tämä koulutus rauhoitti koiraa aivan valtavasti. Se alkoi kuuntelemaan ja jopa odottamaan meiltä käskyjä. Koiran kanssa oli aiemmin jo harrastettu Tottista, joten kaikki käskyt olivat tuttuja, mutta niiden tottelemiseen tulia aivan uusi "nopeus". Koira ei enää hauku ovikelloa, vieraita tai edes vieraita lapsia. ( Vieraiden lasten kanssa olen edelleen todella varovainen ja etenemme hitaasti, sillä koulutuksemme päättyi vasta kaksi päivää sitten ). Koko koiran olemus ja käytös on muuttunut . Se ei enää hötkyile joka paikkaan vaan pikemminkin seurailee meitä ja odottaa käskyjämme.

Halusin tämän tarinan kirjoittaa kaikille niille, jotka painivat ongelmakoirien kanssa ja miettivät mitä tehdä. Itse olin hyvin epäileväinen tämän koulutuksen alkaessa, sillä jo neljä kouluttajaa oli meitä opastanut, tilanteen muuttumatta mihinkään. Ja mietin miksi tämäkään auttaisi. Mutta lopputulos oli parempi mitä uskalsin edes odottaa. Toivottavasti saamme tilamme pidettyä tällaisena ja saamme nauttia koirastamme, joka on vasta 3 vuotias. Siis 1 1/2 vuotta meni tähän kaikkeen.

Kiitokset Emilialle joka opasti meidät, "pitämään oikein" koiraamme.annikakor

Miten te olisitte korjanneet tilanteen.